Kotipihassa

Eilen tehtiin Aronin kanssa vain yksi treenikerta kotipihassa. Kävin rakentamassa ruudun niin, ettei Aron nähnyt sitä. Ja laskin, että merkiltä on 27 metriä ruudun eturajaan, eli pitkä matka. Sitten tehtiin merkkiä muutaman kerran eri suunnista, lopulta lähetys merkille, suullinen kehu siitä ja sitten ruutu+käsimerkki. Aron mietti sekunin että jaa ruutu ja sitten se paineli todella lujaa ja suoraan ruutuun, sain topattua Aronin hyvää paikkaan, eli hyvin sisällä ruudussa. Siinä se seisoi, kun kävelin kohti ruutua ja kehuin niin, että nukkumaan menneet naapuritkin kääntyivät vuoteessaan. Eli tää oli loistosuoritus :-)

Seuraavaksi hyppyharjoituksiin. Jos ennen hyppyestettä on 8 jalanpäässä pieni apuhyppy, saan aikaan onnistuneita hyppyjä. Ja tein vielä niin, että korkeus oli joka kerta eri. Aloitettiin 60 cm, sitten yksi lauta lisää, nostin lauta kerrallaan 90 cm ja sitten taas väliin yksi 70 cm. Lähetän koiran kiertämään ensin läheisen puun ja siitä hyppy, pallon heitto heti kun koira on ylittänyt esteen ja ajoitan heiton niin, ettei Aronin tarvitse katsoa taakseen, että tuleeko pallo. Näin tehtiin kolme 90 cm hyppyä, joissa pääsi koskematta yli, kerran taisi kynsi rapsahtaa, mutta iloisinta tässä on se, että koira ei kolauttele nyt niitä takajalkojaan esteeseen. Teen vielä tällä teemalla yhden treenin ja sitten kohti sitä metristä. Nyt ei ole tullut enää epävarmoja pikkuaskeleita ennen estettä, vaan homma näytti hyvältä.

Jälki nro 20 eli metsätreenien aika

Tänään treenailtiin Pian ja Hanna T:n kanssa Kangasalan metsissä. Olin autoton, mutta kiltisi Aron loikkasi Hannan autoon ja odotteli jälkeään sitten Hannan koira-osastolla.
Todellinen kuntokolmonen oli kyllä lähes 20 asteen lämpötiloissa, kun tein sekä Huin ja Tuplan jäljet, kummalekin voittajaluokan jäljet. Onneksi pääsin valmiiseen esineruutuun ja Aron sai luvan aloittaa. Esineitä ruudussa oli 3, Hannan esineet, ruudun koko täyskisaruutu ja toiveina oli, että yksi esine taakse ja kaksi puoleen väliin ruutua, ei ihan reunoille. Aron lähti hyvin ja toi melko nopeasti ne ruudun keskiesineet, toinen oli pieni my little pony ja toinen oli nahka joku, olisko ollut lompako, sitten lähetin sinne takaesineelle ja Aron teki pitkään töitä, etsi ja etsi ja minua alkoi jo vähän jännittään, että nyt jos se luopuu siitä, tulee tuskaa lähettää se uudestaan sinne taakse. Onneksi Aron oli sitkeä ja etsi siellä takarajaoilla, lopulta pieni sukka nousi ja Aron on ansainnut taskusta herkkuja.

Melko pian kävin ajamassa Hannan tekemän jäljen, oli reilun tunnin vanha. Ajettiin se Aronin kanssa kaksin, kun tiesin janan kohdan ja näin siellä merkin, missä jälki menee. Huono jana oli kyllä nyt meiltä, lähti kuin löysä makarooni, väärää jälkeä oikeaan ja sitten kun kohtaa jäljen, niin takajälki. En nyt antanut ajaa sitä takajälkeä, vaan kehoitin jälki ja koira kääntyi toiseen suuntaan. Ei hyvä!!!
No matka alkoi, eka keppi oli siinä aika likellä, mutta en nähnyt itse sitä lainkaan. Oliko koira hämillään jäljen noston säädöstä, mutta 2 keppi nousi ja siitä eteenpäin mentiin kyllä varman oloisena aina 5 kepille asti. Tämä oli ihan lähellä tietä ja annoin loppupalkan tähän. Jälki oli tähän asti noin 600m. Hanna oli kertonut, että viimeinen kuutos keppi on tien laidassa ja siihen pitää jäljestää tien laitaa pitkin. Onneksi palkkasin ja lopetin tuolle 5 kepille, sillä tuo viimeinen pätkä olisi ollut meille ihan mahdoton. Noin 10 ennen kuin lähdin jäljestämään kävi siinä meidän esineruudulla nainen ison nöffin kanssa, kertoi, että näki ihan varmasti meidän jälkimerkin ja hänen koiransakin kakkasi siihen. Ja kun kävelen sitä tietä sen loppupalkan jälkeen, näen myös sen loppumerkin ja kepin maassa ja ihan sen vieressä iso kakkakasa. Noin 5 m ennen oli tuo koira nostanut varmasti koipeaan, sillä häntä kippuralla myös Aron merkkasi tuon kohdan. Ja kaikenlaiset koiran kuset kiinnostavat Aronia, ihan häiritsevät, joten ei varmasti olisi nostettu tuota keppiä. Aron on ehkä maailman pahin pissojen haistelija ja kyllä rajoitan sitä normi-arjessa, sillä uroshormoonit niin jyllää, mitä enemmän se haistelee pissoja. No eteenpäin sanoi Mummo lumessä :-)

Sitten kuljinkin jo Tuplan jäljen perässä, sen jälkeen Huin jäljen aloitus ja asetuin viimeiselle kepille odottaan tätä jäljestysparia. Hetken siinä sai olla hyttysten syötävänä, mutta lopulta kuului ensin metsän rasahtelua, sitten koiran läähätystä ja lopulta Hui sieltä tuli ja nosti viimeisen kepin.
Kiitos Pia ja Hanna!

Heinäkuun jälkikoekalenteri on aika lyhyenläntä ykkösluokan kokeiden osalta. Hämeenkyröön yritin tunnin verran soittaa, mutta varattua aina vaan. On ilmeisesti lottovoitto saada jälkikoepaikka Suomessa? No tällä viikolla varmistuu, että päästäänkö neliseuraotteluun ja siellä olisi sitten se ykkösluokan koiralle jälkipaikka. Jos jaksaisin odottaa tuota koetta, joka pidetään Nokialla 16.7. Sitä ennen taidan käydä tekemässä nyt vain janatreeniä. Pieni pelko on Aronin motivaation laskusta. Joten jos otetaan vaan janatreeniä ja jäljestys loppuu heti siihen ekaan keppiin, nousee motivaatiokin tuota teemaa kohtaan? Esineruudusta me kyllä selvitään aina sen yhden esineen verran. Tottiksen vaikein lenkki on se metrisen hyppy. Tänään Aron teki vielä illalla hyppytreeniä kotona ja treeni edistyi niin, että pystyy nyt loikkaamaan ilman kosketusta 90 cm esteen. Teki sen ainakin kolmasti onnistuen peräjälkeen, joten lähtiskö se tekniikka sieltä muotoutuun.

Juhannuksen viettoa ja tokoa

Meidän perhe vietti juhannusta Vammalan (Sastamala) mökillä, mieheni vanhempien mökki siis kyseessä. Syötiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Tuntuu, että kiireinen arki on ollut entistä kiireisempää. Nyt oli aikaa pelata Petran kanssa sulkapalloa, pyörittää hyppynarua, loikoilla Petterin kanssa viltillä jne. Ja käydä myös koirien kanssa vaan ihanilla metsälenkeillä. Mökin lähellä on Lampisuo ja sinne pääsi ladunpohjia pitkin, ristinsielua ei tullut vastaan ja koirat sai juosta pehmeellä suosammaleella niin paljon kuin halusivat. Ja jos ne ei juosseet metsässä, juoksivat ne mökin pihassa. Eli kaikki sai nauttia kesän ihanasta ajasta.

Olin etukäteen päättänyt pitää treenailut aika pienessä mittakaavassa. Mukaan otin vain yhden merkin ja pallon. Tein pienissa erissä merkille lähetyksiä eri suunnista ja näytti aivan tosi hyvältä. Pallo palkaksi kun oli merkin takana. Sitten yhden kerran viritin pikkuesteen kapulan paikoille, hyvin Aron kuunteli aina kumpi suunta ja hyppeli hienosti oikeaan suuntaan. Olin innoissani.

