Maanantai oli meillä lähes kotipäivä, olin kuumeisen Petran seurana ja Jimmy sai turkinhuollon lastenohjelmien äärellä. Jimmyn pää on aina takussa, kun sen pitää hieroa sitä joka paikkaan, varsinkin ruokailujen jälkeen. Tänään varmaankin Elviksen turkinhuollon vuoro, sillä Petra sairastaa vielä tänäänkin.
Aronin kanssa tehtiin pikkujuttuja sisällä. Olen pohdiskellut tuota liikkestä istumista ja päädyin seuraavaan ratkaisuus. Jos Aron tekee siinä väärän jäävän, annan sille selkeää palautetta, että juuri tuota asentoa ei toivottu ja kuunteles nyt tarkasti mitä sanon. Eli tämä ohje taitaa sopia lähes kaikkeen. Ja se antamani palaute ei ole mitään kovinkaan aggressiivista, vaan lähinna voivottelua, että mitäs nyt tommosta menit tekemään, ei tuo asento kyllä istu ole. Tähän asti olen vain uusinut liikkeen ja taas se on seisonut siellä. Nyt reilu palaute kun tekee virheen ja vieläkin iloisempi palaute kun onnistuu. No annoin palautetta sisällä kerran ja sen jälkeen Aron teki aina istu-käskyllä istun. Kokeilin tätä vielä iltalenkillä ja se istui aina. Joten tällä jatketaan.
Sisällä tehtiin kaukoja ja eniten harjoittelin sitä etu ja siitä taka. Ensin pelkkää taka- käskyä 10 naksu ja namin verran, sitten yhdistin virityksen tehdään kaukot ja saimme onnistumisia sisällä.
Ääntely on nyt sitten se mille pitää tehdä pian jotain. Nimittäin lähes väistämättä ensimmäinen seuraa-käsky saa piip-ääneen. Joten mun on pakko ottaa siltä ääntelyltä nyt niskat pois. Mutta miten? Hanna H. antoi meille tähän vinkin edelllisellä kerralla eli tehdään temppua, missä ääntely helposti tulee esiin. Koiralle sanotaan hiljaa tai sitä ohjataan tekemään temppu ilman ääntä. Mutta jollakin sanalla pitää saada sanottua, että tuo ääni minkä päästit, niin lopeta se heti. Ja sitten yhdistää se seuraa-käskyyn ja vaatia, että seuraan jälkeen ei tule piip. Pelko tietenkin, että meneekö seuraa nyt pilalle? Mutta ei tässä näin voida jatkaa, etten voi käyttää seuraa-käskyä sen vuoksi että pelkään sitä ääntä, ja äänihän on maailman vakavin juttu, (juu ääntelykriisi palaa meidän perheeseen). Tosin Aron ääntelee nykyään ihan kaikessa, ihan jos se vaan haluaa jotakin, se piippaa. Ja kyllähän arjessa on paljonkin asioita, mitä lelli-pentu Aron nyt haluaa.
No tartuin ongelmaan; pihassa treenailtiin kahteen kertaan tätä, samon sisällä. Sisätiloissa ei päästänyt ääntäkään, joten ulos vaan. Kun sanon seuraa, tulee piip. Ja huomautan siitä äänelläni ja sanon mur mur. Ja eikun uusi yritys. Monen piippauksen jälkeen päästiin lopulta siihen, että hyvä perusasento, sanon seuraa, odotan, siirrän oikean jalan eteenpäin ja seuraamme yhden askeleen. Jos se tämän osuuden on ihan hiljaa tulee superkehut. Aron oli moitteistani aivan järkyttynyt ja oma sydän särkyy, kun pitää olla sille tiukka. Mutta totesin, että jos en saa tätä juttua kuriin, voidaan lopettaa sitten samantein koko homma. Joten täytyyhän tuolle voida tehdä jotakin. Ja sitten me reenataan sitä nyt niin paljon, että voisin joskus sanoa seuraa ja seurauttaa, ilman että pitää pelätä, koska se piippaa.
Ettei suhteemme menisi nyt aivan pilalle (mulla on nyt niin huono omatunto) tehtiin jotakin ihan uutta temppua sisällä. Tempun nimi on ovi ja Aronin pitää hakeutua oven luokse ja työntää nenällä tai tassulla se kiinni. Tämä on hauskaa ja vapauttavaa.
Liikkeistä istumiset meni tänään moitteetta ulkona. Jotain hyvää edes!
tiistai 30. marraskuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Kana-areenalla
Tämä päivä meni oikein kivoissa reenimeiningeissä Kana-areenalla. Ulkona pakkasta -15 eteenpäin ja siellä sisällä kelpasi kyllä. Kiitos Riikka, Jari, Anna ja Hanna H. kivasta päivästä.
Olin etukäteen kirjoittanut ylös mitä kaikkea meidän pitää harjoitella. Nämä kaikki tuli tehtyä ja lisäksi vähän agilityäkin. Joten kirjoitan alle mitä suunnittelin ja miten se toteutui:
-hyppyreeni:
Aloitettiin neljän vai oliko niitä viisi- esteen jumppasarjalla. Aron se jostakin syystä yritti ensimmäisellä kierroksella oikoa eikä hypännyt heti suoraan koko sarjaa. Kun onnistumisen kautta päästiin vauhtiin, oli hyppely jo tokalla kierroksella oikein mukavaa. Kolmannella kierroksella vika este oli toko-este ja korkeutta varmaan 70cm. Tälle vikalle esteelle väli oli vähän pidempi. Tässä autoin koiraa vielä hetkeä ennen hyppyä sanomalla selkeän hyppy-käskyn, ettei koira vaan yrittäkkään kiertää estettä. No ei kiertänyt ei, mutta lähti kerran hyppyyn käskysanastani ja hyppäsi aivan päin estettä. Siis niin suoraan päin estettä, ettein voinut käsittää, että mitä se teki. Este hajosi palasiksi ja Aron jäi roikkumaan sen raameihin. Järkyttävää. Mutta elämä jatkui ja este koottiin uusiksi ja mentiin koko sarja kahteen kertaan onnistuen, nyt vain minä olin hiljaa enkä häirinnyt koiraa käskysanallani vaan se sai itse keskittyä katsomaan kohtaa, mistä hypätä.
- ruudun loppuosa:
Aron lepäsi ruudussa ja Hanna huuteli käskyjä sekä kertoi, milloin kannattaa palkata. Onneksi otin tämän harjoituslistalle, sillä vaikeeta oli. Aron nousi peppu ylös monta kertaa ja pari kertaa se ihan lähtikin. Toki monta kertaa pääsin myös palkkaaman sen ruudussa pysymisestä. Sain kuitenkin Hannalta paljon ohjeita tämän osan reenaamiseen ja nytkin epäkohtia ilmeni. Ensinnäkin liikkurin mukaan meneminen, itse alan hiljentää ennen ruutua ja ruutuunhan kävellään jos liikkuri niin sanoo. Mutta minäpä en voinut kävellä. No tästä tuli palautetta. Sitten ruutuun ei jätetä koiraa niinkuin paikkamakuuseen, vaan lyhyeltä matkalta esim. ruutuun meno ja siitä seis ja maa. Näissäkin pitäisi olla tarkkana, että koira saadaan siihen ihannekohtaan makaamaan, ei pitäisi hyväksyä sen makaamista ruudun ei toivotussa kohdassa, kuten tänään hyväksyin. Hommaa voi myös harjoitella ilman ruutumerkkejä ja itse hokea ääneen käsky. Ja jos koira lähtee ruudusta, niin selkeämpi palaute, että koira erottaa sen, ettei sen missään tapauksessa toivota tulevan pois sieltä ruudusta omin aloittein.
- liikkeestä istuminen
Tässä on jumitus. Otin sitä verryttelyvaiheessa itsekseni ja erittäin mielellään Aron tekee seiso-liikkeen. No tätä hinkkasin itsekseni monta kertaa. Sitten päivän lopussa tehtiin liike kokeenomaisesti ja videoitiinkin vielä. Ja ainakin kolme kertaa Aron jäi seisomaan. No sitä sitten raati mietti, että mikä tässä mättää. Huoh!! Ilmeisesti istu-käsky tulee seuraavan kuukauden eniten treenatuimmaksi jääväksi.
-evl jättöjen alut ja loput paikallaololiikkeissä
Nämä taisivat ollakin päivän ainoat missä me onnistuttiin. Syy onnistumiseen oli selkeästi se, että olin miettinyt pitkään ja hartaasi, että miten nämä ei olisi niin vaikeat. Palasin ajatuksissani ihan alkutaipaleelle ja palkkasin koiraa ryhmäliikkeessä kun se teki oikein. Eli kun viereinen koira sai maahanmenokäskyn, palkitsin Aronin makupalalla, kun se piti oman asentonsa eikä tehnyt viereisen käskystä mitään. Ja kun se kävi maahan liikkurin ollessa meidän kohdalla, palkitsin sen heti namilla. Ja kun se pysyi maassa ja odotti sitä "jätetään koira"-kohtaa palkitsin sen siitä. Joten meidän paikkamakuu kaikkine alkuine ja loppuineen sekä paikka istuminen onnistui kerrankin kaikin osin. Kävin jopa paikka istumisen lopussa piilossa. Tähän asti olen itse jumittunut siihen, etten uskalla mennä istumisen aikana piiloon. No nyt kynnys on ylitetty.
-tunnari halli ja häiriö-olosuhteissa
Voi surkeus, tämä oli tänään niin vaikeeta. Ensimmäisen tunnarin tein itsekseni ja tässä Aron vielä onnistui. Toki sitä piti harjoitella, että joku muu vie kapulat ja nyt ei pystynytkään haistelemaan vaan sortui napsimaan vaan jonkun. Vieressä Hanna teki idaria ja siinä Hannan koira sai suullista palautetta ääntelystä ja tästä Aron otti häiriötä. Eli ei haistellut kapuloita tai lähti kapuloille varovasti ja toisesta etsi-sanasta. Joten odotin, että tilanne hallissa vähän rauhoittuu ja sitten uudestaan. Suoritukset parani kerta kerralta, toki uusin liikettä eri suuntiin. Kaksi viimeistä tunnaria tehtiin Hannan kapuloilla, kun omat loppui. Näissä Aron ensimmäisellä kerralla sortui vähän maistelemaan kapuloita. Huomasi kyllä koirasta, että hajun tunnistaminen oli vaikeampaa näissä vieraissa kapuloissa. Uusittiin vielä kerran Hannan kapuloilla ja nyt Aron teki hyvän tunnarin, se nimittäin haisteli kaikkia pitkään ja tarkasti ja päätyi omaan. Toivottavasti se oppi tästä edes jotain. Eli kokemusta ja itsetunnon vahvistamista vaaditaan vielä paljon, että tästä voi suoriutua. Lisäksi Hanna teki omalla Kitillään hauskan tunnariharjoituksen, missä tunnarit oli hyppysarjan takana. Ensin Kitin piti hakea vain yksi oma tunnari ja sen kanssa vaadittiin napakkaa pito-otetta. Sitten siihen liitettiin tämä tunnistamisosuus. Eli ensin virettä nostava hyppely, siihen tunnari ja kun oma löytyi, piti hypellä sarja takaisin tunnaria purematta. Ja näytti muuten hyvältä. Ihanaa, kun jotkut osaa!
