sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mökillä tokoilut

Olen viime päivien aikana tehnyt monen monituista tokotreeniä. Näissä pääpaino on tietysti meille ajankohtaisissa liikkeissä, kuten ohjattu nouto ja z-liike.
Ohjatun noudon kapulat on nyt niin, että se mikä haetaan on aina 8 m etäisyydellä keskikapulasta ja aluksi vielä pari metriä alempana. Näin saan paremman kaaren. Erityisesti vasemman kapulan haku ja sen kaari näyttää tosi hyvältä. Oikea sen sijaan oli eilen jotenkin vaikea, koira ei tainnut nähdä kapulaa lainkaan ja pöyri paikallaan ympyrää ja yritti mennä keskikapulalle. Oli pakko vaihtaa koko ohjatun kuviota toiselle puolen mökin pihaa, kun ei muuten päästy pattitilanteesta eteenpäin. Ja siellä kapula ilmeisesti näkyi ja saatiin onnistuminen.
Merkkitreenissä olen hakenut sitä virittelyhenkäystä, minkä teen kun haluan koiralle kertoa, että ihan kohta merkille. Hulluksi voisi joku luulla, kun kokeilin, että minkälainen hengitysapu olisi sellainen, että koira sen huomaa, muttei ehkä kukaan muu.
Merkille virityskäsky on edessä ja tein nurmelle 4 eri merkkiä, joista aina piti mennä edessä olevalle merkille. Tässä Aron oli kyllä tosi hyvä, ei tainnut kertaakaan harhautua väärälle merkille.
Ruutua olen tehnyt monenlaisessa muodossa, eilen en laittanut ruutunaruja ja tänään laitoin. Ja tehtiin näitä, missä kerron koiralle, että tehdään merkki ja ruutu ja koira tietää, että ruutuun jätettiin narupallo, merkille pitää mennä kuitenkin ensin. Ja jos meni merkille, sai ihan välittömästi jatkaa matkaa ruutuun. Ja näin ollen luulen, että merkin arvo ehkä nousee.

Z-kuviossa istumisessa ja seisomisessa voi tulla herkästi virhe, koira tuntuu kuitenkin pysyvän kivasti paikallaan, kun kiertelen sitä.

Hyppytreeniä suunnittelin eilen tekeväni. Laitoin kaksi puutarhatuolia ja niiden väliin riman. Aron päätti, että hyppy kuuluu tehdä korkeimmasta kohtaa, eli ei hypännut esteen keskeltä vaan puutarhatuolin selkänojan yli. No jätettiin sitten Aronin tahdosta turhat rimat pois ja hypeltiin pelkkien tuolien yli.

Mitäs me vielä on tehty, no voisi sanoa, että kyllä se ainakin mökin pihassa tekee :-)

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Jälki nro 4

Hih, kun en muista enää, että monesko jälki tänään tehtiin, päätin aloittaa jälkilaskurin alusta. Tähän jälkilaskuriin lasketaan kaikki jäljet, jotka on tehty jälkikokeen jälkeen. Kriteerinä laskuriin on, että jäljet on vähintään 1½ h vanhoja. Joten tänään siis neljäs jälki kokeen jälkeen.

Tein jäljen Vammalan mökin viereiseen metsään. Siellä on 200 vuotta vanhoja isoja kuusia ja näyttää, ettei siellä kulje kukaan, paitsi hirvet tai peurat, sillä sorkan jälkiä oli runsaasti. Metsä kuitenkin sellaista jylhää ja korpimaista, sammalmaastoa. Janan osasin kerrankin rakentaa fiksusti, sillä polkua pitkin sai edetä ja yhden ison kiven takana kulki jälki, polulta tein käsiavun oikeaan suuntaan. Polkua sai mennä hetken matkaa, että jälki tuli vastaan (ehkä 30-40m). Jälki ehti vanheta 1h50min. Ei pitänyt ihan noin vanhaksi päästää, mutta appiukon tekemä herkkuateria oli juuri valmistunut, joten kumpi oli tärkäämpi, Aron jälki vai ruoka, heh heh. Kävelin jälkeä 14 min hyväkulkuisessa maastossa, joten pituus ehkä enemmän kuin alokasluokassa.

Aron teki janan juuri niin kuin pitikin, eteni suoraan, reagoi heti jälkeen, haistoi pään käännön verran takajälkeä ja valitsi vastakkaisen suunnan. Aron ajoi jälkeä hyvin, kaikki kepit (5kpl) löytyi, tosin nuo kepit oli ehtineen hajuuntua autossa lähes vuorokauden. Aron ajoi jälkeä hyvällä vauhdilla, yhden terävän kulman olin tehnyt, mitä se ei kyllä ajanut niin kuin piti, kiersi pitkän silmukan sen ympärillä. Onneksi ratkaisi tehtävän. Olen supertyytyväinen siis tämän päivän suoritukseen, koira näytti erittäin motivoituneelta ja innokkaalta metsässä!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Jälki

Jos kotona ollaan hetki, pitänee käydä hätsyn pikaa metsässä. Tänään Aronille (lyhyt) jälki, kävelin sitä 10 min, mutta maasto oli haastavaa. Keppejä jäljellä 4 ja jälki vanheni 1h 35min. Jana sellaiseen kohtaan, että maahankaatunut puunrunko ohjaa koiran suuntaa oikeaan suuntaan. Ilma oli 28 lämpöö ja jälki kulki sellaisessa kohtaa, että ei ainakaan marjankerääjät tule sotkemaan (ryteikköä). Nyt kun itsekseen yrittää pitää kiinni siitä linjasta, että jäljen pitää vanheta 1½ tuntia vähintään, tuntuu se pitkältä ajalta. Nyt ehdin käydä jäljen vanhenemisen välissä tankkaamassa auton, ostamassa Elvikselle ruokia ja käveltiin koirien kanssa vielä 40min lenkki. Tosin Aron läähätti tuon jälkeen melko paljon, joten vähän pakkojuotin sitä ennen jäljelle lähtöä.

Janalla Aron eteni suoraan, olisi varmaan lähtenyt takajäljelle, mutta en päästänyt, sitten meni vähän yli jäljen ja vasta sieltä nosti oikean suunnan. Kaikki kepit nousi tänään ja sen verran kävi tuuli, että Aron selvästi bongasi kepit jo paljon ennen kuin vasta kohdalla. Ekan kepin jälkeen oli kulma hakkuaukean reunalla, tuossa meni kulma vähän pitkäksi mutta siitä eteenpäin Aron kiinnittyi tosi hyvin jälkeen. Kaksi viimeistä kepin väliä mentiin jo tuttua vauhtia, missä meikä saa vähän juostakin perässä ja yksi terävä kulma tuossa välissä hoitui melko kivasti. Eli olin oikein tyytyväinen Aronin työskentelyyn.

Tänään on iltasella valmennusryhmän tokotreenit, joiden kautta jatketaan mökille Vammalaan. Kesä on ihanaa aikaa!

Treenikuvia

Hienoja kuvia viime viikonlopulta, kuvat saatu Sanna Rautiolta, kiitos ihanista kuvista.











Kaikki kuvat löytyvät täältä

Kesälomalla

Aron lomailee parhaiten näin


Onneksi luopuu vesilinnusta




Ja tässä koko lauma

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Turku osa 2

Tämä on suoraa jatkoa edellisen kirjoituksen liikekohtaisiin vinkkeihin.

Evl-zeta:
Tätä tehtiin useamman eri treenin verran, sillä vaikka liike näyttää hyvin yksinkertaiselta, löytyy sen sisältä paljon treenattavaa, kun pilkkoo liikettä pieneksi.
Joten ensin harjoiteltiin jääviä asentoja ja sitä, että käsky sanan jälkeen teen sen jäävän asennnon.
Sitten ei otettukaan jääviä asentoja, vaikka liikkuri sanoikin käsky. Aron nimittäin teki jääviä asentoja ihan itsekseen, kun se kuuli liikkurin käskyn. Eli seurautettiin zeta läpi ja palkattiin siitä, että koira vaan seuraa eikä reagoi liikkurin käskyihin. Tehtiin myös yksi seurautus zeta, missä tehtiin jäävä asento vasta viimeisellä zetan suoralla. Tässä kohtaa Aron oli tarkkana ja onnistui.
Sitten eri kierroksella harjoiteltiin, paikalla pysymistä, meillä top-käskyn jälkeen tekisi mieli vähän pyörähtää, muut asennot sujuu. Tässä käytettiin lelua apuna, joka sijaitsi edessä ja vapautin koiran sitten lelulle, kun oli pysynyt paikallaan riippumatta missä itse olin.
Sitten tehtiin vielä yksi eri treeni tähän. Siinä tehtiin jäävä asento ja käveltiin ne täyskäännökset, tullessani koiran kohdalle takaisin piti jatkaa matkaa eikä saanutkaan ottaa koiraa mukaan seuraamaan. Pari kertaa Aron kyllä lähti, mutta keksi sitten, että sen kuuluu maata siinä kunnes toisin sanotaan. Tässä kohtaa Lentsu puhui, että koirat alkavat ennakoida sitä, kun ohjaaja on tulossa sen sivulle, koska ne tietää, että ohjaaja ottaa kohta mukaan. Ja harjoiteltiin sitä, että koiran kuuluu maata siihen hetkeen saakka, kun ohjaaja sanoo mitä tehdään.

Ruututreenit
Meidän ruudussa ei ollut lainkaan ruudun naruja. Ihan hyvä, sillä ollaan aikas kaavoihin kangistuttu Aronin kanssa. Ruudun naruja ei siis Lentsulta tippunut, sillä kokeessa voi olla tosi huomaamaton ruudun merkkaus ja on hyvä tehdä ruutuja, joissa ei tuota naruapua ole. Aronin ruututreeneissä vaikeinta oli siis hyvä merkille meno, kun se tiesi, että ruudussa on se lelu odottamassa. Tässä kohden ei sitten seisotettu merkin takana, vaan heti merkille menosta sai ruutukäskyn ja näin ollen merkin arvo nousee.

Luoksetulo
Tämä on tokon vaikein liike edelleen, sillä viikonlopun lähes kaikilla koirilla on tuossa liikkeessä eniten työstettävää. Myös Aronilla, joka erittäin mielellään ennakoi pysähdyksiä. Aronin kanssa tehtiin sitten vaan ennakoimattomuutta niin, että heti tule käskyn jälkeen lelu esiin ja lähden vielä itse peruttaamaan taaksepäin. Ja jatkossa Lentsu neuvoi, että tekisin aina vähintään yhden tälläisen luoksetulon ennenkuin edes ajattelen tekeväni stoppeja.

