kotipihan tokot

Tänään jopa 3 eri kertaa kotipihan toko/ temppuja.
Aron tohkeissaan.

Aamulla nopsaan muutama suora luoksetulo tule-käskyllä.

Iltapäivällä merkki+ ohjattu nouto oikealle. Tässä kerran Aron meinasi lähteä suoraan kapulalle, mutta uusinnalla malttoi mennä ensin merkille ja sitten oikee, tämän jälkeen meni kapulalle mutta palautti sen ihan hassusti, kiersi minut takaa ympäri. Uusinnalla käännyin itse koiraa kohti ja nyt se pystyi tulemaan eteeni istumaan.
Tehtiin myös pari noutoa, missä heitto ja makupalaa koiralle sekä odotusta ja sitten vasta lupa hakea.

Illalla leikittiin vähän hyppyesteen kanssa. Ensin tietysti vähän koetta varten suunnattuja hyppyjä ja sitten hyppy-käsky tosi kaukaa ja Aron paineli esteelle täpöö.
Tämän jälkeen kerrattiin jäävät ja ne meni kumpikin nappiin, joten ei niitä sen enempää. Sitten loppuun vähän puunkiertoa ja penkin kiertoa ja sieltä eteenistumisia. Ja ihan loppuun naksuttelin sivulletuloja erilaisista kulmista.
Aronin mielestä älyttömän kivaa.

Huomenna päästään jäljestämään pitkästä aikaa (2 viikon jälkitauko takana) joten voidaan olla kumpikin ihan intoa piukassa jo janalla :-)

maailman paras ruutu ja merkki kotipihassa

Siinä se otsikossa tulikin, Aron on super.

Eilen ei hyvistä suunnitelmista huolimatta treenattu mitään, joten Aron oli tänään intoa täynnä. Ja kun sain lapset nukkumaan, virittelin kotipihaan ruudun, luoksetulon merkit ja siinähän sitä olikin.
Ensin merkkiä. Olin aikaisemmin huolissani, että vauhti on merkille lähes ravia ja motivaatiosta ei tietoakaan. Nyt virittelin Aronin merkille suullisesti ja se ihan tärisi, kun sai käskyn, niin sinne meni.
Otin uusinnan ja jes, nyt tää toimii. Riekkumista lelulla palkaksi. Sitten merkki ja ruutu, ihan evl-tyylillä enkä ollut käynyt enkä vienyt ruutuun mitään valmiiksi. Ensimmäisellä lähetyksellä Aron ei mennyt sitten ihan suoraan, mutta muutaman mutkan jälkeen löysi ruudun. Siitä seuraavat ruudut oli sen elämän hienoimpia. Ihan ylikiihkeänä merkille ja siitä ruutu, itse seisoin koko ajan siellä merkille lähetyskohdassa. Seis-käskyistä Aron pysyhtyi todella hyvin vaikka vauhtia ruutuun tuli miljoonasti enemmän kuin yleensä. Ainoa missä on jatkoa ajatellen parantamisen varaa, on sitten jatko. Nyt itse olin kaukana ja pallon heitto ruutuun mahdoton, ajattelin kikkailla ja käskeä maahan, mutta tilanne oli sen verran uusi, että Aron kävi maassa ja nousi sitten ylös. Eli loppu meni vähän sähellykseksi. Otin koko rimpsun vielä kerran ja Aron meni edelleen lujaa kaikki osat ja nyt seis-käskyn jälkeen hikuin vaan jes ja vapaa ja heitin lelua palkaksi edes ruudun suuntaa. Oltiin kumpikin ihan tohkeissaan.

Sitten kaksi luoksetuloa, annoin tule-käskyn (joka kertoo yleensä, että kohta tulee stoppi), mutta nyt vaan yritin välttää ennakointia ja ensimmäisellä kertaa heti käskyn jälkeen jo hihkuin jessiä ja lelu oli kädessä valmiina. Toiselle kertaa Aron sai laukata muutaman metrin pidemmälle, kun lelu tuli esiin.

Sitten taas ruudun pariin. Nyt tein niin, että jätin koiran istumaan ja kävelin ruudun yli ruudun toiselle puolen, annoin sieltä käskyn ruutu, jolloin koira laukkasi minua kohti ja kun oli ruudun keskellä, tuli seis ja siihenhän se toppas ja sai lelun palkaksi. ja taas oltiin ihan tohkeissaan. Eli harjoitus, missä tuli ns. luoksetulo, ruutu ja seis yhdessä.
Sitten lähetin koiran kiertämään puuta, puun jälkeen annon käskyn ruutu ja koiran piti hakea ruudun keskelle vauhtissa sieltä puun takaa, onnistui nämäkin, jopas nyt jotakin.
Lopuksi harjoiteltiin vielä noutoa, eli heitin kapulan ja heti heiton jälkeen annoinkin nameja koiran suuhun ja vielä uudestaan, vasta kahden makupalan syöttämisen jälkeen sai käskyn hakea ja nyt lähti kuin tykin suusta sinne kapulalle. Uusin homman toiseen suuntaan ja näytttää mukavasti siltä, että ihan kohta varastaa kapulalle, joten namia taas ja vasta hetken odotuksen jälkeen lupa hakea.

Loppuun yksi tunnarin piilotus nurmikkoon, tämä onnistui hetken etsimisen jälkeen. Kokeilin sitten vielä ennen iltaruokaa sitä, että siinä on kasa näkyviä kapuloita ja etsi käskyllä pitäisi hakea se nurmen alle piilotettu, mutta siitä ei tullut mitään, meni niille näkyville kapuloille. Joten eikun mietintään tämä.

Tervakoski näyttely + tokoreenit

Aamusta aikaisin lähdimme Aronin ja kennelpoika-Petterin kanssa kohti Tervakosken näyttelyä. Siellä bordercolliet tuomaroi Lena Danker, joka piti kyllä kovasti Aronia kauniina, mutta kysyi minulta, että mitäs tuolle hännälle tehdään. Niin, enpä tiedä...Tuloksen Eh ja junioiri-uroksia oli jopa 2 kpl ja näistä Aron jäi toiseksi, myös se toinen unuori sai Eh:n.
Arvostelu meni näin:
13kk ryhdikäs hyvänkokoinen poia, jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, hurmaava ilme. Oikea purenta. Hyvinasettunut lapa, hiukan pysty olkavarsi, oikeanmuotoinen rintakehä. Hyvä selkä. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu hyvällä askeleella. Hiukan ahdas takaa ja valitettavasti kääntää häntäänsä selkälinjan yli liikkeessa.

Juu, häntä siis nousi kun juostiin ja tämä on ihan yhteydessä Aronin mielentilaan. Jos sen mielentila olisi "tappotylsää" kun juostaan kehää ympäri, pysyisi häntäkin alhaalla, mutta meillä se on juurikin toisin päin. Ja toivottavasti sillä ei ole koskaan kanssani tylsää :-)

Välittömästi kehän jälkeen tavarat autoon ja Erjan kanssa tokoilemaan. Erja oli myös partiskehissä ja meillä kehän alkoivat lähes samaan aikaan. Joten siirtyminen siis Launoisiin tokoilemaan. Meille uusi reenipaikka ja reenisuunnitelma oli seuraava: avoimen luokan liikkeiden katsastus ja pieni palkitseminen aina liikkeen lopussa, super palkka kaukojen jälkeen.
-liikkeestä maahanmeno: ok, tässä kaikki osat ok.
-luoksetulo: tule-käskyllä tietää, että kohta stopataan, joten ennakoi ihan törkeästi, pysähtyi käskyn kuultuaan, loppu ihan hyvin.
-liikkeestä seisominen: kaikki osat ok :-)
-nouto: liikkurin käsky-sanalla jo nytkähti ja haki virallisella käskyllä hyvin, vähän istui kaukana edessäni mutta suorana kuitenkin.
-kaukot: liikkuri piti kunnon 5 sek käskyjen välillä, ja näissä väleissä Aron kyllä odotti käskyjä, mutta katseli myös liikkuria tms odotellessaan käskyn vaihtoa.
Tämän jälkeen kunnon riekkumiset narulelun kanssa.

Sitten merkkiä: vauhti merkille ihan säälittävä, tälle pitää tehdä jotain, muutamalla toistolla parani.
Sitten merkin kautta ruutuun, näki kun vein lelun sinne ruutuun ja en saanut ajatusta pois vaikka virittelin merkille. Lähti kohti ruutua, mutta korjasi merkille ja sitten käskystä ihan miljoonaa ruutuun. Tää oli hyvä!

Loppuun paikalla-olot, olin piilossa lähes 3 min ja hyvin meni.

canis-areena osa 3.

Viime viikon agility-reeneistä ei jäänyt kovin mukavaa mielikuvaa, mutta tämän kertainen reenikerta oli menestys. Koirien välillä ryhmässä ei ollut mitään vaikeuksia, kaikki koirat keskittyivät olennaiseen. Aron oli intopiukeena mukana ja päästiin tekemään jo useamman hyppy+ putki-yhdistelmiä hyvin, sekä oikealta että vasemmalta ohjattuna. Uutena esteenä pöytä.
Vuoroa odotellessa kennelpoika-Petteri ja Aron ottivat pääkky-kisaa, josta voittaja sai frolicin. Pääkky-kisa on sellainen, että pääkky-käskyn kuultuaan pitää mennä mahdollisimman nopeasti maahan makaamaan ja saada pää maahan. Sitten kisa koskee sitä, että kumpi on nopeampi poika vai Petteri. Aron voitti kisan pari kertaa, mutta myös Petterikin pääsi palkinnoille.

tokoilua Kyötikkälässä

Kauhee pähkäily menossa miten ja kuinka paljon, reeniä siis. Maanantaina yritin pitää Aronille "aivot lepää" päivän, mutta sorruin sitten illalla tekemään suvulle siirtymis-reeniä hiukan ennen iltaruokaa. Aron tehona mukana hommassa. Tiistainakin pidettiin vielä kevyttä linjaa yllä, muutama epätoivoinen maahanmeno liikkeestä ja jokunen hyppyharjoitus takapihalla. Epätoivoinen siksi, että Aron sekoittaa tuota maahan-käskyä edelleen istumiseen vaikka yritän katseellani antaa apuja. Nyt keksin, että aloitan käskyn mmmmaa, jolloin se ehtii rekisteröidä, mikä asento pitää ottaa.

