tokoilua ja pieleen mennyt jälki

Tänään kävin iltapäivällä tokoilemassa Suoraman kentällä ja aina valitsen sen nurmipohjaisen jalkapallokentän. Laittelin kaikki merkkini pitkin kehääni ja vieressä oli useampi jalkapalloilija samaan aikaan pelaamassa. Näistä Aron ei häiriintynyt lainkaan vaan keskitttyi aika hyvin hommiin.
Ensin virityksiä noutokapulalla. Vauhtinoutoa ja pari vähän lähempää. Sitten käänsin jalkapalloilijoiden penkin nurinpäin ja tässä hyppynoutona. Täytyi pilkkoa ensin nouto ja hyppy moneen eri palaan, kunnes koko nouto onnistui. Yksi kohta oli sellainen, että jätin Aronin esteen taakse istumaan kapula suussa. Juu istui hyvin, mutta piti kapulaa todella huonosti, kapula ikäänkuin keikkui sen alahampaiden päällä ja suu oli auki. Sitten kun lähti liikkeelle, oli koiran suljettava suu, että kapula pysyy mukana. Mutta haluasin, että koira pitäisi kapulaa aina napakasti kiinni.
Sitten muutamia seuraamiseen lähtöjä. Nämä onnistui ihan ok, mutta huomasin, että seuraamisessa paikka on kauhean edessä. Heti kun alan palkata lelulla, se etenee. Joten nami vasempaan käteen, naksu oikeaan ja näin sain palkattua juuri siihen kohtaa missä sen piti seurata. Vasemmalle käännökset oli myös löysiä, joten näitä muutama, joista parhaimmasta palkka.
Sitten siirryin merkin ja ruudun pariin. Ruutuun ensin ihan suoraan laukka lelulle, hyvin. Sitten vein lelun ruutuun ja Aronin ajatuksen taas ruudussa, vaikka edessä oli merkki. Jätin koiran istumaan ja menin itse merkin taakse vähän hyppelemään ja taputin maata merkin takana. Nyt lähetin koiran ja meni just oikein, vapautin heti lelulle, kun oli merkin kohdalla. Seuraava merkille lähetys oli lelun heitto siitä, että koira seisoi merkillä ja odotti. Sitten kolmannella lähetys ruutuun ja meni hyvin. Tämän jälkeen pidettiin hauskaa ja leikittiin paljon kahdella narulelulla.
Sitten piti taas vähän reenata kontaktia ja nyt Aronin piti seurata merkin ohi pitäen minuun kontaktia. Vaikeeta oli, katse ihan väkisin meinasi suuntautua merkkiin. Lopetin heti kun kerran onnistuimme seuraamaan merkin ohi.
Loppuun pitkä luoksetulo, jossa vapautin lelulle suoraan vauhdista.

Tämän jälkeen mentiin kotiin juomaan ja suunnittelemaan päivän jälkireeniä. Idea oli vahvistaa kepin ilmausuja ja hetken päästä oli metsässä tekemässä jälkeä. Melko lyhyin välein laitoin keppejä ja aina kepin jälkeen metri tyhjää ja sitten jälki jatkui. Näin pääsisin vahvistamaan onnistuen kepin löytämisen. Jälki vanheni 1h 15 min ja se aika käytettiin koko koiraporukan kanssa lenkkeilemällä metsässä, välillä oltiin eksyksissä, lopulta tajusin, että missä ollaan ja osasin autolle.
Aron lähti hyvin janalla, meni vähän ohi jäljen ja palasi ja lähti oikeaan suuntaan, melko pian eka keppi, hyvin nousi. Panostin palkkaukseen ja kehuin, niin että sain Aronin hännän heilumaan. Matka jatkui ja kakkoskeppi nousi, taas kehuin ja tarkkailin koiraa, että se ilahtuisi ihan oikeasti. Sitten alkoi ongelmat. Itse tiesin tutussa metsässä, mihin jälki menee. Koira oli sitä mieltä, että vasemmalle mennään. Painoi ihan reilusti sinne vasemmalle ja otin koiran pois sieltä, jälki ei kulje siellä. Sitten näytti, että nosti sen minun tekemän jäljen ja matka jatkui, paineli juuri kepin ohi ja jyrkästi sinne vasemmalle, jälki meni koko ajan suoraan eteenpäin. Tässä vaiheessa totesin, että koira näyttää jäljestävän ihan oikein, jos en tietäisi missä jälki kulkee, luulisin koiran olevan ihan oikein jäljellä. En tiedä yhtään mitään Aron kuvitteli jäljestävänsä, mutta sitkeästi se meni eteenpäin sitä omaa reittiään ja minä kävelin perässä, turha alkaa meikäläisen neuvoa, siitä koira ei opi mitään. Ennenpitkää oltiin hiekkatien reunassa, Aron olisi jatkanut jäljestystä vielä hiekkatien toiselle puolen, mutta nyt sanoin, että riittää. Aivan ranteet auki fiiliksissä kävelin autolle ja koira autoon ja kotio. Todella surkea tilanne, varmaan ihan tauon paikka, sillä jälkireeneissämme on ollut nyt viikon laskeva suhdanne, keppejä on jäänyt ilmaisematta ja nyt tämä jollekin harhalle meno. Epätoivoista hommaa.....

pieniä virityksiä ja jälki ukkossateen jälkeen

Kotipihan/ kotiharjoitteisiin Aron reenailee tällä hetkellä edestä sivulle istumaan. Näissä haluaisin, että koira istuu edessäni keskittyneenä kontaktissa ja siitä siirtyisi nopeasti sivulle käskyn kuullessaan. Nyt tuo ensimmäinen kriteeri täyttyy, mutta siitä sivu- koira jää usein istumaan sivulle puolitiehen, ei jotenkin malta mennä sivulle loppuun asti. Joten nämä kriteerit mielessä otin aamulla useamman toiston ja kun meni kerrasta oikein, tempaisin lelun taskusta ja leikittiin. Jos tällä saisin sellaista nopeata siirtymistä siihen oikeaan kohtaan.
Takapää-reeninä Aronilla on peruuta ulko-ovesta sisälle-temppu. Siinä pitää peruttaa yhden porrasaskeleen yli, sitten kynnyksen yli, että on perillä. Tempun vaikein osa oli tuo yksi porras, siinä Aron mielellään kääntyy ja menisi nenä edellä. Tästä vaan huomaa, kuinka vaikeaa koiran on hahmottaa takapään toimintaa. Tosin useamman naksusession jälkeen ollaan edistytty tässä.

