Aivan liian kiireinen päivä, harmittaa, että koiraparat pääsivät niin pienelle lenkille tänään, mutta nyt jo pimeetä ja ällöä, jos illan viimeiseksi vaan korttelikierros.
Virkitykseksi 5 min tokot kotipihassa.
Ensin tunnari, tässä kapulat 3 rivissä ja se oma oli ensimmäisessä rivissä, hyvät ja rauhalliset haistelut ja oma löytyi. Luovutus inasen löysä ote, mutta otin kapulan vasta suusta kun koira paransi otettaan kapulaan. Kotipihassa näyttää siis ihan loistavalta, ei voisi uskoa, että eilen toisaalla oli niin suuria vaikeuksia.
Sitten pari noutokapulan tuontia, selvästi nyt on vähän hämminkiä tuossa eteentulemisessa, kun Aron paineli sujuvasti suoraan sivulleni kapula suussa. Ja tämä kun ei ole se juttu, joutui Aron korjaamaan tilanteen. Uusinnalla tuli suoraan kapulan kanssa eteeni istumaan.
Sitten seuraamista, laittelin pihaan tötsiä ja narulelun maahan. Oli jännä huomata, että narulelu toimii samalla tavalla kuin häiriöseuraamistreeni. Kun Aron pinnistelee, ettei vaan katso sitä lelua, on sen seuraamispaikka täydellinen, kontakti loistava, se tekee kaikkensa ettei tule ääni ja vaikuttaa ihan sairaan hyvältä. Tein monta käännöstä, sivuaskelia jne ja se oli hiljaa. Itse olen epävarma sitten tuon lelun kanssa, että toiminko kuitenkaan oikein, kun lopulta vapautin sen sille narulelulle. Ajatus on, että luopumalla lelusta saat lelun. En tiedä siltikään onko se hyvä juttu vai pitäisikö se mistä luovututaan jättää vaan sinne ja palkata lopulta jollakin samanarvoisella lelulla, joka tulee minulta? Kuitenkin tunnen kuinka hyvään Aron pystyy ja en taida olla enää niin positiivisen salliva sen lusmuiluun.
Lopuksi pari suoraa luoksetuloa ja siinä se.
Jotain kivaakin tapahtui tänään. Sain nimittäin Vappu Alatalon kanssa sovittua meille yksityistunnin vuoden alkuun. Se metrinen pk-hyppy ei vaan sujunut meiltä viime kesänä niinkuin olisi pitänyt ja Vappu on kuuluisa hyppytekniikka kouluistaan. Tamskin hyppykurssi täyttyi 9 minuutissa, eikä sinne päästy ja onneksi pääsen Vapun luennolle lauantaina. Ja kun hyppyyn on pakko saada apua, vaihtoehtona on lopettaa meidän pk-ura tähän, laitoin Vapulle sähköpostia ja näin ollen yksäri varmistui. Joten matkataan Espooseen tammikuussa ja luulen, että on kyllä vaivan arvoista. Saamme sieltä varmasti näkemystä, mistä hypyn vaikeus kiikasta ja miten sitä voimme parantaa. En malta odottaa!!!
tiistai 29. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
Maanantain valkkuryhmän tokot
Hyvän suunnitelman turvin treenaamaan. Tässä vaiheessa keli oli pihalla niin ällö, että jos ei olisi treenihallia, en olisi edes treenannut. Vesi ropisi vaan hallin kattoon...
Aloitettiin paikalla-oloilla. Ensin makuu, sitten istuminen.
Kuvassa valkkuryhmät koiria, Aron rivin ihan toisessa päässä.
Yksilösuoritus alkoi tunnarilla. Tätähän oltiin tehty jo kolme kertaa tänään kotipihassa, mutta jostain syystä vaikeuksia oli. Tunnareille piti mennä kohti yleisöä ja tämä oli Aronista jostain syystä vaikeaa, ei vaan pystynyt. Vaihdoin itse vähän lähetyskulmaa ja nyt yleisö jäi tunnarin vasemmalle laidalle, nyt Aron haki omansa, mutta luovutustilanne ihan yhtä huono kuin aina. Huokaus. Palkkasin kuitenkin, kun nyt toi sen oman.
Sitten alkoi meidän kokeenomainen tehdään liikkeitä kisapalkalla.
Ensin luoksetulo kokonaisena, aivan kamalan surkea, ennakoi kaikki välit, maasta tänne oli ehkä paras, mutta kokonaisuus ala-arvoinen. Voi kun olisin taas muistanut mitä Lentsu sanoi kesällä. Lentsuhan sanoi, että meidän pitänee ottaa aina ensin yksi suora luoksetulo näitä ennakointeja välttääkseen. Nyt yritän tehdä seuraavat 15 kertaa pelkkiä suoria luoksetuloja, kun näytti niin pahalta. Mutta tähän ei jääty sureen vaan kokeenomaisesti ja reippaasti seuraavan liikeen alkuun, joka oli kaukot.
Kaukot oli loistavat! Harmi kun kukaan ei nähnyt, Anu liikutti sitä kaukokylttiä ja oli niin, ettei nähnyt mitä Aron tekee. Mun silmään edestä päin näytti todella hyvältä. Jokainen vaihto oli hyvä ja mielestäni seisomasta istumaan teki oikein. Jes. Tästä iloisen kisakehun turvin ohjattuun.
Ohjatussa haettiin vasen. Ihan mukiinmenevä merkki, siitä hyvä haku vasemmalle, edessä istui kapula suussa, mutta taisi vähän piipata ja sikapossu, varasti sivulle. Tästähän just kirjoitin aamulla, että lähtee liikkurin käskystä sivulle. Voi ärsytys! Mutta ei auttanut, eteenpäin sano mummu lumessa ja vielä oli yksi liike edessä.
Ruudun merkille lähetys oli ihan toisten koirien edestä, ilokseni Aron lähti hyvin merkille, mutta taisi pienesti ulahtaa lähtiessä, ruudun löysi suoraan ja hyvin ja siellä olikin yllätys lelu valmiina. Siihen oli hyvä lopettaa meidän koe/ palkattomuustreeni.
Hyvää koko hommassa oli se, että koira aloitti suht mukavasti aina uuden liikeen, vaikkei edellisestä tullut kuin suullinen kehu. Ehkä se kuitenkin on vähän levoton perusasennossa, jos joudutaan yhtään odottamaan seuraavan liikkeen alkua. Ehkä tätäkin kohtaa pitää treenata. Ylipäätään mun on treenattava tuota palkattomuutta ja kokonaisuuksia vielä paljon.
Lopun höntsäilyosuuksissa jatkoin tunnareilla. Miinu oli kiltti ja teki sitä meidän kanssa, nyt kapuloita oli hujan hajan ja se oma siellä jossain. Meni kapuloille ja hetken seisoi kapuloiden vieressä, jotenkin hukassa olevan näköinen, katseli mitä muut teki ja sitten sanoin, etsi ja haisteli hyvin ja toi oman. Nyt luovutuskin oli parempi. Sitten vielä jatkettiin, nyt sama levällään oleva kasa, mutta tehtiin eri suunnasta, hyvin haisteli ja nosti oman, mutta meinasi viedä sen Miinulle. Hyvä siis, että oma löytyi, mutta jostain syystä halliolosuhde tai jokin tekee nyt koiran epävarmaksi. Taas kerran ollaan tässä pisteessä, että tunnari on vaikea. Ranteet auki!
Sitten tein itsekseni z-liikkeen. Kaikki teki ympärillä omia treenejään, joten hässäkkää oli. Asentojärjestys oli maa-seis-istu. Ensimmäisen maahanmenon teki hyvin ja kun otin mukaani seuraamaan, inahti seuraa-käskyn vuoksi äänellä. Enkä sitten tykännyt yhtään tykännyt, sanoin, että ei sovi ja aloittiin alusta. Tämän jälkeen Aron teki elämänsä parhaan z-liikeen kokonaisena, ääneti ja kaikki asennot ok. Jee! Edes jotain hyvää meidän surkeassa treenielämässä.
Tämän jälkeen seuruuta, joka tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta. Piti kontaktin ja oli oikein kiva ja hyvä. Ihkudaa.
Sitten niitä noutokapulan luovutuksia, tein hyppyllä Inton metallikapulalla ja tässä kohtaa muisti, mistä oltiin puhuttu. Eipä äännellyt yhtään luovutustilanteissa, possu vaan yritti mennä sivulle omatoimisesti, se ei sovi!
Ihan loppuun vielä lajin vaihto, keppejä pujoteltiin nyt enää ensin yhden verkonpalan voimin, sitten keppejä ilman verkkoja. Ja se pujotteli! Monta virhettä tuli kyllä toiseksi viimeisellä pujottelun kohdalla (siellähän se viimeinen verkon pala oli), mutta keppien sisäänmeno oli Aronille helppo. tehtiin varmaan 20 toistoa ja ainakin 10 kertaa se pujotteli koko keppirivin ilman verkkoja. Jotain edistystä jossain :-)
Aloitettiin paikalla-oloilla. Ensin makuu, sitten istuminen.
Kuvassa valkkuryhmät koiria, Aron rivin ihan toisessa päässä.
Yksilösuoritus alkoi tunnarilla. Tätähän oltiin tehty jo kolme kertaa tänään kotipihassa, mutta jostain syystä vaikeuksia oli. Tunnareille piti mennä kohti yleisöä ja tämä oli Aronista jostain syystä vaikeaa, ei vaan pystynyt. Vaihdoin itse vähän lähetyskulmaa ja nyt yleisö jäi tunnarin vasemmalle laidalle, nyt Aron haki omansa, mutta luovutustilanne ihan yhtä huono kuin aina. Huokaus. Palkkasin kuitenkin, kun nyt toi sen oman.
Sitten alkoi meidän kokeenomainen tehdään liikkeitä kisapalkalla.
Ensin luoksetulo kokonaisena, aivan kamalan surkea, ennakoi kaikki välit, maasta tänne oli ehkä paras, mutta kokonaisuus ala-arvoinen. Voi kun olisin taas muistanut mitä Lentsu sanoi kesällä. Lentsuhan sanoi, että meidän pitänee ottaa aina ensin yksi suora luoksetulo näitä ennakointeja välttääkseen. Nyt yritän tehdä seuraavat 15 kertaa pelkkiä suoria luoksetuloja, kun näytti niin pahalta. Mutta tähän ei jääty sureen vaan kokeenomaisesti ja reippaasti seuraavan liikeen alkuun, joka oli kaukot.
Kaukot oli loistavat! Harmi kun kukaan ei nähnyt, Anu liikutti sitä kaukokylttiä ja oli niin, ettei nähnyt mitä Aron tekee. Mun silmään edestä päin näytti todella hyvältä. Jokainen vaihto oli hyvä ja mielestäni seisomasta istumaan teki oikein. Jes. Tästä iloisen kisakehun turvin ohjattuun.
Ohjatussa haettiin vasen. Ihan mukiinmenevä merkki, siitä hyvä haku vasemmalle, edessä istui kapula suussa, mutta taisi vähän piipata ja sikapossu, varasti sivulle. Tästähän just kirjoitin aamulla, että lähtee liikkurin käskystä sivulle. Voi ärsytys! Mutta ei auttanut, eteenpäin sano mummu lumessa ja vielä oli yksi liike edessä.
Ruudun merkille lähetys oli ihan toisten koirien edestä, ilokseni Aron lähti hyvin merkille, mutta taisi pienesti ulahtaa lähtiessä, ruudun löysi suoraan ja hyvin ja siellä olikin yllätys lelu valmiina. Siihen oli hyvä lopettaa meidän koe/ palkattomuustreeni.
Hyvää koko hommassa oli se, että koira aloitti suht mukavasti aina uuden liikeen, vaikkei edellisestä tullut kuin suullinen kehu. Ehkä se kuitenkin on vähän levoton perusasennossa, jos joudutaan yhtään odottamaan seuraavan liikkeen alkua. Ehkä tätäkin kohtaa pitää treenata. Ylipäätään mun on treenattava tuota palkattomuutta ja kokonaisuuksia vielä paljon.
Lopun höntsäilyosuuksissa jatkoin tunnareilla. Miinu oli kiltti ja teki sitä meidän kanssa, nyt kapuloita oli hujan hajan ja se oma siellä jossain. Meni kapuloille ja hetken seisoi kapuloiden vieressä, jotenkin hukassa olevan näköinen, katseli mitä muut teki ja sitten sanoin, etsi ja haisteli hyvin ja toi oman. Nyt luovutuskin oli parempi. Sitten vielä jatkettiin, nyt sama levällään oleva kasa, mutta tehtiin eri suunnasta, hyvin haisteli ja nosti oman, mutta meinasi viedä sen Miinulle. Hyvä siis, että oma löytyi, mutta jostain syystä halliolosuhde tai jokin tekee nyt koiran epävarmaksi. Taas kerran ollaan tässä pisteessä, että tunnari on vaikea. Ranteet auki!
Sitten tein itsekseni z-liikkeen. Kaikki teki ympärillä omia treenejään, joten hässäkkää oli. Asentojärjestys oli maa-seis-istu. Ensimmäisen maahanmenon teki hyvin ja kun otin mukaani seuraamaan, inahti seuraa-käskyn vuoksi äänellä. Enkä sitten tykännyt yhtään tykännyt, sanoin, että ei sovi ja aloittiin alusta. Tämän jälkeen Aron teki elämänsä parhaan z-liikeen kokonaisena, ääneti ja kaikki asennot ok. Jee! Edes jotain hyvää meidän surkeassa treenielämässä.
Tämän jälkeen seuruuta, joka tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta. Piti kontaktin ja oli oikein kiva ja hyvä. Ihkudaa.
Sitten niitä noutokapulan luovutuksia, tein hyppyllä Inton metallikapulalla ja tässä kohtaa muisti, mistä oltiin puhuttu. Eipä äännellyt yhtään luovutustilanteissa, possu vaan yritti mennä sivulle omatoimisesti, se ei sovi!
Ihan loppuun vielä lajin vaihto, keppejä pujoteltiin nyt enää ensin yhden verkonpalan voimin, sitten keppejä ilman verkkoja. Ja se pujotteli! Monta virhettä tuli kyllä toiseksi viimeisellä pujottelun kohdalla (siellähän se viimeinen verkon pala oli), mutta keppien sisäänmeno oli Aronille helppo. tehtiin varmaan 20 toistoa ja ainakin 10 kertaa se pujotteli koko keppirivin ilman verkkoja. Jotain edistystä jossain :-)
Teemana noudot
Aurinkoista vapaapäivää on hyvä aloittaa kotipihan tokoilla. Ollaan viikonloppuna tehty nouto-esineiden pitotreeniä, siistiä luovutusta ja sivulle siirtymistä. Aronin virheet näissälöysä ote mm. tunnari saattaa tippua maahan luovutusvaiheessa, luovutustilanteeseen saattaa kuulua piip ja sivulle on kiva siirtyä ennen aikojaan ja joskus vielä äänen kera. Joten ei auta kun tarttua härkää sarvista ja työstää näitä virheitä pois.
