Tokopäivä Pro Caniksessa

Kiva päivä takana Mouhijärvellä. Oltiin tokon valkkuryhmän kanssa viettämässä tokopäivää Pro Canis-hallilla ja Marian koulutettavana. Aamulla aloitettiin, päivällä pidettiin nyyttärihenkinen ruokatauko ja sitten taas jatkettiin. Kaikki treenasivat kolme kierros sekä paikallolot siihen päälle. Meidän tokoryhmä on hirmu kiva ja sangen hauskaa oli. Kouluttaja-Maria on kyllä tosi hyvä, sillä ihan jokaiselle ja jokaiseen ongelmaan tuli rakentavaa palautetta. Joten olen oikein tyytyväinen tuohon päivään.

Ihan aluksi oltiin mukana Helga-gorgin ryhmäongelmassa, sillä Helga menee näissä evl-paikallamakuukäskyissä muiden käskyllä maahan, samaahan Aronilla on joskus ollut, joten oltiin treenissä mukana. Laitettiin koiria vuorotellen maahan, Maria sanoi maahan ja me palkkailtiin koiriamme sen mukaan mitä ansaitsivat. Aron oli pätevä ja eikä tehnyt mitään muiden käskyjen toimesta. Sitten melko perään tehtiin Elli-westien treeniongelmaa, joka oli istuminen ryhmässä, Elli sai ryhmää ja Aron istui oikein hyvin.

Omissa ongelmissa aloitin seuraamisella. Jouduin heti sanomaan Aronille ensimmäisellä askeleella piippaamisesta ja Maria totesi, että huomautuksistani huolimatta se ei ole oppinut olemaan hiljaa. Jos Aron haukkuisi tai voimakkaammin ääntelisi, olisi siitä helpompi huomauttaa, mutta Aronin ääni on sellainen kurkusta tuleva piip, jota koira ei Marian mielestä itsekään oikein tiedosta tulevan. Samaa olen itsekin ajatellut, mutta jotenkin se piip on saatava pois. Marian treeniajatus tuohon ongelmaan oli se, että nami kädessä imutan käännöksiä oikeaan tai vasempaan, eli todella autan sen onnistumaan. Näin ääni ei tule, kun keskittyy siihen namiin. Tähtäimenä on mielentila ja suoritus, missä ei kuulu ääni. Sitten samaa namikädessä, mutta käsi ei mitenkään houkuttele ja nyt hitaita laiskoja askeleita eteenpäin tai käännöksiä. Jos tulee piip, sanon höpsistä ja autan onnitumaan namilla. Ja näitä tehtiin. En saa hosua käännöksissä ja oma käytökseni pitää huokoa rauhallisuutta ja varmuutta. Ylipäätään Maria sanoi Aronista, että sen saa tosi helposti nousemaan, jota voisin miettiä mm. palkkaustavoissani. Ja Maria kertoi, että mielentilanmuutoksiin menee ainakin puoli vuotta, että saan tuon ajatuksen laskemaan. Mutta onneksi meillä ei ole nyt mikään kiire.

Seuraavalla treenikierroksella ihmettelin, miksi kokonaisessa z-liikkeessä Aron epäonnistuu yleensä aina yhdessä asennossa, useimmiten se on istuminen, erityisesti koetilanteessa. Tehtiin vähän koirakokeita, ensin yksittäiset asennot läpi, sitten kaikki kolme asentoa, joista palkka vasta viimeisessä. Ja viimeinen harjoitus kertoi sen, mikä edellisissä näkyi. Tässä viimeisessä harjoituksessa piti jokaista asentoa naksutella mahdollisimman tiheästi 30 sekunnin ajan. Eli kuinka monta maahanmenoa saan 30 sekunnin aikana, entä seisomista tai istumista. Ensin käsky, koira toimii, naks ja nami, ja kun koira nielaisee namia tulee jo uusi käsky. Näistä näkyi, että maahanmeno oli vahvin, sitten seisominen, Istuminen oli kaikkein vaikein. Tämä vaati käsivahvisteen suullisen käskyn lisäksi. Yksinkertainen testi. Nyt meille tuli ohjeeksi vahvistaa tietty kaikki asentoja, mutta erityisesti tuota istumista. Maria heitti haasteeksi, että koitan keksiä mitä kaikkia vaihtoehtoja voin tehdä samaan aikaan kun sanon istu. Tavoite on, että koira istuu aina käskyn kuullessaan oli oma sijaintini sitten tuolilla, lattialla, sohvalla jne. Ja sitten tuolla 30 sekunnin testillä voi testata miten vahva käsky onkaan. Erittäin hauska ja yksinkertainen vinkki.

Kolmannella kierroksella Aron teki tunnaria.

Kisamainen rivi, jossa Maria oli laittanut kapulan rivin ensimmäiseksi. Oma ajatus oli, että Aron nappasi nyt väärän, eihän se voi olla rivin eka. Mutta toi siis oikein kapulan minulle. Hyvä Aron. Meni kapuloille tosi rauhallisesti, haisteli rauhallisesti ja lopulta nosti sen oman. Maria sanoi, että kaiken kaikkiaan hyvä suoritus. Palautusvauhti olisi ehkä voinut olla parempi, mutta edelleen Aronin koulutusvaihe on sellainen, että tärkeintä oli saada se vain bongaamaan se oma. Ja tähän meidän pitää tehdä varmuutta vielä ainakin puoli vuotta, ennen kuin taas alan kokeilemaan, että onko sen tunnarikäytös nyt vahva esim näillä tosi vaikeilla tunnareilla, kuten hypyn kautta tunnarille.

Nyt kuitenkin haluttiin tehdä vielä astetta vaikeampi tunnari, jossa tehtiin yksi liike alle ja palkatta ja sitten lähetys tunnareille. Tehtiin meille varma liike ruutu- kokonaisena settinä ja siitä siirryttiin tunnariliikeeseen suoraan. Itse ruutu oli ihan siisti kokonaisuus, melko rauhallinen, mutta virheetön. Siitä tunnarille, joka jännitti minua. Kääk tunnarikapulat ympyrällä, nyt voi tulla virhe. Aron teki hyvää työtä ja toi oman. Jes! Maria sanoi, että Aronin käytös kapuloilla on hyvä, se rauhallisesti haistelee ja malttaa etsiä. Tähän voin olla tosi tyytyväinen. Jatkossa pitäisi vaan pitää yllä nyt puoli vuotta onnistuneita tunnareita, joita voi sitten vaikeuttaa tekemällä alle liikkeitä palkatta. Mutta pääpaino pitää olla siinä, että koira tuo sen oman.

Lopuksi ryhmässä paikallamakuu. Aron oli rivin keskellä, vieressä oikealla Senni-flätti ja vasemmalla Eli. Itse alas ja ylös-menot meni hyvin. Oltiin piilossa varmastikin se 4 min ja Maria oli sillä välin kävellyt koirien välissä. Liikkeen jälkeen Maria kertoi, että Aron oli vähän yrittänyt urosmaista silmäpeliä Sennille, se oli vähän heiluttanut häntää ja katseella vikitellä. Elliä se ei ollut katsonut missään vaiheessa. Ei ollut noussut paikoiltaan ja luopunut sitten Sennistäkin, kun Senni ei ollut näihin kutsuihin vastannut. Ylipäätään Maria sanoi, että heti sen jälkeen kuin lähdin, oli Aron ollut vähän huolestuneen ja levotoman oloinen ja sen jälkeen tämä Sennin kohdistuva käytös. Miettiin, että johtuiko siitä syksyisestä paikallaolotapahtumasta, että nyt kun oli rivin keskellä, oli tullut vähän huolestuminen. Onneksi Aron nyt kuitenkin huomasi, että mitään ei tapahdu ja kannattaa vaan olla rauhassa maaten. Ja onneksi meillä on hyvä ja turvallinen ryhmä, missä voidaan työstää tätä, että paikallamakuu on meille ihan ok liike.

Kiitos valkkuryhmäläiset ja kiitos Pro Caniksen Maria. Päivä oli antoisa, sillä muiden treeneistäkin saatiin taas paljon kaikkea uutta ja vanhaa. Laitan kuvasatoa kaikista koirista huomenna myös valkkuryhmän blogiin.

Tehokas torstai

Ensin kolme koiraa lenkille, sitten kahden koiran pesu, tokotreenit Aronin kanssa, ajelut agitreeneihin, verryttely, agitreenit, jäähdyttelyt. Huh siinä siis tiivistetysti päivän ohjelmaa.

Tokoilin itsekseni Suoraman kentällä, menin nurmelle, kun ei huvittanut hiekkaistaa sateisella kelillä kaikkia treenitavararoita. Kävin rakentamassa ruudun valmiiksi ja idarin merkit. Naapuri käveli tässä vaiheessa kentän ohi ja tokaisi " sää se sitten jaksat" ja tuohan on oikein mieltä ylentävää, mutta eihän me olla edes pitkään aikaan tokoiltu. Otin Aronin autosta ja ensimmäisen kerran ikinä se tuli todella kauniisti kanssani kehään. Palkkasin sen pallolla tästä ensimmäisessä liikkeenaloituspaikassa. Sitten virittelyt merkki ja ruutu, Aron meni lujaa merkille, jopa niin, että tassut lipsuivat märällä nurmella, merkki hyvä mutta ruutua ei tahtonut löytyä. Kävelin ruudun ja merkin puolen väliin ja koira odotti merkillä, tämän jälkeen vasta bongasi ruudun ja hyvin meni ruutuun sisään, paikka ruudussa oli melko takana. Uusinnalla merkki ja ruutu, nyt päästin heti merkiltä ruutuun ja ruutu löytyi hyvin. Loistava suoritus.

Sitten seuraamista, tein liikkeellelähtöjä ja ehkä kaksi liikkeelle lähtöä piti aloittaa alusta ja näissä sanallinen selkeä huomautus, että ääni ei ole meidän juttu. Aron otti tästä heti opiksi ja teki hyviä lähtöjä. Tehtiin erilaisia pätkiä idarin merkkien ympärillä. Yksi seuruu koko z-läpi ilman pysähdyksiä, teki hyvin ja hiljaa, seuraamispaikka on vähän edessä.

Sitten kertamisimme jäävät, joissa ensin istuminen ok, sitten seisominen mutta istui käskyn kuulleessaan, uusinnalla ok ja lopuksi maahanmeno, tämänkin hyvä.

Lopuksi ehkä maailman paras luoksetulo, tässä jätin koiran maahan keskelle kenttää, itse kävelin ihan hiekalle asti ja kutsuin tule-käskyllä luokse. Tuli todella kovaa, jarrutti vauhtia paria laukkaa ennen ettei törmää päin ja istui kauniisti suorana edessäni. Tää oli niin hyvä, että sai palkaksi patukan ja valtavasti kehuja hyvästä suorituksesta. Tähän oli hyvä lopettaa.

