Aamulla ilokseni totesin, että Aroni yö meni täysin nukkuessa, mukava edistysaskel!
Aamupäivällä kävin Elviksen ja Jimmyn kanssa oikein sporttilenkillä, mentiin tosi reipasta kävelyä, metsien ja peltojen läpi ja viimeisen puoli tuntia tulin välillä juosten ja välillä kävellen. Ihan oman kunnon kohotuksen vuoksi, mutta kyllähän nuo koiratkin tykkää liikkua. Yritän nyt tehdä syyskuun lupauksen ja yritän käydä juoksulenkillä kaksi kertaa (edes) viikossa ja juoksutavoitteeksi asetan 5 km kerralla, eli varsin lyhyt loppupeleissä koirille, mutta omalle kunnonkohotukselle ihan riittävä.
Aronin päivän naksutinkoulutus annos oli tänään uudella teemalla, pikkulusikan nostaminen hampailla. Naksuttelin sille keittiössä päiväruokaa ja laitoin pikkulusikan lattialle, kriteerinä oli, että siihen pitää tarttua hampailla. Koska eilen uutena juttuna oli alustan koskeminen, halusin tarjota Aronille lisää vaihto-ehtoja saada naksu aikaan. Ja aivan alkumetreillä se jo tarttui hampaillaan lusikkaan ja tätä sitten nosteltiin ylös maasta monta jaksoa. En ottanut vielä nostoon kestoa, riitti, että se tarttui hampaillaan lusikkaan ja nosti vähän, ja aina lusikasta kuului ääni kun se putosi lattialle, mutta tämä ei häirinnyt Aronin työskentelyä.
Sitten lähdettiin anoppilaan sunnuntain aterialle ja koirat jäivät keskenään kotiin, oltiin 3 tuntia. Kun palasimme, heräsi Aron uniltaan, joten ainakin loppu yksinolon ajasta se on nukkunut. Tästä nostinkin Aronin autoon, isot pojat jäi kotiin. Lähdettiin perheen ihmisvoimin tampereelle puistoilemaan ja samalla sosiaalistamaan Aronia. Joten ajoin hyväksi havaitulle saukonpuiston laidalle. Lapset juoksi puistoon ja minä menin nurmikolle tallaamaan jäljen. Nyt Aronin jäljestys ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Tuntui, että se söi ihan muutaman namin sieltä täältä ja käveli jälkeä pitkin loppunameille. Mietin, että mikä erosi aikaisempia jälkiä ja nyt kävi tosi kova tuuli sillä kertaa ja olin tehnyt jäljen myötätuuleen ja en tiedä vaikuttiko tämä. Ja toinen mitä tein erilailla, oli että otin Aronin autosta ja samalla hetkellä lähellä joku koira haukkui Aronia, ei jääty tätä ihmettelemään vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Ehkä tämä alkuhässäkkä ei ollut paras mahdollinen keskittymisen kannalta. Ensi kerralla teen alkuvalmistelut rauhassa ja tarkemmin.
Mutta puistoreenit jatkuivat, Petrin kanssa otettiin kaksi hyvää luoksetuloa, Petri piti pennusta kiinni ja minä vähän huudellen menin kauemmaksin ja sitten pentu tulikin jo tuhatta ja sataa minun sitä hihkuessa ja sai runsaasti makupaloja. Uusittiin harjoitus, nyt en pitänyt niin paljoa ääntä, kävelin vain pois ja käännyi ja huusin aron tule ja sieltä sitä sitten tultiinkin tuhatta ja sataa. Ja taas runsaasti kehuja ja namia. Sitten ihmeteltiin lapsia, jotka leikki puistossa. Tai oikeastaan aron olis halunnut mennä leikkiin mukaan. Vaihdettiin myöskin lasten leikkipaikkaa ja Aron kulki kauniisti hihnassa. Palkitsin sitä vähän väliä kehulla ja namilla, aina kun se otti itsenäisesti minuun kontaktia tai kun kehoitin sitä jatkamaan matkaa sanalla mennään.
Seuraavassa leikkipaikassa se asettui itse makuulle lasten leikkiessä ja tätäkin vahvistin ja kehuin, hyvä piirre, että se osaa ottaa lunkisti ja levätä, kun ollaan paikoillaan. Ulkopuolisesta olisi varmaan näyttänyt siltä, että palkitsen paikallamakuuta. Puistossa oli paljon ihmisiä, lapsia, vaunuja liikkeellä ja moni kävikin silittämässä pentua. Kotiin tultaessa pentu olikin ihanan väsynyt. Positiivista oli, että tämän päivän automatkat ja autossa olohetket meni tosi hyvin, lähtiessä pientä piippausta eka kilometri, sen jälkeen hiljaista ja rauhallista. Tämä tosi hyvä juttu, sillä me autoillaan paljon ja on tärkeää, että koirat osaavat olla autossa.
Elviksen ja Jimmyn kanssa käytiin iltakierroksella ja koulun pihassa otin tokoreeniä Elviksen kanssa. Aluksi seuraamiseen lähtöjä, koira sivulla, kontakti, muutama askel seuruuta ja palkka. Tätä otin jokusen kerran. Sitten muutama luoksetulo, pari toppia ja lelu lensi heti käskyn jälkeen ja sitten tule käskyillä vaan luoksetuloa kun näytti siirtyvän heti raville, ilman pysäytyksiä. Tämän jälkeen yksi hieno kaukokäskysiirtyminen, koira maahan, etäisyys 7 metriä, yksi istu-käsky, koira nousi kauniisti istumaan ja siitä heitin palkan, tämä oli hieno. Lopuksi vielä sitä mistä aloitettiin eli 4 kertaa perusasentoon siirtymistä ja en sanonut mitään, asetuin vain itse perusasentoon ja odotin, Elvis tarjoisi itse siirtymisiä ja tästä palkitsin iloisesti. Hyvä Elvis!!
Huomenna sitten työt alkaa, kesälomat vietetty, minua jännittää, kuinka täällä pärjätään minun olessa töissä...
sunnuntai 30. elokuuta 2009
lauantai 29. elokuuta 2009
lauantaina löysäiltiin
Tänään kävin kaikkien koirien kanssa metsässä päivällä ja tämä väsytti myös Aronin, joten sain nauttia hiljaisuudesta ja rauhallisista koirista. Automatkat meni hyvin eli Aron oli hiljaa ja rauhallinen Jimmyn ja Elviksen kanssa takapoksissa.
Aroni harjoitteli kuitenkin tänään seuraavia asioita:
-naksutinkoulutusta keittiössä, uutena aiheena kosketusalustaan kosketus tassulla. Päivällä yksi reeni kierros ja iltasella toinen. Tällä jälkimmäisellä kerralla Aron takoi tassulla alustaa ja tietysti sillä naksuja ja maksuja itselleen. Se oli aivan huikean hyvä, maksun jälkeen se meni suoraan alustaa kohti, eikä sinne välille tullut mitään haahuiluja, joten vahvistetiheys oli hyvä, otin monta 5 makupalan sarjaa, kun niin innostuin.
- käytiin vähän pyörätiellä kävelemässä hihnassa, sai kauniista kävelystä ja kontaktista kehun ja namin. Joku hullu kangasalalainen paukuttaa täällä viime talven raketteja ja aivan lähellä pamahti meidän ollessa kävelyllä. Aron hätkähti, mutta muutaman sekunnin päästä näytti tavalliselta ja minä kävelin ja kehuin ja namia tuli, kävelin samasta kohdasta vielä uudestaan, sillä halusin nähdä, ettei siihen kohtaan missä se raketti pamahti, jäänyt mitään muistoja. Reippaasti mentiin eli eipä hätää. Mutta juurikin tätä kirjoittaessa ulkona on ainakin kaksi rakettia pamahtanut, elokuussa!! Aron nukkuu eikä kuule niitä, vaikka tuuletusikkuna on auki.
Elvis otti yhden harjoituskierroksen eli noin 10 puunkiertoa, myös Elviksen harjoitusten aikana pamahti kerran, mutta pystyi jatkamaan harjoitusta. Se saisi olla kyllä innostuneempi tästä harjoituksesta, joudun äänellä kannustamaan sitä tehokkaampaan suoritukseen.
Aroni harjoitteli kuitenkin tänään seuraavia asioita:
-naksutinkoulutusta keittiössä, uutena aiheena kosketusalustaan kosketus tassulla. Päivällä yksi reeni kierros ja iltasella toinen. Tällä jälkimmäisellä kerralla Aron takoi tassulla alustaa ja tietysti sillä naksuja ja maksuja itselleen. Se oli aivan huikean hyvä, maksun jälkeen se meni suoraan alustaa kohti, eikä sinne välille tullut mitään haahuiluja, joten vahvistetiheys oli hyvä, otin monta 5 makupalan sarjaa, kun niin innostuin.
- käytiin vähän pyörätiellä kävelemässä hihnassa, sai kauniista kävelystä ja kontaktista kehun ja namin. Joku hullu kangasalalainen paukuttaa täällä viime talven raketteja ja aivan lähellä pamahti meidän ollessa kävelyllä. Aron hätkähti, mutta muutaman sekunnin päästä näytti tavalliselta ja minä kävelin ja kehuin ja namia tuli, kävelin samasta kohdasta vielä uudestaan, sillä halusin nähdä, ettei siihen kohtaan missä se raketti pamahti, jäänyt mitään muistoja. Reippaasti mentiin eli eipä hätää. Mutta juurikin tätä kirjoittaessa ulkona on ainakin kaksi rakettia pamahtanut, elokuussa!! Aron nukkuu eikä kuule niitä, vaikka tuuletusikkuna on auki.
Elvis otti yhden harjoituskierroksen eli noin 10 puunkiertoa, myös Elviksen harjoitusten aikana pamahti kerran, mutta pystyi jatkamaan harjoitusta. Se saisi olla kyllä innostuneempi tästä harjoituksesta, joudun äänellä kannustamaan sitä tehokkaampaan suoritukseen.
ampumista ja kaupunkireeniä
Kirjaan pikaisesti eiliset reenailut.
-Aron otti kosketuskeppireeniä aamupalalla
-kävi pky:n kentällä syömässä ja kaksi laukausta ammuttiin tämän syömisen aikana, nenä ei noussut ruokakupista, joten ruoka tuntui olevan tärkeintä. Samaan aikaan kentällä myös Loisto-sisko, jonka kanssa olis niin kiva leikkiä. Ei kuitenkaan annettu tehdä sitä kentällä, sinne mennään vaan pitämään hauskaa oman ihmisen kanssa. Leikitin myös etäällä Aronia Touhon ottaessa seuruuta.