Palkkaamattomuus/ koepalkka/ liikkeiden välit.
Näitä treenattiin myös viikonlopun aikana. Lentsu puhui siitä, että vaikka kokeessa tehdään liikkeitä ns. palkatta ei palkkausta koskaan lopeteta vaan tehdään siitä virallisesta palkasta ( pallo/nami) vähemmän tärkeä. Kisapalkaksi mietittiin sellaista juttua, mikä ei näytä tempulta, mutta koira kokee sen palkitsevaksi itsessään. Aronhan tekee sellaisen pyörähdyksen itsensä ympäri aina jes sanan jälkeen ja näytän sille kyllä pienen käsimerkin, joka myös aikaan saa pyörähdyksen. Eli aina kun Aron on tehnyt jonkun liikkeen, palkkaan sen tällä jes ja pyörähdys ja sitten mennään uuden liikkeen alkuun. Ja sitten harjoiteltiin sitä, että miten siirryn tuossa pyörähdyksen aikana jo seuraavan liikkeen aloitukseen. Tässä kohtaa puhuttiin jo siitä, että koira on siellä kokeessa se aktiivinen osapuoli ja näissä siirtymäväleissä koiran tulee olla se innokas, joka kulkee mukana ja ottaa itse kontaktia. Yksi koirakko treenasi tätä ja heidän ongelma oli ollut se, että aina kun liike loppui, lähti tuo bc rallattelemaan ja ohjaaja oli aktiivinen koiransa kalastaja liikkeen välissä. Asetelmaa muutettiin nyt niin, että roolit vaihtuivat. Tekivät sellaista tehtävärataa, jossa ensin liike alkoi seuraamisella, pätkä seuraamista, perusasento, tässä kisapalkka tai sosiaaliset kehut. Sitten ohjaaja lähti marssimaan seuraavan liikkeen aloituspaikkaan reippaasti, asettui seisomaan ja kun koira tuli perässä/ sivulla ja asettui pyytämättä perusasentoon sai se sen virallisen palkan. Tästä uusi perusasento ja taas tehtävärata jatkui samaan tapaan. Eli harjoiteltiin siirtymiä.

Tähän samaan aiheeseen liittyi Aronin siskon Pipsan treeni, jossa Anna kaipasi vinkkejä siihen, että koiran vire kokeen aikana laskee. Tässä kohtaa Lentsu puhui siitä, että osaako Pipsa mitään temppuja, joista se ilahtuu. Ja jos Pipsa osaisi edes pari temppua, olisi ohjaajalla pari työkalua takataskussa, joiden avulla voi nostaa tai laskea koiran virettä koetilanteen aikana. Annalle tuli siis jatkossa tehtäväksi opettaa koiralleen vaikka sellainen temppu, jossa koira lähtee ohjaajansa sivulta nenä edellä oikealle kiertämään ohjaajansa ja tulee takakautta uudestaan sivulle. Useimmista koirista kiertäminen on hauskaa, homma ei näytä tempulta, koska kyseessähän voi olla perusasennon korjaaminen vaikka se olisikin treenattu juttu.

Seuraaminen
Viikonlopun aikana tehtiin häiriköityjä seuraamisia. Aron piti kontaktin aika hyvin vaikka ihmiset sitä häiritsivät tai heittelivät noutokapulaa sen eteen. Tämän Aron osaa. Pieniä kontaktin tippumisia tuli merkkien siivittämällä radalla ja suoralla kontakti pysyi, mutta käännöksissä Aron tipautti kontaktin jos se tehtiin merkin lähellä. Se niin tykkäisi tuijotella merkkejä ;-) Ja se oli paha, että Aronin rakas pehmopossu on merkkien keskellä, sitä oli ihan pakko katsoa. Ja sitten kun Aron ponnisteli ja oli katsomatta siihen, se ampui possuunsa kiinni heti kun vapautin sen ja kehuin että hyvä. Siitä huomasi, miten paha juttu oli, että sen possu pötkötteli siinä kentällä eikä sitä saanut ottaa.

Joten edellistä voi päätellä, että paljon tuli tehtyä. Puhuttiin myös koiran ääntelystä (jostain syystä se minua kiinnostaa). Lentsulla on tähän kyllä ihana lähtökohta. Koirat ei koskaan ääntele tokossa innosta tai siitä, että toko niistä niin sairaan hienoa. Ääntely johtuu lähes aina epävarmuudesta. Ohjaajan toiminta on voinut olla epäloogista tai epävarmaa ja näin koirat äänellään ilmentävät tietynlaista stressitilaa. Kieltäminen ääntelystä yleensä pahentaa tuota ongelmaa. Ylipäätään Lentsun sanoma oli viikonlopun aikana se, että jos koira tekee virheen, on se aina ohjaajan syy.

Nyt meillä on tällä viikolla ohjelmassa vähän kesäloman viettoa, pakkaan lapset ja koirat autoon ja ajamme kolmeksi yöksi Päijänteen rannalle Sysmään. Siellä tarkoitus ehkä maata terassilla ja syödä. Ja varmaan kaverini Elina tekee kanssani ainakin tunnaria, mutta muuten vähän rentoudutaan. Joten palaan netin ääreen loppuviikosta :-)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Viikonloppu Turussa

Huh, miten mukava ja antoisa viikonloppu on takana. Muistankohan kaikkea mitä opittiin ja koettiin, no yritetään....

Perjantaina Aronin sisko Pipsa ja omistajansa Anna ottivat meidän kyytiinsä ja ajeltiin meidän pihasta lähes suoraan Turun Hepojoen lammaslaitumen viereen. Ilma oli kuuma ja kun autosta nousi pihalle, meinasi pyörtyä kuumuudesta. Silti päästiin paimentamaan ja tehtiin kaksi kierrosta. Koirat vilvoiteltiin vähän väliä viereissä ojassa, mutta läähätys oli meillä kaikilla. Aronin paimenneuksessa itse koin iloisia elämyksiä ja saatoin ehkä vähän ymmärtää mistä siinä oli kyse. Meidän oppimista edisti se, että apuohjaaja oli lampailla ja jos Aron lähti mun lapasesta ja päätti syöksyä suoraan lammaslauman sekaan, apuohjaaja kertoi, että ei ole kovin hyvä juttu. Ja näin päästiin Aronin kanssa ajamaan laumaa eteenpäin ja sitten kun tuli aita vastaan, tehtiin jo melkein flänkki ja taas ajettiin lampaita toiseen päähän laidunta. Oli hienoa ja en olisi halunnut lopettaa, kun kerran päästiin jyvälle. Nyt vaan haluttaisiin tätä lisää ja omat lampaat tietty ;-)
Paimennusten jälkeen majoituttiin Outille ja iltaa viettettin syömällä itsemme lähes hengiltä. Hanna, Aronin veljen omistaja oli tehnyt maailman hienoimman kakun, bordercollie lammaslaitumella. Kakku oli hyvää ja siitä vietiin sitten iso pala myös Lentsulle. Olin luvannut Lentsulle kakkua, mikäli saadaan voittajasta ykköstulos ennen heinäkuuta. Joten Lentsu sai kakun päällä olleen bordercollien kiitoksena kaikesta.


Lauantai-aamuna satoi vettä kuin esterin sieltä, salamoi ja jyrisi, ihan myrskysi. Lentsun tokoviikonloppu kuitenkin aloitettiin ja koira aines oli tuossa melko bordercollie-voittoista, mikä nyt ei haitannut tietenkään. Tehtiin ns. tokorasteja pienemmissä ryhmissä ja näin päivän mittaan tuli tehtyä kaikkia tokon liikkeitä ja autettiin toinen toisiamme, miettittiin yhdessä ja saatiin myös Lentsun kommentteje eri juttuihin. Aivan kaatosateessa oli pakko pitää tauko, mutta muuten tokoiltiin koko päivä. Aron jaksoi ihan uskomattoman hyvin ja me saatiin paljon uusia juttuja meidän treeneihin.

La-iltana käytiin Outin nurkilla porukalla lenkillä ja taas syötiin, grillattiin ja herkuteltiin. Tietysti parannettiin maailmaa ja mietittiin niin koira kuin muita asioita. Lähempänä puolta yötä nukkumaan ja sunnuntai-aamuna koulutus jatkui Turun Kupittaalla klo 9. Keli nyt huomattavasti mukavampi, pienet sateet aamusta vaan piristi.
Nyt aamu aloitettiin ohjatun noudon treenillä ja sitten jatkettiin paikalla-oloilla.
Alla kuva paikka istuminen ryhmässä, Aron on siellä myös :-)

Ja tässä hyvä ja ryhdikäs asento istumisessa, tosin oli kuulemma kyllä vilkuillut naapureitaankin.

Yksilökierroksilla sai purkaa omia ongelmia. Otin aiheeksi meidän merkin ja siihen saatiin työstämisohjeita. Näytin Lentsulle miten me leikitään merkin kanssa meidän ympyrätreenissä ja miltä se näyttää vapaasti sivulta lähetettynä ja miten se meno huononee, kun otan perusasennosta. Ylipäätään Aron teki loistavia merkkejä, kunhan muistan jatkossa pari juttua. Jos palkkasin kaikista merkeille menoista, pysyi Aronin vire toistoissa hyvänä, se saattoi vähän ei niin hyvän merkille menon jälkeen ( joka palkattiin) tehdä tosi hyvän merkille menon. Jos alan tekemään sitä, että näen kaikissa merkeille menoissa jotakin vikaa enkä palkkaa, niin merkkimotivaatio huononee. Kokeiltiin myös muuttuuko merkille meno sen myötä, palkkaanko merkin taakse vai itseni taakse, näissä ei ollut eroa, mikäli olin tyytyväinen siihen, että koira menee sinne merkille. Jatko-ohje oli siis kasvattaa merkkimotivaatiota ja tehdä merkin taakse niitä kapula tai leluhäirikköjä tms, mutta merkille meno pitää saada niin hyväksi, että koira ihan hinkuaa päästä sinne. Myös koetilannetta varten teemme nyt myös sellaisen "nostan koirani virettä"-kikan ja treenaamme sitä erikseen. Tuossa liikkeessä on pitkä aika siitä kun "liike alkaa" siihen kohtaan, kun liikkuri lopulta sanoo, että käsky ja saan luvan lähettää merkille. Tähän kohtaan teen pienen näkymämättömän virityksen, mistä koiran vire nousee, ja että kohta saa ampua merkille.
Alla Aron merkillä

Lähdetäänkö merkille?

