viikonlopun tokoilut ja niitä riittää

Ihana ja aktiivinen kotiharrastusviikonloppu kohta takanapäin. Sen lisäksi, että koirat ovat saaneet hyviä lenkkejä ja koulutusta, vein myös lapsia lauantaina uimahalliin, laitoin uunilohta ruuaksi, sunnuntaina hiihdettiin lasten kanssa kyötikkälässä ja mukana olivat vielä Anniina ja Aleksikin. 4 lasta hoitaa kyllä ihan helposti, varsinkin kun tytöt ja pojat ovat samanikäisiä ja tekevät keskeneen kaikenlaista ilman aikuisen apua.

No lauantaina menin kuitenkin Elviksen kanssa kyötikkälän kentälle. Siellä oli melkolailla lunta, mutta kisafiiliksiä hakiessa otin kaksi luoksetuloa siellä hangessa. Elvis tuli hyvällä laukalla lumesta huolimatta. Piti kuitenkin siirtyä tien toiselle puolen reenaileen, kun hankireeni on niin työlästä. Kävin ongelmakohtiamme lävitse ja otin yhden kokonaisen luoksetulon pysäytyksineen. Koko luoksetulo oli stoppiin asti ihan ok, seisahduksen jälkeen kun sanon tänne-lähtee ravissa luokseni. Tässä kohtaa koiran ilme on, että teinkö jotakin väärin, kun pallo ei lentänyt ja palkkaa ei tullut. Tätäkin kohtaa pitäisi reenata ja suullisesti kehua siinä kohtaa.
Sitten yritin parannella sitä noudon paluuvauhtia ja tein mielenkiintoisia kokeiluja. Jätin koiran istumaan ja kävin heittämässä kapulan tosi kauas, sitten koiran ohi ja koiran taakse noin 15 metrin päähän ja siitä hae. Elvis lähti lujaa ja tuli takaisin päin lujaa, uusin tämän ja hyvältä näytti, laukkaa tulee kapula suussa. Näitä pitäisi ottaa ilmeisesti heti sata lisää, sillä kolmas nouto oli näiden kahden vauhdikkaan jälkeen normiliike ja siinä palautus oli ravia. No tää ei taida viikossa enää muuttua mihinkään. Tämän jälkeen lähdinkin kaikkine koirien kanssa hyvälle metsälenkille, jossa lunta kerääntyi ihan kiitettävästi partisten tassuihin.

Illalla oli Aronin reenivuoro, (tätä ennen olin yhden reenin tehnyt kotipihassa, mikä piti sisällään luoksetuloja eteen istumaan ja yhden noudon, joka näytti todella hyvältä). Käveltiin löytytexin parkkipaikalle ja siinä otin ruudun loppuosia eli makuuasennosta kutsun sivulle seuraamaan. Näitä sai ottaa monta, sillä ihan aina ei Aron malttanut odottaa käskyä, mutta onnistumisia saatiin. Sitten seuraamista, mutta tää ei nyt pelitä. Tästä lisää myöhemmin.
Lopuksi kiertoja ja keskellä parkkipaikkaa oli joku mönkijä, jota Aron kävi kiertämässä. Siihen otin kaksi stoppia ja pari kiertoa palkkasin vain pelkästä kiertämisestä lelua heittämällä ja leikkimällä. Kotimatkalla oli pakko pysähtyä vielä nesteen pihaan ja ottaa seuraamista. Huoltoasema Nesteellä on hyvät ikkunat, joiden kautta näen Aronin asennon seuraamisessa. Nyt teki hyviä seuraamispätkiä.

Sunnuntaina Elvis vain lenkkeili ja Aronin kanssa meillä oli treffit Miinu Mäkelän bordercollie Bertan kanssa Kangasalan prismalla. Olin jo etukäteen vähän miettinut mitä reenataan, kun Miinusta sain apua.
Aron teki siis:
-ohjattua suunnan harjoittelua
eli Miinu käveli kummankin lautasen läpi liikkeenohjaajamaisesti ja Aron istui sivullani lähetyspaikassa. Yhdessä me käveltiin merkille ja Aron jää siihen seisomaan, sitten minä peruutan, pysähdyn ja näytän vasen. Miinu on siis vienyt vasemmalle lautaselle namia. Kolmesta toistosta eka meni hyvin, toisella meni metrin verran oikealle kunnes kääntyi vasempaan ja kolmannella taas ihan oikein. Seuraava reeni on siis suunta oikea ja sitten lautasen voisivat lähteä jo taaksepäin.
-merkkiä
eli kaksi lähetystä merkille, hyvin meni. Ekassa heti kun koira oli merkillä niin jes ja luokseni leikkimään. Tokalla heitin lelun koiralle palkaksi merkin taakse.
-ruutua
Meillä on pitkään ollut ruutuna vain pelkät kulmamerkit ei siis mitään nauhoja. Nyt ruutu oli merkattu keltaisilla nauhoilla ja ensimmäisellä lähetyksellä Aron saattoi häiriintyä näistä, sillä juuri ennen ruutua se pysähtyi ja katsoi minuun. Uusinnoilla se sitten meni hyvin ruutuun. Toinen ruutuun lähetys oli ns. motivaatioruutu eli heti ruudussa olevalle alustalle päästyään huudan jes ja luokseni leikkimään. Kolmannella ruudulla ei tainnut olla alustaa, mutta seis käskyn jälkeen Aron pysähtyi nopeasti ja lähti sitten tulemaan minua kohti. Otettiin siis vielä neljäs ruutuun lähetys, jossa koira meni hyvin tyhjään ruutuun, kuuli seis-käskyn ja pysähtyi ja heitin lelun sinne ruutuun. Jatkossa taidan kokeilla ihan vain tyhjiä ruutuja, sillä alustan poistumista ei Aron huomaa ja miksi sitten pitää siellä kohdetta, jos osaa pysähtyä ilmankin.
-luoksetulo liikkeenohjattuna
Tämän idean bongasin Pia Pursiaisen blogista. Eli tarkoituksen harjoittaa koiraa myös siihen liikkeenohjaajan käskytykseen. Joten tehtiin alokasluokan luoksetulo Miinun puhuessa ne rimpsut että seuraavana luoksetulo onko ohjaaja valmis. Tämä onnistui oikein hyvin, ei siis mitään parantamista tässä, istui eteenikin ihan avustamatta hyvin.

Sitten Aron menikin autoon ja tauon jälkeen otettiin seuraamista. Tämä on nyt huonossa jamassa. Seuraa-käsky edustaa Aronille tällä hetkellä jotakin epämääräistä kulje mukana-juttua, jossa kriteerini vaihtelee naksahduksesta toiseen, Aron on epävarma ja alkaa piipittää ja tarjota kaikenlaista. Välillä se on liian edessä tai liian kaukana sivulla ja se ääntelee. Ja meisti naksauttaa milloin mistäkin. Kokeeksi vaihdettiin ihan toiseen liikkeeseen ja ääntely loppuu heti. Välillä otettiin vähän kaukoja ja liikkeestä istumisia. Näissä äänetön, mutta heti kun tulee sivulle ja sanon seuraa, epävarmuus alkaa. Miinu huomasi, että jo ensimmäisessä perusasennossa Aron oli hiukan liian edessä ja kun siitä lähden liikkeelle, se meneekin vasta eteen ja en voi naksauttaa, kun ei ole kohdallaan ja sitten se oravanpyörä alkaa. Joten nyt ei auta kuin pilkkoa tämä liike taas alkutekijöihin ja tässä tarttee jo Supo-äiteen Outin apua, onneksi kuulin huhuja, että Outi on Kangasalla ensi viikonloppuna. Outi Apua!!