-ajeltiin kaikkien koirien kanssa kaupunkiin ja Aron teki saukonpuisto nurmilla jälkensä. Nyt päädyin itse seuraaviin ratkaisuihin: en jarruta pennun työskentelyä, enkä päästä enää uudestaan jäljestämään itse, enkä tee jälkiä enää kotipihaan. Aronin jälki oli siis aivan uudessa ympäristössä, mutta ruoka jäljellä on sille tärkeintä ja se työskenteli tosi hyvin. Tein nyt jäljen, missä oli useampi suorakulma. Ekassa kulmassa se meni kaksi pennun askelta yli, mutta teki hienon peruutuksen, kun nenä huomasi, että jälki loppui. taitavaa!! Nyt kun näitä kulmia oli useampi, ei pentu voinut mennä niin kovaa vaan tekemään tarkemmin töitä ja vähemmän jäi makupaloja jäljelle. Näitä lisää!!!
-käveltiin ja otettiin kontaktia siellä puistossa jäljen jälkeen, samoin loppunamit käytiin syömässä jäähallin ovella.
Elvis otti vieraskenttäreeniä saukonpuiston kentällä ja huomasin siitä aika pian, että uusi kenttä meinaa viedä parasta virettä pois. Välillä se havahtui esim. kun joku paukautti auton oven kiinni kentän laidalla. Jatkettiin reeniä ja parani loppua kohti.
-otin seuruuta, olin viljellyt kentälle reenikassissa tavaroita, leluja ja kapuloita tms. ja seurautin näiden ympäri, läpi jne. Tärkeintä oli kontakti minuun, onnistui.
- ruutua, 4 lähetystä eri suunnista, homma hidastuu, kun otetaan toistoja.
-kaksi kaukokäskyä, vain maasta-istu siirtymiset ja siitä heitin palkan koiralle, ensin 2 metrin etäisyydeltä, nousi vasta toisella käskyllä, sitten 5m etäisyydellä ja nyt nousi ekalla ylös ja tästä palkka.
- sitten vauhtinoutoja ja nää oli vauhdikkaita ja tosi hyviä!!
-Aron otti kosketuskeppireeniä aamupalalla
-kävi pky:n kentällä syömässä ja kaksi laukausta ammuttiin tämän syömisen aikana, nenä ei noussut ruokakupista, joten ruoka tuntui olevan tärkeintä. Samaan aikaan kentällä myös Loisto-sisko, jonka kanssa olis niin kiva leikkiä. Ei kuitenkaan annettu tehdä sitä kentällä, sinne mennään vaan pitämään hauskaa oman ihmisen kanssa. Leikitin myös etäällä Aronia Touhon ottaessa seuruuta.
-ajeltiin kaikkien koirien kanssa kaupunkiin ja Aron teki saukonpuisto nurmilla jälkensä. Nyt päädyin itse seuraaviin ratkaisuihin: en jarruta pennun työskentelyä, enkä päästä enää uudestaan jäljestämään itse, enkä tee jälkiä enää kotipihaan. Aronin jälki oli siis aivan uudessa ympäristössä, mutta ruoka jäljellä on sille tärkeintä ja se työskenteli tosi hyvin. Tein nyt jäljen, missä oli useampi suorakulma. Ekassa kulmassa se meni kaksi pennun askelta yli, mutta teki hienon peruutuksen, kun nenä huomasi, että jälki loppui. taitavaa!! Nyt kun näitä kulmia oli useampi, ei pentu voinut mennä niin kovaa vaan tekemään tarkemmin töitä ja vähemmän jäi makupaloja jäljelle. Näitä lisää!!!
-käveltiin ja otettiin kontaktia siellä puistossa jäljen jälkeen, samoin loppunamit käytiin syömässä jäähallin ovella.
Elvis otti vieraskenttäreeniä saukonpuiston kentällä ja huomasin siitä aika pian, että uusi kenttä meinaa viedä parasta virettä pois. Välillä se havahtui esim. kun joku paukautti auton oven kiinni kentän laidalla. Jatkettiin reeniä ja parani loppua kohti.
-otin seuruuta, olin viljellyt kentälle reenikassissa tavaroita, leluja ja kapuloita tms. ja seurautin näiden ympäri, läpi jne. Tärkeintä oli kontakti minuun, onnistui.
- ruutua, 4 lähetystä eri suunnista, homma hidastuu, kun otetaan toistoja.
-kaksi kaukokäskyä, vain maasta-istu siirtymiset ja siitä heitin palkan koiralle, ensin 2 metrin etäisyydeltä, nousi vasta toisella käskyllä, sitten 5m etäisyydellä ja nyt nousi ekalla ylös ja tästä palkka.
- sitten vauhtinoutoja ja nää oli vauhdikkaita ja tosi hyviä!!
torstai 27. elokuuta 2009
Torstai puuhaa täynnä
Aamupäivällä kävin Jimmyn ja Elviksen kanssa hyvällä lenkillä, oltiin 1½ tuntia ja mentiin reipasta kävelyvauhtia koko lenkki, vähän matkaa pyörätietä, sitten metsissä ja sitten taas pyöräteitä pitkin kotiin. Oli mukavaa nähdä Elviksen nauttivan koko sydämen pohjasta, kun saa mennä vapaana metsässä, se on niin fyysinen koira, rakastaa rasittaa itseään liikkumalla. Menin välillä semmoisia reittejä, että pohja oli sammaleikkoa ja poluton, jolloin ainakin koirat saa kyllä käyttää koko kehoaan liikkumiseen. Kotiin kun tultiin, menikin sitten hetken aikaa pesuhuoneessa koiria pestessä ja risuja irrotellessa. Aron pääsi viettämään aikaansa myös pesuhuoneeseen, sillä näin se ei ainakaan sillä hetkellä ole pahanteossa. Nyt sillä olikin hauskaa tassutella vedessä, ihmetellä kuinka vesi virtaa suihkusta ja valuu viemäriin, nakerrella risuja ja muita roskia. Märkä oli koko pentu tämän touhun jälkeen, että piti sitten kuivata sekin.
Elviksen koulutukset piti tänään sisällään kotipihan reenin. Aloitin ensin hyppynoutoharjoituksella, tämän bongasin lentsun sivuilta, eli koira perusasennossa sivulla, heitän kapulan suoraan eteenpäin, sivulla on hyppyeste ja koiran pitää hyppykäskyllä hakea kapula ja palata samaa reittiä, suorin reitti olisi mennä suoraan, nyt hypyn kautta tulee mutka matkaan. Elvis onnistui tässä tosi hyvin, tein kolme kertaa ja aina vaikeutin tilannetta, mutta sittenkin se meni aina hypyn kautta.
Sitten väliin yksi hyppy- esteen taakse istuminen ja tästä siirryin puunkierrolle, vähän rauhallisesti kyllä mennään , mutta tätä monta toistoa.
Tämän jälkeen otinkin sitten vauhtia, eli ensin tosi pitkällä etäisyydellä vauhtinoutoa, elvis istumaan, kapula metrin päähän eteen, sitten minä menin tosi kauas ja siitä tuo ja kun vauhti oli parhaimmillaan palkkasin koiran lennossa, eli se sai laukata lelulle luovutuksen sijaan, ensimmäinen palkkaus vaan meni niin, että se meni lelulle kapula suussa. Se ei halua pudottaa kapulaa. Toinen samanlainen takaisin ja hyvä meninki. Sitten vielä juostiin, liikkeestä seiso ja siitä menin taas tosi kauas ja tule- ja taas laukattiin ja palkkasin lennosta. Ja vielä kerran tämä takaisin ja hyvin meni. Tämä riitti tälle päivälle.
Aron sai sitäkin usemman koulutuspätkä.
-tänään käytiin ensimmäisellä hihnalenkillä meidän valintatalolla. Matkaa meidän pihasta sinne kauppaan on varmaan 50 metriä. Palkkailin pennun vähän väliä hyvä ja makupala-teemalla ja tämä toistui aina, kun koira käveli hyvin vierelläni ja otti minuun kontaktia. Kontaktin saa sanomalla Aron iloisesti, se katsoo heti minua :-) Heti pihasta lähtiessä iso kaivuri piti kovaa meteliä parkkipaikalla, mutta Aron jatkoi matkaa kanssani rohkeana. Matkalla nähtiin lapsia, jotka tuli koulusta, lastenvaunut ja äidin, näitä Aron meni tosi rohkeasti katsomaan ja annoin sen tehdä niin. Sitten yksi mummo, tätä Aron olisi mennyt yhtä rohkeasti katsomaan, mutta mummo näytti kauhistuneelta ja samalla muistin, että tarkoitus ei ole käydä kaikkien vastaan tulevien luona. Fiksu poika Petterikin kysyi mummon mentyä, että oliko toi mummo minusta kauhea. Oli se vastasin. Samalla reissulla me käytiin siellä valintatalossa ostamassa Flooraa leivän päälle, en tiedä tykkääkö kaupan tädit pennuista kaupassa, mutta nopeesti mentiin pentu kainalossa ja sitten Petteri jonotti ja maksoi ostoksen ja minä odotin kaupan ovella. Aron oli tosi reipas koko lenkin ajan, kotona tulikin sitten uni nopeasti.
-aamupalalla otettiin kosketuskeppiharjoituksia, 4x5 sarja ja sitten koko kuppi nenän eteen.
-oltiin paljon kotipihassa ja vahvistin makupaloin luoksetuloja ja omaan nimeen reagointia.
- jäljestettiin yksi jälki. Nyt jälki oli ensin 4m suora, sitten kulma ja kulman jälkeen 3 metrin suora, missä lopussa keko nameja. nami joka askeleen kannalla ja kärjellä. Aron tiesi jo tosi kaukaa, mihin ja mitä me ollaan menossa tekeen, se meni häntä pystyssä ja tosi kovalla reippaalla asenteella ja kehuin sitä siinä ja samalla höptin, että mennäänkö etsimään jälki. Tätä samaa käytän sitten myöhemmin, kun siirrytään metsään. Siitä tulee semmonen alkuvirittely. Aron etsi itse, mistä jälki alkaa, se ei paljon kysellyt minulta mitään, nenä meni heti maahan ja kauhea nuuskutus alkoi. Aron eteni jäljellä mielestän turhan reippaasti, sillä väliin jää nameja, kulmassa se oli kiva seurata, miten sen nenä toimi kun se huomasi, että se suora ei jatkunutkaan, todella nopeasti se löysi suunnaan miten jatketaan ja sitten taas edettiin uudella suoralla. Nenä ei juuri lainkaan käy jäljen ulkopuolella, mikä on tosi hyvä. Sitten kun oltiin loppupalkalla kehuin kovasti ja nostin Aronin pois siitä hommasta. Mentiin ainakin 20 metrin päähän, irroitin koiran remmistä ja olin lähdössä sisälle. Vaan mitä tekee Aron, paineli täyttä laukkaa sinne jäljen aloituspaikkaan ja jäljesti vapaana sen jäljen uudelleen, keräten ne kaikki namit mitä sinne jäi. Kulmankin se teki mainiosti.
Joten kysymys numero 1. Toiminko väärin, onko paha moka antaa sen mennä jälki toiseen kertaan?