Joten keskiviikkona Hannan ja kera mustavalkoisten bordercolleiden treenit Kyötikkälän kentällä. Kentällä oli myös muita koiria ja onneksi ystävälliset PKY:läiset antoi meille hyvin tilaa. Suunnittelin reenin etukäteen ja teemana oli onnistuminen ja hyvä fiilis.
Aloitettiin paikallamakuulla, Aron keskellä, vieressä Enni ja toisella puolen Pinni. Kaisa oli siis myös reenimässä ja Pinni Aronille ns. vieras koira. Oltiin piilossa 2 min ja meni kaikin puolin superisti.
Ensin seuraamista naksutellen ja vahvistetiheys korkea. Tämä on sellaista palauttavaa seuraamisreeniä, kun viikonloppuna tuli tehtyä pitkiä pätkiä ilman palkkaa.
Sitten yksi onnistunut liikkeestä maahan, heti palkka kun pystyin toteamaan, että koira meni käskystä maahan.
Sitten edelleen matalan vireen juttuja eli ohjelmistossa nyt tunnari ja tämä vielä niin, että aina etsitään nurmesta se yksi oma. Virittelysanaksi oma ja tunnarin etsimiseen käsky etsi. Tätä meillä ei taida olla missään muussa yhteydessä, sillä esineruudussa on käsky esine ja jäljellä jälki. Aron etsi kovasti ja etsi ja onneksi maltoin odotella, enkä auttanut, sillä lopulta nenä löysi nurmen seasta sen oman. Palkka toistakse heti siitä oman nostamisesta.
Tämän jälkeen yksi suora luoksetulo, missä Hanna piti koiraa ja semmosta hetsausfiilistä hain, tosin omasta mielestäni ei nyt tullut ihan järin kovaa, laukkasi kuitenkin. Olin päättänyt palkata heti kun koira istuu eteeni ja palkka tuli, vaikka oli vähän vino.
Sitten nouto; tässä kapula hukkui nurmeen ja hetken haki, otti kapulasta löytäessään vähän huonosti kiinni ja tais tippuakin, mutta korjasi itse. Tässä olin päättänyt, että palkka heti kun istuu kapulan kanssa edessäni ja näin tein, uusittiin nouto vielä toiseen suuntaan, kun halusin suoremman tuonnin sen kapulan kanssa. Asettuminen eteeni kapulan kanssa olisi voinut olla suorempi, mutta nyt haettiin vaan iloa touhuun.
Sitten tokohypylle; kaksi kertaa kutsuin eteeni istumaan esteen takaa ja yksi lähetys hyppy ja istu, onnistui.
Loppusuoralle ruutu, suora lähetys, ruudussa lelu takarajalla ja Aron näki kun Hanna vei lelun, osasi sitten kyllä laukata senkin turvin suoraan ruutuun.
Ihan loppuun tehtiin vielä pk-a-esteen suoritus molempiin suuntiin, pyysin Hannaa katsomaan/ auttamaan, että miten se tehdään. Aron menee kyllä, paluu suunta oli parempi, kun Hannan ideasta jätin Aronin istumaan ja menin itse esteelle, sitten lelun kanssa olin valmiina siellä alastulossa, ettei Aron loikkaa ihan kovin korkealta. Aronilla hyvä asenne!!

Sitten kotimatkalla kävin vielä Kaisan kanssa suoraman hiekkakentällä, missä Kaisan koira otti bh-paikallamakuuta ja me tehtiin siinä yksi luoksetulo ja vähän jotakin puuhastelua.
Kiitos Hanna ja Kaisa!!

Lentsun tokoviikonloppu osa 2.

Alla olevissa kuvissa työn alla sivulle tulemista:






Majoituin koirien kanssa Outin jumalattoman isoon taloon Piikkiöön ja isolta se tuntui, koska siellä ei ollut ketään kotona. Partikset olin jo aamulla käynyt viemässä Outin talon yläsiipeen ja heti kun koulutuksen päättyivät, lähdin vielä kaikkien kanssa tekemään tunnin lenkin tutustuen Piikiöön. Vettä alkoi sataa kuin esterin sieltä takaisin tullessa. Nukkumaan menin aikaisin, sillä Piikiön sateinen ilta näytti hyvin hämärältä. Aron ei nukkunut niinkuin kotona ja reenit jatkuivat klo 9 seuraavana aamuna Kupittaalla.
Aron oli jo virityksissä jotenkin kovin ääntelevä ja levoton, enkä uskaltanut herätellä sitä kunnolla leluseuraamisilla, ennen meidän koetta. Olis kannattanut vaan. Meidän avoluokkalaisten koe sisälsi seuraamisen, hypyn ja kaukot. Myös kehäänmeno ei onnistunut niinkuin oikeassa kokeessa, sillä Lentsu teki kaikille kehätarkastuksen tässä vaiheessa, normaalistihan yksilösuorituksiin mennessä ei enää koiraa tarkistella. No seli seli, mutta Aronin seuraaminen oli huonoa. Se kulki kuin unessa. Ensimmäinen vasemmalle käännös meni meidän törmäillessä ja ei päästy näyttämään lainkaan meidän tasoa. Lentsu sanoikin, että Aron heräsi vasta viimeisessä perusasennossa.
Siitä siirryin hypyn eteen, tässä en oikein tiennyt mikä kohta esteen edessä olisi hyvä, ihan sama homma oli myös meidän virallisessa kokeessakin viikko sitten. Vaihdoin vähän paikkaa ja sitten liikkurin mukainen toiminta, hyppy-käskyllä koira hyppäsi aivan oikealle vinoon, takaisin hyppyyn vaati vartalo-avun, että edes hyppää ja kun tuli vinossa, istui myös vinoon eteeni ja lopun perusasentoon siirtyminen oli sitä meidän tasoa eli huono. Voi jestas, istui sentään esteen taakse käskyn käytyä.
Tästä kaukoihin, nää me osataan ja tehtiin ihan kympin arvoisesti. Tämän jälkeen tein kisapalkkausta eli kehuin koiraa ja liikuin itse ja vasti sitten viivellä tuli namit taskusta.

Kaikkien koesuoritusten jälkeen tehtiin paikalla-olot. Aloitettiin istumiset. Ei olla Aronin kanssa tehty kuin yksi paikalla istuminen kesäkuussa ja sitä edellinen ehkä huhtikuussa. Joten eihän se nyt jaksanut istua, kävi maahan. Kävin korjaamassa ja vein koiran sitten rivistä pois ennen kuin käy uudestaan maahan. Ei olis kannattanut kokeilla, mutta tämän täytyy tulla jatkoja ajatellen kyllä säännölliseen ohjelmistoon.
Makuu meni rivissä hyvin, kävi käskystä maahan, pysyi, menin muiden kanssa pusikkoon piiloon ja noin 1 min päästä tulin näkyville, jossa olin ajan loppuun, Aron pysyi hyvin. Lentsu antoi myöhemmin palautetta, että tein tyhmästi, sillä oli kuulemma hätävarjelun liioittelua tulla sieltä piilosta näkyviin, Aron olisi kuulemma melko varmasti pysynyt loppuun asti paikallaan, oli ollut niin varman näköinen. Lisäksi me oltiin jo eilen puhuttu näistä makuista, että koiralle helpointa on sellainen makuu, missä ensin ollaan näkyvissä ja vasta lopuksi piiloon. Nythän tein toisinpäin. Onneksi pysyi. Lisäksi sitä Lentsu ei kannattanut, että koiraa käydään välillä palkkaamassa siihen makuuseen ja sitten mennään taas piiloon. Tämä tekee koirasta levottoman ja näihän minä silloin tein joskus heinäkuussa kun tätä liikettä aloiteltiin. Onneksi olen nyt tehnyt fiksummin, eli aina on yksi makuu, jonka x-määräisen ajan olen piilossa ja tulen ja palkkaan koiran ja sen hetken liike on siinä. Myähemmin tehtiin vielä yksi makuu porukalla ja tässä vietin sen 2 min siellä piilossa ja Aronilla ei ollut mitään hätää vaikka sen vierestä haettiin yksi koira jo pois tässä välissä. Eli näillä näkymin avo-luokan paikalla makuu ehtii valmistua Aronilla kokeeseen oikein hyvin.
Reenit jatkuivat yksi kerrallaan ja liike kerrallaan, ensin vuorossa oli hyppy, jokainen sai tehdä siinä Lenstun silmän alla sellaisen hyppyjutun kuin tarvitsi. No mehän haluttiin heti parannusehdotuksia tuohon avo-hyppyyn ja niitä saatiin:
ensin Aron vietiin istumaan esteen taakse siihen toivottuun paikkaan, jonne haluaisin Aronin hyppy-käskyllä hyppäävän. Jätin sen sinne istu-käskyllä ja menin esteen toiselle puolen, sieltä hyppy-käskyllä tämä paluu osuus ja Aron tuli tosi hyvin suoraan eteeni istumaan. Vau. Sitten sama uusiksi, taas yhtä hyvä. Nyt kolmannella lähetin sen esteen edestä hyppyyn ja sinne se meni, missä se äsken istui, eli suoraan esteen takana, sieltä se paluu oli helppo ottaa ja onnistui helposti.
Sitten seuraava kierros sisälsi kaukot, näissä avo-kaukoissa Aron on pätevä ja nyt sen taakse lisättiin kolme ihmistä seisomaan ja ne sai siellä takana vähän rapistella, me tehtiin Aronin kanssa se mitä osattiin eli hyvät vaihdot. Sitten vielä kerran ja nyt tuli neljäs ihminen siihen ja sen tehtävä oli olla ihan lähellä Aronia ja muka tarkkailla tuijottaen, että pysyykö se paikallaan, Aron ei välillänyt häiriköistä ja olin ylpeä pikku-baaronistani. Samanlaisia häiriö-treenejä tehtiin evl-luokkien koirakoille, joskin vielä enemmän häiriten, ihan mielenkiintoisia treenejä. Yksi harjoitus oli sellainen, että Lentsu teki mielikuvitus koiralleen kaukoja siinä vieressä kuuluvin käskyin ja käsiliikkein ja evl-koira piti sitten vaan keskittyä niihin oman ohjaajan käskyihin.

