Päivän treenisaldo

Aamusta lähdettiin lasten kera ensin Kyötikkälään tekemään aamulenkki ja pikkutreeni Aronille. Treeni sisälsi eilisiä juttuja:
Viritin makupalalautaset pienemmän a-esteen molemmin puolin ja Aronin kanssa käytiin jättämässä kummallekin lautaselle namit. Sitten olin itse esteen puolessa välissä ja Aronille lupa kiipee, kiipesi hyvin ja meni suoraan eteenpäin esteenjälkeen namilautaselle, heti kun namit syöty sanoin kiipee ja koira meni takaisin päin. Tehtiin tähän 3 toistoa, joista viimeiselle kerralle vaihdoin takaisintulolautaselle narulelun ja tämä oli Aronista kaikkein kivointa. Mutta hyvin sain alulle sitä ajatusta, että koira suorittaa itsenäisesti estettä riippumatta omasta sijainnistani sekä sitä, että este mennään aina edestakaisin. Tavoite on päästä siihen, että hommaan tarvitaan vaan se ensimmäinen kiipee-käsky ja sitten vielä viedä tämä sama harjoitus sinne jyrkemmälle esteelle.

Sitten koira sai hetken leikkiä narulelulla ja repussa oli tunnaritarvikkeet mukana. Ehkä mun olis pitänyt pitää ihan selkeä rauhoittuminen tässä välissä, tosin Petra ei oikein osannut tehdä meille tunnaria ja saati iät ja ajat niiden kapuloiden kanssa, Petra kävi hakemassa myös sen oman minulta ja sitten Aronille lupa etsiä. Suoritus tunnarilla ei ollut hyvä, sillä koira taisi napata suuhunsa vääriä ja kutsuin jo pois sieltä kapuloilta, että just annas olla, koira kääntyi hetkeksi pois kapuloilta ja ei tullutkaan pois vaan palasi ja kävi haistelemassa sen oikean. Palkkasin tästä ja totesin, että ei hyvältä näytä. Tein uuden ja tässä Aron meni suoraan sille oikealle eikä paljon haistellut muita, tosin toi oikean ja palkkasin. Vieläkin hampaankolossa kaiveli tuo juttu ja nyt tein vielä yhden tunnarin, ympyrä, jossa klo 12 kohdalla oli oma. Nyt teki onnistuneen suorituksen, jes! Tämän tunnarin idea oli ylipäätään se, että tehdään tunnaria eri paikoissa, jos sujuu kotipihassa, pitänee yleistää homma mihin vaan. Ja kyötikkälän kenttä on meille vähän se korkeamman vireen kenttä ylipäätään ja siellä ei näköjään ihan heti pystynyt rauhalliseen suoritukseen.

Näiden kaikkien tunnarien jälkeen vuorossa oli enää eteenmeno. Tein ensin liikkeestä maahanmenon ja jatkoin matkaani kentän loppuun saakka, Aron jäi sinne maahan ja katseli kun kävelin kentän takalaidalle ja heilautin narulelua sille. Kävelin takaisin kohti koiraa ja pysähdyin siihen puoleenväliin, ihan kuin tarkistaakseni, että ennakoiko se luoksetulokäskyä, mutta hyvin pysyi maassa. Sitten koiran luokse ja palkkasin namilla siihen maahan sekä sitten istumaan nousun siitä. Sitten päivän ongelmaan: miten koiralle opetetaan, että eteenmenon valmistelevalla osuudella ei seurataan kontaktissa eteenmenokäskyyn saakka??
Meillä virityssana on "kohta täpöö", jotta koira tietää, että tehdään eteenmeno liike. Sitten seuraa ja Aronin katse on siellä mihin kohta mennään ja edistää seuruussa, yritän päästä käsiksi siihen kohtaan, että ei ole edistämässä ja katsoo minua. Nyt kuitenkin törkeä edistys, joten käännyin lähtösuorasta pois ja tein näin aina, kun yritti edistää. Lopulta piti paikkansa ja kun annoin käskyn, lähti kuin pyssyn suusta eteenpäin täysillä. Mietin, että oppiiko koirani sen, että pitämällä paikkansa ja kontaktin saa mahdollisuuden mennä eteen? Väärästä suorituksesta ( eli edistää tai tuijottaa kentän takalaitaa) ei saa eteenmeno-käskyä. Olenko tuhon tiellä jos teen näin??

Kotipihassa oli pakko vielä tehdä tunnari. Nyt tehtiin siis helpossa kotipihassa, mutta lähellä lasten leikkipaikkaa, jossa oli häiriötä. Nyt taas eka tunnari oli huono, saattoi jopa nostaa jonkun väärän. Uusinnalla hyvä.
Sitten illalla just ennen pimeän tuloa tein vielä yhden tunnarin taas eri puolella pihaa ja nyt suoritus oli todella hyvä. Haisteli rivissä olevat 7 kapulaa, joista yksi oli se oma. Haisteli kaikki kerran läpi, aloitti uudestaan, haistoi omaa ja haistoi viereistä ja sitten poimi sen oman. Kehuin Aronia varmaan vartin tämän jälkeen. Eli suoritus näytti juuri siltä mitä toivon sen olevan: rauhallista haistelua, ei muiden nostelua ja saa viettää aikaa kapuloilla, että voi rauhassa päätyä oikeaan ratkaisuun. Tänään ei sit tehdä yhtään enempää...Paitsi mun tekis mieli vielä jatkaa kaukokäskyprojektia ennen koirien iltaruokaa :-)

Elviksen kanssa kävin tekemässä jo iltahämärässä läheisen kerhon edessä pari juttua, joita sille pitää alkaa vahvistamaan. Eli sivulle tuleminen maailman ihanimmaksi asiaksi ja sitä kautta aloitan sen kanssa kisapalkkauksen opettelun. Tämä on puuttunut Elviksen elämästä kokonaan ja varmaan yksi syy, miksi kokeessa paineistuu niin paljon kokeen loppua kohden. Tavoite on, että pääsisin tekemään liikkeen, josta ei tule kuin suullinen kehu (kisapalkkaus), sen jälkeen uuden liikkeen aloitusasentoon, josta tuleekin superpalkka. Näin ollen Elviksekselle mielikuva, että aina kannattaa aloittaa uusi liike. Nyt Elviksen kanssa tehtiin liikkeen alkuja ja pieniä seuraamisen pätkiä. Yksi liikkeestä seisominen ja sen jälkeen suora luoksetulo. Elviksestä superhauskaa.

Kana-areena

Aamulla herätyskello soitti jo kuudelta ja hetken mietin jo omaa mielenterveyttänikin, mutta mitäs siitä, sitä on jo naapurit ja työtoverit pitkään ihmetelleet.
Suunnitelmana tälle päivälle oli nimittäin yhteinen hyppyreeni Kana-areenalla, ruokaa, hyvää seuraa ja Aronin sukulaisia. Ja kyllä meidän kelpasi treenata, ulkona satoi vettä välillä ihan täydellä terällä ja me oltiin sisällä kuivassa hallissa, jossa vessa ja kahvinkeittimet jne. Päivä lunasti odotukset ja nyt pää täynnä uusia treenisuunnitelmia ja ajatuksia, vähän tuskaa ja ahdistustakin, kun tajusin, kuinka paljon erilaisia juttuja pitänee treenata ihan pk-tottista ajatellen. Tähän asti olen edennyt Aronin kanssa lähinnä tokopohjalta ja rakentanut tokoa niin, että mietin mitä kaikkea siellä tokokokeessa tulee vastaan. Mutta pk-tottis on oma juttunsa ja tänään tuli ihan ahaa-elämys, että meikäläisen pitänee mennä ihan ilman koiraa kentälle :-)

Päivä alkoi siis 5 agility-esteen jumppasarjalla, innarilla kuten hevospuolella sanottaisiin, innari = in and out. Jumppasarjan avulla haettiin koiralle hypyn kaarta ja sitä, että koira joutuu ajattelemaan hyppäämistä. Aron hyppyli ihan kivasti. Sitten kun sarjan viimeistä esteväliä pidennettiin ja viimeiseksi esteeksi laitettiin vähän korkeampi kuin muut, yritti Aron oikaista ja kiertää viimeisen hypyn. Tässä autoin suullisella käskyllä ja napakka hyppy-käsky siihen hetkeen kun oli siinä hetkessä, että hypätä vai kiertää. Harjoitus oli kiva Aronin mielestä enkä tiedä, miksi se halusi kiertää sen vikan esteen. Hanna Helminen näytti omalla Kitillään miten harjoitus sitten eteni ja viimeiseksi esteeksi laitettiin tokohyppy ja Kit osasi tämän homman. Se hyppeli ensin jumppasarjan ja otti upean hypyn sinne tokohypylle, söi naminsa lautaselta ja hyppeli takaisin päin koko homman. Hanna seisoskeli siinä sivussa ja Kit suoritti homman itsekseen. Heh, tohon mekin tähdätään. Tarvitsen vaan pari agi-rima estettä oman tokohypyn lisäksi.

Hanna näytti myös miten oli tehnyt edestakaisin hyppyharjoitusta ja miten sitä sitten vaikeutettiin, jos ajatuksena on, että ohjaaja heittää kapulan tosi vinoon ja koiran pitää silti hypätä este vaikka miten olisi kapulan kanssa miten vinossa. Eli esteen takana oli molemmin puolin namilautasen, melko kaukana esteestä, jos haluttiin ajatella tulevaa pk-hyppyä. Kumpaankin lautaseen namit ja koira hyppäämään, namilautaset oli suorassa linjassa esteeseen nähden. Harjoitus vaikeutui sillä, että toinen lautanen oli liikaa vasemmalla tai oikealla ja silti hypyn kautta mentiin. Tämä näytti kivalta ja tehtiin sitä sitten Aronin kanssa. Ylipäätään saatiin ohjeeksi tehdä enemmän erilaisia hyppelyitä, huomasin taas jälleen kerran, että kauheen samalla kaavalla teen koiralle hyppy-noutoa.
Hyppelyiden lisäksi juteltiin paljon pk-esteiden harjoittelusta ja Hanna kertoi omia käytännön juttujaan, millä mahdollistaa koiralle hyvän onnistumisen pk-kokeessa. Lisäksi tässä yhteydessä tuli puhetta siitä, että pitäisi harjoitella sitä kapulan heittoa a-esteen yli ja sitä, että heittää kapulan päin estettä ja mitäs sitten tapahtuu. Näin voi tapahtua kokeessa ja tähän on hyvä opetella, miten sitten toimitaan.