Elviksen koulutukset piti tänään sisällään kotipihan reenin. Aloitin ensin hyppynoutoharjoituksella, tämän bongasin lentsun sivuilta, eli koira perusasennossa sivulla, heitän kapulan suoraan eteenpäin, sivulla on hyppyeste ja koiran pitää hyppykäskyllä hakea kapula ja palata samaa reittiä, suorin reitti olisi mennä suoraan, nyt hypyn kautta tulee mutka matkaan. Elvis onnistui tässä tosi hyvin, tein kolme kertaa ja aina vaikeutin tilannetta, mutta sittenkin se meni aina hypyn kautta.
Sitten väliin yksi hyppy- esteen taakse istuminen ja tästä siirryin puunkierrolle, vähän rauhallisesti kyllä mennään , mutta tätä monta toistoa.
Tämän jälkeen otinkin sitten vauhtia, eli ensin tosi pitkällä etäisyydellä vauhtinoutoa, elvis istumaan, kapula metrin päähän eteen, sitten minä menin tosi kauas ja siitä tuo ja kun vauhti oli parhaimmillaan palkkasin koiran lennossa, eli se sai laukata lelulle luovutuksen sijaan, ensimmäinen palkkaus vaan meni niin, että se meni lelulle kapula suussa. Se ei halua pudottaa kapulaa. Toinen samanlainen takaisin ja hyvä meninki. Sitten vielä juostiin, liikkeestä seiso ja siitä menin taas tosi kauas ja tule- ja taas laukattiin ja palkkasin lennosta. Ja vielä kerran tämä takaisin ja hyvin meni. Tämä riitti tälle päivälle.
Aron sai sitäkin usemman koulutuspätkä.
-tänään käytiin ensimmäisellä hihnalenkillä meidän valintatalolla. Matkaa meidän pihasta sinne kauppaan on varmaan 50 metriä. Palkkailin pennun vähän väliä hyvä ja makupala-teemalla ja tämä toistui aina, kun koira käveli hyvin vierelläni ja otti minuun kontaktia. Kontaktin saa sanomalla Aron iloisesti, se katsoo heti minua :-) Heti pihasta lähtiessä iso kaivuri piti kovaa meteliä parkkipaikalla, mutta Aron jatkoi matkaa kanssani rohkeana. Matkalla nähtiin lapsia, jotka tuli koulusta, lastenvaunut ja äidin, näitä Aron meni tosi rohkeasti katsomaan ja annoin sen tehdä niin. Sitten yksi mummo, tätä Aron olisi mennyt yhtä rohkeasti katsomaan, mutta mummo näytti kauhistuneelta ja samalla muistin, että tarkoitus ei ole käydä kaikkien vastaan tulevien luona. Fiksu poika Petterikin kysyi mummon mentyä, että oliko toi mummo minusta kauhea. Oli se vastasin. Samalla reissulla me käytiin siellä valintatalossa ostamassa Flooraa leivän päälle, en tiedä tykkääkö kaupan tädit pennuista kaupassa, mutta nopeesti mentiin pentu kainalossa ja sitten Petteri jonotti ja maksoi ostoksen ja minä odotin kaupan ovella. Aron oli tosi reipas koko lenkin ajan, kotona tulikin sitten uni nopeasti.
-aamupalalla otettiin kosketuskeppiharjoituksia, 4x5 sarja ja sitten koko kuppi nenän eteen.
-oltiin paljon kotipihassa ja vahvistin makupaloin luoksetuloja ja omaan nimeen reagointia.
- jäljestettiin yksi jälki. Nyt jälki oli ensin 4m suora, sitten kulma ja kulman jälkeen 3 metrin suora, missä lopussa keko nameja. nami joka askeleen kannalla ja kärjellä. Aron tiesi jo tosi kaukaa, mihin ja mitä me ollaan menossa tekeen, se meni häntä pystyssä ja tosi kovalla reippaalla asenteella ja kehuin sitä siinä ja samalla höptin, että mennäänkö etsimään jälki. Tätä samaa käytän sitten myöhemmin, kun siirrytään metsään. Siitä tulee semmonen alkuvirittely. Aron etsi itse, mistä jälki alkaa, se ei paljon kysellyt minulta mitään, nenä meni heti maahan ja kauhea nuuskutus alkoi. Aron eteni jäljellä mielestän turhan reippaasti, sillä väliin jää nameja, kulmassa se oli kiva seurata, miten sen nenä toimi kun se huomasi, että se suora ei jatkunutkaan, todella nopeasti se löysi suunnaan miten jatketaan ja sitten taas edettiin uudella suoralla. Nenä ei juuri lainkaan käy jäljen ulkopuolella, mikä on tosi hyvä. Sitten kun oltiin loppupalkalla kehuin kovasti ja nostin Aronin pois siitä hommasta. Mentiin ainakin 20 metrin päähän, irroitin koiran remmistä ja olin lähdössä sisälle. Vaan mitä tekee Aron, paineli täyttä laukkaa sinne jäljen aloituspaikkaan ja jäljesti vapaana sen jäljen uudelleen, keräten ne kaikki namit mitä sinne jäi. Kulmankin se teki mainiosti.
Joten kysymys numero 1. Toiminko väärin, onko paha moka antaa sen mennä jälki toiseen kertaan?
Ja kysymys nro 2. kuuluu nyt, pitäisikö minun jarruttaa Aronin menoa tai vaatia, että jokainen nami syödään?
Ainakin se on todella tohkeissaan hommasta ja erittäin motivoitunut.
Sitten päivän päätteeksi kävi opettavainen, mutta hieman surullinenkin tilanne. Eteisessä oli Petri ja Petra, pentu ja Jimmy käveli ohi häntä heiluen. Aron huomaa heiluvan hännän ja hyppää siihen kiinni, tarttuen hampaillaan, "hullu" sanon minä jälkeenpäin. Samalla sekunnilla Jimmy kääntyy ja pöläyttää pentua, alkaa hirvittävä huuto pennun suusta, aivan kuin siltä olisi vähintään jalka poikki. Se huutaa ja huutaa, minä menen pennun luo ja tunnustelen, lasken se maahan ja huomaan, että päällepäin ei näkyviä vammoja ja huomaan, että nyt kyllä pentu vain pelästyi enemmäin kuin sattui. Mutta tilanne on sillä päällä ja Jimmy on jo mennyt pois. Petri yrittää houkutella pentua luokseen, mutta ei se tule. Yhdistikö se nyt tapahtuneen jotenkin mieheeni. Äkkiä namia Petrille ja se pyytää pennun syömään luokseen, jes, ny tilanne laukeaa ja pentu syö ja heiluttaa häntää. Myöhemmin normaali elämä jatkuu, mutta pentu muistaa kyllä todella tarkkaan kumman häntään se hyppäs, sillä kun Jimmy kulkee ohi se seuraa sitä tarkkaan ja vähän kyyristyykin. Kun Elvis menee ohi, se hengailee enemmän sen kanssa. Toivon, että pentu oppi tästä jotakin, lauman vanhimman koiran hännässä ei roikuta hampailla...
keskiviikko 26. elokuuta 2009
puuharikas päivä
Nyt kun olen kesälomalla vielä tämän viikon, ehtii tehdä päivän aikana vaikka mitä, mutta kuinkahan käy, kun ensi viikolla työt alkaa.
Aamupäivällä käytiin Elviksen ja Jimmyn kanssa metsälenkillä Vehoniemessä, Aron jäi kotiin nukkumaan. Lenkin jälkeen käytiin vielä kauppareissut ja hyvin näytti Aron levänneen koko ajan, varmaan nautti hiljaisuudesta.
Aronin kanssa tehtiin tänään monenlaisia pikkureenejä:
-leikittiin kotipihalla, kun heitän sille esim. pallon, se lähtee heti perään ja tuo sen minulle ihan suoraan ja laukalla, vedän vähän palloa ja sitten se irrottaa pallon, heitän sen uudestaan, tämä toistuu pari kertaa, kolmannella kerralla se menee pallonsa kanssa nakertamaan sitä johonkin lähelle. Tässä vaiheessa lähdin itse liikkumaan ja Aron pudottaa pallon ja lähtee minun perään.
-maisteltiin raakaa jauhelihaa ja tämä on näköjään ihan suurinta herkkua, syötiin tätä ulkona ja samalla ensimmäiset kerrat sivulla istumista, siinä pieniä murusia jauhelihasta ja kovasti kehuja, tämä on hyvä paikka, siis istua siinä vasemmalla puolella hyvässä perusasennossa, sitten hetken päästä otin askeleen eteenpäin ja taas ohjasin jauhelihan avulla pennun istumaan oikealle kohtaa ja hyvä pentu, hieno paikka!
-otettiin kosketuskeppiharjoituksia päiväruuan aluksi, tekee oikein innokkaasti. Paras viiden namin ja naksun sarja oli sellainen, että joka ainoan naksun ja maksun jälkeen nenä menee suoraan kohti kosketuskepin päätä, josta tulee uusi nami. Yksi sarja oli aivan huippu vahvistetiheydeltään. Ja pennun häntä heiluu, kun se tekee. Lopuksi sai sitten loput päiväruuat kupissa eteensä.
-tehtiin yksi jälki illalla nurmikolle. Pituus oli semmonen 5 metriä, viimeinen metri oli kaari, jonka lopussa oli keko ruokaa. Lähti yli-innokkaasti tekemään ja alun innostuksessa jää nameja syömättä, sitten selvästi keskittyy ja jossain kohtaa se makaa, syö namin, ryömii seuraavalle. Työskentely paranee loppukohti, joten uskallankon tehdä jo vähän pidemmän jäljen? Kaaren teki hyvin, nenä ei juurikan eksy pois jäljen päältä, nyt jälki oli nurmikolla lähellä kävelytietä ja juuri kun oltiin siinä lopukaaren kohdalla, kävelytiellä meneekin koiria ja ihmisiä, yksi koira haukkuu Aronille. Aron nostaa päänsä ja katsoo niitä, minä näytän maata, että jälki jatkuu ja Aron jatkaa työskentelyä, enää nenä ei nouse ja ihmiset menee vaan meidän ohi. Kun loppukeon jälkeen nosta pennun pois tilanteesta, se haluasi vaan jatkaa.
- Sitten aivan viimeiseksi päivään leikattiin kynnet, mikä ei olekaan niin helppoa. Kynnen leikkuun lopuksi otan harjoituksen, missä Aron pääse sylistäni ja otteestani vasta kun luopuu rimpuilusta. Se vinkuu ja sätkii, minä pidän vaan lujasti ja silitän pentua, kun se rentoutuu lasken sen maahan ja silitän edelleen, lopulta Aron nukahtaa siihen ja nukkuu parhaillaan, iltaruoka on vielä syömättä.
Elviksen kanssa reenailtiin tänään niitä puunkiertoja, menee jo eiliseen nähden paremmin ja saatiin monta toistoa. Tämän reenin jälkeen kävinkin vielä hölkkäilemassä puoli tuntia Elviksen ja Jimmyn kanssa pyöräteitä pitkin. Minulle tuli lämmin, läähätti ne pojatkin :-)
Aamupäivällä käytiin Elviksen ja Jimmyn kanssa metsälenkillä Vehoniemessä, Aron jäi kotiin nukkumaan. Lenkin jälkeen käytiin vielä kauppareissut ja hyvin näytti Aron levänneen koko ajan, varmaan nautti hiljaisuudesta.