Sitten tänään Hakametsän kentällä Sannan (tokon valmennusryhmästä) ja Marken (tokon tavoitteelisesta ryhmästä) kanssa tokoiltiin ja päätinkin heti, että Aron aloittaa tuolla ohjatulla. Tein ensin pelkkää merkkiä eri suunnista ja näin se osataan. Mutta sitten kun tehtiin kuin liikkeenä, muuttui koira tyystin. Se meni merkille ravilla, tuntui että kapulat merkin takana hidastivat kaiken koiran liikkeen. Ise kapulalle lähtö oli hyvä, mutta ihan järkyttävän tahmea ja hidas merkki.
No tehtiin myös ruutun meno merkin kautta. Ruudussa oli pallo valmiina ja nyt minun pitää miettiä ensi yö, että miten kerron koiralle, että kohta ruutuun, mutta merkki ensin. Nyt koira meinasi painella suoraan ruutuun käskyllä merkki, no sitten tahmea merkille meno ja asettui jo nokka ruudun suuntaan. Loppu luonnollisesti hyvin, kun lelu oli ruudussa.
Erikseen ruudun loppuosaa. Siinä Marke ja Sanna huutelivat käskyjä ja yritin vahvistaa sitä, että ruudussa ei hötkytä, luultavasti ihan onnistuen.

Aron piti hetken taukoa ja mietitttiin evl-zetaa Marken ja Sannan kanssa. Tein sitä ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa vaan seurauttaen tuon zetan ja lopuksi koiran kanssa kaksi ensimmäistä asentoa. Aronin seuruu oli tuossa tosi hyvää ja kulmissa se oli tarkkana. Kovasti nyt vaan minun pitää keskittyä tuohon liikkeeseen ja opetella sen ihanteellinen suoritus sekä miettiä, mitä kaikkea siinä voi tehdä väärin.

Lopksi Aron otti luoksetuloja, joissa käskyttettynä tuo liikkeen alku, mutta loppu vaan suorana laukkana. Tosin Aron ennakoi ihan törkeesti nyt stoppia, joten tänään yritin saada sen vaan laukkaamaan heti käskyn kuultuaan. Kolmas luoksetulo oli jo vauhdikkain alusta loppuun. Tähän oli hyvä lopettaa kenttätreenit.

Kotipihassa oli vielä pakko virittää merkki ja ohjatun kapulat taakse. Halusin katsoa, että mikä tässä nyt mättää. Tein kuvion nurmikolla ja taas näytti siltä, että kyllä se kotona osaa. Tein monta merkille lähetystä ja aina pallo palkaksi, kolmas merkille meno oli ihan täydellinen, siitä superriekkumista. Sitten taas merkki ja hae vasen, koira teki loistavan kaaren, kapulalla asettuu vasemman kautta kapulan taakse ja sieltä lähtee tuomaan. Näytti loistavalta.
No siirsin kuvion hiekalle, kapulat oli muutama metri merkin takana, nyt ne oli vaan häiriönä, eikä ollut tarkoituskaan hakea niitä. Ja samantien merkille meno muuttui tahmeaksi. Sitten vain tehtiin muutama sellainen merkille meno, että oli edes sinnepäin. Joten tässäpä on vielä treenattavaa....Pitäiskö treenata merkille meno, että merkin takana on niitä kapuloita tai leluja tms? No pitää miettiä :-)

Koivumäessä, jälki nro 19, joka meni pieleen.

Tänään oli viimeinen kerta metsäjälkikurssia aloittelijoille Koivumäessä. Kaikki koirakot olivat edistyneet kurssin aikana ja tekivät mukavasti jälkiä toisilleen. Tänään sitten vain juoksin seuraamassa jälkiä ja kurssilaiset eivät kyllä sääli toisiaan, sillä yksikin jälki kulki ihan hirveässä ryteikössä ja isojen ojien ylityksiä sekä jäljestystä ojan reunaa pitkin. Ja jälkeä ajanut nuori koira selvitti sen ryteikön, mitä nyt välillä kävi vilvoittelemassa itseään ojassa ja taas jäljestys jatkui. Minulla nyt olo kuin opettajilla kesäloman alkaessa, ihanaa saada kurssi päätökseen.

Miinu teki Aronille tänään jäljen. Ja minä kun mietin koko päivän, että antaisko tänään olla jäljestyksen, mutta sitten ajattelin, että jos kerran ajan Koivumäkeen ja vieraita jäljentekijöitä on tarjolla, on tyhmää olla käyttämättä tuota mahdollisuutta. Joten Miinu teki jäljen, 4 keppiä ja pituus 600m. Eli sellainen helppohomma siis.

Janalla Aron porhalsi hienosti eteenpäin, selkeää jäljennostoa en oikein havainnut ja matka jatkui melko suoraan eteenpäin siitä janalta. Miinu jäi tielle katsomaan tuomarin ominaisuudessa tuon janatyöskentelyn ja lupasi huutaa, jos on väärä jälki tai takajälki. Mitään ei kuulunut ja Aron porhalsi metsään. No jälki oli tehtykin niin, että Aron suoritti sen ihan oikein. Sitten mentiin reippaasti eteenpäin, ihmettelin, että koskahan keppi nousee, ei vaan noussut ja matkaa oli jo takana, sitten Aron pysähtyy haistelemaan jotakin, ja mitä siellä on, tuore hirven peekasa. Ei juma, matka jatkuu ja hirvenjälkiä kaikkialla, Miinu jäi sinne tielle eikä hajuakaan, että ollaanko me ihan täysin hirven jäljellä vai osittain. Sitten Aron suuntaa sinne, mistä oli puhetta, että jälki loppuu. Ja siellä mentiin sinne ja tänne. Lopulta minulle riitti ja vein koiran metsästä pois. Aronilla näytti olevan tosi hienoo, minulla ei ollut. Yhtään keppiä ei ilmaistu ja ei mitään käsitystä, että oltiinko jäljellä ollenkaan. Tosi great fiilis. Olisinpa jättänyt Aronin kotiin!! Harmittaa harmittaa. Mietin myös, että onko me jäljestetty liikaa tai liian usein. Kaikkiaan tämä pieleen mennyt jälki oli tämän kevään 19. jälki. Joku vaihe oli, että käytiin vain kerran viikossa jälkimetsässä ja se tuntui ihan liian vähältä. Nyt on oltu tosi aktiisia viikon sisällä, vieraan tekemiä jälkiä on ollut 3 ja yksi itse tehty. Eilen uhkuin treeni-intoa ja tänään taidan päätyä siihen, että parempi kun ei tee mitään.

Metsätreenit Jälki nro 18.

Jälki on siitä mielenkiintoinen laji, että ihan turha alkaa paukutella missään vaiheessa henkseleitä, että hyvin menee. Tänään nimittäin Aronin jäljellä tuli virheitä ja ilman Hanna T jäljentekijää ei oltaisi päästy 2 keppiä pidemmälle. Joten se on vaan treenattava säännöllisesti ja mahdollisimman monipuolisesti, että tuntuma pysyy edes jollain tasolla.

Eli Hannan ja Huin kanssa jälkimetsällä Kangasalan Murronmaalla, meidän lenkkimetsissä. Hanna toivoi sellaista metsää, missä olisi hirviä ja peuroja ja tuollahan niitä on. Aron on monta kertaa lähtenyt jahtiin ilman lupia tuolla ja Elviskin on ihan näkölähdön tehnyt noiden helkutin elukoiden perään. Ihan siis tuurista kiinni, ettei nyt tehty yhtään näköhavaintoa. Jätöksiä ja jälkiä sitäkin enemmän ja tein Huin jäljen siihen pahimpaan paikkaan, missä toi porukka yleensä majailee. Mut Hanna halus hirvimetsään!!

Hanna teki Aronille 700m pitkän jäljen kuudella kepillä. Tosi kiva jälki. Janalla tuli sitten virheitä roppakaupalla, lähti hyvin suoraan, mutta väärä jälki, sitten taas jatkettiin suoraan mutta takajälki. En antanut nyt mennä takajälkeä, käänsin koiran ja sitten päästiin alkuun.
Kaksi ekaa keppiä nousi hyvin, sitten koira suhautti pusikkoon ja sieltä polulle ja paineli tukka putkella sitä polkua eteenpäin, meni oikein tosi vahvasti eteenpäin. Hanna sanoi, että jälki ei kulje siellä ja siinä oli kulma, mistä se paineli 50 m yli....Eli jos oltaisiin oltu kokeessa, olis meidän jäljestys loppunut niihin kahteen keppiin, sillä jos olisin seurannut koiraa, oltaisiin oltu ihan tosi kaukana jäljestä. Johdattelin koiran takaisin sinne, missä jälki hukkui ja nyt matka jatkui oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen kolmoskeppi jäi metsään.
Mutta loppuosuus oli loistokas. Oli melko paljon kulmia ja siksakkia, yksi keppi ihan ryteikössä ja Aron nosti sen, eli kepit 4,5, ja 6 nousivat tosi hienosti. Eli alku ihan onneton ja loppu loistava. Jälki oli 1½ tuntia vanha ja tasoltaan avoimen jälki. Että treenit saa jatkua ja jonain päivänä ne kaikki kepit nousee, vai mitä Aron.
Huin jälkeä kävelin 22 min, reipasta tahtia ja tiesin mihin menen. Silti Hannan sporträkkeri väittää, että Huin jäljen ajo oli yli 3 km pitkä setti. Yritin laittaa Hannan henkisen kestävyyden koetukselle, sillä tein sellaisen jäljen, jossa 2 keppiä oli aika alussa suunnilleen ekalla suoralla, sitten tosi pitkä matka, teräväkulma ja sen jälkeen vasta kolmoskeppi. Ja loput kepit 4-6 loppuun, ja ennen viimeistä keppiä vielä pari kulmaan. Hannalla oli kestävyyttä :-)
Mutta kyllä noi treenit kunnon kohennuksesta taas meni, lämmin tuli kyllä metsässä tarpoessa.
Ennen jälkien ajoa tehtiin esineruutu, jossa Aron teki hyvää työtä. Täyskokoinen ruutu, esineitä 3 kpl, vaati neljä pistoa ruutuun, mutta kaikki esineen löytyi ja Aron työskenteli kivasti.
Kiitos Hanna mukavasta illasta Murronmaan hirvimetsässä. Opettavaista kaikin puolin :-)