Illan agissa oli rata 25 esteen kera, siinä radassa oli kivoja kohtia ja olisin enemmänkin halunnut niitä treenata, mutta kello kävi ja muiden vuorokin oli. Anu on niin pitkämielinen ja Aron hyvin innokas. Suurin kompastuskivi on ehkä se, etten pysty muistamaan noin pitkää rataa, joten välillä tulee kohtia, että rata hukkuu mielestäni ihan kokonaan. Ei reilua Aronille, mutta olen päättänyt olla armelias itseäni kohtaan ja iloita pienistäkin radan pätkistä, missä osaan toimia oikein. Ehkä joku persjättö tänään saattoi kohdata meidän oikein. Kuitenkin hyvä mieli ja ehkä tässä taas tekee mieli myös treenata yksittäisiä juttuja lisää tuossa lajissa.

Samoilla teemoilla vaan jatketaan

Päivän treenisaldona seuraavaa:

Esineruutu Aronille, tallaamassa mukana Jimmy ja Elvis ja jätettiin 4 esinettä ruutuun. Tein vähän leveämmän ruudun kuin yleensä, mutta maasto oli sellainen tasainen kuusikko kohta. Esineitä ruutuun, mutta hyvin kauaksi toisistaan ja eikä ihan nurkkiin. Aron oli hyvin innoissaan ja neljällä pistolla kolme esinettä. Ensimmäiseltä pistolta palasi ilman esinettä, toki esineenä oli ihan pienen pieni pehmokoira, uudella lähetyksellä löysi sen. Ja mikä parasta, eteni niin tällä kuin tänään kaikilla pistoilla suoraan eteenpäin, eikä lähtenyt haahuamaan ympäri ruutua. Kun eka esine oli nostettu, siirryttiin ruudun keskelle ja siitä yhdellä pistolla löytyi Petran muovinen poni ruudun takarajan läheisyydestä. Viimeinen pisto ruudun vasemmalla laidalla tuotti myös esineen, jonka olin pudottanut sellaiseen ohjan pohjaan, hyvin Aron sen haistoi ohi laukatessaan. Eli esinetreeni oli tänään hyvä, enkä jäänyt nyt enää nostattamaan sitä neljättä esinettä, joka sijaitsi edessä keskellä.

Kotipihassa jatkettiin tokolla. Siinä ohjattunouto treeni, jossa kapulat lähellä merkkiä, koiran piti mennä merkille,vaikka ne kapulat olikin siinä parin metrin etäisyyksillä. Hyvin meni. Sitten lähensin kapuloita vielä lähemmäs ja kävin nostelemassa, mutta merkki käskyllä merkki löytyi. Sitten heitin yhden kapulan ja sen haku, hyvin haki. Tämän jälkeen heitin kapulan, mutta pitikin mennä merkille, hitsiläinen kun paineli napakasti kapulaan kiinni, keskeytin ja uusin käskyn merkki, ei kun takaisin kapulaan. Olisko ollut kolmas merkki-käsky, niin meni merkille. Hieno! Sitten taas heittelin kapuloita ja nyt merkille meno, tämä oli päivän paras. Näytti siltä, että Aronin vähän ärsytti, että oli mennyt äsken merkki-käskyllä hakemaan kapulaa, joten nyt kun se tiesi, että merkkikäskyllä mennään merkille, se teki sen raivoisan näköisenä. Superhieno! Tähän lopetettiin tältä erää.

Sitten 4 perusasennosta lähtevää seuraamista. Kaikki lähdöt tapahtuivat ääneti. Kaksi ekaa naksautin jo parin askeleen jälkeen ja kaksi tokaa seurautin pienen pätkän. Olisko jotakin jäänyt mieleen eiliseltä.

Pohjamudassa

Voi huokauksen huokaus, juuri kun eilen uskoin tulevaan, kääntyy tänään kaikki taas pohjamutiin.
Oltiin nimittäin valkkuryhmän treenivuorolla treenailemassa ja hyvä suunnitelmani ei toteutunut lainkaan niin kuin piti. Aronin piti nimittäin aloittaa seuruu-treenillä ja pyysin vielä muita ryhmäläisiä katsomaan miltä se nyt näyttää. Miinu ja Kati katsoivat eikä siitä tullut yhtään mitään. Aron oli seuraillut edellisen koiran treenit ja toisella puolen hallia mentiin agia täysillä. Pelkkä perusasentoon tulo oli yhtä piippausta ja levotonta päänliikettä. Ja samantien tuntuu, että olen aivan voimaton tuon piippailun edessä. Vein koiran hetkeksi sivuun ja yrittiin uudestaan, kaikkinensa ihan hirveää. Ja kun tunnen, etten pysty vaikuttamaan tässä tilanteessa mitenkään, minusta huokuu epäonnistujan fiilis, joka vaan pahentaa tuota ongelmaa. Tunnen olevani niin pohjamudassa tässä seuruussa.

Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, mikä piti olla haastetunnari. Aina tehdään sitä samaa kisamaista, nyt hyppyeste välissä ja tunnarit sen takana. Käskyllä hyppy vinkaisi kunnolla, ei malttanut haistella ja nappas vaan jonkun, uusinnalla haki oman, mutta äänteli mennessä ja tullessa. Edellisestä liikkeestä johtuen painetta oli siis kattilassa. Tehtiin vielä erikseen tunnari ilman esteitä, tässä osasi löytää oman, kai siitä pitää olla tyytyväinen.

Ohjattunoutotreeni:tässä Kati vei merkin taakse, mutta merkin lähelle kapulat, Aronin piti näistä huolimatta tehdä hyvä merkille meno, ekalla lähetyksellä meni jotakin kapulaa kohti ja unohti tarkan merkin paikan, jäi metrin merkin sivuun, uudella merkkikäskyllä haki tästä merkin paikan. Taidettiin uusia tämä kaksi kertaa ja teki ihan kohtuu kivasti. Lopuksi koko ohjattu liikkeenä, jossa merkille meno oli päivän paras ja tosi hyvin tiesi mihin mennä, kun lähetin hakemaan oikean kapulan, tässä palkka vauhdista.
Lopuksi vielä seuruuta, joka parani. Miinu ja Kati häiriköivät ja Aron skarppasi todella, nyt saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi.

Erikseen lyhyet paikallaolot, näissä ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Tehtiin ensin lyhyt makuu ja sitten istuminen. Aron istui ihan vuorenvarmasti tuon liikkeen.

Höntsäilyosuuksissa hinkkasin seuruuta. Meidän eteenmenopallo oli kentän yhdellä laidalla ja sitä ei saanut kyylätä. Aron todella yritti pitää kontanktin ja kun se oli riittävästi luopunut pallosta, vapautin sen sille pallolle. Ehkä jalostan tätä, ettei sitä eteenmenopalloa saa, mikä on siellä maassa vaan minulta tulee joku yhtä hyvä palkka. Toisaalta me ollaan harjoiteltu, että se pallo liikkuu, koira lähtee perään, sanon maa ja koira tavallaan luopuu pallosta tekemällä maahanmenon, josta se saa palkaksi sitten sen pallon.

Koska tämä seuraamisongelma on ehkä elämäni murhe tällä hetkellä, tehtiin vielä kotipihassa sitä. Otin nyt liikkeelle lähtöihin seuraa käskyn ja nyt meni todella hyvin, Jouduin kerran huomauttamaan äänestä ja sain sen jälkeen kolme onnistunutta liikkeellelähtöä, josta pääsi lopulta iltaruuan ääreen.

Esineitä ja seuruuta

Olin pitkästä aikaa yövuorossa ja tämän jälkeen ehdin pari tuntia nukkua ja sitten paluu arkeen. Tänään nimittäin oli Tamskin valmennusryhmän vuoro kouluttaa muita ja meille oli suunnitelut tokon teematunnit, joissa jokainen kouluttaa yhden tunnin ja tunti käsitteli aina yhtä tokon aihetta. Edellä mainituista syistä oma vuoroni oli päivän viimeisenä ja aiheena luoksetulo. Tätä ennen piti lenkittää koirat, joten ajelin suoraan Keskisen tien varteen ja aloitin Elviksen kanssa tallaamalla esineruutua.

Esineillä on vuorossa testi, sillä tein nyt Elviksen kanssa ruudun ja jätin esineet sinne valmiiiksi. Ensimmäinen esine oli oikeassa takakulmassa, jonne Aron paineli melko suoraan, muttei löytänyt esinettä. Esine oli päivän isoin, lasten lippalakki, mutta sijaitsi kiven takana ja tuulta ei ollut lainkaan. Joten Aron jatkoi tuolta kulmasta eteenpäin bongaamatta esinettä. Onneksi olin jättänyt kaksi muuta esinettä keskelle eteen ja ruudun toisen laidan puoleen väliin, koska Aron tarkasti takarajaa pariin kertaan eikä sen tarvitse hyötyä siitä, että menee muualle kuin osoittamaani suuntaan. Yritin kuitenkin lähettää sitä sinne kulmaan, missä esine oli. Aika monta pistoa piti tehdä, että esine nousi. Voihan höh. Sitten keskeltä ruutua oleva pieni esine nousi melko pian ja lopuksi oltiin siellä ruudun vasemmalla laidalla, Aron lähti kyllä suoraan, mutta kiersikin yhden kiven vasemmalta puolen ja esine (pieni tupsu) oli kiven oikealla puolen. Pari pistoa siis tähänkin esineeseen. Kokonaisuus Ei hyvä.

Tähän väliin käytiin lenkillä, ihan kivasti olin taas eksyksissä ja jo alkoi jännittään, että myöhästyyköhän tämä kouluttaja nyt luoksetulotunnilta. Ihania metsiä tuolla Keskisen tien seuduilla kuitenkin on ja Aron ja Elvis saivat painattaa huolella.
Esineruutu painoi mieltäni ja tein vielä lenkin jälkeen kaksi pistoa siihen meidän tallaamalle alueelle, vietiin yksi esine kerrallaan ja yhdessä Aronin kanssa takarajalle ja Aron haki esineen suorin pistoin. Ok siis tälle päivälle.

Kati S oli aloittanut oman tuntinsa seuraamis-aiheella ja Katia kuunnellessa perusasiat painuivat taas mieleeni. Seuraaminen kontakti ei saa katketa lähdössä, kontakti ei saa tippua ja motivoitunut seuraaja (siis koira) nauttii haasteista. Koska toisella puolen hallia oli ihan tyhjää, ehdittiin Aronin kanssa seurailla ihan mukavasti.

