Edellisistä agitreeneistä on varmaan vuosi tai siltä se ainakin tuntui. Pelkään ihan hulluna niitä kaikenlaisia selkäjumija ja fasettilukkoja, mitä tässä vauhdikkaassa lajissa tulee, joten tuntia ennen olin jo paikan päällä. Kävin koirien kanssa kävelemässä Niihaman metsissä tunnin alkuverryttelyn. Tai mun kävelyä voisi kutsua kampurajalkalinttaamiseksi. Tiistain jäljellä toinen jalkani nimittäin tippui kahden kiven väliin sellaiseen salakuoppaan, siinä kohtaa ei sattunut, mutta jotain mun lonkan seudulla kipuilee. Mutta sillähän ne lähtee, millä on tulleetkin, joten siis metsään.
Sen päälle agia, jossa en itse huomaa, että jalkaani sattuu, ehkä vähän jäykempää ja hitaampaan menoa kuitenkin. Tosin tuntumankin oli hukassa. Aron oli silti hirmu innokas että pätevä ja tehtiin ihan onnistuneita kohtia. Pisteitä Aron sai myös vaikeasta keppikulman selvittämisestä sekä hyvästä a-esteen kontakista. Jäi hirmuhyvä mieli!!
Ylipäätään olen ajoittain vaipumassa masennukseen treenitouhujen kanssa, sillä jälkikokeeseen olisi niin kiva tähdätä, sinne kyllä tähtäämmekin, mutta Aronin metrisen hyppy on jämähtänyt siihen 80 cm korkeuteen enkä tiedä, miten saisin tästä yli niin, että ilmavaraa jäisi, saati kapulan paino vielä suussa. Jos Aronin jalat osuu esteeseen, ei se välitä siitä vaan tekee uusintahypyn täsmälleen samalla tavalla. Ja jalkojen kolauttelu esteeseen on vaarallista. Jos ajoittain jälki ja esineet tuntuvat siltä, että kokeessakin voisi selvitä, on pk-tottis ihan valovuosien päässä. Tokossa teemme nyt kaikkemme ilon ja äänettömän vireen eteen, mutta pk-touhut on vaan lajeista kurkoin! No nyt pidän kuitenkin 4 päivän treeniloman, että jaksetaan oppia kaikkea uutta ensi viikon bc-leirillä eikä sinne ole kiva lähteä, jos koira on yhtään lihaksistoltaan kuormittnut tai jumissa. Siellä sentään treenaillaan to-su, joten kerätään nyt voimia.
torstai 28. kesäkuuta 2012
Metsätreenit Koivumäessä
Keskiviikkona meillä oli Tavesin esineruutu-ilta, jossa on käynyt kivaa porukkaa. Tallataan siellä yhdessä ruutu ja vaihdellaan esineitä, oikein toimivaa hommaa.
Kaarinan ja Hiskin kanssa oltiin sovittui kuitenkin samaan paikkaan myös jälkivaihtarit, itse tein Hiskille helpon 500m jäljen ja Kaarinan ohjeistin tekemään sellaisen haastejäljen, jossa Aronin on taisteltava, ettei hukkaa jälkeä.Keppejä suunniteltiin vain kaksi, alkuun ja loppuun. Siihen välille sitten pyysin kaikkea haastavaa muttei mahdotonta. Kaarina olikin tehnyt sellaista serpentiiniä, että huh, ainakin kaksi piikkiä siellä oli, useita ojan ylityksiä, jälki kulki myös välillä ojan reunaa pitkin, tässä kohtaa Aron kyllä loikkasi ojan toiselle puolen, jossa päätyi, että ei se täällä ainakaan kulje. Jälki meni myös jopa polun vieressä ja tiesin, että polulla oli iltapäivällä kävelyt. Aron puksutti kuin juna tuota jälkeä. Janakohdassa lähti takajäljelle ja ekan keppikin jäi sinne metsään, mutta se jäljenajo oli niin intensiivistä ja motivoitunutta, että näitä haastejälkiähän me tahdotaan lisää. Onneksi ilmaisi sen toisen kepin, joka oli siellä jäljen päässä ja näin saa suuret kehut ja kiitokset hyvästä työstä. Haastejäljissä ei pituus ole tärkeä, vaan sisältö. Olin kovin kiitollinen Kaarinalle hyvästä jäljestä.
Ennen jäljenajoa meillä oli masentava esineruutu. Ei huvittaisi edes muistella tätä ruutua, mutta kai sitä vaan pitää katsoa tosiasioita niinkuin ne on. Ruudussa oli kolme esinettä valmiina, mielestäni helpot ja hyvät esineet. Ensimmäinen pisto oli hyvä, mutta Aron palasi ilman esinettä, lähetin sen uudestaan, se oli mielestäni esineellä, haisteli ja pyöri loputtomasti, eikä tuonut sitä esinettä. Siirryin välillä keskiesineelle, joka nousi heti ja sitten takaisin tähän ekaan esineeseen, joka oli ruudun oikeassa reunassa etulinjalta noin 25m metrin päässä. Aron ei vaan tuonut sitä esinettä ja lähti juoksentelemaan toiselle puolen ruutua, tuoden meidän kolmosesineen ihan vastakkaisesta suunnasta. Lopulta lähdin Aronin kanssa katsomaan tätä esinettä, mikä ei vaan noussut ja kyseessä oli käsiheijastinnauha, jota Aron ei ilmeisesti noteerannut esineeksi, oli haistelevinaan siihen suuntaan, mutta siihen jäi. Voihan höh. Tuntui, että koko esinemotivaatio valui kuin hiekka sormien välistä, varsinkin kun ollaan koko kevät harjoiteltu sitä, että mennään aina suoraan ja siellä se esine on, nyt vahvistin kaikkea muuta ja joudun paikkailemaan tätä esineruutua varmasti vielä moneen kertaan, saadakseni uskon ja motivaation takaisin. Meillä oli siis elämän ensimmäistä kertaa esine, jota Aron ei halunnut minulle tuoda :-(
Koivumäen kenttääkin piti vähän testata ja iloitsin siitä, että Aronin seuruu on todella noussut uudelle tasolle. Se oli kuin tikan poika hyvällä asenteella, tästä voi vielä tulla jotakin!
Päivän päätteeksi pysähdyin vielä loppulenkittämään koirat Kintulammen kohdalle. Molemmat juoksi vapaina mättäältä mättäälle ja olipa siellä ihanaa metsää.Pitääkin ihan tutkia kartoista, että missä siellä olisi hyvä jälkipaikka....
Kaarinan ja Hiskin kanssa oltiin sovittui kuitenkin samaan paikkaan myös jälkivaihtarit, itse tein Hiskille helpon 500m jäljen ja Kaarinan ohjeistin tekemään sellaisen haastejäljen, jossa Aronin on taisteltava, ettei hukkaa jälkeä.Keppejä suunniteltiin vain kaksi, alkuun ja loppuun. Siihen välille sitten pyysin kaikkea haastavaa muttei mahdotonta. Kaarina olikin tehnyt sellaista serpentiiniä, että huh, ainakin kaksi piikkiä siellä oli, useita ojan ylityksiä, jälki kulki myös välillä ojan reunaa pitkin, tässä kohtaa Aron kyllä loikkasi ojan toiselle puolen, jossa päätyi, että ei se täällä ainakaan kulje. Jälki meni myös jopa polun vieressä ja tiesin, että polulla oli iltapäivällä kävelyt. Aron puksutti kuin juna tuota jälkeä. Janakohdassa lähti takajäljelle ja ekan keppikin jäi sinne metsään, mutta se jäljenajo oli niin intensiivistä ja motivoitunutta, että näitä haastejälkiähän me tahdotaan lisää. Onneksi ilmaisi sen toisen kepin, joka oli siellä jäljen päässä ja näin saa suuret kehut ja kiitokset hyvästä työstä. Haastejäljissä ei pituus ole tärkeä, vaan sisältö. Olin kovin kiitollinen Kaarinalle hyvästä jäljestä.
Ennen jäljenajoa meillä oli masentava esineruutu. Ei huvittaisi edes muistella tätä ruutua, mutta kai sitä vaan pitää katsoa tosiasioita niinkuin ne on. Ruudussa oli kolme esinettä valmiina, mielestäni helpot ja hyvät esineet. Ensimmäinen pisto oli hyvä, mutta Aron palasi ilman esinettä, lähetin sen uudestaan, se oli mielestäni esineellä, haisteli ja pyöri loputtomasti, eikä tuonut sitä esinettä. Siirryin välillä keskiesineelle, joka nousi heti ja sitten takaisin tähän ekaan esineeseen, joka oli ruudun oikeassa reunassa etulinjalta noin 25m metrin päässä. Aron ei vaan tuonut sitä esinettä ja lähti juoksentelemaan toiselle puolen ruutua, tuoden meidän kolmosesineen ihan vastakkaisesta suunnasta. Lopulta lähdin Aronin kanssa katsomaan tätä esinettä, mikä ei vaan noussut ja kyseessä oli käsiheijastinnauha, jota Aron ei ilmeisesti noteerannut esineeksi, oli haistelevinaan siihen suuntaan, mutta siihen jäi. Voihan höh. Tuntui, että koko esinemotivaatio valui kuin hiekka sormien välistä, varsinkin kun ollaan koko kevät harjoiteltu sitä, että mennään aina suoraan ja siellä se esine on, nyt vahvistin kaikkea muuta ja joudun paikkailemaan tätä esineruutua varmasti vielä moneen kertaan, saadakseni uskon ja motivaation takaisin. Meillä oli siis elämän ensimmäistä kertaa esine, jota Aron ei halunnut minulle tuoda :-(
Koivumäen kenttääkin piti vähän testata ja iloitsin siitä, että Aronin seuruu on todella noussut uudelle tasolle. Se oli kuin tikan poika hyvällä asenteella, tästä voi vielä tulla jotakin!