ja luoksetulossa ennakointia

Tämä on kyllä ihan epätoivoista....
Kävin koko koiralauman kanssa reilu 1½h lenkin, jonka päätteeksi suunnittelin hyvän mielen reenin kotipihaan Elvikselle. Ajatuksena oli ottaa vain hyviä ja iloisia luoksetuloa seisomisasennosta tänne sekä pitkällä matkalla tule-käskyllä suoria luoksetuloja. Seisomisasennosta huomasin, että Elvis lähtee siitä ravilla luokse. Joten otin niitä muutaman toiston, eikä yhdessäkään se lähtenyt laukalla. huoh. raviluoksetulot on niin ankeita. Siitä seuraava askel taaksepäin on se, ettei se tule luokse lainkaan. No että sai ylipäätään laukkaa luoksetuloon otin monta toistoa ja pitkillä etäisyyksillä, lähes niin että Elvis laukkasi läpi pihan luokseni. Varmaankin viidennessä tule-luoksetulossa se otti laukan heti lähtiessä, joten tähän piti lopettaa. Mutta on tämä vaikeeta, kuinkahan alas ehdin vielä viedä Elviksen motivaation ennen koetta. No luoksetulojen jälkeen seurautin Elvistä kohti kotiovea ja siinä se seurasi oikein hyväntuulisena ja lopetin kohtaan "täyskäännös ja liike seis" mikä onnistui Elvikseltä loistavasti.

Aron harjoitteli sisällä noutoja ja kapulan hillittyä pitämistä ensin ohjatun noudon kevyellä kapulalla, jossa huomasin, että ai kauhee, miten se olis halunnu leikkiä sillä vaan. Sitten reenailtiin ja keskitin naksun siihen kohtaan, missä Aron pitää kapulaa purematta suussa. Nuo pidä harjoituksen on sille hyvin helppoja, se osaa tällä hetkellä pitää kapulaa suussaan purematta ja pyörittämättä kun se istuu paikallaan, mutta heti kun otan liikettä kapula suussa, saan tämän pienen haasteen näkyviin. Eli harjoittelimme kohtaa nostaa kapulan edessäni maasta ja asettuu istumaan kapula suussa eteeni purematta kapulaa.

Lyhyt reeni Elviksellä

Aronin vatsatauti alkaa helpottaa, vielä aamulla se teki hyvin löysän kasan ulos, mutta yö saatiin onneksi nukuttua. Keitin sille aamupalaksi riisivelliä ja vielä aamupäivällä oli tullut ulos löysää. Mies kertoi vieneensä Aronia viisi kertaa työpäiväni aikana ulos asioille, mutta vain yhdellä kertaa oli tullut löysää. Joten iltapäivällä kera attapekt-tablettien Aron sai pienen määrän piimää, raejuustoa ja riisiä ja samanlaisen pikkuaterian iltapalaksi. Pysyisivät nyt kiinteänä.....Joten Aron on täydellisellä koulutustauolla, koulutukseen tarvitaan makupaloja ja hetken jo harkitsin jotakin leluriekkumisia ulkona, mutta parempi nyt antaa toipua ja jatketaan kun vatsa on kunnossa. Ihmeen rento kaveri kuitenkin tänään vaikkei ole nyt älytehtäviä ollutkaan.

Elvis teki kanssani 10 minuutin reenin, joka piti sisällään paljon erilaisia liikkeestä seis-juttuja, alkoi lupaavasti, koira kävi istumaan käskyn kuultuaan. No muistin sitten sanoa seiso-käskyn oikealla äänenpainolla ja sitten alkoi taas toimimaan :-)
Sitten luoksetulon pariin, ensin monta harjoitusta seisomisasennosta tänne, eli se luoksetulon loppuosa. Tässä menisi mielellään suoraan sivulle, tosin eihän sillä kokeessa niin väliä ole, mutta kun tänne tarkoittaa istu eteeni, niin otin muutaman toiston myös tänne lyhyeltä matkalta. Sitten suunnittelin stoppia, mutta nyt ennakointia näkyi niin paljon, että otin neljä suoraa luoksetuloa, kunnes viidennellä uskalsin stopata. Tämä meni niin nappiin, pienellä ennakoinnilla eli tulee laukalla, mutta melkein ravivauhti, sain koiran pysähtymään niille sijoilleen pelkällä suullisella käskyllä. Tämä stoppi oli niin hyvä, että kehujen kanssa leikittiin ja Elvis sai mennä lelu suussa autolle asti.

toivoa ja epätoivoa

Elviksen heikoimmat osuudet avon tokotuksessa ovat:
-seuraamisen paikka
-liikkestä seisomisessa paikan pito kun kävelen ohi
-luoksetulon stopit, vauhti/ennakointi
-noudon palautusvauhti

Ja tottakai fiksuna tai vähemmän fiksuna reenattiin näitä kaikkia kotipihassa heti töiden jälkeen.
Seuraamisen suoristamiseen tein ruudun kokoisen neliön, jossa seurautin tätä pikku-idaria ympäri. Tavoite oli aina kulman jälkeen suoristuva koira ja siitä pääsen palkkaamaan. Nyt ei tullut ainakaan tehtyä liian pitkää seuruuta, kun menin neliöö ympäri, mutta sitä sainko sen suoristumaan oli yksin vaikea seurata. Tässä idarilla otin vaikka kuinka monta liikkeestä seisomista, joiden päälle kävelin idarityyppisesti ruutua ympäri tai palasin ja kävelin koiran ohi. Sain monta onnistunutta suoritusta, missä koira seisoo eikä tassukaan liiku vaikka minä liikun.
Sitten laitoin jakkaran keskelle pihaa ja ajattelin, että kiertoja ja näiden yhteyteen stoppeja. Tosin Elvis ei lähde kiertämään laukalla vaan käskyn kuultuaan lähtee ravilla ja saattaa kesken matkan pysähtyä miettimään, että pitikö kiertää. Sitten kun se on kohteen takana pääsen sitä suullisesti kehumaan ja sitten se tuleekin iloisesti luokseni. Joten kokeilin vauhtia kiertoon sillä, että lelu oli jakkaran takana, jolloin Elvis lähti laukalla kohti kierrettävää kohdetta. Kerran kohteen takana oli noutokapula ja tässä oli palautusvauhti tärkeä, tuli sieltä ravilla kapula suussa, enkä palkannut siitä.
No sitten luoksetuloa stopeilla ja ilman ja monta erilaista. Mutta päivän avainsana oli yksi terävä seis-käsky ja siitä pallo palkaksi, yhden kerran laukkasi ainakin kolme metriä ennen kuin pysähtyi, joten tästä ei tullut mitään palkkaa vaan otin uusiksi ja nyt Elvis stoppas tosi hyvin.
Tekis vieläkin mieli mennä jatkamaan, mutta täytyy nyt miettiä.

Aron oli viime yönä kovin levoton ja aamuyöstä eteenpäin ihan kuralla ja oksensi aamulla pari kertaa matolle. Joten en uskalla sitä nyt kouluttaa, ettei makupalat vie mahaa kipeämmäksi ja sairaan pitäisi levätä. Tosin Aron on parhaillaan ihan kuumana, että mitä voisi tehdä.....se haluaa koulutusta, mutta ei, pyytää takaovella päästä ulos ja kun päästiin niin pakertaa jotakin hankeen :-) Aron sai parin tuntia sitten puoli desiä piimää ja siinä seassa 2 mittaa tehobaktia. Ei ainakaan vielä auta.

