perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuoden tilinpäätös

Mietiskelin tässä kulunutta vuotta ja hieno vuosihan meillä on ollut.

Käytiin Aronin kanssa jäljestämässä 41 kertaa.
Esineruudussa 30 kertaa.
Treenattiin joka ikinen viikko tokoa tehden mm. miljoona tunnaria.
Aloitettiin agilityn säännöllinen harrastaminen.
Käytiin kokeissa (bh,jälki ja toko).
Lenkkeiltiin ja ulkoiltiin paljon.
Käytiin paimentamassa.
Käytiin muutamassa näyttelyssä.
Käytiin luonnetestissä.
Itkettiin menestyksien hetkissä ja epäonnistumissa.

Jimmy esiintyi veteraanina näyttelyissä niin Suomessa kuin Virossa.
Nautti täysillä 11-ikävuodestaan.

Elvis aiheutti huolta mm. ruuan imeytymishäiriönsä sekä luonteen herkkytensä kanssa. Silti rakas perheenjäsen.
Ulkoili ja lenkkeili kanssani paljon.

Kiitos ihan kaikille mukana olleille. Yritetään ensi vuonna treenata ja menestyä vielä paremmin nauttien kuitenkin jokaisesta hetkestä, niistä huonoistakin, koska niistä oppii. Itse olen ehkä oppinut olemaan nöyrä koiran edessä, koskaan ei voi olettaa ja ajatella, että tuota meidän ei tarvitse harjoitella, kun se osaa jo.

Torstain agit

Meneekös tää nyt vaan agilityn puolelle koko homma, no eilen torstain kehariryhmän agilityt.
Tehtiin kaksi rataa, kummatkin melko helppoja rataprofiililtaan, mutta varsinkin jälkimmäinen vaikea muistaa. Kun samojen esteiden ympärillä mentiin suuntaan jos toiseen, meni meidän kakkosrata vähän sellaiseksi nolojen tilaiden rata, kun tuli jo mustaa aukkoa, että mihin sitten.
Kummallakin radalla tuli joitakin onnistumisia, mutta myös paljon kohtia, joita otettiin uudestaan ja vielä kerran. Tyytyväinen olin erityisesti pujotteluun, Aron löytää sen keppien aloituksen hienosti vaikeammastakin kulmasta.
Se mihin en ihan hirveän tyytyväinen ollut, oli tuo agihurmos, joka Aronilla nyt on lisääntyneestä agimäärästä varmaankin. Oman vuoron odottaminen on yhtä piipitystä ja sen silmät kiiltää hullulla lailla. Ja kun katse on kuin hullulla, pitänee nyt alkaa treenaamaan lähtöjä, tähän asti on suht hyvin odottanut siellä lähtöpaikalla lupaa, mutta nyt nytkyy ja hytkyy, harjoittelin siinä sivussa kun edellinen koirakko teki vielä keinua, että jätän jonkun esteen taakse istumaan ja kävelen monen esteen taakse. Aron on siellä lähtöpaikassa kyllä valmiina lähtemään heti jos annan vaan luvan ja luvatta se yritti lähteäkin. Toinen missä kaivataan malttia, on keinu ja siitä jatkaminen. Mun pitää itselleni tehdä joku kaava, ettei koira lähde liikkeeni mukaan, vaan siis niin, että koira on keinun kontaktilla, itse voin jatkaa matkaani ja koira lähtee vasta vapaa-käskyn kuultuaan. Nyt taisi tulla pari varastamista seuraavalle esteelle. Onneksi oli Anu, joka tästä muistuttaa!

Kotona ollaan treenattu seuraamisen perusasentoa. Sisällä useampi setti (kun tuolla ulkona on todella ärsyttävää keliä)ja ulkona vielä myöhään illalla. Perusasennon paikka on nyt tarkka ja jos tulee käännöksen jälkeen liian eteen istumaan, saan jalan liikkeellä Aronin vähän pakittamaan oikealle kohtaa. Palkkaus oli eilen jokaisesta onnistuneesta perusasennon paikasta. Hienoa oli, ettei kotipihassa tarvinnut kertaakaan keskustella ääntelystä, vaikka seuraa-käskyä ja pientä hinkutusta tehtiinkin.

Meidän tauluraami-treeni jatkuu myös.

Olen siis naksutellut Aronin seisomaan kehyksen sisään. Nyt kun tassut osuu lähes aina oikein siihen kehykseen (molempien tassujen pitää olla kehyksessä) olen alkanut ottaa vauhtia kehikkoon tuloon. Eli koira lähtee eteisen toisesta päästä kehikolle, seisahtuu siihen, naks ja heitän namin taakseni ja siirryn itse eteisen toiseen päähän. Näin Aron juoksentelee namien perässä ja namin nielaistuaan kohti kohdetta. Kokeilin myös liittää seis-käskyn juuri ennen kehikkoon astumista ja sehän pysähtyi just eikä melkein niinkuin pitikin. En tiedä vielä toimiiko tämä isommassa vauhdissa, mutta ainakin kriteeri selkeytyy.

torstai 29. joulukuuta 2011

Perhe-agilityä

Eilen olin tallilla treenaamassa perhe-aglitytunnelmissa. Olin luvannut Petralle, että sekin pääsee kokeilemaan agilityä Jimmyn kanssa, mukana myös Petran kaveri Anniina, joka myös innostunut kaikenlaisesta eläinten kanssa puuhastelusta.
Itse tietysti harjoittelin Aronin kanssa meidän kehittämiskohteita, kuten pujottelua ja keinua. Onneksi kuitenkin nuo tytöt mukana, sillä helposti juoksuttaisin Aronin yli, nyt tytöt sai tehdä Jimmyn kanssa sillä välin kun Aron veti henkeä. Elvis oli meillä mukana myös, koska kolme tyyppiä ja jokaiselle koira. Käytiin alku ja loppukävelyt ja kaikki pääsivät tekemään halliin jotain. Vanha koira Jimmy nyt teki kahden lapsen kanssa ja hauskaa oli. Elvis kun ei ole tuossa hallissa ollut, meni jokusen aikaa, että se pystyi keskittymään.Sille on hyvä treenimittari se, että pystyykö se leikkimään lelulla. Heti kun narulelu alkoi kelpaamaan, sai se hypellä paria matalaa hyppyä. Tehtiin myös matalalla olevaa rengasta, Elvistä jännitti kovasti.

Aronin kanssa siis pujottelua, hyvin menee. Tein eri kulmista ja jätin itseäni niin oikealle kuin vasemmalle puolen. Kaikeinlaisia vaihto-ehtoja siis. Keinua ensin niin, että minien pöytä oli keinun pään alla, helpotettu versio siis. Sitten normikeinua ja sitä pienen radan osana.
Hyppyytin Aronia myös pienellä jumppasarjalla, jonka loppupäässä oli tokohyppy, nostin tokohypyn korkeutta samaan tapaan kuin kotona, eli joka kerta eri korkeus. Tässäkin saatiin onnistumista eli hyviä hyppyjä. Kaikessa treenissä tarkoitus vaan nostaa Aronin itsetuntoa ja sitä kautta motivaatiota.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kotipihassa hyvät suunnitelmat

Tavoite-suunnitelma- toteutus- maali

En tiedä meneekö se noin, mutta yritys hyvä. Joten kotipihassa puuhasteltiin kehityskohteiden kanssa.

Pelkkää hyppyä, jossa narulelu esteen takana. Esteen korkeus muuttui joka kerta, tavoite oli nostaa vaan itsetuntoa hyppyyn ja saada sellaisia hyppyjä aikaan, joissa ei tule kosketuksia esteeseen. Joten 50-60-70-50-60-70-80-50 korkeudet ja kaikki onnistui. Mennään ensi viikolla Vappu Alatalon luokse ja haluan, että koiralla on todella motivaatio hypätä este.

Seuraamisen perusasentoa, monta pientä pätkää tehtiin, mutta toden totta, täyskäännöksessä koira valuu jo eteen, kriteeri on nyt oma pikkuvarvas, jos koiran etutassut on yli varpaiden, on se törkeästi jo edessä. Helpottavaa, kun on nyt selkeä kriteeri mielessä. Aron teki oikein hyvin 1 askel ja perusasento-sarjaa, väliin kokeilin ottaa 4 askelta ja koiran tassut oli heti etuvarpaiden kohdalla, joten tätä treenataan huomennakin.

Edessä istumisesta sivulle siirtyminen, tehtiin ehkä 5 kpl tänään ja kaikki onnistui, hiljaa pitää siis olla tässä tehtävässä.

Sitten vähän kapula suussa kohteiden kiertoja ja kapula suussa eteen tulemista, kerran huomautin äänestä eli yksi virheellinen suoritus, sen jälkeen kaksi onnistunutta ja jätettiin tähän.