Tänään ajeltiin kuitenkin Vammalan mökille juhannusaterialle ja auto oli aika täysi, kun meidän perhe, 3 koiraa ja Tesomalta mummo kyydissä. Kävin ennen ruokaa tekemässä Aronille jäljen viereiseen metsään ja jälki vanheni 1½ tuntia. Siinä välissä Petri heitteli Aronille frispiitä, tuli kauhea ukonilma ja me mentiin kaikki mökkiin sisälle. En oikein tiedä läähättikö Aron kuumuutta, ukkosta vai vaan sitä, että juoksi hetki sitten paljon ulkona, mutta tarkkaan se kyllä kuunteli, kun ulkona paukkui ja salamoi. Rauhoittui kyllä sitten jalkoihini nukkumaan kun syötiin. Vettä tuli kuin esterin peestä ja mielessäni mietin, että jätänkö sen tekemäni jäljen ajamatta. No, tapana ei ole luovuttaa ja kun oltiin syöty ja ulkona sade juuri lakkasi, vein Aronin janalle. Tässä jäljessä olin laittanut 8 keppiä. Nämä kepit olivat olleet jo torstaista asti autossa ja nyt vielä ennen jäljen tekoa pitelin niitä kädessä ja numeroin ne, että tietäisin missä mennään. Laitoin 4 ensimmäistä keppiä tihein välein jäljen alkuun, sitten hiukan pidemmin välein siitä edespäin ja keppi 7 oli selkeä jäljestysmatka viimeiselle kepille. Aron lähti janalla hyvin suoraan, mutta meni ohi jäljestä, se meni aika pitkälle ja sieltä kaarsi kohti jälkeä. Ja tietysti ne ensimmäiset kepit jäi juuri tällä välille. Jäljen alku oli haparoivaa ja sitten se nostikin kepin. Tämä oli keppi nro 4. joten olin ilmeisesti laittanut tosi lyhyin välein ne kolme ensimmäistä. Tästä eteenpäin Aron joutui tekemään todella töitä pysyäkseen jäljellä. Vettä alkoi taas satamaan ihan kunnolla, mutta muistin, että Pekka aina sanoo, että älä pidä koiraa pumpulissa, joten pois sääli. Aron nosti siis kepit 4-7. Kun lähetin sen jatkamaan keppi 7 kohti viimeistä keppiä, ajattelin, että aika hyvä jälkikoira, jos päästään loppuun. Maasto oli taas aika hankalaa ja kivikkoista. Aronin jäljestysvauhti oli nyt rauhallista, jäljen venheneminen ja vesisade teki ilmeisesti tämän. Aron selvitti itse reitin viimeiselle kepille, mutta meni sen yli, ääääää, kutsuin sen takaisin ja sitten keppi nousi. Joten seuraava viikko pitää sisällään jälkikeppejä ja taidan tehdä sellaisia harjoittteita, joissa jälki aina loppuu yhteen keppiin. Jos tällä tavalla saisi sen kepin arvoa nostettua. Ja jatkossa pitänee ilmeisesti jatkaa keppien hajustamisen suhteen sillä linjalla, että otan ne juuri ennen jälkeä jostain. No en tiedä, tätä pitää miettiä.

jälki koivumäessä

Itselläni oli tortai vapaapäivä, sunnuntaina sen vuoksi sitten töihin. Ja jotenkin ihmeesti onnituin täyttämään tuonkin vapaapäivän melko hyvin, heti aamusta koirien ja perheen miesväen pyörien perässä lenkillä, sitten haettiin Petra naapureiden mökiltä jostain todella maaseudulta kyytiin ja suoraan Särkäniemeen. Siellä kaverini lapsineen jo odotteli ja lapset pääsi laitteisiin ja äidit istumaan penkille hetkeksi. Ja kun huvipuisto meni kiinni vein lapset kotiin ja samalla ovenauvauksella Aronin kanssa jäljestämään Riikan ja Jarin kanssa tavesin majalle koivumäkeen. Siellä tehtiin parin tunnin tehoreenit reenaten useampaa lajia ja monta koiraa. Aikas myöhään kotona, mutta vielä jaksoi lukea uusimman palveluskoiralehden läpi. Vauhtia siis piisaa.

Jari oli tehnyt Aronille kuuden kepin jäljen. Janalle lähetin jotekin huolimattomasti ja Aroninkin kääntyi heti kahden metrin päästä ihan johonkin, joten aloitettiin alusta. Heti kun itse päätin, että nyt sitten keskitytään, lähetin koirankin paremmin ja jana onnistui loistavasti, Aron lähti suoraan eteenpäin ja kun liinan loppu tuli käteeni lähdin perään, taisin astua muutaman askeleen ja sinne oikealla Aron suoraan porhalsikin. Ensimmäinen suora jälkeä sisälsi kepin, mutta Aron painoi niin lujaa, ettei keppiä paljon huomattu. Jatkossa taidan jarruttaa tätä menoa. Kakkoskepin Aron nostikin hyvin, kolmosen yli porhallettiin ja nelosen ja viitosen nosti. Jäljen loppu tuli metsästä tavesin kentälle, jossa oli todella pitkä heinä enkä nähnyt koiraani yhtään. Siellä oli viimeinen keppi ja tätä Aron ei nostanut. Pysäytin koiran ja pyysin, että tule katsomaan. Monen yrityksen jälkeen se keppi nousi sieltä heinän seasta. Joten kaikkiaan motivaatio on kohdallaan, vauhtia vähän liikaa, pysyy hyvin jäljellä ja ratkaisee kulmat ja ojanylitykset. Keppien ilmausu kaipaa lisää vaan työstämista.

Jäljen jälkeen oli maalimiehenä Jarille ja Touholle kun ne hakuutteli. Aika hassua hommaa istukella piilossa hyttysten kanssa ja kuunnella kun läähättävä koira laukkaa piiloa kohti ja kohta se haukkuu. Sitten kun olin antanut Touholle palkan, piti minun siiirtyä seuraavalle piilolle.

Lopuksi Jari teki Aronille vielä lyhyen jäljen, jossa 6 keppiä. Ajettiin jälki melkein heti kun se oli tehty, nyt pointtina oli nostaa ne kepit, joita oli 20 m välein ja pari semmosen pitkän heinän seassa. Tällä keppijäljellä 4keppiä nousi kuudesta. Lopuksi kävin vielä siinä kentällä kiipeilemässä ja leikkimässä Aronin kanssa, mentiin 3 kertaa matalampi pk-este yli. Aron oli innokas ja omistaja myös.

tokoilua bordercollieseurassa

Tänään oli oikein kivat tokoilut Pirkkahallin lähistöllä, tullin nurmikolla. Reeniseurana oli Pia P, Hanna t ja Kati S. kera bordercollieidensa ja tämä reeni ja porukka antoi meille taas paljon juttuja ja ajatuksia. En osaa muuta kuin kauniisti kiittää, että päästiin kriittisten silmien alle reenailemaan.

Aluksi tehtiin paikalla-olot. Aron ei ole pitkään aikaan tehnyt paikkaistumista, mutta muisti mistä on kyse, kun virittelin sitä istuminen istuminen-teemalla. Aron istui tosi hyvin ja ylipäätään asettui riviin vieraiden koirien viereen erittäin hyvin. Olin jo tästä tohkeissani. Viimeksi samanlaisessa tilanteessa Aronin ajatukset on olleet niissä muissa koirissa, nyt se oli siinä reenissä. Tästä pistekulhoon piste itselleni. Sitten perään paikkamakuu. Ensimmäisen kerran varmaan 2 kuukauteen Aron kävi ensimmäisestä käskystä maahan. Tästä kyllä pistekulhoon pisteet Pialle, joka vihjaisi eilen, että koiran voi palkata AINA maahanmenosta. Jostain syystä voin tässä kohtaa kyllä sanoa, että tyhmä minä. Aron ei ole saanut herraties koska palkkausta tässä kohtaa, olen sanonut maa ja sitten jätän koiran vaiheessa paikka ja sitten se on saanut vasta palkkausta riippuen onko pitkä vai lyhyt oleminen siinä, yleensä kuitenkin olen poistunut johonkin. Eipä ihme, että käsky menettää siinä kohtaa merkitystään. Ja muutamalla toistolla ennen näitä reenejä, yksinkertaisesti vaan palkkaamalla koira, kun se menee maahan, sain onnistuneen paikkamakuun tänään. Super super-hienoa. Paikkamakuussa Hanna kävi kävelemässä koirien välissä. Ihanaa, että tämä siis onnistui.

