Jimmy 10.vee ja reenailuja Aron

Tänään Jimmy-partis viettää 10 vuotis synttäreitään. Jimmy on elämässään lunastanut kaikki hyvän harrastuskoiran ja kaverin kriteeri ja paljosta voin sitä kiittää. Sen kanssa ylitettiin kynnys pk-kokeisiin ja koulari jäljeltä kävi kolmen pisteen päässä. Lisäksi Jimmy on osoittanut uskomatonta luonteen lujuutta monissa muissa koiraharrasteissa ja perhe-elämän pyörteissä, sen elinaikana perheemme on kasvanut muutamalla lapsella ja koiralla. Viimeisimmästä tulokkaasta se ei tosin ollut hyvillään, mutta oppi sietämään kuitenkin. Tänään Jimmy sai kuitenkin herkkuluun, etsiä makupaloja olohuoneesta ja kaikki perheen ihmisjäsenet kävivät sitä onnittelemassa. Petteri haluaa järjestää vielä jotakin pullonpyöritystä Jimmylle, kun sitä tehdään myös lastensynttäreilläkin :-)

Aronin kanssa käytiin reenailemassa bc-porukassa ja nyt Aron oli jo huomattavasti rauhallisempi tässä tilanteessa ja muita koiria kohtaan. Joten olen sen kehitykseen tyytyväinen. Aamulla se teki kotipihassa paikallamakuun, tasan 2 minuttia ja saattoi nytkähdellä yhden kerran viimeisen 15 sekunnin aikana, muuten rauhallinen. Koska se tiesi palkaksi saavansa aamuruuan, se nousi makuusta huolimattomasti ja oli jo menossa kupille samantien. Joten iltasuunnitelmana oli nyt saada porukkamakuu onnistumaan minuutin mittaisena. Tavoitteeseen päästiin ja nytkin palkka tästä makuusta oli todella mielessä, joten pomppas ylös yhtä huolimattomasti kuin aamulla minun sivulla ollessa, mutta itse makuu onnistui. Hyviä pointteja oli myös, että kävi suoraan maahan ekasta käskystä.
Kun ryhmäliike oli tehty, teki jokainen omia juttujaan näissä reeneissä ja Aron keskittyi oikein kivasti. Kävin sen kanssa lävitse ruutua, suuntia (vasen), merkkiä, hyppyä ( ja tämä olikin ensimmäinen kerta tokoesteen näköisellä jutulla), vähän noutoa ja noutoa hypyn yli, loppuun kaukokäskyt ja näissä ihan loppuun avoimen luokan malliin, missä odotan/ lasken mielessäni 5 sek ennen uutta käskyä.

Nyt iltaa on vielä edessä, joten lapset menee kohta nukkuun ja minä varmaankin vielä koko porukan kanssa lenkille.

paikallaolojen täsmätunti

Tänään oltiin Aronin kanssa paikkallaolojen täsmätunnilla. Koirakoulu Hihnaton järjesti kyseisen koulutuksen ja kokoontuminen oli samassa paikassa kuin maanantain bc-tokoryhmälläkin. Minulla oli paljon syötävää taskuissa, joten nyt ei ainakaan makupalat lopu kesken. Viikolla me muuten leivottiin Petran kanssa koirankoulutusnameja, sillä alkoi jo huolestuttaan hk:n lihapullien nitriittimäärät, kun niitä menee ihan mukavaan tahtiin. Joten tehtiin kananjauheliha-jauhettumaksa-porkkanamössöä uuninpellille ja tänään ne olivat oikein hyviä Aronin mielestä.

Täsmätunti alkoi ihan perinteisellä luoksepäästävyys ja kokeenomainen alokasluokan paikallamakuu-jutulla. Jo kentälle tultaessa porukassa oli mukana isohko paimenkoira, joka haukullaan haasteli Aronia moneen kertaan. Ja Aron oli aiheesta vähän kiihkeänä, tosin ne kaikki muutkin koirat kiihdytti Aronia, joten palkkailin aika paljon luoksepäästävyyksien aikana. Aron nousi omalla kohdallaan tuomaria kohti aivan viime hetkillä ja annoin sen tehdä niin. Paikallamakuuseen se kävi vasta toisesta käskystä, ilmeisesti märkä ja hiekkainen asfaltti ei ihan ole mukavin makuupaikka. Makuunaikana Aron oli selvästi levoton, oltiin kuitenkin sovittu, että jokainen katsoo oman koiransa tasoa ja itse haaveilin, että Aron pysyisi siellä sen kaksiminuuttia. Noin 1.30 kohdalla se kaukaasianpaimenkoiran näköinen tapaus haukkui siellä makuussa ja tästä Aron ponkaisi pystyy ja ihan valmiina lähdössä sen koiran luo häntä pystyssä. Huusin ei ja koira pysähtyi siihen ja palautin Aronin makuuseen paikalleen. Voi arggh, mikä takapakki. Mielessä pyöri pettymys ja murhe, sillä ryhmäolot pitäisi saada onnistumaan ja paikallamakuut varmaksi, joten takapakkia tuli.
Onneksi reenit jatkuivat. Tehtiin aina erilaisia paikallo-oloja joko istuen tai makuuttaen. Ryhmän kesken vaihdeltiin paikkoja, mutta kertaakaan en uskaltanut viedä Aronia sen paimenkoiranviereen. Aina välissä käytiin muutaman minuutin tauoilla ja sitten taas palattiin riviin erilaisiin harjoituksiin. Aron rauhoittui sitä mukaa kun reeni jatkui, ainoastaan pari kertaa se epäonnistui ja noin kymmenessä jutussa se onnistui hyvin. Liikkeiden välissä sillä oli vaikeuksia muutaman kerran olla ryntäämättä viereisen koiran lelupalkkaukseen mukaan. Eli epäonnistumiset: nousi paikallamakuusta kun käskystä haukkuvan koira menee ohi sekä yhden kerran kävin palkkaamassa jalkojen väliin ja Aron lähti perään palkkauksen jälkeen. Seuraavissa Aron onnistui:
-makaa rivissä ja minä kävelin koiran ympäri, kävelen takaa, astun hännän yli
-makaa rivissä ja minä sekä muut ohjaajat tekevät käsi ja jalanheilutteluja sekä kyykkyhyppyjä
-makaa rivissä ja rivin edessä toinen koirakko tekee luoksetulon
-makaa rivissä ja viereltä kutsutaan koira sivulle
-makaa rivissä häirittynä, Eve heittelee naruleluja koiran lähelle
-makaa rivissä häirittynä, Eve hokee pallosanaa ja pomputtaa tennispalloa
-makaa rivissä häirittynä, Eve heittelee noutokapuloita, joista yksi lentää vahingossa Aronin tassujen eteen
-istuu paikallaan minun käydessä piilossa
-istuu paikallaan toisten koirien kanssa ympyrässä, koirilla nenät toisiaan kohti
-istuu paikallaan koirien istuessa ympyrässä koirien ollessa hännät kohti ympyrän keskustaa