-kaukoja:
Näitä otin itsekseni ja kaikki muu tuntui hyvältä paitsi taka-käsky. Tämä on näistä kaukojen käskyistä uusin eikä nyt toiminut kaukaa ja häiriössä. Muuten otin pitkältä matkalta (15m) yksittäisiä siirtoja ja näissä kehun jälkeen pallopalkka. Sitten muutamia kahden tai kolmen asennon siirtymiä vähän lyhyemmältä matkalta (5m). Aronin mielentila oli kiva näissä. Keskittyy kivasti.
-vieras metelli kiertoleikkinä
Tässä olisi itse pitänyt tehdä huolellisemmin, Aronin pito-ote oli löysä kapulassa. Ja Aron ei tajunnut kierrettävien kohteiden leikkiäni. Kotipihassa tehtiin joskus sellaista kolmiota, jossa piti kiertää ensin vasen tötterö ja sieltä suunnata oikealle ja sitten vasta laukata minua kohti. Nyt meni haukkumiseksi, kun Aron ei tajunnut mitä tarkoitin.
-hyppynoutoja ja vino heitto-treeni
Tätä tehtiin Riikan kanssa toko-hypyllä. Makupalalautanen meni välillä vasemmalle tai sitten törkeesti oikealle. Aron oli pätevä näissä, sillä se tuli joka kerta aina hypyn kautta takaisin, vaikka este ei ollut sen linjalla. Sitten tehtiin vielä kaksi kertaa kapulan kanssa ja näissäkin hyvä.
Alkuperäisen suunnitelman lisäksi reenattiin myös näitä:
-voi-luokan seuraaminen videoituna ja liikkuroituna.
Tässä tuli muutamia virheitä, mutta Aron paransi loppua kohti. Eli muutaman kerran taisi kontakti katketa muistaakseni jotakin seinää kohti kävellessä tai oliko aglityputken kohdalla. Kaksi askelta taaksepäin meni huonosti, koska taisin lähteä väärällä jalalla taaksepäin ja koira ei heti tajunnut mitä nyt tapahtuu. Juoksuosuuksilla oli tosi hyvä ja taisi olla myös hitaassa kävelyssä. Riikalla ja Jarilla on tämä videoituna, jos myöhemmin näkee, että mitä pitää parantaa. Tein koko rimpsun vain yhdellä seuraa-käskyllä, koska pelkään sitä ääntelyä. Aron seurasi kyllä paremmin mitä odotin, sillä edistäminenkin kuuluu sen juttuihin. Nyt ei tainnut olla paha?
-pk-paikkamakuuta
Aron makasi rauhassa, itse olin koiraan selin ja Loisto teki omia treenejään. Onnistui! Ei noussut kertaakaan. Oikealla tiellä siis ollaan.
Ja agilityn puomia tehtiin Annan kanssa, lähinnä kaipasin tukea ja ajatuksia kontaktien ottamiseen ja näitä sainkin. Kiitos Anna, mun agilitysupport tukihenkilö :-)Lisäksi katsottiin yhdessä muutamia ohjaustreenejä hypyillä. Nämä meni kyllä tänään yli ajatusten Aronilla sekä minulla.
Joten melko paljon tehtiin ja Aron nukkuu parhaillaan. Moni liike on vielä niin vaiheessa että huh huh ja voi-luokka meillä niin kaukana. Onneksi ei ole mitään koetta tyrkyllä ja työmaa tässä jatkuu, iloisella mielellä kuitenkin.
Olin etukäteen kirjoittanut ylös mitä kaikkea meidän pitää harjoitella. Nämä kaikki tuli tehtyä ja lisäksi vähän agilityäkin. Joten kirjoitan alle mitä suunnittelin ja miten se toteutui:
-hyppyreeni:
Aloitettiin neljän vai oliko niitä viisi- esteen jumppasarjalla. Aron se jostakin syystä yritti ensimmäisellä kierroksella oikoa eikä hypännyt heti suoraan koko sarjaa. Kun onnistumisen kautta päästiin vauhtiin, oli hyppely jo tokalla kierroksella oikein mukavaa. Kolmannella kierroksella vika este oli toko-este ja korkeutta varmaan 70cm. Tälle vikalle esteelle väli oli vähän pidempi. Tässä autoin koiraa vielä hetkeä ennen hyppyä sanomalla selkeän hyppy-käskyn, ettei koira vaan yrittäkkään kiertää estettä. No ei kiertänyt ei, mutta lähti kerran hyppyyn käskysanastani ja hyppäsi aivan päin estettä. Siis niin suoraan päin estettä, ettein voinut käsittää, että mitä se teki. Este hajosi palasiksi ja Aron jäi roikkumaan sen raameihin. Järkyttävää. Mutta elämä jatkui ja este koottiin uusiksi ja mentiin koko sarja kahteen kertaan onnistuen, nyt vain minä olin hiljaa enkä häirinnyt koiraa käskysanallani vaan se sai itse keskittyä katsomaan kohtaa, mistä hypätä.
- ruudun loppuosa:
Aron lepäsi ruudussa ja Hanna huuteli käskyjä sekä kertoi, milloin kannattaa palkata. Onneksi otin tämän harjoituslistalle, sillä vaikeeta oli. Aron nousi peppu ylös monta kertaa ja pari kertaa se ihan lähtikin. Toki monta kertaa pääsin myös palkkaaman sen ruudussa pysymisestä. Sain kuitenkin Hannalta paljon ohjeita tämän osan reenaamiseen ja nytkin epäkohtia ilmeni. Ensinnäkin liikkurin mukaan meneminen, itse alan hiljentää ennen ruutua ja ruutuunhan kävellään jos liikkuri niin sanoo. Mutta minäpä en voinut kävellä. No tästä tuli palautetta. Sitten ruutuun ei jätetä koiraa niinkuin paikkamakuuseen, vaan lyhyeltä matkalta esim. ruutuun meno ja siitä seis ja maa. Näissäkin pitäisi olla tarkkana, että koira saadaan siihen ihannekohtaan makaamaan, ei pitäisi hyväksyä sen makaamista ruudun ei toivotussa kohdassa, kuten tänään hyväksyin. Hommaa voi myös harjoitella ilman ruutumerkkejä ja itse hokea ääneen käsky. Ja jos koira lähtee ruudusta, niin selkeämpi palaute, että koira erottaa sen, ettei sen missään tapauksessa toivota tulevan pois sieltä ruudusta omin aloittein.
- liikkeestä istuminen
Tässä on jumitus. Otin sitä verryttelyvaiheessa itsekseni ja erittäin mielellään Aron tekee seiso-liikkeen. No tätä hinkkasin itsekseni monta kertaa. Sitten päivän lopussa tehtiin liike kokeenomaisesti ja videoitiinkin vielä. Ja ainakin kolme kertaa Aron jäi seisomaan. No sitä sitten raati mietti, että mikä tässä mättää. Huoh!! Ilmeisesti istu-käsky tulee seuraavan kuukauden eniten treenatuimmaksi jääväksi.
-evl jättöjen alut ja loput paikallaololiikkeissä
Nämä taisivat ollakin päivän ainoat missä me onnistuttiin. Syy onnistumiseen oli selkeästi se, että olin miettinyt pitkään ja hartaasi, että miten nämä ei olisi niin vaikeat. Palasin ajatuksissani ihan alkutaipaleelle ja palkkasin koiraa ryhmäliikkeessä kun se teki oikein. Eli kun viereinen koira sai maahanmenokäskyn, palkitsin Aronin makupalalla, kun se piti oman asentonsa eikä tehnyt viereisen käskystä mitään. Ja kun se kävi maahan liikkurin ollessa meidän kohdalla, palkitsin sen heti namilla. Ja kun se pysyi maassa ja odotti sitä "jätetään koira"-kohtaa palkitsin sen siitä. Joten meidän paikkamakuu kaikkine alkuine ja loppuineen sekä paikka istuminen onnistui kerrankin kaikin osin. Kävin jopa paikka istumisen lopussa piilossa. Tähän asti olen itse jumittunut siihen, etten uskalla mennä istumisen aikana piiloon. No nyt kynnys on ylitetty.
-tunnari halli ja häiriö-olosuhteissa
Voi surkeus, tämä oli tänään niin vaikeeta. Ensimmäisen tunnarin tein itsekseni ja tässä Aron vielä onnistui. Toki sitä piti harjoitella, että joku muu vie kapulat ja nyt ei pystynytkään haistelemaan vaan sortui napsimaan vaan jonkun. Vieressä Hanna teki idaria ja siinä Hannan koira sai suullista palautetta ääntelystä ja tästä Aron otti häiriötä. Eli ei haistellut kapuloita tai lähti kapuloille varovasti ja toisesta etsi-sanasta. Joten odotin, että tilanne hallissa vähän rauhoittuu ja sitten uudestaan. Suoritukset parani kerta kerralta, toki uusin liikettä eri suuntiin. Kaksi viimeistä tunnaria tehtiin Hannan kapuloilla, kun omat loppui. Näissä Aron ensimmäisellä kerralla sortui vähän maistelemaan kapuloita. Huomasi kyllä koirasta, että hajun tunnistaminen oli vaikeampaa näissä vieraissa kapuloissa. Uusittiin vielä kerran Hannan kapuloilla ja nyt Aron teki hyvän tunnarin, se nimittäin haisteli kaikkia pitkään ja tarkasti ja päätyi omaan. Toivottavasti se oppi tästä edes jotain. Eli kokemusta ja itsetunnon vahvistamista vaaditaan vielä paljon, että tästä voi suoriutua. Lisäksi Hanna teki omalla Kitillään hauskan tunnariharjoituksen, missä tunnarit oli hyppysarjan takana. Ensin Kitin piti hakea vain yksi oma tunnari ja sen kanssa vaadittiin napakkaa pito-otetta. Sitten siihen liitettiin tämä tunnistamisosuus. Eli ensin virettä nostava hyppely, siihen tunnari ja kun oma löytyi, piti hypellä sarja takaisin tunnaria purematta. Ja näytti muuten hyvältä. Ihanaa, kun jotkut osaa!
-kaukoja:
Näitä otin itsekseni ja kaikki muu tuntui hyvältä paitsi taka-käsky. Tämä on näistä kaukojen käskyistä uusin eikä nyt toiminut kaukaa ja häiriössä. Muuten otin pitkältä matkalta (15m) yksittäisiä siirtoja ja näissä kehun jälkeen pallopalkka. Sitten muutamia kahden tai kolmen asennon siirtymiä vähän lyhyemmältä matkalta (5m). Aronin mielentila oli kiva näissä. Keskittyy kivasti.
-vieras metelli kiertoleikkinä
Tässä olisi itse pitänyt tehdä huolellisemmin, Aronin pito-ote oli löysä kapulassa. Ja Aron ei tajunnut kierrettävien kohteiden leikkiäni. Kotipihassa tehtiin joskus sellaista kolmiota, jossa piti kiertää ensin vasen tötterö ja sieltä suunnata oikealle ja sitten vasta laukata minua kohti. Nyt meni haukkumiseksi, kun Aron ei tajunnut mitä tarkoitin.
-hyppynoutoja ja vino heitto-treeni
Tätä tehtiin Riikan kanssa toko-hypyllä. Makupalalautanen meni välillä vasemmalle tai sitten törkeesti oikealle. Aron oli pätevä näissä, sillä se tuli joka kerta aina hypyn kautta takaisin, vaikka este ei ollut sen linjalla. Sitten tehtiin vielä kaksi kertaa kapulan kanssa ja näissäkin hyvä.
