Tokon valmennusryhmä

Meillä on kyllä kiva valmennusryhmä, takana siis oikein mukavat treenit Pirkkalan Loukonlahden kentällä. Samaan aikaan myös berni-porukka oli treenaamassa, joten mukavasti sellaista tokotunnelmaa.

Aloitettiin paikalla-oloilla. Aron meni ensimmäisenä kehään ja oltiin reunapaikalla. Ensin istuminen, sitten makuu. Oltiin istumisessa hetki piilossa, Miinu jäi tarkkailemaan koiria. Aron oli hyvin. Siinä alussa se saattoi vähän katsella muita koiria, ehkä pientä epävarmuutta ilmassa, mutta siitä selvittiin. Makuu meni myös hyvin, kellahtaa vaan lonkalleen joskus ja niin teki tänäänkin.

Yksilöjutuissa Aron treenasi noudon luovutuksen loppu-osaa. Se kun mielellään varastaa sivulle kapulan luovutuksen jälkeen. Tehtiin ensin hypyn kanssa eteentulemista ilman noutokapulaa ja siinä se paineli suoraan sivulle, piti vähän auttaa ja homma alkoi toimia. Päästiin siihen kohtaan, missä koira tulee kapulan kanssa eteeni, otan kapulan oikeaan käteeni ja kehun koiraa siitä, että se istuu vaan silti siinä edessä. Hyvä Aron!

Sitten tunnari. Tässä kun piti lähteä etsi käskyllä kapuloille, ei Aron jostain syystä lähtenytkään. Lähti siis ensin ja palasi puolesta välistä pois kapuloilta, lähetin sen uudestaan ja sitten se uskalsi mennä kapuloille, teki hyvät haistelut, toi oman, palkkasin luovutuksen jälkeen siihen eteeni. Ihmettelin kovasti, että mikä siinä vaiheessa tuli, kun piti lähteä etsimään, mutta Marke ja Maiju olivat sitä mieltä, että Aron ei uskaltanut, kun sen eräs Berni teki seuruuta siinä lähietäisyydellä. Höh!

Otettiin toinen samanlainen tunnari vielä sitten myöhemmin ja tämän teki todella hyvin. Voin olla kyllä nyt onnellinen, että tunnari on tuossa tilanteessa, että varmasti haistelee ja päätyy siihen omaan.

Seuraamista tehtiin myös. Aluksi oli sitä ihan kamalaa ja hirveintä seuraamsita, mitä kuvitella saattaa. Myös itse ahdistun tästä ihan kamalasti ja näyttää kammottavalta. Sitten saatiin eri tsemppi seuraamiseen ja johan alkoi toimia. Mun omalla asenteella on iso rooli tässä. Ne liikkeelle lähdöt on vaan niin vaikeita tällä hetkellä. Mutta tein paljon seuruuta, josta naksu hyvistä kohdista, juoksua ja hidasta, pitkää suoraa ja käännöksiä. Parani koko ajan.

Lopuksi merkin kautta ruutuun. Merkille meno surkea, vingahti lähtiessään ja ei ollut merkkimotivoitunut, meni nyt kuitenkin merkille ja siitä ruutuun. Ruudun paikka oli tosi hyvä. Tähän kohtaan oli hyvä heittää narulelu ja riepottaa sitä Aronin kanssa.

Ihan lopuksi tehtiin erikseen Aronin kanssa vauhdikkaita ja iloisia merkille menoja, lähetin lennosta ja nää oli hyviä.

Nyt meillä alkaa positiivisuus kunniaan viikko ja ahdistus ei sovi meille-teema. Toko on hauskaa ja me aiotaan pitää siinä hauskaa :-)

Jääkiekkokaukalossa

Tänään suhautin Aronin kanssa Iskelän kentän jääkiekkokaukaloon. Rakensin kehääni evl-radan kaikilla merkeillä, joten ei muuta kuin koira autosta ja treeni alkakoon. Otin ennen kaukaloon astumista perusasennon ja yhdessä käskyllä mentiin kaukaloon. Tässä jouduin pari kertaa huomauttamaan, että käsky tarkoittaa pysy sivullani, pari kertaa Aron irtosi, ehkä juuri siinä kohdassa, kun pitää astua sellaisesta kapeasta oviaukosta kaukaloon. Sitten vein koiran kokeen aloituspaikkaan.
Aloitin seuraamistreenillä. Namia maahan ja kutsun koiran seuraamaan. Seuraaminen oli aivan kammottavaa, ehkä hirveintä mitä ikinä voi olla. Aron katkaisi kontaktin moneen kertaan ja katsoin ehkä ihan kaikki merkit mitä voi olla. Yritin päästä vaan siihen kohtaan, että seuraa kontaktissa ja voisin kehua ensin äänellä, että juuri noin pitää tehdä, sitten pysähdys ja namipalkka maahan. Yksi juoksupätkä oli tosi hyvä, mutta melko kauan sai seuruutulla, että parani edes vähän.
Nyt pähkäilen, että mitä ihmettä teen tuolle seuraamiselle. Yksi vaihtoehto on natsikuri kaikkeen, mutta en tiedä. Toinen vaihto-ehto on vaan yrittää parantaa Aronin motivaatioa, namikädessä/ tiheää naksutusta? Lelupalkat/ pallot kiihdyttää tällä hetkellä ääntelyä, joten alanko itkeä?

No sitten oli pakko jatkaa, vein koiran luoksetulon alkuun ja siitä yksi suora luoksetulo eteeni istumaan. Tässä kehuin hyvästä luoksetulosta ja vähän kisamaista pyörähtelyä, josta siirryin merkin kautta ruutuun-menoon. Lähti hyvin merkille, sieltä hyvin ruutuun, ruudun paikka loistava. Tosin vauhti ruutuun ei ollut ihan niin vauhdikas kuin viime aikoina. Laukkaa kuitenkin ruutuun. Kävelin ruutuun ja kehuin koko matkan, namipalkka suuhun (mulla ei ollutkaan palloa taskussa) ja siitä jatkettiin z-liikkeen ääreen.

z-liikkeelle lähtö on tuskaa, pudottaa heti kontaktin, jouduin uusimaan pari kertaa ja sitten kun päästiin matkaan, teki ensimmäisen seiso-asennon väärin. Liittyi varmasti tuohon liikkeelle lähdön hinkkaukseen. Seuraavaksi aloitin alusta, mutta otin seuraamaan lennosta ja sain ensimmäisen suoran seisomisen ok, palkka siinä kohtaa kun otin mukaan seuraamaan. Sitten keskimmäinen istu oli ok ja jatkoin liikkeen omaisesti viimeiseen suoraan, hyvin meni maahan ja seurautin vielä tämän jälkeen vähän ylipitkän matkan. Tässä kohtaa palkka.

Sitten vuorossa ohjattu nouto, Aron jäi istumaan kun vein kapulat, suunnittelin vasemman hakemisen. Lähtö merkille oli todella pliisu, meni ravilla, asettui kuitenkin siihen kohtaan merkin taakse, josta eilen sovittiin, joten en nipottanut tästä vaan jatkettiin liikettä. Vasen käskyllä lähti tosi hyvin ja ihan oikein kapulalle, palkkasin vauhdista, kun en halunnut nyt takertua kapulan luovutukseen liittyviin juttuihin.

Lopuksi kaukokäskyjä, tein 10m etäisyydeltä, palkkasin ensin maahanmenon ja jätin koiran. Tehtiin istu-seiso-maahan-seiso ja tämän jälkeen palkka. Koira teki niinkuin osaa ja aina ekasta käskystä. Seiso-maa kohdassa liikkuu, joten tätä treenataan sitten erikseen.
Ja nyt koira autoon.

Pähkäilin siinä hetken ja päätin, että koiralla tulee olla kyllä isompi halu treenata kanssani kaukalossa. Ja kaukaloon meno pitää olla hallittu. Joten hain koiran autosta ja tein kolme kertaa eri suunnista sellaisen "mennään yhdessä kehään ja aloituspaikkaan". Nyt alkoi sujua ja palkkasin pallolla siinä kohtaa kun oltaisiin ensimmäisen liikkeen aloituspaikassa aloittamassa liikettä. Aron oli innoissaan kyllä tästä. Toivottavasti sille jäi parempi fiilis nyt mennä kehäään.

Myöhemmin illalla vielä kotipihassa seuraamista, nyt taskussa makkaraa, naksu kädessä, kriteerinä, että seuraamiseen lähdetään kontaktissa ja ääneti. Kun pidin vaan linjani, sain usean äänettömän seuraamaan lähdön ja tässä koira on vielä tarkkana kuin porkkana. Vaihtelin naksu paikkaa ja tehtiin pätkiä, joissa naksu vasta jonkun kulman jälkeen. Aron oli ihan tosi hyvä nyt. Tämä sama fiilis pitää saada sinne kaukaloonkin :-)

Kotipihassa

Tänään Petteri-poika oli kiva ja lähti pyörällä mukaan lenkille alkuillasta. Mentiinkin kaikkiaan 9km ja tuon päälle ruoka maistui ja unikin on tullut jo. Jimmy jäi kotiin, sillä sitä ei voi enää viedä noin pitkää lenkkiä :-(

Erikseen kotipihan treenit. Viljelin pihamaan merkeillä ja sitten Aronin kanssa rauhallista seuruuta. Hyvästä seuraamisesta sai namia maahan ja Aron jää syömään niitä, kunnes kutsun sen siitä seuraamaan. Vaikuttaa lupaavalta. Aluksi katseli merkkejä, mutta luopui niistä ja tyytyi seuraamiseen, josta palkittiin.

Sitten merkkitreeniä. Jessica huomautti sunnuntaina, että merkin paikka ei ole riittävän selvä Aronille, näytti siltä, että mulle kelpaa kaikki sinnepäin. Näinhän se varmaan on ollut, mutta päätin nyt pitää kriteerin. Jätin Aronia metrin päähän merkistä ja siitä piti siirtyä merkki-käskyllä oikeaan paikkaan. Ihan helppoa ei ollut ja jos jouduin useamman kerran pyytämään merkki käskyllä vaihtamaan paikkaan, vein Aronin sitten vaan oikeaan paikkaan ja kehuin siitä parhaasta paikasta. Vaikeeta oli, mutta parani koko ajan. Ja kun lopulta otin merkille menoa sieltä 10 päästä ei perusasennosta vaan lennosta, teki se maailman parhaita merkille menoja useampaan kertaan. Kyllä kriteeristä kiinni pitäminen nyt kannattaa.