Joten oikein tarpeellinen ja tehokas reenikerta meille. Eve sanoi, että kaikkien näiden härdellien jälkeen on hyvä ottaa maanantaina taas yksi tavallinen ja kokeenomainen paikalla-olo. Nythän ympäristössä tapahtui koko ajan, joten saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun kaikki on vain paikallaan.

reenailtu on

Tämän blogin päivittäinen päivittäminen on hiukan vaikeutunut, sillä meillä töissä on kiristynyt tunnelma netin käytöstä työaikana. Joten kahvi ja ruokatunnilla ei saa istua koneen ääressä esim. päivittämässä blogia, joka on aika ankeeta. Joten nyt täytyy yhdessä rimpussa päivittää kolmen päivän reenailut.

Maanantaina oltiin Aronin kanssa ensimmäistä kertaa pirkanmaalaisten bc:den tokoreeneissä ja näitä Aron todella tarvitsee. Parkkipaikalla oli kymmenen bordercollieta ja nämä nähdessään Aron oli melko kiihtynyt. Joten reenimme päätarkoitus oli rauhoittua keskittymään, vaikka ympäristössä on paljon häiriötä. Palkkasin paljon ruualla, syöminen rauhoittaa. Päädyimme paikallamakuuseen, varmuuden vuoksi reunapaikalle ja siellä sitten kymmenen koiraa oli rivissä. Aron pysyi hyvin, mutta oli selvästi vähän tilanteesta epävarma, ilmeni muutamana nytkähtelynä. Kun ensimmäinen minuutti tuli täyteen, kävin palkkaamassa koiran antamalla makupalan etutassujen väliin ja uusi jättäminen. Kahden minuutin kohdalla kuului aika ja tulin koiran viereen, käskystä istu ja palkitseminen. Sitten tehtiin useampi lyhyt jättö ja näissä onnisuminen. Selvästi Aronia häiritsi se, että ihmiset kävi palkkailemassa koiriaan, joten sellaista edestakaista trafiikkia oli paljon siinä lähellä. Sitten reeni jatkui perinteisellä kontaktireenillä ja pujoteltiin Aronin kanssa kaikki koirat ja palkkasin runsaasti kontaktista. Onnistui näin tehden hyvin. Samoin tein, kun muut koirat pujottelivat meitä. Ja tällä tahdilla makupalatasku oli melko pian tyhjä, Aron selvästi rauhallisempana ja hyvä lopettaa tähän.

Tiistaina reenailin itsekseni Aronin kanssa ruutua ja kiertoja, otin myös ensimmäisen kerran pysäytyksen luoksetulossa, koira vähän yllättyi mutta pysähtyi.

Tänään meillä olikin sitten Miinun kanssa reenit ja Aron harjoitteli ensin luoksepäästävyyksiä Miinun tullessa meidän luo, sitten näyttelykopelointia ja hampaiden katsomista. Sitten vähän samallla teemalla harjoittelimme ilmoittautumista. Tässä Aron paransi hienosti suorituksiaan, mutta ensimmäinen ilmoittautuminen meni ihmetellessä, kun pitää istua sivulla ihmisen edessä ja äiskä vielä puhuu eikä edes koiralle.
Toisella kierroksella harjoiteltiin noutoa ja tässä kierrokset nyt nousee ja ääntelyä riittää. Syynä on epäselvyys ja epävarmuus. Miinun avustuksella kehuin pitkään ja hartaasti sitä kohtaa, kun koira on tullut kapula suussa eteeni istumaan. Ja sitten sitä, että liikuttelen käsiäni ja kehun rauhallisesti siitä, että kapula pysyy suussa. Selkeästi Aron rauhoittui keskittymään ja ääntely heti väheni. Tämän jälkeen katsottiin kaukokäskyjä, Miinu seisoi Aronin takana. Tekniikka ei ollut ihan niin hyvää kuin kotona, sillä istumisesta maahanmenoissa takaosa tekee jotain, mitä ei pitäisi. No hyvin häiriöllinen ympäristö vähän rikkoo tätä liikettä, joten lisää sitä eri paikoissa. On tehty näköjään vaan tätä sisällä. Loppuun sitten seuraamista, joka onnistui todella hyvin. Aron teki hienosti töitä, piti paikkansa ja Miinun sanoi, että seuraamispaikka on jopa siirtynyt vähän taaemmas, mikä on hyvä, kun Aron on tähän asti ollut aina vähän edessä. Tämä seuraaminen oli siis oikein oikein hyvää ikään ja kouluttajan tasoon nähden ja siihen oli hyvä lopettaa.