Tämän jälkeen alkoi omat ongelmat kierros yksi kerrallaan. Meillä on yhtenä niistä se edestä sivulle käsky. Tässä Lentsu sanoi, että Aron ei vaan osaa sitä. Tekee jutun virheellisellä tekniikalla, josta seuraa, että se jää vinoon istumaan todella helposti. Minä en tätä ennen edes tiennyt, että tähänkin pitää olla oikea tekniikka. No sen pitäisi mennä niin, että käskyn kuullessaan koira lähtee perä edellä sinne sivulla, ns peruutus sivulleni. Nyt Aron lähtee pää edellä ja tekee sitten kiepsahduksen, jolloin se ei vaan osu oikein. Joten tehtiin uutta tekniikkaa, mutta Lentsu sanoi, etten saa tätä kisavalmiiksi seuraavaan kokeeseen enkä saa sitten olla vihainen Aronille, kun se ei osaa sitä.

Viimeiselle kierroksella totesin, että Aron on tehnyt nyt jo niin paljon ja itsekin olin jo väsynyt, että ei ole reilua enää vaatia Aronilta mitään ihmeitä. Olisin halunnut ehkä näyttää meidän merkkiä, mutta tiesin, että tässä vaiheessa viikonloppua se ei enää olisi mitenkään vauhdikas tai täpäkkä. Joten pyysin vain henkilökohtaista palautetta, että missä ollaan hyviä, missä huonoja, mitä pitää tehdä lisää ja mitä ei ainakaan pidä. Lentsu mietti hetken ja sitten tuli hyvä palaute: Aron teki kaiken mitä osasi hyvin, se mitä se ei osannut, se ei tehnyt hyvin. (erittäin ymmärrettävää), itse sain palautetta, että nyt en saa alkaa hinkkaamaan avo-luokan koetta varten vaan avoa vaan reenit on pidettävä kirjavina ja kaikkea on harjoiteltava. Aronin treeni-iloa ei saa tappaa nyt kokeen lähestyessä. Minun pitää myös olla rohkeampi ja eikä pelätä epäonnistumista, kaikki epäonnistuu joskus vaikka kuinka hyvin miettisi näitä juttuja. Jos Aron nousee paikallamakuusta, se ei ole maailman loppu. Enemmän temppuja ja enemmän yhteistä hauskuutta, viikkoa ennen koetta meidän pitäisi vaan uskaltaa pitää hauskaa, sillä Lentsu sanoi, että avo-ykkönen kolmen viikon päästä on meille aivan mahdollista, jollen nyt päätä hinkata sitä liikaa. Aron oli Lentsun mielestä hyvä koira ja sen koulutus on hyvällä mallilla.
Joten viikonloppu oli tosi antoisa, tosi kiva reeniporukka, erilaisia koiria ja rotuja. Lentsu oli kannustava ja hänen silmänsä muokata koiria ja niiden ohjaajia oli huikea. Jokainen koirakko sai ihan erilaisia ohjeita ja kaikkiin juttuihin tuntui olevan enemmän kuin useampi vaihto-ehto. Suosittelen siis kaikille vastaavaa viikonloppua, jos niitä vaan pidetään. Ja Lentsu toivotti meille treeni-iloa ja sitähän löytyy.

Lentsun tokoviikonloppu

Lauantai-aamuna alkoi Turun Kupittaalla Lentsun tokoviikonloppu. Huomasin, että olin ilmoittautunut sinne jo helmikuussa ja tämä viikonloppu tulikin ihan täydelliseen kohtaan, sillä treeneissä meillä oli useampi kohta, mihin tarvitsin neuvoja. Ja niitähän kyllä tässä viikonlopussa riitti.
Treeniporukka oli tosi kivaa, entuudestaan lähes tuntemattomia, mutta nyt meillä on tuttuja Oulussa, Vantaalla, Lahdessa, Porissa ja jopa Virossa. Mukana oli siis useampi koirakkko Viron maalta ja niillä oli kyllä koirat kivasti hallussa. Tehtiin myös paljon juttuja pikkuryhmissä ja Lenstu sekoitti aina ryhmiä, niin että kaikkien kanssa tuli tehtyä ja treenivinkkien ja ideoiden määrä oli runsasta. Ja vitsinä heittettiin myös, että seuraava koko viikonlopun koulutus onkin virossa teemalla kaukokäskyt ja ne virolaiset kouluttaa meidän koirat ja me vaan nautitaan :-)
Mutta lauantai alkoi siis porukan jaolla kolmeen ja ykkösryhmä jäi Lentsun silmän alle. Itse kuuluin näihin ykkösiin. Ensin katsottiin jäävät liikeet läpi. Näissä Aron teki juuri sen mitä kokeissa, mutta ei koskaan kotona, (ihan hyvä että virhe tuli heti esiin) eli se ei mene maahan maa-käskyllä vaan tekee istumisen. Tähän ilmeisesti vaikutan minä (yllätys) ja nytkin ensimmäisen liikkeen kohdalla itseäkin vähän jännitti, että miten tää juttu nyt alkaa ja aika kokeenomainen fiilis oli näyttää meidän jäävät.
No Lentsu keksi meille sitten idean ja se toimi, eli tarkoitus on ain jäävissä tietenkin itse katsoa aina eteenpäin, reeneissä en ehkä toimi niin, mutta kokeessa toimin. Joten helpotettiin Aronia sillä, että maa-käskyn yhteydessä katson koiraa ihan lievästi, niin ettei sitä voi ihan tulkita vartalo-avuksi mutta pienesti kuitenkin. Ja kun tein näin, Aron putosi maahan niin kuin pitikin. Seiso-käskyn yhteydessä katson aina eteenpäin ja näillä saan myös eroteltua käskyt.
Sitten saatiin hyvä vinkki myös siihen seisomisliikkeen kohtaan missä palataan koiran taakse. Vinkki meni näin, ensin käsky, koira jää seisomaan minä menen eteenpäin, matka riittää ja käännyt, pudotan taakseni pallon, palaan koiraa kohti ja siitä taakse ja sivulle. Ja koira tuijottaa koko ajan eteenpäin eikä tassuttele minua kohti, saman voin tehdä kokeessa paitsi ettei se pallo nyt sillä kertaa putoa, mutta koira ehkä tuijottaa, että putosiko mitään. Kokeiltiin ja toimi superhyvin Aronilla.
Sitten katsottiin nouto läpi, tein meidän tasamaa-noudon ja tästä Lentsu sanoi, että kaikki muu oli tosi hyvää paitsi kapulan pito edessäni. Aronin alaleuka oli taas tosi löysä ja kapula keikkui sen hampailla. Näihin edelleen pito-treeniä, että yritän vetää kapulaa pois ja heti kun Aron pistää vähänkin vastaan, jes ja palkka. Lopuksi otettiin vielä uusiksi koko noutoliike ja tämä oli hyvä, jos ei ota lukuun sitä löysää otetta ihan lopussa.
Sitten ohjelma jatkui niin ,että minun ryhmäni siirtyi sivummalle tekemään häirötreenejä. Tähän väliin on pakko kirjoittaa, että Kupittaan puistossa oli lauantain joku massatapahtuma, joku urheilu-sellainen. Siellä esiteltiin liikuntalajeja ja missään koskaan ikinä ei ole ollut tarjolla sellaisia häiriöitä kuin nyt. Siellä meni jopa hevosia. No hevonen voi olla jollekin tuttu, mutta onko amerikkalaisen jalkapallon pelaajat? No tehtiin siis ensin paikallamakuut sen meidän porukan kesken. Maahan-menot tehtiin yksitellen ja tässä huomasin, että erikseen pitää treenata sitä kohtaa, missä liikkuri tulee meidän eteen ja minun pitää sanoa käsky. Aron nimittäin tuijottelee sitä liikkuria ja menettää kontaktin minuun. Itse paikallaolot vieraiden koirien kanssa meni hyvin, olin näkyvillä koko ajan.
Tämän jälkeen otettiin erillesenä juttuna kontaktinpitoa. Meidän eteen käveli liikkuri ja Aronin piti pitää kontakti, jos katsoi häirikköä, huomautin, jos piti kontaktin sai palkan. Aron tajusi äkkiä idean ja saatiin onnistumisia. Sitten häirikkö haki pallon ja sama homma.
Tämän jälkeen kontaktia seuruussa, seurautin kohti ryhmää ja Aron piti kontaktin. Seurautin läpi ryhmän ja kontakti pysyi. Jes. Tehtiin monta juttua ja kontakti pysyi.
Omassa pikkuryhmässä otettiin myös tunnarin alkeita, Aronin kohdalla ihan sen yhden oman kapulan etsimistä nurmen alta. Tässä ensimmäisellä haki ja haki ja lopulta löysi. Uusinnalla löysi nenää käyttäen nopeammin, palkitseminen pelkästä nostosta.
Itsekseni pidin tässä välissä hauskaa ruudun kanssa ja huomasin, että Aron menee mielellään ruutuun vasemman etumerkin vasemmalta puolen, joten korjasin sitä, että koira menisi suoraan ruutuun suorilla juokse ruutuun pallolle jutuilla. Hetkeä myöhemmin meillä oli leikkimielinen kisa, jossa jokaisen piti tehdä luoksetulo sekä ruutu, paikat luoksetulon aloitukseen oli merkitty ja kaikki keinot oli sallittuja, ideana oli saada mahd. näyttävä liike ja sitten kaikki sai äänestää kenen juttu oli näyttävin. Aron teki tasaisen hyvän luoksetulon, siitä nopea viritys missä ruutu ja siellä ruudun takaosassa tennispallo valmiina. Meni kuitenkin sivusta ruutuun sisään, muuten meille oikein hyvä suoritus. Virolainen punainen bc-sai meidän äänen, se tuli luokse lujaa ja meni vielä kovempaa ruutuun ja oli iloisen näyttävä.