Ohjattua-noutoa me oltiin erikseen tehty aamulla ja tässä tehtiin tosi hyvä treeni. Lentsu katsoi meidän vasen hae-jutun ja siinä koira meni kyllä vasemmalle kapulalle, mutta oikoo jo tosi hyvin. Eli kaari saisi olla paljon parempi. Tehtiin sitten niin, että haettiin vain vasenta kapulaa tänään ja kapula siirtyi entisen viiden metrin etäisyyden sijasta nyt 8 metriin ja tuli vähän myös alemmaksi ensin verrattuna muihin kapuloihin. Tätä tehtiin parin toiston verran ja sitten vasen kapula oli samalla korkeudella kuin muut, mutta etäisyys oli sen 8 metriä keskikapulasta. Aron teki tähän tosi loistavan kaaren ja jo yhden treeni kerran jälkeen se näytti hyvältä. Lentsu oli samaa mieltä kuin mitä olin jo kuullut, että koira oppivat äkkiä tuossa oikomaan, mutta mitä enemmän teen nyt näitä kaaria, sen vähemmän koira oikoo ja tekee kokeessa varmemman suorituksen. Joten kotioloissa tehdään nyt vaan kunnon kaarta, että se suoritustapa mennä kapulalle tulisi varmemmaksi.

Toisena ongelmana halusin sunnuntaina miettiä tunnaria ja tässä on taas kerran ongelmia. Huh ja yök koko tunnari. No Aron on tässä nyt epävarma ja ylittää oman kapulan, varmistelee ja haistelee ja toi väärän. Koiran kanssa käytiin tekemässä kävelykierros ja hetken päästä uusi tunnari. Nyt toi oikean, mutta vaikutti olevan vähän stressissä ja pelleili kapulan kanssa sitä tuodessa. Eli nyt koti-ohjeina tehtään tunnaria niin, että piilottelen vaan sitä omaa ja sellaista tunnaria (mikä on vaikea) missä kapulat on ihan vieri vieressä ja koira lähetetään läheltä ja olen itsekin siinä vieressä. Epävarmalta näytti siis tuo meidän tunnari ja nyt ei tehdä kisatunnaria pariin viikkoon, vaan nostetaan itsetuntoamme tuon liikkeen suhteen apuharjoituksilla.

Yksilökierrosjälkeen tehtiin vielä hauskaa häiriötreeniä. Oltiin kaikki isolla ympyrällä, joka toinen treenasi omalla paikallaan kaukoja ja joka toinen vain leikki koiransa kanssa ja yhden piti kiertää seurauttamalla koiraansa muiden ympärillä. Eli siinä oli kaikille haastetta.

Sitten liikekohtaisia vinkkejä, mitä sain omiin treeneihini viikonlopun aikana.
Kaukokäskyissä meidän pitää treenata nopeita vaihtoja. Voittajassa vaihtojen välillä sai olla viivettä, nyt siis nopeita vaihtoja.

Merkille meno ja ruutu. Tässä kun lähetän koirani merkille, voi lähettää koiran heti ruutuun, jossa on pallo valmiina palkaksi siitä, että meni merkille. Näin merkille meno tulee kannattavaksi, kun lähes heti kun koira on merkin takana, saa laukata ruutuun palkaksi.

Kapuloiden pitotreenissä tehtiin vähän toisenlaisia vauhtinoutoja, mitä me ollaan tehty. Näissä kapula viedään koiran kanssa yhdessä ja kapulan kohdalla vähän hetsaillaan. Sitten poistutaan kapulan luota kauaksi ja sielläkin koiraa vähän hetsataan, koira "päästetään" tai lähetetään kapulalle, kun se on oikein hyvässä vireessä. Kaikki päivän koirat lähtivät kapulalle ihan miljoonaa ja tulivat ilman kapulan pyörittelyjä yhtä lujaa takaisin. Kyseistä hommaa tehtiin mm. Edi-bc:lle, joka inhosi metallia, mutta tällä tavalla nappasi suoraan metalliin kiinni ja toi sen pyörittelemättä ohjaajalleen. Tunnarikapuloilla tehtiin myös pitotreeniä ja näissä ei ihmisen kädet menneet olleenkaan kapulaan, koko juttua tehtiin niin, ettei ihminen koskenut kapulaan. Koiran piti siis nostaa kapula maasta, istua ohjaajan edessä kapula suussa ja heti kun se piti purematta kapulaa, se palkittiin lennossa. Tässä päästiin äkkiä pitkiin pitohetkiin ja Aron piti kapulaa suussaan hyvällä otteella, hauska harjoitus.

Kääk, nyt taitaa mun vire jo loppua tähän kirjoittamiseen. Taidan naputella myöhemmin lisää. Kivaa meillä oli ja kotimatka Annan kanssa meni vaan siinä, että työstettiin oppimaamme. Olen niin tyytyväinen Aroniin, joka yrittää aina parhaansa vaikka useimmiten häiritsen sen oppimista tai toimin epäloogisesti. Silti se on kultainen, joka tekee parhaansa. Miten voisi sitä parasta ystääväni kiittää? Kiitos kuitenkin Lentsulle, joka jaksoi koko viikonlopun olla ihan huippu. Loppuun hauska kuva Miinusta ja Bertasta, joiden yhdessä tekemistä on ilo katsoa, kuten myös monen muunkin.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Oivalluksia metsässä

Eiliset jäljestelyt vaivasivat mieltäni koko illan. Pähkäilin ja mietin, että mitä on nyt pielessä ja saatoin keksiä ratkaisun. Pakkohan se piti sitten mennä tsekkaamaan, vaikka tänään piti olla Aronin lepopäivä, että jaksaa viikonloppuna antaa itsestään kaikkensa tai enemmän.

Mutta eikun heti aamusta metsään. Ajelin Kangasalan vehoniemeen ja vettä satoi ihan kaatamalla ajomatkan ajan, jyrisi ja salamoi. Ja kun parkkeerasin metsän laitaan, sade alkoi hiljentyä.

Tein Aronille jäljen, jossa oli 5 keppiä. Jana oli hyvällä paikalla ja tein siihen vielä käsiavun metrin matkalle. Kävelin jälkeä 10 min, joten ei mikään järin pitkä, mutta parin kulman ja polun ylityksen verran. Ja kun jälki oli tehty, siirryin tallomaan esineruutua.
Tämän päivän esineruudun idea oli, että motivaatio saa nousta edelleen. Joten tein ruudun tasaiselle metsäalueelle, hain sekä Aronin että Elviksen ruudun etualalle katsomaan kun vein esineitä ruutuun. Täällä menee esine ja kumpikin koira piipitti kiihkoissaan, että anna mun hakea se. Jätin ruutuun kaikkiaan 5 esinettä ja Aron sai aloittaa. Ensimmäinen lähetys oli hieno, paitsi että lähetin oikeasta etureunasta ja Aron meni miljoonaa vasempaan takanurkkaan, josta toi ripeästi esineen. Sitten keskeltä lähetys ja nyt Aron meni taas sinne mistä äsken löytyi, mutta nurkan tarkistettuaan meni takarajaa ja löysi sieltä seuraavan esineen. Nyt olikin Elviksen vuoro jatkaa. Aron katseli, että ei juma, toikin saa hakea. Ja Elvis haki ruudusta esineen, sain kehuja ja kanaa. Sitten Aronin vuoro, tiesin, että helppo esine on oikeassa takanurkassa, mutta Aron kävi taas siellä vasemmassa, eteni sitten oikeaan ja toi sieltä esineen. (eli hyvin vahvasti Aron hakeutuu sinne, mistä ensin löytyy). Nyt Elviksen vuoro, tiesin, että enää yksi pieni nahkaremmin pala on siellä takana, mutta Elvis ei osunut sinne, joten heitin Elviksen ollessa takana yhden esineen eteen ja kun se laukkasi sieltä tyhjin suin minua kohti, olikin matkalla esine, johon se heti reagoi. Hyvä Elvis. Ja sitten oli se nahkaremmin pala siellä jäljellä. Kävin nostamassa sitä ylös kerran ja hihkuin Aronille, että täällä on vielä esine. Ja sitten lähetys, jonkin aikaa Aron sitä sitten etsikin, mutta lopulta löytyi ja sai kehuja ja palkitsemista. Kumpikin koira totesi, että olipas kivaa!

Tämän jälkeen ulkoiltiin metsässä ja odottelin, että jälki vanhenee. Metsä oli märkä ja koko ajan tihkutti vähän, mutta ei mitään isoa rankkasadetta. Vein Aronin janalle jäljen ollessa minuutilleen 1½ vanha. Lähetin koiran ja se eteni 30 m tosi hyvin suoraan, noin 5 metriä ennen se oikasi janalta takajäljen suuntaan ja nosti sieltä jäljen, oli menossa takajäljelle, mutta pidin vähän liinasta kiinni ja koira kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan, sitten se olikin jo siinä kohdassa missä oli mun käsiapua maassa ja näytti varmalta, että tässä se on. Ensimmäinen keppi nousi hyvin ja siitä palkka. Sitten jatkettiin, mutta huomasin, että koiralla oli vaikeuksia. Jälki hukkui vähän väliä, yhdessä rinteessä koira pääsi minulta liinasta irti ja rallatteli reippaasti ohi jäljen. Ja nyt olikin vaikeuksia koiralla löytää takaisin jäljelle, jostain jälki tulikin esiin ja se ajoi jälkeä väärään suuntaan, törmäsi keppiin ja nosti sen. Palkkasin ja sanoin, että jatketaan. Tämän jälkeen olikin vaikeuksia, jälki hukkui meiltä yhdeksi kepin väliksi kokonaan, tiesin, että ei tod. oltu jäljellä, mutta jotakin Aron ajoi kunnes se taas nosti oman jäljen. Nyt se eteni ihan nenä maassa, nuoli lähes sitä jälkeä ja nosti kepin. Huh, onpas nyt jotakin. Nyt tiesin, että on vielä yksi pätkä kohti viimeistä keppiä. Jatkettiin matkaa ja tässäkin jälki hukkui, kun piti ylittää metsässä oleva kärrypolku ja Aron joutui tekemään kovasti töitä taas löytääksen sen kohdan, että mihin se jälki jäi. Nyt viimeinen pätkä kohti jälkikeppiä mentiin hitaasti ja koira taas ihan nuoli tuota jälkeä, meni niin nenä kiinni sammaleessa kuin olla ja saattaa ja nosti sen viimeisen kepin. Sai maksalaatikkoa palkaksi ja riemuisan keppileikin. Huh, että olikin kovatöinen juttu, mutta koira onneksi ihan itse ratkaisi noita asioita.