Ensin joutuu huomauttamaan äänestä, sitten kun Aron skarppaa tässä, se pystyy lähtemään ihan ääneti liikkeelle ja tekemään siistiä työtä. Tiputteli kontaktia, mutta heti jos teki niin, väistin paikaltani, koiran on siis tarkkailtava minua eikä ympärillä olevia agiesteitä. Ja kun pidin kriteereistä kiinni tuntui Aron lopulta loistavalta. Mentiin monta kertaa putken suun ohi (putki olis niin ihana Aronista) tai seurautin kahden putken ympärillä jne. Kontakti parani. Meidän on nyt vaan jatkettava tällä linjalla. Kontaktin pitäminen on tärkeä juttu ja tullaan harjoittelemaan nyt paljon tätä. Samoin se äänettömyys, ei voi tehdä jos tulee ääni. Saa nähdä mihin tämä johtaa, mutta tämän enempää Aron ei voi enää pilalle mennä, joten pakko vaan uskoa huomiseen :-)

Luoksetulotunti oli kiva juttu, sillä kaikilla tunnille osallistuvilla koirakolla oli erilaisia haasteita luoksetulossa, jonka vuoksi olivat sitten parantamassa luoksetulojaan. Toivottavasti saivan edes jotakin vastinetta tunnista, luoksetuloa väiteään tokon vaikeimmaksi liikkeeksi, mitä se ei kuitenkaan ole, tiedän vaikeampiakin :-)

Viime päivien treenejä

Monta päivää mennyt, etten ole kirjoittanut blogiin, silti joka päivä on puuhastelu. Eniten ehkä tokoa. Tai lähinnä sitä seuraamista.

Äänettömyyskriteeristä on pakko pitää kiinni, mutta silti joudun yllättävän usein toteamaan ääneen, että noin ei voi tehdä. Sisällä naksu kädessä olen harjoitellut paljonkin askelsiirtymiä, kuten kaksi askelta oikealle tai vasemmalle, tai käännöksiä vasemmalle tai oikealle. Jokaisen onnistuneen käännöksen jälkeen odotan hetken ja sitten naks ja nami. Onnistuneita on tullut paljon, mutta aina väliin on tullut myös pieni piip, josta kommentoin, että noin ei voi tehdä. Sisällä voi tehdä turvallisin mielin näitä vaikeimpia juttuja. Ulkona taaseen tehdään perusasennosssa turvallinen mieli-treeniä, olen oppinut huomaamaan, että jos Aron on tässä yhtään epäselvillä vesillä, se ei halua ottaa spontaanisti kontaktia vaan epävarmana katselee muualle. Ja tähän yhteyteen voi tulla se piip-äänikin. Kun sen itseluottamus on niin hyvä, että se ottaa kuin tikka kontaktin, ei se myöskään ääntele. Himpun vaikeeta, mutta pakko yrittää.
Kyötikkälän kentällä ollaan käyty tekemässä pitkää ja rauhallista seuruuta ja varsinkin siellä olen joutunut sanomaan, että ei voi tehdä noin. Yleensä Aron kyllä ottaa tästä oppia ja pystyy lähtemään liikkeelle äänettömästi ja kontaktissa.

Sisällä olen työstänyt myös kaukojen seiso-maa siirtymää. Nousee hyvin seisomaan, mutta tästä maan saattaa tehdä vinoon. Laitoin eteisen mattoon teipin palat, joiden avulla voin tarkkailla, meneekö vinoon maahan vai suoraan. Tänään meni suoraan, joten selkeä jumppa tässäkin auttaa.

Agilityssä on päästy uuteen alkuun, Lotta Vuorelan koulutuksessa kun oma itsetunto putosi pohjalle. Pohjalta on hyvä ponnistaa ja saatiin treenipaikka Anun ryhmässä, mikä osoittautui eilen ihan loistavaksi jutuksi. Ryhmässä on nopeita möllikoiria ja Anu on itse rauhallisuus. Paniikki meinaa iskeä jo sanasta ennakoiva valssi tai välistäveto. Ja ihailen suuresti tyyppejä, jotka osaa jostakin selkärangasta tietää, mikä käsi tulee missäkin välistävedon vaiheessa esiin tai noissa ennakoivissa jutuissa. Eilen oltiin kuitenkin siis ekaa kertaa SDP-hallissa tässä meidän uudessa ryhmässä. Puomin kontaktilla on nyt hyvä ohje mielessä toimintaan, sillä olen vähän luistanut siitä, että koira menee itsekseen kontaktille eikä poistu sieltä ilman lupaa, olen siis tässä tehnyt vähän koiran puolesta ja pinkonut kiireesti myös sinne kontaktille. Nyt jatkossa koira menee kontaktille ja poistuu sieltä vasta vapaa-käskyn jälkeen. Pidän nyt tästä kiinni.

Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä vähän ampumassa. Ampumisia on hyvä pitää yllä, joten Riitta ja kolme partacollietyttöä oli kanssani ensin lenkillä ja sitten ampumiset Aronille Kyötikkälän kentällä, yhteensä kuusi laukausta. Ensin kaksi seuraamisen yhteydessä. Mielestäni koira irtosi ekan laukauksen kuullessaan hetkeksi sivultani, mutta jatkoi kyllä seuraamista, siksi pyysin uusinnan, jossa koira piti paikkansa hyvin, pari askelta seuraamista laukausten jälkeen, sitten pysähdys ja koira sai palkan sitten perusasennossa istumisesta. Ja ammuttiin myös lyhyen makuun aikana kaksi laukausta, Riitta sanoi, että Aron makasi hyvin ja palasin hetken päästä laukauksista palkkaamaan koiran.

Tokon valkkuryhmässä

Eilen oli tokopäivä. Tein kotipihassa seuraamisen liikkeelle lähtöjä ja ihan käsittämätöntä, sillä Aron oli aivan hiljainen enkä kertaakaan joutunut sanomaan, että noin ei voi tehdä. Tein helppoja seuraamissuoria ja palkkasin ruhtinaallisesti.

Sitten parin tunnin päästä Tamskin tallilla valmennusryhmän tokotreenin aika. Meitä oli paikalla 5 koirakkoa ja olin etukäteen suunnitellut, mitä haluan treenissä vahvistaa. Tavoitteena onnistumisia ja hyvää fiilistä, siitä, että meillä on Aronin kanssa yhdessä hyvä tehdä. Ja kun suunnittelin hyvin, onnistuin myös.

Aronin oma vuoro piti sisällään seuraavaa:
Luoksetulon aloitus, jossa koira jätettiin ja kävelin, kunnes liikkuri Miinu sanoi, että matka riittää. Tässä en kutsunutkaan koiraa, vaan palasin ja palkksin siitä, että pysyi maassa.
Sitten ruudun loppuosa, tässäkin palasin ruutuun ja palkkasin siellä pysyvän koiran siihen maahan. Ei kutsuttu luokse.
Sitten tunnari, jossa kapulat ympyrällä ja se oma klo 12 kohdalla, hyvin toi oman.
Lopuksi ohjattua, jossa ensin katsottiin kävelevä liikkuri ja kapuloiden vienti. Tähän kohtaan yllätin koiran ja palkkasin se siitä, että istui sivullani, sitten lennosta merkille ja meni mielestäni tosi hyvin, reippaasti ja hyvään kohtaan. Siihen palkka ja jätettiin tämä mielikuva nyt ohjatusta hautumaan.
Ja tämän jälkeen kaukojen aloitus, kävelin niin pitkälle koirasta kuin tilaa oli ja siitä istu-seiso. Mielestäni teki hyvin. Palkkasin koiran ja mehän onnistuttiin nyt kaikessa.

Paikalla-oloissa Aron oli keskellä. Ensin istuminen, piileskeltiin aidan takana ja kurkittiin koiriamme. Aiheutettiin mös häiriöitä heittelemällä palloa tai noutokapulaa sieltä aidan takaa. Kukaan fiksuista koirista ei jättänyt paikkaansa. Tämän jälkeen makuu ja itse makuu-aika ei ollut pitkä, tärkeämpää oli ne alut ja loput. Hyvin meni ihan kaikilla. Lopuksi vielä sellainen makuu, missä jätettiin koirat ihan lähekkäin toisistaan. Siinä rivissä oli lämmin tunnelma, kun Aron oli ihan viereisen koiran ohjaajassa kiinni ja meni myös maahan tämän käskystä. Itse makuu hyvin ja Maiju otti uudella ihanalla kännyllään kuvia meidän mustavalkoisesta ryhmästä. Paluut ja ylösnousut oli ok.

Ihan lopuksi oli yleinen höntsäilyaika. Kati teki Inton kanssa kaukoja ja seison ihan Katin takana, Aronin tehtävä oli pitää kontakti vaikka Kati käyttikin suullista ja käsimerkkiä, kovin mielellään se olisi kyllä vilkuillut Katia.
Sitten sitä seuraamista, joka on nyt ihan uskomatonta. Aron pystyi lähtemään ääneti seuraamaan. En käytä siinä vielä seuraa-käskyä, palkkailen ensin kontaktista ja sitten siitä, että koira lähtee mukaan ääneti ja kontaktissa. Ihan loistavaa! Pidän nyt lopun elämääni tästä kontaktista kiinni, lupaan sen ihan Aronin hyvinvoinnin vuoksi. Kai sillä on ollut epävarma olo, kun ei oikein tiennyt, että mikä on oikein tai väärin.
Hauskaa pidin myös merkki ja ruutu-treenillä, missä välimatkat on lyhyet, mutta merkiltä ruutuun ja ruudusta takaisin merkille ja lopuksi siitä vielä takaisin ruutuun. Suulliset kehut aina välissä ja megapalkka lopuksi. Kiva treeni, suosittelen. Siinä pääsee vahvistamaan sitä, että koira kuuntelee mitä pitää tehdä.
Kiitos valmennusryhmäläisilleni, teidän kanssa oli hyvä trenata!