kaikenlaista puuhastelua

Edellinen kirjoitukseni on keskiviikolta, mutta ei me silti olla reenittä oltu. Tosin kuluneella viikolla kävin kaksi kertaa jäällä hiihtämässä tunnin verran ja koirat sai juosta niin paljon kuin jaksoivat. Ja tuli siinä itsellekin urheilullinen olo :-) Hyvien lenkkien lisäksi perjantaina olin auttamassa Päivi Nummen myyntiständin pystytyksessä pirkkahalliin ja lauantaina sitten vaan katselemassa ja vähän luu-ostoksilla. Aron on nimittäin aika puuhaserkku, joka tyhjensi perjantaina pari sohvakoristetyynyä....
Reenien puolesta ollaan pysytty aika kotioloissa. Perjantaina Aron harjoitteli kotipihassa henkilöryhmää, sillä hyvät ja koirahenkiset naapurit jutskailivat keskenään kotipihassa ja pyysin, että jutelkaa vielä viisi minuuttia älkääkä antako minun ja Aronin häiritä. Siinä me sitten otettiin kontaktia kieppumalla naapureiden ympärillä. Lisäksi otin muutaman luoksetulon niin, että Aronin piti juosta näiden ihmisten välistä tullakseen suoraan. Onnistui. Lisäksi me ollaan otettu vähän noutoja sisällä ja ulkona. Sisäreeneissä tein eilen tunnarin pitoja ja piilotin yhden tunnarin makuuhuoneeseen. Aronin piti etsiä se ja tuoda minulle, joka odotin olohuoneessa. Näissä Aron onnistui hurjan hyvin ja nopeasti. Paikalla-oloja ollaan myös tehty, tänä aamuna 1.20 mittaisen ajan istumista ja sinä aikana kävin kerran katkaisemassa näköyhteyden. Aron istui nätisti.
Ensi viikolla teemana on harjoittelu häiriöissä ja huomenna tapaamme pirkanmaan bc-tokoryhmää hervannassa. Aron tarvitsee kovasti paikallamakuuseuraa ja vieraita koiria ympärilleen, jolloin se oppii, että paras palkka tulee vain minulta, oli ympärillä mitä tahansa. Lisäksi ilmoittauduin ensi viikonlopulle Koirakoulu Hihnaton täsmätuntiin, joka käsittelee paikallaoloja. Kivaa!

Miinun kanssa reenit

Tänään sovitut reenit Miinun ja Bertan kanssa, joka on kyllä hyvin antoisaa :-)
Aronin ohjelmassa oli ensimmäiselle kierrokselle kokeen omaisia harjoituksia. Miinu oli liikkuri, tuomari ja kehätyöskentelijä ja minä ja Aron reippaat alokasluokkalaiset. Käytiin koetta läpi ensin kehäänmenokopeloinneilla, sitten luoksepäästävyyksillä ( näissä Aron nousee tuomari kohti, ei malta istua koko tutkimisen ajan, tosin en ole antanut mitään käskyä tähän vaiheeseen) ja tästä seurasi taas ne tuomareiden höpinät että taluttimet taskuun tai kaulalle ja päädyttiin lyhykäiseen paikallaoloon. Sovittiin, että noin 30 sek, mutta ei katsottu kellosta. Halusin yhden lyhykäisen paikalla olon, huomenna voisi taas varmaankin ottaa pidempi pätkä. Aron laski pään maahan heti kun poistuin koiran luota ja piti sitä koko ajan maassa. Nousi istumaan ekalla käskyllä ja palkkasin tässä vaiheessa makupaloin. Sitten tehtiin niinkuin kokeessakin, että menin virittelemään kehän ulkopuolelle muutaman seuraamisen alun ja jatkoimme tämän jälkeen kokeen omaisella toiminnalla. Vuorossa oli seuraaminen hihnassa, tämän Miinu liikkuroi ja palkkasin vasta siinä vaiheessa, kun tuomari sanoi, että kiitos riittää. Sitten palkitsemisen jälkeen hihna pois ja samanlainen setti, nyt Miinu sanoi seuraamisen näyttäneen vieläkin keskittyneemmältä kuin ensimmäinen, mutta kumpainenkin oli tosi hyviä. Aron ei hökyile seuraamisessa mitään ylimäirääsiä, yhden vasemmalle käännöksen se istui, mutta tein sen käännöksen itse liiankin kärjistetysti. Mutta olin oikein tyytyväinen suorituksiin ja tässä vaiheessa Aron meni autoon ja Bertan vuoro oli tehdä juttujaan.

Toisella kierroksella Aron harjoitteli pitkästä aikaa ruutua. Ruudussa oli Miinun punaiset merkit ja narut ja lähetin tyhjään ruutuun viralliselta kisamatkalta. Aron meni ruutuun, mutta muutaman toiston jälkeen huomattiin, että Aron jää aika ruudun etuosaan, kun sillä ei ole alustaa siellä ruudussa. Eli jatkossa täytyy taas ottaa välillä alustaa sinne ruutuun muistuttamaan, että mennään syvälle ruutuun. Yhdessä ruudussa huusin seis-käskyn jälkeen maa ja hyvin Aron noudatti käskyä ja kävi maahan. Sitten tehtiin pari kokeilua, joissa jätin Aronin eri kohtaan, itse siirryin kauemmaksi pois koirasta ja vähän Evl-hakuisesti lähetin sen kohti ruutua. Näissä Aron mietti hetken ja se oikein mietti ja sitten se meni ruutuun. Lopuksi otettiin kuitenkin alusta ja käytiin ruudussa vain motivaatioruutujen verran. Aronin asenne oli kuulolla asenne, mutta vauhti ei ollut niin kova kuin aikaisemmin. Vauhti ei ollut miljoonaa, mutta riittävä kuitenkin siihen nähden, että meillä on takana rauhalliset reeni viikot :-)

Ihan reenin loppuun otettiin molemmat koirat lyhyeen paikallaoloon ja halusin ottaa tämän varman päälle ja koiriemme väli oli varmaankin 10 metriä. Aluksi Bertta kiinnosti niin kovasti Aronia ja maahan menoon jouduin toistamaan käskyn, pysyi kuitenkin hyvin maassa eikä siinä vaiheessa vilkuillutkaan kaveria. Tähän oli hyvä lopettaa, kun saatiin onnistuminen.