Päivän päätteeksi pysähdyin vielä loppulenkittämään koirat Kintulammen kohdalle. Molemmat juoksi vapaina mättäältä mättäälle ja olipa siellä ihanaa metsää.Pitääkin ihan tutkia kartoista, että missä siellä olisi hyvä jälkipaikka....
Jälkitreenit Varsamäessä
Tiistai-iltana treenattiin pitkästä aikaa Hanna T: ja Pia P:n kanssa, tulivat tänne minun nurkilleni. Tekaisin sitten heille toiveiden mukaiset jäljet vanhenemaan, vähän jännitti, että tuliko niistä nyt hyvät. Suomen parhaimmistoon kuuluva jälkiseurani kyllä osoitti, että homma toimii, joten sekä Tupla että Hui- kulkivat kävelemäni reitit löytäen kaikki kepit.
Toisin kävi Aronin kanssa, joka sai jäljestää Hannan tekemän jäljen. Pituutta oli 720m, keppejä 6 kpl. Janalla en uskaltanut lähettää etsi jälki-käskyllä, joten sanoin Aronille jotain, että saa mennä, ihan luotisuoraan ei nyt menty, mutta jäljen nosti hyvin ja lähti vielä oikeaan suuntaan. Jälkeä ajettiin, mutta Aron meni ekan kepin yli, itse huomasin sen kepin siinä maassa, mutta en sanonut mitään, koska koira oli jo mennyt jo. Kakkoskepin ilmaisi ja sai minut sittenkin uskomaan ihmeisiin, kolmonenkin taisi tuossa kohtaa nousta. Tämän jälkeen noustiin kalliolle ja laskeuduttiin avohakkuu/ tiheäkoivu-ryteikköön, jossa Aron sitten hukkasi jäljen. Kasvusto oli niin tiheää, että en nähnyt koiraani, yritin vain selviytyä jotenkin perässä. Kulmasta oli menty yli ja normimetsässä hukan saatuaan Aron lähtee tekemään ympyrää etsiessään jälkeä, mutta nyt oltiin vaan tiheikössä, jossa Aron katseli minua, että voi voi. Apua ei minulta saanut, kerran taisin pyytää sen luokseni, kun oli menossa ihan väärään suuntaan. Siinä sitä sitten pähkäilin, että veisinkö koirani takaisin sinne kalliolle, missä se vielä oli jäljellä, mutta vaikeeta sekin olis ollut, sillä perässäni oli kulkenut sekä Pia että Hanna, joten jäljen päällä oli monin kertaiset tallaukset. Lopulta Aron löysi jäljen ja se ihan veti siinä, joten tiesin, että jäljellä ollaan. Pääsi siitä viimeiselle kepille ja loppupalkalle. Kaksi keppiä jäi siis ryteikköön ja se ensimmäinen siihen alkuun.
Harmitti!
Esineruutuun mentiin aika pian jäljen jälkeen, pieni hengähdys välissä, mutta ilma oli kuuman kostea eikä Aron näyttänyt ihan parastaan ruudussa. Ensimmäisellä pistolla se ihmetteli esineen luona yllättävän pitkään, näin vain hännän heiluvan, toi se sitten lopulta. Kaksi seuraavaa esinettä, kuten kumisaappaan kärki nousi hyvin keskeltä ja viimeinen oikean takanurkan esine nousi myös yhdellä pistolla, joten ihan mukiinmenevää, mutta ei mitenkään parasta mahdollista.
Kiitän vielä Piaa ja Hannaa, sillä sain jälkivinkit seuraavalle päivälle :-)
Toisin kävi Aronin kanssa, joka sai jäljestää Hannan tekemän jäljen. Pituutta oli 720m, keppejä 6 kpl. Janalla en uskaltanut lähettää etsi jälki-käskyllä, joten sanoin Aronille jotain, että saa mennä, ihan luotisuoraan ei nyt menty, mutta jäljen nosti hyvin ja lähti vielä oikeaan suuntaan. Jälkeä ajettiin, mutta Aron meni ekan kepin yli, itse huomasin sen kepin siinä maassa, mutta en sanonut mitään, koska koira oli jo mennyt jo. Kakkoskepin ilmaisi ja sai minut sittenkin uskomaan ihmeisiin, kolmonenkin taisi tuossa kohtaa nousta. Tämän jälkeen noustiin kalliolle ja laskeuduttiin avohakkuu/ tiheäkoivu-ryteikköön, jossa Aron sitten hukkasi jäljen. Kasvusto oli niin tiheää, että en nähnyt koiraani, yritin vain selviytyä jotenkin perässä. Kulmasta oli menty yli ja normimetsässä hukan saatuaan Aron lähtee tekemään ympyrää etsiessään jälkeä, mutta nyt oltiin vaan tiheikössä, jossa Aron katseli minua, että voi voi. Apua ei minulta saanut, kerran taisin pyytää sen luokseni, kun oli menossa ihan väärään suuntaan. Siinä sitä sitten pähkäilin, että veisinkö koirani takaisin sinne kalliolle, missä se vielä oli jäljellä, mutta vaikeeta sekin olis ollut, sillä perässäni oli kulkenut sekä Pia että Hanna, joten jäljen päällä oli monin kertaiset tallaukset. Lopulta Aron löysi jäljen ja se ihan veti siinä, joten tiesin, että jäljellä ollaan. Pääsi siitä viimeiselle kepille ja loppupalkalle. Kaksi keppiä jäi siis ryteikköön ja se ensimmäinen siihen alkuun.
Harmitti!
Esineruutuun mentiin aika pian jäljen jälkeen, pieni hengähdys välissä, mutta ilma oli kuuman kostea eikä Aron näyttänyt ihan parastaan ruudussa. Ensimmäisellä pistolla se ihmetteli esineen luona yllättävän pitkään, näin vain hännän heiluvan, toi se sitten lopulta. Kaksi seuraavaa esinettä, kuten kumisaappaan kärki nousi hyvin keskeltä ja viimeinen oikean takanurkan esine nousi myös yhdellä pistolla, joten ihan mukiinmenevää, mutta ei mitenkään parasta mahdollista.
Kiitän vielä Piaa ja Hannaa, sillä sain jälkivinkit seuraavalle päivälle :-)
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Tunnari toimii
Tänään aamusta tokoiltiin Suoraman kentällä, nyt seurana Katri, Benson ja Tao.
Aron aloitti katsekontaktitreenillään. Tässä meillä ei ole vielä käskyä, liitän käskyn mukaan tuota pikaa. Naksuttelin kuitenkin perusasennossa ollessa katsekontaktia, sitten lähdin liikkeelle ja kontakti pysyi. Lopulta liitettiin mukaan Katrin häiriöt, joihin Aron ei reagoinut millään tapaa, jes. Ihan kuin Aron tajuaisi nyt, että kontaktin pitäminen kannattaa ja se, että sulkee ulkopuolisen häiriön pois mielestä. Toki onnistumiseen tarvitaan namikäsi ja tiheä naksutus, mutta namit ovat kädessä siksi, että voin palkata koiran siihen parhaaseen paikkaan ja palkan tiheys pysyy hyvänä, kun suoritus ei katkea palkan saatuaan. Namikäsi on kuitenkin tavallaan koiran takana, joten namilla ei houkuttele mitenkään. Mutta Aronin asenne on nyt positiivinen ja seuruunpaikka just eikä melkein oikein. Ja aikaisemmin mukana ollut ääntely liittyy selvästi paineistumiseen, sillä nyt kun koiran mieli on avoin, ei äänen ääntä.
Tämän jälkeen tehtiin liikkuroitu tunnari, kapulat oli tosi likellä toisiaan ja silti Aron onnistui. Huippua. Kapulat oli rivissä ja siellä keskellä se oma. Pyysin, että Katri ottaa hyvissä ajoin taskuunsa ne väärät kapulat ja hajustin sitä omaa tasan kolme sekuntia. Taitava-Aron selvitti tehtävän leikiten. Periaatteessahan tunnari on maailman helpoin liike, mutta jotekin olen tasaisesti matkan varrella onnistunut pilaamaan sen ainakin 10 kertaa.
Aron meni tässä välissä autoon huilaamaan.
Tauon jälkeen mentiin nurmikentän puolelle ja tehtiin koemainen setti, jossa liikkeenä hyppynouto, ohjattunouto ja tunnari. Hyppynoudossa metalli kalisi vähän ja vauhti selvästi hidastui minua kohti tullessa, pieni piip luovutuksen yhtyedessä, ääneti taisi siirtyä sivulle. Siitä ohjattuun noutoon, suht hyvä merkki ja haki oikein kapulan oikealta, tulee vaan vinoon eteeni, luovutuksen jälkeen inahti sivulle siirtymisessä. Yritin kisapalkata reippaasti tässä välissä, mutta Aron haukahti jopa, joten ei näin iloista riekuttamista sitten kuitenkaan. Halusin, että Aron olisi hyvässä itsetunnossa seuraavaa liikettä varten, joka oli tunnari. Nyt kaksi liikettä palkatta alla, meni ravilla kapuloille, haisteli ja varmisteli pariin kertaan ja toi oikean, jes. Superriemun kiljahdukset tähän. Eli palkattomien liikkeiden jälkeen tulee pientä epävarmuutta, josta ei varmaan pääse muuta kuin treenillä irti. Tehdään nyt loppuviikon aikana helppoja ja hauskoja tunnareita välillä, että tunnelma säilyy mahd. motivoituneena.
Tämän jälkeen tein pari hyppynoutoa odotellessa, että Katri kävi viemässä hiekkakentällä olevaan ruutuun palkan valmiiksi. Sitten mentiin sinne hiekkakentän laidalle, josta Katri kutsui meidät kehään ja teimme ruutuliikkeen. Hyvä siirtyminen liikkeen aloitukseen, vähän löysä merkille meno, mutta hyvä ruutuun meno, siellä kun oli palkka valmiina, voitiin lopettaa siihen.