Jälkiviikon loppuhuipennus

Eiliset janoilta jäi vielä vähän treenattavaa, joten pitkän pähkäilyn jälkeen päätin että tehdään tänään vielä yksi kunnon jälki ja sen jälkeen Aron saa vähän huilata jäljestyksessä.
Joten heti aamusta kohti Varsamäkeä. En tiennyt yhtään, onko hirvestys siellä käynnissä, joten varmuuden vuoksi jäin Varsamäentien alkupäähän. Siihen sähkölinjojen alle tein janan ja siihen hyvin pian ekan kepin käsilaaappasun kera. Itse jäljestä tuli vähän haasteellinen, kun olin vieraassa metsäkohdassa. Pari kertaa ylitettiin hiekkatie, yksi tosi iso oja, johon piti ensin laskeutua ja erikseen nousta sieltä pois. Metsässä näkyi ihan uunituoretta hirven peetä sekä sorkan jälkiä. Tähän kohtaan tiputin kaksi keppiä aika lähekkäin, että pääsisin palkkaamaan oman jäljen jäljestyksestä. Tein kulmia ja kaikenlaista, maasto oli välillä metsää ja välillä sellaista sähkölinjan alapuolista heinikkoa. Jännittynein odotuksin sitten lenkkeiltiin poikien kanssa jäljen vanhentumista odotellessa.
Jäljen ajo näytti tältä ja ajoin sen 1½ vanhana. Janalla olisi kääntynyt takajäljelle, mutta olin siinä aika lähellä ja vähän estin menoa sinne ja sanoin jälki, koira kääntyi, lähti hyvin ja pian ilmaisi sen ekan kepin. Takajälki jää siis meille vielä haasteeksi, että kuinka se saataisiin sujumaan oikeaan suuntaan.
Sitten mentiin ihan reipasta vauhtia, aluksi ihan jarrutin vastaan, sillä en halunnut juosta perässä. On se silti aika räpiköimistä märässä metsässä koiran perässä. Ekan ja tokan kepin väli oli ihan huippuhyvää jäljestystä, kulmakin siellä mentiin kuin kone. Ja hyvin kakkoskeppi nousi. Sitten oli tien ja ojanylitystä, sitä hirvikohtaa jne. Kaikki kepit nousi. Ihan pientä jäljestysotteen herpaantumista ehkä viitoskepin jälkeen, sillä lopussa oli terävä kulma, johon tuli kunnon rinki, että koira sai selville mihin jatkuu. Tämän jälkeen oli suora ja siellä viimeinen kuudes keppi. Hyvin tehty!
Nyt minun puolesta voisi sataa lunta, sillä hyvä mieli jäi tästä jäljestä. Ja siitä, että vaikka Aron on tehnyt paljon jälkihommia tällä viikolla, ei sen motivaation laskua näkynyt. Jäljenajossa oli vauhtia, eikä se eksynyt hirvenjäljille tai muutakaan, kokoajan sellainen intensiivinen ote.

Jälkihurmos jatkuu

Joten tänäänkin päivä alkoi jäljen merkeissä. Olin nimittäin järjestämässä Tavesin aloitteleville koirakoille jälkipäivää. Kouluttaja siellä oli Maarit Isaksson ja Jukka oli selvittänyt hyvän jälkipellon, missä treenata. Monta innokasta jälkikoirakon alkua oli siellä oppia saamassa. Kaikille tehtiin jäljet pellolle ja olin katsomassa kaikkien koirien ensimmäisen kierroksen. Näytti kyllä hyvältä. Jotta ihan koko päivä ei taas menisi näihin harrastuksiin, lähdin sieltä yhden aikaan ja autossa Aron sekä Elvis ja pakkohan sitä oli hyödyntää kotimatkalla Teiskon metsiä.

Ensin kävin tekemässä pari janaa Aronille. Sitten tallottiin Elviksen kanssa Aronille esineruutu sellaiseen ihanaan poronjäkäläkalliomäntymetsään. Tässä teemana oli nyt vaan vahvistaa ruudun keskiesineitä ja sitä, että eteenpäin mennään suoraan. Suunnittelin niin helpon harjoituksen, että varmaan onnistuu. Eli vietiin Aronin kanssa kolme esinettä ruutuun, käveltiin sinne takarajalle vasemman laidan kautta, jätettiin takarajalle pieni lasten muovikiekko, sitten vähän ennen ruudun keskustaa pihasta löydetty hikinauha, ja aika ruudun eteen patalappu, joka oli kääritty rullalle. Sitten pistotin siitä ruudun keskeltä aina samaan kohtaan, jolloin koira eteni suoraan kunnes kohtasi esineen. Kolmannella pistolla se kaarsi ihan vähän vasemman kautta, mutta päätyi hyvin pian takarajalle ja toi esineen. Ripeät ja suorat pistot kuitenkin kahdessa ensimmäisessä ja kolmaskin tosi ripeä. Hyvin onnistui siis tämä treeni.

Sitten melkein tunnin metsässä vapaana juoksentelua. Herrat A ja E nauttivat mäntyisistä kallioista ja sammaleisesta metsästä. Ilmakin oli kuin morsian ja mieli lepäsi.

Sitten janoille, jotka vanhenivat 1½ tuntia. Pääteema janalla oli suoraan eteneminen, jälkeen reagointi, oikean suunnan valinta ja hyvin pian ensimmäisen kepin bongaus. Onnistumisen mahdollistamiseksi käsilaappaisut jäljen nosto kohtaan ja laapin maata ehkä metrin matkan oikean suunnan vahvistamiseksi. Keppi noin 50m päähän tästä, siihen myös käsilaappaisut maahan, että reagoisi.

Toteutus: koira eteni janalla suoraan, reagoi jälkeen hyvin, tarkasti takajälkeä 5 metriä ja kääntyi itse oikeaan suuntaan, lähti varmasti ajamaan jälkeä, ei löytänyt keppiä ja oltiin jäljen lopussa hyvin pian. Vähän hömä tilanne, mitä en osannut ajatella ollenkaan. Ei löydetty sitä keppiä vaikka hetki katseltiin. Höh!

No onneksi oli se toinen jana. Tässä olin katsonut janan polulle, jäljen nostokohtaan oli varmasti se 50m, mutta jos koira etenee luonnollisesti polkua pitkin, se kohtaa jäljen, jossa polulta käsilaappaisut oikeaan suuntaan, myös tässä jäljestystä tiedossa noin 50m ja siellä keppi, jossa käsilaappaisu kepin alla.
Toteutus: Edellisestä jäljestä johtuen Aron pisti janalla ison vaihteen päälle, mun olis pitänyt jarruttaa. Se meinaan laukkasi janalla, eteni suoraan, mutta paineli takajäljelle. Käänsin koiran pois sieltä ja koira jäljesti hyvin ekalle kepille, jonka nyt nosti ja leikittiin kepillä sitten autolle saakka.

Joten vaikka miten hyvin suunnittelin, ei kumpikaan ollut nappisuoritus. Joten pitänee vielä miettiä miten tehdään onnistunut jana, oikea suunta ja ekan kepin nosto. Aronin jälkivire ei onneksi ole kärsinyt näistä meikäläisen treenihimoista, näytti oikein innokkaalta tähän hommaan.

10 peninkulman jälki

Tai sitten vaan ihan 10 kulman jälki.

Lähdin siis aamutuimaan jälkimetsiin ja treenikaverina Pia, Veikka ja Tupla. Keli mitä parhain, suorastaan ihanan ruskainen ja aurinkoinen syyspäivä. Tätä kelpaa muistella talven pimeinä hetkinä.

Treenailtiin Keskisentien varressa ja siellä sitä metsää kyllä riittää. Tuonne voisin lähteä ihan vaan vaikka metsälenkille. Pia teki Aronille jäljen toiveitteni mukaan, jossa 5 keppiä ja paljon kulmia, pituutta kilometri. Ja Pia laski sporttrakkerin kuviosta, että 10 kulmaa meillä edessä. Eli jos Aron menee kuin raikulipoika, niin ongelmia tiedossa. Jälkeä vanhennettiin 1½ h ja ennen sitä Aron teki esineruututreenin.

Pia talloi meille ruudun ja käytettiin Pian kolmea esinettä, mutta vietiin Aronin kanssa yhdessä esineet ruutuun. Käveltiin ensin vasemman etukulman kautta ja jätettiin sinne esine, sitten ruudun keskelle ja siihen jäi esine ja lopuksi oikeaan takakulmaan esine. Aloitimme esine-etsinnän siitä viimeksi viedystä, jonka Aron haki luotisuoralla ja vauhdikkaalla pistolla. Sitten yritin saada koiraa siihen ruudun keskelle, mutta koira meni vasempaan etukulmaan. Koiralla siis selkeä mielikuva takakulmien esineistä. Itse olisin voinut olla vielä tarkempi koiran lähetyksessä ja vahvistaa vielä paremmpin esim omalla askeleella, että mene suoraan eteenpäin. Sillä kun en näin tehnyt, tuhrautui ihan turhaa aikaa takanurkkien tarkisteluun eikä koira ollut vielä kertaakaan mennyt ruudun keskelle, missä esine oli. Lopulta esine keskeltäkin nousi, mutta nyt ohjasin sitä itse etenemään suoraan. Tästä jäikin sellainen kipinä, että pakko päästä huomenna parantamaan tätä. Suunnitelma on, että teen täyskokoisen ruudun, mutta viemme Aronin kanssa esineen vaan keskelle ja ehkä keskelle taakse. Yritän siis vahvistaa mielikuvaa, että juokse suoraan eteenpäin, voit kohdata esineen.

Sitten jälki. Neljäs jälki viikon sisään :-)Janalla tuli mutkaa, otin koiran luokseni ja lähetin sen suoraan eteenpäin, jossa reagoi hyvin jälkeen, mutta otti voimaakkaan takajäljen. Koiran kääntäminen tässä ja jäljestys alkoi. Jatkossa en anna koiralle enää epäonnistumisia tässä vaan suunta mielummin onnistumiseen. Voi kun tää ohje nyt pysyisi mun ohjeena aina!! Elikä seuraavissa janoissa on joko namia tai käsilaappaisu suunnan vahvistamiseen, tai sitten janan ja jäljen kulma on niin helppo, että lähteen luonnollisesti oikeaan suuntaan.

Ekan kepin yli mentiin reippaasti, ihan kepin päältä. Tähänkin tulee jatkosuunnitelma, en halua, että koira menee ekan kepin yli, jatkossa käsilaappaisu ekan kepin kohdalle.

Jäljen loput kepit sitten löytyivätkin hyvin, sellaisia kapeita ja pitkiä tikkuja. Mutta 4 keppiä siis nousi. Kulmat meni ehkä 80% hyvin, parissa kulmassa teki kierroksen, että mihinkäs se jälki menikään. Jäljellä oli myös kaksi kohtaa niin, että mentiin polkua pitkin. Jälkimmäisessä mentiin jo sen pituinen matka, että epäilin Aronin nyt painattavan jonkun polulla kulkeneen perässä. Onneksi se jossain vaiheessa poistui polulta ihan oikeassa kohdassa. Tässä Aron kyllä varmisteli ihmeen monta kertaa, että siis meneekö se jälki nyt tänne. Muuten jäljestys taisi mennä ihan kivasti, välillä vauhdikkaammin ja välillä tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan jälki on kyllä hirmu kivaa ja kiehtovaa. Sen treenaamiseen voi keksiä aina uusia juttuja. Vielä vaan erilaisempia metsiä haluaisin Aronille, että se saisi kaikenlaisia jäljestyskokemuksia, joista sen itsevarmuus nousisi, että kyllä me selvitään!!
Kiitos Pia ja Tupla innostavasta Jälkiaamupäivästä!!

Seuraaminen

on sitten hankala liike. Ensin kuitenkin yksi kotipihan tunnari, jossa vieras haju muissa kapuloissa, se oma siellä klo 12 kohdalla ja noin 8 muuta siinä ympyrällä. Hyvin löysi oman.