Vähän näistä reeneistä heräsi toive viedä tulevana kesänä tai syksynä Aron alokasluokkaan, mutta saa nähdä uskallanko. Miinu ainakin kannusti seuraamisten sun muitten puolesta Aronin olevan melko valmis jo kokeeseen, ikää tulee ensi kuun alusssa se 9 kk, joten nuoren tapauksen kanssa tässä nyt kuitenkin pähkäillään. Mutta meillä on vielä paaaljon harjoiteltavaa, mutta onneksi kevät on vasta alkamassa :-)

toko toko toko

Aronin tämän päivän reeneihin sisältyi:
-kyötikkälän kentällä paikallamakuu 2.5 min, josta makasi terävän näköisenä siihen kahteen minuuttiin asti ja sitten laski päänsä maahan, pää nousi kun palasin koiraa kohti. Hyvä istuminen ja rauhallinen palkitseminen.
-seuraamista ( tasan yksi piip koko reenin aikana) ja seurautin monta pätkää.
-luoksetuloja, näissä istuu hyvin mutta eteenistumiset tänään vinoja, ensimmäinen enemmän vino ja toinen vähemmän vino.
- jääviä istumista ja maahanmenoa, nyt tarjoili tikkana sitä istumista
lopputulos kuitenkin oikien positiivinen ja hyvä asenteinen.

Kotipihassa sitten vielä ennen iltaruokaa joitakin eteenistumisia, jostain syystä sitä vinoutta näkyvissä siinä vaiheessa kun istuu eteeni. Tämän jälkeen paikalla istumista, joista ihan ensimmäinen meni plörinäksi, sillä juuri kun aloitettiin, tuli joku kulkija kova äänisesti häiriköiden pihaan ja Aron kävi maahan, siitä vaihdoin vähän paikkaa ja uusi yritys ja nyt tuloksena:
-paikkaistuminen 1 min, josta sai iltaruuan palkaksi.

Elvis harjoitteli perusasentojumppaa ja kaukokäskyjä Suoraman koulun pihassa, oikein hyvin meni.

tunnaria ja kolikkoreeniä videoituna

Ja lisää koulutusvideoita, kun on niin kiva uusi digikamera ja Petrakin suostuu toistaiseksi olemaan kuvaajana. Seuraavassa Elviksen kaksi tunnaria tänään kotipihassa. Melko innokas ja touhukas etsijä.








Uusimmassa koiramme-lehdessä oli juttu kolikon noutamisesta. Ja siitähän minäkin sain perjantai-illan idean naksutella sitä Aronille. Ja eihän tuo huono temppuidea ole ollenkaan, sillä tarvitsemme sitä ehkä joskus etsintäkokeen tarkkuusruudussa, jonne voi olla kolikko piilotettu ja koiran pitää se etsiä ja mahdollisesti noutaa ohjaajalle. Kahden euron kolikko olisi ollut hyvä aloittaa, mutta köyhä ihminen ei löytänyt tästä huushollista kuin yhden euron rahoja. Mitä jos se nielee sen?
No aloitin siitä, että raha on maassa ja naksuttelen kosketuksia siihen. Kahden 10 makupalan jakson jälkeen päästiin jo siihen, että koira nostaa euron kolikon maasta ja saa naksun siitä, kolikko saa silloi tippua siihen. Petra videoitsija ikuisti tilanteen :-)

Sitten kolikko pitäisi nostaa käteeni ja ei ihan helppo juttu. Tarkoituksena on, että vien käden koiran leuan alle ja irti sanoessa kolikko tipahtaa kädelleni.

Sitten vaikeutettiin homma, nousen seisomaan ja Aronin pitää nostaa kolikko maasta käteeni, yritän mahdollisimman vähän viedä kättä koiraa kohti, joten tarkoitus olisi saada koira aktiiviseksi siinä kolikon luovutushommassa, että se sihtaisi sen kolikon varmasti kohteeseen. Tätä otettiinkin sitten useampi koulutusseissio, joka päätyi virallisen oloiseen noutoon, tosin luovutukseen et ottanut istumisasentoa.

Alapuolella siis kolikon nouto.

reipasta ulkoilua

Tänään se sitten alkoi, nimittäin kevään juoksulenkit. Elviksen kanssa lähdettiin juoksemaan Suoraman järvi ympäri ja alku ja loppukävelyn lisäksi juoksuosuus oli sen 6 km. Ja jaksoin vaikkei ollakaan juoksenneltu koko talvena. Salainen tavoite on 10 km pari kertaa viiikossa, saa nähdä kuinka käy. Aron olisi myös erittäin mielellään halunnut mukaan, mutta parempi kai odottaa siihen vuoden ikään saakka vähintään. Alkuviikosta kyllä kokeilin lyhyen pätkän, että miten ne Elviksen kanssa juoksee ja täytyy sanoa, että vauhdista tulee kyllä vähän liian kova meikäläisen kunnolla. Ne paineli nimittäin rinta rinnan kovaa ravia eteenpäin ja on siinä perässä pysymistä.