Alkuperäisen suunnitelman lisäksi reenattiin myös näitä:
-voi-luokan seuraaminen videoituna ja liikkuroituna.
Tässä tuli muutamia virheitä, mutta Aron paransi loppua kohti. Eli muutaman kerran taisi kontakti katketa muistaakseni jotakin seinää kohti kävellessä tai oliko aglityputken kohdalla. Kaksi askelta taaksepäin meni huonosti, koska taisin lähteä väärällä jalalla taaksepäin ja koira ei heti tajunnut mitä nyt tapahtuu. Juoksuosuuksilla oli tosi hyvä ja taisi olla myös hitaassa kävelyssä. Riikalla ja Jarilla on tämä videoituna, jos myöhemmin näkee, että mitä pitää parantaa. Tein koko rimpsun vain yhdellä seuraa-käskyllä, koska pelkään sitä ääntelyä. Aron seurasi kyllä paremmin mitä odotin, sillä edistäminenkin kuuluu sen juttuihin. Nyt ei tainnut olla paha?
-pk-paikkamakuuta
Aron makasi rauhassa, itse olin koiraan selin ja Loisto teki omia treenejään. Onnistui! Ei noussut kertaakaan. Oikealla tiellä siis ollaan.
Ja agilityn puomia tehtiin Annan kanssa, lähinnä kaipasin tukea ja ajatuksia kontaktien ottamiseen ja näitä sainkin. Kiitos Anna, mun agilitysupport tukihenkilö :-)Lisäksi katsottiin yhdessä muutamia ohjaustreenejä hypyillä. Nämä meni kyllä tänään yli ajatusten Aronilla sekä minulla.
Joten melko paljon tehtiin ja Aron nukkuu parhaillaan. Moni liike on vielä niin vaiheessa että huh huh ja voi-luokka meillä niin kaukana. Onneksi ei ole mitään koetta tyrkyllä ja työmaa tässä jatkuu, iloisella mielellä kuitenkin.
lauantai 27. marraskuuta 2010
Viikolla tehtyjä treenejä
Kuluneen viikon aikana ollaan kyllä joka päivä jotakin treenailtu, muttei mitenkään isosti.
Maanantaina seuruutiin Aronia pitkään kotipihassa. Se ääntelee siinä ja seuraa käsky saa äänen aikaan, varsinkin ihan aloituksessa. Kokeilin sitten, että teen pitkiä pätkiä, vähän pk-maisia suoria ja seurata piti pitkään ennen kuin tuli palkka. Tuntuu, että mitä enemmän tekee tokomaisesti pysähdyksiä, käännöksiä tms. sitä kuumemmaksi koira käy. Ylipäätään olen miettinyt, että miksi Aron nyt ylipäätään tuntuu ihan ylikiihkeältä. Luultavasti kuluneen kesän aikana käytiin joka viikko jäljestämässä ja esineruutuilemassa ja nämä kulkivat tokoilun rinnalla. Nyt vaan tokoillaan ja Aronilla ei ole riemulla rajaa, kun tehdään jotakin. Ja jäljestys on vaan niin hyvää sen aivotoiminnan tasapainottamiseksi ja nyt ei jäljestetä...
Tiistaina taisin tehdä kaukoja kotipihassa. Etäisyyttä voi ottaa ihan reilusti ja Aron kuuntelee käskyjä tosi kivasti. Tähän olen oikein tyytyväinen.
Torstaina lenkkeiltiin ensin pitkä metsälenkki ja sitten oltiin Canis-areenalla agilitytreeneissä. Petteri-poika ei halua mennä torstai-sählyynsä, joten tästä vapautuu torstai koiratreeneihin. Ja Päivin ryhmissä oli yksi paikka tilaa, joten sinne. Ensin tehtiin hyppyesteillä valssiharjoitusta ja voin kertoa, että olen totaalisen urpo noissa. Aron loikki kuin aropupu ja pudottaa riman, jos oma ohjaaminen on pielessä. Tehtiin myös puomia ja nyt puomi sujui ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja innokkaasti, syysloman aikoihin Aron jännitti siellä puomin päällä. Kujakeppejä tehtiin ja yhdistettiin niihin ensin putki ja sitten meno kepeille. Nämä sujui kivasti ja loppuun tehtiin ihan radanpätkäkin, jossa meikä on se heikoin lenkki. Mutta kivaa oli ja ehdottomasti tämä on Aronista ihan superia.
Huomenna mennään kana-areenalle ja lista on pitkä, mitä pitäisi muistaa siell treenata. Mutta ihanaa päästä lämpöiseen halliin treenimään hyvässä seurassa.
Maanantaina seuruutiin Aronia pitkään kotipihassa. Se ääntelee siinä ja seuraa käsky saa äänen aikaan, varsinkin ihan aloituksessa. Kokeilin sitten, että teen pitkiä pätkiä, vähän pk-maisia suoria ja seurata piti pitkään ennen kuin tuli palkka. Tuntuu, että mitä enemmän tekee tokomaisesti pysähdyksiä, käännöksiä tms. sitä kuumemmaksi koira käy. Ylipäätään olen miettinyt, että miksi Aron nyt ylipäätään tuntuu ihan ylikiihkeältä. Luultavasti kuluneen kesän aikana käytiin joka viikko jäljestämässä ja esineruutuilemassa ja nämä kulkivat tokoilun rinnalla. Nyt vaan tokoillaan ja Aronilla ei ole riemulla rajaa, kun tehdään jotakin. Ja jäljestys on vaan niin hyvää sen aivotoiminnan tasapainottamiseksi ja nyt ei jäljestetä...
Tiistaina taisin tehdä kaukoja kotipihassa. Etäisyyttä voi ottaa ihan reilusti ja Aron kuuntelee käskyjä tosi kivasti. Tähän olen oikein tyytyväinen.
Torstaina lenkkeiltiin ensin pitkä metsälenkki ja sitten oltiin Canis-areenalla agilitytreeneissä. Petteri-poika ei halua mennä torstai-sählyynsä, joten tästä vapautuu torstai koiratreeneihin. Ja Päivin ryhmissä oli yksi paikka tilaa, joten sinne. Ensin tehtiin hyppyesteillä valssiharjoitusta ja voin kertoa, että olen totaalisen urpo noissa. Aron loikki kuin aropupu ja pudottaa riman, jos oma ohjaaminen on pielessä. Tehtiin myös puomia ja nyt puomi sujui ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja innokkaasti, syysloman aikoihin Aron jännitti siellä puomin päällä. Kujakeppejä tehtiin ja yhdistettiin niihin ensin putki ja sitten meno kepeille. Nämä sujui kivasti ja loppuun tehtiin ihan radanpätkäkin, jossa meikä on se heikoin lenkki. Mutta kivaa oli ja ehdottomasti tämä on Aronista ihan superia.
Huomenna mennään kana-areenalle ja lista on pitkä, mitä pitäisi muistaa siell treenata. Mutta ihanaa päästä lämpöiseen halliin treenimään hyvässä seurassa.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Ensimmäiset maneesireenit
Tänään olin päättänyt panostaa iltasella oleviin maneesireeneihin. Pohjaksi hyvä metsälenkki, koirat sai juosta vapaana Varsamäen metsässä ja Aron haistoi yhden hirvimiehenkin sieltä. Sen jälkeen partikset kotiin ja Aronin kanssa kohti maneesireenejä. Tavesilaisista koostuva porukka treenaa Multisillan hevosmaneesissa näin sunnuntai-iltaisin ja Aron ensimmäisissä maneesireeneissä kanssani. Valmistelin Aronia myös paikan päällä olemalla kerrankin ajoissa ja kävelemällä 20 min täysin pimeässä ympäristössä sen kanssa. Maneesissa ei ollut valoja eikä missään muuallakaan ja meinasi tulla uskonpuute, että olenko edes oikeassa paikassa. Mutta olin.
Aronin asenne oli aivan liian korkea. Se selvästi intoili hiukan liikaa, mutta on siitä aikaa, kun ollaan viimeksi porukassa reenattu. Vieraita koiria ja hevosenhajuinen uusi ympäristö. Voi sitä piippailun ja intoilun määrää alussa. Toivon, että ensi kerralla se on vähän tasaisempi, mutta luultavasti, koska sitten treenipaikka onkin jo enemmän tuttu.
Alkuverryttelyjen jälkeen otettiin paikalla olot ryhmyssä. Aronilla reunapaikka ja paikka istuminen meni oikein hyvin. Olin näkyvillä ja Aron teki hyvän istumisen. Tästä ruokapalkka. Sitten perään makuu. Alku ja loppu tehtiin evl-tyyliin. Nyt Aron meni liikkurin ollessa meidän kohdalla hyvin maihin, tosin rivin ensimmäisenä. Rivissä taisi olla neljä koiraa ja ensimmäinen virhe tuli, kun se ei pystynyt makaamaan vierelläni siihen jättökäskyyn asti vaan pomppasi ylös. Tämä evl-tyylin alut ja loput on meille niin vaikeita. Nyt tuli piippailua ja levotonta oloa, kun odoteltiin omaa vuoroa käskylle. Itse makuu meni hyvin, olin piilossa. Sitten paluuvaiheessa Aronin vuoro oli nousta viimeisenä istumaan, mutta pomppasi sieltä ensimäisellä käskyllä ylös mitä kuuli. Huoh, Miten näitä alkaisi reenata?
Paikallamakuiden jälkeen Aronin mielentila näytti jo tasaantuvan, joten ajattelin, että otetaan heti tunnari, ennen vauhdikkaampia liikkeitä. Piia toimi liikkurina ja Aron toi väärän. Haisteli mielestäni ihan hyvin, mutta päätyi väärään. No otin sen vaan pois minkä toi ja lähetin uudestaan. Nyt haisteli ja toi oikean. Piia lohdutti, että maneesipohjalla hevosen lannan seassa ei tehtävä ole niin helppo. Kotipihassa sitten vielä uusin tämän liikkeen ennen iltaruokaa, siinä kympin suoritus eli hyvä haistelu koko rivi läpi ja hyvä ratkaisu oman kohdalla. Eli tunnaria pitää vaan reenata kaikissa erilaisissa olosuhteissa.
Sitten taisin siirtyä hyppyesteen pariin. Samaan aikaan ainakin kolme koiraa teki maneesissa reeniä ja positiivista oli, että Aron keskittyi tästä eteenpäin vain meidän juttuihin ja asenne oli ihan yliloistava. Vein esteen taakse namilautasen ja tämän avulla harjoittelin sitä, että mitä jos kapula lentää pahasti oikealle tai vasemmalle ja koiran pitää tulla hypyn kautta takaisin. Aron oli oikein näppärä tässä ja tuli aina hypyn kautta takaisin, vaikka lautanen oli törkeesti vasemmalla ja melko kaukanakin. Sitten sama kapulalla, mutta en saanut heitettyä kapulaa vinoon :-) Aron teki kaksi hyppynoutoa siis kapulan kanssa, joistä jälkimmäinen oli luovutuksineen erittäin napakka. Ihana Aron!
Tämän jälkeen Aron kävi huilimassa maneesin laidalla, kun liikkuroin Sarille tunnarin. Lopuksi Aron pääsi vielä ruudun pariin. Ensin suora ruutuun meno, asenne oli loistava ja tämä onnistui. Palkka seisomisesta heittäen pallon koiralle. Sitten jätettiin pallo ruutuun ja merkin kautta sinne ruutuun. Nyt merkki ei ollut mikään ihmeellinen, joten otin sen uusiksi, vähän parempi ja siitä lupa juosta ruutuun. Meni suoraan ja kovaa. Katseli ennen merkille lähetystä ruutua, mutta malttoi mennä merkille. Tämä oli edistystä.