Lopuksi vielä hiekalle tehty tunnari, naapurin Nina hajusti vähän kapuloita, laitoin varmaan 25 kapulaa hujan hajan ja sen oman vain 5 sek kädessä olevan kapulan sinne sekaan. Hyvin haki Aron sen oman. Tällekin lähetys vähän lennosta, Jessica muistutti, ettei aina tarvitse olla perusasennossa kaiken alussa, rutiineitakin voi vähän rikkoa :-) Lisäksi Jessica muistutti, että samassa treenissä voi tehdä vaikka jopa vuorotellen korkean ja matalan vireen liikkeitä, että koira oppii nopeammin vireen muutoksiin. Näitä tehdään ehkä viikonloppuna....

Elämä jatkuu

Nyt olen surrut tarpeeksi tapahtuneita ja Aron sai levätä eilisen päivän. Tänään treenit jatkuivat.

Kiirettä pukkaa noin yleensä, kun olen tämän viikon yksinhuoltajana. Mutta käytiin korkkaamassa Aronin kanssa Iskelän kenttä tai tarkemmin Iskelän jääkiekkokaukalo. Kävin rakentamassa ruudun valmiiksi sinne ja toin Aronin yhdessä käskyllä kaukaloon. Päätin, että käytän yhdessä käskyäni nyt aina kun tuon koiran treenikentälle, jotta siitä tulisi ihan perusedellytys treeniin pääsyyn.

Aluksi seuraamista ja rauhoittavaa Jessican tyyliin. Eli seurauttelen pitkät suorat ja pätkät ja annan palkaksi namia maahan, jätän koiran syömään sitä ja kutsun vierelleni seuraamaan. Kehun suullisesti kun seuraa hiljaa ja rauhallisesti ja ajoitan namin koiran ollessa äänetön ja rauhallinen.

Ruutuun menossa kävi just niinkuin olin etukäteen ajatellut, kaukalon seinät jarruttaa koiran menoa sinne. Rakensin ruudun 3 m irti kaukalon laidasta ja lähetin merkiltä ruutuun, Aron jää eturajalle. Sitten harjoittelin sitä, että jos jää etu tai takarajalle, osaako korjata sijaintiaan. Hauskasti jopa peruutti kaksi askelta eturajalta taaksepäin ruutu-käskyllä. No sehän riitti ja koira oli keskemmällä :-) Viimeinen ruutuun meno osui suoraan nappipaikkaan ja siihen oli hyvä lopettaa ruutuilut.

Sitten yksi suora luoksetulo, tuli hyvin.

Kaukokäskyissä ensin pelkkä seiso-käsky ja teki hyvin. Sitten istu-käsky ja nousi hyvin. Lopuksi istu-maa-seiso-maa onnistuen.

Lopuksi muutama irrallinen liikkeestä istuminen, osaa se istua käskystä :-)

Myöhemmin illalla otin koirat mukaan kun vein Petraa ratsastustunnille. Tehtiin Elviksen ja Petterin kanssa esineruutu sänkipellolle. Näiden avustajien kanssa saatiin hyvin tallattua ruutu ja sitten Aronin kanssa vietiin 4 esinettä ruutuun ja vitsit, että Aronin työskentely näytti mageelta. Menee ihan sairaanlujaa ja silti sillä on nenä auki. Esim, kaksi esinettä ruudun puolessa välissä ja kummankaan yli ei laukannut, vaan reagoi heti. Eikä kertaakaan jumittunut etsimään sieltä mistä viimeisin löytyi vaan neljä pisto ja neljä esinettä. Ja tuolla sänkipellolla se sai vauhdin täpöön, kolikon kääntöpuolena, että pyöräyttää esinettä suussa minua kohti laukatessa ja ainakin crocsin takaremmi tippui koiran suusta tämän vuoksi ehkä 10m ennen luovutusta. Kaksi seuraavaa esinettä toi hyvin. Hauska harjoitus, mii likes mielikuvaruuduista :-)

Suuri katastrofi ja Jessica Svaljungin koulutus

Tänään meillä oli Niihamassa Jessica Svaljungin koulutuspäivä. Jessica oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin häneen kovasti. Jessican tapa kouluttaa koirakoita on niin selkeä. Hän kertoo koiralleen, jos koira tekee jotakin väärin, hän kertoo myös koiralleen, kun se tekee oikein. Koiran ei sallita tehdä mitään mistä ei kouluttaja tykkää. Näin koulutus on koiralle selkeää ja johdonmukaista. Kriteereistä ei lipsuta ikinä, mutta samalla myös mietitään tarkkaan mitä treenataan. Perusajatuksena kuitenkin se, että molempien pitää nauttia hommasta.

Kerron kuitenkin ensin siitä katastrofista, mikä tapahtui aivan koulutuksen lopulla. Tämä toi mustan varjon pääni päälle ja kaikki se hyvä ja ihana elämys/ ajatus mitä sitä ennen tuossa koulutuspäivässä tapahtui, katosi mielestäni.
Aloiteltiin viimeisenä ryhmäpaikalla-oloja. Kaikki koirakot tulivat kentälle ja huomaamattani Aron pääsi tuijottelemaan parin muun uroksen kanssa ja pientä sähköä oli ilmassa, hännän nousuja ja ärähtelyjä. Kehään mentiin kuitenkin yksi kerrallaan ja vein Aronin tosi tiukalla käskytyksellä sinne riviin, ettei se vaan provosoi muita. Hyvin istui sivullani ja vilkaisi vasemmalle puolelle, että mikäs kiva bc-narttu siinä istuu. Ja melkein samalla hetkellä oikealta hyökkäsi Pian Ihku-poro Aronin kimppuun. Minä tartuin välittömästi Aronia pannasta ja taisin tempaista sitä kauemmaksi Ihkusta, mutta Ihku kiersi meidän toiselle puolen ja hyökkäsi taas. Aron ei todellakaan aikoinut jäädä kakkoseksi, vaan pisti Ihkulle hanttiin tosissaan. Eli ihan kunnon tappelu.
Kauheeta rähinää ja huutoa, päästin Aronin kaulapannasta irti ja Pia sekä Jessica irroittivat koiria toisistaan. Minä oli shokissa. Heti kun koirat saatiin irti toisistaan vein Aronin kentän laitaan ja siitä autoon. Muut jatkoivat paikalla-olot loppuun. Heti paikalla-olojen jälkeen hain Aronin autosta ja vein sen yksinään samaan paikkaan istumaan, kävin piilossa ja palkkasin, tehtiin jotain seuraamista tms. Sitten koira takaisin autoon.

Jessican kanssa juteltiin ja päätettiin, että riitapukarit tulee kentälle, kumpikin pitää omansa hihnassa, otetaan paikallaolo reilulla etäisyydellä, mutta otettava on. Pidin Aronista tosi tarkkaan huolta, ettei se vaan pääse tuijottelemaan ja saatiin lyhyt makuu, jossa Aron ja Ihku makasivat ja Jessica tarkkaili niitä siinä välissä. Kerran Aron oli vilkaissut ihkua, nostanut vähän häntäänsä ja Jessica ärähti Aronille, että tuota et jatka. Ja minä sain sanoa piilosta makuuta vahvistavan käskyn. Tässä kaikki sujui hyvin ja vietiin koirat hallitusti autoihin.
Pian kanssa halattiin ja puhuttiin asiasta, en ole vihainen Pialle, tiedän Piaa harmittavan vielä enemmän kuin minua. Ja kyllähän Aron osaa provosoida myös itse ja provosoituu helposti. Arkielämässä meillä on tähän päivään asti ollut vaikeuksia ohittaa rauhallisesti vieras koira, mutta itse koulutustilanteissa meillä ei ole ollut ongelmia. Aina kun töitä tehdään, niin kyllä niitä on tehty. Ikinä Aron ei ole näissä tilanteissa ajatellut niitä muita koiria, ei ryhmäliikkeissä tai muutenkaan. Mutta jos jätän sen puuhun kiinni ja lähietäisyydeltä kulkee vieras uros, se kyllä reagoi siihen. Ja kun olen tämän tiennyt, olen yrittänyt aina pitää tilanteen hallussa, ettei pääse tapahtumaan mitään koskaan ikinä kenelläkään. Nyt hyökkäys tuli meille yllätyksenä ja loppupeleissä Aron ei nyt ihan hirveesti tainnut tuosta järkyttyä. Minä järkytyin ja vaikka yritän ajatella kaikkea positiivisesti, jää vain suuri harmi käteen. Nyt tarvittaisiin monta onnistunutta ryhmäliikettä, että saisin varmuuden takaisin, mutta on niin epäreilua, että olen aina vakuuttanut Aronille, että ei tarvitse välittää töitä tehdessä muista. Ja nythän meikäläisen uskottavuus meni. En pystynyt koiraani puolustamaan. Kannattaako enää tätä koko hommaa edes jatkaa, kun kaikki mitä on 2 vuotta tehty,valuu kuin vesi kaivosta? Voi harmin harmin paikka. Ja mitä jos Aron oppi tuosta mallin, miten voi toimia, jos viereinen tyyppi ottaa päähän? Juuri tänään en vaan näe nyt valoa tunnelin päässä. Ja ehkä tää juttu nyt kärjistyy, sillä koko viikko on menty haipakkaa paikasta toiseen (mun aikataulut on ihan järkkyjä itseasiassa) ja siinä missä joku käyttää vapaapäivänsä lepäämiseen, minä en tiedä mitä se on. Väsymystä siis ilmassa.

Tätä ennen me tehtiin merkille menoja, merkin kautta ruutuun menoa, seuraamista ja sitä kehään menemistä. Jessica oli superpätevä ja osasi neuvoa monenlaisiin kohtiin uusia tai ihan niitä vanhojakin juttuja (kuten pidä kiinni kriteeristä äläkä muuta sitä). Mutta mitäpä niistä, kun mun koira on vaan niin tuhma ja uros.