Aronin kanssa tehtiin tänään monenlaisia pikkureenejä:
-leikittiin kotipihalla, kun heitän sille esim. pallon, se lähtee heti perään ja tuo sen minulle ihan suoraan ja laukalla, vedän vähän palloa ja sitten se irrottaa pallon, heitän sen uudestaan, tämä toistuu pari kertaa, kolmannella kerralla se menee pallonsa kanssa nakertamaan sitä johonkin lähelle. Tässä vaiheessa lähdin itse liikkumaan ja Aron pudottaa pallon ja lähtee minun perään.
-maisteltiin raakaa jauhelihaa ja tämä on näköjään ihan suurinta herkkua, syötiin tätä ulkona ja samalla ensimmäiset kerrat sivulla istumista, siinä pieniä murusia jauhelihasta ja kovasti kehuja, tämä on hyvä paikka, siis istua siinä vasemmalla puolella hyvässä perusasennossa, sitten hetken päästä otin askeleen eteenpäin ja taas ohjasin jauhelihan avulla pennun istumaan oikealle kohtaa ja hyvä pentu, hieno paikka!
-otettiin kosketuskeppiharjoituksia päiväruuan aluksi, tekee oikein innokkaasti. Paras viiden namin ja naksun sarja oli sellainen, että joka ainoan naksun ja maksun jälkeen nenä menee suoraan kohti kosketuskepin päätä, josta tulee uusi nami. Yksi sarja oli aivan huippu vahvistetiheydeltään. Ja pennun häntä heiluu, kun se tekee. Lopuksi sai sitten loput päiväruuat kupissa eteensä.
-tehtiin yksi jälki illalla nurmikolle. Pituus oli semmonen 5 metriä, viimeinen metri oli kaari, jonka lopussa oli keko ruokaa. Lähti yli-innokkaasti tekemään ja alun innostuksessa jää nameja syömättä, sitten selvästi keskittyy ja jossain kohtaa se makaa, syö namin, ryömii seuraavalle. Työskentely paranee loppukohti, joten uskallankon tehdä jo vähän pidemmän jäljen? Kaaren teki hyvin, nenä ei juurikan eksy pois jäljen päältä, nyt jälki oli nurmikolla lähellä kävelytietä ja juuri kun oltiin siinä lopukaaren kohdalla, kävelytiellä meneekin koiria ja ihmisiä, yksi koira haukkuu Aronille. Aron nostaa päänsä ja katsoo niitä, minä näytän maata, että jälki jatkuu ja Aron jatkaa työskentelyä, enää nenä ei nouse ja ihmiset menee vaan meidän ohi. Kun loppukeon jälkeen nosta pennun pois tilanteesta, se haluasi vaan jatkaa.
- Sitten aivan viimeiseksi päivään leikattiin kynnet, mikä ei olekaan niin helppoa. Kynnen leikkuun lopuksi otan harjoituksen, missä Aron pääse sylistäni ja otteestani vasta kun luopuu rimpuilusta. Se vinkuu ja sätkii, minä pidän vaan lujasti ja silitän pentua, kun se rentoutuu lasken sen maahan ja silitän edelleen, lopulta Aron nukahtaa siihen ja nukkuu parhaillaan, iltaruoka on vielä syömättä.
Elviksen kanssa reenailtiin tänään niitä puunkiertoja, menee jo eiliseen nähden paremmin ja saatiin monta toistoa. Tämän reenin jälkeen kävinkin vielä hölkkäilemassä puoli tuntia Elviksen ja Jimmyn kanssa pyöräteitä pitkin. Minulle tuli lämmin, läähätti ne pojatkin :-)
Tiistain reenailut
Kirjoitan ensin mitä Elviksen kanssa hommailtiin.
Elikkäs aloitettiin Pian antamat kotitehtävät. Puunkierron harjoitukset naksutellen, tein tätä kiertohommaa joskus viime talvena sisällä ja silloin piti kiertää keittiön tuolia. Sitten tämän tempun opettaminen jäi tärkeempien alle ja huomasin, että Elviksen kanssa ei olla naksuteltu aikoihin. Joten se ei todellakaan tarjonnut toimintaa, istuskeli kauniisti sivullani, joten houkuttelin sitä vähän kädellä ja äänellä kannustin yrittämään. Jotakin kiertoa saatiin aikaiseksi. Illalla otin sitä uudestaan ja nyt homma pelitti jo paremmin, joten tätä jatketaan tänään. Lisäksi otin kotipihassa luoksetuloharjoituksia. Ensin yksi suora luoksetulo tule-käskyllä ja kun laukka oli hyvä palkkasin koiran lennossa, en ottanut eteeni istumaan. Sitten kaksi luoksetuloa seisomisasennosta, eli ensin seiso ja siitä kutsuin luokse tänne käskyllä, eli lähtynyt ensimmäisellä käskyllä, joten uusin käskyn ja koira tulikin. Sitten otin uusiksi saman homman ja nyt tuli ensimmäisellä tänne käskyllä luokse. Hyvä!!
Sitten Aronin koulutukset.
Ensimmäiset jäljettein sille eilen ja itsekin yllätyin, kuinka hyvällä menestyksellä.
Jälki 1.
Tämä oli 5,5m pitkä suora vana, takapihan vähän pitkällä nurmikkolla. Tein sellaisia askelia, että ensimmäisen askeleen kantaan ja päähän nami, tästä koiran kuonon pitäisi siirtyä seuraavan vieressä olevan askeleen kantapäähän, miksikä näitä nyt sitten sanotaan? Jäljen päässä oli loppukasa eli loppupalkka, palkkana turvotettu kuivamuona. Aron oli kaulapannassa ja hihnassa, siksi ettei vaan rynni suoraan loppupalkalle. Nostin Aronin jäljen alkuun ja sanoin jälki. Ensin se löysi yhden namin ja sitten katseli minua ja ympäristöä, sitten näytin uudestaan maata ja siitä se sitten lähtikin. Ensimmäisillä metreillä saattoi jokunen nami jäädä vielä sinne jäljelle, mutta viimeinen metri mentiin todella tarkkaan ja loppupalkka oli mitä ihanin. Ja kun nostin pennun sitten pois, kun palkka oli syöty ja kehut saatu, se oikein suuttui ja rimpuili sylissä, että laske takasin maahan namin etsintään. Kävelin vähän kauemmaksi ja laskin pennun maahan ja sen nenä meni välittömästi myös maahan , kun se olisi halunnut jatkaa etsintää. Eli siis hyvä!!!
Jälki 2. oli illalla. Tein samanlaisen suoran ja toin pennun siihen, nyt se ensimmäisellä metrillä ahneuksissaan paineli monenkin nami yli, joten nostin pennun takaisin alkuun ja siitä se taas lähti kuin kone hommiin. Naapuritkin tulivat siihen, että voi ihanaa mikä pentu ja minä yritän rauhallisesti sanoa, että se pentu on hommissa nyt ja jutellaan kohta. Pentu oli melko pian loppupalkalla ja nostin sen pois ja huomasin, että joku nami saattoi sinne loppuun jäädäkin ja muutama matkalle. Mentiin nyt juttelemaan naapureiden kanssa ja heti kun silmä vältti, paineli Aron sinne jäljelle, jäljesti se ilman hihnaa ja keräs kaikki ne namit, mitä sinne oli jäänyt ja siellä lopussa vielä nuoli ruohosta naminmössä. Ja nyt vein sitten tämän jälkeen pennun kiireesti sisälle, mistä se ei tykännyt yhtään.
Muuten me naksuteltiin keittiössä kosketuskeppiä, häntä heiluu, kun Aron tekee hommia. Sitten pihalla Aron kulkee lähes aina vapaana ja palkkailen sitä vähän väliä siitä, että se kulkee mukanani. Iltasella oltiin myös kaveriperheen pihassa kylässä ja Aron tutki ihmeellistä maailmaan. Pihan vieressä hurras leikkuupuimiri kovalla melulla, mutta tästä Aron ei välittänyt yhtään. Tytöillä eli Petralla ja Anniinalla oli bratz-leikit siellä ulkona ja Aronin suurta hauskuutta oli käydä varastamassa aina yksi bratz-nukke ja raahata sitä sitten tukasta pitkin pihaa. Tytöt ei tykänny, tunnin meiningin jälkeen Aron nukahti sinne pihaan ja sai nukkua siinä jonkin aikaa.
Elikkäs aloitettiin Pian antamat kotitehtävät. Puunkierron harjoitukset naksutellen, tein tätä kiertohommaa joskus viime talvena sisällä ja silloin piti kiertää keittiön tuolia. Sitten tämän tempun opettaminen jäi tärkeempien alle ja huomasin, että Elviksen kanssa ei olla naksuteltu aikoihin. Joten se ei todellakaan tarjonnut toimintaa, istuskeli kauniisti sivullani, joten houkuttelin sitä vähän kädellä ja äänellä kannustin yrittämään. Jotakin kiertoa saatiin aikaiseksi. Illalla otin sitä uudestaan ja nyt homma pelitti jo paremmin, joten tätä jatketaan tänään. Lisäksi otin kotipihassa luoksetuloharjoituksia. Ensin yksi suora luoksetulo tule-käskyllä ja kun laukka oli hyvä palkkasin koiran lennossa, en ottanut eteeni istumaan. Sitten kaksi luoksetuloa seisomisasennosta, eli ensin seiso ja siitä kutsuin luokse tänne käskyllä, eli lähtynyt ensimmäisellä käskyllä, joten uusin käskyn ja koira tulikin. Sitten otin uusiksi saman homman ja nyt tuli ensimmäisellä tänne käskyllä luokse. Hyvä!!
Sitten Aronin koulutukset.
Ensimmäiset jäljettein sille eilen ja itsekin yllätyin, kuinka hyvällä menestyksellä.
Jälki 1.
Tämä oli 5,5m pitkä suora vana, takapihan vähän pitkällä nurmikkolla. Tein sellaisia askelia, että ensimmäisen askeleen kantaan ja päähän nami, tästä koiran kuonon pitäisi siirtyä seuraavan vieressä olevan askeleen kantapäähän, miksikä näitä nyt sitten sanotaan? Jäljen päässä oli loppukasa eli loppupalkka, palkkana turvotettu kuivamuona. Aron oli kaulapannassa ja hihnassa, siksi ettei vaan rynni suoraan loppupalkalle. Nostin Aronin jäljen alkuun ja sanoin jälki. Ensin se löysi yhden namin ja sitten katseli minua ja ympäristöä, sitten näytin uudestaan maata ja siitä se sitten lähtikin. Ensimmäisillä metreillä saattoi jokunen nami jäädä vielä sinne jäljelle, mutta viimeinen metri mentiin todella tarkkaan ja loppupalkka oli mitä ihanin. Ja kun nostin pennun sitten pois, kun palkka oli syöty ja kehut saatu, se oikein suuttui ja rimpuili sylissä, että laske takasin maahan namin etsintään. Kävelin vähän kauemmaksi ja laskin pennun maahan ja sen nenä meni välittömästi myös maahan , kun se olisi halunnut jatkaa etsintää. Eli siis hyvä!!!