Merkkikriisiä ja muuta tokohöpinää

Tänään töistä tullessa aloitin merkkitreenit päivän verrytelyksi kotipihassa. Aronin merkki on ollut kyllä tosi huono sen vuoksi, että oma kriteeri heittää tuossa ja mikään ei ole riittävän hyvää. Ja nyt otin kaksi merkkiä pihaan ja lähettelin molemmille vuorotellen. Jokunen hyvä, mutta 15 huonoa. Ei auttanut kuin jättää kesken tuo homma, sillä tänään oli ohjelmassa tokon valmennusryhmän treenit. Olen vähän heikonlaisesti päässyt sisään tuohon ryhmään, sillä treenejä oli tiheään ennen tokosm:meitä ja me silloin latauduttin pk-kokeeseen. Ja ymmärrettävästä syystä porukka halusi vetää henkeä noiden mittelöitten jälkeen, joten viime viikolla ei ollut treeniä lainkaan.
No tänään kuitenkin Anun ja Lotan kanssa treenit Hakametsän kentällä. Lotta ei ollut vielä tullut, kun näytin Anulle meidän epätoivoista merkkitreeniä. Anukin sen vahvisti, mun on päätettävä, mikä riittää ja mikä ei. Kokeiltiin lelua merkin taakse, kokeilin heittää lelun palkaksi tai naksutella ja odottaa, että koira tarjoaa sitä oikeaa. Monen monta toistoa ja ei tää nyt näytä miltään. Myöhemmin illalla ratkaisin ehkä tämän kriisin, kun keksin hyvän idean. Merkki on ympyrän keskellä, itse kierrän koiran kanssa isolla ympyrällä ja lähetän koiraa merkille. Tavoite on, että koira asettuu sinne merkin taakse nenä minua kohti. Ja heitin aina pallon palkaksi. Johan alkoi sujua, nyt koiran piti aina miettiä oma paikka suhteessa minuun ja merkkiin. Hyvältä näytti ja sain miljoona onnistunutta toistoa.

No niihin treeneihin, tehtiin kaksi kierrosta.
Ekalla kierroksella siis sitä merkkiä. Sitten ohjattu nouto, jossa muuten kokeenomainen setti, mutta vein koiran merkille. Päätin, että haetaan vasen. Oli mallikas suoritus. Sitten ajattelin, että haestaas vielä se oikea, onneksi Anu otti muut kapulat pois, sillä virhe olisi tullut tässä. Aron muisti, että äsken mentiin vasemmalle ja lähti nytkin pyörähtämään vasempaan ja sitten vasta oikeaan ja eihän se silloin osu oikein. Jatkossa taidan tehdä aina vain yhden suunnan per treeni. Ja ajattelin äsken saunassa, että teen tähän sellaisen virityksen, että sanon aina ääneen kun liikkurin kanssa arvotaan kumpi haetaan. Ja jos Aron oppisi, että kohta haetaan vasen kun sanon sen ääneen ja katsoisi sitten vielä varmistukseksi, että sinne vasemmalle liikkuri menee. Ja lopulta merkillä se kuulisi vielä vasen ja suunta olisi varma. Onnistuukohan tämä?

Kakkoskierroksella tehtiin evl-ruutua. Tässä olin taas vähän tyhmä. Ensimmäinen ruutu merkin kautta onnistui hyvin ja lähetin tyhjään ruutuun. seis käskyyn palkkasin ja oli tosi hyvä suoritus. Sitten sama uusiksi ja päätin, että tehdä koko liike ja olishan mun pitänyt tietää. Ruutuun mennessä Aron jäi vähän etureunaan, siitä maahanmeno, mutta etutassut etunauhalla. No hyvä että oli ruudussa. Sitten kävelyt kohti koiraa ja pitkästä aikaa Aron reagoi siihen käskyyn tulla sivulle ja kutsuin sen vielä samaan. Joten tuli vahvistettua ennakointia. No ensi kerralla otetaan vaan tuota loppua. Tämän jälkeen lähetin koiran vielä kerran merkille ja siitä ruutuun, nyt ruudussa pallo valmiina ja luonnollisesti onnistui ja jäi hyvä mieli.
Sitten tunnari. Lotta vei meidän pikkutikut nurmikolle ja peitti sitä omaa. Aron meni vähän huolestuttavankin rauhallisesti kapuloille, haisteli siellä pitkään edestakaisin, nosti kai niitä ruohoja ja toi lopulta sen oman. Ihan hassu tunnari, pääasia, ettei kuitenkaan nostanut mitään väärää ja toi sen oman. Pitäisi taas ottaa tunnarit joka viikon ohjelmaan, edellinen tunnari olikin viimeksi kokeessa.
Sitten lopuksi vielä pidä-kontakti-treeniä. Käsky pidä ja Anu ja Lotta häiriköitsi, Aron oli yllättävän hyvä, ihan pinnisteli, mutta kun Anu huudahti Aronia nimeltä, meni halpaan. Mutta kun metalliesinettä heiteltiin Aronin edessä, piti kontaktin, hyvä poika!! Sitten seuraamista kapuloiden ohi, tässä piti kyylätä vähän, mutta paransi suoritustaan ja pystyi pitämään kontaktin seuraamisessa, vaikka seurautin kapuloiden eteen ja vierestä.
Hirmu kivaa treenailla ja on niin paljon tekemistä. Minun pitäisi tehdä ihan lista kaikesta ja pelkästään tuo evl-tavoitteena antaa meille jo paljon treenattavaa. Onko pakko käydä töissä, jos ei tahdo....Työ vie niin ison ajan vuorokaudesta.

Metsätreeniä ( jälki nro 17.)

Olipas kosteat metsätreenit, märkä metsä jo valmiiksi ja sitten sataa tihkutti koko ajan. Mutta onneksi se ei tunnelmaa hidastanut. Oltiin Hanna Hiltulan kanssa unelmien jälkimetsässä, tosin siitä meinasi tulla helvetin jälkimetsä, kun näin naisen 4 kiinan harjakoiran kanssa kävelevän juuri sinne, mistä Aronin jälki alkoi. Hävetti huudella, että voisitko mitenkään tulla ulkoiluttamaan koiriasi tähän tielle? No nainen ymmärsi asian, mutta tuli sieltä metsästä pois niin, että näin mistä tuli ja toisaalta ihan hyvä, päästäisiin kokeilemaan, että jatkaako Aron sitä oikeaa jälkeä vai sekaantuuko se tämän naisen kulkuun. Se nainen oli vaan huolissaan, että tehdäänkö me verijälkeä, kun tässä metsässä on nähty karhu ja ei kuulemma suosittele tekemään verijälkeä. Pah sanon minä, se yksi karhu mikä liikkui vuosi sitten juhannuksen kangasalla meni kyllä noilla nurkilla, mutta eipä sen jälkeen ole ollut karhuhavaintoja Kangasalla.

Aloitettiin treenit esineruudulla. Ennen Aronia ruudussa kävi Enni ja Heimo. Hanna vei kolme esinettä kaikki taakse ja Aronin ensimmäinen pisto oli hyvä ja tuotti esineen. Tosin juuri kun lähetin sen ruutuun, näytti koiran nenä vasemmalle ja lähtikin siihen suuntaan. Toinen pisto ei tuottanut mitään, kolmannella lähetyksellä paineli iloisesti takarajalle, näytti siltä että meni reilusti yli takarajan, mutta Hanna lohdutti, että ihan siinä takarajan tuntumassa kai meni ja toi sieltä sitten avainnauhan. Tässä oli hyvä esinetreeni.

Hanna oli tehnyt meille hyvän ja pitkän jäljen. Harmi kun ei tiedä kuinka pitkä se oli, mutta tuntui ainakin kilometrin pituiselta. Ilman Hannaa mulle olis tullut jo äitiä ikävä, tuntui, että oltiin niin kaukana jossain. Jälki ehti vanheta varmaan 1½ tuntiseksi ja sitä matkaa siis oli. Keppejä 6 kpl ja keli kostea. Janalla lähetin toisen kerran tänään väärällä hetkellä ja koira ampui vasempaan, otin sen heti miten pois ja uusin lähetyksen, nyt mentiin suoraan, ehkä vähän yli jäljestä ja sieltä koira nosti sen ja lähdettiin oikeaan suuntaan. Harhahomman yli mentiin epäröimättä ja niin matka alkoi. Kaikkiaan 5keppiä kuudesta nousi. Aron vaikutti hyvin varmalta aina kepin kohdatessa, joten se yksi välikeppi oli ilmeisesti keppi nro 5 ja ei vaan osunut kohdalle. Jäljellä oli kulmia, rytöä ja sujuvaa maastoa. Aron jäljesti mielestäni hyvin, melko tasaista vauhtia, ihan muutama pyörähdys ympyrä parissa kulmassa. Viimeisen kepin se nosti varmasti ja oli palkinnon arvoinen :-)
Kiitos Hanna!!