Sisällä aloitin naksuttelemaan temppua, jossa koiran pitää astua kehikon sisään seisomaan, tassut kehikon sisällä. Kehikkoni on vanha taulun kehys ja temppu jalostuu mahdollisesti luoksetulon stopin kehikoksi. Saa nähdä tuleeko siitä kehikko, jolle koira juoksee ja pysähtyy vauhdista siihen seisomaan, lopulta kehikko häivytetään pois ja oikea stopin tekniikka jäisi kuitenkin selkärankaan. Toistaiseksi hommassa ei ole mitään käskyä, joten Aronille naksutteluaktivointi toistaiseksi. Vähän sama idea kuin kosketusalustassa, mutta mun kosketusalustat aina liukuu tassujen alla tms, joten en tiedä onko taulukehikkoon juokseminen helpompaa. Jollakin mun pitää kuitenkin Aronille kertoa, että stoppi on tarkoitus tehdä heti eikä 4 askelta käskystä, joten jos tämä olisi yksi tukimuoto oikeaan stoppiin. Pitänee vielä miettiä tätä....

maanantai 26. joulukuuta 2011

Toko on kivaa- ja niin haastavaa

Tänään maanantain valkkuryhmän treenit, meillä on kyllä kiva ryhmä. Aron on siellä todella herrasmies toisia koiria kohtaa, minulta vieri Aronin rakas possu-lelu vahingossa Inton eteen, todella katastrofin ainekset, jos on yhtään isompi ego, mutta luojan kiitos ei Aron uskalla mennä ottamaan sitä toisen koiran edestä, ettei tule sanomista. Tai kun Luu veikin Aronin pallon, ei Aron edes yrittänyt saada sitä itselleen.

Aron on saanut huilia pari päivää koulutuksellisissa asioissa, joten hyvä että näin tapaninpäivänäkin treenattiin, sillä tämän treenin jälkeen tuli taas pitkä lista asioita, mitä pitää treenata paremmiksi.

Aron aloitti luoksetuloilla. Ensin ihan suora, jossa heti palkka käskysanani jälkeen. Tuli hyvin. Uusittiin, mutta nyt odotusarvo on tosi korkea luoksetuloon ja hytkyy liikkurin käskystä, kävin palkkaamassa koiran, kun makasi paikallaan ja kutsuin, vasta kun näytti hyvältä. Sitten katsottiin kierron kautta stoppia. Näissä stoppi on nyt päässyt valumaan, enpä ole sitä hetkeen edes treenannut, nyt näyttää siltä, että koira etenee 4-5 askelta käskyn jälkeen. Tälle pitää tehdä toimintasuunnitelma. Maahanmenon tekee paremmin, mutta siinä käskyn kuultuaan alkaa laskeutua alaspäin ja etenee saman verran, kunnes on lopulta maassa. Eli paremmat reagoinnit kiitos. Mun täytyy ihan muistella, kuinka ennen olen näitä parantanut.
Sitten samaa kiertämistä, mutta kapula suussa. Tässä kaksi kapulan luovutusta, joista kumpikin oli hyviä ja hiljaisia luovutuksia.

Tämän jälkeen tunnari, yhteensä 5 kapulaa, oma toinen vasemmalla, rivissä olivat. Meni hyvin kapuloille, haistoi kerran ilmaa ylöspäin ja sitten vasta alkoi työskennellä, haisteli ja reagoi omaan, vertasi sitä viereiseen ja toi oman. Jihuu. Luovutus kapulassa oli hyvä, olis pitänyt palkata tästä, mutta jatkoin loppuun asti eli sivulle siirtymiseen, jossa tuli ääni. Nyt oli pakko hyväksyä se, kun pääpaino on tuon oikean tunnarin tuomisessa, mutta tässä meidän seuraava treenaa tätä-kohta. Ja siitä yritän pitää myös kiinni, että vain yksi onnistunut tunnari per treeni.

Paikallaolo juttuissa treenattiin tänään vain liikkeen alkuja ja loppuja. Jostain syystä Aron vaati maahanmenoon kaksi käskyä kahdella kerrallä, mikäs nyt on. istumaan nousi joka kerta vasta omalla vuorolla. Vaihdettiin rivissä aina paikkoja ja tehtiin kolme paikkamakuun aloitusta. Kolmannella kerralla Aron meni ekasta käskystä maahan ja sai mehevän palkan saman tien, kun meni ekasta maahan.

Itsekseni kertasin edestä sivulle siirtymää, jossa ärsyttävän monta kertaa inahtaa piip. Huomautin joka kerta kun inahti, että ääntä ei voi käyttää.

Tehtiin myös merkin kautta ruutuun, palkkasin ensimmäisen merkille menon, uusinnalla päästin nopeasti ruutuun ja meni kyllä hyvin,otin tänään maahanmenoon asti ruudun, palkka ruutuun.

Sitten seuraamista, tässä kaksi kertaa huomautin piip-äänestä ja Aron paransi suoritustaan. Kati katsoi meidän seuraamista ja saatiin palautteeksi, että Aronin perusasennot on päässeet valumaan eteen. Jokaisessa perusasennossa se on vähän liian edessä. Liikkeelle lähtö on huono, ekalla seuraa-käskyllä se ei pidä kontaktia, mutta siitä eteenpäin kontakti pysyy ja itse seuraaminen on hyvää. Joten nyt tarkennan jatkossa Aronille, että jokainen perusasento tehdään huolellisesti. Aloitinkin sen tallilla niin, että askel ja seis, askel ja seis. Jos Aronin etutassut on pikkuvarpaani yli, tiedän, että nyt istuu liian edessä. Eli nyt itselle vain kriteeri mieleen ja tästä ei sitten lipsuta!!

Hyppynoutoja puukapulalla. Tässä ensimmäinen hyppynouto pitkällä etäisyydellä, hyvin. Ahneena mentiin lähemmäs estettä ja jotakin pientä siinä vielä oli, että otin useamman kerran, jolloin Aron alkaa epäröimään esteen takana kapulan kanssa ja vaatii tuplakäskyn tullakseen reippaasti kapulan kanssa. Ilmeisesti tässäkin pitänee ottaa nyt yksi onnistuminen per treeni, ettei ahdistus lisäänny. Tein nyt pari hetsausnoutoa, että sain vauhtia takaisin hommaan.

Se tässä tokossa tuntuu olevan, ettei koskaan tule valmiiksi. Aina on 10 (vähintään) meneillään olevaa juttua työn alla. Tälle viikolle kuitenkin mietintä myssyyn seuraaminen ja perusasennot, luoksetulon stopit, edelleen kapulan hiljainen luovutus ja takaa-käskyn äänettömyys.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvän joulun toivotus

Petteri toivottaa koko perheen puolesta tunnelmallista joulua kaikille!

Joulun toivetreenit

Otsikkokin kertoo, että joulu on mielessä. Koiratreenailu on tämän vuoksi ollut vähän pienemmässä mittakaavassa, kun joulutössötykset vie oman aikansa.
Eilen oli torstai-agin vuoro. Meitä oli jopa kaksi ryhmäläistä paikalla ja Anu oli keksinyt hauskan treeni-idean. Saatiin joululahjaksi suunnitella itse ratamme ja harjoitella juuri niitä asioita, joita toivomme, kaikki esteet oli käytössä :-)
Suunnittelin sitten Aronin pään menoksi melko yksinkertaisen 10 esteen radan, jossa oli pieniä pähkinöitä purtavaksi ja mutta myös melko helppoa kaarretta mentäväksi.Ensin tein ratamme ja siinä yksi riman pudotus. Tämän jälkeen treenattiinkin radan paria kohtaa niin moneen kertaan, että Aron läähätti melko onnistuneesti. Ensimmäinen treenipaikka oli sellainen, mistä koira tulee täysillä putkesta ja mun pitäisi kertoa sille, että seuraava este on hyppy ja käännytään tiukasti heti hypyn jälkeen. Vaikeeta oli, tehtiin sitä hyppyä matalla rimalla, ettei turhaan tule riman räiskintää. Lähinnä mun ajoitus oli se, mitä siinä treenattiin ja sitä, että Aron reagoi mun merkkaukseen.
Radalla oli myös hypyltä kepeille meno ja kepit näyttää kyllä hyvältä, Aron osaa mennä kepeille kovastakin vauhdista.
A-esteellä tehtiin erikseen kontaktilta vapauttamista, Anulla oli paljon ideoita, miten eri kohdissa mun kannattaa Aron vapauttaa sieltä, välillä päästin Aronin heti eteenpäin, välillä taas kävelin itse kauemmaksi ja vapautin sieltä. Pääasia kai oli, ettei mun liike ole se, mikä vapauttaa koiran, vaan käsky.
Radan lopussa oli jokunen hyppy sekä muuri-este kaarevalla uralla ja jostain syystä Aron räiski muurin kahteen eri kertaan. Todettiin, että tässä kohtaa mun ei kannata kertoa äänellä käskyjä vaan ohjata ihan hiljaa, näin Aron pystyy keskittymään hyppyyn paremmin.
Tässä vaiheessa Aron oli ihan lääh ja pidettiin pieni tauko.