Hyppelyitten jälkeen alkoi toko-osuus. Tässä tehtiin paikalla-olot porukalla. Paikka-istuminen onnistui Aronilla todella hyvin kaikin osin, olin edelleen näkyvissä ja seuraava harjoitus voi sitten olla jo niin, että olen jo piilossa.
Paikka-makuu ei onnistunut aloituksessa olleenkaan niin hyvin ja vanhat tutut virheet kummitteli siellä. Tehtiin jätöt evl-tyyliin ja Aron rivin viimeisenä. Rivin ensimmäisenä ollut koira sai usean maahanmeno-käskytyksen ennen kuin kävi maahan ja näillä käskyillä kävi jo Aron maahan. Koirahan tiesi mitä tullaan tekemään, mutta tätä pitää harjoitella erikseen, että maahan mennään vasta omalla käskyllä. Aron kävi siis maassa jo pariin kertaan ennen omaa vuoroaan. No sitten kun Riikka liikkurina oli meidän kohdalla ( ja sijaitsi kuitenkin meistä aika kaukana) ei Aron pystynyt pitämään kontaktia vaan tuijotteli Riikkaa ja käskyni käydessä ei tapahtunut mitään. Uusinta käskyllä kyllä. Tämänhän jo tiesin etukäteen, että tää on se vaikein juttu. Lisää pitää siis treenata vaan näitä alkuja. Itse makuu meni oikein hyvin, oltiin 3 min piilossa, Riikka käveli sillä välin koirien takana ja Aron oli hyvin. Takaisin tullessa malttoi pysyä hyvin maassa vaikka kävelin ensin koiran taakse, sitten rivin muut saivat nousta istumaan ja viimeisenä meidän vuoro. Tämä onnistui, tosin rivin muilla koirilla ei tainnut olla samaa käskyä kuin meillä ylösnousemiseen eli se helpotti vähän Aronia.

Aron ehti tehdä vielä ennen ruokailua tunnarin, jota olin päättänyt nyt ottaa kokeenomaisesti liikkuroituna. Alku meni hyvin ja oma kääntyminen ei häirinnyt koiraa, Aron lähti käskystä tosi varovaisena etsimään omaa haisteli kaikkia ja haisteli. Oli siis tosi epävarman näköinen ja haisteli uudestaan ja uudestaan. Autoin sitä jatkamaan sanomalla etsi ja nyt lopulta se uskalti poimia oman, tosin meinasi viedä sen lähellä tunnareita seisoville ihmisille ja tuonti minulle vaati tosi paljon kannustusta. Eli mitä tästä opin. Tilanne on Aronille uusi ja ilmeisen vaikea. Ekan kerran tunnarikapulat oli sisätilassa ja olin itsekin varmaan hyvin kokeenomaisessa tilassa. Liike on Aronille helppo kotipihassa ja vaikea vielä muissa ympäristöissä. Onneksi se ei nostellut mitään muita ja lopulta uskalsi nostaa sen oman. Joten tätä pitää vaan vahvistaa onnistuvilla harjoituksilla rutkasti lisää.

Ruokailujen jälkeen jatkettiin Aronin tunnarilla. Käytiin siis syömässä Malvian pidoissa ja todella herkullinen ateria ihanan takkatulen äärellä. Voi mitä luksusta. No siis se tunnari, nyt halusin, että koiran itsetunto nousee tässä liikkeessä ja tehtiin muuten kokeenomaisesti, mutta vein itse sen kapulan sinne Annan tekemään riviin. Nyt harjoitus oli helpompi Aronille, kerran suu aukesi ja näytti, että nappaa jonkun väärän kapulan, mutta onneksi ei ja jatkoi haistelua ja toi lopulta oman. Yritin ainakin kehua Aronia tosi paljon.
Sitten Aron jatkoi merkki-treenillä ja sen takana oli ohjatun noudon kapulat odottamassa. No merkki ei ole parantunut meillä pätkääkään vaan päinvastoin. Tiedän mitä en ainakaan halua, mutten osaa kertoa koiralle mitä haluan. Kuka tulee opettamaan Aronille merkin? Mielestäni varmaan maailman helpoin juttu, mutta joku mulla itsellä jumittaa tässä kohtaa. Miksi se ei voi vaan mennä suoraan sinne merkin taakse ja seistä sen takana tuijottaen minua?? No siksi, kun olen niin ääliö. No elämä jatkuu ja sitten Anna kävi liikkeenohjaajana nostamassa ohjatun noudon kapuloista sitä oikeaa ja siirsi sitä vähen lähemmäksi meitä, käveli niiden kahden muun kautta ja sitten liikkuroi meille ohjatun noudon oikean kapulan haun. Nyt Aron meni melko hyvin merkille ja sijoittui siitä vähän kauaksi, vähän oli jo valmiina lähtössäkin sinne oikealle. Käsky oikee ja hyvin meni oikeelle. Jes ja palkkaus edelleen ihan vauhdista kun tuli minua kohti.
Sitten tehtiin vielä voi-ruutu ja tässä menon palkkasin sinne ruutuun. Tämä sujui kaikilta osin ihan mukavasti. Sitten loppu-osaa erikseen ja Anna liikkurina käskytti meikäläisen kävelyt ja loppusuoralla Aronin peppu nousee ruudussa toisella käsky-sanalla. En kutsunut sitä luokse vaan uusi maa ja taas kävelin siinä ruudun edessä, nyt pysyi paremmin ja toisella käsky-sanalla kutsuin seuraamaan. Onneksi kokeessa ei ole koskaan kahta käsky-sanaa. Tässä välissä Aron pääsi huilaamaan.

Viimeisellä kierroksella taisin ottaa seuraamisen kontaktiharjoitusta kohti estettä. Vitsi kun se tokohyppy olis niin kiva mennä suorittamaan ihan omin luvin ajattelee Aron. Ja kun seurautin sitä kohti, oli sitä aluksi ihan pakko vilkaista. Naksu ja nami systeemilläni pääsin palkitsemaan oikeasta, kerroin myös kontaktin menetys kohdassa, että hei tää ei ole toivottujuttu. Parani kerta kerralta ja kontakti pysyi vaikka kävelin ihan esteen eteen. Hyvä Aron. Näiden jälkeen olikin hyvä ottaa sitten loppuun vielä hyppyharjoitus, eli nami lautaset esteen molemmin puolin ja minä itse seison keskellä ja Aron hyppeli. Aron joutui siis ensin luopumaan esteestä ja sitten sai suorittaa sitä.

Kaiken kaikkiaan aivan superpäivä. Kiitos ja halaus Riikalle ja Annalle sekä Helmisen Hannalle. Sain Hannalta myös hyvän treenisuunnitelman siihen meidän ääntely seuraamisjuttuun. Aron ääntelee tai piipahtaa ensimmäsellä seuraa käskyllä. Sitten kun tehdään enemmän jää ääntely pois. Lisäksi seuraamisen peruutus ja tai askelsiirtymät jotenkin kuumentavat sen ja näihin tulee ääni tosi äkkiä. Nyt Hanna neuvoi, että ensin pitää tehdä jotakin tempppua (meillä ympäri) ihan hiljaa. Temppu valitaan sen mukaan, missä ääni voi helposti tulla. Sitten jos ääntelee, sanotaan, että hiljaa, tämä temppu pitää tehdä ilman ääntä. Kun se onnistuu,voidaan joskus tuoda se tokon seuraa-käskyn yhteyteen.

Oikein opettavainen päivä siis, kiitos vielä kaikille mukana olleille!!

Lonkkakuvista

Virallinen Aronin lonkkakuvien tulos näyttää mukavalta, Lonkat A/A ja kyynärät 0/0.

Eilen ei reenailtu juurikaan yhtään mitään ja tänäänkin käydään vaan lenkillä. Koirien vatsat nimittäin meni hiukan löysälle hirven roippeiden ansiosta ja mietin varsinkin partisten kohdalla, että koska oikein opin....Joka syksy saan hirven perkausjätteitä ja annan niitä ensin ihan pikkasen ja kuten nytkin annoin jokaiselle ihan pienen määrän. Tulos partiksilla ihan löysä vatsa ja Aronilla sen verran, että herätti yöllä päästäkseen takapihalle. Jimmy ei edes vaivaudu herättäämään....

Treeniä kentällä ja kotipihassa

Tänään oli itselläni vuorossa iltavuoro, joten kaikki aktiiviteetit tapahtui aamulla. Saateltiin koirien kanssa Petra kouluun ja siitä jatkettiin lenkkiä. Kyötikkälän kentällä Aronilla reeninä_
-seuraaminen, tässä pääideana se edistäminen tai siis se, ettei edistäisi. Naksu ja nami yhdistelmällä naks oikeasta paikasta ja aina kun yritti edistää käännyin vasempaan ja tätä kautta alkoi pysyä vähän taaenpana. Myös jos edisti, meninkin itse taaksepäin askeleen ja taas koiran piti hakea oikea kohta. Lopuksi heitin pallon taskusta aina taaksepäin, idealla, että eteenpäin ei tule mitään. Tein myös seuraamista kohti pk-esteitä ja niiden edessä hyvä perusasento, josta pallo lensi palkaksi. Estekin olisi ollut kiva kiivetä, mutta vaikutti hyvin jäiseltä.
-liikkeestä istuminen, tämä ok.
-liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo. Tässä meni muuten hyvin, mutta kun maahanmenon jälkeen 30 askelta ja käännyn koiraa kohti, alkaa Aron jo ennakoida kohta tulevaa luoksetulokäskyä, peppu nousee. Tässä pitää muistaa laskea ainakin viiteen jatkossa ennen kutsua. Nyt peppu nousi ja sanoi vahvistavan käskyn maa ja peppu palasi maahan.
-loppuun eteenmeno pallolle, nyt pari askelta seuruuta vain valmisteleva osa ja eteenkäsky ennen kuin lähti edes edistämään sitä eteenkäskyä.