Kokeenomainen pk-tottis

Tänään meitä kokoontui hyvänkokoinen porukka Kyötikkälän kentälle treenaamaan pk-tottista. Kerrakin oli porukkaa henkilöryhmään, ampumaan ja tuomaroimaan. Olin etukäteen päättänyt, että teen kuin kokeessa ja pysyin suunnitelmassa. Tuntuu koiraa kohtaan reilulta, että tehdään edes kerran kaikki niin kuin kokeessa....
Aron suoritti treenin Tuplan kanssa, tehtiin ilmoittautuminen ja Tupla meni makuuseen ja Aron suoritti.
Seuraaminen, joo tätä meidän pitää ehdottomasti nyt treenata. Paikka on edessä, kontakti pätkii ja peri kertaa irtosi jalastani, kun esteet ja noutokapulat houkuttaa katsomaan. Ensi viikon teema onkin pidä kontakti- ja tätä tulen tekemään nyt paljon. Pakko. Seuraamisessa oma kriteeri saa nyt olla tiukempi ja seuraamisen paikka olkoon toinen kriteeri mitä alan tarkkailla.
Liikkeestä istuminen meidän perustasoa, se ei ole mikään näyttävä eikä supernopea, mutta tuntuu varmalta liikkeeltä. Samoin liikkeestä maahanmeno, ollaan päästy pois siitä virheestä, että kävi ensin istumaan ja siitä vasta maahan.
Luoksetulo tuosta maa-asennosta oli mielestäni hyvä ja meni sivullekin loppuun asti, kai.
Sitten tasamaanouto, tässä tein vieraalla kapulalla, tuodessa taisi pyörähtää Aronin suussa pari kertaa, luovutuksen jälkeen sivulle siirtyminen oli tässäkin kohtaa muistaakseni ihan hyvä. Yritin olla tekemättä mitään vartalo-apuja.
Metrisen jätin nyt väliin ja seurautin suoraan a-esteelle. Vieras kapula oli vähän vaikea heittää, mutta yli meni vaikka tuntui, että oli hilkulla osua esteeseen. Aron haki hyvin, taisi mennä vähän sivuun esteestä, mutta onneksi Aron tuli takaisin saman esteen kautta.
Sitten odottamaan eteenlähetysta ja Pia haki Tuplan pois makuusta. Tässä viritys kohta täpöö, hyvin lähti ja tuomarin merkistä sanoin maa ja Aron kävi maahan. Menin koiran luokse, siitä istumaan, tässä oli pakko tehdä tokokisapalkkapyörähdys, kun olin niin tyytyväinen ja sitten vein Aronin paikallamakuupaikalle.
Makuu sujui hyvin. Olin etukäteen päättänyt, että sanon vain yhden maa-käskyn ja teen sen niin itsevarmasti, että Aron ei voi epäillä käskyn tarkoitusta. Ja tapahtui, Aron pysyi hyvin koko ajan.

Joten kokonaisuus oli hyvä. Seuraamisen työstäminen alkakoon ja erikseen tehdään kotipihassa hyppytreeniä. Aron ei näyttänyt lannistuvan palkkaamattomuudesta ja oli kiva huomata, että eteenpäin ollaan menty, ei paljoa mutta pikkusen. Ehkä me tuolla se 70 pistettä vielä saadaan tottiksesta.

Treenien jälkeen hain vielä Aronin kentälle ja tein seuraamispätkiä ja lelu palkaksi. Narulelulla leikkiä. Loppuun eteenmeno pallolle ja kaikin puolin hyvät treenit.
Kiitos kaikille mukana olleille, meitä oli 8 ohjaajaa treenaamassa ja täytyy myöntää, minua jännitti, ihan koemainen fiilis siis. Mutta ehkä tämän kerran jälkeen on taas helpompi tehdä tuo sama ihan oikeassa kokeessakin.

Kentällä ja kotipihassa

Päivän lenkki kohti Kyötikkälää, kävin siellä vähän treenailemassa pk-tottista.
Paikallamakuuseen jääminen on nyt selvästi ongelma, enää ei ole kyse vahingosta. Kun jätän koiran ja kävelen 30 askelta, huomaan Aronin seisovan siellä makuupaikassa. Tänään sanoin ihan selvästi, että maahan ja paikka. Jotakin epäselvää tässä nyt on, sillä kun kauempaa sanon koiralle uudestaan maa, se menee maahan ja pysyy siellä. Päätin, että jatkossa koira saa luvat tottua siihen, että se jää sinne makuuseen vain sillä yhdellä maahanmenokäskyllä. Tokossa jätän aina paikka-käskyllä sinne riviin, eikä ongelmaa tuossa ole koskaan ollut. Ja kun pk:ssa pitää riittää yksi käsky, saa se nyt jatkossa siis riittää.
Tehtiin Aronin kanssa sellaista hyvänmielen treeniä, paljon palkkaa seuraamisesta. Noudossa vauhtipalkkaus ja sitten Aron sai kiertää puuta kapula suussa ja parhaasta vauhdista palkka. Yhden kerran a-este ja tämä oli tosi hyvä, palkka luovutuksesta. Myös eteenmeno, pallo oli valmiina kentän takalaidassa. Ja kaikkien näiden jälkeen vein koiran paikallamakuuseen, yhdellä käskyllä alas ja poistuin paikalta, hyvin jäi paikalleen, kävellessä poispäin kyllä kurkistelin koiraa, jos nousee saa kyllä tuosta jatkossa huomautuksen.

Sitten kotipihassa hypeltiin. Jumppasarjaa ensin, kaunis hyppykaari noin 70 cm esteellä, hyppäytin vähän isomman, mutta nurmikko näytti liukkaalta ja siirsin esteen hiekalle. Tässä huomasin, että paras keino saada hyvä hyppy esiin, on laittaa vain yksi pikkuhyppy ison hypyn eteen, eli 8 jalkaa etäisyys isosta esteestä. Tällä yhdistelmällä hyppyytin eri korkeutta, jopa 90 cm meni puhtaasti yli, mutta päätyi katastrofiin. Heitin Aronille aina pallon palkaksi esteen taakse, hyvä hyppy ja Aron saalisti palloa, joka aina vieri ja kieri kauemmaksi. Ja samaan aikaan pihassa pojilla pyöräkisat menossa ja Saku-poika ei huomannut, että pallon perässä juokseva bordercollie tuli sen eteen. Aron sai niskaansa pyöräilevän pikkupojan, hui. Onneksi ei näyttänyt sattuvan kumpaakaan sen pahemmin, pieni säikähdys kaikilla.

Jälki nro 16 ja agility

Eilen nähtiin Pian kanssa unelmien jälkimetsässä. Lähdettiin samantien tallaamaan jälkiä ja tein Tuplalle kivan jäljen. Pia teki Aronille jäljen tien toiselle puolen, hiukan se oli lyhyt, mutta tärkeintä meille on nuo vieraat jäljen, tuntematon jana ja ne kepit.
Aronin jana oli ryteikössä, itse ajattelin, että tuonneko lähetän koiran, mutta onneksi Aron ei ihmettele mitään ja paineli suoraviivaisesti metsään, nosti sieltä jäljen oikeaan suuntaan ja tämähän oli jo puoli voittoa. Sitten ekalle kepille hyvällä vauhdilla. Tämän jälkeen jäljestysvauhti tasaantui, mutta eteenpäin mentiin. Keppejä nousi 4/5, yksi välikeppi jäi sinne metsään.
Himo jäi kyllä jäljestää lisää, meidän jälkitreeneissä saisi olla kyllä pääpaino noissa vieraissa jäljissä. Tuntuu, että jos teen itse jäljen, se on aina niin samaa. Ja kun lukee jälkikokeessa käyneiden blogeja, näyttää siltä, että koejärjestäjät kyllä keksivät jäljillä vaihtelua. Juurikin jostain luin, että voittajaluokan jäljellä oli yksi keppi ollut melkein heti, sitten kilometrin pätkä ilman keppejä ja loput 5 keppiä viimeisellä 500 m pätkällä lopussa. Juuri noissa koetellaan ihmistä, tuskin koiraa. Ja nyt kun tein Pialle sellaisen jäljen, missä mentiin ensimmäiset 200 m ennenkuin eka keppi tuli, alkoi Piakin epäilemään, että monenko kepin yli ollaan menty. Eli vaihtelua pitää olla :-)Kiitos Pia mukavista jälkihetkistä, tahtoo lisää!

