Tokotreeniä Pirkkahallilla

Kylläpäs nyt on ihanaa, takana on onnistuneet treenit Pia P:n kanssa, joka on ollut kyllä merkittävä tekijä meidän tokouralla. Kiitos kaikista vinkeistä ja neuvoista taas kerran. Sain paljon mietittävää, sillä voittajan kokeeseen on vielä hetki aikaa ja eteen tulee juttuja, joita me ehkä kohdataan kokeessa itse liikkeiden lisäksi. Mm kehään meno pitänee vielä miettiä.
Tämän pohjalta aloitettiin treeni siitä, että ensimmäinen liike on seuraaminen, minulle näytetään aloituspaikka ja Aron on perusasennossa. Tarkoitus on, että koira ottaa itse minuun kontaktia ja olemme valmiit aloittamaan seuraamisen. Käytännössä Aron kylläkin kiinnittää huomionsa heti ruutumerkkeihin ja niiden lisäksi siihen liikkuriin, joka kysyy onko ohjaaja valmis. Joten harjoiteltiin tätä, palkkaa siitä kontaktista. Kun Aron otti sen kontaktin, palkka ja tämän jälkeen vaihdettiinkin perusasennon suuntaa ja nyt se niin ihana ruutu ei ollutkaan enää koiran silmien yhteydessä. Nyt olikin vaikea ottaa suoraa perusasentoa ja nähdä ruutu samaan aikaan. Piti sanoa Aronille ihan, että älä nyt pelleile. Saatiin onnistuminen, mutta ihan yksinkertaista ei ollut. Tiedän siis mitä jatkossa harjoitellaan.

Sitten tehtiin yksi suora luoksetulo liikkuroituna, kutsuminen vasta toisesta käskystä. Hyvä vauhti oli koiralla eikä ennakoinut Pian kutsu ja käskysanoja. Lelu esiin vauhdin ollessa hyvä.

Sitten se maailman kivoin juttu eli ruutu. Pia vei lelun valmiiksi, Aronin kanssa katseltiin ihan muualle sillä aikaa. Ja sitten ruutuun, nyt Aron taisi varastaa sinne. Pidin pienen hetken Pian käsky-sanan jälkeen ja huomasin, että kun suuni oli muodostamassa sanaa ruutu, lähti koira juuri silloin, kun suu teki ensimmäisen liikkeen. Tätäkin voitaisiin ottaa ensi kerralla, että ruutuun lähetys vasta toisen käskyn jälkeen ja tai että itse sanon jotain muuta. Mutta Aron paineli ruutuun, missä odottikin lelu. Ihanaa tuumasi Aron. Sitten ruudun loppuosaa, kahden käskyn jälkeen kutsu ja hyvin tuli. Kun liike loppui, palkkasin ensin kisapalkalla ja sitten vasta pallolla.

Tämän jälkeen tunnarille. Meillä on tällä viikolla takana useampi onnistuminen kotipihassa pihan perhepäivähoitajan hajustamilla kapuloille, joten itseäni ei nyt jännitänyt tämä. Pia vei kapulat käsissään (selkeästi vaikeampi, kuin että nostelisi kapulat rasiasta paljain käsin) ja Pia sai päättää kapulan paikan ja muodostelman. En antanut nyt apuanamia siinä kohtaa, kun sain kääntyä kapuloiden suuntaan ja sievä käsky koiralle, etsi. Meni kapuloille, haistoi heti oman, mutta hätäisen näköisenä kävi ympyrää läpi, nosti sen oman ja toi, siisti luovutus, siitä sivu ja vasta sitten kehut ja iloiseminen+ pallo. Vau se oli oma, olen niin onnellinen tästä. Tunnari on niin kovin vaikea liike ja kun koira tuo väärän, tuntuu se maailman lopulta. Aron on kuitenkin aloittanut tunnarin opiskelin elokuussa ja läpi talven sitä on tehty erilaisella menestyksellä. Nyt näyttää siltä, että kyllä siitä vielä hyvä tulee. Palkkaus on vaihtunut tuossa liikkeessä namista leluun, pitänee tarkkailla sen vaikutusta.

Lopuksi kaukot. Se aloitusmaahanmeno on näissä vaikein kohta. Nyt otan tämän kyllä ehdottomasti työn alle. Tein meille tutun järjestyksen istu-seiso-maa-seiso-istu-maa, lopuksi palasin koiran sivulle, siitä istu, kisapalkka ja lelupalkka. Itse vaihdot meni ihan oikein, näistä taka-käsky voisi edelleen olla varmempi ja tehokkaampi, eli sitä tehdään lisää.
Ihana Aron ja ihana Pia, onnistuneet treenit saa niin hyvälle tuulelle, että pakko lähteä juoksemaan vielä suoraman järvi ympäri ennen pimeän tuloa.

Ihana Aron

Bh-kaupunkitreeniä

Eilen oli bh-koetreenin aika. Ohituskurssilaisten kanssa kokoonnuttiin Vehmaisten Valintatalon kupeeseen ja tehtiin kaikki koemaiset kaupunkiosiot. Meidän piti kiertää tietty lenkki, jossa matkan varrella oli henkilöryhmä, siinä piti koira laittaa istumaan ja jutella niitä näitä. Matka jatkui tuomari perässä seuraten ja matkan varrella tuli mm. vieraan koiran ohitus. Kierroksen jälkeen piti koira jättää puuhun kiinni, muut tarkkailivat koiraa ja ohjaaja poistui kauppaan, häiriökoira kulki kaksi kertaa näköetäisyydellä ohi. Kamera kun oli mukana, sain todistusaineistoa, että Aron olisi kyllä läpäissyt kokeen, jos olisi ollut virallinen koe.

Tässä kuljetaan hihna löysällä

Edessä henkilöryhmä

Ohitustilanne, ohitettava koira oli kyllä vaan jonkun kaupan eteen jättämä

Aron jätetään puuhun kiinni ja minä poistun, tuomari tarkkailee

Häiriökoirakko kulkee Aronin näköetäisyydellä

Aron on istunut paikallaan koko ajan kun palaan

Aktiivipäivä

Vaikka kelloja käännettiin, ei se haitannut meitä. Olin sopinut klo 9 treffit kaverini Elinan ja schapendois- Ellin kanssa yhteislenkki ohjelmassa. Koirat juoksi vapaana ja me höpöteltiin, Pitkäjärven jäällä hirveä viima ja pyry. Sieltä sitten kaasu pohjassa kohti Tamskin tallia, jossa Miinun kanssa tokotreffit.

Aron teki omalla vuorollaan seuraavaa:
Ensin kaukokäskyjen aloituksia, joissa pääpaino oli siinä, että Aron tekee maahanmenon ns. eteenpäin oikealla tekniikalla eikä taaksepäin. Naks ja nami, kun meni oikein alas. Miinu teki tähän myös liikkuroinnit ja Aron teki oman osuutensa oikein. Jatkettiin kaukoja vielä niin, että jätetään koira ja sieltä 10 päästä Miinun heilutellessa käsiä kaksi vaihtoa istu + etu, palasin koiran luokse ja palkkasin sen siitä, kun seisoi paikallan hyvin malttaen.

Sitten vähän kiertoja sellaisella radalla, että agilityputki ja agilitysiiveke. Juoksutin Aronia näiden välissä ottaen yhden stopin ja yhden maahanmenon. Kummatkin oli ihan mukiinmeneviä stoppeja.

Sitten jumppasarjalle, joka oli siinä valmiina Miinun ja Bertan reenistä. Esteen olivat sillä in-and-out-väleillä, 5 estettä ja kaikkien korkeus pieni. Oltiin siis tasolla 1. Tähän Aron ketjutti itsekseen myös paluun takaisin päin, sillä otti lelun jumppasarjan päästä ja hyppeli koko homman takaisin lelu suussa. On se hauska. Sitten tehtiinkin niin kuin Aron halusi, että nami toiseen päähän ja lelu toiseen ja nyt sai hypellä. Lopuksi sarja, jossa tokoeste melko matalana ehkä 50 cm sarjan päässä. Hyvin sujui.