kokeenomaista reeniä

Tänään reenailtiin kokeenomaisesti Riikan ja Jarin kanssa kyötikkälässä. Elviksen ohjelmassa oli käydä avoimen luokan liikkeet läpi Riikan ollessa liikkeenohjaaja. Mentiin liikkeet koejärjestyksessä ja palkatta, tosin kehuin koiraa liikkeiden välissä, mutta parhaiten Elvis keskittyy, jos se kanssa tekee liikkeet putkeen ilman suuria vapautuksia ja hillumisia liikkeiden välillä.
Joten seuraaminen:
-tässä näkyy into ja halu työskennellä, mutta tekninen osaaminen on kadonnut johonkin. Etupää tulee vähän eteenpäin ja takapää irtoaa toiselle uralle. Paha sanoa tästä yhtään mitään, mutta työtä se vielä vaatii.
liikkeestä maahanmeno:
-ok
luoksetulo:
-tässä otin vaan lyhyen suoran luoksetulon, kun stoppi ei ole hallussa. Tuli aika löysästi ja eteenistuminen taisi olla vähän vino. Tuli nyt kuitenkin suunnilleen niin kuin pitää.
liikkeestä seisominen
-taisi ottaa muutaman askeleen vielä käskyn jälkeen, mutta pysähtyi sitten. Suurin vaikeus on siinä vaiheessa kun kävelen koiran ohi, nyt alkoi tassutella perään. Ja just kun se eilen kotipihassa teki sen ihan nappiin. Joko tarvitsee tilata se "kyllä se kotona osaa pipo".
Nouto
- tässä lähtee hienosti kapulalle, tulee takaisin ravissa.
Kaukot
-näistä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki :-)
Joten millä tehdä seuraaminen paremmaksi, luoksetulo nopeammaksi ja terävämpi pysähdys ja noudon palautusvauhti samaksi kuin meno?

Aron naksutteli jotakin iltasella ja se on kyllä hauska tapaus, tykkää kuin hullu puurosta peruutella ja millä vauhdilla :-) Jes Aronille kuitenkin siitä, että olen saanut sen tajuamaan seuraamisessa peruuttamaan. Eli perusasennossa ollaan ja siitä askel taakse, kulkee ihan oikein mukana ja istahtaa takaisin oikealle paikalle. :-)

teemana nouto

Aronin viikonlopun teemana esineen pitämistä:

luovutustilanteita myös noutokapulalla.

Elvis oli ihanan pimpo, kun ulkona tuulee ja pakkastaa, joten pikaiset palloreenit kotipihassa. Ne sisälsivät luoksetuloja, joista sai pallon, stoppeja ja kiipeämistä lumikasan päälle ja kaikista palkaksi pallo. Tuli kauheen lujaa ja monta stoppia meni ohi vauhdin takia.

Myös yksi pitkä kokeenomainen seuruu sisältyi loppuun, sieltä nousi muutama juttu reenin keksipisteiksi ennen koetta:- täyskäännös ja liike seis, meinaa jatkaa matkaa täyskäännöksen jälkeen ja toinen oli -liike seis ja liikkeelle mars ilman pompahdusta.

vähän kaikenlaista

Ohjattukokeilut eivät näyttäneet tehneen hyvää, sillä iltapäivällä otin teemana oikeee ja Aron oli vähän hukassa. Muutaman toiston jälkeen se alkoi taas sujumaan, mutta päätin, että tässä liikkeessä etenen nyt loogisesti ja otan vielä ensi viikolla joko pelkästään vasen tai pelkästään oikee vuoropäivinä ja makupalalautasilla. Kun viisi toistoa per reenikertaa menee sujuvasti, makupalalautasen, jotka ovat nyt viiden metrin etäisyydellä koirasta siirtyvät metrin taaksepäin ja näin etenen, kunnes lautaset ovat 10 metrin etäisyydellä takana ja viisi metriä sivusuunnassa merkistä. Ja tarkoitus on siis saada sujuvat pöyrähdykset merkiltä oikeaan suuntaan. Saatan joutua myös palaamaan vähän taaksepäin ja siirtämään lautaset kolmen metrin etäisyydelle, että saan häivytettä nämä epävarmuudet pois, mitä tässä reenissä näkyi.
Tänään siis viisi toistoa oikeee ja sen jälkeen lautaset pois ja kaksi kertaa merkki, melko läheltä, kun koira meni oikein merkin taakse ja pysähtyi sinne heitin frolicin sinne koiran tassujen väliin. Tämän pikkureenin jälkeen lähdinkin koirat autonperässä hakemaan Petterin päikystä ja Petterin kanssa mentiin sitten lenkille vehoniemen maastoihin. Koirat juoksi siellä vapaana reilun tunnin ja minä vedin Petteriä stigassa, joten lämmin tuli vaikka pakkanen tuntui kireältä.

Iltasella naksuilin Aronin kanssa vielä sisällä ja otin vähän kaikkee, tosin taukoja oli välissä. Aloitin vasempaan käännöksillä peilin edessä, yritin peruutusta seuraamiseen, mutta tämä ei vielä onnistunut, istumisesta on Aronin vaikea lähteä peruuttamaan, kun meidän peruutustemppu lähtee seisovasta asennosta.
Sitten illan teemaksi tuli nouto ja päädyin pitoharjoituksiin. Kun nostatin kapulaa maasta, se pyörii suussa. Erilaisia noutoja ja nostoja tein tiskiharjalla, metalliesineellä ja noutokapulalla ja näissä näkyi se esineen pidon vaikeus. Pidin mietintätauton ja päädyin siihen, että naks siitä kun pitää ja vasta naksun jälkeen käteni siirtyvät ottamaan esineestä kiinni. Ei siis uusi juttu, mutta itselle tämä kriteeri selkiytyi. Ja kun sitä tein vielä pari sessiota ennen iltaruokaa tuli todella hyviä pitoja.
Illan aikana pohdin myös noutoa ja esineruutua. Kahden kuukauden päästä toivottavasti lumet sulaa, siihen mennnessä haluasin, että Aron osaa noutaa erilaisia esineitä ja yhdistää, että kun se etsii esinettä, kun se löytää sen, on sen ensimmäinen ajatus tuoda esine minulle. Nyt tein olohuoneeseen tutun esineen piilotusta enkä laittanut olohuoneeseen valoja, joten se etsi kännykkäpussia pelkästään nenän avulla ja kun se löysi sen se toi sen heti minulle. Jee ja superkehut.

vauhtia ja liikettä

Edellisessä kirjoituksessa kirjoitin, että otimme ohjattua samassa reenissä molempiin suuntiin ja virheitä tuli. Joten pähkäilin ja mietin sitä liikettä ja otin selvää, ilmeisesti molempia ohjatun suuntia ei reenata samassa reenissä, joten tänään otin vain vasenta Aronille. Ja uutena kokeiluna oli alusta siellä makupalalautasen tilalla, mutta palasin sittenkin makupalalautaseen, se näytti tuottavan nyt terävämmän reaktion.
Aloitin siis reenin ensin muutaman kerran pelkällä alustalle menolla, josta pallo lentää ja jippii raikaa. (Arvakkaa pitääkö naapurit mua ihan hulluna). Tämän jälkeen näitä ohjatun suuntia vasempaan. Kerran tein kokeilun, että onnistuisiko ensin merkille meno ja siitä vasen, mutta tässä kohtaa se vasen kutsuu enemmän merkille menon sijaan.
Sitten otin ruutua, ensin yksi pitkältä matkalla suoraan sinne ja alustalle seis. Ja sitten toinen kokeilu, ruudun alustalle seis ja sitten maa. Se meni, jes ja näyttelyssä voitettu lelu lensi ja sillä sitten leikittiin.
Lopuksi sitten maassa olemisesta sivulle tuloja ja kivasti meni.