Katrin lähdettyä mun oli pakko vielä vääntää tunnaria, nyt tein pari helppoa etsintää, vein kolme kapulaa keskelle nurmikenttää ja yhden oman, sitten Aronille lähetys etsimään ja sieltä se keskeltä kenttää pongasi sen oman, toistettiin vielä eri suunnasta, nyt kapuloita oli kolme, joista yksi se oma, näin kaukaa, että nosti sen reunimmaisen eli oman ja nyt jippiit ja sai luvan laukata leluun kiinni. Hyvä Aron.
Kiitos Katrille kivasta treeniseurasta, Tao oli kovin innostava penne, siitä tulee vielä hyvä! Ja Bensonilla oli sellaista treeni-intoa, että ihailen :-)
Aron aloitti katsekontaktitreenillään. Tässä meillä ei ole vielä käskyä, liitän käskyn mukaan tuota pikaa. Naksuttelin kuitenkin perusasennossa ollessa katsekontaktia, sitten lähdin liikkeelle ja kontakti pysyi. Lopulta liitettiin mukaan Katrin häiriöt, joihin Aron ei reagoinut millään tapaa, jes. Ihan kuin Aron tajuaisi nyt, että kontaktin pitäminen kannattaa ja se, että sulkee ulkopuolisen häiriön pois mielestä. Toki onnistumiseen tarvitaan namikäsi ja tiheä naksutus, mutta namit ovat kädessä siksi, että voin palkata koiran siihen parhaaseen paikkaan ja palkan tiheys pysyy hyvänä, kun suoritus ei katkea palkan saatuaan. Namikäsi on kuitenkin tavallaan koiran takana, joten namilla ei houkuttele mitenkään. Mutta Aronin asenne on nyt positiivinen ja seuruunpaikka just eikä melkein oikein. Ja aikaisemmin mukana ollut ääntely liittyy selvästi paineistumiseen, sillä nyt kun koiran mieli on avoin, ei äänen ääntä.
Tämän jälkeen tehtiin liikkuroitu tunnari, kapulat oli tosi likellä toisiaan ja silti Aron onnistui. Huippua. Kapulat oli rivissä ja siellä keskellä se oma. Pyysin, että Katri ottaa hyvissä ajoin taskuunsa ne väärät kapulat ja hajustin sitä omaa tasan kolme sekuntia. Taitava-Aron selvitti tehtävän leikiten. Periaatteessahan tunnari on maailman helpoin liike, mutta jotekin olen tasaisesti matkan varrella onnistunut pilaamaan sen ainakin 10 kertaa.
Aron meni tässä välissä autoon huilaamaan.
Tauon jälkeen mentiin nurmikentän puolelle ja tehtiin koemainen setti, jossa liikkeenä hyppynouto, ohjattunouto ja tunnari. Hyppynoudossa metalli kalisi vähän ja vauhti selvästi hidastui minua kohti tullessa, pieni piip luovutuksen yhtyedessä, ääneti taisi siirtyä sivulle. Siitä ohjattuun noutoon, suht hyvä merkki ja haki oikein kapulan oikealta, tulee vaan vinoon eteeni, luovutuksen jälkeen inahti sivulle siirtymisessä. Yritin kisapalkata reippaasti tässä välissä, mutta Aron haukahti jopa, joten ei näin iloista riekuttamista sitten kuitenkaan. Halusin, että Aron olisi hyvässä itsetunnossa seuraavaa liikettä varten, joka oli tunnari. Nyt kaksi liikettä palkatta alla, meni ravilla kapuloille, haisteli ja varmisteli pariin kertaan ja toi oikean, jes. Superriemun kiljahdukset tähän. Eli palkattomien liikkeiden jälkeen tulee pientä epävarmuutta, josta ei varmaan pääse muuta kuin treenillä irti. Tehdään nyt loppuviikon aikana helppoja ja hauskoja tunnareita välillä, että tunnelma säilyy mahd. motivoituneena.
Tämän jälkeen tein pari hyppynoutoa odotellessa, että Katri kävi viemässä hiekkakentällä olevaan ruutuun palkan valmiiksi. Sitten mentiin sinne hiekkakentän laidalle, josta Katri kutsui meidät kehään ja teimme ruutuliikkeen. Hyvä siirtyminen liikkeen aloitukseen, vähän löysä merkille meno, mutta hyvä ruutuun meno, siellä kun oli palkka valmiina, voitiin lopettaa siihen.
Katrin lähdettyä mun oli pakko vielä vääntää tunnaria, nyt tein pari helppoa etsintää, vein kolme kapulaa keskelle nurmikenttää ja yhden oman, sitten Aronille lähetys etsimään ja sieltä se keskeltä kenttää pongasi sen oman, toistettiin vielä eri suunnasta, nyt kapuloita oli kolme, joista yksi se oma, näin kaukaa, että nosti sen reunimmaisen eli oman ja nyt jippiit ja sai luvan laukata leluun kiinni. Hyvä Aron.
Kiitos Katrille kivasta treeniseurasta, Tao oli kovin innostava penne, siitä tulee vielä hyvä! Ja Bensonilla oli sellaista treeni-intoa, että ihailen :-)
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Juhannus, kesä ja kukkaset
Pojat vietti juhannusta pellossa
Ei hitsi, toi ei tuu ikinä tuolta pois
ja sitten niitä kukkasia, juhannuksena kesä on kauneimmillaan
Vähän treenattiinkin sunnuntaina, seuraksi saatiin Anna kera Pipsan ja Nellin, tulivat ihan tänne meille asti, joten mentiin Suoraman kentille tokoilemaan. Ensin pienet lenkkeilyt alkuverryttelyksi.
Aron näytti, miten seuraaminen on edistynyt. Tai ainakin Anna sanoi, että Aron näytti paljon paremmalta kuin aikaisemmin, jatkamme siis panostamalla kontaktiin ja vahvistan sitä nyt runsaasti, että päästään eteenpäin.
Tehtiin myös tunnari, ihan liikkuroitu riviasetelma, Aron oli loistava. Sitten pientä testausta, että tehtiin kokeenomaisesti ruutu kokonaisena liikkeenä, tämän Aron teki niin hyvin kuin osaa ja ehdottomasti kympin ruutu :-) Siitä kisakehuin tunnarin aloitukseen, nyt tunsin sen pienen kisamaisen väreilyn, mutta Aron teki myös tässä hyvän tunnistusnoudon, vaikka ihan vähän nousi siitä hyvästä ruutu-suorituksesta. Joten täytyy nyt vaan tehdä kaikenlaisia tunnareita ja pitää siinä positiivinen asenne.
Lopuksi katsottiin meidän ohjattua noutoa, jossa merkille meno on taas huono, näyttää täsmälleen samalta kuin vuosi sitten. Se, että pitää odottaa ennen kuin pääsee merkille, laskee vireen. Aron voisi mennä täysillä sinne merkin taakse, kun vain keksin miten.....
Kiitos Anna hyvästä treeniseurasta.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Tokoa ja esineitä- treenihullut taas vauhdissa
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan...
Eli treeni-intoa meillä riittää. Tänään kuitenkin ensin tokon merkeissä ja tehtiin kaikkia niitä, mitä olin tälle viikolle suunnitellut. Treenailin ensin Suoraman seurakuntakeskuksen edessä, kun siinä vieressä on lasten leikkipaikka ja lapset lähti samalla keinumaan siihen.
Aloitin naksutellen kontaktista, paikallaan ja liikkuen. Tosi hyviä liikkelle lähtöjä ja kontaktin pitoa, tuntuu, että saadaan taas kiinni siitä, mitä kontakti oli joskus kaksi vuotta sitten. Vahvistaminen kannattaa siis. Katsoin koiraa myös seurakuntakeskuksen peilaavien ikkunoiden kautta, jolloin ei tarvitse tuijottaa koiraa ja oma asentokin on hyvä ja suora.
Tämän jälkeen laitoin merkkejä pitkin pihaa ja seurauttelin niiden läpi, kontakti pysyi eikä merkkien kyyläilyä tullut esiin, hyvä näin.
Sitten tunnarin pariin, jossa tein pari rohkeaa koetta. Lähetin koiran merkille ja siitä merkiltä sai jatkaa vasemmalle 10m tunnariympyrälle. Tunnareissa oli Petterin kaverin käsihajut ja vein kapulat sinne valmiiksi nurmen sekaan. Aron meni siis merkille ja siitä käsimerkillä näytin suuntaa ja käskyksi etsi, Aron laukkasi kapuloille ja haistellen löysi sen oman, teki ihan innoissaan, tuodessa oli vähän kiihkeetä ja puri kapulaa, mutta pääpointti oli testata sitä, että pystyykö haistelmaan, jos rikotaan rutiini ja mennääkin erilaisessa mielentilassa kapuloille. Pystyi siis hyvin tähän. Testasin vielä toisenkin, nyt mentiin merkiltä oikealle, lasten keinujen takana hiekalla oli kapularivi, tämänkin teki aivan loistavasti ja nenätyöllä löysi oikean. Eli meidän tunnari-ongelmat liittyy liikkurin kanssa tekemiseen ja kisamaiseen tunnelmaan. Joten tietääpä mitä treenataan, kun saadaan kaveria treeneihin.
Tässä vaiheessa lapset halus vaihtaa maisemaa ja lähdettiin kohti Suoraman kenttää. Siellä kerrattiin Aronin kanssa ohjatun suunnat, nyt laitoin aina sen haettavan kapulan 8m etäisyydelle ja jätin vielä vähän normia lähemmäs. Tarkoitus oli vain muistuttaa pitkää kaarta kohti kapulaa. Teimme kaksi kertaa vasemmalle ja kolmas oli oikealle, oikein hyvin sujui ja sain vahvistettua juuri sitä, mitä halusin.
