torstai 30. joulukuuta 2010

Vuoden vaihteessa

Nyt olen palannut päivä Tukholmassa-risteilyltä ja kotona ollaan kaikki. Aron sai kaksi päivää leikkiä siskonsa Loiston kanssa Ruutanassa ja väsyneestä koirasta päätellen sisaruspainit on olleet kuluttavia. Samoin Elvis ja Jimmy olivat viihtyneet Katjan luona Janakkalassa ja Katjan kertoman mukaan olivat käyttäytyneet ihan asiallisesti. Joten kiitos vielä hoitoavusta Katja ja Riikka& Jari.

Kulunut vuosi on ollut koiraharrasteissa aktiivisempi kuin koskaan. Kiitos tästä Aronin kasvattajille Riikalle, Jarille ja Outille. Aronin pentusisarusten omistajien kanssa ollaan nähty monta kertaa vuodessa ja tutustuttu toisiimme, koiriimme ja reenaileet kaikenlaista. Kerrassaan mahtavaa! Ihana heinäkuu on vieläkin mielessäni, kun Turun seudulla reenattiin jälkeä, esineitä, paimennusta, tokoa ja agilityä.
Lisäksi olen saanut tutustua moniin muihinkin kivoihin koiraharrastajiin ja erityisesti haluankin kiittää kuluneesta vuodesta Rajalan Hannaa, Miinua, Pia Pursiaista, Toivasen Hannaa, Lentsua, Kärnän Saria, Selkämaan Katia, Helmisen Hannaa ja Niutasen Erjaa hyvistä treeneistä ja ajatuksista koiran koulutuksessa. Kiitos siis teille kaikille!

Ensi vuodeksi tavoitteet on jo mielessä, nyt vain pitäisi tehdä hyvä suunnitelma, uskoa itseensä ja viedä koiraa eteenpäin. Tavoitteena on siis valmentaa erityisesti Aronia selviytymään kanssani kokeista ja niiden tuomista haasteista. Tavoitteisiin ei kuitenkaan pääse vain haaveilemalla ja itseasiassa treenaaminen on useimmiten myös verta, hikeä ja kyyneileitä. Kaikkea kuitenkin ohjaa intohimo kokea onnistuvansa koiran kanssa, kunnianhimo tulee vasta sen jälkeen. Ja ehkä tuo intohimo ajaa jälkimetsään kuumimmalla kesälläkin. Sen saman intohimon haluasin välittää myös meidän touhuja seuraaville. Ja onhan me tähän asti reenailtu välittämättä naapurien tai työkavereiden huolestuneista katseista. Toivon siis ripauksen hulluutta ja sitä intohimoa treenata myös ensi vuonna. Yritetään mennä siis sata lasissa ja nauttia siitä.
Elviksen kanssa reenimme eivät ole niin kokeeseen tähtääviä kuin sen ensimmäisinä vuosina, mutta myös Elvis saa nauttia elämästä yhtenä suurena perheenjäsenä ja toivon sille paljon onnistumisen iloa. Jimmylle toivon vain terveyttä ja pitkää ikää. Jimmy onkin ilmoitetty tammikuussa pidettävään Lahden näyttelyyn ja esiintyy siellä Katjan kanssa veteraaniluokassa. Oikein jännittävää, Jimmy on aikanaan ollut vain muutaman kerran näyttelyssä muistaakseni nuorten luokassa saaden erin. Mutta olen ylpeä virkeästä veteraanistamme!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Pulleita massuja ja lumisia tassuja

Joulun aika mennyt ihan mukavasti. Treenailun määrä on ollut melko vähäinen, mutta lumisia metsälenkkejä ollaan käyty tekemässä joka päivä. Eilen lunta tulikin valtava määrä ja porskutin hangessa koirien perässä. Hyvin Aron ja Elvis siellä hangien keskelläkin jaksaa toisiaan jahdata, Jimmy kulkee perässäni asenteella " voisitko tallata vähän paremman polun".

Aronin kanssa on tehty vaan kaikenlaista mieltä ylentävää, tosin monta päivää mahtuu meidän viikon-ohjelmaan, ettei olla tehty yhtään mitään aivotoimintaa vaativaa. Tämä on meille kaikille kyllä ihan hyväksi. Mutta kivaa reeni oli pihassa yhtenä iltana, kun kehittelin vauhtiteemaa kahden merkin ympärille, siinä Aronin piti ottaa aina edessä oleva merkki ja pysyhtyä merkin taakse, siitä seurasi seuraavalle merkille lähetys ja vasta toisen merkin jälkeen sain pallon palkaksi. Aron otti aina paremmat stopit ja asettumisen kakkosmerkin taakse.

Huomenna koiralaumani siirtyy rakkaitten kasvattajieni harteille, sillä perheloma siintää Silja Linen siivittämänä. Aron menee kahdeksi yöksi Riikan ja Jarin elämää vauhdittamaan ja partikset matkaavat Jimmyn kasvattajan luokse Janakkalaan. Onni on hyvät kasvattajat!

lauantai 18. joulukuuta 2010

voi treenaamisen vaikeus

Ulkona ihan järkyttävän kylmä, jäädyn pystyyn.

Viime päivinä ollaan tehty pikkutreenejä sisällä ja kotinurkilla. Sisäreenien saavutuksia on nyt kaukokäskyjen koko rimpsu eli 6 asennonvaihtoa putkeen. Mies sai leikkiä tuomaria ja tarkkailla, miltä näyttää ja sanoi että seisomisesta maahan- siinä oli ollut jotain ylimääräistä. Mutta sarja "istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan" sujui siinä mielessä hyvin, että Aron malttoi odottaa aina seuraavaa käskyä tehden opettamani asennonvaihdot. Tää oli hyvä. Välimatkaa oli pitkän eteisen verran. Koulunpihassa ollaan tehty onnistuen tuosta pitkästä rimpsusta kolme viimeistä eli seiso-istu-maahan onnistuen.

Ulkona on tehty erilaisia juttuja, pääpaino on ollut onnistumisessa ja vauhdissakin. Eli merkin kautta ruutuun, missä pallo odottaa, onnistuu varmasti ja lujaa. Lisäksi kohteiden kiertoja ja niiden yhteyteen sekä seis että maa-käskyjä, välillä pitää juosta jalkojeni välistä tai tulla ihan vaan tänne eli eteeni istumaa. Ollaan paljon leikitty liikkeiden välissä ja olen välttänyt hinkkaamasta mitään.

Tunnari onnistuu hajuerotteluvaiheessa nyt hyvin, mutta itse kapulan kantaminen ja luovutus on levoton.

Seuraaminen ja perusasennossa oleminen on pilalla. Eli huomaan, että ääntelystä huomauttaminen seuraamisen yhteydessä pilasi koko seuruun. Ongelma näkyy ihan siinä perusasonnossa istumisessa, jos ei ole vielä liikuttu mihinkään. Haluaisin ja tavoite on, että Aron pitää vakaan ja rauhallisen katsekontaktin minuun ja huokuisi itsevarmuutta, että tässä istutaan, kunnes uusia ohjeita tulee, mikään ei saa minua irroitamaan katsetta ohjaajastani. Tällä hetkellä Aron istuu ja jos ihan heti ei tapahdu mitään, sen katse harhailee ympäristössä ja se saattaa piippailla. Eli on epävarman oloinen todella siinä tilanteessa. Voi itku. Sen piti olla maailman paras paikka ja minä tuhosin sen. Ja jos tästä lähdetään seuraa käskyllä eteenpäin, se väistää ikäänkuin jo valmiiksi reilusti irroten minusta. Joten tätä olen yrittänyt korjata. Makupalat kädessä olen palkinnut siinä istumisesta, tai kehunut, että nyt on hyvä ja hieno. Seuraamista olen ottanut lennosta ja välttänyt aloitustilanteita. On tehty iloisia ja vauhdikkaita seuraamispätkiä, joissa kävelen reippaasti eteenpäin ja koiran pitää olla skarppina pysyäkseen mukana ja kun pysyy, tulee kehu ja vasta sen jälkeen lelupalkka. Taidan patistaa Petran huomenna videoimaan, että miltä se näyttää.

Päivän iloisin uutinen oli tänään, että Aronin sisko Pipsa oli Annan kanssa ensimmäistä kertaa avo-luokassa tokoilemassa ja tekivät huipputuloksen 190 pistettä. Olen todella iloinen Annan ja Pipsan puolesta, Onnea ihan älyttömästi.

torstai 16. joulukuuta 2010

Kehitystä ohjaajalla

Tänään koin saavani ahaa-elämyksen tuon kisapalkkauksen kanssa. Tehtiin Aronin kanssa pikkureeniä ensin sisällä, jossa harjoittelin sen kanssa kaukojen kolmea eri liikkeenvaihtoa seiso-istu-maa järjestyksessä. Kun sisällä tuo sarja onnistui kerrasta hyvin, menin vapauttamaan koiran ja kehuin sitä jo kävellessä kohti koiraa, iloinen kisapalkkaus ja sen jälkeen vasta lelu palkaksi.
Sitten sama ulkona ja se onnistui täsmälleen samalla tapaa sielläkin. Etäisyys kaukoissa oli jokusia metrejä, pääasia oli kolme siirtoa joiden välissä en puhu mitään ja sen päälle kehut + palkka. Aron teki äänettömästi hommia :-)Ja koska viikon teema on, että ei hinkata mitään, teimme yhdet kaukot ulkona ja se siitä liikkeestä tällä kertaa. Tämän päälle halusin ottaa ihan perusluoksetulon eteen istumaan, jossa ensimmäisellä tänne-käskyllä taisi tulla vinoon, no uusi ajattelutapa tähän ja enkä palkannut vaan tein jonkun maahanmeno liikkeen väliin, josta palkka ja sitten uusi jättö istumaan ja tänne-käsky. Tuli suoraan eteen istumaan. Siinä kun koira istui edessäni ja tuijotti minua, tuli kehut ja taas palkkaus selvän viiveen jälkeen. Tuntui kummastakin hyvältä ja en saattanut Aronia siihen tilanteeseen, että se epävarmana joutuisi kysymään minulta, että tätäkö vai tätä.
Vaikeeta tämä koirankoulutus, siis minulle. Olen joutunut varmaan enemmän kuin pitkään aikaan miettimään tapaani palkata, suhdetta koiraan, oppiiko koira rangaistuksesta jotain (tämä koski kohtaa, missä sanoin koiralle murmur, jos se piippasi seuraamisen yhteydessä), kuinka paljon pitää olla haasteita treeneissä, ettei koira kyllästy ja olenko tehnyt liiankin haastavaksi hommaa. Mutta hyvältä tuntuu tämä helpotettu malli, missä tähdätään vaan suureen onnistumisen määrään ja itsevarmuuteen. Joten koirankoulutus taitaa olla nimenomaan sitä ohjaajan kehittymistä, että se voi viedä koiraansa eteenpäin. Rankkaa, mutta toivotaan, että tämä seuraa vielä äänetön seuraamisliike :-)

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

vain yksi tunnari

Tänään tuntui olevan jo paljon kylmempi kuin eilen. Koko koiralauma pääsi metsään juoksemaan ja kyllä olin jäässä,vaikka yritin reippaasti tulla porukan perässä. Ei taidettu olla edes kokonaista tuntia ja olin ihan jäässä. Koirista Jimmy oli ainoa, joka nosteli tassujaan. Kaksi muuta hurjaa pitää itsensä kyllä vauhdilla lämpöisinä.

Mutta päivän treeni oli lyhyt ja ytimekäs. Yksi onnistunut tunnari Aronilla. Keräsin 7 vanhaa käytettyä kapulaa rasiaan ja lähdin ulos bongailemaan naapureita. Yksi sattui tulemaan juuri pihalle ja ennenkuin ehti vetää hanskat käteensä, olin pyytämässä, että voitko käsitellä kaikki kapulani läpi. Ja eihän se naapuri voinut kieltäytyä ja kiltisti hypisteli kapulani. Mun kiltit naapurit on tottuneet kaikenlaiseen :-) Kapulat rasiassa käveltiin kotipihasta pois ja vain kapulat maahan kahteen riviin. Aron lähti innokkaasti kapuloille, meni suoraan sille omalle ja toi sen. Nyt fiksuna palkkailin sitä suullisella kisapalkkauksella ja viiveellä sitten namirasia esiin ja sieltä herkut. Kiva, että toi sen oikean, mutta kaikkien haistelu olisi ollut toivottavaa. Mutta koska olen päättänyt, että nyt ei hinkata mitään, oli päivän reeni siinä. Tässä vaiheessa olin jo niin jäässä, että koti kutsui, hyi hitto että tuossakin jo ehti sormet ihan jäätyä.

tiistai 14. joulukuuta 2010

vauhtitreeni

Tänään töiden jälkeen Elvis ja Aron autoon ja ajelin Pikkolan koulun kentälle, johon olin suunnitellut nopeat ja vauhdikkaat treenit. Ja kumpikin koira teki saman. Ensin vähän jaloiteltiin ja sitten Aron aloitti. Teemana oli vain vauhti, eikä mitään hinkata vain yksi suoritus per liike. Vauhdin myötä itsevarmuuteen.
Kentälläni oli ruutumerkit ja toisella sivulla luoksetulomerkit. Ensin suora ruutuun meno, ruudussa kulmamerkit ja narulelu valmiina. Meni mukavan lujaa sinne. Sitten sai hetken riepottaa narulelua, kunnes jätin koiran istumaan, koiran eteen maahan noutokapula, menin itse hyvän etäisyyden päähän ja sieltä tuo-käsky. Koira nappasi kapulan ja tuli lujaa, siitä vauhdista palkka. Tämän jälkeen luoksetulo, koira maahan ja itse menin reiluna matkan päähän, nyt taas vauhdista kehut ja lelu lensi taakseni. Lopuksi viel vauhdikas merkille meno ja reeni oli siinä. Yhden ainoatakaan piip-ääntä ei tässä reenissä ilmaantunut. Haukkumista autossa, kun näki, että Elvis teki saman reenin.
Tästä lähdinkin hyvälle lenkille. Pakkasta -12 ja aurinko juuri laski, onneksi kuu valaisi upeasti ja melkein 2 tunnin reipas kävely, että olin autolla takaisin.
Iltasella Aron teki vielä yhden kotipihan tunnarin. Siihen otin ensimmäisen kerran sellaiset kapulat, joita on joskus käytetty, mutta ovat olleet kesästä asti parvekkeella käytettyjen tunnarikapuloiden korissa. Näissä ideana oli vahvistaa sitä hajuerottelua, sillä Aron on oikeastaan tehnyt tunnarireita niin, että muut kapulat ovat olleet hajuttomia ja se yksi minun hajuinen. Joten käytetyt kapulat siis, taisi olla 6 rivissä, oma neljäs kapula vasemmalta. Koira meni laukalla kapuloille, haisteli keskeltä vasemmalle, sitten koko rivi takaisin päin, nosti heti sen oman kun tuli kohdalle ja toi sen minulle. Tähän palkaksi ensin suullinen kehu ja sitten vasta kaivoin makupalarasian esiin, jossa herkkuja. Hyvä suoritus koiralta!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Ääntelykriisi

Eilisen harjoituksen johdosta meinaa mennä yöunet. Tosin yöllä parhaat suunnitelmat tulevat mieleen ja nyt toimintasuunnitelma ääntelyn hallitsemiseksi hahmottuu. Lisäksi kävin tänään töiden jälkeen reippaalla lenkillä Elviksen ja Aronin kanssa ja Maijan blogista kopioituna tein sellaisen vauhtilenkin, jossa ensin kävelyä 15 min, sitten juoksua 15 min, kävelyä 15, juoksua 20 min ja kävelyä 20min. Pakkasta oli -14 kun lähdin lenkille ja tarkkailin niin itseäni kuin koiria, että onko liian kylmä. Mutta kaikilla juoksu kulki mukavasti ja tuli tosi hyvä olo sen jälkeen.

Joten jatkossa en tee suunniteltua treeniä, jos Aron on eilisessä mielentilassa eli piippaili ihan koko ajan, kun ei tehty mitään.

Aronin treenit helpottuvat, teen paljon helppoja pentutreenejä, joissa se onnistuu ja saa tätä kautta itsevarmuutta. Tämän pohjalta tulee ajatus, että Aronin piippailu on epävarmuutta ja varmuuden kautta se poistuu. Itsevarman koiran siis ei pitäisi piippailla, kun se tietää mitä tehdään ja mitä siitä seuraa.