Joten kotipihassa kolme tehtävärastia: tunnari, ohjattu ja hyppynouto. Pyörin näiden kolmen tehtävän ympärillä ja pääpaino oli mm. luovutustilanteessa, että siinä voi ihan rauhoittua hetkeksi eikä ole kiire sivulle siirtymiseen.
Ensimmäisellä tunnarilla Aron meni kovalla laukalla kapuloille, jotka olivat 15m päässä, nappas jonkun suuhunsa kunnes muisti, ettei tätä tehtykään näin, luopui väärästä ja jatkoi haistelua, löysi oman, toi ja luovutti tosi hyvin,sivulle siirtyminen hyvä ja hiljaa. Jee. Sitten ohjatulle, tässä palkkasin ensin merkistä ja vasta kakkoskerralla sai noutaa vasemman. Hyvä nouto ja luovutus ja sivullekin meni hyvin. Sitten hyppynouto. Tässä alkaa piip-äänet. Jostain syystä hyppy ilmeisesti nostaa kierroksia ja luovutustilanteessa piippaa. Ensin odotin, että otan kapulan vasta pois kun hiljenee, niin tässä piippaili moneen kertaan. No otin kapulan vasta pois kun hiljeni. Ja kun ongelmaa tässä on, purin sitten liikettä osiin ja tehtiin vaan sitä esteen takaa paluuta metalli suussa ja edessä voi olla ihan rauhassa piippaamatta. Myös tämä liikkeen sivulle siirtymiseen tulee ääni. Mutta nyt me treenataan tähän varmuutta ja rauhallisuutta.
Sitten kakkoskierros, tunnariin lisäsin kapuloita ja Aron meni hyvin, osui oman kohdalle lähes samantien ja toi sen, hyvä luovutus. Ja tämän jälkeen ohjatulle, jossa tehtiin vaan pari merkkiä. Ja sitten hyppynoudolle, jossa rauhaa luovutukseen. Pideltiin kapulaa suussa ja otin pois, kapula suuhun ja kehuin kun on hiljaa. Ja sitten vielä kolmannen kerran tunnarille. Nyt eri suunnasta, edelleen etäisyys kapuloihin 15 ja nyt teki hyvän haistelun ja toi oman. jee.
Noutokierrosten jälkeen tehtiin vielä z-liikettä. Laitoin törpöt paikoilleen ja ensin namin kanssa muutama liikkeelle lähtö, hyvin. Sitten seurautin koko z-liikkeen ja hyvin. Sitten kokonaisena liikkeenä ja kaikki jäävät oli tänään istu, Aron teki tosi hyvin, ainuttaakaan kertaa se ei piipannut, asennot oikein ja varmasti, tosi hyvä. Tähän oli paras lopettaa, sillä illalla on vielä valkkuryhmän tokot.
Joten kotipihassa kolme tehtävärastia: tunnari, ohjattu ja hyppynouto. Pyörin näiden kolmen tehtävän ympärillä ja pääpaino oli mm. luovutustilanteessa, että siinä voi ihan rauhoittua hetkeksi eikä ole kiire sivulle siirtymiseen.
Ensimmäisellä tunnarilla Aron meni kovalla laukalla kapuloille, jotka olivat 15m päässä, nappas jonkun suuhunsa kunnes muisti, ettei tätä tehtykään näin, luopui väärästä ja jatkoi haistelua, löysi oman, toi ja luovutti tosi hyvin,sivulle siirtyminen hyvä ja hiljaa. Jee. Sitten ohjatulle, tässä palkkasin ensin merkistä ja vasta kakkoskerralla sai noutaa vasemman. Hyvä nouto ja luovutus ja sivullekin meni hyvin. Sitten hyppynouto. Tässä alkaa piip-äänet. Jostain syystä hyppy ilmeisesti nostaa kierroksia ja luovutustilanteessa piippaa. Ensin odotin, että otan kapulan vasta pois kun hiljenee, niin tässä piippaili moneen kertaan. No otin kapulan vasta pois kun hiljeni. Ja kun ongelmaa tässä on, purin sitten liikettä osiin ja tehtiin vaan sitä esteen takaa paluuta metalli suussa ja edessä voi olla ihan rauhassa piippaamatta. Myös tämä liikkeen sivulle siirtymiseen tulee ääni. Mutta nyt me treenataan tähän varmuutta ja rauhallisuutta.
Sitten kakkoskierros, tunnariin lisäsin kapuloita ja Aron meni hyvin, osui oman kohdalle lähes samantien ja toi sen, hyvä luovutus. Ja tämän jälkeen ohjatulle, jossa tehtiin vaan pari merkkiä. Ja sitten hyppynoudolle, jossa rauhaa luovutukseen. Pideltiin kapulaa suussa ja otin pois, kapula suuhun ja kehuin kun on hiljaa. Ja sitten vielä kolmannen kerran tunnarille. Nyt eri suunnasta, edelleen etäisyys kapuloihin 15 ja nyt teki hyvän haistelun ja toi oman. jee.
Noutokierrosten jälkeen tehtiin vielä z-liikettä. Laitoin törpöt paikoilleen ja ensin namin kanssa muutama liikkeelle lähtö, hyvin. Sitten seurautin koko z-liikkeen ja hyvin. Sitten kokonaisena liikkeenä ja kaikki jäävät oli tänään istu, Aron teki tosi hyvin, ainuttaakaan kertaa se ei piipannut, asennot oikein ja varmasti, tosi hyvä. Tähän oli paras lopettaa, sillä illalla on vielä valkkuryhmän tokot.
torstai 24. marraskuuta 2011
Ja taas jäljellä
Päätin sitten heti alkaa työstää meidän kahta jälkiongelmaa. Takajälkien edessä olen tällä hetkellä voimaton, mutta keppimotivaatioa voin kyllä nostaa.
Joten Aronille 7 normaalia pienempää keppiä jotka mahtuivat hyvin käteen..
Jälki itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, pituus 0.73, kävin tekemässä sen Vatialan hautausmaan taakse ja jäljen vanhentuessa ehti hyvin käydä ruoka-ostoksilla Prismassa. Ajattelin, että nuo keppien löytymiset on nyt tärkein juttu, joten tänään en tehnyt jäljelle mitään teräviä kulmia tai haasteellisia maastojuttuja. Yksi kävelytien ylitys oli, mutta se on helppoa Aronille. Jälkeä tehdessä ilma oli sateinen, Prismaan mennessä vettä tuli kuin aisaa ja kaupasta ulostullessa paistoi aurinko. Ihan ihmeellinen valo-ilmiö oli siis meidän jäljestämisen aikaan verrattuna eiliseen...
Jäljellä ei ollut nyt juurikaan janaa, lähetin Aronin kävelytieltä jäljelle ja sehän laittoi kaasun pohjaan ja meni reippaasti yli jäljestä, joka kulki ehkä 5 m kävelytieltä, onneksi Aron tajusi itse, että yli meni ja kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan jäljellä. Ja jippii, kaikki kepit löytyi. Maasto oli sellaista sammal/matala varvikkometsää, mutta kivasti pääsin 7 kertaa kehumaan Aronin maasta taivaisiin, leikkimään pikkukepeillä ja syöttämään kissanruokaa. Aron hyvin tohkeissaan ja molemmat lähdettiin hyvillä mielin kotiin.
Joten Aronille 7 normaalia pienempää keppiä jotka mahtuivat hyvin käteen..
Jälki itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, pituus 0.73, kävin tekemässä sen Vatialan hautausmaan taakse ja jäljen vanhentuessa ehti hyvin käydä ruoka-ostoksilla Prismassa. Ajattelin, että nuo keppien löytymiset on nyt tärkein juttu, joten tänään en tehnyt jäljelle mitään teräviä kulmia tai haasteellisia maastojuttuja. Yksi kävelytien ylitys oli, mutta se on helppoa Aronille. Jälkeä tehdessä ilma oli sateinen, Prismaan mennessä vettä tuli kuin aisaa ja kaupasta ulostullessa paistoi aurinko. Ihan ihmeellinen valo-ilmiö oli siis meidän jäljestämisen aikaan verrattuna eiliseen...
Jäljellä ei ollut nyt juurikaan janaa, lähetin Aronin kävelytieltä jäljelle ja sehän laittoi kaasun pohjaan ja meni reippaasti yli jäljestä, joka kulki ehkä 5 m kävelytieltä, onneksi Aron tajusi itse, että yli meni ja kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan jäljellä. Ja jippii, kaikki kepit löytyi. Maasto oli sellaista sammal/matala varvikkometsää, mutta kivasti pääsin 7 kertaa kehumaan Aronin maasta taivaisiin, leikkimään pikkukepeillä ja syöttämään kissanruokaa. Aron hyvin tohkeissaan ja molemmat lähdettiin hyvillä mielin kotiin.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Jälki
Tänään olin lähdössä koirien kanssa metsälenkille, kun tajusin, että lunta ei ole vieläkään maassa joten voisin tehdä samalla Aronille jonkinlaisen jäljen.
Vaikka kuvittelin, että ehdin oikein hyvin ennen pimeää, on järkyttävä huomata jo klo 16 olevan hämärä. Tämän vuoksi jälki ei ihan vanhentunut sinne 1½ tuntiin, koska oli ehdittävä äkkiä. Ja ihan järkyttävää se olikin, hämärässä/pimeässä metsässä pysyä koiran perässä.
Jälkikaavio näytti tältä.
Janan tein mielestäni oikein helpoksi, jos koira kääntyisi takajäljelle, olisi siellä epämiellyttävä ryteikkö ja lyhyt matka takaisin tielle, ja suunnittelin hommaa niin, että koira lähtee luonnollisesti oikeaan suuntaan. Toisin kävi ja Aron teki oikein täydellisen takajäljen. Voi huokaus, päästin liinan irti enkä sanonut mitään, annoin sen räpistellä siellä ryteikössä ja kävelin itse janaa pitkin takaisin tielle. Suoraa se osasi edetä janalla, mutta eipä auttanut. Kohtasimme siis Aronin kanssa tiellä ja lähetin sen uudestaan janalla, nyt teki hyvin ja luonnollista reittä jäljestys alkoi.
Eka keppi nousi hyvin. Jee! Hämärässä huomasin vain liinan löysentyvän ja tiesin, että koira on kepillä. Sitten mentiin kahden kepin yli, ei mitään hajua kävelinkö itse niiden yli, mutta alkumatkassa oli terävää kulmaa ainakin kolmannessa ei-ihan terävässä kulmassa Aron hukkasi jäljen ja teki ison ringin hakiessaan sitä, jonnekin tänne ne kaksi keppiä jäi. Jälkikaaviossa näkyy hyvin yksi tosi terävä kulma, tämän Aron teki hyvin, ilmeisesti siksi, että ongelmaa oli ollut juuri sitä edeltävässä kulmassa ja nyt oli tarkempi. Neloskeppi nousi hyvin ja samoin viimeinen vitoskeppi. Kepit olivat melko pienet, joten 3/5 kepin nosto ihan ok, tosin kaikkihan ne täytyisi löytää.
Itse jäljen ajo oli loistavaa ja motivoitunutta, ei menty hullunvauhtia, mutta ei tuollaisissa pimeissä jäljissä ole kyllä mitään järkeä.
Seuraavaksi kevääksi pitäisi keksiä:
-miten opetan koiran nostamaan jäljen oikeaan suuntaan janalla?
-miten saan sen "keppi-imuriksi" eli kaikki kepit nousee?
Vaikeita juttuja, erityisesti tuo takajälki, koska Aron oikein täpäkästi pyrkii sinne.....
Vaikka kuvittelin, että ehdin oikein hyvin ennen pimeää, on järkyttävä huomata jo klo 16 olevan hämärä. Tämän vuoksi jälki ei ihan vanhentunut sinne 1½ tuntiin, koska oli ehdittävä äkkiä. Ja ihan järkyttävää se olikin, hämärässä/pimeässä metsässä pysyä koiran perässä.
Jälkikaavio näytti tältä.
Janan tein mielestäni oikein helpoksi, jos koira kääntyisi takajäljelle, olisi siellä epämiellyttävä ryteikkö ja lyhyt matka takaisin tielle, ja suunnittelin hommaa niin, että koira lähtee luonnollisesti oikeaan suuntaan. Toisin kävi ja Aron teki oikein täydellisen takajäljen. Voi huokaus, päästin liinan irti enkä sanonut mitään, annoin sen räpistellä siellä ryteikössä ja kävelin itse janaa pitkin takaisin tielle. Suoraa se osasi edetä janalla, mutta eipä auttanut. Kohtasimme siis Aronin kanssa tiellä ja lähetin sen uudestaan janalla, nyt teki hyvin ja luonnollista reittä jäljestys alkoi.
Eka keppi nousi hyvin. Jee! Hämärässä huomasin vain liinan löysentyvän ja tiesin, että koira on kepillä. Sitten mentiin kahden kepin yli, ei mitään hajua kävelinkö itse niiden yli, mutta alkumatkassa oli terävää kulmaa ainakin kolmannessa ei-ihan terävässä kulmassa Aron hukkasi jäljen ja teki ison ringin hakiessaan sitä, jonnekin tänne ne kaksi keppiä jäi. Jälkikaaviossa näkyy hyvin yksi tosi terävä kulma, tämän Aron teki hyvin, ilmeisesti siksi, että ongelmaa oli ollut juuri sitä edeltävässä kulmassa ja nyt oli tarkempi. Neloskeppi nousi hyvin ja samoin viimeinen vitoskeppi. Kepit olivat melko pienet, joten 3/5 kepin nosto ihan ok, tosin kaikkihan ne täytyisi löytää.
Itse jäljen ajo oli loistavaa ja motivoitunutta, ei menty hullunvauhtia, mutta ei tuollaisissa pimeissä jäljissä ole kyllä mitään järkeä.
Seuraavaksi kevääksi pitäisi keksiä:
-miten opetan koiran nostamaan jäljen oikeaan suuntaan janalla?
-miten saan sen "keppi-imuriksi" eli kaikki kepit nousee?
Vaikeita juttuja, erityisesti tuo takajälki, koska Aron oikein täpäkästi pyrkii sinne.....
tiistai 22. marraskuuta 2011
Treenejä kotinurkissa
Heti töiden jälkeen kiireesti tuohon Suoraman kentälle. Tein itsekseni sellaiset vartin treenit. Laitoin idarin merkit paikalleen ja aloitettiin kehään menolla ja naksu hyvästä alkuasennosta. Sitten seurauttelin eri pituisia pätkiä. Erikseen lennosta tein jäävät asennot ja hyvältä vaikutti, on taas aika yhdistää ne koko pötköön. Heti tuli tuskaa ensimmäisen suoran asennon kanssa, se istuminen alkoi heti takkuaamaan. Useiden erillisten toistojen jälkeen saimme onnistumisia, mutta ehkä koira on jostain syystä epävarma, kun teki tuon ensimmäisen asennon väärän.