Virtaa Aronissa vielä tuntui olevan, joten luoksetulo oli myös viikon treeni-listalla. Nyt ensimmäinen ihan suorana, seuraavissa luoksetuloissa testasin sitä, että seis-käskyn jälkeen tullaan taas luokse ja sitten maahanmeno, teki ihan oikein käskyjen mukaan. Vähän ennakoi kyllä seis-käskyn jälkeen maahanmenoa hidastaen laukkaansa, joten sitä piti sitten vahvistaa, ettei seisahtumisen jälkeen tullutkaan käskyä, vaan lelu esiin ja laukkaa...Frispii lensi palkaksi ja oltiin Aronin kanssa kuolassa sekä hiekassa. Tehtiin luoksetuloa myös kiertojen kautta ja hyvin meni.
Iltasella olin Koivumäessa ja tehtiin esineruutu-illassa taas kiva esinetreeni. Tallattiin porukalla ruutu siihen hakkuu-aukealle, jossa vain yksi osa ruudusta on normi metsäpohjaa. Tänään päätin, että vahvistetaan vain motivaatiota ja mielikuvaa, joten vietiin Aronin kanssa ensimmäisenä koirakkona yhdessä 4 esinettä sinne ruutuun, tänne jätetään-sanoin, kaksi oli puolessa välissä esineinä ja kaksi takarajalla. Ilmoittautuminen sujui sitten hyvin Jukalle. Esineet oli meille vieraat esineet, näistä kumikäsineen pala oli sellainen, että Aron pyöri sen kohdalla hetken, ennen kuin toi sen minulle. Saimme aikaiseksi hyviä ja suoria pistoja ja neljännellekin esineelle Aron jaksoi laukata suoraan eteenpäin kohti takarajaa, joten loistavaa Aron.
Ihan illalla vielä tehtiin kaukokäskyjä kotipihassa ja kylläpä nämä on nyt jostain syystä ottaneet takapakkia. Maasta istumaan-nousuissa jättää helposti toisen etutassun puolitiehen, haluaisin, että nousee oikein terävästi vetäen tassut kunnolla alleen, eli nyt sellaista puolilaiskaa. Joten monta toistoa ja niissä, missä teki haluamallani tavalla, sai namia että ääneen hyvät kehut. Seiso-maa-välinen siirtymä on hyvä ja tänään ei taka-käskyä treenattu ollenkaan, kun tiedän, että siinäkin pitää tekniikkaa muistutella. Jos otetaan nyt viikon projekteihin vaan noi terävät istumaan nousut ja vahvistan niitä.
Jopas siis tehtiinkin, tälläistä se vähän on vapaapäivinä. Huomenna menen iltavuoroon, joten päätin sen kunniaksi antaa Aronin levätä, samoin perjantaina olen töissä, töiden jälkeen lähdetään Vammalan mökille, joten perjantai myös treenitaukoa.
Elviskin sai tänään laatu-aikaa. Se on nimittäin todella hyvä juoksemaan pyörän rinnalla. Tehtiin sen kanssa vielä iltasella pyörän rinnalla ravi-lenkkiä ja mummonmankeli että Elvis ne yhteen soppii. Vien Elvistä hihnassa siinä pyörän rinnalla ja rauhallista vauhtia, mutta Elvis on siinä niin korrektisti, että ei voi kuin ihmetellä. Aronin kanssa tuosta ei tule yhtään mitään, joten nautimme Elviksen kanssa näistä myöhäis-illan yhteispyöräilyistä ihan satasella.
Eli treeni-intoa meillä riittää. Tänään kuitenkin ensin tokon merkeissä ja tehtiin kaikkia niitä, mitä olin tälle viikolle suunnitellut. Treenailin ensin Suoraman seurakuntakeskuksen edessä, kun siinä vieressä on lasten leikkipaikka ja lapset lähti samalla keinumaan siihen.
Aloitin naksutellen kontaktista, paikallaan ja liikkuen. Tosi hyviä liikkelle lähtöjä ja kontaktin pitoa, tuntuu, että saadaan taas kiinni siitä, mitä kontakti oli joskus kaksi vuotta sitten. Vahvistaminen kannattaa siis. Katsoin koiraa myös seurakuntakeskuksen peilaavien ikkunoiden kautta, jolloin ei tarvitse tuijottaa koiraa ja oma asentokin on hyvä ja suora.
Tämän jälkeen laitoin merkkejä pitkin pihaa ja seurauttelin niiden läpi, kontakti pysyi eikä merkkien kyyläilyä tullut esiin, hyvä näin.
Sitten tunnarin pariin, jossa tein pari rohkeaa koetta. Lähetin koiran merkille ja siitä merkiltä sai jatkaa vasemmalle 10m tunnariympyrälle. Tunnareissa oli Petterin kaverin käsihajut ja vein kapulat sinne valmiiksi nurmen sekaan. Aron meni siis merkille ja siitä käsimerkillä näytin suuntaa ja käskyksi etsi, Aron laukkasi kapuloille ja haistellen löysi sen oman, teki ihan innoissaan, tuodessa oli vähän kiihkeetä ja puri kapulaa, mutta pääpointti oli testata sitä, että pystyykö haistelmaan, jos rikotaan rutiini ja mennääkin erilaisessa mielentilassa kapuloille. Pystyi siis hyvin tähän. Testasin vielä toisenkin, nyt mentiin merkiltä oikealle, lasten keinujen takana hiekalla oli kapularivi, tämänkin teki aivan loistavasti ja nenätyöllä löysi oikean. Eli meidän tunnari-ongelmat liittyy liikkurin kanssa tekemiseen ja kisamaiseen tunnelmaan. Joten tietääpä mitä treenataan, kun saadaan kaveria treeneihin.
Tässä vaiheessa lapset halus vaihtaa maisemaa ja lähdettiin kohti Suoraman kenttää. Siellä kerrattiin Aronin kanssa ohjatun suunnat, nyt laitoin aina sen haettavan kapulan 8m etäisyydelle ja jätin vielä vähän normia lähemmäs. Tarkoitus oli vain muistuttaa pitkää kaarta kohti kapulaa. Teimme kaksi kertaa vasemmalle ja kolmas oli oikealle, oikein hyvin sujui ja sain vahvistettua juuri sitä, mitä halusin.
Virtaa Aronissa vielä tuntui olevan, joten luoksetulo oli myös viikon treeni-listalla. Nyt ensimmäinen ihan suorana, seuraavissa luoksetuloissa testasin sitä, että seis-käskyn jälkeen tullaan taas luokse ja sitten maahanmeno, teki ihan oikein käskyjen mukaan. Vähän ennakoi kyllä seis-käskyn jälkeen maahanmenoa hidastaen laukkaansa, joten sitä piti sitten vahvistaa, ettei seisahtumisen jälkeen tullutkaan käskyä, vaan lelu esiin ja laukkaa...Frispii lensi palkaksi ja oltiin Aronin kanssa kuolassa sekä hiekassa. Tehtiin luoksetuloa myös kiertojen kautta ja hyvin meni.
Iltasella olin Koivumäessa ja tehtiin esineruutu-illassa taas kiva esinetreeni. Tallattiin porukalla ruutu siihen hakkuu-aukealle, jossa vain yksi osa ruudusta on normi metsäpohjaa. Tänään päätin, että vahvistetaan vain motivaatiota ja mielikuvaa, joten vietiin Aronin kanssa ensimmäisenä koirakkona yhdessä 4 esinettä sinne ruutuun, tänne jätetään-sanoin, kaksi oli puolessa välissä esineinä ja kaksi takarajalla. Ilmoittautuminen sujui sitten hyvin Jukalle. Esineet oli meille vieraat esineet, näistä kumikäsineen pala oli sellainen, että Aron pyöri sen kohdalla hetken, ennen kuin toi sen minulle. Saimme aikaiseksi hyviä ja suoria pistoja ja neljännellekin esineelle Aron jaksoi laukata suoraan eteenpäin kohti takarajaa, joten loistavaa Aron.
Ihan illalla vielä tehtiin kaukokäskyjä kotipihassa ja kylläpä nämä on nyt jostain syystä ottaneet takapakkia. Maasta istumaan-nousuissa jättää helposti toisen etutassun puolitiehen, haluaisin, että nousee oikein terävästi vetäen tassut kunnolla alleen, eli nyt sellaista puolilaiskaa. Joten monta toistoa ja niissä, missä teki haluamallani tavalla, sai namia että ääneen hyvät kehut. Seiso-maa-välinen siirtymä on hyvä ja tänään ei taka-käskyä treenattu ollenkaan, kun tiedän, että siinäkin pitää tekniikkaa muistutella. Jos otetaan nyt viikon projekteihin vaan noi terävät istumaan nousut ja vahvistan niitä.
Jopas siis tehtiinkin, tälläistä se vähän on vapaapäivinä. Huomenna menen iltavuoroon, joten päätin sen kunniaksi antaa Aronin levätä, samoin perjantaina olen töissä, töiden jälkeen lähdetään Vammalan mökille, joten perjantai myös treenitaukoa.
Elviskin sai tänään laatu-aikaa. Se on nimittäin todella hyvä juoksemaan pyörän rinnalla. Tehtiin sen kanssa vielä iltasella pyörän rinnalla ravi-lenkkiä ja mummonmankeli että Elvis ne yhteen soppii. Vien Elvistä hihnassa siinä pyörän rinnalla ja rauhallista vauhtia, mutta Elvis on siinä niin korrektisti, että ei voi kuin ihmetellä. Aronin kanssa tuosta ei tule yhtään mitään, joten nautimme Elviksen kanssa näistä myöhäis-illan yhteispyöräilyistä ihan satasella.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Treenitunti tallilla
Tänään oli Tavesin koulutustoimikunnan kokous ja sitä ennen ehdin hyvinkin käydä treenaamaassa Tamskin tallilla. Piti heti tehdä kaksi kärpästä yhdellä ajolla tuohon suuntaan. Suunnittelin etukäteen mitä treenataan, sillä tunti on kyllä yhdelle ihmiselle pitkä aika ajaa koiransa loppuun, onneksi mulla oli järki mukana :-) Kuukauden agility ja hyppytaukoa on ollut nyt takana ja tänään lopetettiin sitten se tauko.