Melkein kokeessa ja lähes JK2

Muutaman päivän varotusajalla kokosin itseni pk-tilaan ja niin sitä oltiin Aronin kanssa klo 11 Kyötikkälän kentällä tekemässä pk-tottista kuin kokeessa. Kyseessä oli pk-tuomareiksi haluavien päivä, tekivät harjoitusarvosteluita ja tarvitsivat myös sitten koiria siihen. Ja kun tulin kentälle, meinasin pyörtyä, sillä niitä tuomarikokeilaita oli ja niiden tuomarikokelaiden arvioitisijoita oli, joten huh huh. Mutta niitä tuomarin alkujakin jännitti, että osaako ne arvioida, joten samalla viivalla oltiin.

Aron suoritti kakkosluokan pk-tottiksen ja parina oli Anna Kruunari saksanpaimenkoiran kanssa. Jos meillä on viime aikoina ollut vaikeuksia kokeen aloittamisessa ja ensimmäisissa seuraamisissa, oli nyt niitä jo tuplasti lisää. Huomasin, että kaksi koetta peräkkäisinä viikonloppuina takana ja alkaa näkyä. Huoh ja puuh, mutta eipä tämä nyt yllätys ollut. Heti huomisesta alkaen meidän täytyy punoa pakettia takaisin kasaan. Mutta siihen tottikseen.
Ilmoittautuiminen meni surkeimmin ikinä, pelkkä seuraaminen tuomarin luo ohi sen porukan mikä kentällä seisoi, sai meidän pakan sekaisin. Tai no Aron ei pitänyt kontaktia ja haahuili. Karseeta. Perusasennosta ei onneksi vielä karkaa minnekään, joten sain puhuttua nimeni. Ja siitä paikallamakuuseen, ni voi jösses. Onneksi tuomarit jäi selän taakse ja yritin murista Aronille, että nyt kunnolla. Itse makuu meni hyvin ja siitä arvosanaksi erinomainen.
Seuraaminen meni puutteelliseksi, sillä se eka suora oli ihan kauheeta, vasta pikkukoukkua tehdessä koira alkoi työskennellä ja henkilöryhmä oli tuomarin mielestä ihan kunnossa.
Siitä jatkettiin liikkeestä istumiseen, jonka teki just niinkuin viime viikonloppuna, menee istukäskyllä varmasti maahan. Puutteellinen myös tästä. Eipä hyvältä näyttänyt.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen. Ja tästä kaikki oli varmasti yhtä mieltä.
Liikkeestä seisominen oli myös erinomainen, teki loistavasti.
Tasamaanoudossa meni lujaa kapulalle, luovutuksessa vähän pyöräytti, sillä eipä olla kilon painavalla kapulalla koskaan treenattu ja tais mennä Aronin kurkkuun kapula. Mun pitää nyt ostaa kilonen kapula. Sivulle siirtymisessä meni omin luvin sivulle heti kun kapulan sain sivulleni. En muista mitä tästä saatiin.
Sitten hyppynouto, heitin kapulan huonosti, hirvee tuuli puhalsi ja kapula ei mennyt lainkaan sinne minne piti. Aron oli supersankari ja hyppäsi sen metrisen (tosi osuen esteeseen), haki sen kapulan ja räpiköi esteen yli takaisin tullessa, vaikka selvin ja suorin reitti olisi ollut tulla ihan siitä vaan suoraa mua kohti, kapula oli esteen oikealla puolen eikä lainkaan esteen takana. Luovutus ok ja varasti sivulle. Tää oli mieletöntä Aronilta. Arvosanasta ei mitään muistikuvaa.
A-estenouto oli erinomainen vaikka varasti lopussa sivulle, muuten teki kyllä hyvin, meni lujaa ja tuli lujaa.
Loppuun eteenmeno, tästä erinomainen. Jihaa!! Seuraamisosuus oli hyvä, lähti kuin pyssyn suusta, laukkasi tosi lujaa ja ihan suoraan ja tippui ekasta käskystä.
Yhteensä siis yllätys yllätys 86 pistettä. Tuomari sanoi, että koira antoi itsestään levottoman vaikutelman, sillä seuraaminen ja ilmo oli sitä haahuilua, lisäksi piippaili siellä täällä, mikä myös kertoo, että kokonaisuus ei ole hallussa. Mutta nyt tiedän, että tuostakin selviää ja antoi sellaista treenihalua saada asia kuntoon, että vapiskaa. Tää homma me otetaan haltuun tänä talvena!!
Sitten ehdin kauppaankin välillä ja täyttään kotiin jääkaapin. Onneksi, sillä päivästä tuli pitkä ja perhe ei mitenkään kauheen innoissaan ollut.

Seuraava etappi oli ruutanan shell, missä odoteltiin jokunen tovi tuomareita arvostelemasta bh-kokeen kaupunkiosuutta. Shellillä sitten jatkettiin pitkässä letkassa kohti Lihasulan metsiä ja siellä meitä odotti jana-arvostelut. Aronille oli tehty kaksi janaa, joista lähtevälle jäljelle oli laitettu yksi keppi, että pääsi palkkaamaan koiran tuosta jäljen nostosta. Janan alkupaikassa oli taas koko tuomarikööri ja yhdelle ilmoittautuminen ja sitten sai suorittaa:
Jana 1: Aron lähti täysillä eteenpäin, meni ilmeisesti jäljen yli kovassa vauhdissa, noin 5 metriä jäljen takana sitten kääntyi janalta oikealle ja olisi ilmeisesti sieltä poiminut jäljen, mutta tuomari huusi, että väärä jälki. Joten koira pois, takaisin janalle ja huomasin, että ollaan kyllä janan loppupäässä, joten ei auta kuin kääntyä takaisin kohti lähtöpistettä, tästä koira sitten haistoi jäljen, mutta takajälkenä, taas sain kehoituksen palauttaa koiraa ja siitä me sitten vihdoin päästiin jäljelle. Jäljen ajoi todella innolla ja nosti sen kepin 50m päässä. Palkkasin ja sitten piti kiiruhtaa tuomareiden luokse kuulemaan arvostelu janalta. No kertoivat, että etenee suoraan ja innolla, vähän ryntää jopa. Väärä jälki ja takajälki, joten pisteitä janalta 33/40. Ei naurattanut.

Jana2: No nyt näytetään niille, sanoin Aronille. Aron lähti yhtä innokkaana, ei mennyt niin luotisuoranaan kuin äsken, mutta nosti jäljen ja se olikin takajälki, tästä käännös ja taas mentiin. Aron jäljesti todella voimakkaasti, ihan samaan tapaan kuin ollessaan hirven jäljellä. Hetken jo mietin, että häpäsy, jos nyt painellaan hirven perässä, kun se tuomariporukka meitä odottaa siellä janalla. Onneksi nosti kepin ja taas pääsin palkitsemaan innokkaan Aronin. Nyt pisteitä 35/40 tuon takajäljen vuoksi.
Nyt alkoi treenaminen!! Täysiä pisteitä janoavalle tää on kuin heitettäisi suolaa haavoihin.

Tuomarit arvostelivat kaikkiaan 8 janaa, kävin katsomassa niistä muutaman ja oli kyllä opettavaista. Miten erilaisia koirat voikaan olla janoilla ja miten vaikeaksi se tekee tuon homman arvostelun. Ja tuomarilla on aika iso rooli, että milloin se huutaa takaisin janalle. Eräs näistä koejanoista jäi mieleen, sillä siinä suorittavan parin koira lähti janalta oikeastaan edettyään ehkä metrin siinä janalla, koira tuikkasi heti lähdettyään tiukasti vasemmalle, ohjaajan oli pakko lähteä perään ja kävellä yli liinan mitan, koira kulki siis yli liinan mitan etäisyydellä irti janasta ohjaaja perässään ja menivät ihan siinä etumerkin tasolla. Odotin, että tuomari huutaa väärä jälki, mutta oli hiljaista. Tuomarikokelas ei sanonut mitään ja tuo ohjaajakin tiesi, että jälki ei nyt voi kulkea metri etumerkistä (me tiedettiin se etukäteen, että on kauempana). Sitten koiran nenään tuli jäljen hajua ja koira nosti jäljen sitten tuolta kautta, siis noin 15 m janan sivussa ja lähti oikeaan suuntaan, jäljesti pois näköetäisyydeltä ja eikä löytänyt sitä viimeistä keppiä. Sai janasta muistaakseni kuitenkin 35 pistettä, että voi sen näköjään noinkin tehdä.
Aikaa kului ja sain kauhukseni kuulla, että hakukoirat otetaan vielä ennen esineitä. Ja miten sattuikaan, meikä laitettiin hakuradan umpipiiloon. Ihan hirveästi en tuosta lajista tiedä, enkä tiedä tän päivän jälkeenkään, mutta ei se mikään selväjärkisten harrastus kyllä ole. Istui umpipiilossa metsässä, en nähnyt enkä kuullut sieltä mitään eikä ensimmäinen koira edes löytänyt mua. Ja toinenkin koira kävi kolmeen kertaan siinä lähellä tuhinasta päätellen, mutta ei ilmaissut minua. Joten hakutyöskentelyä en tullut näkeneeksi ja melko onnetonta se piilossa kökkinen on. Jälki on huippua!!
Mutta vihdoin sinne esineruutuun. Letkassa ajeltiin syvemmälle metsään ja alkoi jo hämärtään. Aron oli intoa piukkana ja tehtiin toisena koirakkona ruutu ja ilmoitin, että kakkosluokasa ollaan, joten kaksi esinettä pitänee hakea. Ilmoittautuminen tuomarille meni hyvin ja päätin aloittaa vasemmasta etukulmasta ruudun pistoittamisen. Aron lähti luotisuorana ja lujaa, noin 10m päässä löi liinat kiinni ja siinä oli etuesine, vau!! Toi ja luovutti sen kauniisti, jatkoin etureunaa pitkin ruudun keskikohtaa kohti ja siitä toinen lähetys, tässä eteni suoraan, tarkensi hetken takarajalla ja toi sieltä esineen. Toisen kerran voi vau, hyvä luovutus ja meitsi hymyili.
Saimme täyden pisteet eli 30 pistettä, kaikki tuomarit olivat yksimielisiä tästä ja arvostelussa sanottiin, että ei mitään huomautettavaa. Olinpa onnellinen. Ehdottomasti jatketaan näillä mielikuvatreenillä vielä. Tuomari sanoi, että on innokas etsijä ja hyvät esineiden luovutukset. Ihan huppujuttu!!
Olin klo 20 kotona ja tässä meni tämä päivä. Huomenna treenailut jatkuu Jessica Svaljungin koulutuksessa :-)

Torstai treeniä täynnä

Päivän treenailu alkoi esineruudulla. Elviksen kanssa tehtiin kisaruutu ja Aronin kanssa yhdessä vietiin neljä esinettä, kolme näistä takarajalla ja yksi noin 35m eturajasta. Tälläinen yhdessä vienti on tosi hyvä juttu Aronille, sillä sen avulla saan pistotettua Aronia suoraan kohti esineitä. Nyt kaksi ekaa meni ihan luotisuorana kohti takarajaa ja toi esineen sieltä samoin tein, kolmas pisto oli tuolle 35m etäisyydellä olevalle esineelle, mutta tässä Aron luultavasti sai paremman hajun oikean takanurkan esineestä, sillä haki sen ensin, neljäs suora pisto sitten tälle ei takarajan esineelle. Menee lujaa ja suoraa mikä on loistavaa, vauhti vaikuttaa kuitenkin vähän esineen luovutukseen, sillä irroittaa esineestä turhan sukkelaan edessä istuessaan.

