jälki Aronilla

Minun ei pitänyt enää tänä vuonna jäljestää. Aron teki alkusyksystä 25 erilaista makupalajälkeä ja sitten ajattelin, että parempi jatkaa keväällä heti lumien lähdettyä. Mutta talvea ei vaan näy ja metsät, joskin kovin märät sellaiset odottavat jäljestäjiä. Joten suunnittelin hyvin tulevan jäljen ja ajattelin nyt laittaa vähän haastetta Aronille ja katsoa mitä tapahtuu.
Eli tein Aronille sammalmetsään noin 100 m pitkän jäljen ( matka karkea arvio) ja ripottelin sinne aina epäsäännöllisin välein vähän lihapullanpaloja, väliin tuli siis makupalattomia kohtia, loppuun viimeiselle metrille enemmänkin niitä ja purkkiin kannen alle ruokaa, tarkoitus oli siis viettää siellä lopussa juhlat syöden. Jälki oli täysin merkkaamaton, tosin minulle tuttu metsä, Aron oli siellä ensi kertaa. Kotona kokeilin Aronille jälkivaljaita, vähän isot ne oli, kun ovat partisten kokoa, mutta eipä se Aronia haitannut, halusin vain, että se ehdollistuu heti siihen, että valjaat ovat jäljestyksen merkki. Jälki vanheni 35 min, ehkä olisi voinut olla vielä vartin vanhempi, mutta pimeä oli tulossa. Vein Aronin metsään ja se itse haistoi kyllä jäljen alun ja lähti sitä pitkin. Ensimmäiset 20 metriä oli melkoista siksakkia, olihan tämä erilainen juttu mihin Aron oli tottunut, sitten kun se sai aina välillä palkaa siitä jäljeltä, vahvistui sen jäljestys ja alkoi etenemään hienosti. Jäljen yli mentiin monta kertaa, mutta koira teki kovasti töitä ja palasi nopeasti takaisin jäljen päälle. En tehnyt mitään luotisuoraa jälkeä vaan ihan maaston mukaan. Hetken kuluttua oltiin jäljen päässä ja Aron oli tohkeissaan, se ei olisi halunnut lähteä metsästä millään, joten sille jäi oikein hyvä fiilis hommasta. Ja kyllä se tosissaan töitä teki, sillä se nukkui sikeää päiväunta jäljen jälkeen kotona. Näitä samanlaisia olisi hyvä käydä nyt tekemässä, mutta hitsi kun työ haittaa harrastusta, pääsen ensi viikolla aina kolmelta ja pimeä tulee neljältä. Jälki-innostus vaan tuli nyt meille kummallekkin.

Elvis teki aamutuimaan yhden tunnarin. Nyt oli 12 kapulaa ympyrässä, ympyrän sisällä oli se oikea lehtien alla. Elvis lähti haistelemaan, haisteli kaikkia ja luopui hommasta, kävi haistamassa sivulla olevaa tunnarikassiani ja lähetin koiran uudestaan hommiin. Tässä toisessa vaiheessa se oli juuri luopumassa, että ei löydy, kun se haistoi sen oikean ja nosti sen, jee, hihkaisin niin hyvät hyvät että kapula lensin suusta koiran tullessa minua kohti sen kanssa, uusi kehoitus, että mihin se nyt tippui ja koira palasi poimimaan sen oikean. Tämän jälkeen syötiin lihapullia purkista ja jätettiin homma vain tähän yhteen. eiköhän se huomenna suoriudu tästä haasteesta nopeammin, hope so.

Riitta Jantunen-Korrin silmän alla

Tänään oli jännittävä päivä, sillä matkasimme kohti Sipoota ja siellä yhteiskoulutusta Elviksen veljen Onnin ja Caritan kanssa, meidän treenejä ohjasi Riitta Jantunen-Korri. Ja kyllä kannatti, sillä saimme reppukaupalla ohjeita jatkoon :-)

Aloitimme Aronin kanssa ja kerroin Riitalle meidän ääntelykriisistä. Siis mitään suurta ääntelyä ei Aronilla ole koskaan ollut, mutta sen ehkäisystä on tullut meidän koulutuksia ohjaava juttu. Ääntelyn pelossa en siis ole uskaltanut pitää hauskaa Aronin kanssa, toisaalta kuten Riitta sanoi, olen löytänyt monia keinoja hallita Aronia ja sen mielentilaa. Jatkoon Riitta sanoi, että ääntelyä kannattaa seurata, jos pentu (sellainenhan Aron vielä on) vinkaisee pari kertaa reenin aikana ei se ole vielä reenin eikä maailman loppu. Suositteli kuitenkin pitämään treenipäiväkirjaa ja seuraamaan sen avulla, että minkälainen toiminta lisää ääntelyä.
Aron aloitti seuraamisilla ja näissä Aron oli oikein hyvä. Ainoastaan seuraamisen pysähtyvät perusasennon Aronilla ovat vinot ja näihin Riitta kannusti käyttämään vielä namikättä, että koira pysähtyy suoraan istumaan. Kokeiltiinkin sitä ja suoristuu kyllä.

Sitten kävimme vähän ruutua läpi, itse suoritukset eivät olleet kovin hyvät, Aron on kotinurkillä mennyt ruutuun paljon paremmin, mutta syitä oli monia. Ruutua ei olla otettu pariin viikkoon, lisäksi jatkossa Aron tarvitsee ruutuun menoon virittelysanan, koska nyt se mietti, että mikä ruutu ja vasta sitten lähti tekemään. Ruutumerkit oli vähän erilaiset kuin kotona samoin alusta ruudussa. Kentällä oli myös häiriömerkkejä ja nämä veivät Aronia toiseen suuntaan, se kävi myös noutamassa minulle pari merkkiä. Jatkossa meidän reeneissä on hyvä olla niitä häiriömerkkejä, samoin nyt minun täytyy hommata hyvät ruudun ympärystä merkkaamiseen liittyvät valkoiset narut, sillä sekin helpottaa sitä ruudun hahmottamista. Sitten enemmän pitää työstää taas sitä itse alustaa. Mutta nyt taas uskallan työstää tätä ruutua, kun ei tarvitse pelätä sitä ääntä, joka voi tulla näissä vauhdikkaammissa jutuissa.

Ruudun jälkeen katsottiin noutoa, siinä jatketaan edelleen sitä, että kehun ja palkkaan iloisesti, kun kapula on oikein hyvin suussa. Samon Riitta kannusti ostamaan isompi laipallisen noutokapulan, nykyisessä on aika matalat laipat ja siihen tarttuminen vaatii hetken asettelun Aronilta. Haluaisin itse, että sen ote olisi napakampi ja pitävämpi siihen kapulaan.