lapset sairaana, kotona reenataan

Aikaisin aamulla Petra valitti huonoa oloa ja ei ihme, kuumetta reilusti yli 39, joten jäin viettämään lapsisairaspäivää. Siinä kun Petra katseli lastenohjelmia sohvalla maaten sain harjattua Jimmyn läpi, jes. Ja silloin kun Petra nukahti sohvalle, sain reenailtua Elvistä ja Aronia kotipihassa.
Aron harjoitteli ensin ohjatun suuntia. Nyt tein niin, että jätin koiran istumaan aina siihen viralliseen lähetyspaikkaan eli 10 metriä ennen merkkiä ja vein aina itse makupalat lautasille kävellen kummankin lautasen läpi. Näin ollen Aron ei tiennyt tarkkaan kumpaan laitoin makupalat. Tein kaikkiaan viisi lähetystä sitten koiran seistessä merkin takana ja nyt tuli niitä virheitä, sillä Aron ei osannut katsoa vielä käsistäni kumpi suunta, mutta ainakin se lähti aina toiselle lautaselle, kun annoin käskyn. Siis siitä plussaa että se malttaa odottaa käskyä ja seistä paikallaan siellä merkin takana. Kaksi kertaa se taisi mennä just niinkuin käsi näytti ja kolme kertaa meni väärän lautasen kautta. Nyt olenkin miettinyt, että otanko saman uudestaan vai muutanko strategiaa. Tosin myös aiemmista jutuista olen oppinut, että Aron tekee hyvin mielellään sen mistä viimeksi tuli palkka, eli jos viimeksi makupala oli vasemmalla lautasella, se lähtee vasempaan vaikka käsi näyttää oikeaa. Joten jos jatkan samalla linjalla ja Aronin pitäisi hoksata, että seuraa käsky niin pääsee suoraan palkkioon. Jäävissä liikkeissähän Aron teki aina sen mitä viimeksi sanottiin ja tänään tarkistin ulkona myös sen, että toimiiko käskyjen erottelut. Ja nämä toimi, eli maa, istu ja so- asennot Aron ottaa heti käskyn kuultuaan, mitään aikaa näiden pitoon ei ole harjoiteltu, riittää että se valitsee oikean asennon ja heti naks ja nami.
No vein kuitenkin ohjatun lautaset siitä merkin luota pois ja otin merkille lähetyksen kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla oli alusta merkin takana ja toisella kerralla ilman, kumpanenkin onnistui. Sitten loppuun hauskanpitoa, laitoin jakkaran keskelle pihaa ja kiertoja ja pallon heittelyä ja leikkiä. Naapuritkin sattuivat kävelemään siitä ohi ja halusivat nähdä mitä me tehdään ja siksi Aron teki vielä kaksi ylimääräistä kiertoa, mitä piti. Näissä kiertoharjoituksissa otin yhden stopin, kaksi kertaa kierrolta tänne ja loput oli vaan vapaa pallolle, joka lensi johonkin.
Elviksen vuoro oli myös kiertää jakkaraa ja se kiertää, tosin ravaten eli vauhtia saisi olla kympillä lisää. Sitten otin luoksetuloja ihan suoraan ja välillä kierrolla heittelin sille tennispalloa, tarkoituksena saada se skarppaamaan kun käteni nousee. Tuli onnistumisia. Vähän otin myös seuruuta, mutta tosi banaani, joten lopettettiin siihen, kun en jaksa sitä nyt suoria.
Illalla naksuilin vielä sisällä Aronin kanssa peruutuksia. Tänään tuli uutena juttuna peruuttaminen niin, että olen selin koiraan. Tähän asti me olemme olleet kasvotusten. Ja sitten kun se alkoi sujua, lähdin myös itse peruuttamaan. Tarkoituksena on saada tämä peruutus tuohon seuraamiseen, nyt toistaiseksi vielä kuitenkin ihan tempputasolla. Hauskaa oli ja tätä juttua sitten esittelin sohvalla makaavalle Petralle, jolla oli 39.7 kuumetta ja joka sai pienellä äänellä sanottua, että kiva.

Elviksen kanssa kyötikkälän kentällä

Tänään oli vuorossa Elviksen reenailua kyötikkälän kentällä. Laskin mielessäni, että meillä on 3 viikkoa aikaa kokeeseen ja nyt jos koskaan on aloitettava tiheä valmistelu koetta varten. Tarkoitus on ennen koetta ottaa liikkeitä palkatta, mutta tänään oli etukäteen teemana iloinen ja vauhdikas meno.
Joten aloitin ensin seuraamisen pätkillä ja ihan muutaman askeleen sellaisilla. Elvis on aina kentälle mennessä niin intona, että aluksi pitää saada se keskittymään. Sitten otin vähän pätkiä ja paljon käännöksiä. Tästä oli hyvä jatkaa luoksetulojen pariin. Ensimmäinen luoksetulo oli suora juoksu, josta sai lelun palkaksi, sitten seuraava oli pysäytyksellä, jossa terävien käskyjen jälkeen kyllä etenee noin kolme metriä ennen viimeistä tassunsiirtoa, kunnes seisoo paikallaan. Joten tämä nousi ainoaksi suureksi haasteeksi ennen koetta, miten saada Elvis seisomaan iskusta, kun nostan käden ylös. Mieleen tuli Jukan kommentti joskus siitä miten se sai Reetun stoppaamaan hyvin, heitti koiraansa aina tennispallolla päin näköä. Johan alkoi pysähtyä kun käsi nousi. No otin vielä pari vauhdikasta suoraa juoksua, joissa halusin vaan, että tule käskyllä laukataan luokseni. Sitten yksi seisomisesta tänne ja sekin oli oikein hyvä ja eteenistuminenkin oli hyvä.
Tästä vauhtiteemalla noutoihin, pääidea oli vahvistaa sitä hetkeä, kun Elvis ottaa kapulan ja lähtee kohti minua. Joten ensimmäisessä noudossa heti kun se nappas kapulan ja laukkasi ekat askeleet, tuli lelu esiin ja jippiit! Toisessa noudossa vein kapulan itse tosi kauas ja palasin koiran luo, nyt käskystä lähti sinne missä kapula oli täysillä ja samaa vauhtia se tuli takas, taas lelu lensi ja kapulakin sai lentää. Kolmas nouto oli sellainen, että jätin koiran istumaan, puoleen väliin kapula ja minä kauas seisomaan, huusin hae, koira painoi täysillä luokseni ohi kapulan, höh. Mutta lähetin siitä etsimään kapulaa ja heti lähtikin ja kun kapula nousi ja innoskas laukka jatkui, tiesin onnistuneeni.
Loppuun otin muutaman tilanteen, missä koira seisoo ja minä sanon kaukaa istu. Nyt Elvis istui askeltakaan siirtämättä yhdestä käskystä. Hyvä Elvis. Joten jos saan esteeni irti lumihangessa, täytyy sitä huomenna kokeilla este meidän välissä. Ja huomenna tehdään kiertoja, joiden yhteyteen heitän koiraani tennispallolla, lähtisköhän se sieltä kautta pysähtymään terävästi.

Tampereen näyttely

Tänään oltiinkin Aronin kanssa Tampereella ensimmäisessä näyttelyssä ja pentuluokassa tietysti. Näyttely oli meiltä kotoa noin 10 min ajomatkan päässä, joten kohde oli lähellä. Aronin päälaji ei suinkaan ole toivottavasti näyttelyt noin tulevaisuutta ajatellen, mutta kyseiset tapahtumat ovat sille hyvää kokemusta.
Olosuhteet näyttelyssä tänään vaan kammottavat, sillä kylmä maneesi (sormet jääty), turvepohja (ei siis toivoakaan viedä puhdasta koiraa kehään) ja loistava idea ennen maneesiin menoa oli viedä vielä Aron ja Pipsa lumihankeen viettämään pentutapaamista. Lopputulos oli nätti, kun luminen ja siskon kanssa riekkunut koira viedään turvemaneesiin....Kiittelin mielessäni, että onneksi en ilmoittaunut Elvistä sinne, se jos mikä olisi ollut ihan hirveää yrittää pitää turkkikoiraa puhtaana ja kammata sitä kohmeisin sormin. Elvis siis tulee kyllä esiintymään vielä keväällä, mutta huomattavasti lämpöisemmissä ja mukavemmissa olosuhteissa.