Tässä vaiheessa taisi olla pieni tauko ja puolen tunnin päästä ohjelma jatkui. Nyt ryhmät sekoitettiin ja jokaisessa ryhmässä oli 3 koirakkoa, joiden kesken oli aina joku teema. Aloitettiin luoksetulon stopeilla, yhdessä katsottiin jokaisen koiran stopit, mietittiin miten niitä voisi parantaa ja sitten valittiin ryhmän paras koirakko ja esiteltiin liike ja idea tavasta parantaa muille. Tässä Aron pääsi näytöskoiraksi ja esiteltiin ideaa, missä koira pidetään kiinni, kun jätän sen. Juoksen pois ja pitäjä vähän hetsaa koiraa, (saadaan hyvä vauhti) sitten stopissa kaikki samaan aikaan eli seis-käsky, käsimerkki ja pallon lentäminen koiralle. Aron alkoi äkkiä ennakoida käskyjäni ja sen vauhti tippui, mutta kun se jäi seisomaan ja siitä pidettiin kiinni, se ei sitten taas ennakoinut. Lentsu käski olla tosi tarkkana tuosta ennakoinnista. Katsottiin myöd muiden ryhmien ideat ja siellä tarjottiin myös perinteistä puunkiertoa liikkeen reenaamiseen.
Sitten taas ryhmien sekoitus ja nyt teemana ruutu, miten tehdään se paremmaksi. Aroni ruutuun tavoite oli mennä ruutuun suoraan, eikä se saanut ennakoida pysäytystä ruudun etureunalla. Tehtiin ruutuun lähetyksiä aina lelulle, kokeiltiin myös, että avustaja heitti Aronille lelun kun se oli oikeassa kohtaa. Lentsu tarjosi myös ideaa viedä lelu ruudun taakse siis yli ruudun. Näin ei ennakoi eturajalla, mutta pysähtyykö ruutuun sitten muutaman toiston jälkeen kysyin minä. No nähtiin hienoja ruutuja ja erilaisia ratkaisuja.
Johonkin väliin me tehtiin vielä uuden porukan kanssa yksi paikallamakuu ja nyt menin piiloon ja olin siellä minuutin, muut kertoivat Aronin olleen hyvin paikallaan, kerran se vaihtaa vähän lonkalta toiselle. Eli onnistunut Aronin ensimmäinen makuu minun ollessa piilossa ja liike ryhmässä. Hyvä hyvä.
Päivän lopuksi jokaisen piti näyttää kisapalkkaus eli miten palkitsee koiransa kehässä liikkeiden lopuksi. Yksi kerrallaan mentiin kehään, otettiin perus-asento, hetken kontakti ja tuomari sanoi kiitos. Ja miten kerron koiralla, että hyvin tehty? No minä tietysti kehuin koiraa ja taputtelin käsiäni. Aron tuijotti minua, ei nyt ollut mitenkään riemuisa vaan odotti, että koska käsi menee taskuun ja annan namin tai pallon. Ihan kuin se olisi katsonut, että lopeta jo höpötys ja anna palkka. Tässä opin, että minun pitää harjoitella paljon enemmän liikkeiden välejä ja kisapalkkausta. Eli liike loppuu, annan kehuja, siirryn koiran kanssa uuden liikkeen alkuun ja vasta tämän liikkeen alkuperusasennosta tulee se palkka, nami tai lelu. Näin koira oppii ehkä ilahtumaan suullisesta käskystä sekä odottamaan sitä parasta palkkaa ja aloittamaan uuden liikkeen hämmentymättä, että tässä välissä ei vielä namia tullutkaan.

Tämän jälkeen lähdettiin ruokatauolle ja homma jatkui parin tunnin päästä teorialla.
Lentsu kertoili omasta reeni-ohjelmastaan, joka vaikutti loistavalta, mutta en ehkä toteuta sitä ihan noin tarkkaan, mitä Lentsu kertoi.
Eli kerran viikossa kaikki sen hetkisen koe-luokan liikkeet palkatta läpi kisanomaisesti. Kisamaisessa treenissä kartoittuu ne kohdat, mitä pitää treenata. Sitä tehdessä pitää tehdä kuitenkin loppuun asti niin kuin kokeessakin, vaikka tulisi virhe.
Tästä syntyy usein kohtia, joita sitten loppuviikosta muokataan:
-liike, jossa palkka kesken liikeen (esim. luoksetulon stoppi, jossa palkka stopista)
-sitten palkkio joka liikkeen jälkeen, vaikka kokonaisen liikkeen sisällä tulee virhe.
-sitten 2 liikettä yhdessä ja palkka
Lentsun viikko-ohjemaan sisältyy 3-4 kertaa kaikki onnistuu reenit. Eli valitaan x-määrä liikeitä tai liikkeen osia, joissa koira onnistuu tai ne tehdään niin, että koira varmasti onnistuu (esim ruutua, missä on palkka valmiina). Näillä kaikki onnistuu reeneillä on viikossa suurin osuus, jolloin koiran itsetunto nousee, kun se onnistuu niin paljon.
Sitten 1-2 kertaa viikossa vauhtitreenit, näissä haetaan vaan vauhtia, muulla ei ole väliä.
Sitten 1-2 kertaa viikossa tarkkuustreenit, jossa haetaan jotakin tiettyä tekniikkaa, että saadaan suoritus teknisesti mahd. hyväksi.
Tämän lisäksi 1-2 vapaapäivää, jolloin ei tehdä tokoa.
Ryhmän kanssa kuitenkin laskettiin, että jo nämä kaikki tekee viikon sisällä, loppuu viikosta päivät. Idea on kuitenkin harjoitella monipuolisesti, nostaa koiran treeni-motivaatiota kaikki onnistuu treeneillä sekä joka viikko harjoitella myös palkattomuutta. Liikkeiden välejä pitäisi myös treenata yhtä paljon kuin liikkeitä ja kisapalkkausta, omasta suullisesta kehumisesta pitäisi tehdä se ykköspalkka. Ohjeena oli, että palkkaa aina ensin kisapalkalla ja sitten vasta sillä "oikealla palkalla". Ohjeita saatiin myös, että nuoren koiran treenimotivaatiota ei missään vaiheessa kannata antaa laskea, vain nostaa. Kaukoista vinkkinä tuli treenaaminen yleensä aina viimeisinä ja sitten superpalkka, näin se menee kokeessakin. Paikka-oloihin vinkkinä oli, että alusta asti reenataan istuminen ja makuu. Lentsu kertoi, että jos pääpaino on paikalla makuussa, ei ole ihme, että koirat sitten evl-luokassa mielellään hakeutuvat maahan kesken liikkeen.

Tässä vaiheessa olikin sitten jo lauantai-ilta ja kello noin 20. Lentsu kertoi, että seuraavana päivänä jatketaan heti aamusta klo 9 ja teemana oli koe. Meidän avo-luokkalaisten piti tehdä kokeessamme seuraaminen, hyppy ja kaukot.
Mutta tässä vaiheessa alkaa tämä kirjoittaminen väsyttää, joten taidan jatkaa huomenna. eli jatkoa luvassa ja sitä, mitä tapahtui meidän kisamaisessa treenissä :-)

canis-areena osa 2.