Tauon jälkeen tehtiin tekniikkaa puomilla sekä keinulla. Opetettiin Aronille, että puomin päässä voi olla lelu, jolle voi mennä vasta käskystäni sen jälkeen, kun on on-off kohdassa. Siinä sitä olikin Aronilla sitten ajattelemista, sillä lelu selvästi hidastaa tässä vaiheessa Aronin puomin loppu-osaa, mutta sillä saadaan ajatus pois minusta. Tarkoitus olisi saada itsenäinen kontaktin suoritus, tällä hetkellä se on aika kiinni minun sijainnissani.

Keinulla huomattiin, että keinun liike on vielä se vaikein juttu keinussa. Keinun kolauttaminen on Aronista ihan jees ja tehtiinkin sellaista kolauta keinun pää maahan-juttua. Siinä Aron on tohkeissaan, mutta jos koiraa keinutellaan esteen päällä, vapisee Aron jännityksestä. Nyt tarvitsisinkin sellaisen minikeinun meidän olohuoneeseen, että voitaisiin keinua :-)

Oli kyllä todella tehokkaat ja hyödylliset treenit, kiitos Anu!!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Jouluiset kaikki onnistuu-treenit

Tänään oli valkkuryhmän treenit ja teemalla joulunyyttärit. Paistoin joulutortut juuri ennen kotoa lähtöä ja meillä oli siellä tarjolla mm. Luu-pipareita, glögiä, suklaata jne. Voi nam. Ja jotta mieli ja motivaatio pysyisi hyvänä, suunnittelin Aronille kaikki onnistuu-treenin, jossa kaikki onnistui!

Verryttelyksi tein jääviä asentoja vapaasti vaihdellen ja sitten liikkurin kanssa käytiin z-liikkeen suorilla asennot läpi, jokaisen onnistuneen asennon jälkeen Maiju naksautti ja minä palkkasin. Seiso-maa-istu ja kaikki onnistui. Jopa liikkeen alku ja seuraamaan lähtö onnistui.

Sitten yksi liike alkaa ja heti palkka, kun Aron otti omatoimisen kontaktin.

Sitten ohjattu, tässä palkkaus odottamisesta, odotti hiljaa ja kauniisti, kun kapulat vietiin, liikkuri sanoi käsky ja Aron otti kontaktin, tästä palkka. Sitten lennossa merkille, jolloin se meni hyvin ja reippaasti, tästä liikkuroinnit ja haettiin oikea. Hyvin haki oikean kapulan ja palkkasin lennossa. Onnistui siis tämäkin.

Sitten tunnari. 3 kapulaa +oma. Löysi oikean, jes! Tosi hyvä luovutus, piti hiljaa ja rauhallisesti kapulaa, olin tyytyväinen tähän.

Tämän jälkeen kaksi hyppymetallinoutoa, otin vähän reilummin etäisyyttä esteeseen ja sai possun palkaksi siinä kohtaa, kun oli esteen päällä tulossa kapula suussa. Miinu taisi kysyä, että oliko tässä joku ongelma vai miksi palkkasin noin. No lauantaina Aron oli sitä mieltä, että en taida tuoda tätä kapulaa, kun meikä vaan nipottaa....Nyt asenne meillä molemmilla parempi.

Kun kaikki oli tehneet yhden kierroksen, tehtiin paikalla-olot. Vein Aronin yhdessä-käskyllä kehään ja tuli tosi nätisti. Oltiin rivin keskellä, ensin paikka istuminen 2 min, tämä ok ja possu palkka. Sitten perään makuu. Maiju liikkuroi meille ja leikki jotakin Pieksamäkeläistä liikkuria, joka heilauttaa rukkasta aina sitä koiraa kohti, kenelle antaa luvan mennä maahan. Hämäännyttiin Aronin kanssa tästä ja vasta toisella käskyllä maahan. No itse makuu hyvin, nousi hyvin omalla käskyllä istumaan, ei siis ennakointeja. Hyvä meininki!!

Omissa höntsäilyissä tein seuruuta, vähän kaukoja, sekä ruudun paikkaa lähettäen Aronin ruutuun melko pienillä etäisyyksillä. Hyvä paikka ruudussa löytyi ja lihapullan heitin ruutuun aina palkaksi.
Aronilla oli kyllä kiva asenne!

Ihan loppuun tein vielä lajin vaihdon. Keppejä niin, että toisessa päässä on hyppy ja toisessa putki. Ja tsadaa, Aron osaa pujotella. Se teki virheettömiä pujotteluja ja sai palkaksi mennä putkeen. Tai lähetys putkeen ja sieltä käsky kepit. Löysi täydessä vauhdissa kepin aloituspaikan ja pujotteli intoa piukassa päästäkseen keppien jälkeiselle hypylle. Miten se voi oppia näin nopeasti. Muistan kuinka paljon Jimmy-partiksen kanssa tahkottiin pelkästään sitä keppien aloituskulmaa, Aron tuntuu löytävän kohdan luonnostaan ja keskittyy nyt pujotteluun niin, ettei välitä millä puolella tai missä minä menen. Ihan huippua!!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kana-areenalla

Ja aamusta ennen auringonnousua kohti Kana-areena :-)
Treenit Riikan, Jarin ja Annan kanssa. Tehokkaasti käytettiin pari tuntia treenaamiseen, ehdittiin tehdä vielä vaikka mitä. Ja minä jäin vielä puoleksi tuntia tekemään agilityjuttua itsekseni, joten Aron on enemmän kuin treenattu.

Mutta Aron aloitti liike alkaa jutuilla. Näissä se oli hyvä, otettin vaan pari. Sitten liikkeelle mars, jossa noin toisen askeleen kohdalla pieni piip. Pieni tai iso, noin ei voi tehdä :-( Monta toistoa, en osaa sanoa tuliko hyvä vai huono. Riikka liikkuroi ja seurautin jokusen pätkän, lopetettiin, kun oli hyvä.

Sitten yksi tunnari, siis tasan yksi. Riikka vei kapulat, ympyrällä oli se oma ja kolme muuta, haisteli hetken aikaa, en muista nostiko Aron sitä omaansaan vai siirtyikö se tassun voimasta, mutta minua katsomatta päätyi kuitenkin tuomaan yhden kapulan, joka oli oma. Tunnarin luovutus oli hyvä, hiljainen ja napakka ote tunnarissa. Palkkasin ja jätettin tän päivän tunnari tähän.

Tauon jälkeen hyppynoudon pariin. Este matala ja verryttelyksi vain kapula suussa kohteen kiertämistä ja sitten luokseni luovuttamaan. Vaikutti hyvältä. Sitten liikkuroitu hyppynouto, jossa oli ongelmia. Koska jouduin huomauttamaan piip-äänestä kapulan luovutuksessa, tuumas Aron että ei huvita nostaa kapulaa ja lähteä paluuhyppyyn. Huoh. Tämän purkamiseksi piti tehdä sitten vaan pari vauhtihoutoa, jotta saatiin edes jotakin vauhtia takaisin. Tyhmä minä, oletin, että homma on helppoa hallissa, eipä se ollutkaan, joten teeman työstäminen jatkuu kotipihassa.

Seuraavan tauon jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Merkille meno ei ollut mitenkään hieno, mutta laukkaa sinne merkin taakse eikä mitään ääniä kuulunut lähettäessä, sieltä hyvin ruutuun, jossa oli lelu palkkana, mutta Aron ei huomannut sitä. Seisoskeli ruudussa ja ihmetteli, hassu. Uusinnalla tehtiin ilman palloa ruudussa, tämä parempi. Nyt mun pitäisi muistaa ottaa erikseen ruudun paikka treeniä, sillä Aron sijoittuu vähän eteen ja turhan reunalle ruutuun.

Tämän jälkeen ohjattu nouto ja vasemman haku. Riikka vei kapulat ja kun Aronin oli aika mennä merkille, oli se ehkä elämän surkein merkille meno, eihä sellaista voinut hyväksyä. Lähetin seuraavaksi merkille lennossa ja nyt näytti paljon paremmalta ja nyt sai kehun jälkeen jatkaa noutoon. Tästä eteenpäin hyvä kaari vasemmalle, hyvin toi kapulan ja vapautin heti kun istui edessäni, ettei vaan tarvitse nyt pilata tätäkin liikettä siihen luovutukseen. Mutta nyt tuli hyvin ja sai aiheestakin iloisen palkkauksen.

Sitten erikseen merkkitreeniä, kapulat oli lähellä, mutta ne ei vaikuta Aroniin laskevasti. Otin vuorotellen vapaasti lennosta merkin ja sitten perusasennosta merkille, viimeinen perusasennost merkille meno oli oikein hyvä, joten siihen oli paras lopettaa.