Sitten ihan loppuun vielä vähän luoksetuloharjoituksia. Suora luoksetulo oli oikein hyvä. Tuli lujaa, ei ennakoi stoppeja. Sitten yksi stoppi, pysähdys olisi voinut olla parempi. Sitten seisomisesta maahanmeno, ei onnistunut, kävi istumaan tai meni pitkäksi. Siirsin homman merkin kiertämiseen, jonka yhteyteen tosi hyvä stoppi sekä tosi hyvä maahanmeno. Joten tätä olen pähkäillyt aikaisemminkin, että miten saan nuo luoksetuloliikkeeseen.
Joten loppuajatuksena oli, että reeniä miljoonasti lisää. Säännöllisesti pitänee vaan päästä muiden koirien ja ihmisten kanssa reenaamaan, sillä kyllä näkyi, että ollaan tehty vaan viime viikkoina kotipihassa tai hiljaisilla kentillä. Mutta tokoilu on kivaa!!
Aronin asenne oli aivan liian korkea. Se selvästi intoili hiukan liikaa, mutta on siitä aikaa, kun ollaan viimeksi porukassa reenattu. Vieraita koiria ja hevosenhajuinen uusi ympäristö. Voi sitä piippailun ja intoilun määrää alussa. Toivon, että ensi kerralla se on vähän tasaisempi, mutta luultavasti, koska sitten treenipaikka onkin jo enemmän tuttu.
Alkuverryttelyjen jälkeen otettiin paikalla olot ryhmyssä. Aronilla reunapaikka ja paikka istuminen meni oikein hyvin. Olin näkyvillä ja Aron teki hyvän istumisen. Tästä ruokapalkka. Sitten perään makuu. Alku ja loppu tehtiin evl-tyyliin. Nyt Aron meni liikkurin ollessa meidän kohdalla hyvin maihin, tosin rivin ensimmäisenä. Rivissä taisi olla neljä koiraa ja ensimmäinen virhe tuli, kun se ei pystynyt makaamaan vierelläni siihen jättökäskyyn asti vaan pomppasi ylös. Tämä evl-tyylin alut ja loput on meille niin vaikeita. Nyt tuli piippailua ja levotonta oloa, kun odoteltiin omaa vuoroa käskylle. Itse makuu meni hyvin, olin piilossa. Sitten paluuvaiheessa Aronin vuoro oli nousta viimeisenä istumaan, mutta pomppasi sieltä ensimäisellä käskyllä ylös mitä kuuli. Huoh, Miten näitä alkaisi reenata?
Paikallamakuiden jälkeen Aronin mielentila näytti jo tasaantuvan, joten ajattelin, että otetaan heti tunnari, ennen vauhdikkaampia liikkeitä. Piia toimi liikkurina ja Aron toi väärän. Haisteli mielestäni ihan hyvin, mutta päätyi väärään. No otin sen vaan pois minkä toi ja lähetin uudestaan. Nyt haisteli ja toi oikean. Piia lohdutti, että maneesipohjalla hevosen lannan seassa ei tehtävä ole niin helppo. Kotipihassa sitten vielä uusin tämän liikkeen ennen iltaruokaa, siinä kympin suoritus eli hyvä haistelu koko rivi läpi ja hyvä ratkaisu oman kohdalla. Eli tunnaria pitää vaan reenata kaikissa erilaisissa olosuhteissa.
Sitten taisin siirtyä hyppyesteen pariin. Samaan aikaan ainakin kolme koiraa teki maneesissa reeniä ja positiivista oli, että Aron keskittyi tästä eteenpäin vain meidän juttuihin ja asenne oli ihan yliloistava. Vein esteen taakse namilautasen ja tämän avulla harjoittelin sitä, että mitä jos kapula lentää pahasti oikealle tai vasemmalle ja koiran pitää tulla hypyn kautta takaisin. Aron oli oikein näppärä tässä ja tuli aina hypyn kautta takaisin, vaikka lautanen oli törkeesti vasemmalla ja melko kaukanakin. Sitten sama kapulalla, mutta en saanut heitettyä kapulaa vinoon :-) Aron teki kaksi hyppynoutoa siis kapulan kanssa, joistä jälkimmäinen oli luovutuksineen erittäin napakka. Ihana Aron!
Tämän jälkeen Aron kävi huilimassa maneesin laidalla, kun liikkuroin Sarille tunnarin. Lopuksi Aron pääsi vielä ruudun pariin. Ensin suora ruutuun meno, asenne oli loistava ja tämä onnistui. Palkka seisomisesta heittäen pallon koiralle. Sitten jätettiin pallo ruutuun ja merkin kautta sinne ruutuun. Nyt merkki ei ollut mikään ihmeellinen, joten otin sen uusiksi, vähän parempi ja siitä lupa juosta ruutuun. Meni suoraan ja kovaa. Katseli ennen merkille lähetystä ruutua, mutta malttoi mennä merkille. Tämä oli edistystä.
Sitten ihan loppuun vielä vähän luoksetuloharjoituksia. Suora luoksetulo oli oikein hyvä. Tuli lujaa, ei ennakoi stoppeja. Sitten yksi stoppi, pysähdys olisi voinut olla parempi. Sitten seisomisesta maahanmeno, ei onnistunut, kävi istumaan tai meni pitkäksi. Siirsin homman merkin kiertämiseen, jonka yhteyteen tosi hyvä stoppi sekä tosi hyvä maahanmeno. Joten tätä olen pähkäillyt aikaisemminkin, että miten saan nuo luoksetuloliikkeeseen.
Joten loppuajatuksena oli, että reeniä miljoonasti lisää. Säännöllisesti pitänee vaan päästä muiden koirien ja ihmisten kanssa reenaamaan, sillä kyllä näkyi, että ollaan tehty vaan viime viikkoina kotipihassa tai hiljaisilla kentillä. Mutta tokoilu on kivaa!!
torstai 18. marraskuuta 2010
Etu ja taka ja vähän ota
Hihhii, Aronin koulutus jatkuu ja oppimista näköjään tapahtuu supervauhtia tauon jälkeen.
Eilen illalla naksuttelin sille peruuta+istu liikettä, tähän vihjeeksi tuli taka. Aika pian itse peruutus sammuu, mutta jäljelle jää istumaan meno ns.peruutuksen kautta ja kaukokäskyjen seiso-istu näyttää löytävän suuntansa. Sitten monta kertaa taka ja jes se toimii. Lopulta kokeilin ensin etu, naks ja palkka ja sitten taka. Koira kävi istumaan takaosalleen eli ei liikuta peppuaan eteenpäin vaan siirtää painon vaan taakse. Jippii. Nyt siis kaikki kaukojen eri liikeradat näyttää oikeilta.
Käskyt ja liike:
istu-nousee maasta istumaan liikuttaen vain etutassuja
maa-käy seisomasta maahan tai istumasta maahan
seiso- nousee seisomaan, hissinä
etu-istumasta seisomaan, liikuttaa etutassuja
taka-seisomasta istumaan,siirtää painon taakse istuen
Sitten ihan eri lajiin. Löysin varastosta vanerin pätkän ja siihen väritin kontaktipinnan, sitten vanerinpätkä pienen laatikon päälle ja aloitimme käskyn ota, eli asetu kontaktille etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Ensin palkkailin vaan siinä asennossa olemisesta ja toisella harjoituskierroksella koira teki ota eli laatikon kautta vanerin päälle ja seisomaan vanerin loppuun. Jes, tämähän on hauskaa.
Eilen illalla naksuttelin sille peruuta+istu liikettä, tähän vihjeeksi tuli taka. Aika pian itse peruutus sammuu, mutta jäljelle jää istumaan meno ns.peruutuksen kautta ja kaukokäskyjen seiso-istu näyttää löytävän suuntansa. Sitten monta kertaa taka ja jes se toimii. Lopulta kokeilin ensin etu, naks ja palkka ja sitten taka. Koira kävi istumaan takaosalleen eli ei liikuta peppuaan eteenpäin vaan siirtää painon vaan taakse. Jippii. Nyt siis kaikki kaukojen eri liikeradat näyttää oikeilta.
Käskyt ja liike:
istu-nousee maasta istumaan liikuttaen vain etutassuja
maa-käy seisomasta maahan tai istumasta maahan
seiso- nousee seisomaan, hissinä
etu-istumasta seisomaan, liikuttaa etutassuja
taka-seisomasta istumaan,siirtää painon taakse istuen
Sitten ihan eri lajiin. Löysin varastosta vanerin pätkän ja siihen väritin kontaktipinnan, sitten vanerinpätkä pienen laatikon päälle ja aloitimme käskyn ota, eli asetu kontaktille etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Ensin palkkailin vaan siinä asennossa olemisesta ja toisella harjoituskierroksella koira teki ota eli laatikon kautta vanerin päälle ja seisomaan vanerin loppuun. Jes, tämähän on hauskaa.
Elämä voittaa
tai ainakin nyt tuntuu siltä. Aronillakin on eilisestä asti alkanut pysymään ruoka sisällä ja Elvis taitaa olla ihan kunnossa. Hyötyäkin tuosta pikku tauosta on ollut, sillä treenihimot on kovat ja niin on suunnitelmatkin. Katselin noita tokokoekalentereita ja sieltä pomppas Lappeenrannan tokokoe agilityhallissa. Joo, matkaa sinne on 3 ajotunnin verran, mutta jos saisi jonkun muunkin sinne lähtemään, niin laitetaan bensat puoliksi. Yksin on niin tyhmä ja kallista ajaa. Kyseisellä paikkakunnalla on siis tokokoe 20.2 ja tuomarina siellä on Anne Nokelainen. Koe siellä on tällä hetkellä täysi, mutta ovat kysyneet toista tuomaria ja mikäli toinen tuomari suostuu, on siellä runsaasti tilaa voi ja evl-luokissa. Ja aikaa tuonne on sen verran, että jos päämäärä voi-koekunnosta olisi helmikuussa, tulisi tehtyä sen eteen kyllä ihan eritavalla kuin epämääräinen tavoite koe joskus keväällä. No pelkkä ajatuskin hallikokeesta voittajassa saa jo meikäläisen pää pyörälle.
maanantai 15. marraskuuta 2010
treenitöntä aikaa :-(
Sateisena ja ankeena marraskuisena päivänä on ilon aiheet vähissä. Tosin siitä voi iloita, että nenäpunkkilääkitys oli varmaankin ihan oikea Aronin nenään,sillä kolmantena päivänä ekasta tabletista huomasin oireiden olevan vähäisiä ja tänä aamuna niitä ei ollut enää lainkaan. Mutta siihen se elämän ilo sitten jääkin. Torstaina annoin ne tabletit kaikille ja Elvis aivan kuralla. Perjantain iltalenkillä mukana vain Aron ja Jimmy ja tehtiin pitkä hihnalenkki Kangasalan prismalle ja harjoittelin siellä kontaktinpitoa sekä rauhallista käytöstä prisman ovien edessä, jossa meni perjantai-illan iloksi varmaan sata ihmistä eri suuntiin. No tällä lenkillä makupalaa siis kului ja lauantaina myös Aron aivan kuralla. En siis tiedä tuliko tämä kuraaminen siitä lääkkeestä vai olisko se tullut ihan muutenkin. Mitään uutta ei koirien ruokavaliossa ole nyt ollut. Asun kuitenkin alueella, jossa on paljon koiria ja mahdollisesti myös tauteja. Joten lauantaina ei reenattu mitään. Sunnuntainakaan ei reenattu mitään. Hirveetä!