Tänään Aronin kanssa canis-areenalla toista kertaa, teemana nuo aksaamisen alkeet. Viime kerta meni oikein kivasti ja reenistä jäi hyvä fiilis, joten mentiin hyvinkin innolla tänään aksailemaan.
Homma aloitettiin ensin pituus-esteellä, jonka takana oli nami lautasella. Helppoa, sanoi Aron ja hyppäsi pituuden niin oikealta kuin vasemmalta ohjattuna.
Sitten vuorossa oli pussi, jonka jokainen otti yksi kerrallaan. Oltiin Aronin kanssa pienen hallin toisessa päässä ja toisessa oli collie, joka ei halunnut mennä pussiin, sepä päätti tulla Aronin luo ja sen omistaja ei ihan heti saanut sitä colliet pois Aronin luota, eikä minun ollut sitä edes helppo häätää pois meidän kimpusta, sen collien hampaatkin taisin nähdä. Ja juuri kun olin saanut Aronin viimeksi uskomaan, että kenestäkään muusta ei tarvitse välittää. Joten siitä eteenpäin Aron oli kireä kuin viulunkieli. Voi ärsytyksen määrää. Jatkossa mentiin sitten ulos hallista aina kun se collie oli suoritusvuorossa ja ne meni ulos, kun me oltiin suoritusvuorossa.
Itse tehtävä oli tänään kahden putken ja neljän hypyn pikkurata, joissa rimat oli alhaalla. Vasemmalta ohjattuna sujui oikein mallikkaasti, oikealta ohjattuna olikin jo vaikeuksia, tokokoirana Aron tulee niin mielellään sinne vasemmalle ja on tosi epävarma, kyselee koko ajan ja jopa haukkui. Ja enhän minä osannut edes ohjata, olin aivan totaalitumppu. Pitäis liikkua suorassa. Se oikea on minullekin sama asia kuin että pitäisi vaikka kirjoittaa vasemmalla kädellä nimi paperiin. Ärsytys toisen kerran
Sitten me ei taidettu tunnin aikana muuta tehdäkään. No Aron teki temppuja silloin kun muut suoritti ja harjoiteltiin pääkky-käskyä tai tokon vasemmalle käännöksiä, kontaktia tms. Mutta ei nyt mitkään voittaja-fiilikset kyllä nousseet.

aamulla lyhyet harjoitukset

Aron valmistautuu toko-avoon teema sisälsi tänään vain lyhyen reenin:
-takapihalla 2 x liikkeestä maahanmeno, pääpaino oli kuitenkin kohdassa "palaa koiran taakse ja siitä sivulle"- kohdilla. Maahanmenot otin eri suuntiin, kummassakin pysyi maassa vaikka olinkin takana, tosin pää pyöri.
-2 x liikkeestä seisominen ja pääpointti edellisen kaltainen. Tämä kun on tämän viikon uusia juttuja Aronille, harjoittelen sitä Riikan antaman idean mukaan eli koiralle seiso käsky, itse jatkan matkaa eteenpäin, jätän tennispallon maahan jonnekin koiran eteen, kävelen itse koiran ohi ja taakse ja vapautan koiran pallolle. Näin ei tule tassuttelua minun perääni, kun tuijottaa sitä palloa.
-sitten muutama kertaus esteen takana istumisessa, meni 2 kertaa hyvin istumaan heti käskyn kuultuaan. Sitten koko liike ja jes, se onnistui ilman käsi tai muita apuja.

Joten sitten käytiin kunnon aamulenkillä ja itse lähdin iltavuoroon töihin. Tänään ei tehdä muuta, huomenna agilityn alkeet-kurssia ja perjantai-lepoa, että jaksaa sitten la ja su-viettää tehotokoiluja Lentsun silmän alla. Voi että kun odotan jo!!

harjoituksia kotipihassa

Tänään reipas lenkki Vehoniemessä ja sitten iltasella kotipihassa erilaisia harjoituksia:
-paikallamakuuta: minä piilossa aamulla 25 sek ja sitten illalla venytin aikaa 40 sekuntiin, kaikki onnistuineta, paitsi yhdessä paikallamakuussa Aronin pää pyöri, kun se piti katsoa takana olevaa paikallamakuutarkkailijaa.
-yksi tosi hyvä nouto
-luoksetulon stoppia: jos ottaa kokeeksi ihan liikkeenä, seis-käskyn jälkeen tulee ainakin kolme tassun mittaa, kiertojen yhteydessä pysähtyy kuin seinää käskyn kuullessaan. Sitten otin sellaisia, että peruutin, koira tuli edessäni, seis ja kun pysähtyi, lensi heti pallo. Millä saan samanlaisen stopin kuin kierroissa siihen viralliseen liikeeseen?
-hyppyä ja istumista sinne esteen taakse. Este on pieni, ettei itse hypyt rasita. Pelottavan paljon tulee esteen takana näitä jähmettyviä seisomisliikkeitä, joita viime viikolla vielä toivoin.
-edestä sivulle siirtymisiä, pakko auttaa namikädellä, että menee tarpeeksi taakse.
Kyllä on nyt paljon kohtia, missä en tiedä miten parhaiten nyt tekis. Onneksi Lentsu voi pelastaa edes jossain ensi viikonloppuna....

ja sitten päivän kotinurkka reenejä

Tänään reenailin kotinurkilla.
Ensi kotipihassa Aronin kanssa paikallamakuun piilo-alkuja, eli jätin koiran, kävin piilossa, palasin ja palkkasin, sitten uusi jättö jne. kävin kahdessa eri piilossa ja viimeisellä kerralla laskin mielessäni kymmeneen ja sitten koiran luo. Eli tärkeintä on, että Aron oppii luottamaan, ettei ole hätää, vaikka menen pois, tulen kyllä takaisin.
Sitten lähdin kävelemään Aronin kanssa kyötsyyn. Siellä tähtäimessä oli pikkuinen toko-este. Tämän luona hyppy+ istu+ naks ja nami. Useampi toisto ja meni hyvin, istui aina käskyn kuultuaan. Myös muutama takaisin hyppy ja siinä tarvitsee käsiavun, että lähtee tulemaan oikeaan kohtaan.

Tämän jälkeen 3 kpl suoraa luoksetuloa seiso-asennosta, en ottanut loppuun asti vaan palkkasin lelulla heti kun lähti tulemaan, eli intoa ja varmuutta tänne-tuloon.

Sitten yksi uusi askel kohti pk-koiran uraa eli mentiin ensin matala pk-este kaksi kertaa, jätin lelun esteen taakse ja lähetin koiran kiipee-käskyllä yli esteen lelulle. Sujui oikein hyvin. Sitten päätin uskaltaa, nimittäin tehdä saman sillä jyrkemmällä esteellä. Ja jestas, Aron ei edes epäiröinyt kun lähetin sen kiipee käskyllä esteelle, vau ja vau, mutta toisella kertaa huomasin, että hyppää alas aika korkeelta, joten tätä pitää ottaa seuraavan kerran jonkun fiksun kanssa, joka osaa neuvoa, että miten saan koiran tulemaan estettä pitkin vähän alemmas. Joten tässä vaiheessa olikin hyvä lähteä lenkkeilemään takaisin kotiin, kuljettiin metsän kautta ja kotipihassa vielä yksi päivän harjoitus.
Petri pakotettiin tarkkailemaan koiraa, Aron makuuseen, minä menin piiloon, kellosta 15 sekuntia ja palasin koiran luo. Petri sanoi, että Aron makasi aivan rauhallisena. Joten huomenna pidennän aikaa ja viikon teema on, ettei Aron huolestu tilanteesta missään vaiheessa.
Koska partikset ei olleet tehneet vielä mitään, (tosin jouduimme aamulenkillä maa-ampiaisten uhreiksi ja eniten sai Elvis pistoja ja näytti vielä töistä tullessa takapäätään kipeäksi) lähdin niiden kanssa tekemään oman kierroksen. Kotipihaan tultaessa reenailin seuraamista myös Elviksen kanssa. Sen hyvän seuruun kriteerejä on, että ei pompita eikä edistetä. Kun nämä onnistui, työstin sen vasemmalle käännöksiä tekemällä käännös vasemmalle ja seis. Olipa vaikeeta. Loppuun lelun kanssa riekkumista ja Elvis oli tohkeissaan.
Eiköhän riitä siis tältä päivältä nämä reenailut :-)

treenisuunnitelmia

Olen eilisestä asti tehnyt seuraavan kuukauden suunnitelmia ja ne näyttää seuraavalta:
Aron osallistuu piirinmestaruustokoihin 18.9 Valkeakoskella. Alunperin oli kaavaillut tätä koetta Elvikselle, mutta tuntuu, että nyt jos koskaan täytyy tehdä tavoitteista totta. Viikon päästä piirinmestiksistä on Valkeakoskella myös toinen tokokoe, pienimuotoisempi, joten pidän sitä Elviksen varasuunnitelmana. Joten Aronilla on kuukausi ja 2 päivää aikaa valmistautua tuohon kokeeseen ja minun täytyy pikaisesti tietty lähettää ilmoittautumista postiin. Salainen haave olisi saada ykköstulos avoimesta. Mutta saa nähdä kuinka käy. Tämän turvin me voitaisiin olla koskaan enää osallistumatta avoimeen ja kaikessa rauhassa rakentaa sitten voittaja-luokkaa ensi kesäksi. Olen tunnarin reenaamisenkin jättänyt toistaiseksi aloittamatta ajatuksella, että loppusyksytä/ ensi talvesta meillä on aikaa keskittyä siihen. Tämä kesä on työstetty jälkikeppejä, enkä halunnut, että koira kuormittuu siinä, että jäljellä pitää ilmaista jäljen tekijän hajuiset ja sitten kentällä vain minun hajuinen. Itselle ainakin helpompi keskittyä tekemään ensin toinen.
Noh listaan mitä Aronille pitäisi saada opettua ennen avo-koetta
Paikallamakuu ohjaajan ollessa piilossa:
-tätä aloittelin jo kesällä, mutta ei hyvällä menestyksellä, Aron on huolissan, jos olen pois näkyvistä. Tämän rauhallinen rakentaminen aloitetaan jo tänään. Eli teen tämän viikon lyhyitä pois näkyvistä tilanteita ja tarkkailemalla koiraa alan pidentämään piilossa oloja. Tehdään tätä tänään kotipihassa. Sitten kun aika pitenee, sen vieminen ryhmäliikkeeseen.
Jäävissä liikkeissä ohjaaja kävelee koiran taakse ja sitten sivulle:
-näitä tein jo eilen illalla, maahanmenossa ei mitään ihmeellistä, seisomisessa helpoti tassuttelee mukaani. Viritin koiran eteen tennispallon, jolloin koiran ajatus on suoraan siellä edessä eikä minussa, minun ollessa takana vapautin koiran pallolle suoraan eteen.
Edestä sivulle:
-laskin, että avoimessa luokassa on 3 kohtaa, joissa koiran täytyy osata tulla edestä sivulle. Viime kokeessa tämä kohta jäi vajaaksi ja on ihan turha ottaa siitä virheestä kolminkertainen pistemenetys. Näitä naksuttelinkin jo tänään keittiössä, edestä sivulle ja takaisin eteen harjoitus, sekä noutokapulan kanssa, että noutokapulan luovutus ja sitten sivu. Kolmas versio tulee hyppyliikkeessä, mutta siitä seuraavassa.
Hyppy:
-istuminen esteen takana ja sieltä uudella hyppy-käskyllä eteeni istumaan. Näitäkin on jo aloitettu takapihan reeninä. Erikseen pikkuisen hyppy-esteen näköisen viritelmän takana istu-käsky ja naksu+ nami. Sitten ketju hyppy ja istu+ naks ja nami. Sitten erikseen esteen takaa hyppy eteeni. Tämän jälkeen hyppy eteeni + sivu-käsky. Sitten koko ketju. Hirvee homma vaivaisen hyppyliikkeen takia, jota ei jatkossa edes tarvitse, kun hyppynouto on mielestäni ihan eri liike.
Nouto:
- esineen haku ja pito meillä on nyt suht hallussa, pito voisi olla vielä parempi. Isoin työ tässä liikkeessä on se noutokapulan luovutus, sen jälkeen sivu.
Luoksetulo:
-itse stoppi tietenkin mutta myös liikkeen loppu-osa eli seisomisliikkeestä tänne+ sivu.
Kaukot:
-on hallussa, mutta näiden ketjuttaminen muiden liikkeiden kanssa.