Ylläolevaan liittyy säännöllinen kisapalkkauksen harjoittelu. Eli kaikki Aronin tekeminen kuitataan ensin samalla tapaa kuin kokeessakin tekisin ja varsinainen palkka tulee vasta tämän jälkeen, jos tulee. Näin koiran ei tarvitse hämmentyä kokonaisen liikkeen jälkeen siitä, että teinkö oikein, vaan se saa sen saman iloisuuden ja aidon kehumisen eikä sen tarvitse mennä epävarmaksi tilanteesta.

Näiden lisäksi teen vauhtitreeniä erikseen. Eli tarkoitus on hakea maksimaalista vauhtia ja intoa yhteiseen tekemiseen. Tästä tiedän, että joku ajattelee, että nyt menee pieleen. Mutta olen huomannut, että jos koira juoksee täysillä ruutuun tai ottaa vauhtiluoksetuloa, pitää sen olla varma siitä mitä se tekee. Ei se silloin piippaile ja kysele tekeekö oikein.

Näiden lisäksi mietinnässä on, mitä teen jos Aron piippaa jossakin tilanteessa. Opetanko tähän tilanteeseen jonkin rauhoittumiskäskyn, jota on harjoiteltu kotona erikseen.

Joka tapauksessa kaikki treeni tähtää äänettömyyteen ja siihen, että koira keskittyy minuun täysillä. Eilen se ei keskittynyt. Ehkä me nyt aloitetaan jostakin ihan helposta ja iloitaan onnistumisesta, mitäs sanotte?

Kokeilin tietysti pihassa, tätä uutta suunnitelmaa ja epäilemättä, Aron piippaa epävarmuudesta, se ikään kuin kysyy, että tämäkö. Aloitin mielestäni helpolla harjoituksella, asetun aloitusasentoon ja sanon sivu, koira tulee sivulle ja saa kehut ja palkan. Mutta muutaman toiston jälkeen piip tuli siinä heti käskyn jälkeen, lopetin hetkeksi ja aloitettiin alusta, taas piip tuli, esim onnistuneen suorituksen jälkeen kun kehuin koiraa, en ehtinyt edes kaivaa taskusta namia, kun se ehti jo piipata. Just. Ja eikun pähkäilyä lisää, miten tekisin tuon pennulle, jolle pitäisi saada vaan onnistumista ja iloa. Makupala käteen ja kun koira tuli sivulle se sai palkan, nyt tein nopeita käännöksiä tai liikkeitä ja aina kun koira kerkesi sivulle, se sai palkan. Neljä pilkottua nakkia hupeni äkkiä, mutta siis palkkaa tuli tiheään ja paljon eikä yhtään piip ääntä. Sitten tei niin, että pudotin palkan aina maahan kehun jälkeen ja juoksi itse karkuun. Aronista hauska leikki, kannatti tulla sivulle lujaa ja taaskaan ei yhtään piipääntä. Loppuun nakki lentää maahanmenoissa, eli aina maa-käskyn jälkeen nakku lensi ja menin itse vauhdikkaasti koirasta pois päin ja koira kävi itsekin nopeasti maahan saadakseen uuden nakin. Tämmösiä me leikittiin ja piippailu loppui kuin seinään. Mielenkiintoista!!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

kokeenomaiset treenit

Sunnuntai-illaksi meillä oli ohjelmassa kokeenomaiset treenit. Siellä jokainen teki oman luokkansa mukaiset liikkeet ja itse olin etukäteen suunnitellut ottaa kokeenomaisesti kaikki voi-luokan liikkeet, joista jätin pois seuraamisen, metallinoudon ja kaukot. Näistä metallin ihan kylmyyden takia ja kaukot eivät kestä vielä 6 asennonvaihtoa koe-etäisyydellä. Joten suunnitelma oli hyvä. Toteutus äärettömän huono.

Jo siinä vaiheessa kun otin Aronin autosta se oli kiihkeässä tilassa. Kun maneesin ovi avautui se piippasi. Yritin vaan talutella sitä maneesissa, mutta piip ja piip. Toinen koira suoritti liikkeitä kehässä ja kehän ulkopuolella oli hyvin tilaa. Kehä-olosuhteet hyvin hiljaiset, kun kuului vain liikkurin ohjeistus suorittavalle koiralle. Aron aivan ylikierroksilla. Yritin laskea virettä syöttämällä makupalaseuraamisen tyyppisellä jutulla sille ruokaa, mutta se piippas ihan koko ajan, paitsi silloin kun lihapulla oli suussa. Sitten tein jonkun lyhyen maahan jätön, joka meni hyvin, mutta heti kun koiran otti kontaktiin ja seuraa, ihan älytön piipitys. Kokeilin juoksuttaa sitä yhden tolpan ympäri ja sitä kautta laskea virettä, mutta turhaan. Koiran keskittyminen oli huonoa ja eikä minulla ollut mitään aseita laskea sen mielentilaa. Joten siitä kehään....

Aloitimme liikkeestä istumisella. Aron taisi sanoa piip, siinä kohtaa onko ohjaaja valmis. Lähdimme seuraamaan, mutta seuraaminen järkyttävän huonoa, koira katseli merkejä, joita oli ympärillä ja eikä keskittynyt hommaan, kävi istumaan käskyn kuuluessa ja loppu meni hyvin. Siitä kisamaiset kehut ja luoksetulon alkuun.
Luoksetulossa jäi hyvin odottamaan käskyjäni ja lähti vauhdikkaasti tulemaan ensimmäisellä tule-käskyllä, seisominen valui pitkäksi, lopulta seisoi. Siitä maahanmenon teki paremmin ja maasta tuli eteeni melko kivasti, ehkä jäi vähän vinoon istumaan. Sivulle siirtymisessä tuli piip-ääni. No kisamaiset kehut ja jatkettiin ruudun aloitukseen.
Ruutu onnistui, ainoat virheet olivat itselläni, jäin odottamaan liikkurin käskyä yhteen ihan turhaan kohtaan ja eli kun koira oli ruudussa seisomassa, odotin hetken, että sanookos liikkuri tässä välissä jotain, ei sanonut ja käskytin koiran maahan. Toinen töppö oli siinä, että kävele kohti aloituspistettä, en kävellyt. Koira pysyi ruudussa käskyyn asti ja tuli lujaa. Siinä vaiheessa kun seurasi ja liikkuri sanoi liike seis, tuli taas voimakas piip. Eli ihan kuin olisi odottanut, että viimeistään tässä vaiheessa tulee palkka ja kun sai suullisen kehun, kierros koiran päässä vaan nousi. No siitä hyppynoudon aloitukseen.
Hyppynouto melko hyvä, kapulan luovutusvaiheessa saattoi pitää kapulaa vähän huonosti suussa ja en enää edes muista, miten siirtyi sivulle, olin jo ihan alamaissa tässä vaiheessa. Homma kyllä videoitiin, mutten kestä varmaan edes katsoa sitä, sillä itku ei ollut enää kaukana. No tunnari enää jäljellä.
Kerroin koiralle moneen kertaan, että etsitään omaa. Tunnarissa omat kääntymiset meni ihan ok, huomasin, että Sari vei kapulat käsissään ja se oma oli tunnariastian kannen päällä. (Olen pähkäillyt tänään tunnaria pitkään ja siitä voisi kirjoittaa ihan oman otsikon, mutta jätän sen toiseen kertaan.) Koiralle käsky etsi ja koira painoi kaasu pohjassa tunnareille, hämärä muistikuva oli, että tuliko tässä lähdössäkin ääni, en ole varma, kapuloilla ei haistellut sitten yhtään vaan taisi napata lennosta vaan kapulan ja tuli se suussa miljoonaa luokseni.

Joten monta pientä edistystä itse liikkeissä, mutta todella pysäyttävää todeta, että tästä ei tule nyt näin yhtään mitään. Joku taikakeino pitää minun keksiä, millä rauhoitan koiran ja lasken sen vireen alas. Tokoilu on koirasta kivaa, mutta tuolla sen aivokapasiteetti ihan vuoti yli äyräiden. Tiesin jo etukäteen, että kaukoista ei olisi tullut yhtään mitään eikä seuraamisesta, joten onneksi nyt ei edes tehty niitä. Niissä pitää keskittyä ja nyt se oli erittäin vaikeaa. Ja kaikilla muilla oli upeita ja hiljaisia suorituksia,joita seurasin itse ihastuneena, että kuinka jotkut osaa. Joten itselläni hiljaisuuden ja nöyrtymisen paikka on nyt. Aloitamme alusta, mutta miten, sitä mietin ensi yönä.

Kotipihassa tokoa

Katselin iltasella Susanin ja Ruutin tokovideon Hollolan tokokokeesta, josta pähkäilin muutamaa hommaa. Siinä kokeessa ruutu oli merkitty kulmamerkein ja tosi olemattomalla reunanauhalla ja ajattelin, että tuota ruutua ei Aron tällä hetkellä hahmottaisi. Joten tänään pihaan pelkät kulma-ämpärit ja harjoittelimme ruutuun suoraan menoa sekä sitä keskipaikkaa. Aron tarjoaa heti niitä kulmamerkkejä, jos ruudussa ei ole reunanaruja.

Ensin tein helppoja juttuja, Aron näki että vein lelun ruutuun ja lähetin sen ruutuun. Onnistui. Sitten sellainen näyttöruutu, että koira jäi ruudun lähetyspaikalle ja itse menin ruudun taakse, sieltä luoksetulon omaisesti käsky ruutu ja stoppi ruudun keskelle. Näiden kahden jälkeen kävin vielä taputtamassa ruudun keskikohtaa ja lähetin ruutuun. Ensimmäinen meni melko suoraan ruutuun, mutta vähän pidemmältä lähetysmatkalta Herra tarjosi merkkiä oikealle etumerkille, mutta annoin koiran tarjota lisää ja tai kutsuin pois ja annoin uuden ruutukäskyn. Kun koira riittävästi sai itse ajatella se muistikin, että kyseessä on ruutu ja hakeutui keskelle. Tästä lelu lensi ja kehut raikui.
Sitten otin lyhyeltä matkalta ruutu, sinne seis ja maa ja itse kävelin siinä edestakaisin. Hyvin pysyi ja kävin viemässä Aronille palkan hyvästä makaamisesta ruudussa.

Tämän jälkeen luoksetulon osien pariin, jotka onnistuivat ihan kivasti. Ensin jätin koiran sinne luoksetulomerkin aloituskohtaan maahan ja siitä käsky tule, palkkasin vauhdista kun laukkasi kivast eikä ennakoinut mitään. Sitten tultiin siihen maahanmeno-merkin kohtaan ja jätin koiran siihen maahan. Tästä käsky tänne, tuli hyvin eteeni istumaan, suullinen kehu ja vasta noin 5 sekunin jälkeen käsky sivu. Aron siirtyi uudella tekniikallaan sivulle, ainostaan yhden piip-äänen kera. Sitten vein koiran seiso-merkin kohdalle seisomaan ja sieltä käsky tule, lähti hyvin, maahanmenomerkin kohdalla käsky maa, onnistui, tähän kohtaa suullinen kehu, että hyvä maahanmeno ja siitä käsky tänne, tuli hyvin eteeni istumaan, josta sai sitten lelun palkaksi. Ou jee!
Tähän oli hyvä lopettaa aamun reeni. Iltasella meillä olisi maneesireeneissä ohjelmassa kokeenomaiset reenit, en tosin tiedä on meillä joku pakkasrajoitus, tällä hetkellä pakkasta -14 ja iltaa kohti kiristyy.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Agilityä Kana-areenalla

Perjantaina kaikki koirat pääsivät tunniksi juoksemaan metsään hyvään hankeen ja siinä niiden päivän kohokohta taisi ollakin. Lauantaina sitten kävin kaikkien kanssa remmilenkillä ja sitten pakkasinkin jo autoon Aronin ja lähdimme Kana-areenalle Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen. Lotta on kyllä hyvä kouluttaja, tosi tarkka, vaativa ja ystävällinen. Jaksoi vääntää mulle taasen rautalangasta koiran ohjaamista.

Ennen agilityä tein hiljaisessa hallissa pari tunnaria. Ensimmäisen tein ihan tavallisen tunnarin alkuvirityksineen itse vieden kapulat, hyvin onnistui. Toisen tein hiukan vaikeamman, sillä asettelin kapulat putken suun eteen ja lähetys etsi, jolloin koira laukkasi kohti putkea. Ei keskittynyt kuitenkaan agilityputkeen vaan ajatus oli heti etsimisessä, mikä oli kiva juttu ja oma sieltä löytyi. Tässä vaiheessa alkoi tullakin väkeä halliin ja oli hyvä siirtyä agilityvireeseen.

Tänään ohjelmassa oli alkuverryttelyä renkaalla. Koira hyppelee kahden ohjaajan kanssa ja välissä on rengas. Rengasta Aron on tehnyt lähinnä medikorkeudella ja jos rengas nousee maksikorkeudelle, se menee renkaan alta. Nyt tällä leikillä saatiin lyhyessä ajassa monta toistoa ja rengas oli jo lähes maksikorkeudellä, Aron joutuu ihan katsomaan, että mihin itsensä sihtaa.

Sitten tehtiin rataa, jossa oli miljoona hyppy-estettä, pussi, putkia ja muuri. Radalla tehtiin pimeään putkeen lähettämistä, valsseja eri suuntiin, erilaisia kaarteita, välistä vetoja ja vaikka mitä. Rata laitettiin ensin puoliksi ja ensin noin 10 estettä taisi kuulua siihen. Ja kun tuli vaikea kohta, niin sitä hinkattiin. Välillä Lotta piti Aronia ja minun piti ohjata homma ilman koiraa. Aron kävi myös kierroksilla ekassa erässä, räksytti ärsyttävästi ja välillä sen ajatusta piti rauhoittaa ja sitten taas jatkettiin. Kakkoskierros jatkoi samaa rataa eteenpäin ja taas piti muistaa valssit sinne ja tänne ja oma liikkuminen sekä kädet, käskyjen ajoitus ja voi luoja mitä kaikkea. Ja nyt alkoi meikäläisenkin valssi ihan kulkea. Ja Aronin räksytyskin hiljentyä, kun sen oli pakko keskittyä lukemaan minua. Lopputulos oli onnellinen ja hämmästynytkin, että me selvitettiin melko vaikeitakin ohjauskiemuroita. Positiivista oli, että pimeä putken suu on Aronille melko helppo, samoin pussi esteenä on sille palkka. Eli opettavaista hommaa, ollaan väsyneitä ja onnellisia.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Agilityä canis-areenalla

Tänään vuorossa viimeinen kerta Päivi Nummen agilityreeniä canis-areenalla. Kyseinen areena laittaa luukut kiinni ja Päivinkin viikottaiset ohjatut koulutukset tuolla loppuu.

Mutta Aronin kanssa oli kivaa. Se rakastaa keppikujaa ja singahtaa pujottelemaan kovin mielellään. Tänään tehtiin 17 esteen rataa harjoitellen sitä pala kerrallaan ja ihan lopuksi kaikki yhteen menoon. Esteinä oli hyppyjä, putki, kepit, puomi ja rengas. Renkaalla Aron suikkas renkaan reunasta viimeisellä radalla sekä tarkkana piti olla rimojen lentämisen kanssa, sillä helposti aiheutan omalla ohjauksella riman putoamisen ( esim. jos käännän koiralle selän ja lähden posottamaan jo seuraavalle esteelle).