Jälki 2. oli illalla. Tein samanlaisen suoran ja toin pennun siihen, nyt se ensimmäisellä metrillä ahneuksissaan paineli monenkin nami yli, joten nostin pennun takaisin alkuun ja siitä se taas lähti kuin kone hommiin. Naapuritkin tulivat siihen, että voi ihanaa mikä pentu ja minä yritän rauhallisesti sanoa, että se pentu on hommissa nyt ja jutellaan kohta. Pentu oli melko pian loppupalkalla ja nostin sen pois ja huomasin, että joku nami saattoi sinne loppuun jäädäkin ja muutama matkalle. Mentiin nyt juttelemaan naapureiden kanssa ja heti kun silmä vältti, paineli Aron sinne jäljelle, jäljesti se ilman hihnaa ja keräs kaikki ne namit, mitä sinne oli jäänyt ja siellä lopussa vielä nuoli ruohosta naminmössä. Ja nyt vein sitten tämän jälkeen pennun kiireesti sisälle, mistä se ei tykännyt yhtään.
Muuten me naksuteltiin keittiössä kosketuskeppiä, häntä heiluu, kun Aron tekee hommia. Sitten pihalla Aron kulkee lähes aina vapaana ja palkkailen sitä vähän väliä siitä, että se kulkee mukanani. Iltasella oltiin myös kaveriperheen pihassa kylässä ja Aron tutki ihmeellistä maailmaan. Pihan vieressä hurras leikkuupuimiri kovalla melulla, mutta tästä Aron ei välittänyt yhtään. Tytöillä eli Petralla ja Anniinalla oli bratz-leikit siellä ulkona ja Aronin suurta hauskuutta oli käydä varastamassa aina yksi bratz-nukke ja raahata sitä sitten tukasta pitkin pihaa. Tytöt ei tykänny, tunnin meiningin jälkeen Aron nukahti sinne pihaan ja sai nukkua siinä jonkin aikaa.
maanantai 24. elokuuta 2009
maanantain reenailua
Aronin kanssa ensi naksuttelut päiväruuan yhteydessä. Kosketuskeppiin kosketuksia, aina viiden nami/naksun sarjoissa. Välillä Aronin piti aina hetken miettiä, mutta aikaiseksi saatiin useampi nenäkosketus palloon, lopuksi tuli viimeisestä kosketuksesta koko päiväruoka nenän alle.
Lisäksi kotipihassa Aron sai ensikosketuksia lapsilaumaan, laskin, että kahdeksan lasta oli Aronin ympärillä kyykistyneenä ja silittämässä. Aron otti suosion vastaan rauhallisesti ja arvokkaasti.
Sitten lähdin ajelemaan kohti Teivoa ja Pian reenejä. Autokyydissä takapoksissa mukana Elvis ja Aron. Matka meni sinne oikein hyvin. Paikan päällä Aron pääsi ensin autosta ulos. Aroni oli kaulapannassa ja hihnassa, kaulapanta oli tullut kaulaan jo aamulla. Nyt vain hihna oli uusi kappale. Aronin kanssa vaan käveltiin ja kuljettiin, se katseli ihmeissään uutta ympäristöä, näki koiria, ihmisiä, mopoja, autoja jne. ja kehuin sitä hienoksi pojaksi, kauniista kävelystä ja välikontakteista sai namin. Vähän myös leikittiin pikkupatukalla ja lopuksi autoon. Siellä alkoi kauhea huuto ja mekkala, kun Elvis lähti vuorostaan reenaan. Elviksen reenien aikana Aron rauhoittui autoon ja kerran ihan näytti nukahtaneenkin sinne. Sitten kun Elviksen reenit oli ohi, pääsi Aron vielä kerran vähän tapaamaan ihmisiä, Pian auto kera bc:n vaikutti erittäin kiinnostavalta kohteelta. Aron oli oikein reipas.
Elviskin oli hyvällä mielellä, kun sen ei enää tarvinnut jännittää niin paljon tätä melko aktiivista ympäristöä. Päivän teemana oli nouto ja luoksetulo. Kotiläksyinä saatiin vauhdin lisääminen noudon palautusosuuteen, sekä luoksetulossa tule-käskyllä läpijuoksua, seisomisesta luokse sekä puunkierron opettelu ja siihen liittää pysäytyksiä. Oikein mukavat reenit oli ja Elvis hyvällä fiiliksellä, kun tehtiin paljon vauhtijuttuja. Lopuksi lyhyt paikallamakuu belgin kera, oltiin piilossa vain hetki ja palattiin koirien luokse.
Lisäksi kotipihassa Aron sai ensikosketuksia lapsilaumaan, laskin, että kahdeksan lasta oli Aronin ympärillä kyykistyneenä ja silittämässä. Aron otti suosion vastaan rauhallisesti ja arvokkaasti.
Sitten lähdin ajelemaan kohti Teivoa ja Pian reenejä. Autokyydissä takapoksissa mukana Elvis ja Aron. Matka meni sinne oikein hyvin. Paikan päällä Aron pääsi ensin autosta ulos. Aroni oli kaulapannassa ja hihnassa, kaulapanta oli tullut kaulaan jo aamulla. Nyt vain hihna oli uusi kappale. Aronin kanssa vaan käveltiin ja kuljettiin, se katseli ihmeissään uutta ympäristöä, näki koiria, ihmisiä, mopoja, autoja jne. ja kehuin sitä hienoksi pojaksi, kauniista kävelystä ja välikontakteista sai namin. Vähän myös leikittiin pikkupatukalla ja lopuksi autoon. Siellä alkoi kauhea huuto ja mekkala, kun Elvis lähti vuorostaan reenaan. Elviksen reenien aikana Aron rauhoittui autoon ja kerran ihan näytti nukahtaneenkin sinne. Sitten kun Elviksen reenit oli ohi, pääsi Aron vielä kerran vähän tapaamaan ihmisiä, Pian auto kera bc:n vaikutti erittäin kiinnostavalta kohteelta. Aron oli oikein reipas.
Elviskin oli hyvällä mielellä, kun sen ei enää tarvinnut jännittää niin paljon tätä melko aktiivista ympäristöä. Päivän teemana oli nouto ja luoksetulo. Kotiläksyinä saatiin vauhdin lisääminen noudon palautusosuuteen, sekä luoksetulossa tule-käskyllä läpijuoksua, seisomisesta luokse sekä puunkierron opettelu ja siihen liittää pysäytyksiä. Oikein mukavat reenit oli ja Elvis hyvällä fiiliksellä, kun tehtiin paljon vauhtijuttuja. Lopuksi lyhyt paikallamakuu belgin kera, oltiin piilossa vain hetki ja palattiin koirien luokse.
vuorokausi pentu-elämää takana
Eilen lähdettiin Aronin kanssa ajelemaan kotiin. Aronin huusi ja kiljui ensimmäisen 15 minuuttia, sitten täysi hiljaisuus ja ajattelin, jo että mitäs nyt tapahtui, Sitten soi puhelin, Riikka siellä soitti, että kuinka menee. Hyvin menee. No puhelun jälkeen Aron havaisti, että joo, toi ihminen istuu tuolla edessä, minä kans sinne. Kuin pieni peto, se kiljui ja raivos, kiipes ja puri sitä koira"kalteria", mikä kyllä pitää kaksi aikuista partacollieta siellä omalla osastollaan, mutta eipä tullut sitten mieleenkään, että tämä pikku peto voi päästä sieltä. Seurailin peilistä mitä tapahtuu ja heps keikkaa, se pääsi sieltä. Ai että, tästäkö se alkaa meidän tahtojen tiastelu. Eikun auto tien sivuun, pentu takaisin omalle osastolle ja sitten virittelin koiraporttia, niin että pääsisin nyt edes kotiin ja saisin pidettyä pennun omalla osastollaan. Kun se oli kerran sieltä päässyt, oli se sitten entistä sitkeämpi, kovaäänisempi ja raivoisampi pieni peto, ajattelin, että voi luoja, noinko koville se ottaa, kun se haluaa jotakin mitä se ei saa. No viimeikin pentu luopui ajatuksesta ja nyt meikä ajoi jo melko kovaa. Jos pääsisin kotipihaan niin, että voin aukaista takaoven pennun ollessa hiljaa ja rauhoittunut, pääsisin vahvistamaan sitä, että äänellä ja raivolla ei voi voittaa. Joo ja lisää kaasua, ja jes pääsin kurvaamaan kotipihaan, avaamaan taka-oven ja siellä suloinen pikku bordercollie nukkui kaikessa rauhassa.
Ilta meni tutustuessa taloon ja vähän naapureihinkin. Lapset ei meinaa antaa pennun nukkua ja koko ajan vievät sille lelua tms. Sitten aivan illalla ajattelin lähteä vielä pienelle koeajelulle ja lenkille koko porukan kanssa. Nyt Aron ja Elvis takapoksiin, Jimmy takapenkille. Jimmy on murahdellut pennulle, joten en ota mitään riskiä, että se pienessä tilassa tekisi jotain. Ja eikun tienpäälle ja kas kummaa, Aron oli aivan hiljaa ja rauhallisesti koko matkan. Ei ääntäkään!! Hyvä. Ajoin lyhyen matkan Kangasalan mobilialle ja kun päästin partacolliet vapaaksi metsään, oli Aron aivan järkyttynyt, mitä varten noi haukkuu. No se käveltiin semmosta pennun vauhtia ja ihmeteltiin kaikkea ja 10 minuutin päästä Aronkin meni jo reippaana porukassa, kovasti se kuitenkin turvautui minuun. Oltiin puolisen tuntiä siellä ja välillä kannoin pentua. Sitten koirat takas autoon ja kotiin täydessä hiljaisuudessa.
Yöllä Aron kaipasi ihmisiä, emoaan ja muita pentuja, sillä klo 1.45 alkoi vinkuna ja piippaus,sitten haukkuminen ja ulvonta, jota kesti 20 minuuttia. Ajattelin, että voi naapuri parat, mutta mistään hinnasta en nyt nouse lepyttämään ääntelevää pentua tai muuten se saa minut luokseen seuraavanakin yönä. Noin klo 2.15 ääntely alkoi sammua ja puoli kolme oli täysi hiljaisuus. Hyvä! Mutta minä valvoin ja kuulostelin, että koska se alkaa taas. Ja ettei taaskaan ääntely pääsisi vahvistumaan, ponkaisin kello 6 ylös sängystä ja unen pöpperöinen pentu havaitsi minut. Tästä nostinkin pennun ulos pissalle ja tuli iso läkkö, taas hyvä! Sitten nappulat turpoamaan ja klo 7 aamupala pennulle. Hyvin siis menee.