Ja mitä tästä siis opin. Muistin, että Pekka puhui keväällä, että ennen koetta meidän kannattaa ajaa vaan tunnin vanhoja jälkiä. Ja tämän pohjaltahan Pekka sanoi, että nyt pian ykkösluokan kokeeseen, kokeen jälkeen voi siirtyä sitten ajamaan avoimen luokan vaatiman vanhoja jälkiä. Idea tässä on, että koira opetetaan ajamaan juuri sitä tietyn vanhaa, jolloin se ei ehkä lähde harjajälkien matkaan, joiden vanhenemisikä on eri. Ja näinhän me ollaan tehty, Aronin tämän kevään jäljet on lähes aina olleet niitä tunnin vanhoja. Tosin joskus on ollut vähän yli tunnin, mutta suunnilleen aina niitä tunnin vanhoja. Ja kokeessa koirahan teki loistavan jäljetyksen juuri tunnin vanhalle jäljelle. Ja eilinen jälki oli 1½ tuntia vanha, sen täytyy olla syy vaikeuksiin nyt meille. Oliko koiran vaikea kiinnittyä siihen, kun se oli totuttua vanhempi? Ja halusin todistaa tuon väitteen ja todella tarkkaan ajettiin tänään 1½ tunnin jälki, tässä jälki hukkui moneen kertaan koiralta. Jäljen ajo näytti huolimattomalta, mutta kun se oli riittävän monta kertaa hukkunut, oli koiran ihan pakko keskittyä siihen täysin ja ajoihan se sitä. Joten ainoa lääke tähän on nyt ajaa aina vähintään 1½ tunnin vanhoja jälkiä. Ja päätin, että ajellaan tämän vanhoja jälkiä nyt ihan rauhassa, eihän meillä ole mihinkään kiire. Joten unohdan nyt sen kokeen, mikä olisi ihan parin viikon päässä. Treenataan jälkiä pari kertaa viikossa ja katsotaan miten suoritus alkaa parantua. Tokon evl-luokkaa varten me treenataan nyt täysillä ja katselen jälkikoetta meille loppusyksyyn, kun kumpikin ollaan varmoja, että homma meiltä sujuu. Ja miten helpottava olo minulle tuli tämän päivän treenin jälkeen. Tiedän taas mitä me ollaan tekemässä ja mitä me tavoitellaan. Ja muistan, että yksi ohjenuora kaikkeen koirani kanssa treenaamiseen on, että homman pitää olla kummallekin palkitsevaa, joten pidän tästä nyt kiinni :-)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Voi kun jälkikepit löytyis

Näinkö nämä koiraharrastusfiilikset menee. Välillä ollaan voittajia ja sitten taas aloitetaan alusta.....
No tänään Sari Kärnän kanssa metsätreenit. Treffattiin Kangasalan Laureeninkalliolla ja kyllähän siellä kivaa metsää on. Tosin näkyi niitä marjastajia ja muita ulkoilijoitakin.
Esinetreeninä tehtiin Aronille sellainen motivaatiota nostattava. Katsottiin Aronin kanssa kun Sari vei 3 esinettä ruutuun ja sitten oli Aronin vuoro hakea ne. Lähetin vasemmasta etukulmasta, mutta ensimmäinen esine nousi oikeasta takakulmasta. Seuraavaa esinettä lähetin hakemaan ruudun keskeltä, mutta Aron meni sinne taas sinne oikeaan takakulmaan ja jäi sinne pöyrimään, lopulta tuli pois ja mentiin vasempaan etukulmaan, nyt lähetys ja kakkosesine nousi. Namit ja leikit päälle.

Aronin jälki oli Sarin tekemä, 1½ tuntia vanha, jäljen nosto kohtaan olin pyytänyt Saria vähän vahvistamaan kädellä oikeaa suuntaa. Keppejä jäljellä 6 ja matkaa 800m. Jana oli Aronilta kympin suoritus, lähti ampaisemalla, etenee suoraan ja lähti oikeaan suuntaan. Sitten jäljestettiin.....Kaikkiaan keppejä nousi tasan 2, itse huomasin jaloissani yhden ja Sari poimi kaksi. Aron meni kyllä koko ajan hyvällä fiiliksellä jäljen päällä, mutta Sarin silmiin vähän huolimattomasti. Viimeisen kepin yli mentiin vahingossa, Aron hukkasi jäljen hetkeksi, palasi jäljelle, mutta viimeinen keppi jäi sinne kohtaan, mitä ei ajettu. No loppupalkat jäi saamatta ja juhlat pitämättä.
Sitten vaan spekulon, että mikä oli tänään? Koejäljellä kaikki kepit oli ihan satavarmoja. Nyt keliolosuhteen kuumat ja kuivat, kepit kuitenkin ihan normeja eikä koirakaan ollut mitenkään ylilääh, kun otin sen autosta. Joten harmi jäi nyt jäljelle. Treeniä treeniä vaan, mutta miten? Sarin mielestä Aron oli motivoitunut ajamaan jälkeä, selvitti siinä matkan varrella olevia haasteita ja etenee hyvällä vauhdilla, mutta kun kepit ei nouse niin ne ei nouse. Ja olin katsellut jo vähän Hämeenkyrön koetta tositarkoituksella, koe olisi 4.8 eli todella pian. Mutta nyt näyttää siltä, että ei se ole meille tarkoitettu.
Sarin Kurt oli muuten ihan sairaan hyvä. Sen esineruututyöskentely on ihan ilmiömäistä, jäljellä kaikki kepit nousi, janat sujuu loistavasti, tehtiin Kurtille myös erikseen 2 janaa, kaikissa tosi pätevä. Ihan mestariainesta!! Ihailen!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Eteenpäin sano mummo lumessa

Kiitos kaikille onnitteluista! On ollut kyllä hyvä mieli. Aron teki kaiken parhaansa mukaan ja itsekään en töppäillyt liikoja, tästä on hyvä jatkaa.

Ja tietenkään me ei olla jääty nyt vaan hehkuttamaan tulosta vaan katse jo eteenpäin. Seuraavissa kokeissa- on se sitten pk-puolella tai tokossa, pitänee osata liikkeestä seisominen. Tätä tehtiinkin eilen monta kertaa pienissä pätkissä. Aikasemmin käskynä on ollut so, mutta se s-kirjain on kyllä huono siellä, kun muistuttaa istu-käskyäni Aronin korvissa. Joten käsky-sana lähti vaihtoon ja uusi on top. Ja tätä top-käskyä naksutellen ajoin sisään Aronin kovalevylle. Istu ja maahan-käskyt on hallussa, mutta Aron on hyvin kaavoihin kangistunut, joten nyt pitänee päästä kaavoista pois. Eli harjoitellaan nyt ahkerasti kaikkia jääviä sekoitetussa järjestyksessä ja tuota top-käskyä nyt erityisen paljon. Ruutin Susanin blogista joskus poimin kaikki mahdolliset eri vaihtoehdot ajatellen evl:n zetaa, joten yritän pitää erikseen kirjaa näistä, että tulisi kaikkia mahdollisia järjestyksiä harjoiteltua.

Tänään kuitenkin tokoiltiin Pia P:n ja Hanna T:n kanssa tullin nurmikoilla, kiitos kovasti treeniseurasta. Huomattiin, että olen kyllä itsekseni nyt tehnyt aika paljon, Aron vei mm. kapulaa Hannalle. Joten porukoissa pitänee treenata.
Aloitimme paikalla-olemisilla tänään ja Aron pääsi keskelle istumaan, Tupla toisella puolen ja Hui toisella. Hyvin istuivat, kellosta ei otettu aikaa, mutta jonkin aikaa oltiin piilossa. Siihen perään makuu ja tämäkin hyvin. Aron malttoi odottaa omaa käskyä niin alas kuin ylös-menoon.

Yksilövuorolla Aron aloitti tunnarilla. Siinä lyhyt kapulan pitely, olin merkannut kapulan jo etukäteen ja Hanna vei kapulat, laittoi ruohoa sen oman päälle. Hyvät haistelut teki Aron ja löysi oman. Luovutus oli huono ja kapula meinasi tippua, mutta edelleen pää paino tässä liikkeessä on se varmuus siihen oman löytämiseen. Ehkä nyt voitaisiin tehdä ihan erikseen tunnarin pitotreeniä aikamme kuluksi.
Sitten merkkiä ja ohjattu, haettiin ensin oikea. Tämä onnistui ihan kivasti, tosin Aron asettuu merkillä nyt kohti sitä oikeaa ja näin menee kyllä hyvin oikealle kapulalle, vaikeuksi tulee vasemman kapulan hakemisessa. Aron haki nyt kuitenkin oikean kapulan ja taisi tässä vaiheessa viedä sitä Hannalle.
Sitten ruutua. Nurmikolla oli kaksi ruutua, merkiltä oli yhtä pitkä matka kumpaankin, mutta ensin tehtiin oikealle menevä ruutu. Siellä oli pallo valmiina. Nyt Aron ensin merkille ja siitä ruutuun, luonnollisesti ihan hyvin, kun nokka näytti kohti sitä oikeaa jo valmiiksi. Pallo ei ruudusta löytynytkään heti, vaikka luulisi punaisen pallon keskeltä ruutua nyt näkyvän....No lopuksi tähän ruudun loppu-osaa, hyvin Aron oli maannut ruudussa käskyihini saakka. Ja tuli seuraa-käskystä lujaa vierelleni. Ihanaa!!

Kakkoskierroksella sitten jatkettiin samalla teemalla. Nyt ohjattu ja vasen piti hakea. Merkille meni vähän löysästi verrattuna ekaan kierrokseen ja asettui merkin taakse ihan nokka kohti oikeaa, tästä ei vasemmalle sitten enää päästykään. Korjauksien kautta koira seisoi suoraan minua kohti merkin takana ja nyt vasen hae, haki ihan oikein, vauhdista palkkaus.
Ja sitten ruutuun, nyt vuorossa ruutuun meno vasemmalle. Jostakin Aron tiesi, että nyt mennäänkin eri ruutuun, oli siellä jo se palkkakin valmiina. Hyvin teki Aron tämän, ei epäröinyt käskyni jälkeen, että minne mennään.
Sitten vielä evl-zetaa. Tässä asentojärjestys oli varman päälle istu-maahan-seiso ja kaksi ekaa asentoa menikin oikein, seisominen ei ollutkaan vielä niin hyvin hallussa, avustettuna otti oikean asennon. Erikseen pitää tehdä vielä siinä seisomista, kun kierrän takaa. Ja Pia teki hyvän huomion, kävelen varovaisesti aina koiran sivulle kun otan sen seuraamaan, voin olla jatkossa ihan rohkeampi tässä. Mutta hyvä kun tuli tätä katsottua. Lopuksi pelkkää top-käskyä, Hanna naksutti ja minä toimin sen mukaan. Hyvin teki topin. :-)

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Neliseura-ottelu ja Aron JK1

Aurinko paistoi Kangasalla kun ennen seitsemää lähdettiin Aronin kanssa tien päälle. Kohteena Nokian palveluskoiraharrastajien maja ja neliseuraottelu. Kyseistä ottelua on järjestetty -80 luvun alusta joka vuosi ja paikalliset seurat ovat mitelleet keskenään eri palveluskoiralajeissa. Meillä oli Aronin kanssa ilo ja kunnia päästä mukaan Tavesin joukkueessa, johon kuuluivat meidän lisäksi Sari ja Kurt, Sari Pitkänen ja mali ja Pia Fransen ja briardi.