Tämän jälkeen lenkki jatkui :-)

Kotipihassa piti vielä tokoilla muutama tärkeä juttu.
-paikkaistuminen: tästä tiesin, että nyt on vaikeeta, koska koira oli jo vähän väsynyt lenkin jälkeen ja istuminen paikallaan vaatii ehkä enemmän virettä. Ja näin kävi, että kellon ollessa 1.30 valui Aron maahan. Eipä siinä mitään, kyllä siellä nyt pitää istua sen 2 min vaikka väsyttäisikin, joten kävi sanomassa Aronille mur ja uusi aloitus. Nyt istui kuin tikka ja pääsin palkitsemaan onnistuneesta 2 min istumisesta.
-lyhyt paikkamakuu siihen perään. Onnistui.
-ohjattu oikea ja kaikki kapulat maassa, vain se oikea vähän lähempänä kuin muut. Tässä ensin yksi merkille meno ja siitä palkka ja sitten seuraavalla sitten merkin kautta oikeee ja sinne meni ja vauhdista palkka. Jes.
-kaukojen sei-maa loppuun, muutama siirtyminen ja kivalta vaikuttaa.

kotitokoa

Maanantai sujui kotona ollessa, Petra kuumeessa joten kävin lastenohjelmien pyöriessä lenkillä ja muuten reenailtiinkin sitten sisällä tai takapihalla.

Olohuoneessa oli merkki treenit. Naksuttelin sitä täydellistä paikkaa ja toivoisin, että Aron olisi näissä tarjoa eri juttuja aktiivisempi, tosin huomaan, että ollaan otettu todella vähän mitään tälläistä ja aika paljon se odottaa minulta vihjeitä, että mitäs nyt. Elvis on tässä hommassa paljon aktiivisempi, sekin teki merkkiä. Monen pikkusession jälkeen Aronin asettuminen merkin taakse paranee, mutta ihanne ja tavoite olisi, että se olisi suoraan minua kohti siellä merkin takana, nyt se on vain katse minua kohti. Ja tassut pitää olla merkin takana ei vieressä, että saa namin.

Sitten jatkettiin kaukotreeniä. Sei-maa oli eniten työn alla ja sain monta sellaista siirtoa, että nyt se oikea tekniikka alkaa löytyä. Videokameran avulla tarkistin, että edistyykö koulutus. Pointi on, että etutassut ei saa tehdä minkäänlaista liikettä.

Sitten ulkona yksi tunnari, joka onnistui loppuun asti oikein hyvin. Jopa tuonti ja luovutus.

Illalla tein sisällä Aronille vielä edestä sivulle siirtymisiä sekä täyskäännös vasemmalle treeniä. Huh, kylläpä makupalaa kului päivän aikana.

Paimennuspäivä Somerolla

Aamu valkeni pikkupakkasen merkeissä ja näin ollen päästiin kuivalle pellolle paimentamaan. Kyseessä oli partisporukan järjestämä paimennuspäivä Somerolla, Klosnereiden tilalla. Kaikki me paimentajat olimme lähes aloittelijoita ja luvassa oli 2 kierrosta kummallekin koiralle eli Aronille ja Elvikselle.

Paimentajat


Paimennettavat


Aronin paimennus:
Ensimmäisellä kierroksella meni ihan mukavasti, pääsin heti siihen kuljetustilaneteeseen ja koira kävi käskystä aina maahan, kun tuli liian lähelle. Tarkoitus oli kuitenkin harjoitellakin jotain ja Aron piti saada kiertämään lampaita, kiertää kyllä oikeaan suuntaan, mutta tasapainopisteestä pitäisi mennä myös vasempaan. Ja vaikka kuinka yritin, ei Aron taipunut, lähti sitten vain lipettiin lampaiden luota kun yritin painostaa, että vaihdahan poika suuntaa. Tämän saman jutun kanssa painittiin myös kakkoskierroksella, niin että paimennussyttyminen meinasi välillä ihan sammua, koska Aron ei osannut käsitellä painetta, jota sille loin. Joten Kimmo sanoi, että harjoitusta ja harjoitusta, että Aron kestää sen, ettei sille olla ilkeitä luomalla painetta kepillä vaan että sen halutaan kuuntelevan ja toimivan ihmisen ohjeiden mukaan. Ja toinen ongelma oli, että kun paimennusinto piti saada takaisin, en puuttunut niin paljoa Aronin lähes lampaiden jahtaamiseen ja sitten se jo yltyi lähes lampaiden näykkimiseksi, josta taas piti sanoa. Ja taas oltiin tilanteessa, että Aron sanoi, pidä lampaas ja tää on tyhmää, kun kaikki kielletään.
Että sellaista. No eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, sillä tiedän, etten ole koskaan Aronista ajattelut sen ihmeemmin paimentajaksi kun en itsekään sitä mitenkään osaa. Hyvä kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja ja kyllä tämä taas ehkä opetti minua lukemaan koiran käyttäytymistä paremmin.

Elviksen paimennus:
Ekalla kierroksella Elviksen toiminta oli pettymys. Se oli portilla ja minä lampaiden kanssa aitauksen toisella puolen ja yritän houkutella sitä lampaiden luokse. Elvis oli itse sitä mieltä, että hän nauttii mielummin aitauksen ulkopuolella olevien ihmisten seurasta ja jättää lampaat minun vastuulleni. Taisin saada sen ihan muutaman kerran lampaiden luokse, mutta siihen se jäikin, Elvis paineli kiireesti sinne, mistä se oli aitaukseen tuotukin. Kimmo yritti hätistää sitä portilta pois ja tästä Elvis oli molemmin puolin kauhuissaan, että tuokin vielä.

Iltapäivällä alkoi sataa ihan täydellä terällä ja Elviksen kakkoskierros oli sisätiloissa. Olin aivan satavarma, että pelkästään sisätilaympäristö ja lampaat yhdessä saa sen jumittumaan oven suuhun. Mutta Elvis olikin aika yllättäjä, sillä kun kannustin sitä reippaasti äänellä ja kehuilla, jätin myös paimennuskepin kädestäni pois, alkoi Elvis laukata lampaiden ympärillä, välillä haukkuen, mutta liikkui. Sitä pystyi käden heilautuksella ohjaamaan niin vasempaan kuin oikeaan ja Elvis oli tosi hyvällä fiiliksellä hommassa mukana ja se saattoi ihan näyttääkin paimennukseen syttyvältä partikselta. Joten tämä oli oikein mukavaa!

Päivän paimentajat olivat siis partiksia Aronia lukuunottamatta. Porukassa oli muutama partis, jotka tosi kovaa laittoivat ohjaajalle hanttiin. Hirmuinen haukkuminen oli vastalauseena ohjaajien toiminnalle. Ja sellaisia tahdon elkeitä, että kaikki partikset eivät todellakaan ole pehmeitä ja herkkiä, ainakaan lampaiden lähellä. Kiitos Jaanalle ja Riitalle päivän järjestämisestä!

Tokottelut Nokialla

Tänään tokoilin Aronin kanssa Nokialla, samalla kun oltiin matkalla Tohloppiin kummipoikani synttäreille. Tokoseurana meillä oli Pia ja Tupla. Älyttömän fiksua on tehdä etukäteen paperille suunnitelma, että mitä reenaa, mutta todella typerää on kaahata kaasu pohjassa paikalle ja lähestulkoon tempasta koira autosta paikka istumiseen. Tätä en itselleni anna jatkossa enää anteeksi, vaan ensi kerralla otan aina aikaa 10 min ennen reeniä sekä jälkeen.

Mutta suunnitelma ja sen toteutus:
-paikka istuminen ryhmässä 2 min
Tässä Aron lähti liikkumaan heti perääni ja jouduin palaamaan takaisin ja jättämään koiran uudelleen, sanoin yleensä käyttämäni istu-käskyn lisäksi paikka ja koira jäi vähän huonoon asentoon. Aron piti kuitenkin sen 2 min sen huonon asennon eli etujalat vähän turhan leväällään. Siitä on suuri vaara vaihtaa asentoa tai pudota maahan. Tupla oli Aronin ryhmä ja hyvin ne kaksi siinä olivat. No istuminen sujui hyvin, jollei alun sähläystä ota lukuun. En osannun vaan virittää Aronia riittävän hyvin tokotaajuudelle. Olin istumisen ajan vielä näkyvissä, voisin pikkuhiljaa siirtyä tässä piiloonkin.

-Paikka makuu piilossa
Aron meni käskystä hyvin maahan, menimme Pian kanssa piiloon ja näin sieltä tummennetun Audin takaa, että Aron vaihtoi lonkkaa heti alussa. Tätä pitää jatkossa kyllä tarkkailla. Myös yhden kerran se taisi siirrellä vähän etutassujaan, muuten pysyi ja aikaa oltiin lähes 4 min, palkkasin mennessä koiran luo ja nousi käskystä istumaan hyvin.

Sitten yksilövuorolla Aron teki Tuplan jälkeen
-kontaktin pitäminen kun liikkuri kävelee kohdalle ja kontaktissa maahanmeno
Tämä on ollut meille vaikea juttu, jos paikallamakuun aloitus on tehty evl-tyyliin. Siinä Aron on alkanut turhan paljon tarkkailla liikkuria ja kun se on pysähtynyt meidän kohdalle, on Aron tuijottanut liikkuria ja maahameno käsky on mennyt harakoille. Joten nyt Pia tuli kohdalle ja kontaktin herpaantumisesta huomatus ja pidosta palkitseminen. Ihan muutaman toiston jälkeen alkoi onnistua ja kaksi pätevää maahanmenoa, vaikka Pia seisoi edessä.

-liikkeestä istuminen liikkuroituna
Tässä Aron edisti seuraamisosuudella, kävi istumaan käskyn jälkeen ja piti asennon. Istuminen ei ole mikään nopea eikä näyttävä, mutta istuu käskyn kuultuaan.