Jatkoin siitä tunnariin, itse tehtynä vein kapulat sikin sokin ja nyt teki hyvän tunnarin, luovutuksessa ote kapulasta heltisi käden liikkeestäni, joten tehtiin sitten vielä erikseen pari tunnarikapulan luovutusta, näissä omat käden kävivät kapulassa, mutta menivätkin pois. Homma oli ok, kun sitä vähän kerrattiin.
Sitten jatkoin vielä seuraamisen kulmien, käännösten ja pikkuaskelten kanssa. Naks ja nami ensin jokaisen kulman ja käännöksen jälkeen. Sitten teinkin useamman kulman ja käännön, teki hyvin ja hiljaa. Tähän oli hyvä lopettaa.
Koska treenihullu on hullu, piti tehdä treeni nro 2 kotipihassa. Taas ne idarin merkit esiin ja seuraamista niiden ympärillä erilaisin järjestyksin, yritin rikkoa sen idarin kaavan. Sitten eri jääviä asentoja moneen kertaan. Muutaman kerran maa-käskyllä teki virheen, en tiedä miksi. Lopuksi tehtiin koemainen setti, jossa seiso-istu-maa meni ihan nappiin. Jee. Jos me nyt saadaan tähän tuntuma takaisin ensin kotipihassa, olisi tämän idarin onnistumismahdollisuus taas parempi jossain muuallakin.
Jatkoin siitä tunnariin, itse tehtynä vein kapulat sikin sokin ja nyt teki hyvän tunnarin, luovutuksessa ote kapulasta heltisi käden liikkeestäni, joten tehtiin sitten vielä erikseen pari tunnarikapulan luovutusta, näissä omat käden kävivät kapulassa, mutta menivätkin pois. Homma oli ok, kun sitä vähän kerrattiin.
Sitten jatkoin vielä seuraamisen kulmien, käännösten ja pikkuaskelten kanssa. Naks ja nami ensin jokaisen kulman ja käännöksen jälkeen. Sitten teinkin useamman kulman ja käännön, teki hyvin ja hiljaa. Tähän oli hyvä lopettaa.
Koska treenihullu on hullu, piti tehdä treeni nro 2 kotipihassa. Taas ne idarin merkit esiin ja seuraamista niiden ympärillä erilaisin järjestyksin, yritin rikkoa sen idarin kaavan. Sitten eri jääviä asentoja moneen kertaan. Muutaman kerran maa-käskyllä teki virheen, en tiedä miksi. Lopuksi tehtiin koemainen setti, jossa seiso-istu-maa meni ihan nappiin. Jee. Jos me nyt saadaan tähän tuntuma takaisin ensin kotipihassa, olisi tämän idarin onnistumismahdollisuus taas parempi jossain muuallakin.
Valkkuryhmän treenit
Pimeä ja sumuinen maanantai-ilta ja me treenataan ihan hulluna Tamskin tallilla. Aronin oma osuus oli aika loppupuolella, joten verryttelin kaukoja ja seuraamista.
Sitten kun päästiin itse asiaan aloitimme kaukoilla. Kisamainen jättö ja ensin istu-seiso-maa ja tästä palasin antamaan namipalkan. Tämän teki juuri niinkuin on nyt treenattu, joten ei valittamista. Sitten se vaikeampi seiso-istu-maa, jossa seisomasta istumaan ei ole täydellinen. Siinä takatassut meinaa tulla eteenpäin. Vaikka ollaan peruuteltu paljon ja treenattu läheltä tätä, sanoi raati, että Aronin on vaikea täydestä seisomisasennosta mennä sinne taakse. Ja kun Aron nousee seisomaan, sen pitäisi tehdä se tassuja liikuttamatta ja kun on pitkä koira ja olen halunnut sellaisen hyvän seisomisasennon, joutuu sitten vaan enemmän treenaamaan ajatusta taakse.
Sitten jatkettiin idarin seuruulla. Tämä on jotenkin jännittävää meille molemmille ja yritän itse nyt hakea tuohon rentoutta, että olisi sitten Aronille helpompi. Tehtiin siis pelkästää liikkeellä lähtöjä liikkuroituna ja seuraamista ilman jäävien asentojen tekemistä. Kun päästiin ilman piip-ääntä liikkeelle, oli aluksi seuraaminen ihan kammottavaa lusmuilua. Ehkä se parani useamman toiston jälkeen ja ehkä mun pitäisi vaan vahvistaa enemmän noita liikkeelle lähtöjä ja naks heti parin askeleen jälkeen. Lopettiin tämä sitten kun olin itse sitä mieltä, että nyt paransi asennetta.
Tästä jatkettiin häiriöseuraamiseen. Näissä Aron parantaa todella paljon asennetta ja kun rakkaat valkkuryhmäläiset huomasivat, että Aron kestää aika montaa häiriköintiä seuruussa, ne pisti vielä enemmän häiriköintiä peliin. En muista mitä kaikkea tekivätkään, mutta lelut vinkui, pallot lenteli, joku käveli meitä kohti jne. Siinä saivat Aronin jättämään seuruupaikkansa, kun veivät namia ihan nenän edessä tai jotain, heh tosi hauska harjoitus kuitenkin.
Tästä tunnariin, joka oli syksyn paskin suoritus. Olin kypsänä tästä ihan todella. Tehtiin ehkä 7 kapulalla, jotka olivat sikin sokin. Aron lähti kapuloille, mutta ilmeisesti aidan toisella puolen tapahtuva agilitaaminen vei sen ajatukset eikä edes haistellut kaikkia kapuloita, toi vaan jonkun. Uusittiin koko suoritus ihan alusta ja tehtiin vielä poispäin agilitystä, mutta nyt oli vielä säälittävämpi suoritus, katseli minua, nappas jonkun kapulan ja Maiju sanoi, ettei edes käynyt kertaakaan siellä omalla. Nyt en tykännyt enää yhtään, vaan Aronin treeni loppui hetkeksi siihen, vein sen kentän laidalle ja seuraava sai jatkaa. Miksi ihmeessä se ei tänään voinut tehdä kunnolla tuota hommaa, kun vielä eilen pystyi haistamaan sen oman suuressä häiriössä? Miksi tämä liike on aina yhtä kamalaa hienosäätöä, jossa virheen mahdollisuus on niin suuri. No Aronille tuli ainakin selväksi, ettei tämä nyt mene niin, että haetaan vaan joku.
Tauon jälkeen sain Maijalta heidän kapuloita ja lykkäsin ne meidän omien sekaan, tein itse Aronille tunnarin, jossa oli nyt ainakin 15 kapulaa sikinsokin ja vein sen oman sinne. Tässä meni kapuloille ja toi sen oman, tosin selvästi epävarmemmin kuin yleensä. Otin treenien jälkeen tallin pihassa vielä kaikessa hiljaisuudessa kolme oman etsintää ja näissä Aron pystyi taas haistelemalla paikallistamaan sen oman. Joten ehkä se nyt osaa sen, mutta agility vaan on niin hurmosjuttua, että sen ajatus ei vaan kestä tehdä sitä agin läsnäollessä.
Sen itsetehdyn tunnarin jälkeen meillä alkoi höntsäilyosuus. Kaikki teki kaikkea sikin sokin ja me tietty seuruuta. Kävin myös kaikki jäävät asennot läpi onnistuen, jopa istuminen liikkeestä oli oikein ripeä.
Mentiin myös merkin kautta ruudulle, jossa haastetta lisäsi se, että Into teki myös merkkiä siinä vieressä ja Luu teki seuraamista sillä suoralla, mistä laukattiin ruutuun. Ensimmäinen ruutuun meno oli hyvä, jätin Aronilta salaa nyt ruutuun narulelun. Toisella lähetyksellä Aron vähän sekoili Inton merkin kanssa, mutta lopulta sai ruutu-ajatuksesta kiinni ja laukkasi sinne löytäen ruudusta lelunsa. Tähän oli hyvä lopettaa tuo ruutuili.
Kun toko oli ohi, piti vielä katsoa meidän agikeppejä. Näissä ollaan siinä vaiheessa, että kaksi verkon palaa tarvitaan alkuun ja loppuun. Aron tekee kyllä hienosti näin, mutta jos verkon paloja ei ole, on hukassa. Eli siis viimeisistä verkonpaloista pitäisi päästä eroon. Anun avustuksella tehtiin tätä ja vaihdettiin niiden kahden viimeisen verkonpalan paikkaa ja ilokseni huomasin, että Aron pujotteli siitä huolimatta, sitten jätettiin verkko kokonaan alusta pois ja parin erheellisen kerran jälkeen Aron teki kepit niin, että siellä ihan lopussa toiseksi viimeisessä kohdassa on yksi verkon palaa. Hurraa, kohta me tehdään kepit ilman sitä viimeistä palaa.
Tämän jälkeen olikin kello jo vaikka kuinka paljon ja oli parempi lähteä jäähdyttelykävelylle ja miettimään sitä tunnaria, joka pilas mun päivän. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna opin taas tuosta sen, että mitään ei saa pitää itsestään selvyytenä.
Sitten kun päästiin itse asiaan aloitimme kaukoilla. Kisamainen jättö ja ensin istu-seiso-maa ja tästä palasin antamaan namipalkan. Tämän teki juuri niinkuin on nyt treenattu, joten ei valittamista. Sitten se vaikeampi seiso-istu-maa, jossa seisomasta istumaan ei ole täydellinen. Siinä takatassut meinaa tulla eteenpäin. Vaikka ollaan peruuteltu paljon ja treenattu läheltä tätä, sanoi raati, että Aronin on vaikea täydestä seisomisasennosta mennä sinne taakse. Ja kun Aron nousee seisomaan, sen pitäisi tehdä se tassuja liikuttamatta ja kun on pitkä koira ja olen halunnut sellaisen hyvän seisomisasennon, joutuu sitten vaan enemmän treenaamaan ajatusta taakse.
Sitten jatkettiin idarin seuruulla. Tämä on jotenkin jännittävää meille molemmille ja yritän itse nyt hakea tuohon rentoutta, että olisi sitten Aronille helpompi. Tehtiin siis pelkästää liikkeellä lähtöjä liikkuroituna ja seuraamista ilman jäävien asentojen tekemistä. Kun päästiin ilman piip-ääntä liikkeelle, oli aluksi seuraaminen ihan kammottavaa lusmuilua. Ehkä se parani useamman toiston jälkeen ja ehkä mun pitäisi vaan vahvistaa enemmän noita liikkeelle lähtöjä ja naks heti parin askeleen jälkeen. Lopettiin tämä sitten kun olin itse sitä mieltä, että nyt paransi asennetta.
Tästä jatkettiin häiriöseuraamiseen. Näissä Aron parantaa todella paljon asennetta ja kun rakkaat valkkuryhmäläiset huomasivat, että Aron kestää aika montaa häiriköintiä seuruussa, ne pisti vielä enemmän häiriköintiä peliin. En muista mitä kaikkea tekivätkään, mutta lelut vinkui, pallot lenteli, joku käveli meitä kohti jne. Siinä saivat Aronin jättämään seuruupaikkansa, kun veivät namia ihan nenän edessä tai jotain, heh tosi hauska harjoitus kuitenkin.
Tästä tunnariin, joka oli syksyn paskin suoritus. Olin kypsänä tästä ihan todella. Tehtiin ehkä 7 kapulalla, jotka olivat sikin sokin. Aron lähti kapuloille, mutta ilmeisesti aidan toisella puolen tapahtuva agilitaaminen vei sen ajatukset eikä edes haistellut kaikkia kapuloita, toi vaan jonkun. Uusittiin koko suoritus ihan alusta ja tehtiin vielä poispäin agilitystä, mutta nyt oli vielä säälittävämpi suoritus, katseli minua, nappas jonkun kapulan ja Maiju sanoi, ettei edes käynyt kertaakaan siellä omalla. Nyt en tykännyt enää yhtään, vaan Aronin treeni loppui hetkeksi siihen, vein sen kentän laidalle ja seuraava sai jatkaa. Miksi ihmeessä se ei tänään voinut tehdä kunnolla tuota hommaa, kun vielä eilen pystyi haistamaan sen oman suuressä häiriössä? Miksi tämä liike on aina yhtä kamalaa hienosäätöä, jossa virheen mahdollisuus on niin suuri. No Aronille tuli ainakin selväksi, ettei tämä nyt mene niin, että haetaan vaan joku.
Tauon jälkeen sain Maijalta heidän kapuloita ja lykkäsin ne meidän omien sekaan, tein itse Aronille tunnarin, jossa oli nyt ainakin 15 kapulaa sikinsokin ja vein sen oman sinne. Tässä meni kapuloille ja toi sen oman, tosin selvästi epävarmemmin kuin yleensä. Otin treenien jälkeen tallin pihassa vielä kaikessa hiljaisuudessa kolme oman etsintää ja näissä Aron pystyi taas haistelemalla paikallistamaan sen oman. Joten ehkä se nyt osaa sen, mutta agility vaan on niin hurmosjuttua, että sen ajatus ei vaan kestä tehdä sitä agin läsnäollessä.
Sen itsetehdyn tunnarin jälkeen meillä alkoi höntsäilyosuus. Kaikki teki kaikkea sikin sokin ja me tietty seuruuta. Kävin myös kaikki jäävät asennot läpi onnistuen, jopa istuminen liikkeestä oli oikein ripeä.
Mentiin myös merkin kautta ruudulle, jossa haastetta lisäsi se, että Into teki myös merkkiä siinä vieressä ja Luu teki seuraamista sillä suoralla, mistä laukattiin ruutuun. Ensimmäinen ruutuun meno oli hyvä, jätin Aronilta salaa nyt ruutuun narulelun. Toisella lähetyksellä Aron vähän sekoili Inton merkin kanssa, mutta lopulta sai ruutu-ajatuksesta kiinni ja laukkasi sinne löytäen ruudusta lelunsa. Tähän oli hyvä lopettaa tuo ruutuili.
Kun toko oli ohi, piti vielä katsoa meidän agikeppejä. Näissä ollaan siinä vaiheessa, että kaksi verkon palaa tarvitaan alkuun ja loppuun. Aron tekee kyllä hienosti näin, mutta jos verkon paloja ei ole, on hukassa. Eli siis viimeisistä verkonpaloista pitäisi päästä eroon. Anun avustuksella tehtiin tätä ja vaihdettiin niiden kahden viimeisen verkonpalan paikkaa ja ilokseni huomasin, että Aron pujotteli siitä huolimatta, sitten jätettiin verkko kokonaan alusta pois ja parin erheellisen kerran jälkeen Aron teki kepit niin, että siellä ihan lopussa toiseksi viimeisessä kohdassa on yksi verkon palaa. Hurraa, kohta me tehdään kepit ilman sitä viimeistä palaa.
