Kyötikkälän kentällä

Lähdin heti aamutuimaan oikein kentälle tokoilemaan.
Aron aloitti ja uudella teemalla: ohjatun noudon vasen suunta. Elikä koira seisomaan merkin taakse, koirasta kolmen metrin päässä on muovilautaset niin vasemmalla kuin oikealla. Petra seisoo vasemman lautasen takana ja laittaa aina lautaselle namia, kun annan luvan ja valmiina nappaamaan lautasen pois, mikäli koira lähtee namille ilman lupia. Sitten olemme Aronin kanssa vastatusten ja näytän vasen kädellä ja koiran pitäisi singota sinne lautaselle. Näin ei kuitenkaan ihan käynyt, mutta viiden toiston jälkeen 4. ja viides näyttää jo sinne päin meneviltä. Aloitusliikkeekkeenä tämä oli vaan väärä valinta, kentälle tullessa Aron on turhan korkeassa vireessä ja innokas, joten kolmen ensimmäisen yrityksen kohdalla ilmenee myös ei-toivottua käytöstä.
Seuraavaksi veinkin sitten lautaset pois ja otettiin kaksi kertaa merkkiä. Petra piti Aronia ja minä kävin hillumassa merkin takana, lähetys merkille, hyvin lähti, mutta koski merkkiä kummallakin lähetyksellä. En tiedä onko vakavakin virhe tässä vaiheessa?
Sitten otin sivu ja seuruu-pätkiä, tässä jotenkin turhankin kiihkeä, herkästi piippaa ja tulee sivulleni liian eteen, kun korjaan piippaa turhautuneena. Edestä sivulle-tulot siis pitää saada onnistumaan heti.
Lopuksi suora luoksetulo ja en ottanut eteen istumaan, vaan annoin laukata ohitseni lelulle.

Sitten Elviksen vuoro, teemana avoin-luokka ja koe tulossa samalla kentällä. Aluksi tein ihan lyhköisen paikalla makuun ja siinä pääpointi oli istu-käskyssä, sillä Elvis on muutamassa paikallamakuussa kokeessa noussut vasta toisesta käskystä maasta ylös. Nyt nousi ihan oikein. Seuraavaksi seuruuta, hain kohtaa, missä seuraa suorana eikä pompi ja sähellä, saatiin onnistumisia. Sitten tein samantyyppistä harjoitusta kuin alkuviikosta eli liikkeestä seisomista, seisomisesta luoksetulo eteenistuen ja siitä sivulle, sitten kokonainen luoksetulo ja sitten taas luoksetulo stopilla, kunnes alkoi ennakoimaan stoppeja ja tämän jälkeen vaan laukattiin luokse.
Lopuksi harjoiteltiin kakeja, tekee vaihdot nyt hyvin, mutta edelleen on ilmassa pientä ennakointia seuraavaan asentoon, joten viimeisessä maasta istumaan nousussa laskin mielessäni kymmeneen ennenkuin vapautin lelulle, joka on koiran takana. Elvis oli tosi hyvä tänään ja sai myös kuullakin sen :-)
Kotipihaan kun päästiin, niin mielessä Aronin seuraaminen, että mikä ihme siinä on vikana, kun se on niin kiihkeä siinä. Nyt kokeilin sellaista, että en sano mitään seuraa-käskyä, kävelin vaan ja naksuttelin kun koira kulki oikeassa paikassa, meni aivan loistavasti, kävelin vaan naksuttelin, Aron oli todella hyvä, piti kontaktin ja paikan eikä ainuttakaan ääntä. Että joku siinä meikäläisen seuraa tai sivu-käskyssä on. Onneksi meillä on tiedossa Riitan asiantuntevaa kokemusta ensi lauantaina, siitä viikon päästä on Katja Kiviahon koulutuspäivä Nokialla ja sinnekin meidän aiheena on seuraaminen.

viime päivien harjoituksia

Olen aivan hurahtanut tokoiluun, Evl jo siintää lähes unelmissa. Sitä tavoitellessa olemme viime päivinä harjoitelleet Aronin kanssa mm. paikalla oloja. Tänä aamuna otin sisällä kokeenomaisen paikalla makuun eli 3 minuutin makuu minun näkyvissä ollessa. Tästä palkaksi aamuruoka. Lentsun neuvon mukaan vaihdellaan vuorotelle istuminen ja makuu, joten paikka-istuminen on tullut uutena asiana Aronille. Toki se on jo esim. luoksetuloissa istunut sen hetken paikallaan, mutta nyt istutaan kestoa. Aron makasi paikallaan terävän näköisenä ja käy hommaan hyvällä asenteella.
Sitten me olemme nyt joka päivä harjoitelleet tunnarikapulan pitoa, sekin Lentsun neuvojen mukaan ja tähän olen saanut hyviä pitoja aikaiseksi.
Kolmas sisäreeni mitä me ollaan tehty, on kaukot ja näissä yritän saada istu-seison aikaiseksi niin ettei takatassut liiku, tämän olen saanut nyt namilla vetämällä esiin ja palkannut siitä, mutta jos samaa rataa pitäisi mennä takaisin istumaan, niin siinä vaiheessa takapää pomppaa eteenpäin aina. Voi kääks. Näissä kakeissa kokeilin myös takapalkkaa niin että Petra oli Aronin takana ruokakipon kanssa, Petran tehtävänä oli aina tiputtaa makupala kippoon kun naksahdus kuului ja minä taas seurasin koiraa ja vain naksautin. Tästä tuli vaan kyllä sekaannusta sekä sähellystä ja totesin, että en ole takapalkkasuuntainen kouluttaja.
Yhdet ulkoreenit tehtiin torstaina ja pakkasta oli semmonen -20 ja aivan helkutin kylmä, joten lelulla leikittiin kiertoja. Eli lähetän Aronin kiertämään lipputankoa, takaisin tullessa tulee joko läpi kutsu (missä Aron juoksee minua kohti ja menee jalkojeni välistä) tai stoppi tai sitten vaan lelu lentää pelkästä kiertämisestä. Tehtiin myös muutama vauhtinouto, kivaa oli sanoi Aron.