Vuorokauden aikana olen ollut iloinen Outin luoksetuloreeneistä, pentu tulee tosi hyvin luokse ja tänään lujalla laukalla, Hyvä!! Saa sitten kehuja, silityksiä ja kuivamuonan murusen palkaksi. Tätä on harjoiteltu jokaisella pissakierroksella ulkona. Sitten naksuttelut alkaa kohta, mutta ruokakupilla meillä on ollut vaatimuksena pennun istahtaminen, sitten naks ja kuppi on pennun edessä. Ja kun kävelen ulkona, kehun ja annan taas kuivamuonan murusen, kun pentu kulkee sivullani ja ottaa kontaktia.
Mutta kertakaikkisen hurmaava ja reipas pentu!!
Ilta meni tutustuessa taloon ja vähän naapureihinkin. Lapset ei meinaa antaa pennun nukkua ja koko ajan vievät sille lelua tms. Sitten aivan illalla ajattelin lähteä vielä pienelle koeajelulle ja lenkille koko porukan kanssa. Nyt Aron ja Elvis takapoksiin, Jimmy takapenkille. Jimmy on murahdellut pennulle, joten en ota mitään riskiä, että se pienessä tilassa tekisi jotain. Ja eikun tienpäälle ja kas kummaa, Aron oli aivan hiljaa ja rauhallisesti koko matkan. Ei ääntäkään!! Hyvä. Ajoin lyhyen matkan Kangasalan mobilialle ja kun päästin partacolliet vapaaksi metsään, oli Aron aivan järkyttynyt, mitä varten noi haukkuu. No se käveltiin semmosta pennun vauhtia ja ihmeteltiin kaikkea ja 10 minuutin päästä Aronkin meni jo reippaana porukassa, kovasti se kuitenkin turvautui minuun. Oltiin puolisen tuntiä siellä ja välillä kannoin pentua. Sitten koirat takas autoon ja kotiin täydessä hiljaisuudessa.
Yöllä Aron kaipasi ihmisiä, emoaan ja muita pentuja, sillä klo 1.45 alkoi vinkuna ja piippaus,sitten haukkuminen ja ulvonta, jota kesti 20 minuuttia. Ajattelin, että voi naapuri parat, mutta mistään hinnasta en nyt nouse lepyttämään ääntelevää pentua tai muuten se saa minut luokseen seuraavanakin yönä. Noin klo 2.15 ääntely alkoi sammua ja puoli kolme oli täysi hiljaisuus. Hyvä! Mutta minä valvoin ja kuulostelin, että koska se alkaa taas. Ja ettei taaskaan ääntely pääsisi vahvistumaan, ponkaisin kello 6 ylös sängystä ja unen pöpperöinen pentu havaitsi minut. Tästä nostinkin pennun ulos pissalle ja tuli iso läkkö, taas hyvä! Sitten nappulat turpoamaan ja klo 7 aamupala pennulle. Hyvin siis menee.
Vuorokauden aikana olen ollut iloinen Outin luoksetuloreeneistä, pentu tulee tosi hyvin luokse ja tänään lujalla laukalla, Hyvä!! Saa sitten kehuja, silityksiä ja kuivamuonan murusen palkaksi. Tätä on harjoiteltu jokaisella pissakierroksella ulkona. Sitten naksuttelut alkaa kohta, mutta ruokakupilla meillä on ollut vaatimuksena pennun istahtaminen, sitten naks ja kuppi on pennun edessä. Ja kun kävelen ulkona, kehun ja annan taas kuivamuonan murusen, kun pentu kulkee sivullani ja ottaa kontaktia.
Mutta kertakaikkisen hurmaava ja reipas pentu!!
lauantai 22. elokuuta 2009
illalla vielä toiset reenit
Perheemme pojat lähtivät Hakametsän jäähalliin katsomaan peliä ja samalla kyydillä päästiin tampereen puolelle. Suuntasin Elviksen kanssa samalle kentälle, missä viikolla otin yhden reenin ja kas kummaa, Elvis oli täydellisessä vireessä jo sinne mennessä. Motivaatio-ongelmat olivat tiessään kun tämä poika oli tarkkana kuin tikka. Ensin vähän seuruuta, siitä ruutuun lähetys, johon meni hyvin ja jäi seisomaan, joskin aika ruudun etualalle eikä pikkulätkälle, mikä siellä ruudun keskellä oli. Ensimmäinen ruutuun lähetys oli melko läheltä ja kun huomsin, että toimii, otin kauempaa ja tämäkin toimi. Jes siitä koiralle. Sitten muutama luoksetuloa, merkit viiden metrin välein, ensin kaksi läpijuoksua, sitten yksi pysäytys, vähän se taas ennakoi pysähdystä, mistä seuraa, että se sitten kyllä pysähtyy heti. Lopuksi muutama kaukokäsky 2 metrin päästä ja onnistui. Hyvä!!!
Sitten matkamme jatkui Petran ja hänen kaverinsa Anniinan kanssa kohti tampereen puistoja, koirien kanssa juoksin pyöräilevien tyttöjen perässä. Lasten ollessa liikenne-puistossa otin vielä vieras ympäristö reeniä, seuruuta ja kontaktia pyörien lasten leikkipaikan keinujen ja muitten härvelien ympärillä. Aluksi Elvis oli vähän tahmea, sen piti katsoa, että mihin ne tytöt meni, mutta aika pian keskittyi ja saatiin mukavaa yhteistyötä aikaiseksi. Sitten lopetin kehuihin ja jatkettiin vielä puistolenkkeilyä monen paikan läpi ja samalla katsastelin meille ensi viikon uusia reenikenttiä.
Sitten matkamme jatkui Petran ja hänen kaverinsa Anniinan kanssa kohti tampereen puistoja, koirien kanssa juoksin pyöräilevien tyttöjen perässä. Lasten ollessa liikenne-puistossa otin vielä vieras ympäristö reeniä, seuruuta ja kontaktia pyörien lasten leikkipaikan keinujen ja muitten härvelien ympärillä. Aluksi Elvis oli vähän tahmea, sen piti katsoa, että mihin ne tytöt meni, mutta aika pian keskittyi ja saatiin mukavaa yhteistyötä aikaiseksi. Sitten lopetin kehuihin ja jatkettiin vielä puistolenkkeilyä monen paikan läpi ja samalla katsastelin meille ensi viikon uusia reenikenttiä.
kadonneen motivaation metsästys
Eilinen päivä me vaan lenkkeiltiin, aamulla käytiin metsälenkillä ja yäk, hirvikärpäset ovat tulleet sinne myös. Iltaselle tehtiin poikien kanssa kevyt remmilenkki kiertäen suoraman koulun.
Joten tänään Elvistä harjatessa mietiskelin päivän reenejä. Torstain reeneissä jankattiin aivan liian monta kertaa, liian pitkään ja huonolla tuloksella ja se näkyi heti tänään Elviksen asenteessa. Kotipiha on yleensä se missä aina onnistuu, mutta nyt epävarmuuksia näkyi heti kun otin koiran esiin pihaan. Olin vienyt esteen sinne etukäteen ja eri paikalle kuin aikaisemmin täll ä viikolla. Elvis kavahti estettä, eikä seurannut sivullani vaan jäi jälkeen. Sitten otettiinkin vaan hyppyä ilman sen kummempia muutaman kerran, että sain sen ahdistuksen purettua. Tuliko tämä siitä, että torstaina Soile kolisteli tokoesteella reeneissä, kun se laittoi lankkuja paikalleen. Että syvä huokaus, onneksi pattitilanne laukesi pian ja otin pari lähetystä esteelle, sinne taakse istu ja heitin lelun sitten esteen yli Elviksen eteen. Elvis nappasi lelun ja lähti kauemmaksi sitä syömään, eikä tullut edes kutsuttaessa lelun kanssa luokse. Joten toinen pattitilanteen ja epämukavuuden merkki. Eikun uudestaan kohti estettä ja sitten taas homma pelitti, esteharjoitus lopettiin, kun koira istui hyvin esteen taakse, siitä hyppy eteeni takaisin ja iloista palkitsemista. Sitten sen pirun luoksetulon pariin. Nyt lyhensi välimatkoja huomattavasti, nyt pitäisi saada aikaiseksi vain täpäkkä pysähdys heti käskystä. Ensimmäisellä luoksetulossa käskyni oli liian kova, Elvis ei tykkää eikä myöskään pysähtynyt vaan menee sinne päin. Joten uusi yritys, nyt lyhyellä etäisyydellä, huomattavasti kivampi käsky, mutta ei taas sama hiihtely ksäkyn jälkeen, ja nyt vielä otettiin vähän sitä estettä kohti. No sitten lyhyillä luoksetuloilla muutama vaan läpijuoksu, koska koiran vire oli taas matala ja lähti tulemaan ravilla luokse. Vasta näiden jälkeen sain kaksi onnnistunutta suoritusta, jossa pysähtyi heti ja siitä kehut ja palkka. Lopuksi yksi setti kaukoja, meni hyvin, etäisyys koiraan oli 2m. Sitten vähän leluteltiin ja koira sisälle. Nyt mulla keittää ja askarruttaa tää homma. Millä saa nyt vaan onnistuneita suorituksia ja motivaation taas esiin......
Joten tänään Elvistä harjatessa mietiskelin päivän reenejä. Torstain reeneissä jankattiin aivan liian monta kertaa, liian pitkään ja huonolla tuloksella ja se näkyi heti tänään Elviksen asenteessa. Kotipiha on yleensä se missä aina onnistuu, mutta nyt epävarmuuksia näkyi heti kun otin koiran esiin pihaan. Olin vienyt esteen sinne etukäteen ja eri paikalle kuin aikaisemmin täll ä viikolla. Elvis kavahti estettä, eikä seurannut sivullani vaan jäi jälkeen. Sitten otettiinkin vaan hyppyä ilman sen kummempia muutaman kerran, että sain sen ahdistuksen purettua. Tuliko tämä siitä, että torstaina Soile kolisteli tokoesteella reeneissä, kun se laittoi lankkuja paikalleen. Että syvä huokaus, onneksi pattitilanne laukesi pian ja otin pari lähetystä esteelle, sinne taakse istu ja heitin lelun sitten esteen yli Elviksen eteen. Elvis nappasi lelun ja lähti kauemmaksi sitä syömään, eikä tullut edes kutsuttaessa lelun kanssa luokse. Joten toinen pattitilanteen ja epämukavuuden merkki. Eikun uudestaan kohti estettä ja sitten taas homma pelitti, esteharjoitus lopettiin, kun koira istui hyvin esteen taakse, siitä hyppy eteeni takaisin ja iloista palkitsemista. Sitten sen pirun luoksetulon pariin. Nyt lyhensi välimatkoja huomattavasti, nyt pitäisi saada aikaiseksi vain täpäkkä pysähdys heti käskystä. Ensimmäisellä luoksetulossa käskyni oli liian kova, Elvis ei tykkää eikä myöskään pysähtynyt vaan menee sinne päin. Joten uusi yritys, nyt lyhyellä etäisyydellä, huomattavasti kivampi käsky, mutta ei taas sama hiihtely ksäkyn jälkeen, ja nyt vielä otettiin vähän sitä estettä kohti. No sitten lyhyillä luoksetuloilla muutama vaan läpijuoksu, koska koiran vire oli taas matala ja lähti tulemaan ravilla luokse. Vasta näiden jälkeen sain kaksi onnnistunutta suoritusta, jossa pysähtyi heti ja siitä kehut ja palkka. Lopuksi yksi setti kaukoja, meni hyvin, etäisyys koiraan oli 2m. Sitten vähän leluteltiin ja koira sisälle. Nyt mulla keittää ja askarruttaa tää homma. Millä saa nyt vaan onnistuneita suorituksia ja motivaation taas esiin......