Tämän jälkeen tunnarin vuoro. Miinu vei kapulat. Sovittiin että kapula laitetaan päähän, se kun on viime aikoina ollut yleensä toinen vasemmalta tai keskimmäinen. No omassa mielikuvassa kapulan paikka oli siis vasen reuna. Aron meni kapuloille hyvin, haisteli ne kaikki, vasemman reunan kohdalla se louskautti suutaan, muttei koskenut kapulaan ja jatkoi haisteluaan ja koko rivin läpi ja nosti toiselta laidalta kapulan. Itse sanoin voi höh ja Miinu sanoi, että se on oikea. Tässä Aron pysähtyy hetkeksi, että siis mitä ja minä kannustan, että tuo vaan. Lopuksi palkkaa ja kehuja. Oma töppäys oli vaan paha, ihan tekis mieli mennä narun jatkoksi, mutta mun on nyt vaan opittava olemaan hiljaa ja odotettava siihen asti, että voin kädessä todeta mikä se oli.

Mua jäi niin paljon vaivaamaan tämä tunnari, että tehtiin vielä kotipihassa yksi, vaikka koira olikin väsyneen oloinen kotiin tullessa. Neljä kapulaa, joista yksi oli oma, ne kolme muuta haisivat Miinulle, joka oli tunti sitten niitä käsitellyt. Nyt haisteli ja toi oman ja saatiin riemuita yhdessä.


Ihan lopuksi sitten tein seuraamista vähän tarjoamisen kautta. Heti kun tuli perusasentoon sai lelun tai muutama askel ja lelu. Kaipaan iloisempaa seuruuta. Sitten seuratin koiraa siellä jumppaesteen väleissa kierrellen esteiden ympärillä ja ainakin Miinu sanoi, että näyttää rennolta ja rauhalliselta. Tähän oli hyvä lopettaa.

Iltapäivällä mentiin Aronin kanssa vielä Niihamaan. siellä oli Tavesin ilmainen koulutus Leiki oikein koirasi kanssa- vetäjänä Jani kuittinen. Kurssilla oli paljon erilaisia koirakoita ja leikkimien oikein oli hämmentävää. Aronin vuorolla minua kannustettiin leikkimään paremmin ja Aron meni sellaiseen hurmostilaan, jota kutsuttiin saalisvietiksi. Napsi ilmassa hampaillaan kun saalisti lelua. Olen meidän omissa treeneissä käyttänyt lelua palkaksi melko paljon ja nähnyt, että Aron palkkiintuu siitä, että se saa rallatella lelu suussa, ravistella sitä ja hakata esim. narupallolla omia kylkiään. Ja olen suonut sen sille, kun se siitä tykkää. Nyt tuli ohje, että leikkiä aina vain minun kanssa. Tavoite olisi, että lelun saadessaan koira haastaa ohjaajan uudelleen leikkiin. No pitänee miettiä tätä koko hommaan, monia hämmentäviä juttuja tuli. Siinä leikkitilassa Aron oli niin yli, että kun piti sanoa sille istu, ei se kuullut eikä nähnyt mitään. En siis saanut koiraa hallintaan. No, ihan mielenkiintoista, ylipäätään mun pitäisi kai kiireesti jo miettiä meidän pk-tottiksen rakentamista, mutta nyt tuntuu, että toko on nielaissut meidän ihan kokonaan :-)

Koetreeni Tamskin hallissa

Tänä aamuna olikin vuorossa sitten meidän koetreeni. Olin hyvissä ajoin paikalla, ehdin tehdä Aronin kanssa pienet kävelyt ja lämmitellä sisällä hallissa. Itseäni ei sillä tavalla jännittänyt,koska tiesin, että treenimme on helppo ja tää me osataan. Alkuviritelyissä Aron oli ärsyttävänkin piipittävä ja äänekäs, mutta jostain syystä kun aletaan sitten hommiin, se hiljenee ja keskittyy. Siinä kun odoteltiin vuoroamme, halusi Aron kyllä jo kehään, mikä on kiva asenne. Se yritti kurkkia mitä muut saa tehdä ja varmaan piipitteli mulle, että tyhmää olla tässä vaan, voiks mä tehdä jonkun tempun aikani kuluksi.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Menimme ensimmäisenä kehään ja otimme paikallamakuu paikan. Aron on kiva, kun se pystyy istumaan siinä perusasennossa tosi hyvin ja rauhallisena. Tuomari sai höpöttää vaikka miten pitkään, se ei meitä haitannut. Koira kävin hyvin maahan, oli ollut makuun paikoillaan, vähän kai pää oli pyörinyt ja nousi hyvin ylös. Tämän kerran piilo oli kävely ulos hallista, eikä tämä näyttänyt häiritsevän Aronin elämää. Hyvä niin. Itse makuuasento ei ollut kyllä suora, koira oli sellaisella kaarella kun palasin. Mutta hyvä siis näin.

Olimme myös ensimmäisen vuorossa, joten virittelin koiraa siinä kehän reunalla ja kun meidän vuoro oli aloitta, olimme valmiina. Ensin metallinouto, siinä koira odotti hyvin minun käskyäni, nosti nätisti kapulan, luovutus oli hyvä, mutta sivulle siirtymisessä tuli piip, vaikka yritin sanoa sen apaattisella äänellä. Koira teki koko liikkeen innokkaasti ja iloisesti. Tästä kisapalkka ja suullista kehumista. Sitten hyppynoudon alkuun, tässä Aron odotti hyvin käskyäni ja otti jopa katsekontaktin siinä vaiheessa, kun se katsoi, että joko saan mennä. Miinun mielestä hyppäsi huonosti, ei kylläkään osunut esteeseen ja haki kapulan innokkaasti eteeni tullen. Ihan luovutusvaiheessa kapula oli lähes koiran kurkussa ja siitä sivulle vauhdilla ja sen pienen äänen kera. Aronin heikkolenkki on edelleen tuo huono kapulan pito-ote ja nyt kun järjestäjän kapula on vähän meidän kapulaa painavampi, on se sitten kurkussa. Mutta kummasakin noudossa maltoin odottaa sitä liikkurin kiitos-sanaa, joka tuntui kyllä ikuisuudelta, ennen kuin se tulee. Tosin luin kyllä juuri eilen Tamskin lehdestä viikon toko-ajatuksen Pekkan Korrin sanomana: "treenatkaa liikkurin virheitä". Mutta hyppynoudosta sitten kisapalkkaus ja uskoisin, että tämä kantaa meitä kokeessa vaikka ei sitä todellista palkkaa vielä tulekaan. Siinä kun keskityin tähän kisapalkkaan, kertoi tuomari ja liikkuri jotakin huomioitaan liikkeestä, mutta en pystynyt keskittymään niihin, sillä omat ajatuksen oli vaan siinä minun ja koiran toiminnassa. Jotakin ne kuitenkin puhuivat pepusta ja perusasennosta.
Sitten loppuun vielä ruutuun meno, jonne oli meidän narulelu tupsahtanut jossakin vaiheessa. Aron meni ruutuun tosi hyvin ja sieltähän se kiva lelu löytyi kaiken palkaksi. Sitä vähän heiteltiin siinä kehujen kera ja sitten ulos kehästä. Jäi hyvä tunne, toivottavasti meille molemmille.