Tämän jälkeen olikin kello jo vaikka kuinka paljon ja oli parempi lähteä jäähdyttelykävelylle ja miettimään sitä tunnaria, joka pilas mun päivän. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna opin taas tuosta sen, että mitään ei saa pitää itsestään selvyytenä.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Viikonlopun treenejä
Kulunut viikonloppu on ollut melko lapsi ja työpainoitteinen, mutta jotakin silti on ehditty.
Kotitreeneissä Aron on temppuillut yhtä ja toista. Ollaan tehty peruutustreeniä olohuoneessa ja takapää pitää viedä tyynylle, jotta saa naksun aikaan. Sitten peruutusta ulko-oven kupeessa rappusilla. Pari rappua sujuu ihan kivasti, mutta se on vielä vaikeaa, että tekisi sitä rappusten puoleen väliin. Selvästi hankalaa, mutta iloitsen, että Aron joutuu entistä enemmän jumppaamaan takapäätään, kenties niitä sisäisiä lihaksiakin, joita se tarvitsee parempaan hyppytekniikkaan. Ja haluaisin sen entistä paremman seisomasta-istumaan kaukokäskyissä, joten toivon, että kaikki vahvistaa kaikkea. Ollaan myös naksun ja namin avulla harjoiteltu peruuttamsita seuruussa ja tämä on jostain syystä hankalaa Aronille, siinä olisi kiva vinkua ja kiihkoilla ja kun se ei nyt sovi. Tehdään siis yksi askel kerrallaan taaksepäin ja sitten kaksi eteen. Samoin kaikenlaisia pikkukäännöksiä ja sivuaskeleita sisällä. Kyllä siinä on ollut Aronilla pähkinöitä kerrakseen.
Tänään kuitenkin maneesitreeneissä. Paikalla oli varmastikin 8 koirakkoa ja tehtiin kahden tai kolmen koirakon ryhmissä. Ihan todella hyvää häiriötä siis tulee, kun kolme koirakkoa treenaa samaan aikaan maneesissa, kolme liikkuria käskyttelee ja jokusia tuomareitakin siellä pyörii :-) Tiesin etukäteen, että Aron on aina tuolla ylivireessä jostain syystä, joten parempi laatia sellainen treenisuunnitelma, ettei tehdä liian vaikeaa, mutta niin, että kehittyä pitää.
Joten suunnitelma ja toteutus meni näin:
-kehään meno, palkka perusasennosta. Sitten luoksetulo liikkuroituna palkka vauhdin ollessa paras. Tuli hyvää laukkaa tässä, ei ennakointia. Sitten luoksetulo koemaisesti, ainoastaan loppusivulletulon jätin tekemättä. Oma seisokäsky kuulosti ihmeelliseltä, tai mennä maneesihiekkaa just kurkkuun, mutta Aron teki just niinkuin osaa, ehkä 8 luoksetulo omasta mielestä, tässä seisominen saisi olla terävämpi, mutta siis tuollainen kasin tasoinen kokonaisuus. Palkka tuli edessä istumisesta.
-ohjattu nouto, liikkuri päätti kumpi haetaan ja meille osui nyt oikea. Merkille meno oli ihan ok, siitä oikean haku ok, oikealta tulee hiukan vinossa eteeni istumaan, joten jos alkaisin tekemään tuolle pian jotain. Palkka siitä, että istui kapula suussa edessäni, tässä kohtaa tulee herkästi piip, joten vapautin samantien kun sai pepun maahan. Palloa palkaksi.
-Sitten ruutu kokonaisena, tässä ohjeistus liikkurille, että jos peppu nousee, ei kutsuta sivulle, peppu nousi liikkurin käskystä ja liikkuri sanoi tämän minulle ja koiraa katsomatta sanoin reippaan maahan, jolloin peppu oli mennyt alas ja kun peppu pysyi maassa palasin koiran luokse ruutuun antamaan namipalkan. Unohdinkin, että ruutuun menossa koira ei mennyt riittävän syvälle ruutuun, jäi eturajalle ja odotin, näin ollen Aron peruutti pari askelta taaksepäin, jolloin hyväksyin palkan. Pitää nyt seuraavissa ruututreeneissä vahvistaa taas paikkaa. Niin oltiin siis vaiheessa, että koira on palkattu ruutuun namilla ja minä kävelen liikkurin ohjeen mukaan uudestaan, nyt kutsuin sivulle vasta toisen liikkurin käskyn jälkeen, kun oli maannut hyvin ruudussa. Tästä pallo palkaksi.
-Sitten oli vuorossa vielä tunnari, Aronin fiilikset olivat tosi korkealla, syöttelin vähän namia saadakseni mielentilaa rauhoittumaan. Tässä vaiheessa ympärillä suhahteli myös koiria, kuka otti luoksetuloa ja joku tais mennä ruutuun toisella puolen. siitä tunnarille, joka oli ympyrä, apua. Aron paineli kauheella vauhdilla kapuloille, ei pystynyt heti haistamaan sitä oikeaa ja teki uusintahaistelun, päätyi omaan ja toi sen. Hyvä suoritus kuitenkin korkeassa vireessä. Tunnareissa meillä on pääpaino vaan kerätä niitä onnistuineita tunnareita. Ja ylipäätään tänään treenissä oli pääteema saada vaan hyvä tekemisen meininki, jota en halunnut nyt laskea haasteellisemmissa olosuhteissa palkkattomuustreenillä tms. Siksi tänään palkka joka liikkeen jälkeen.
Erikseen tehtiin paikallolot, ensin makuu 4 min. Tässä muut koirakot olivat voi-tasoa, joten liikkurointi ei ollut ihan evl-meningillä. Mutta hyvin meni maahan ja pysyi, ylös nousut kaikki ok. Sen perään vaihdettiin vähän rintamasuuntaa, porukkaan tuli lyhyen paikallaolon suorittavia alo-avokoiria, jotka tekivät 2 min makuun siinä missä Aron 2 min istumisen. Jätin pallon mennessäni piiloon matkan varrelle ja halusin Aronin asenteeseen sellaista terävää ryhtiä. Luultavasti onnistui, istui kuitenkin kuulemma hyvin.
Lopuksi tein itsekseni vähän ruudun paikkaa, huomaamatta matkalla ruutuun olikin puolessa välissä joku törppö, jota Aron tarjosi nyt ruutuna. Höh, otettiin merkki pois ja sitten vaan lennossa ruutuun ja palloa, merkille ja pysähtymättä ruutuun. Näin sain sellaisen vauhdin aikaan, ettei todella ehtinyt hiljentää eturajalla vaan pelkän vauhdin vuoksi sinkosi sinne vähintään puoleen väliin ruutua. Erikseen myös seuraamista, nami kädessä mutta namikäsi aukeaa vasta hyvän pätkän jälkeen. Ja Aron seurasi hiljaa, kerran tai kaksi tuli piip, johon reagoin heti, autoin vähän namilla ja tämän jälkeen pitkät pätkä sekä käännöksiä hyvällä seuruulla. Tuntui loistavalta.
Kotitreeneissä Aron on temppuillut yhtä ja toista. Ollaan tehty peruutustreeniä olohuoneessa ja takapää pitää viedä tyynylle, jotta saa naksun aikaan. Sitten peruutusta ulko-oven kupeessa rappusilla. Pari rappua sujuu ihan kivasti, mutta se on vielä vaikeaa, että tekisi sitä rappusten puoleen väliin. Selvästi hankalaa, mutta iloitsen, että Aron joutuu entistä enemmän jumppaamaan takapäätään, kenties niitä sisäisiä lihaksiakin, joita se tarvitsee parempaan hyppytekniikkaan. Ja haluaisin sen entistä paremman seisomasta-istumaan kaukokäskyissä, joten toivon, että kaikki vahvistaa kaikkea. Ollaan myös naksun ja namin avulla harjoiteltu peruuttamsita seuruussa ja tämä on jostain syystä hankalaa Aronille, siinä olisi kiva vinkua ja kiihkoilla ja kun se ei nyt sovi. Tehdään siis yksi askel kerrallaan taaksepäin ja sitten kaksi eteen. Samoin kaikenlaisia pikkukäännöksiä ja sivuaskeleita sisällä. Kyllä siinä on ollut Aronilla pähkinöitä kerrakseen.
Tänään kuitenkin maneesitreeneissä. Paikalla oli varmastikin 8 koirakkoa ja tehtiin kahden tai kolmen koirakon ryhmissä. Ihan todella hyvää häiriötä siis tulee, kun kolme koirakkoa treenaa samaan aikaan maneesissa, kolme liikkuria käskyttelee ja jokusia tuomareitakin siellä pyörii :-) Tiesin etukäteen, että Aron on aina tuolla ylivireessä jostain syystä, joten parempi laatia sellainen treenisuunnitelma, ettei tehdä liian vaikeaa, mutta niin, että kehittyä pitää.
Joten suunnitelma ja toteutus meni näin:
-kehään meno, palkka perusasennosta. Sitten luoksetulo liikkuroituna palkka vauhdin ollessa paras. Tuli hyvää laukkaa tässä, ei ennakointia. Sitten luoksetulo koemaisesti, ainoastaan loppusivulletulon jätin tekemättä. Oma seisokäsky kuulosti ihmeelliseltä, tai mennä maneesihiekkaa just kurkkuun, mutta Aron teki just niinkuin osaa, ehkä 8 luoksetulo omasta mielestä, tässä seisominen saisi olla terävämpi, mutta siis tuollainen kasin tasoinen kokonaisuus. Palkka tuli edessä istumisesta.
-ohjattu nouto, liikkuri päätti kumpi haetaan ja meille osui nyt oikea. Merkille meno oli ihan ok, siitä oikean haku ok, oikealta tulee hiukan vinossa eteeni istumaan, joten jos alkaisin tekemään tuolle pian jotain. Palkka siitä, että istui kapula suussa edessäni, tässä kohtaa tulee herkästi piip, joten vapautin samantien kun sai pepun maahan. Palloa palkaksi.
-Sitten ruutu kokonaisena, tässä ohjeistus liikkurille, että jos peppu nousee, ei kutsuta sivulle, peppu nousi liikkurin käskystä ja liikkuri sanoi tämän minulle ja koiraa katsomatta sanoin reippaan maahan, jolloin peppu oli mennyt alas ja kun peppu pysyi maassa palasin koiran luokse ruutuun antamaan namipalkan. Unohdinkin, että ruutuun menossa koira ei mennyt riittävän syvälle ruutuun, jäi eturajalle ja odotin, näin ollen Aron peruutti pari askelta taaksepäin, jolloin hyväksyin palkan. Pitää nyt seuraavissa ruututreeneissä vahvistaa taas paikkaa. Niin oltiin siis vaiheessa, että koira on palkattu ruutuun namilla ja minä kävelen liikkurin ohjeen mukaan uudestaan, nyt kutsuin sivulle vasta toisen liikkurin käskyn jälkeen, kun oli maannut hyvin ruudussa. Tästä pallo palkaksi.
-Sitten oli vuorossa vielä tunnari, Aronin fiilikset olivat tosi korkealla, syöttelin vähän namia saadakseni mielentilaa rauhoittumaan. Tässä vaiheessa ympärillä suhahteli myös koiria, kuka otti luoksetuloa ja joku tais mennä ruutuun toisella puolen. siitä tunnarille, joka oli ympyrä, apua. Aron paineli kauheella vauhdilla kapuloille, ei pystynyt heti haistamaan sitä oikeaa ja teki uusintahaistelun, päätyi omaan ja toi sen. Hyvä suoritus kuitenkin korkeassa vireessä. Tunnareissa meillä on pääpaino vaan kerätä niitä onnistuineita tunnareita. Ja ylipäätään tänään treenissä oli pääteema saada vaan hyvä tekemisen meininki, jota en halunnut nyt laskea haasteellisemmissa olosuhteissa palkkattomuustreenillä tms. Siksi tänään palkka joka liikkeen jälkeen.
Erikseen tehtiin paikallolot, ensin makuu 4 min. Tässä muut koirakot olivat voi-tasoa, joten liikkurointi ei ollut ihan evl-meningillä. Mutta hyvin meni maahan ja pysyi, ylös nousut kaikki ok. Sen perään vaihdettiin vähän rintamasuuntaa, porukkaan tuli lyhyen paikallaolon suorittavia alo-avokoiria, jotka tekivät 2 min makuun siinä missä Aron 2 min istumisen. Jätin pallon mennessäni piiloon matkan varrelle ja halusin Aronin asenteeseen sellaista terävää ryhtiä. Luultavasti onnistui, istui kuitenkin kuulemma hyvin.
Lopuksi tein itsekseni vähän ruudun paikkaa, huomaamatta matkalla ruutuun olikin puolessa välissä joku törppö, jota Aron tarjosi nyt ruutuna. Höh, otettiin merkki pois ja sitten vaan lennossa ruutuun ja palloa, merkille ja pysähtymättä ruutuun. Näin sain sellaisen vauhdin aikaan, ettei todella ehtinyt hiljentää eturajalla vaan pelkän vauhdin vuoksi sinkosi sinne vähintään puoleen väliin ruutua. Erikseen myös seuraamista, nami kädessä mutta namikäsi aukeaa vasta hyvän pätkän jälkeen. Ja Aron seurasi hiljaa, kerran tai kaksi tuli piip, johon reagoin heti, autoin vähän namilla ja tämän jälkeen pitkät pätkä sekä käännöksiä hyvällä seuruulla. Tuntui loistavalta.
torstai 17. marraskuuta 2011
Valoa tunnelin päässä
Kirjoituksen otsikko liittyy agilityyn, sillä kun rimaa laitetaan alemmas, tuntuu että me ehkä joskus vielä ollaan kisavalmiit tuossa lajissa.
Tänään siis Sdp:llä torstain agit ja ryhmässä oli käynyt kato, olin ainoa ryhmäläinen. Tämähän oli kuitenkin ihan luksusta, sillä ehdittiin tehdä Anun kanssa yksittäistä harjoitusta sekä kokonaista rataa.
Verrytelyksi tein ensin pelkkää keinua, joka sujuminen on melko mukavaa. Aron suorittaa sen itsenäisesti ja innokkaasti. Sitten puomia ja tämäkin näyttää hyvältä. Ja sitten vähän hypyn tai putken kautta puomille, hyvin menee.
Hyppyharjoituksessa tehtiin sitä surullisen kuuluisaa 3 hypyn välistävetotreeniä, jossa lopulta päästiin jopa ne kolme hyppyä. Mutta on se vaan vaikea, minulle siis.