Sitten otettiin vähän paikallaistumista, ensin vaan jättö, tässä Aron meinasi lähteä mukaan, sitten uusi yritys ja nyt Aron kuunteli, että paikka on paikka, poistuin koiran luota, seisoin hetken kauempana ja takaisin palkkaamaan Aron, sitten uudestaan jättö ja nyt tästä kutsuin ensimmäisen kerran tänne, siis on Aron kuullut tänne-käskyä, mutta ensimmäinen kerta tästä paikalla olosta. Reagoi käskyyn ja tuli, mutta eteenistuminen oli vähän hatara, tässä olisin voinut auttaa käsillä koiraa.
Sitten katsottiin kaukokäskyn alkuja, päädyimme tekniikkaan, missä takapää pysyy kaikissa siirroissa paikallaan. Tähän Riitta neuvoi, että otan näitä siirtoja peilin edessä ja tarkkailen sitä takapään pysymistä paikallaan. Lisäksi Riitta sanoi, että mieli tässä liikkeessä pitää olla mahdollisimman stabiili, joten näitä otetaan sitten iltaruuan jälkeen täydellä vatsalla. Aron tekee kaikki kolme siirtymää käsiohjauksella, ainostaan seisomiseen en ole vielä ottanut käskyä, hyvin menivät nämä kuitenkin namilla ohjattuna.
Lopuksi otettiin vähän hauskaa, eli kiertoja kolmannella kierrolla yksi stoppi, eli käsimerkki ja heti kun Aron pysähtyi, lensi lelu. Riitta sanoi, että voi alkaa ottaa tähän jo käskyn, pysähtyy niin hyvin.
Kaiken kaikkiaan Riitta sanoi Aronin olevan super. Sanoi myös, että sen koulutus on oikein hyvällä mallilla ja se jaksoi hienosti tämän pitkän session, missä välillä aina juteltiin eri liikkeistä. Syöttelin sitä koulutuksen aikana melko paljon ja koko tänä koulutusaikana, se saattoi päästää ehkä kaksi kertaa äänen, nekin ei liikkeen aikana. Riitta muistutti, että meidän pitää muistaa nauttia toisistamme ja pitää iloinen mieli koulutuksessa, sillä jos pelkään sitä äänen tuloa tai harmistun siitä, että ääni tulee, voi se pian alkaa vaikuttaa motivaatioon ja meidän työskentelyyn. Joten kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli ja Aron on oikein pätevä kultamuru. Ääntelyistä Riitta sanoi, että tarkkana kannattaa olla, mutta jos pentu päästää reenin aikana pari ääntä esim. innokkuudesta johtuen ei takertuisi niihin. Usein äänet jäävät pois, kun pennulle kokemusta karttuu ja se oppii lisää miten siellä kentällä toimitaan. Jos ääntely lisääntyy reeni reeniltä, pitää siihen tarttua, mutta toistaiseksi Riitta sanoi, että ainakaan tänään ei nähty mitään ongelmaa.

Sitten oli Elviksen vuoro. Elvis oli erittäin vilkas ja aktiivinen, omasta mielestäni liikaakin. Liikkeiden välissä se on heti valmiina moikkaamaan kaikki kentällä olijat ja sen keskittyminen voisi olla parempaa. Mutkun sen mielestä tää koulutus on vaan niin kivaa.
Seuraamisissa sen sen asentoa pitää suoristaa, on nyt vino. Tätä voidaan tehdä pienellä idarineliöllä, missä aina kulman jälkeen pitää suoristua. Tässä voin ohjata koiraa namikädellä.

Sitten päästiin ruutuun, siinä sain juuri niitä ohjeita jatkoon, mitä lähdin hakemaan. Eli voin ottaa ruutua vaikka puolelta matkalta, siitä ruutuun lähetys ja hyvä seisahdus alustalle. Jos koira menee esim. ruutuun sivukautta tai takaa ja sitten pysähtyy ihan oikein, voidaan koiraa kehua hyvästä pysähdyksestä, mutta hyvä palkkaus tulee vain suoraan ruutuun menoista. Sitten jatkossa joka ruutureeneissä on yksi alustaruutu/ yksi tyhjä ruutu, joka kerta. Eli näin päästään siitä hämmennyksestä, että ruudussa ei ole mitään. Ja nämä tilanteet ovat hämmentäneet Elvistä, jolloin koko ruutu on mennyt harakoille. Nyt siis lähetettiin noin 10 metrin päästä Elvis tyhjään ruutuun, heti kun koira oli siinä kohtaa missä alustan pitäisi olla, huudan napakan seis ja Riitta heitti Elvikselle samantien pallon palkaksi. Tällä päästään siihen hetkeen, ettei koira ehdi hämmentyä siitä, ettei siellä ole sitä alustaa. Ja jonain päivänä voin ottaa seis, jolloin koira pysähtyy ja kuuntelee tuleeko palkkaa, käskyä tms. eli koira saadaan kuulolle. Tähän asti se ei ole ollut kuulolla, jos se etsii sitä alustaa. Eli oikein hyvät neuvot tähän.
Sitten tunnari, meidän toinen haasteliike. Tehtiin ensin kaksi oikein onnistunutta harjoitusta, näissä oma oli piilotettu lehtien alle, tähän Riitta sanoi, että jos se oma on erillään, pitäisi olla aina piilotettuna, Elvishän on tehnyt niitä näköön perustuvia noutoja tässä vailla haistelua. Sitten kolmannella tunnarilla Elvis ei enää pystynyt työskentelemään, se oli ilmeisesti jo niin kaikkensa antanut, että ei vaan pystynyt haistamaan sitä oikeaa. Oma oli keskellä lehtien alla ja sen ympärillä oli kymmenisen kapulaa, se haisteli kaikkia pitkään ja hartaasti, sen haistelu oli todella hyvää ja olin aivan varma, että kohta se päätyy siihen keskelle ja päästään palkitsemaan hyvästä työskentelystä, vaan lopulta se luopui ja nappas vaan jonkun. Voi höh. Otettiin tämän jälkeen yksi luoksetulo väliin, että Elvis saa tuulettaa nenää ja päätään, mutta se ei auttanut, se ei löytänyt uusinta kierroksellakaan sitä omaansa. Joten päädyimme vähän samaan kuin itse ole päätynyt, että Elvis ei jaksa tässä liikkeessä toistoja. Jatkoon saimme hyvän ohjeen, eli yksi tunnari ja siihen heti kunnolla haastetta peliin ja jos onnistuu, niin aivan superpalkka. Superpalkka voisi olla vaikka maksalaatikon rippeet :-) Eli teen huomenna tämän samanlaisen harjoituksen suoraan, jossa oma keskellä piilossa ja ympärillä paljon häiriökapuloita ja vain yksi onnistunut suoritus.
Elvis vaikutti kaiken kaikkiaan mielestäni kuormittuvan harjoituksista, uusi ympäristö taas verotti sen työskentelyä, lisäksi se sählää ja häsää ihan liikaa, mihin sen energiat kuluu. Jatkossa yritän hallita näitä liikkeiden välejä. Joten reenaillaan vaan lisää :-)

Ja kiitos Caritalle, että saatiin tämä yhteiskoulutus aikaiseksi!! Oli kiva nähdä kuinka Onni oli tosi hyvä ja aika samanlaisia veljekset kyllä ovat, Onnin koulutus oli oikein hyvällä mallilla ja monissa asioissa se oli parempi kuin veljensä. Tämähän oli meille vaan hyvä asia, kun nähtiin, miltä joku liike tai osa tulisi meilläkin näyttää.