Kun perhe oli ruokittu, lähti perheen miesväki tapparan peliä katsomaan ja naisväkin kera Aronin sai kyydin Pikkolan koulun pihaan. Petra meni torstain jumppaan ja minä lähtin Aronin kanssa harjoittelemaan vastaan tulevien koirien ohituksia ja muuta sellaista. Taskut täynnä makupalaa ja vain kaksi collieta bongattiin heti alkulenkistä ja sitten ei yhden ainoa koiraa koko Kangasalan kirkonkylällä. Onneksi lenkkelikijöitä ja muita liikkujia tuli tasaiseen tahtiin vastaan, mutta näiden kohdalla Aron osaa pitää melko kivasti kontaktia ja kävellä sivullani. Samaa ei voi sanoa vastaan tulevan koiran kohdalla ja haluaisin päästä vahvistamaan sitä kohtaa, mitä Aronin kuuluisi tehdä sen sijaan, että se kiihkoilee vastaan tulevien koirien luo. Se on alkanut nyt nostaa jalkaa ja en ole sille kovinkaan merkityksellinen, jos haukkuva koira tulee tiellä vastaan. Joten tämän asian pitää nousta nyt koulutusten top kymppiin sijalle 1. Toisella sijalla pitäisi olla se koiran käsittely ja hampaiden näyttäminen paikalla pysyen.

No kun nameja oli taskussa, käytiin sitten tekemässä Kangasalan uimahallin edessä yksi paikalla makuu. Tämä onnistui nappiin, meni maahan hyvin, kävelin hyvän matkan päähän, meidän välissä kulki ihmisiä uimahalliin. Reilun minuutin makuun jälkeen palasin koiran sivulle, siellä Aron makasi paikallaan terävän näköisenä ja nousi istumaan ekalla käskyllä. Tästä rauhalliset kehut ja ruokaa palkaksi. Sitten lenkki jatkui ja linja-auto asemalla oli monta ihmistä odottamassa bussia, harjoiteltiin kontaktia pujottelemalla näiden vieraiden ihmisten seassa ja meni hienosti. Kehuin Aronia ja ne ihmiset tuijotti meitä aikalailla :-) Sitten pitikin palata jo Petran jumppasalin eteen ja jumpan jälkeen käveltiin Petran ja Aronin kanssa se pari kilometriä kotiin. Nyt mun jalat huutaa lepoa, mutta täytynee vielä viedä kaikki pojat korttelikierrokselle.

tokopähkäilyjä ja onnistuneet reenit

Kiva, että Carita kävi viime viikolla Pekka Korrin luennolla ja sain lukea hänen muistiinpanot, sillä sieltä sain mietittävää paljonkin. Pekka puhuu paljon siitä, kuinka koiraa valmennetaan kohti koetta ja siihen valmennukseen kuuluu kaikki se, mitä siellä kokeessa voi tapahtua. Päämäärä on se, että koira tuntee olonsa siellä kokeessakin turvalliseksi ja tähän päästään, kun harjoitellaan kaikkia niitä osia, mitä siellä tulee vastaan.

Joten tänään meillä on sovittuna reeni Miinun ja Bertta-bc:n kanssa. Aronin viikkoteema on äänettömyys ja tämän kautta mielentilan hallinta. Ja päiväteema on kohti koetta-harjoittelu. Joten Miinu oli ensin kehään päästäjä, tähän kohtaan kuuluu se, että tuomari koskettelee koiraa ja kyselee, onko uros vai narttu. Joten Miinu kosketteli Aronia, joka kyllä antaa tehdä sen, mutta on kuin elohopea tässä tilanteessa. (kosketusharjoituksia lisää myös näyttelyitä varten)! Sitten mentiin muka kehään kokeen omaisesti ja Miinu oli liikkuri, näytti kohdan mihin mennään ja kävi luoksepäästävyyden läpi, meidän ympärillä oli mielikuvituskoiria ja Miinu kävi niidenkin luona. Joten samalla Aron harjaantui istumaan siinä sivulla liikkurin kiertäessä toisia koiria. Sitten kuulin ne tutut sanat, että tervetuloa kokeeseen ja seuraavaksi paikallamakuu, taluttimet taskuun tai jne. Näin edettiin kokeenomaisesti siihen kohtaan, että seisoin riittävän matkan päässä Aronista, paikallamakuu aikaa otettiin nyt vain minuutti, sillä halusin pelata varman päälle ja päästä palkkaamaan koko tästä rimpsusta, muutaman makupalan annoin Aronille ihan alussa, muuten tehtiin niin kuin kokeessa. Paikkamakuun aikana noin 40 sekunnin kohdalla Aron laski pään maahan ja nosti sen sitten ylös kun kävelin sen sivulle. Istu-käskyssä käytin ihan pientä käsiapua, sillä Aron ei noussut ihan samantien käskyn kuultuaan istumaan. Ja tämän jälkeen Aron sai paljon makupalaa ja rauhallista kehumista hyvästä suorituksesta.
Sitten tehtiin jääviä liikkeitä. Istumisia muutama kappale, jotka onnistuivat hyvin. Miinu kuitenkin sanoi, että liike tapahtuu teknisesti ihan oikein, mutta siitä puuttuu ehkä nopeus ja näyttävyys. Tätä täytyy pohtia ja laittaa Petra videoimaan se huomenna kotipihassa, jolloin voin itse pähkäillä sitä, että pitäisikö seuraavaksi kiinnittää huomio siihen nopeuteen. Toistaiseksi on ollut tärkeintä, että se toteuttaa sen asennon mitä sanotaan ja jää siihen, kunnes toisin kerrotaan. Istumisten jälkeen otettiin pari liikkeestä maahanmenoa ja nekin onnistui oikein hyvin. Tästä oli hyvä jatkaa seuraamiseen, mikä oli äänetöntä ja vallan mukavaa. Tein myös itsekseni kokeita, että alkuun vaan seuraamista suoralla ja käännöksiä, naksuttelin epäsäännöllisin väliajoin, sitten otin pari pysähtymistä ja siitä taas seuraa. Pysyi tasaisena ja äänettömänä. Tässä vaiheessa Aron meni sitten autoon hetkeksi lepäämään, tosin ei se siellä levännyn, vaan oli nenä kiinni ikkunassa, kun oli Bertan vuoro tehdä.