Sitten vielä palaan eiliseen tunnariin. Tein Pia P:n ajatuksen mukaan. Päivän ensimmäinen tunnari oli työkaverin aamulla hajustamana. Häirikkökapulat oli kasalla ja se oma siinä vieressä. Lähetin Aronin etsimään ja se selvästi taas vertasi näitä hajuja ja toi sen oman. Vau! Sitten tehtiin jotakin kaukojumppaa lisäksi ja koira hetkeksi sisälle. Eikun naapurin ovelle ja ensin tietysti kysyin, että tulin hakemaan Petraa kotiin sieltä leikkimästäja samaan hengenvetoon jo lykkäsin kapulat naapurin perheen isälle käteen. Ja hetken päästä laitoin nämä miehen hajustamat kapulat maahan ja sen oman siihen viereen. Taasen Aron vertasi näitä hajuja ja toi sen oman. Enempää en uskaltanut tehdä tätä tunnaria, mutta ehkä taas vähän eteenpäin mentiin.

Argh mikä tunnari

Eilen pieleen mennyt tunnari, voi että mua vaivaa se!
Käytiin kaverini Elinan kanssa tekemässä hyvä lenkki ja siinä autoilla pyysin Elinaa hypistelemään kapulat. Sitten noin puolen tunnin päästä olin tekemässä tunnaria. Paljon löytyy selityksiä miksi ei onnistunut, kuten kova tuuli, häiriöt tunnarin aloituksessa, mutta tosiasia oli, että Aronin on kovin vaikea tunnistaa sitä omaa kapulaa, jos kaikissa on tuoretta hajua. Viimeksi tehtyssä tunnarissa oli onnistuminen, mutta äitini oli hypistellyt ne kapulat edellisenä päivänä. Ja kun siellä kokeessa se liikkuri vie ne kapulat jopa paljaissa käsissään sinne, jolloin kaikissa muissa on enemmän hajua parhaassa tapauksessa kuin siinä omassa. Ja nyt mietin kuumeisesti, että miten teen varmasti onnistuneen tunnarin tänään, sillä työkaveri Minna on nyt hypistellyt kapulat...Voihan tunnari minkä teet!
Huomenna kuitenkin positiivisin mielin Tamskin kisatreeniin tekemään metalli, hyppynouto ja sen jälkeen ruutun lähetys :-)

Ja Elvis on syönyt nyt kasvissoseen seassa naudanjauhelihaa muutamana päivänä ja se sulaa Elviksen vatsassa, jee!

Kotipihassa ihan vähän treeniä

Eiliseltä treeniraportti: nyt ei voi liiasta treenailusta minua syyttää:
Aloitin tunnarilla, jossa meille Miinulta saadut kapulat, joita äitini oli eilen joutunut hypistelemään. Aron teki tosi hyvän tunnarin, se haisteli pitkään niitä kapuloita, vertasi oman hajua viereisen hajuun ja toi oman. Voihan super! Aron sai palkaksi lelun, jonka kanssa se viiletti pitkin pihaan onnellisten hihkumisteni kannustamana. Yritän hakea tähän liikkeeseen sellaista palkkaustapaa, että Aron yrittäisi kaikkensa tuodakseen sen oikean.
Sitten kaksi metallinoutoa vauhtipalkkauksena ja nosti kapulan kummallakin kertaa tosi nätisti, käsittämätöntä!

Pieniä kotitreeniä

Eilen päätin kokeilla kotipihassa noutoa ja kapulan luovutuksen jälkeen koiran istuessa edessäni sanoin sivu niin apaattisesti kuin osasin. Koira siirtyi nopeasti mutta äänettömästi sivulle. Ehdottoman hyvä vinkki Annalta. Tähän saakka sivu-käskyni on kyllä ollut kiihdyttävä.

Ensi lauantaina on Tamskin koetreeni. Tätä treeniä varten meillä on nyt hyvä suunnitelma. Liikkeiksi olen valinnut metallinoudon, hyppynoudon ja ruudun, jonne viedään lelu valmiiksi. Näin ollen meillä on meille helpot liikkeet, voin harjoitella innokkaan koiran kanssa myös kaksi kertaa livetilanteessa tuota sivu-käskyä rauhallisella asenteella. Ja koetreeni loppuu nyt palkkaan ruudussa. Toivotaan, että saan tällä suunnitelmalla onnistuneen koetilanteen.

Kotona tehtiin eilen namien avulla vähän seuraamisen peruutusta ja perusasentoja. Lisäksi kaukokäskyjumppaa etu ja taka-käskyjä. Hyvä meininki.

Pitkästä aikaa kävin myös eilen tekemässä juoksulenkin kera Aronin ja Elviksen. Elvistä en ole nyt uskaltanut juoksuttaa enkä rasittaa mitenkään pahasti pariin viikkoon. Lemmikkipuodin tätä nimittäin muistutti, että Elvis on aliravitsemustilassa ja jos juoksutan sitä, käyttää Elvis sitten energiavarastojaan lihaksista eikä minulla ole toivoakaan saada sitä edeslihomaan , pikemmin päinvastoin. Elviksen vatsa voi hyvin, ainoastaan yksi takapakki on tullut, kun annoin liian ison annoksen kanankauloja viime perjantaina. Päivän mittainen ripuli, joka asettui hyvin pian. Ruokamääriä olen kasvattanut pikkuhiljaa. Elviksen kokoisen koiran ylläpitoannos olisi noin 2 pötköä kanamixiä päivässä, mutta kun Elvis on vielä lihotuskuurilla, sen pitäisi saada 4 pötköä päivässä. Ja isot annokset voivat tehdä taas sen, että vatsa ei kestäkään isoa määrää, joten nyt ollaan noin 2 pötkön päivä-annokkessa. Pikkuhiljaa mennään parempaan päin. Ja lisukkeina syötän noita kanankauloja, jauhettua kanansiipeä. Erikseen minulla on pakkasessa kananjauhelihaa ja kasvissosetta, joita annan silloin tällöin kanamix-aterian sijaan. Kanalla siis mennään.

Koetreeni ja hyppelyä

Tänään sitten kana-areenalle. Menossa mukana Miinu ja Bertta, Anna ja Pipsa ja Annan kaveri Saija ja Lara. Itselläni oli suunnitelmissa tehdä koetreeni, jossa tehdään kaikki voittajan liikkeet, kisapalkka joka liikkeen jälkeen ja oikea palkka joka toisen liikkeen jälkeen. Olin etukäteen yrittänyt miettiä omaa toimintaani ja siltikin kotoa lähtiessä oli jo kisamainen pieni jännitys päällä ja yritin kuumeisesti takoa päähäni, että ensin se ja se ja sitten vasta se.

Ensin tehtiin porukalla paikallaolo. Tässä ei mitään ihmeellistä, Aron taisi olla koko ajan hyvin ja rauhassa, joku siellä koirien keskuudessa piippas, mutta vaikea sanoa, oliko se Aron vai joku muu, kenties häkissä oleva, luulen Aronin olleen hiljaa, oltiin piilossa vähän reilu 3 min. Sitten tästä Aron hetkeksi tauolle.

Oman vuoroni alkaessa olin kauhusta kankeana. Aron oli erittäin innokas, piipitti ja äänteli ja olin taas tilanteessa, että miten tää tästä äkkiä puretaan.Saija, joka ei ole meitä usein nähnyt huomasi, että olen itsekin ihan kireä ja sehän vaikuttaa koiraan. Heti kun päätin henkäistä ja rentoutua, asettui koirakin. Ja näin ollen ilmoitin olevani valmis aloittamaan.