Sitten meidän vuorolla tehtiin vähän alokasluokan juttuja. Reeni oli nurmikolla ja ympärillä oli paljon merkkejä, ruutu valmiina jne. Ja seuraamisissa Aron kytsäili näitä merkkejä. Huomasi varmasti, että ollaan otettu ruutua ja merkkiä viime aikoina. Tehtiin liikkuroituna seuraamiseen lähtöjä ja näissä huomattiin, että lähden vähän kiireellä liikkeelle. Jotain olen kuitenkin oppinut kuten liikkeelle ei lähdetä, jos ei ole kontaktia. Muutaman toiston jälkeen tuli yksi hyvä seuraaminen, onnistumisen mahdollisuus mielessä tein sen merkeistä ja ruuduista pois päin. Nyt kontakti pysyi. Jatkossa pitänee vaan reenailla merkkiviidakossa.
Sitten liikkeestä maahanmeno, tämä ihan ok kaikilta osin. Sitten luoksetulo. Suunnilleen samanlainen suoritus kuin sunnuntaina, mutta nyt tuli suoraan eteeni, joskin inasen kauas, siitä sivulle-meno ei vielä onnistunut. Joten tämä työlistalle. Loppuun liikkeestä seisominen. Reeniseura huomasi, että käskyn yhteydessä tuli kaikenlaista lisäapua, jota en varmasti antanut tai sitten annoin ja en itse huomannut :-) Tätä pitää siis myös harjoitella ja sitä että pysähdys voisi olla nopeampikin. Mutta hyvä asenne ja olin tyytyväinen meihin tämän kierroksen jälkeen.

Kakkos vai jo kolmoskierroksella tehtiin merkki, ruutu ja merkin kautta ruutuun meno. Näissä häiriömerkit tietysti vähän haittasi, mutta lopulta päästiin siihen juuri edessä olevaan merkkiin kiinni. Nämä merkit ja ruudut oli onnistuneita ja näissä varmasti näkyi, että näitä on viime aikoina harjoiteltu. Suoraan ruutuun-lähetyksessä heitin pallon palkaksi, ärsyttävän myöhässä. Merkin kautta ruutuun menossa palkka oli valmiina ruudussa, mikä pelastaa aina omaa tumpeloa palkkaamistani.
Sitten se mitä ei olla harjoiteltu, oli kiertäminen ja stoppi. Pysähdys ei ollut hyvä, kiertäminenekin meni vähän arpomiseksi. Tosin oma skarppi asenteenikin alkoi jo tässä löystyä. Oma suoritukseni luoksetuloihin ja pysäytyksiin vaatii vielä työstämistä, koirassa ei mitään vikaa.
Ylipäätään ihana huomata, että joissain asioissa ollaan päästy eteenpäin ja toistaalta reenattavaa lista sen kun pitenee, Mutta meikäläisen into senkun kovenee joten :-)

bäck to basic

Tänään tein Aronille metsäreeniä ja koko reenin tavoite, oli käydä ne perusperiaatteet läpi, johon meidän metsäjutut perustuu.
Joten tein ensin kaksi esineruutukaistaa hyväksi havaitulle esineruutualueelle. Kumpikin kaista kapeni entisiin nähden, noin 5-7m leveitä ja 50 syviä suikaleita. Tallasin ne itsekseni ja vein kummankin takarajalle hyvän perusesineen eli toinen oli Petran rukkanen, toinen oma nahkarukkanen. Viime reeneissä on tullut sitä, että Aron palaa ilman esinettä luokseni, vaikka on käynyt takarajalla ja kun lähetän uudestaan sen etsimään, sen motivaatio on ollut laskeva näiden hukkapistojen jälkeen. Turhan usein olen viime aikoina joutunut helpottamaan näyttämällä Aronille, että mihin pitäisi mennä. Joten palasin reeneissä taaksepäin ja päätin, että keskeisin idea koko hommaan on se, juokse lähettämään suuntaan ja kohtaat esineen. Joten helpolla esineillä varmistin sen, että se kylä löytää. Esinereeni meni oikein hyvin, kakkoskaistaleella se meni ihan suoraan ja paljon määrätietoisemmin kohti takarajaa, josta se löysi esineen. Kummankin esineen tuonti oli hyvä ja panostin palkkaukseen. Kaistat oli eri suuntiin ja Aron hyvin hommassa mukana.

Sitten jäljestystä. Tein Aronille tuntemattomaan metsään jäljen. Sellainen sekametsä, jossa oli risua ja rytekköä, sammalta ja vähän koivikkoakin. Elvis aikanaa hukkasi jäljen tähän metsään ja silloin ei voinut auttaa mitenkään, sillä kaikkialla tässä metsässä näyttää samalta, sellaista kuollutta kuusen alaoksistoa joka puolella. Tässäkin reenissä oli se perusajatus, että perusjälki 5 kepillä, ei mitään ihmeellisiä kikkailuja, kuten mennään välillä mutapellolla, vaan metsässä kaikki. Jälki oli reilun tunnin vanha, epämääräisellä mututuntumalla alokas-luokan pituinen, sisälsi kunnon janan, useita kulmia ja ihan sellaista perussettiä.
Janan Aron suoritti melko hyvin, se saattoi lähteä jäljelle muutamaa metriä ennen sitä virallista leikkauskohtaa, mutta en uskaltanut puuttua siihen sen enempää. Kaikki kepit Aron nosti omatoimisesti, kakkoskepin kohdalla en edes itse muistanut, että keppi on siinä ja ihmettelin, että mitä se Aron nyt siksakkaa metrin aluella edestakaisin, mutta keppihän se siinä oli. Ensimmäinen kulma meni vähän yli, mutta jatkossa Aron jäljesti kulmat tosi tarkasti. Neloskepiltä viimeiselle oli yksi korkeä rinne, jossa jouduin itse ottamaan vähän käsillä maasta tukea jälkeä tehdessäni, että pääsin ylös. Tämän kohdan Aron pysähtyi tarkastamaan. Aikaa vietimme jäljellä noin 15 min sisältäen palkkauksen, joten ihan hyvä tahti oli koko ajan. Aronin jäljestysvauhti kiihtyy heti, jos on helppoa kohtaa, kuten sujuvaa sammaleikkoa vähäisellä risumäärällä.
Joten oli hyvin tyytyväinen tämän päivän suorituksiin, ehkä ne oli vaan itselle sellaisia motivaation ylläpitoreenejä, joissa näin, että jotakin ollaan saatu tänä keväänä aikaan.

iltasella tokoilut

Tänään oli sovittuna Hannan kanssa treffit ja tokoiltiin Hakametsän jäähallin viereisellä kentällä.
Aron aloitti ensin kontaktiharjoituksella, jossa Aron pitää minuun kontaktia ja Hanna yrittää saada pienillä häiriöillä luopumaan kontaktista. Kontaktia oli, mutta aina makupalan jälkeen Aronin oli vilkaistava Hannaa, että mitä se nyt tekee. Siitä siirryttiin melko pian Aronin kisareeniin. Ideana oli, että Hanna on liikkuri ja kokeeomaisesti tehdään palkatta alokasyksilöliikkeet ja vasta viimeisen liikkeen jälkeen palkka. Jos välissä tulee virheitä, toimin kuin kokeessa.
Ensin oli seuraamiset hihnassa ja ilman. Näissä ei itselläni ollut muuta huomautettavaa, kuin että Aron piippaili välillä. Seurasi hyvin ja asenne oli terävä, ei tainnut kertaakaan tiputtaa kontaktia, mutta tuo ääntely...Sitten liikkeestä maahanmeno, hyvä. Sitten luoksetulo, tässä jättö hyvä, tuli eteeni vähän vinoon ja siitä sivulle siirtyminenkään ei ihan ollut suora. Noh. Sitten liikkeestä seisominen. Tässä itse mokailin, sanoin koiralle ensin Elviksen seisokäskyn ja sitten vasta Aronin oman, pysähtyi oman käskyn kuulleessaan. Loppu hyvin. Tämän jälkeen palkiseminen, pikku ateria rasiasta.
Hyvää oli se, että koira toimi, vaikkei tullut joka liikkeen jälkeen palkkaa. Asenne oli hyvä ja tarkkailin mm. sitä, että en lähde liikkeeseen, ellei ole kontaktia. Näin aloituksetkin oli hyviä. Ainoa siis oli tuo ääntely ja sitten vino eteenistuminen.