Levon jälkeen tehtiin vielä kontaktireeniä. Siinä Aron istuu sivullani ja Miinu häiriköi vieressä. Aron saa hyvä ja namia kun pitää kontaktia, jos sen katse menee Miinuun, se ei saa siitä mitään, mutta heti kun katse tulee takaisin minuun hyvä ja nami. Tätä tehtiin parikin sessioo ja Miinu yritti parhaansa häiritä meitä, välillä Aron taisi vilkaista Miinua, mutta pääsääntöisesti Aron tuijotti minua ja minä palkkasin.
Ai että tuli kyllä hyvä mieli näistä harjoituksista ja Berttakin reenaili hienosti, meni mm. ruutuun suoraan superlujaa :-) Nyt itse yritän olla tekemättä mitään pallonheittoreenejä tällä viikolla, että pysytään rauhallisessa teemassa.

Aronin reenit tokokokeen jälkeen

Päivän kokeessa oli kaksi kehää vierekkäin ja siellä kehien laidoilla oli luoksetulojen merkkejä. Vaikka ruudun merkit olivat kehän vasemmassa laidassa ja oikealla näkyi ne toisen kehän merkit, meni osa voittajaluokan koirista näihin hämyihin ja ruutuun lähetyksissä lähtivät viereisen kehän merkeillä. Tästä sain muistutusta, että näitä hämymerkkejä olisi hyvä olla jo nyt reeneissä.
Joten tein Aronille pikkureenit Kangasalan prismalle ja sinne ruudun, ensimmäistä kertaa ilman alustaa. Vasemmalla oli yksi yksittäinen merkki ja ensimmäisellä ruutu-lähetyksellä meni sen merkin kautta. Sijoittuminen ruutuun oli loistava ja huusin siihen seis, kävelin itse ruutuun palkkaamaan koiran. Toinen lähetys menikin jo suoraan ruutuun ja nyt lelu lensi sinne päin, ihan ruutuun asti ei mun lelu lennä 20 m etäisyydeltä. Kolmas ruutu oli jo tosi vauhdikas ja heti kun Aron oli seisahtunut oikealle paikalle, se sai juosta luokseni leikkimään leluun. Eli superhyvä alku. Ja ihanaa tuo, että osaa asettua ruudun keskelle ilman alustaa.

Sitten otin parin noutoa, mutta huomasin, että liian vauhdikas asenne ja täysillä kapulalle, pito on näissä edelleen huono ja kapula menee kurkkuun. Eli tämä vaatii rauhallista asennetta.
Sitten loppuun seuraaamista, itse seuraaminen oli aivan loistavaa. Aronin asenne oli hyvä. Vasemmalle käännöksissä tekee hienosti töitä ja loppuun tein yhden tosi pitkän seuraamisen muutaman pysähdyksen kera palkatta ja se meni upeasti. Mutta mutta, piippausta ja piipittelyä kuuluu enemmän alussa ja vähenee mitä enemmän tehdään töitä. En tiedä enää mitä ajatella tästä. Ääntely kuuluu vain seuraamisessa, mutta tänään se saattoi piipata jossakin perusasennossa, kun oltiin paikallaan. Joten seuraavien viikkojen pääteemaksi nousee äänetön reeni. Sisäreeneissä ei ääntele koskaan, joten ongelma liittyy ympäristöön tai sitten meidän reeniin ylipäätään. Jos siis keskittyisin nyt näihin pieniin piperryksiin ja viikon tauolle kaikki vauhtiliikeet. Eli työn alle jäävät liikkeet, paikalla olot ja tämä äänettömyys seuraamisessa. Vaikeaa on, mutta pakko nyt laittaa treenin tavoitteeksi rauhallisempi mielentila.

Elvis tokokokeessa

Tänään siis tokokoe Kangasalla kyötikkäln kentällä tuomarina Jaana Tala ja Elviksen kanssa oltiin. Tämä oli meidän kolmas avoimen kokeemme ja olisi kiva ollut sanoa, että kolmas kerta toden sanoo, mutta ei auta reenit jatkuu ja uutta koetta vaan suunnitelmiin.
Paikallamakuu 10
Seuraaminen 7.5
-tässä alkoi hyvin, mutta matkan varrella meni levottomaksi. Lopussa täyskäännöksen kohdalla Elvis jäi minusta ainakin metrin jälkeen, jostain syystä sen katse vai kuono kiinnittyi hetkeksi yleisöön ja seuraa käskyllä sain sen takaisin jatkamaan.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9.5
-puoli pistettä lähti jostakin käsiavustani, tuomari huomautti jo seuraamisessa, että vasen käteni tekee jotakin.
Luoksetulo 5
-Elvis lähti tulemaan hyvin, käskyn kohdalla se vaan laukkas ja teki vielä jonkinlaisen banaaniliikkeen. Siinä aika lähellä pysäytysmerkkiä oli kehänauhan iso rulla ja tämä jostain syystä varmaankin teki sen banaanin, kun olisi pitänyt pysähtyä, elvis väisti sitä rullaa, joka ei todellakaan ollut reitillä vaan reunassa.
Seisominen 8.5
-pysähdys hidas ja lopun perusasento on vino.
Noutaminen 8.5
-paluuvauhti oli hitaanpi kuin meno ja pyöräytti kapulaa matkan aikana pari kertaa.
Kauko-ohjaus 7
-Nyt alkoi jo vire hiukan laskea ja paineistumista ilmetä. Joten Elvis ei tullut sivulleni sujuvasti perusasentoon ja tässä kohtaa joutui jo hakemaan sitä perusasentoa. Tämä ei koskaan tiedä hyvää, joten tarvittiin kaksi käskyä maahan menoon ennen koiran jättämistä. Lisäksi kaukojen ensimmäinen käsky vaati toiston, sitten lähti tekemään totuttuun tapaan ja loppu meni hyvin.
Estehyppy 7.5
- Tämä este on meille ihme kummajainen. Jos liikkeenohjaaja vähänkin kopistelee estettä, Elvis ei tule lähellekään. Nyt kiersin kaukaa esteelle ja Elvis jäi sitä tuijottamaan ja tässä vaiheessa oli jo pieniä vaikeuksia saada koira sivulleni istumaan. Otin varman päälle ja lähetin aika kaukaa esteelle. Meni kuitenkin yhdestä käskystä, mutta istuminen esteen takana vaati tuplakäskys. Istui kuitenkin :-) Takaisin tullessa tuli hyvin, mutta sivukäskyyn näkyi tuomarin silmiin voimakas vartaloapu ja tästä sitten pieni pistemenetys.
Kokonaisvaikutus 8
loppupisteet 157 eli kakkostulos