Ja kaiken lopuksi vielä näitä liikeitä putkeen ja koira ei koskaan tiedä, että montako juttua tehdään palkatta. Eli putkireenejä, joissa palkka voi tulla 2-5 liikeen jälkeen.
Huh huh, onhan siinä työsarkaa. Taidan lähteä tuotapikaa sitä sarkaamaan. Muistaakseni Salme Mujunen käytti joskus vertausta, että tokokoiran rakentaminen on kuin käsityö. Sitä tehdään pala kerrallaan, virkaten vähän sieltä ja täältä ja liitetään osia yhteen, tuloksena on kouluttajansa tekemä ainutlaatuinen lopputulos.

metsäreenit Sääkjärvellä

Tänään tavattiin Pia P ja Tupla metsäreenien merkeissä. Paikka oli meille ihan tuntematonta seutua, mutta hyvä että tulee tehtyä jäljestystä erilaisiin paikkoihin. Vaihtelua pitää olla. Kiitos Pia mukavista treeneistä. Tosin metsä oli aika haastavaa siinä suhteessa, että itselläni on kunnon haava etusääressä ja Pialla varmasti samassa kohtaa kunnon mustelmat, metsän louhikkoiset sammalmättäät oli petollisia.

Aloiteltiin esineruudulla, leveyttä noin 25 ja syvyyttä 50. Tupla kävi ruudussa ensin ja Aronille sama esineenpaikka kuin Tuplalla eli takana keskellä. Pia vei Aronin esineen ja tämä oli pikku-lapsen lenkkari. Tulin esineruudulle ajatuksena, että meillä olisi nyt kokeenomainen esineruutu, joten ilmoittauduin Rouva Tuomarille ruudun edessä ja sitten ohjeiden jälkeen lähetys ruutuun. Aron lähti hyvin suoraan, joskin taisi mennä enemmän nenä maassa Tuplan jälkiä pitkin. Melko suoraan kuitenkin eteni kohti takarajaa ja puuhasteli siellä hetken, kunnes paikallisti esineen ja toi sen hyvin minulle. Pätevä Aron. Oikein hyvä harjoitus.

Sitten jäljelle. Pia oli tehnyt meille 3 kepin jäljen. Siinä oli jana, jossa jälki oli melko lähellä lähetyskohtaa, tässä Aron meni vauhdilla yli jäljen, sitten kääntyi vähän palaten ja lähti oikeaan suuntaan. Janojen etäisyyksiä on kyllä hyvä vaihdella, ettei koira opi aina laukkaamaan into piukassa sinne 30 metriin, jälki voi lähteä lähempääkin.
Melko pian nousi ensimmäinen keppi ja Aron toi sitä minulle tosi innoissaan. Jatkossa myös kaksi muutakin keppiä nousi, mutta intoa niiden tuomiseen tai niillä leikkimiseen ei ollut, näytti siltä, että Aron odotti namia taskusta ja lupaa päästä jatkamaan. Tärkeintä tietysti oli, että kaikki kepit ilmaistiin, mutta seuraavalla jäljellä taidan tehdä niin, että palkkaan vain ruualla ja viimeisellä kepillä voidaan sitten leikkiä syömisen jälkeen. Eli kepit löytyi, mutta palkitseminen hakee vielä sitä Aronille parasta mahdollista tapaa. Muuten jäljestys oli oikein mukavaa, edettiin määrätietoisesti koko ajan, ainoastaan kulmatyöskentely oli vähän huikentelvaista ja tähänkin on tarkennus reeni mielessä. Eli yritän käydä jossakin välissä tekemässä kulmajäljen pellolle.
Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tosi tosi tyytyväinen Aronin asenteeseen ja työskentelyyn, huomasin itsekin, että sen ajatus koko hommasta on edistynyt. Tästä kiitos kuuluu Huin Hannalle, jonka ansiosta olen tehnyt Aronille haastejälkiä ja pitkiä jälkiä. Näiden kautta itse jäljestys on ehkä parantunut, minä olen saanut itsevarmuutta myös ja pystyn myös luottamaan koiraan, että se hoitaa hommat.
Miten ihana koira ja miten kivaa sen kanssa on työstää tätä hommaa. Voi tätä onnen määrää :-)

tokon alokasluokka

Aron aloitti virallisen toko-uran tänään kangasalla järjestetyssä tokokokeessa, tuomari on Juha Kurtti ja kenttä oli meille ennestään tuttu paikka. Olimme suorittamassa numerolla 4 ja meidän tuurilla kokeessa oli 8 koiraa, joten paikalla makuu tehtiin kahdessa ryhmässä, Aron sai siis mukavan reunapaikan ja sai myös mennä porukan viimeisenä kehään. Itseäni jännitti ihan hirveesti kotona aamulla, mutta onneksi pahin jännitys katosi kisapaikalla ja sitten kun aloitettiin tekemään, tehtiin juuri niinkuin ollaan aina harjoituksissakin tehty.

Luoksepäästävyys 10-tässä Aron nousi viime hetkellä ja mielisteli tuomaria. Tiesin että se nousee, mutta so what.
Paikallamakuu 10-meni maahan terävästi, kerran makuun aikana vaihtoi toiselle lonkalle, muuten makasi terävän näköisenä tuijottaen minua koko ajan. Käskystä nousi hyvin myös ylös. Meidän onni oli se, että oltiin makuussa siinä ekassa ryhmässä, jälkimmäisessä ryhmässä tuli rähinä heti sen jälkeen kun liike päättyi ja sieltä yksi koira joutui lopettamaan kokeen siihen.
Seuraaminen kytkettynä 10
-seurautin suoraan kehään ja päästiin lähes siitä suoraan jatkamaan seuraamista
Seuraaminen taluttimetta 10-edellinen seuraaminen oli tosi lyhyt omasta mielestäni ja näiden seuraamisten välissä en vapauttanut koiraa vaan jatkettiin lähes suoraan, hyvin meni.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7-tässä meinasi tehdä saman kuin harjoituskokeessakin eli käskystä kävi istumaan, nyt paikkasin sen heti uudella käskyllä ja nyt kävi maahan, loppu ok. En tiedä, että mikä tämä juttu on, sillä harjoituksissa vastaavaa ei tapahdu ikinä, oma käsky on ilmeisesti jotenkin erilainen.
Luoksetulo 8,5-tässä tosi vajaa viimeinen perusasento. Eli istui edessäni ja siitä sivu-käskyllä tuli puolittain sivulle. Tää on niin sellaista, parempi kuitenkin ettei ennakoi tänne käskyllä tulevansa suoraan sivulle, mitä tapahtui kyllä monissa harjoituksissa.
Liikkeestä seisominen 10
- meni ihan niin kuin on harjoiteltukin
Hyppy 9-tässä koira tassutteli muutaman tassutuksen esteen takana, siitä pistemenetys. Tämänkin tiesin, että näin tapahtuu, mutta olkoon tämä koe meidän ensimmäinen ja ainoa alokasluokan koe ja tämän jälkeen Aronin ei koskaan tarvitse tehdä tätä aloluokan hyppyä. Huomenna aloitetaan istumaan esteen takana, mutta sekin liike meillä on tarkoitus tehdä vain kerran kokeessa.
Kokonaisvaikutus 10
pisteet 187,5 KP,sija 2.
Olen oikein tyytyväinen nuoren koirani suoritukseen. Siihen olen vielä enemmän tyytyväinen, että me oltiin harjoiteltu kaikkia niitä kohtia, mitä kokeessa tapahtuu. Niinkin merkityksetön juttu kuin ohjaaja valmis, minä nyökkään-kohta oli mietitty ja toi itselle kuin koiralle turvaa. Eli se tunne kun menin kehään tavallaan kantoi loppuun asti, että tehdään niinkuin aina. Aron oli ihan onnellinen myös, mutta tuskin huomasi kilpailutilannetta. Yritin myös hymyillä tuomarille ja sitä kautta saada koirallenkin vaikutelmaa, että ihan normaaliahan tää on. Mutta harjoitukset jatkuu ja nyt ne vasta alkaakin, sillä tavoittelen vielä avo-luokkkaan osallistumista tänä syksynä.
Kiitos kaikille meitä kannustaneille tosi paljon!!!

canis-areenalla

Tänään oltiin Aronin kanssa canis-areenalla ja teemana oli agilityn alkeet. Itse suhtaudun edelleenkin hyvin ristiriitaisin tuntein agilityyn, agirodussa se näytti hauskalta, mutta vaatii se hauskuuskin. Ja kun reenattavaa riittää ihan toko ja pk-jälki osuuksillakin, me ei välttämättä tarvittaisi kolmatta lajia, mutta sittenkin...
No Päivi Nummi vetää canis-areenalla alkeis ja jatkoryhmiä ja miksei me nyt voitasi käydä 6 kerran kurssia ja miettiä sitten, että onko se meidän juttu.