paikalla oloa ja sivulle tuloa

Viikonlopun Lentsun koulutuksista jäi kytemään idea paikallaoloihin. Lentsu kertoi tekevänsä omalla samanikäisellään joka päivä paikalla olon, vuorotellen p-istuminen ja p-makuu. Hän kertoi yhdistävänsä nämä ruokailutilanteisiin ja paikallaoloa on koepituinen aika. Ensin olin tästä sitä mieltä, että en kokeile Aronilla, se kun on aikas kiihkeä juuri ennen ruokaa, mutta sittenkin koitin.
Eli tämän päivän aamuruokaa edelsi minuutin paikkamakuu. Aron makasi olohuoneessa minun aika lähellä olessa tuon minuutin, terävän näköisenä mutta ei levottoman. Kun aika tuli täyteen, menin sivulle, sanoin istu ja siitä siirryin antamaan aamuruuan palkaksi. Joten voi toimia, seuraavaksi otan pidemmän ajan ja siirryn myöskin kokeilemaan esim. viikon ajan mihin tämä johtaa, toivottavasti hyvään ja vakaaseen mielentilaan ko. liikettä kohtaan. Jos vaikka tämä talvi joskus loppuu ja päästäisiin ihan rohkeasti pihalle kokeilemaan.
Jatkoin tänään myös yhden session verran sivulle tuloja naksulla ja maksulla, nyt alkaa tulla jo hullunkiiltoa silmiin, kun Aron istuu sivullani. Kyllä positiivisella palautteella on ihmeellinen vaikutus.
Elviksellä toinen silmä rähmii ja takatassut on anturoista rikki. Joten se ulkoilee nyt villasukat jalassa ja käyttää tassuvahaa. Apteekin tätä suositteli sisäiseen kosteuttamiseen Elvikselle lohiöljyn lisäksi vielä rypsiöljyä, kun kyselin, että mikä voisi näitä halkeilevia anturoita auttaa. Lisäksi koko porukalla on menossa madostus, kun ensi viikolla olisi Elviksen rokotuksen aika.

maanantai harjoituksia

Koko työpäivän minua vaivasi Aronin epäselvä käytös sivu-käskyjen ja seuraamisen yhteydessä. Entistä enemmän haluasin, että kun suoristan itseni, tulee Aron intoa piukassa tarjoamaan sivulle-istumista. Ja nyt näin ei kyllä tapahdu. Joten mitä on tapahtunut, että se tulee vähän onks ihan pakko-asenteella, vai kuvittelenko vaan.
Jokatapauksessa heti kun pääsin kotiin, kokeilin ulkona sellaista, että sanon sivu ja heti kun koira on sivulla oikeassa kohdassa, heitän sille pallon palkaksi. Siis sellainen super-palkka, jolloin sen kannattaa jatkossakin tulla ripeästi ja halukkaasti sivulle. Seurauksena tuli jopa haukkumista ja muutama loikka sivulle siirtymiseen, joten ei siis tätä enempää. Siirryin sisälle peilin eteen ja siinä sivu- vihjettä ja hyvän kokoinen lihapullan pala samasta kriteeristä. Huomasin, että Aron tulee tosi hyvin oikeaan kohtaan, jos heitän makupalan taakseni ja se tulee sieltä takaa suoraan sivulle. Vaikeuksia tulee, kun pitää tulla edestä päin. Joten tätä sitten hinkkailin ja tarkistelin, että mitä siinä tapahtuu. Kun koira oli oikealla paikalla, annoin siinä sivulle useamman namin kertoakseni, että sivulla on maailman paras paikka. Tätä jatketaan tänään.
Sitten muutama sessio tunnarikapulan pitoa, heti kun kapula on suussa ja Aron jähmettyy paikalleen pitämään sitä, heitän Aronia namilla. Mukavasti meni.

Illan hyvän ja pitkän lenkin jälkeen Aron ja Jimmy menivät sisälle ja Elvis jäi ulos reenaileen. Ideana oli seisominen sekä liikkeessä että luoksetulossa ja luoksetulo seisomisesta. Ja näitä kun riittävästi jankkasi ja sanoin maahan, koira jäi seisomaan. No luoksetulon vauhti oli surkea, tänään pitänee ottaa taas vauhtia takaisin, kun se tietää, että stoppaan sen mahdollisesti, se lähtee ravilla. Seisomisasennosta luoksetulo oli myöskin vaikea, vaikka luulin toisin. Eli tätäkin luoksetulon pätkää pitää harjoitella.
Kaukokäskyt otin kokeenomaisesti loppuun ja ne Elvis teki oikein hyvin, malttaa nyt ainakin kotipihassa odottaa tietyssä asennossa seuraavaa käskyä vaikka hyvin tuntuu tietävän, mitä sieltä kohta tulee.