-tunnari
Tehtiin omilla kapuloillani ja niin, että Pia teki kaiken muun paitsi että kävin itse viemässä sen oman sinne sekaan. Käännyin vielä hetkeksi selin kapuloihin nähden ja sitten käännös kohti kapuloita ja käsky etsi. Aron lähti hyvin, meni kapuloiden vasempaan laitaan ja siellä kapula oli heti toisena. Haisteli siinä hetken ja toi oman, tosin luulin koiran tuodessa kapulaa, että toi väärän ja olin vähällä pilata koko koiran hyvän suorituksen. Toi oman ja palkitseminen taisi tulla vähän viiveellä. Tähän minulle itselleni tarvitaan rutiinia!

-metalli vieraalla esineellä
Tähän siis Pian metalliesine, jollaista Aron ei ole ikinä noutanut. Tehtiin ihan liikkeenä ja tämä oli mielestäni ihan hyvin tehty, Aron ei yhtään tainnut epäröidä kapulalla vaan nappasi siihen heti kiinni ja toi sen minulle, kapulan kanssa asettui hiukan vinoon eli luovutusasento ei ollut suora. Tähän saatiinkin vinkki Pialta, sillä olen kokenut vaikeaksi reenata sitä, että koira tulisi kapulan kanssa tai ilman suoraan eteeni istumaan.

-voi-ruutu
Aron oli pätevä ja niin hurjan reilu minua kohtaan, kun antoi minun sählätä. Eli ensin virittelyt missä ruutu ja sitten ilmoitin, että valmis. Käskystä lähti ruutuun mutta huomasin, että koira alkoi himmata jo eturajalla ja siihen sitten hätäillen rääkäisin seis, koira pysähtyi tassueturajan ulkopuolelle. Tässä totesin, että ei hyvä ja kutsuin luokseni. Koirahan teki niinkuin käsky kävi. No otettiin uusiksi, nyt meni ruutuun edellistä suorempaa ja inasen lujempaa, käsky seis ja pysähtyi hyvin, tosin otti käskyn jälkeen samantien pari askelta jo minua kohti ja eihän sellaista voi palkata. Tämä johtui varmasti siitä edellisestä ruudusta. No kolmas kerta, nyt meni lujaa ja suoraa, pysähtyi parhaimpaan paikkaan ruutuun ja seis käskyn jälkeen annoin vielä varmistavan seis-käskyn, ettei varmaan liiku ja siellä se Aron pysyi kuin patsas. Kävelin kohti ruutua ja ruudussa heitin jes ja pallo ilmaan. Koira paransi ruutu ruudulta suoritustaan ja saan olla kyllä kiitollinen siitä, että se kestää omat mokailuni.

-ruudun loppu-osa liikkuroituna
Koira jäi siis ruutuun makaamaan, itse kävelin lähtöpaikkkaan ja sitten Pian liikkuroidessa kävelin kohti ruutua, käännökset ja toisesta käskystä pään kääntö koiraa kohti ja seuraa. Tuli hyvin ja ensimmäistä kertaa jatkoi seuraamista enkä palkannut heti siitä, että koira on kohdalla, taisi seurata ihan hyvin ja Pia sanoi, että nyt palkka. Ja siitä Aron sai palkan. Tämän jälkeen Aron hetkeksi autoon.

Tauon jälkeen vuorossa evl-juttuja
-merkki ja ohjattu vasen
Ensin pelkkää merkkiä. En ole ollut oikein tyytyväinen meidän merkkiin, mutta onhan se ollut ihan mukiinmenevä. Tosin tämän reenin jälkeen meillä alkaa merkki-reenit. Aron menee merkille, mutta sen paikka merkin takana oli joka kerta vähän eri ja pääsääntöisesti Aron ns. kiertää merkin vasemmalta ja asettuu tassut merkin oikealle puolen. Pia tätä mietti ja sanoi, että tuossa kaatuu hyvin helposti merkki, kun koira ohjataan esim. vasemmalle ja se taas voi tuoda ihan turhaa häröä merkiltä lähtöön. Joten nyt kotona alkaa "tarjoa merkki"-reeni ja yritän muokata sen avulla koira merkin taakse ihan suoraan minua kohti. Testailin tätä vielä kotipihassa ja Aron asettuu erittäin mielellään sinne merkin oikealle puolen.
No sitten siihen ohjattuun. Olen tosi varoivaisesti harjoittanut tätä ja esillä on ollut aina vaan se mikä haetaan. Nyt ekan kerran merkin takana oli kaikki kapulat. Pia kävi nostamassa sen vasemman, mitä suunnittelin, että tänään suunta vasen ja käveli vaan niiden muiden kautta. Aron tuijotti koko hommaa ja lähti merkille ihan ok ja siinä hetken seisominen ja sitten vasen. Jes se lähti ihan oikein ja kapulalle ja palkkasin vauhdista kun tuli minua kohti. Jippii!!

-evl-ruutu
Vein pallon valmiiksi ruutuun ja sitten asetuimme lähtöpaikkaan. Tästä merkille ja siitä ruutuun. Meni hyvin, hieno Aron!!

Kiitos Pialle todella todella paljon, arvostan suuresti kommenttejasi joka lajissa!

kotipihassa Elvis ja Aron + jälkitreeni

Päivän jälkitreeni Aronilla:
Kerjäsin verta nenästäni ja tein haastejäljen samaan Peurametsään, missä viimeksi Aron lähti peuranjäljelle. Tosin nyt en jälkeä tehdessäni nähnyt tuoretta Peuran peetä, jälkiä sammaleessa kuitenkin. Jälki oli kävellen 21 min pituinen ja se sisälsi haasteita, koska sitä tehdessäni ajattelin, että jos Aron selvittää tiensä jäljen päähän, ollaan me tehty jotain tänä kesänä oikeinkin.

Janalla meillä oli ongelmana takajälki, Aron eteni suoraan kohti jälkeä janalla, mutta topakkana lähti takajäljelle. Viime aikoina olen huomauttanut sille, että takajälki ja vaihda suuntaa, mutta olin etukäteen päättänyt, että sellainen saa luvan loppua. Enhän minä voi kokeessakaan tietää mihin suuntaan jälki menee ja haluan, että koira oppii ihan itse valitsemaan suunnan, siihen itsenäisyynteenhän koko jäljen ajomme perustuu, joten miksi sitten neuvomaan suuntia janallakaan. Joten Aron ajoi takajälkeä ja oltiin nopsasti takaisin tiellä, mistä jäljelle lähetinkin. Aron oli vähän ihmeissään ja mentiin uudestaan jäljen lähetyspaikkaan ja taas, takajäljelle lähti ja jäljesti tarkkaan tielle. Nyt piti jo jutella Aronille, että me kyllä päästä koskaan jäljelle, jos et nyt ole tarkkana. Kävelin tietä pitkin vähän eteenpäin ja lähetin puhtaasta kohdasta jäljelle uudestaan. Onneksi olin tehnyt ensimmäisen 100 m tien suuntaisesti ja näin ollen pystyin lähettämään puhtaalta kohdalta kaikkien muiden etäisyyksien ollessa samat. Aron eteni hyvin ja jes, nyt lähdettiin oikeaan suuntaan, tässä vaiheessa kehuin sitä hiljaa äänellä, että hyvä homma. Tällä ekalla suoralla oli ensimmäinen keppi, mutta Aron paineli tätä suoraa hippulat vinkuen, aivan kuin se olisi pelännyt, että kohta tää loppuu, jos nyt hiljennän, joten eka keppi jäi siihen.

Sitten edessä oli metsäautotien ylitys ja matka jatkui tien toisella puolen avonaisessa maastossa, jossa pikkukuusia oli istutettu ja jälki kulki heinäisellä alustalla. Täällä oli alueen toisella puolen keppi nro 2, jonka Aron sitten kyllä bongasi. Tämän jälkeen mentiin metsään ja siellä kamalia ojien ylityksiä, jälkeä tehdessäni vähän yllätyin näistä, että miten päästä 2 metrisen ojan yli, mutta niin vaan mentiin ja ojaosuuden jälkeen keppi nro 3 odotti meitä sammaleella, tämän Aron haistoi ja oli hyvä että pääsin hetken hengähtämään niistä ojista. Sitten loppujälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, sillä välillä mentiin pientä rinnettä ylös ja sitten taas alas, kulmia oli ja matkaakin oli. Aron meni tasan tarkkana koko ajan ja näin omat kengänjälkeni jopa sammaleessa ja tiesin, että me mennään ihan jäljen päällä koko ajan. Aron selvitti jäljen loppuun asti ja nosti siis kepit 2-6 ja kutosella sitten palkitsin sitä niin ruualla kuin viimesellä kepillä leikkien. Mutta kylläpä otti kunnon päälle, sillä maasto oli aika ryteikköä ja Aronilla ihan kiva vauhti koko ajan, joten saa olla kuin kauris hypellessä siellä jälkinarun päässä. Jälki siis onnistui ja jäljenajo oli tosi tarkkaa ja intensiivistä, edes matka ei ollut Aronille liikaa, sillä se olisi ollut ihan valmis vielä jatkamaan. Mutta hyvä näin.


Sininen narulelu on poikien suosikki:





Ja sen voi saada noutamisestakin palkaksi:

lonkkia ja vähän agilityä

Eilen oli Aronin lonkkien kuvauspäivä. Tämä tapahtui Aronin kasvis-tädin Riikan työpaikalla ja siellä Riikan valitsema lääkäri Hanna otti Aronin kuvat. Toinen lonkka oli loistava A-lonkka ja toinen ehkä B, tässä oli hiukan löysyyttä, mutta ei oikeastaan juuri mitään, joten kennelliitto päättää sitten lopulta, että mikä se on. No kennelliiton tulos ei muuta meidän elämäämme suuntaan tai toiseen, vaikka tulis niiden mielestä Ö, sillä kuvaustilanteessa lääkäri kehui Aronin hyviä reisilihaksia ja sanoi, että nämä tukisivat jo huonompaakin lonkkaa oikein hyvin. Tärkeintä koko kuvausjutussa oli, että terveeltä näyttää ja uskallamme hyvin harrastaa. Tosin muistan loppuikäni, että a-lonkka ei takaa yhtikäs mitään, kuten aikanaan ensimmäisen Teddy-partacollien kohdalla oli. Sen lonkathan alkoivat luksoida pois kuopistaan koiran ollessa 4-vee ja on ikuisesti täysi mysteeri, mikä haperrutti ne nivelsiteet, jotka tukevat lonkkaluitten päitä sinne lonkkamaljoihin. No Teddyltä leikattiin kummatkin reisiluunpäät pois ja elämä jatkui.