Sitten kyötikkälän kentällä pk:ta.
Seuraamista ensin alkuun. Herra A on turhan korkeassa vireessä eikä seuraaminen ole niin tasaisen täsmällistä mitä haluaisin.
Jäävissä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvin.
Liikkeestä seisominen ja kävelin 20 askelta ja käännyin takaisin koiran luo. Hyvin meni.
Tasamaanouto ok.
A-estenouto ok.
Hyppynouto ei ok. Hyppää mutta varsinkin takaisin tullessa räpelsi yli, piippaa siinä kohtaa kun ponnistaa, eli vaikeuksia on.
Eteenmeno: tässä etukäteen olin suunnitellut, että lähetän ekan eteenmenon niinkuin kokeessa, ei siis palloja kentän takalaidassa, lähti hyvin, meni maahan hyvin. Sai eteenmenopallon taskusta palkaksi. Sitten jätettiin pallo yhdessä sinne ja toinen eteenmeno, mutta voi pentele, laukkasi sen 25 askelta ja heittäytyi maahan ennen käskyä.
No sitten tehtiin pari eteenmenoa lisää, joissa vahvistin vaan sitä, että laukkaa ja laukkaa.

Ihan illalla vielä pienet naksuttelut Suoraman kentällä, kun seuraaminen jäi vähän hampaankoloon. Nyt seurasi tosi hyvin ja palkkasin tästä. Siitä kriteeristä, että pää ei saa laskea liikkeelle lähdöissä, joudun taas muistuttamaan itseäni. Seuraaminen tuntui sen jälkeen tosi hyvältä. Kerrattiin myös jäävät, kaikki asennot ok. Lopuksi kaksi merkille menoa, nämäkin ok. Nyt Aronin mielentila on se ihanin. Ei kiihkoile eikä piippaa ja tekee asiat täsmällisesti, kuten seuraamisen kulmat, joissa joskus lintsaa.

Tulipas taas puuhasteltua :-) ja perhe huokailee, että miksi äiti jokapäivä treenaa? Tiistaina ei treenattu, joten ei tässä jokapäivä treenata, nih.

Ke-ilta tallilla

Ja keskiviikkona tietysti agin yövuorolla tamskin tallilla. Nyt ohjelmassa 18 esteen rata, jossa kepit mentiin kolmeen kertaan radan aikana. Harmikseni Aronin pujottelu ei ollut niin hyvä kuin maanantaina. Kokeiltiin sitä vain kahden verkon palan avulla, mutta herra A päätti vähän oikoa, joten takaisin verkon paloja pujotteluun. Aron oli kyllä kovin korkeassa viretilassa, joten liekö pujottelu vielä liian vaikea tehtävä radan keskellä? Ja ekan radan ajan Aron taisi haukkua koko ajan mennessä, mistä en tykkää yhtään. Suoriuduttiin kuitenkin radasta joten kuten, kyllähän sieltä omassa ohjaamisessa kehittämiskohteita löytyi.
Erikseen treenailin keinua ja sitä, että Aron itsenäisesti keinuttaa pään alas, keinun pää putoaa siis minien pöydän päälle, joten tälläinen helpotettu malli ennen lopullista keinuversiota.
Kivaa taas oli, vaikka ulkona oli pimeetä ja vettä tuli ihan täydellä terällä.

Kuvia 18.9 kokeesta

Kiitos taas Sanna Kiretti :-)

Tamskin tallilla

Vettä satoi ulkona kaatamalla ja me treenailtiin tallilla agijuttuja kahden keskiviikon ryhmäläisen kanssa. Etukäteen olin miettinyt pujottelun treenailua ja tehtiinkin kepit moneen kertaan. Toisessa päässä oli putki ja toisessa hyppy ja sitten edestakaisin suhausta. Verkkoja kepeillä oli lopulta yksi molemmissa päissä ja hyvin Aron suhaa niitä. Siirsin hyppyä myös vähän vaikeampaan kulmaan kohti keppejä ja Aron osasi tästäkin hakea kepit hyvin. Eli tämä projekti hyvällä mallilla.

Projekti 2 on keinu ja laitettiin minien pöytä sinne keinun alasmenon alle, nyt kun koira tulee keinua, ei se pää putoa kovin paljoa, kolahti se kuitenkin ihan riittävästi siihen pöydälle, mutta Aron meni kyllä mielestäni hyvin eikä hätkäile kolausta. Sai suuret kehut ja palkkaa. Tällä tavoin se on jotenkin koiralle jo itsenäisempi suoritus, sillä Aron tajusi ensimmäistä kertaa vaikuttavansa siihen keinun keinahdukseen.

Lisäksi harjoittelin kahden hypyn kanssa välistävetoharjoitusta, Katri näytti mitä kuuluu tehdä ja katsoikin vähän. Aron tekee paljon omia ratkaisuja mille esteelle mennään ja tällä tavoin sain sen ehkä kuulolle paremmin. Tosin itse voisin liikkua ja ohjata paremmin, olin aika passiiviinen tuossa roolissa, tuleekohan se tokon puolelta?
Ja sain myös kokeilla Katrin koiralla miltä tuntuu ohjaaminen ja oli se jännää hommaa Aronista puolet pienemmällä ja vikkelämmällä koiralla. Aron puolestaan teki myös Katrin kanssa keppiharjoituksen. Koirien vaihtaminen olisi kyllä suositeltava idea muillekin :-) Kivaa oli!

Tavoitteita tänä ja ensi vuonna

Pähkäilin tässä meidän koiraharrastuselämää....

Luojan kiitos meillä on ensi viikonloppuna Jessica Svaljungin koulutus Tavesin järjestämänä. Siellä erityisesti kysyn neuvoja näihin kehään meno, liikkeen väli ja kehästä ulostulo tilanteisiin. Kisapalkkausta ja siitä kohti seuraavaa liikettä harjoiteltiin kesällä Lentsun viikonlopussa, mutta se millä saan siistin kehään menon niin, että koira on 100% jo hommassa, on meiltä vielä kesken. Ja jos kokeessa joku liike loppuu toiselle puolen kehää ja joku alkaa toisesta päästä, on siinä pitkä väli siirtyä. Näihin me tarvitaan harjoitusta ja rutiinia.
Ja luulen, että Jessica osaa kertoa myös ohjaajan mielentilan hallinnasta, sillä vieläkin ärsyttää, että mun ajatukset kesken suorituksen seilaa. Pitää pystyä keskittymään olennaiseen!!
Aron on kehittynyt mielestäni hienosti tämän kesän aikana. Ollaanhan me treenattu ensin vain voittajaluokkaa tammikuusta eteenpäin ja Pian tokokurssi muistaakseni helmikuussa oli tosi hyvä juttu. Siellä tuli käytyä kaikkia liikkeitä läpi osaavan silmän alla. Sen jälkeen harjoiteltiin kokeenomaisissa ja tehtiin pala kerrallaan, kunnes kesäkuun alussa saatiin se voittajan ykkönen. Heinäkuussa oli jälkikoe, josta hyvä muisto. Tämän jälkeen treenailtiin tosi tarkoituksella vain tätä evl-luokkaa varten. Monta pikkupalaa on saatu paremmaksi. Tunnarikin on onnistunut nyt kolmessa kokeessa, helppoa sen kokoonsaaminen ei ole ollut, olen tehnyt kaikenlaisia virheitä tunnaritreeneissä. Onneksi Aron kestää mun sekoilua ja Aron osaa loppujen lopuksi tosi paljon. Ja kyllä se piirinmestaruuksien evl1-tulos on mulle ja Aronille niin loistojuttu.
Seuraava koe on kolmen viikon päästä. Koe on Laukaassa ja jääkiekkokaukalossa, iik. Joten siirryn varmaan treenaamaan lähes ainoastaan Ruutanaan, siellä on Iskelän kentällä jääkiekkokaukalo :-) No joo, onneksi meillä on myös valmennusryhmän treenit joka viikko, joten saan säännöllistä liikkurointia meille tarpeellisiin kohtiin. Nyt tehdään täysillä töitä onnistumisen eteen, laiskaksi ei auta nyt ruveta. Laitan paperille ylös kaikki ne kohdat, joita pitää treenata. Ekana mulla on mielessä, että mitä teen tuon ruudun suhteen. Eilen koira oli takarajalla ja ehkä me treenataan nyt sitä keskikohtaa siihen ruutuun, kun eturajan ongelma on historiaa, nyt on takarajanongelma. Ihan kivaa. Sen Laukaan kokeen jälkeen päätän, että sitten levätään hetki tokon suhteen. En tiedä onko se viikko vai kaksi se huilaus, tosin meillä on Pro Caniksessa tokopäivä lokakuun lopussa. Kaksi ykköstulosta evl-luokasta on tavoitteena ja ulkokokeet on kivoja, talven aikana on hallikokeita, mutta en tänään innostu niistä. Marraskuussa tehdään enemmän töitä agilityn saralla, että saataisin kisakunto ykkösluokkaan. Niin ja marraskuussa meillä on näyttelyretki Tarttoon kaksipäiväiseen näyttelyyn.
Ensi kevään suurin juttu tulee olemaan jälkikokeet ja tavoite on päästä sinne kolmosiin, jälkikokeita näköjään on paljon alkukaudesta ja sitten loppukaudesta pitää taistella saadakseen koepaikan. Isoin ongelma meillä tuossa lajissa on metrisen hyppy, mutta teen kaikkeni, että pääsen Vappu Alatalon hyppykurssille joulukuussa ja saan sieltä jotakin, minkä avulla Aron ponnistaa sen metrisen keväällä.