Huomaan olevani tottunut siihen, että joka päivä tehdään jotakin treeniä ja koulutuksen täytyy edetä. Tosin huomaan myös, että kaikki energia menee noiden löysämahaisten hoitoon ja ulkona käyttämiseen. Viime yönä päästin Aronin kaksi kertaa yöllä ulos, kun se vaan piipitti. Kaiken huippuna tämä päivä, jossa Petra soittaa tulleensa koulusta ja kertoo, että nyt Aron oksentaa ja nyt tulee toisesta päästä. Voi jestas!! Ja 7-vuotiasta ei voi velvoittaa siivomaan koiran sotkuja matolta eikä myöskään viemään sitä ulos, joten ei auttanut kuin lähteä tuntia aikaisemmin töistä sotkuja selvittämään. Voihan kurjuus. Elviksen vatsa alkaa nyt rauhoittua ja se pystyy syömään riisi,piimä,raejuusto,kananjauheliha-mössöä, mutta pieni satsi oli Aronille vielä liikaa. Onneksi koirat ovat kaikki elämän iloisia ja virkeitä, toisin kun minä.
Huomaan olevani tottunut siihen, että joka päivä tehdään jotakin treeniä ja koulutuksen täytyy edetä. Tosin huomaan myös, että kaikki energia menee noiden löysämahaisten hoitoon ja ulkona käyttämiseen. Viime yönä päästin Aronin kaksi kertaa yöllä ulos, kun se vaan piipitti. Kaiken huippuna tämä päivä, jossa Petra soittaa tulleensa koulusta ja kertoo, että nyt Aron oksentaa ja nyt tulee toisesta päästä. Voi jestas!! Ja 7-vuotiasta ei voi velvoittaa siivomaan koiran sotkuja matolta eikä myöskään viemään sitä ulos, joten ei auttanut kuin lähteä tuntia aikaisemmin töistä sotkuja selvittämään. Voihan kurjuus. Elviksen vatsa alkaa nyt rauhoittua ja se pystyy syömään riisi,piimä,raejuusto,kananjauheliha-mössöä, mutta pieni satsi oli Aronille vielä liikaa. Onneksi koirat ovat kaikki elämän iloisia ja virkeitä, toisin kun minä.
torstai 11. marraskuuta 2010
nenäpunkkeja?
Tänään soitin aamulla eläinlääkärilleni ja kerroin, että koiraani vaivaa joku näistä kolmesta; alkava kennelyskä, hengitystie-infektio tai nenäpunkki, mikä näistä on vaivamme syy? No lääkäri sanoi, että kennelyskään liittyy ihan selkeä yskähtely, hengitystie-infektioon infektion oireet ja nenäpunkkiin kertomani oireet sopii. Ainoa vaihto-ehto on poissulkea nenäpunkit nenäpunkkilääkityksellä. Ja jos se ei nyt ole nenäpunkki, huomaan sen kyllä ja koirat saavat tehokkaan loislääkityksen tähän syksyyn.
Joten ensimmäiset tabletit on nielty ja nyt pitäisi olla viikon verran omissa oloissa tartuttamasta muita. Viikonlopuksi olisi tietty ollut suunniteilla vaikka mitä kivaa reenailua, mutta ei auta. Peukut pystyyn siis, että kyseessä on tämä punkki eikä mitään sen vakavampaa.
Tänään kävin tunnin verran ulkoilemassa Jimmyn ja Aronin kanssa. Elviksellä oli vatsa jostain syystä tosi löysällä ja jätin sen kotiin kuivattelemaan takapuolen karvojaan. Lenkin jälkeen oli hyvä vähän reenailla kotipihassa tokojuttuja.
Näistä ruutu oli Aronin nyt vaikea hahmottaa, sillä pihan lumen seassa olevat keltaiset ämpärit eivät jotenkin hahmottuneet Aronille ja se teki ihan ihme ruutuja. No tein kuitenkin pääasissa sitä ruudun loppu-osaa, jossa Aron makaa ruudussa ja meikä hengailee edestakaisin ja palkkaan rauhallisesta ruudussa olosta. Taidan tehdä nyt ruudusta sivulle kutsumisia vain joka 10.kerta ja kaikki muut ruudun loppuosaharjoitteet on siellä ruudussa pysymistä. Sivulle tuloja voi sitten harjoittaa ilman ruutuakin.
Vähän harjoiteltiin pihassa myös merkkiä ja muutama kaukokäskyjen siirtyminen.
Luoksetuloissa huomasin, että vauhti on tippunut täysin. Koira ennakoi todella paljon stoppeja, joten suorien luoksetulojen suhde stoppien määrään pitää nyt myös nousta. Lopetin reenin kahteen suoraan luoksetuloon.
Joten ensimmäiset tabletit on nielty ja nyt pitäisi olla viikon verran omissa oloissa tartuttamasta muita. Viikonlopuksi olisi tietty ollut suunniteilla vaikka mitä kivaa reenailua, mutta ei auta. Peukut pystyyn siis, että kyseessä on tämä punkki eikä mitään sen vakavampaa.
Tänään kävin tunnin verran ulkoilemassa Jimmyn ja Aronin kanssa. Elviksellä oli vatsa jostain syystä tosi löysällä ja jätin sen kotiin kuivattelemaan takapuolen karvojaan. Lenkin jälkeen oli hyvä vähän reenailla kotipihassa tokojuttuja.
Näistä ruutu oli Aronin nyt vaikea hahmottaa, sillä pihan lumen seassa olevat keltaiset ämpärit eivät jotenkin hahmottuneet Aronille ja se teki ihan ihme ruutuja. No tein kuitenkin pääasissa sitä ruudun loppu-osaa, jossa Aron makaa ruudussa ja meikä hengailee edestakaisin ja palkkaan rauhallisesta ruudussa olosta. Taidan tehdä nyt ruudusta sivulle kutsumisia vain joka 10.kerta ja kaikki muut ruudun loppuosaharjoitteet on siellä ruudussa pysymistä. Sivulle tuloja voi sitten harjoittaa ilman ruutuakin.
Vähän harjoiteltiin pihassa myös merkkiä ja muutama kaukokäskyjen siirtyminen.
Luoksetuloissa huomasin, että vauhti on tippunut täysin. Koira ennakoi todella paljon stoppeja, joten suorien luoksetulojen suhde stoppien määrään pitää nyt myös nousta. Lopetin reenin kahteen suoraan luoksetuloon.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Surkea treenikerta
Voi mössö mikä päivä, eikä hyvä treeni parempi mieli-slogani päässyt toteutumaan. Seurassa ei ollut mitään vikaa, kiitos Hanna R. treeniseurasta. Itselläni oli vaan ne klassiset virheet, jotka mahdollistavat epäonnistuneen treenikerran.
No ensinnäkin kauhealla kiireellä töistä kotiin, koirat pääsee pienelle korttelikierrokselle. Sitten kiireellä ruokaa lapsille, kiire jatkuu, kun pitää ehtiä palauttaa kirjaston kirjat kaupungin kirjastoon ennen treenejä. Ulkona märkää, lapset tulossa mukaan ja nekin tappelee. Villasukat ja kaikki rukkaset hukassa. Aron kyytiin ja kohti kaupunkia. Lahden tiellä joku vilkuttaa pitkiä valoja, kun ajoin muka sen eteen. Piru sitäkin ja vastaan jarruvaloilla takaisin. No lopulta kentän laidalla. Aronilla virtaa kuin pienessä kylässä, mutta joutuu tolppaan kiinni, kun Enni ensin treenaa. Aron haukkuu tolpassa, kun liikkuroin Hannaa. Ja kun vihdoin koittaa Aronin vuoro, se ääntelee ja on kuin lentoon lähdössä.
Treenisuunnitelma oli:
-pienet virittelyt. Sitten palkkaamattomuustreeni, jossa liikkeestä istuminen, ruutu ja tunnari putkeen. Väliin kisapalkka ja tunnarista sitten kunnon palkka.
Toteutus:
-Pienen virittelyn puolesta olisi pitänyt tehdä vähintään 20 min lenkki ennen treeniä. Nyt seuraamisessa ääntelyä, sikamaista edistämistä. Juoksutin vähän kohteen ympäri ja sitten liikkeestä istumiseen. Tässä seuraaminen kauheeta ja huomasin, että Hanna odotti käskytystä edes jotenkin siedettävään seuruun kohtaan. Itse istuminen ja loppu hyvin.
Sitten vuorossa ruutu, meni hyvin ruutuun ja maa-käskylläkin meni hyvin maihin. Loppu-osassa sitten ennakoi sivulle tuloa ja nousi seisomaan jo ennen aikojaan. Annoin käskyn maa ja jatkettiin. Tuli sivulle käskystä lujaa ja laukkaus jopa ohi.
No jatkettiin tunnariin. Alkuvirittelyt tein ja käännökset, Aron kuitenkin tuijotti ruutua, joka sijaitsi tunnareiden takana noin 20 metrin päässä ja kun sanoin etsi se laukkasi ruutuun jäi sinne seisomaan hyvään paikkaan. No just. Kutsuin pois ja muistutin, että etsitään omaa. Nyt oli jo kaikki katastrofin aineet koossa, sillä miten se voi nyt keskittyä haistelemaan. En muista mitä sanoin koiralle, mutta sain sen tunnareille, joista oma oli rivin vasemmalla ja sieltä Aron aloitti, toi oman heti kun nokka osui siihen kohdille. Tästä palkka.
Tämän reenin jälkeen hinkattiin vielä sitä, että ruudussa pitää maata ja Hanna voi huutaa vaikka sata kertaa käsky ja sittenkin siellä maataan. En kutsunut enää sivulle vaan palkkasin makuusta sinne ruutuun. Tosin lähti käsky tai muista sanoista ainakin kaksi kertaa omin luvin. Voi argh. Hermoja hilliten lopetin sen onnistumiseen. Lopuksi kierrätin vähän tolpan ympäri ja siitä pari stoppia sekä yksi maahanmeno.
Kaiken sopan lisäksi Aron tuhisi/pärskähteli/aivasteli treenin alussa. Kun se nosti katseensa kohti minua, tuli aivastelua. Joten kunnossa se ei siis ole. Olen ajatellut, että olenko vaan vainoharhainen tai sillä nyt on vaan jotain pölyä nenässä, mutta tänään oireet olivat aivan selvät ja pitänee huomenna ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja lähteä selvittämään, että onko se nenäpunkki, kennelyskän alku vai mikä siellä on.
Päivän ainoa positiivinen juttu on se, että olen ainakin täällä sisällä saanut muokattua Aronin merkkiä. Päätin, että ihannekriteeristä täytyy pitää kiinni. Ihanne on, että koira on merkin takana suorana minua kohti ja sijainti merkin takana. No olen naksutellut tätä useampana iltana ja nyt se sujuu. Myös Elvis on harjoitellut tätä ja on myös syttynyt merkille menoon.