Mutta Aron siis torkkui koko loppupäivän ja partacolliet pääsivät hyvälle metsälenkille minun ja lasten kanssa. Petra on yhä enemmän alkanut viedä Jimmyä ja haluaa ihan lenkeille mukaan. Joten Jimmy ja Petra kulkivat keskenään ja Elvis pääsi nauttimaan kokonaan yksin minun huomiostani.

Torstaille olin varannut etukäteen jo canis-areenaa osa 2. käyttöömme. Lonkkakuvista lähtiessä saimme muistuksen, että rauhoituksen jälkeen vielä seuraava päivä pitää ottaa rauhallisesti. Mutta mitäs jos me mennään canis-areenalle? No päädyin, että tehdään vain kontaktireeniä ja ollaan rauhallisesti.
Kontakteilla Aron jännittää puomia tosi paljon. Keskellä korkeinta kohtaa se vetäytyi ihan puomiin kiinni ja makupalalla rauhassa vedin sitä alaspäin. Aron sanoi iik. Mentiin puomi kaksi kertaa ja sitten suunnattiin kohti a-estettä. Tämän Aron meni ihan innoissaan kun se muistuttaa pk-a-estettä, tosin ihmeissään, kun pitää pysähtyä sinne alas. Sitten keinua, jossa keinun heilahdus vähän myös jännitti. Mentiin sitten useamman kerran tuo keinu ja jarrutin itse keinun kolahdusta. Namia ja kehuja sateli.
Myöhemmin helpotin Aronin puomia ja tein vauvapuomin, eli pöydän päälle puomin ylös ja alasmeno. Näillä Aron laittaisi kaasua ja kun jarrutin hihnalla, se yritti laittaa lisää kaasua, varsinkin tuo puomin alastulo on inasen turhan vauhdikas.

Ylipäätään nyt viikon mietinnän aihena on hyppytekniikka ja mm. tuo a-este. Sain lukemista Canis-lehtien hyppytekniikka artikkeleita luettavakseni, kiitos Anna!! ja viikon päästä ollaan Hanna Helmisen kanssa kana-areenalla muokkaamassa metrisen hyppyä ja pk-a-estettä. Pk-a-estehän on suorastaan huono, jos sen menee niin alas asti kuin agilityn a-esteen. Eli toisinsanoen ideaalilla pk-a-este suorituksella kontaktit paukkuu. Toisaalta toisella noudetaan ja toinen este vaan ylitetään. Silti en haluaisi että Aron loiskauttaa pk-aalta korkealta alas, vaan tulisi edes puoleen väliin ja taas agilityssä tullaan ihan alas asti ja pysähdytään siihen. Mutta pidän mielessä meidän punaisen langan, joka on tuo pk-tottis ja jälki, rinnalla kulkee toko ja agility on vasta siellä "vain hauskuutta" ja "ehkä kiva talvilaji"-osastolla.

Canis-areenalla Jimmy sai sitten tehdä Aroninkin edestä ja taisi olla sille varmaan elämän paras päivä. Se näytti Petralle kontaktiesteet, pujotelun ja tekivät vielä 4 hypyn ja kahden putken rataa, jossa mentiin vuorotellen putken suusta sisään, sitten hyppy ja taas putkeen. Kummallekin tuli lämmin ja olivat onnellisia. Myös Aron pujotteli lopussa keppejä ihan namikädellä vietynä ja miksi siihen heti liittyi kiihkeä haukkuminen?

esineitä ja jälkeä

Tänään ohjelmassa metsäreenit Varsamäen metsissä Hanna T:n kanssa. Hannalla mukana muutama lapsi, joten ajoimme jäljet itseksemme, mikä on varsin hyvää harjoitusta koetta varten. Miten orpoa olikaan jäljellä, mistä ei tiedä mihin se menee ja on vain tultava koiran perässä. Ja Aron lähti vielä peuran jäljelle, joten Aronille mur mur tästä.
Mutta ensin tehtiin esineet: Hui oli käynyt ensin ruudussa ja esineitä oli kaikkiaan 5 kpl takarajalla. Ruutu oli melko ryteikköinen, heinäinen ja melkein takarajalla kulki oja. Aron teki tänään huippuhyvän ruudun ja olin siitä oikein mielissäni. Se haki kolme esinettä, jotka olivat meille uusia ja outoja kuten kumisaappaan kärki tai pikkuruinen narukerähässäkkä. Palkkaamista venytin taas niin, että makupalaa taskusta kahdella esineellä ja kolmannen jälkeen namipurkki, tämän päälle vielä vähän leikkiä. Pitänee tarkkailla edelleen, mikä on Aronille se paras palkka esineillä.

Sitten jälki, tässä Aron oli nähnyt kun Hanna teki ja lähti jäljelle. Näin ollen se lähti tosi hyvin suoraan janalla eteenpäin kun sen aika oli, mutta noin 10 m ennen jananmerkkiä Aron kaarsi vasemmalle ja meni sinne mistä Hannan jälki tuli siihen janan taitekohtaan, sitä pitkin sitten jäljestys alkoi. Ykköskeppi jäi matkan varrelle, kakkonen nousi ja oltiin jäljestetty mielestäni melko pitkä matka, sitten tuli tien ylitys, jonka Aron ratkoi tosi hyvin ja jälki jatkui tien toisella puolen, sieltä nousi keppi nro 3. Hyvä Aron, kyllä tästä vielä jotakin tulee ajattelin siinä vaiheessa. Sitten matka jatkui, mutta kohta mentiin taas tien yli takaisin sinne mistä oltiin tultu, outoa ajattelin, mutta Aron porhalsi hullun vauhdilla ja itselläni oli melko pian jalat ihan maitohapoilla, kun pyritin pysyä sen perässä, hetken päästä tultiin kohti sitä janapaikkaa ja tiesin, että näin tää jälki ei voi mennä ja kas kummaa, näin maassa uunituoreita peuran papanoita, josta tiesin, että piru vie, ollaankin Peuran jäljellä. Että se siitä sitten. Herra Aron vaihtoi Hannan jäljen peuraan. Tämä ei itselleni ollut yllätys, sillä perjantaina ihan metsälenkillä Aron lähti peuran jäljelle ihan omatoimisesti ja sain huudella sitä ainakin 10 min ennenkuin pikku bc saapui takaisin. Silloinkin näin maassa uunituoretta peuran peetä ja kaikki koirat oli normaalia aktiivisempia, vain Aron voi hyljätä koko porukan ja lähteä itsenäisesti peurajahtiin..... Että sellaista.

Super kiitos kuitenkin Hannalle, joka ajoi Kangasalle ihan toiselta puolen pirkanmaata. Onneksi osasin tehdä Huille kai ihan kivan jäljen, ettei ne ajanut Kangasallle ihan turhaan.

Agilityä

Tänään meillä oli ohjelmassa perhe-agilityä, sillä olin varannut Canis-areenaan omaan käyttöön tunniksi tänään. Toinen tunti on luvassa torstaina. Petra halusi koittaa agilityä Jimmyn kanssa ja sehän sopi oikein hyvin, sillä pelkäsin, että innostun liikaa tekemään Aronin kanssa ja näin tulee väkisinkin pidettyä Aronia hetken levossa. Etukäteen olin suunnitellut meille harjoitukset,joita bongailin yhdestä ihan mukavasta agility-kirjasta. Ja järki-ihmisenä valitsin harjoituksia, joissa käytetään hyppyjä ja putkea, sillä kontakti-esteiden rakentaminen yksin ei ole mitään kivaa, eikä 7 vuotiasta voi edellyttää noin isoihin rakennuksiin. Joten luvassa oli siis 3 erilaista rataharjoitusta, sellaisia helppoja, mutta sopivasta haastetta. Ennen vuoroamme käytiin verryttelemässä koiria ja Petterikin oli lähtenyt mukaan, sanoi kuitenkin homman olevat todella tylsää eikä tule koskaan enää.

Petran ja Jimmyn agilitystä lataan videon, oli se jotenkin hellyyttävää nähdä miten Jimmy nauttii ja Petra sai sellaista onnistumisen iloa, että tulee kuulemma taatusti mukaan torstaina. Myös Aronin kanssa saatiin onnistumisen iloa, tosin meille vaikein kohta on se juoksu kohti estettä ja koiran pitäisi pysyä oikealla puolen. Viimeisessä rataharjoituksessa tein oikein tosi hienot ohjaukset ja Aron kulki kuin unelma, tosin se varmaan osasi jo sen radan ulkoa :-) Estekorkeudet oli matalat, kun tärkein homma oli saada vaan homma kulkemaan. Torstaina pitänee saada se puomi jotenkin rakennettua ja suunnitella uudet harjoitukset meille. Agilityn jälkeen tehtiin vielä melkein tunnin kävely Multisillan nurkilla, joten oikein tehokas aamupäivä meillä oli.

Esineet

Tänään reeninä vain esineruutua.
Tein ruudun tasaiselle metsäalueelle, jossa hyvä näkyvyys ruudun takarajalle. Elviksen kanssa tehtiin ruutua ja välillä se kyllä juoksenteli ruudun ulkopuolellakin, mutta ruudun koko noin 30 leveä ja 50 syvä. Takarajalla jopa 5 esinettä, kolme näistä oli kyllä melko pikkuisia. Ideani oli saada varmaa onnistumista, jossa koira törmää esineeseen aina kun lähetän sen kohti takarajaa ja näin ollen saan meidän kummankin itseluottamusta hakea/ pistottaa kolme esinettä. Ja tavoite oli saada koira lähtemään kahden esineen jälkeen hakemaan lisää ihan yhtä innostuneena kuin sitä ensimmäistäkin. Kahdesta ensimmäisestä esineestä oli luvassa makkaraa taskusta kehujen kera ja kolmannesta esineestä ihan ruokaa rasiasta. Eli oikein hyvä suunnitelma oli pohjalla.