Kuvia piirinmestaruustokoista

Kiitos Sanna Kiretti kivoista kuvista:

Evl-tokoa Valkeakoskella

Ja tänään tokoiltiin Valkeakoskella. Olin etukäteen miettinyt, että kuinkahan meillä onnistuu pitkäruoho koe, sillä monet jutut on meille vaikeampia ruohon seassa kuin hiekkakentällä. Tuomarina tänään Ilkka Sten ja liikkurina Vesa Kallio. Liikkeet tehtiin sekoitetussa ja pätkityssä järjestyksessä ja laitan ne tuohon alle siihen järjestykseen niinkuin ne tehtiin.

Paikka-istuminen 10
Tuomari sanoi, että puolessa välissä Aronin ryhti istumisessa vähän laski, mutta istui kuitenkin tassujaan liikuttamatta koko ajan. Tuosta ryhdin laskusta ei ole pitkä matka maahanmenoon, joten pitää taas muistaa treenata tätäkin ja palkita yllätyksellä.
Paikka-makuu 9
Aron oli toisena viidestä koirasta rivissä ja kävi sen ensimmäisen koiran käskyllä maahan, muuten loistavasti kai makasi, nousi hyvin istumaan omalla käskyllä.

Yksilöt:
Seuraaminen 8
Kehään tulo ja liikkeen aloitus tulee meidän treenilistalle, sillä vaikeuksia oli. Seuraamisessa ajoittain kontakti pätki, jotakin haahuilua sekä ääntelyä. Kiltti setä ei kuitenkaan rankaissut näistä pahasti, mutta itselle tuo tuntui, että loppuis nyt jo pian.
Ruutu 0
Aron lähti hyvällä laukalla merkille, hyvä merkki jossa se oli jo asettunut nenä kohti ruutua. Jostakin syystä matka ruutuun ei ollut ihan suora, vaan meni vähän banaanina vasemmasta etukulmasta vaiko reunasta sisään, meni lujaa ja oma seis käsky ihan millin myöhässä, itse olin näkevinäni, että on takarajalla mutta ruudussa, koira kävi hyvin maahan, koiraa kohti kävellessä näin, että koiran takapää oli ruudusta takana ulkona, hyvin tuli vierelle. Muistaakseni kisapalkkasin tästä, koirahan ei tiennyt nollan tulleen. Kaikkinensa hieno ruutu :-)
Tunnari 10
Aivan mieletön juttu, sillä kaikki katastrofin ainekset oli valmiina. Ruudun jälkeen vähän korkeassa mielentilassa oleva koira, itse tunnarikapuloita ei näkynyt lainkaan ruohon seasta ja vielä verryttelyssä sähläsin tämän liikkeen kanssa. Aron teki hyvät haistelut ja toi sen oman. Loistavaa!
Luoksetulo 8
Omaan silmään hyvät stopit, en tiedä mistä piste vähennys, itse olin seiso-käskyn kanssa vähän etuajassa, että olisiko tullut siitä. Tänne-käskyllä tuli suoraan sivulle, mutta tätä ei tuomari tiennyt, että olis pitänyt tulla eteeni istumaan ensin.

Tähän väliin tauko, kehästä poistuminen hallitusti oli vaikeeta, Aron lähtis heti huiteleen.

Tauon jälkeen
z-liike 7
Nyt ehkä parempi kehään tulo, maltoin rauhassa lähteä liikkeelle ja ensimmäinen asento seiso meni hyvin, tein myös kulman hyvin ja sanoin istu, koira oikein putosi maahan, ei siis edes empinyt, tästä eteenpäin oma keskittynyt ajatus katkesi, ajattelin aivan vääriä asioita kuten miksi se teki noin, voi pee, miksi aina tämä keskimmäinen asento on se vaikein jne ja kohta olin jo takaisin koiran vierellä ottamassa sitä seuraamaan. Nyt näin kulmamerkin edessäni, mutta aivoissa löi täysin tyhjää, kummalta puolen edessä oleva merkki kierretään, tuli paniikki ja tein kulman ennen kulmamerkkiä, sanomattakin selvää, että viimeinen suora meni päin mäntyä, koira teki kuitenkin oikean asennon. Tuomari antoi tästä armoa eikä sakottanut sekoiluistani, mikä joulu!!

Ohjattu 10
Arvonnassa saimme vasemman. Ruoho oli pitkää ja kenttä vähän kumpuileva, en nähnyt kapuloita ruohon seassa lainkaan, mutta Aronille merkki käsky kun sen aika tuli. Lähti löysästi merkille ja kääntyi inasen ennen merkkiä ja hädissäni sanoin top tähän kohtaan, oli se nyt siellä ympyrän sisällä. Asento merkillä pahin mahdollinen, rohkeasti vaan painokas vasen-käsky ja Aron teki todella hienon kaaren kohti vasenta kapulaa, löysi sen ja toi hyvin, meni vauhdilla ja tyylikkäästi. Tuomari oli kiltti, kun ei sakottanut todella surkeasta merkistä.

Kaukot 7
Tässä vaiheessa en keskittynyt kovin hyvin, koira jäi hyvin maahan, mutta pieniä ajatuskatkoja tuli. Ehkä käskyni eivät olleet tämän vuoksi niin selkeät kuin yleensä ja vähän tuli virhettä kaukoihin, ensimmäinen osa istu-seiso-maa meni hyvin, mutta takaisin seisomaan käskyllä koira nousi istumaan, tässä tupla käsky, että sain seisomisasennon esiin, seisomasta istumaan teki virheellisesti, näin itsekin, että liikutti takapäätään.

Hyppynouto 10
Valitsin keskikokoisen metallin, joka olikin nyt yllättävän kevyt. Meinasin unohtaa tämän liikkeen virittelyt, joten oma osani tässä oli taas huono, viime tingassa ehdin sanoa koiralle odota ja sitten liike alkoihin, kapula pomppi nurmella vähän turhan vasempaan, joten varman päälle piti ottaa ja sanoi hyppy ja heti perään hae. Hyvin haki ja hyppäsi, malttoi odottaa myös sivulle siirtymiseen käskyn.

Kaikkinensa olen todella tyytyväinen koiraan, itseeni olen pettynyt. Jatkossa on vaan pakko keskittyä täysillä kokeeseen, unohdettava tuomarin pisteet ja liikkeissä tapahtuvat virheet. Jos vaadin koiralta täydellisyyttä, miksi en ole itse esimerkkinä koiralleni. Miksi ajatus lähtee pois oleellisesta, kuten miksi keskimmäinen z-liike on usein väärä, nyt tätä ehtii pohtia, mutta miksi mietin sitä kehässä. Ja seuraavaa koetta ajatellen kehään meno, liikkeiden väli ja kehästä poistuminen on saatava hallintaan. Yritän lohduttaa itseäni, että jos tämä olisi helppoa, kaikki tekivät ykköstuloksia aina.

Lopputuloksissa oltiin luokkamme kolmasia, pisteitä kakkostuloksen edestä 243, jos ruudun nollaa ei olis, näyttäis loppupistemäärä ihanteelliselta. Kiva koe kuitenkin, paljon partistuttuja ja hyviä suorituksia.

Treenit valkkuryhmän kanssa

Melko pienellä tokomäärällä mennään kohti viikonlopun koitosta, mutta parempi olla tekemättä mitään kuin sössiä enemmän.
Tänään kuitenkin treenit Hakametsän jäähallin vieressä ja jottei elämä olisi liian tylsää, oli mukana 4 lasta, joista 2 omaa. Onneksi tämä kauhunelikko asettui melko kivasti kentän taakse olevaan leikkipuistoon ja saatiin hyvät treenit aikaiseksi.
Aron kertasi liikkurin kanssa suoran luoksetulon, luoksetulon viimeisen pätkän, merkin kautta ruutuun, tunnarin nurmella onnistuen melko mukavasti.

Tehtiin myös porukalla paikalla-olot ja istumista vain ihan hetki, paikkamakuuta vähän pidempään, muttei silti täyttä aikaa.
Aron tuntui käteen oikein innokkaalta ja virkeältä.

Itsekseni tein lopuksi seuraamista, vähän z-liikkeen kulmia, pari jäävää ja loppuun ohjattu nouto itse vieden kapulat. Tässä huono merkille meno, mutta hyvä kapulan haku. Joten näillä mennään. Huomenna Aronin pitäisi saada reippaasti liikuntaa, niin se pysyy toivottavasti lapasessa sunnuntaina.

Keskiviikon agi

Voi miten pimeetä, sateista ja myrskyävää, mutta onneksi meillä on kuivassa ja valoisassa hallilla agivuoro. Laura oli keksinyt tälle kerralle möllikisat. Saatiin tutustua rataan ensin 5 min ja sitten yksi kerrallaan tehtiin rata kahteen eri kertaan, Laura kellotti radat ja yritettiin olla virallisia.
Aronin rata meni suht mukavasti, paitsi kummallakin radalla tein kaksi kertaa saman virheen ohjaamisessa ja koira meni väärästä päästä putkeen. Lisäksi toisella radalla Aron teki sellaisen hyppyvirheen, että sillä on niin kiire mennä putkeen ennen hyppyä, ettei osannut ajoittaa yhtään hyppyään ennen putkea ja roiskasi riman törkeesti. Ja pari muutakin rimaa tippui, mutta en osaa sanoa miksi. Ja positiivisella vahvistamisella on vaikutuksensa, sillä Laura jakoi lakupatukat kaikille hyvistä suorituksista. Itse sain mainintaa hyvästä valssista muutaman hypyn välissä.

Kisan jälkeen katsottiin vielä rataa niissä kohdin missä parantamisen varaa on. Nyt meni jo tosi hyvin, ja putken oikeakin pää löytyi, kun Laura neuvoi miten ohjata, että onnistuu. Ja kun tein miten käskettiin, oma liike näytti ihan agilityohjaamiselta ja koira meni loistavasti :-) Selvää edistymistä taas havaittavissa, mistä on kyllä hyvä mieli. Kepitkin oli meidän radalla ja niissa verkot alussa ja lopussa, melko mukavasti sujuivat. Aron on kyllä syttynyt lajiin ja ehkä minäkin.