paljon pientä reeniä

Päivittelen tässä koulutuksia monen päivän osalta. Meillä oli viikonloppuna Petterin synttärit ja leipominen, laittaminen ja juhlien pito hiukan hiljensi koulutuspuuhia :-)
Koirat ovat kuitenkin metsälenkeilleet joka päivä ja sen lisäksi Elvis on harjoitellut tunnaria yhden erän sekä tänään ruutua yhden erän. Tunnarissa toistot tuo otteen herpaantumista, tein kolme erilaista tunnariharjoitusta, joista 2 ensimmäistä meni aivan nappiin. Kolmannella Elvis maisteli muutamaa ja toi sitten sen oikean, joten siitä ei tullut palkintoa. En tiedä, että pitäisikö minun jatkossa ottaa aina yksi onnistunut tunnari ja palkita siitä ruhtinaallisesti. Ruudussa on sellainen ongelma, että jos ruutu on tyhjä, jää elvis etsimään alustaa tai lelua eikä kuuntele käskytystä lainkaan vaan etsii ja etsii. Ruutuun meno on mukavan suoraa, ainakin tänään ja osaa hakea ruudun katseellaan. Joten kuinka harjoitella tyhjää ruutua onnistuneesti?

Aron on harjoitellut niin sisällä kuin ulkona paikalla istumista sekä lyhyitä paikalla makuita. Istuu ihan kivasti valintatalon edessä, mutta paikalla olo on ihan lyhytaikaista, käyn kävelemässä jonkun kierroksen ja palaan palkkaamaan koiran, sisällä seison paikallani, jos yhtään kehun kauempaa Aron saattaa helposti nousta, mutta käyn palkkaamassa sitä aina välillä koiran luona ja sitten taas uusi paikka-vihje. Haluaisin päästä siihen, että voisin kauempaa kehua sitä ja kertoa, että hienoa kun istut siellä ja minä olen täällä kauempana.

Noutoja ollaan tehty myös sisällä ja kerran ulkona. Tänään tehtiin eteisessä sellaista, että heitän ensin makupalan kauas minusta, Aron lähtee sen perään ja takaisin tullessa matkan varrella minua kohti onkin noutokapula, se pitää napata siitä ja tulla sen kanssa luokseni. Olen saanut tosi hyviä kapulaan tarttumisia ja tuloja luokseni näin. Tosin näytän palkkaavan noudosta liian usein vasemmasta kädestä, sillä Aron asettuu lähemmäs sitä kättä kapulan kanssa, ideaalihan olisi siihen eteeni keskelle. Ja sitten olen huomannut, että jos palkka on näkyvissä, menee touhu heti lapasesta. Lauantaina selkäni takana sohvalla oli nökäre jauhelihaa palkaksi, Aron huomas sen ja yritti suoraan rynniä palkalle. Muutenkin se on tosi ahne, ruokapöydältä lähtee heti kaikki, jos vähänkin jätän ja poistun keittiöstä esim. kun ovikello soi. Sillä välin ahne-Aron kyllä käyttää heti tilanteen hyväkseen. Leipominen ja ahne pentu olikin aika mielenkiintoinen yhdistelmä :-)

istuminen s-marketin edessä

Tänään jatkoin Aronin kanssa maltillisten reenien kanssa sisällä, ensin oli paikalla istumista, sitten sama makuulla. Palkkasin vähän väliä ja välien välillä poistuin aina sekunniksi koiran silmistä pois, sitten palasin koiran luo palkkaamaan. Kokeilin myös istumista kapula suussa, mutta tämä oli liian vaikea juttu, joten jäi kokeiluksi. Pidettiin sitten vaan kapulaa suussa siinä minun edessäni.

Sitten Petra jumppaan ja Aronin kanssa 50 min kaksin ulkoilua. Käveltiin tutun s-marketin eteen ja siinä samanlainen paikalla istumisen harjoittelu kuin sisälläkin, ensimmäisellä jätöllä meinasi lähteä mukaan, mutta koira vain takaisin paikalleen ja palkkasin ensin vaan siinä hetken istumisesta. Sitten kun koira näytti varmalta pääsin poistumaan koiran luota, kävelin aina vähän matkan päähän, siellä seis hetken ja sitten taas koiran luo palkkaamaan. Kerran yksi ihminen tuli juuri kaupasta ja käveli Aronin nenän edestä minun seistessä kauempana, Aron pysyi ja pääsin palkitsemaan sitä. Sitten kiersin yhden auton ympäri ja Aron pysyi, jes jes. Lopulta sama lähtöasetelma, mutta nyt vihje seuraa ja seurailtiin kahdeksikkoa tolppien ympäri välillä pysähtyen. Aron meni oikein hyvin, ehkä se pysähdyksissä pysähtyy vähän liian eteen, joten sitten kun taas uskaltaa, niin sitä paikkaa pitää saada taaemmas. Tärkeintä oli kontakti ja hiljaisuuden ylläpito. Joten tämä reeni päättyi kehuihin ja makupaloihin, lelua ja leikkiä en tähän hetkeen ottanut. Mutta onnistunut reeni, sillä yhden ainoaa ääntä ei mielestäni kuulunut.
Sitten ulkoilumme jatkui, Aron sai taas hengähtää kun käveltiin takaisin kohti jumppahallia ja päikyn pihassa pidettiin sitten vähän hauskaa. Eli muutama lipputangon kierto, yksi toppi, josta lelu lensi ja sitten hetken leikit siinä. Lopuksi kiipeiltiin vielä kivien päälle, Aron lähtee kiipee-vihjeestä aina jonkun osoittamani kohteen päälle, se voi olla kivi tai puiston penkki tai vaikka kanto. Tykkää siitä ja saa kehuja kiven päällä. Tämä käsky auttaa sitten joskus a-esteen opetuksessa.
Kaiken kaikkiaan Aronin koulutuksessa olen nyt seurannut kaikkia elämän tilanteita, missä sen täytyy olla aloillaan jotakin saadakseen. Esim. autosta ei tulla ulos miten sattuu, vaan Aron istuu ensin hetken hiljaa ja kauniista käytöksestä saa luvan tulla ulos.