Ratatreeni oli tänään ykkösluokan rata. Siinä siis pitkiä juoksusuoria ja pitkiä estevälejä, ei mitään välistävetoja tai pieniä hässäköitä, joissa meinaa tulla aina itku. Ja hyvä oli tuo rataharjoitus, sillä huomasin, että kovassa vauhdissa myös oma asenne kontaktien suorittamiseen hukkuu ja Aron käyttää tämän kyllä heti hyväkseen. Anu antoi aiheesta palautetta. Tästä lähtien lupaan ja vannon, että vaadin kontaktit huolellisesti aina. Mutta radalla oli kaikki kontaktiesteet, hyppyjä,putkia ja rengas. Renkaaseen Aron täräytti pari kertaa oikein kunnolla. Hui. Osasi hypätä sen myös oikein. Anun päivän lopullinen kommentti oli, että kun saamme kepit kuntoon sekä kontakteille häiriökestävyyttä, voi ajatella kisaan ilmoa. Joten harjoitukset jatkuu.
tiistai 15. marraskuuta 2011
maanantain tokot
Eilen ensin urheiltiin, juoksin Herrat Aronin ja Elviksen kanssa 9 km lenkin ja kilometri vielä loppukävelyä päälle. Aron juoksi suurimman osan lenkistä vapaan ja välillä spurttaili minun ja Elviksen ohi kaasu pohjassa.
Sitten illan valkkuryhmän tokoihin.
Aron odottaa vuoroaan
Ja pääsi myös tekemään:
- 2 kertaa ruutu kokonaisena liikkeenä, pointti oli siinä loppuosassa, että nouseeko peppu liikkurin käskyllä. Ensimmäinen ruutu oli kaikkinensa kovin hyvä, tässä tuo loppukävely tehtiin niin, että kahden käskyn jälkeen kävin palkkaamassa koiran ruutuun, kun pysyi siellä niin kauniisti. Toisella kertaa jäi ruutuun vähän eteen, mutta hyväksyin tämän, loppuosan oli taasen hyvin,vasta kahden käskyn jälkeen kutsuin sivulle.
-ohjattua, missä vietiin kapulat, mutta yritin vahvistaa sitä hetkeä kun koira lähtee kapuloille heittämällä pallon perään hetkeä ennen kuin koira saavuttaa merkin. En onnistunut kovin hyvin, Aron jo vilkaisi uusinnalla mennessä merkille, että tuleeko pallo, jolloin meno merkille ei ole täysillä eteenpäin. Pitänee miettiä tätä. Lennosta oleva merkille meno oli meidän päivän paras.
-tunnari, jossa rivissä normi määrää enemmän kapuloita, hyvin haisteli ja löysi oman.
-luoksetuloa, jossa liikkuroinnit. En tykkää nyt tuosta vauhdista, laukkaa, mutta toivoisin vähän kaasua lisää. Tehtiin ensin suora luoksetulo, sitten stoppi, joka oli ihan mukiinmenevä, tosin voisi tehdä parammankin stopin, sitten taas suoraa tuosta stoppi-asennosta. Kaikissa luoksetuloissa tuli laukalla, mutta varovaisella sellaisella.
-omissa höntsäilyissä tietty seuraamista. Uskallan varovasti hehkuttaa, että tämä on alkanut parantua. Sain tosi hyviä pätkiä, liikkeelle lähtöjä jne. joten joku parantava prosessi on nyt menossa. Aronilla oli asennetta tänään.
-lisäksi kaukojen taka-käskyä, jota on tehty jo monen jauhelihapihvinpalasen edestä tänä samana päivänä, viikon (kuukauden)projekti saada se järjestykseen. Kyseessä on siis kaukojen seiso-istu, jossa se todellakin nykäisee peppua eteenpäin. Viritin kotona kirjan koiran tassujen alle, että näin edestä päin pienenkin nykäyksen jos tassut tulivat kirjan päältä pois ja huh, kyllä on aikakin ottaa tämä tuhansien toistojen alle. Eli erikseen ja lennosta nyt miljoona peruutusta, jotka päättyvät istumiseen ja sitten sama tekniikka liikkeeseen. Saa nähdä onnistunko...
Treeneissä oli mukana myös pieni Ihme :-)
Sitten illan valkkuryhmän tokoihin.
Aron odottaa vuoroaan
Ja pääsi myös tekemään:
- 2 kertaa ruutu kokonaisena liikkeenä, pointti oli siinä loppuosassa, että nouseeko peppu liikkurin käskyllä. Ensimmäinen ruutu oli kaikkinensa kovin hyvä, tässä tuo loppukävely tehtiin niin, että kahden käskyn jälkeen kävin palkkaamassa koiran ruutuun, kun pysyi siellä niin kauniisti. Toisella kertaa jäi ruutuun vähän eteen, mutta hyväksyin tämän, loppuosan oli taasen hyvin,vasta kahden käskyn jälkeen kutsuin sivulle.
-ohjattua, missä vietiin kapulat, mutta yritin vahvistaa sitä hetkeä kun koira lähtee kapuloille heittämällä pallon perään hetkeä ennen kuin koira saavuttaa merkin. En onnistunut kovin hyvin, Aron jo vilkaisi uusinnalla mennessä merkille, että tuleeko pallo, jolloin meno merkille ei ole täysillä eteenpäin. Pitänee miettiä tätä. Lennosta oleva merkille meno oli meidän päivän paras.
-tunnari, jossa rivissä normi määrää enemmän kapuloita, hyvin haisteli ja löysi oman.
-luoksetuloa, jossa liikkuroinnit. En tykkää nyt tuosta vauhdista, laukkaa, mutta toivoisin vähän kaasua lisää. Tehtiin ensin suora luoksetulo, sitten stoppi, joka oli ihan mukiinmenevä, tosin voisi tehdä parammankin stopin, sitten taas suoraa tuosta stoppi-asennosta. Kaikissa luoksetuloissa tuli laukalla, mutta varovaisella sellaisella.
-omissa höntsäilyissä tietty seuraamista. Uskallan varovasti hehkuttaa, että tämä on alkanut parantua. Sain tosi hyviä pätkiä, liikkeelle lähtöjä jne. joten joku parantava prosessi on nyt menossa. Aronilla oli asennetta tänään.
-lisäksi kaukojen taka-käskyä, jota on tehty jo monen jauhelihapihvinpalasen edestä tänä samana päivänä, viikon (kuukauden)projekti saada se järjestykseen. Kyseessä on siis kaukojen seiso-istu, jossa se todellakin nykäisee peppua eteenpäin. Viritin kotona kirjan koiran tassujen alle, että näin edestä päin pienenkin nykäyksen jos tassut tulivat kirjan päältä pois ja huh, kyllä on aikakin ottaa tämä tuhansien toistojen alle. Eli erikseen ja lennosta nyt miljoona peruutusta, jotka päättyvät istumiseen ja sitten sama tekniikka liikkeeseen. Saa nähdä onnistunko...
Treeneissä oli mukana myös pieni Ihme :-)
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Talven? ensimmäiset maneesitreenit
Ja tänään treenailtiin Multisillan ja Pirkkalan välillä olevassa hevosmaneesissa. Meitä on siellä omatoimiporukka, jossa tavallaan pyörii kaksi kehää samaan aikaan ja jaetaan porukka pareihin tai kolmen hengentiimeihin, missä on sitten tuomari ja liikkuri. Jokaisella suunnitelmat valmiina ja eikun toteuttamaan.
Aronin treeni piti tänään sisällää vähän kokeenomaista, mutta palkkausta erityisesti noista siirtymistä.
Aloitin luoksetulolla kuten eilenkin, mutta nyt suora luoksari. Aron oli vähän korkeassa mielentilassa kun tultiin maneesiin, tää maneesi oli meille viime vuonna se vaikein treenipaikka. Joten pientä piippailua ennen kuin liike alkoi. Liikkeessä sitten käskyn kuultuaan hiljaa. Joten suora luoksetulo, jossa laukkasi ja vauhti riittävä tokoon, selvästi vähän odotteli käskyä, mutta laukkasi koko matkan,edessä istui hyvin, mutta takaa käskyllä tekikin sivu-toiminnan. Meillähän on eri käskyt kiertää takaa tai edestä sivulle ja nyt suoritti sivulle menon, mutta ei käskyn mukaisesti. Tästä mentiin sosisaalisen kehun avulla kaukojen aloituspaikkaan, kun koira istui sivulla ja oltiin valmiit aloittamaan liike, tulikin pallo. Jes sanoi Aron. Pallon jälkeen tehtiin sitten kokeenomaiset kaukot, hyvin alas, teki tosi hyvin istu-seiso-maa ja tästä vielä seisominenkin hyvin, mutta seisomisesta istumaan oli vetäissyt peppuaan ihan huolella eteenpäin. Onneksi tuo seiso-maa oli nyt niin hyvä, ettei turhaa olla sitä jumpattu ja ensi viikon tehojumpassa on tuo seisomisesta istuminen, joka on kyllä tiedossa, että tekee väärin. Mutta kaukoista mentiin ruudun lähetyspaikkaan, jossa tuli vasta pallo perusasennosta.
Pallottelun jälkeen sai mennä merkille ja ruutuun. Ruutuun menessä meinasi lähteä vähän väärään suuntaan, mutta korjasi suoraan kohti ruutua, koiran silmissä oli matkan varrella olevat tunnari sun muut kapulat ja hetken meinisi ohjautua näitä kohti. Hyvin ruudussa, mutta kun kävelin, oli peppu noussut liikkurin käskystä. Voi höh. Itse en katsonut koiraa missään vaiheessa ja tuli sitten käskystä lujaa sivulleni. Tässä pallopalkka, koska seuraavaksi oli tunnari, jonka en halunnut nyt epäonnistuvan,
Huh kun mua jännitti tunnari, Aron oli meinaan melko virkeä :-) Malttoi haistella kuitenkin rivin läpi ja toi sen oikean. Jihuu! Tästä sai namipalkan.
Jatkettiin ohjattuun, jossa suunnitelman mukaan palkka merkille menosta. Meni siis kapulan vientien jälkeen merkille laukalla, mutta tiputti raville metriä ennen merkkiä. Yäk! Palkka kuitenkin, kun olin näin ajatellut, kun nyt yritti edes. Tästä jatkettiin vielä vähän hauskaa pitäen ja seuraavaksi sai lähteä lennosta merkille, nyt meni hirmu hyvin ja siitä hakemaan vasenta kapulaa, tämänkin teki tosi taitavasti, kun se tän nykyään osaa :-) Vauhdista palkka ja pallon kanssa mentiin autolle. Jäi siis kummallekin hyvä fiilis.
Tänään tehtiin myös paikalla-olot, Aron tuli viimeisenä paikalle ja oltiin reunapaikalla. Itse istumisissa ja makuissa ei huomautettavaa, mutta maa-käskyllä meni vähän vinoon maahan (näissä pitää olla jatkossa tarkka) ja istuakin tönötti jotenkin vinommassa kuin muut koirat.
Lopuksi seuraamista, jossa aluksi jouduin sanomaan, että nyt tehdään kunnolla. Aron paransi asennettaan kuin sika juoksuaan ja tehtiin monta onnistunutta pätkää hipihiljaa, lopulta varmaan minuutin seuruu ja oli aivan hiljaa. Mulla on tässä apuna namikädessä, mutta käsi on tavallaan koiran pään takana. Auttaa koiraa jotenkin keskittymään paremmin. Aron tuntui niin hyvältä :-)
Lapsetkin oli mukana treeneissä ja nehän oli jo automatkan aikana ojennettu, että ketään koiria ei saa häiritä eikä melua pidetä. Lapset siis pelasivat toinen läppärillä ja toinen puhelimella pelejä karkeilla lahjottuna ja oletin, että olivat suht hiljaa. Lapsistani ei yleensä ole yhtään kivaa lähteä koiratreeneihin, saatika osallistua niihin. Tänäänkin ne olisivat jääneet paljon mielummin kotipihaan, mutta itsestä ei tunnut oikein hyvältä jättää niitä su-iltana keskenään pariksi tunniksi kotiin, joten päädyin ottamaan ne mukaan. Aina ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia ja kuulin, että lapsien läsnäolo oli häirinnyt. Huoh, aina kaikki ei suju kuin elokuvissa, kun me ihmiset ja koirat ajattelemme asioista ja tilanteista niin eri tavalla.
Aronin treeni piti tänään sisällää vähän kokeenomaista, mutta palkkausta erityisesti noista siirtymistä.
Aloitin luoksetulolla kuten eilenkin, mutta nyt suora luoksari. Aron oli vähän korkeassa mielentilassa kun tultiin maneesiin, tää maneesi oli meille viime vuonna se vaikein treenipaikka. Joten pientä piippailua ennen kuin liike alkoi. Liikkeessä sitten käskyn kuultuaan hiljaa. Joten suora luoksetulo, jossa laukkasi ja vauhti riittävä tokoon, selvästi vähän odotteli käskyä, mutta laukkasi koko matkan,edessä istui hyvin, mutta takaa käskyllä tekikin sivu-toiminnan. Meillähän on eri käskyt kiertää takaa tai edestä sivulle ja nyt suoritti sivulle menon, mutta ei käskyn mukaisesti. Tästä mentiin sosisaalisen kehun avulla kaukojen aloituspaikkaan, kun koira istui sivulla ja oltiin valmiit aloittamaan liike, tulikin pallo. Jes sanoi Aron. Pallon jälkeen tehtiin sitten kokeenomaiset kaukot, hyvin alas, teki tosi hyvin istu-seiso-maa ja tästä vielä seisominenkin hyvin, mutta seisomisesta istumaan oli vetäissyt peppuaan ihan huolella eteenpäin. Onneksi tuo seiso-maa oli nyt niin hyvä, ettei turhaa olla sitä jumpattu ja ensi viikon tehojumpassa on tuo seisomisesta istuminen, joka on kyllä tiedossa, että tekee väärin. Mutta kaukoista mentiin ruudun lähetyspaikkaan, jossa tuli vasta pallo perusasennosta.
Pallottelun jälkeen sai mennä merkille ja ruutuun. Ruutuun menessä meinasi lähteä vähän väärään suuntaan, mutta korjasi suoraan kohti ruutua, koiran silmissä oli matkan varrella olevat tunnari sun muut kapulat ja hetken meinisi ohjautua näitä kohti. Hyvin ruudussa, mutta kun kävelin, oli peppu noussut liikkurin käskystä. Voi höh. Itse en katsonut koiraa missään vaiheessa ja tuli sitten käskystä lujaa sivulleni. Tässä pallopalkka, koska seuraavaksi oli tunnari, jonka en halunnut nyt epäonnistuvan,
Huh kun mua jännitti tunnari, Aron oli meinaan melko virkeä :-) Malttoi haistella kuitenkin rivin läpi ja toi sen oikean. Jihuu! Tästä sai namipalkan.
Jatkettiin ohjattuun, jossa suunnitelman mukaan palkka merkille menosta. Meni siis kapulan vientien jälkeen merkille laukalla, mutta tiputti raville metriä ennen merkkiä. Yäk! Palkka kuitenkin, kun olin näin ajatellut, kun nyt yritti edes. Tästä jatkettiin vielä vähän hauskaa pitäen ja seuraavaksi sai lähteä lennosta merkille, nyt meni hirmu hyvin ja siitä hakemaan vasenta kapulaa, tämänkin teki tosi taitavasti, kun se tän nykyään osaa :-) Vauhdista palkka ja pallon kanssa mentiin autolle. Jäi siis kummallekin hyvä fiilis.