Sitten iltasella agilityä. Teemana ratatreeni, rata näytti helpolta, ryhmän muut koirakot teki sen helposti, mutta ei ollut helppoo ei. Huomasin, etten ole todellakaan mikään tulevaisuuden toivo agilityn saralla. Vaikka kuinka olen etukäteen päättänyt, että tuossa kohtaa persjättö ja tuossa takaa, käytännössä suunnitelma kariutuu heti ensimmäisten esteiden jälkeen. Ratasuorittaminen muuttuu sellaiseksi pelasteluksi joka esteellä. Valsseilla koiran meno on töksähtelevää, johtuen omasta liikkumisesta, kun en vaan hahmota rataa täydessä vauhdissa. Eli olen kyllä tuon ryhmän urpo. Kiitos Lauralle pitkämielisyydestä. Tuli tunne, että meikä tarvitsee ainakn 5 tuntia agilityä viikossa, että alkais mun aivot suhteessa kehoon ja rataan toimimaan. Aron näytti loistavia kohtia mm. a-esteen alastulokontaktin se tekee tosi varmasti. Kepeillä on nyt jo 4 verkonpalaa pois ja hyvin sujuu. Osasi eilen hyvin hakea kepeille putkesta tullessaan.

Eilen tehtiin alkuverryttelyt juoksennellen canicross-vehkeet päällä, loppujäähdyttelyt agilityn jälkeen ja tunsin, että olipa tehokas päivä takana. Millä mä piiskaan itseni jaksamaan tänään vielä vaikka mitä? Huomenna meillä on jännittävät kokeenomaiset pk-tottistreenit useamman koirakon kanssa, kivaa.

Jälki nro 15.

Tänään hätsynpikasesti jälkimetsässä. Samalla kun vein Petraa ratsastustunnille, pysähdyttiin tuonne unelmien metsänreunaan. Petra jäi autoon syömään karkkia (lahjus) ja sanoin, että äiti palaa 20 min päästä. Ja kävin reippaaseen tahtiin kävelemässä jäljen, jonka pituus oli 15 min käveltynä. Ja kun pääsin autolle, kiireesti Petra hevostallille ja hevosen selkään, tunnin päästä olin takaisin jälkeä aloittamassa.

Jäljellä oli 5 keppiä ja kaikki löytyi. Jäljen ajo oli mielestäni erinomaista, yhden terävän kulman teki sellaisella viiden metrin kaarella ja muuten pysyi koko ajan jäljen päällä. Vauhti sellaista reipasta. Maasto oli kivaa ja mielenkiintoista. Siellä oli lyhyttä mustikanvarpua, sitten ihan puolukkavarpupohjaa, poronjäkäläsammalkalliota jne. Selllaiset kohdat, missä oli vain pelkkä kuiva sammal kallion päällä, meni Aronilta hienosti, se kulkee kuono melkein maata vasten. Heti kun ollaan mustikanvarvuilla, se ajaa korkeammalla. Maasto pohja on koko ajan nousevaa, sen metsä-autotien nimikin on Vartiavuorentie, joka kuvaa, että tasaista nousua vuorelle. Ja tänään tunsin tuon nousun sen verran, että kahden viimeisen kepin väli tuntui jo jaloissani...

Ainoa mistä löytyy työstettävää oli jana. Jälki kulki janallani 30m päässä ja suunnittelin janan sellaiseen pieneen kallioiseen ylämäkeen. Aron lähti hyvin, meni tikkusuoraan noin 23 metrin kohdalle ja siitä tuikkasi yhtäkkiä oikealle, sieltä kautta haistoi jäljen ja lähti takajäljelle. Annoin ajaa takajäljen ja esitin tyhmää, tiellä takasin ollessa sanoin Aronille, että mitäs nyt tehdään, oliko jälki tässä. Käveltiin sitten äskeisen lähetyskohdan ohi noin 10 eteenpäin. Tässä kohtaa oli ryteikköistä, mutta puhdas kohta, mistä jälken pystyi nostamaan. Nyt meni ryteikössä suoraan ja nosti sen jäljen. Tästä päästiin hyvään alkuun, jota kesti sitten viimeiselle kepille saakka. Hyvä Aron!!

Ohjattu nouto

Olen pohdiskellut ohjattua noutoa. Tehtiin tätä liikettä jo jonkin verran viime vuonna Aronin kanssa, mutta parempi palata vähän alkuun päin tuossa liikkeessä. Toiveina siis oli, että koira menee innokkaasti merkille, kuuntelee siinä kumpi suunta ja kääntyy näyttämääni suuntaan, tekee selvän kaarroksen kohti sitä tahtomaani kapulaa. Suuntatreeniä on aikaisemmin tehty makupalalautasilla, mutta haluaisin enemmän draivia, joten mitä makupalalautasten tilalle.

Sain idean: laitoin merkistä 5m taakse ja 5m molemmin puolin pienet itserakennetut hyppyesteet. Ja siinä ideana, että koiran pitää kuunnella merkillä, että kummalle esteelle toivoin sen pyörähtävän. Hetki meni, että sain Aronin ymmärtämään leikin idean. Se kyllä lähti oikeaan suuntaan, mutta luuli, että kohteet piti kiertää. Muutaman toiston jälkeen päästiin lopulta siihen, että se lähti niille esteille hyppymielessä. Suunnat koira kuunteli tänään hyvin, eli selvästi oli jyvällä ideastani. Ja en tiedä onko tämä hyvä juttu, mutta tein vuorotellen vasen ja sitten oikea. Aron on sellainen koira, että se tekee tosi mielellään sen mistä se sai viimeksi palkan, jos sillä tekee viisi toistoa tänään vasempaan, tekee se sen jutun huomennakin vasempaan, vaikka sanoisin kuinka oikee. Joten luulen, että minun pitää olla tarkkana, että kumpikin suunta saa vahvistusta yhtä paljon. Tuo putkiaivoinen ajattelu näkyi Aronin jäävissä myös tänä keväänä, kun tehtiin 2 kuukautta aina jäävistä vain istu, oli sen hirmu vaikea tehdä samassa treenissä istumisen lisäksi maahanmeno. Toki se nykyään tekee sen, mutta ihan helppoa se ei ollut.

Lopulta kokeilin, miltä koko liike näyttäisi näillä hypyillä ja lähetin merkille, meni normaalia kovempaa, mutta asettuu sinne merkille huonosti, ei seistä vastatusten, vaan koiran kuono ja etupää on enemmän oikeaan suuntaan, jos tästä asennosta lähettää oikeee, niin kaari kohti kapulaa ei ole kunnollinen, jos tästä lähettää vasen, on se vaarassa lähteä silti oikealle, koska koko koiran keho on menossa sinne, jos kuitenkin kuunteli käskyäni, sai pyörähtää kunnolla vasempaan, että sai sen vasemman. Tätä ongelmaa ei alkuharjoituksissa ollut, sillä vein koiran seisomaan kohtisuoraa minua merkin taakse ja siitä lähetys vasen tai oikee. Eli selvästi meidän pitää tehdä tuosta merkistä paljon parempi, ennen kuin jatketaan.
Tein pientä seuraamistreeniä välissä, runsaasti palkiten ja naksutellen ja sitten haettiin ohjatun kapulat sisältä. Nyt kapulat normimatkoille sinne merkin taakse ja keskimmäistä kapulaa ei ollut nyt lainkaan. Hyvin kuunteli suunnan, vain asettuminen merkin taakse oli tässäkin kohtaa huono. Palkkasin koiran kuitenkin siitä, että se lähti oikeaan suuntaan kohti kapulaa ja kehuin ja hilluttiin lelun kanssa kunnolla. Nyt en vain tiedä, että onko tuo kaari riittävä, minkä tekee tuossa merkin takana, pitänee näyttää pian jollekin viisaammalle, ettei olla samantien siinä, että koira on useimmiten siellä keskikapulalla.