Ensin tein verryttelyksi sellaisen tehtävän Aronille, missä oli u-muotoiset putket vastakkain ja välissä tokohyppy. Annoin Aronille metalli-esineen suuhun ja sitten se sai juosta, ensin tokohypyn kautta putkeen, putkesta tokohypyn yli, tulla eteeni istumaan kapula suussa, jos yhtään oli levoton, en ottanutkaan kapulaa pois suusta vaan väistin ja lähetin takana olevaan putkeen. Näin Aron teki ikään kuin kahdeksikkoa. Tausta-ongelmana tässä on ollut se, että pitää heppoisesti metallia suussa ja metalli esine kalisee hampaissa, varsinkin kohti luovusta kalina kuuluu, Kuului sitä tälläkin kertaa, mutta koko ajan mentiin parempaan suuntaan ja lopulta sain ihan kelvollisia metalli-esineen luovutuksia. Tehtiin myös pari hyppynoutoa ja tosi hyviä onnistumisia tuli.
Tämän jälkeen pelkkää tokohyppyä ilman kapuloita. Laitoin hevospuolelta tutun ns. apupuomin siihen tokohypyn eteen ja tällä tavalla autoin Aronia siinä, että ponnistaa esteelle oikeasta kohtaa, jolloin on mahdollisuudet hyvään hypyn kaareen. Nostin ja laskin estekorkeutta ja kerran 80 cm korkeudella esteeseen rapsahti, tämän jälkeen tuli puhtaita hyppyjä. Hyppääminen näytti nyt myös hyvältä, mutta en uskaltanut nostaa sen korkeammalle. Tunnunstellaan nyt rauhassa, pelkään niin niitä selkäjumeja, jotka vaikeuttavat tätä hyppäämistä aika tavalla.
Aron meni tässä vaiheessa autoon lepäämään ja Elvis sai tehdä. Oli kyllä tohkeissaan, mutta on se herkkä. Heti kun on tehnyt suorituksen ja annan pallon palkaksi, menee Elvis pallo suussa hallin ovelle, että joko saa lähteä. Ei saanut, mutta positiivisessa hengessä houkuttelin Elviksen taas takaisin tekemään. Harjoiteltiin samoilla putkilla mitä Aronin kanssa, mutta tokohypyn sijaan keskellä oli kaksi agilityhyppyä. Rimojen korkeus oli 40 cm, kun tärkeintä oli saada Elvis ohjautumaan esteille ja ohjautumaan myös putkeen sujuvasti. Hyvin Elvis kyllä hyppää, mutta vaatii minut vielä putken suulle, ei toistaiseksi osaa irrota/hakea putkikäskyllä putken suuta. Innoissaan teki kyllä. Kerran sen hyppy vähän sekosi ja roiskautti riman, herkkänä koirana otti tästä itseensä ja oli siellä hallin ovella :-( Sen jälkeen hyppäsi nämä esteen liioitellun korkealta, ettei varmaan tipu rima. Hyvä näin. Elvis pääsi pois hallista kehujen kera ja oli se kaikesta vaikeudesta huolimatta silti tohkeissaan.
Lopuksi Aronin kanssa kerrattiin vielä kontakteja, ensin a-esteellä. Pelkkää a-estettä niin, että jatkoin kaiken aikaa juoksuani, eikä koira saa juosta perään ennen mun vapaa käskyä. Hyvin pysyi kontaktilla. Sitten lisäsin 4 estettä ennen tätä a-estettä ja nyt teki virheen, tuli omin luvin pois kontaktilta. Tämän jälkeen muistitin aina yhdellä ota-käskyllä, että tee se kontakti ja nyt teki tarkkaa työtä, vaikka muutama este otettiin alle vauhdin hurman saamiseksi. Sitten pari toistoa puomille ja meni tosi tosi hyvin. Tähän oli hyvä lopettaa.
Loppuverkkailin koirat ja sitten kaasu pohjassa koulutustoimikunnan kokoukseen. Siellä suunniteltiin Tavesille mm. tokopäivää syksylle, samoin kokeita on tulossa myös (haku,toko ja jälki), joten mukavasti alkaa kalenterin päivät täyttyä syksyä varten, Tosin nyt en ole varsinaisesti järjestelyvuorossa näissä kokeissa, mutta tokopäivää lupasin järkkäillä, niin ja jälkipäivää myös. Tamskille pitäisi myös talkoilla sellaiset hulppeat 30 tuntia, (talkootunnit agiryhmäläisenä, avaimenhaltijana ja tokon valkkuryhmäläisenä) joten elämäni kuluu vallan mukavasti seuratoiminnassa.
Päivä meni siis varsin koiramaisesti, sillä Petran kanssa myös vähän leivottiin- makupaloja koirille. Koulutuksessa, varsinkin naksutellessa nameja kuluu ja ehkä nämä itse tehdyt suolattomat koulutusnamit on se terveellisempi vaihto-ehto. Lisäksi Aron on siirtynyt Back on Trackin käyttäjäksi, sillä sai etukäteis 3-vee synttärilahjaksi sellaisen verkkoloimen ja on siitä aika ylpeä. En osaa sanoa auttaako tuo takki, mutta toivossa on hyvä elää.
Ensin tein verryttelyksi sellaisen tehtävän Aronille, missä oli u-muotoiset putket vastakkain ja välissä tokohyppy. Annoin Aronille metalli-esineen suuhun ja sitten se sai juosta, ensin tokohypyn kautta putkeen, putkesta tokohypyn yli, tulla eteeni istumaan kapula suussa, jos yhtään oli levoton, en ottanutkaan kapulaa pois suusta vaan väistin ja lähetin takana olevaan putkeen. Näin Aron teki ikään kuin kahdeksikkoa. Tausta-ongelmana tässä on ollut se, että pitää heppoisesti metallia suussa ja metalli esine kalisee hampaissa, varsinkin kohti luovusta kalina kuuluu, Kuului sitä tälläkin kertaa, mutta koko ajan mentiin parempaan suuntaan ja lopulta sain ihan kelvollisia metalli-esineen luovutuksia. Tehtiin myös pari hyppynoutoa ja tosi hyviä onnistumisia tuli.
Tämän jälkeen pelkkää tokohyppyä ilman kapuloita. Laitoin hevospuolelta tutun ns. apupuomin siihen tokohypyn eteen ja tällä tavalla autoin Aronia siinä, että ponnistaa esteelle oikeasta kohtaa, jolloin on mahdollisuudet hyvään hypyn kaareen. Nostin ja laskin estekorkeutta ja kerran 80 cm korkeudella esteeseen rapsahti, tämän jälkeen tuli puhtaita hyppyjä. Hyppääminen näytti nyt myös hyvältä, mutta en uskaltanut nostaa sen korkeammalle. Tunnunstellaan nyt rauhassa, pelkään niin niitä selkäjumeja, jotka vaikeuttavat tätä hyppäämistä aika tavalla.
Aron meni tässä vaiheessa autoon lepäämään ja Elvis sai tehdä. Oli kyllä tohkeissaan, mutta on se herkkä. Heti kun on tehnyt suorituksen ja annan pallon palkaksi, menee Elvis pallo suussa hallin ovelle, että joko saa lähteä. Ei saanut, mutta positiivisessa hengessä houkuttelin Elviksen taas takaisin tekemään. Harjoiteltiin samoilla putkilla mitä Aronin kanssa, mutta tokohypyn sijaan keskellä oli kaksi agilityhyppyä. Rimojen korkeus oli 40 cm, kun tärkeintä oli saada Elvis ohjautumaan esteille ja ohjautumaan myös putkeen sujuvasti. Hyvin Elvis kyllä hyppää, mutta vaatii minut vielä putken suulle, ei toistaiseksi osaa irrota/hakea putkikäskyllä putken suuta. Innoissaan teki kyllä. Kerran sen hyppy vähän sekosi ja roiskautti riman, herkkänä koirana otti tästä itseensä ja oli siellä hallin ovella :-( Sen jälkeen hyppäsi nämä esteen liioitellun korkealta, ettei varmaan tipu rima. Hyvä näin. Elvis pääsi pois hallista kehujen kera ja oli se kaikesta vaikeudesta huolimatta silti tohkeissaan.
Lopuksi Aronin kanssa kerrattiin vielä kontakteja, ensin a-esteellä. Pelkkää a-estettä niin, että jatkoin kaiken aikaa juoksuani, eikä koira saa juosta perään ennen mun vapaa käskyä. Hyvin pysyi kontaktilla. Sitten lisäsin 4 estettä ennen tätä a-estettä ja nyt teki virheen, tuli omin luvin pois kontaktilta. Tämän jälkeen muistitin aina yhdellä ota-käskyllä, että tee se kontakti ja nyt teki tarkkaa työtä, vaikka muutama este otettiin alle vauhdin hurman saamiseksi. Sitten pari toistoa puomille ja meni tosi tosi hyvin. Tähän oli hyvä lopettaa.
Loppuverkkailin koirat ja sitten kaasu pohjassa koulutustoimikunnan kokoukseen. Siellä suunniteltiin Tavesille mm. tokopäivää syksylle, samoin kokeita on tulossa myös (haku,toko ja jälki), joten mukavasti alkaa kalenterin päivät täyttyä syksyä varten, Tosin nyt en ole varsinaisesti järjestelyvuorossa näissä kokeissa, mutta tokopäivää lupasin järkkäillä, niin ja jälkipäivää myös. Tamskille pitäisi myös talkoilla sellaiset hulppeat 30 tuntia, (talkootunnit agiryhmäläisenä, avaimenhaltijana ja tokon valkkuryhmäläisenä) joten elämäni kuluu vallan mukavasti seuratoiminnassa.