Toteutus: ensimmäinen pisto täydellinen, täpöö kohti takarajaa ja lähes samantien esine suussa takas, hyvä luovutus, tästä kehuja ja makkaraa. Sitten uusi lähetys, nyt koira ei lähtenyt kyllä suoraan eteenpäin vaan jostain syystä täpöö vasemmalle ja ruudun etureunaa pitkin vasempaan etunurkkaan ja siitä takarajalle ja sieltä lähes samantien esine. Taas hyvä luovutus, kehuja ja makkaraa. Nyt kolmas lähetys, josta Aron lähti, mutta ei enää ihan niin kovaa, kävi ruudussa mutta tuli pian takas ilman esinettä. Nyt neljäs lähetys esine ja nyt meni taas suoraan takarajalle josta esine ja makupalakiposta ruokaa palkkana. Aron oli selvästi mielissään tästä ja itselle jäi hyvä fiilis, että koko reeniin meni varmaankin 3 min aikaa ja palkkausten kera kolme esinettä.

tokoa sisällä ja ulkona

Sisällä yritän työstää kaukoja. Näissä video paljastaa armottomasti, että seiso-maa kohdassa koira liikkuu, tätä ei näe edestäpäin.

kaukoja

ja tässä sama virhe näkyy myös

Erikseen tehdään ihan seiso-istu-seiso liikettä, mutta toistaiseksi olen hinkannut sitä ihan namikädessä. Seisomisesta istumaan liikkeeseen tulee käsky taka ja sieltä seisomaan on etu. Koirallehan käskyt on ihan sama vaikka mitä ne on, mutta itselleni erotan näin. Tänään kun yritin ekan kerran käskyä taka, lähtikin Aron peruuttamaan ja eihän siinä voinut kun nauraa..

Ulkona reenailin ohjattua noutoa ja sieltä merkin jälkeen päivän teema oli oikeee. Ensimmäiset merkille menot oli löysiä, kun tein ihan pelkkiä merkille menoja eri suunnista. Vasta sitten kun oli vienyt kapulan sinne oikealle, alkoi merkillekin meno saada ihan toisenlaista asennetta, ihan kun koiraan olisi tullut hyvä jännite. Toki kaksi ensimmäistä kertaa Aron ajatteli vain sitä kapulaa siellä oikealla ja lähti merkki käskyllä kohti kapulaa. Siinä olikin sitten mietinnän hetki, että millä kerron koiralle, että ensin merkki ja sitten vasta kapula. No viritin koiraa enemmän edessä-vihjeellä merkille ja taisin näyttää vielä kädellä, että tuo merkki tuolla edessä. Sitten käsky merkki ja nyt lähti tosi hyvin, merkin takana kehuin suullisesti koiraa ja sitten lupa suorittaa oikee, lähti hyvin ja kun kapula oli suussa ja laukkasi minua kohti, palkkasin vauhdista.

Sitten ruutua. Ihan ensimmäisellä kertaa otti ruudussa kaksi askelta minua kohti seis-käskyn jälkeen. Ja taas muistin, että näissä pitää olla tarkkana. Sitten loppureenissä ei sama enää toistunut ja sain vahvistettua hyviä ruutuja, joissa seis-käskyn jälkeen ei tulla askeltakaan eteenpäin siellä ruudussa minua kohti.

Tämän jälkeen harjoiteltiin luoksetulon eri osia. Uutena mutta näytti myös helppona juttuna oli luoksetulo maassa olevasta asennosta. Eli yksi jättö maahan ja siitä pelkkä juoksu minua kohti, palkkasin vauhdista. Sitten kaksi kertaa seisomisasennosta tule ja siitä maa. Meni maahan, mutta nopeampi saisi olla. Millä hitsillä tehdään nopeita maahanputoamisia. Toistolla ja yleistämisellä ilmeisesti. Loppuun vielä yksi suora ennakoinnin välttämiseksi. Hyvin tuli. Hieno Aron.

tunnaria ja tottista

Tänään kotipihassa 2 tunnaria, sillä sain hyvän idean Anne Talasmäen blogista. Laitoin Aronin hämykapulat 3 riviin ja kaikkiaan kapuloita oli 15. Sitten se oma sinne sekaan ja voihan vitsi, Aron haisteli kaikki ne kapulat läpi ja ihan viimeisessä rivissä viimeinen kapula oli se oma. Poimi sen ja toi kivasti. Tein vielä saman harjoituksen uudestaan eri suunnasta ja tämäkin onnistui. Hyvältä vaikuttaa tämä liike, tosin toistaiseksi se on onnistunut vain kotipihassa. Pitäisi jo viedä sitä aktiivisemmin vieraille kentille ja erilaisiin ympäristöihin. Mutta jos laitetaan tämä ensi viikon (syysloma) ohjelmistoon.

Sitten meillä oli sovittuna Aronin kasvis-Riikan ja Jarin kanssa pk-tottisreenit, tosin Riikan oli tauti kaatanut petiin ja tehtiin sitten Jarin kanssa kaksin.

Aluksi otettiin ilmoittautumista puulle, Aron oli tässä vaiheessa remmissä, sillä en ollut ihan varma sen olemisesta, mutta tehtiin myöhemmin uusi ilmoittautuminen ilman hihnaa ja kerran Aron vilkaisi Jari ja Touhoa, josta äänellä mainitsin, että äläs katsele ja piti tämän jälkeen kontaktin hyvin. Hienoa.

Jari teki Touhon kanssa tottistaan ja vein Aronin paikkamakuuseen, jätin koiran ja kävelin 30 askelta koirasta ja olin selin. Ja kappas, tilanne olikin tosi vaikea Aronille. Kun Touho teki Jarin kanssa seuraamisliikettä siinä lähellä, nousi Aron ylös. Ja luoksetulossa se lähti. Tämän jälkeen jäin ihan lähelle ja kerroin äänelläni, että pysy vaan paikallaan ja nyt on hyvä. Näin Aron rauhoittui makuuseen ja Touho teki estenoutojaan ja kävin aina välillä palkkaamassa Aronia sinne makuuseen. Sitten jälkeenpäin mietin, että mehän on lähes aina otettu makuu ryhmässä tai sitten niin, että kentällä ei ole ketään. Tilanne oli uusi ja epäselvä Aronille. Tähän on pakko saada nyt säännöllistä harjoitusta, sillä muuten meikäläiseltä menee yöunet. Ehkä pitää ottaa tähän virittelysana ja sitten vaan säännöllistä harjoitusta.

Mutta reenit jatkui. Touho meni autoon ja Jari ampui meille koe-etäisyydellä ja kokeenomaisesti ensimmäisellä seuraamissuoralla kaksi laukausta, heti laukausten jälkeen otin täyskäännöksen ja palkka siitä. Aron seurasi eikä millään lailla Jarin näkemän mukaan reagoinut laukauksiin. Se etten palkkaa suoraan laukauksesta on hyvä vinkki on Toivasen Hannalta ja minulle itselle tosi hyvä. Näin en itse tarkkaile niinkään koiran reagointia, enkä ehkä tule vahvistaneeksi sitä laukauksiin reagoimista. Mutta superihanaa, että Aron pitää kontaktin ja asenteensa vaikka paukkuu.
Tämän jälkeen liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, jotka ihan ok, luoksetulosuoran päähän vietiin Aronin kanssa eteenmeno lelu ja sitten mentiin a-esteelle. Tähän pyysin Jarin kommentteja, että miten tähän esteeseen rakennan noutoa. Nyt Aron lähtee sivultani kiipeämään käskyn kuultuaan estettä ja näytti, että se yritti ihan varastaa siihen kiipeämiseen, jes ja 10 pistettä Aronille tästä asenteesta! Kiipeää kyllä, sitten kiipeäminen kapulan kanssa, joista 2 kertaa tiputti kapulan lähtiessään esteelle. Näistä ei tullut palkkaa ja sitten alkoi kapulakin pysyä suussa, mutta toisella kertaa Aron loikkasi kapula suussa lähes esteen päältä alas. Joten otettiin sitten vielä pari kertaa ilman kapulaa ja makupalalla autettuna sitä esteeltä alastuloa. Jari sanoi, että heti parani ja Aron tuli selvästi pidemmälle alas. Eli jatketaan nyt ilman kapulaa seuraavalla kerralla vaan tätä loppuun asti alastulemista.
Sitten lopuksi eteenmeno. Seuraamisosuudella edisti ja koiran katse oli siellä edessä, heti kun ei edistänyt ja otti kontaktin, annoin luvan lähteä eli käsky eteen. Ja Aron lähti tosi lujaa :-) Ihan siellä lopulla meni vähän lelun hakemiseksi, kun haistoi lelun, muttei heti löytänyt sieltä nurmen seasta.
Mutta itselle jäi positiivinen olo ja kiitos vielä Jarille kovasti kommenteista ja ampumisesta.

pk-hurmos

Tänään töiden jälkeen pian pian metsään ja esineruutua tallaamaan. Jimmy koira sai olla mukana tallaamassa ruutua ja Aronille esineitä kaksi ruudun taakse ja yksi piiloon keskelle. Eka pisto oli loistava ja tuotti esineen, toisella pistolla into vähän hiipuu. Huoh. Suunta näyttää kovin huonolta. Ei muuta kuin Elvis autosta ja esineruutuun ja Aron istui vähän matkan päästä katsomassa, että mitäs nyt tapahtuu. Kun oli Aronin vuoro suorittaa, se lähti kuin pyssyn suusta takarajalle ja toi esineen samantien.
Ruudun jälkeen päätin lähteä vielä lenkittämään koirat metsäään, mutta samaan aikaan jostakin kuului pyssyn pauketta ja ennen kuin huomasinkaan, oli Elvis kadonnut, No voi hitto!! Huutelin Elvistä, mutta ei missään. Aron ja Jimmy ihan ihmeissään, että mitä tapahtuu. Käveltiin kohti autoa ja siellä Elvis oli, ihan paniikissa. Säikähti niitä laukauksia, vaikka omaan korvaan ei ne olleet mitenkään edes kovia. No päätin olla sitten lenkkeilemättä sen enempää ja tultiin kotiin.