Seuraaminen: tässä kaavio oli kiva, Aron paransi seuraamistaan loppukohti ja oli mielestäni lähes äänetön, se saattoi liikkeelle lähdössä tehdä ehkä jonkun pienen äänen, mutta yritin tehdä kaiken rauhallisesti ja liikuttelin molempia käsiänikin rennosti. Ne mitä ei olla harjoiteltu, tuotti vähän koiralle vaikeuksia, eli kolme askelta taaksepäin tai kaksi askelta sivulle. Muuten ihmeen hyvin meni siihen nähden, että mulla on alitajunnassa ajatus, että me ei ikinä selvitä tästä, että meidän seuraaminen on niin surkeeta. Kun liike loppui, en tainnut odottaa liikkurin kiitos-käskyä, vaan huojentuneena kerroin jo koiralle, että hyvin tehty. Taisin antaa tässä vaiheessa namin palkaksi taskusta, mitä mun ei pitänyt tehdä. Jotenkin se oli vaan niin älyttömän huojentavaa, että me tehtiin se kaavio.

Liikkeestä istuminen: tämä tehtiin lähes samantien seuruun perään siitä paikasta mihin seuruu päättyi. Liikkeelle lähdössä saattoi tulla ihan pieni ääni, mutta luulen, ettei kukaan muu kuullut sitä. Itselläni on vaan tässä kohtaa kaikki kuuloaistimet isolla. Seuraaminen oli varmaan ok, istuminen ihan sellainen kuin aina tehdään ja loppu sujui kuin itsestään. Tästä ensin kisapalkka ja sitten lelu. Huh, nyt ne pahimmat on takana. Nyt voi hetken hengittää.

Luoksetulo: koska tätä ollaan tehty osissa paljon, oma asenne oli jo varma. Koko rimpsu sujui hyvin, pidin aina käsky-sanan jälkeen selkeän tauon, ennen kuin kutsuin ja stoppi oli mielestäni ihan hyvä, koira malttoi odottaa rauhassa seuraavaa käskyä, maahanmeno olisi voinut olla nopeampi ja viimenen pätkä maasta eteen olisi voinut olla vieläkin vauhdikkaampi. Tuli ja teki kuitenkin sen laukalla ja istui eteeni suoraan. Tästä edestä sivulle teki vauhdikkaasti piip-äänen kera. Anna myöhemmin sanoi, että oma sivu-käskynikin on melko kiihdyttävä ja yritän nyt työstää tuota kohtaa ja saada koira tekemään se ääneti. Jokatapauksessa tekee sivulle siirtymisen aika ponnekkaasti. Mutta nyt kisapalkka ja suullista kehumista ja siirtyminen kohti ruutua.

Ruutu: ihan kympin juttu, kaikkinen osineen oikein hyvä. Tämän päälle kisapalkka ja lelu. Huh, nyt ollaan jo puolessa välissä koetta ja elossa :-)

Tunnari: voi miten minua jännitti alussa, tämän aisti ihan varmasti koirakin, sillä se toi väärän kapulan. Meni kapuloille, haisteli, katsoi minua ja haisteli, nosti oman viereisen ja toi. Luovutus ok ja sivulle siirtymisessä meni edellisen liikkeen mukaan. Suulliset reippaat kehut kuitenkin, se sentään yritti. Tämä oli tämän kokeemme ainoa nolla ja nyt mietin, miten saan tämän onnistumaan kokeessa? Oma itsetuntokin pitäisi saada tästä nostettua. Laskin aamulla kotona mielessäni, että Aron on ennen tätä treenikoetta tehnyt viikon sisällä 5 tunnaria, joista 4 on tuonut oikean ja yhden kerran väärän. Eli voiton puolella oltaisiin, mutta tänään kävi näin.

Metalli: Tehtiin vieraalla kapulalla, Annan keskikokoinen metalli. Tässä Aron yllätti ja kapulalle mennessään se kiersi kapulan taakse ja nosti ja toi. Miten se nyt tuon oppi, vaikka eilen päätin, että ihan sama nyt tuon kierron kanssa, kunhan nyt vaan nostaisi minulle äkkiä. Kapula oli kevyellä otteella Aronin suussa, sillä kuulin sen kalkkeen, kun laukkasi minua kohti, saattoi olla edessä vähän vinossa sen kapulan kanssa, tässä kohtaa alkaa muisti pätkiä. Sivulle-siirtymisestä ei muistikuvaa, saattoi sanoa piip-tässäkin. Eikä mitään muistikuvaa, että palkkasinko tässä lelulla vai vain suullisin kehuin, olin niin ihmeissäni hyvästä kapulan nostosta, että loppuajan mietin vaan sitä :-)

Hyppynouto: tässä Aron ei hötkynyt liikkurin käskystä, teki hyvän hyppynoudon. Ainoa miinus on tuo edestä sivulle. Suullinen kisapalkka tässä.

Kaukot: Tässä onnistui kaikki muu, paitsi se, että ensimmäisen se ensimmäinen maahanmeno saattoi olla väärällä tekniikalla, mikä on sillä näissä ollutkin. Mutta etäisyys koiraan 10 m, teki kaikki vaihdot niin hyvin kuin ikinä pystyi. Saija liikkurina näytti käsimerkin aina vaihtoon ja tein tutun sarjan eli istu-seiso-maa-seiso-istu-maa. Joka ikinen vaihto onnistui ja tämä oli kuin lottovoitto tämän koesarjan loppuun. Väleissä koira vilkaisi liikkurin heilautusta, mutta teki aina käskyni mukaisesti, en pitänyt kiirettä käskyillä. Jopa eilen epäonnistunut taka-käskynkin teki hyvin.

Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Aronin vire säilyi loistavana loppuun asti. Kaukojen jälkeen leikittiin ja juostiin lelun kanssa, syötiin namia ja sitä rataa. Toivon, että sain kerrottua koiralle, miten hyvin se teki. Tunnari pitäisi saada vielä onnistumaan, sekä nuo edestä sivulle-siirtymät. Omaan asennettani voi vielä paljon kehittää, en tiedä miksi nuo tilanteet on niin elämän ja kuoleman kysymyksiä.

KOetreenien jälkeen Aron teki yhden onnistuneen tunnari helpotettuna, eli kasa vääriä ja se oma siellä. Nyt rennompi asenne itsellä, nami koiralle siitä, että odotti tunnarin teon ja sitten lupa etsiä. Toi oman ja sai namia ensin palkaksi, sitten leikittiin sillä omalla, heittelin tunnarikapulaa ja Aron sai juosta perään, nostaa sen ja taas jippii.

Tämän jälkeen yksi suora luoksetulo, jossa liikkuri sanoi kaksi käskyä, koira oli hyvin paikallaan ja lelu heti esiin käskyni jälkeen. Tuli hyvin.

Sitten suunnitelma nro 2 eli jumppasarjahyppelyä, jossa viimeinen este 4 perusjumpan jälkeen nousee ja lopuksi laskee. Koira hyppeli hyvin ja vika este oli tokohyppy, joka nousi 75cm saakka ja sitten laski kaksi lautaa viimeisellä kertaa. Kerran kiersi tuon vikan esteen, joku uskon puute tuli koiralle, muuten tuli hyvin. Viimeisen esteen väli oli 10 jalkaa ja jotakin siinä välissä mielestäni oli, kun sitä vähän muutettiin ja sitten hyppy näytti paremmalta. Teki yhteensä aika monta toistoa noilla hypyillä ja siihen oli hyvä lopettaa. Hyvä Aron!

Kiitos Anna, Miinu ja Saija. Oli mukavaa ja treenivinkkejä jaettiin ja toisillemme kommentoitiin mukavassa hengessä. Nyt pitänee suunnitella ensi viikkoa ja miettiä, miten jatketaan eteenpäin.

Tokotreeniä Tamskin tallilla

Torstai ja perjantai oli Aronin treenailun suhteen täysin vapaapäiviä. Käytiin vain kevyillä lenkeillä, kevyt siinä suhteessa, että Petra on kovasti innostunut tulemaan mukaan ja haluaa mennä Jimmyn kanssa. Ja silloin kun on lapsi mukana, ei viitsi ehdottaa, että mennääkö 10 km, muuten lapsen innostus loppuu siihen.