Tänään tehtiin myös paikalla-olot, Aron tuli viimeisenä paikalle ja oltiin reunapaikalla. Itse istumisissa ja makuissa ei huomautettavaa, mutta maa-käskyllä meni vähän vinoon maahan (näissä pitää olla jatkossa tarkka) ja istuakin tönötti jotenkin vinommassa kuin muut koirat.
Lopuksi seuraamista, jossa aluksi jouduin sanomaan, että nyt tehdään kunnolla. Aron paransi asennettaan kuin sika juoksuaan ja tehtiin monta onnistunutta pätkää hipihiljaa, lopulta varmaan minuutin seuruu ja oli aivan hiljaa. Mulla on tässä apuna namikädessä, mutta käsi on tavallaan koiran pään takana. Auttaa koiraa jotenkin keskittymään paremmin. Aron tuntui niin hyvältä :-)
Lapsetkin oli mukana treeneissä ja nehän oli jo automatkan aikana ojennettu, että ketään koiria ei saa häiritä eikä melua pidetä. Lapset siis pelasivat toinen läppärillä ja toinen puhelimella pelejä karkeilla lahjottuna ja oletin, että olivat suht hiljaa. Lapsistani ei yleensä ole yhtään kivaa lähteä koiratreeneihin, saatika osallistua niihin. Tänäänkin ne olisivat jääneet paljon mielummin kotipihaan, mutta itsestä ei tunnut oikein hyvältä jättää niitä su-iltana keskenään pariksi tunniksi kotiin, joten päädyin ottamaan ne mukaan. Aina ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia ja kuulin, että lapsien läsnäolo oli häirinnyt. Huoh, aina kaikki ei suju kuin elokuvissa, kun me ihmiset ja koirat ajattelemme asioista ja tilanteista niin eri tavalla.
Kana-areenalla
Kävin tekemässä ensimmäisen kouluttajan keikan :-) Kana-areenalla vietti tämän kennelin kasvatit pentupäivää ja minun osuuteni oli vetää tokoaiheista juttua näille puolivuotiaille pentusille. Parin tunnin sessio hurahti kuin siivillä. Ajatuksenani oli tarjota näille pennuille joitakin ihan perustreenijuttuja, joita voi tehdä lajista riippumatta. Minulla ei ole toisten kouluttamisesta juuri minkäänlaista kokemusta, mutta hyvin on vielä muistissa oman pennun koulutus ja monet jutut, joista on ollut meillä suuresti hyötyä. Toivotaan, että nämä koirakot jotakin sitten hyötyivät tästä. Tehtiin paikalla-oloja, luoksetuloja, kohteen kiertämistä ja kontaktitreeniä. Ihania nuo pennut, mutta myös haasteellisia. Moni pentu olisi rallatellut yksin lelunsa kanssa ja yksi koirakko osasi ilmeisesti tämän ongelman vuoksi tehdä todella taitavaa kahden lelun leikkiä, missä koira ei päässyt missä kohtaan olemaan ns. johtaja tuossa hommassa. Lisäksi luoksetuloissa pari pentua huusi kurkku suorana ohjaajan perään, tässä piti olla tarkkana, ettei tuota vahvisteta, vähennettiin ohjaajan ja koiran etäisyyttä ja kutsuttiin pennun ollessa hiljaa. Yksi näistä pennuista teki jo alokasluokan luoksetulon, näytti hyvin pätevältä.
Koulutuskeikan jälkeen alkoi oma treeniaika, johon Anna ajoi seuraksi kera Nellin ja Pipsan. Anna on niin parasta treeniseuraa.
Aron teki ensin kisamaisen osuuden, liikkeinä luoksetulo, kaukot ja tunnari kisamaisesti. Ei olla tehty kokonaisia liikkeitä aikohin ja huomasin, että niitä pitää tehdä kyllä säännöllisemmin. Ensin luoksetulo, jossa Aron ei tullut hyvällä vauhdilla stoppiin, ennakoi selvästi ja annoin mennä sen vähän yli ekan merkin, ennen kuin annoin käskyn, parani loppukohti ja maasta eteenistumaan oli paras, tässä laukkasi.
Sitten jatkettiin kaukoihin, jostain syystä kyttäsi tässä luoksetulon merkkejä ja perusasentoa oli vaikea saada suoraksi, liike alkoi ja jäi sitten vinoon maahan makaamaan. Itse kaukot oli minun mielestä hyvät, teki just niinkuin ollaan nyt koko viikko hinkattu, kaikki vaihdot ok. Tämän jälkeen jatkettiin tunnariin. En tiedä pettyikö Aron näiden kaukojen jälkeen siihen, että tuli vain sosiaalinen palkka (tein aika rauhauhallisen sellaisen) sillä hyvän perusasennon ottaminen tuotti vaikeuksia, jotakin häröilyä oli. Tästä lähti kapularivistölle hyvin ja näytti tekevän hyvin töitä, haisteli koko rivin ensin ja takaisin tullessa nappasi väärän, sen oman viereisen. Voi höh. Kapulan luovutuksen jälkeen pähkäilin hetken, että pitääkö nyt palkata ja Anna sanoi, että olinhan etukäteen päättänyt palkata tästä, koska koira kuitenkin yritti ja kisainen treeni alla. Koira sai siis pallon. Tämän jälkeen tehtiin uusi tunnari vähän eri suunnasta uudestaan ja nyt onnistui. Mitä tästä siis opimme? Palkattomuutta pitänee harjoitella joka viikko, ettei koiran tarvitse pettyä. Anna myös sanoi, että kaikki meidän perusasennot olivat olleet aloituksissa vinoja, hyvä kun huomasi, sillä itse en huomannut. Selkeämmin on siis vaan treenattava, onneksi meillä on tulevan talven treeniporukat sovittuna ja tänään jatketaan illalla maneesilla, kun mennään tänä syksynä ensimmäistä kertaa Tavesin maneesiporukan treeneihin.
No tokoilut jatkui Kana-areenalla. Aron jatkoi seuraamisella, tässä oli aluksi hakemista, Aronin ääntelyä oli vaikea kuunnella, kun Nelli ja Pipsa piippasivat myös, eli kuka piippaa? Namiavulla päästiin seuraamisessa alkuun ja saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi. Sitten leviteltiin leluja, merkkejä sun muuta ja olipas vaikeeta. Kun Aronin kontakti tippuu, on sen tosi vaikea nostaa silmänsä pois esim. ihanasta eteenmenopallosta. Mutta kun se pitää tämän jälkeen kontaktia, se ei sitä enää tiputtanut. Taas tehtiin paljon hyviä pätkiä seuruuta. Anna ja Nelli myös häiriköivät lisää leikkimmällä siinä vieressä meidän leluilla.
Lopuksi agilityä. Mielessäni oli, että haluan tehdä sitä kolmen hypyn treeniä, missä oma linja on suoraan eteenpäin ja koira lähetetään siinä sivulla hypylle, vedetään välistä ja taas hypylle jne. Ja kun se niin himputin vaikeeta. Anna näki vaikeuteni ja tein treeniä Nellillä, Pipsalla ja Aronilla. Kun tuli paljon toistoja, sain vähän siitä kiinni, miten nopeasti mun pitää juosta ja toimia. Aronin kanssa mun käskyt on koko ajan myöhässä eikä se anna niitä anteeksi niinkuin osaavat koirat Nelli ja Pipsa. Anna sanoi, että Aron myös sikailee, se ei halua kääntyä ohjaukseni mukaan vaan vähän jyrää omaa reittiään. Miljonan toiston jälkeen alkoi toimia ja Aronin kääntyi. Tätä lisää. Lopuksi katsottiin puomin kontaktia, Aron jää hyvin kontaktille vaikka juoksen itse eteenpäin, mutta se oli vaikeaa, että tulen itse hitaasti perässä, siinä tilanteessa 2on-off kontaktin tekeminen ei vielä suju.
Kaiken kaikkiaan aika kanalassa meni ihan vauhdilla, mulla olis ollut vielä niin paljon treenattavaa.....Kiitos Anna kaikesta!
Koulutuskeikan jälkeen alkoi oma treeniaika, johon Anna ajoi seuraksi kera Nellin ja Pipsan. Anna on niin parasta treeniseuraa.
Aron teki ensin kisamaisen osuuden, liikkeinä luoksetulo, kaukot ja tunnari kisamaisesti. Ei olla tehty kokonaisia liikkeitä aikohin ja huomasin, että niitä pitää tehdä kyllä säännöllisemmin. Ensin luoksetulo, jossa Aron ei tullut hyvällä vauhdilla stoppiin, ennakoi selvästi ja annoin mennä sen vähän yli ekan merkin, ennen kuin annoin käskyn, parani loppukohti ja maasta eteenistumaan oli paras, tässä laukkasi.
Sitten jatkettiin kaukoihin, jostain syystä kyttäsi tässä luoksetulon merkkejä ja perusasentoa oli vaikea saada suoraksi, liike alkoi ja jäi sitten vinoon maahan makaamaan. Itse kaukot oli minun mielestä hyvät, teki just niinkuin ollaan nyt koko viikko hinkattu, kaikki vaihdot ok. Tämän jälkeen jatkettiin tunnariin. En tiedä pettyikö Aron näiden kaukojen jälkeen siihen, että tuli vain sosiaalinen palkka (tein aika rauhauhallisen sellaisen) sillä hyvän perusasennon ottaminen tuotti vaikeuksia, jotakin häröilyä oli. Tästä lähti kapularivistölle hyvin ja näytti tekevän hyvin töitä, haisteli koko rivin ensin ja takaisin tullessa nappasi väärän, sen oman viereisen. Voi höh. Kapulan luovutuksen jälkeen pähkäilin hetken, että pitääkö nyt palkata ja Anna sanoi, että olinhan etukäteen päättänyt palkata tästä, koska koira kuitenkin yritti ja kisainen treeni alla. Koira sai siis pallon. Tämän jälkeen tehtiin uusi tunnari vähän eri suunnasta uudestaan ja nyt onnistui. Mitä tästä siis opimme? Palkattomuutta pitänee harjoitella joka viikko, ettei koiran tarvitse pettyä. Anna myös sanoi, että kaikki meidän perusasennot olivat olleet aloituksissa vinoja, hyvä kun huomasi, sillä itse en huomannut. Selkeämmin on siis vaan treenattava, onneksi meillä on tulevan talven treeniporukat sovittuna ja tänään jatketaan illalla maneesilla, kun mennään tänä syksynä ensimmäistä kertaa Tavesin maneesiporukan treeneihin.
No tokoilut jatkui Kana-areenalla. Aron jatkoi seuraamisella, tässä oli aluksi hakemista, Aronin ääntelyä oli vaikea kuunnella, kun Nelli ja Pipsa piippasivat myös, eli kuka piippaa? Namiavulla päästiin seuraamisessa alkuun ja saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi. Sitten leviteltiin leluja, merkkejä sun muuta ja olipas vaikeeta. Kun Aronin kontakti tippuu, on sen tosi vaikea nostaa silmänsä pois esim. ihanasta eteenmenopallosta. Mutta kun se pitää tämän jälkeen kontaktia, se ei sitä enää tiputtanut. Taas tehtiin paljon hyviä pätkiä seuruuta. Anna ja Nelli myös häiriköivät lisää leikkimmällä siinä vieressä meidän leluilla.
Lopuksi agilityä. Mielessäni oli, että haluan tehdä sitä kolmen hypyn treeniä, missä oma linja on suoraan eteenpäin ja koira lähetetään siinä sivulla hypylle, vedetään välistä ja taas hypylle jne. Ja kun se niin himputin vaikeeta. Anna näki vaikeuteni ja tein treeniä Nellillä, Pipsalla ja Aronilla. Kun tuli paljon toistoja, sain vähän siitä kiinni, miten nopeasti mun pitää juosta ja toimia. Aronin kanssa mun käskyt on koko ajan myöhässä eikä se anna niitä anteeksi niinkuin osaavat koirat Nelli ja Pipsa. Anna sanoi, että Aron myös sikailee, se ei halua kääntyä ohjaukseni mukaan vaan vähän jyrää omaa reittiään. Miljonan toiston jälkeen alkoi toimia ja Aronin kääntyi. Tätä lisää. Lopuksi katsottiin puomin kontaktia, Aron jää hyvin kontaktille vaikka juoksen itse eteenpäin, mutta se oli vaikeaa, että tulen itse hitaasti perässä, siinä tilanteessa 2on-off kontaktin tekeminen ei vielä suju.
Kaiken kaikkiaan aika kanalassa meni ihan vauhdilla, mulla olis ollut vielä niin paljon treenattavaa.....Kiitos Anna kaikesta!
perjantai 11. marraskuuta 2011
Paluuta arkeen
Tämän viikon päivät ovat menneet kuin sumussa, sellaista kai ulkonakin on.
Jokapäivä on käyty hyvillä lenkeillä, mutta ehtiäkseen ennen pimeää, on mentävä samantien kun töistä pääsee. Tänään näin Varsamäen metsässä pari hirveä, onneksi menivät melko kaukana meitä karkuun ja onneksi Aron ei nähnyt niitä. Lähtisi ihan varmaan hirvijahtiin.
Kotisisätreenejä ollaan tehty joka päivä. Tämän viikon 30 sekunnin asentotreenissä istumisasento alkaa johtaa, maa 9, istu 12, seiso 10. Istumista onkin tehty nyt eniten.
Kaukokäskyissä tekniikka alkaa vakiintua, ollaan tehty paljon seiso-maa jumppaa ja paljon sarjaa istu-etu-maa. Tsekataan tätä huomenna kana-areenalla, että miltä se näyttää.
Ja koska kaikilla borcercollieilla pitäisi olla oma lammas, sai Aron sellaisen Tartosta
Jokapäivä on käyty hyvillä lenkeillä, mutta ehtiäkseen ennen pimeää, on mentävä samantien kun töistä pääsee. Tänään näin Varsamäen metsässä pari hirveä, onneksi menivät melko kaukana meitä karkuun ja onneksi Aron ei nähnyt niitä. Lähtisi ihan varmaan hirvijahtiin.
Kotisisätreenejä ollaan tehty joka päivä. Tämän viikon 30 sekunnin asentotreenissä istumisasento alkaa johtaa, maa 9, istu 12, seiso 10. Istumista onkin tehty nyt eniten.
Kaukokäskyissä tekniikka alkaa vakiintua, ollaan tehty paljon seiso-maa jumppaa ja paljon sarjaa istu-etu-maa. Tsekataan tätä huomenna kana-areenalla, että miltä se näyttää.