Koereenin jälkeen tehtiin vähän merkkiä niin, että merkin oikealla puolen vähän takana oli narulelu houkutuksena. Kahden toiston jälkeen Aron pystyi menemään suoraan merkille ja sai pallon stopista, näitä ennen sen katse ja ajatuksen oli siellä ihanassa narulelussa. Neljännellä merkille lähetyksellä sanoin merkillä seis, pysähtyi hyvin, sitten oikee ja hienosti Aron lähti narulelulle ja sai hyvä hyvä-juttuja narulelun lisäksi.
Sitten me näytettiin meidän noutoa, kapula on edelleen siellä kurkussa, mutta koira ei puru sitä ja pitää melko hyvin, vaikka kädet on kiinni kapulassa. Irti-käskyllä koiran pää liikkuu kapulasta pois päin. Tässä vaiheessa Aron taisi mennä tauolle.

Taukonsa jälkeen Aron tuli kentällä takaisin ja tehtiin paikkamakuu. Heimo-koira oli paikkamakuu kaveri, Enni-koira piippaili siinä lähellä tolppaan sidottuna myös. Ensimmäisellä maa-käskyllä ei Aronissa tapahtunut mitään, tönäisin sitä jalallani, että hei haloo ja sanoin uudestaan, nyt meni maahan ja koko loppu liike sujui upeasti, otettiin 3 min ja Aron ei hievahtanut kertaakaan paikaltaan ja ympäristössäkin oli häiriöitä, kun ohikulkevat nuoret käveli ihan Heimon vierestä kentän poikki. Heimo pysyi ja Aronkin vain katsoi kulkijoita.
Loppun otin muutaman seuraamispätkän, yhden pitemmän ja pari lyhyempää, nyt Aron oli ihan äänetön. Sitten kaksi tolpan kiertoa, joissa kutsuin tänne ja nyt koira tuli ihan suoraan ja hyvin eteen istumaan. Miksi se kokeenomaisessa harjoituksessa tuli vinoon? Ja huomasin itse jälkeenpäin, että sitten kun me mennään kokeeseen, täytyy verryttelyksi ja virittelyksi tehdä jotakin ennen kehään menoa, jos sillä koira oli sitten kokeessa hiljaa. Nyt se tuntui aluksi olevan niin ylivireä ja innokas, että piippausta kuuluu. Sitten se hiljenee, kun tulee sinuiksi ympäristön kanssa,
epäilen.
Reenien jälkeen käytiin vielä hihnakävelyllä puiston ympäri, koirat yllättävän fiksusti. Siis Hannan koirat kulkee aina fiksusti, mutta Aron pitää Heimoa riekkukaverina ja oletin, että sillä olisi enemmän hallitsematonta riekkumista Heimon kimpussa. Mutta ne käveli niin kauniisti. Kiva reeni ja kivat koirat, tänksit Hannalle ja yritetään useammin.

jäljestystä supikoiran pesällä

Tänään aamusta oli sovittu Matin kanssa jäljestykset. Matti oli tehnytkaksi jälkeä ja Elvis pääsi ajamaan pitkästä aikaa toisen. Elvis jännittää vieraita miehiä ja aluksi sen oli vaikea keskittyä jäljen nostamiseen, kun aina piti vilkaista, että tuleeko se mies perässä. Sovittiin, että Matti jää siihen tiellä odottamaan ja Elvis pääsi vauhtiin. Elvis meni hyvinkin innoissaan jäljen, oli varmaan sellainen alokasluokan pituinen, 5 kepillä varustettu perusjälki. Keppejä nousi 3, varmaankin ne kaksi ekaa jäi pelkän hurmoksen takia nostamatta. Kolmonen nousi hyvin ja neloskepillä pysäytin itse koiran, että tuus kattoon mikä täällä on, koira palasi ja nosti kepin. Viimeinen nousi hyvin.
Sitten Aronin vuoro. Matka ensimmäiselle kepille sujui loistavasti, lähdössä tarkasti metrin verran takajälkeä ja sitten kääntyi oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi nousi upeasti ja palkkauksen jälkeen Aron lähti oikein lentäen jatkamaan jälkeä. Oltiin menty jo hyvän matkaa ja huomaan että koira pysähtyy, kävelen koiraa kohti ja huomaan, että siinä sen edessä on keppi ja mitä tekee koira, nostaa jalkaa siihen kepin viereiseen katajaan. Pissamisen jälkeen nostaa sen kepin. Tässä vaiheessa olen vähän ihmeissäni, mutta kepin palkkkauksen jälkeen lähetän koiran jatkamaan, koira menee kalliolta alas saniaisiin ja sitten takaisin ylös siihen kepinnostopaikkaan, siitä mennään 2 metriä eteenpäin ja ollaan ilmeisesti supin kololla. Kiven alle menee koiran kokoinen reitti ja Aron on pää siellä kiven alla, voi prkl, missä se jälki nyt on. No Aron jatkaa ryteikköön, pyöritään ja hyöritään, sitten tulee kakkahätä (koiralle) ja se pakertaa ja pakertaa. Menee ikuisuus kun se siinä kykkii. Ja ei kun uusi yritys, missä jälki. Ja hipheijjaa, nyt ollaan toisella puolella sitä supikoloa ja Aron pää siellä kiven alla. Voi ftw. Lopulta vien koiran siihen kakkoskepin nostokohtaa ja annan koiralle elämän tilaisuuden jatkaa jälkeä. Nyt matka jatkuu, mutta itse olen epävarma, että jäljestääkö koira nyt sitä supia vai ihmisen jälkeä. Tullaan koivikkoon, missä on pitkä heinä ja siellä mennään, sitten ollaan pellon laidassa ja Aron hyppää pellolle valtavan ojan yli, itseäni epäilyttää, että meneekö sen nyt tuolla orastavalla viljapellolla ja samantien Aron on jo ojassa juomassa ja viilentelemässä itseään. Matti huutelee siellä pellon toisella puolen, että jälki jatkuu pellon reunaa pitkin ja kuljen Aronin perässä mihin se meneekin. Näyttää jolkottovan sitä pellon reunaa, mutta ei näytä jäljestykseltä. Sitä sitten jolkotellaan ja lopulta ollaan Matin luona, jonka edessä on yksi keppi ja viimeinen keppi. Aron on jo keskittynyt katsomaan Mattia eikä ajatus ole enää kepissä, nostaa sen sitten, kun Matti jalallaan sitä keppiä potkaisee.
Ja kuka väittää, että jäljestys on hauskaa. Itsellä hiki valui, kun oli pakko pukea märkään metsään sade ja hyttysvarustus ja aurinko paistoi jäljen ajohetkellä täysillä. Jäljen ajo on itselle pettymys ja en osaa iloita edes hyvästä alusta. Ja aina voi yrittää nostaa omaa mieltä hokemalla, että koira on nuori, onneks ei oltu kokeessa, näitä sattuu jne. Mutta ilmeisesti se Supikoiran tuoksu ja se pesä siinä jäljen kupeessa vaan nyt rikkoi nuoren koiran ajatuksia ja keskittymiskykyä. Mutta siitä huomimatta tämän päivän jälkireeni ei loppunut onnelliseen loppuun, joista itse tykkään niin kovasti.