Kotipihassa vielä pk-tottiksen alkua. Ensimmäistä kertaa tehtiin Aronin kanssa liikkeestä maahanmeno ja siitä 30 askeleen päässä luoksetulo. Tuli hyvin :-)
Sitten estekin siinä pihassa oli ja ensin kerran 90 cm este ihan vaan lelun perään. Hyvät hypyt. Sitten laitoin kapulan suuhun ja ylitti kyllä kahteen kertaan tuon korkeuden kapula suussa, mutta kummallakin kerralla otti esteestä vauhtia. Ja nyt olikin mietinnän paikka. Lopulta otin varmoja hyppynoutoja kumpaankin suuntaa 70 cm korkeudella. Välillä käytiin sitten vähän korttelikierroksella, että koira vähän tasaantui ja otin vielä takapihalla yhden tunnarin ihan erikseen. Laitoin noin 10 kapulaa maahan ja sinne sekaan sen yhden oman, Aron toi omansa tosi hyvin ja varman näköisenä. Tämän jälkeen tein vielä useamman ja erilaisen seuraamispätkän kotipihassa ja kun yritti edistää, otin aina yhden askeleen taakse ja sitten taas liikuttiin. Ja lopuksi pidettiin vaan hauskaa narulelulla ja tuntui, että tulipas sitä nyt tehtyä vaikka piti vaan ihan pientä. Josko huomenna käytäis vaan metsälenkillä....

viikonlopun treenisaldo

Perjantaina Aron piti "aivot lepää"- päivää. Näistä oli elokuisessa Lentsun koulutuksessa puhetta, että joskus on hyvä pitää päiviä, ettei koiran tarvitse oppia mitään. Itselläkin oli takki ihan tyhjä liiankin kuluttavan työviikon jälkeen, kyllä se vaan tuntuu meikäläisen selässä, että joka aamu kello soittaa ylös viideltä ja ennen klo 7 alkavaa työpäivää on koirat ulkoilutettu, viety poika päikkyyn ja sitä rataa. Sitten perjantaina sen kyllä huomaa.

Onneksi on olemassa viikonloput. Launtaina olin ilmoittautunut Canis-areenan agilitytuntiin. Tunti oli otsikoitu aloitteleville koirille tai niille, jotka ovat jo tehneet jotakin. Eli otsikko sopi ihan meille. Tunti alkoi 10 min teorialla, että agilityssä kilpaillaan kolmessa eri säkäkorkeudessa tai agilityyn kuuluu erilaisia esteitä. Hohhoijaa. No tunnin aikana käytiin esteitä läpi ja otin homman vaan hyvän oppimisen kannalta Aronille, sillä ympärillä oli taas ihan vieraita ihmisiä ja koiria ja aika lähekkäin tehtiin juttuja. Sellainen oli ihan hyvä juttu tästä päivästä, että Aron ei hallitse takapäätään kovin hyvin puomilla tai sitten sitä huimaa korkealla.

Iltasella oli pakko käydä vielä Kyötikkälän kentällä vähän pk-tottis mielessä. Aronin äiti Supo oli ollut jälkikokeessa ja maastojen osalta oli vähällä saada koularin. Tottis oli ollut se haasteellisin vaihe ja tästä muistin, että niin se on meillekin. Osaisinpa nyt alkaa rakentamaan sitä oikein.
No siis kentälle menin ja tärkein mitä tehtiin, oli a-esteen kiipeäminen kapula suussa. Aluksi Aron pudotti kapulan kiipee käskyn kuultuaan, mutta muutaman yrityksen jälkeen se pystyi kiipeämään ja pitämään kapulan suussa. Iloinen superkehukiljunta kuului varmaan kirkolle asti :-)

Sunnuntaina nähtiin Rajalan Hannan kanssa Varsamäen metsässä ja jälkihommat oli suunnitelmana. Tein sekä Ennille että Heimolle jäljet. Ja sen lisäksi vielä kuljin ne uudestaan, kun Hanna, Enni ja Heimo ajelivat ne pätevästi kylläkin.

Mutta Aronin jälki: jana ja jäljen nosto olivat säätöä,jäljen ajo hyvää, keppejä metsässä oli 6 ja Aron nosti 4. Jälki oli oikein kiva, reilusti matkaa, erilaista maastovaihtelua jne. Ja heti kun tultiin kohtaan, missä oli vähän kasvustoa, lähti Aronin vauhti ihan toiselle tasolle ja varmaan yksi keppi jäi ihan tämän vauhdin vuoksi nostamatta. Jos maasto on vaikeakulkuisempaa, on myös Aronin vauhti hitaampi. Mutta viimeinen keppi löytyi ja siinä oli ihan aihettakin pitää loppujuhlat herkkukipon kera.
Hannan oli tässä vaiheessa lähdettävä kotia kohti ja jäin tekemään vielä esineruudun Aronille. Hanna jätti minulle kolme esinettä ja Elviksen kanssa tallattiin ruutua ja jätettiin esineet takarajalle. Esineinä Hannan hanskat ja yksi patalappu. Hanskat löytyi hyvin ja nopsaan ja oli päättänyt etukäteen, että tänään 2 esinettä riittää. Ja silti taas kerran lähetin vielä sille kolmannelle, joka ei sitten löytynytkään niin helposti ja Aronia piti vähän auttaa. Huomenna käyn varmasti tekemässä ruudun, jossa lupaan ja vannon, että kaksi esineen hakua riittää. Pelkään, että Aron kyllästyy ihan just meikäläisen ruutuihin ja mutta kun haluasin niin kovasti pitää super juhlat kolmen esineen jälkeen....Mutta jos väliin kahden esineen hyvä ruutu ja sitten taas kiristää korkkiruuvia.
Kiitos Hanna jäljestyksestä, itselläni oli kamera mukana, mutta liian haastavaa juosta Ennin perässä ja yrittää vielä kuvata. Kuva Hannasta ja Ennistä ja siitä, kun jälkikeppejä löytyi.

takapääreeniä ja sitytokoilua

Välillä pitänee aktivoida takapäätä, ohessa video meidän takapään aktivoinnista. Aron siinä peruuttaa ulko-ovesta sisään ja kyllähän se tasaisella maalla peruuttelis käsimerkistä vaikka kuinka pitkälle, mutta otin haasteeksi peruuttaa rappusen ja kynnyksen yli. Erittäin mielellään se kyllä kääntyisi ja menisi nenä edellä kohteeseensa, mutta naksuttelen ja toistojen kera alkaa hiljakseen sujua.

peruutus

Petteri sähly on torstaisin ja sen aikaa olikin hyvä käydä Aronin kanssa harjoittelemassa hienosti hihnaa Kangasalan keskustassa. Kävelin uimahallin eteen ja siinä pienet tokoilut hyödyntyäen ympärillä olevat häiriöt. Oltiin aivan sen hallin edessä ja Aron aloitti paikka-istumisella. Hyvin istui 2 min, olin kyllä näköyhteydessä. Aronin ohi kulki ihmisiä sekä pyöriä. Joku lapsi ihmetteli äidilleen, että miksi toi koira istuu tuolla eikä ole missään kiinni. Tämän jälkeen lyhyt paikalla-olo istumisen perään. Aron oli pätevä.
Sitten jatkoin seuraamisilla ja kontaktin pito oli se tärkein juttu. Ja kontaktihan pysyi :-) Otin useamman pätkän seuruuta kohti vieraita ihmisiä tai yksikin porukka sisälsi 6 ihmistä ja näiden ohi hyvä seuraaminen. Ihan muutaman kerran huomautin äänelläni vilkaisuista ympäristöön ja sen jälkeen ei tarvinnut huomautella. Tuntui oikein loistavalta.

Aronin tunnari

Aronin kotipihan tunnari näytti eilen tältä


tunnari

Jälki hevostelun välissä

Petran ratsastustallin takana on tosi hyvä metsä tehdä jälkeä, joten ajettiin vähän ajoissa tallille, lapset jäi katseleen heppoja ja niiden äiti paineli metsään tekemään jälkeä. Jätin jälkeeni 5 keppiä ja jälkeä kävellessä tuli jo kuuma. Yritin tehdä vähän kaikenlaisia haasteita Aronille.
Kävin ajamassa reilu tunnin päästä tekoajasta. Aron lähti janalla lujaa ja suoraan ja oikeaan suuntaan, jippii! Koko jäljen se ajoi kyllä tavallista kovemmalla vauhdilla, oli ihan täysi työ pysyä perässä. Keppejä löytyi 4/5 eli yksi keppi nro 4 jäi jonnekin matkalle. Jäljen loppusuora oli sellainen, että ensin rinnettä alas hevoslaitumien laidalle, sitten hetken matkaa ja takaisin ylös sellaista sammalpeitteistä kivirinnettä ja viimeinen keppi oli hetken matkaa siellä rinteen päällä. Aron löysi sen ja näytti itseensä hyvin tyytyväiseltä. Ei mikään ihan yksinkertainen jälki, mutta loistava suoritus koiralta :-)

reeniohjelmassa esineitä ja kotipihan tokoa

Lapset sain lahjottua tänään karkkipussilla kanssani esineruutuun. Kumpikin talloi ruutua ja Petralla oli Jimmy remmissä vielä mukana. Aron jäi autoon ja oli todella intoa piukeena, kun oli sen vuoro tulla ruutuun. Ruutu oli noin 30 m leveä ja 50 syvä, tasaiseen kangasmetsään tehty, esineitä oli takakulmissa ja keskellä. Nyt lähti hienosti, pistotin sen vasempaan takanurkkaan, mutta meni oikealle ja toi sieltä Petterin lenkkarin. Sitten seuraava pisto ja toi vasemmasta takakulmasta Petran crocsin. Vielä keskellä oli Petterin penaali ja olis kannattanut lopettaa noihin kahteen esineeseen, mutta enpä lopettanut. Tämä kolmas oli vaikea ja kerran takarajalla käytyään, ei mennyt enää uudestaan. Höh. Lopulta kutsuin pois, Petra piti koiraa ja kävin takarajalla hihkumassa, nyt uudelleen lähettetynä Aron meni takarajalle ja keskelle, mistä löysi esineen. Ensi kerralla teen kahden esineen ruudun enkä ota yhtään enempää. Sitten mielessäni on kolmen kaistaleen reeni, missä yksi esine per kaista ja koira aina uudelle kaistalle, saisko näin kasvatettua intoa etsiä kolme esinettä?