Aamu alkoi koirien tarkistuksella ja tässä vaiheessa vähän sateli vettä. Sitten kun ajoimme klo 9.00 letkassa kohti jälkimaastoja, tuli vettä jo ihan huolella. Muistelin etäisesti, että kovalla sateella Aron ei kerran päässyt puusta pidemmälle. Alokasluokan koirien jäljet oli suunniteltu eri paikkaan kuin missä avo ja voi jäljet olivat. Ajettiin monen mutkan taakse, hiekkatie aina vaan pieneni ja lopulta oltiin perillä. Ihanaa varpumetsää joka puolella, sade taukosi eikä näkynyt hirviä eikä marjastajia missään, tosin vietnamilaiset mustikan kerääjät olivat siellä voittajan-metsissä. Kun tuomari saapui paikalle, alkoi toden teolla jännittämään, olinkin jo unohtanut olevani kokeessa, kun siellä metsässä höpöteltiin kaikenlaista muiden jäljestäjien ja järjestäjien kanssa. Meidän jälki oli numero 1, joten päästiin ensimmäisenä aloittamaan.
Meidän jana

Ilmoittautuminen tuomarille meni hyvin ja tuomari (Jani Heinilä) sanoi, että näyttäkää mitä osaatte. Aron lähti hyvin, kiersi yhden puun, mutta meni koko ajan eteenpäin ja sitten lähti vasemmalle. Täysi hiljaisuus oli takani joten tiesin, että oikein menee, kun ei kuulu että väärä jälki tai takaisin janalle. Ensimmäinen keppi tulikin heti ekan mättään takana. Sitten ajettiin hyvää vauhtia jälki, keppejä nousi tasaiseen tahtiin ja Aron puksutti metsässä kuin veturi, ei yhtään tarkistusrinkulaa ja kulmatkin se teki niin, että todella havaitsin, että tässä oli siis kulma. Loppusuora oli todella suora ja sille oli jätetty kaksi viimeistä keppiä, Kaikki kepit nousi tosi hyvin, Aron ilmaisi kaikki varmasti ja meillä oli kummallakin hyvä fiilis. Jälki meni tosi nopeasti ja kaikki kepit taskussa kohti keppien palautuspaikkaa. Janalta tuomari oli ottanut meiltä 2 pistettä pois, joten jälkipisteet oli 168.

Esineruutuun odoteltiin tosi kauan ja sitäkin tehtiin kaatosateessa. Esineruutu oli ihan Nokian majalla ja yksi kerrallaan pääsi suorittamaan. Seurautin Aronin hienosti kohti tuomaria (Katja Kerokoski) ja aloitin ilmoittautumisen, johon tuomari totesi jo sukunimeni kohdalla vaan, että mikä luokka. No jälki 1 ja juu kiitos ja eikun suorittamaan. Vein Aronin vasempaan etukulmaan ja siitä lähetin esine. Aron eteni vasenta reunaa kohti takarajaa, kävi ehkä vähän ruudun ulkopuolella vasemmassa reunassa, tarkensi itsensä takarajalle ja löysi esineen. Valkoinen naisen kangaslätsä suussa se tuli ripeästi, luovutus esineestä ja se oli siinä, aikaa vietettiin ruudussa 57 sekuntia. Tuomari kehui suoritusta, mutta piste lähti jostakin, joten esineet pistein 29. Maastosta siis yhteensä 197/ 200.

Ja sitten taas odoteltiin. Välillä paistoi aurinko ja sitten satoi. Laukaukset kuulostivat kovilta korviini ja juuri ennen meidän suoritusvuoroa alkoi sataa tihuttaa. Meidän parina oli tottiksessa kaikkien tuntema Jukka ja katalonianpaimenkoira Huba. Aronin kanssa suoritettiin ensin seuraamiset ja Huba meni makuuseen. En saanut oikein hyvää otetta Aroniin aluksi ja ensimmäinen seuraamissuora oli haahuilua, täyskäännöksen jälkeen homma alkoi parantua ja seuraamisen arvosana oli erittäin hyvä. äänteli myös jonkin verran, mutta tuosta en ressaa tänään. Ylipäätään pitänee vielä saada keskittyneempi ote koiralle, se on hiljaa, epävarmana alkaa kysellä. Kokemattomuus siis tässä ja meille uusi tilanne lisäsi ääntelyä.



Liikkeestä istuminen oli ok, siitä erinomainen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli erinomainen.
Tasamaanouto erinomainen, tuomari kehui koiran otetta kapulaan ja luovutusta myös, tää oli mulle kyllä positiivinen yllätys, näin ei ole yleensä.
Hyppynouto, ei hypännyt, kiersi esteen mutta haki sen kapulan, puutteellinen.
A-estenouto taisi olla erinomainen.


Eteenmeno, tässä törkeä edistys, lähti käskystä hyvin ja suoraan, Tuomari antoi luvan käskyttää koira maahan ja rääkäisin käskyn heti luvan saatuaan. Olisi kannattanut olla vähän hidas, sillä koira kyllä pysähtyi, mutta etsi katseellaan koko ajan eteenmenopalloa, pää pyöri eikä keskittynyt käskyyn. Toisella käskyllä kävi maahan, mutta silti siellä pää pyöri, että missä on pallo. Tästä taisi tulla kuitenkin tyydyttävä. Ja vettäkin tuli tässä vaiheessa jo jonkun verran.
Sitten paikallamakuuseen. Nyt vettä tuli kuin saavista kaataen, ihan törkeä sade. Vesi valui niskastani sisään ja pitkin naamaa. Onneksi en nähnyt mitä selän takana tapahtui, Aron nousi nimittäin kaksi kertaa seisomaan ja ravisteli turkkiaan ja kävi sitten taas maahan, tuomari näki kai vaan yhden kerran, koska kuittasi, että sää-olosuhteet otetaan huomioon. Joo eipä olla koskaan otettu paikallamakuuta kaatosateessa, no ei kyllä esineruutuakaan.
Aron paikkamakuussa, voi ressua.
Ja samaan aikaa Jukka suorittaa, kuvasta voi päätellä vesisateen määrää




Yhteensä pisteitä 80 tottis ja maasto 197, joten se tietää yhteispisteitä 277, joka on ykköstulos. Lisäksi oikeutti luokkavoittoon. Eikä siinä vielä kaikki, tehtiin päivän parhaat maastopisteet. Kruununa päivässä oli Tavesin voitto tuossa seuraottelussa, joten oli niin hienoa. Saatiin laatikollinen juotaviakin palkintoja ja muuta mukavaa. Kärnän Sari ja Kurt tekivät hienon JK2-tuloksen jäljellä, joten meidän joukkueessa oli kaksi ykköstulosta. Pia F ja Sari P saivat myös yli 200 pistettä kokoon joten voitto oli meidän.
Joukkuekuva, josta puuttuu Sari Kärnä, joka lähti kiireesti Roxeten keikalle.



Kiitos siis kaikille meitä tukeneille, rakas kasvattaja Riikka ja Jari olivat todistamassa ja tsemppaamassa, heidän tuki on kultaa kalliimpi. Pia P ja Tupla tekivään ihan ok-pisteet tottiksesta 98 :-) ja pääsin kiittämään myös Piaa kaikesta tuesta tässä matkan varrella. Kiitos ihan kaikki treenikaverit. Olen niin haaveillut koularista jäljellä jo monta vuotta ja nyt se saavutettu. Joten Aron on nyt palveluskoira ja minä palveluskoiraharrastaja. Nyt mua alkaa itkettään onnesta, joten parempi lopettaa näihin herkkiin tunnelmiin.


Kuvat oma kamera, Riikka Seppälä sekä Elina Noppari

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kevyempää viikkoa vietetään

Maanantai Aronin treenien suhteen täysin vapaa, käytiin vaan kunnon metsälenkillä.
Tiistaina oli sovittuna Miinun kanssa kevyet pk-henkiset treenit kyötikkälään. Aloitettiin esineruudulla, joka tehtiin helppoon maastoon, oli ehkä puolikkaan ruudun kokoinen ja sisälsi Aronille yhden esineen.
Tässä me aloitellaan


Koska maasto oli hyvin tasaisen aukeaa, meni Aron myös ruudun ulkopuolella. Ainakin ruudun eturajalta katsottuna koira paineli edestakaisin takarajalla ja sen takana, kun esine oli suorastaan tyrkyllä 10 takarajasta sisällepäin ruutua. Koira siis laukkaili aikansa, palasi eturajalle, josta lähetin sen uudestaan ja nyt eteni niin, että kohtasi esineen. Lapsen tossu tuli kyllä nopeasti luovutustilanteeseen.

Hieno tossu löytyi

Narulelu koiralle palkaksi

Joko riittäisi



Joten ei tämä nyt mikään huippusuoritus ollut varsinkin kun vertasi meidän jälkeen Bertan yhden esineen pistoon. Ihailen Miinua siitä, että se jaksaa aina tehdä hyvän treenisuunnitelman, tekee vain yhtä asiaa kerrallaan ja eikä koskaan ahnehdi mitään enemmän. Sen vuoksi Bertta noin pari kertaa tänä vuonna esineitä tehneetä teki ihan huikean nappisuorituksen. Veti lähetyksestä ihan miljoonaa suoraan eteenpäin kunnes kohtasi esineen ja tuli ihan miljoonaa takaisin. Suoritukseen meni ehkä 10 sek ja esine oli samassa paikassa kuin Aronillakin. Eli vähällä treenimäärällä Bertalla oli ihan huikea motivaatio hakea esine.