Sitten seuraamista. Naksuja ensin ihan perusasennosta, sitten tiputan namin maahan ja lähden liikkeelle, koira tulee ääneti mukaan seuraamaan. Ja sitten vaikeutin, eli se oman jalan liike ja pari askelta eteenpäin. Muutaman kerran totesin rauhallisesti, että noin ei voi tehdä. Ja siitä se taas lähti, eli onnistuneet liikkeelle lähdöt ääneti seuraamaan. Vautsi. Sitten vaan lennosta seuraamista ja kierrettiin kahta puuta ympäri, meni hyvin. Iloittiin lopuksi uuden nännikumin kanssa tästä.

Parin tunnin päästä oli Kyötikkälän kentällä. Tein aloituksia, missä koira jäi syömään namia ja otti sitten minut kiinni seuraten. En tehnyt nyt käännöksiä vaan perussuoraa, palkaten hyvistä kohdista, joita tuli. Mutta tosi paljon myös kontaktin tippumista, kyttää ihan selvästi onko eteenmeno pallo täällä jossakin, sillä aina se suora mikä mennään kohti kentän takalaitaa oli hankalin. Mutta mikä hienonta, selvittiin pitkistä seuraamispätkistä ilman ainuttakaan ääntä. Välillä vapautin frispiin perään.
Sitten yksi tosi pitkä suora luoksetulo, Aron tuli ihan kauheen lujaa.

Tämän jälkeen vähän noutokapulan leikkiä, jätetään noutokapula yhden kentän laidan puun taakse ja mennään tosi kauas siitä paikasta, sanon, että sinne jätettiin ja vapautan hakemaan, Aron meni kapulalle ihan miljoonaa ja tuli takaisin kapulan kanssa miljoonaa, lennosta palkka.

A-este kahteen kertaan, koska ekalla takaisin tulo kapulan kanssa ei onnistunut, en nähnyt mitä siellä tapahtui, mutta vasta uusinnalla tuli hyvin, vapautus ennen luovutusta.

Ja sitten vasta sai laukata eteenmenopallolle, meni lujaa myös, mutta nyt mun on pakko miettiä, että miten rakennan tämän eteenmenon jatkossa, sillä se todella kyttää, että missä se eteenmeno pallo on.

Lopuksi tein vielä monet pätkät rauhallista seuruuta. Tällä linjalla pitää jatkaa, mutta en uskalla nipottaa kontaktin tippumisesta, pitänee nyt vielä vaan miettiä tätä....

Metsätreeniä sekä kotipihaa

Eletään viimeisiä hetkiä metsätreeneissä, tai niin voisi luulla meidän jälkitreeneistä päätellen. Lumen tuloa ei ole vielä luvattu, mutta kohta tämä jälkikausi päättyy ja nyt on tehtävä vuoden viimeisiä juttuja. Lasten uimahallipäivän vaihtuessa perjantaille, lähdin sitten metsään :-)

Kävin ensimmäisenä tekemässä Aronille jäljen. Siinä jana oli heinikkoisella aukealle, lähetyspaikka oli vähän ylämäkeen ja jälki kulki mäen päällä. Pudottelin jäljelle 5 keppiä, pituutta tuli vähän yli 700m ja jonkin verran haasteita. Normi metsävaihteluiden lisäksi jäljen lopussa tuli todellinen haaste, kävelin nimittäin yhden polun yli ja huomasin, että polkua pitkin käveli mies, mummo ja koira. Koira oli vapaana ja minut nähdessään koira lähti haukkuen luokseni, kulki vähän matkaa jäljellä perässäni ja palasi takaisin ihmisten luo. Kävelin vähän matkaa eteenpäin ja tiputin tähän neloskepin ajatellen, että pääsen palkkaamaan Aronin mikäli se häiriköstä huolimatta jatkaa meidän jälkeä pitkin. No myöhemmin esineruutua tehdessäni tien toisella puolen huomasin, että kyseinen seurue menee sitä samaa polkua pitkin takaisin päin, eli kaksin kertainen tallaus meidän jäljen yli. Ajattelin, että nyt tulee jännää tarkkailla Aronia, että miten se vaikuttaa jäljestykseen.

Ennen esineruutua kaikki kolme koiraa saivat verrytellä puolisen tuntia metsässä, sitten Aron meni autoon ja kahden partacollien kanssa tallottiin esineruutua. Tässä ruudussa oli kaikenlaista, metsäautotien pohjaa, takaraja kulki suopursuissa ja ruudussa oli korkeusvaihtelua. Aronin kanssa vietiin yhdessä 4 esinettä ja treeni sai alkaa.
Ensimmäinen pisto vasempaan takanurkkaan tuotti esineen, sitten lähetin koiran keskiesineelle, mutta toi minulle oikean takanurkan esineen, nyt yritin lähettää keskelle edelleen, jossa esine noin keskellä ruutua sekä takarajalla. Seuraavalla lähetyksellä keskiesinekin nousi kivasti, enää yksi jäljellä. Tämä vaati useamman piston, sillä Aron palasi vanhaan kaavaan ja kävi tarkistamassa molemmat kulmat, joista esineet oli löytyneet. Lopulta kun se uskoi minua ja eteni sinne takarajalle keskelle löytyi esine. Hyvä kuitenkin että kaikki tuli, mutta jatkamme mielikuvien kanssa seuraavalla esineruututreenillä.

Sitten jäljen vuoro, mulla oli vähän kiire ja jälki ehti vanheta 1h 35 min, jäljen ajo näytti tältä:

Jälki

Jana oli hyvä, ei laukannut rinteeseen niin lujaa kuin yleensä ( ajettiin jälki melko pian esineistä) ja näin ollen reagoi jälkeen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jäljen nosto ja ajaminen tosi varmaa ja intensiivistä. Aron tarkoi kaikki haastekohdat ja kepit nousi. Sitten tultiin siihen tosi haaste kohtaan ja Aron lähestyi polun ylitystä, polulla se hukkasi jäljen, meni pätkän polkua pitkin molempiin suuntiin, mutta luopui itse näistä, sitten teki tosi isoa kaarta löytääkseen hukatun jäljen uudestaan, päästin liinasta irti ja seisoin paikoillani, yritin, etten vaan edes rintamasuunnallani paljasta mitään, onneksi ison ympyrän tehdessään Aron nosti jäljen, ylitti polun ja jäljestys jatkui. Ja se keppi sitten palkitsi koiran hyvin pian. Kiva, Aron ratkaisi tämän itse, super! Loppupätkä parin kulman kera oli Aronilta tosi varmaa työskentelyä ja viimeisellä kepillä se sai kuulla olevansa sankari :-)

Kotipihassa sitten jatketiin meidän seuraamisprojektia. Tajusin maanantaina, että seuraaminen nolla oli parasta mitä meille on tapahtunut. Purin meidän seuraamisen mielessäni tosi pieniin osiin ja tajusin, että olen oikoinut monessa kohdassa. Kaikki askelsiirtymät on tehty vähän sinne päin ja olen hyväksynyt liikkeelle lähtiessä sen pienen äänen. Sitten olen toisinaan huomauttanut äänestä ja joskus taas en. Nyt päätin, että tehdään tämä nyt palakerrallaan takaisin ja kuntoon. Olen mustavalkoinen tämän suhteen ja tehdään tätä vaikka joka päivä elämämme loppuun saakka, mutta nyt vien tämän asian loppuun. Eli seuraaminen voidaan tehdä ääneti, pitäen kontakti ja me osataan se (tavoite). Toteutuksena olen pitänät naksu ja nami-metodia, pari päivää ollaan sisällä ja kotipihassa tehty sitä, että Aron pyytämättä tulee sivulleni ja pitää kontaktin. Se saa istua siinä sivulla pitäen kontaktia hetken, kunnes naks ja namin tiputan maahan. Näitä on siis tehty, sitten olen astunut askeleen eteenpäin ja näitä askel eteenpäin juttuja on tehty. Pelkästään oman jalan siirto aiheitti ääneen, en kieltänyt, mutta en myöskään palkinnut, saatan sanoa ääneen, että noin ei voi tehdä. Tänään tehtiin sitä siis kotipihassa ja Aron alkoi keskittyä toden teolla hommaan ja tehtiin äänettömiä askelsiirtymiä. Ja tällä tiellä jatketaan. Mun on pakko pitää nyt vaan tää linja, sillä mustavalkoisuus on nyt ainoa tie pois tästä äänihelvetistä!

2 tuntia vanha jälki nro 2.

Tälläinen jälki tänään. Sporttrakkeri takkusi jälkeä tehdessä, mutta toimi sitten jälkeä ajettaessa.

Ajettiin Vammalaan (Sastamalaan) mummo-visiitille ja tiesin Vammalan tien varresta hyvän jälkikohdan. Joten jäljen teko mennessä ja jäljen ajo tullessa.
Jälki oli sitten vähän reilu 2 tuntia vanha ajohetkellä. Ilma oli kostea, jälkeä tehdessä ei juuri sillä hetkellä satanut mutta ainakin Vammalassa tuli vettä sillä välillä. Tämä ei kuitenkaan Aronin työskentelyä haitannut ja suoritti tehtävän varsin mukavasti.

Janalla meni hyvin suoraan kohti jälkeä, tarkasti takajälkeä muutaman metrin ja itsekseen hylkäsi tämän vaihtoehdon, kääntyi takaisin ja jatkoi vähän yli jäljen nostokohdan ja sieltä kautta palasi takaisin jäljelle lähtien oikeaan suuntaan.
Aluksi jäljen ajossa oli vauhtia, meni kuitenkin varmasti ja kepit nousivat. Halusin myös maastonvaihtelua jälkeen ja alun kaksi keppiä olivat sellaisessa perussammalmetsässä, siellä terävä kulma ja sitten siirryttiin heinikkoiseen rinteeseen joka päätyi jäkäläkalliolle ja puolukanvarpuihin. Näissä kohtaa vauhti hidastui, mutta jäljestyskin tarkentui. Ihailen näitä kohtia, missä Aron jäljestää nenä ihan sammaleessa kiinni. Kaikki kepit joita oli 4 kpl nousi ja itseasiassa Aron reagoi keppeihin tänään jo muutama metri ennen. Eli taisi saada hajua ja alkoi heti tarkentaa, että missä keppi on. Myös kulmat meni tosi hyvin, ihan viimeisessä teki pienen puoliympyrän, muuten ajoi ihan jäljen päällä hyvin. Oikein loistava suoritus Aronilta.

Ilta muuten pimenee tosi äkkiä, ehdittiin just pois metsästä hämärän tullessa.

Evl 0

Tulipahan tämänkin nyt koettua.