Kun toko-osuus oli ohi, himoitsin vielä kontakti ja keppitreeniä. Kepeillä jäähelposti kaksi viimeistä keppiä tekemättä. Jos jätettiin pallo keppirivin päähän, ei pystynyt sitäkään. Lelun houkutus vie ajatuksen pujottelusta täysin. Joten Anna palkkas Aronin aina kun se tuli sitten pujottelun loppuun saakka. Keksi sitten hetkeä myöhemmin miten parannan tätä hommaa. Otin hypyn keppirivin toiseen päähän ja putki oli toisessa päässä. Jos pujotteli loppuun saakka, sai palkan sijasta mennä suoraan putkeen tai hypylle ja vasta näiden esteiden jälkeen palkka. Näin ollen Aronin ei tarvinnut miettiä, mistä lelu tulee palkaksi pujottelun viimeisellä hetkellä, kun sai siihen hetkeen lisäohjeen tehdä vielä putki päälle. Näin sain ainakin 10 toistoa, joissa Aron pujotteli hyvin. Jos otin hypyn kautta kepeille menon, sujui sekin tosi loistavasti, ihmeesti Aron osaa katsoa mistä se pujottelu alkaa vaikkei tätä olekaan erityisesti treenattu.

Kontaktitreenissä tein kaikkia kontaktiesteitä, joissa keinu vähän jännitti. Tosin huomasin, että se oli myös hutera keinu, joka huojui Aronin sitä tehdessä ja tiedän, että Aron jännittää vähän epävaakata tilannetta. Jopa puomin ylösnousulla se vähän jännitti, että huojuuko tääkin. A-este oli hyvä.

Ylipäätään tuntui niin kivalta edistyä edes jossain, että Anna ehdotti agiuran aloitusta tammikuun lopussa Turun agikisoissa, nyt kauhee agitsemppi päälle ja treeniä lisää, jos vaikka oltaisiin ykkösluokassa silloin :-)

Kotipihassa ratkoin vielä hyppynoudon ongelmaa. Huoh, miten olen osannutkin sössiä tämän. Mutta erikseen sitä kapulan pitoa ja irti-käskyllä ei vaan sanota piip. Puoli pakettia kului jauhelihapihviä, mutta lopulta Aron irroitteli kapulasta ihan ilman ääniä ja sen ilme oli tuossa tilanteessa hyvä. Sitten erikseen pelkkää hyppyä. Ja kun oli riittävästi hyppyä alla, tein sellaisia noutojo, joissa palkka lensi heti, kun Aron oli tulossa kapulan kanssa takaisin päin, suunnilleen siinä kohtaa lensi jo lelu, kun oli esteen päällä hyppäämässä. Ja näitä kun toisti, sain lopulta kolme loistavaa hyppynoutoa, joissa meni hyvin esteen yli, nosti kapulan ja lähti välittömästi tulemaan minua kohti, äänetön luovutus ja mieletön leluleikki, kun yritti noin hyvin. Pakko pitää nyt vaan mahd. positiivisena tunnelma tuossa silti hyväksymättä ääniä.

Nyt Aron on väsynyt, mutta onnellinen? Heh, koville se joutuu mun kanssa. Onneksi se on vaan niin sitkeä puurtaja, että jaksaa yrittää ja päästään ahdistuksista voiton puolelle :-)

torstai 15. joulukuuta 2011

Ääntely

Aron piti eilen täysin vapaapäivää kaikenlaisesta treenaamisasioista. Ja tänään jännittyneenä sitten kokeilin kotipihassa, että mitä seurasi meidän monen toiston noutotreeneistä.
Suurin ongelma meidän noutoliikkeessä on ollut se kohta, missä koira tulee eteeni istumaan kapula suussa,se irroitushetki ja sivulle siirtymisen on kuuluneet piip-äänet jo pitkään. Odottaako se palkkaa noudosta vai on epävarma? Sivulle siirtymiseen käskysanani on aina laukaissut piip-äänen liikkeen yhteydessä. Ja koska elämä ei voi näin jatkua, oli pakko päättää puuttua siihen. Näissä äänissä alkaa vaan helposti katsoa juttua sormienvälistä. Jos on yksikään koe tiedossa, en uskalla ottaa sitä riskiä, että koko nouto menettää hohteensa. Joten olin antanut jo pitkään monissa noutotilanteissa koiran sanoa se piip-ääni, ilman että olin koskaan kertunut koiralle, että en ehkä tykkää siitä. Ja koska en keksi mitään muuta tietä kuin nyt vaan päättää, että mun pitää voida uskaltaa sanoa se, mistä en tykkää. Muistan niin Jessican sanat syksyltä, missä hän puhui, kuinka paljon reilumpaa on kertoa koiralle, jos se tekee jotakin mitä ohjaaja ei halua. Uskallusta se vaatii, sillä itse haluaisin kouluttaa mahdollisimman positiivisella tavalla, se mitä rankaisu opettaa koiralle, on hämärää aluetta. Ja suorituksen keskeytys on Aronille rankaisu.


Ja niinhän minä sittenn tein, jonka vuoksi Aron koko epäuskon hetkiä, katsoi minua ja ihmetteli, mikäs nyt on kun aina on kelvannut. Ja vielä epävarmemmaksi homman tekee se, etten voi tietää tiedostaako koira sen äänen. Mutta senkin uhalla, että ihan kaikki motivaatio, vire tms.laskee otin riskin ja sanoin. Ja minun sanominen ei ole kiinni käymistä koiraan, vaan ihan ääneen kuitattu, että noin ei voi tehdä ja tämä ei ole hyvä juttu. Positiivisuuden kautta tein siis paljon noutoja, joissa oli helppoa, ei ääntä. Kuten tunnarikapulan noutoa sisällä. Ja kun ääni liittyi erityisesti hyppynoudon yhteyteen, piti viedä se ongelma sinne saakka. Näin ollen Aron oli jo hetken esteen takana, ettei tulekaan eteeni kapulan kanssa, koska ei se mulle kuitenkaan kelpaa. Mutta sitkeesti toistin ja ihan opetin, että hiljaa olemalla saa palkinnon, piip-äänestä homma keskeytyy.

Tänään siis testi. Laitoin esteen keskelle takapihaa, 50 cm korkeudella, otin esteeseen pitkän etäisyyden, (pienet etäisyydet on suurempi todennäköisyys äänille) heitin kapulan tosi kauas ja annoin Aronin noutaa, jes, loistava luovutus ja ihan hiljaa istui edessäni. Tehtiin sama toiseen suuntaan, taas pitkä etäisyys, että vauhtia ja tilaa on kyllä, teki loistavan hyppynoudon, joskin etsi jonkin aikaa kapulaa esteen toisella puolen. Sitten oli aika uhmata kaikkia piip-äänten virtaa ja tehdä hyppynouto etäisyyksien ollessa suht normi esteeseen eli noin 3m esteeseen. Tässä tulikin luovutuksen jälkeen ihan pikkanen piip, josta heti kuittasin Aronille, että ei muuten sitten ollut hyvä juttu. Uusi yritys heti perään ja nyt se oli hiljaa, tosin katsoi esteen takaa, että viitsiskö tulla, mutta tuli ja oli ihan hiljaa, siirtyi jopa sivulle ihan hiljaa ja ihan valtavasti kehuja, että yritti, vaikka ei saanut enää äännellä. Lopuksi tehtiin vähän helpompia vauhdikkaita noutoja, joissa Aron sai kapulan suuhun, kiersi puun, sitten hypylle ja sitten vasta luovutustilanne, kaikki hipi hiljaa. Huikeeta!

En tiedä miten meidän elämä jatkuu, mutta tämän jälkeen en voi hyväksyä enää yhtään piip-ääntä noudossa. Harjoitellaan näitä nyt kotipihassa hiljaisiksi, sitten yleisissä treeneissä. Tavoite on, että saan karsittua ongelman, tosin helppoa se ei ole, sillä koira tekee helposti aina sen minkä se on ensiksi oppinut. Toiseksi kisasuorituksen aikana noihin ei pysty puuttumaan, mutta katsotaan kisakalenteria heti, kun tilanne alkaa olla hallussa kokonaisissa liikkeissä ja liikkuroinneissa. Ja mua ihan jännittää, että mitä siinä Canis-lehdessä on ollut ääntelystä. Itse kuitenkin olen oppinut, että koiran ei tule antaa tehdä mitään juttua äännellen, mutta mitään asiaa ei kannata jättää treenaamatta sen vuoksi, että tulee ääni. Hiljaisuus pitää opettaa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Tänään teemana nouto

Tänään puuhasteltiin Aronin kanssa hetki jos toinenkin noutojen parissa. Tavoite on, että koira tulee varmana eteeni istumaan, pitää kapulaa hyvin, on hiljaa, ei löysää otetta vaikka kädet koskevat kapulaa ja irroittaa kapulasta irti-käskyn kuultuaan. On myös sen jälkeen hiljaa ja siirtyy sivulle hiljaa käskyn kuultuaan. Juu, on siinä kriteeriä kerrakseen.
Ja nämä kriteerit mielessä noudettiin tunnaritikkua, metellia, hanskaa, ohjatunnoudon kapulaa, isoa ja pienempää puista kapulaa. Hypäten, noutaen, kiertäen. Sisällä sekä ulkona. Kaiken monin kertaisen hinkutuksen jälkeen viimeinen treeni oli kaikken paras, enkä voinut uskoa sen olevan paras, joten tehtiin se sitten varmuuden vuoksi ihan kolmeen kertaan.