No ensinnäkin kauhealla kiireellä töistä kotiin, koirat pääsee pienelle korttelikierrokselle. Sitten kiireellä ruokaa lapsille, kiire jatkuu, kun pitää ehtiä palauttaa kirjaston kirjat kaupungin kirjastoon ennen treenejä. Ulkona märkää, lapset tulossa mukaan ja nekin tappelee. Villasukat ja kaikki rukkaset hukassa. Aron kyytiin ja kohti kaupunkia. Lahden tiellä joku vilkuttaa pitkiä valoja, kun ajoin muka sen eteen. Piru sitäkin ja vastaan jarruvaloilla takaisin. No lopulta kentän laidalla. Aronilla virtaa kuin pienessä kylässä, mutta joutuu tolppaan kiinni, kun Enni ensin treenaa. Aron haukkuu tolpassa, kun liikkuroin Hannaa. Ja kun vihdoin koittaa Aronin vuoro, se ääntelee ja on kuin lentoon lähdössä.
Treenisuunnitelma oli:
-pienet virittelyt. Sitten palkkaamattomuustreeni, jossa liikkeestä istuminen, ruutu ja tunnari putkeen. Väliin kisapalkka ja tunnarista sitten kunnon palkka.
Toteutus:
-Pienen virittelyn puolesta olisi pitänyt tehdä vähintään 20 min lenkki ennen treeniä. Nyt seuraamisessa ääntelyä, sikamaista edistämistä. Juoksutin vähän kohteen ympäri ja sitten liikkeestä istumiseen. Tässä seuraaminen kauheeta ja huomasin, että Hanna odotti käskytystä edes jotenkin siedettävään seuruun kohtaan. Itse istuminen ja loppu hyvin.
Sitten vuorossa ruutu, meni hyvin ruutuun ja maa-käskylläkin meni hyvin maihin. Loppu-osassa sitten ennakoi sivulle tuloa ja nousi seisomaan jo ennen aikojaan. Annoin käskyn maa ja jatkettiin. Tuli sivulle käskystä lujaa ja laukkaus jopa ohi.
No jatkettiin tunnariin. Alkuvirittelyt tein ja käännökset, Aron kuitenkin tuijotti ruutua, joka sijaitsi tunnareiden takana noin 20 metrin päässä ja kun sanoin etsi se laukkasi ruutuun jäi sinne seisomaan hyvään paikkaan. No just. Kutsuin pois ja muistutin, että etsitään omaa. Nyt oli jo kaikki katastrofin aineet koossa, sillä miten se voi nyt keskittyä haistelemaan. En muista mitä sanoin koiralle, mutta sain sen tunnareille, joista oma oli rivin vasemmalla ja sieltä Aron aloitti, toi oman heti kun nokka osui siihen kohdille. Tästä palkka.
Tämän reenin jälkeen hinkattiin vielä sitä, että ruudussa pitää maata ja Hanna voi huutaa vaikka sata kertaa käsky ja sittenkin siellä maataan. En kutsunut enää sivulle vaan palkkasin makuusta sinne ruutuun. Tosin lähti käsky tai muista sanoista ainakin kaksi kertaa omin luvin. Voi argh. Hermoja hilliten lopetin sen onnistumiseen. Lopuksi kierrätin vähän tolpan ympäri ja siitä pari stoppia sekä yksi maahanmeno.
Kaiken sopan lisäksi Aron tuhisi/pärskähteli/aivasteli treenin alussa. Kun se nosti katseensa kohti minua, tuli aivastelua. Joten kunnossa se ei siis ole. Olen ajatellut, että olenko vaan vainoharhainen tai sillä nyt on vaan jotain pölyä nenässä, mutta tänään oireet olivat aivan selvät ja pitänee huomenna ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja lähteä selvittämään, että onko se nenäpunkki, kennelyskän alku vai mikä siellä on.
Päivän ainoa positiivinen juttu on se, että olen ainakin täällä sisällä saanut muokattua Aronin merkkiä. Päätin, että ihannekriteeristä täytyy pitää kiinni. Ihanne on, että koira on merkin takana suorana minua kohti ja sijainti merkin takana. No olen naksutellut tätä useampana iltana ja nyt se sujuu. Myös Elvis on harjoitellut tätä ja on myös syttynyt merkille menoon.
maanantai 8. marraskuuta 2010
kaukokäskyjä
Voi ressi, kun en tiedä onko Aron kunnossa vai ei. Eilen illalla se selvästi pärski ja asento "makupala seuraaminen" sai ihan kunnon efektin aikaan. Kävellessä ei oireita. Oltiin kuitenkin ilta ihan hissun kissun ja aamupissatuksen yhteydessä saattoi tuhistaa, mutta ei sen enempää. Töistä tullessa taas tutkin koiraa ja käytiin remmilenkillä, jossa jonkin verran vapaana juoksua eikä suurempia oireita. Joten jos me selvitään nyt vaan säikähdyksellä ja toivon, että kyseessä ei ole nenäpunkki tai alkava kennelyskä/ limaa hengitysteissä.
Koska Aron sisällä oma itsensä tehtiin sitten paljon kaukoja, useammassa eri treenikerrassa. Otin videolle päivän viimeisen treenin, missä istu-seiso on tosi hyvä, näihin olen itse tyytyväinen, mutta seiso-maa ei tuossa videolla onnistu sillä ihanteellisella mallilla, tekikö kerran just niinkuin pitää ja muut sinnepäin, silti ääliö minä taisi palkita tuossa videolla huonompiakin (kyllä kriteeristä täytyy pitää vaan jatkossa kiinni). Onneksi video paljastaa. Tosin alkuillan reenissä koira ajatteli tehokkaammin taakse ja kävi seisomasta makuulle ikäänkuin taaksepäin liikuttamatta tassuakaan. No videolla illan viimeinen treeni ja tuli näköjään aika pitkä pätkä. seli seli.
kaukoja 8.11
Koska Aron sisällä oma itsensä tehtiin sitten paljon kaukoja, useammassa eri treenikerrassa. Otin videolle päivän viimeisen treenin, missä istu-seiso on tosi hyvä, näihin olen itse tyytyväinen, mutta seiso-maa ei tuossa videolla onnistu sillä ihanteellisella mallilla, tekikö kerran just niinkuin pitää ja muut sinnepäin, silti ääliö minä taisi palkita tuossa videolla huonompiakin (kyllä kriteeristä täytyy pitää vaan jatkossa kiinni). Onneksi video paljastaa. Tosin alkuillan reenissä koira ajatteli tehokkaammin taakse ja kävi seisomasta makuulle ikäänkuin taaksepäin liikuttamatta tassuakaan. No videolla illan viimeinen treeni ja tuli näköjään aika pitkä pätkä. seli seli.
kaukoja 8.11
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Hannan jäljillä
Tänä aamuna tehokaasti tien päällä klo 9.30 ja suuntana Ylöjärvi, siellä oli sovittuna jäljestystä Hanna T:n kanssa. Meidän piti mennä Karhelle treenailemaan ja Hannakin kertoi, että siellä ei ole hirviä. Tosin nähtiin sinne ajaessa Hirvimies, jonka pyssystä ja punaisesta takista pystyi äkkiä päättelemään jahdin olevan käynnissä. Ajettiin tietä eteenpäin ja seuraava hirvimies jo kertoi, että hirvi juuri nähty, joten ei jääty sitten seuraamaan sitä jahtia sen enempää ja ajeltiin vähän toisaalle. No hyvä metsä löydettiin ja äkkiä jälkiä polkemaan. Tein Huille mukavan jäljen ja metsä näytti niin kivalta, että voidaan mennä tuonne toistekin reenailemaan.
Hanna teki Aronille tosi hyvän jäljen ja erityisesti janan. Jälki kulki mäen päällä, näin ollen en edes päässyt näkemään sitä kohtaa missä Aron poimii jäljen enkä sen myötä säätämään mitään ihmeellistä, että onko se nyt takajäljellä vai ei. Oltiin sovittu, että jos Aron lähtee takajäljelle se saa sen tehdä ja menköön sitten tielle takas. Kyllä sen pitää itse oppia mihin jälki etenee, mutta hyvä hyvä, nyt se poimi jäljen ja suunnan ihan oikein. Heti alkumatkasta oli tien ylitys ja tässä Aron ravisteli turkkiaan ja sitten jatkoi matkaa tien toiselle puolen (mikä lie sijaiskäytös). Keppejä jäljeltä löytyi 4/6. Kakkoskeppi jäi meiltä vauhdin takia, tässä vaiheessa Aron jäljesti laukaten ja 5 keppistä ei havaintoa. Onneksi kuutoskeppi nousi ja sijaitsi melko ryteikössä, itsekin jouduin päästämään liinasta irti viime metreillä, kun ei vaan päässyt siellä risukossa koiran vauhdilla. Mutta loppu oli siis onnellinen. Jäljellä oli yksi teräväkulma ja tässä Aron oli epävarma ja teki varmaan 2 ympyrää ennenkuin jatkoi jälkeä pitkin. Kiitos Hanna jälkiseurasta ja arvostan todella kokemustasi jäljestyksessä. Tietysti tästä sai taas intoa treenata lisää jälkeä, mutta juurikin bongasin seuraavaa: Suomen etelä- ja keskiosissa sataa tiistaina ja keskiviikkona lunta kunnolla, viidestä kymmeneen senttiin, ennustaa Ilmatieteen laitos.
Aamulla kuitenkin ennen jäljelle lähtöä Aron herätti meidät tekemällä reverse sneezing-kohtausta. En tiedä kyseiselle tilanteelle suomenkielistä sanaa, mutta vetelee ilmaa jotenkin nenän kautta. Ekan kohtauksen aikana avasin takaoven ja päästin sen pihalle hengittelemään ja kohtaus meni ohi. Aron sai myös toisen samanlaisen, mutta yleistila näytti muuten normaalilta ja lähdettiin jäljestämään. Ennen jäljestystä käytiin kävelyllä eikä kohtauksia, mutta kesken jäljestyksen taas tuli sellainen, onneksi Aron pystyi kuitenkin jäljestämään loppuun. Summa summaarum, taidan jättää illan maneesitreenit väliin ja katsellaan rauhassa mikä tämä nyt on, nenäpunkki vai limaa hengitysteissä.
Hanna teki Aronille tosi hyvän jäljen ja erityisesti janan. Jälki kulki mäen päällä, näin ollen en edes päässyt näkemään sitä kohtaa missä Aron poimii jäljen enkä sen myötä säätämään mitään ihmeellistä, että onko se nyt takajäljellä vai ei. Oltiin sovittu, että jos Aron lähtee takajäljelle se saa sen tehdä ja menköön sitten tielle takas. Kyllä sen pitää itse oppia mihin jälki etenee, mutta hyvä hyvä, nyt se poimi jäljen ja suunnan ihan oikein. Heti alkumatkasta oli tien ylitys ja tässä Aron ravisteli turkkiaan ja sitten jatkoi matkaa tien toiselle puolen (mikä lie sijaiskäytös). Keppejä jäljeltä löytyi 4/6. Kakkoskeppi jäi meiltä vauhdin takia, tässä vaiheessa Aron jäljesti laukaten ja 5 keppistä ei havaintoa. Onneksi kuutoskeppi nousi ja sijaitsi melko ryteikössä, itsekin jouduin päästämään liinasta irti viime metreillä, kun ei vaan päässyt siellä risukossa koiran vauhdilla. Mutta loppu oli siis onnellinen. Jäljellä oli yksi teräväkulma ja tässä Aron oli epävarma ja teki varmaan 2 ympyrää ennenkuin jatkoi jälkeä pitkin. Kiitos Hanna jälkiseurasta ja arvostan todella kokemustasi jäljestyksessä. Tietysti tästä sai taas intoa treenata lisää jälkeä, mutta juurikin bongasin seuraavaa: Suomen etelä- ja keskiosissa sataa tiistaina ja keskiviikkona lunta kunnolla, viidestä kymmeneen senttiin, ennustaa Ilmatieteen laitos.