torstai 20. elokuuta 2009
ahkeraa reenailua vailla tulosta
Tänään otin Elviksen kanssa pienet hyppyesteharjoitukset kotipihassa aamulenkin jälkeen. Siellä esteentakana istuminen on ollut vaikeaa, kun Elvis muistaa hyvin, että alokasluokassa piti aina seistä ja nyt sitten pitäisikin vaihtaa asentoa istumiseen. Mutta este esiin ja ensimmäinen harjoitus oli yksinkertainen koira istumaan esteen taakse ja siitä kutsuin hyppy-käskyllä eteeni istumaan, hyvin meni. Sitten lähetys sivultani hyppy ja esteen takana istu- heti istumisen jälkeen hyvä ja lelu palkaksi. Sitten kolmas otos ja nyt koko liike putkeen, hyvin meni. Hypyn jälkeen muutama liikkeestä seiso-käsky, pysähtyi hyvin, mutta etutassut liikkuivat kun palasin koiran ohi sivulle, tämän vuoksi tein liikkeen pari kertaa ja palkkasin vasta kun tassut pysyivät paikallaan. Eli tässä aamureeni.
Illalla valkeakoskelle kilpailevien reeneihin. Meidän ryhmässä oli meitä paikalla vain kaksi koirakkoa, joten ehdittiin tekemään liikaakin. Otettiin aina liike kerrallaan ja sitten toisen vuoro eli koira sai aina levähtää sillä välin kun toinen teki. Mutta aloitettiin ruudulla, Elvis ei nähnyt ruudun lätkä vientiä. Hyvin lähti ja meni ruutuun, mutta kävi nopeasti ja omatoimisesti maahan seis-käskyllä. Sitten otettiin monta lähetystä ruutuun läheltä ja yritys oli saada koira seisomaan sinne ruutuun, mutta nopeasti se aina lysähti sinne makaamaan, siitä nosto seisomaan ja palkkaus seisomisasennossa.
Seuraavana liikeharjoituksena oli luoksetulo ja tätä jankattiin ja jankattiin, sillä hyvää pysähdystä ei saatu aikaiseksi ja sitten alkoi jo koiran vire laskea, yök koko liike.
Sitten vuorossa kaukot, koska ei oltu saatu hyviä onnistumisia vielä lainkaan aikaiseksi, jumitti kaket myös. Tulin koiran lähelle ja siitä saatiin onnistuneita siirtoja, joista pääsi koiran palkkaamaan. Otin vielä tauolla lisää näitä kakeja ja sain hyviä siirtoja aikaiseksi.
Sitten vuorossa oli hyppy, joka oli onnistunut aamulla, mutta eihän se nyt tietenkään onnistunut. Soilen kolistellessa hyppyesteen lautoja, säikkyi Elvis vähän niitä. Ja sitten kun oli vuoro hypätä, meni hyppy hyvin, mutta hypyn takana Elvis lähti melko kauaksi, eikä hypyn istuminen onnistunut ollenkaan. Muutaman yrityksen jälkeen Elvis pystyi sitten tekemään sen mitä osaa, eli istumaan nätisti esteen taakse ja hyppäämään siitä takaisin. Nyt olisi ollut tauon paikka, mutta ahne minä päätti ottaa hyppynoudon, joka kylläkin onnistui erinomaisesti. Heitin kapulan ja astelin heiton jälkeen taas Elviksen taakse ja annoin sieltä käskyn hyppyyn, Elvis mielellään varastaa hypylle heti kun kapula on heitetty ja nyt se jaksoi hienosto odottaa käskyä, joka ei siis tullut liikkumiseni vuoksi ihan heti. Hyvä palautus ja nätti nouto saatiin aikaiseksi.
Sitten taas käytiin ruudussa, jossa omatoiminen maahanmeno toistui, vaikka koira lähetettiin ihan läheltä ruutuun.
Lopuksi vielä tunnari. Tämä tehtiin muuten liikkeenomaisesti, mutta Elvis hakee sen oman lankkuriviltä, missä vain oma kapula irtoaa. Tämän se teki hyvin, nenä meni maahan heti kun se saapui kapuloille ja haistelemalla löysi oman, jonka poimi välittömästi suuhunsa. Annoin iloisen kehumisen tässä vaiheessa ja tunnarin luovutus ei ollut sitten niin tyylikäs, mutta siihen ei takerruttu enää, kun saatiin onnistunut tunnari. Ihan loppuun otin iloisen vauhtiseuraamisen ja loppupalkaksi muutama lähetys hyppyesteelle agilitytyylisesti, semmosta hauskanpitoa ja lelun heittelyä.
Joten tulipas tehtyä, nyt tehdäänkin sitten muutama päivä vaan jotakin pienempää...
Illalla valkeakoskelle kilpailevien reeneihin. Meidän ryhmässä oli meitä paikalla vain kaksi koirakkoa, joten ehdittiin tekemään liikaakin. Otettiin aina liike kerrallaan ja sitten toisen vuoro eli koira sai aina levähtää sillä välin kun toinen teki. Mutta aloitettiin ruudulla, Elvis ei nähnyt ruudun lätkä vientiä. Hyvin lähti ja meni ruutuun, mutta kävi nopeasti ja omatoimisesti maahan seis-käskyllä. Sitten otettiin monta lähetystä ruutuun läheltä ja yritys oli saada koira seisomaan sinne ruutuun, mutta nopeasti se aina lysähti sinne makaamaan, siitä nosto seisomaan ja palkkaus seisomisasennossa.
Seuraavana liikeharjoituksena oli luoksetulo ja tätä jankattiin ja jankattiin, sillä hyvää pysähdystä ei saatu aikaiseksi ja sitten alkoi jo koiran vire laskea, yök koko liike.
Sitten vuorossa kaukot, koska ei oltu saatu hyviä onnistumisia vielä lainkaan aikaiseksi, jumitti kaket myös. Tulin koiran lähelle ja siitä saatiin onnistuneita siirtoja, joista pääsi koiran palkkaamaan. Otin vielä tauolla lisää näitä kakeja ja sain hyviä siirtoja aikaiseksi.
Sitten vuorossa oli hyppy, joka oli onnistunut aamulla, mutta eihän se nyt tietenkään onnistunut. Soilen kolistellessa hyppyesteen lautoja, säikkyi Elvis vähän niitä. Ja sitten kun oli vuoro hypätä, meni hyppy hyvin, mutta hypyn takana Elvis lähti melko kauaksi, eikä hypyn istuminen onnistunut ollenkaan. Muutaman yrityksen jälkeen Elvis pystyi sitten tekemään sen mitä osaa, eli istumaan nätisti esteen taakse ja hyppäämään siitä takaisin. Nyt olisi ollut tauon paikka, mutta ahne minä päätti ottaa hyppynoudon, joka kylläkin onnistui erinomaisesti. Heitin kapulan ja astelin heiton jälkeen taas Elviksen taakse ja annoin sieltä käskyn hyppyyn, Elvis mielellään varastaa hypylle heti kun kapula on heitetty ja nyt se jaksoi hienosto odottaa käskyä, joka ei siis tullut liikkumiseni vuoksi ihan heti. Hyvä palautus ja nätti nouto saatiin aikaiseksi.
Sitten taas käytiin ruudussa, jossa omatoiminen maahanmeno toistui, vaikka koira lähetettiin ihan läheltä ruutuun.
Lopuksi vielä tunnari. Tämä tehtiin muuten liikkeenomaisesti, mutta Elvis hakee sen oman lankkuriviltä, missä vain oma kapula irtoaa. Tämän se teki hyvin, nenä meni maahan heti kun se saapui kapuloille ja haistelemalla löysi oman, jonka poimi välittömästi suuhunsa. Annoin iloisen kehumisen tässä vaiheessa ja tunnarin luovutus ei ollut sitten niin tyylikäs, mutta siihen ei takerruttu enää, kun saatiin onnistunut tunnari. Ihan loppuun otin iloisen vauhtiseuraamisen ja loppupalkaksi muutama lähetys hyppyesteelle agilitytyylisesti, semmosta hauskanpitoa ja lelun heittelyä.
Joten tulipas tehtyä, nyt tehdäänkin sitten muutama päivä vaan jotakin pienempää...
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Vieras kenttä 1.
Tänään reeniteemana oli reeni vieraalla kentällä. Määrittelen vieraan kentän sillä, ettei me olla sillä koskaan reenattu. Kenttä oli Hakametsän jäähallin vieressä ja seurana Jimmy kentän laidalla sekä Petteri viereisessä leikkipuistossa.
Elvis tosi vauhdikkaassa vireessä jo siinä vaiheessa, kun kävin tekemässä ruudun valmiiksi, ruudussa lätkä ja laitoin luoksetulomerkit kentän toiseen laitaan. Aloitin seuraamisella ja Elvis oikein virkeä ja vallaton, mikä on hyvä juttu. Löysää on vaikea virkistää mutta virkeää on helpompi rauhoittaa tekemisellä. Kun seuraaminen oli oikealla kohtaa heitin palkan eteenpäin ja leikittiin hetki. Sitten otin kolme liikkeestä seisomista Pian opettamalla palkkaustavalla, keskimmäisessä huomasin, että Elvis istui käskyn kuultuaan, mutta palkka oli jo ilmassa. Nyt kolmannella katsoin tarkemmin ja heitin palkan Elviksen taakse heti kun seisahtui. Tämä kolmas oli täpäkkä ja hyvä. Lelun heitosta seurasi aina hetken leikki.
Sitten luoksetuloon, ekalla luoksetulolla ei pysähtynyt heti käskyn kuultuaan, joten keskeytin heti suorituksen. Sitten toisella luoksetulolla pysähdys meni 2 metriä yli käskyn, ei siis vieläkään hyvä. Kolmas kerta onnistui, mutta nyt Elvis jo ennakoi vähän käskyn tuloa ja lähti ylipäätään tulemaan ravissa luokse, edelliset oli laukassa, nyt ravista napakka pysähdys ja lelu palkaksi. Tätä täytyy siis yhä vaan reenata. Luoksetulon merkit ja pysähdykset oli kisaetäisyyksillä.