Siitä jatkettiin kentälle. Aron teki tulevaa viikonlopun koetta varten sellaista iloinen meininki-treeniä.
Ensin seuruuttaminen kohti tuomaria, heti kun otti perusasennon tuomarin edessä, palkkaus ja lelun riepotus. Sitten sama uusiksi ja nyt puheet ja kättelyt ja palkkaus. Aron oli erittäin terävän oloinen :-)
Sitten seuraamispätkää. Ensin 30 askeleen suora, jossa pidin silmällä sitä hetkeä, jossa kontakti voi tippua. Vaan nyt ei tippunut ja pääsin palkkaamaan 30 askeleen suoran kontaktin. Jes. Sitten sama suora, mutta yksi laukaus, kontakti piti, jatkoin vielä noin 5 askelta eteenpäin ja palkkaus. Ja vielä vähän venytettiin, nyt seuraamissuora, jossa 2 laukausta, laukausten jälkeen 10 askelta kontaktia ja palkkaus. Piti kontaktin laukausten aikana ja sen jälkeen.
Sitten liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo, hyvin meni maahan ja tuli luo :-)
Tämän jälkeen haettiin noutokapula ja yksi vauhtinouto sekä yksi kohteen kierto kapula suussa. Aron lähti kiertämään tosi kaukana olevaa kohdetta kapula suussa, palkkasin vauhdista, tosin siinä vaiheessa Aron kantoi ihan hullusti sitä kapulaa, mutta en huomannut kun tuli niin lujaa ;-)
Lopuksi eteenmeno, pallo oli kentän päässä, mutta käskin maahan vähän ennen palloa, pysähtyi, mietti hetken ja putosi maahan. Kävelin koiran luo, käskystä istumaan ja siitä mentiin yhdessä eteenmenopallolle, joka olikin sitten siinä 5 metrin päässä koirasta. Lopuksi leikittiin yhdessä pallolla.

Kotipihassa vielä makupalan kanssa seuraamista ja nyt tarkkailin seuraamisen paikkaa, helposti valuu eteenpäin...
Joten näillä mennään kohti koetta. Nyt mua jännittää ihan sairaasti kun kuvittelen, kuinka vakavahenkiset vietti-pakko-vietti-ihmiset tuijottaa meidän suoritusta, mutta annan itseni olla nyt ihan kauhussa ja sitten koepäivänä keskityn nauttimaan vaan siitä, että saadaan tehdä Aronin kanssa koemainen esineruutu ja ajaa meille tehty jälki. Päätin, että siellä en panikoi vaan teen siitä kivan päivän Aronin kanssa. Ei Aronin tarvitse tietää, että pk on mun mielestä niin vakavaa....jos tulosta ei tule, se on ehkä maailman loppu ja jos tulos tulee, on sekin maailman alku, joten näillä mennään :-)

Olen unohtanut täällä mainita Jimmyn ulkomaanmatkan tuloksista. Jimmy siis kävi kasvattajansa kanssa Virossa Viljandin koiranäyttelyssä ja esiintyi siellä partacollie veteraaniluokassa. Tuomari oli kysynyt kolmeen kertaan koiran ikää, kun ei kai meinannut uskoa mitä sanottiin, oli kai vielä tarkistanut sen papereista ja sen jälkeen ihmetellyt aikansa. Arvostelu meni näin: 11 y, nice looking dog, in very goog conditions, beautiful head, good shoulder,.... and coat, moves well for her age. Tuomarina Lisette Delvaux- Crauwels. Tämän myötä Jimmy oli ROP-Vet ja ROp ja ryhmäkehässä sijoitus oli 5des. Että ei hassumpaa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Tokoilua viikonloppuna

Tokohurmos on vallanut minut :-) Osasyynä lienee mukava videot tokon Mm-kisoista, joita katselemalla kyllä treeni-into lisääntyy.
Mutta lauantaina koko perheen voimin lähdimme tuohon Suoraman kentälle ja Petra otti vähän videolle treenejä.
Tässä ruutu, josta ei kyllä itse ruutusuoritusta kovin hyvin erota :-)

Ohjatun kanssa saikin pähkäillä sitten tovin. Monta kertaa jouduin keskeyttämään suorituksen, kun Aron ilmeisesti ajattelee, että siitä kapulasta tulee palkka, joka eilenkin haettiin ja se menee käskyistäni huolimatta väärään suuntaan. Laitan tähän videon kuitenkin siitä, kun lopulta onnistuu ja voidaan lopettaa ohjatun treeni siihen siltä erää. Ennen tuota onnistumista se todella oli hakenut väärää ja sain ihan käydä sen silmin nähden nostamassa sitä kapulaa, että tämä on se mitä nyt halutaan.

Tänään sattui Outi poikkeamaan meillä, kun olivat rippijuhlissa näillä nurkilla. Jostain syystä näytin Outille meidän ohjattua ja näyttipä se kauhealta. Merkille menosta tuli banaani, kun kapulat häiritsee Aronia, lisäksi suunnat oli ihan hukassa. Jos kapulat hukkuvat nurmeen, ei Aron osaa vielä. Joten siirrettiin harjoitus hiekalle ja tehtiin vuorotellen vasen tai oikea. Koiran on pakko alkaa kuunnella mitä suuntaa halutaan.
Tämän lisäksi tehtiin yksi tunnari, Outi laittoi vaahteran lehden sen oman päälle. Aron teki hauskan suorituksen, meni suoraan sinne kapuloille, siirsi sen lehden ja toi oman, ei haistellut mitään muuta kapulaa. No tärkeintä on se oman tuominen.

Edelleen se ohjatun suunnat oli vaan mielessä. Konsultoin tässä Piakin ja tulin puhelun jälkeen siihen tulokseen:
-aikasemmin on otettu vain yksi suunta per treeni. Nyt valitettavasti Aron joutuu tekemään useamman. Sen pitää vaan kuunnella suunta eikä ajatella itse, että jos eilen sai palkan kun meni oikealle, niin menen sinne tänäänkin vaikka mitä sanotaan.
-kaikenlaisista kaavoista pitää päästä eroon. eli joskus palkkaan pelkän merkin ja joskus en. Kapuloita taakse ja niihin pitää nyt vaan tottua. Lisäksi hiekkaa ja nurmikenttää, kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Tärkeää olisi saada nyt Aronin selkäytimeen se, että se kuuntelee suunnan ja menee sinne,vaikkei kapulaa heti näy.

Tuumasta toimeen ja ensin hiekkakentälle. Siinä otin ensin seuraamisen kontaktia ja tein yhden pitkän suoran, missä kontakti ei kertaakaan tippunut, sitten takaisinpäin ja vähän vauhdin muutoksia, kerran huomautin suullisesti kontaktin tippumisesta, sen jälkeen skarppasi hyvin. Riemuista palkitseminen tästä.
Ja sitten siihen ohjattuun. Tehtiin ensin oikealta haku. Teki ihan oikein. Vau. Sitten väliin kaukojen alkua, yksi istumaan nousu ja siitä palkka. ja takas sen ohjatun pariin, nyt vuorossa vasen hae. Teki tämänkin hyvin. Merkeille menot oli siinä ja siinä, että menikö ravia vai laukkaa, kuuma oli eikä niin vauhdikas meno merkeille. Mutta suunnat onnistui. Koska tää vaivaa silti mun mieltä äärimmäisyyksiin asti, siirrettiin Aronin kanssa kapulat nurmelle jalkapallopelin viereen.
Nyt merkille menosta tuli banaani, ihan kuin merkkikäskyllä koira olisi ollut menossa kapuloilla, mutta kaarsi merkille, uusinnalla meni paremmin. Nyt pelkkä vasen hae ja voihan video, se teki sen. Riemua riitti tämän jälkeen ja koko jalkapallojoukkue tuijotti, että mikä noita vaivaa. Juu pelatkaa vaan teki mieli sanoa ;-) Joten treeni jatkuu.....

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Tokoa Pirkkalassa

Tänään valmennusryhmän kanssa tokoilemassa Pirkkalassa. Kirjoitin jo valmennusryhmän blogipäivityksen ja pitkään mietin, mitä kukakin teki siellä ja lopulta julkaisin, teksti katosi taivaan tuuliin ja otsikko vain jäi. Joten oma blogi saa nyt pikaisen tilityksen.
Porukalla paikka istuminen ja makuu, koirat hyvin lähekkäin, ehkä metri välissä.
Aron teki vuorollaan ruutua, jota se ei löytänyt vaan meni luoksetulomerkeille. Tunnaria, jossa vanha virhe palasi ja haki sen oman viereisen. Ekan kerran tulin koiraa vastaan ja sanoin, että tää ei ole kiva juttu. Aron oli heti menossa hakemaan sitä oikeaa, mutta aloitettiin liike alusta, nyt tuli oma. Myöhemmin tehtiin tunnari niin, että se oma oli ruohon alla. Nyt Aronin piti haistella pitkään ja hartaasi ja lopulta onnistui. Tehdään nyt näitä piilotettuja tunnareita taas vähän aikaa.

Tehtiin myös ohjattua ja olipa se nyt vaikeeta. Oikee piti hakea eikä siitä tullut yhtään mitään. Kapulat hukkui nurmeen ja lähti kyllä oikealle, mutta meni jollekin merkille. Voi jestas. No tämän tein myöhemmin vielä hiekalle ja nyt teki loistavan merkille menon sekä lähti ihan oikein oikealle.

Aronilla kuitenkin hirmu kiva asenne ja pääsi vielä uimaankin Pyhäjärveen. Ja minä sain Maijulta 70 kpl uusia tunnarikapuloita, joten nyt taas kelpaa treenata. Samoin tilaukseen meni ne painavat punaiset tokomerkit, pitää meillä olla kunnon välineet :-) Mutta treenattavaa on vielä julmetusti tyon ohjatun suhteen....

torstai 7. heinäkuuta 2011

Motivaatioviikon tähtihetkiä

Lueskelin Hanna T:n blogia ja oivalsin sieltä pari asiaa. Kaikessa jäljestämisessä voi joko torua väärästä tavasta tai motivoida oikeaa tapaa ja näistä jälkimmäinen on se meille sopiva. Koska Aronin janat on olleet viime aikoina sitä ja tätä ja takajälkeäkin useimmiten pukkaa, tarvitsee sitä vaan motivoida tekemään oikein. Ja motivointi on viikon teema! Joten näillä ajatuksilla jäljen tekoon.

Mittari näytti 28 lämpöastetta ja auton ilmastointi puhalsi täysillä, kai mulla on kohta kurkkukipeä, mutta mitäs siitä, kun koira on tärkeämpi. Ajelin kohti Pälkänettä ja matkan varrella pysähdyin tuttuun kohtaan tekemään jäljen. Janalla päädyin siihen, että motivoin Aronia valitsemaan sen oikean suunnan jäljen kohdatessaan ja tuossa kohtaa vedin kädellä maata parin metrin matkan ajan. Tällä tavalla Aronin on ehkä helpompi valita oikea suunta kuin lähteä takajäljelle. Aron näki myös autosta, että menin siellä metsässä, joten sekin keino oli käytössä motivaation nostamiseksi. Sitten tulin takaisin autoon ja lähdettiin viemään Jimmyä Pälkäneen aapiskukolle, siellä treffit Katjan kanssa ja Jimmy jatkoi matkaa Janakkalaan. Ja sitten takas sinne janalle, koiran lähetys melko tarkalleen tunnin vanhalle jäljelle.