kotireenejä ja esineitä iltasella

Tänään tein Aronin kanssa monta pientä reeniä. Viikon teemoina ovat olleet kapulan pito ja nyt tänään sain aikaiseksi ensimmäiset sellaiset pidot, että jes. Eli koira on edessäni, vien kädet kapulalle, pidän kapulasta kiinni ja kehun koiraa, joka pitää kapulaa. Sitten jossakin vaiheessa sanon irti ja koira irrottaa kapulasta vähän niinkuin vain vetämällä päätään pois päin kapulasta. Tuntui hyvältä. Jos kapula yhtään meinasi pyörähdellä suussa tai alaleuka pudota kun koskin kapulaan, sanoin ööö-öö ja kehuin kun piti hyvin. Kiitos Kati Selkamaalle tästä kapulanpito-neuvosta.
Sitten meillä on temppuiltu, tämän viikon temppu on ympäri eli koira pyörähtää itsensä ympäri kellon vastasuuntaisesti, sitten liitin tempun seuraamiseen ja aina kun se on pyörähtänyt tulee nami kädestä kun palaa siihen sivulle. Hauskaa.
Sitten jumpattiin vielä peilin edessä, peruutusta ja vasemmalle käännöksiä, joissa yritän saada takapäätä aktivoitua. Kivaa tämäkin.
Illan lopuksi metsään lenkille ja tein Aronille kaksi esineruutukaistaa. Ensimmäisen kaistan takarajalla oli crocsin takalenkki ja toisen kaistan noin 15 metriä eturajasta oli lapsen kinnas. Jimmy oli mukana tallomassa ruutuja. Aron lähti hyvin, mutta tuli takarajalta tyhjin suin, uusi lähetys, nyt lopulta löytyi, mutta esine tippui 10 metriä ennen luovutusta, höh. Sitten kakkosruudussa Aron eteni takarajalle eikä haistanut matkalla esinettä, tältäkin reissulta palasi takaisin ryhjin suin ja uusi lähetys, nyt löytyi ja luovutus ok. Koska kumpikaan pisto ei oikein onnistunut, piti tehdä jotakin onnistuvaa. Aron puuhun kiinni ja vein ruudun takarajalle rukkasen, Aron katseli hommaa ja sitten kun oli vuoro hakea, se meni hyvin. Mutta nyt kyllä vaivaa tuo esineruutu. Tänään asenne ei ollut ollenkaan niin riemuisa, ehkä nyt on aika parantaa esineistä tulevaa palkkiota, että motivaatio nousisi. Vai vähentää esineiden määrää? En tiedä, mutta haluan näistä esine-pistoista määrätietoisempia ja koirankin mielestä jotakin tosi upeeta hakemisia, mutta miten? Mietintämyssy päässä :-)

tokoilua tammelassa

Tänään iltavuoro työrintamalla, joten aamulla piti olla tehokas. Sain loisto-idean, että lähdetään Tampereen keskustaan lasten ja Aronin kanssa. Tammelassa iso kenttä ja paljon lastenleikkijuttuja, joten kaikki viihtyy. Olin tehnyt etukäteen suunnitelman, mitä reenata, joten ei kun toteuttamaan.
Ensin olin koiran kanssa perusasennossa siinä puiston laidalla, ajattelin, että siinä oltaisiin nyt odottamassa, että liikkeenohjaaja antaa kohta käskyn. Aron istui hienosti hiljaa, sen katse vaan välillä viipyi kentällä, se ilmeisesti seurasi, mihin Petra ja Petteri meni leikkimään. Palkitsin kontakteista ja siitä että se piti sitä useamman hetken. Sitten oma katse eteenpäin ja sanoin maa, hyvin kävi maahan ja kävelin koe-etäisyydelle ottamaan aikaa. Aron piti asennon hyvällä asenteella ja olin reilun 2 minuuttia, palasin koiran taakse, siitä sivulle, laskin viiteen katse eteenpäin suunnattuna ja siitä istu. Jipii. Sujui oikein hyvin.

Sitten asettelin ruutumerkit ja merkin. Otin ensin yhden merkille menon ja siitä pallo palkaksi. Sitten yksi suora ruutuun lähetys. Aron meni oikein hyvin, laukkasi suoraan ruutuun, pysäytin ja sanoin maa, kävi maahan, mutta aika ruudun etureunalla oltiin. Nyt samaanaikaan puistotyöntekijä yrittää päästä puheilleni, mutta sanoin sille ihmiselle, että odota ja palkkasin ensin koiran. No puistotyöntekijä tulikin kertomaan, että joku oli mennyt hänelle valittamaan, että tämä on lasten puisto eikä koirankoulutuskenttä, ei ole kiva, että lasten lähellä koulutetaan koiraa. Siis mitä?? Just joo, kenttä on iso ja olihan siellä omatkin lapseni. Eikä Aron osoittanut kertaakaan, että se olis edes vaivautunut lähtemään lasten luo.
Oltiin kuitenkin sovittu Petran kanssa, että se videoi Aronin merkiltä ruutuun menon, koska haluan itse nähdä, miltä se näyttää. Joten kiellosta huolimatta vielä yksi harjoitus siinä kentällä. Nyt vein narupalllon ruutuun valmiiksi. Näissä merkiltä ruutuun lähetyksissä en ole halunnut vielä takertua siihen kohtaan, että osaako koira asettua oikeaan kohtaan ruutua. Nyt teen sen lopun siis helpoksi, kun palkka on siellä valmiina.
Joten, ensin kuiskuttelin Aronille, että edessä merkki ja lähetin sen, Aronin ajatukset oli kuitenkin ruudussa, joten se lähti kohti ruutua, heti seis seis ja lähetin vauhdista koiran ollessa sivullani sen merkille, nyt meni oikein, pysähtyi hyvin, odotin hetken ja sitten ruutu. Meni suoraan ja sai palkan siellä ruudussa. Nyt oli vaan sitten lopettava reeni siinä.
Lapset eivät tässä vaiheessa halunneet lähteä vielä puistosta, joten hengailin Aronin kanssa siinä lähistöllä, istuskeltiin ja katseltiin Tamperetta. Tein siellä kauempana kaukokäskyt ja näissä olen nyt hyvin muistanut alkusanat, nyt tehdään kaukot. Avosiirtymiset noin 5 m etäisyydeltä hyvin, pallo palkaksi. Sitten muutama puunkierto, ensin vaan yksi helpou, sitten yksi kierto joka loppui tänne-käskyyn. Sitten kapula suussa pari, ihan ok. Loppuun muutama jäävä liike, tässä seuraaminen super terävää ja ehkä hiukan edistää, maahanmenossa jäi istumaan ja seisomisen teki oikein hyvin.
Lopuksi kävin ottamassa kontaktia vielä kaduilla ja hyödynsin kauppojen näyte-ikkunoita. Eräässä kukkakaupassa katselivatkin, kun otin seuraamispätkiä, joissa oma katse oli suoraan eteenpäin ja tarkkailin koiraa sieltä peilaavien lasien kautta. Todella hyviä pätkiä.

koepäätös ja syksyn suunnitelmia

Eilen illalla päätin asettaa meille tulevaisuuden tavoitteet ja ilmoittaa Aronin alokasluokan kokeeseen elokuussa. Ja nyt kun tiedän päivämäärän, on tavoitteeseen helpompi ponnistella. Isoin harjoittelu meillä on häiriöissä ja erityisesti siinä kohtaa, kun mennään kehään ja asetutaan riviin odottamaan luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Tämä kohta on meille kaikkein heikoin lenkki. Joten mietinkin nyt pääni puhki, missä harjoitella juuri tätä osuutta. Aronille vieraat koirat ja se, että istutaan sivulla, eikä tehdä mitään, on se vaikein. Ja ylipäätään nyt täytyy ottaa reenilistalle kontaktia häiriöissä, luoksepäästävyyttä ja odottamista. Itse liikkeet ovat melko mukavalla mallilla, mutta ennen koetta pitänee tehdä liikkeitä putkeen palkatta-reenejä. Onneksi meillä on muuten 1.7 mahdollisuus möllitokoilla Päivi Nummen reeniryhmän kanssa. Ainakin yksi hyvä reeni siis tiedossa.