äänetöntä reeniä

Jes, Aronin viikon teema toimii. Tarkoituksena on harjoitella sen kanssa kaikkea sitä, mitä tokossa tarvitaan malttamisen osalta. Eli istuminen, maahanmeno ja seisominen ja näissä pysyminen, sekä noutokapulan pito. Eilen otinkin ensin kaksi pientä sessioo sisällä ensin istumista paikallaan, sitten sama maassa ollen. Jätän koiran ja kävelen vähän matkan päähän, välillä nopeasti niin, että koira ei näe minua, käyn esim. keittiössä ja tulen heti takaisin ja lihapullan palasia tulee palkaksi. Sitten pideltiin noutokapulaa, puista ja metallista. Lopuksi illalla kävin vielä kotipihassa tekemässä samat paikkalla olot, hyvin onnistui. Tämän jälkeen otin koiran mukaan seuraa-vihjeellä ja Aron seurasi tosi hyvin ja äänettömästi. Otin ihan lyhyen pätkän, kolme pysähdystä. Palkkasi makupaloin, lelua en uskalla heittää, jos se nostaa turhaan kierroksia.

malttia malttia

Eilen alkoi viikon teemana malttaminen ja paikalla oleminen. Otin sisällä paikalla istumista kaksikin eri sessioo. Petterin ollessa sählyssä, käytin sen ajan ulkoilemalla Aronin kanssa ja käveltiin Kangasalan lukiolle, jonka edessä otin pienen pätkän seuruuta, tosin en uskalla käyttää mitään käskyjä, sillä ne aiheuttavat usein äänen. Harjussa tehtiin sitten yksi pudonnen hanskani haistaminen, hyvin sai Aron hajua ja hajun saadessa ei jättänyt tehtäväänsä kesken, ennen kuin löysi hanskan. Nosti sen ja lähti tuomaan. Sitten matkan varrella tehtiin jokunen luoksetulo eteenistuen ja Aron tarjoili myös kiipeleilyä puiston penkeille ja kivien päälle, mitä vastaan tuli.

Elvis ja Jimmy pääsivät keskenään lenkille ja Suoraman koulun pihassa otin Elviksen kanssa tokoreenit, seuraamista askel sinne ja kaksi tänne, hyvin meni. Sitten mielentilan ollessa keskittynyt muutama kake ja niissä pomppas yhden istumisen, jolloin takapääkin vähän liikkuu, tästä ärähdin, että kunnolla ja Elvis teki seuraavan siirron aivan mallikkaasti. Lopuksi kiertämistä ja iloista hömppää.

takapakkia

Voi huokauksen huokaus.....

Tänään oli kotipihareenejä. Elvis aloitti tunnareillaan, kaksi ensimmäistä onnistui hyvin, sitten luultavasti naapurit häiritsivät sen keskittymistä ja se haki vaan jonkun, kunnes uusittiin ja onnistui.
Sitten ruutuun, olin rakentanut sen takapihalle ja virittelin punaisesta lasikuitunarusta ruudun reunatkin siihen. Ensimmäinen lähetys oli ruutuun missä oli lelu, Elvis meni melkein suoraan sinne, joten sama uusiksi ja nyt laukkasi suoraan ruutuun. Sitten lähetys tyhjään ruutuun, nyt meni hyvin, mutta ei kuunnellut seis-käskyä vaan etsi alustaa tai lelua ja lopulta istui sinne ruutuun, kun ei löytänyt niitä. No sitten hain alustan ja tälle yksi lähetys ja seis, sitten ilman alustaa, mutta nyt alkoi ruudun vauhti tippua ja Elvis haisteli jotakin matkanvarrella, oli siis ihan hoh hoijaa...Sitten otin muutaman lähetyksen ruutuun aika läheltä, seis ja lelu palkaksi.
Sitten seuraamista ja mitäs huomaankaan, Elviksellä on otettu niin paljon seuraamista liikkuen aina eteenpäin että askel tai kahden askeleen seuraamiset oli sille ylivaikeita, mielessä oli esim. käännös vasempaan seis, mutta seuraa käskyllä lähtee jo edistämään eikä perusasentoon pysähdys oli mistään kotoisin. Tätä tehtiin sitten namilla askel kerrallaan ja tästä tulee kyllä taas sisäreenijuttu. Tätä reenattiin sitten illalla muutama minuutti ennen iltaruokaa ja kyllä se sisällä osaa :-)
Sitten Aronin vuoro, se oli odottanut sisällä omaa vuoroaan, tulin ulos ja käveltiin vaan ja naksuttelin sille kontaktista, mentiin reenikohtaan ja sieltä tuli heti iloinen ääni ensimmäisessä seuraamisessa. Just, ei siis tätä, joten käveltiin vähän aikaa pihan toiselle puolen ruudulle. Mielessäni oli, että jos sivulle tulossa ja seuraamisessa on jotakin paineistavaa, mistä ääni lähtee. Mentiin ruudulle ja ruutu käskyllä tuli oikein iloinen ääni, ei auttanut vaikka meni tyhjään ruutuun ja pysähtyi sinne hienosti, ääni tulee. Lopetettiin siihen.

Joten miltä nyt tuntuu, siltä, että olen aivan huono kouluttaja. Hatun nosto niille, jotka osaavat koiriensa mielentiloja tulkita ja laskea.

Joten Aronin ääntely on nyt entistä suuremman silmän alla ja yritän kuumeisesti oppia tulkitsemaan, milloin sen mielentila on niin korkea, ettei todellakaan pidä edes yrittää kouluttaa sitä ja tarkkailla vaan, että mikä sen aiheuttaa. Tämän päivän ääni tuli ilmeisesti siitä, että Elvis kävi ensin tekemässä reenin ja se odotti sisällä, sitten kun oli Aronin vuoro, se odotus purkautui siinä reenissä. Näihin tuloksiin päädyin, sillä yhdessä välissä iltaa otin Aronin ihan lennosta mukaan ja mentiin pihaan, tehtiin vähän maahanmenoja, naks ja nami tassujen väliin, eikä ääntäkään kuulunut. Samoin ihan illalla kävin sen kanssa vielä kaksi iltakävelyllä ja annoin sen mennä vapaana ja tarkkailin sitä ja pohdiskelin tätä juttua koko lenkin ajan, Suoraman kentän kohdalla se tarjosi itse seuraamista ja ilman käskyjä vaan kävelin, kääntyilin ja palkkasin kun koira oli oikealla kohdalla. Lopuksi pysähdyin ja koira otti hyvän istumisen siihen, kaikki siis ääneti. Joten oma toimintani on nyt entistä tarkempaa. Ihan hyvä kun joudun nyt miettimään ihan tosissani, miten tämä tilanne saadaan haltuun. Tulevalla viikolla työn alle tulee myös malttaminen ja mietin myös , kuinka aloittaa paikalla olon koulutus. Ja ehdottomasti taon itselleni, että jos Aronilla on suuri odotusarvo kohta alkavaa koulutusta kohtaan, se takuuvarmasti ääntelee.

lauantaina monet harjoitukset

Eilinen oli täysin koulutukseton päivä, mutta tämä lauantai sitäkin aktiivisempi.
Elvis on ottanut kolmet tunnarireenit kotipihassa. Aamun ensimmäisissä se haki ihan mitä sattuu sieltä kapuloista, kun nosti väärän sanoin ei ja kapula tippui kyllä siihen. Ihmeesti se kuitenkin kesti palautteeni, Jimmy otti aina tässä vaiheessa niin nokkiinsa. Tämän jälkeen korjasi työskentelyään ja muisteli, että mitä pitää tehdä, että löytää sen oikean.
Kakkosreenissä onnistumisia alkoi jo tulla, aluksi minusta tuntui, että Elvis katsoo mihin pudotan kapulan, sillä se usein meni suoraan sille oikealle ja nosti sen. Palkitsin totta kai kun toi sen oikean.
Kolmannessa reenissä päästiin taas asiaan, sillä otin kolme omaa taskuun hajuuntumaan ja tehtiin sellainen harjoitus, että Elvis jäi istumaan, kapulat siihen eteen ja minä kapuloiden taakse, niinkuin luoksetulo tilanne, mutta matkalla oli rivissä kapulat, joista yksi oli oma. Oman paikka oli paikalla 3 tai 4. Ja oma asettumiseni hyödynsi sen, että näin miten koira toimii kapuloilla. Ja toimi hyvin, koira tuli kapuloille, haisteli jokaisen läpi ja kun nenä oli kolmannella jossa se oma oli, nosti sen ja toi minulle. Tämän harjoituksen toistin kolme kertaa ja kaikkissa kerroissa onnistui. Joten huomenna jatketaan tätä projektia.