Aron eteni janalla tosi hyvin, ihan suoraan juuri siihen kohtaan, missä jälki kulki,mittasin myöhemmin, että matkaa lähetyskohdasta jäljennostokohtaan oli 25m. Haistoi takajäljen suuntaa, sitten käänsi päänsä sitä suuntaa kohti, missä oli se vahvistettu kohta, haisteli sitä hyvin tarkkaan ja lähti vauhdilla eteenpäin. Jälkimaasto oli helppoa, sellaista kuivaa sammalta ja matalaa ketunleipämetsää. Tein ainakin kolme kulmaa sinne ja muuten melko suoria pätkiä. Kaikkiaan 5 keppiä ja kaikki löytyi tosi varmasti. Aron teki töitä tosi innokkaana ja jopa neloskepin jälkeen se laukkasi viimeisen pätkän viitoskepille. Helppo alusta mahdollisti tuon laukkaamisen, muuten ravasi koko jäljen sellaista vauhtia, että minun piti vähän hölkätä perässä. Todella motivoitunut siis tuossa helteessä. Ja jälki ei ollut pitkä, ehkä just alokasluokan 500m mutta ihan riittävä. Näin hyvää onnistumista meille ei ole ollutkaan pitkään aikaan. Joten motivointiviikko todella kannattaa, koska me ollaan nyt ihan voittajia :-)

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pirkkalassa ja Tallilla treenejä

Lapset piti noutaa tänään Pirkkalasta "mummulasta" työpäivän jälkeen. Samalla suunnalla illan agitreenit, joten päädyin ratkaisuun ottaa tokovälineet mukaan, tokoilla ensin Pirkkalassa, sitten viedä ajankuluksi lapset uimaan Peltolammille, sitten mennään porukalla Tamskin tallille illan päätteeksi. Suunnitelma toimi loistavasti. Tokoryhmän treenejä olikin suunniteltu perjantaille Pirkkalan Loukonlahteen ja kysyinkin Anopilta, että missä semmonen on, vastasi, että tuossa vastapäätä. Ahaa, eikun sinne. Järven läheisyydessä löytyikin iso hiekka kenttä kera nurmien ja kentän laidalla oli lasten leikkipuisto, joten hyvin me pärjättiin.

Viritin ensin nurmelle ruudun ja merkit. Merkille meno sujui hyvin, koira ei tiennyt koska pysähdytään siihen merkille ja koska meno jatkuu, joten hyvältä näytti. Sitten merkille lähetys oli hyvä, kehuin äänelle ja annoin ruutukäskyni, mutta mites kävikään. Ruutu sijaitsi vasemmalla merkiltä 20 metrin päässä, mutta Aron lähti into piukeena oikeelle. Katsoin, että ei voi olla totta, Aron paineli kuin luotijuna sinne ihan väärään suuntaan, jossakin 20 metrin paikkeilla se totesi, että voi hitsi ei täällä olekaan ruutua ja lähti paineleen vastakkaiseen suuntaan, meni kuin luoti kohti ruutua ja sinne hyvään paikkaan sain stopattua. Heh, voi sen näköjään noinkin tehdä. Uusinnalla luonnollisesti hyvin ja taas hyvä paikka ruudussa. Kolmannen kerran jätin lelun ruutuun ja sille meno ihan ok.

Tässä vaiheessa koira jo läähätti, sillä aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla ja lämmin oli. Jatkoin ohjatun pariin ja tämä kaipaa kyllä suurta vahvistemäärää. Merkille meno muuttui välittömästi paljon hitaammaksi vaikka miten palkkailin. No Aron on treenannut ruutua kohta sen kaksi vuotta, ohjattua paljon vähemmän. Ekalla suuntakäskylähetyksellä Aron ei kuunnellut nyt lainkaan, teki ihan ihme ympyrän. Uusinnalla hyvä, mutta nyt teki ratkaisun, että kävi kapulalla, mutta päätti, että johan vauhtipalkataan ja tuli ilman kapulaa. No johan on. Kolmas kerta toden sanoi ja nyt sai tuoda kapulan eteen saakka ennen kuin palkkasin. Kantoi kapulaa kyllä löysällä otteella. Tässä vaiheessa Aronin kieli laahasi jo maata ja oli hyvä lopettaa. Lapset äkkiä puistosta ja Aron järveen jäähdyttelemään. Kyllä sen kelpasi.

Peltolammin uimarannalla lapset polski ja kun uimiset oli uitu lähdettiin Tallille. En ehtinyt kirjoittaa viime viikon agitreeneistä lainkaan, mutta voin paljastaa, että me ollaan ihan vähän edistytty. Viimeksi tehtiin paljon toistoja kontakteille ja Laura ihan kehui, että olen tehnyt hyvää pohjatyötä ja erityisesti a-este näyttä todella varmalta. Puomi näistä heikompi, varsinkin jos puomin alla kiemurtelee putki, alkaa Aron hiljentää vauhtia ja vähän jännittää sitä. Mutta toistoja ja toistoja ja kivalta tuntuu. Tänään tehtiin pientä helppoa rataa, joissa kolmen hypyn suora, esteet kuitenkin vinoittain ja näiden jälkeen oli tiukka käännös putkeen. Kuka agitermejä ymmärtääkään, oli meillä harjoituksissa ihmisnuolen käyttö sekä kulmaaminen aiheena. No Aron ei reagoi kovin hyvin ihmisnuoleen, mutta kulmaaminen oli meille kummallekin luonnollisempaa. Aron meni mielestäni tosi hyvin suunnitellun radan pätkän ja ihanaa oppia tuostakin lajista jotakin. Hyvä mieli siis jatkuu ja jatkukoon nyt koko tämän viikon.

Jimmy lähtee taas huomenna maailmalle. Kasvattajansa Katja pyysi Jimmyä mukaan Viroon näyttelyyn ja Jimmyllä kun ei ole mitään kiireitä, ehtii se hyvin lähteä laivamatkalle. Ihan kiva, että Jimmyn elämässä tapahtuu, harva 11-vee vielä reissaa :-)

Iloista meininkiä

Motivaatio-viikko on ihan huippua! Tänään treenailin yhden setin verran tokojuttuja pihassa ja sain jo päivällä idean työstää meidän merkkiä. Tein joskus Aronin ensimmäisenä vuotena ruutuja paljon niin, että koiran piti juosta ruutuun ja heti kun oli ruudussa saikin juosta luokseni palkalle. Kutsuin näitä motivaatioruuduiksi. Myöhemmin aloin aina palkkaamaan itse paikkaan, eli aina palkka ruutuun. Joten miksei motivaatiomerkkiä sitten. Joten eikun kokeilemaan. Oli merkki ja ohjatun kapulat siellä takana paikoillaan, nämä kapulat kyllä häiritsee suoritusta, sillä ensimmäisellä merkki-käskyllä ei mennyt edes merkin taakse vaan jo puolessa välissä kääntyi minuun päin. No sitten kun päästiin vauhtiin, näytti hyvältä. Piti mennä merkille ja lähes välittömästi saikin juosta taakseni pallolle, tai sitten vaan piti kiertää minut ja vasta kakkkoskerralla sanoin top merkin kohdalla ja pallo lensi sinne merkin taakse. Joten vauhtia ja tekemisen meininkiä.

Sitten yksi ohjatun nouto ja piti hakea oikee. Aron teki todella hyvin. Olen oikeastaan ihan aina palkannun näissä ohjatuista kapulan noston vauhdissa, kun on aina ollut vaan ajatus palkata siitä, että päätyy oikealle kapulalle. Tämä on ollut hyvä juttu, sillä tekee omaan silmään tuon liikkeen oikein näyttävästi, ainakin kotipihassa. Ja kun nostaa kapulan, tulee kapula tiukasti suussa minua kohti, nyt palkkasin vauhdista vasta kun koira oli parin metrin päässä minusta. Mutta siis kiva liike.

Sitten leikittiin metallikapulan kanssa, oli hyppy ja oli merkki mikä piti vaan kiertää ja oli metalli koiran suussa. Sitten erinäisiä kierrä ja hyppää ja älä nyt tiputa sitä metallia. Heh, pari kertaa Aron unohti, että metallin pitäminenkin oli tarkoitus. Kutsuin välillä eteeni istumaan kapula suussa ja lähetinkin siitä uudestaan hyppään. Kivaa taas kerran.

Lopuksi tunnari. Kaadoin ämpäristäni vaan sekalaisen määrän puusälää nurmikolle ja se oma sinne sekaan. Aronille siis helppo tunnari, kun vaan yksi kapula tuoksuu minulle ja muissa ei tuoretta hajua. Aron meni hyvällä asenteella, laskee päänsä haisteluun jo pari metriä ennen kapuloita ja haisteli, nopeasti kyllä löysi oman. Hyvä tuonti ja nakkia palkaksi.
Vähänkös kivaa :-)

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Motivaatio!

Otsikon mukainen teema alkoi tänään :-) Pohdiskelin meidän viikonlopun treenejä ja luin tarkaana Pian ja Kaarinan kannustavat viestit (kiitos kun jaksatte kommentoida!)ja päädyin siihen, että vähemmän on enemmän tai parempi reenata vähemmän laadukkaasti kuin paljon kaikkee. Ja nyt kun koe lähestyy, on meikäläisen nyt vaan pysyttävä järkevänä.
Joten mitä se siis tarkoittaa. No tehdään sellaisia treenejä, joissa koiran ja oma motivaatio pysyy noususuunnassa. Se kuuluisa itsetunto kun vaikuttaa ohjaajallakin kaikkeen. Ollaanhan tässä jo koko kevät treenattu, ihanaa kun Piakin voi vaan todeta, että Aron osaa esineet ja selviytyy alokasluokan jäljestä. Ja jos nyt alan säätämään, että kovempaa pitää mennä sinne ja tiukemmin pitää tänne, ei hyvä seuraa.
Joten tänään vain yksi treeni, helppo esineruutu. Oma tallaama 15m leveä kaista ja 55m syvä. Sisälsi 2 esinettä, ensimmäinen oli noin 30m kohdalla ja toinen takarajalla. Ensimmäinen pisto ja koira samantien esineellä, palautti hyvin ja nakkia palkaksi. Toinen lähetys ja lähti hyvin, eteni takarajalle, esineen tuontivauhti taisi olla kovempi kuin meno vauhti, tosin laukkasi mennessä ja tuli miljoonaa tullessa :-) Tästä palkaksi hirmu iloinen riekkuminen ja lelun kanssa ravistelut. Annoin koiran rallatella lelu suussa ja molemmille jäi hyvä fiilis.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Nokialla

Tänään ensin puolen päivän aikaan kotipihassa treeniä:
Vain yksi merkille meno, oli niin hyvä, että ei tarvinnut sen enempää tehdä.