Silloin kun ei ollut meidän vuoro radalla, tehtiin kaikenlaista siinä sivussa. Harjoittelin mm. tokon eteentulemista ja siitä sivulle ja nyt se osaa sen. Eli Lentsun opettama edestä siirtyminen meni ekan kerran tänään semmoisella draivilla, että jos se tuon joskus elämässään tekee vielä kokeessa, on se piste I:n päälle :-)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kotitokot

Treenimme pyörii tiettyjen teemojen ympärillä ja eilen vuorossa oli taasen
Äänetön seuruu
-tässä Aron otti vähän nokkiinsa, kun peruutusaskel taakse pitäisi mennä äänettömästi. Peruuttaminen niin temppuna kuin seuraamisessa aihetttaa piip-äänen ja kun sitä ei saanut tehdä, alkoi myös Aronin positiivinen asenne sammua. Itselle tuli tunne, että nyt liikutaan niin vaarallisilla vesillä. Jätin nyt sitten vielä peruutusaskeleet hautumaan ja otettiin pihassa vain askelia eteenpäin ja hiljaa. Tämän jälkeen siirryttiin muihin liikeisiin, jotka Aron teki nyt tosi hyvällä asenteella ja paremmin, joten jotain hyötyä tiukentuneesta asenteesta on. Tunnen itseni vaan niin pahaksi ihmiseksi, miksen ole jo aikaisemmin puuttunut tähän ääntelyyn, sillä nyt vaikeeta on olla ihan hipi hiljaa. Ja ongelma on seuraamisessa sekä odottamisessa liikkeiden välissä. Ja olen ihmeissäni siitä, että miksi Aron piippaa monissa arjen asioissa.
Luoksetulon eri osat
-Tänään pääpaino oli se, että saisin aikaiseksi maahanmenon luoksetulossa. Tein ensin kaikenlaisia maahanmenoja, joissa itse peruutin ja koiran piti mennä maahan ja sitten kiertojen kautta ja lopulta ihan liikkeessäkin. Myös kaikki aloitukset oli hyviä.

Kaukokäskyjä
-näitä tehtiin sekä sisällä että ulkona. Sisätiloissa huomasin, että avo-luokan istu-maahan- sujuu väärällä tekniikalla ja kun sitä muisteltiin, alkoi maahanmeno sujua taas takapäätä liikuttamatta. Harjoittelin myös ulkona sarjaa istu-seiso-maahan, jossa nyt hain malttia siirtojen väliin sekä sitä, että olen aina asennonvaihdon jälkeen hiljaa. Ollaan pitkään harjoiteltu aina vaan yhtä vaihtoa kerrallaan tai niin, että suullinen kehu välissä. Loppu-illasta malttiakin alkoi löytyä, joten eiköhän noissakin taas eteenpäin päästy.

maanantai 6. joulukuuta 2010

tokon ympärillä aamulla ja illalla

Tänään reenailin kahteen eri otteeseen, aamulla ennen töihin lähtöä hiljaisessa kotipihassa ja illalla kävelin viereisen päikyn pihaan, kun muistelin, että siellä on hyvä valaistus.

Illan reenissä oli seuraavat teemat:
-ruutu, jossa vain kulmamerkit
-ruudussa pysymistä
-luoksetulon eri osat
-tunnari

Reenailin ensin päiväkodin parkkipaikalla, jossa oli jo kivasti lunta, mutta kyllä ne ruutumerkit siellä näkyi. Helpotin Aronia ja kävin taputtelemassa ruudun keskustaa, pyrki kuitenkin tosi paljon sinne vasempaan reunaan siitä huolimatta. Jos meni ihan selkeesti vasemman merkin kautta en hyväksynyt lainkaan, muutaman onnistumisen sain ja lopuksi yhden tosi hyvän. Vaikeeta on kyllä Aronin hahmottaa tätä ruutua ilman naruja.

Sitten lähetin ihan läheltä ruutuun ja sinne maa ja kävelin siinä kohti lähtöpaikkaa tms. Tein kaksi kertaa tämän harjoituksen ja kummallakin pysyi, toisella kertaa vaan kuulin kun piippas siellä ruudussa, odotti ilmeisesti niin kovasti sitä, että saako lähteä ruudusta.

Tästä oli hyvä jatkaa luoksetulon pariin. Ensin jätin koiran maahan ja kävelin itse toiseen päähän, odotin ainakin 10 sekuntia ennenkuin kutsuin, halusin, että siellä luoksetulon aloituspaikassa maataan ihan rauhassa. Koira näytti levolliselta ja kutsuin sen ensin suoraan luokse, tuli lujaa.
Sitten seuraava jättö ja taas seisoin sen 10 sek toisessa päässä ennen kutsua, nyt melko hyvä stoppi. Tämän jälkeen mietin sitä seuraavaa pätkää ja tiesin, että Aronilla on ongelma seuraavassa luoksetulon osassa. Se ei osaa mennä luoksetulossa maahan, jos olen jättänyt sen seisomaan. En tiedä yhtään miksi. JOten yritin ratkaista ongelmaa sillä, että jätin sen maahan siihen toivottuun kohtaa ja kutsuin luokse, tuli tosi hyvin. Sitten koira seisomaan sinne stoppipaikkaan ja siitä tule, tuli hyvin, sanoin merkin kohdalla maa ja koira pysähtyy seisomaan. Uusinnalla ihan sama. No mikä tässä mättää?? Lähetin koiran kiertämään lyhtypylvästä ja siitä maa, osasi tämän. Tehtiin toinen kierto myös ja menee hienosti maahan. Mutta ei osaa sitä tuossa luoksetulosuoralla. Tässä vaiheessa typerä aura tuli häiritsemään meidän luoksetulosuoraa ja piti kerätä merkit ja siirtyä seuraavaan teemaan päikyn pihaan.

Tunnarissa kapulat hukkuivat lumeen. Lähetin etsimään ja siinä olikin Aronilla ihmettelyä. Haisteli ja etsi, aura kolasi lumia ihan meidän vieressä ja varmaan antoi pientä häiriötä keskittymiseen, sillä Aron nosti jonkun (väärän jos oikein näin) ja jo kääntyi minua kohti kapula suussa, pudotti sen ja jatkoi etsintää. Etsi ja etsi ja lopulta löysi oman ja toi sen. Hyvä. Makkaraa satoi maahan ja lumen seasta etsi niitäkin. Olipas vaikea. Nyt vein kapulat uudestaan, mutta päikyn katokseen, jossa ei ollut lunta. Nyt onnistui hyvin, haisteli kaikki ja toi oman. Tää oli hyvä. Luovutus ei ollut kovin hyvä, sitä pitää treenata erikseen lisää. Mutta makkaraa tuli maahan ja siihen oli jo hyvä lopettaa.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

maneesireenit

Tänään maneesireenin aika ja sehän oli Aronista ihan supersiistiä!!

Alkuvirittelynä tein ihan makupalaseuraamista, että sain kierroksia laskemaan. Siitä vein koiran luoksetulotörpöjen viereen maneesin kulmaan ja lähdin kävelemään itse toiseen päähän. Otin ensimmäisen luoksetulon ihan suorana ja mitäs sen jälkeen tapahtui. Peppu ei meinannut pysyä enää millään maassa ja tähän meidän luoksetuloreeni jämähtikin. Nousi istumaan tai peppu oli pystyssä, just sen näköinen, että tulen ihan miljoonaa jos annat luvan. Useita toistoja sitten vaan pysymistä ja itse kävelin eri matkojen päähän, kehuin kauempaa kun oli hyvin.

Sitten matka jatkui ruudun pariin. Lähetin ruutuun ihan läheltä ja siihen maa. Ja sitten sitä ruudun loppuosaa. Kerran lähti sieltä ruudusta, josta palautin sen Hannan neuvomalla tavalla, että varmaan kävi selväksi, ettei tuo ollut toivottavaa. Ja sitten vaan kävelin ja palkkailin ruutuun pysymistä.
Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa itse ruutuun menoa. Ruudussa oli mustat nauhat ja tummalla maneesinpohjalla niitä ei näkynyt sitten lainkaan ja näissä Aron ei oikein osaa sitten mennä oikein. Pitänee tehdä kuuriluontoisesti nyt ruutua ilman nauhoja, sillä tänään tarjosi merkkiä, jolloin juoksee ruudun vasemmasta sivusta sisään. Ja kun olin ihmeissäni tästä, teki kerran ainakin niin, että kävi ruudun etureunalla ja laukkasi takaisin luokseni. Voi pöljä. Joten tilanne piti pelastaa yhdella näyttöruudulla eli kävin taputtamassa ruudun keskikohtaa ja lähetin koiran siihen, nyt onnistui. Jes!
Sitten taidettiin tehdä tunnari. Tämä onnistui. Kapulat vei meille vieras ihminen eikä se puhunut niitä liikkurin puheita, joten tämä saattoi helpottaa suoritusta. Kapuloita oli 10 ja siellä se yksi oma, toi oman ja luovutti sen todella hyvin. Olin onnellinen!! Palkka makupalarasiasta, sillä hiekkaiseen maneesin pohjaan ei nameja kannattanut viljellä.

Tämän jälkeen taisin pitää hetken taukoa ja sitten kaukoja. Ei onnistunut. Seiso-maa jutussa ihme jumi. Ei vaan tehnyt, teki istumista tai jotain ihan muuta.

Sitten vähän seuraamista ja liikkestä istuminen. Istui todella varmasti. Istuu vaikka sanon ihan mitä tahansa kuten maa. Jostain syystä tämä maahanmeno oli nyt vaikee tässä vaiheessa. Lopuksi vielä seuraamista ja kontaktin pitoa mm. seuruu kohti tokon hyppyä.

Ja kaiken tämän jälkeen Aron oli piipittävässä ja kiihkeässä mielentilassa!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tunnari + seuruu

Hyvät suunnitelmat pyöri viime yönä mielessä ja tänään toteutin ne. Reenasimme siis vain kahta asiaa:
Tunnari:
Otin välineistön reppuun ja mentiin tekemään tunnari viereisein päiväkodin pihaan, laitoin kapulat katoksen alle ja kapuloita taisi olla 10 + oma. Kapulat olivat kolmessa rivissä. Virittelin koiraa kertomalla, että etsitään oma ja lähetin koiran kapuloille. Meni laukalla ja vähän pelotti, että nyt on vauhtia liikaa. Kapuloilla vähän kieppui ja jokunen kapula vaihtoi paikkaa kun se pyöri siinä haistellen kuitenkin, joutui haistelemaan hetken kunnes nosti oman ja toi sen. Hyvä, Ei yhtään maistelua ja nosti heti oman kun sen löysi. Ja nenä osui oman kohdalle viimeisenä, joten jännitin, että sortuuko sittenkin johonkin omaan, mutta hyvin tutki siis kaikki läpi. Ainoastaan luovutus meni leikiksi, mutta ajattelin, että tärkeintä on nyt vaan, että nostaa sen oman. Palkka tuli namipurkista ja kippasin namit maahan, eli joutui vielä haistelemaan maata saadakseen kaikki namit ja murut suuhunsa, kehui kovasti miten hieno koira.

Sitten teema numero kaksi eli äänetön seuruu. Tässä jouduin huomauttamaan varmaan 5 kertaa, että piip-ääni ei kuulu tehdä seuraa sanan jälkeen. Ja kun muisteltiin, alkoi onnistua. Huomasin, että naksu on vähän turha tässä, sillä joka kerta kun naksautin onnistuneesta liikkeellelähdöstä, tuli piip naksun jälkeen. Joten jätin naksun pois, kehuin äänellä ja pudotin namin välittömästi maahan, jonka jälkeen oli uusi aloitus. Lopulta päästiin niin hyvin, että tiesin ihan varmasti, että kun sanon seuraa ja lähdetään liikkeelle, koira on hiljaa. Ja se oli, näillä suunnitelmilla jatketaan siis eteenpäin.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Eilen myös agia

Tänään Aronilla vapapäivä, sillä eilen tuli tehtyä niin paljon. Meillä oli illalla Päivi Nummen agilityt, joka on kyllä tosi kivaa.

Teemana oli kepeille meno eri kulmista. Keppeinä meillä on kujakepit, jotka sujuu mukavasti ja nyt otettiin aina hypyn kautta kepeille meno ja luonnolisesti eri hyppyjen takaa ja minä välillä vasemmalla puolen ja välillä oikealla. Ihana kun Päivi muistaa aina mainita, että ota nyt siltä ei tokopuolelta. Itse tekisin kaiken vaan koiran ollessa vasemmalla, "miten niin kaavoihin kangistunut". Kun Aron alkoi keksiä, että kepeille mennään ja minä en mennyt sotkemaan sinne keppien eteen, se oivalsi ihan itse keppien sisäänmenon ja kujakeppien päässä oli aina makupalalautanen palkkana.
Sitten tehtiin keinua ja Annan neuvoista oli kontakteilla apua, sillä Aron otti hyvät on-off asennot ja näytti vielä nauttivan siinä olostaan.

Omaa vuoroa odotellessa otin vähän omia juttuja itsekseni, kuten putken pään hakemista, kun putken pää oli "pimeä". Ja sitten lähetys suoraan putkeen ja sieltä vauhdista maahanmenoja, kun tuli putkesta ulos. Näin tuli vähän leikittyä tokoa siinä agiesteiden kanssa. Tein myös yksittäistä pientä hyppyä, jossa yritän kääntää Aronin aina tiukasti lelulle heti esteen jälkeen, vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle.

Lopuksi tehtiin pikkurataa. Renkaalla sattui kömmähdys, joka toivottavasti ei jäänyt Aronin muistiin. Tähän asti ollaan harjoiteltu rengasta medi-korkeudella ja nyt Aron hyppäsi Canis-areenalla olleen minirenkaan niin että sen selkä osui renkaan yläreunaan. Canis-areenan rengas ilmeisesti on vain kahden korkeuden rengas, kun taas Kana-areenan rengasta voi säätää sentti sentiltä. Päivi tästä totesi, että voidaan ihan hyvin ottaa rengasta kääntämällä este maksi-korkeuteen, mutta Aron sitten pyrki renkaan alta. Totesin, että parempi ottaa rengas toisella kertaa käsittelyyn ja jatkettiin rataa. Ohjelmassa oli siis suora putki, jonka jälkeen 5 hyppyesteen pyöritys, johon sisältyi ainakin yksi valssi. Ja me onnistuttiin kerrasta tämä viisi estettä, jonka jälkeen kepit ja se oli siinä. Tulipas hyvä mieli, että ihan ekan kerran osasin ohjata koiraani.

torstai 2. joulukuuta 2010

Ahkeraa tokoilua kotinurkissa

Tämä viikko ollaan oltu täysin kotosalla. Onneksi Petran kuume on nyt helpottanut ja vielä tämä päivä kotona, huomenna näillä näkymin työ ja koulut kutsuu. Petra täyttää ensi viikolla 8.vee ja siitä tuo ikä on jo hyvä, sillä olen käynyt lenkittämässä koirat melko normaalisti, Petra kestää kyllä tunnin yksin olon tv:n seurassa. Eilen kävin juoksulenkillä ja hyvältä tuntui, sitä pitää ottaa säännölliseen viikko-ohjelmaan. Tosin aika pieniä noi meikäläisen juoksut on, mutta koirat nauttii ja itse yritän pysyä perässä.

Aronin kanssa ollaan tokoteltu moneen eri kertaan, sisällä ja ulkona ja sekä että.
Ääntely-reeni: tänään näytti ensimmäisen kerran siltä, että koira muisti, mitä ollaan juteltu. Eli sain aikaiseksi seuraa ja askel eteenpäin ilman ääntä. Hyvä. Tosin eilen sitä kerrattiin moneen otteeseen ja ärsyttävä juttu on kyllä. Saattoi tehdä tuon harjoituksen ihan hiljaa, mutta kun kehuin ja kaivoin makupalan taskusta, tuli tässä palkka vaiheessa piip.

Kaukoja: ulkona oli selvästi vaikeuksia kohdassa seiso ja siitä taka. Koira on selvästi oppinut, että etu-käskyn jälkeen tulee taka. Siis tietyllä tapaa sama seisomisasento, mutta etuhan on meillä istumisesta seisomaan ja seiso on maasta ylös seisomaan. Pelkkä maasta seiso on helppo, kaukaakin. Eli lisää vaan näitä, että kaikista osista tulee varmoja.

Tunnari: tämä tehtiin niin, että koira odotti sisällä, kun tein parvekkeelle rivin tunnareita, takaovi oli auki, että se näki mitä tehdään ja lähetin sen sisältä ulos tunnareille. Aronista selvästi hauskaa ja toi omansa, tosin tunnarikapulan kanto ja sen kanssa asettuminen eteeni meni ihan hassusti. No näiden jälkeen harjoiteltiin tunnarin pitoa ja kantoa. Tein jopa eteiseen yhden hypyn ja sen taakaa sitä tunnaritikun hakua.