Vauhtitreeniä

Olen kyllä aika tavalla tohkeissani eilisestä, mutta pakko suunnata ajatukset seuraavaan koitokseen. Ensi viikonloppuna kilpaillaan nurmikentällä, joten hyvä syy oli pakata ruutuvälineet reppuun ja tehdä päivän lenkki kohti Kyötikkälän kenttää. Päätin jo etukäteen, etten tee tänään mitään nipottavaa, vaan tehdään nyt hauskat ja vauhdikkaat treenit.
Rakensin Kyötikkälän nurmikentälle ruudun sekä luoksetulomerkit. Aloitettiin suoralla luoksetulolla, josta palkka esiin vasta viimeisillä metreillä, pelkään sitä ennakointia, joten tällä viikolla vaan laukataan suoria luoksetuloja. Siitä jatkettiin sitten merkin kautta ruutuun, meni tosi hyvin ja lujaa, seis-käskyllä koira kävi suoraan maahan ja minun pitää taas muistaa, että vaikka koira menee kovaa ruutuun, ei oma käskyni tarvitse olla kova. No nostin koiran seisomaan kaukokäskyllä ylös ruudussa ja palkkasin ruutuun, koira ei ollut eturajalla, mikä on ihmeellistä :-) Sitten sama ruutu, mutta eri suunnasta. Nyt meni myös reippaalla laukalla merkille ja siitä tosi hyvin ruutuun, sanoin pienen seiskäskyn ja siellä se seisoi hyvällä paikalla ruudussa. Jes ja narulelun kanssa sitten hauskanpitoa.
Sitten vielä yksi ohjattu. Aron istuskeli lähtöpisteessä, kun minä leikin liikkuria ja vein kapulat omille paikoilleen, tänään oli vuorossa vasemman haku ja sekä merkki että kaari vasemmalle oli loistava. Ihan hirmu hyvä, joten tähän oli hyvä lopettaa tältä päivältä.

Aron tokokokeessa

Ja tänään taas lähdettiin tien päälle, kohteena Viiala ja piirinmestaruustokokoe. Lähdin hyvällä fiiliksellä matkaan, sillä olin etukäteen miettinyt lähes kaiken ja tietysti kisapaikallakin heti klo 9.00 ensimmäisenä. (Miten niin innokas?) No minä en yleensä jätä mitään viime tippaan tai täpärälle, kun elämän asenne on vähän sellainen, että elämä pitää olla hallinnassa ja tämä koskee kisa-aamujen omaa aikataulua. No takaisin asiaan. Tuomarina siis Timo Pussinen, hyväntuulisen oloinen miestuomari. Liikejärjestystä ei näkynyt koepaikalla missään, saatika z-liikkeen järjestystä, joten ihan pieni harmistus tässä. Sitten kun koe julistettiin alkaneeksi, saimme kuulla, että kaikki liikkeet tehdään putkeen ja z-järjestys on joku perinteinen. Mistä ensikertalainen voi tietää perinteisen? Tämä tarkoitti sitten järjestystä seiso-istu-maa.

Mutta liikkeet ja selitykset:

Paikka-istuminen 10, tästä olen todella todella iloinen.
Paikka-makuu 8½, tässä kävi maahan vähän vinoon ja kellahti vähän kyljellään kun palattiin piilosta kohti koiria.
Kehästä poistuminen ja näiden kahden liikkeen väli oli loistava.

Vapaana seuraaminen 8, tässä setä antoi kyllä ihan liikaa, en nimittäin saanut Aronille kerrottua millään, että nyt tehdään sadalla prosentilla töitä. Se haahuili ja katseli merkkejä, vasta hitaan seuruun ja juoksuosuuksien aikaan se alkoi seurata. Lisäksi se piippasi jossakin välissä. Mutta kaavio oli melko pitkän tuntuinen ja toistaalta ihan helppo.

z-liike 7, voihan höh sanon minä kun keskimmäinen asento meni väärin, koira jäi istumisen sijaan seisomaan, muuten ok.

Luoksetulo 8½, ihan mukava luoksetulo. Stoppikäskyn ajoitusta ja käskyn voimakkuutta pitänee vielä treenata, stoppasi kyllä ja meni maahankin, laukkasi välissä, ei muuta muistikuvaa tästä.

Ruutu 8, tässä mentiin kohti ruudun lähetyspaikkaa ja supisin kovasti Aronille että merkki ja ruutu, missä ruutu, koiran pää pyöri kun se katseli ruutua oikealta, juuri hetkeä ennen se näytti huomaavan, että ruutu on vasemmalla, hyvä, liike voi alkaa. Meni merkille ja ruutukäskyllä lähtikin ihan päinvastaiseen suuntaan, toppasin nopeasti ja uusi ruutukäsky, nyt pidin katseeni suoraan ruudussa ja vain toivoin, että koira menee sinne ruutuun. Menihän se ja loppu meni ihan meidän tasoon täydellisesti, makasi ruudun aika takana, mikä oli kiva juttu.

Ohjattu nouto 8½, voi kääk, nyt tää pirun liike. Arvonnassa saimme oikean ja kiltisti odoteltiin liikkurin kävelyt, lähti merkille, mutta omaan makuun huono merkille meno, koiran kuono oli kohti oikeaa ja jos tuosta olisi pitänyt hakea vasen, ei olisi varmastikaan onnistunut, mutta annoin käskyn oikea ja hyvin lähti. Reippaasti tuli kapulan kanssa, mutta Aron ei vielä osaa tulla oikealta kapulan kanssa suoraan eteeni, joten pistemenetys siitä, että istui vinossa edessäni.

Metallinouto 8, onneksi valitsin sittenkin keskikokoisen metallikapulan, sillä tämäkin oli hurjan painava kapula, se isoin vaihtoehto oli kai tosi iso ja painava. Kaikki meni mielestäni tässä muuten nappiin, mutta ennakoi sivulle siirtymisen heti luovutettuaan kapulan.

Tunnari 8, hyvät haistelut, aloitti rivin oikealta ja haisteli siihen asti kunnes oli oman kohdalla, nosti ja toi sen. Ei mitään muistikuvaa, että mistä pistevähennys.

Kaukot 8½, tässä tehtiin ihan meidän tason suoritus, siinä nimittäin menee kai pikkasen vinoon seisomisesta maahan ja sekä seisomisesta istumisessä ei työskentele vielä riittävän hyvin taakse. Edestä päin näyttää tekevän oikein, mutta jo viikko sitten treeniseura huomaa tämän sivusta.

Yhteispisteet siis 265,5 ja ykköstulos. Meidän ihka ensimmäinen. Voiko tämä olla mahdollista? Aronista ehkä saattaa tulla tällä menolla vielä joskus Tva :-)

Olen todella tyytyväinen Aroniin, kyllä se vaan on minulle se maailman paras ystävä ja koekumppani. Tehtiin tosi hyvä sarja putkeen näitä liikkeitä ja tästä on oikein kivaa jatkaa treenailua kohti seuraavaa koetta, mikä onkin viikon päästä. Treenattavaahan kyllä löytyy ja erityisesti liikkeiden välissä oli ajoittain pulassa, näitä pitää harjoitella. Ja tuo seuraaminen oli todella hukassa meiltä, joten olisi ihan kiva, jos löytäisin siihen paremman asenteen.

Piirinmestaruuden vei Hanna-mari Ikonen ja bordercollie Tosi, jotka tekivät ihailtavan hienon suorituksen. Pia ja Tupla saivat piirinmestaruuspronssia hyvällä suorituksellaan, onnea heille vielä! Joukkuemestaruuden vei tänä vuonna Npkh:n joukkue, joten ensi vuonna kisaillaan Nokialla. Toiseksi tuli Tamskin joukkue ja kolmantena Tavesin joukkue, missä oltiin Aronin kanssa. Pitkä päivä oli, aurinko paistoi, näin paljon treeni/koiratuttuja ja kaiken kaikkiaan superhieno päivä. Olipas kaikenkaikkiaan jännittävä viikonloppu. Kiitos kaikille meitä tukeineille, voin olla todella onnellinen, kun minulla on osaavaa taustatukea, kiitos taas Pia P sekä Sari K. sekä hyvä Tamskin tokovalmennusryhmä. Kiitos Riikka ja Outi ihanasta Aronista!

Aron luonnetestissä

Kyllä mua vähän jännitti, vaikka ihan turhaa se oli. Aron selvisi luonnetestistään ihan reippaasti ja nyt tämä testi on nähty ja koettu.
Tuomareina Jorma Lankinen ja Lea Yli-Suvanto, testipaikka Janakkala.

Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma +++
yht 185 Hyväksytty

Onneksi testi on videolla :-) Kiitos Riikalle kuvauksesta, koskahan sen kehtaa katsoa, sillä pakko tunnustaa, että kun aluksi Lankinen kyselee millaisessa laumassa Aron elää, meikä sopertaa kaikki Teddyä myöten olevat partikset. Onneksi kai lopulta selviää, että Aron perheen nuorin koira kolmen uroksen laumassa, joka haastaa vanhinta nykyään joka päivä.
Keppileikissä Aron oli mukana, murisi ja taisteli, mutta tuomarit toivoivat ripauksen lisää potkua taisteluun. Puolustushalua Aron ei osoittanut testissä ja onhan sen elämä ollutkin sellaista, että sen ei ole sitä tarvinnut osoittaa, huonoja kokemuksia sillä ei ole oikein mistään, ellei muistella muuten yhtä paimennuskertaa, jossa se totesi, että pidä lampaasi, kun yritin pakottaa sitä kiertämään lampaita molempiin suuntiin melko voimakkaasti. No kysyinkin Lankiselta, että toivotaanko bordercollielle puolustushalua, mutta mitä se vastasikaan, on videolla. Vierivästä tynnyristä Aron ei tainnut pahemmin säikähtää eikä se ilmeisesti osoittanut mitään erityistä, kun sen ohi sitten rämäytyksen jälkeen käveltiin. Pimeässä huoneessa se lähti minua ilman apuja etsimään, tuli rauhallisesti koko ajan eteenpäin, sen näin taskulampun valokeilasta. Ihan kuin Aron olisi yrittänyt jäljestää minua siellä, sillä sen kuono meni maassa ja positiivisesti ilahtui minut löytäessään.
Hieman pehmeästä luonteesta olin samaa mieltä samoin luoksepäästävyydestä. Laukausten ääni oli mielestäni ihan järkyttävä, Aron kuuli ne, mutta ei kai siinä sen ihmeempää ollut kun varmaksi koiraksi tuossa näkivät.
Lankisen loppupuheenvuorossa kehui Aronia kauniiksi, lisäksi kyseli, että yllättikö mikään osuus minua. Eipä juuri, Aron oli juuri sellainen kuin se on. Kehuivat minun saaneen hyvän harrastuskoiran ja jos jokin menee pieleen, pitänee katsoa sitten vaan peiliin.