Homma meni näin: pihassa oli kaksi matala in-and-out hyppyä, siis ihan pieniä. Ensin kapula Aronille suuhun, sitten käsky hyppäämiseen, no se hyppäs ne kaksi pientä, sitten kierrä käsky, jolla se juoksi miljoona pihan toiseen päähän kiertämään lasten keinuja ja sieltä käsky tuo. Meni ja tuli vauhdikkaasti, istui eteeni suorana, laitoin kädet kapulaan ja selvä irti-käsky, irroitti ja pysyi hiljaisena. Jes, tästähän sai pallon palkaksi.

Tokoo ja tokoo, kriisiä ja ahdistusta.

Tulipas eilen treenattua, innostusta kun riittää, en vaan tiedä oliko mitään hyötyä vai olisko parempi ettei treenaa mitään.

Ensin kävin Kyötikkälän kentällä ennen pimeän tuloa. Luntahan siellä oli joten kyllä se Aronilla varmaan ihan työstä kävi. Viritin ohjatun noudon merkkeineen ja kapuloineen, sekä ruudun kulmamerkit samalta merkiltä mentäväksi 25 m päähän. Ensin yksi merkille meno, hyvin ja lelu lensi palkaksi. Sitten vasemman kapulan haku, hienosti lähti, näki ruudun merkit ja teki pienen kaaren ensin katsoen ruutumerkkejä kuitenkin päätyen sille vasemmalle kapulalle. Jihuu. Seuraavaksi viritinkin koiraa tehdään merkki ja ruutu, ja päätyi ruutuun, tosin aina kun mulla ei ole ruudun nauhoja, menee Aron vähän banaanina ruutuun vasemmalta sivulta sisään. Tätä en sen ihmeemmin hinkannut, jätin lelun ruudun keskelle ja lähetin merkin kautta ruutuun, näin ollen meni suoraan sinne.
Tämän jälkeen jatkettiin ohjatun kanssa. Koska Aron oli nyt saanut mennä merkiltä ainakin 4 kertaa vasempaan, ei oikean kapulan haku ollutkaan enää hallussa. Tehtiin monen monta toistoa, joilloin meni lopulta ensin merkille ja sitten oikean kapulan haku. Tosin tässä kohtaa tuli usean hinkutuksen seurauksena merkille lähtiessä äännähdys. Syvässä hangessa oli vähän rankkaa, mutta hyvällä fiiliksellä lopettiin onnistuneeseen suoritukseen.
Seuraamista ei tuolla kentällä voinut tehdä lainkaan, kun sitä lunta oli liikaa, joten z merkit paikalleen parkkipaikalle.
Tehtiin asennoiltaan yksi onnistunut seiso-istu-maahan, mutta huomasin, että äännähti aina mukaan ottaessa. Voi ääh. Sitten treenattiinkin hiljaisuutta. Seurautin koiraa z-liikkeen kuvion mukaan ja aina jokaisen sivun keskellä liike seis ja uusi seuraa-käsky. Näin ollen tehtiin kaaviota, jossa 3 kertaa pysähdys ja uusi seuraa-käsky. Tälläisessä treenissä Aron niin mielellään ääntelisi, mutta kerroin Aronille, että nyt ollaan ihan hiljaa. Vapautin maassa olevalle narulelulle, kun teki ekan kerran z-seuruun läpi. Ja koska en päästä koiraani helpolla, tehtiin kaikkiaan niin, että menin z-liikeen edestakaisin läpi, joka sivulla pysähtyen, joten koiran oli pakko tsempata ihan täysillä, ettei ääni tule. Ja se pystyi siihen, 6 pysähdystä ja uutta liikkeelle lähtöä ihan hiljaa. Sai sen jälkeen leikkiä narulelulla ja kehuin suuresti pätevää koiraa.

Illalla vielä valkkuryhmän treeneissä.
Ensin helppo tunnari, jossa neljä kapulaa, joista yksi oli se oma. Onnistui ja toi oman. En tiedä olisiko tässä vaiheessa pitänyt lopettaa, mutta mulla on pakon omainen tarve saada tähän liikkeeseen nyt onnistunut fiilis ja voiton puolelle. Mutta jatkettiin uudella tunnarilla ja 6 kapulaa ympyrässä, toi väärän. En sanonut mitään negatiivistä, jäi vaan palkatta. Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, jossa siis liikkeelle lähtöjä.

Varmaankin 10 toistoa, liike alkaa ja liikkeelle mars. Aron häiriintyy vähän liikkurista, mutta toistojen ja vaihtelemalla palkkausksen ajoitusta saatiin ihan onnistunut tunnelma tuohon. Ensin ei lähdetty liikkeelle siis lainkaan ja sitten pari liikkeelle lähtöjä, joissa palkka erityisesti tuosta hiljaisuudesta.

Takaisin tunnariin, liikkuroituna ja toi väärän. Toi vielä iloisena sen väärän. Voi itku!! En halunnut nyt ahdistua tästä, joten tehtiin ohjattu, jossa haettiin se oikea. Vähän jännitti, että vaikuttaako se kentällä tehty ohjattu nyt tänne, mutta hyvin haki sen oikean. Tosin merkille lähtiessä ihanti (ou jee, että tähänkin liikkeeseen), merkilläkin olisi voinut olla parempi, mutta mielessä vaan, että pitää kuunnella suunta käsky, minkä teki ja sai lennossa palkan, kun laukkasi minua kohti kapulan kanssa.

Sitten omat höntsäilyt. Näissä jumppasin edessä istuvaan koiraa ja siitä takaa käskyllä sivulle. Tämähän on seuraamisen osalla toinen tilanne, missä ääni herkästi tulee. Jos yhtään inahti, keskeytin liikeen. Hiukan ikävää, mutta valitettavasti en voi sallia näitä ääniä enää mihinkään. Hiukan Aron otti tästä nokkiinsa, mutta ei tässä auta katsoa niitä enää sormien välistä.
Tehtiin myös seuraamispätkiä muiden treenatessa vähän ympärillä.
Sitten kaukojen aloitusta, jossa eka käsky seisomaan, teki todella hyvin.

Ja lopuksi vielä tunnarin pariin. Levitin kapulani ympyrälle ja vein itse sen oman sinne sekaan. Haki ainakin 5 kertaa näin sen oman. Lopuksi Miinu tuli vielä viemään sinne samaan ympyrään sen yhden oman, meni kapuloille, katseli minua hetken, vasta sitten haisteli ja toi sen oman. Hihkuin riemusta, mutta eipä tässä silti voi tuuletella. Helkutin ärsyttävää, että ollaan tällläisessä jumitustilanteessa. Näen sen jumituksen siinä, että kun Aron menee kapuloille, sen pitää katsella esim minua tai mennä ensin ohi kapuloista, sieltä takaa kääntyä ja sitten vasta haistella. Voi kun se olisi ihanne, joka menee innokkaasi kapuloille, haistelee ja reagoi heti omaan tuoden sen itsevarmasti. Tämä on tavoite, mutten osaa päästä siihen. Nyt eilen en antanut pahaa palautetta siitä, että toi väärän, mutta varmasti tajusi, ettei mennyt nyt ihan putkeen, koska ei palkita ja näkee, että nyt on joku pielessä. Ja kun toi oikean, palkkasin sen ruhtinaallisesti. Veri haard.....

Aamulla oli pakko tsekata, mikä se ääni merkille lähtiessä on, mutta pariin kertaan kotipihan merkille meno ja ihan hiljaa, huh. Yksi murhe nyt vähemmän

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Sunnuntain tunnariturnee

Päätin, että päivän teema on tunnari. Koti-oloissa itse tehtynä hommassa ei ole mitään ongelmaa, samoin se oma löytyy vaikka tekisin itse tunnarin esim Ikean parkkipaikalla. Mutta liikkurin kanssa tehdyssä tunnarissa on jotakin ongelmaa. Kun sitten pähkäilin, on tunnarissa ollut häikkää sen kerran jälkeen, joilloin se valkkuryhmän treeneissä toi mulle kaksi kertaa ihan pokerilla väärää kapulaa, silloin en kyllä tykännyt yhtään ja sanoinkin sen Aronille. Jälkeen päin mietittynä palautteeni vei Aronin itseluottamuksen kyseistä liikettä kohtaan. Meillähän oli joskus keväällä tilanne, että Aron koki ihan yhtä kivaksi tulla tunnarilta kapula suussa, oli se sitten oikea tai väärä. Ja silloin päätin, että jos tuo mulle väärää, ei se kivaa. Mutta jotakin on siis tehtävä, että saadaan taas homma uuteen nousuun.