No tämä reenikerta oli oikein hyvä ja aivan oikeaan aikaan, sillä kaoottisista canicross-treeneistä viime viikolta jäi vähän mieltä kaivertamaan Aronin asenne toisia koiria kohtaan. Nyt oltiin hallissa, kaikki muut koirat vieraita ja hyvin erirotuisia ja keskittyä pitäisi minuun eikä niihin muihin. Olin ottanut paljon makupaloja mukaan ja palkitsin Aronia runsaasti. Aron oli oikein rauhallinen, mukava ja reenattavissa oleva. Itse reenit oli hyvin helpot, Aronin mielestä suorastaan pitkäveteiset, suurin osa porukasta harjoittelee ihan tosi perusasioita koirahallinnassa ja esteharjoitukset olivat helpompia kuin viime syksynä pentu-agilitypäivässä, kuten suorita suora putki. Mutta helpoilla harjoituksilla sain koiralle tasaisen mielentilan. Ja Aron tokokoirana on tosi vahvasti vasemmalla puolellani ja pitää kontaktia kiinteästi minuun, joten näillä ihan simppeleillä jutuilla se joutui tekemään jotakin oikealla puolellani sekä katkaisemaan katsekontaktin, kun sillä näytettiin, että kolmen esteen takana on namikippo, jonne pitää irrota minun jäädessä taakse. Joten levollisin mielin kohti lauantaita :-)

haastellinen jälki murronmaalla

Tällä viikolla olen vähän keventänyt meidän reeni-ohjelmaa. Maanantaina otin ennen iltaruokaa vähän hyppyä pihassa, varmistelin tulevaa alo-tokokoetta varten halua hypätä este ja sekä seistä sen takana paikallaan.
Tiistaina lenkkeilin koko porukan kanssa 1½ tuntia vapaana metsässä ja se riitti kyllä täyttämään kaikkien tarpeet, itse olin jotenkin väsynyt illalla että olin ihan hyvillä mielin tekemättä mitään. Tietysti tekis mieli varmistella sitä ja tätä koetta varten, mutta itseni tuntien on parempi nyt vaan todeta, että kaikkea on tehty ja harjoiteltu ja näillä mennään. Eniten minua jännittää, miten saan Aronin asettumaan siihen luoksepäästävyys/ paikallamakuu riviin, se voi kuikuilla muita ja jos siinä on sitten vieressä yhtään haukkuva/ provosoiva/ tuijotteleva koira, niin miten sujuu. Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja yrittää olla pelkäämättä pahinta.

Mutta Aronin mielestä kevennetyt viikot on ankeita ja suunnittelin sille hyvän jäljen. Tein sen Kangasalan murronmaalle, meiltä 5 km matkaa ja joskus lenkkeillessäni löysin sieltä ison suoalueen. Nyt sitten tein sellaisen jäljen, että siinä oli monenlaisia maaston vaihdoksia. Jäljen vanhentuessa käytin lenkillä koko porukkaa ja sitten janalla Arono oli läähättävä, vaikkakin juuri juotettu koira. Lähti löysästi etsimään jälkeä, toisaalta oma lähetyskin oli löysä. Kohtasi jäljen ja lähti takajäljelle, jäljen häntä oli lyhyt ja vei nopeasti tielle, laskin liinasta irti ja annoin koiran itse ratkaista, että tiellä meni. Sieltä se tuli takaisin ja pyöri ja vaelteli ihmeen päämäärättömänä siinä jäljen äärellä. Mietinkin, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään, sanoin kerran, että jälki ja siitä se sitten lähti oikeaan suuntaan.
Jäljen ajo alkoi nopeasti voimistua ja Aron meni määrätietoisena eteenpäin. Aluksi mentiin sekametsässä, sitten sellaiseen vattupuska/ pitkäheinä ryteikköön, jossa en nähnyt koiraa lainkaan, liinan päässä kävelin perässä. Alkua oli ihan hyvän matkaa, muutama kulma ja kaiken ryteikön jälkeen oli eka keppi, jonka Aron ilmaisi. Sitten matka jatkui kohti sitä suota, oltiin kuivalla kanerva/ sammalosuudella, jossa melko pian toinen keppi, tämänkin ilmaistiin, tosin pysähtyy kepille ja aloitin kehut jo tästä. Kakkoskepin jälkeen edessä olikin sitten tämän turvesuon ylitys, siinä ei ollut mitään kasvillisuutta, sellainen turvepelto lähinnä, monta ojan ylitystä, oikein mätäisiä turvemättäitä ja hirven jälkiä. Yksi oja oli sellainen, että jälkeä tehdessä totesin, että liian iso hypättäväksi, joten siihen suora kulma ojan ja ojan reunaa vasemmalle 20 metriä ja sitten vasta pääsi ojan yli. Tämän Aron ajoi tosi tarkkaan käytyään ensin siellä ojan toisella puolen. Suo ja turveosuudet se ajoi tosi hyvin, sitten tultiinkin suolta metsään, tässä vaiheessa vauhti hidastui ja hetken se ajoi ihan maata nuolemalla, edessä oli metsäinen kuiva rinne, sitä ylös ja rinteen päällä oikealla, yli kaatuineiden puiden ja muutaman ryteikön, siellä odotti viimeinen ja kolmas keppi, jonka Aron ilmaisu myös.
Olin erittäin tyytyväinen Aronin työskentelyyn, kaikki kepit se löysi ja läähätti kieli pitkällä lopussa. Syötiin maksalaatikkoa siellä ja leikittiin vikalla kepillä. Nyt vain jännittää jo seuraava jälki, toivon, että se ilmaisee jatkossa myös vieraiden kepit. Sillä viimeiset kolme jälkeä on olleet omatekemät sekä omilla kepeillä ja toivon, että myös vieras keppi on yhtä mieluisa.
Mutta mikä ärsyttävintä, metsässä oli myös hirvikärpäsiä yök yök.

jälki Sysmässä

Viikonlopun treenisaldo on hyvin pieni, sillä oltiin perjantaista sunnuntaihin viettämässä mökkiviikonloppua kaverini ja lapsiemme kanssa. Koirat tietysti mukana, mutta pääsääntöisesti viikonloppu sisälsi lasten ehdoilla menoa. Lauantai-aamuna kävin kuitenkin tekemässä Aronille jäljen, sillä se vähän näytti käytöksellään, että aika tulee pitkäksi.
Joten rutikuivaan sammalmetsään tein alokasluokan pituisen jäljen, sisälsi 4 keppiä ja janan, jäljellä 3 kulmaa ja yksi ison polun ylitys. Ajoin jäljen vähän reilu tunnin vanhana, koira ensin järveen ja sitten jäljestämään.
Janalla lähetys ja koira lähti etenemään ihan suoraan, yhtäkkiä se kääntyi ihan kuin tarkastamaan jotakin, mutta jatkoi sitten taas eteenpäin jäljen etsimistä. Jäljen kohdatessa lähtikin sitten oikeaan suuntaan. Eteni ihan mukavan rauhassa ja nosti kaikki kepit. Olin nimittäin etukäteen miettinyt, että jarrutan se etenimistä, jos menee liian lujaa. Kepeillä palkkasin niin, että ensin nostatin kepin ylös asti ja kehuin, sitten leikittiin eli heittelin keppiä lyhyillä etäisyyksillä ja kun totesin itse, että nyt leikki riittää, annoin taskusta vielä makupalaa ja sitten keppi taskuuni ja matka jatkui. Viimeisellä kepillä ja taisi olla kaikilla muilla koira kuitenkin toimii niin, että kohtaa kepin ja pysähtyy siihen, kääntyy katsomaan minua, minä pysähdyn ja kyselen liinan päässä, että mikä siellä on, onko keppi, jolloin Aron nostaa kepin ja tulee sen kanssa kohti minua, kantaa sitä muutaman metrin ja pudottaa sen, kunnes lähden koiraa kohti ja kepin kanssa leikki alkaa. Nyt vain mietiskelen, että pitäisikö minun aloittaa kehuminen heti, kun se koira on pysähtynyt siihen kepille. Panostin siihen, että kehun koko ajan kun keppi on suussa. Haluaisin niin kovasti sitä lopputulosta, että se nostaa kepin ja kääntyy välittömästi keppi suussa minua kohti ja tuo sen minulle. No nyt se sentään pysähtyi ja ilmaisi kaikki kepit, mutta edelleen tämä keppi-juttu on meillä mietintämyssyssä..
Viimeisen kepin äärellä syötiin ruoka kupista ja sekä leikittiin pitkän matkaa kepin kanssa. Eli tätä nyt ainakin jatketaan.

canicross

Eilen oltiin Aronin kanssa Tampereen Kaupissa canicross-treeneissä. Oli aika kauheeta!!