Pentutapaaminen Turussa

Todella ihana viikonloppu takana :-)
Matkasin siis lauantai-aamuna kohti Turkua, siellä siis Frosty fields pentutapaaminen Outi Vesakosken luona. Innoikkaimmat pentusisarukset Pipsa ja Ready olivat jo tulleen edellisenä iltana ja olivatkin viettäneet hyvin penturiekkumispainoitteisen illan, joka ei kyllä pentujen vauhtia yhtään hidastanut. Joten pihaan päästessä Aron, Elvis, Ready ja Pipsa painelivat tuhatta ja sataa.
Aika pian lähdimme kuitenkin kohti agilityreenihallia, mitä luksusta se olikaan, 2 tuntia varattuna meille lämpimään halliin. Käsittämättömän hienoa kaikkien pimeiden ja kylmien ulkoreenien jälkeen. Meidän aksaamista ohjasi Marika Klosner ja Aron oli oikein kiva ja innostunut aiheesta. Meidän heikoin lenkki on vain ne hetket, kun pitää odotella omaa vuoroaan. Aron haluaisi tehdä koko ajan :-)
Kahden tunnin reenin jälkeen palattiin Outin luo ja syötiin ja juteltiin tietysti kaikkea, eniten tietysti koirareeniaiheista. Porukkaan oli tässä vaiheessa liittynyt Loisto-sisko Riikan ja Jarin kera. Pennut juoksi ulkona minkä kerkesivät. Hyvän syönnin jälkeen suuntasimme kohti turun messukeskusta koiriemme jäädessä Outille nukkumaan, siellä oli kv-näyttelyn yhteyteen järjestetty tokon maajoukkueen karsintakoe ja mikäs siinä ihaillessa suomen parhaimpien evl-tokoa. Ja toki meillä oli siellä katsomossa hyvät eväät mukana. Takaisin Outille palattiin iltasella ja vielä oli vähän pakko porukalla puida erilaisia koulutusjuttuja, joten Aron näytti vielä puolen yön aikaan kaukokäskyjen siirtymisiään sekä noutokapulan pitoa. Outi sanoi Aronin pidon parantuneen ja kaukoissa meillä on hakusessa istu-seiso-istu siirtyminen. Mutta käsittämätön Aron, kun vielä iltaruuan jälkeen jaksoi näyttää mitä on harjoiteltu.
Seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa 2 tuntia Lentsua eli ajelimme Leena Välimäen kotipihaan. Nyt menossa oli mukana myös Aronin veli Jäbä perheineen ja kävimme porukalla läpi tokon 5 keskeistä ja tärkeintä teemaa, joiden varaan kaikki rakentuu. Nämä olivat sivulla oleminen, ohjaajasta irtoaminen, tuominen, ja kääk, mitä ne kaksi muuta vielä olivat :-)? No jokatapauksessa jokainen pentu kerrallaan tehtiin ja Aron aloitti. Sen seuraaminen ja keskittyminen oli huonoa ja jouduin namiavusteisesti sitä ohjaamaan. Pitkään aikaan ei ole tarvittu namiavusteisuutta. Sivulle tulot eivät olleet kovin hyviä, haluaisin, että koira tarjoaa spontaanisti sivulle tuloa käynnistääkseen liikken, joten tätä suunnittelin itse kotimatkalla, että sitä pitää vahvistaa. En tiedä onko tässä seuraamisessa nyt jotakin epäselvää, joka tapauksessa motivaatiota pitää vaan mielestäni kasvattaa itse liikkeeseen. Haluaisin semmoisen hullunkiillon aronin silmiin, kun sanon sivu ja seuraa.
Mutta saimme Lentsulta hyvän vinkin kapulan pitoon ja näitä tullaan heti harjoittelemaan kotona sisätiloissa. Siinä koiran itse tarjoaa hyvää pitoa tunnarikapulaan. Jos ohjaaja on tarkka, se osaa poimia sen hyvän hetken siinä pidossa ja heittää koiraansa namilla.
Luoksetulossa ei ollut Lentsulla sanottavaa ja kosketusalustalle irtoaminen oli meille helppoa. Lopuksi näytimme Aronin kanssa loppuhuipennukseksi ruutuun lähetyksen, joka onnistui nappiin. Loppusanoina Lentsu sanoi, että pentujen tulisi harjoitella vielä enemmän asioiden tarjoamista, koiran tulisi olla siis aktiivinen. Lisäksi Lentsu puhui siitä, että epäonnistumisia ei tule pelätä, koiran tulee siis olla rohkea kokeilemaan ja jos jostakin toiminnosta ei tule palkkaa, se ei latistu vaan tarjoaa jotain uutta.

Lopuksi palattiin vielä Outille ja pennut valokuvattiin ja ryhmäkuvia otettiin. Ruoka maistui sisällä kaikille ja lopuksi lähdin ajelemaan väsyneenä ja onnellisena kotiin. Koiran kouluttaminen on kivaa. Kertakaikkiaan oli hienoa nähdä kaikki pennut, siis vain yksi puuttui tästä viikonlopusta. Todella mukavaa :-) Kiitos kaikille osallistujille sekä Outille ja Riikalle ja Jarille.

tokoa Hannan kanssa

Tiistai-illan iloksi meillä oli yhteiset reenit Hannan kanssa sovittuna. Oikein hyvä mieli jäi reeneistä ja kumpainenkin koira teki innolla hommia kanssani.