Joten maneesilla tänään:
-tunnari 1. kasa kapuloita ja se oma 15 cm päässä vasemmalla, ok.
-tunnari 2. kasa kapuloita ja se oma 15 kasan edessä, ok.

Sitten kolme valmista tunnaririviä, joissa 3 kapulaa oman lisäksi, oman paikka vaihtui joka kerta. Lähetin ekalle riville, tämä ok. Lähetin toiselle riville, mutta Aron paineli sinne, missä äsken oli, keskeytin ja lähetin uudestaan keskiriviä kohti. Nyt toi väärän, en sanonut mitään väärästä, luultavasti virhe tuli siitä, että koiran ajatus katkesi, kun keskytin sen menon väärille kapuloille. Nyt lähetin kolmanteen riviin, sieltä tuli nyt oma, sitten vielä yksi lähetys siihen keskiriviin, josta toi hetki sitten väärän, nyt löytyi se oma. Eli 6 tunnarin etsintää/ yksi virheellinen. Ollaan plussan puolella. Tässä vaiheessa koira hetkeksi autoon.

Seuraava kierros alkoi kisamaisella tunnarilla. Mutta miten kävikään, lähti kapuloille, haisteli kaikki ja toi väärän. Tehtiin kuitenkin kisamaisesti luovutus ja sivulle siirtyminen, vasta sitten katsoin kapulaa ja väärähän se oli. En sanonut koiralle mitään negatiivista, ei vain saanut palkkaa. Päätin, että siirrytään hetkeksi toisen liikkeen pariin ja katsotaan tunnaria vielä.

Se toinen liike oli z-liike. Tässä ensin seuruu, niin että liikkuri huuteli käsky ja minä seurautin z-liikkeen läpi, Aron oli hyvä tässä, seurasi ja taisi tehdä kulmat niinkuin pitää. Hyvä siis. Sitten sama, mutta koemaisesti asennoin seiso-istu-maa. Pirskatti, että keskimmäisellä istu käskyllä jäi seisomaan. Voi höh. Aloitettiin alusta. Nyt teki kaikki asennot oikein, ei piipannut kun otin mukaan eikä myöskään ennakoinut missään. Hyvin meni.

Takaisin tunnariin, tehtiin kuten äsken, kisamainen tunnelma. Aron meni kapuloille ja toi sen oikean. Jihuu. Aron sai lihapullaa ja minut tosi iloiseksi. Kuka vois kertoa Aronille, että tuomalla sen oikean kapulan, se saa ihan mitä se haluaa. Päätin, että tehdään nyt vaan paljon tunnareita liikkurin kanssa, jos tuo väärän, siitä ei seuraa mitään. Jos tuo oikean, saa jonkun megapalkan. Teen itselleni kuukauden seurannan, että onko asetelmalla vaikutusta onnistumisprosenttiin.

Aron kävi taas tauolla ja tauon jälkeen ryhmässä paikka istuminen. Tämä meni kaikin puolin oikein hyvin. 4 koiran ryhmä ja istui hyvin. Tästä jatkettiin vielä liikkurin kanssa yhteen treenattavaan juttuun. Huomattiin nimittäin z-aloittaessa, että kun liikkuri sanoo liike alkaa, katselee Aron sitä liikkuria tai on levoton. Myös tässä tilanteessa tulee siltä herkästi piip, joka kertoo epävarmuudesta. Joten otettiin varmaankin 10 liikkeen aloitusta, ensin palkattiin heti sanan liike alkaa-jälkeen, palkkaus siitä, että Aron piti kontaktin minuun eikä piipannut. Sitten venytettiin siihen kohtaan, että liike alkaa-liikkeelle mars. Saatiin palkkattua myös tästä. Liikkuri-Minna huomasi, että liikkeelle mars on se tekijä, joka herkästi laukaiseen Aronin piip-ääneen. Onneksi treeni auttaa tähän.

Olipas kivat treenit :-)

lauantai 10. joulukuuta 2011

Voitto se on pienikin voitto

Torstain agit ei nostaneet mielialaa. Tehtiin rataa, jossa oli monen monta kohtaa, joissa piti muistaa miljoona asiaa. Ja tästä syystä tehtiinkin pala kerrallaan, mutta kun jo ensimmäiseen 4 esteeseen saatiin kulumaan kivasti aikaa. Kaiken kaikkiaan joitakin onnistumisia tuli, mutta olin itse usein myöhässä (Vappu Alatalon mukaan ihminen on lähes aina myöhässä kertomassa koiralle mikä on seuraava este). No sanomattakin selvää, että Aron tiputteli rimoja, kaatoi kerran koko esteen ja siivekkeeen, itse olin myöhässä ja sitä rataa. Anu heitti ilmoille, että pitäisikö Aronin rimojen tiputteluihin puuttua. Toivon kuitenkin, että kun itse tiedän mihin mennään ja koska käännytään, pysyy Aroninkin mieli luottavaisempana ja rimat ylhäällä. Nyt oli kyllä jo rataa kävellessä sellainen olo, että miten ihmeessä muistan nää kaikki kohdat.

Eteenpäin sano mummo lumessa. Eli perjantaina oli Agilityn epikset Tamskin Tallilla. Olinhan asettanut tämän vuoden tavoitteeksi, että vuoden lopussa startataan agilityssä, joten eikös tämäkin nyt ole jokinlainen tavoitteen saavutus. Mutta asenne suorastaan hektinen, kun tulin kaasu pohjassa tallille ja porukka oli jo rataantutustumassa putkirataan. Koska kaikki kokemus on meille hyväksi, ennätin juuri ja juuri tutustua rataan ja päättää ylipäätään, että me tehdään sekä putkirata että se möllirata. Kauhistutti, että miten mun muisti toimii, sillä radassa oli ns. 17 estettä, joista 15 kertaa mentiin putkeen. Mutta me osattiin :-) Voitettiin se putkiluokka. Palkinnot oli mielettömät, ihan käsittämättömän hyvät, kun vertaa vaikka normi tokokisan palkintoihin. Aron sai syömistä nappulan ja herkkutikkujen muodossa, lahjakortti, koira dvd, jonka nimi oli osuvasti Koirasi kaipaa tekemistä ja itsellekin vielä lakuja. Huippua!

Putkirata tässä.

Sitten se möllirata. Meidän ensimmäiseksi radaksi ihan jees. Tehtiin puhdas rata muuten, mutta putkieste nro 10 vetikin Aronin väärään päähän. Hyvää kokemusta tuli ja se tunne, miltä tuntuu juosta koiran kanssa 17 estettä. Parannettavaa löytyi, sillä itse huomasin, että olen kontaktien kohdalla kovin hätäinen, tuossa möllikisassa ei olisi ollut kiire minnekään. Joten näihin pitää itse kiinnittää huomio. Ja siksi Aron oli väärässä päässä putkea, sillä päästin sen häitäisesti a:n kontaktilta enkä varmistanut putken oikeaa päätä. No kontaktien suorittaminen tehtävälistalle. Ja toinen mitä mietin, oli, että joidenkin hyppyjen jälkeen tuli kovin iso turha kaari, jota paremmalla ohjaamisella ja koiralle oikein viestittämällä voi pienentää. Mutta alku tämäkin.
Maksimölli-rata

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Monenlaista treeniä

Tulipas tehtyä tänään kaikenlaista.

Lenkin yhteydessä otettiin vähän seuraamistreeniä Suoraman koulun pihassa. Tein lyhyitä pätkiä ja välillä pidemmän pätkän, kaksi kertaa jouduin huomauttamaan piippaamisesta, jonka jälkeen Aron oli hipihiljaa. Tosin tilanne oli vaikea, sillä partacolliet haukkuivat tolpassa kiinni ollessaan ja tämä aina vähän rikkoo Aronin keskittymistä. Tein kuitenkin paljon liikkeelle lähtöjä, hidasta käyntiä, käännöksiä. Tuntui hyvältä. Yksi suora luoksetulo, jossa tuli hyvin ja lujaa, vähän liukui lumella mutta ei ihan törmännyt kun istui eteeni.

Kotipihassa tehtiin hauskan pitoa. Merkin kautta ruutuun, ensin vain yhdestä merkistä tuli pallo palkka. Ruudussa ei ollut nauhoja ja inasen vaikea Aronille, kun valkoisella lumella vain oranssit kulmatötteröt. Tämän vuoksi ei mennyt ihan suoraan ruutuun, selvästi yritti katsellaan hahmottaa ruutua. Ensimmäisen kerran ruudussa ollessaan meni yli takarajan ja sieltä uudella ruutukäskyllä ei ruudun keskusta heti löytynyt. Kahdella uusinnalla paremmin ja sitten pallo tuli Aronilta salaa ruutuun, joka sitten lopuksi palkaksi. Ylipäätään Aronilla hyvä ja vauhdikas asenne.