Eli sangen mielenkiintoinen kokemus. Aronin sisko Loisto meni aikas samaan tapaan ja lopputulos oli muutaman pisteen pienempi. Kuitenkin lopputuloksena oli hyvät harrastuskoirat, jotka eivät suuremmin kuormittuneet testistä. Kun vertaa testitulosta Jimmyyn (114 ja laukauskokematon), on hauska huomata, että Jimmyllä on aikanaan ollut +3 puolustushalu, mutta toimintakyky on ollut pieni -1. Tuo toimintakykykin on harrastuskoiralle aika tärkeä juttu.

Takaa ja kepit!

Eilen oli töissä jotenkin pipo kireellä, joten mikäs paremmin auttaa kuin liikunta. Töiden jälkeen kävin juoksemassa Aronin ja Elviksen kanssa Varsamäessä lenkin. Koska Aron yleensä juoksee kanssani vetövyö,valjaat ja joustohihnassa ja toimii näillä kovin etuvetoisesti. Tänään annoin sen juosta vapaana koko matkan ja Varsamäki antaa hyvät puitteet tuolle. Siellä siis hölkkäilin 8.5 km vajaan tunnin verran ja sangen tyytyväisinä Elvis ja Aron hommaan olivat.

Parin tunnin huilaus kotona ja eikun keskiviikon treeneihin. Hullun hommmaa lähteä pimeään syksyiltaan ajamaan kohti Tamskin tallia, mutta oli kyllä sitäkin palkitsevampaa. Lauran treeneissä ollaan varmaankin joka kerta tehty esteiden hyppelyä takaakiertona, tämä oli joskus niin kamalan vaikeeta, mutta nyt tuntuu, että hyvin sujuu. Aronin voi lähettää kaukaakin takaakiertoon ja näin saa itse etumatkaa seuraavaa estettä ajatellen. Tehtiin eilen sangen monta takaakiertoa ja sujuu! Pimeän suun putki oli tänään radan yksi kohta, jota tehtiin useamman toiston ajan, mutta lopulta sain ohjattua koiran toimimaan oikein. Voi että miten kivaa.

Pitkästä aikaa tehtiin myös pujottelua, kun vihdosta viimein verkot olivat palautuneet tallille, kiitos Miinun serkku! Silloin kun Jimmyn kanssa aikanaan tehtiin agia, naksuttelin sille pujottelun ja kyllä sen kanssa tehtiin paljon töitä. Aron sen sijaan on opetellut kyseistä hommaa verkkojen avulla, jestas miten nopeasti sillä saa pujottelun aikaan. Nyt meillä oli varmaan 2 kk väliä edellisestä kepit-treenistä ja Aron muisti ne silti, tehtiin monta toistoa ja Laura vähensi verkkoja niin, että lopuksi verkkoa oli vain alussa ja lopussa eikä Aron mitenkään reagoinut verkon vähennykseen, pujottelun tekniikka on aika hyvin sillä näköjään selkärangassa. Olen niin tohkeissani tästä. Mun ei tarvitse olla näyttämässä mistä kepeille mennään sisään ja voin hyvin jättäytyä jälkeen ja antaa Aronin tehdä itse ratkaisut, samoin voin kulkea niin oikealla kuin vasemmalla puolen, putkiaivoisesti Aron tekee omaa tehtäväänsä.

Pikaiset kotipihan treenit

Eilen tuli kisakirje tulevaan viikonloppuun. Mennään siis tokon piirinmestaruuskokeisiin Aronin kanssa ja ensimmäinen kerta evl-luokassa tulee jäämään varmasti mieleen. Mukaan on ilmoittautunut yhteensä 16 koirakkoa, järkky määrä :-) Ja monta sellaista hyvää koirakkoa vielä, jotka on ennenkin tehneet tuota. No tällä viikolla on oma psyykkaus menossa, joka sisältää iskulauseita; "muista nauttia joka hetkestä" "anna koiralle mahdollisuus onnistua ja tee niinkuin treeneissä" tai "tästä kokeesta se nyt alkaa". Kaikenlaista mahdollisimman positiivista ja eteenpäin suuntaavaa. Tosiasiassa meille kummallekaan ei ole tuo evl-kokonaisuus vielä oikein selvillä, joten toivon peukut pystyssä, että liikkeet tehtäisiin kaikkiaan kolmessa erässä. Jos kaikki yksilöliikkeet tehdään putkeen, on oma keskittyminen koetuksella. Ja mietin kuumeisesti, että mitä mä teen tuntia ennen koetta, minkälainen liikunta lauantaina luonnetestin jälkeen on sopiva. Otanko tunnarin koepaikalla ja missä välissä? Huh, sanomattakin selvää, että iso juttu meikäläiselle, pieni juttu ehkä niille muille. Olen kuitenkin päättänyt, että vaikka ei ihan onnistuttaisi parhaalla tavalla, en aio itkeä sitä, että ollaan huonoja. Lähdetään tekemään treeni, josta jää erityisesti hyvä fiilis koirallle. Mutta parhaamme mennään tekemään tietysti.

Tänään oli treeniaikaa meillä ehkä vartin verran. Pääsin kolmelta töistä ja neljältä tuli Terhi hieromaan Aronin. Joten pikainen korttelikierros alle ja sitten pikkutreeni kotipihassa.
Ensin hyppynoutoa. Koska tuleva tuomari on tarkka käskyjen ajoituksesta hyppynoudossa, taktikoin ja annan vain yhden käskyn. Eli kapulan heitto ja pelkkä hae-käsky. Testailin tarvitseeko Aron sen hyppy-käskyn ennen sitä ja tulos oli, että ei tarvitse. Suorittaa koko noudon yhdellä käskyllä. Tuli kapulaa kalisuttamatta eteeni istumaan, mutta ennakoi sivulle siirtymistä. Joten treenattiin sitten tätä, että vaikka otan kapulan ja lasken sen sivulleni, pitää vielä senkin jälkeen istua ja mielellään tuijottaa minua. Takaa-käsky sujuu ääneti :-)

Sitten tunnareille. Naapurin Nina sai kunnian hajustaa kapuloita, laitoin 12 kpl 3 eri riviin ja se oma sinne keskimmäiseen riviin. Aron haisteli rauhassa kaikki 12 kapulaa ja nosti sen oman, joka tuli vasta ihan lopussa sen nenän kohdalle. Hyvä tuonti ja hieno juttu!!

Sitten ohjattu vasen. Lähetin koiran merkille, mutta eka merkille meno on säälittävä ja toinenkin, kolmannessa vasta laukkasi kunnolla ja vaatii vähän suullista hetsausta. Tästä hyvä vasemman haku.

Lopuksi jääviä, joista ensimmäisellä istu-käskyllä meni maihin. Loput asennot oli hyviä ja otin seuruuseen aina lennosta, ettei ääntely vaan nyt tulisi istumisesta liikkeelle lähtiessä esiin.

Sitten pitikin jo lopettaa, kun Terhi oli ihan just tulossa. Hieronnassa Aronilla oli pari jumia selässä, jotka aukesi käsittelyssä, varsinkin etupään käsittelyssä Aron oli levoton, joten Terhi sanoi, että huomaa meidän tehneen juoksulenkkejä, joissa Aron on etuvetoinen. Sitähän se on ja juoksee itseään säästämättä. Nyt neuvoksi, että yksi juoksulenkki viikossa ja itse ajattelin, että enemmän metsälenkkejä vapaana, jossa koira saa omaan tahtiin laukata mättäältä toiselle. Ja saatiin myös vähän koiran selän venyttelyohjeita juoksulenkin jälkeiseen hetkeen, Aron venyttelee kyllä eteen ja taaksepäin, mutta sivusuuntaiset liikkeet olisivat nyt tarpeen. Hyvä kun Terhi kävi ja onneksi hieronnassa ei tullut vastaan sen huolestuttavampaa.

Onko elämä vain tokoa?

Otsikon mukaan päätin, että yritetään treenailla jotain muutakin, joten aamusta Varsamäen ihaniin metsiin.

Esineruutu: Tallattiin Elviksen kanssa ruutu huolellisesti ja sitten vietiin Aronin kanssa 4 esinettä ruutuun, molempiin takakulmiin, keskelle ja vasemman laidan puoleen väliin. Teemana mielikuvaruutu osa 1/5. Aron tekee nyt 5 mielikuvaruutua ja kuudes ruutu on sitten tsekkaus, että auttako mielikuvat. Tänään ruutu oli ihan huippu, 4 pistoa ja 4 esinettä, paineli ihan suorana minne näytin. Oli siis super!

Jälki: Vanheni 1½ h ja matkaa 0.97 km, 4 keppiä. Tuo pituus ei ihan pidä paikkaana, sillä sport-träkkerin kaaviossa näkyy joku ihmeen edestakainen syherö, jossa olisin muka ylittänyt tien, mutta ihan pelkkä kulma siinä pitäisi olla. Hirveesti hirvikärpäsiä, hirven jälkiä eikä hirviä. Kaksi polun ylitystä, jonkin verran kulmia.

Jäljen ajo: lähti janalla viivasuorana, reagoi hyvin jälkeen, täydellinen takajälki, jota ajoi voimakkaasti, liinan päässä sanoin ääneen että takajälki. Aron vaihtoi suuntaa ja sitten mentiin. Aron ajoi todella hyvin ja kaikki kepit löytyi, kulmat hyvin, kulki loistavasti jäljen päällä, ei yhtään ylimääräistä ympyrää. Joten olin enemmän kuin tyytyväinen Aroniin, takajälkeä ei nyt jaksa ressata.