Aron aloitti, suunnittelin heti alkuun, että mennään idariruudun ymmpärillä seuruuta. Toki ne merkit aluksi houkutti Aronia, mutta hetken päästä me saatiin oikein hyvät pätkät seuraamista, joissa oli vasemmalle kääntyvät kulmat mukana. Aron suoristuu kulman jälkeen oikein hyvin.

Sitten idariruutu pieneni ruuduksi. Ensin motivaatioruutu, sitten seis-alustalle ruutu x2 ja lopuksi tyhjä ruutu. Tämä oli ensimmäinen kerta tyhjään ruutuun, mutta se onnistui juuri niinkuin pitikin. Sitten taisi olla vuorossa noutoa ja yksi pitkän matkan luoksetulo, jossa Aron istui paikallaan tosi hyvin, tuli hyvällä vauhdilla, mutta ei osannut jarruttaa tarpeeksi ajoissa ja törmäsi minuun. Tämän siitä saa, kun olen ottanut luoksetuloja vauhdikkaasti eikä pitkään aikaan eteen istuen. No eipä ongelma ole iso korjata.
Oliskohan lopuksi ollut kaukoja, joissa Aron mielellään tarjoaa siirtoja jo ennen käskyä :-) mutta käskyn kuulleessaan maasta istu on hyvä, kauempaakin käskytettynä.

Elviksen vuorolla samat teemat, eli sitä idaria, joissa ei suoristu kovin hyvin kulman jälkeen ja jäävissä tarjosi mieleisiään eikä suinkaan sitä mitä sanoin. Tosin Hanna huomasi, että käskyni tulivat aika samanlaisilla äänen painoilla, joten tähän pitää kiinnittää huomiota.
Sitten vuorossa oli nouto, jossa takaisin tulo vauhti kapula suussa on ravi. Tää ei korjaannu ihan helposti näköjään. Otin sitten monenlaisia vauhtia lisääviä juttuja.
Sitten luoksetuloa, hyviä stoppeja, mutta myös hyvää ennakointia.
Kaukot, joissa nyt malttoi jo odottaa käskyn jälkeen.
Ja loppuun ruutu, jossa oli vaan lelu, eli laukkaa lelulle. Ja Elvis laukkas :-)

kotinaksutteluja

Viikonloppuna me ei kouluttauduttu millään lailla, lenkkeiltiin ja ulkoitiin vaan paljon. Lauantaina tehtiin pelloilla, metsässä hangessa kahlaamislenkki, jonka jälkeen minä taisin olla se heikoin lenkki. Sunnuntaina oltiin Riitan ja partis-tyttöjen kanssa 2 tunnin metsälenkillä, tästä seurauksena Elviksellä on taas takatassujen anturat ihan rikki. Nyt se kulkee tassut rasvattuina sukat jalassa.
Aron on ilmoitettu näyttelyyn, jännää. Tilipäivänä rahatilanne näytti siltä, että vähän joudun miettimään kuka koira mitäkin tekee ja näin ollen päädyin siihen, että harjoituksen vuoksi Aron lähtee pentuluokkaan 14.2 tampereen ryhmikseen. Elvis jää vielä hetkeksi kasvattamaan lihaa luiden ympärille ja niitä ei välttämättä tarvita Kangasalan tokokokeessa maaliskuun alussa. Eli Elvis suuntaa sinne.
Ja nyt kun Aron on ilmonnut itsensä sinne näyttelyyn, pitäisi jo kiireen vilkkaa tehdä sille jotakin, että se esiintyisi siellä edes jotenkin. Joten tänään naksuttelin sille näyttelyremmi kaulassa seisomista paikallaan. Aika tylsää, joten Petri keksi, että opeta Aron sanomaan terve tassullaan. Siis tätä nyt ei välttämättä tarvi siellä näyttelyssä tehdä :-) Ja sitä me sitten naksuteltiin, eli ensin Aronin piti tassulla koskettaa kättäni joka on alustan tavoin maassa. Kun se sai tästä kiinni nostin kättäni vähän korkeammalle ja otin siihen kosketuksia. Siitä tulikin jo melkein valmis temppu, mutta jatketaan sitä huomenna.
Jotta jotain järkevääkin tulisi koulutultua, otin sisällä kaukokäskyjä sekä noutoja, joissa haettiin laipallinen noutokapula, metalliesine, ruokalusikka, avaimet (nää oli vaikeat).

reenit Kyötikkälässä

Pitkästä aikaa Kyötikkälän kentällä, siellä oli aurattu lumet pois ja vaikka oli jo ilta, ihan hyvin näki reenailla. Reeniseurana meillä oli Riikka ja Jari Loiston ja Touhon kanssa.

Aluksi oltiin Aronin ja Riikan ja Loiston kanssa kentällä, kumpikin puuhasteli omiaan Jarin ampuessa kaksi laukausta kentän reunalla. Itse seurautin Aronia makupalat kädessä ja Aron oli ns. imutuksessa laukausten aikana, hyvin meni, sillä Aron kulki namin perässä reagoimatta itse ääneen.
Sitten otin seuraamispätkiä, mutta seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Seuraamispaikka on siirtynyt vähän eteen ja samalla kontakti ei ole kiinteä. Tosin hyvää tilanteessa oli se, että Aron halusi olla kanssani vaikka siskoa koulutettiin ihan siinä lähellä.
Otin myös yhden onnistuneen maassa olon, tosin lyhyen, mutta halusin varman päälle onnistua. Lisäksi yksi luoksetulo, jossa en vaatinut loppuun tulemista vaan lelu lensi vähän ennen. Tässä vaiheessa vein Aronin hetkeksi sivuun ja otin esille toko-esteen. Ensimmäisen kerran otin sitten hyppyä niin, että Aron istuu esteen takana ja minä toisella puolen sanoen hyppy. Hyvin meni. Tätähän me ollaan harjoiteltu sisällä Petterin sählymailasta ja lasten pikkutuoleista viritetyllä esteellä. Toko-este ei siis tuottanut mitään hämminkiä. Että siinä mielessä saa olla tyytyväinen, sillä tilanne oli kuitenkin erilainen kuin kotona tai kotipihassa.