Aron otti sisällä noutoharjoituksia ja jippiii, se alkaa näyttää jo hyvältä. Teimme aika paljon pitoja edessä ja kapulan nostoa maasta siinä edessä. Sitten tehtiin jo koko noutoliike ihan kokeiluna, Petteri vei kapulan muutaman metrin päähän, Aron oli sivullani ja lähti siitä hakemaan kapulaan, nappas sen suuhun ja tuli istumaan eteeni kapula suussa, irroitti kapulasta irti-vihjeellä. Jes.
Iltasella kävin Aronin kanssa kaksin kävelyllä ja kerhon edessä ajattelin ottaa vähän seuruuta, kun siinä on hyvät lasit mistä katsoa omaa asentoa. Nyt kuitenkaan reenistä ei tullut yhtään mitään, ensimmäinen sivu-vihje jo aiheutti piippauksen, keskytin ja yritin hetken päästä uudestaan, taas ääntä, joten jatkettiin matkaa eikä sitä reeniä sitten sen enempää. Suoraman kentän kohdalla muutama maahanmeno ja vähän tolpan kiertoa, kun se Aronista on niin kivaa. Sitten vaan käveltiin ja palkitsin kontaktista. Sitä en oikein osaa sanoa, mistä piippaus johtui. Matkalla sinne kerholle nähtiin niin kotipihassa kuin kerhon edessäkin lapsia, jotka laskee pulkalla. Tämä tuntuu sytyttävän Aronin nollasta sataan, siinä kerhon kohdallakin se olis halunnut sännätä sinne pulkan perään, mutta sen luoksetulokutsu toimii ja se kääntyi luokseni välittömästä kuullessaan nimensä. Se olis kovasti halunnut sännätä sinne uudestaan, mutta valitsi kontaktin ja tästä muutaman minuutin päästä olisi pitänyt tehdä sivulle tulo ääneti. Että aika vaikeeta on säätää mielentilaa oikealle tasolle reenin alkaessa.

Torstaina tunnaria ja laatuaikaa

Elviksellä alkoi eilen kotipihassa tunnari-teho-viikko. Harjoitukset eivät alkaneet kovin menestyksekkäästi, sillä jostain syystä se tuntuu hakevan vaan jonkun. Taskussa olikin sitten 5 kapulaa hajuuntumassa sillä välin, kun harjoiteltiin kaukoja. Sitten tunnarin pariin, toistoja otettiin useampi ja viimeisimmillä Elvis taas muisti, että etsintää pitää tehdä. Ja ihan alkuvaiheista taas aloiteltiin, eli kasa vääriä ja se oikea kapula väärän kasan takana. Lopulta se ihan haisteli sitä kasaa ja hylkäsi sen kun oikeaa ei löytynyt, vasta sitten se kääntyi etsimään sitä oikeaa siitä ympäriltä. Jes!!

Aronin kanssa vietimme kaksistaan laatu-aikaa Petran ollessa jumpassa. Jumppa kestää 50 minuuttia ja siinä ajassa tekee Aronin kanssa jo vaikka mitä. Käveltiiinkin s-marketin ovien eteen ja siinä kontaktia ilman hihnaa. Seuruutin kahdeksikkoa, kun kieputeltiin kaupan ovien edessä olevien tolppien ympäri. Aron oli todella hieno, ei äänen pihaustakaan, piti kontaktin eikä sille tullut mieleenkään irroittaa katsetta minusta. Palkitsin sitä kyllä myös runsaasti ja kehuin äänellä, miten hieno se on. Sitä ei häirinnyt mitenkään ympäristö, eikä ne kaupasta tulevat ihmiset, hyviä pysähdyksiä tehtiin aivan ihmisten eteen ja se saattoi vähän herättää ihmetystä :-) Sitten lähetin Aronin kiertämään pari kertaa näitä tolppia ja hetken leluleikki siinä sen jälkeen. Siis vau miten pätevä se oli.
Matkamme jatkui ja Aron sai laukata pikkolan omenapuiden alla vapaana, välillä se kävi ottamassa kontaktia, josta palkitsin sen. Päiväkodin pihassa kiipeiltiin, kiipee käskyllä se menee kivasti kivien päälle tai puiston penkkien päälle. Päiväkodin lipputankoa kierrettiin myös ja otin yhden stopinkin, pysähtyi välittömästi kun käteni nousi, siitä lelu lensi koiralle. Sitten mentiin putkeen, lasten leikkipaikoista löytyi agilityputken näköinen viritys ja siinäkin leikittiin. Joten meillä oli oikein kivaa ja sydäntä lämmittää, kun Aron on niin täysillä mukana ja oli aivan äänetön. Tänään en kouluta sitä yhtään, pitäköön vapaapäivän :-)

kentällä reenailua

Keskiviikon iloksi meillä oli Hannan kanssa yhteisreenit saukonpuiston kentälle. Menin sinne jo hyvissä ajoin ja hengailin Aronin kanssa ympäristössä. Tarkoitus oli, että se tasaantuu ennen reeniä, sillä jos sen ottaa autosta suoraan kentällä, voi sen vire olla liian korkea. Tämän hengailun aikana se tarjosi kontaktia ahkeraan, kävi vähän kierroksilla, tarkkaili ympäristöään ja kun vaan seisoskelin erään puiston penkin vieressä se tarjoili minulle hyppelyä puistonpenkille ja siitä alas. Ajattelin, että omalla rauhallisella käytöksellä ja melko passiivisella olemuksella rauhoitan sitä. Hannan kanssa kun juteltiin, se tarjoili siinäkin maahanmenoa. Joten kentälle mennessä mietitytti, että mitähän tästä tulee. Se ääniressi on askaruttanut minua viime päivät ja Hannan kanssa jutellessa se helpotti. Itse reenikin meni todella hyvin. Otin rauhallisesti palkiten sivulla istumista, siitä kaksi pätkää seuraamista, joista pysähdys ja perusasento tuotti palkan. Seuraamista oli noin 6 askelta alun perusasennosta lopun perusasentoon. Ja koira oli äänetön ja teki keskittyneesti töitä. Vapautin lelun perään. Tuntui, että aivan kuin se olisi rauhoittunut siitä, että nyt on selkeä ohje mitä tehdään. Otin hetken kuluttua saman uusiksi, nyt saattoi yksi aivan pienen pieni ääni tulla jostakin, mutta edelleen työskentely oli superia. Tämän jälkeen leikin lelulla ja lopun hauskuudeksi otin muutaman kierron tolpan ympäri ja yhden topinkin siihen. Aron reagoi toivotulla tavalla käden heilahdukseen, josta tuli palkka.
Tähän oli hyvä lopettaa :-)
Joten muutama ajatus tuosta ääntelystä:
- koulutuksen kriteerit aina niin, ettei turhautumista tule eikä ääntä.
- kiihkeämmät harjoituksen reenin loppuun, aina ei tarvi tehdä mitään kiihkeämpää.
- kiinnitän sen mielentilaan huomioni, kun reeni alkaa. Jos on kovasti ylikierroksilla, yritän syöttää ja syövä koira ei voi olla kierroksilla. Ja koulutus ei ala jos on kovin kierroksella.
- itselleni ohje, että ota rennosti :-)