Aron oli oikein pätevä kehässä ja esiintyi kiitettävästi reenimäärään nähden. Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen nosti Aronin urosten ykköseksi ja sisko Pipsa tuli narttujen ykköseksi, lopulta Aron vsp-pentu ja sisko Rop-pentu. Uroksia taisi olla neljä luokassa kaikkiaan. Aron itse otti hyvin tarkasti seisomista kehässä ja siinä vaiheessa kun tuomari tutki Aronin hampaita, se hiukan väisteli. Aronin silmissä kuvio näytti siltä, että hän yrittää ottaa kontaktia äiskään ja joku tyyppi häiritsee hänen tarkkaa hommaansa tutkimalla suuta. No purenta saatiin tarkistettua ja kopelointivaiheessa tuomari kommentoi vain, että ei taida oikein ruoka pojalle maistua. Mitäpä siihen voi vastata, kun mutta arvostelussa tulee kuittaus liiasta laihuudesta. Aronhan syö siis kaiken ja on erittäin ahne, mutta itse olen ehkä pihistellyt ruuan kanssa, sillä haluan, että koira on kevyessä linjassa ja ylimääräinen paino häiritsee lonkkien kasvua, itse tykkään sporttimallista. No ennekuin kukaan hälyyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle voin kertoa, että ruokaa on lisätty viime aikoina ja liikuntaakin meillä tulee kyllä suhteessa siihen ihan kivasti. Aron syö eukanuban-penturuokaa lammasriisiä tällä hetkellä 6 dl päivässä+ koulutusnamit+ spesiaalit raejuustot, piimät, ruoka-öljy, joskus lihaa.

Loppuun Aronin arvostelu:
Erittäin hyväntyyppinen, mutta laihassa kunnossa. Hyvät mittasuhteet. Erinomainen selkälinja, hieman korkea ja jyrkkä otsapenger, tummat silmat. Hyvät raajojen kulmaukset ja tehokkaat liikkeet, runko kaipaa vielä lisää massaa ja tilavuutta. Hyvä karva. Oikea asentoinen häntä.

Nokialla Meirän hallissa

Tänään ohjelmassa oli Nokia, Meirän halli ja Katja Kiviahon koulutuspäivä. Katja on omalla Zen-bortsullaan noussut huikeaa vauhtia tokoeliitin kärkeen. Joten odotukset koulutukselle oli tietysti kovat ja olin ilmoittautunut sinne Aronin kanssa. Elvikselle paikka olisi ollutkin turhan vaativa, sillä hallissa oli tokokentän vieressä kaksi agilitykenttää ja niillä pyöri reenit usean koiran voimin. Keinut kalahteli, koirat haukkui, ihmisiä kulki jne. joten melko häiriörikkaassa paikassa oltiin. Ja vastaavat häiriöt vie Elviksen keskittymistä kyllä itse asiasta.
Joten päivän yksi ehdoton plussa oli, että Aron pystyi tekemään hommia vaikka oli ensimmäistä kertaa tässä hallissa ja näissä häiriöissä
.
Olin ottanut etukäteen aiheeksi seuraamisen ja noudon pidot.
Seuraamisissa aloitin vaan naksuttellen ilman käskyjä ja näissä Aron oli vähän ulalla. Heti kun sanoin seuraa ja annoin ihan selkeät ohjeet työskentelyyn, terästäytyi Aronin ihan toisellalaillla. Tosin näiden käskyjen yhteyksissä ja varsinkin alussa Aron saattoi piipata, mutta tämä jäi kokonaan pois, kun työskentelyä jatkettiin. Eli taas tulin siihen lopputulokseen, että Aronille on epäselvää ja jos on epäselvää, se ääntelee. Katja myös huomautti, että voin huomattauttaa koiralle, kun se tekee ei-toivottua, joten jos se seuraamisessa ääntelee, niin heti palaute siitä koiralle. Saimme kuitenkin monta hyvää pätkää, joissa Aron oli hiljaa ja omasta mielestäni teki hyvin työtä. Kävimme läpi myös vasemmalle käännöksiä ja näissä Aron oli tänään hyvä, ei tullut huomauttamista siis, vaikka tein useamman näytiksi. Sitten tehtiin pieniä vasemmalle käännöksiä ja sivusuuntaan seuraamisia, nää on niin haasteellisia. Sivusuunnassa minun pitäisi nähdä mitä koiran takajalat tekee ja sitten oma asento vääntyy jne. Katsoimme myös perusasennon paikkaa ja sivulle tuloja, Katja sanoi, että kaiken kaikkiaan Aron on vähän edessä. Jatkossa itselleni siis tuli tarkemmaksi täsmentää kriteeriä, missä kohtaa koiran pitää olla, kun se istuu sivullani, eli jatkossa pari senttiä taaempana.

No sitten mentiin noutoihin, Aron teki noudon liikkeenä ja siinä eteen tulo kapula suussa ja kapulan pito olivat tosi kauheat. Viime lauantai jälkeen en ole harjoitellut kapulan kanssa ja tänään tulo eteeni oli vino ja kapula Aronilla kurkussa, jossa se kivasti pyörii. Joten tähän tuli edelleen pitoharjoituksia ja että näitä voisi tehdä ja ottaa nyt kuurina. Jos kapula pyörii suussa, niin huomautus väärästä ja kapula heti pois, kun koira pitää oikein niin kehut. Omaan koulutusideologiaan ei oikein täsmännyt nämä huomaukset vääristä asioista, sillä pelkään noudon luovutuksen muuttuvan liian haastavaksi ja vaikeaksi koiralle ja tämän myötä sitten ei miellyttäväksi tilanteenksi. Tosin pito-harjoituksia jatketaan ja liikkumista kapula suussa, se otetaan ohjelmistoon. Tätä liikkumista kapula suussa voi viedä niin pitkälle, että koira tekee vaikka kiertoja kapula suussa ja pääpointti on, että kapulasta pidetään hyvin kiinni.

Sitten päivän päätteeksi oli vuorossa paikka-olot. Nyt hallista oli lähteneet agilitaajat pois ja siellä oli hyvin hiljaista. Aloitimme paikka-istumisilla ryhmässä. Tämä oli Aronille elämän ensimmäinen ryhmä-istuminen ja se meni tosi hyvin. Aron istui ehkä vajaan minuutin, mutta hyvässä asennossa ja varman oloisena. Jes tästä meille kummallekin.
Mutta paikka makuu, tässä oltiin oltu jo hyvän aikaa, kunnes hallin ovi kolahtaa ja joku tulee sisään. Aronin vieressä kuukautta vanhempi koira nousee samantien ylös, tekee semmosen pöh pöh haukahduksen ja samantien Aroninkin mukana nousten ylös ja eteenpäin. Neljästä koirasta kolme lähti, ainoastaan Katjan Zen ei hievahtanutkaan. Hiljaisessa hallissa oven kolahdus siis sai aikaan turhan ison reaktion. Koirat vietiin takaisin paikalleen ja pysyivät loppuajan paikallaan, mutta Aron ei näyttänyt olevan enää siinä paikka-makuussa parhaimmassa mielentilassa, sen pää meni välillä maahan ja sitten se nousi, kun kävin välillä sen silmistä pois ja tullen takaisin näkyviin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan ja kehumaan ja se oli hyvä.