Elviksen vuoro oli sitten ja jotakin me puuhasteltiin. Seuraamista, jääviä, luoksetulo topilla ja suora, hyppyä ja kaukot loppuun. Hypyssä Elvikselle on sitten vaan niin vaikea ymmärtää, että siellä esteen takana pitäisi istua ja ensimmäisestä käskystä. Ihan käsittömättömän hyvin sille juurtui alokasluokassa se seisominen. Kaukot oli hyviä eikä ennakointia tapahtunut, tosin jälkimmäinen istuminen näytti olevan yhden tassunliikautuksen vajaa, mutta seuraavaksi täytyy taas vahvistaa ripeitä ylösnousuja, nyt näytti vähän turhan rauhallisilta siirroilta. Kohden ei ole koskaan.

paikallamakuu

Eilen meillä oli Aronin kanssa teemana paikallamakuu. Petran ollessa jumpassa, kävelin sillä aikaa Aronin kanssa Kangasalan keskustaan ja uimahallin edessä vähän reenailtiin. Ensimmäisen kerran tuli kyllä koulutuksellista takapakkia, sillä Aron ei kyllä lähtenyt perääni, mutta maahanmeno oli hidas ja muutaman kerran ilmeni, ettei se edes mennyt maahan käskyn kuullessaan. Tässä vaiheessa helpotin harjoitusta, palkitsin iloisemmin ja otin usean pelkän maa-käskyn ja siitä iloisen vapautuksen. Mutta harjoittelimme myös sitä oloa siellä maassa. Sain usean onnistumisen ja kerran meni niin, että Aronin maatessa paikallaan ja minun seistessä kauempana käveli isä ja poika uimahalliin Aronin edestä. Mutta Aron pysyi paikallaan. Kävin vapauttamassa koiran ja sitten otin luoksetulon jättäen koiran ensin istumaan paikalleen. Siinä pysyy hyvin. Lopuksi kiertoja ja leikkiä lelulla, jotta yhteisestä harjoituksesta jäisi hyvä mieli.

Illalla otin samaa makuuta vielä kotipihassa, ihan lyhyitä jättöjä ja siitä istumisen kautta ylös onnistuen. Mietin kuitenkin vielä nukkumaan mennessä, että onko nämä harjoitukset liian vaativia puolivuotiaalle, mutta täytyy seurata Aronin asennetta.

lenkki mobiliasta ja pienet harjoitukset

Tänään auto jäi parkkiin Mobilian parkkipaikalle ja siitä tasan tunnin reipas lenkki kiertäen Kaivannon sairaalan, yllättävän hyvin näki pimeässä metsässä, onneksi on lunta. Sen päälle parkkipaikalla päivän harjoitukset.

Aron aloitti paikalla makuulla, se yllättävää kyllä lähti perääni ja vielä toisellakin kertaa. Joten tätä pitänee nyt harjoitella lisää. Lopetin tietysti onnistuneeseen harjoitukseen, jossa koira pysyi maassa minun kävellessä kauempana. Yritin myöskin kehua kauempaa koiraa, että hyvä kun makaat siellä, ihan oikein. Sitten erilaisia seuraamisia lennosta seuraamaan ja perusasennoista.

Sitten Elviksen vuoro, joka oli päivän yllättäjä. Seuraamiset oikein hyviä, ei sellaisia sähellyksiä kuin eilen, kontakti pysyi ja seuraamisen mukana hyvin. Yksi liikkeestä seisominen, jossa pyshtyi hyvin, ainoastaan vähän tassut vipattaa, kun palaan ja kävelen koiran ohi. Ja tämän päälle niitä kaukoja, joissa Elvis nousee maasta istu-käskyllä istumaan, sitten olen vain hiljaa ja lasken viiteen, kunnes palaan palkkaamaan koiran. Näissä tuli myös hyvät onnistumiset.

Lopuksi Aron tuli vielä kerran autosta pois, vein sen paikallamakuuseen, kävelin kauemmaksi, seisoskelin jonkun aikaa ja palasin koiran sivulle, josta vapautin ja annoin kaikki loput makupalat taskusta. Tää oli sellainen ehkä itselleni rauhoittamisjuttu, että eihän meille jää mitään jännitettä tähän paikallamakuuseen, kun ollaan iloisia onnistuneesta makuusta.

tokoilua

Eiliselle oli sovittuna tokoreenit Hannan kanssa ja meille uuteen reenipaikkaan Tampereen ammattiopiston pihaan. Hyvä että tulee reenailtua erilaisissa paikoissa.