Elvis oli seuraamisissa aluksi taas turhankin sähäkkä.
Tunnarikapuloita taskussa oli 4 hajuuntumassa. Kapulat kuitenkin katosivat mukavasti lumen keskelle, joten osa harjoituksista meni niin, että etsi sitä mitä pitikin, mutta kapuloista ehkä kovinkin kaukana. Neljästä harjoituksesta 2 onnistui, 2 kertaa toi vaan jonkun. Lähetys kapuloille vaatii usein kaksi käskyä, joten koiran virittäminen tunnareille pitää tehdä huolellisemmin, se ei nyt oikein keskittynyt siihen mitä piti tehdä.
Tolpan kierroissa se ei ollut mitenkään ajatuksella mukana, muutaman helpon harjoituksen jälkeen parani.
Lopuksi jäävät liikkeet maahan ja seiso, meni hyvin. Ja ihan lopuksi vielä edistävän seuraamisen korjaamista.

Elvis on hirvikoira

Tarjolla pätevä hirvikoira, pienestä hinnasta vuokrataan metsästysseuroille :-)

Eilen olimme tunnin verran metsälenkillä ennen pimeän tuloa ja heti alkumetreiltä huomasin Elviksen olevan hyvin kiihtyneessä tilassa, se laukkasi metsässä viimeistä päivää nenä korkealla ja hetken päästä huomasin ison hirven aivan meidän lähellä, onneksi se jatkoi matkaansa meistä pois päin ja Elvis jäljesti sitä saamaan aikaan siellä mistä se hirvi ilmeisesti oli tulossa. No jatkettiin matkaa ja sama tilanne tapahtui takaisintulo matkalla, huomasin taas Elviksestä, että nyt on hirvi jossakin lähellä, mutta niitä olikin sitten kaksi. Kääk. Nyt Elvis sai niistä näköhavainnon ja lähti niin maan perusteellisen lujaa niiden perään, Jimmy ja Aron ei onneksi lähteneet mukaan, ihmettelivät vaan, että mitäs tässä nyt on meneillään. Ja juurikin olin kuullut juttua siitä, kuinka hirvi oli potkaissut irlanninsusikoiran samassa tilanteessa hengiltä, joten sydän kylmänä huutelin Elvistä takaisin. Sieltä se kohta tulikin hyvinkin innostuneena, ihan kuin se olisi reteenä sanonut, että näittekö kun ajoin ne matkoihin.

Päivän koulutukset olivat kotikoulutuksia. Elvis harjoitteli metalliesineen kanssa oloa, tilanne missä sen pitäisi istua edessä lähelläni metalliesineen kanssa on sille aivan todella vaikea. Nyt koulutuksen tavoite oli, että se pystyisi syömään makupaloja istuen edessäni ja metalliesineen ollessa nenän kohdalla. Kerran pääsimme siihen kohtaan, missä se vähän otti metalliesineen suuhunsa, mutta vinkaisi samalla ja tämän jälkeen ei sitten todellakaan enää itse tarjonnut kapulan ottoa, lopuksi taas vaan yritettiin syödä siinä kapulan kanssa. On jännää, että se voi kyllä nostaa sen maasta, mutta siinä luovutustilanteessa sillä on jonkilainen paha muistikuva.
Aron harjoitteli noutoa ja pitoa, sitten hetken tauon jälkeen harjoittelimme sivulla istumista ja siitä maahanmenoja. Lisäksi otin myös tänne- käskyjä ja harjoiteltiin edessä istumista. Ja niinkun olin jo ajatellut, että nyt yritetään pitää päivä, ettei tarvitse opetella mitään. Aron on kyllä hyvin innokas harjoituksistaan.

voi ääntelyressi

Voi vatsahaava, kun Aronin ääntely koulutuksessa mietityttää. Jatkossa meillä on tärkeänä kriteerinä äänettömyys koulutuksessa. Sen ääntely on sellaista vinkaisua tai piip-ääni, joka saattaa tulla esim. sivu-käskyn yhteydessä. Todella pientä se on, mutta jos se nyt 5 kk:n iässä jo aloittaa sen koulutuksen yhteyteen, ei tarvitse ensi vuonna ihmetellä, miksi ääntelyä esiintyy koko seuraamisen ajan. Ja tämä koira kun ääntelee noin muutekin kaikissa yhteyksissä, kun leikkii yksin lelullaan tai kun se yrittää haastaa partiksia leikkiin tms. Tuntuu, että koko koulutus on mennyt aivan pieleen, mutta yritän piristää itseäni ajattelemalla, että missä kaikessa Aron on tosi hyvä ja koulutus on onnistunut. Mutta rauhoittuminen taitaa olla viikon teema.

Joten Petterin ollessa sählyssä, menin Aronin kanssa harjuun ja taskussa oli 4 esinettä. Aronin laukatessa kauempana heittelin esineitä polun viereen ja kun Aron tuli paikalle, se ihmetteli, että mitäs mä siinä seison ja hetken päästä bongas hajun ja kävi nostamassa yhden esineen. Jipii. Sitten odottelin, niin kaikki esineet nousi ja yhden mustan lippalakin kanssa se lähti tulemaan kovaa vauhtia ja toi sen melkein varpailleni asti. Hienoa. Aron oli todella täpäkkänä tässä harjoituksessa.
Sitten kun oltiin ulkoiltu siellä harjussa, otin siinä koulun pihassa seuraamista ja perusasenotoja. Muutaman pätkän jälkeen tuli ääni, lopetin samantien reenin ja kävelin koulun toiselle puolen. Kaivoin noutokapulan esiin ja nosteltiin ja pideltiin sitä, ja tässäkin yhteydessä tuli ääni. Voi ei. Joten koira autoon ja totesin, että nouto ei ole vielä ainakaan ulkona tehtävää juttua. Sitten kun oltiin päästy jo kotiin, kävin vielä kävelemässä Aronin kanssa ja tein pikkureenin kerhon edessä, nyt ei ääntä tullut, tosin kontaktikin katkesi sen seuraamisessa. Ihan illalla tehtiin vielä pikkunaksutteluja kotona ja tässäkin yritin hahmottaa, että missä vaiheessa se ääni tulee. Sisäharjoituksissa ääntä ei tule, vaikka sen asenne on hyvinkin terävä. Että reenataanko me tokoja jatkossa vaan sisällä?
Elvis teki kotipihan reeniä. Ensimmäisenä helppo tunnari, minulla oli tunnarikapuloista enää tasan kaksi jäljellä, joten toisessa oli hajuani ja toisessa ei. Tämän Elvis osasi, toi oikean. Sitten otin maassa makaavan koiran sivulle tuloja itse liikkuen ja palkkasin lelulla. Visiona tässä oli se ruudun kohta, missä koira on ruudussa ja sieltä sivulle. Nyt siis samaa, mutta ilman ruutua ja lyhyemmiltä matkoilta. Lopuksi seuruuta ja kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan-harjoituksia.