Koska Aronin tunnari on siinä tilassa, että kyllä se kotona osaa, pitää siis sitä luonnollisesti tehdä muualla. Joten käydessäni kaupassa (kangasalan Prisma) otin Aronin mukaan ja tunnarit. Ajoin sivummalle tekemään, ettei nyt ihan ulkovien eteen, mutta huomasin ympäristön vaikuttavan suoritukseen. Joten ei se nyt ole ihmekään, ettei se onnistu vaativissa ympäristöissä, kuten maneesi. No ensimmäinen tunnari tehtiin kapularivistöllä. Tässä Aron meinasi maistaa viereistä, tai varmaan maistoikin, mutta päätyi omaan ja toi sen haisteltuaan kaikki läpi. Joten melko hyvä, mutta ei riittävästi. Tehtiin toinen vaihtaen paikkaa, kapulat oli seinän vieressä lähellä mustin ja mirrin ovia. Lähetin koiran etsimään ja se possu meinas mennä nostamaan jalkaa viereiselle roskikselle, murr ja koira takas sivulle. Uusi yritys ja nyt oli hyvä. Tehtiin vielä kolmas tunnari vähän siihen mustin ja mirrin kupeeseen, nyt Aron lähti kapuloille, mutta juuri kun se oli omalla, joku vieras ihminen huuteli minulle autosta ja Aron hetkeksi menetti ajatuksen. Pyysin vain uudestaan etsimään ja nyt kävi uudestaan kapulat läpi ja päätyi omaan, jonka toi. No mitä tästä opimme? Tunnaria pitää vaan nyt yleistää, sillä missä tahansa kokeessa voi tulla mitä tahansa häiriötä ympäristöstä. Ja oma viritys kyseistä liikettä kohtaan voisi olla vielä parempi ja mietin, että nostanko tunnarin superpalkkasarjaan, eli oikeasta tunnarista saisi maukapalapurkin palkaksi, kun tekee hyvin. Hmmm...vaikea liike!! Miten tästä tehdään pomminvarma juttu?


Edestä sivulle: nämä on jääneet huonommalle reenille, joten niiden kertausta sisällä. Harjoiteltiin jo sitä, että koira on ihan edessä istumassa ja siitä kiepsahdus sivulle. Tämä on ollut vaikeaa Aronille kun tavoite on se parempi tekniikka kuin ensin opittu. Tämä parempi tekniikka oli se että koira lähtee takapää edellä sivulle, vanha tekniikka oli pää edellä.

Luoksetulo: tätä tehtiin ulkona. Eilen otin yhden luoksetulon, missä stoppi ja sen jälkeen vielä jatkettiin maahanmenoon. Yllättäväkin hyvä. Tänään jatkettiin, mutta maahanmeno oli jostain syystä vaikea, tarjosi stoppia ja toisesta käskystä maahan ja täähän ei ole hyvä juttu ollenkaan. Sitten kiertojen kautta harjoiteltiin tätä. Ja väliin yksi suora luoksetulo ilman mitään, koska ennakointi nostaa välittömästi lippuaan.

tiistai 30. marraskuuta 2010

treenipohdintoja

Maanantai oli meillä lähes kotipäivä, olin kuumeisen Petran seurana ja Jimmy sai turkinhuollon lastenohjelmien äärellä. Jimmyn pää on aina takussa, kun sen pitää hieroa sitä joka paikkaan, varsinkin ruokailujen jälkeen. Tänään varmaankin Elviksen turkinhuollon vuoro, sillä Petra sairastaa vielä tänäänkin.

Aronin kanssa tehtiin pikkujuttuja sisällä. Olen pohdiskellut tuota liikkestä istumista ja päädyin seuraavaan ratkaisuus. Jos Aron tekee siinä väärän jäävän, annan sille selkeää palautetta, että juuri tuota asentoa ei toivottu ja kuunteles nyt tarkasti mitä sanon. Eli tämä ohje taitaa sopia lähes kaikkeen. Ja se antamani palaute ei ole mitään kovinkaan aggressiivista, vaan lähinna voivottelua, että mitäs nyt tommosta menit tekemään, ei tuo asento kyllä istu ole. Tähän asti olen vain uusinut liikkeen ja taas se on seisonut siellä. Nyt reilu palaute kun tekee virheen ja vieläkin iloisempi palaute kun onnistuu. No annoin palautetta sisällä kerran ja sen jälkeen Aron teki aina istu-käskyllä istun. Kokeilin tätä vielä iltalenkillä ja se istui aina. Joten tällä jatketaan.

Sisällä tehtiin kaukoja ja eniten harjoittelin sitä etu ja siitä taka. Ensin pelkkää taka- käskyä 10 naksu ja namin verran, sitten yhdistin virityksen tehdään kaukot ja saimme onnistumisia sisällä.

Ääntely on nyt sitten se mille pitää tehdä pian jotain. Nimittäin lähes väistämättä ensimmäinen seuraa-käsky saa piip-ääneen. Joten mun on pakko ottaa siltä ääntelyltä nyt niskat pois. Mutta miten? Hanna H. antoi meille tähän vinkin edelllisellä kerralla eli tehdään temppua, missä ääntely helposti tulee esiin. Koiralle sanotaan hiljaa tai sitä ohjataan tekemään temppu ilman ääntä. Mutta jollakin sanalla pitää saada sanottua, että tuo ääni minkä päästit, niin lopeta se heti. Ja sitten yhdistää se seuraa-käskyyn ja vaatia, että seuraan jälkeen ei tule piip. Pelko tietenkin, että meneekö seuraa nyt pilalle? Mutta ei tässä näin voida jatkaa, etten voi käyttää seuraa-käskyä sen vuoksi että pelkään sitä ääntä, ja äänihän on maailman vakavin juttu, (juu ääntelykriisi palaa meidän perheeseen). Tosin Aron ääntelee nykyään ihan kaikessa, ihan jos se vaan haluaa jotakin, se piippaa. Ja kyllähän arjessa on paljonkin asioita, mitä lelli-pentu Aron nyt haluaa.

No tartuin ongelmaan; pihassa treenailtiin kahteen kertaan tätä, samon sisällä. Sisätiloissa ei päästänyt ääntäkään, joten ulos vaan. Kun sanon seuraa, tulee piip. Ja huomautan siitä äänelläni ja sanon mur mur. Ja eikun uusi yritys. Monen piippauksen jälkeen päästiin lopulta siihen, että hyvä perusasento, sanon seuraa, odotan, siirrän oikean jalan eteenpäin ja seuraamme yhden askeleen. Jos se tämän osuuden on ihan hiljaa tulee superkehut. Aron oli moitteistani aivan järkyttynyt ja oma sydän särkyy, kun pitää olla sille tiukka. Mutta totesin, että jos en saa tätä juttua kuriin, voidaan lopettaa sitten samantein koko homma. Joten täytyyhän tuolle voida tehdä jotakin. Ja sitten me reenataan sitä nyt niin paljon, että voisin joskus sanoa seuraa ja seurauttaa, ilman että pitää pelätä, koska se piippaa.
Ettei suhteemme menisi nyt aivan pilalle (mulla on nyt niin huono omatunto) tehtiin jotakin ihan uutta temppua sisällä. Tempun nimi on ovi ja Aronin pitää hakeutua oven luokse ja työntää nenällä tai tassulla se kiinni. Tämä on hauskaa ja vapauttavaa.
Liikkeistä istumiset meni tänään moitteetta ulkona. Jotain hyvää edes!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kana-areenalla

Tämä päivä meni oikein kivoissa reenimeiningeissä Kana-areenalla. Ulkona pakkasta -15 eteenpäin ja siellä sisällä kelpasi kyllä. Kiitos Riikka, Jari, Anna ja Hanna H. kivasta päivästä.

Olin etukäteen kirjoittanut ylös mitä kaikkea meidän pitää harjoitella. Nämä kaikki tuli tehtyä ja lisäksi vähän agilityäkin. Joten kirjoitan alle mitä suunnittelin ja miten se toteutui:
-hyppyreeni:
Aloitettiin neljän vai oliko niitä viisi- esteen jumppasarjalla. Aron se jostakin syystä yritti ensimmäisellä kierroksella oikoa eikä hypännyt heti suoraan koko sarjaa. Kun onnistumisen kautta päästiin vauhtiin, oli hyppely jo tokalla kierroksella oikein mukavaa. Kolmannella kierroksella vika este oli toko-este ja korkeutta varmaan 70cm. Tälle vikalle esteelle väli oli vähän pidempi. Tässä autoin koiraa vielä hetkeä ennen hyppyä sanomalla selkeän hyppy-käskyn, ettei koira vaan yrittäkkään kiertää estettä. No ei kiertänyt ei, mutta lähti kerran hyppyyn käskysanastani ja hyppäsi aivan päin estettä. Siis niin suoraan päin estettä, ettein voinut käsittää, että mitä se teki. Este hajosi palasiksi ja Aron jäi roikkumaan sen raameihin. Järkyttävää. Mutta elämä jatkui ja este koottiin uusiksi ja mentiin koko sarja kahteen kertaan onnistuen, nyt vain minä olin hiljaa enkä häirinnyt koiraa käskysanallani vaan se sai itse keskittyä katsomaan kohtaa, mistä hypätä.
- ruudun loppuosa:
Aron lepäsi ruudussa ja Hanna huuteli käskyjä sekä kertoi, milloin kannattaa palkata. Onneksi otin tämän harjoituslistalle, sillä vaikeeta oli. Aron nousi peppu ylös monta kertaa ja pari kertaa se ihan lähtikin. Toki monta kertaa pääsin myös palkkaaman sen ruudussa pysymisestä. Sain kuitenkin Hannalta paljon ohjeita tämän osan reenaamiseen ja nytkin epäkohtia ilmeni. Ensinnäkin liikkurin mukaan meneminen, itse alan hiljentää ennen ruutua ja ruutuunhan kävellään jos liikkuri niin sanoo. Mutta minäpä en voinut kävellä. No tästä tuli palautetta. Sitten ruutuun ei jätetä koiraa niinkuin paikkamakuuseen, vaan lyhyeltä matkalta esim. ruutuun meno ja siitä seis ja maa. Näissäkin pitäisi olla tarkkana, että koira saadaan siihen ihannekohtaan makaamaan, ei pitäisi hyväksyä sen makaamista ruudun ei toivotussa kohdassa, kuten tänään hyväksyin. Hommaa voi myös harjoitella ilman ruutumerkkejä ja itse hokea ääneen käsky. Ja jos koira lähtee ruudusta, niin selkeämpi palaute, että koira erottaa sen, ettei sen missään tapauksessa toivota tulevan pois sieltä ruudusta omin aloittein.
- liikkeestä istuminen
Tässä on jumitus. Otin sitä verryttelyvaiheessa itsekseni ja erittäin mielellään Aron tekee seiso-liikkeen. No tätä hinkkasin itsekseni monta kertaa. Sitten päivän lopussa tehtiin liike kokeenomaisesti ja videoitiinkin vielä. Ja ainakin kolme kertaa Aron jäi seisomaan. No sitä sitten raati mietti, että mikä tässä mättää. Huoh!! Ilmeisesti istu-käsky tulee seuraavan kuukauden eniten treenatuimmaksi jääväksi.

-evl jättöjen alut ja loput paikallaololiikkeissä
Nämä taisivat ollakin päivän ainoat missä me onnistuttiin. Syy onnistumiseen oli selkeästi se, että olin miettinyt pitkään ja hartaasi, että miten nämä ei olisi niin vaikeat. Palasin ajatuksissani ihan alkutaipaleelle ja palkkasin koiraa ryhmäliikkeessä kun se teki oikein. Eli kun viereinen koira sai maahanmenokäskyn, palkitsin Aronin makupalalla, kun se piti oman asentonsa eikä tehnyt viereisen käskystä mitään. Ja kun se kävi maahan liikkurin ollessa meidän kohdalla, palkitsin sen heti namilla. Ja kun se pysyi maassa ja odotti sitä "jätetään koira"-kohtaa palkitsin sen siitä. Joten meidän paikkamakuu kaikkine alkuine ja loppuineen sekä paikka istuminen onnistui kerrankin kaikin osin. Kävin jopa paikka istumisen lopussa piilossa. Tähän asti olen itse jumittunut siihen, etten uskalla mennä istumisen aikana piiloon. No nyt kynnys on ylitetty.

-tunnari halli ja häiriö-olosuhteissa
Voi surkeus, tämä oli tänään niin vaikeeta. Ensimmäisen tunnarin tein itsekseni ja tässä Aron vielä onnistui. Toki sitä piti harjoitella, että joku muu vie kapulat ja nyt ei pystynytkään haistelemaan vaan sortui napsimaan vaan jonkun. Vieressä Hanna teki idaria ja siinä Hannan koira sai suullista palautetta ääntelystä ja tästä Aron otti häiriötä. Eli ei haistellut kapuloita tai lähti kapuloille varovasti ja toisesta etsi-sanasta. Joten odotin, että tilanne hallissa vähän rauhoittuu ja sitten uudestaan. Suoritukset parani kerta kerralta, toki uusin liikettä eri suuntiin. Kaksi viimeistä tunnaria tehtiin Hannan kapuloilla, kun omat loppui. Näissä Aron ensimmäisellä kerralla sortui vähän maistelemaan kapuloita. Huomasi kyllä koirasta, että hajun tunnistaminen oli vaikeampaa näissä vieraissa kapuloissa. Uusittiin vielä kerran Hannan kapuloilla ja nyt Aron teki hyvän tunnarin, se nimittäin haisteli kaikkia pitkään ja tarkasti ja päätyi omaan. Toivottavasti se oppi tästä edes jotain. Eli kokemusta ja itsetunnon vahvistamista vaaditaan vielä paljon, että tästä voi suoriutua. Lisäksi Hanna teki omalla Kitillään hauskan tunnariharjoituksen, missä tunnarit oli hyppysarjan takana. Ensin Kitin piti hakea vain yksi oma tunnari ja sen kanssa vaadittiin napakkaa pito-otetta. Sitten siihen liitettiin tämä tunnistamisosuus. Eli ensin virettä nostava hyppely, siihen tunnari ja kun oma löytyi, piti hypellä sarja takaisin tunnaria purematta. Ja näytti muuten hyvältä. Ihanaa, kun jotkut osaa!
-kaukoja:
Näitä otin itsekseni ja kaikki muu tuntui hyvältä paitsi taka-käsky. Tämä on näistä kaukojen käskyistä uusin eikä nyt toiminut kaukaa ja häiriössä. Muuten otin pitkältä matkalta (15m) yksittäisiä siirtoja ja näissä kehun jälkeen pallopalkka. Sitten muutamia kahden tai kolmen asennon siirtymiä vähän lyhyemmältä matkalta (5m). Aronin mielentila oli kiva näissä. Keskittyy kivasti.
-vieras metelli kiertoleikkinä
Tässä olisi itse pitänyt tehdä huolellisemmin, Aronin pito-ote oli löysä kapulassa. Ja Aron ei tajunnut kierrettävien kohteiden leikkiäni. Kotipihassa tehtiin joskus sellaista kolmiota, jossa piti kiertää ensin vasen tötterö ja sieltä suunnata oikealle ja sitten vasta laukata minua kohti. Nyt meni haukkumiseksi, kun Aron ei tajunnut mitä tarkoitin.
-hyppynoutoja ja vino heitto-treeni
Tätä tehtiin Riikan kanssa toko-hypyllä. Makupalalautanen meni välillä vasemmalle tai sitten törkeesti oikealle. Aron oli pätevä näissä, sillä se tuli joka kerta aina hypyn kautta takaisin, vaikka este ei ollut sen linjalla. Sitten tehtiin vielä kaksi kertaa kapulan kanssa ja näissäkin hyvä.

Alkuperäisen suunnitelman lisäksi reenattiin myös näitä:
-voi-luokan seuraaminen videoituna ja liikkuroituna.
Tässä tuli muutamia virheitä, mutta Aron paransi loppua kohti. Eli muutaman kerran taisi kontakti katketa muistaakseni jotakin seinää kohti kävellessä tai oliko aglityputken kohdalla. Kaksi askelta taaksepäin meni huonosti, koska taisin lähteä väärällä jalalla taaksepäin ja koira ei heti tajunnut mitä nyt tapahtuu. Juoksuosuuksilla oli tosi hyvä ja taisi olla myös hitaassa kävelyssä. Riikalla ja Jarilla on tämä videoituna, jos myöhemmin näkee, että mitä pitää parantaa. Tein koko rimpsun vain yhdellä seuraa-käskyllä, koska pelkään sitä ääntelyä. Aron seurasi kyllä paremmin mitä odotin, sillä edistäminenkin kuuluu sen juttuihin. Nyt ei tainnut olla paha?