Tänään kuitenkin sitten sovittu treenailu Miinun kanssa halli-olosuhteissa, mukana oli myös uusi tuttavuus meille Anu ja Luu. Oli kyllä niin ihana treenata hallissa, kun ulkona sataa märkää pöperölunta ja kaikkialla on tosi liukasta.
Omalla vuorollaan Aron pääsi aloittamaan ruudusta. Aron istui sivullani ruudun lähetyspaikassa, kun Miinu vei lelun ruutuun, tämä siksi, että halusin vahvistaa sitä, että koira menee heti kerrasta suoraan sinne ruutuun eikä keksi omiaan kuten viime treenissä. Tämä kannatti, sillä Aron meni sitten luvan saatuaan suoraan ruutuun. Tämän jälkeen lähetys tyhjään ruutuun ja meni hyvin suoraan ruutuun, sain stopattua ihannepaikalle ja kävelin kohti ruutua kehuen koiraa, hieno Aron. Lelu siitä ruutuun palkaksi.
Sitten oli vuorossa metalli-esine. Koska meillä on kuukauden päästä koe, olen pähkäillyt sitä noudon treenamista, että Aron kiertää sinne kapulan taakse. Ja kun tässä tuntuu olevan niin paljon kaikkea mitä pitää harjoitella, siirrän tätä juttua kokeen jälkeiseen aikaan. Mutta tänään olin ajatellut, että otan vaan metallia vauhtinoutona, josko sitä kautta koira tarttuisi ripeämmin kapulaan ja jättäisi leikittelyn sikseen. Joten kaksi suoraa kapulan nostoa, joista jälkimmäinen oli jo parempi, näistä lelupalkka heti vauhdissa esiin. Sitten piti näyttää Miinulle ja Anulle se tasamaanouto sillä metallilla, missä ongelma tulee esiin, mutta kaksi vauhtinoutoa tekivät jo sen, että Aron nappasi heti kiinni kapulaan ja lähti tuomaan sitä minulle. Joten tätä jatketaan.
Sitten kaukoja. Viikon 10 pisteen vinkki meille on ollut, että treenaan vain sitä vaikeinta. Sehän oli vielä viime lauantaina käsky etu- mutta tehokuuri tuottaa tulosta ja se on nyt helppo. Tämän tilalle on suuri vaikeus käskyssä taka, eli seisomasta istumaan. Se on vaikea katsoa edestä, että vetääkö peppua siinä eteenpäin vai ei, mutta pitänee nyt vaan ottaa peruutusta paljon ja siihen taka-käskyä. Taka nouskoon siis "treenaa tätä top ten"- listalle.
Sitten oli vuorossa tunnari. Pelasin varman päälle ja nami koiralle siitä, että se tuli perusasentoon ja kerroin, että etsitään oma. Sitten toinen nami juuri ennen etsi-käskyä, eli nami siitä, että istui hyvin kun tunnari meille tehtiin. Juuri kun piti antaa käsky, oli kovasti häiriötä, koiran haukuntaa edessä ja takana, onneksi maltoin odottaa hetken ja sitten käsky etsi. Aron meni rauhallisesti kapuloille, haisteli, merkkas kyllä sen oman, mutta tarksiteli vielä muita, tuijotti hetken minua ja nosti sen oman. Jihuu. Olosuhteen olivat Aronille haastavat, sillä tässä jos missä on se koiran mielentila niin herkästi haavoittuva. Mutta se toi oman. Luovutuksessa kapula tippui maahan, mutta tärkeintä oli, että se nosti sen oman. Ei riemulla rajaa! Otin sitten vielä lopuksi ihan erikseen yhden tunnarin hakemisen ja siinä luovutustilanne onnistui oikein hyvin.

Tämän jälkeen Aron meni hetkeksi tauolle, mutta sitten myöhemmin meillä oli vielä 20 min treeniaikaa ja käytin sen seuraamisen harjoitteluun. Suossa ollaan. Tämä on nyt meidän liikkeistä se kaikkein vaikein. Edisti pitkästä aikaa seuraamisessa, ei työskennellyt kunnolla ja se ei vaan nyt tunnu hyvältä. Lisäksi yrittää äännellä aloituksissa ja matkain varrella. Sitten tein pitkään ja kävelin rauhallisesti. Paikkaa korjasin aina askeltamalla pari askelta takaisin päin. Otin käyttöön lelupalkan että saisin iloisempaa ilmettä kehiin. Joo tiedän, kaikkea ei voi treenata samalla kertaa. Mutta kaikkeen muuhun meillä on nyt hyvä ote, paitsi seuraamiseen.

Jotta pääsin tuosta seuraamisen harmista eroon, tein vielä lopuksi kohteen kiertoa. Ensin pari kiertoa ja palkka vaan siitä, sitten kaksi stoppia, jotka olivat tosi napakat, vaikka käytin pelkkää suullista käskyä. Hyvä Aron. Ihan kuin hallin matto olisi liimannut tassut kiinni käskyni jälkeen. Lopuksi yksi maa-käsky ja sitten vaan leluhillumista. Huomenna treenit jatkuu kana-areenalla, kiva kiva.

Tokotreeniä Pirkkahallilla

Tänään meillä oli Aronin kanssa tokotreenit suunniteltu Kati Selkämaan ja bc Inton kanssa. Treenipaikka Pirkkahallin iso kenttä, jossa tilaa riitti, aurinko paistoi ja pohja oli ihan hyvä. Tosin pari aurinkoista päivää vielä ja tämä kenttä ei ole enää niin hyvä treenailuun. Olin Aronin kanssa ajoissa paikalla ja käytiin kävelemässä siinä ympäristössä, tämä ajoissa oleminen on selkeästi ihan must juttu meille, jos haluaa, että tokoilut onnistuu.

Esikuvamme Kati ja Into kuitenkin aloittivat ensin ja sitten me tehtiin Katin liikkuroidessa ja kommentoidessa voittajaluokan juttuja.
Aloitimme luoksetulolla ja sen osilla. Näissä Kati sanoi käsky- aina kaksi kertaa ennenkuin kutsuin, pääsääntöisesti Aron pystyi odottamaan rauhallisena kutsuani, kerran se nytkähti siinä kohtaa, missä koira on maassa ja se odottaa lupaa tulla eteeni istumaan, tuli tästä sitten kyllä hyvin eteeni suorana istumaan. Mutta koiran mielentila näytti hyvältä, sen vauhti oli ihan ok väleissä, stopin se olisi voinut tehdä paremmin ja mielestäni makuun myös, mutta viime treeneissä ollaankin enemmän otettu vain suoria luoksetuloja.
Sitten vuorossa oli kaukot. Näissä näytin Katille meidän istu-seiso-maa, käskytin 10 m etäisyydeltä. Aron teki vaihdot hyvin ja istumasta seisomaan oli hyvä, huomasin itse, että tehotreeni aina vain sen vaikeimman kanssa kyllä kannattaa. Sitten perään seiso-istu-maa, jossa tuli virhe seisomasta istumaan kohdassa, uusintakäskyllä teki oikein. Eli tehotreeni kohdistukoon taka-käskyymme. Parannettavaa on myös siinä kohtaa, missä koira käskytetään maahan ennen kaukojen aloitusta, siinä koira menee maahan väärällä tekniikalla ja tähänkin pitää nyt tehdä teho-isku :-) Mutta ylipäätään ihan hyvällä mallilla tuo liike.

Iik, sillä sitten vuorossa oli tunnari. Kati vei kapulat, itse viritin Aronia oman etsintään ja annoin namin suuhun juuri ennen etsi-käskyä. Aron haisteli kapuloita ja nosti sieltä oman, super hienoa! Aronin mielentila oli kyllä rauhallinen ja määrätietoinen, joten pistetään maanantain epäonnistuminen kiihkeiden tunteiden piikkiin. Onnistunut tunnari on päiväni ilo!