Aronin ohjelmaan kuului alokasluokan luoksepäästävyys, Hanna kävi Aronia koittamassa ja hyvin se istui siinä sivullani, ensimmäinen kerta kuitenkin oikeastaan nenä namissa kiinni. Sitten otin vähän pk-tottis ilmoittautumistyyliin, että seurautin koiraa ja pysyhdyin Hannan eteen. Tässäkin ihan ok. Sitten seuruuta, kontakti ja asenne olivat kivoja. Tämän jälkeen yksi nouto, joka oli oikein hyvä mielestäni, palautusvauhti on parempi kuin Elviksellä. Sitten siirryin vähän sivumpaan reenailemaan, sillä nyt pyysin Hannaa ottamaan Heimon kehään ja meidän oli tarkoitus pitää reeniä yllä niin että lähistöllä joku toinen tekee. Hanna puuhastelessa Heimon kanssa kävin läpi jääviä asentoja, kaukokäskyjä ja lopuksi perusasentoa ja kontaktia, vaikka näköetäisyydellä Heimo puuhasteli omia juttujaan. Kontakti ja asenne hyvät, mutta lopussa piippailua, kun Aron olisi halunnut ponkaista Heimon luo, pysyi kuitenkin paikallaan.

Elviksellä oli teemana avoimen luokan liikkeet, nämä käytiin läpi ja kyllä siinä vaan reeniä riittää vaikka itse ajattelin liikkeiden olevan varmalla pohjalla. Elviksellä on vähän liian kivaa reenata ja tämä näkyy vallattomuutena. Voi ne kaukokäskyt...niiden piti olla hyvässä mallissa, mutta kun Elvis nousee hienosti istumaan käskystä, ennakoi se samantien perään jo sen tulevan maahan-käskyn. Joten nyt reenataan vaan sitä, että koira pitää asennon. Avoliikkeiden jälkeen onnistuneet ruudut ja tähän olinkin oikein tyytyväinen.

Kangasalan keskustassa

Tänään tehtiin koulutuslenkki Kangasalan keskustassa Aronin kanssa. K-market kesäpäivän edessä vähän seuraamista ja kontaktia vieraiden ihmisten kulkiessa ohi, sitten kangasalan torin laidalla paikalla istuminen ja vähän kiertoja, sitten käveltiin r-kioskin ja kangasalan sanomien eteen. Siellä otin pätkän paikalla makuuta, tässä ensimmäisellä kerralla Aron lähti perääni, jatkossa pysyi paikallaan. Kävin aina välillä palkkaamassa koiran ja itse kävelin kauemmaksi, kiipesin vähän matkaa portaita tai seisoskelin hetken. Ihan hyvä tuli. Sitten vähän seuraamista, mutta tässä olisin toivonut iloisempaa ja intensiivisempää kontaktia. Lopetin hyvän kontaktin kohtaan.
Sitten lenkki jatkui kierrellen uimahallin edestä ja vähän matkaa Aron sai mennä vapaana. Hetken päästä kuljettiin taas ihan keskustassa ja tässä vaiheessa oltiin kunnan talon edessä, sieltä porhalsi herra kunnajohtaja mäkelä ja hänellä oli musta karvalakki päässä. Aron haukahti tätä kulkijaa, mistä kunnanjohtaja antoi Aronille palautetta, äläs kuule minua hauku. Eikä se Aron yleensä ole haukkunut ihmisiä, että voi plää....Kunnanjohtajan mentyä otin vielä vähän kaukokäskyjä, näistä Aron oli ensin vähän hämmentynyt, sillä niitä on harjoiteltu vaan sisällä. Mutta muutaman helpon maasta istumaan nousun jälkeen sain muutaman hyvän siirron noin 2 metrin etäisyydellä. Tässä vaiheessa oli pakko helpottaa, kun ympäristö oli uusi tähän liikkeeseen. Sitten lähdettiinkin kävelemään kohti autoa, joka oli kirkkoharjun koulun pihassa. Siellä otin Aronin iloksi vielä pari juttua, autoon menoa ja lumipenkan päälle kiipeämistä. Autoon menossa harjoittelin vain, että koira lähtee kaukaa kohti avonaista takaluukkua ja heti kun on autossa saa sinne palkkaa. Tehtiin muutama semmonen vauhdikas lähetys.

Ylipäätään kontakti olisi saanut olla tänään Aronilla parempi. Tosin makupalat ei olleet mitään suurinta herkkua, kuivamuonaa ja naksutin oli jäänyt kotiin, jolloin hyvä-sana seuraamisissa on vähän laimeampi. Ja ehkä ympäristö alkaa kilpailla huomioista, joten ensi kerralla vähän parempaa namia mukaan ja taisteluun, että minä veisin aina voiton ympäristön kanssa.