-pk-paikkamakuuta
Aron makasi rauhassa, itse olin koiraan selin ja Loisto teki omia treenejään. Onnistui! Ei noussut kertaakaan. Oikealla tiellä siis ollaan.

Ja agilityn puomia tehtiin Annan kanssa, lähinnä kaipasin tukea ja ajatuksia kontaktien ottamiseen ja näitä sainkin. Kiitos Anna, mun agilitysupport tukihenkilö :-)Lisäksi katsottiin yhdessä muutamia ohjaustreenejä hypyillä. Nämä meni kyllä tänään yli ajatusten Aronilla sekä minulla.

Joten melko paljon tehtiin ja Aron nukkuu parhaillaan. Moni liike on vielä niin vaiheessa että huh huh ja voi-luokka meillä niin kaukana. Onneksi ei ole mitään koetta tyrkyllä ja työmaa tässä jatkuu, iloisella mielellä kuitenkin.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Viikolla tehtyjä treenejä

Kuluneen viikon aikana ollaan kyllä joka päivä jotakin treenailtu, muttei mitenkään isosti.
Maanantaina seuruutiin Aronia pitkään kotipihassa. Se ääntelee siinä ja seuraa käsky saa äänen aikaan, varsinkin ihan aloituksessa. Kokeilin sitten, että teen pitkiä pätkiä, vähän pk-maisia suoria ja seurata piti pitkään ennen kuin tuli palkka. Tuntuu, että mitä enemmän tekee tokomaisesti pysähdyksiä, käännöksiä tms. sitä kuumemmaksi koira käy. Ylipäätään olen miettinyt, että miksi Aron nyt ylipäätään tuntuu ihan ylikiihkeältä. Luultavasti kuluneen kesän aikana käytiin joka viikko jäljestämässä ja esineruutuilemassa ja nämä kulkivat tokoilun rinnalla. Nyt vaan tokoillaan ja Aronilla ei ole riemulla rajaa, kun tehdään jotakin. Ja jäljestys on vaan niin hyvää sen aivotoiminnan tasapainottamiseksi ja nyt ei jäljestetä...

Tiistaina taisin tehdä kaukoja kotipihassa. Etäisyyttä voi ottaa ihan reilusti ja Aron kuuntelee käskyjä tosi kivasti. Tähän olen oikein tyytyväinen.

Torstaina lenkkeiltiin ensin pitkä metsälenkki ja sitten oltiin Canis-areenalla agilitytreeneissä. Petteri-poika ei halua mennä torstai-sählyynsä, joten tästä vapautuu torstai koiratreeneihin. Ja Päivin ryhmissä oli yksi paikka tilaa, joten sinne. Ensin tehtiin hyppyesteillä valssiharjoitusta ja voin kertoa, että olen totaalisen urpo noissa. Aron loikki kuin aropupu ja pudottaa riman, jos oma ohjaaminen on pielessä. Tehtiin myös puomia ja nyt puomi sujui ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja innokkaasti, syysloman aikoihin Aron jännitti siellä puomin päällä. Kujakeppejä tehtiin ja yhdistettiin niihin ensin putki ja sitten meno kepeille. Nämä sujui kivasti ja loppuun tehtiin ihan radanpätkäkin, jossa meikä on se heikoin lenkki. Mutta kivaa oli ja ehdottomasti tämä on Aronista ihan superia.

Huomenna mennään kana-areenalle ja lista on pitkä, mitä pitäisi muistaa siell treenata. Mutta ihanaa päästä lämpöiseen halliin treenimään hyvässä seurassa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Ensimmäiset maneesireenit

Tänään olin päättänyt panostaa iltasella oleviin maneesireeneihin. Pohjaksi hyvä metsälenkki, koirat sai juosta vapaana Varsamäen metsässä ja Aron haistoi yhden hirvimiehenkin sieltä. Sen jälkeen partikset kotiin ja Aronin kanssa kohti maneesireenejä. Tavesilaisista koostuva porukka treenaa Multisillan hevosmaneesissa näin sunnuntai-iltaisin ja Aron ensimmäisissä maneesireeneissä kanssani. Valmistelin Aronia myös paikan päällä olemalla kerrankin ajoissa ja kävelemällä 20 min täysin pimeässä ympäristössä sen kanssa. Maneesissa ei ollut valoja eikä missään muuallakaan ja meinasi tulla uskonpuute, että olenko edes oikeassa paikassa. Mutta olin.

Aronin asenne oli aivan liian korkea. Se selvästi intoili hiukan liikaa, mutta on siitä aikaa, kun ollaan viimeksi porukassa reenattu. Vieraita koiria ja hevosenhajuinen uusi ympäristö. Voi sitä piippailun ja intoilun määrää alussa. Toivon, että ensi kerralla se on vähän tasaisempi, mutta luultavasti, koska sitten treenipaikka onkin jo enemmän tuttu.

Alkuverryttelyjen jälkeen otettiin paikalla olot ryhmyssä. Aronilla reunapaikka ja paikka istuminen meni oikein hyvin. Olin näkyvillä ja Aron teki hyvän istumisen. Tästä ruokapalkka. Sitten perään makuu. Alku ja loppu tehtiin evl-tyyliin. Nyt Aron meni liikkurin ollessa meidän kohdalla hyvin maihin, tosin rivin ensimmäisenä. Rivissä taisi olla neljä koiraa ja ensimmäinen virhe tuli, kun se ei pystynyt makaamaan vierelläni siihen jättökäskyyn asti vaan pomppasi ylös. Tämä evl-tyylin alut ja loput on meille niin vaikeita. Nyt tuli piippailua ja levotonta oloa, kun odoteltiin omaa vuoroa käskylle. Itse makuu meni hyvin, olin piilossa. Sitten paluuvaiheessa Aronin vuoro oli nousta viimeisenä istumaan, mutta pomppasi sieltä ensimäisellä käskyllä ylös mitä kuuli. Huoh, Miten näitä alkaisi reenata?
Paikallamakuiden jälkeen Aronin mielentila näytti jo tasaantuvan, joten ajattelin, että otetaan heti tunnari, ennen vauhdikkaampia liikkeitä. Piia toimi liikkurina ja Aron toi väärän. Haisteli mielestäni ihan hyvin, mutta päätyi väärään. No otin sen vaan pois minkä toi ja lähetin uudestaan. Nyt haisteli ja toi oikean. Piia lohdutti, että maneesipohjalla hevosen lannan seassa ei tehtävä ole niin helppo. Kotipihassa sitten vielä uusin tämän liikkeen ennen iltaruokaa, siinä kympin suoritus eli hyvä haistelu koko rivi läpi ja hyvä ratkaisu oman kohdalla. Eli tunnaria pitää vaan reenata kaikissa erilaisissa olosuhteissa.

Sitten taisin siirtyä hyppyesteen pariin. Samaan aikaan ainakin kolme koiraa teki maneesissa reeniä ja positiivista oli, että Aron keskittyi tästä eteenpäin vain meidän juttuihin ja asenne oli ihan yliloistava. Vein esteen taakse namilautasen ja tämän avulla harjoittelin sitä, että mitä jos kapula lentää pahasti oikealle tai vasemmalle ja koiran pitää tulla hypyn kautta takaisin. Aron oli oikein näppärä tässä ja tuli aina hypyn kautta takaisin, vaikka lautanen oli törkeesti vasemmalla ja melko kaukanakin. Sitten sama kapulalla, mutta en saanut heitettyä kapulaa vinoon :-) Aron teki kaksi hyppynoutoa siis kapulan kanssa, joistä jälkimmäinen oli luovutuksineen erittäin napakka. Ihana Aron!

Tämän jälkeen Aron kävi huilimassa maneesin laidalla, kun liikkuroin Sarille tunnarin. Lopuksi Aron pääsi vielä ruudun pariin. Ensin suora ruutuun meno, asenne oli loistava ja tämä onnistui. Palkka seisomisesta heittäen pallon koiralle. Sitten jätettiin pallo ruutuun ja merkin kautta sinne ruutuun. Nyt merkki ei ollut mikään ihmeellinen, joten otin sen uusiksi, vähän parempi ja siitä lupa juosta ruutuun. Meni suoraan ja kovaa. Katseli ennen merkille lähetystä ruutua, mutta malttoi mennä merkille. Tämä oli edistystä.

Sitten ihan loppuun vielä vähän luoksetuloharjoituksia. Suora luoksetulo oli oikein hyvä. Tuli lujaa, ei ennakoi stoppeja. Sitten yksi stoppi, pysähdys olisi voinut olla parempi. Sitten seisomisesta maahanmeno, ei onnistunut, kävi istumaan tai meni pitkäksi. Siirsin homman merkin kiertämiseen, jonka yhteyteen tosi hyvä stoppi sekä tosi hyvä maahanmeno. Joten tätä olen pähkäillyt aikaisemminkin, että miten saan nuo luoksetuloliikkeeseen.

Joten loppuajatuksena oli, että reeniä miljoonasti lisää. Säännöllisesti pitänee vaan päästä muiden koirien ja ihmisten kanssa reenaamaan, sillä kyllä näkyi, että ollaan tehty vaan viime viikkoina kotipihassa tai hiljaisilla kentillä. Mutta tokoilu on kivaa!!

torstai 18. marraskuuta 2010

Etu ja taka ja vähän ota

Hihhii, Aronin koulutus jatkuu ja oppimista näköjään tapahtuu supervauhtia tauon jälkeen.
Eilen illalla naksuttelin sille peruuta+istu liikettä, tähän vihjeeksi tuli taka. Aika pian itse peruutus sammuu, mutta jäljelle jää istumaan meno ns.peruutuksen kautta ja kaukokäskyjen seiso-istu näyttää löytävän suuntansa. Sitten monta kertaa taka ja jes se toimii. Lopulta kokeilin ensin etu, naks ja palkka ja sitten taka. Koira kävi istumaan takaosalleen eli ei liikuta peppuaan eteenpäin vaan siirtää painon vaan taakse. Jippii. Nyt siis kaikki kaukojen eri liikeradat näyttää oikeilta.
Käskyt ja liike:
istu-nousee maasta istumaan liikuttaen vain etutassuja
maa-käy seisomasta maahan tai istumasta maahan
seiso- nousee seisomaan, hissinä
etu-istumasta seisomaan, liikuttaa etutassuja
taka-seisomasta istumaan,siirtää painon taakse istuen

Sitten ihan eri lajiin. Löysin varastosta vanerin pätkän ja siihen väritin kontaktipinnan, sitten vanerinpätkä pienen laatikon päälle ja aloitimme käskyn ota, eli asetu kontaktille etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Ensin palkkailin vaan siinä asennossa olemisesta ja toisella harjoituskierroksella koira teki ota eli laatikon kautta vanerin päälle ja seisomaan vanerin loppuun. Jes, tämähän on hauskaa.

Elämä voittaa

tai ainakin nyt tuntuu siltä. Aronillakin on eilisestä asti alkanut pysymään ruoka sisällä ja Elvis taitaa olla ihan kunnossa. Hyötyäkin tuosta pikku tauosta on ollut, sillä treenihimot on kovat ja niin on suunnitelmatkin. Katselin noita tokokoekalentereita ja sieltä pomppas Lappeenrannan tokokoe agilityhallissa. Joo, matkaa sinne on 3 ajotunnin verran, mutta jos saisi jonkun muunkin sinne lähtemään, niin laitetaan bensat puoliksi. Yksin on niin tyhmä ja kallista ajaa. Kyseisellä paikkakunnalla on siis tokokoe 20.2 ja tuomarina siellä on Anne Nokelainen. Koe siellä on tällä hetkellä täysi, mutta ovat kysyneet toista tuomaria ja mikäli toinen tuomari suostuu, on siellä runsaasti tilaa voi ja evl-luokissa. Ja aikaa tuonne on sen verran, että jos päämäärä voi-koekunnosta olisi helmikuussa, tulisi tehtyä sen eteen kyllä ihan eritavalla kuin epämääräinen tavoite koe joskus keväällä. No pelkkä ajatuskin hallikokeesta voittajassa saa jo meikäläisen pää pyörälle.

maanantai 15. marraskuuta 2010

treenitöntä aikaa :-(

Sateisena ja ankeena marraskuisena päivänä on ilon aiheet vähissä. Tosin siitä voi iloita, että nenäpunkkilääkitys oli varmaankin ihan oikea Aronin nenään,sillä kolmantena päivänä ekasta tabletista huomasin oireiden olevan vähäisiä ja tänä aamuna niitä ei ollut enää lainkaan. Mutta siihen se elämän ilo sitten jääkin. Torstaina annoin ne tabletit kaikille ja Elvis aivan kuralla. Perjantain iltalenkillä mukana vain Aron ja Jimmy ja tehtiin pitkä hihnalenkki Kangasalan prismalle ja harjoittelin siellä kontaktinpitoa sekä rauhallista käytöstä prisman ovien edessä, jossa meni perjantai-illan iloksi varmaan sata ihmistä eri suuntiin. No tällä lenkillä makupalaa siis kului ja lauantaina myös Aron aivan kuralla. En siis tiedä tuliko tämä kuraaminen siitä lääkkeestä vai olisko se tullut ihan muutenkin. Mitään uutta ei koirien ruokavaliossa ole nyt ollut. Asun kuitenkin alueella, jossa on paljon koiria ja mahdollisesti myös tauteja. Joten lauantaina ei reenattu mitään. Sunnuntainakaan ei reenattu mitään. Hirveetä!
Huomaan olevani tottunut siihen, että joka päivä tehdään jotakin treeniä ja koulutuksen täytyy edetä. Tosin huomaan myös, että kaikki energia menee noiden löysämahaisten hoitoon ja ulkona käyttämiseen. Viime yönä päästin Aronin kaksi kertaa yöllä ulos, kun se vaan piipitti. Kaiken huippuna tämä päivä, jossa Petra soittaa tulleensa koulusta ja kertoo, että nyt Aron oksentaa ja nyt tulee toisesta päästä. Voi jestas!! Ja 7-vuotiasta ei voi velvoittaa siivomaan koiran sotkuja matolta eikä myöskään viemään sitä ulos, joten ei auttanut kuin lähteä tuntia aikaisemmin töistä sotkuja selvittämään. Voihan kurjuus. Elviksen vatsa alkaa nyt rauhoittua ja se pystyy syömään riisi,piimä,raejuusto,kananjauheliha-mössöä, mutta pieni satsi oli Aronille vielä liikaa. Onneksi koirat ovat kaikki elämän iloisia ja virkeitä, toisin kun minä.

torstai 11. marraskuuta 2010

nenäpunkkeja?

Tänään soitin aamulla eläinlääkärilleni ja kerroin, että koiraani vaivaa joku näistä kolmesta; alkava kennelyskä, hengitystie-infektio tai nenäpunkki, mikä näistä on vaivamme syy? No lääkäri sanoi, että kennelyskään liittyy ihan selkeä yskähtely, hengitystie-infektioon infektion oireet ja nenäpunkkiin kertomani oireet sopii. Ainoa vaihto-ehto on poissulkea nenäpunkit nenäpunkkilääkityksellä. Ja jos se ei nyt ole nenäpunkki, huomaan sen kyllä ja koirat saavat tehokkaan loislääkityksen tähän syksyyn.
Joten ensimmäiset tabletit on nielty ja nyt pitäisi olla viikon verran omissa oloissa tartuttamasta muita. Viikonlopuksi olisi tietty ollut suunniteilla vaikka mitä kivaa reenailua, mutta ei auta. Peukut pystyyn siis, että kyseessä on tämä punkki eikä mitään sen vakavampaa.

Tänään kävin tunnin verran ulkoilemassa Jimmyn ja Aronin kanssa. Elviksellä oli vatsa jostain syystä tosi löysällä ja jätin sen kotiin kuivattelemaan takapuolen karvojaan. Lenkin jälkeen oli hyvä vähän reenailla kotipihassa tokojuttuja.
Näistä ruutu oli Aronin nyt vaikea hahmottaa, sillä pihan lumen seassa olevat keltaiset ämpärit eivät jotenkin hahmottuneet Aronille ja se teki ihan ihme ruutuja. No tein kuitenkin pääasissa sitä ruudun loppu-osaa, jossa Aron makaa ruudussa ja meikä hengailee edestakaisin ja palkkaan rauhallisesta ruudussa olosta. Taidan tehdä nyt ruudusta sivulle kutsumisia vain joka 10.kerta ja kaikki muut ruudun loppuosaharjoitteet on siellä ruudussa pysymistä. Sivulle tuloja voi sitten harjoittaa ilman ruutuakin.