metsälenkkeilyä ja pikkureenejä

Viime päivät on käyty ahkerasti metsälenkillä. Eilen vaan mentiin keskellä hirvenmetsästystä ja punatakkisia miehiä hirvikiväärien kera vilahteli puiden takana. Onneksi ei tullut hirveä vastaan. Elvis on niin kova juoksemaan, että se tulisi hulluksi, jollei pääsisi painattamaan metsään. Aron juoksee sen kanssa ja välillä vaanii sitä. Jimmy menee omaa vauhtiaan keppi suussa.
Lenkkeilyn ohella on tehty sitten pikkureenejä sisällä. Aronilla on työn alla noutokapulan pito, sitten jokunen sessio istu ja maahan- vihjeiden harjoittelua. Mies leikkii Aronin kanssa myös ja käski kirjoittaa, että se on opettanut Aronille irti-vihjeen/ käskyn. Käyttää sitä käskyä, kun heittelee Aronille lelua, Aron hakee ja tuo miehelleni, sitten irti esineestä käskystä ja taas leikki jatkuu.
Tänään otin kuitenkin metsälenkin jälkeen Aronilla kotipihassa reeniä ja voi murheiden murhe, Aron on niin intoa piukeena reenin aloittaessa, että ääntä ja piippausta tulee ilmoille. Ääntely jää kun päästään tekemään, mutta sittenkin, en halua jatkossa tätä yhtään enempää, joten täytyy aloittaa malttamis ja rauhoittumisreenit.
Joka tapauksessa Aron teki loistavaa työskentelyä seuraamisharjoituksissa, kriteerinä oli, että oma asentoni on suora, nami tulee vasta naksun jälkeen taskusta ( ei siis enää namikäsiä) ja katson reeniä naapurin lasiparvekkeen kautta (ei siis itsellä suoraa tuijotusta koiraan). Jos ääntelyä ei lasketa, meni erittäin hyvin. Yksi seuraamissuora oli 6 askelta pitkä ja aron piti kontaktin, oikean kohdan ja asettui hyvään paikkaan istumaan kun pysähdyin, Mutta se ääntely. Tätä oli siis ilmassa ensimmäisissä sivulle siirtymisissä.
Seuruitten jälkeen vuorossa oli kiertoja ja kivaa on sanoo Aron. Sitten muutama stopin alku kiertojen yhteyteen, heitin vain lelun ja jo toisella kerralla koira pysähtyi, kun näki käteni nousevan lelun heittoon.

Elvis on ottanut kaukokäskyharjoituksia sekä metalliesineen pitoa. Elvis kavahtaa sitä hetkeä, kun se on metalliesineen kanssa edessäni luovutustilanteessa, heti jos metalliesine koskee omaa treeniliiviäni, siitä kuuluu pieni kahahdus, se irroittaa kapulasta ja seuraavalla kerralla se jää kauas minusta istumaan metalli suussa. Joten yritän syötellä sitä niin, että se istuu edessäni ja kapula on siinä nenän yläpuolella. Toivotaan, että se pääsee tästä yli. Kaukokäskyissä se sählää, joten näitä pitää ottaa maltilla. Seisomisen opettaminen sekoitti Elviksen maasta istumisen, joten siinä riittää askaretta.

tokoreenit hyvässä seurassa

Eilisen reenit alkoivat iltapäivällä Aronin kohdalla kotona noutokapulan pitoharjoituksilla. Esillä oli makupalat, noutokapula ja naksu. Istuin nojatuolilla ja Aron siinä jalkojen välissä, otti kapulan suuhun ja naks tuli jos pitää kapulaa paikallaan ja kulmahampaiden takana. Tosin Aronilla on ainakin yksi yläkulmuri juuri pudonnut, mutta jos kapula meni takahampaille, et naksauttanut. Mutta tarkkailin, että naksu tulee hyvästä ja rauhallisesta pitohetkestä.

Sitten pimeän jo tultua reenailimme saukonpuiston kentällä Hannan ja bc Ennin ja Heimon kanssa.
Aron aloitti, näki kun kävin tekemässä ruudun kentälle ja tämä ruutu houkutti Aronia kovasti, onneksi sain sen aina kutsuttua takaisin, ettei pääse oma-aloitteisesti sitä suorittamaan. Joten ruudun olellessa kentällä otin seuraamis, perusasento ja kontakti reeniä. Meni hyvin.
Sitten Aron pääsi tekemään ruudun, otin lähetyksen ihan täydeltä matkalta, ruudussa oli alusta, jolle Aron meni seisomaan, yritin heittää pallon ruutuun palkaksi, ihan nappiin ei palkkaukseni mennyt, mutta se ei Aronin ajatuksia häirinnyt. Sitten vielä toinen ruutuun lähetys ja tässä lyhyempi matka ja tarkoituksena vaan, että minä osasin palkata heittämällä pallon ruutuun, nyt meni paremmin ja Aron sai pallon ruutuun ja sitten menin itse sinne perässä.
Tämän jälkeen luoksetulo, Hanna piti Aronia ja minä kutsuin, eteenistuminen avustettuna. Lopuksi muutama tolpankierto, tässäkin kämmäilin itse palkkausten kanssa, mutta onneksi se ei Aronia haitannut.
Elviksellä ohjelmassa oli seuruuta, muuten meni hyvin, paitsi että liikkeelle lähdöissä tuli aina pompahdus.
Sitten tunnari, joka ei sitten onnistunut, en tiedä miksi. Viikko sitten otettiin ja onnistui, mutta viikon väli edelliseen ja ei onnistunut, vaikka helpotettiin, haki aina vaan jonkun. Ei auta kuin hommata lisää tunnarikapuloita, kesällä ostetut on loppuneet ja sitten vaan alkaa tekemään siitä paljooon enemmän, että varmaan jää mieleen. Epänonnistuneen tunnarin jälkeen Evis teki aivan loistavan ruudun, vaikka mielessäni oli, että jos tääkin nyt menee pieleen, ni ei tuu voittajaa....Mutta eteni ruutuun vähän mutkan kautta, mutta melko suoraan, ja otti oikein paikan alustalle ja seisoi siinä, jes. Jatkossa yritän saada vaan niitä lähetyksiä nyt suoraksi.
Sitten lopuksi nouto, jossa tarkoitus oli saada onnistunut palautusmatka, että koira tuo kapulan laukalla. Ja se toi. Eli hyvin meni.