Päivän metsälenkin kävin tekemässä unelmien jälkimetsään. En tiedä miksi jäljestän aina ryteiköissä ja olin jo pitkään miettinyt, että missä Kangasalla olisi sellaista helppokulkuista maastoa. Ja kysyinkin työkaverilta vähän vinkkiä ja eikun koirat autoon ja katsastamaan yksi metsä. Aivan huippumetsä! Siellä pitkä metsäautotie, jonka molemmin puolin pitkälti mustikanvarpu, sammalvarvikko/mäntymetsää ja sitä näytti riittävän. Kävelin koirien kanssa metsätien molemin puolin ikään kuin varmistamassa, että jos sinne tekee pitkät jäljet, tuleeko yllätyksiä. Joten hyvältä näytti ja tiedän missä me treenataan vielä tällä viikolla :-)

Koe mitä ei koskaan tullutkaan

Tänään piti hehkuttaa, että nyt ollaan ylitetty kynnys ja käyty jälkikokeessa. Oli psyykannut itseäni, että en jännitä tulosta tai missä voidaan epäonnistua, olin päättänyt nauttia siitä, että saan mennä koiran perässä jälkimetsässä ja tehdä siis sitä, mitä me ollaan harjoiteltukin. Mutta sitten tuli eilen puhelu, jossa kerrottiin kokeen olevan peruttu helteen vuoksi. Koetta ei edes siirretty, vaan peruttiin. Se siitä jälkikokeesta. No katselin tänään pk-kalenteria, kesäkuun kokeet ovat täynnä. Hetken mietin mm Leppävirtaa tai Outokumpua, että soitanko onko niillä kokeessa tilaa, mutta noin 4 tunnin matka jälkikokeeseen ei innosta näillä bensanhinnoilla. Heinäkuussa olisi Hämeenkyrössä yksi koe, mutta siitä viikonpäästä olisi Nokialla 4-seuraottelu. Tavesin joukkue tietysti kaipaa jäseniä ja laitoin sinne nyt sähköpostia, että jos vain olisi ykkösluokkalaiselle paikka, me tultaisiin mieluusti. Tuo ottelu on 16.7 ja hiukan pessimistinä nyt tuntuu, että kyllä Tavesista tuohon koiria löytyy. Joten jos tuonne ei päästä, siirtyy meidän jälkikoe syksylle. Kemistä asti olisi löytynyt bordercollieyhdistyksen koe, mutta Kemiin sitä vasta matkaa onkin. Ja sitten taas viime viikolla oli Porvoossa jälkikoe, joka ei edes täyttynyt heti. Joten kyllä nyt vähän harmittaa, jotenkin olisi ollut nyt hyvä päästä mittaamaan meidän osaamista, että ollaanko lainkaan sillä tasolla mitä koulariin vaaditaan. Mutta ei kai auta. Helle oli kuitenkin tänään huikea ja olisi se ollut ihan eläinrääkkäystä, joten kokeen peruminen ihan hyvä päätös järjestäjiltä.

Aron sai viettää 3 päivää ilman treenin treeniä ja näillä keleillä se ei mitenkään meitä rasittanut. Vein lapset eilen Viikinsaareen ja meillä oli tosi kivaa, repullinen naposteltavaa ja uimavehkeet mukana.

Tänään kuitenkin puuhasteltiin kotipihassa ja otin pitkästä aikaa merkkitreeniä.
Nyt pähkäilen, millä saan koiran menemään merkille ihan superinnokkaan näköisenä. Jos merkilta jatketaan ruutuun, koiran asenne on virkeämpi ja osaa juosta sieltä merkiltä hyvin ruutuun. Ohjatun noudon kapuloiden kanssa asenne on tahmea ja tänään kertailimme ensin lelun avulla vasen ja oikea käskyt. Sitten lelujen tilalle kapulat ja jostain syystä Aron mielellään päätti, että oikealle kapulalle ollaan menossa ja asettuikin jo merkille sihen malliin, että kohta oikea. Vasen oli se mitä haettiin ja lähti väärälle kapulalle. Eli mietin kuumeisesti, että miten nyt treenata suunnat niin hyviksi, ettei koira tee omia tulkintoja?

Tehtiin myös hyppysarjaa. Nyt 4 pikkuhyppyä 6 jalan välillä ja viimeiselle hypylle 8 jalkaa. Nyt tuolle isolle hypylle ei tullut sitä pikkuaskelta vaan suora ja hyvä hyppykaari. Iso este oli ensin 50 cm ja nostin sen 60cm ja kun hypynkaari oli tässä loistava, ei tehty sen enempää. Tällä harjoituksella nyt jatketaan ja yritän saada vain paljon näitä hyviä hyppyjä aikaan ja sitten pikkuhiljaa nostaa estettä. Josko se tällä tavoin vahvistui tuo tekniikka sinne metriin saakka?

Vapaapäivillä

Tänään vietetään Aronin kanssa vapaapäivää treenailujen suhteen. Ulkona edelleen hellettä, joten uittaminen Vehoniemen rannalla oli päivän kohokohta.

Eilen oltiin iltasella agilityreeneissä. Siellä harjoiteltiin tekniikkatreeninä 3 hyppyesteen kanssa takaakiertoja. Nämä agilityntekniikat on minulle niin vaiketa, mutta eiköhän ne loksahda pala kerrallaan minulle, jotenkin tuttuja minulle on nyt valssit ja persjätöt, eikö siinä nyt ole jo hyvä alku? Laura sanoi, että Aron tekee juuri niinkuin pitää, jos vain itse tiedän minne mennään. Joo ihan kiva tieto :-) Keppejä otin erikseen ja niissä nyt toinenkin pala verkoista pois. Aron etenee loistavasti pujotellen eikä näyttänyt häiriintyvän verkon puuttumisesta. Mukavaa edistyä tässä. Myös puomia erikseen ja tämänkin tuntuu kivalta.

Katselin myös syksyn tokokalenteria. Alustavasti suunnittelin, että korkkaisimme evl-luokan elokuussa, mutta syyskuussakin on mukavia kokeita tiedossa kuten Toijalassa piirinmestaruudet tai Valkeakoskella Partacolliet ry:n järjestämä tokokoe. Ensi viikolla voitasiin tarttua siis ohjattuun noutoon, tämän pohjia me ollaan tehty viime kesänä, mutta Aron on melko varmasti unohtanut tuon. Ja evl.n z-kuvio on meille ihan tuntematon juttu.

Viimeinen kenttä treeni ennen koetta

Tänään nähtiin vielä Sari Kärnä ja Pia Karinen Kyötikkälässä ja teemana tuo pk-tottis. Pia oli tuomari, jolle tehtiin ilmoittautuminen, Aron makuuseen ja Kurt suoritti.

Makuussa jäin melko lähelle koiraa ja kävin kerran palkkaamassa koiraa siitä, että jäi makuuseen, mutta haistan tässä ongelman. Pysyi hyvin makuussa, mutta nousee istumaan vähän naheesti.

Itse kaaviossa tein seuraamisen, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmeno+ luoksetulo palkatta, suullista kehua annoin kyllä.
Noudoista tasamaanouto, jossa palkkaus heti luovutuksessa. Hypyn jätin väliin ja siirryin a-esteelle. Tässä muuten hyvin, mutta etsi hetken heinikossa kapulaa, palkkaus myös tässä luovutuksesta.
Sitten eteenmenoon, lähti hyvin, laukkasi ihan kivasti, huomasin, että meni ohi heinän keskelle jätetystä pallosta, joten hätäratkaisuna oli huutaa maa, putosi hyvin ( WAU!) ja kävelin koiran luo, nappasin eteenmenopallon matkalta ja koiran sivulle, istu ja siitä palkaksi tuo eteenmenopallo. Hetken leikki ja sitten mentiin vielä loppuarvostelu kuuntelemaan, jossa syötin kyllä namia vahvistaakseni vielä vierellä istumista. Tämän jälkeen leikittiin vielä sillä eteenmenopallolla.

Treenit koetta varten oli suunnilleen nyt tässä. Tänään näkyi Aronissa on selvää väsymistä, ollaanhan me nyt joka päivä treenattu ja tehty palkatta monia pätkiä. Huomenna Aronilla on agility ja loppuviikko vapaata. Jotain ihan pientä voisin tehdä lauantai-iltana, sellaista lyhyttä super-juttua. Mutta mitään isompaan en nyt sitten tee, kun kuumuus selvästi rankentaa meidän treenejä....

Hyppytreeniä

Ja iltapäivällä Aron teki pihassa hyppysarjaa. Otin hyppelyt videolle, että voisin tarkkailla niistä, että mikä mättää. Ja tiedän, että hyppy ei rakennu sunnuntaiksi mitenkään, mutta näistä ei nyt näytä haittaa olevan, Aron tykkää hypellä. Videoilla näkyy kuitenkin varmaan meidän perusongelma: ennen estettä Aron inasen hidastaa ja tekee pikku-askeleen ennen hyppyä.

Tässä ensimmäinen hyppy: pikkusarjan välit ovat 6 jalkaa ja sen jälkeen 9 jalan välin ennen isoa hyppyä. Iso hyppy on 70 cm. Tuossa näkyy, että itse hyppy menee ihan kivasti tuolla korkeudella, mutta erotan pikkuaskeleen ennen hyppyä. Hyppy 1.
Sitten sama korkeus
Video sivusta käsin, tässä näkyy selvästi, että isoa hyppyä ennen tapahtuu jo jotakin ja itse hyppy ei enää ole mitenkään ilmava
Hyppy
Hyppy2.

Tässä videossa esteen korkeus on nyt 90cm ja näkyy todella selvästi tuo paha virhe hypyssä. Tätä korkeutta otin vain tasan tämän yhden kerran, että sain videoitua tuon pahimman.
Hyppy3.
Tämän jälkeen otettiin vielä onnistuneita suorituksia pienemmällä korkeudella....

Viritin näitä videoita moneen kertaan ja nyt meni jo silmätkin sekaisin, jäljelle jää vain tuo ongelma....