Vähän harjoiteltiin pihassa myös merkkiä ja muutama kaukokäskyjen siirtyminen.

Luoksetuloissa huomasin, että vauhti on tippunut täysin. Koira ennakoi todella paljon stoppeja, joten suorien luoksetulojen suhde stoppien määrään pitää nyt myös nousta. Lopetin reenin kahteen suoraan luoksetuloon.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Surkea treenikerta

Voi mössö mikä päivä, eikä hyvä treeni parempi mieli-slogani päässyt toteutumaan. Seurassa ei ollut mitään vikaa, kiitos Hanna R. treeniseurasta. Itselläni oli vaan ne klassiset virheet, jotka mahdollistavat epäonnistuneen treenikerran.
No ensinnäkin kauhealla kiireellä töistä kotiin, koirat pääsee pienelle korttelikierrokselle. Sitten kiireellä ruokaa lapsille, kiire jatkuu, kun pitää ehtiä palauttaa kirjaston kirjat kaupungin kirjastoon ennen treenejä. Ulkona märkää, lapset tulossa mukaan ja nekin tappelee. Villasukat ja kaikki rukkaset hukassa. Aron kyytiin ja kohti kaupunkia. Lahden tiellä joku vilkuttaa pitkiä valoja, kun ajoin muka sen eteen. Piru sitäkin ja vastaan jarruvaloilla takaisin. No lopulta kentän laidalla. Aronilla virtaa kuin pienessä kylässä, mutta joutuu tolppaan kiinni, kun Enni ensin treenaa. Aron haukkuu tolpassa, kun liikkuroin Hannaa. Ja kun vihdoin koittaa Aronin vuoro, se ääntelee ja on kuin lentoon lähdössä.

Treenisuunnitelma oli:
-pienet virittelyt. Sitten palkkaamattomuustreeni, jossa liikkeestä istuminen, ruutu ja tunnari putkeen. Väliin kisapalkka ja tunnarista sitten kunnon palkka.

Toteutus:
-Pienen virittelyn puolesta olisi pitänyt tehdä vähintään 20 min lenkki ennen treeniä. Nyt seuraamisessa ääntelyä, sikamaista edistämistä. Juoksutin vähän kohteen ympäri ja sitten liikkeestä istumiseen. Tässä seuraaminen kauheeta ja huomasin, että Hanna odotti käskytystä edes jotenkin siedettävään seuruun kohtaan. Itse istuminen ja loppu hyvin.
Sitten vuorossa ruutu, meni hyvin ruutuun ja maa-käskylläkin meni hyvin maihin. Loppu-osassa sitten ennakoi sivulle tuloa ja nousi seisomaan jo ennen aikojaan. Annoin käskyn maa ja jatkettiin. Tuli sivulle käskystä lujaa ja laukkaus jopa ohi.
No jatkettiin tunnariin. Alkuvirittelyt tein ja käännökset, Aron kuitenkin tuijotti ruutua, joka sijaitsi tunnareiden takana noin 20 metrin päässä ja kun sanoin etsi se laukkasi ruutuun jäi sinne seisomaan hyvään paikkaan. No just. Kutsuin pois ja muistutin, että etsitään omaa. Nyt oli jo kaikki katastrofin aineet koossa, sillä miten se voi nyt keskittyä haistelemaan. En muista mitä sanoin koiralle, mutta sain sen tunnareille, joista oma oli rivin vasemmalla ja sieltä Aron aloitti, toi oman heti kun nokka osui siihen kohdille. Tästä palkka.

Tämän reenin jälkeen hinkattiin vielä sitä, että ruudussa pitää maata ja Hanna voi huutaa vaikka sata kertaa käsky ja sittenkin siellä maataan. En kutsunut enää sivulle vaan palkkasin makuusta sinne ruutuun. Tosin lähti käsky tai muista sanoista ainakin kaksi kertaa omin luvin. Voi argh. Hermoja hilliten lopetin sen onnistumiseen. Lopuksi kierrätin vähän tolpan ympäri ja siitä pari stoppia sekä yksi maahanmeno.

Kaiken sopan lisäksi Aron tuhisi/pärskähteli/aivasteli treenin alussa. Kun se nosti katseensa kohti minua, tuli aivastelua. Joten kunnossa se ei siis ole. Olen ajatellut, että olenko vaan vainoharhainen tai sillä nyt on vaan jotain pölyä nenässä, mutta tänään oireet olivat aivan selvät ja pitänee huomenna ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja lähteä selvittämään, että onko se nenäpunkki, kennelyskän alku vai mikä siellä on.

Päivän ainoa positiivinen juttu on se, että olen ainakin täällä sisällä saanut muokattua Aronin merkkiä. Päätin, että ihannekriteeristä täytyy pitää kiinni. Ihanne on, että koira on merkin takana suorana minua kohti ja sijainti merkin takana. No olen naksutellut tätä useampana iltana ja nyt se sujuu. Myös Elvis on harjoitellut tätä ja on myös syttynyt merkille menoon.

maanantai 8. marraskuuta 2010

kaukokäskyjä

Voi ressi, kun en tiedä onko Aron kunnossa vai ei. Eilen illalla se selvästi pärski ja asento "makupala seuraaminen" sai ihan kunnon efektin aikaan. Kävellessä ei oireita. Oltiin kuitenkin ilta ihan hissun kissun ja aamupissatuksen yhteydessä saattoi tuhistaa, mutta ei sen enempää. Töistä tullessa taas tutkin koiraa ja käytiin remmilenkillä, jossa jonkin verran vapaana juoksua eikä suurempia oireita. Joten jos me selvitään nyt vaan säikähdyksellä ja toivon, että kyseessä ei ole nenäpunkki tai alkava kennelyskä/ limaa hengitysteissä.

Koska Aron sisällä oma itsensä tehtiin sitten paljon kaukoja, useammassa eri treenikerrassa. Otin videolle päivän viimeisen treenin, missä istu-seiso on tosi hyvä, näihin olen itse tyytyväinen, mutta seiso-maa ei tuossa videolla onnistu sillä ihanteellisella mallilla, tekikö kerran just niinkuin pitää ja muut sinnepäin, silti ääliö minä taisi palkita tuossa videolla huonompiakin (kyllä kriteeristä täytyy pitää vaan jatkossa kiinni). Onneksi video paljastaa. Tosin alkuillan reenissä koira ajatteli tehokkaammin taakse ja kävi seisomasta makuulle ikäänkuin taaksepäin liikuttamatta tassuakaan. No videolla illan viimeinen treeni ja tuli näköjään aika pitkä pätkä. seli seli.

kaukoja 8.11

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Hannan jäljillä

Tänä aamuna tehokaasti tien päällä klo 9.30 ja suuntana Ylöjärvi, siellä oli sovittuna jäljestystä Hanna T:n kanssa. Meidän piti mennä Karhelle treenailemaan ja Hannakin kertoi, että siellä ei ole hirviä. Tosin nähtiin sinne ajaessa Hirvimies, jonka pyssystä ja punaisesta takista pystyi äkkiä päättelemään jahdin olevan käynnissä. Ajettiin tietä eteenpäin ja seuraava hirvimies jo kertoi, että hirvi juuri nähty, joten ei jääty sitten seuraamaan sitä jahtia sen enempää ja ajeltiin vähän toisaalle. No hyvä metsä löydettiin ja äkkiä jälkiä polkemaan. Tein Huille mukavan jäljen ja metsä näytti niin kivalta, että voidaan mennä tuonne toistekin reenailemaan.

Hanna teki Aronille tosi hyvän jäljen ja erityisesti janan. Jälki kulki mäen päällä, näin ollen en edes päässyt näkemään sitä kohtaa missä Aron poimii jäljen enkä sen myötä säätämään mitään ihmeellistä, että onko se nyt takajäljellä vai ei. Oltiin sovittu, että jos Aron lähtee takajäljelle se saa sen tehdä ja menköön sitten tielle takas. Kyllä sen pitää itse oppia mihin jälki etenee, mutta hyvä hyvä, nyt se poimi jäljen ja suunnan ihan oikein. Heti alkumatkasta oli tien ylitys ja tässä Aron ravisteli turkkiaan ja sitten jatkoi matkaa tien toiselle puolen (mikä lie sijaiskäytös). Keppejä jäljeltä löytyi 4/6. Kakkoskeppi jäi meiltä vauhdin takia, tässä vaiheessa Aron jäljesti laukaten ja 5 keppistä ei havaintoa. Onneksi kuutoskeppi nousi ja sijaitsi melko ryteikössä, itsekin jouduin päästämään liinasta irti viime metreillä, kun ei vaan päässyt siellä risukossa koiran vauhdilla. Mutta loppu oli siis onnellinen. Jäljellä oli yksi teräväkulma ja tässä Aron oli epävarma ja teki varmaan 2 ympyrää ennenkuin jatkoi jälkeä pitkin. Kiitos Hanna jälkiseurasta ja arvostan todella kokemustasi jäljestyksessä. Tietysti tästä sai taas intoa treenata lisää jälkeä, mutta juurikin bongasin seuraavaa: Suomen etelä- ja keskiosissa sataa tiistaina ja keskiviikkona lunta kunnolla, viidestä kymmeneen senttiin, ennustaa Ilmatieteen laitos.

Aamulla kuitenkin ennen jäljelle lähtöä Aron herätti meidät tekemällä reverse sneezing-kohtausta. En tiedä kyseiselle tilanteelle suomenkielistä sanaa, mutta vetelee ilmaa jotenkin nenän kautta. Ekan kohtauksen aikana avasin takaoven ja päästin sen pihalle hengittelemään ja kohtaus meni ohi. Aron sai myös toisen samanlaisen, mutta yleistila näytti muuten normaalilta ja lähdettiin jäljestämään. Ennen jäljestystä käytiin kävelyllä eikä kohtauksia, mutta kesken jäljestyksen taas tuli sellainen, onneksi Aron pystyi kuitenkin jäljestämään loppuun. Summa summaarum, taidan jättää illan maneesitreenit väliin ja katsellaan rauhassa mikä tämä nyt on, nenäpunkki vai limaa hengitysteissä.

lauantai 6. marraskuuta 2010

suuri saavutus kaukokäskyissä ja agilityä kanalassa

Päiväämme mahtui upeita kohokohtia.
Aron on oppinut, mitä tarkoittaa ETU. Se tarkoittaa nimittäin istumasta seisomaan siirtymistä takatajalkoja liikuttamatta. Ja se osaa sen. Ihan mieletöntä!! No se osaa sen nyt ainakin täällä sisällä ja välimatkaakin pystyy ottamaan ihan koko eteisen mitalla, se silti tekee sen. Eli kaukokäskyissä vaikein osuus on enää jäljellä eli miten tästä mennään takaisin istumaan liikuttamatta sitä takapäätä. Tähän käskyksi tulee TAKA, mutta on niin vaikeeta. Ja jos käytän perus istu-käskyä tulee se takapää sieltä heti eteenpäin. Toinen mikä melkein odottaa läpimurtoa, on seisomasta maahan meno, se onnistuu nyt noin 50% todennäköisyydellä oikein.

Mutta lauantai-ilta kului meillä kana-areenalla. Siellä oli bordercollieyhdistyksen järkkäämä aglitypäivä, jossa kouluttajana Lotta Vuorela. Niin älyttömän kiva kouluttaja, että tykkään, kuuluu ihan kouluttajien top ten-listalle. Kyydissä meillä oli mukana Miinu ja Bertta bc ja Aron oli oikein mielissään kun sai tyttö-ystävän kyytiin myös.

Meidän ryhmässä oli 4 koiraa ja 2 tuntia aikaa. Kaikki koirat olivat kaltaisiamme aloittelevia koiria ja kaikki tehtiin samat harjoitukset, toistojen määrä meni kuitenkin tarpeen mukaan.

Aron aloitti rengas-leikillä, jossa kutsuttiin Aron läpi renkaan ja makupalapalkka heitettiin koiralle. Kun se oli saanut namin, kutsui toinen sitä samaan tapaan renkaan toisella puolen ja näin saatiin lyhyessä ajassa paljon toistoja renkaalle. Lisäksi pystyin ottamaan etäisyyttä esteeseen tms. Tosi hyvä harjoitus ja sopi meille kun ollaan viime viikon sisällä tehty vastaavan tyyppisiä juttuja hypyllä tai pk-a-esteellä.

Sitten tehtiin putken kanssa "putkeen pimeästä kulmasta"-treeni. Tässä koira lähetettiin putkeen, jonka suu ei näkynyt, eli koiran piti itse hakea putken suu. Todella mielenkiintoista sanoi Aron ja joutui oikein pohtimaan, että mistä se putken suu löytyy. Tehtiin useita toistoja ja aina vaikeutettiin kulmaa mistä lähetin Aronin putkeen.

Kolmas harjoituskierros sisälsi "jarru putki"-treenin. Tässä ideana oli, että jos on suora putki, ottaa koira usein kovan vauhdin siihen ja saattaa jopa suorittaa seuraavan esteen, minkä näkee sieltä putkesta. Nyt koiralle opettiin vihje, että tullaankin kääntymään heti oikealle tai vasemmalle putken suulta ja tätä vahvistettiin jättämällä narulelu sen putken puolelle, mihin tullaan kääntymään. Sitten putkikäsky, vihje-käsky juuri ennen kun koira sujahtaa putkeen ja sitten se jo kääntyikin heti putkesta tultuaan sinne narulelun suuntaan. Hauskaa. Lopulta kokoiltiin ilman narulelun laittoa ja kääntyihän se koira sieltä ihan oikein.

Viimeinen kierros sisälsi ihan ensin perushyppy sarjan, kolme hyppyä peräkkäin ja ohjattiin molemmilta puolilta. Aron hyppeli hienosti ja estekorkeus oli 50 cm. Hyppytekniikka oli Lotan mielestä ok eikä rimoja lentänyt, joten hyvältä vaikutti. Sitten piti tehdä valssi, kaksi hyppyä ja valssi putkeen. No koira meni juuri niinkuin ohjasin ja tein valssin ensin monta kertaa ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Hitsin vaikeeta, mutta lopulta osasin viedä koiran kaksi hyppyä ja valssata sen putkeen. Aron oli hurjan pätevä ja lopulta sen emäntäkin, kun vaan väännettiin valssia ensin rautalangasta.

Miinu teki myös Bertalle hienon jättötempun, joka tulee meidän treenilistalle heti ensi viikolle. Miinu ottaa aina aloituksen agissa niin, että koira asettuu Miinun jalkojen väliin lähtösuoralla. Näin koira ja ohjaaja ikäänkun katsovat heti samaan suuntaan, mitä lähdetään tekemään ja Bertta näytti, kuinka hauskaa on ottaa tämä aloitusasento. Kivaa siis löytää uusia juttuja, jotka helpottaa meidän yhteistyötä :-)
Hirmu kiva agilitykerta, että tätä lisää!!!

torstai 4. marraskuuta 2010

Hyppelyä ja kotipihan tokoa

Tällä viikolla olen reenaillut 2 kertaa hyppytreeniä Aronin kanssa. Maanantaina piti vaan niin kiirettä, että ehtinyt kirjoittaa siitä, mutta tein siis viime viikonlopun ideoiden perusteella omaa jumppasarjaa Aronille. Lasten jakkarat saivat toimia siivekkeinä ja kävelysauvat rimoina ja näiden avulla rakensin kotipihaan kahden esteen jumppasarjan, jossa kolmas este oli sitten tokohyppy. Maanantaina reeni edistyi niin, että tokohyppy oli 80 cm korkea ja niitä ennen oli nämä pikkuhypyt. Aron meni oikein sujuvasti ja näytti, että se ihan alkoi miettiä sitä hyppyä. Näiden pikkuesteiden tarkoitus on saada koira vähentämään laakahyppyjä ja kasaamaan itseään ns. ylöspäin. Ja tänään harjoitus jatkui metsälenkin jälkeen samaantapaan, mutta tokohyppy nousi kierros kierrokselta, joten neljännellä hyppykerralla este oli 90 cm ja Aron selvitti sen hyvin. Koira etenee tosi motivoituneesti tällä jumppasarjalla eikä kummallakaan kertaa ole kieltäytynyt hyppäämästä.