pikkureenejä Aronille

Eilen lenkitin ensin Aronin, taskussa paljon namia ja piti harjoitella hihnassa kulkemista, tai lähinnä sitä ettei vetämällä pääse mihinkään. Ongelmaa ei esiintynyt, sillä Aron tarjoili hyvinkin aktivisesti katsekontaktia ja seuruuta. Kävelin parin kaupan pihan kautta ja Löytötexin ovien edessä otin pikkureeniä, sama ihmeellinen juttu toistui kuin sunnuntaina, että askelseuraamisssa istuminen automattisesti on jotenkin hukassa, namikäden avulla sain korjattua tilannetta ja illalla otin sitten naksun kera eteissä peilin edessä harjoitusta. Siinä sivulle siirtymiset ja muutaman askeleen seuraamiset päättyen istumisen sujuivat oikein hyvin avuitta.
No sen illan lenkki kuitenkin jatkui ja taskussa oli kolme keppiä, jotka sitten pudotin maahan koulunpihassa. Niin pimeää oli, etten itse nähnyt missä ne kepit oli, mutta hyvin se Aron ne nenällään löysi. Ja ilman käskyjä :-)
Sitten Aron kotiin ja isojen poikien kanssa lenkille. Kangasalan kirkkoharjussa oli lenkkipolulla tosi paljon ihmisiä liikkeellä ja pimeetä oli, piti meidänkin lenkkeillä siellä valaistulla reitillä, tosin pojat oli koko lenkin remmissä.

tokoilua taas...

Heti aamulenkin jälkeen otin Aronin kanssa kotipihassa pienen session seuraamista. Naapurilla on aika hyvä lasitettu parveke ja lasien kautta näen itseni ja koirani, joten harjoituksessa yritin olla katsomatta koiraa ja seuraamisaskeleita ilman namikäsiä. Meni oikein hyvin, otin ihan muutaman sivulle tulon ja naks ja taskusta nami, sitten muutamia suoria eteenpäin liikkumisia ja pysähdyksiä. Kesken reenin pihaan ajoi auto, Aronin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan autosta tulevia ihmisiä, mutta piti paikkansa kyllä ja Aron vilkaisi ihmisiä sitten katse minuun päin ja tästä naks. Kun ihmiset oli menneet pois otin vielä muutaman pätkän ja onnistui oikein hyvin.

Sitten iltapäivällä hiukan ennen pimeän tuloa otin Aronin ja Elviksen autoon ja ajelin niiden kanssa suoraman kentän laitaan reenailemaan kummallakin tokoa. Seuruuharjoitus oli mielestäni täsmälleen samanlainen kuin aamulla, mutta nyt jostain syystä Aron ei istunut minun pysähtysessä automaattisesti. Tässä täytyi helpottaa namikädellä ja sieltä ne istumiset löytyikin. Koska istuminen näytti sillä hetkellä jostain syystä vaikealta, otin reipasta kävelyä ja naksuttelin Aronin mukana pysymistä.
Sitten meillä oli vuorossa ruutu, nyt kokeilin ensin niin, että kun Aron meni ruutuun alustalle seisomaan, heitin lihapullan sinne ruutuun naksun jälkeen palkaksi. Sitten otin alusta pois ja tein kokeeksi lähetyksen tyhjään ruutuun, ilman alustaa Aron meni ruutuun, mutta jäi aivan eturajalle, joten tätä en jatkossa halua vaan sen ruudun taka-osan varmemmaksi. Sitten laitoin sen eilisen pallon sinne ruutuun ja lähetin, hyvin meni, mutta kun koira oli pallolla ja huusin hyväää, niin Aron jätti pallon ruutuun ja laukkasi luokseni. Höh, ja kun en juuri halua, että se tulee sieltä ruudusta palkan toivossa luokse. No en jäänyt tätä sen enempää takkuamaan. Mentiin sitten tekemään vähän kiertoja lipputankojen ympäri, mutta nyt joku typerä juoppo huutelin siinä Aronille että tule tänne typerä piski, ja minun oli pakko keskeyttää harjoittelu, ei Aron siitä häiriintynyt, mutta minun oli pakko huutaa, että onko pakko huudella siellä, tällä kentällä on vaan yksi kouluttaja kiitos. Ärsyttävä ukko!

Sitten oli Elviksen vuoro. Seuraamiset meni hyvin, sitten otin luoksetuloja ja yritin pysäyttää ruutuun, lyhyillä matkoilla onnistuu, mutta heti kun toistoja tuli enemmän ja matkat piteni, alkoi Elviksellä olla vaikeuksia jäädä istumaan, aina kun käännyin, oli koira käynytkin jo maahan ja sitten alkoi luoksetuloharjoituksista tulla paikalla istumisharjoituksia. Kun lopulta kutsuin tästä Elviksen luo, se tuli lujaa mutta ei todellakaan reagoinut pysäytyskäskyyn.

Sitten vuorossa ruutua ja tänään käskystä pysähtyminen ruutuun oli aivan mahdotonta. Elvis lähti kaukaakin ruutuun ja mutta seis käskyä se ei kuunnellut, kun taisi etsiä alustaa tai jotain muuta sähellystä. Sitten vein alusta ruutuun että saataisiin onnistumisia, mutta nyt tuli tuttu Tiina kentän laidalle ja huuteli, että näytä sitä Aronia, kun Petra on puhunut koulussakin siitä niin paljon. Keskeytin Elviksen harjoittelun ja vein sen autoon, päästin Aronin vapaaksi auton perästä siihen näytille. Se kyllä tervehti Tiinaa, mutta siinä meidän jutellessa se lähti kentälle ja paineli ruutuun ja seisoi siellä alustalla. Ei liikkunut askeltakaan vaikka kutsuin, jestas. Sitten ei auttanut kuin kävellä kohti koiraa ja matkalla jutella, että vau, löysitkö ihan itse sen ruudun sieltä. Ja Aron seisoi siellä ruudussa alustan päällä kuin puujumala eikä ottanut askeltakaan minua kohti. Vasta ruudun reunalla se liikkui, mutta minun oli pakko palkata ja nauraakin, että miten se noin nokkelasti teki sen. Matkaa autolta sinne ruutuun oli ainakin 50 metriä.
No Elviksen harjoittelut jatkui, vein sen nähden nyt lelun sinne ruutuun. Ja Elvis odotti, että lähetän sen sinne, mutta otinkin seuraamista joka oli aivan täydellistä, otin muutaman jäävän istu-käskyn ja nämäkin ihan täydelllisiä, sitten oltiinkiin ruutuun lähetys suoralla ja siitä ruutu, meni lujaa ja suoraa. Tämän jälkeen lähempää ruutua lähetys, ruutu, meni mutta ei seisahtunut käskystä. Sitten aivan viiden metrin päästä ruutuun menoja, joista sain seis käskyllä seis. Tähän olikin jo pakko lopettaa, kun oltiin tehty jo varmaan taas liikaakin. Loppuun oli kuitenkin pakko ottaa hyvän mielen seuruuta ja tässä Elvis oli todella tarkka. Tein pitkää suoraa ja käännöksiä, eikä sen katse tainnut irrota minusta kertaakaan. Se oli siis aivan upea!!