Lopuksi ruutua, jonka piti olla meille niin helppo juttu, mutta ei sitten ollutkaan. Virittelyssä Aron haki katseellaan ruudun, mutta myös tumman alueen kentästä ja sitten ruutukäskyllä se laukkasi ensin sinne tummaan kentän alueeseen ja sieltä vasta löysi ruudun. Ja kun bordercollie on, jäi tämä lenkki vasempaan jotenkin päälle ja Aron meni aina vasemmasta reunasta sisään ruutuun, joskin paikka ruudussa oli aina ihan kiva, kerran takarajan ulkopuolellakin. Yritin lähettää koiraa merkin kautta ja olla itse koiran tiellä siellä tummalla alueella, mutta sitkeesti se meni vasemmasta sisään ruutuun. No ei kannattanut tätä nyt jäädä enempää hinkkaamaan, tehtiin eri suunnasta ruutuun lähetys ja tämä onnistui koiran laukatessa edestä ruutuun ja sinne hyvään paikka seis ja lelu. Tähän oli hyvä lopettaa. Lämmin kiitos Katille mukavista treeneistä, joista aina saa jotakin uutta :-)

Illalla meillä kävi koirahieroja Terhi Laine joka sanoi Aronin olevan todella hyvässä kunnossa, sen lihaksistosta tuntee, että se on juossut, mutta sen selkä on jumiintumassa ja lapojen seutu myös. Ei tämä ole nyt mikään katastrofi, sanoi Terhi, mutta tulee kahden viikon päästä uudestaan. Kuormittuneet lihakset saatiin tänään aukeamaan ja huomenna pidetään ansaittua vapaapäivää.

Ohituskurssia osa 2.

Tänään oltiin Aronin kanssa Tampere-talon toisella puolen, sillä ohituskurssin kakkoskerta sovittiin alkavaksi Tullintorin aukiolta ja siirryttiin siitä Sorsapuiston lampea kiertämään. Paikalla meitä oli 5 koirakkoa ja kierrettiin lampea ympäri niin, että tasaisin väliajoin tuli koirakko vastaan. Lammenkierron lisäksi kuljettiin Tampereen kaduilla melko hajautetusti ja lopuksi ohiteltiin toisiamme ihan läheltä. Oikein hyvää treeniä, tosin aika äkkiä kurssin koirat oppivat toisensa ja eivätkä toisistaan enää välittäneet. Hyvä tietysti niin. Käytiin myös porukalla rautatie-asemalla pyörimässä ja mukavasti meni.

Kotipihassa otin tänään yhden tunnarin, joka onnistui. Eilen sai naapurin tyttö hypistellä kapuloita ja tänään tein 7 kapulan rivin kotipihaan. Virittelin koiran huolellisesti ja annoin namia vielä ennen kuin lähetin hakemaan. Koira löysi helposti sen oman. Palkkasin kaikella mitä osaan, tuli ensin namia ja sitten palloleikit päälle. Eikä tehty mitään muuta sillä erää. Joten entistä vakuuttuneempi olen, että itse liike on todella helppo Aronille, onhan se joutunut käyttämään nenäänsä ihan pienestä pennusta saakka. Mutta mielentilan hallitsemiseen tämä kyllä liittyy ja siihen, että saisin Aronin haluamaan onnistumista, oli ympäristön olosuhteet miten vaan. Mutta jännä liike tuo tunnari kyllä on.

Ja jotain ihan muuta kuin onnistumisia

Tänään olikin sitten vuorossa ei niin huikeeta menestystä kuin eilen. Tavattiin Hanna R ja koirat Heimo sekä Enni Tampere-talon lähellä ja kiva oli nähdä pitkästä aikaa. Tehtiin yksi koira kerrallaan ja Aronin vuorolla tehtiin juttuja tokoilin merkeissä.

Seuraamisessa tuli piip-ääntä enkä saanut tänään oikeastaan yhtään hyvää liikkeelle lähtöä. Sitten kun pidempään seurauttaa, pysyy hiljaisena, mutta jotenkin siitä puuttui nyt positiivinen ilme. Liikkeestä istuminen sujui liikkeenä ihan kivasti, mutta se liikkeelle lähtö ja seuraaminen ennen käskyä eivät tuntuneet hyvältä. Huoh.

Metallinnoutamista harjoiteltiin liikkuroituna ja piste siitä itselle, että maltoin antaa käskyn hakemiseen vasta sen jälkeen kun Aron otti kontaktin minuun eikä tuijottanut kapulaa. Kapulalle siis lupa suorittaa, kun otti kontaktin. Aron meni vauhdikkaasti kapulalle, mutta sellaista lapsellista leikkimistä ennen nostoa, kun nosti toi toi hyvin ja suoraan asettui eteeni. siitä sivulle siirtyminen oli Aronin elämänsä paras ja teki sen ilman ääntä. Tästä voi sanoa, että sivu-jumppa kannattaa. Ja että mitäs me Pian kanssa puhuttiin silloin kurssilla, että Aron ei nosta kapulaa nätisti vaan siihen liittyy vähän muutakin. Joten kotona iltasella sitten kapulan viereen limsapullo ja ensin käsky kierrä ja heti kun kiersi sai luvan nostaa ja tuoda kapulan. Ensin yritti monta kertaa mennä kapulalle suoraan kierrä käskyllä ja Aron joutui oikein miettimään, että mitä nyt halutaan. No sitä, että Aron juoksee kapulan taakse ja nostaa sieltä kapulan. Ja jos saisin limsapullon avulla mielikuvan, että kapulan taakse ja sitten kohti minua. Tätä jatketaan huomenna.

No takaisin siis Tampereen treeneihin. Jatkettiin tunnarilla. Ja sama vanha ongelma tuli esiin, Aron ampui kapuloille, nosti vaan jonkun. Sitten kun tuo sitä minulle, totean, että ei ole oikea, menee takaisin tunnareille ja tuo sen oikean. Ärsyttävää! Vaikka ei pitäisi uusia niin sittenkin halusin uusia ja uusinnalla sama homma. No tämänkin sitten paikkasin kotipihassa illalla ja laitoin 15 kapulaa maahan ja se oma oli takimmaisena. Hyvät haistelut ja oman tuonti, tästä 10 pistettä Aronille. Mutta miten tämä nyt parantuisi?

Ja taas sinne Tampereelle. Tehtiin vielä pari suoraa luoksetuloa, joissa totesin, että tulee lujaa, peppu nytkyi pitkästä aikaa taasen liikkurin käskyillä ja tuli eteeni istumaan vinoon. Tässä edesssä suoraan istumiseenkin pitää taas tehdä miljoona toistoa, että koira muistaa pysyä suorana. Tätäkin sitten tehtiin vielä illalla sisällä.

Loppuhuipennus meillä oli se, että Aron sai noutaa elämänsä ensimmäisen kerran Hanna 2 kg pk-kapulan ja sehän pystyi nostamaan sen ihan maasta kaatumatta siihen. Kapula on kauhean iso ja raskas heittää, onneksi Aron ei ajatellut niin ja vauhtipalkkasin sitä tuon raskaan ja hirvittävän kapulan nostoista. Hyvä uusi juttu!
Terkkuja Hannalle, treenaillaan taas!

Onnistuneet maneesi-treenit

Voihan vau, kun tänään onnistui kaikki mitä olin suunnitellut.
Tehtiin melko vähän, mutta sitäkin paremmin onnistuen. Happy happy :-)

Avain onnistumiseen on ilmeisesti ensin puolen tunnin lenkki ennen maneesia. Paikalla oli Sari K, Pia K ja Maarit koirineen.
Ensin tehtiin paikallaolot, jossa aloitettiin makuulla, piilossa oltiin 3 min ja Aron hyvin paikallaan. Inasen käännähti lonkalleen koiran sivulle palatessa, nousi hyvin käskystä ylös. Tähän perään istuminen 2 min. Ei ollakaan tehty näitä makuita pitkään aikaan näin päin. Onneksi Aron onnistui tässä näinkin päin.