metsälenkkejä ja tokoharjoituksia

Kuluneiden päivien aikana me ollaan nautittu ihanista lumisista metsistä sydämen pohjasta. Vaikka pakkanen tänä aamuna paukkui -21 astetta, se ei tuntunut koiria haittaavan. Elvis ja Aron juoksevat paljon yhdessä, lumihangessa jahtaavat vuorotellen toisiaan. Ja miten ihanan leppoisia ne on lenkin jälkeen.
Aronin pikaisissa ulkoreeneissä on ollut teemana ruutu, luoksetuloa, kiertoja ja eilen lennosta seuraamista. Ruutuharjoituksissa olen tehnyt aina yhden motivaatioruudun eli juokse sataa ruutuun ja heti alustan kautta luokseni lelulle. Sitten seuraavassa lähetyksessä on tullut seis alustalle ja heitän narulelun ruutuun ja sitten taas leikitään. Tämä on oikein kivaa Aronista. Luoksetuloissa jätin eilen Aronin istumaan ja kävelin ihan kunnon matkan päähän, nyt Aron nousi ja lähti perään, otin saman uusiksi ja nyt se pysyi siellä nätisti. Siitä käsky tänne ja en ottanut sitä eteenistumaan, vaan vauhdin ollessa loistava heitin lelun ohitseni ja koira sai painaa lelun perään. Ja samoin noissa kiertoharjoituksissa lelu lentää ja me pidetään hauskaa, aina silloin tällöin hyvä stoppi ja lelu lentää koiran luo. Aron vaan tosi äkkiä alkaa ennakoida näitä.
Sisäharjoituksissa päätin saada maahan-istu-maahan kauko-ohjauksen jollekin tasolle. Ja kun Aron nousi oikealla tekniikalla edessäni maasta istumaan oikein, otin koiraan etäisyyttä, paransi palkan laatua ( eli makkaran pala lentää koiran jalkoihin, jos se tekee oikein) ja mihin me päästiin. No niin pitkälle, että 7 metrin etäisyydeltä Aron nousee istu-käskyllä maasta oikein istumaan, huippua! Piti eilen ihan mitata matka, missä Aron on olohuoneessa ja minä ohjaan sitä eteisen käytävän päässä.
Elvis kerää motivaatiotaan kevään kokeita varten. Täällä meidän nurkilla on 7.3 talvitokokoe, sieltä meillä on tavoitteena ykköstulos avoimesta. Joten nyt kun pakkanen lauhtuu, alan ottamaan selkeää kohti koetta reeniä, eli liikkeitä palkatta ja kokeenomaisesti. Ja heti kun kyötikkälän kenttää vaan aurataan, niin pääsee tekemään näitä ihan siihen koepaikalle.

sisäreenejä

Ulkona on kovasti pakkasta, joten suurin osa meidän reenailuista tapahtuu sisällä. Aron tarvitsisi jo kovasti reenejä, missä olisi vieraita koiria ja kentällä tapahtuvia häiriöitä ympärillä. Niitä odotellessa tehdään sitten pikkuharjoituksia sisällä. Eilen oli kuitenkin niin paljon energiaa havaittavissa, että ensin mentiin metsässä vajaa tunnin lenkki, jossa kaikki koirat juoksivat vapaana. Huomasin, että minulla ei ollut Jimmylle edes hihnaa mukana, onneksi ei ketään tullut vastaan. Sitten ennen autoon menoa Aronin kanssa otin pitkästä aikaa ruutua ja kiertoja ja vähän seuruuta niiden päälle. Ruutuun menossa asenne on kyllä kiva. Iltasella Aron harjoitteli vielä kanssani monenlaista sisällä, tein liike kerrallaan ja vaihdoin aina sitten liikettä nopeaan tahtiin. Tämä ihan Lentsun vinkistä, sillä hän muistutti joulukuun koulutuksessa, että siellä tokokokeessakin mennään liikkeestä toiseen. Joten ensin otin paikalla makuuta, Aron olohuoneessa ja minä poistuin paikalta eteiseen ja eteisen kellosta katsoin aina 15 sekuntia ja palasin koiran luokse palkkaamaan. Sitten kävin läpi jäävät asennot, käsky tuli aina peilin edessä, josta pystyin katsomaan koiraa tuijottamatta, että tuleeko asento heti ja nyt kaikki asennot löytyivät, ainoastaan maahanmenossa meni ensin istumaan ja siitä maahan. Nämä eri asennot sekalaisessa järjestyksessä on olleet Aronille vaikeat. Sitten vähän kaukokäskyjä, näitäkin on harjoiteltu vähän joka ilta, itse seison koiran edessä ja maasta istumaan menee suht mukavasti, Aronin lemppari on maasta seisomaan ja takaisin maahan. Istumisesesta seisomaan-asennossa tulee helposti askeleita eteenpäin, jos yhtään yritän ottaa välimatkaa. Sitten kokeilin kaukaa maahanmenoja ja nää on kivoja, jätän Aronin seisomaan tai istumaan ja kävelen eteisen toiseen päähän, sieltä maahan-vihje ja Aron tekee sen liikkumatta eteenpäin, jes.
Näiden jälkeen pieniä haasteellisia noutoja, kuten ruokalusikan noutoa, tässä Aronin on pidettä suu hyvin tiukasti supussa, sillä ruokalusikka tipahtaa äkkiä hampaiden välistä, jos aukoo suutaan. Aron siis huolehtii itse, että lusikka pysyy paikallaan. Sitten noudettiin isoa metalliesinettä, tässäkin asenne ihan kohdallaan. Sitten kokeilin avaamatonta rusinarasiaa, tämä meni pureskeluksia, liian haastavaa noutaa jotakin syötävää.
Lopuksi pienet hyppelyt, rakensin taas hyppyesteen lasten jakkaroiden tukemana ja siinä tehtiin hyppyä minua kohti, hyppynouto ja hyppy minusta poispäin. Kivaa oli.