Olin hyvissä ajoin paikalla, että ehdin verrytellä vähän Aronia, ettei tarvitse tempasta sitä suoraan autosta juoksuun. Siinä ennen lenkille lähtöä tenttasin porukalta, että mitä me tehdään ja miten. Ideana oli siis, että porukalla juostaan peräkkäin 3 km lenkki ja harjoitellaan ohituksia, että aina jonon viimeinen ohittaa koko porukan. Muut hidastaa sen verran vauhtia, että aina ohitustilanteessa se ohittava menee lujaa ohi ja muilla olisi koira hallinnassa. Ja nuo ohitusjutut jännitti minua jo etukäteen, sillä ihan arkielämän vastaantulevat koiratkin on meille vaikeita. Muut neuvoivat, että juoksen aluksi viimeisenä ja katson miten ohitukset tapahtuu ja ohitan sitten muut omalla vuorollani.

Homma lähti hyvin käyntiin, Aron veti ihan umpihulluna muiden perään ja meikä juoksi. Ja juostiin sillä tavalla koko se 3 km.
Ohitukset oli ihan kauheita, muutama ohitus ja yksi vastaantuleva koira me juostiin ihan ok, mutta noin 10 muulla kerralla koirat rähisi toisilleen, Aron oli megakierroksilla, kun se vauhdin hurma oli yksi asia ja sitten kun se kuuli muiden koirien rähinöitä, ne vielä entisestään sitä korosti. Ja ohitus oli siinä just vaikea, että koira juoksee valjaissa edessäni, en saa koiraan katsekontaktia, sitten jos se ohitettava koira jo kääntyy valmiiksi ottamaan katsetta Aroniin, oli siitä ihan mahdoton päästä ohi niin, että oma koira vaan juoksee suoraan lähes silmät kiinni. Ihan viimeisessä ohituksessa Aron kääntyi edessäni ympäri ja kohdalla kääntyi suoraan kohti sitä ohitettavaa koiraa ja tilanne oli kamala. No jatkossa me ei ihan äkkiä lähdetä harjoitelemaan ohituksia toisten koirien kanssa juosten, oli se niin stressaavaa koiralle sekä aivan mahdotonta hallita kiihkossa olevaa koiraa. Joten jatkossa hallitut ohitukset, ensin ihan kävellen.

Itse juoksu kulki hyvin ja se oli kivaa. Aron meni kuitenkin niin täysillä, että kun tultiin parkkikselle ja pysähdyttiin juottamaan koirat, lysähti Aron maahan, nousi siitä aivan tönkkönä ja takapää laahaten, käveli todella vaikeesti eteenpäin ja olin itse aivan järkyttynyt. Itku ei ollut kaukana. Oli siis pakko vaan kävelyttää koiraa, viedä sitä hiljalleen eteenpäin, vein järveen missä se vähän viilensi itseään ja alkoi elpyä, sitten mentiin vielä porukalla rauhallinen 3 km kävely/ hölkkä, jossa Aron tasaantui. Sitten kun lopulta laitoin sen autoon, näytti ihan ok:ltä.

Itsenä nyt soimaan monesta asiasta. Tää oli meidän kolmas kerta tälläisellä juoksumatkalla. Miksi en siis tyytynyt siihen/ tehnyt vaan muille selväksi, että antaa muiden ohitella ja me oltais tultu vaan perässä ja tunnusteltu sitä, että me nyt vaan juostaan muiden ja vieraiden koirien kanssa. Tämä olisi säästänyt monelta. Tosin ne kaikki muutkin koirat rähisi erinäisissä ohitustilanteissa. Ohitustilanteet olisi myös voinut tehdä sellaisissa kohtaa, että mahtuisi kunnolla ottamaan sivusuunnassa tilaa siihen ohitettavaan, nyt mentiin samaa tietä aika lähekkäin. Ja voi Aron parkaa mihin sen vein. Nyt taitaa olla iso työ edessä, että saisin sen joskus ohittamaan ilman suurempaa kierrosten nousua ja toinen homma, nyt vaan tänäänkin kävelyttää Aronia, ettei sen lihaksisto mene ihan jökkiin.
Voi surkeuden surkeus!!!

koetta varten virittelyitä

Tänään käväisin pikaisesti ennen koirien iltaruokaa Aronin kanssa virittelemässä sitä tulevalla koekentällä. Elikä ohjelmistossa oli ottaa yksi onnistunut paikalla-olo ja vielä siihen vaikeimpaan suuntaa. Viereisellä jalkapallokentällä oli kunnon jalkapallopeli menossa, joten sieltä tuli ihan kivasti häiriötä. Sitten joku pariskunta pelasi jalkapalloa potkien sitä siihen seinään, jonka taakse joskus aiemmin menin Aronia piiloon ja yritin harjoitella avoimen luokan makuita. Aron kävi maahan, pysyi siinä, tosin oli harvinaisen virkeän näköinen, katseli sitä pallon peluuta ja käänsi kerran päätään taakse, kun siellä pyöräili porukkaa. Aron makasi yksin keskellä kenttää. Noin 2 min päästä palasin takaisin, istumisen kautta ylös, kehut ja makupalaa.
Sitten seuraamiseen. Siinä naksuttelin oikeaa kohtaa ja palkkailin tiheästi. Otin monta vasempaan käännöstä ja Aron oli oikein kivasti mukana hommassa. Nyt seuraamisen paikka oli inasen taaempana kuin eilen ja näin ollen ei painanut jalkaani vasten. Sitten otin yhden kokeenomaisen seuruupätkän ja se oli kontaktin, käännösten ja perusasentojen puolesta loistava. Kontakti ei katkennut kertaakaan ja kehuin Aronia runsaasti makupalojen kera näin hyvästä pätkästä.
Sitten vielä yksi pieni reenattava asia, joka muuttuu joka kerta, nimittäin tänne-pitäisi tarkoittaa, että tule eteeni istumaan suoraan ja pidä siinä kontakti. Eilen tuli vino asento, joten tätä piti oikoa. Otin lyhyen kierron kautta tänne-käskyjä ja aluksi ihan ohjasin kädellä, sitten kädet sivulla suorina ja tänne. Tuli pari vinoa ja sitten kaksi ihan oikein hyvää, viimeisellä otin vielä siitä edestä sivulle, mikä oli oikein hyvä siirtyminen. Jes ja jes.
Olisi pitänyt lopettaa tähän, mutta siirryttiin toiselle tolpalle ja ajattelin, että vielä yksi, no nyt Aron tuli suoraan sivulle, kun otin viimeksi yhden edestä sivulle siirtymisen. Äh- mees nyt vielä kerran, mutta sivulle tulee. Just joo. Otin yhden käsiavusteisen ja sitten kiireesti kotio, ei yhtään enempää reeniä.

Tiukkapipona vaadin vielä kotona ruokakupille yhden suoran luoksetulon, tässäkin ekalla tuli sitkeästi suoraan sivulle, nätistikin vielä, mutta kun tätä ei haettu. Lähetin kiertämään koivua ja sanoin tänne ja nyt jes se tuli suoraan eteeni, siitä hyvät ja vapautus iltaruualle. Nyt päätän, etten hinkkaa sitä enempää, kun jos alkaa hinkkaan, tulee kaikenlaista mukaan.

reenilöitä Hannan kanssa Kyötikkälässä

Sunnuntai pidettiin vapaata reeneistä, käytiin ainoastaan lenkeillä. Heti su-aamu kävin kokeilemassa, jaksanko juosta canicross-vauhdilla Aronin kanssa 3 km pätkän, jaksoin ja ihan lopussa Aron meinas ekan kerran nostaa koipeaan, muuten se veti tukka putkella kanssasi. Verryttelyt tietysti ennen ja jälkeen. Ja treenivapaata piti pitää vielä maanantaikin, mutta kun Rajalan Hanna niin pakotti :-) lähdin yhteisreenilöihin iltasella Kyötikkälään. No ei Hannan niin kauheasti tarvinnut suostutella.

Kirjoitan kenttäreenistä pikaisesti.
Ensin otin esineruutua varten muutaman valmistavan harjoituksen, esineen nostoja siis istuen eteen.
Sitten tulikin jo Hanna ja Enni kentälle, jotka meni paikalla makuuseen ja itse otin jotenkin kauhealla kiireellä liikkeestä ja narulelusta toiseen. Ei mitään järin hyvää reeniä siis, mutta jotakin tehtiin. mm. pientä a-estettä noutokapulan kera. Tässä Hanna huomasi, että Aron hyppää alas aika korkealta, tätä voitaisiin vielä tehdä niin, että tulee alemmas esteeltä. Seuraamisissa painoi jalkaa vasten ihan kunnolla, tätä pitää taas muokata naksulla.
Sitten päivän kohokohta: Aron kävi tauolla hetken autossa ja otettiin sitten seuraamisen yhteyteen laukauksia eli kaksi laukausta seuraamisen aikana ja vasta käännöksen jälkeen palkka. Meni todella hyvin, ei siis reagoinut laukauksiin ja seurasi melko tiiviisti. Askel lähempänä ollaan taas siis pk-kenttäsuorituksia.

Sitten käytiin esineruutuilemassa ja tähän oli tosi tosi tyytyväinen. Ruutu 20m leveä ja 50 syvä. Takakulmissa jo Heimon nostamat esineet, hanska ja lomakko. Kumpikin nousi, ei ihan luotisuorilla pistoilla, mutta palautus oli loistava ja esineiden luovutus istuen. Ei ollut siis mitenkään iso homma siirtää esineiden luovutus seisten tilanteesta istumiseen. Aron sai maksalaatikkoa palkaksi ja oli hulluna palkkaan.
Hyvä reenit ja kiva Hanna ja bc:t Enni ja Heimo!!