Sitten yksilötreeni, jossa Sari oli meidän liikkuri.
Ensin ruudun loppuosaa, Sari käskytti ja hoki käskyjä ja vasta toisen käskyn jälkeen kutsuin sivulle, Aron makasi käskyyni asti hyvin, tuli lujaa sivulle ja seurasi pysähdykseen asti todella hyvin. Tästä kisapalkka ja sitten lelu esiin miljoonien kehujen kera. Sitten Sari kävi viemässä Aronin näkemättä lelun ruutuun eikä Aron tiennyt sitä ja ohjelmassa ruutuun lähetys liikkuroituna, Aron löysi ruudusta lelun ja sillä leikittiin.

Sitten hypylle, tämänkin kisamaisesti liikkuroituna ja sain heittää kapulan, sitten kaksi käskyä ja tämän jälkeen palkkasin namilla siitä, että Aron istui hyvin ja odotti minun käskyä eikä sen liikkurin. Namin jälkeen hae ja hyvin lähti, takas tullessa vauhdista palkka.

Sitten tunnariin. Nyt oli tunnarikapuloina vähän normia isommat puupalat (kaverin saunan rakennuksen ansiota) ja tehtiin koemaisesti. Sari kertoi, että kapula on rivissa vasemmalta toinen. Aron lähti kapuloille hyvin ja heti nenä maassa, kapuloilla vertasi sitä omaa viereisen hajuun ja poimi sen oman, tästä nostosta palkkasin kun lähti se oikea suussa minua kohti ja lelu tuli onnistumisesta palkaksi. Kehuja ja leikkiä ja tähän oli oikein hyvä lopettaa.

Ennen näitä treenejä tehtiin pariin otteeseen kaukokäskyjen kanssa pikkutreeniä. Nyt aion vahvistaa paljon vain sitä vaikeinta eli etu-käskyä. Tätä tehtiin paljon ja pelkkää etua (joka meillä on istumisesta seisomaan). Välillä tässä tehtiin myös taka-käsky että päästiin taas siihen tilaan, että koira on istumassa. Paljon nakkia ja onnistumista siis!

Kohti voittajaa

Nyt se on tehty, Aron on ilmoitettu tokokokeeseen ja voittaja meillä edessä. Koepaikka löytyi Pieksamäeltä 16.4 eli reilu kuukausi aikaa hioa juttuja valmiiksi. Onneksi olen saanut sovittua treeniseuraa ensi viikolle, joten nyt harjoitellaan.
Tänään tehtiin päivällä Aronin kanssa vähän juoksulenkkiä ja iltasella mentiinkin lasten ja koirien kanssa Suoraman koulun pihaan. Petra haluaa taluttaa Jimmyä ja jos Petralla on froliccia taskussa, seuraa Jimmy tyttöä vaikka maailman ääriin.

Elviksen jätin nyt tämän päivän juoksulenkiltä kotiin, (mukana kuitenkin koulunpihareissulla) sillä se on tosi laiha ja vaikka virtaa siinä piisaa, en halua, että se käyttää viimeisetkin energialähteensä juoksemiseen. Tärkeintä olisi saada se nyt lihomaan, vähintään estää laihtuminen. Raakaravinto ja tarkemmin Murremix kanakasvis-tuote sopii Elvikselle, mutta olen antanut tätä ruokaa nyt pieniä määriä monta kertaa päivässä. Ulosteet on kiinteitä ja tällä tiellä jatketaan isommin annoksin, jos Elviksen vatsa sen suo.

Aronin kanssa tokoteltiin ensin ruutua, jossa se niin mielellään tarjoaa merkkiä tänään ruudun taakse oikean merkin takana. Ruutuni oli pelkät kulmamerkit ja tälläisessä ruudussa ongelma tulee silloin tällöin esiin. Kun Aron meni oikeaan kohtaan ruutua, kehut oli valtavat.
Sitten tein vähän luoksetulon eri osia läpi ja tämä liike näyttää ihan hyvältä.
Tehtiin myös yksi pelkkä yhden tunnarin etsintä, jossa tärkeintä oli se luovutustilanne. Turhan usein meillä on liian hätäinen tilanne, kun koira on tikku suussa edessäni. Nyt käytin tähän aikaa ennenkuin sanoin irti.
Lisäksi seuraamista ja liikkeestä istuminen. Aluksi liikkeelle lähdöissä olisi halunnut piipata, mutta muutaman kommentin jälkeen pystyy tekemään äänettömästikin. Istuminen onnistui.
Lopuksi kaukoja, joissa vähän epävarma etu-käskyllä. Sitä yksittäistä siirtymään tehtiin vielä kotipihassa erikseen nakin voimalla sekä sisällä, että sain paljon onnistuineita reaktioita sanalle etu.

Ja lopulta kaikki onnistuu -treenit

Ihana aurinko lämmitti jo tänään, joten autolla Kangasalan prismalle, siitä kolmen koiran kanssa hyvä lenkki kohti kisapirttiä ja takaisin tullessa Aronille pienet tokoilut. Suunnitelmana oli leikkiä ruudun ja merkkien kanssa, mutta samantien kun sain ruudun rakennettua, vei tuuli jo kulmamerkit mennessään. No voi höh! Mitäs me sitten tehtäisiin...

Joten suunnitelma b-takataskusta:
Ensin seuraa ja yksi käännös vasemmalle, sitten liikkeestä maahanmeno, kävelin 30 askelta ja siitä luoksetulo. Tässä meni kaikki ihan nappiin, käsittämätöntä. Seuraamiseen lähtö koira ihan hiljaa, kävi hyvin maahan, odotti hyvin luoksetulokutsua ja tuli ihan suoraan eteeni istumaan. Istui edessäni ihan hiljaa ja odotti, että mitä tapahtuu. Vau.

Sitten lelupalkan jälkeen seuraa ja liikkeestä istuminen. Tässä edisti seuraamisessa, mutta heti kun asettui oikeaan kohtaan annoin istu käskyn. Istui hyvin ja kun palasin sivulle, odotti nätisti. Hyvä.

Sitten yksi tunnari. Tässä se oma oli erilainen kapula kun muut, mutta tärkeintä oli vaan saada onnistunut juttu ja Aron toi varman oloisena oman. Vauhdista hirmu jippiit ja loppuajan vain leikin Aronin kanssa ja kehuin sitä valtavasti. Pienet reenit, suuri ilo.

Verikokeita ja ohituksia

Juuri kun viimeksi kirjoitin, että Elvikselle kotitekoinen ruoka sopii, tuli kesken työpäivän mieheltäni ystävällinen puhelu, missä kerrottiin, että vesikuraa kera sulamattoman ruuan pitkin olohuonetta, Elvis ei ollut pystynyt pidättämään....ja kun pääsin kotiin, sitä tuli vielä pariin otteeseen. Sulamatonta, vähän kellertävää tuotetta. Joten kyllä tässä on pakko olla jokin sairaus taustalla, sillä samaa ruokaa syövä Jimmy voi paksusti. No onneksi päästiin samantein eläinlääkärini luokse ja koska Elvis ei ollut syönyt sinä päivänä yhtään mitään, saatiin paastoarvot näissä verikokeissa. Haiman vajaatoimintaan olisi kaikki oireet täsmänneet, mutta koska Elviksen äidin veli sairastaa IDB-imeytymishäiriötä, totesi lääkärini, että verikoevastaukset sopisivat tähän samaan, tähystyksellä saadaan vasta varma diagnoosi. Joten tässä sitten vaan selvittelen, että miten toimitaan jatkossa. Elvis on kuitenkin luurangon laiha, turkin alla ei ole kuin luut, joten olisi kiva pystyä antamaan sille ruokaa, mistä se hyötyisi. Tähän nyt haen apua raakaruokinnasta, minkä olen aina todennut kauhean vaivailloiseksi, mutta eipä se tässä tilanteessa sitten enää sitä ole. Mikään ei ole vaivalloisempaa, kun pestä ripuloivan partacollien karvoja ja kotia....