Hyppyreenin jälkeen juoksutin Aronia kierroilla ja näissä stoppeja. Yhdessä stopissa kävi maahan, muut oli tosi hyviä pysäyksiä. Unelmoin siitä, että samanlainen stoppi olisi joskun luoksetuloliikkeessä.

Sitten paikallamakuu pihassa ja pyrin harjoituksessa siihen, että koira ei nouse kertaakaan sieltä ylös omin luvin. Eli nyt ei ollut mitään häiriökoiraa, mutta kävelin itse eri suuntiin, välillä piiloon, välillä kävin tamppaamassa mattoja jne. Lyhyt harjoitus eli 4 min makuu ja taisin käydä 3 kertaa palkkaamassa koiran sinne paikkaan ja taas poistun tekemään jotakin ihmeellistä tai sitten seisoin vain selin koiraan nähden.

Loppuun seuraamista, jossa Aron ei ollut ajatuksella ihan mukana, huomautuksen jälkeen tsemppasi.

Kohta pitänee vielä tehdä ennen iltaruokaa kaukokäskyjä ja sitten mennään nukkumaan.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kuukauden kallein treenikerta

Oikein mukava keskiviikko. Vettä tuli kuin Esterin sieltä, mutta innolla Rajalan Hannan kanssa treenailemaan tokoa Hakametsän jäähallin viereen. Reenailimme hiekkakentällä, jossa on kyllä tosi hyvä valaistus, joten pimeä ei haitannut. Matkalla reeniin vain otin itsestäni valokuvan Lahdentiellä, kameran kohdalla on 70 vauhtinopeus ja kuvautin itseni noin 80 vauhdissa, joten sakkoa odotellessa.

Aloitimme niin, että Aron meni paikallamakuuseen ja Enni sai tehdä verryttelyjä. Ja miten vaikeeta tämä onkaan Aronille, se nousi ainakin kolme kertaa. Tosin treenin edetessä pääsin palkkaamaan sitä hyvästä makuusta ja lopussa Enni otti luoksetulon aika lähellä ja Aron pysyi. Mutta kyllä se siltä vaikutti, että tämä pitää ottaa nyt ihan tehoseurantaan. (Otinkin vielä illalla kotinurkilla sellaista treeniä, että Aron makaa ja teen Elviksen kanssa. Ja välillä Elvis jäi istumaan paikkakäskyllä ja kävin palkkaamassa Aronia ja taas jatkui.)

Makuitten jälkeen Aron aloitti osuutensa ohjatun noudon vasemman hakemisella. Ensin pari kertaa pelkkä merkki, intoa piisasi nyt merkille menoon. Sitten katseltiin yhdessä kun Hanna vei kapulat valmiiksi ja nyt harjoitusta oli vaikeutettu niin, että kaikki kapulat olivat samalla korkeudella ja Hanna vei ne kokeenomaisesti paikalleen. Aron kyllä tajusi, että se ensimmäinen mennään hakemaan ja merkille lähtiessä meinasi painella heti sinne vasemmalle, mutta korjasi tiensä merkille heti kun meinasin rääkästä, että hei kaveri se merkki pitää käydä ensin. Asettui sitten ihan hyvin merkille ja odotin hetken, kunnes käsky vasen ja lähti ihan oikein, palkkasin taas vauhdista.

Sitten jatkettiin luoksetulon kanssa. Tää on niin vaikea liike ja viimeaikoina olen hyväksynyt ehkä turhankin löysiä pysäyksiä itse luoksetuloliikkeessä ja myös vauhdin ennakointia tapahtuu. Joten stopit on ihan mukiinmeneviä kiertojen yhteydessä, mutta itse liikkeessä ei. Ja nyt hain ensin hyvää stoppia ja välillä suoria luoksetuloja, että vauhti pysyisi yllä. En ollut nyt kovinkaan tyytyväinen näihin, tosin ihan oma palkkaushan tässä on syynä.

Isoin vauhti oli siis otettu Aronilla pois jo edellä olevien juttujen kanssa, joten tämän syksyn projekti tunnari sai nyt vuoron. Viimeksi tunnari tehtiin su kotipihassa, joka onnistui niin hyvin, että tämän jälkeen ei ollakaan otettu sitä yhtään. Nyt Hanna vei kapulat ja teki rivin ja kävi erikseen hakemassa sen oman. Oma kapula oli reunassa oikealla ja kivasti Aron lähti haistelemaan rivin vasemmalta, haistoi siis kaikki läpi, kunnes viimeisellä kohtasi tutun hajun ja toi sen minulle. Super!!

Tämän jälkeen taisi olla ruudun vuoro, sinne Hanna vei narulelun valmiiksi ja olin etukäteen suunnitellut, että tänään otetaan vaan ihan yksi helppo ruutuun meno. Otin sen kyllä tavallista pidemmältä matkalta, mutta hyvin Aron haki katseellaan ruudun ennen lähetystä ja meni ruutuun. Tosin kovempaakin olisi voinut laukata, mutta hyvin meni.

Lopuksi vielä seuraamista ja tässä Hanna liikkuroi voittajaluokan seuraamisen. Aron saattoi vähän edistää, mutta kontakti taisi pysyä hyvin ja lähes kaikki käännöksetkin oli ihan hyviä. Minun pitää nyt vaan opetella ilman koiraa nuo "2 askelta vasemmalle tai 2 askelta oikealle"-siirtymät. Nyt menin ihan miten sattuu.

Tässä taisi ollakin meidän reenit. Nyt on saunan lauteilla meidän litimärät reenitarvikkeet kuivumassa, hiukan nuo ruudun narutkin imee vettä. Kiitos Hannalle vielä hyvästä seurasta!!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Päivän treenisaldo

Aamusta lähdettiin lasten kera ensin Kyötikkälään tekemään aamulenkki ja pikkutreeni Aronille. Treeni sisälsi eilisiä juttuja:
Viritin makupalalautaset pienemmän a-esteen molemmin puolin ja Aronin kanssa käytiin jättämässä kummallekin lautaselle namit. Sitten olin itse esteen puolessa välissä ja Aronille lupa kiipee, kiipesi hyvin ja meni suoraan eteenpäin esteenjälkeen namilautaselle, heti kun namit syöty sanoin kiipee ja koira meni takaisin päin. Tehtiin tähän 3 toistoa, joista viimeiselle kerralle vaihdoin takaisintulolautaselle narulelun ja tämä oli Aronista kaikkein kivointa. Mutta hyvin sain alulle sitä ajatusta, että koira suorittaa itsenäisesti estettä riippumatta omasta sijainnistani sekä sitä, että este mennään aina edestakaisin. Tavoite on päästä siihen, että hommaan tarvitaan vaan se ensimmäinen kiipee-käsky ja sitten vielä viedä tämä sama harjoitus sinne jyrkemmälle esteelle.

Sitten koira sai hetken leikkiä narulelulla ja repussa oli tunnaritarvikkeet mukana. Ehkä mun olis pitänyt pitää ihan selkeä rauhoittuminen tässä välissä, tosin Petra ei oikein osannut tehdä meille tunnaria ja saati iät ja ajat niiden kapuloiden kanssa, Petra kävi hakemassa myös sen oman minulta ja sitten Aronille lupa etsiä. Suoritus tunnarilla ei ollut hyvä, sillä koira taisi napata suuhunsa vääriä ja kutsuin jo pois sieltä kapuloilta, että just annas olla, koira kääntyi hetkeksi pois kapuloilta ja ei tullutkaan pois vaan palasi ja kävi haistelemassa sen oikean. Palkkasin tästä ja totesin, että ei hyvältä näytä. Tein uuden ja tässä Aron meni suoraan sille oikealle eikä paljon haistellut muita, tosin toi oikean ja palkkasin. Vieläkin hampaankolossa kaiveli tuo juttu ja nyt tein vielä yhden tunnarin, ympyrä, jossa klo 12 kohdalla oli oma. Nyt teki onnistuneen suorituksen, jes! Tämän tunnarin idea oli ylipäätään se, että tehdään tunnaria eri paikoissa, jos sujuu kotipihassa, pitänee yleistää homma mihin vaan. Ja kyötikkälän kenttä on meille vähän se korkeamman vireen kenttä ylipäätään ja siellä ei näköjään ihan heti pystynyt rauhalliseen suoritukseen.

Näiden kaikkien tunnarien jälkeen vuorossa oli enää eteenmeno. Tein ensin liikkeestä maahanmenon ja jatkoin matkaani kentän loppuun saakka, Aron jäi sinne maahan ja katseli kun kävelin kentän takalaidalle ja heilautin narulelua sille. Kävelin takaisin kohti koiraa ja pysähdyin siihen puoleenväliin, ihan kuin tarkistaakseni, että ennakoiko se luoksetulokäskyä, mutta hyvin pysyi maassa. Sitten koiran luokse ja palkkasin namilla siihen maahan sekä sitten istumaan nousun siitä. Sitten päivän ongelmaan: miten koiralle opetetaan, että eteenmenon valmistelevalla osuudella ei seurataan kontaktissa eteenmenokäskyyn saakka??
Meillä virityssana on "kohta täpöö", jotta koira tietää, että tehdään eteenmeno liike. Sitten seuraa ja Aronin katse on siellä mihin kohta mennään ja edistää seuruussa, yritän päästä käsiksi siihen kohtaan, että ei ole edistämässä ja katsoo minua. Nyt kuitenkin törkeä edistys, joten käännyin lähtösuorasta pois ja tein näin aina, kun yritti edistää. Lopulta piti paikkansa ja kun annoin käskyn, lähti kuin pyssyn suusta eteenpäin täysillä. Mietin, että oppiiko koirani sen, että pitämällä paikkansa ja kontaktin saa mahdollisuuden mennä eteen? Väärästä suorituksesta ( eli edistää tai tuijottaa kentän takalaitaa) ei saa eteenmeno-käskyä. Olenko tuhon tiellä jos teen näin??

Kotipihassa oli pakko vielä tehdä tunnari. Nyt tehtiin siis helpossa kotipihassa, mutta lähellä lasten leikkipaikkaa, jossa oli häiriötä. Nyt taas eka tunnari oli huono, saattoi jopa nostaa jonkun väärän. Uusinnalla hyvä.
Sitten illalla just ennen pimeän tuloa tein vielä yhden tunnarin taas eri puolella pihaa ja nyt suoritus oli todella hyvä. Haisteli rivissä olevat 7 kapulaa, joista yksi oli se oma. Haisteli kaikki kerran läpi, aloitti uudestaan, haistoi omaa ja haistoi viereistä ja sitten poimi sen oman. Kehuin Aronia varmaan vartin tämän jälkeen. Eli suoritus näytti juuri siltä mitä toivon sen olevan: rauhallista haistelua, ei muiden nostelua ja saa viettää aikaa kapuloilla, että voi rauhassa päätyä oikeaan ratkaisuun. Tänään ei sit tehdä yhtään enempää...Paitsi mun tekis mieli vielä jatkaa kaukokäskyprojektia ennen koirien iltaruokaa :-)

Elviksen kanssa kävin tekemässä jo iltahämärässä läheisen kerhon edessä pari juttua, joita sille pitää alkaa vahvistamaan. Eli sivulle tuleminen maailman ihanimmaksi asiaksi ja sitä kautta aloitan sen kanssa kisapalkkauksen opettelun. Tämä on puuttunut Elviksen elämästä kokonaan ja varmaan yksi syy, miksi kokeessa paineistuu niin paljon kokeen loppua kohden. Tavoite on, että pääsisin tekemään liikkeen, josta ei tule kuin suullinen kehu (kisapalkkaus), sen jälkeen uuden liikkeen aloitusasentoon, josta tuleekin superpalkka. Näin ollen Elviksekselle mielikuva, että aina kannattaa aloittaa uusi liike. Nyt Elviksen kanssa tehtiin liikkeen alkuja ja pieniä seuraamisen pätkiä. Yksi liikkeestä seisominen ja sen jälkeen suora luoksetulo. Elviksestä superhauskaa.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Kana-areena

Aamulla herätyskello soitti jo kuudelta ja hetken mietin jo omaa mielenterveyttänikin, mutta mitäs siitä, sitä on jo naapurit ja työtoverit pitkään ihmetelleet.
Suunnitelmana tälle päivälle oli nimittäin yhteinen hyppyreeni Kana-areenalla, ruokaa, hyvää seuraa ja Aronin sukulaisia. Ja kyllä meidän kelpasi treenata, ulkona satoi vettä välillä ihan täydellä terällä ja me oltiin sisällä kuivassa hallissa, jossa vessa ja kahvinkeittimet jne. Päivä lunasti odotukset ja nyt pää täynnä uusia treenisuunnitelmia ja ajatuksia, vähän tuskaa ja ahdistustakin, kun tajusin, kuinka paljon erilaisia juttuja pitänee treenata ihan pk-tottista ajatellen. Tähän asti olen edennyt Aronin kanssa lähinnä tokopohjalta ja rakentanut tokoa niin, että mietin mitä kaikkea siellä tokokokeessa tulee vastaan. Mutta pk-tottis on oma juttunsa ja tänään tuli ihan ahaa-elämys, että meikäläisen pitänee mennä ihan ilman koiraa kentälle :-)

Päivä alkoi siis 5 agility-esteen jumppasarjalla, innarilla kuten hevospuolella sanottaisiin, innari = in and out. Jumppasarjan avulla haettiin koiralle hypyn kaarta ja sitä, että koira joutuu ajattelemaan hyppäämistä. Aron hyppyli ihan kivasti. Sitten kun sarjan viimeistä esteväliä pidennettiin ja viimeiseksi esteeksi laitettiin vähän korkeampi kuin muut, yritti Aron oikaista ja kiertää viimeisen hypyn. Tässä autoin suullisella käskyllä ja napakka hyppy-käsky siihen hetkeen kun oli siinä hetkessä, että hypätä vai kiertää. Harjoitus oli kiva Aronin mielestä enkä tiedä, miksi se halusi kiertää sen vikan esteen. Hanna Helminen näytti omalla Kitillään miten harjoitus sitten eteni ja viimeiseksi esteeksi laitettiin tokohyppy ja Kit osasi tämän homman. Se hyppeli ensin jumppasarjan ja otti upean hypyn sinne tokohypylle, söi naminsa lautaselta ja hyppeli takaisin päin koko homman. Hanna seisoskeli siinä sivussa ja Kit suoritti homman itsekseen. Heh, tohon mekin tähdätään. Tarvitsen vaan pari agi-rima estettä oman tokohypyn lisäksi.

Hanna näytti myös miten oli tehnyt edestakaisin hyppyharjoitusta ja miten sitä sitten vaikeutettiin, jos ajatuksena on, että ohjaaja heittää kapulan tosi vinoon ja koiran pitää silti hypätä este vaikka miten olisi kapulan kanssa miten vinossa. Eli esteen takana oli molemmin puolin namilautasen, melko kaukana esteestä, jos haluttiin ajatella tulevaa pk-hyppyä. Kumpaankin lautaseen namit ja koira hyppäämään, namilautaset oli suorassa linjassa esteeseen nähden. Harjoitus vaikeutui sillä, että toinen lautanen oli liikaa vasemmalla tai oikealla ja silti hypyn kautta mentiin. Tämä näytti kivalta ja tehtiin sitä sitten Aronin kanssa. Ylipäätään saatiin ohjeeksi tehdä enemmän erilaisia hyppelyitä, huomasin taas jälleen kerran, että kauheen samalla kaavalla teen koiralle hyppy-noutoa.
Hyppelyiden lisäksi juteltiin paljon pk-esteiden harjoittelusta ja Hanna kertoi omia käytännön juttujaan, millä mahdollistaa koiralle hyvän onnistumisen pk-kokeessa. Lisäksi tässä yhteydessä tuli puhetta siitä, että pitäisi harjoitella sitä kapulan heittoa a-esteen yli ja sitä, että heittää kapulan päin estettä ja mitäs sitten tapahtuu. Näin voi tapahtua kokeessa ja tähän on hyvä opetella, miten sitten toimitaan.