Kotipihassa harjoiteltiin tunnaria ja virheitä tuli, eli hyvä alku näissä tunnarireeneissä loppunut, mutta myös onnistumisia. Nyt vaan loppui tunnarit, kaikki kapulat käytetty :-(
Lisäksi harjoiteltiin vähän luoksetulon osia, tosi hyvät stopit ja maahanmenokin vahvistuu, kun otin sitä kiertojen yhteydessä.
Näiden lisäksi harjoittelin kontaktinpitoa, kun seuruutin kohti keskenään juttelevia naapureita. Päästiin hyvällä kontaktilla ihan naapureiden viereen ja sitä narulelupalkka ja riekkumista.

esineet, jälki ja tokoa

Oikein hyvä sunnuntai meillä, ehdittiin tekemään vaikka mitä.
Aloitimme metsäreenillä Pian ja Tuplan kanssa Sääksjärvellä. Saimme esineruutuun myös kolmannen tallaajan, sillä samaan kohtaan tuli sitten porukka hakuilemaan, missä meidän jäljestykset oli. Esineruutu oli kuitenkin tosi hyvällä paikalla ja näkyvyys oli hyvä ruudun takarajalle asti. Ruudulla oli leveyttä meille normaalia enemmän, syvyyttä tuttu 50m. Aronin esineet olivat Pian kassista ja ne vietiin takakulmiin ja taakse keskelle. Ruudussa oli käynyt meitä ennen Tupla.
Ensimmäinen pisto oli täydellinen, lähti suoraan sinne minne näytin, sata lasissa, toi vasemman takakulman esineen ja palautti hyvin. Jihaa! Pieni palkkaus tässä välissä ja uusi lähetys, nyt keskiesineelle, mutta vauhtia oli enää puolet edellisestä, muistaakseni toi aika pian tämän esineen. Sitten vielä yksi, mutta nyt vauhti tippui ja esine oli oikeassa takakulmassa sellaisen notkon alla, Aron kääntyi aina vähän ennen notkoa ja ei mennyt siis nurkkaan asti. Hetken puuhasteli ja lopulta löysi omin voimin esineen. Meidän esineruutureenit on pitkään jo vähän polkeneet paikallaan ja aina on haettu yksi esine tai kaksi, kolmea ei ole haettu koskaan. Nyt huomasin, että voimaa ja motivaatiota pitäisi kasvattaa kolmeen ja enempäänkin esinemäärään, samalla palkkaustakin kasvattaa loppua kohden. Olipa hyvä, että tehtiin tätä Pian kanssa.

Sitten jälki. Viikko sitten Aronin jälki oli niin super, että olin onnellinen koko viikon. Tänään homma ei ollut ihan niin super.
Jana alkoi suoraan autojemme takaa, siinä oli varmaankin joku pissattanut koiraansa, sillä näytti, että ollaan aika suositulla koiraharrastuspaikalla. Janalla Aron eteni noin 2m suoraan kunnes nenä tössähti sammaleeseen ja siinä joku ihana pissa, eteni siitä kaksi metriä ja nosti jalkaa. Oli ihan hurmiossa tuosta pissasta ja koko alkujäljestys oli ihan järkyttävää haahuilua. Olisin niin halunnut näyttää Pialle, että me ollaan edes vähän kehitytty tässä hommassa. Mutta ekan kepin yli niin että kajahti ja Aron etsi lähinnä sitä ihanaa tyttökoiraa. Jossain vaihessa jälkiliina kiristyi ja Aron lähti hommiin ja nosti kakkoskepin iloisesti. Jes tästä!! Sitten matka jatkui kylläkin tosi kivassa sammalpeitteissä metsässä ja Aron eteni normitapaansa kohti kolmoskeppiä, joka nousi myös kivasti. Jäljestys jatkuin mukavaan malliin, mutta viimeinen keppi meni Aronilta ohi, en tiedä miksi,se kuitenkin kääntyi itse ja kiersi vähän lenkkiä ja nosti sen viimeisen kepin. Eli semmonen jälki, missä 2 kepppiä nousi 4:stä. No elämä on. Jälkimetsä oli kyllä loistavaa, että sinne voi mennä toistekkin, mutta selvästi suosittua, sillä metsät oli täynnä toisten jättämiä merkkejä.

No matka jatkui kohti Nokiaa, siellä sovittuna Karisen Pian ja muiden Tavesiin kuuluvien kanssa tokon kokeenomaiset reenit. Meillä oli etukäteissuunnitelma tehdä molemmat paikallaolot ryhmässä sekä yksilöliikkeinä metalli, hyppynouto, tunnari ja ruutu liikkuroituna.

Ensin oli paikallamakuu, Aron katseli juuri käskyn hetkellä vierässä tapahtuvaa jotakin häröilyä ja käskyn kuullessaan meni maahan, mutta ei kontaktitilassa. Olin ainoa piiloon menevä ja aikaa otettiin 2 min. Aron oli ollut tosi hyvin. Sitten tämän jälkeen vein jo Aronin autoon, kun kuulin, että paikkaistuminen tehdään sitten. Takaisin kentälle ja istumista 1 min, onnistui, eikä Aron hievahtanut mihinkään. Oikein hyvä!
Sitten yksilöliikkeet:
- hyppynouto vieraalla kapulalla ja liikkuroituna, kaikin osin hyvin, luovutuksessa hitusen huono ote kapulassa. Oma käskytys hiukan hidas, sillä sanoin ensin hyppy ja hae-käsky tuli siinä vaiheessa kun koira oli jo kapulalla, pitäisi tulla muistaakseni siinä koiran ollessa esteen päällä. Palkkasin luovutuksesta, en ottanut tästä enää sivulle.
-metalli kokeenomaisesti eli meille vieras metalliesine ja liikkuroituna. Meni hyvin, Aron tosin toi metallin laipasta kantaen, mutta ei valittamista. Palkka luovutuksesta.
-tunnari: kahden vauhdikkaan noudon jälkeen lähti tunnareille täysillä ja ei onnistunut. Toi väärän ja uusittunakin arpoi. Kapulat kaikki omia, parvekkeella olleita ja rasiaan laitettuja ennen reeniin lähtöä. Kotipihan reenit jatkuu, tämä liike ei vaan ollut vielä valmis kokeenomaisiin tilanteisiin. (Otin tätä vielä ennen iltaruokaa kotipihassa ja nytkin teki kaksi virhettä. Olikohan rasiasta otetut kapulat liian minun hajuisia, vaikken ollutkaan koskenut niihin, käytin niitä rasiakapuloita nyt myös kotipihassakin ja koira oli epävarma.)

-ruutu: ensimmäistä kertaa meidän elämässä koko ruutu liike liikkuroituna ja se meni just niinkuin pitikin. Virittyi hyvin ruutuun, meni ihan suoraan ja vauhdilla, seis keskelle ruutua, siitä maa, pysyi hyvin kun kävelin ohi ja ekasta seuraa käskystä vauhdilla sivulleni, siitä paikasta palkkaus ja iloista riekkumista narupallon kanssa. Tää oli oikeesti ihan kympin liike :-)

viime päivien puuhastelut

Täytyy ihan muistella mitä ollaan viime päivinä puuhastelu:
-Aronin lonkkakuvapäivä on päätetty ja varattu. Parin viikon päästä olen syyslomalla ja siitä yhden päivän voi uhrata lonkkakuvaukseen. Jännittää!

-käytiin viimeinen kerta hienosti hihnassa-kurssia. Kun ajelin viimeisen tunnin jälkeen kotiin, mietin jo kovasti bh-koetta, sillä viimeinen harjoituskerta meni niin hyvin. Harjoiteltiin siis ihan perinteisiä kohtaamisia ja Aron oli rauhallinen ja keskittynyt minuun, hihna ei kiristynyt ja olin hyvin tyytyväinen.

-on rakennettu tunnaria kokonaiseksi liikkeeksi. Hyvältä näyttää. Tehty myös kaukoja, jotka ei rakennu ihan helposti.

-ja käyty koko koiralauman kanssa joka päivä hyvillä metsälenkeillä.

Tänään kuitenkin tein Vehoniemen lenkin yhteyteen Aronille esineruudun. Ja taas muistin, että yksin ei kannata ruutua tehdä, sillä vaikka mielestäni tallasin ruutua hyvin, meni Aron siksakaten takarajalle eikä löytänyt edes esinettä, jäljesti nenä maassa ja esine oli vähän maasta irti yhden kuusen taimen oksalla koiran nenän tasolla. Kerran takarajalla käytyään ei mennyt enää uudestaan taakse vaan jäljesteli siellä ja täällä. Lopulta koira puuhun kiinni ja kävelin sinne takarajalle ja hihkuin, että esine on täällä, nyt lähetys ja meni juuri niin kuin pitikin, jopa loppuluovutus oli hyvä.

Tokolin kotipihassa ja päivemmällä erikseen Petri pakotettiin liikkuriksi ja nyt tunnari kokeenomaisena liikkeenä. Petri vei tarjottimella kapulan ja Aron haisteli, toi oikean ja luovutti sen melko hyvin, Ihan pieni epävarmuus oli tuossa tuonnissa. Ollaan erikseen harjoiteltu tunnarin noutamista ja tuontia ja erikseen tätä haisteluosuutta. Tänään eka kerran molempien yhdistäminen. Vahvistuu tuo siis varmaan toistojen myötä.

Sitten iltatokoissa puuhasteltiin ruudun paikan haun kanssa. Tänään osasi ihan oikein hakea ruutuun ja aina seis käskyn jälkeen palkka. Sitten erikseen ruudun loppuosa, hyvin pysyi paikallaan käskyyni asti vaikka kävelin siinä ihan ruudun edessä ja sitten poispäin ruudusta.
Kaukot eivät olleet tänään menestys, pakka menee sekaisin ulkona, joten sisäreeni jatkuu.
Aron istui pihassa melkein 2 min ja naapurit aiheutti kivasti häiriötä, mutta Aron istui kuin tatti. Jes tähän!