Päivä meni siis varsin koiramaisesti, sillä Petran kanssa myös vähän leivottiin- makupaloja koirille. Koulutuksessa, varsinkin naksutellessa nameja kuluu ja ehkä nämä itse tehdyt suolattomat koulutusnamit on se terveellisempi vaihto-ehto. Lisäksi Aron on siirtynyt Back on Trackin käyttäjäksi, sillä sai etukäteis 3-vee synttärilahjaksi sellaisen verkkoloimen ja on siitä aika ylpeä. En osaa sanoa auttaako tuo takki, mutta toivossa on hyvä elää.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Tokotreenit kera valkkuryhmän
Tänään olikin maanantai-treenien aika. Aronin kanssa suuntasimme kohti Hervantaa ja näyttämönpuistoa. Hyvissä ajoin siellä verryttelemässä.
Aloitimme paikalla-oloilla, joissa oli suunnitellut, että teen tässä palkattomuustreenin. Aron oli rivissä keskellä ja istuminen meni hyvin. Oltiin ylipitkä aika, sillä Senni sattui juuri menemään makuulle, kun ajanottaja huomasi, että oltiin oltu piilossa 2,5 min, Lotta kävi korjaamassa koiransa ja jatkettiin piilossa oloa vielä hetki. Hyvin Aron istui, ehkä vähän korppikotkamaisessa asennossa, kun palasin. Tässä kohtaa suullinen kehu ja sitten alkoi makuu, hyvin meni maahan. Nyt ei oltu täyttä aikaa piilossa, ehkä pari min, Omalla vuorollaan Aron nousi hyvin ylös ja kun kaikki oli ylhäällä, meni palkkaamaan Aronin herkkukipolle kehän laitaan. Ehkä tämänkaltainen kannattaa aina silloin tällöin tehdä, että homma sujuisi ilman pettymyksiä kokeessakin.
Sitten yksilövuorossa olimme Aronin kanssa ekoina. Olin suunnitellut, että meidän pitänee edelleen treenata palkattomuutta ja ohjelmassa oli 4 liikettä ilman nameja tai leluja. Aloitimme ohjatulla; kapulat oli kivasti nurmen seassa niin, ettei Aron nähnyt niitä yhtään kun ne vietiin, merkille meno kohtuullinen, mutta tästä lähtö vasemmalle kapulalle ei ihan onnistunutkaan ja jouduin pysäyttämään kaksi kertaa koiran, ettei se nosta keskikapulaa, lopulta se vasen kapula sitten löytyi. Huh, suullisten kehujen kanssa kaukojen alkuun. Luulin ensin, että tehdään tunnari ja ehdin jo kertoa, että etsitään oma, oho hups, tehdäänkin kaukot. En tiedä vaikuttiko tämä vai mikä, mutta elämämme surkeimmat kaukokäskyt. Pari ensimmäistä asennonvaihtoa meni hyvin, mutta sitten Aron katseli ympäristöään sun muuta ja vaati uusinta käskyn tms, että sain asennon vaihdon tehtyä. Ihan luokattoman huono. Aron ei keskittynyt minuun, vaan katseli takana ja vieressä olevia ihmisiä.
Tästä tunnariin, jossa kapulat hukkuivat pitkän nurmen sekaan, oma aikansa meni siinä, että etsi ylipäätään niitä, lopulta kun löysi teki vanhan virheensä ja nappasi oman viereisen. Koska oli palkattomuustreeni, toi sen luovutkseen saakka ja siitä sivulle, väärä oli. Tästä viimeiseen liikkeeseen luoksetuloon, jossa suht hyvä vauhti, vähän napakampi stoppi olisi voinut olla kiva, mutta omat ajatukset oli tuossa vauhdin seuraamisessa, maahanmenoon vaati kaksi käskyä, loppu hyvin. Olen ottanut siinä lopussa käskyn takaa, että kiertää suoraan mun sivulle ilman eteen istumista, teki tämän hyvin.
Joten sellainen palkattomuustreeni. Toisaalta ihan hyvä juttu vireen kannalta, sillä koira oli melko äänetön, ihan pienet piip-äänet tuli ohjatun kapulan luovutuksessa, mutta liikkeiden väleissä ihan kiva. Ja suht hyvin mukana. Seuraavan kerran pitänee yllättää koira palkan kanssa, ettei vire laske kuitenkaan liian tylsäksi. Ja luokattoman paljon virheitä tuli.
Tehtiin myöhemmin Katin kanssa vielä pari tunnaria hiekalle. Molemmissa tunnareissa tuli oma, mutta jostain syystä oli vaikeeta ja epävarmuutta. Mistä tää nyt taas tuli? Meni ravilla kapuloille ja tuli vielä hitaammalla ravilla takaisin, oma löytyi kuitenkin sekä rivistä että ympyrästä.
Erikseen tein itsekseni pari ruutua, ekassa oli palkka valmiina ruudussa, toisen kerran tyhjään ruutuun ja palkaksi ihana frispii. Molemmat ruudut oli tosi hyviä!
Sitten haettiin se ohjatun kapula uudestaan sieltä vasemmalta, nyt merkille meno hyvä, tästä kävin palkkaamassa koiran sinne merkin taakse ja sitten kapulakin löytyi nopsaan,
Sitten ihan loistojuttua, jossa taas sain todeta, että sitä saa mitä vahvistaa. Naksuttelin Aronille kontaktista ja uutta seuraamistakin tehtiin. Aron oli todella paljon parempi mitä viikko sitten samalla paikalla. Ja ympäristössä oli paljon häiriötä, sillä jalkapallopelit oli käynnissä siinä samalla kentällä ja muutenkin väkeä puistossa oli. Seuraamisen asenne oli nyt rento ja kontakti hyvä, tällä tiellä jatketaan. Sisäänajoin uutta seuraamiskäskyäkin, sillä kehun koiraa sillä uudella käskyllä, jolloin itse käskystä tulee kehu/ positiivinen mielikuva meille kummallekin.
Lopuksi yritin vielä kaukon asentoja, mutta tahmeeta on.
Kivat treenit, joista nousi taas kaikenlaista mitä pitää treenata. Kotipihassa sitten pitikin heti ottaa pari tunnaria, jotka onnistuivat ihan superhyvin. Tein ensimmäisen oikein pitkältä matkalta ja Aron innokkaasti laukkasi tunnareille, löysi oman ja palkaksi heiteltiin kapulaa. Sitten pitkästä aikaa tein tunnarin korkeassa vireessä, eli kapulat oli valmiina, mutta lähetin ensin kiertämään pihan liukumäkeä ja siitä vauhdista käsky etsi oma, Hyvin löytyi vaikka Aron meni täydellä laukalla haistelemaan.
Tämän viikon tokoprojekteissa seuraavaa:
-jatketaan kontaktitreeniä ja hyvän asenteen seuraamista
-tunnaria liikkurin kanssa
-jotakin vaihtelua kaukojen treenaukseen? Erikseen pitänee kerrata liikeradat!
-ohjatun suunnan ja kaarien kertaus, liikkuroituna ohjattua, jossa palkataan merkille menosta.
-seis ja maa-käskyn erottelua
Aloitimme paikalla-oloilla, joissa oli suunnitellut, että teen tässä palkattomuustreenin. Aron oli rivissä keskellä ja istuminen meni hyvin. Oltiin ylipitkä aika, sillä Senni sattui juuri menemään makuulle, kun ajanottaja huomasi, että oltiin oltu piilossa 2,5 min, Lotta kävi korjaamassa koiransa ja jatkettiin piilossa oloa vielä hetki. Hyvin Aron istui, ehkä vähän korppikotkamaisessa asennossa, kun palasin. Tässä kohtaa suullinen kehu ja sitten alkoi makuu, hyvin meni maahan. Nyt ei oltu täyttä aikaa piilossa, ehkä pari min, Omalla vuorollaan Aron nousi hyvin ylös ja kun kaikki oli ylhäällä, meni palkkaamaan Aronin herkkukipolle kehän laitaan. Ehkä tämänkaltainen kannattaa aina silloin tällöin tehdä, että homma sujuisi ilman pettymyksiä kokeessakin.
Sitten yksilövuorossa olimme Aronin kanssa ekoina. Olin suunnitellut, että meidän pitänee edelleen treenata palkattomuutta ja ohjelmassa oli 4 liikettä ilman nameja tai leluja. Aloitimme ohjatulla; kapulat oli kivasti nurmen seassa niin, ettei Aron nähnyt niitä yhtään kun ne vietiin, merkille meno kohtuullinen, mutta tästä lähtö vasemmalle kapulalle ei ihan onnistunutkaan ja jouduin pysäyttämään kaksi kertaa koiran, ettei se nosta keskikapulaa, lopulta se vasen kapula sitten löytyi. Huh, suullisten kehujen kanssa kaukojen alkuun. Luulin ensin, että tehdään tunnari ja ehdin jo kertoa, että etsitään oma, oho hups, tehdäänkin kaukot. En tiedä vaikuttiko tämä vai mikä, mutta elämämme surkeimmat kaukokäskyt. Pari ensimmäistä asennonvaihtoa meni hyvin, mutta sitten Aron katseli ympäristöään sun muuta ja vaati uusinta käskyn tms, että sain asennon vaihdon tehtyä. Ihan luokattoman huono. Aron ei keskittynyt minuun, vaan katseli takana ja vieressä olevia ihmisiä.
Tästä tunnariin, jossa kapulat hukkuivat pitkän nurmen sekaan, oma aikansa meni siinä, että etsi ylipäätään niitä, lopulta kun löysi teki vanhan virheensä ja nappasi oman viereisen. Koska oli palkattomuustreeni, toi sen luovutkseen saakka ja siitä sivulle, väärä oli. Tästä viimeiseen liikkeeseen luoksetuloon, jossa suht hyvä vauhti, vähän napakampi stoppi olisi voinut olla kiva, mutta omat ajatukset oli tuossa vauhdin seuraamisessa, maahanmenoon vaati kaksi käskyä, loppu hyvin. Olen ottanut siinä lopussa käskyn takaa, että kiertää suoraan mun sivulle ilman eteen istumista, teki tämän hyvin.