Ja koska kaikilla borcercollieilla pitäisi olla oma lammas, sai Aron sellaisen Tartosta
tiistai 8. marraskuuta 2011
Terkkuja Tartosta!
Tere!
Perjantaina lähdimme syyslomalle. Suuntana oli Tarton kv-näyttely, jossa oli itseasiassa kaksi näyttelyä tarjolla. Eli yhdellä iskulla kaksi kertaa näyttely-elämystä. Matkassa mukana minulla oli Jimmy-partis, joka lähti esiintymään veteraanikehiin ja Aron, joka nyt vaan kaipaa yleistä matkailu/ näyttelykokemusta. Seuruuemme sisälsi kaksi autoa, joista toisessa matkasi Jimmy, Jimmyn kasvattaja Katja, tämän mali-narttu Gini, Katjan kaveri Katja ja tämän karkeakarvainen holsku Risa. Minä nautin matkasta Annan farmari-Audissa, kyydissä Aron, Pipsa ja Nelli.
Meille oli etukäteen varattu kiva majoittumispaikka läheltä Tarttoa. Majapaikka sijaitsi Tarton maaseudulla ja pihapiirissä/ laitumilla oli paljon muita eläimiä. Majatalon emännällä oli itsellään bordercollie ja hän ihmetteli kovasti meidän koiria, että kuinka saamme pitää niitä, jos meillä ei ole omia lampaita. Emäntä kertoi myös, että ympäristössä on susia, jotka ovat heiltä vieneet joskus lampaita, joten kaikki eläimet otettiin yöksi sisään. Ja koska pimeä tulee Eestissä ihan yhtä aikaisin kuin meillä, oltiin iltaisin ja aamuisin ihan säkkipimeässä paikassa, kun ei katuvaloja ollut missään.
Majapaikan suihkut olivat hiukan haasteellisia. Meillä oli siis huoneessa suihku, joka toimii hyvin ihmiselle, vesi tulee yhdestä suuttimesta katosta. Ja siinä pitäisi pestä koiran tassut, mahanalus ja parta, joiden pitää hohtaa valkoisina näyttelypaikalla, koko koiraa ei ole tarkoitus kastella. Toisin sanoen näyttelypartacollien omistajan painajainen. Hätä keinot keksii ja löysin kastelukannun, sen avulla hitaasti ja hartaasti koirieni valkoiset osat ehkä vähän valkeni. Katjat vietti aikaa yöllä nukkumalla, meitsi lotraili kastelukannun kanssa....
Meidän majapaikka:
Majapaikan pihaa
Ja laidunnäkymää
Itse näyttelypaikalle piti startata lauantaina jo klo 8, koska seurueestamme Gini ja Risa olivat kehissä heti aamusta.
Ja niin taas mennään
Bordercolliet ja partacolliet olivat vasta iltapäivästä, joten vietimme aikaa sitten tutkimalla näyttelypaikan myyntikojuja jne. Ja kun meidän kehäosuus alkoi,oli se sitten aika vauhdikasta. Annan Nelli-japsi oli täsmälleen samaan aikaan kehässä kuin bordercolliet, vieläpä molempina päivinä ja japsikehä oli ihan eri hallissa. Sipsipussipalkalla suostuin esittämään siis Pipsan kehässä omieni lisäksi. Ja koska urosbordercolliet ja nartut ja veteraanipartacolliet olivat ihan peräkkäin, juoksin kehässä kolmen koiran kanssa ja Katjat toimivat apukäsinä kun vaihdettiin lennossa koiria.
Näyttääkö tää nyt hyvältä?
Lauantaina tuomarina oli Israelilainen Myrna Siboleth ja Aronin lopullinen tulos oli ERI1 PU2 vara-CACIB. Sunnuntaina Espanjan Josefina Gomez Toldra arvosteli samat koirat kuin la ja tulos oli ERI1 PU2 SERT vara-CACIB. Valioluokassa esiintynyt Borderiinan Elävä Legenda vei ansaitun voiton kumpanakin päivänä, mutta ehkä meille jäi käyttöön sitten sunnuntain osalta tuo cacib.
Pipsa oli vähän ihmeissään kanssani kehässä, mutta täysin treenaamatta Pipsakin pärjäsi ihan mukavasti, varsinkin kun tämä neiti oli tiputtanut turkkinsa juuri hetki sitten. Pipsan viikonlopun tulokset: ERI1 PN3/ERI1 PN2 vara-CACIB.
Japanin pystykorva Nelli vakuutti suomalaisen tuomarin Tapio Eerolan sunnuntaina ja sai sertin, oli rodussaan vsp ja keräsi tällä Eestin muotovalion arvon. Nellillä on monen muun maan valion arvo ennestään, joten yksi maa tittelirimpsuun lisää. Ei siis ihan turha reissu Nellille.
Sitten oli Jimmyn vuoro. Ainoana veteraanipartiksena saimme esiintyä ja molempien päivien tuomarit olivat ihmeissään näin vanhasta koirasta. Arvostelutkin olivat mukavaa luettavaa, joissa kerrottiin, että on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa ja liikkuu hyvin. Jimmyhän on maailman reippain matkaaja eikä ollut moksiskaan suosiota. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että ansaitsee rop-veteraanin arvon. Näitä rop-veteraanikortteja tarvitaan 3 kpl tullakseen Eestin veteraanivalioksi ja koska Jimmyllä oli yksi kortti jo kesän reissulta, sai Jimmy vielä vanhoilla päivillään Eestin veteraanivalion arvon.
Arvokkaasti edustettiin sitten partacollieita veteraanien ryhmäkehässä. Lauantaina koiria oli varmasti yli 20 kpl, joista pääsimme 8 parhaan joukkoon, valitettavasti ei oltu sitten enää 4 parhaan joukossa. Varmasti Jimmy oli kuitenkin porukan vanhin.
Itse näyttelypaikalla tunnelma oli mukava. Paikalla oli suurimmaksi osaksi suomalaisia, vähän tyhmää kisailla suomalaisten koirien kanssa Tartossa saakka. Meidän seurueemme esiintyi kehissä niin, että lauantaina oltiin siis paikalla aamu yhdeksästä eteenpäin ja ryhmäkehissä esiintyivät Risa ja Gini vielä illallaklo kuuden jälkeen. Eestissä voi kilpailla myös parikilpailussa ja suomalainen Nina Brusin sijoittui näyttävällä partisparillaan muistaakseni kolmanneksi lauantaina.
Näyttelutouhun välissä ehdittiin Annan kanssa ulkoilla ja kovin suurilla nurmialueilla koirat saivat hyvää liikuntaa. Sunnuntaina meillä oli hyvää aikaa päivällä, joten ajeltiin Annan kanssa Tarton keskustaan ja ehdittiin parin tunnin ajan pyöriä kauppakeskuksissa tehden ostoksia. Ruoka ja juomahan tuolla oli halpaa, juustot ja makkarat nam, joten tuli kyllä herkuteltua ja nautiskeltua vaikka mitä. Harmi, että meidän majapaikasta ei päästy nauttimaan liikaa, sillä oli aina jo pilkko pimeää kun palattiin nukkumaan ja aina aamuhämärää kun sieltä lähdettiin.
Anna ja koirat
Kotiinlähtöaamuna
Maanantaina kun piti kiirettä, ehdin tehdä Aronille yhden jäljen majapaikan metsään. Meidän piti olla yhdeksän aikaan jo matkaamassa kohti Tallinnaa ja kun aamu valkeni noin klo 7, ei aikaa treenaamiseen juuri ollut. Aron sai siis ajaa 1½ tuntia vanhan jäljen, jossa oli 5 keppiä, kävelin sitä ehkä 10 min, ettei kovin pitkäkään. Jälki eestin maaperällä ei tuottanut tuskaa, paitsi minulle, joka yritti jarruttaa Aronin menoa. Aron oli sitä mieltä, että jälki jihaa, laitetaan kaasu pohjaan. Meinas ihan mennä hermo ja kaksi keppiä jäi ilmaisematta tuon suuren innokkuuden takia. Onneksi koiran jäljestys tasaantui loppua kohti ja viimeinen pätkä oli jo ihan asiallista. Metsää olis ollut vaikka kuinka paljon, joten harmi kun ei ehditty enempää.
Ihana syysloma reissu meillä oli, laivamatkat sujui taxfreessä ja koirat nukkuivat autoissa. Annan kanssa tuli höpöteltyä viikonlopun aikana yhtä ja toista, mutta päädyttiin siihen, että lomailu ja koiraharrastus yhdistetään kyllä uudestaankin.
Perjantaina lähdimme syyslomalle. Suuntana oli Tarton kv-näyttely, jossa oli itseasiassa kaksi näyttelyä tarjolla. Eli yhdellä iskulla kaksi kertaa näyttely-elämystä. Matkassa mukana minulla oli Jimmy-partis, joka lähti esiintymään veteraanikehiin ja Aron, joka nyt vaan kaipaa yleistä matkailu/ näyttelykokemusta. Seuruuemme sisälsi kaksi autoa, joista toisessa matkasi Jimmy, Jimmyn kasvattaja Katja, tämän mali-narttu Gini, Katjan kaveri Katja ja tämän karkeakarvainen holsku Risa. Minä nautin matkasta Annan farmari-Audissa, kyydissä Aron, Pipsa ja Nelli.
Meille oli etukäteen varattu kiva majoittumispaikka läheltä Tarttoa. Majapaikka sijaitsi Tarton maaseudulla ja pihapiirissä/ laitumilla oli paljon muita eläimiä. Majatalon emännällä oli itsellään bordercollie ja hän ihmetteli kovasti meidän koiria, että kuinka saamme pitää niitä, jos meillä ei ole omia lampaita. Emäntä kertoi myös, että ympäristössä on susia, jotka ovat heiltä vieneet joskus lampaita, joten kaikki eläimet otettiin yöksi sisään. Ja koska pimeä tulee Eestissä ihan yhtä aikaisin kuin meillä, oltiin iltaisin ja aamuisin ihan säkkipimeässä paikassa, kun ei katuvaloja ollut missään.
Majapaikan suihkut olivat hiukan haasteellisia. Meillä oli siis huoneessa suihku, joka toimii hyvin ihmiselle, vesi tulee yhdestä suuttimesta katosta. Ja siinä pitäisi pestä koiran tassut, mahanalus ja parta, joiden pitää hohtaa valkoisina näyttelypaikalla, koko koiraa ei ole tarkoitus kastella. Toisin sanoen näyttelypartacollien omistajan painajainen. Hätä keinot keksii ja löysin kastelukannun, sen avulla hitaasti ja hartaasti koirieni valkoiset osat ehkä vähän valkeni. Katjat vietti aikaa yöllä nukkumalla, meitsi lotraili kastelukannun kanssa....
Meidän majapaikka:
Majapaikan pihaa
Ja laidunnäkymää
Itse näyttelypaikalle piti startata lauantaina jo klo 8, koska seurueestamme Gini ja Risa olivat kehissä heti aamusta.
Ja niin taas mennään
Bordercolliet ja partacolliet olivat vasta iltapäivästä, joten vietimme aikaa sitten tutkimalla näyttelypaikan myyntikojuja jne. Ja kun meidän kehäosuus alkoi,oli se sitten aika vauhdikasta. Annan Nelli-japsi oli täsmälleen samaan aikaan kehässä kuin bordercolliet, vieläpä molempina päivinä ja japsikehä oli ihan eri hallissa. Sipsipussipalkalla suostuin esittämään siis Pipsan kehässä omieni lisäksi. Ja koska urosbordercolliet ja nartut ja veteraanipartacolliet olivat ihan peräkkäin, juoksin kehässä kolmen koiran kanssa ja Katjat toimivat apukäsinä kun vaihdettiin lennossa koiria.
Näyttääkö tää nyt hyvältä?
Lauantaina tuomarina oli Israelilainen Myrna Siboleth ja Aronin lopullinen tulos oli ERI1 PU2 vara-CACIB. Sunnuntaina Espanjan Josefina Gomez Toldra arvosteli samat koirat kuin la ja tulos oli ERI1 PU2 SERT vara-CACIB. Valioluokassa esiintynyt Borderiinan Elävä Legenda vei ansaitun voiton kumpanakin päivänä, mutta ehkä meille jäi käyttöön sitten sunnuntain osalta tuo cacib.
Pipsa oli vähän ihmeissään kanssani kehässä, mutta täysin treenaamatta Pipsakin pärjäsi ihan mukavasti, varsinkin kun tämä neiti oli tiputtanut turkkinsa juuri hetki sitten. Pipsan viikonlopun tulokset: ERI1 PN3/ERI1 PN2 vara-CACIB.
Japanin pystykorva Nelli vakuutti suomalaisen tuomarin Tapio Eerolan sunnuntaina ja sai sertin, oli rodussaan vsp ja keräsi tällä Eestin muotovalion arvon. Nellillä on monen muun maan valion arvo ennestään, joten yksi maa tittelirimpsuun lisää. Ei siis ihan turha reissu Nellille.
Sitten oli Jimmyn vuoro. Ainoana veteraanipartiksena saimme esiintyä ja molempien päivien tuomarit olivat ihmeissään näin vanhasta koirasta. Arvostelutkin olivat mukavaa luettavaa, joissa kerrottiin, että on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa ja liikkuu hyvin. Jimmyhän on maailman reippain matkaaja eikä ollut moksiskaan suosiota. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että ansaitsee rop-veteraanin arvon. Näitä rop-veteraanikortteja tarvitaan 3 kpl tullakseen Eestin veteraanivalioksi ja koska Jimmyllä oli yksi kortti jo kesän reissulta, sai Jimmy vielä vanhoilla päivillään Eestin veteraanivalion arvon.
Arvokkaasti edustettiin sitten partacollieita veteraanien ryhmäkehässä. Lauantaina koiria oli varmasti yli 20 kpl, joista pääsimme 8 parhaan joukkoon, valitettavasti ei oltu sitten enää 4 parhaan joukossa. Varmasti Jimmy oli kuitenkin porukan vanhin.
Itse näyttelypaikalla tunnelma oli mukava. Paikalla oli suurimmaksi osaksi suomalaisia, vähän tyhmää kisailla suomalaisten koirien kanssa Tartossa saakka. Meidän seurueemme esiintyi kehissä niin, että lauantaina oltiin siis paikalla aamu yhdeksästä eteenpäin ja ryhmäkehissä esiintyivät Risa ja Gini vielä illallaklo kuuden jälkeen. Eestissä voi kilpailla myös parikilpailussa ja suomalainen Nina Brusin sijoittui näyttävällä partisparillaan muistaakseni kolmanneksi lauantaina.