Aamulla kuitenkin ennen jäljelle lähtöä Aron herätti meidät tekemällä reverse sneezing-kohtausta. En tiedä kyseiselle tilanteelle suomenkielistä sanaa, mutta vetelee ilmaa jotenkin nenän kautta. Ekan kohtauksen aikana avasin takaoven ja päästin sen pihalle hengittelemään ja kohtaus meni ohi. Aron sai myös toisen samanlaisen, mutta yleistila näytti muuten normaalilta ja lähdettiin jäljestämään. Ennen jäljestystä käytiin kävelyllä eikä kohtauksia, mutta kesken jäljestyksen taas tuli sellainen, onneksi Aron pystyi kuitenkin jäljestämään loppuun. Summa summaarum, taidan jättää illan maneesitreenit väliin ja katsellaan rauhassa mikä tämä nyt on, nenäpunkki vai limaa hengitysteissä.
lauantai 6. marraskuuta 2010
suuri saavutus kaukokäskyissä ja agilityä kanalassa
Päiväämme mahtui upeita kohokohtia.
Aron on oppinut, mitä tarkoittaa ETU. Se tarkoittaa nimittäin istumasta seisomaan siirtymistä takatajalkoja liikuttamatta. Ja se osaa sen. Ihan mieletöntä!! No se osaa sen nyt ainakin täällä sisällä ja välimatkaakin pystyy ottamaan ihan koko eteisen mitalla, se silti tekee sen. Eli kaukokäskyissä vaikein osuus on enää jäljellä eli miten tästä mennään takaisin istumaan liikuttamatta sitä takapäätä. Tähän käskyksi tulee TAKA, mutta on niin vaikeeta. Ja jos käytän perus istu-käskyä tulee se takapää sieltä heti eteenpäin. Toinen mikä melkein odottaa läpimurtoa, on seisomasta maahan meno, se onnistuu nyt noin 50% todennäköisyydellä oikein.
Mutta lauantai-ilta kului meillä kana-areenalla. Siellä oli bordercollieyhdistyksen järkkäämä aglitypäivä, jossa kouluttajana Lotta Vuorela. Niin älyttömän kiva kouluttaja, että tykkään, kuuluu ihan kouluttajien top ten-listalle. Kyydissä meillä oli mukana Miinu ja Bertta bc ja Aron oli oikein mielissään kun sai tyttö-ystävän kyytiin myös.
Meidän ryhmässä oli 4 koiraa ja 2 tuntia aikaa. Kaikki koirat olivat kaltaisiamme aloittelevia koiria ja kaikki tehtiin samat harjoitukset, toistojen määrä meni kuitenkin tarpeen mukaan.
Aron aloitti rengas-leikillä, jossa kutsuttiin Aron läpi renkaan ja makupalapalkka heitettiin koiralle. Kun se oli saanut namin, kutsui toinen sitä samaan tapaan renkaan toisella puolen ja näin saatiin lyhyessä ajassa paljon toistoja renkaalle. Lisäksi pystyin ottamaan etäisyyttä esteeseen tms. Tosi hyvä harjoitus ja sopi meille kun ollaan viime viikon sisällä tehty vastaavan tyyppisiä juttuja hypyllä tai pk-a-esteellä.
Sitten tehtiin putken kanssa "putkeen pimeästä kulmasta"-treeni. Tässä koira lähetettiin putkeen, jonka suu ei näkynyt, eli koiran piti itse hakea putken suu. Todella mielenkiintoista sanoi Aron ja joutui oikein pohtimaan, että mistä se putken suu löytyy. Tehtiin useita toistoja ja aina vaikeutettiin kulmaa mistä lähetin Aronin putkeen.
Kolmas harjoituskierros sisälsi "jarru putki"-treenin. Tässä ideana oli, että jos on suora putki, ottaa koira usein kovan vauhdin siihen ja saattaa jopa suorittaa seuraavan esteen, minkä näkee sieltä putkesta. Nyt koiralle opettiin vihje, että tullaankin kääntymään heti oikealle tai vasemmalle putken suulta ja tätä vahvistettiin jättämällä narulelu sen putken puolelle, mihin tullaan kääntymään. Sitten putkikäsky, vihje-käsky juuri ennen kun koira sujahtaa putkeen ja sitten se jo kääntyikin heti putkesta tultuaan sinne narulelun suuntaan. Hauskaa. Lopulta kokoiltiin ilman narulelun laittoa ja kääntyihän se koira sieltä ihan oikein.
Viimeinen kierros sisälsi ihan ensin perushyppy sarjan, kolme hyppyä peräkkäin ja ohjattiin molemmilta puolilta. Aron hyppeli hienosti ja estekorkeus oli 50 cm. Hyppytekniikka oli Lotan mielestä ok eikä rimoja lentänyt, joten hyvältä vaikutti. Sitten piti tehdä valssi, kaksi hyppyä ja valssi putkeen. No koira meni juuri niinkuin ohjasin ja tein valssin ensin monta kertaa ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Hitsin vaikeeta, mutta lopulta osasin viedä koiran kaksi hyppyä ja valssata sen putkeen. Aron oli hurjan pätevä ja lopulta sen emäntäkin, kun vaan väännettiin valssia ensin rautalangasta.
Miinu teki myös Bertalle hienon jättötempun, joka tulee meidän treenilistalle heti ensi viikolle. Miinu ottaa aina aloituksen agissa niin, että koira asettuu Miinun jalkojen väliin lähtösuoralla. Näin koira ja ohjaaja ikäänkun katsovat heti samaan suuntaan, mitä lähdetään tekemään ja Bertta näytti, kuinka hauskaa on ottaa tämä aloitusasento. Kivaa siis löytää uusia juttuja, jotka helpottaa meidän yhteistyötä :-)
Hirmu kiva agilitykerta, että tätä lisää!!!
Aron on oppinut, mitä tarkoittaa ETU. Se tarkoittaa nimittäin istumasta seisomaan siirtymistä takatajalkoja liikuttamatta. Ja se osaa sen. Ihan mieletöntä!! No se osaa sen nyt ainakin täällä sisällä ja välimatkaakin pystyy ottamaan ihan koko eteisen mitalla, se silti tekee sen. Eli kaukokäskyissä vaikein osuus on enää jäljellä eli miten tästä mennään takaisin istumaan liikuttamatta sitä takapäätä. Tähän käskyksi tulee TAKA, mutta on niin vaikeeta. Ja jos käytän perus istu-käskyä tulee se takapää sieltä heti eteenpäin. Toinen mikä melkein odottaa läpimurtoa, on seisomasta maahan meno, se onnistuu nyt noin 50% todennäköisyydellä oikein.
Mutta lauantai-ilta kului meillä kana-areenalla. Siellä oli bordercollieyhdistyksen järkkäämä aglitypäivä, jossa kouluttajana Lotta Vuorela. Niin älyttömän kiva kouluttaja, että tykkään, kuuluu ihan kouluttajien top ten-listalle. Kyydissä meillä oli mukana Miinu ja Bertta bc ja Aron oli oikein mielissään kun sai tyttö-ystävän kyytiin myös.
Meidän ryhmässä oli 4 koiraa ja 2 tuntia aikaa. Kaikki koirat olivat kaltaisiamme aloittelevia koiria ja kaikki tehtiin samat harjoitukset, toistojen määrä meni kuitenkin tarpeen mukaan.
Aron aloitti rengas-leikillä, jossa kutsuttiin Aron läpi renkaan ja makupalapalkka heitettiin koiralle. Kun se oli saanut namin, kutsui toinen sitä samaan tapaan renkaan toisella puolen ja näin saatiin lyhyessä ajassa paljon toistoja renkaalle. Lisäksi pystyin ottamaan etäisyyttä esteeseen tms. Tosi hyvä harjoitus ja sopi meille kun ollaan viime viikon sisällä tehty vastaavan tyyppisiä juttuja hypyllä tai pk-a-esteellä.
Sitten tehtiin putken kanssa "putkeen pimeästä kulmasta"-treeni. Tässä koira lähetettiin putkeen, jonka suu ei näkynyt, eli koiran piti itse hakea putken suu. Todella mielenkiintoista sanoi Aron ja joutui oikein pohtimaan, että mistä se putken suu löytyy. Tehtiin useita toistoja ja aina vaikeutettiin kulmaa mistä lähetin Aronin putkeen.
Kolmas harjoituskierros sisälsi "jarru putki"-treenin. Tässä ideana oli, että jos on suora putki, ottaa koira usein kovan vauhdin siihen ja saattaa jopa suorittaa seuraavan esteen, minkä näkee sieltä putkesta. Nyt koiralle opettiin vihje, että tullaankin kääntymään heti oikealle tai vasemmalle putken suulta ja tätä vahvistettiin jättämällä narulelu sen putken puolelle, mihin tullaan kääntymään. Sitten putkikäsky, vihje-käsky juuri ennen kun koira sujahtaa putkeen ja sitten se jo kääntyikin heti putkesta tultuaan sinne narulelun suuntaan. Hauskaa. Lopulta kokoiltiin ilman narulelun laittoa ja kääntyihän se koira sieltä ihan oikein.
Viimeinen kierros sisälsi ihan ensin perushyppy sarjan, kolme hyppyä peräkkäin ja ohjattiin molemmilta puolilta. Aron hyppeli hienosti ja estekorkeus oli 50 cm. Hyppytekniikka oli Lotan mielestä ok eikä rimoja lentänyt, joten hyvältä vaikutti. Sitten piti tehdä valssi, kaksi hyppyä ja valssi putkeen. No koira meni juuri niinkuin ohjasin ja tein valssin ensin monta kertaa ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Hitsin vaikeeta, mutta lopulta osasin viedä koiran kaksi hyppyä ja valssata sen putkeen. Aron oli hurjan pätevä ja lopulta sen emäntäkin, kun vaan väännettiin valssia ensin rautalangasta.
Miinu teki myös Bertalle hienon jättötempun, joka tulee meidän treenilistalle heti ensi viikolle. Miinu ottaa aina aloituksen agissa niin, että koira asettuu Miinun jalkojen väliin lähtösuoralla. Näin koira ja ohjaaja ikäänkun katsovat heti samaan suuntaan, mitä lähdetään tekemään ja Bertta näytti, kuinka hauskaa on ottaa tämä aloitusasento. Kivaa siis löytää uusia juttuja, jotka helpottaa meidän yhteistyötä :-)
Hirmu kiva agilitykerta, että tätä lisää!!!
torstai 4. marraskuuta 2010
Hyppelyä ja kotipihan tokoa
Tällä viikolla olen reenaillut 2 kertaa hyppytreeniä Aronin kanssa. Maanantaina piti vaan niin kiirettä, että ehtinyt kirjoittaa siitä, mutta tein siis viime viikonlopun ideoiden perusteella omaa jumppasarjaa Aronille. Lasten jakkarat saivat toimia siivekkeinä ja kävelysauvat rimoina ja näiden avulla rakensin kotipihaan kahden esteen jumppasarjan, jossa kolmas este oli sitten tokohyppy. Maanantaina reeni edistyi niin, että tokohyppy oli 80 cm korkea ja niitä ennen oli nämä pikkuhypyt. Aron meni oikein sujuvasti ja näytti, että se ihan alkoi miettiä sitä hyppyä. Näiden pikkuesteiden tarkoitus on saada koira vähentämään laakahyppyjä ja kasaamaan itseään ns. ylöspäin. Ja tänään harjoitus jatkui metsälenkin jälkeen samaantapaan, mutta tokohyppy nousi kierros kierrokselta, joten neljännellä hyppykerralla este oli 90 cm ja Aron selvitti sen hyvin. Koira etenee tosi motivoituneesti tällä jumppasarjalla eikä kummallakaan kertaa ole kieltäytynyt hyppäämästä.