Aronin pään menoksi löysin myös yhden mukavan oloisen näyttelyn, johon ilmoitan sen. Mitään suurempia näyttelyjuttuja ei ole tarkoitus virittää, mutta yhdessä ulkonäyttelyssä on kiva käydä ennen talvea :-)Elokuussa meillä on myös Lentsun tokoviikonloppu tiedossa, joten Turku viikonloppu tulossa. Aron täyttää vuoden heinäkuussa ja lonkkakuvautan sen sitten syksyllä, kun kivat näyttelyt ja kokeet on käyty. Typerä kuukaden karenssi moisesta kuvauksen rauhoituksesta.

Elviksen kanssa tokoillaan seuraavan kerran piirinmestaruuskokeissa valkeakoskella syyskuussa. Yritän saada hissukseen sen asennetta vielä muokattua kohti parempaa.

jäljellä

Heti aamusta oli sovittu Matin kanssa jälki, joka oli ainakin tunnin vanha. Ajoin Matin talon eteen klo 10 ja Matti sanoi tehneensä aloittaneensa jäljen teon ennen yhdeksää. Aron nosti jäljen hyvin ja lähti etenemään oikeaan suuntaan. Olin pyytänyt jäljelle vaihtelua, joten ensin mentiin hakku-aukean laidalla, sitten sukellettiin metsään ja ihan hirveään ryteikköön, koiraani en nähnyt, sillä se meni metsäisten saniaisten ja lehtipuiden väleissä, itselläni oli ihan täysi työ pysyä märässä metsässä perässä.
Kaikki kepit nousi, ensimmisellä Aron odotteli minua ja kun en tehnyt yhtään, se nosti sen kepin ja toi minulle. Joka kepillä vähän leikittiin. Viimeinen keppi oli hakkuu-aukealla ja nopeasti Aron selvitti kyllä koko homman. Matkasta ei mitään käsitystä.
Tämän jälkeen käytiin vielä yhdellä kesantopellolla tekemässä Aronille esineruutua. Pellon pohja oli pehmeää ja hieman mutaistakin, vähän kasvillisuutta. Takarajan läheisyydessä oli esineet, tosin olisin halunnut Matin vievän ne takarajalle, mutta sen piti nyt kikkailla, eikä laittanutkaan niitä ihan takarajalle. Esineet oli Matin. Ensimmäistä kertaa esineet oli tälläisellä pellolla ja vaikea oli kyllä Aronille, se meni vasempaan takakulmaan ja sieltä ruudun ulkopuolelle metsään, sen mielessä oli ilmeisesti, että esineet on metsässä. Ja jos se esine olisi ollut siellä takakulmassa, olisin saanut vahvistettua sitä, että ne esineet on siellä takana. No lopulta piti helpottaa ja Matti piti koiraa ja minä kävin nostamassa esineitä koiran nähden. Ja nyt alkoi toimia ja koira sai hajun esineistä ja toi ne kaksi. Tänään ei varmaankaan reenata sit sen enempää :-)

Valkeakosken tokokoe + Aronin reeniä

Tänään olimme Valkeakosken kennelkerhon kentällä, ohjelmassa toko avo-luokka Elviksen kanssa. Tuomarina Hannele Pörsti.
Olin valmistautunut kokeeseen lähinnä ihan pienillä reeneillä, esim. torstai-iltana kävin ottamassa vain yhden seuraamiskaavion ja siitä pallon heitto palkaksi. Tälläiset pienet reenit olivat tehneet Elvikselle ihan hyvää, sillä mentiin hyvällä asenteella kehään. Tosin kokeen loppupuolella alkoi näkyä paineistuminen tilanteesta.

Paikallamakuu 10-tässä Elvis tiesi mitä tuleman pitää ja siinä vaiheessa kun tuomari toivottaa tervetuloa kokeeseen, menee Elvis jo maahan, nopeasti se ylös sieltä ja juuri oikealla hetkellä liikkuri kysyy, onko kaikki valmiina, oltiin ja hyvin sujui.
Seuraaminen taluttimetta 9-Ilman hihnaa kehään ja suoraan aloituspaikkaan, seuraaminen sujui hyvin, ei jätättänyt eikä pomppinut.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
-tämän tein suoraan seuraamiskaavion perään, en vapauttanut koiraa liikkeiden välissä, sillä sitä mukaa kun paine alkaa hiipiä Elviksen mieleen, se alkaa hidastella sivuille tuloissa aina liikkeen aluksi.
Luoksetulo 7-luoksetulon stopin kanssa heitin hanskat tiskiin jo pari viikkoa sitten, kun se ei vaan pysähdy ja jos pysähtyy, se vähintään ennakoi tai ei lähde liikkeelle ekalla käskyllä lainkaan. Tein ennen kehää muutaman suoran luoksetulon verryttelyksi. Nyt yritin kuitenkin ja seis käskyllä Elvis melkein heti pysähtyi, pistemenetys varmaankin siitä, ettei nyt ihan heti kuitenkaan, loppu meni hyvin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9-tämä tehtiin tasomme mukaisesti
Noutaminen 10-tässä tuomaritäti oli kyllä ihan liian kiltti, mutta piti kiltteytensä kaikille muillekin osallistujille, sillä menovauhti kapulalle oli laukka ja paluu ravi. Luovutus hyvä, tässä kuitenkin Riikan 10 pisteen vinkki oli erittäin toimiva, sillä yleensä aina kun Elvis on luovuttanut kapulan, se ennakoi sitä sivulle siirtymistä ja meneekin sivulle heti kapulan luovutuksen jälkeen ja siksi tätä ei siis ikinä yleensä edes oteta. Nyt sanoin kapulan irroituskäskyksi istu- Elvis luovuttaa kapulan ilman käskyjä siinä vaiheessa kun kosken kapulaa ja istuu paikallaan kunnes sanon sivu-pätevää.
Kauko-ohjaus 8-nyt sivulle tulo alkaa olla vaikeaa, teen ylimääräisen kiekan ja saan sillä koiran mukaani aloitusasentoon. Kaukot sujuu aivan loistavasti, viimeiseen maahanmenoon vaaditaan kuitenkin kaksi käskyä, argh ja siitä lähtee se 2 pistettä pois.
Hyppy 0- nyt piti siirtyä sitten esteen luo, joudun lähettämään aika kaukaa esteelle, sillä Elvis on ihan lukossa ja paineessa, näissä koe-esteissä asuu sen mielestä mörkö. Elvis lähtee hyvin hyppyyn käskyn kuultuaan, esteen takana istuu vasta toisella käskyllä, mutta on esteeseen nähden ihan vino, käskyllä hyppy tulee hyppäämättä luokseni ja vauhti luokseni tuloon on etana...Jälkiviisaana olisin voinut yrittää saada sen lisävartalo-avulla sinne hypylle, 5 pisteelläkin olisi ollut iso rooli meidän lopputuloksessa.
Kokonaisvaikutus 8
yhteensä siis 159 pistettä

Sitten ohjelmassa oli sihteerin tehtäviä ja toimin voi ja evl-luokat pisteitä ylös merkiten. Kun koe oli ohi, tulin Aronin kanssa reenailemaan.
Ensimmäisenä viritin ruudun ja merkin paikoilleen, hyvä hyödyntää kennelkerhon merkkejä ja liinoja. Ensin pari merkille menoa, hyvin, pallo palkaksi. Sitten ruutu suoraan lähettäen, tosi hyvin. Seis ruutuun ja pallo palkaksi. Sitten kävin viemässä pallon ruutuun odottamaan. Lähetin koiran merkille, hyvä, siinä seis, sitten ruutu-käsky ja käsimerkki ja Aron paineli suoraan ruutuun, missä tennispallo odotti sitä palkaksi. Jes ja jes.
Tämän jälkeen tein jokusia seuraamispätkiä ja muutaman askeleen aloituksia, yhden napakan maahanmenon ja lopuksi hyppyä. Aron hyppäsi hyvin, pysähtyi kerrasta esteen taakse ja pysyi paikallaan kun tulin sivulle, siitä käsky sivu ja istui hyvin. Otin liikkeen uudestaankin, mutta vapautin siinä vaiheessa, kun olin kävellyt koiran sivulle. Loppuhauskuudeksi lähettelin Aronia hypylle oikein kaukaa, se rakastaa juosta ja hypätä, joten sitä tehtiin pari kertaa ja täts it.