Sitten jokunen suora luoksetulo, josta päästiin ihan tavallisiin noutoihin.Heitin tosi pitkälle kapulan ja palkkasin vauhdista tai siitä, että samantien kun istahti eteeni, sain vapautuskäskyn. Hyvältä näytti. Tämän jälkeen 50 cm hyppyeste keskelle pihaa ja ettei vaan tulisi nyt mitään harmia, tein harjoituksen tosi helpoksi. Aron jäi tosi kauauksi istumaan esteen toiselle puolen, kapulan heitin kauaksi esteen taakse ja vapautin Aronin hakemaan hypyn kautta kapulan. Meni lujaa, ei piipannut ja oli oikein innokas. Ehkä tälläisillä helpoilla, mutta saa laukata ja lujaa pidän motivaatiota yllä.

Sisälläkin vielä sitten treenailtiin, nimittäin niitä sisäisiä lihaksia. Näin Vapun koulutuksessa, että yhdelle bordercollielle neuvottiin sellainen sisäisten lihasten liike, missä koiran takapää on rapulla tai jossakin vähän korkeammalla. Sitten koiraa syötetään siihen etutassujen väliin, sitten vasemmalle puolen ja oikealle, pitäisi pystyä syöttämään koiraansa tässä asennossa ilman että tassut liikkuu, kyseessä jonkinlainen siirrä painoasi homma. Aron tässäkin kivasti mukana, takapää vadin päällä. Olen tehnyt myös useampana päivänä sitä ristikkäisten jalkojen nostoa, saa nähdä onko näistä apua.

Lopuksi video meidän tunnistusnoutotreenistä, tehtiin pitkästä aikaa tulitikkutunnari.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kotipihassa

Maanantaina piti niin kiirettä, etten ehtinyt illan valkkuryhmän treeneihin, mutta aamusella kotipihassa hypeltiin pitkästä aikaa estettä. Kun hyppynoudossa on nyt jotakin häikkää, parempi purkaa liike osiin.
Laitoin hyppyesteen pihaan niin, että koira piti hypätä sivultani esteen yli, esteen toiselle puolen jätettiin makupalalautanen. Nostin ja laskin esteen korkeutta jokaisen hypyn jälkeen. Aloitin 50 cm ja aina lautaa nostin lauta kerrallaan kohti 80cm ja tämän jälkeen taas laskin. Huolestuttavaa oli se, että Aronin piti vinkaista joka kerta hyppy-käskyllä. Vaihdoin homman sitten vaan mene käskyyn tai lennosta lähettämiseen. Ja toinen tosi huolestuttava juttu oli se, että aina kun esteen korkeus oli 80 cm, se otti kosketuksen esteeseen. Hypättiin aika monta hyppyä ja vaihdoin lelun esteen taakse, nyt sain kaksi puhdasta 80 cm hyppyä kohti lelua. Ylipäätään pitää uusia tämä treeni ja tarkkailla, mikä vaikuttaa mihin.

Sitten tehtiin vauhtinoutoja erikseen. Kierrätin kapula suussa ensin puunkiertoja ja näissä piti tulla kapulan kanssa eteen istumaan. Heti kun istui edessäni, vapautin ja Petra oli apuna, heitti megapalkan lateksipossun palkaksi. Sitten tehtiin sellaista vauhtinoutoa, jossa heitin kapulan ja Petra kävi heittämässä kapulaa vielä kauemmaksi, kun palautusvauhti oli kovimmillaan, lensi possu taas palkaksi jostain. Aronista hurjan hauskaa. Tällä linjalla jatketaan siis.

Seuraamistreeniä sitten ihan tosi myöhään kotipihassa. Huomasin, että varon suuresti meidän seuraamisessa sellaisia kohtia, joissa seurataan noin x määrä askelta, perusasento ja sitten taas uusi seuraa ja noin x askelta. Teen siis mielelläni aina seuraamista useammalla käännöksellä, joka päättyy perusasentoon ja tämän jälkeen tulee palkka. Ja Aron saattaa juuri näissä liikkeellelähdöissä piipata, joten tehotreeni nyt näihin. Teinkin niin, että palkkasin ensin aina jokaisen pätkän perusasentokohdassa, sitten palkkasin joka toisen. Lopulta tein kolme pysähdys ja uusi seuraa liikkeelle lähdössä. Aron ei piipannut kertaakaan tässä kotipihan tarkastelussa. Hyvä juttu se.

Delfinaariossa

Viime päivinä on vietetty lasten synttäreitä. Petrahan sai 9.vee synttärien kunniaksi viettää kaverijuhlaa Särkänniemen delfinaariossa. Jos homma oli lapsille ihan huippua, ei se näin äidin roolissakaan ihan tylsää ollut:-) Kun lapsilla ei ollut enää mitään kysyttävää delfiinien kouluttajille, mulla kyllä oli. Ne nimittäin palkkasivat delfiinit aina, vaikka joku tekikin laiskan hypyn, saivat silti makrillin palkaksi.


Kiinnosti tietysti, miten käyttävät palkkioita hyväkseen. Kouluttaja kertoi, että käyttävät delfiinien koulutuksessa monia palkkioita hyväkseen, välillä antavat yhden makrillin, joskus kerralla enemmän, muita palkkioitakin löytyi kuten palloleikki tai silitys. Pillin vihellyksen jälkeen tulee palkkio, mutta delfiini ei koskaan tiedä tarkalleen, mitä palkkioksi tulee. Isosta hypystä ei suoraan tule isoa palkkaa. Yllätyksellisyys pitää siis delfiinien mielen ja motivaation hyvänä. Yksi delfiini kuitenkin nirsoili ainakin sen päivän makrillikalan kanssa, kun antoi palkkansa tippua altaan pohjalle eikä hakenutkaan sitä. Itse ajattelin, että pitääkö se delfiini sitä kalanpätkää palkkana, kun ei vaivautunut hakemaan sitä?
Näytösten aikaan delfiinit tekevät pääsääntöisesti vain näytökset, mutta näytössesongin ulkopuolella ne treenaavat jotakin uutta juttua monta kertaa päivässä, jopa 8 treenikertaa päivässä. Motivaatiosta pidetään huolta hauskan pidolla, kuten pallottelulla. Kouluttaja kertoi, että delfiinien koulutus eroaa koirien koulutuksesta sillä, etteivät voi käyttää johtajuutta tai fyysisiä rankaisuja hyväkseen. Koulutus perustuu siis pääsääntöisesti positiivisella vahvistamiselle ja palkkioiden käytölle. Kouluttaja ei puhunut sanallakaan siitä, miten ne kertoo delfiinille, että nyt teit väärin tai huonosti. Perinteisessä naksutinkoulutuksessahan käytetään neljää eri juttua (positiivinen vahvistaminen, negatiivinen vahvistaminen, positiivinen rankaisu ja negatiinen rankaisu) hyväkseen, enkä päässyt perille, muuta kuin että pillin vihellyksen jälkeen palkataan, palkkaamisella ei näyttänyt olevan mikään kiire.

Mulla olisi ollut paljonkin lisää kysyttävää, mutta päästin kouluttajan sitten pinteestä ;-)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Maneesitreeneissä

Tänään treenailtiin maneesilla. Meitä oli paikalla 9 koirakkoa, joten ainakin kolme treenirinkiä teki taas samaan aikaan.

Aron aloitti omalla vuorollaan luoksetuloilla, pelkkiä suoria luoksetuloja niin seisomasta, makuulta kuin sieltä aloituspaikastakin. Hyvä laukka näissä kaikissa.
Sitten tunnari, Sari teki hyvän rivin, epävarmuus näkyi Aronin työskentelyssä, sillä se meni rivin varmaan kahteen kertaan läpi, löysi oman, mutta meinasi viedä sen Sarille ja ajatus katkesi, pyysin, että tuo tänne ja Aron toi. Eli näissä liikkurin kanssa tehtävissä tunnareissa on nyt jumitustilanne. Jos teen itsekseni, sujuu hyvin, kuten tänään kotimatkalla pysähdyin Ikean parkkipaikalle tekemään yhden tunnarin, luonnollisesti hyvin. Pitänee vaan taas kerran kasvattaa rauhassa Aronin itseluottamusta tähän tehtävään.

Sitten vuorossa hämykäskyt ja liikkuroinnit liittyen paikalla-olojen aloituksiin. Tässä Sari ja Maarit huutelivat hämyjä ja ainostaan ensimmäisellä kerralla Aron meni hämyyn, muuten piti linjansa. Maasta istumaankin onnistui hyvin, vaikka Sari huuteli kaikki ylösnousuun tarvittavat sanat, Aron nousi täpäkästi omasta käskystä ylös.

Sitten hyppynoutoon, tai siihen paluuhyppy/ luovutustilanteeseen. Tämä juttu pitää pilkkoa nyt paloiksi ja tehdä paremmin. Jotenkin Aronia ahdistaa tulla nyt kapulan kanssa hypystä eteeni, sen tekis mieli piipata ja se piippaa, sen tekis mieli mennä äkkiä suoraan sivulleni jne, joten sanomattakin selvää, että tähän pitää tehdä se varmuus ja rauhallisuus takaisin.