Olen tyytyväinen tulokseen, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Kokeessa kannustin Elvistä liikkeiden välissä melko paljon entiseen nähden, mutta halusin, että sen vire pysyisi ylhäällä. Heti jos sen vire pääsee laskemaan, niin suossa ollaan. Hyvässä vireessä se tulee sivulle iloisesti ja kuuntelee käskyjä, kun vire laskee, loppuu toiminta. Ja vire voi loppua kuin seinään nopeasti, yksikin pieni epäonnistuminen, niin jumitus tulee. Ja vire laskee heti, jos se tuntee itsensä epävarmaksi. Joten tänään vaikka luoksetulo oli täysin surku, kun ei pysähtynyt, täytyi minun iloisesti kehua Elvistä, joka tuli kuitenkin eteeni istumaan ja siitä sivulle. Sen jälkeen mentiin seisomisliikkeeseen, niinkuin maailman parhaan luoksetulon jälkeen. Joten reenattavaa riittää, mutta toivoa on :-)

kotireenejä ja ensi videointia

Mulla olis kyllä kaikkee muutakin tekemistä, mutta kunhan nyt keksin lauantain iloksi kokeilla laittaa Petran kuvaamaan koulutuksia......joten vuorossa

kaukokäskyt avoluokan malliin

ja liikkeestä istuminen

sitten peruuttamista

ja peruuttamista seuraamisen yhteydessä

Elvis toipuu

Aamulla Elviksellä oli vielä vähän vaikeuksia istua pepullaan, joten soitin eläinlääkärille ja kyselin, mitä pitäisi tehdä. Aamulla Elviksen lämpö oli normi, joten siitä tiesin, että vaiva on varmaankin helpottanut, mutta epävarmuus on epävarmuutta. Sain iltapäivälle ajan ja oli se hassua, koko perhe oli mukana ja mitä tekee Elvis, istuu niin hyvin kuin vaan voi olla. No ollaan siellä odotushuoneessa ja kova ruuhka tuntuu olevan. Odotellaan yli puoli tuntia ja siinä ajankuluksi otin kaukokäskyjä Elviksen kanssa ja totean, että tämä koira on täydessä terässä. Kun meidän vuoro lähestyy, sanon eläinlääkärille, että luulen, että eilinen vaiva on helpottanut ja eläinlääkäri käskee palata heti aiheeseen jos vaiva uusiutuu. Ja niin perhe Salminen lähtee terveen partacollien kanssa kotiin, hyvä niin.

Ja eikun kentällä. Oli pakko päästä varmistamaan tilanne ja Elvis oli mitä parhaimmalla tuulella. Tein ihan motivaationnostatusjuttuja, eli paljon naksua perusasennosta ja lyhyitä seuraamisen aloituksia, joista kehuja ja iloista mieltä. Tein myös loppuun sellaisia sivulletuloharjoituksia, että kun koira on sivulla oma-aloitteisesti, käskynä tässä oma jäykistynyt asento, saa se palkan ja juoksen karkuun kunnes jähmetyn taas ja palkkion laukaiseen sivulle tuleva koira. Elvis tykkäsi ja tuli aina nopsaan sivulle. Kentältä lähtiessä vielä kehuin sitä ja ainakin se oli itseensä tyytyväisen oloinen koira.

Aron teki tänään sisäreenin ja kenttäreenin. Sisällä tein joitakin noutoja, tärkeintä oli pitäminen, joten jos Aron luovutti esineen vähän kaukaa, en takertunut siihen. Noudeltiin kevyttä kapulaa, nahkavyön palaa, tiskiharjaa ja lopuksi kuulakärkikynää. Lisäksi tehtiin muutama sarja jääviä istu ja seiso, sekä sivulla peruutuksia.
Kentällä oli hyvin rauhallista, eli siellä ei ollut mitään häiriötä, joten koira sai kulkea kentälle vapaana ja asetuin itse alkuasentoon. En tarkoituksella kutsunut Aronia, sillä halusin nyt kokeilla ja ottaa ohjelmaan sitä, että koira omalla toiminnallaan laukaisee reenin alun. Aron haisteli ihan hetken kentällä jalanjälkiä ja sitten se tuli luokseni sivulle istumaan, naks ja nami ja reeni voi alkaa.
Seuraaminen oli hyvin intensiivistä ja kiinteää, mutta piippailua kuului. Naksutin vain niistä pätkistä, missä se oli hiljaa. On hyvin hassua, että heti kun aloin harjoitella jäävistä istua, piippaus loppuu vaikka sitä ennen on seuraaminen. Nämä jäävät vaatii vielä kotipihan toistoja, tarjoaa seisomista kaikkein mieluiten. Sitten otin kaksi paikalla makuuta. Pointtina oli aloitus ja lopetus, ei niinkään makuun aika. Aron toimi näissä pointtikohdissa erinomaisesti, se nousee hyvin maasta yhdellä käskyllä ja malttaa odottaa istu-käskyä, kun tulen siihen sivulleni. Maasta nousu tehdään samalla tekniikalla, kuin kaukokäskyissäkin maasta istu. Ja nyt toimi loistavasti. Loppuun hauskanpitoa eli heitän makupalan kauas, Aron lähtee makupalalle, sitten huudan läpi ja koiran pitää laukata jalkojeni läpi ja saa heti palkaksi narulelun joka lentää ja leikitään. Muutaman toiston jälkeen Aron tuli tosi lujaa läpi käskyn kuultuaan ja leluleikit on siitä niin kivoja. Hyvä mieli jäi siis kummastakin koirasta.