Tokoilujen lisäksi päivän parasta antia oli Miinun ja Bertta-bc:n antama vertaistuki sekä hyvät näyttelyharkat huomista varten. Ei ollenkaan mitään viime tipan reenaajia, mutta kun paikalla oli hyvin tuomarin näköisiä ihmisiä, niin kävivät katsomassa hampaita ja kopeilomassa koiriamme. Bertta kun on Aronia kuukauden vanhempi, se esiintyy huomenna myös samassa kehässä kuin me ja saatiin siis ihan toden tuntua kun seisotettiin koiriamme peräkkäin. Tässä näyttelyharjoitusten välissä Aron otti muuten tosi hyvän yksittäisen paikalla-makuu harjoituksen, sillä oli minun vuoroni kopeloida Berttaa ja jätin Aronin siksi aikaa paikkamakuuseen kun kävin Bertan luona. Aron pysyi ja nousi hyvin istumaan käskystä, kun olin sen sivulla. Joten ihan hyvä reissu ja koulutus, vaikka tunsin itseni niin huonoksi kouluttajaksi noissa tilanteissa. Tumppu mikä tumppu......
Saatiin kuitenkin paljon mietittävää ja nähtiin monenlaisia uusiakin juttuja. Esim. kuinka kehään tuleminen ja käyttäytyminen kokeessa, virittelysanojen mukaan otto liikkeisiin, mietintämyssyyn myös mitä tehdä kokeessa liikkeiden välissä. Näistä kehitys on toivottavasti vaan eteenpäin :-)

Kotipihareeniä

Maanantain pidin kummallakin koiralla aivojen tuuletuspäivänä. Näytti tehneen kummallekin hyvää :-)
Aron harjoittelee sisäreeninä peruutusta. Tätä lähdin tekemään sunnuntaina niin, että vein makupalakäden lähelle Aronin etujalkoja, jolloin sen oli luonnostaan peruutettava haistaakseen makupalakättä. Naks saman tien kun otti askelia taakse ja namit tuli kädestä siihen paikkaan. Ja kun tätä on pienissä pätkissä naksuteltu, niin tänään pelkkä käden liike sai jo Aronin ottamaan askeleita taakse, jes. Jatkossa on tarkoitus saada käsiapu häivytettyä pois ja saada peruutukselle nimi.
Kotipihassa lasten leikkiessä ympärillä tein taas pienet ohjatut reenit. Nyt makupalalautaset siirtyivät keskipisteestä viiden metrin päähän. Otin kaikkiaan neljä toistoa, ensin kaksi vasempaan ja sitten kaksi oikeaan. Joka kerta Aron seisoi hyvin merkin takana ja odotti käskyä ja meni aina oikein. Vasta nyt sisällä tajusin, että Aron oli kyllä joka kerta matkassa mukana, kun vein niitä makupaloja lautasille. Seuraava ohjattu täytyy tehdä jonkun kaverin kanssa niin ,että joku muu vie ne namit kohteeseen ja katsoa onnistuuko tämä sitten enää. No eihän tässä siinä mielessä ole virhettä, mutta ainakin sitten tiedän, jos ensi kerralla tulee jotakin muuta kuin käskyn mukainen tapahtuma. Ja toisekseen pennun koulutuksessa on hyvä pitää onnistumisprosentti aika korkeana ja se tänään nyt toteutui.
Ohjatun jälkeen taisin ottaa neljä tänne-käskyä, niin että heitän itsestäni poispäin namin ja kun Aron lähtee namin perään ja syö namin, kutsun sen Tänne. Tänne tarkoittaa, että tule eteeni istumaan. Kaksi ekaa istui tosin hyvin, kolmannella vähän vino ja neljäs taas tosi hyvä. Kaikki istumiset ilman käsiapuja. Tähän oli hyvä lopettaa ja viedä Aron sisälle ja vaihtaa koiraa.

Elvis otti alkuun muutaman seisomisesta istumisen. Sillehän on erittäin vaikea se tilanne, että se on hypännyt esteen ja seisoo siellä takana ja kun sanon istu, ei yleensä tapahdu mitään, ehkä toisesta käskystä istuu. Caritan hyvä vinkki on reenata tätä ilman estettä ja tänään Elvis osasi sen sujuvasti pariin kertaan. Siitä luoksetulon pariin. Ensin suora luoksetulo, jossa heti heilutin narupalloa sivullani ennakoinnin estoksi. Sitten sama uudestaan, mutta nyt pallo tuli esiin vasta puolesta välistä, just siitä missä yleensä stoppi tulee. Sitten kolmas luoksari stopilla ja nyt pallo lensi jo ilmassa ennen kuin koira ehti pysähtyä. Hyvä meitsi, sillä tämän ajoittaminen on minulle jotenkin hankalaa, eli heittää lelu samaan aikaan käskyn kanssa ja vaikka koira ei vielä siinä vaiheessa seiso. Sitten neljäs taas läpijuoksu, josta ihan viime metrillä heitin lelun. Nyt läpijuoksut näytti hyviltä.
Sitten loppuun kaukokäskyharjoitus. Meidän pihan grillikatoksessa oli ihmisiä ja ne piti siellä sopivaa häiriötä, joten mentiin mahd lähelle katosta ja laitoin koiran niin, että äänet tulivat koiran takaa. Hyvin Elvis keskittyi harjoitukseen ja ensin pelkkä istumaan nousu, hyvin palkkasin, sitten koko rimpsu kokeenomaisesti ja aina asennon vaihdon välillä laskin mielessäni kuuteen, onnistui ja lihapulla maistui Elvikselle palkaksi.

ja heti kotitehtävien pariin

Eihän niitä päivän harjoituksia voinut siihen jättää ja varsinkin kun kotimatkalla ajoin mustin ja mirrin kautta, nyt pojilla on uusi kuminarukongi.
Eli iltasella kotipihassa Aron teki merkkiä, jossa alusta takana ja tehtiin näitä motiivatioalustoja, meni oikein hyvin. Eli Aron juoksi merkki käskyllä kohti merkkiä, jonka takana alusta, heti kun se pysähtyi alustalle niin jes ja luokseni leikkimään tai lelu lensi alustalle. Sitten hain jakkaran keskelle pihaa ja jokunen kierto ja sieltä luoksetulo eteen istumaan ja uusi pallo lensi ja sillä leikittiin.

Elvis teki vuorollaan alustaa. Ensin ihan naksutellen ja sitten muutama kauempaa ja heittelin sille palloa palkaksi. Sitten sitä luoksetuloa, jossa jätin koiran niin, että oli lumikinosten takana ja tulin sieltä yllätävästi vastaan ja seis, ekan kerran elämässään Elvis pysähtyi niille jalansijoilleen. Mutta suorissa luoksetuloissa sen ennakointi ja tuleminen ylipäätään oli lähes ravilla vaikkakin lelu liehui kädessäni.

Riitta Jantunen-Korri ja paljon tehtävää

Lisäsin Carita Nyhomin ottamat kuvat tekstin sekaan, kiitos kuvista siis Carita!

Aamusta aikaisin kohti Sipoota ja siellä meillä paljon odotettu Riitta Jantunen-Korri, jolta saimme taas niin paljon ajateltavaa ja kotona tehtävää. Carita ja Onni näyttivät myös mitä olivat reenailleet ja kyllä Onni on tosi taitava, Elvis on valovuoden päässä veljestään ja mistähän se johtuu, minusta tietenkin.......
Aron aloitti ja kävimme läpi seuraamista. Aron meni ihan mukavasti, mutta kehittämiskohteita löytyi:
Riitta sanoi, että Aron teki huonosti käyttäen takapäätään vasemmalle käännöksiä, joten

-perusasentojumppaa
-vasemmalle kääntymisiä ja takapään tehostamista
Näitä jälkimmäisia tehdään o tai u muotoisilla käännöksillä hitaasti ja naks siinä kohdassa, missä takapää menee oikein mukana, tarkoituksena olisi saada vähän kuin pohkeenväistöä, kai. Tehtiin näitä sitten ja Riitta sanoi, että Aron alkoi heti kehittyä oikeaan suuntaan.
-näiden lisäksi työlistalle tuli peruuttaminen. Tästä on ollut mainintaa jo vaikka kuinka monessa yhteydessä, mutta kun siitä taas kerran mainittiin, niin täytyy se ottaa nyt työn alla. Sitä kautta koira joutuu kontrolloimaan takapäätään.
Näytin myös sivulletulojamme, mutta tänään Aron teki kaikki ihan oikein, jopa ihan edestä istumasta sivu-käsky tuli yllättävän hyvin. Siihen ei sisältynyt mitään hypähdystä tms. mitä Riitta sanoi, että helposti tulee. Joten hyvä me, kun ollaan sitä peilin edessä harjoiteltu.