Eikä reenailut vielä tähän loppuneet. Kotimatkalla pysähdyin Vehoniemen metsiin ja tein Aronille kaksi esineruutukaistaa. Tuuli oli oikein kova, mäntykäpyjä putoili päähän ruutuja tallatessa. Pian vinkistä laitoin esineiksi oikein pienet esineet, ensimmäiseen ruutuun laitoin lasten pyöräilykypärästä irronneen pehmusteen ja toiseen ruutuun Petran Brätzin kaulaliinan :-) Esineet oli takarajoilla ja idea oli vaan vahvistaa sitä samaa kuin ennen, että esine käskyllä mennään kohti takarajaa ja siellä on esine. Aron teki oikein kivat pistot ja esineen löydyttyä tuli tosi kovaa luovuttamaan.
Lopuksi kävin vielä metsälenkillä Elviksen ja Aronin kanssa ja ne painelikin kovaa yhdessä. Soramontun pohjalla on tosi pehmeää hiekkaa ja juuri siellä pojat innostui vielä jahtaamaan toisiaan. Erittäin tehokasta liikuntaa.

keppejä kotipihassa ja jälkeä metsässä

Siinä se otsikossa jo tulikin, eli ensin keppejä kotipihassa, Aron näki kun heittelin nurmelle jotakin ja sitten lähetin sen katsomaan, neljä keppiä nostatin ja näissä piti tulla kepin kanssa ihan luokseni asti. Vähän kokeilin heitellä keppiä palkaksi ja Aron näytti ihan tykkäävän hommasta. Ja nenä toimi.

Sitten metsään. Tein Aronille jäljen eilisille paikoille, nyt siihen varvikkoon, missä Tupla ajoi jälkeä. Maasto oli siis suopohjaista mustikanvarpu/ suopursu metsää. Jälkeä tehdessäni puhuin puhelimessa ja maasto kuitenkin aika ryteikköä, joten eipä minusta olisi ollut "onneksi" Aronia neuvomaan, missä jälki kulkee. Kotipihassa poimin 5 keppiä taskuuni, joten ne ehtivät hajuuntumaan hetken taskussa ennen jälkeä. Vanhetin jälkeä 1h10min. Jana onnistui Aronilta oikein hyvin, lähetyspaikasta suunnilleen 10 m matka ja koira etene suoraan jälkeä kohti, valitsi heti oikean suunnan ja aika pian siitä nosti ensimmäisen kepin. Jäljellä Aron nosti kaikki kepit ja yritin välttää niitä helppoja aukeamasia kohtia, joille keppi usein tulee laitettua. Nyt pudotin yhden ihan sydän kylmänä sinne varpujen sekaan. Keppien ilmaisut oli jo parempia, joka kerta vähän heittelin keppiä Aronin kanssa ja viimeisellä vähän taisteltiinkin siitä. Yhden kulman Aron ajoi aivan millilleen kulmamaisesti, tämän millintarkkuuden tiesin siitä, että tein kulman aivan suonreunaan ja en halunnut jatkaa jälkeä keskelle suota, joten kulma vei meitä suon laitaa pitkin. Aron teki hienosti töitä, paremmin kuin eilen. Toki alusta oli kosteampi ja huomasin, että kosteaan jälki tarttuu ehkä paremmin, en tiedä. Aronin seuraava jälki saa luvan olla sitten taas ihan erilaiseen maastoon.

jälki ja esineet

Eilen metsäreenit mukavassa seurassa, eli reenikavereina Pia ja Tupla/ Viski ja Hanna ja Hui. Paljon sain taas tästä reenistä ajateltavaa ja kehittämiskohteita. Kaiken lisäksi lisää reeni-intoa, työpäivän jälkeen on kyllä pakko päästä jatkamaan :-)

Aron teki esineruudun ja meillä oli oikein hyvin tallattu/ hajustettu ruutu, sillä Aron teki hommansa viimeisenä. Viime aikoijen ruudut ovat olleet vain minun hajuisia ja tämä hajujen määrä näkyi myös työskentelyssä. Ruutu taisi normi syvyinen, leveyttä noin 25m. Esineitä Aronilla oli kummassakin takakulmassa ja esineet aika pikkuisia. Aron lähti hyvin, mutta puuhasteli ruudussa aika pitkään, kunnes toi vasemman takakulman esineen. Tästä palkka ja uusi lähetys, jonka tarkoitus oli osua suoraan oikeaan takakulmaan, Aron kävi siellä kyllä, mutta tuli tyhjin suin takaisin. Nyt autoin, juostiin takanurkkaan yhdessä, potkaisin vähän esinettä, nyt eturajalla ja sieltä lähetys. Autettuna tästä pistosta tuli juuri sellainen kuin niiden pitäisi olla, eli lähti reippaasti suoraan kohti takanurkkaa, sieltä nopeasti takaisin esine suussa.

Sitten pian jäljelle. Pia teki meille hyvän jäljen ja ajettiin se reilu tunnin vanhana. Jana oli suolla ja annoin janasta Aronille täydet pisteet. Se aika hyvin tuntuu ymmärtävän, että jälki löytyy suoraan edestä ja valitsi jäljen löytäessään aivan oikean suunnan. Kepeistä en sitten enää pisteitä paljon antanut, ensimmäinen keppi oli heti siinä suolla melko pian jäljen nostamisen kohdasta, Aron porskutti eteenpäin, näin kepin itsekin. Kepit oli melko pikkuisia männyn käppyröitä, mutta onneksi edes jokunen keppi nousi, sillä kepit 2, 4, ja 5 nousivat Aronin toimesta. Tosin keppien ilmaisu oli tasan kepin nosto ja ilme koiralla oli sellainen, että tuu ihan ite hakeen keppisi. Näiden keppien iloisempi asenne on heti tänään työn alla. Hannan ja Huin jäljellä keppien kohdalla oikein näkyi, että kepin löytäminen on iloinen asia ja samanlaista haen nyt meillekin. Hetki sitten Aron vielä tuli luokseni kepin kanssa, mutta eilen vain siis nostoja. Jäljen puoliväli kulki vaikeakulkuisessa ryteikössä, siinä Aron ilmeisesti oikoi ja eteni hitaasti, tosin maastokin oli melkoista ryteikköä, onneksi sieltä kuitenkin keppi 4 löytyi. Viimeien keppi oli tien vieressä, tultiin metsästä ja jälki teki tien varteen kulman ja siinä melko hiekkaisella osuudella jälki jatkui. Tätä Aron ei osannut selvittää ja vaikka näin itse viimeisen kepin, piti Aron viedä ihan kepin kohdalle. Lopulta se nosti sen ja palkkaa tuli.
Kaiken kaikkiaan tämä jälki oli taas itselleni hyvä muistutus, että kaikenlaista pitää olla. Viimeisimmät itse tehdyt jäljet ovat olleet aikas mukavia ja jos aina ajaa jälkiä vain mukavuusalueella, tuottaa haastekohdat sitten vaikeuksia. Joten erityiskiitos Pialle tästä jäljestä. Seuraavat meidän jäljet tulee sisältämään vaan lisää haasteita. Nyt jäljellä oli kulmia ja nämä Aron selvitti, joten edelleen erilaiset alustat ja erityistti nuo kepit vaativat lisäharjoitusta.