Sitten jatkoin noutoon, heitin kapulan tosi kauas, varmaan 15 metriä, heiton jälkeen peruutin n. 7 metriä Elviksen taakse, Elvis tuijotti kapulaa, sitten vilkaisi, että mihin menin ja siitä käsky hae. Elvis lähti kuin tykin suusta, poimi kapulan ja tuli luokseni hyvällä laukalla, luovutus erinomainen ja hyvällä kohtaa, tästä riemukehut ja palkkaus lelulla. Palautusosuus oli ravilla kokeessa ja tästä tuli maininta, että hidas palautus. Sitten koira sivulle ja kohti ruudun lähetyskohtaa, sanoin Elvikselle, että missä ruutu, ensin se vilkaisi luksetulomerkkejä, mutta kun sen katse kohdistui ruutuun, sanoin ruutu käskyn ja elvis meni suoraan ruutuun, ruudun lätkän kohdalla sanoin seis ja juoksin ruutuun heittäen lelun sinne ja taas kehut ja leikkimistä. Tässä meillä oli viime viikolla maahanmenon ennakointia, kun Elvis kävi maahan omatoimisesti kun oli mielestään ruudussa, nyt siis en palkkasin sen seisomisasennosta enkä ottanut maahanmenoa lainkaan. Hyvä suoritus siis oli.
Edellisten harjoitusten innoittamana Elvis oli nyt kiihkeä ja ylivireä, mutta ajattelin vahvistaa tätä vielä viimeisellä harjoituksella, ylipitkä vauhtiluoksetulo. Jätin Elviksen kentän laidalle istumaan ja kävelin itse toiselle puolen kenttää, nyt kentän laidalla oli kuhinaa kun 10 lasta juoksi sinne puistoon, missä Petterikin keinui. Elvis oli käynyt makuulle ja lähti ennen käskyä tulemaan luokse. Eikun koira takaisin kentän laitaan istumaan ja minä juoksin toiseen päähän kenttää, nyt kääntyessni Elvis istui ja odotin muutaman sekunnin, että varmistin, että Elvis odottaa käskyni ja sitten tänne. Ja sieltä Elvis laukkasi niin paljon kuin se ikinään pystyy ja vauhdissa heitin sille lelun ja riemuisat kehut.
Nyt vire säilyi vähän liiankin korkeana koko ajan, mutta näitä iloisia onnistumisia me tarvitaan. Reenin jälkeen lähdettiin Elviksen, Jimmyn ja Petterin kanssa vielä lenkille ja kiertämään lähalueiden puisto ja keinupaikkoja.
Elvis tosi vauhdikkaassa vireessä jo siinä vaiheessa, kun kävin tekemässä ruudun valmiiksi, ruudussa lätkä ja laitoin luoksetulomerkit kentän toiseen laitaan. Aloitin seuraamisella ja Elvis oikein virkeä ja vallaton, mikä on hyvä juttu. Löysää on vaikea virkistää mutta virkeää on helpompi rauhoittaa tekemisellä. Kun seuraaminen oli oikealla kohtaa heitin palkan eteenpäin ja leikittiin hetki. Sitten otin kolme liikkeestä seisomista Pian opettamalla palkkaustavalla, keskimmäisessä huomasin, että Elvis istui käskyn kuultuaan, mutta palkka oli jo ilmassa. Nyt kolmannella katsoin tarkemmin ja heitin palkan Elviksen taakse heti kun seisahtui. Tämä kolmas oli täpäkkä ja hyvä. Lelun heitosta seurasi aina hetken leikki.
Sitten luoksetuloon, ekalla luoksetulolla ei pysähtynyt heti käskyn kuultuaan, joten keskeytin heti suorituksen. Sitten toisella luoksetulolla pysähdys meni 2 metriä yli käskyn, ei siis vieläkään hyvä. Kolmas kerta onnistui, mutta nyt Elvis jo ennakoi vähän käskyn tuloa ja lähti ylipäätään tulemaan ravissa luokse, edelliset oli laukassa, nyt ravista napakka pysähdys ja lelu palkaksi. Tätä täytyy siis yhä vaan reenata. Luoksetulon merkit ja pysähdykset oli kisaetäisyyksillä.
Sitten jatkoin noutoon, heitin kapulan tosi kauas, varmaan 15 metriä, heiton jälkeen peruutin n. 7 metriä Elviksen taakse, Elvis tuijotti kapulaa, sitten vilkaisi, että mihin menin ja siitä käsky hae. Elvis lähti kuin tykin suusta, poimi kapulan ja tuli luokseni hyvällä laukalla, luovutus erinomainen ja hyvällä kohtaa, tästä riemukehut ja palkkaus lelulla. Palautusosuus oli ravilla kokeessa ja tästä tuli maininta, että hidas palautus. Sitten koira sivulle ja kohti ruudun lähetyskohtaa, sanoin Elvikselle, että missä ruutu, ensin se vilkaisi luksetulomerkkejä, mutta kun sen katse kohdistui ruutuun, sanoin ruutu käskyn ja elvis meni suoraan ruutuun, ruudun lätkän kohdalla sanoin seis ja juoksin ruutuun heittäen lelun sinne ja taas kehut ja leikkimistä. Tässä meillä oli viime viikolla maahanmenon ennakointia, kun Elvis kävi maahan omatoimisesti kun oli mielestään ruudussa, nyt siis en palkkasin sen seisomisasennosta enkä ottanut maahanmenoa lainkaan. Hyvä suoritus siis oli.
Edellisten harjoitusten innoittamana Elvis oli nyt kiihkeä ja ylivireä, mutta ajattelin vahvistaa tätä vielä viimeisellä harjoituksella, ylipitkä vauhtiluoksetulo. Jätin Elviksen kentän laidalle istumaan ja kävelin itse toiselle puolen kenttää, nyt kentän laidalla oli kuhinaa kun 10 lasta juoksi sinne puistoon, missä Petterikin keinui. Elvis oli käynyt makuulle ja lähti ennen käskyä tulemaan luokse. Eikun koira takaisin kentän laitaan istumaan ja minä juoksin toiseen päähän kenttää, nyt kääntyessni Elvis istui ja odotin muutaman sekunnin, että varmistin, että Elvis odottaa käskyni ja sitten tänne. Ja sieltä Elvis laukkasi niin paljon kuin se ikinään pystyy ja vauhdissa heitin sille lelun ja riemuisat kehut.
Nyt vire säilyi vähän liiankin korkeana koko ajan, mutta näitä iloisia onnistumisia me tarvitaan. Reenin jälkeen lähdettiin Elviksen, Jimmyn ja Petterin kanssa vielä lenkille ja kiertämään lähalueiden puisto ja keinupaikkoja.
tiistai 18. elokuuta 2009
Kurssilla
Oltiin Elviksen kanssa Pia Pursiaisen http://www.haukkuapila.fi/index.php alo-avo kurssilla ja tämä oli toinen kerta kyseistä juttua. Viikko sitten Elvis oli uudessa ympäristössä aivan lukossa. Reenipaikalla on aika paljon aktiivista elämää, kun vieressä menevällä tiellä liikkuu paljon autoja, mopoja, ihmisiä ja välillä reenipaikan läpi menee mopo tai pyöräilijä. Näistä kaikista Elvis otti itseensä.
Nyt ennen kuin aloitettiin reenaileen, herättelin Elviksen toimintaan. Eli reipasta seuraamista ja lelupalkka, josta seurasi leikkimistä. Välillä juoksuseuraamista ja taas leikkiä, sitten pitkä suora luoksetulo, missä en ottanut eteenistumista vaan vauhdista heitin lelun Elvikselle. Näiden jälkeen Elvis oli reippaassa mielentilassa ja valmiina hommiin.
Reenit aloitettiin paikallamakuulla, vieressä kaksi koiraa, joista belgillä oli levoton paikallamakuu, mutta tämä ei häirinnyt Elvistä. Oltiin piilossa varmaankin 6 minuuttia ja Elvis suoriutui tästä hyvin. Sitten vuorossa oli liikkeestä seisomista ja harjoiteltiin vieläkin täpäkämpää seisahtumista, niin, että lelu lentää koiran taakse heti kun olen sanonut seiso-käskyn. En siis jää odottelemaan pysähtyykö Elvis, vaan lelu lentää heti. Tätä toisetettiin usean kerran, sillä Elvis ei osannut odottaa tätä nopeaa palkkaa. Tässä reenissä Elvis oli tosi hyvässä mielentilassa, mutta autoon odottamaan seuraavaa kierrosta. Sitten kierros kakkosella otettiin seuruuta ja vaan sitä, että Elvis onnistuu ja saadaan kumpikin hyvää fiilistä. Seuraamista ja sitten lelu palkaksi ja leikkimistä. Nyt tuntui hyvältä. Kotiläksynä tulikin ohje, että pois tutuilta kentiltä ja reenaileen nyt eri paikkoihin. Kai me ollaan liikaa tehty vaan samoilla kentillä, rauhallisissa ympäristöissä, joten nyt ryhdytään kiertämään. Lisäksi meidän pitäisi päästä johonkin vieraisiin porukoihin reenaileen, saataisiin siis samanlaista tuntumaa, kuin mennessä kokeeseen vieraiden katseltavaksi.
Nyt ennen kuin aloitettiin reenaileen, herättelin Elviksen toimintaan. Eli reipasta seuraamista ja lelupalkka, josta seurasi leikkimistä. Välillä juoksuseuraamista ja taas leikkiä, sitten pitkä suora luoksetulo, missä en ottanut eteenistumista vaan vauhdista heitin lelun Elvikselle. Näiden jälkeen Elvis oli reippaassa mielentilassa ja valmiina hommiin.
Reenit aloitettiin paikallamakuulla, vieressä kaksi koiraa, joista belgillä oli levoton paikallamakuu, mutta tämä ei häirinnyt Elvistä. Oltiin piilossa varmaankin 6 minuuttia ja Elvis suoriutui tästä hyvin. Sitten vuorossa oli liikkeestä seisomista ja harjoiteltiin vieläkin täpäkämpää seisahtumista, niin, että lelu lentää koiran taakse heti kun olen sanonut seiso-käskyn. En siis jää odottelemaan pysähtyykö Elvis, vaan lelu lentää heti. Tätä toisetettiin usean kerran, sillä Elvis ei osannut odottaa tätä nopeaa palkkaa. Tässä reenissä Elvis oli tosi hyvässä mielentilassa, mutta autoon odottamaan seuraavaa kierrosta. Sitten kierros kakkosella otettiin seuruuta ja vaan sitä, että Elvis onnistuu ja saadaan kumpikin hyvää fiilistä. Seuraamista ja sitten lelu palkaksi ja leikkimistä. Nyt tuntui hyvältä. Kotiläksynä tulikin ohje, että pois tutuilta kentiltä ja reenaileen nyt eri paikkoihin. Kai me ollaan liikaa tehty vaan samoilla kentillä, rauhallisissa ympäristöissä, joten nyt ryhdytään kiertämään. Lisäksi meidän pitäisi päästä johonkin vieraisiin porukoihin reenaileen, saataisiin siis samanlaista tuntumaa, kuin mennessä kokeeseen vieraiden katseltavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)