Näyttelutouhun välissä ehdittiin Annan kanssa ulkoilla ja kovin suurilla nurmialueilla koirat saivat hyvää liikuntaa. Sunnuntaina meillä oli hyvää aikaa päivällä, joten ajeltiin Annan kanssa Tarton keskustaan ja ehdittiin parin tunnin ajan pyöriä kauppakeskuksissa tehden ostoksia. Ruoka ja juomahan tuolla oli halpaa, juustot ja makkarat nam, joten tuli kyllä herkuteltua ja nautiskeltua vaikka mitä. Harmi, että meidän majapaikasta ei päästy nauttimaan liikaa, sillä oli aina jo pilkko pimeää kun palattiin nukkumaan ja aina aamuhämärää kun sieltä lähdettiin.
Anna ja koirat
Kotiinlähtöaamuna
Maanantaina kun piti kiirettä, ehdin tehdä Aronille yhden jäljen majapaikan metsään. Meidän piti olla yhdeksän aikaan jo matkaamassa kohti Tallinnaa ja kun aamu valkeni noin klo 7, ei aikaa treenaamiseen juuri ollut. Aron sai siis ajaa 1½ tuntia vanhan jäljen, jossa oli 5 keppiä, kävelin sitä ehkä 10 min, ettei kovin pitkäkään. Jälki eestin maaperällä ei tuottanut tuskaa, paitsi minulle, joka yritti jarruttaa Aronin menoa. Aron oli sitä mieltä, että jälki jihaa, laitetaan kaasu pohjaan. Meinas ihan mennä hermo ja kaksi keppiä jäi ilmaisematta tuon suuren innokkuuden takia. Onneksi koiran jäljestys tasaantui loppua kohti ja viimeinen pätkä oli jo ihan asiallista. Metsää olis ollut vaikka kuinka paljon, joten harmi kun ei ehditty enempää.
Ihana syysloma reissu meillä oli, laivamatkat sujui taxfreessä ja koirat nukkuivat autoissa. Annan kanssa tuli höpöteltyä viikonlopun aikana yhtä ja toista, mutta päädyttiin siihen, että lomailu ja koiraharrastus yhdistetään kyllä uudestaankin.
Torstain agit
Viime torstaista on jo aikaa, mutta kirjailen pikaisesti mitä tehtiin. Meillä oli nyt 5 erilaista tehtävää ja 5 koiraa teki kentällä tehtäviä samaanaikaan. Yllättävän hyvin sujui ja Aron keskittyi tehtäviinsä täysillä.
Tehtävä 1
Kolme hyppyestettä niin, että sai harjoitella meille perusvaikeeta harjoitusta, jossa minä juoksen suoraan eteenpäin ja vedän koiran aina esteen välissä mukaani lähettääkseni sen seuraavalle hypylle. Monta sähellystä tehtiin, mutta lopuksi saatiin Aronin kanssa jo kiinni tästä harjoituksesta.
Tehtävä 2
Esteerotteluharjoitus, jossa pari hyppyä, näistä putkeen, putkesta hyppy ja sitten puomille, putken suut olivat hevosenkenkämuodossa puomin ylösmenokontaktin suulla. Paras oppi tässä oli, että koiralle on kerrottava jo monta laukka-askelta ennen kumpi este suoritetaan, jos estekäsky myöhästyy, lukitsee Aron jommankumman putken suun ja menee sinne. Saatiin tässä onnistumisia, myös loppukontaktille Aron jäi hyvin.
Tehtävä 3
Hyppy-pituus ja pöytä. Ei oltukaan koskaan harjoiteltu pöytä-estettä, joten hyvä että tuli nyt harjoiteltua. Lisäksi tällä suoralla tuli kivasti vauhtia, joten koiran piti olla tarkka, ettei lennä pöydästä yli. Aron jarrutti siihen kyllä hyvin.
Tehtävä 4
Keinu erillisenä esteenä, tämä sujuu Aronilta jo melko kivasti.
Tehtävä 5
Mikä ihme se oli, ei pysty muistaan :-)
Lopuksi tehtiin pieni motivaation nostatustreeni, 5 hypyn suora, josta käännettiin putkeen ja tultiin takaisin. Tällä saatiin koiriin vähän vauhdin ja onnistumisen tunnetta, ohjaajasta puhumattakaan. Hyppysuoran alkuun jätettiin lelu ja hienosti Aron irtosi hyppelemään loppusuoralla kohti lelua, tehtiin nollarata :-)
Tehtävä 1
Kolme hyppyestettä niin, että sai harjoitella meille perusvaikeeta harjoitusta, jossa minä juoksen suoraan eteenpäin ja vedän koiran aina esteen välissä mukaani lähettääkseni sen seuraavalle hypylle. Monta sähellystä tehtiin, mutta lopuksi saatiin Aronin kanssa jo kiinni tästä harjoituksesta.
Tehtävä 2
Esteerotteluharjoitus, jossa pari hyppyä, näistä putkeen, putkesta hyppy ja sitten puomille, putken suut olivat hevosenkenkämuodossa puomin ylösmenokontaktin suulla. Paras oppi tässä oli, että koiralle on kerrottava jo monta laukka-askelta ennen kumpi este suoritetaan, jos estekäsky myöhästyy, lukitsee Aron jommankumman putken suun ja menee sinne. Saatiin tässä onnistumisia, myös loppukontaktille Aron jäi hyvin.
Tehtävä 3
Hyppy-pituus ja pöytä. Ei oltukaan koskaan harjoiteltu pöytä-estettä, joten hyvä että tuli nyt harjoiteltua. Lisäksi tällä suoralla tuli kivasti vauhtia, joten koiran piti olla tarkka, ettei lennä pöydästä yli. Aron jarrutti siihen kyllä hyvin.
Tehtävä 4
Keinu erillisenä esteenä, tämä sujuu Aronilta jo melko kivasti.
Tehtävä 5
Mikä ihme se oli, ei pysty muistaan :-)
Lopuksi tehtiin pieni motivaation nostatustreeni, 5 hypyn suora, josta käännettiin putkeen ja tultiin takaisin. Tällä saatiin koiriin vähän vauhdin ja onnistumisen tunnetta, ohjaajasta puhumattakaan. Hyppysuoran alkuun jätettiin lelu ja hienosti Aron irtosi hyppelemään loppusuoralla kohti lelua, tehtiin nollarata :-)
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Tämän viikon projekteja
Mouhijärven tokopäivästä tuli mukaan monta juttua, jotka ovat nyt treeniohjelmassa tällä viikolla.
Maanantaina tein jäävien asentojen testin. Siinä siis mitataan 30 sek aikaa ja yritetään saada mahd.monta asentoa tehtyä tuohon aikaan. Tarkoitus on, että kun koira ottaa ensimmäisen asennon jälkeen namia suuhunsa sanotaan samaan aikaan jo uusi käsky. Ja kun koira tekee oikean asennon käskyn kuultuaan naks ja namin heitto niin, että koiran on liikuttava asennosta saadakseen namin ja tehdäkseen asennon uudestaan. Mitä paremmin käsky on hallussa, se nopeammin koira homman suorittaa. Joten Aronin pohjaluvut eri asennoissa olivat maahanmeno 12, seisominen 8 ja istuminen 5. Tuo istuminen parani jo huomattavasti kakkoskierroksella, oli 11 istumista, ekalla kierroksella teki monta kertaa maahanmenon istu-käskyn kuultuaan. Eli eipä tarvitse ihmetellä, miksi tekee kisatilanteessa istumisen sijaan maahanmenon, kun tuo maa-käsky on vahvin.
Kaukokäskyjumppaa on tehty joka ilta ja paljon. Eritystarkastelun alla on kohta, missä Aron menee seisomisesta maahan. Tekee sen jotenkin vinoon. Joten erikseeen paljon seiso-maa-seiso jumppaa, niin ettei tassukaan liiku. Sitten huomasin, että tilanne on kokonaisessa sarjassa ihan eri, koska meillä setti istu-seiso-maa tapahtuu niin, että kun koira istumisesta siirtyy seisomaan, se liikuttaa vaan etupäätään, tässä etupää ei tule kovin pitkälle, koira seisoo siis aika tassut supussa, tästä maahanmeno ei olekaan enää liikeradoiltaan puhdas. Joten laajempi liike tuohon istumasta seisomaan, jolloin maahanmenon voi tehdä tassuja liikuttamatta. En tiedä tajusiko kukaan....
Suoraman kentällä treenailin tänään mm. ohjattua. Oli kiva huomata, että tänään kaikki merkillemenot on ihan kivoja. Laitoin kapulat ihan lähelle merkkiä, mutta ne eivät haitanneet, sillä Aronin itseluottamus merkille menoon on selvästi parantunut. Tein myös harjoitusta, missä heitin kapulan niin kuin aloittaisin noudon, mutta annan merkkikäskyn, Aron ei mennyt halpaan eikä siis lähtenyt kapulan perään vaan teki merkin niinkuin pitää. Sitten heitin uudestaan kapulan ja hae-käskyllä haki kapulan niin kuin pitikin. Eli varsinaisen hyvin meni. Lisäksi tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä hakien ensin vasemman, meni hyvin ja tämän perään uudestaan merkille ja haki oikean. Näyttää hyvin varmalta nuo suunnat merkiltä tällä hetkellä. Kyllähän niiden kanssa paljon tuskailin elo-syyskuussa, joten ihanaa, että johonkin saadaan varmuutta.
Seuraamista on tehty myös. Kotipihassa Aron on hiljainen. Nyt Suoraman kentällä vähän ihan aluksi yritti piipata, mutta autoin namiavulla ja lopuksi tehtiin pitkiä pätkiä hiljaa ilman namiapua.
Luoksetuloa treenailtiin tolpan kierrolla, stoppi hyvin mutta maahanmenokäskyllä stoppasi tässäkin. No stoppi siis vahvempi näistä kahdesta.
Että kaikenlaista treenaillaan. Jännitys tiivistyy täällä kotona, sillä perjantaina meidän pitäisi lähteä sitten maailmalle. Anna kera koirien, Jimmyn kasvattaja Katja kera kaverinsa Katjan kanssa lähdemme Tarttoon. Näyttelymenestystä tuskin tulee, mutta ehkä kokemusta. Aronin häntä sopisi paremmin karjalankarhukoirakehiin ja Jimmy lähentelee jo 12-ikävuoden pintaa, joten sen liikkeet eivät enää ole niin sulavat. Odotan kuitenkin erityisesti ihanaa syyslomaa, tuleekohan lapsia kova ikävä? Mutta pidetään peukkuja pystyssä, ettei kasvattajien ainakaan tarvitsisi meitä hävetä. Anna on jo nyt ohjeistettu tekemään pari jälkeä Aronille, sillä googlen kautta katselin, että meidän majoituksen edustalla on paljon hyvää metsää. Varmasti hyvää kokemusta tehdä jälki ihan vieraalla maaperällä.
Maanantaina tein jäävien asentojen testin. Siinä siis mitataan 30 sek aikaa ja yritetään saada mahd.monta asentoa tehtyä tuohon aikaan. Tarkoitus on, että kun koira ottaa ensimmäisen asennon jälkeen namia suuhunsa sanotaan samaan aikaan jo uusi käsky. Ja kun koira tekee oikean asennon käskyn kuultuaan naks ja namin heitto niin, että koiran on liikuttava asennosta saadakseen namin ja tehdäkseen asennon uudestaan. Mitä paremmin käsky on hallussa, se nopeammin koira homman suorittaa. Joten Aronin pohjaluvut eri asennoissa olivat maahanmeno 12, seisominen 8 ja istuminen 5. Tuo istuminen parani jo huomattavasti kakkoskierroksella, oli 11 istumista, ekalla kierroksella teki monta kertaa maahanmenon istu-käskyn kuultuaan. Eli eipä tarvitse ihmetellä, miksi tekee kisatilanteessa istumisen sijaan maahanmenon, kun tuo maa-käsky on vahvin.
Kaukokäskyjumppaa on tehty joka ilta ja paljon. Eritystarkastelun alla on kohta, missä Aron menee seisomisesta maahan. Tekee sen jotenkin vinoon. Joten erikseeen paljon seiso-maa-seiso jumppaa, niin ettei tassukaan liiku. Sitten huomasin, että tilanne on kokonaisessa sarjassa ihan eri, koska meillä setti istu-seiso-maa tapahtuu niin, että kun koira istumisesta siirtyy seisomaan, se liikuttaa vaan etupäätään, tässä etupää ei tule kovin pitkälle, koira seisoo siis aika tassut supussa, tästä maahanmeno ei olekaan enää liikeradoiltaan puhdas. Joten laajempi liike tuohon istumasta seisomaan, jolloin maahanmenon voi tehdä tassuja liikuttamatta. En tiedä tajusiko kukaan....
Suoraman kentällä treenailin tänään mm. ohjattua. Oli kiva huomata, että tänään kaikki merkillemenot on ihan kivoja. Laitoin kapulat ihan lähelle merkkiä, mutta ne eivät haitanneet, sillä Aronin itseluottamus merkille menoon on selvästi parantunut. Tein myös harjoitusta, missä heitin kapulan niin kuin aloittaisin noudon, mutta annan merkkikäskyn, Aron ei mennyt halpaan eikä siis lähtenyt kapulan perään vaan teki merkin niinkuin pitää. Sitten heitin uudestaan kapulan ja hae-käskyllä haki kapulan niin kuin pitikin. Eli varsinaisen hyvin meni. Lisäksi tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä hakien ensin vasemman, meni hyvin ja tämän perään uudestaan merkille ja haki oikean. Näyttää hyvin varmalta nuo suunnat merkiltä tällä hetkellä. Kyllähän niiden kanssa paljon tuskailin elo-syyskuussa, joten ihanaa, että johonkin saadaan varmuutta.
Seuraamista on tehty myös. Kotipihassa Aron on hiljainen. Nyt Suoraman kentällä vähän ihan aluksi yritti piipata, mutta autoin namiavulla ja lopuksi tehtiin pitkiä pätkiä hiljaa ilman namiapua.
Luoksetuloa treenailtiin tolpan kierrolla, stoppi hyvin mutta maahanmenokäskyllä stoppasi tässäkin. No stoppi siis vahvempi näistä kahdesta.
Että kaikenlaista treenaillaan. Jännitys tiivistyy täällä kotona, sillä perjantaina meidän pitäisi lähteä sitten maailmalle. Anna kera koirien, Jimmyn kasvattaja Katja kera kaverinsa Katjan kanssa lähdemme Tarttoon. Näyttelymenestystä tuskin tulee, mutta ehkä kokemusta. Aronin häntä sopisi paremmin karjalankarhukoirakehiin ja Jimmy lähentelee jo 12-ikävuoden pintaa, joten sen liikkeet eivät enää ole niin sulavat. Odotan kuitenkin erityisesti ihanaa syyslomaa, tuleekohan lapsia kova ikävä? Mutta pidetään peukkuja pystyssä, ettei kasvattajien ainakaan tarvitsisi meitä hävetä. Anna on jo nyt ohjeistettu tekemään pari jälkeä Aronille, sillä googlen kautta katselin, että meidän majoituksen edustalla on paljon hyvää metsää. Varmasti hyvää kokemusta tehdä jälki ihan vieraalla maaperällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)