voihan kökkö

Tiistai-iltana meillä oli hyvät reenailut kyötikkälässä Riikan ja Jarin kanssa ja keskiviikko oli lähes reenitön päivä, olin iltavuorossa, joten porukka vaan lenkkeili.
Sitten tänään ajelin töistä kotiin kyötikkälän ohi ja jes, siellä aurataan kenttää. Äkkiä kotia hakemaan Elvis ja hyvänmielen virittelyt alkakoon. Hetkeä myöhemmin olin kentällä naksu kädessä ja ajattelin naksutella aluksi vain sitä, että koira tarjoaa sivulle tuloa, mutta mitä ihmettä, Elvis ei suostu istumaan lainkaan. Ensin mietin, että pelleileekö se ja viedäänkö mua nyt 6-0, mutta Elvis ei istunut. Yritin käskyllä, makupalalla, lelulla ja ei, se vaan seisoo. Ja sitten jos se istui, se meni istumaan toiselle lonkalle. Oli siis aivan turha yrittääkään mitään, koira joka ei istu perusasennossa eikä edessä, ei ole kykenevä reenaamaan.

Elvis vaikutti muuten normilta ja hain nopsasti Petterin päikystä ja lähdimme lenkittämään koiria vehoniemen metsiin ja montulle. Hyvin se Elvis nyt paineli Aronin kanssa niin että lumi pöllysi. Ja lunta olikin sitten sen verran, että Petteri tyytyi nauttimaan maisemista ja koirista stiigassa istuen ja minä olin vetojuhta. 1½ tunnin päästä oltiin autolla takaisin ja koirat tietysti hyvästä ulkoilusta onnellisina ja kyllähän minullekin siinä lämmin tuli. Kotona tutkailin Elvistä ja näyttää kovasti anaalirauhasen tulehdukselta. Se ei istu pepulleen, kakatessa se murisee ja mittasin lämmön, joka oli 39 astetta eli tulehdusta voipi olla. Suihkuttelin pitkään sen takalistoa enkä tiedä auttoiko se, mutta seuraan tilannetta ja jos vielä huomenna tuntuu vaikealta, niin lääkäriin meidän on mentävä. Jännittäväksi menee sunnuntain kokeen osalta, mutta päivänselvää on, ettei kipeällä takapäällä kilpailla.

Aronin päivän koulutukset olivat sisäreenejä ja tänään harjoiteltiin jääviä liikkeitä niin, että niihin jäädään. Koira siis seuraa sivullani, sanon käsky ja koira toteuttaa, jatkan itse pari askelta eteenpäin ja kääntyessäni naks jos koira on pitänyt asennon, naksun jälkeen namin heitto koiran eteen tai taakse. Hienoja onnistumisia saatiin, Aron on niin nokkela.

lyhyet harjoitukset

Eilen tehokkaan työpäivän päälle lähdin koirien kanssa hyvälle ja reippaalle lenkille. Puolet hihnassa pyöräteitä pitkin, sekä ladunvarsilla, muuten koko porukka paineli pelloilla ja metsissä vapaana.
Elviksen kanssa pähkäilin kovasti, missä harjoitella ensi viikonloppua varten hyppyä. Oma hyppyesteeni on toivottoman syvällä lumikasan alla, eikä sitä ollut toivoakaan saada sieltä irti. Sitten yritin viritellä Petterin pulkkaa ja tehdä siitä meille estettä, mutta Elvis oli esteestä hyvin järkyttynyt, eikä suostunut sitä hyppäämään, saatika reenaamaan sillä. No pattitilanne piti edes jotenkin purkaa ja laitoin Petterin jääkiekkomailan rimaksi ja otettiin nyt muutama rohkaisuhyppy. Joten reenata sitä sitten. Kotipihan seuraamisissa Elvis oli loistava ja yksi liikkeestä seisominen kerrattiin siinä pihassa.

Aron otti sisällä 10 kpl liikkeestä istumisia. Naksautan heti kun näen sivusilmällä, että takapuoli putoaa istumaan ja naksun jälkeen käännyn palkkaamaan. Tähän pitäisi nyt vaan alkaa ottamaan kestoa, jolloin koira istuisi ja naksautan siitä, että istuu ja pysyy siinä vaikka jatkan matkaa.

Pohdiskelin pitkään Aronin seuraamista ja pitihän se sitten vielä ennen iltauokaa tarkistaa. Menin huoltoasema nesteen pihaan ja Aron tarjoili käskyittä sivulle tuloa heti kun otin ryhdikkään asennon. Siitä oli helppo jatkaa käskyittä liikkeelle. Saimme aikaiseksi loistavaa seuraamista ja hyvät perusasennot ja kaikenlisäksi ääneti. Otin ihan muutaman pätkän ja tarkkailin koiran asentoa huolto-aseman ikkunoiden kautta ja se näytti hyvältä, joten lopetin siihen ja koira sai runsaasti namia ja kiitoksia.