Aamulla hämärän hyssyn aikaan oltiin jo Aronin kanssa liikenteessä, kohteena tokokoe Laukaassa. Siellä oltiin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen ehti tehdä rauhassa hyvän ulkoilun ja tutustua päivän liikejärjestykseen. Evl-koiria oli kaikkiaan viisi ja tuomarina Katja Rautiainen. Mukava tuomari, jonka muistan tokoilleen evl-luokassa partacolliensa kanssa vielä jokunen vuosi sitten. Tuomarointi oli tarkkaa ja asiallista.

Kehä oli jääkiekkokaukalossa, mikä ei meille ollut ongelma. Kehänauhat olivat siellä kaukalossa ja kaukalon toiseen päähän oli jätetty vähän kehän ulkopuolista tilaa. Sihteereillä oli oma teltta, joka toimi myös paikalla-olojen piilona. Aron kilpaili numerolla 1, joten ensimmäisenä kehään.

Paikalla-oloista saimme kummastakin kympit. Tämä meni juuri kuten treeneissä eli helppo nakki. Varmaa oloa.

Sitten yksilöihin, kirjoitan ne liikejärjestyksessä:
Seuraaminen 0. Olipa hyvä, että tämä tuli nyt. Aronin seuruu on kuukauden aikana huonontunut ihan kamalasti, jos viime kokeessa oli jo vaikeuksia sen kanssa, täytyy todeta, että nyt ei esitetty seuraamista lainkaan. Koira kulki sivulla, mutta ensimmäisestä askeleesta lähtien se ei vahingossakaan ottanut kontaktia, äänteli, kiemurteli, edisti, poikitti, irtosi, mitä vielä. Seuraamiskaavio oli todella pitkä, ihan kaikki mahdollinen oli siinä, mitä kaaviossa voi olla. Tuskaa siis jatkui ja jatkui.

Ruutu 8. Ruutu oli punaisin tötsin ja vihrein ruutunauhoin merkattu. Sain viriteltyä mielestäni Aronin hyvin, vaikka edellinen liike nollille menikin. Hyvin meni merkille ja siitä suoraan ruutuun, toppasin hyvään paikkaan ja siitä maahan. Kävelyt ok, mutta koira oli kai noussut jo liikkurin käskystä ja varasti sivulleni. Yleisö sanoi, että nolla olis ollut, mutta tuomari ei huomannut heti varastamista, siksi vain 2 pistettä vähennys.

Tämän jälkeen kyllä kehuin Aronia, sillä olin päättänyt, että tuli mitä tuli, me tehdään liike kerrallaan ja suoritan itse oman osuuteni keskittyneen rauhallisesti.

Tunnari 0, tässä koira meni ympyrämuodostelmaan hyvin haistelemaan, haisteli mielestäni moneen kertaan ja poimi yhden, se oli väärä kapula. Oman vierestä. Lopussa hyvä luovutus, mutta piippas kun takaa-käskyn yhteydessä. Kurkkasin varovasti onko mun merkintää kapulassa kun liike oli ohi, ei ollut, harmi.

Kaukot 7.5, sarja alkoi seisomisella, onneksi me ollaan tätä harjoiteltu, joten meni mielestäni hyvin, itse annoin viimeisen maahanmeno-käskyn vähän puolinaisesti, olisinpa pitänyt napakan linjan loppuun asti, tuli nyt sellainen tilanne, mitä agikentillä tapahtuu juuri ennen viimeistä estettä. Näin siis silmissäni, että hyvin saatiin tehtyä ja itse olin huono tuossa viimeisellä käskyllä. Tuomari sanoi, että koiralla tekniikka oli kunnossa, arvosana putosi kasiin siis tuplakäskyn vuoksi, joku vinous siellä oli ollut, varmaan seisomisesta maahanmenossa.

Sitten kehästä ulos hetkeksi.

z-liike 6. Jos seuraaminen on vaikeeta, ni se on. Ensimmäisellä suoralla koira hiihteli sivulla ja ensimmäinen asento istu, meni ihan harakoille. Jäi seisomaan, pidin itseni kuitenkin viileänä ja jatkoin menettämättä ajatusta, seuraava asento seiso ok, siitä seuraamaan tulossa taisi äännähtää, seuraava kulma oli yhteentörmäys, koira ei pitänyt kontaktia ja ei myöskään nähnyt, että nyt käännytään vasemmalle, viimeinen suora ok, mutta kun tulin maassa makaavan koiran kohdalle, se taisi vähän ennakoida mukaan tuloa ja ääni tuli koiralta myös tässä. Liikkeen jälken vapauttaessa äännähti ihan kunnolla.

Ohjattu nouto 8.5, Olin jo asettunut liike alkaa-tilanteeseen, kun tuomari lähtikin hakemaan arvontalipukkeitaan,vapautin koiran ja tultiin hetken päästä uudestaan liikkeen aloitukseen, arvonnassa saatiin vasen. Mielessäni iloitsin, sillä tässä tulee kapulan kanssa suorempaan eteeni istumaan kuin oikealta tullessa. Meille ihan hyvä merkille meno, hyvä kaari kapulalle ja hyvin tuli. Edessä piip-ääni kun otin kapulaa pois ja toinen piip, kun siirtyi sivulle. Tuomari sanoi, että muuten hyvä nouto, mutta lopun äänet vei pisteet.

Metallinouto 7. Hyvä nouto, mutta eteentullessa ääni kapulan luovutuksen kohdalla ja ennakoi sivulle siirtymisen.

Luoksetulo 0. Omasta mielestäni en ollut itse shokissa, vaikka huonosti oli mennytkin, vein reippaasti koiran liikkeen aloituskohtaan ja napakka maahanmeno käsky. Kävelin itse reippaasti koirasta poispäin ja kun matka riitti ja käännyin, oli Aron istumassa. Oli pompannut heti istumaan, kun lähdin sen luota. Lähti tulemaan ekalla käskyllä, mutta seisominen meni vähän pitkäksi, seuraava maahanmeno vaati kaksi käskyä, eteeni tuli hyvin ja siitä äänen kanssa sivulle.

Näin huonosti meillä ei vielä ole mennytkään, mutta eipä tuo nyt yllätys ollut. Koira oli koko ajan kehässä äänekäs, myös siirtymisissä piippaili, se oli epävarma ja siitä luulen johtuvan monet ihan turhat virheet, kuten väärä tunnari tai luoksetulon jätössä ylösnousu.

Koko kotimatkan tein treenisuunnitelmaa. Nyt me jäädään treenaamaan ja seuraavat kokeet ajatellaan hamaan tulevaisuuteen, yritetään nyt kuitenkin saada paketti kasaan ensi kevääksi. Suurimpana ongelmana on ääntely. Siitä yleinen mielipide on, että kieltäminen pahentaa tilanteen. Näin olivat kuulemma eilen Tavesilla kouluttaneet Juha ja Suski Korrikin todenneet. Jos kieltää, se useimmiten lisää sitä epävarmuutta ja painetta. Ja meillä ääntely on sitä epävarmuutta ja kyselyä. Viime maanantaina tein valkkuryhmän treeneissä kaksi noutoa, joissa kummassakin tuli ääni juuri kapulan luovutuksen ja sivulle siirtymisen yhteydessä. Silloin en niihin puuttunut, mutta tästä eteenpäin ei näin voi jatkaa. Oletan, että Aron kysyy palkkaa siinä edessä ollessa, kun palkkaa ei tule ja sanonkin sivu, purkautuu turhauma. Tämä kohta siis syynin alle heti.

Toinen on tuo seuruu, siitä en osaa vielä tänään sanoa, että miten sen kanssa nyt aloitetaan taas alusta. Nyt on vaan pakko taltuttaa tämä ongelma.

Ja palkattomuustreeniä me tarvitaanylipäätään, koska Aron selvästi kyselee liikkeiden välissä, että mikäs on kun ei tule palkkaa. Nyt kehuin ja riemuitsin, mutta silti käyttädyn Aronin silmissä eri tavalla kuin treenissä.

Mitäs tähän vielä voi sanoa, tästä ei kai voi nousta kuin taas ylös ja yrittää paremmin ja tarkemmin. Hyviä kohtiakin oli, kuten ohjattu nouto näytti ja tuntui hyvältä. Kyllähän tämän kanssa ja varsinkin niiden suuntien kanssa tuskailin elokuussa, hyvä että edes jotakin. Ja kaukot on toiset, jotka ovat hyvällä mallilla, tiedän miten tekniikkaa jatkossa vahvistan.

Kotipihassa oli otettava yksi tunnari sillä olihan se tämän päiväinen silkka vahinko? Naapurin hajustamat kapulat, vein itse oman sinne ympyrään samaan paikkaan kuin kokeessakin oli eli klo 12. Herra Aron meni kapuloille ja kahden ekan kapulan haisteltuaan nappaa siitä yhden, en antanut tulla edes luokse asti, kun sanoin, että höpö höpö ja etsi oma, nyt palasi takaisin kapuloille ja oma löytyi. Otin toisen tunnarin vielä, lisäsin ympyrään kapuloita, missä ei ollut mitään hajua, nyt lähti varovaisemmin kapuloille, piti haistella vähän viereistä puskaa ja kapuloita, katsoa minua ja vasta sitten nosti sen oman, eli ei ollut ihan varma tekemisistään, kun tuli vähän viivettä. Luovutuksissa pääsin palkkaamaan ennen piippailuja.

Kana-areena

Tänään pitkästä aikaa kanalassa eli Kana-areenalla. Aamu alkoi klo 9 siellä treenillä ja jatkui klo 11.30 Lotta Vuorelan koulutuksessa.

Aamun treeniseurana meillä oli Riikka ja Jari sekä toinen autollinen Anna ja Saija koirineen. Aloitimme paikalla oloilla ja Riikka toimi liikkurina. Ensin istumaan, Aron oli ensimmäisenä kehässä ja reunassa, vieressä oli Saijan Belgi. Tämä oli tosi hyvä juttu, sillä Aron ehkä sai varmuutta, että vaikka vieressä on vieras koira, siitä ei tarvitse välittää. Toki se katseli sitä, että onkohan se vaarallinen, mutta suoritti omat tehtävänsä niinkuin piti. Ensin istuminen, piilossa vain minuutti ja possupalkkana. Tämän perään paikkamakuu, alas ja ylös evl-tyyliin. Kaikki sujui oikein hyvin. Sitten tehtiin vielä alas ja ylös -harjoitus, jossa Jarin Touholle antamasta reippaasta käskystä taisi koko rivi nousta makuulta ylös :-)

Yksilöliikkeissä Aron aloitti ohjatulla ja siinä ensin vain liikkeen aloitusta, palkka perusasennon aktiivisesta olemisesta. Sitten koko liike niin, että liikkuri Anna kävi kapuloiden viennin jälkeen taputtamassa merkin paikkaa. Tämä ei kuitenkaan mielestäni vaikuttanut Aronin merkille menoon, seuraavaksi sai lähteä merkiltä vapaasti heitettynä merkin taakse ja nyt näytti hyvältä, niin vauhti kuin paikka merkin takana. Tästä kapulan hakuun ja suunta oli Aronille selvää.