Kotipihassa tein vielä ennen iltaruokaa pienen harjoituksen, viskelin nurmikolle meidän esineruutuesineitä sekä yhden jälkikepin ja haetutin sitten niitä. Esineiden noutaminen oli Aronista oikein kivaa, mutta sen jälkikepin se nosti sitten juuri niikuin metsässä, eli jäi sen kepin kanssa siihen. Tänään tiedossa siis keppireeniä, pääsis jo töistä.....Kiitos vielä oikein paljon Pialle ja Hannalle kaikista vinkeistä ja neuvoista.

esineitä ja vähän häiriötä

Tänään ajelin kohta jo perinteiselle esinerutupaikalleni, siihen kyötikkälän kentän lähelle. Tein Aronille kaksi kaistaa, ensimmäinen 20 m leveä ja vähän matkan päähän 15 leveä kaista, olivat kummatkin samaan suuntaan. Kummassain kaistassa oli esine takanurkassa, ensimmäisessä ruudussa Aleksi Arvosen lenkkari ja toisessa Petran rukkanen. Kumpikin kaista sujui hyvin, ehkä vieläkin saisi mennä kovempaan ja määrätietoisemmin kohti takarajaa, mutta eipä tänään aikaa paljoakaan tuhrautunut matkalla. Lenkkarilla kuulin, että Aron piippas ja sitten nosti lenkkarin, kai se ihmetteli hetken, että miten tämä nyt viedään, ensimmäistä kertaa siis lenkkari esineena. Toi sen kuitenkin hyvin, samoin sen rukkasen.

Sitten kyötikkälän kentän toisella puolen oli varmaan 100 ihmistä harrastamassa jalkapalloilua, joten käytin häiriötä hyväkseni. Aronin kanssa kontaktia ja pieniä seuraamisen pätkiä, lelupalkka leikkeineen tuli aina palkaksi, tämä tekee vaan äkkiä seuraamisesta edistävää.
Sitten varastin jalkapalloilijoiden yhden keltaisen tötsän ja sillä harjoiteltiin muutaman kerran merkkiä. Ympärillä oli paljon häiriötä ja merkkejä ja pointi oli, että mennään aina sille, joka on ihan suoraan edessä. Saatiin onnistumisia.
Elvikselle tein kyötikkälän kentällä ihan muutaman pienen jutun ja sitten autoon, nyt sille jäi semmonen fiilis, että tässäkö tää nyt oli, haluu lisää. Eli oikein hyvä asenne!

jälki ja esineet

Tänään käytiin Aronin kanssa Matin tekemällä jäljellä. Sää oli melko tuulinen, mutta aurinkoinen. Matti oli tehnyt 5 kepin jäljen ja Aron nosti 4. Eli yksi keppi jäi metsään, enkä oikein osaa sanoa, että miksi se jäi. Kyseinen keppi oli nro 3, mitä me ei löydetty, ja yhdessä kohtaa päästin Aronin liinan päästä kiinni, kun se jäi kiinni risukkoon, sitten meinasin itse kaatua siihen ryteikköön, kun yritin saada aina liinan päästä kiinni. Ja se keppi oli jossakin siinä. Matti sanoi, että Aron kulki koko ajan jäljen päällä, mutta jotakin tässä kolmoskepin kohdalla tapahtui, että se jäi sinne. No tärkeintä oli, että pääsin viimeisellä kepillä pitämään loppupalkan kanssa ruokajuhlat, tosin Pekka sanoisi tähän, että loppupalkat on vain ihmisen mielelle tärkeitä.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Kangasalan harjuun ja tein sinne kaksi esineruutukaistaa. Noin 15 m leveyttä ja 50 syvä. Nyt ensimmäisessä kaistassa oli hansikas noin 25 m kohdalla, toisella kaistalla oli eilen käytetty vauvan nahkarukkanen takarajalla. Ensimmäisessä ruudussa inasen epävarmasti Aron eteni kohti takarajaa, kävi siellä takana, lähti tulemaan toista laitaa takaisinpäin, kunnes sai puolessa välissä esineenhajun, löysi hanskan ja toi sen. Sitten palkkasin ja jatkettiin sinne toiselle osuudelle. Nyt Aron lähti hyvin, mutta jäi pyörimään ruudun etuosaan, tuli luokseni ilman mitään, uusi lähetys, taaskaan ei tainnut mennä ihan takarajalle ja tuli tyhjin suin luokseni. Tässä vaiheessa juoksin Aronin kanssa takarajalle, näytin esineen, tultiin pois, uusi lähetys, nyt lähti suoraan takarajalle ja toi esineen. Joten huomenna sitten vahvistetaan taas takarajan löytöjä.

pieniä naksutteluja kotinurkissa + esineruutu

Kuluneella viikolla olen joka päivä vahvistanut Elviksen yhteistyötä viikon päästä kun on koe, niin on pakko vähän ryhdistäytyä.
Aronin kanssa aloitin naksuttelemaan pää maahan etutassujen väliin-temppua ja pienellä houkuttelulla sain alun päästä kiinni ja todella nopeasti Aron tajusi, mistä naksahdus tulee. Istuin ensin itse lattialla, että näin, miten ja milloin alaleuka asettuu maahan. Sitten kun oli aika vaikeuttaa kriteeriä, sama piti tehdä niin että seison ja koiran pitää taas mennä leuka maahan asti.
Peilin edessä me ollaan harjoiteltu kontaktia sekä maa ja istu-käskyjä niin, että tuijotan itse eteenpäin ja koira katsoo minua. Lisäksi jokaisen ruokailun yhteyteen olen yhdistänyt sivullani nopean maahan-menon ja siitä vapautus ruokakupille. Tavoite on, että maa-käskyn kuullessaan koira putoaa maahan empimättä.

Tänään kävin tekemässä myös esineruudun Aronille ja mietin etukäteen, että nyt on aika vähän rikkoa esineruudun kaavaa. Tein 20 m leveän ja 50 syvän kaistan. Siellä oli 2 esinettä peräkkäin ruudun oikeassa reunassa, ensin 25 m kohdalla vauvan farkkulätsä ja sitten takarajalla vauvan nahkarukkanen. Elvis kävi ensin ruudussa etsimässä sen ensimmäisen esineen ja oli hyvin tohkeissaan tästä. Ja olin tallonut ruudun tosi hyvin ja Elviksen kanssa oli siellä käyty, joten oikein hyvä ruutu oli tuoda sitten Aron eturajalle. Sillä on tähän asti vain tehty niitä ruutuja, missä esine löytyy vain takarajalta. Idea on ollut se, että se lähtee luotisuoraan kohti takarajaa ja siellä on esine. Nyt siis hyvä lähetys ja se törmää siinä 25 m kohdalla siihen farkkumyssyyn, haistelee sitä, mutta samantien jatkaa matkaa kohti takarajaa. Ihan kuin se olisi ajatellut, että mikäs tää tässä on, ei näitä kuulu hakea vaan se takarajan homma. Todella nopeasti Aron tulee jo takaisin rukkanen suussa ja tuo sen minulle. Palkkaan sen lihapullilla ja sitten uusi lähetys samasta kohtaa. Nyt Aron menee sille lähi-esineelle ja tuo sen empimättä. Ja tästähän minä sain sitten heti pähkäiltävää, että mitäs huomenna tehdään. En halua yhtään enempää vahvistaa sitä, että koira alkaa itse pähkäilemään, mikä esine on hyvä löytää.
No huomenna meillä on jälki tiedossa, mutta esineruutuakin voisi ottaa. Siinä teen kaksi kaistaa, joista ensimmäisessä on esine 20 m kohdalla, jos Aron hylkää tämän, ei se palkkiinnu takarajan esineillä. Toisella kaistalla on sitten esine takarajalla, jossa taas vahvistuu, että aina kannattaa irrota sinne taakse kuitenkin.