Ja treeni jatkuu

Ensin tänään kotipihassa treeniä:
Kokeilin, että heitän eteenmenopallon kauas meistä, sanoin koiralle vapaa, se laukkaa kohti palloa, huudan maa, koira käy maahan ja sitten käyn palkkaamassa ja vapautan pallolle. Josko tällä tavoin saisi sisään ajettua maa-käskyä tehtäväksi vauhdista.

Sitten paikallamakuun alkuja, näissä sanoin vain maahan ja poistuin koiran luota seisomaan hetkeksi jonnekin, ei lähtenyt perään.

Lopuksi yksi liikkeestä maahanmeno ja siitä luokse, tämä ok.

Sitten tunnin päästä kentälle. Siellä Riikka-kasvis, Jari ja Loisto-sisko. Vein Aronin makuuseen ja Loisto otti luoksetuloa, hyvin jäi, mutta oli kuulemma heiluttanut häntää Jarille. Paikallamakuuta ihan muutama minuutti, nyt riitti, että jäi sinne nätisti.

Sitten Loisto meni autoon ja meillä suunnitelmana tehdä pk-tottis kaaviota liikkeestä maahanmenosta eteenpäin. Eteenmenopallo oli viety valmiiksi ja noutokapula esteiden luona.
Ensin ilmoittauduin Jarille, tässä piti ensin kytsiä estettä ja näkyiskö palloa, joten tein uudestaan ja nyt malttoi. Siitä liikkeen alkuun, hyvä maahamneno, luoksetulo ok ja istui hyvin eteen, sivulle siirtyminen vähän vajaa. (Tätäkin pitäisi jumpata jossain välissä). Tässä palkka.
Sitten noudot, heitin reippaasti meidän noutokapulan, Aron istui nätisti, mutta kapulasta lensi toinen pää irti ja parempi oli sanoa Aronille, että seuraa ja käydä hakemassa uusi kapula. Nyt uusinnalla Aron pääsi noutamaan, ihan perushyvä nouto, luovutus hyvä, sivulle tulo vajaa.
Sitten seurautin hyppyesteen eteen. Tästä alkoi murhe, koira räpiköi toiseen suuntaan esteen, muttei enää hypännyt takaisin. Nyt sen usko loppui. Voi apua. Otettiin monta kertaa, kunnes tuli kerran esteen yli ilman kapulaa. Parempi oli nyt jättää tähän ja jatkaa eteenpäin. A-estenouto muuten joo, mutta nyt kun meillä oli pienempi laippainen kapula, hukkui se nurmen sekaan, Jari meni näyttämään mistä kapula löytyy ja kun se vihdoin löytyi, annoin varmistavan käskyn kiipee. Tuli hyvin.
Lopuksi eteenmeno pallolle. Tässä pyrkii edistämään ja minä taasen askelin hidastamaan. Lähtee käskystä kyllä.
Että sellainen treeni, kaikki muu sujui paitsi se metrinen.

Kotipihassa jatkoin hyppyesteellä. Nyt korkeus 80 cm ja mitä huomasinkaan, hyppää hyvin poispäin, mutta kun tulee kapula suussa minua kohti, tulee epäusko ja huonoja hyppyjä minua kohti. Voi iik!! No sitten pyysin jo Petrinkin katsomaan ja Petri maallikkona sanoi, että mun pitää heittää kapula tosi pitkälle, jolloin Aronilla on tilaa hypätä. Heitin sitten pitkälle ja nyt saatiin pari varmaa suoritusta myös takaisin päin. Huh miten Aron läähätti, eikun kävelylle ja sitten vielä suihkuttelin sisällä sitä viilellä vedellä, että sain tasaantumaan. Ulkona näytti olevan auton mittarin mukaan +25, joten lämmin on.....Vitsi mieten elämä olisi helppoa ilman tuota metristä estettä.

P-tottis Pirkkahallilla

Eilen kävin Sari Kärnän ja Kurtin kanssa tekemässä pk-kaavion läpi. Sari oli kai vähän pakottanut miehensä meille ampumaan, mutta oli kiva, että meillä oli siis tuomari kentällä, jolle tehtiin ilmoittautuminen. Tämä sujui Aronilta mukavasti. Kurt meni makuuseen ja me aloitimme Aronin kanssa seuraamisella. Seuraamisessa kontakti olisi voinut olla parempi, mutta tein kokeenomaisesti seuruut kera laukausten, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon, josta luoksetulon. Palkkasin tässä kohtaa.

Sitten noutoihin, ihan pikkasen paremman seuruun haluaisin vielä kohti noutokapulatelinettä, mutta Sari ylipäätään kommentoi erikseen, että Aron on tekee hyvin nuo liikkeiden välit. Tasamaanoudossa kapula pyörii suussa(pitää huonosti), tässä kehuin suullisesti, sitten kokeenomaisesti hyppynoudolle, joka menee niin kuin tähänkin asti, ylittää räpiköiden, sitten a-esteelle ja hyvä nouto. Tässä palkkaus. Hyvin teki. Heti ensi sunnuntain jälkeen me sirrytään pohtimaan tuota hyppyä ajan kanssa, tarvitsen siihen jotakin pätevää kommenttia, miten sen saa sujumaan. Olisikohan Vappu Alatalolla hyppyseminaaria tms. jossakin? Tai jonotusnumero Kaarinan ja Hiskin hyppykouluun, ne on tainneet tehdä hyppyä paremmaksi viime aikoina?

Lopuksi eteenmeno, olin vienyt pallon valmiiksi. Tosin me treenattiin Pirkkahallin kentällä, joka oli ihan hirvee. Niin pitkää heinää, ettei koirasta näkynyt paikalla-olossa kuin korvat. Kenttä täynnä haituvaisia voikukan höttöjä, joita koira aivasteli, kun sillä oli niitä silmät ja nenä täynnä. Ja eteenmenopallokin hukkui sinne ruohon sekaan. Hyvin lähti kuitenkin eteen. Erikseen olen ottanut nyt maahanmenoja ilman eteenmenoa.

Tästä vein koiran paikallamakuuseen, jossa lähti taas kerran heti perääni, sanoin kaumpaa maa ja koira jäi sinne kiltisti koko makuun ajaksi. En tiedä mistä tämä nyt johtuu, oli toinen kerta tuossa tilanteessa, että meinaa lähteä perään. Taidan olla itse vähän epävarma; tokossa on selkeä sanoa paikka ja koira jää nätisti riviin. Nyt olen sanonut epämääräisen paikka-käskyn, kun koko käskyä ei tule käyttää kokeessa lainkaan. En tiedä tuleeko sunnuntaita varten liian kiire tuohon, että sanon vain maahan-käskyn ja koiran tulee olla siinä niin kauan kunnes palaan takaisin ilman paikka-kuiskintaa.
Ylipäätään kiva havahtua, että on vielä monta juttua ennen koetta, mitä mun pitää selvittää. Tokossa sanon aina ennen noutoja, että odota, lähinnä sitä varten, ettei lähde noutamaan liikkurin käskystä. Eilen tein ensimmäistä kertaa noudot ilman odota-käskyä ja koira odotti noutokäskyä, vaikken välissä puhunutkaan mitään, eli tuo kohta näytti toimivan ilman ylimääräistä käskyä. Eteenmenossa meillä on "kohta täpöö" kuiskaus, joka kertoo, että kohta saa mennä täpöö. Pitääkö minun kuiskata se niin, ettei tuomari sitä kuule?
Kaiken kaikkiaan eilinen meni hyvin ja vielä muutama päivä aikaa hioa juttuja :-)

Kentällä tenkkapoo

Kun suvivirsi oli kouluissa laulettu, menin koirien kanssa lenkille ja samalla Kyötikkälän kentällä treeniä.
Ohjelmassa mm.
-2 liikkeestä maahanmenoa, joista suora luoksetulo vauhtipalkalle.
-hyppynouto, joka tuttuun tapaan suoritettu, meni yli, mutta räpiköi. Tässä palkkasin heti siitä, kun tuli kapula suussa minua kohti. Riekkumista lelulla palkaksi.
-3 kertaa a-estenouto, tässä ensimmäisellä kerralla tuli hyppyesteen kautta takaisin. En uskoisi, ellen itse olisi nähnyt. Uudestaan a-este ja taas oli tulossa takaisin päin hypylle, kielsin tässä kohtaa. Kolmas kerta meni nappiin. Mutta voihan tuskan hiki, en olisi uskonut, että hyppyeste vie voiton a-esteestä.
-2 kertaa eteenmeno, ilman eteenmenopalloa ja mukava huomata, että kovaa menee, mutta maahanmenoa ei tapahdu, viidennellä käskyllä tippui maahan, kun oli laukannut riittävästi siellä takaosassa ja todennut, että eteenmenopalloa ei ole siellä. Herranjumala, mitäs nyt tehdään? Pidin pienen breikin ja pähkäilin, otin uudestaan ja taas lähtee kivasti, nyt toisella käskyllä meni maahan. Taidetaan ottaa pikkasen maahanmenoja tossa kotipihassa vielä tänään ilman eteenmenoyhteyttä......