Pienen paussin jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Kyllä ympärillä olevat seinät vaan hidastaa tuota ruutuun menoa ja koira hidastaa eturajalla. Nyt pitäisi muistaa malttaa. Uusinnalla jäi myös aika eteen, mutta korjauskäskyllä ottaa pari askelta taaksepäin, jolloin on keskellä ruutua.

Sitten luoksetulo, jossa kokeenomainen aloitus, stoppikäsky suoritettiin, tämän jälkeen en ottanut enää maahanmenoa, vaan palkka tästä suoraan laukkaamisesta. Lopuksi kaksi luoksetuloa, mutta ei stoppeja. Laukkasi mutta odotteli käskyjä.

Erikseen tehtiin kaukokäskyn höntsäilyjä, ihan mukavasti meni. Ja erikseen seuraamista, missä oli tosi rauhallinen tänään. Otin seuraamaan lennosta ja sitten tein vähän pidemmän pätkän. Oli hyvä viime aikaisiin nähden.

Ihan lopuksi hyppyestettä makupalalautasten kanssa. En tiedä mikä oli, mutta Aronin hypyt/ asenne tässä reenissä eivät olleet sitä, mitä yleensä. Se on tykännyt tästä reenistä, mutta nyt tahmee ja huonot hypyt. Parani ja viimeinen hyppy oli suoraan tulo leluun. Tähän lopetettiin toko-osuus. Sitten mun tokoseuralaiset lähtikin ja hetken kuluttua treenihallissakin vaihtui laji agilityyn.

Ensin radan rakennus ja tutustuminen. Ihan hirveetä, 28 estettä ja pystyn muistamaan ehkä ne ensimmäiset viisi. Jokaisella esteellä oli joku ohjaushommeli menossa. Sitten itse ratasuorituksetkin oli minulta todella räpellystä, että agilitymotivaationi koki poistumisen. Juu ekat kaksi hyppyä ja putkeen meno sujuikin, mutta mihin sitten? Mikä valssi ja tai käännös, mihin nyt rintamasuunta, entä merkkaus, mikä putken pää ja mihin sitten piti mennä. Sanomattakin selvää, että aika ankeeta Aronille, kun hinkataan kahta tai kolmea hyppyä ja aina joku on pielessä, siis meikäläisen ohjaus tietty. No loppupeleissä Aron läähättää, minä en yhtään tajua, että mihin suuntaan rintamasuunnan pitää olla ennakoivassa valssissa merkkauksen jälkeen, kun käsi näyttää sinne ja jalat tänne. Voihan ajan ja rahantuhlausta!! Lottassa ei ollut mitään vikaa, häntä ei sovi moittia. En vaan tajua niitä ohjauksia, koira haukkuu ja kyselee, että mihin mennään. Ja jotta nuo ohjauskuviot joskus tarttui mun aivolohkoihin, menee sata vuotta ja koirakin kuolee ennen sitä. Joten mitäs tässä voi muuta sanoa, kuin että luojan kiitos huomenna tehdään sitä, missä minä olen toivottavasti edes vähän enemmän kartalla, ettei koira pety liikaa yhdessä harrastamiseen.

Huippujälki

Aronilla takana syysloma, ollaan nimittäin kolme kokonaista päivää oltu treenaamatta, näin pitkää lomaa meillä ei vielä ole tainnut ollakaan. Käytiin kuitenkin joka päivä pitkillä lenkeillä, ihanat syyskelit kun on olleet.

Mutta tänään tein jäljen Vatialan hautausmaan taakse. Siinä on sellainen hyvä metsäläntti. Tein jäljestä itsessään hyvin yksinkertaisen, ei mitään uutta eikä ihmeellistä, lyhytkin se oli, mutta annoin vanheta ekan kerran koskaan 2 tuntiseksi. Kävin ensin tekemässä jäljen, sitten kauppaan, sitten kotiin vasta kahden tunnin päästä oltiin siinä jäljen alussa Aronin kanssa. Janakin oli helppo, sellainen, että ei tarvitse miettiä takajälkiä, vaan jäljen nostettua voi vaan mennä.

Jälki

Ja Aronhan meni. Olin etukäteen epäillyt, että 2 tuntia vanha jälki aiheuttaa jotakin, mutta koska Aronin motivaatio oli suorastaan ylitseampuva, se kyllä hoiteli oman osuutensa. Vauhtia oli ja kaksi kulmaa meni näiden vuoksi vähän yli, ympyrät kummassakin, muuten kaikki 3 keppiä löytyi, koira ajoi jäljen superhienosti ja oli ihan innoissaan kepeistä. Kerrankin se oli todella tohkeissaan keppien löytämisestä. Yksi kävelytien ylitys matkalla oli, mutta muuten ihan super :-) Kyllä siitä vielä jälkikoira tulee.

Vuorokaudessa ehtii paljon treenata

Eilen illalla oli agilityä tallilla, meidän viimeinen kerta Lauran silmän alla, nyyh. Muu agiryhmä jatkaa maanantaisin Sport dog parkissa ja meillä tamskin tokovalmennusryhmän vakivuoro Tamskin tallilla täsmälleen samaan aikaan. Elämä on valintoja ja valinta oli toko maanantaille.
Mutta su-iltana meitä oli vain kaksi treenaajaa, joten ehdittiin tunnissa vaikka kuinka paljon. Tehtiin rataa, joka oli minulle ja Aronille kovin haastava, virheitä tuli roppakaupalla ja siitä ei voi nousta kuin ylöspäin. Tehtiin sitten pätkissä ja ensimmäistä kaksi hyppyä ja siitä putkeen,voi hitsi kun olikin vaikeeta. Kahden hypyn jälkeen Aron pääsi aina taakseni ja sieltä se karkasi. No kun lelu kädessä hinkattiin, sain vietyä sen lopulta oikeaan päähän putkea. Sitten oli vähän helpompaa kohtaa ja taas oltiin sen saman putken kohdalla, nyt vaan piti ottaa se toinen pää putkesta kohteeksi, eipä mennyt kerrasta. Aronia ei voinut syyt
tää, sehän painelee ja lujaa :-)

Radalla oli myös kepit ja näissä tarvittiin se muutama verkon pala vielä, Laura yritti ottaa lopusta pois kokonaan verkkoa, mutta ei onnistunut sitten loppuun asti pujottelu.

Radan lopussa oli a-este ja siitä kolmen esteen suora, hyppy rengas hyppy ja jätettiin lelu suoraan loppuun, yhdellä eteenkäskyllä saatiin sitten Aron suorittamaan suora ilman minua :-)

Lopuksi puomia yksittäisenä esteenä (tässä pitäisi häivyttää meikäläisen osuus alastuloskontaktilta) sekä keppejä, jotka menevät kyllä verkon turvin varsin mallikkaasti.

Seuraavana aamuna sitten tokoteltiin Marken ja Mollan kanssa. Kohteena Iskelän jääkiekkokaukalo, jota juuri oltiinkin purkamassa. Onneksi ehdin nyt edes kaksi kertaa käydä kaukalossa, niin on vähän tunnelmaa, että miltä siellä suorittaminen tuntuu.
Treenailtiin sitten kaukalon vieressä, kun siellä kaukalossa traktori parhaillaan keräsi kaukalon osia.
Aronin treeninä oli liikkeen aloitukset ja kehään meno. Sujui ihan kivasti ja palkkasin sen riemuisasti siinä kohtaa kun Marke ilmoitti, että liike alkaa. Tähtäsin, että Aronin pitää olla se aktiivinen osapuoli, tulla reippasti kanssani kehään ja asettua pyytelemättä sivulleni sekä ottaa omatoimisesti kontakti. Ja näitä saatiin, Hyvä Aron.
Tehtiin myös ohjattu, missä palkkaus tuli merkille menosta, sitä ennen liikkuri vei kapulat. Itse kapuloita ei haettu lainkaan, tehtiin vaan erikseen pari lennosta hetsattua merkille menoa, hyvin meni.

Heti näiden hetsausten jälkeen tunnari. Ihan pikkusen korkeassa mielentilassa oli ja pelkäsin, että nyt tulee taas pitkästä aikaa virhe, haisteli ohi oman kapulan ja palasi rivissä, nappasi sen oman, mutta pudotti sen juuri kun oli lähdössä tuomaan, omatoimisesti nosti kapulan suuhun ja toi sen oman. Tämä nyt on tärkeintä kuitenkin. Vieressä pörräävä traktori ehkä saattoi myös vähän häiritä keskittymistä.

Sitten kaukojen aloituksia, jos asettelen koiraa monta kertaa takapuolta viivalle, hermostuttaa tämä vähän Aronia. Huomasin, että jos tuon koiran kuten pk-kokeessa tultaisiin noutoihin, tuntuu se meistä kummaltakin varmalta. Ja näin varmalla otteella pitänee tulla sitten kokeessa ensi sunnuntainakin. Otettin kokeenomainen alku ja ensimmäinen ylösnousu oli istu, tässä palkka kun nousi hyvin. Sitten sama uusiksi, mutta nyt eka nousukäsky oli seiso, hyvin nousi. Joten ihan sama aloitetaanko kokeessa kaukot istumisella vai seisomisella, nää me nyt osataan kumpi vaan yhtä hyvin.

Kiitos Marke ja Molla!!

Illalla sitten tokon valkkuryhmän treenit tallilla. Sama paikka, jossa eiliset agitreenit, viereisessä kehässä tehtiinkin agia joka pikkasen häiritsi Aronia paikkamakuussa. Ensin kuitenkin istuttiin ryhmässä, Aronilla reunapaikka ja hyvin istui. Ei oltu piilossa täyttä aikaa.
Makuussa meni hyvin ensimmäisenä maahan. Makuun aikana oli kuulemma kääntänyt päätään joka kerta kun takaa oli käskytetty koiraa putkeen, pientä tassujen liikehdintää aina näinä hetkinä, ei kuitenkaan noussut. Loppuajan oli ollut rauhassa, tosin agiryhmä taisi sillä hetkellä tutustua rataan. Takaisin tullessä näytti kuitenkin hyvältä ja sai luvan istumiseen ryhmän viimeisenä, hyvin malttoi odottaa omaa käskyä. Oikein hyvä juttu!