Sitten lopuksi merkin kautta ruutuun, meni hyvin, vaikka ruudun vasemmalla puolen oli ihmisiä ja koiria. Palkka ruutuun ja koira tämän jälkeen autoon.

Itsekseni hömpöttelin sitten myöhemmin. Tässä seuraamispätkiä, joissa Aron tuntuu hyvältä. Jäävät asennot kertaalleen läpi, istuminen ja seisominen oli hyvät, maahanmenossa käskyn kohdalla jokinulkopuolinen rikkoi Aronin ajatuksen ja teki virhe-asennon, uusinnalla varma maahanmeno. Lopuksi kaukokäskyjumppaa ja päivän maneesitreenit oli siinä.

Vappu Alatalon luennolla

Onneksi ehdin Tamskin järjestämään Vappu Alatalon hyppykurssin aloitukseen. se alkoi nimittäin luennolla, josta sain paljon ajattelemisen aihetta. Tai lähinnä tieto lisää tuskaa...

Vappu Alatalo tähtää koulutuksissaan siihen, että koira saa lisää taitoa hypätä hyvin. Hyppääminen on tehtävä, jonka koira suorittaa itsenäisesti, koska koiran on tehtävä itse ratkaisu siitä mistä ponnistaa, kuinka kovalla voimalla, kuinka korkealle jne. Mutta mitä ihminen voi osaltaan tehdä? Ohjaajan tehtäviin kuului tietysti se, että pitää huolta, että koira on siinä kunnossa, että se voi hypätä. Hyvään hyppyyn koira tarvitsee hyppylihaksia, kuten syviä lihaksia että habaa takareisiin. Joten Vappu puhui siitä, kuinka fysioterapeutit, osteopaatit ja hierojat kuuluvat koiran huoltotiimiin ja tärkeys oli tuossa edeltä mainitussa järjestyksessä. Vapulla ei ollut mitään hierojia vastaan, mutta sanoi, että eläinfyssarit ovat kaikkein eniten koulutettuja ymmärtämään koiran biomekaniikkaa. Oma kysymykseni kuuluikin, että miten tehdään koiralle paremmat syvät lihakset ja se haba sinne takareisiin. Vastaus oli, että käynti fyssärilla, joka antaa yksityiskohtaiset ohjeet. Kovasti suositeltiin mm. Elina Karhumäkeä, jos Pirkanmaalta mieli fyssarin hoitoon.

Metrinen pk-este kiinnosti mua tietysti eniten. Vappu sanoi, että estekorkeus ei ole suurimmalle osalle koirista mikään suuri ongelma, mutta hyppyliike on melko haastava. Tässä koiralla on yleensä tilaa noin 2-3 laukka-askelta ennen hyppyyn lähtöä, mutta paluu on yleensä vielä pahempi riippuen mihin kapula lentää. Kapulan suussa takaisin esteen yli, tässä kapula lisää painoa koiran etupäähän, mikä tekee hypystä vielä haastavampaa.

Vappu itse suositteli, että koira osaa hypätä esteen teknisesti oikein ilman kapulaa. Vasta tämän jälkeen otetaan koiran suuhun jotain kevyttä ja opetellaan pitämään tekniikka, vaikka suussa onkin jotain. Sitten lopuksi vasta kapula. Koiran itseluottamus hyppyä kohtaan pitäisi saada niin suureksi, että koira uskoo ja tietää selviytyvänsä esteestä. Vappu ei suositellut mitään suurta määrää hyppyytystä metrisellä, vaan niin, että esteen korkeus vaihtuu koko ajan, kuvaili, että este voi nousta 40 cm korkeudesta lauta kerrallaan ylöspäin 80 cm ja sitten laskea. Seuraavalla kerralla korkeus käy kerran 90 cm ja sitten taas laskee. Näin koira oppii arvioimaan korkeutta ja samalla itseluottamus hyppyyn säilyy. Koiran motivaatio hypätä este oli Vapun mielestä todella tärkeä. Hän itse sanoi, että jos treenaisi pk:ta, tekisi vuoden verran pelkästään treeniä tuota hyppyä varten ja hyvin harvoin estekorkeus olisi siellä metrissä. Tässä vaiheessa huokailin mielessäni, että Aron on viety pk-esteelle niin raakileena.Ylipäätään Vappu puhui myös estekorkeuksista agilityn puolella. Hän sanoi, että olisi hyvä, että koiria hyppyytettäsiin aina eri korkuisilla esteillä. Jos estekorkeus on aina vakio, koira alkaa luottaa siihen vakioon eikä katso esteen korkeutta. Koirasta tulee ikään kuin huolimaton, kun se oppii, ettei sen tarvitse miettiä esteen korkeutta,vaan hyppää vakiovoimalla. Koira, joka katsoo osaa arvoida esteen korkeutta, tekee vähemmän rimanpudotuksia, sanoi Vappu.

Itse hyppy oli Vapun mielestä kuin yksi iso laukka-askel. Hypyn ponnistusvaiheessa koira siirtää painon taakse, taka-osa on se moottori. Jotta koira pystyy tekemään hyvän hypyn, sen syvät lihakset on oltava kunnossa sekä selän rangan täytyy taipua kaarelle. Tässä vaiheessa Vappu kertoi, että koiran rakenne on ratkaiseva hyppytekniikassa ja tasapainoinen rakenne on tietysti toivottavaa. Koirat kuitenkin syntyvät omassa kropassaan ja oppivaan käyttämään juuri sitä omaa kroppaansa, oikein tai väärin.

Ehdin katsella yhden kierroksen koirien hyppytekniikkatreeniä ja kyllä Vapulla oli hyvä silmä, se näki hyvinkin nopeasti, mitä kukakin koira tarvitsi parantakseen hyppyä. Ihan perussarjatreenillä, missä rimat on vain 10 cm korkeudella ja in-and-out pituuksilla näkyi jo monelaisia juttuja. Harmi, että mun piti lähteä tässä vaiheessa.

Mutta kiinnostus heräsi, missähän tilassa Aronin syvät lihakset ovat? Miten parannan niitä? Miten tehdään habaa takapäähän? Onkohan sillä sitä?
Ja käynti fyssarin luona on ajankohtainen. Sitten hyppymotivaatiota pitää parantaa. Harmi,kun meidän takapihan nurmikko on tosi liukas näin märillä ilmoilla. Hirmu mielenkiintoista kaiken kaikkiaan:-)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Torstain SdP

Koettiin eilen onnistumista ja ihanaa yhteishenkeä Aronin kanssa Sdp-hallissa. Anu oli suunnitellut meille 19 esteen radan, joka oli profiililtaan niin selkeä, että pysyin jopa suurimmaksi osaksi ihan mukana, että mihin sitten mennään.
Radan uutena juttuna oli leijeröinti niin, että koira juoksi putkeen, joka kulki puomin alla ja jatkoi rataa siellä puomin toisella puolen käskytykseni mukaan. Hyviä onnistumisia saatiin, kun Anu vei Aronin narulelun sinne toiselle puolen. Hyvin irtosi Aron eikä jäänyt odottelemaan minua. Sitten tehtiin ilman leluhoukutusta ja vähänkös oli hienoa. Aron vilkaisi kerran minua, mutta koska hyppykäsky tuli oikeassa kohtaa, jatkoi Aron rataa :-)

Toinen selkeä merkittävä kohta oli tuon hallin keppien pujottelu, joka tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ihan ilman verkkoja. Tosin piti tehdä ainakin 8 yritystä, kunnes pujotteli loppuun asti. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun saadaan lisää onnistuneita toistoja.

Kontakti-esteinä suoritettiin tänään a ja puomi ja näissä hyvä onnistuminen. Ihan hirveen kiva onnistua ja Petterikin kysyi, että "voitiksää# kun olin niin tohkeissani.

torstai 1. joulukuuta 2011

Kotipihan videointia

Petra oli palveluksen velkaa, joten sai luvan kuvata vähän seuruuta videolle.
Pahoittelen hämärää kuvaa, mutta kun täällä on aina pimeetä. Kyllä sieltä varmaan kuitenkin koiran erottaa.

Ylipäätään ollaan ehkä hiukan edistytty näissä seuruu-asioissa :-)

Seuruu

Tässä z-liike

Mutta allaolevasta tulee yksi muistutus, että ongelma on yhä olemassa, huomaatte varmaan piip-äänen, huomautan siitä ja hyvä juttu on mielestäni se, että sen jälkeen Aron ei sorru samaan uudestaan, vaikka aikaisemmin käännökset, liikkeelle lähdöt jne. saattoivat aiheuttaa ääntelyä. Edellisessä z-liikkeessä oli hiljaa kaikki osuudet, jee!

Seuruu