Aronin kanssa pidettiin ma-iltana kotona nouto-ilta ja kertasin sen kanssa erilaisia noutoja. Ulkona ei oikein pysty missään treenaamaan, kun maa on liukas ja jäinen. Tosin on ollut kauhee kiire jokapaikkaan, etten ole ehtinyt edes ajatella tokottelua. Tosin meillä on nyt tokokoe tähtäimessä huhtikuun loppupuolella ja sen ajatteleminen saa vatsan kääntymään ympäri.

Eilen oltiin Tavesin ohituskurssilla. Kurssilla harjoitellaan bh-kokeen kaupunkiosaa varten ja kun ryhmään kuuluu 8 koirakkoa, saadaan hyviä treenitilanteita vieraiden koirien kohtaamisesta. Jostakin syystä itselläni on ehkä maailman suurin stressi tuosta kaupunkiosuudesta ja vieraan koiran kohtaamisesta. No eilen tavattiin Linnainmaan prisman edessä ja lähdettiin kiertämään parkkipaikalla kahdella suurella ympyrällä, jolloin tuli tasaisin väliajoin aina kohtaaminen toisella ympyrällä kulkevan koiran kanssa. Aron meni loistavasti, tosin se oli ihan koulutusmoodissa ja seurasi kilttinä ottaen kontaktia. Meni siis tosi hyvin, tosin palkkailin sitä runsaasti jauhelihapihveillä. Tämä kurssiporukka kokoontuu kaikkiaan 4 kertaa ja ensi kerralla nähdään Tampereen keskustassa. Tosi hyvä kurssi ja Tavesin jäsenelle maksuton. Tosin nyt Prisman isolla parkkipaikalla meidän porukka herätti huomiota ja joku ärsyttävä tyyppi meni tekemään meistä valituksen, vaikka kaikki koirat olivat kytkeittyinä ja hallinnassa, yhtään valituksen aihetta ei mielestäni ollut. Prisman vartija tuli ajamaan meidät pois. Kuulemma parkkipaikka ei ole mikään koirankoulutuskenttä ja jos meidän on pakko kouluttaa koiria siinä, meitä kehoitettiin tulemaan kaupan kiinnioloaikaan. Ja me kun haluttiin juuri tätä ympäristön häiriötä. Että meitä on moneen junaan....

Kuluneen viikon tapahtumia

Itselläni on viime viikosta mielikuva, että me ei tehty yhtään mitään. Tosin Heia Heia-liikuntalaskurin mukaan koirien kanssa tuli liikuttua 45 km verran ja tähän ei lasketa korttelikierroksia vaan selkeät lenkit. Yksi vuorokausi vierahti työkavereiden kanssa Silja Europalla ja samalla viikolla jännitin myös mieheni sairaala-operaatiota, hänellä pieni kasvain, mistä ei vieläkään tiedetä, onko syöpää vai jotakin hyvänlaatuista, tuloksia odotellessa. Silti ehdin suunnitella jo meidän kevään tavoitteita ja siellä mielessä Aronin kanssa on tietysti voittajaluokan tokokoe, bh-koe ja kesäkuulla mahdollisesti vielä jälkikoe. Tekemistä riittää ja katsotaan, mihin minun rahkeet riittää.
Elviksen vatsa on reistaillut koko tämän vuoden ja kirjoitinkin joskus, että pieni määrä kaurapuuroa vei sen ripulille yli viikoksi. Elvis on kovasti laihtunut ja aina kun yritin lisätä pitkään sopineita nappuloita sen ruokaan, tuli vesiripuli seuraavana päivänä. Ja taas piti varovasti antaa ruokaa. Nyt olen useamman viikon sitten tehnyt molemmille partiksille täysin kotiruokaa. Lemmikkipirtin Lilillä on kaikenlaisia kivoja koiranlihapakasteita kaupassaan ja sieltä olen hakenut Elviksen ruokaan täytteitä. Huono juttu on, että jos annan ruokaa raakana, vatsa ei kestä sitä. JOten Elviksen ruoka on tällä hetkellä keitettyä tummaa riisiä, kevyesti keitettyä lihaa (kanaa, nautaa tai sikanautaa), lisäksi pakastevihanneksia, raejuustoa, piimää ja jotakin öljyä. Sekaan laitan myös lihaista rasvaa tai kirjolohta, jota saa myös Lilin kaupasta pakasteena. Ja näillä eväillä Elviksen ulosteet on olleet suht kiinteitä, mutta semmonen jännitysnäytelmä siitä on tullut. Jimmy voi paksusti ja hyvin :-)

Treenirintamalla Aron sai tänään aktiviteettia, sillä otin Aronin mukaan töihin ja siellä mummot ja papat olivat erittäin innoissaan. Älkää syöttäkö sitä, oli ihan turha juttu. No Aron seurusteli ja otti kontaktia mummuihin ja on kiva, ettei se pelkää rollaattorilla tai pyörätuolilla kulkevia. Ja siinä sivussa tehtiin seuraamista sekä kaukokäskyjä+ esiteltiin temppuja mummuille, jotka taputti innoissaan.

Iltasella vielä maneesireenit ja siellä autoin itse ensin muita ja sitten vasta hain Aronin autosta ja tehtiin pari juttua:
-luoksetulo liikkuroituna, ensin suora juoksu, jossa palkka esiin kun maahanmeno kohta on ylitetty. Toinen luoksetulo, missä lelu heti esiin tule-käskyn jälkeen. Näissä Aron malttoi hyvin odottaa lupaa tulla luokse, Marika huuteli useamman käskyn, ennenkuin kutsuin.
-hyppynouto, jossa lähtee esteelle liikkurin käskystä. Tätä sitten harjoiteltiin, kunnes saatiin kiva juttu esiin. Toisen liikkurin käskyn jälkeen Aron katsoi minuun, että siis joko saisin mennä ja tästä kontakin otosta sai luvan lähteä hakemaan kapulaa. Jos tätä kautta ei se peppu nouse ennenkuin annan luvan suorittaa.
-kaukokäskyjä, joissa muutama siirtyminen ja palkka valmiina takana. Asettui huonosti makuulle, kun tarkkaili ympäristöään samaan aikaan. Ensimmäinen seiso-maa meni superhyvin, toisella kertaa piti tehdä istu-etu, mutta nousi seisomaan kun edellisellä kerrallakin aloitettiin seisomisella.
-tunnari, jossa pitää nyt saada onnistumisia. Tehtiin siis helpotettu versio, oli hämykasa ja se oikea, haisteli hämykasaa ja päätyi oikeaan, olisi pitänyt palkata heti vaan siitä nostosta, sillä sähellystä oli kapulan kanssa minua kohti tullessa. Pieni tikku oli ihan maneesihiekassa ja oli ilmeisesti vähän ällö suussa.
-loppuun henkilöryhmää, jossa vähän piippaili ja kun ihmiset liikahtelivat, ei seuraaminen ollut skappia.

Päätin, että ensi viikko on noutoviikko, sillä meidän noudoissa on monta kohtaa, mitkä vaan pitää treenata paremmiksi. Kuten tunnarikapulan luovutus, suoraan tuleminen kapula suussa ja tuo hyppynouto, joka on Aronin mielestä ihan älyhienoo...