Omalla osuudella tehtiin kokeenomaisesti hyppynouto ja ohjattu, hakien vasemman. Hyppynoutoon meni varsin mukavasti, haettiin Inton metallikapula, kokeenomaisempi tunnelma, kun noudetaan vieras kapula. Loistava liike muuten, mutta vingahtiko siinä vaiheessa kun otin kapulan ja laskin käden sivulleni, liikkurin käskystä koira ei liikkunut ja odotin vähän aikaa kunnes sanoin takaa, meni hyvin, mutta vingahti lähtiessä. Mur!
Siitä kokeenomainen siirtyminen ohjatun noudon alkuun, merkille meno sitä meidän tasoa, huonomminkin on mennyt. Siitä vasemman haku, hyvä kaari ja varma suunnasta, tuli kapulan kanssa mielestäni suoraan, hyvä luovutus, mutta takaa-käskyyn sisältyi ääni. Voi arse! Iloitsin kuitenkin Aronin kanssa hyvästä yrityksestä.

Lopuksi kaikki höntsäiltiin. Tehtiin Aronin kanssa seuruuta ja hain sitä hyvää tunnelmaa. Koiria meni ruutuun tai luoksetuloja edestä, toisten leluja lensi, seurautettiin ihan jonkun nenän edestä jne ja aikas kivasti meni. Juoksuosuuksilla Aron teki oikein hyvää työtä. Tein monta settiä ja kun lopulta Aron aika hyvin asettui ja rentoutui seuraamaan oli hyvä lopettaa tähän.

Nyt kun ollaan monena päivänä tehty aktiivisesti on hyvä aika pitää pari lepopäivää treenien suhteen. Ulkoillaan ja nautitaan toisistamme!!

Metsätreenit ja illalla tokoa

Aamusella koirat autoon ja suunta kohti Ylöjärveä, Pian ja Hannan kanssa metsätreenit ohjelmassa. Kiitos vielä Hanna ja Pia!

Elvis pääsi hommiin, nimittäin jäljentekohommiin. Sekä Tupla että Hui halusivat jäljilleen vähän lisä-äksöniä ja Elvis lähti mukaan tekemään niitä. Tallattiin Elviksen kanssa yhdessä siis Tuplalle ja Huille jäljet. Jälkimaasto oli erilaista mitä yleensä, me jäljesteltiin sellaisella alueella, jossa kulki paljon ulkoilijoita ja koiran lenkittäjiä, meidän jäljet lähtikin ihan jonkun koulun nurkilta. Ja hyvän sään vuoksi niitä kulkijoita kyllä olikin. Aivan loistava treenipaikka siis ja ihmettelenkin, että miksi yleensä haluan mennä treenaamaan jonnekin hevonkuuseen toivoen, ettei kukaan muu ole siellä. Ja kuitenkin jäljet kokeissa ei välttämättä ole missään hevonkuusissa. Onhan se silloin koirallekin reilumpaa, kun sitä on jo treeneissä tehty, että jälkeä ajetaan vaikka siitä olisi juuri kävellyt joku tai jonkun koira. Jälkimetsät eivät vain ole jälkikoirille tarkoitettu. Joten onneksi mulla on kivoja treenikavereita, joiden ansiosta tänään jäljestettiin lähellä ihmisiä. Ja itse maasto oli kivaa :-)

Aronin esineruutu oli erilainen myös mitä yleensä. Vasenlaita ruudusta oli rytölää ja oikea laita kulki nurmella, koulun seinä oli oikea reuna. Aloitin pistottamisen vasemmasta etureunasta, kaameeta lähettää koira ryteikköön, josta ei näe yhtään, mitä siellä tapahtuu. Aron lähti hyvin ja hetken päästä palasi vasemman takakulman esine suussaan. Lähti reippaasti ja tuli hyvällä vauhdilla takaisin, voisi kuvitella, että laukkasi lähes suoraan sinne, minne sen lähetin. Sitten uusi lähetys keskeltä ruutua, sinne se taas paineli ja meni hetki ja toinenkin ja jes, sieltä tuli Aron keskiesine suussaan. Onpa hieno! Sitten sille nurmiosuudelle, nyt lähti lujaa ja suoraan, paineli nurmen yli takarajalle, esine oli siinä nurmella, tarkasti takarajaa, kävi ruudun keskelläkin. Uusi pisto ja meni ihan koulun seinän laitaa taas suoraan taakse, eikä vieläkään esinettä. No vielä kerran, nyt meni esineestä ohi, mutta sitten tuli haju ja paikallisti esineen siitä nurmelta, hyvin tehty! Oli siis ihan hyvä ruutu, jatketaan harjoittelua seuraavalla kerralla taas jonkun ihan erilaisen ruudun kanssa.

Sitten melko pian Hannan tekemälle jäljelle: Aron etenee janalla suoraan, tää on hyvä juttu. Mutta etenee vauhdilla, reagoi hyvin jälkeen, tarkasti jälkeä metrin verran oikeaan suuntaan ja sitten vaihtoi suunta takajäljelle. Voi että mua ärsyttää noi takajäljet. Käänsin koiran sieltä pois ja jäljestys alkoi oikeaan suuntaan. Aluksi vauhtia piisasi, muistan kuinka jarrutin vauhtia liinalla, mutta ekan kepin yli mentiin varmaan ihan vauhdin vuoksi, itse huomasin tuon kepin, joten taskuun se oli tullut, jos kokeessa oltaisiin oltu. Tästä eteenpäin Aronin vauhti laski ja oltiin ehkä siinä normaalissa tahdissa. Jäljesti ihanasti, varsinkin vähäkasvillisilla kohdilla. Uusi oranssi jälkiliina tuntui hyvältä käteen ja mikäs siinä perässä kulkiessa. Aron nosti tästä eteenpäin kaikki kepit (4 kpl) ja kepit oli aika pikkutikkuja ja silti ne nousi, joten tästä pisteet Aronille, olen saanut sen keppimotivaatiota parannettua.
Jäljellä oli muutama haaste, pohja oli ihanaa sammalta, sellaista harjua, mentiin rinnettä ylös, välillä rinteessä sivusuuntaan, eli vaihtelua. Ylitettiin lenkkitie, jossa juuri oli 4 hengen seurue tulossa, mutta Aron puksutti kuin juna tässä kohtaa lenkkitien yli, tien toisella puolen oli terävä kulma, josta mentiin pitkälti yli, mutta koska en tiennyt yhtään missä jälki kulkee, en voinut mitenkään auttaa ja Aron ratkoi tilanteen itse, tuli vähän takaisin päin ja nosti jäljen siitä, taas tultiin lenkkitien yli ja matka jatkui takaisin päin. Jossain toisessakin kulmassa meillä oli tarkistelua, joten kulmajuttuja pitänee miettiä. Ylipäätään hieno suoritus Aronilta, oli oikein tyytyväinen.
Takajälkeä oli tänään kaikilla koirilla, joten miten saisi onnistumisprosentin noissa paremmaksi?

Illemmalla nähtiinkin Miinu ja Bertta Hakametsän jäähallin nurkilla. Olin aikaisessa liikkeellä ja ehdin ennen Miinun tuloa tekemään hyvät alkukävelyt, rakentaa ruudun ja muut törpöt sekä treenailla seuruuta. Kyllä se seuruu oli taas vaikeeta. Ja varsinkin jos sillä aloittaa. Tein vaikka kuinka monta pätkää ja vapautin frispiin perään sitten kun alkoi kelvata. Erikseen tein myös seuruusta jääviä, mutta niin, ettei Aron voinut yhtään tietää missä kohdin niitä tulee. Lähinnä seisomisen ja istumisen erottelua, kerran ainakin teki väärän asennon, mutta 5 muuta onnistui.

Sitten kun Miinu tuli teki Aron omalla vuorollaan mukavia juttuja.
Ruututreeniä tehtiin kahden ruudun kanssa. Merkiltä oli yhtä pitkä matka molempiin suuntiin ja molemmin puolin siis ruudut. Koska treenin kohokohta oli se hetki, jolloin koira on merkin takana ja kuuntelee kumpaan ruutuun mennään, oli lelu siinä ruudussa valmiina palkkana, jonne piti mennä. Ensimmäinen ruutu merkiltä oikealle tosi hyvin, toinen ruutu oli vasemmalle, vein välissä vaan pallon sinne valmiiksi ja Aron näki tämän, ja tämäkin ruutu onnistui hyvin. Kolmas ruutu oli taas oikealle, nyt siellä ei ollut lelua palkkana. Pia tämän joskus huomasi, että jos on tehty ruutua, missä on lelu, on näiden jälkeen tyhjä ruutu koiralleni vaikeampi. Lähti nyt merkiltä just oikeaan suuntaan, mutta kun on lelu mielessä, menee ruudun vasemmasta laidasta sisään ja asettuu huonosti ruutuun, nyt taisi joku tassu olla ruudun ulkopuolella. Onneksi on harjoiteltu vähän tätä korjaamista ruudussa ja nyt sanoin uuden ruutukäskyn, jolla Aron astuu pari askelta eteenpäin ja näin sain sen hyvään kohtaan ruutua. Kävelin ruutuun ja palkkasin sinne narulelulla.

Jatkettiin ohjatulla, tehtiin liikkuroituna koko setti ja haettiin oikea. Aron teki koko liikkeen niin hyvin kuin nyt osaa. Merkille meno voisi olla aina parempi, mutta meni sinne ja lähti ihan oikealle kapulalle, toi tosi hyvin, mutta näissä oikealta tuonneissa ei osaa tulla suorana eteeni. Tiesin tämän ja tiesin senkin, että nyt ei ole oikea aika nipottaa tuosta. Luovutus kapulasta tosi hyvä, ei ennakoinut mitään ja palkkasin siihen eteen. Nätti suoritus!! Jostain syystä suuntakäskyt ovat asentuneet Aroniin hyvin, ei ole pitkään aikaan tehnyt tässä enää virhettä eikä keskikapulalle menojakaan ole sitten tullut. Voin olla tästäkin edistysaskeleesta tosi tyytyväinen.

Sitten tunnari, joka oli niin koemainen kuin vaan voi olla, tehtiin nimittäin Miinun uusilla kapuloilla. Sitä omaa en pidellyt yhtään kauempaa kädessä kuin säännöt sanoo ja hyvin Aron meni kapuloille, meni suoraan keskelle riviä ja taisi haistaa heti oman, jonka nosti eikä epäröinyt, hyvä tuonti ja luovutus, palkkaus taas eteeni. Tästäkin voin olla todella tyytyväinen. Kolme onnistunutta tunnaria vuorokauden sisällä. Ehkä tää liike voi jäädä nyt odottamaan ensi viikonloppua.

Ja ihan loppuun yksi seuraamispätkä, jota Miinu sai arvostella. Liikkeellä lähtö, vähän matkaa suoraa, yksi kulma vasemmalle ja vähän suoraa, liike seis. Tämähän onnistui ihan kivasti, joten treeni oli pakko lopettaa tähän, koska tää oli nyt hyvä. Aron sai makkaraa ja lelua. Pääsi vielä treenien jälkeen puolen tunnin kävelylle Miinun ja Bertan kanssa. Kiitos Miinu kivoista tokoiluista!!

Olipas treenirikas päivä :-)