Hyppelyitten jälkeen alkoi toko-osuus. Tässä tehtiin paikalla-olot porukalla. Paikka-istuminen onnistui Aronilla todella hyvin kaikin osin, olin edelleen näkyvissä ja seuraava harjoitus voi sitten olla jo niin, että olen jo piilossa.
Paikka-makuu ei onnistunut aloituksessa olleenkaan niin hyvin ja vanhat tutut virheet kummitteli siellä. Tehtiin jätöt evl-tyyliin ja Aron rivin viimeisenä. Rivin ensimmäisenä ollut koira sai usean maahanmeno-käskytyksen ennen kuin kävi maahan ja näillä käskyillä kävi jo Aron maahan. Koirahan tiesi mitä tullaan tekemään, mutta tätä pitää harjoitella erikseen, että maahan mennään vasta omalla käskyllä. Aron kävi siis maassa jo pariin kertaan ennen omaa vuoroaan. No sitten kun Riikka liikkurina oli meidän kohdalla ( ja sijaitsi kuitenkin meistä aika kaukana) ei Aron pystynyt pitämään kontaktia vaan tuijotteli Riikkaa ja käskyni käydessä ei tapahtunut mitään. Uusinta käskyllä kyllä. Tämänhän jo tiesin etukäteen, että tää on se vaikein juttu. Lisää pitää siis treenata vaan näitä alkuja. Itse makuu meni oikein hyvin, oltiin 3 min piilossa, Riikka käveli sillä välin koirien takana ja Aron oli hyvin. Takaisin tullessa malttoi pysyä hyvin maassa vaikka kävelin ensin koiran taakse, sitten rivin muut saivat nousta istumaan ja viimeisenä meidän vuoro. Tämä onnistui, tosin rivin muilla koirilla ei tainnut olla samaa käskyä kuin meillä ylösnousemiseen eli se helpotti vähän Aronia.

Aron ehti tehdä vielä ennen ruokailua tunnarin, jota olin päättänyt nyt ottaa kokeenomaisesti liikkuroituna. Alku meni hyvin ja oma kääntyminen ei häirinnyt koiraa, Aron lähti käskystä tosi varovaisena etsimään omaa haisteli kaikkia ja haisteli. Oli siis tosi epävarman näköinen ja haisteli uudestaan ja uudestaan. Autoin sitä jatkamaan sanomalla etsi ja nyt lopulta se uskalti poimia oman, tosin meinasi viedä sen lähellä tunnareita seisoville ihmisille ja tuonti minulle vaati tosi paljon kannustusta. Eli mitä tästä opin. Tilanne on Aronille uusi ja ilmeisen vaikea. Ekan kerran tunnarikapulat oli sisätilassa ja olin itsekin varmaan hyvin kokeenomaisessa tilassa. Liike on Aronille helppo kotipihassa ja vaikea vielä muissa ympäristöissä. Onneksi se ei nostellut mitään muita ja lopulta uskalsi nostaa sen oman. Joten tätä pitää vaan vahvistaa onnistuvilla harjoituksilla rutkasti lisää.

Ruokailujen jälkeen jatkettiin Aronin tunnarilla. Käytiin siis syömässä Malvian pidoissa ja todella herkullinen ateria ihanan takkatulen äärellä. Voi mitä luksusta. No siis se tunnari, nyt halusin, että koiran itsetunto nousee tässä liikkeessä ja tehtiin muuten kokeenomaisesti, mutta vein itse sen kapulan sinne Annan tekemään riviin. Nyt harjoitus oli helpompi Aronille, kerran suu aukesi ja näytti, että nappaa jonkun väärän kapulan, mutta onneksi ei ja jatkoi haistelua ja toi lopulta oman. Yritin ainakin kehua Aronia tosi paljon.
Sitten Aron jatkoi merkki-treenillä ja sen takana oli ohjatun noudon kapulat odottamassa. No merkki ei ole parantunut meillä pätkääkään vaan päinvastoin. Tiedän mitä en ainakaan halua, mutten osaa kertoa koiralle mitä haluan. Kuka tulee opettamaan Aronille merkin? Mielestäni varmaan maailman helpoin juttu, mutta joku mulla itsellä jumittaa tässä kohtaa. Miksi se ei voi vaan mennä suoraan sinne merkin taakse ja seistä sen takana tuijottaen minua?? No siksi, kun olen niin ääliö. No elämä jatkuu ja sitten Anna kävi liikkeenohjaajana nostamassa ohjatun noudon kapuloista sitä oikeaa ja siirsi sitä vähen lähemmäksi meitä, käveli niiden kahden muun kautta ja sitten liikkuroi meille ohjatun noudon oikean kapulan haun. Nyt Aron meni melko hyvin merkille ja sijoittui siitä vähän kauaksi, vähän oli jo valmiina lähtössäkin sinne oikealle. Käsky oikee ja hyvin meni oikeelle. Jes ja palkkaus edelleen ihan vauhdista kun tuli minua kohti.
Sitten tehtiin vielä voi-ruutu ja tässä menon palkkasin sinne ruutuun. Tämä sujui kaikilta osin ihan mukavasti. Sitten loppu-osaa erikseen ja Anna liikkurina käskytti meikäläisen kävelyt ja loppusuoralla Aronin peppu nousee ruudussa toisella käsky-sanalla. En kutsunut sitä luokse vaan uusi maa ja taas kävelin siinä ruudun edessä, nyt pysyi paremmin ja toisella käsky-sanalla kutsuin seuraamaan. Onneksi kokeessa ei ole koskaan kahta käsky-sanaa. Tässä välissä Aron pääsi huilaamaan.

Viimeisellä kierroksella taisin ottaa seuraamisen kontaktiharjoitusta kohti estettä. Vitsi kun se tokohyppy olis niin kiva mennä suorittamaan ihan omin luvin ajattelee Aron. Ja kun seurautin sitä kohti, oli sitä aluksi ihan pakko vilkaista. Naksu ja nami systeemilläni pääsin palkitsemaan oikeasta, kerroin myös kontaktin menetys kohdassa, että hei tää ei ole toivottujuttu. Parani kerta kerralta ja kontakti pysyi vaikka kävelin ihan esteen eteen. Hyvä Aron. Näiden jälkeen olikin hyvä ottaa sitten loppuun vielä hyppyharjoitus, eli nami lautaset esteen molemmin puolin ja minä itse seison keskellä ja Aron hyppeli. Aron joutui siis ensin luopumaan esteestä ja sitten sai suorittaa sitä.

Kaiken kaikkiaan aivan superpäivä. Kiitos ja halaus Riikalle ja Annalle sekä Helmisen Hannalle. Sain Hannalta myös hyvän treenisuunnitelman siihen meidän ääntely seuraamisjuttuun. Aron ääntelee tai piipahtaa ensimmäsellä seuraa käskyllä. Sitten kun tehdään enemmän jää ääntely pois. Lisäksi seuraamisen peruutus ja tai askelsiirtymät jotenkin kuumentavat sen ja näihin tulee ääni tosi äkkiä. Nyt Hanna neuvoi, että ensin pitää tehdä jotakin tempppua (meillä ympäri) ihan hiljaa. Temppu valitaan sen mukaan, missä ääni voi helposti tulla. Sitten jos ääntelee, sanotaan, että hiljaa, tämä temppu pitää tehdä ilman ääntä. Kun se onnistuu,voidaan joskus tuoda se tokon seuraa-käskyn yhteyteen.

Oikein opettavainen päivä siis, kiitos vielä kaikille mukana olleille!!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lonkkakuvista

Virallinen Aronin lonkkakuvien tulos näyttää mukavalta, Lonkat A/A ja kyynärät 0/0.

Eilen ei reenailtu juurikaan yhtään mitään ja tänäänkin käydään vaan lenkillä. Koirien vatsat nimittäin meni hiukan löysälle hirven roippeiden ansiosta ja mietin varsinkin partisten kohdalla, että koska oikein opin....Joka syksy saan hirven perkausjätteitä ja annan niitä ensin ihan pikkasen ja kuten nytkin annoin jokaiselle ihan pienen määrän. Tulos partiksilla ihan löysä vatsa ja Aronilla sen verran, että herätti yöllä päästäkseen takapihalle. Jimmy ei edes vaivaudu herättäämään....

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Treeniä kentällä ja kotipihassa

Tänään oli itselläni vuorossa iltavuoro, joten kaikki aktiiviteetit tapahtui aamulla. Saateltiin koirien kanssa Petra kouluun ja siitä jatkettiin lenkkiä. Kyötikkälän kentällä Aronilla reeninä_
-seuraaminen, tässä pääideana se edistäminen tai siis se, ettei edistäisi. Naksu ja nami yhdistelmällä naks oikeasta paikasta ja aina kun yritti edistää käännyin vasempaan ja tätä kautta alkoi pysyä vähän taaenpana. Myös jos edisti, meninkin itse taaksepäin askeleen ja taas koiran piti hakea oikea kohta. Lopuksi heitin pallon taskusta aina taaksepäin, idealla, että eteenpäin ei tule mitään. Tein myös seuraamista kohti pk-esteitä ja niiden edessä hyvä perusasento, josta pallo lensi palkaksi. Estekin olisi ollut kiva kiivetä, mutta vaikutti hyvin jäiseltä.
-liikkeestä istuminen, tämä ok.
-liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo. Tässä meni muuten hyvin, mutta kun maahanmenon jälkeen 30 askelta ja käännyn koiraa kohti, alkaa Aron jo ennakoida kohta tulevaa luoksetulokäskyä, peppu nousee. Tässä pitää muistaa laskea ainakin viiteen jatkossa ennen kutsua. Nyt peppu nousi ja sanoi vahvistavan käskyn maa ja peppu palasi maahan.
-loppuun eteenmeno pallolle, nyt pari askelta seuruuta vain valmisteleva osa ja eteenkäsky ennen kuin lähti edes edistämään sitä eteenkäskyä.

Tämän jälkeen lenkki jatkui :-)

Kotipihassa piti vielä tokoilla muutama tärkeä juttu.
-paikkaistuminen: tästä tiesin, että nyt on vaikeeta, koska koira oli jo vähän väsynyt lenkin jälkeen ja istuminen paikallaan vaatii ehkä enemmän virettä. Ja näin kävi, että kellon ollessa 1.30 valui Aron maahan. Eipä siinä mitään, kyllä siellä nyt pitää istua sen 2 min vaikka väsyttäisikin, joten kävi sanomassa Aronille mur ja uusi aloitus. Nyt istui kuin tikka ja pääsin palkitsemaan onnistuneesta 2 min istumisesta.
-lyhyt paikkamakuu siihen perään. Onnistui.
-ohjattu oikea ja kaikki kapulat maassa, vain se oikea vähän lähempänä kuin muut. Tässä ensin yksi merkille meno ja siitä palkka ja sitten seuraavalla sitten merkin kautta oikeee ja sinne meni ja vauhdista palkka. Jes.
-kaukojen sei-maa loppuun, muutama siirtyminen ja kivalta vaikuttaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

kotitokoa

Maanantai sujui kotona ollessa, Petra kuumeessa joten kävin lastenohjelmien pyöriessä lenkillä ja muuten reenailtiinkin sitten sisällä tai takapihalla.

Olohuoneessa oli merkki treenit. Naksuttelin sitä täydellistä paikkaa ja toivoisin, että Aron olisi näissä tarjoa eri juttuja aktiivisempi, tosin huomaan, että ollaan otettu todella vähän mitään tälläistä ja aika paljon se odottaa minulta vihjeitä, että mitäs nyt. Elvis on tässä hommassa paljon aktiivisempi, sekin teki merkkiä. Monen pikkusession jälkeen Aronin asettuminen merkin taakse paranee, mutta ihanne ja tavoite olisi, että se olisi suoraan minua kohti siellä merkin takana, nyt se on vain katse minua kohti. Ja tassut pitää olla merkin takana ei vieressä, että saa namin.

Sitten jatkettiin kaukotreeniä. Sei-maa oli eniten työn alla ja sain monta sellaista siirtoa, että nyt se oikea tekniikka alkaa löytyä. Videokameran avulla tarkistin, että edistyykö koulutus. Pointi on, että etutassut ei saa tehdä minkäänlaista liikettä.

Sitten ulkona yksi tunnari, joka onnistui loppuun asti oikein hyvin. Jopa tuonti ja luovutus.

Illalla tein sisällä Aronille vielä edestä sivulle siirtymisiä sekä täyskäännös vasemmalle treeniä. Huh, kylläpä makupalaa kului päivän aikana.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Paimennuspäivä Somerolla

Aamu valkeni pikkupakkasen merkeissä ja näin ollen päästiin kuivalle pellolle paimentamaan. Kyseessä oli partisporukan järjestämä paimennuspäivä Somerolla, Klosnereiden tilalla. Kaikki me paimentajat olimme lähes aloittelijoita ja luvassa oli 2 kierrosta kummallekin koiralle eli Aronille ja Elvikselle.

Paimentajat


Paimennettavat


Aronin paimennus:
Ensimmäisellä kierroksella meni ihan mukavasti, pääsin heti siihen kuljetustilaneteeseen ja koira kävi käskystä aina maahan, kun tuli liian lähelle. Tarkoitus oli kuitenkin harjoitellakin jotain ja Aron piti saada kiertämään lampaita, kiertää kyllä oikeaan suuntaan, mutta tasapainopisteestä pitäisi mennä myös vasempaan. Ja vaikka kuinka yritin, ei Aron taipunut, lähti sitten vain lipettiin lampaiden luota kun yritin painostaa, että vaihdahan poika suuntaa. Tämän saman jutun kanssa painittiin myös kakkoskierroksella, niin että paimennussyttyminen meinasi välillä ihan sammua, koska Aron ei osannut käsitellä painetta, jota sille loin. Joten Kimmo sanoi, että harjoitusta ja harjoitusta, että Aron kestää sen, ettei sille olla ilkeitä luomalla painetta kepillä vaan että sen halutaan kuuntelevan ja toimivan ihmisen ohjeiden mukaan. Ja toinen ongelma oli, että kun paimennusinto piti saada takaisin, en puuttunut niin paljoa Aronin lähes lampaiden jahtaamiseen ja sitten se jo yltyi lähes lampaiden näykkimiseksi, josta taas piti sanoa. Ja taas oltiin tilanteessa, että Aron sanoi, pidä lampaas ja tää on tyhmää, kun kaikki kielletään.
Että sellaista. No eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, sillä tiedän, etten ole koskaan Aronista ajattelut sen ihmeemmin paimentajaksi kun en itsekään sitä mitenkään osaa. Hyvä kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja ja kyllä tämä taas ehkä opetti minua lukemaan koiran käyttäytymistä paremmin.

Elviksen paimennus:
Ekalla kierroksella Elviksen toiminta oli pettymys. Se oli portilla ja minä lampaiden kanssa aitauksen toisella puolen ja yritän houkutella sitä lampaiden luokse. Elvis oli itse sitä mieltä, että hän nauttii mielummin aitauksen ulkopuolella olevien ihmisten seurasta ja jättää lampaat minun vastuulleni. Taisin saada sen ihan muutaman kerran lampaiden luokse, mutta siihen se jäikin, Elvis paineli kiireesti sinne, mistä se oli aitaukseen tuotukin. Kimmo yritti hätistää sitä portilta pois ja tästä Elvis oli molemmin puolin kauhuissaan, että tuokin vielä.

Iltapäivällä alkoi sataa ihan täydellä terällä ja Elviksen kakkoskierros oli sisätiloissa. Olin aivan satavarma, että pelkästään sisätilaympäristö ja lampaat yhdessä saa sen jumittumaan oven suuhun. Mutta Elvis olikin aika yllättäjä, sillä kun kannustin sitä reippaasti äänellä ja kehuilla, jätin myös paimennuskepin kädestäni pois, alkoi Elvis laukata lampaiden ympärillä, välillä haukkuen, mutta liikkui. Sitä pystyi käden heilautuksella ohjaamaan niin vasempaan kuin oikeaan ja Elvis oli tosi hyvällä fiiliksellä hommassa mukana ja se saattoi ihan näyttääkin paimennukseen syttyvältä partikselta. Joten tämä oli oikein mukavaa!

Päivän paimentajat olivat siis partiksia Aronia lukuunottamatta. Porukassa oli muutama partis, jotka tosi kovaa laittoivat ohjaajalle hanttiin. Hirmuinen haukkuminen oli vastalauseena ohjaajien toiminnalle. Ja sellaisia tahdon elkeitä, että kaikki partikset eivät todellakaan ole pehmeitä ja herkkiä, ainakaan lampaiden lähellä. Kiitos Jaanalle ja Riitalle päivän järjestämisestä!