Joten sellainen palkattomuustreeni. Toisaalta ihan hyvä juttu vireen kannalta, sillä koira oli melko äänetön, ihan pienet piip-äänet tuli ohjatun kapulan luovutuksessa, mutta liikkeiden väleissä ihan kiva. Ja suht hyvin mukana. Seuraavan kerran pitänee yllättää koira palkan kanssa, ettei vire laske kuitenkaan liian tylsäksi. Ja luokattoman paljon virheitä tuli.
Tehtiin myöhemmin Katin kanssa vielä pari tunnaria hiekalle. Molemmissa tunnareissa tuli oma, mutta jostain syystä oli vaikeeta ja epävarmuutta. Mistä tää nyt taas tuli? Meni ravilla kapuloille ja tuli vielä hitaammalla ravilla takaisin, oma löytyi kuitenkin sekä rivistä että ympyrästä.
Erikseen tein itsekseni pari ruutua, ekassa oli palkka valmiina ruudussa, toisen kerran tyhjään ruutuun ja palkaksi ihana frispii. Molemmat ruudut oli tosi hyviä!
Sitten haettiin se ohjatun kapula uudestaan sieltä vasemmalta, nyt merkille meno hyvä, tästä kävin palkkaamassa koiran sinne merkin taakse ja sitten kapulakin löytyi nopsaan,
Sitten ihan loistojuttua, jossa taas sain todeta, että sitä saa mitä vahvistaa. Naksuttelin Aronille kontaktista ja uutta seuraamistakin tehtiin. Aron oli todella paljon parempi mitä viikko sitten samalla paikalla. Ja ympäristössä oli paljon häiriötä, sillä jalkapallopelit oli käynnissä siinä samalla kentällä ja muutenkin väkeä puistossa oli. Seuraamisen asenne oli nyt rento ja kontakti hyvä, tällä tiellä jatketaan. Sisäänajoin uutta seuraamiskäskyäkin, sillä kehun koiraa sillä uudella käskyllä, jolloin itse käskystä tulee kehu/ positiivinen mielikuva meille kummallekin.
Lopuksi yritin vielä kaukon asentoja, mutta tahmeeta on.
Kivat treenit, joista nousi taas kaikenlaista mitä pitää treenata. Kotipihassa sitten pitikin heti ottaa pari tunnaria, jotka onnistuivat ihan superhyvin. Tein ensimmäisen oikein pitkältä matkalta ja Aron innokkaasti laukkasi tunnareille, löysi oman ja palkaksi heiteltiin kapulaa. Sitten pitkästä aikaa tein tunnarin korkeassa vireessä, eli kapulat oli valmiina, mutta lähetin ensin kiertämään pihan liukumäkeä ja siitä vauhdista käsky etsi oma, Hyvin löytyi vaikka Aron meni täydellä laukalla haistelemaan.
Tämän viikon tokoprojekteissa seuraavaa:
-jatketaan kontaktitreeniä ja hyvän asenteen seuraamista
-tunnaria liikkurin kanssa
-jotakin vaihtelua kaukojen treenaukseen? Erikseen pitänee kerrata liikeradat!
-ohjatun suunnan ja kaarien kertaus, liikkuroituna ohjattua, jossa palkataan merkille menosta.
-seis ja maa-käskyn erottelua
torstai 14. kesäkuuta 2012
Kontaktia
Päätin, että meidän on pakko panostaa kontaktiin. Onhan sitä tehty tällä viikolla jo monta eri kertaa, mutta hävettää lähteä tokoleirille tälläisellä kontaktilla. Joten töitä sen eteen on tehtävä. Suoraman kentällä oli mukavasti jalkapallopeliä ja yleisöä(hyvää häiriötä), joten sinne!
Vaikeuksia oli kontaktin pitämisessä, pientä ääntäkin tuli, joten oltiin kontaktiongelmamme ytimessä. Naksuttelin niin monta settiä, että namitkin loppui. Yritin tehdä myös lelupalkalla, mutta tämän kanssa Aron alkaa edistämään. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä ja kontaktin pitoa. Käytiin välillä kotona juomassa ja mentiin vielä kerran. Nyt kentällä oli vähemmän porukkaa ja tuli ihan loistavia pätkiä eikä ääntäkään yhtään. Tätä pitää tehdä nyt tehokuurina, sillä ainoa mikä tähän auttaa on treeni. Minun on vain muistettava, että kontaktin pitäminen on se ykköskriteeri. Joten hyviä pätkiä sain aikaiseksi, kun vain naksuttelin ensin kontaktin pitämisestä siinä, että ollaan paikallaan, jos kontakti tippui, vaihdoin heti paikkaa. Jotenkin mietin sitä, että mitä koira menettää/hyötyy silloin kun kontakti tippuu, ei mitäään, jollei se saa mitään palautetta siitä, että tiputti kontaktin. Joten päätin tällä tavalla reagoida siihen, että koira tekee mielestäni virheen. Jos siitä huomauttaa äänellä on kolikon kääntöpuolena tässä on se, että tulee turhaumaääntä tai seuruu muuttuu painostavaksi. Mutta taas kerran me aloitetaan alusta tätä seuruu/kontakti ja silti rento asenne-teemassa. Heti kun saadaan varmempaa pohjaa, mietin, että alan syöttämään uutta seuraamiskäskyä siihen mukaan.
Vaikeuksia oli kontaktin pitämisessä, pientä ääntäkin tuli, joten oltiin kontaktiongelmamme ytimessä. Naksuttelin niin monta settiä, että namitkin loppui. Yritin tehdä myös lelupalkalla, mutta tämän kanssa Aron alkaa edistämään. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä ja kontaktin pitoa. Käytiin välillä kotona juomassa ja mentiin vielä kerran. Nyt kentällä oli vähemmän porukkaa ja tuli ihan loistavia pätkiä eikä ääntäkään yhtään. Tätä pitää tehdä nyt tehokuurina, sillä ainoa mikä tähän auttaa on treeni. Minun on vain muistettava, että kontaktin pitäminen on se ykköskriteeri. Joten hyviä pätkiä sain aikaiseksi, kun vain naksuttelin ensin kontaktin pitämisestä siinä, että ollaan paikallaan, jos kontakti tippui, vaihdoin heti paikkaa. Jotenkin mietin sitä, että mitä koira menettää/hyötyy silloin kun kontakti tippuu, ei mitäään, jollei se saa mitään palautetta siitä, että tiputti kontaktin. Joten päätin tällä tavalla reagoida siihen, että koira tekee mielestäni virheen. Jos siitä huomauttaa äänellä on kolikon kääntöpuolena tässä on se, että tulee turhaumaääntä tai seuruu muuttuu painostavaksi. Mutta taas kerran me aloitetaan alusta tätä seuruu/kontakti ja silti rento asenne-teemassa. Heti kun saadaan varmempaa pohjaa, mietin, että alan syöttämään uutta seuraamiskäskyä siihen mukaan.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Jälki, jossa kaikki onnistui!
Tänään oli Tavesin jälki-ilta ja Aron sai ajaa Mikon tekemän jäljen. Toiveissa oli 4 kepin jälki, noin 500m eikä mitään ihmeellistä, sillä eilisen jälkeen pitänee tehdä joku helppo.
Ja sellainen saatiin, jana tehtiin loivaan ylämäkeen ja mäen päällä oli jälki, Aron eteni jälleen luotisuoraan, reagoi jälkeen, haistoi pään käännön verran takajäljeä ja valitsi sen oikean suunnan, jes!!! Jälki oli helpossa mustikanvarpumetsässä ja kaikki kepit nousi. Kakkoskeppi oli ihan varpujen ja kanervien alla, mutta onneksi kepin haju tarttui Aronin nenään ja se hetken pyöri siinä etsien keppiä. Jäljen ajo näytti aluksi ihan ihmeelliseltä, mutta Miko oli tehnyt jonkun kulmahässäkän siihen alkuun ja Aron ratkoi tehtävää. Keppimotivaatio oli loistava ja motivaatio jälkeen oli loistava, joten palsamia haavoille sanoisin.
Aamupäivällä oltiin käyty naksuttelemassa seuruuta. Kun valitsin kriteeriksi nyt kontaktin, saan kaupan päälle hyvän seuraamispaikan. Tein kyllä tosi paljon ihan sellaista alkeisjuttua ja palkkasin/naksutin tiheästi. Avainsana tuntuu olevan, että jos kontakti vaan pysyy, tulee kaikki muu sitten vaan plussana.
Erikseen muisteltiin merkille menoa "ole hyvä"-käskyllä ja palkkasin kaikista näistä, varsinkin kolmas merkille meno oli ihan super, joten sekä koiralla että ohjaajalla oli tänään hyvä mieli.
Ja sellainen saatiin, jana tehtiin loivaan ylämäkeen ja mäen päällä oli jälki, Aron eteni jälleen luotisuoraan, reagoi jälkeen, haistoi pään käännön verran takajäljeä ja valitsi sen oikean suunnan, jes!!! Jälki oli helpossa mustikanvarpumetsässä ja kaikki kepit nousi. Kakkoskeppi oli ihan varpujen ja kanervien alla, mutta onneksi kepin haju tarttui Aronin nenään ja se hetken pyöri siinä etsien keppiä. Jäljen ajo näytti aluksi ihan ihmeelliseltä, mutta Miko oli tehnyt jonkun kulmahässäkän siihen alkuun ja Aron ratkoi tehtävää. Keppimotivaatio oli loistava ja motivaatio jälkeen oli loistava, joten palsamia haavoille sanoisin.