Kotipihassa: kaksi ruutuun menoa, hyvin laukkasi mun valkoisilla nauhoilla ja oransseilla tötteröillä varustetun ruudun keskelle. Lähetän salaista telepatiaa ensi viikonlopun kokeen järjestäjälle, että olisipa hyvin merkattu ruutu, please.
Ja muutama liikkeelle lähtö seuraamiseen, piippaa. Suullisella kehumisella rauhoittuu, meillä selvästi epävarmassa tilanteessa tämä kohta. Nyt ei siis namia tai palloa tuohon, vaan suullinen kannustus.

Tokottelut Pirkkalassa

Tänään piti olla jälkipäivä, mutta meidän sovittu jälkiseura lepää tämän viikonlopun (tsemppiä Hanna ja Hui: teidät tuntien lepääminen ei ole helppoa) joten lauantai ilman mitään suunnitelmia, outoa. Päivä lähti kuitenkin hyvin käyntiin pitkällä lenkillä Varsamäessä, mun suosikkipaikka, jossa en ole käynyt puoleen vuoteen, koska siellä tehtiin maakaasuputkitöitä. Nyt näytti rauha taas laskeutuneen Varsamäen metsäautoteille. Petteri lähti pyörän kanssa mukaan ja minä kävellen. Aron paineli koko lenkin kauheeta vauhtia Petterin pyörän mukaan. Jimmy olis pitänyt jättää kotiin, mutta en raaskinut, katsoin jo puolessa välin lenkkiä, että se kulkee epäpuhtaasti, mutta oltiin kaukana autosta ja reipaasti se kulki noin 10 km lenkin. Nyt se ontuu :-(

Tokoseuraa ilmeni sitten Pirkkalan suunnalla, siellä Kati, Anu ja Talasmäen Anne treenailivat ja päästiin porukkaan. Olin tosi ajoissa paikan päällä, joten käytiin Aronin kanssa kävelyllä sekä otettiin yksi tunnari verryttelyksi. Itse treenissä tapahtui seuraavaa:
-ruutu, tässä ruutu oli vaikea bongata. Punaiset merkit ruohon seassa, Aron oli ihan muualla kuin ruudussa. Lopulta kun ruutu löytyi, Anne huomasi kuinka Aron jarruttaa eturajalla vaikka lelukin on ruudussa. Vinkiksi ruudun paikan hakuja. Ja ehkä huomenna pari helppoa ruudun bongausta, että usko säilyy tässä liikkeessä.
-z-liike, nyt seuruu taas kerran pilalla. Mitäs hinkkasin eilen. Joten ensin seuruuta pelkästään z-kuvio, mutta vaikeeta oli. Viikko sitten seuruu oli loistavaa, nyt ihan kauheeta. Olen elävä esimerkki, kuinka pilaat koirasi motivaation! Mutta aloitetaan taas huomenna vaan siitä, että kontakti pysyy lähdössä. Itse asennot tehtiin tänään seiso-istu-maa ja jostain syystä taas keskimmäisessä asennossa tulee virhe, nyt teki istumisen menemällä maahan. Sitten aloitetaan koko liike alusta ja itse asennot onnistui, seuruu ei eikä kulmien tekeminen. (Hyvä luoja että osaan olla koiralleni huono ohjaaja).
-tunnari, kuukauden paras kisamainen tunnari, jess!!!! Kapulat rivissä, oma 7 kapula oikealta, haisteli ne kuusi ensin, sitten oman kohdalla haisteli, vertasi hajua kapula 8 ja päätyi omaan, toi sen suht ok ja ekan kerran ennakoi takaa-käskyäni. Mutta yllättävän helposti on ostanut uuden takaa-käskyn :-)

muistaakseni tauko tässä välissä

-ohjattu, Anu vei kapulat, merkille meno vähän pliisu, haettin oikea ja haki hyvin. Huippua! Erikseen merkille meno tämän jälkeen kapuloiden ollessa näkyvillä ja teki loistavan merkin, joten tähän lopetettiin tämä liike.
-luoksetulo, eka suora, hyvä laukka. Sitten vain loppuosa, koira maassa ja siitä tänne, tuli hyvin, käskyn jälkeen odotti kauniisti ja sitten takaa-käsky, jee se osaa!
-lopuksi muutama liikkeelle lähtö, nyt kontakti paranee, mutta piippailu lisääntyy. Yksi liikkeelle lähtö loppuun, missä kyllä piippasi lähtiessä, mutta seurautin suoraa hetken ja sitten palkka. Vaikeeta oli!

Oli kyllä kuitenkin hyvä treenit, sillä sain taas pari juttua mietittäväksi liittyen näihin Erityisen Vaikeisiin Liikkeisiin, kiitos treeniseura!!

Valmennusryhmä treenasi

Torstaina Aron sai treenivapaan päivän. Liikuntaa vähän harrastetttiin, sillä työpäivän päälle lähdin saman tien lenkille, jossa juostiin 45 min, matkaa 7,4 km ja loppujäähdyttelyihin kävelyä 25 min. Mun kunto alkaa nousta, sillä juokseminen sujui kevyesti ja koirat oli tyytyväisen oloisia.

Tänään sitten valmennusryhmä kokoontui eteläpuistossa, meitä oli ekan kerran kaikki paikalla, samoin tavoitteellisesten ryhmä sekä yksi aksaryhmä treenasi myös, joten kerrankin kunnon häiriöt. Piirinmestaruustokoissakin on kaksi kehää yhtä aikaa, joten loistava ajoitus tämä yleinen treeni-hurmos perjantai-iltana.

Aron aloitti luoksetuloilla, työn alla laukkaaminen ilman apuja ja ennakointeja. Oikein hyvää harjoitusta, yhdessä kohtaa Aron seisoi luoksetulosuorallaan seisomisasennossa ja viereissä kehässä juuri kehoitettiin ruutuun, Aron kuuli ja vähän värähti, mutta malttoi odottaa minun käskyä :-)

Jatkettiin seuruulla, tehtiin ensin seuruuta, että liikkuri Kati liikkuroi ja me ei välitetty siitä. Tästä Aron selvisi hyvin. Piippailua esiintyy paikallapyörimishässäköissä ja kyllä tuo piippailu on minulle vaikea juttu. Jos nyt lähden kieltämään sen, kärsii seuraaminen juuri ennen koetta. Näin kävi Pieksamäen kokeen kohdalla, kun juuri paria viikkoa ennen ärähdin siinä kohtaa, missä pitäisi peruuttaa sivullani. Eihän siitä hyvä seurannut, joten paras ottaa ehkä linja, ettei näin viikkoa ennen yritä karsia sitä pois vaan yritän löytää meillä mahdollisimman tasaisen mielentilan ja todeta, että näillä mennään. Kotipihassa seuruutin Aronia vielä pitkään, tästä selvästi alkaa edistämään, joten olisko parempi antaa olla.

Treenikentällä jatkettiin tunnareilla, ensin kolme kasaa, Aron teki haistelut ilman hihnaa, ekan kasan haistelusta naks, toisessa kasassa se nopeasti haistoi, että oma ei ole ainakaan täällä ja jatkoi kolmannelle, mistä poimi kauniisti oman. Sitten jatkettiin koemaiseen tunnariin, mutta otti oman viereisen kapulan, kun sanoin, että haepas oma, kävi hakemassa. Tehtiin kokonaan uusi tunnari, jossa kapuloita kahdessa rivissä ja enemmän kun normissa, nyt hyvä haistelu ja työskentely. Tästä Aron tauolle.

Tauon jälkeen jatkettiin ohjatulla. Vein koiran merkille ja haettavana vasen, vasen oli vielä siellä 8 metrin etäisyydessä, mutta teki täsmälleen samanlaisen vasemman haun kuin keskiviikkona, oli siis todella nopeasti keskikapulalla ja josta takaisin merkille ja sieltä vasta sen oikean vasemman kapulan luokse. Tehtiin tämän päälle pari onnistunutta tuomalla vasenta kapulaa vähän alemmas kuin muita. Mutta kuten viimeiset 2 kk, Aron katselee liikkuria ja tämä häiritsee keskittymistä. Kertakaikkisen vaikea liike, miksi en aloittanut tämän liikkeen säännöllistä treenaamista jo 2 vuotta sitten?

Jatkettiin ruudulla. Nyt kentällä oli ihan ekstra-vaikea ruutu. Sen oikealla laidalla kulki kehänauha, ehkä 1.5 m etäisyydellä ruudusta. Kokeessahan tuo ei olisi sallittu, mutta treeniryhmäläiset halusivat treenata sitä, ettei kehänauha vaikuttaisi koiran toimintaan. Kehänauha kulki myös ruudun takana, mutta siellä noin 3 metrin etäisyydellä. Kehänauhan laidalla oli paljon noutokapuloita ja muuta sälää ja itse ruutu oli punaisin nauhoin/ merkein siellä, kehänauha valkoinen. Eli vain mestari hahmottaa tuossa ruudun. Joten helpotin treeniä ja käytiin ensin ruudussa ja kerroin, että tässä on ruutu, sitten koira merkin kautta vauhtiin, mutta näytti siltä, että Aronilla oli todella haastetta, laukkasi ruutua kohti vähän banaanina ja kulki kehänauhan ulkopuolella, kun haki katseellaan mihin oikein laukata. Taas helpotettiin ja näytettiin, koira jäi merkille ja minä kävin ruudussa, nyt osasi mennä suoraan sinne tyhjään ruutuun, vähän eteen jäi, mutta oli ruudussa ja se oli nyt pääasia.

Tähän päälle pari pelkkää merkille menoa, nyt oli hauskaa :-)

Ihan lopuksi tein itsekseni vähän vielä ohjattua, nyt löytyi se vasen. Ja yhden tunnarin, sillä sain Sannalta hyvän kasan kerran käytettyjä tunnareita. Aron katseli, kun tein sille näillä kapuloilla kahden rivin tunnarin. Se oma oli siellä toisessa rivissä, Aron haisteli tosi hyvin ja toi sen oman. Voi miten hieno suoritus!! Tähän oli hyvä lopettaa.

Kaikkiaan en nyt tiedä mikä on viisasta tehdä viikkoa ennen koetta. Olisi niin paljon treenattavaa, mutta molempien mielentila olisi hyvä saada mahdollisimman myönteiseksi, sillä muuten tästä ei tule yhtään mitään.