Sitten oli vuorossa nouto. Tein ensin aivan kokonaisena liikkeenä. Tässä Aron inahti, kun se lähti hae-käskyllä liikkeelle. Tämä ei saa jatkossa vahvistua. Sitten Riitta kehui noudon ja pidon, sanoi luulleensa, että tilanne on paljon pahempi. Tehtiin kaikkiaan kolme noutoa ja näissä tuli vain kotiläksyksi rauhallisia pitoja, Aron pitää kapulaa suussaan ja minä silitän Aronia samaan aikaan, vien käsiä kapulaa jne. ja kun ote on hyvä, saa irroittaa. Tärkeintä olisi luoda varma ja mukava tilanne koiralle, missä se istuu edessäni kapula suussa turvallisen oloisena. Alla olevissa kuvissa Aron tulee kapula suussa hyvällä laukalla ja istuu yllättävänkin rauhallisen näköisenä edessäni.

Tämän jälkeen meidän lempi eli ruutu. Tämä meni oikein hyvin niin alustalla kuin ilman. Jatkossa ruutua pitäisi harjoitella erilaisissa olosuhteissa eri kentillä. Lisäksi nyt otettiin erikseen loppurimpsuakin siihen ruutuun. Vein Aronin makaamaan ruudun keskelle ja otettiin sieltä kaksi kertaa sivulle, ekalla kerralla ei lähtenyt ensimmäisestä käskystä, mutta uusinnalla jo tulikin. Tähän asti meidän ruutu on aina päättynyt seisomis-asentoon, nyt saatiin vinkiksi, että joka kymmenes ruutu voisi päätyä maahanmenoon. Alla olevissa kuvissa minä ensin mietin että siis ruutuun ja sitten Aron toteuttaa

Lopuksi kaukokäskyjä. Istu-maahan näytti sen verran hyvältä, että näihin voisi ottaa jo palkattomuuttakin mukaan. Eli ei joka käskyn jälkeen palkkaa, suullisella kehulla voi mennä eteenpäin esim. Maahan-seiso ei onnistunut nyt minun ollessa kauempana, otettiin sitä sitten aivan edestä, tässäkin edelleen samis kuin ennen, että naks ja nami lentää koiran taakse, jos nami tulee kädestäni, se ikään kuin kutsuu Aronia kohti minua. Istu-seiso-istu vaatii vielä ihan liikeradan edestakaista työstöä, tosin tämä on se meidän vaikein, jossa pitäisi hallita sitä takapäätä, joka ei ole vahvuus tällä hetkellä. Kuvassa Aron odottaa maa-käskyä.

Riitta sanoi Aronin kehittyneen oikein kivasti eteenpäin ja mm. noudoissa tuli maininta, että Aron on innoissaan kapulasta.

Elviksen vuoro alkoi myös seuraamisilla.

Elviksen asenne ja työskentely on oikein hyvää

mutta se banaaniasento, voi voi. Kulman jälkeen se saattaa sitä suoristaa. Joten Elviksellekin tuli läksyksi takapään työstöä, tämä oli ylivaikeaa Elvikselle. Ja yhtenä vinkkinä tuli, että aina seuraamisien alkuihin muutama vasemmalle käännös, se auttaa siihen suoruuteen seuraamisessa.

Sitten luoksetuloon. Tähän saatiin paljon hyviä vinkkejä:
-itse seisahtumisen harjoittelua, ihan erilleen luoksetulosta. Esim juoksen koiraa piiloon kulman taakse, koira lähtee perään, minä tulen kulman takaa, että seis ja koira olettavasti stoppaa terävästi ja tähän palkka. Näitä paljon, nyt Elviksen seisahdus ei ole terävä eikä täpäkkä.
-sitten jos tiedän, että nyt luoksekutsuessa Elvis varmastikin ennakoi, niin heti luoksetulokäskystä lelu esiin ja saadaan aikaan koira joka tulee kohti hyvällä innolla. Riitta sanoi, että ennakoinnilla on tapana jäädä päälle, ei siis anneta enää tilaisuutta ennakoida.
-sitten niitä stoppeja, missä samaan aikaan kun käsky tulee, lentää lelukin. Ja sain huomautuksen, että onko minulla sellaista lelua, joka olisi helppo heittää koiralle. Saatiin lainata Onnin narupalloa ja tämä olikin tosi hyvä.

Tämän jälkeen vuorossa ruutu. Eipä ollut hurraamista meidän esityksessä. Saatiin hyviä koti-ohjeita, itse-asiassa ihan samoja, mitä jo itse aikaisemminkin mietin, mutta Riitta sanoi, että ruutuun menossa Elviksen motivaatio on tiessään. Ei lähtenyt ruutuun edes ensimmäisestä käskystä, vaikka olin jo kuiskutellut missä ruutu-höpötykset. Joten ensiksi pelkkää alustaa, siihen hyvä motivaatio. Sitten ruutua, jossa se ihana alusta. Ja alustattomiin ruutuihin pallon lento ennenkuin alkaa etsimään, että missä on se alusta. Kuvassa virittelyä ruutuun ja Elviksen katse näyttää hyvin suuntautuneen kohteeseen, mutta silti maali hukkuu matkalla.

Loppuun kaukoja ja näissä tehtiin vain avo-siirtoja eli istu ja maahan. Nämä näyttivät nyt hyviltä, ihan ensimmäiseen siirtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten meni kaikissa ihan oikein ja malttoi. Kuitenkin ihan alussa kun jätin Elviksen maahan, se meni maahan, mutta nuoli lunta siinä maatessaan. Riitta sanoi, että tästä voi ihan huomauttaa, kyllä siellä kuuluu maata skarppina. Sitten ennen koetta meidän täytyy vielä harjoitella niin, että liikkeenohjaaja on Elviksen takana ja heilauttaa käsiään tai rapistaa takkiaan. Tärkeintä on kuitenkin saada Elvis tuntemaan itsensä turvalliseksi siinä tilanteessa, joten jos näyttää, että takahäiriö on liikaa, pitää tämä liikkuri saada myös hiljenemään.

Lopuksi Riitta sanoi, että huomaa, ettei Elviksen kanssa ole tehty läheskään yhtä paljon kuin Aronin kanssa. Ja tämähän sai ääneen sanottuna melkein kyyneleet silmiini. Olenkin miettinyt sitä koko kotimatkan ja voi miten minua harmittaa. Eihän tämä mitenkään uusi tieto ollut ja itsekin sen olen huomannut, mutta kun se sanotaan ääneen, niin siitä tulee totta. Ja sitten tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Anna Elvis anteeksi, pakko yrittää olla jatkossa tasapuolinen.

pientä reeniä sittenkin

Vaikka niin lupasin, että perjantaina ei mitään koulutuksia, toisin kävi. Löysin itseni Kyötikkälästä kera Outin ja Jarin. Outi kanakursseilee täällä Kangasalla ja sen vuoksi oli sattumalta maisemissa.
Katsottiin yhdessä Aronin ohjattuja suuntia ja vuorossa oli oikeeee osa. 2. Vasenta tehtiin kolmena päivänä menneellä viikolla ja nyt työn alla tuo oikea. Asetelmat aivan kuten aikaisemmin, nyt makupalat oikealla lautasella, Outi vei aina namit paikalleen ja käveli myös vasemman lautasen kautta. Ensimmäisellä lähetyksellä Aron vähän jäi miettimään, mutta uusinta käskystä lähti sitten oikeaan ja löysi namit. Uusinta kerroilla alkoi sujumaan. Hyvä siis!!
Sitten lautaset pois ja näytin merkkiä, Aron ennakoi merkkiä ja pysäytystä, tähän avuksi siis alusta merkin taakse, heti alkoi toimimaan, merkki myös ilman alustaa tehtiin kerran ja hienosti pelitti.
Sitten katsottiin Aronin seuruuta, olen itse puhumaton, tasan naksu kertoo, että hyvin menee. Tässä Aron teki hyvää työtä, kerran sen kontakti katkesi. Outi näki, että Aron pikkuisen seilaa siinä sivullani ja helposti tulee eteenpäin. Jatkossa yritän laittaa namit liivin takataskuun ja hakea namin sieltä naksu jälkeen ja katsoa vaikuttaako tämä asentoon.