Hyppyreenin jälkeen juoksutin Aronia kierroilla ja näissä stoppeja. Yhdessä stopissa kävi maahan, muut oli tosi hyviä pysäyksiä. Unelmoin siitä, että samanlainen stoppi olisi joskun luoksetuloliikkeessä.
Sitten paikallamakuu pihassa ja pyrin harjoituksessa siihen, että koira ei nouse kertaakaan sieltä ylös omin luvin. Eli nyt ei ollut mitään häiriökoiraa, mutta kävelin itse eri suuntiin, välillä piiloon, välillä kävin tamppaamassa mattoja jne. Lyhyt harjoitus eli 4 min makuu ja taisin käydä 3 kertaa palkkaamassa koiran sinne paikkaan ja taas poistun tekemään jotakin ihmeellistä tai sitten seisoin vain selin koiraan nähden.
Loppuun seuraamista, jossa Aron ei ollut ajatuksella ihan mukana, huomautuksen jälkeen tsemppasi.
Kohta pitänee vielä tehdä ennen iltaruokaa kaukokäskyjä ja sitten mennään nukkumaan.
Hyppyreenin jälkeen juoksutin Aronia kierroilla ja näissä stoppeja. Yhdessä stopissa kävi maahan, muut oli tosi hyviä pysäyksiä. Unelmoin siitä, että samanlainen stoppi olisi joskun luoksetuloliikkeessä.
Sitten paikallamakuu pihassa ja pyrin harjoituksessa siihen, että koira ei nouse kertaakaan sieltä ylös omin luvin. Eli nyt ei ollut mitään häiriökoiraa, mutta kävelin itse eri suuntiin, välillä piiloon, välillä kävin tamppaamassa mattoja jne. Lyhyt harjoitus eli 4 min makuu ja taisin käydä 3 kertaa palkkaamassa koiran sinne paikkaan ja taas poistun tekemään jotakin ihmeellistä tai sitten seisoin vain selin koiraan nähden.
Loppuun seuraamista, jossa Aron ei ollut ajatuksella ihan mukana, huomautuksen jälkeen tsemppasi.
Kohta pitänee vielä tehdä ennen iltaruokaa kaukokäskyjä ja sitten mennään nukkumaan.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Kuukauden kallein treenikerta
Oikein mukava keskiviikko. Vettä tuli kuin Esterin sieltä, mutta innolla Rajalan Hannan kanssa treenailemaan tokoa Hakametsän jäähallin viereen. Reenailimme hiekkakentällä, jossa on kyllä tosi hyvä valaistus, joten pimeä ei haitannut. Matkalla reeniin vain otin itsestäni valokuvan Lahdentiellä, kameran kohdalla on 70 vauhtinopeus ja kuvautin itseni noin 80 vauhdissa, joten sakkoa odotellessa.
Aloitimme niin, että Aron meni paikallamakuuseen ja Enni sai tehdä verryttelyjä. Ja miten vaikeeta tämä onkaan Aronille, se nousi ainakin kolme kertaa. Tosin treenin edetessä pääsin palkkaamaan sitä hyvästä makuusta ja lopussa Enni otti luoksetulon aika lähellä ja Aron pysyi. Mutta kyllä se siltä vaikutti, että tämä pitää ottaa nyt ihan tehoseurantaan. (Otinkin vielä illalla kotinurkilla sellaista treeniä, että Aron makaa ja teen Elviksen kanssa. Ja välillä Elvis jäi istumaan paikkakäskyllä ja kävin palkkaamassa Aronia ja taas jatkui.)
Makuitten jälkeen Aron aloitti osuutensa ohjatun noudon vasemman hakemisella. Ensin pari kertaa pelkkä merkki, intoa piisasi nyt merkille menoon. Sitten katseltiin yhdessä kun Hanna vei kapulat valmiiksi ja nyt harjoitusta oli vaikeutettu niin, että kaikki kapulat olivat samalla korkeudella ja Hanna vei ne kokeenomaisesti paikalleen. Aron kyllä tajusi, että se ensimmäinen mennään hakemaan ja merkille lähtiessä meinasi painella heti sinne vasemmalle, mutta korjasi tiensä merkille heti kun meinasin rääkästä, että hei kaveri se merkki pitää käydä ensin. Asettui sitten ihan hyvin merkille ja odotin hetken, kunnes käsky vasen ja lähti ihan oikein, palkkasin taas vauhdista.
Sitten jatkettiin luoksetulon kanssa. Tää on niin vaikea liike ja viimeaikoina olen hyväksynyt ehkä turhankin löysiä pysäyksiä itse luoksetuloliikkeessä ja myös vauhdin ennakointia tapahtuu. Joten stopit on ihan mukiinmeneviä kiertojen yhteydessä, mutta itse liikkeessä ei. Ja nyt hain ensin hyvää stoppia ja välillä suoria luoksetuloja, että vauhti pysyisi yllä. En ollut nyt kovinkaan tyytyväinen näihin, tosin ihan oma palkkaushan tässä on syynä.
Isoin vauhti oli siis otettu Aronilla pois jo edellä olevien juttujen kanssa, joten tämän syksyn projekti tunnari sai nyt vuoron. Viimeksi tunnari tehtiin su kotipihassa, joka onnistui niin hyvin, että tämän jälkeen ei ollakaan otettu sitä yhtään. Nyt Hanna vei kapulat ja teki rivin ja kävi erikseen hakemassa sen oman. Oma kapula oli reunassa oikealla ja kivasti Aron lähti haistelemaan rivin vasemmalta, haistoi siis kaikki läpi, kunnes viimeisellä kohtasi tutun hajun ja toi sen minulle. Super!!
Tämän jälkeen taisi olla ruudun vuoro, sinne Hanna vei narulelun valmiiksi ja olin etukäteen suunnitellut, että tänään otetaan vaan ihan yksi helppo ruutuun meno. Otin sen kyllä tavallista pidemmältä matkalta, mutta hyvin Aron haki katseellaan ruudun ennen lähetystä ja meni ruutuun. Tosin kovempaakin olisi voinut laukata, mutta hyvin meni.
Lopuksi vielä seuraamista ja tässä Hanna liikkuroi voittajaluokan seuraamisen. Aron saattoi vähän edistää, mutta kontakti taisi pysyä hyvin ja lähes kaikki käännöksetkin oli ihan hyviä. Minun pitää nyt vaan opetella ilman koiraa nuo "2 askelta vasemmalle tai 2 askelta oikealle"-siirtymät. Nyt menin ihan miten sattuu.
Tässä taisi ollakin meidän reenit. Nyt on saunan lauteilla meidän litimärät reenitarvikkeet kuivumassa, hiukan nuo ruudun narutkin imee vettä. Kiitos Hannalle vielä hyvästä seurasta!!
Aloitimme niin, että Aron meni paikallamakuuseen ja Enni sai tehdä verryttelyjä. Ja miten vaikeeta tämä onkaan Aronille, se nousi ainakin kolme kertaa. Tosin treenin edetessä pääsin palkkaamaan sitä hyvästä makuusta ja lopussa Enni otti luoksetulon aika lähellä ja Aron pysyi. Mutta kyllä se siltä vaikutti, että tämä pitää ottaa nyt ihan tehoseurantaan. (Otinkin vielä illalla kotinurkilla sellaista treeniä, että Aron makaa ja teen Elviksen kanssa. Ja välillä Elvis jäi istumaan paikkakäskyllä ja kävin palkkaamassa Aronia ja taas jatkui.)
Makuitten jälkeen Aron aloitti osuutensa ohjatun noudon vasemman hakemisella. Ensin pari kertaa pelkkä merkki, intoa piisasi nyt merkille menoon. Sitten katseltiin yhdessä kun Hanna vei kapulat valmiiksi ja nyt harjoitusta oli vaikeutettu niin, että kaikki kapulat olivat samalla korkeudella ja Hanna vei ne kokeenomaisesti paikalleen. Aron kyllä tajusi, että se ensimmäinen mennään hakemaan ja merkille lähtiessä meinasi painella heti sinne vasemmalle, mutta korjasi tiensä merkille heti kun meinasin rääkästä, että hei kaveri se merkki pitää käydä ensin. Asettui sitten ihan hyvin merkille ja odotin hetken, kunnes käsky vasen ja lähti ihan oikein, palkkasin taas vauhdista.
Sitten jatkettiin luoksetulon kanssa. Tää on niin vaikea liike ja viimeaikoina olen hyväksynyt ehkä turhankin löysiä pysäyksiä itse luoksetuloliikkeessä ja myös vauhdin ennakointia tapahtuu. Joten stopit on ihan mukiinmeneviä kiertojen yhteydessä, mutta itse liikkeessä ei. Ja nyt hain ensin hyvää stoppia ja välillä suoria luoksetuloja, että vauhti pysyisi yllä. En ollut nyt kovinkaan tyytyväinen näihin, tosin ihan oma palkkaushan tässä on syynä.
Isoin vauhti oli siis otettu Aronilla pois jo edellä olevien juttujen kanssa, joten tämän syksyn projekti tunnari sai nyt vuoron. Viimeksi tunnari tehtiin su kotipihassa, joka onnistui niin hyvin, että tämän jälkeen ei ollakaan otettu sitä yhtään. Nyt Hanna vei kapulat ja teki rivin ja kävi erikseen hakemassa sen oman. Oma kapula oli reunassa oikealla ja kivasti Aron lähti haistelemaan rivin vasemmalta, haistoi siis kaikki läpi, kunnes viimeisellä kohtasi tutun hajun ja toi sen minulle. Super!!
Tämän jälkeen taisi olla ruudun vuoro, sinne Hanna vei narulelun valmiiksi ja olin etukäteen suunnitellut, että tänään otetaan vaan ihan yksi helppo ruutuun meno. Otin sen kyllä tavallista pidemmältä matkalta, mutta hyvin Aron haki katseellaan ruudun ennen lähetystä ja meni ruutuun. Tosin kovempaakin olisi voinut laukata, mutta hyvin meni.
Lopuksi vielä seuraamista ja tässä Hanna liikkuroi voittajaluokan seuraamisen. Aron saattoi vähän edistää, mutta kontakti taisi pysyä hyvin ja lähes kaikki käännöksetkin oli ihan hyviä. Minun pitää nyt vaan opetella ilman koiraa nuo "2 askelta vasemmalle tai 2 askelta oikealle"-siirtymät. Nyt menin ihan miten sattuu.
Tässä taisi ollakin meidän reenit. Nyt on saunan lauteilla meidän litimärät reenitarvikkeet kuivumassa, hiukan nuo ruudun narutkin imee vettä. Kiitos Hannalle vielä hyvästä seurasta!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)