Sitten seuraamista naksutellen, yritys on, että kontakti pysyy ja varsinkin vauhdin muutoksissa kuten juoksuun siirtyminen tuntuu katkaisevan kontaktin. joten vahvistin kontaktia.

Hyppelyä ja hyppynouto 90 cm esteellä.

Sitten illalla Nokian palveluskoiraharrastajien majalle Sarin ja Kurtin kanssa, tuollahan järjestetään se neliseuraottelun tottis, joten kiva mennä edes kerran kentälle tutustumaan esteisiin ja muutenkin. Treenin alussa minua ihan jännitti, kuinkahan Aron pelittää ihan uudessa ympäristössä?
Virittelin ensin ja seurautin ja leikin kentällä, sitten seurautin kaksi kertaa noutokapulatelineelle ja näissä palkka hyvästä kontaktista.

Sitten sai pk-tottis alkaa. Kurt makuussa ja me suoritettiin. Laukauksiin asti ok, laukauksen ajan seuraaminen ok, mutta kun oli ammuttu, katkeili kontakti ja en tiedä kyttäilikö kentän takalaidassa olevaa eteenmenopalloa. No siis ei reagoinut laukauksiin, mutta seuraaminen ei ollut hyvää. No suoritin treeniä eteenpäin, liikkeestä istumisesta suullinen kehu, istuminen siis ok, liikkeestä maahanmeno ok ja siitä luoksetulo, otin koiran eteenasti ja siitä sivulle, vasta sivulla palkkaus. No sitten noutoihin, tasamaa ok, luovutuksessa vähän löysä. Hyppynoutoa ei tehnyt kumpaakaan suuntaan, piippas ja yritti, mutta ei hypännyt. Haki kapulan hyppäämättä. Tästä a-esteelle, siinä piippas mennessä ylös, mutta teki hyvin ja haki kapulan. Tässä palkkaus kun luovutti kapulan. Ja loppuun eteenmeno hyvin, paitsi yrittää keulia valmistelevalla osuudella.
Ylipäätään koiran asenne oli piipittävä eikä niin terävä kuin eilen. Onnistuneen kotipihannoutojen jälkeen päätin, että tehdään Nokian kentällä hyppynouto, mutta ei onnistunut. Paha mieli.
Paikalla makuu onnistui loistavasti, laukausten kera eikä Aron näistä kyllä hätki, vaikka Nokialla tuntuu kajahtavan laukaus kovempaa kuin missään muualla.

Sitten kakkoskierros. Nokialla on onneksi hyppyeste, josta saa 90 cm korkeuden esiin. Hyppyytin tällä, teki aika huonoja hyppyjä, kun epävarmuus palasi ja sen myötä pikkuaskeleet ennen hyppyä. Muutaman lelun heiton jälkeen 90 cm sujui puhtaasti ja tehtiin tällä hyppynouto, siinä oli paluussa epävarma, mutta teki kuitenkin. Kerran a-estenouto, tämä hyvin. Lopuksi pelkän metrisen yli mennen tullen lelun kanssa, meni yli, mutta kosketus esteeseen.
Sitten tein pitkiä seuraamissuoria, missä suullinen huomautus, jos kontakti tippui. Aron petrasi ja teki pitkän yli 50 askelta hyvin. Ja huomasin myös, että läähätti ja alkoi väsyä. Eikun koiraa juottelemaan ja melkein samantien píenelle janatreenille.

Olin tehnyt taas kaksi janaa siihen kentän lähelle.
Jana 1. Tässä lähti suoraan, jäljen nostolla vähän ihmetteli, lähti oikeaan suuntaan ja nosti kepin melko pian.
Jana 2. Tässä heti väärä jälki, otin pois ja tein paremman lähetyksen, nyt meni hyvin suoraan ja jäljen nosto, lähti takajäljelle, käänsin koiran suunnan ja eteni oikeaan suuntaan, nosti kepin ja sai palkan.
Eli ihan käteen meni tuo jälkimmäinen. Voi paska.

Lopuksi esineruutu. Tässä suunnitelma, että kisakokoinen ruutu, jossa Sarin kolme esinettä, joiden sijaintia en tiedä. Tarkoitus on, että yritän lukea koiraa ja ruutua.
Ruutu oli maastoltaan haastava, hakkuujätettä, korkeuseroja ja toinen laita koivuheinikkolehvikköä. Mutta eikun Aron töihin ja sinne se lähti oikeaan suuntaan mihin lähetinkin. Mutta oli vaikeeta, meni takarajalle, meni takarajaa pitkin, haisteli ja etsi, lähetin uudestaan vähän eri kohtaa, taas meni takarajalle, kävi vasemmalla ruudun ulkopuolella ja taas sitä oikeaa lehvikköreunaa luokseni. Kolmas lähetys, taas meni sinne jonnekin, ei todellakaan täysillä, mutta etsien. Lopulta esine löytyi sieltä takaa, toi sen iloisena. Aikaa meni varmaan juurikin se 5 min, todella vaikeeta oli. Sari sanoi, että näytti siltä, kuin Aron olisi jäljestänyt ruudun reunoja.

Että voi helkutti. Kaikki suoritukset laskee kuin lehmän häntä.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Tottistreeni Niihamassa + janaa

Aron sai levätä täydellisesti torstain ja perjantain. Inhoan yli kaiken kiirettä ja siltikin lähes kaikki päivät on aamusta iltaan ohjelmaa ja vietin mm. perjantai-illan työkaverini rantajuhlissa. Eli Aronin akkuja ladattu, mun ei.
Tänään kuitenkin iltasella Sarin kanssa tottistelut Niihamassa. Ennen kentälle menoa kävin tekemässä 2 janaa Niihaman taakse mastolle. Ja janat jäivät sinne hautumaan.
Kentällä ensin virittelin Aronia seuraamiseen ja sitten kun aloitettiin pk-kaaviot, meni Aron makuuseen ja Kurt suoritti. Aronin makuu on nyt ihan ok, makaa sillä alasmenokäskyllä luotettavan oloisena. Ammuin kaksi laukausta Sarille ja on se kyllä kova ääni, mikä pyssystä lähtee. Onneksi meidän koirakot eivät välittäneet tuosta. Ja Sari ampui myöhemmin Aronille tuossa samassa tilanteessa.
Aronin pk-kaavio piti sisällään nyt paljon palkkausta ja yritin tehdä vähän yllätyksellisyyttä siihen. Eli pitkän suoran jälkeen täyskäännös ja tässä heti palkka, sitten takaisin tulevalla suoralla tein paljon vauhdin vaihteluita, juuri tällä suoralla kontakti tippuu herkästi. Jäävissä koira teki hyvät jäävät ja istumisen palkkasin melkein heti, maahanmenosta luoksetulossa lelu esiin, kun koira oli laukannut minua kohti puolet matkasta. Tasamaanouto oli mielestäni ihan jees ja hyppynoudoista tein tässä vaiheessa vain a-esteen. Siinä koira etsi pitkään kapulaa esteen takana, mutta onneksi jaksoi etsiä ja tuli sitten heti kun löysi sen. Ja lopuksi eteenmeno pallolle, tässä valmistelevassa osuudessa yritti kyllä kovasti edistää ja korjasin tätä astumalla askeleita taaksepäin. Hyvin lähti kyllä käskyn kuultuaan. Eli kaiken kaikkiaan kivalta tuntuu, kontakti on edelleen työlistalla, että pitäisi sitä paremmin.
Erikseen hypytin sitten Aronia Niihaman metrisellä esteellä. Hyppäsi kyllä, mutta olisin tarvinnut sellaisen apuhypyn tuon metrisen eteen. En vain keksinyt nyt mistä sen saisi, joten hyppeli estettä saaden lelun palkaksi esteen toisella puolen. Otti kosketusta esteeseen, mutta meni hyppäämään joka kerta kun pyysin.

Sitten lähdinkin tekemään meidän jana-treenin. Eipä olla koskaan tehty tälläisiä ns. pelkkä janatreeniä. Olin tehnyt kaksi janaa, joissa ensimmäisellä janalla oli heti miten keppi ja kakkosjanalla piti jäljestää ehkä 50m ja bongata keppi. Janat ehti vanheta 1½ tuntia.
Jana 1. Koira lähti hyvin kohti takamerkkiä, lähti oikeaan suuntaan jäljen kohdatessa, mutta jostain syystä oltiin väärällä jäljellä samantien. Kutsuin koiran pois, se haistoi jäljen ja lähti takajäljelle, annoin koiran ajaa sen ja pudistelin päätäni, että ei hyvältä näytä. Olen sortunut kääntämään koiran viime aikoina, jos on ollut takajäljellä ja siitä ei vaan seuraa mitään hyvää. Joten nyt lähetin koiran uudestaan samasta kohtaa jäljen etsintään ja nyt teki homman oikein ja nosti sitten kepin. Tosin epävarmuutta on, sillä juuri ennen keppiä teki jonkun ihme lenkin oikealle, näytti siltä kuin olisi halunnut kiertää kepin, koira kääntyi kuitenkin kepille kun oli ohittanut sen siellä pari metriä oikealla " ei jäljen päällä olevalla kohdalla". Pääasia, että siis nosti kepin, mutta näytti ihan ihme touhulta. No sai tuosta palkkaa ja Aron oli aika järkyttyneen oloinen, kun homma ei jatkunutkaan jäljestyksellä vaan siirryttiin seuraavalle janalle.
Jana 2. Taas koira eteni määrätietoisesti kohti jälkeä, ehkä oikoi pari metriä ennen jälkeä, mutta lähti kuitenkin janalta oikeaan suuntaan. Heti miten oli leveän polun ylitys ja toki tässä Aron meinasi hairahtua nostamaan koipeaan kiveä vasten, varmaan joku oli hiljan ulkoiluttanut koiraansa tässä. Arähdin, että jälki ja Aronin ajatus katkesi hetkeksi. lähti takaisin päin jäljen nostokohtaa, no onneksi korjasi suunnan, meni polun yli ja jäljesti todella tarkasti noin 30 m ja nosti siellä olevan kepin. Ja tässä oli meidän jäljestykset tänään.