Viikon päästä Aron myös menossa Niihamaan näyttelyyn pentuluokkaan, joten tehtiin vielä loppuun pienet näyttelyreenit. Aron harjoitteli näyttelyhihnassa seisomista, juoksemista ja näyttelytunnelmaa luomaan Jari otti Jojon autosta ja harjoiteltiin mm. sellaista että Aron seisoo paikallaan minun kanssani ja Jojo juoksee ikään kuin kehässä ollen meidän ohitse. Saimme onnistumisia, mutta meno on niin pentumaista, onneksi me ollaankin menossa pentuluokkaan :-)

tokoa taas...

Olen ollut vähän laiska kirjoittamaan meidän reenejä. Ja vaikka ainakin Aron on reenaillu joka päivä jotakin, en ole vaan saanut niitä kirjoitettua.
Mutta viikon uutena asiana on ollut ohjatun suunnat, kotipihassa otin ma ja ti vasenta suuntaa ja tämä toimii nyt näin kolmen metrin etäisyyksillä oikein hyvin. Vien Aronin seisomaan merkin taakse, peruutan itse kauemmaksi ja siitä napakka vasen käsimerkin kera, Aron lähtee vasemmalle kohti lautasta, missä on makupaloja. Sitten olen näiden toistojen jälkeen ottanut pari merkille menoa, näissä Aron ennakoi stoppia ja menee aivan liki merkkiä. Sisähommina olen jauhanut ehkä liiankin paljon kakeja ja näissä erityisesti maasta-seiso, tavoite on ettei yksikään tassu värähdä, kun se nousee seisomaan. Olen saanut onnistumisia, mutta herkästi ainakin yksi tassu vaihtaa paikkaa. Maasta istu on Aronille tosi vahva, sen se osaa :-)

Mutta tänään reenasi sekä Aron että Elvis. Petra meni jumppaan ja minulla 50 minuuttia hyvää aikaa reenailla pikkolan koulun pihassa, siellä on hyvä valaistuskin.
Aron aloitti ohjatun suunnilla, nyt ensimmäistä kertaa oikeeee, tein kolme toistoa eikä Aron erehtynyt kertaakaan lähtemään vasempaan, tosin se oli aina vähän asettunutkin sinne makupalalautasen suuntaan. Sitten lautaset pois ja pari merkkiä, ennakoi, mutta yksi saatiin onnistumaan ja pysähtyminen just nappipaikkaan, joten se oli siinä. Sitten ruudun vuoro, tästä Aron tykkää ja menee kovaa sinne ruutuun, otin myös tyhjään ruutuun eikä se sitä hätkähdä, stoppaa hyvin ja lelu lentää. Oli siis oikein hyvä. Ja menee sitä paitsi aina suoraan sinne ruutuun, ihmeen hyvä.
Ruudun jälkeen muutama kierto ja näissä paljon juoksua ja lelun lentoa. Viimeisellä kierrolle lähetyksellä näytti jo, ettei Aron nyt suoraviivaisesti enää laukkaakaan kohdetta kiertämään, joten se viimeinen kerta oli nyt liikaa.
Sitten muutama nouto, näissä selkeä reenikohta on se luovutus, vauhdin ansiosta kapula vähän pyörii suussa, menee kurkkuun ja pyörii, tulee pieni piippaus, jne. Aron piippaa aina kun se on epävarma, joten näitä pitänee harjoittaa nyt ihan erikseen. Korjattavissa kyllä.
Sitten seuraamista, näissä Aron aivan unelma. En sanonut seuraa- enkä sivu- sanoja, kävelin ja naksuttelin oikeasta kohdasta, Aron oli aivan hiljaa, keskittynyt ja piti paikkansa, ehkä muutaman kerran istui liian eteen pysähtyessä, mutta oli todella tyytyväinen nyt tähän.
Ihan lopuksi koulun syvennyksessä yksi kaukosiirtyminen, maasta istu ja sen Aron teki hyvin ja siihen lopetettiin.

Elviksen vuoro. Aloitin ruudulla. Ruutuun meno ei ole läheskään Aronin tasoa. Lähetyksissä ei laukkaa suoraviivaisesti vaan melko hitaasti. Löysi kuitenkin ruudun ja pysähtyy sinne seisomaan käskystä. Otin kaksi lähetystä alustalle, sitten alusta pois ja heti tuli ongelmia, Elvis pysähtyy jo metriä ennen ruutua seisomaan, ruutu käskyllä siirtyy ruutuun, jossa seis ja pääseen palkaamaan. Lähetys tässä jo lyhyemmällä matkalla kuin aikaisemmin. Uusi yritys ja nyt menee, mutta hitaasti, ennakoi stoppia ruudussa. Eli pitänee ottaa nyt motivaatioruutuja ohjelmistoon.
Sitten vuorossa luoksetulot, näissä ennakoi kovasti pysähdystä, joten tule- käskyllä pitkiä jättämisiä ja Elvikselle lelua laukasta. Lopetin onnistuneeseen laukkaamiseen ja stoppiin. Sitten seuraamista, tässä Elvis jaksoi oikein hyvin keskittyä, mutta en ole saanut korjattua sen seuraamisasentoa. Riitan kanssa silloin työstettiin sitä, että se suoristaisi itsensä kulman jälkeen, mutta ei ole helppoa, se seuraa semmosessa banaaniasennossa sivullani, sitten alkaa takapää irtoamaan, mutta etupää pysyy paikallaan. No tätä sitten veivasin idarityyppisellä neliöllä ja otin väliin jääviä asentoja, kaikki asennot löytyi kerta käskystä, ainoastaan seiso-käskyn jälkeen tassut tahtoo vipattaa, kun kävelen koiran takaa. Ja tämä virhe näkyy myös helposti siellä liikkeestä seisomisessa. Eli reeni-ohjelmaan koira seisoo ja minä kävelen-reenejä.
Lopuksi kakestusta myös Elvikselle. Ensimmäsellä istu-käskyllä Elvis nousee seisomaan, aloitan alusta, nyt istu käskyllä nousee istumaan, mutta taaskaan ei onnistu, kun käy samantien maahan takaisin. Vasta näiden epäonnistumisten jälkeen alkaa pelittään, otan istu ja kun koira pysyy istumassa yli 5 sekuntia, käy palkkaamassa, jätän istumaan ja peruutan, tästä maahan ja taas lasken yli viiden, siitä istu, koira istuu, nyt lasken kuuteen ja menen palkaamaan Elviksen.
Ihan loppuun vielä vähän seuruuta, kun tuntuu, että kakeissa oli taas jotakin häröä ja tämä pitää jollain kivalla purkaa.

Huomenna pidän perinteisen perjantain eli heti töiden jälkeen lenkille ja sitten ei tehdä mitään muuta. Lauantaina onkin Riitta Jantunen-Korri seuraamassa tekemistämme, kivaa nähdä myös Caritaa ja Onnia. Niin ja olen saattanut saada ehkä agilitykärpäsen pureman, olen nimittäin löytänyt itseni useammin kuin jo kerran agilityaiheisilta sivuilta ja mietin, pitäisikö se ottaa joskus ihan työn alle, että me alettaisiin aksaamaankin. Tosin heti kun lumet sulaa, ei varmaan tarvitse vaan tokoilla....