Jälki nro 14 ja esineet

Eilen illalla nähtiin Hanna R:n eiku Hiltulan kanssa metsätreenissä. Teimme jäljet toisillemme, jotka jostain ihmeen kaupasta loppuivat saman polun vastakkaisille puolille lähes samaan kohtaan. Kummankin koiran jäljillä oli 5 keppiä, joista keppi nro 2 ei ollut kummallekaan suosiollinen.

Mutta jälkien vanhetessä käytiin ensin esineruudussa. Ruutu puolikas leveydeltään ja syvä 50 m. Enni kävi ensin ruutuilemassa ja sitten Aronin vuoro. Aronille oli vietynä 4 esinettä, joista nostatin 3. Varsin mukava suoritus, jossa kakkosesineen välissä koira hommasi jotakin takarajalla, mutten nähnyt, että mitä se siellä oikein teki. Kuitenkin ihan kivasti löysi esineitä ja viimeinen esine oli meille ihan uus juttu, ilmastointiteippirullan loppupala. Hyvä että Aron tuon haistoi, itselleni ei olisi tullut mieleenkään, että tuokin on esine, mutta siksi juuri en halunnut edes nähdä, mitä Hanna sinne ruutuun vei. Enhän tiedä siellä kokeessakaan, että mitä sielllä on.

Jälki oli muuten Aronilta loistosuoritus, paitsi se kakkoskeppi jäi. Hanna sanoi, että kulki koko ajan ihan jäljen päällä ja meni sen kepinkin ihan yli. Itsestä tuntui, että alkumatka oli kauheeta kohellusta, lopusta alkoi tasaantua. Tosin jälki oli 600m pitkä ja Aronille helppo. Jana meni ihan oikein ja tunnelma kaikesta ihan jees.
Kiitos Hanna mukavasta metsähetkestä!

Voi-toko Niihama

Tänään oli Tavesin järjestämä tokoe Niihamassa. Olin siellä kehäsihteerinä ja myös tokoilemassa Aronin kanssa. Ja pystyin pitämään edelliset päivät niin, että yhtään ei treenattu. Helppoa se ei ollut, kun eilenkin illalla olisi niin tehnyt mieli lähteä jälkimetsään, mutta kun olin päättänyt, että Aron on parempi, kun saa pari päivää pitää "aivolepoa". No käytin vapaa-aikaani sitten mm pesemällä kotona pari ikkunaa, eipä niitä ole hetkeen pestykään, kiva nähdä ulos :-)
Mutta siis siihen kokeeseen. Tuomarina oli Juha Kurtti, joka lähes joulupukkina tunnetaan, mutta ei joulupukkikaan voi lahjoja antaa, jos koira tuo väärän tunnarikapulan tai seisoo liikkeestä istumisen. Kehää pyöritti meille tuttu Kärnän Sari ( joka ei paljastanut eurostakaan millä asennolla kaukojen aloitus tehdään), sihteereinä Pia K ja Miinu, joten hyvien ihmisten ympäröiminä oltiin. Kehä alkoi paikallamakuulla, koiria luokassa 5. Itse makuu meni tuttuun tapaan ja siitä ihan ansaittu 10. Yksilösuoritukset oli tällä kertaa kahdessa erässä ja tästä olin ihan innoissani, kiva päästä puolessa välissä vetämään henkeä.
Sitten se alkoi:
Seuraaminen 10. Tässä Aron tuntui hyvältä. Muutaman kerran se piippas, mutta tuomari ei tuosta välittänyt. Seuraaminen tuntui tiiviiltä, mutta tuomari ei tästä sanonut mitään. Itseasiassa en edes katsonut seuraamisen numeroa, kun olin keskittynyt pian jatkamaan liikkeestä istumiseen.
Liikkeestä istuminen 10. Tämä tehtiin niinkuin aina treeneissäkin.
Luoksetulo 7. Tässä Aron ennakoi ihan törkeästi noita tulevia pysähdyksiä ja ainoa mitä siinä pystyi tekemään, oli että annoin käskyt etuajassa, että sain tuon liikkeen edes jotenkin vedettyä läpi.
Ruutu 10. Tässä ruutu oli näyttänyt olleen edellisille koirille vaikea, otin tähän pitkän lähestymisen ja ennen aloituspaikan kohtaa olin saanut Aronin katseen lukittua kohti ruutua. Käskystä se lähti hyvin ja suoraan, ruutu oli kuitenkin hyvin ruohon keskellä ja siitä oli aika vaikea katsoa, että mihin kohtaan ajoitan käskyn, sanoin seis ja Aron pysähtyi. Tässä kohtaa tuli itselleni ajatuskatko ja jäin ikäänkuin odottamaan, että liikkuri sanoo käsky, että voidaan edetä. No eihän liikkuri tässä mitään sano, tuomari sanoi, että on se ruudussa, josta havahduin sanomaan maa-käskyn. Koira kävi hyvin maahan ja oli ruudussa, mutta tosi takana, häntä saattoi olla jo ruudun ulkopuolella, mutta koira itse oli ruudussa. Liike jatkui hyvin loppuun asti. Viime ruututreenissä vahvistin sitä, että koira menee syvälle ruutuun ja takarajalle ja niin se teki nytkin.
Tässä vaiheessa tuli tauko ja kehästä ulos.

Sitten jatkettiin noudoilla. Näistä Aron tykkää ei tarvitse juurikaan mitään virittelyä.
Hyppynouto 10. Tässä tuomari kyseli minulta suorituksen jälkeen, että törmäsikö koira ohjaajaan, vastasin, että jaa, en osaa nyt sanoa. (Tuomarin kai kuuluu tuo ratkaista). Päätyi sitten antamaan kympin, itselläni ei kyllä oikeasti ole mielikuvaa tuosta luovutuksen hetkestä, lähinnä mietin vaan sitä, ettei ennakoi liikkurin käskyä.
Metallinouto 9. Tässä heitin keskikokoisen kapulan, mutta miten se olikaan kevyt verrattuna meidän omaan kapulaan ja tuuli nappasi sen ilmassa matkaan. Kapula ei siis lentänyt 10 metriin, lähes kuitenkin. Itse nouto taisi olla jonkinmoinen, muistan vain, että noutokapulan laippa lepäsi luovutustilanteessa jalkaani vasten.
Tunnari 9. Tästä ei voi muuta todeta, kuin että Aron teki hyvän työn ja toi oman. Pistevähennyt muistaakseni kapulan pyörittelystä suussa ennen luovutusta. Itselleni oli ihan sama, kunhan se nyt ekan kerran elämässään päätyi siihen omaan kisatilanteessa. Tämä oli tämän päivän voitto, niin paljon ollaan tunnaria tehty ja 2 viikkoa sitten Riitan koulutuksessa se jotenkin asettui. Ja oli kyllä hyvä tehdä kotipihassa niitä korkean vireen tunnareita, sillä koetilanteessa se vire on kyllä korkeampi. Olen niin happy tästä tunnarista. Palkitsinkin Aronin tässä vaiheessa melko riehakkaasti, mutta onneksi tuomari ei tästä välittänyt. Aron jopa haukkui ja teki kisapalkkapyörähdyksiä tässä välissä....Mutta ihan sama, se toi sen oikean!
Lopulta viimeinen liike, kaukot 10. Näissä liikejärjestys alkoi istumisella, mikä oli meille eduksi, sillä tämä me osataan ja tehtiin se just niinkuin osattiin ja se riitti.
Kokonaisvaikutus 10.
Pisteitä 302, KP ja luokkavoitto.

Aivan uskomatonta. Oma tavoitteeni on ollut alusta saakka päästä sinne EVl-luokkaan ja nyt me päästiin. En ole koskaan elämässäni saanut voittajaluokasta ykköstulosta ja kun se nyt tuli, ei sitä voi uskoa. Tosin leppoisa tuomari edesauttoi tätä, mutta onnistuin silti viemään koiraa eteenpäin kehässä ja luulen, ettei Aron edes tiennyt olevan koetilanne. Ja tähän olen pyrkinyt. Paikalla meitä kannusti Riikka-kasvattaja, jonka tuki on kyllä tärkeä. Lisäksi Annakin ehti todistamaan, että me oltiin kehässä. Ikuiset kiitokset kuuluu myös Pia P:lle, joka on omalla asenteellaan auttanut meitä aina kun olen tarvinnut apua. Piakin teki muuten aika kivan suorituksen elv-luokassa, joten onnea kovasti meidän esikuvalle. Kakkua olen luvannut leipoa Lentsulle, joten heinäkuussa mennään kakkujen kera Lentsun tokoviikkonloppuun. Ja kiitos kaikki te, jotka tsemppasitte meitä viime kokeen jälkeen, tunsin sen kokeen jälkeen olevani niin huono. Ja kiitos kaikki treenikaverit ja ystävät, tuntuu ihan mahtavalta saavuttaa tavoite, yksin tämä ei koskaan onnistu. Jatkossa me tietysti tavoitellaan ykkösiä siellä evl-luokassa, mutta voittajaluokka on nyt meidän kohdalta nähty. Kiitos rakas Aron, että sain tehdä tämän suorituksen kanssasi.