Hyvää Uutta vuotta

Vuosi on vaihtunut ja tammikuuta mennään. Joulukuussa blogin kirjoittaminen oli heikkoa, tosin treenitkin olivat normaalia vähemmässä. Joulunvietot verottaa vaan kummasti, samoin talvinen sää.
Aronin kanssa tehtiin paljon sisäreeniä ja uutena asiana tuli hyppy. Tein ensin hyppyesteen eteiseen, kaksi lasten jakkaraa, joiden väliin rimaksi Petterin sählymäila. Sitten Petra, makupalat ja ruokakippo esteen toiselle puolen ja minä toiselle puolen. Aina kun Aron hyppäsi esteen yli, naksautin ja äänen kuullessaan Petra tiputti makupaloja kippoon. Aron kun oli syönyt makupalat, hihkaisin hyppy ja Aron lähti tulemaan luokseni hypäten esteen yli. Petran tärkeys oli siinä, että koira jatkoi hypyn jälkeen suoraan eteenpäin makupalakupille, eikä sen tarvinnut kääntyä heti hypättyään puoleeni, jolloin itse hypystäkin tuli huono. Ja tämä oli Aronista hirmu kivaa, eikä vaatinut montaakaan toistoa, että se tajus, mitä on hyppy. Koska meillä on aika pitkä eteinen, mahtui siihen toinen hyppykin perään, joten kohta otettiin sisä-agilityä, jossa Aron hyppeli jumppasarjaa eli kahta hyppyä peräkkäin. Sitten tokomaisena versiona jätin Aronin paikka-käskyllä istumaan esteen taakse ja vasta käskystä sai lähteä hyppäämään. Yhtenä iltana kokeilin myös hyppynoutoa ja tämäkin toimi ihan ihmeen hyvin, kapula oli esteen takana ja hyppy, hae käskyillä kapula ja Aron lensivät hypyn yli.

Elvis reenaili kaukokäskyjä kisakuntoon, nyt ainakin avon-siirtymiset pitkältäkin matkalta näyttävät oikeilta.

Aronin tokoreeneissä ääntely seuraamisessa on lisääntynyt :-( Mitä kiinteämmin se pitää kontaktia, sen paremmin voi kuulla piip piip. Jos ohi kävelee ihmisiä, joiden perään sen tekisi mieli sännätä, mutta palkaan sitä sivulla istumisesta, se kyllä pysyy paikallaan, mutta piip ääni kuuluu siitä, ettei se omasta mielestään halua jättää paikkaa ja silti vieraat ohikulkijat houkuttaa sitä. Se pitää kontaktin, mutta kai se sivusilmällä seuraa myös niitä ihmisiä. Ääntely lisääntyi katastrofimaisesti samalla viikolla kun tein vauhtitreenejä, eli alustaa, ruutua ja vauhtinoutoa. Ei kivaa. Onneksi meillä on tässä kuussa luvassa hyviä ihmisiä ja apua koulutukseen,tarkoitan Riitta Jantunen-Korria ja Lentsua, sekä 23.päivä alkavaa Frosty-fields-tapaamista turussa Outin luona :-)

Ulkoreeneinä Aronilla on ollut tänään sekä eilen tehostettu kontakti tien päällä. Huomasin kolmen koiran kanssa remmilenkeillä, että tästä ei tule nyt yhtään mitään. Jos kaksi partista vielä asettuu sivulle vastaan tulijan tullessa vastaan, niin Aron ei sitä osaa, vaan pyrkii kohti vastaantulijaa ja vaikeeta on pitää sitten pakkaa kasassa. Joten Aron käy nyt joka päivä kanssani kaksin remmilenkillä ja vahvistan kontaktia, ihmisten ohittamisia ja hihnassa vetämättömyyttä. Kahden tehokävelyn jälkeen vaikuttaa, että toivoa on hyvän hihnakulttuurin saavuttamiseen.
Muuten me ollaan ulkoiltu ja lenkkeilty välillä ehkä liiankin pitkiä lenkkejä, mutta talviset metsät vaan on niin ihania ja väsyneet koirat lenkin jälkeen. Aronin kasvattajat vielä tulee ja huostaanottaa sen tällä lenkkimäärällä. Eilen käytiin ennen vuoden vaihtumista melkein 2 tunnin lenkillä vehoniemen metsissä, siellä oli enemmän lunta kuin ajattelin ja itse olin aivan puhki, kun päästiin autolle. Elviksen anturat ei oikein tykänneet pakkaslumesta ja nyt ne ovat halkeamia täynnä :-( Sen anturat ylipäätään ovat sen heikko kohta, ne helposti aukeaa, jos esim. kesällä mennään liikaa pyöräteitä pitkin asfaltilla.

Joulukuunlopun ohjelmaan kuului myös koiraton perheretki laivaristeilyineen tukholmaan. Sillä välin Aron piti Loisto-siskoaan liikkeellä Riikan ja Jarin luona. Lisäksi Aron osoitti olevansa jouluhenkinen koira syömällä meidän piparkakkutalon, sekä Riikalla se pisteli poskeensa joulutorttuja ja limppua, omine lupineen tietenkin, onneksi sen vatsa kesti kaiken. Jimmy ja Elvis olivat Karkussa Mirkun hoivissa ja erityisesti Elviksellä oli siellä kivaa. Se oli juossut intona greyhoundien perässä ja nauttinut koirakavereista. Jimmy oli ollut sohvan alla ihan kypsänä, että tyhmä paikka. Se kun oli loukkaantunut, että se sillä tavalla jätetään vieraaseen paikkaan. Ekana päivänä se oli kesken lenkin päättänyt lähteä Mirkun talolle takaisin, sillä Jimmyn logiikalla sen äiskä voi tulla koska vaan hakemaan sitä takaisin kotiin, silloin on parempi olla valmiina.
Mutta toivotan kaikille oikein hyvää ja treenirikasta uutta vuotta 2010.