Aamupäivällä oltiin käyty naksuttelemassa seuruuta. Kun valitsin kriteeriksi nyt kontaktin, saan kaupan päälle hyvän seuraamispaikan. Tein kyllä tosi paljon ihan sellaista alkeisjuttua ja palkkasin/naksutin tiheästi. Avainsana tuntuu olevan, että jos kontakti vaan pysyy, tulee kaikki muu sitten vaan plussana.
Erikseen muisteltiin merkille menoa "ole hyvä"-käskyllä ja palkkasin kaikista näistä, varsinkin kolmas merkille meno oli ihan super, joten sekä koiralla että ohjaajalla oli tänään hyvä mieli.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Jälkitreeniä-lähinnä hyvää yritystä
Tänään hyvillä mielin jälkimetsään Sari K:n kanssa ja happamin mielin metsästä pois...Keli oli hiostavan kuuma, mutta jälkien vanhetessa tuli 10 min rankkasade, joka sitten ilmeisesti huuhteli jäljen hajuja niin hyvin pois, ettei Aronin jäljestämisestä tullut yhtään mitään.
Ensin tehtiin kuitenkin esineet, joita oli valmiina ruudussamme 3 kpl. Ensimmäinen pisto tuotti esineen hyvin, sitten keski/ etuesineen ohi Aron laukkasi ja vaatii toisenkin pistotuksen, että haju osui nenään. Jostain syystä oikean takanurkan esine ei vaan heti noussut, vaikka Aron kävikin siellä, teki hommia kuitenkin reippaana ja lopulta se kolmaskin esine nousi. Treenissä oli kiva huomata, että kun olin palkannut ekan esineen pienellä makupalalla, oli Aron kiinnostuneempi lähtemään toisen esineen hakuun kuin se, että olisi kytännyt tuleeko lisää namia. Hyvä asenne siis!
Sitten se Aronin jälki, jonka janalla Aron meni loistavasti luotisuoraan, reagoi siihen hyvin ja lähti reippaana...takajäljelle. Pah!! Käänsin koiran ja sanoin, että olet takajäljellä. Siitä jäljestys alkoi sitten oikeaan suuntaan, mutta ekaa keppiä en itse nähnyt, yli kuulemma mentiin, huomasin, että Aronin jäljestys ei ole yhtään sitä normia ja tuntui, että oli koko ajan hukassa jäljestä. Lopulta huomasin, että pyöritään koko ajan samaa ympyrää ja koira oli lähinnä lenkillä, parempi oli lopettaa siihen ja irroittaa koira valjaista. Jäljesti siis alussa, mutta jälki oli yli 2 tuntia vanha ja rankkasateen huuhtoma, Aron ei ole tarpeeksi kokenut, että se osaisi seurata tuollaista jälkeä. Joten tyhjin käsin tultiin takaisin. Mun keppilaskurissa tämä näyttää karmealta, mutta näillä lahjoilla mennään....Kurtillakin oli vaikeuksia omalla jäljellään, mutta se sentäs nosteli keppejä.
Illalla tehtiin vielä pelkkää seuraamistreeniä jalkapallokentän laidalla, kyllä siinä(kin) on projektia. Opin kuitenkin, että kontaktin pitäminen on avainsana siihen, joten tiheää naksutusta ja sitä, että kontakti ei katkeisi jokaisen namin jälkeen...
Ensin tehtiin kuitenkin esineet, joita oli valmiina ruudussamme 3 kpl. Ensimmäinen pisto tuotti esineen hyvin, sitten keski/ etuesineen ohi Aron laukkasi ja vaatii toisenkin pistotuksen, että haju osui nenään. Jostain syystä oikean takanurkan esine ei vaan heti noussut, vaikka Aron kävikin siellä, teki hommia kuitenkin reippaana ja lopulta se kolmaskin esine nousi. Treenissä oli kiva huomata, että kun olin palkannut ekan esineen pienellä makupalalla, oli Aron kiinnostuneempi lähtemään toisen esineen hakuun kuin se, että olisi kytännyt tuleeko lisää namia. Hyvä asenne siis!
Sitten se Aronin jälki, jonka janalla Aron meni loistavasti luotisuoraan, reagoi siihen hyvin ja lähti reippaana...takajäljelle. Pah!! Käänsin koiran ja sanoin, että olet takajäljellä. Siitä jäljestys alkoi sitten oikeaan suuntaan, mutta ekaa keppiä en itse nähnyt, yli kuulemma mentiin, huomasin, että Aronin jäljestys ei ole yhtään sitä normia ja tuntui, että oli koko ajan hukassa jäljestä. Lopulta huomasin, että pyöritään koko ajan samaa ympyrää ja koira oli lähinnä lenkillä, parempi oli lopettaa siihen ja irroittaa koira valjaista. Jäljesti siis alussa, mutta jälki oli yli 2 tuntia vanha ja rankkasateen huuhtoma, Aron ei ole tarpeeksi kokenut, että se osaisi seurata tuollaista jälkeä. Joten tyhjin käsin tultiin takaisin. Mun keppilaskurissa tämä näyttää karmealta, mutta näillä lahjoilla mennään....Kurtillakin oli vaikeuksia omalla jäljellään, mutta se sentäs nosteli keppejä.
Illalla tehtiin vielä pelkkää seuraamistreeniä jalkapallokentän laidalla, kyllä siinä(kin) on projektia. Opin kuitenkin, että kontaktin pitäminen on avainsana siihen, joten tiheää naksutusta ja sitä, että kontakti ei katkeisi jokaisen namin jälkeen...
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Valkkuryhmän treeniä
Tänään olikin maanantain tokot ja valkkuryhmästä meitä oli 3 treenaajaa. Meidän valkkuryhmästä oli monta koirakkoa kilpailemassa viikonloppuna Kuopiossa tokon sm-meissä ja kateellisena ja sekä toisten puolesta jännittäen seurasin tuloksia. Samalla asetin itselleni sekä Aronille tavoitteeksi tokon piirinmestaruudet, jotka ovat tänä vuonna Nokialla elokuun alussa. Nyt treenataan huolella ja säännöllisesti ja tähdätään niin hyvään kuin pystytään. Tavoitteena ykköstulos evl-luokasta siis piirinmestiksistä.
Päivän treenit oli Aronille tarjolla tyttöseurassa; kuvassa corgi Helga ja kääpiösnautseri Armi.
Päivän treenit oli Aronille tarjolla tyttöseurassa; kuvassa corgi Helga ja kääpiösnautseri Armi.
Aron teki omalla vuorollaan etukäteen suunniteltua settiä, jossa toivoisin paremman asenteen kehään sisään menoon ja ensimmäiseen liikkeeseen. Tänään se oli z-liike ja asennot m-s-i. Teimme asennot ihan oikein, mutta seuruu oli sellaista haahuilua. Siksi ensimmäinen maahanmeno oli hidas ja ekassa kulmassa tuli koiran kanssa törmäys, koska ei ollut kontaktissa ja haahuili siinä sivulla. Todella surkea esitys. Tästä tuli viimeisessä perusasennosta namipalkka ja siirtyminen luoksetulon alkuun. Luoksetulon teimme suorana ja Aron laukkaili suoraan sivulleni takaa kiertäen. Tästä kehujen kera tunnariin, joka onnistui oikein hyvin. Tunnariin voin olla kyllä tyytyväinen, sillä oikea kapula on löytynyt jo monissa treeneissä. Luovuttikin kapulan ihan hyvin sekä ääneti sivulle siirtyminen. Tämän jälkeen kisamaista kehua ja viiveellä namipalkka. Lopuksi merkin kautta ruutuun, jossa oli lelu yllätyksenä palkkana. Sitten mentiin hetkeksi kehästä ulos.
Muutaman minuutin kulutta tultiin uudestaan kehään, nyt tehtiin ohjattu. Ehkä parempi sisääntulo, kun oli jo liikkeitä alla. Hyvä merkille meno, sillä oli ihan pakahduttavan kuuma ja koira tuntui vähän löysältä, siitä haettiin oikea, yksi merkki oli jäänyt siihen oikealle ja Aron laukkasi tämän luokse. Onneksi maltoin olla hiljaa ja annoin Aronin ratkaista, että mitä nyt tehdään. Siinä se ihmetteli sillä merkillä, että ei ole kapulaa ei, lopulta hoksas jatkaa matkaa, meni sinne oikealle kapulalle ja nosti sen, otin ihan luovutukseen saakka ja palkkasin siihen eteen namilla, vaikka liikkurin käskyn mukaan olisi tässä kohtaa voinut siirtää vielä sivulle. Hyvä kun koira ei tehnyt mitään liikkurin käskyllä. Hiljaakin taisi olla luovutuksessa.
Tehtiin myös kolmistaan kuunteluharjoitusta ja Aron meinasi mokata vain kerran Maijan käskyllä.
Erikseen vielä tehtiin omia juttujamme. Minä naksuttelin seuraamista ilman käskyä, tämän jälkeen luoksetuloa ja ihan lopuksi ruutuun meno toisesta suunnasta kuin aikaisemmin. Ruutuun meno oli ihan nappisuoritus ja siihen oli hyvä lopettaa.
Huomenna ja ylihuomenna olisi tarkoitus mennä jälkimetsään, mutta tokokin vetää niin puoleensa. Pakko työstää tuota seuraamista ja pähkäillä, miten saan koiran skarppina kehään, nyt se katselee kehästä merkit ja liikkurit ja haluaisin ihan kaikkea muuta. Lahjattomat siis jatkaa treenaamista yhä vaan.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Pientä puuhastelua
Ei malteta olla Aronin kanssa mitenkään enää levossa. Viime viikon fyssarikäynnillä voitiin todeta, että kevennetty elämä oli jo alkanut vaikuttaa Aronin lihaksistoon ja etupää oli jo ihan vetreä. Selässä löytyi jumikohdat edelleen, mutta nekin alkaa pehmetä pikku hiljaa. Joten hypätä ei vielä mitään, mutta jatketaan vapaana juosten metsälenkeillä sekä tasapainoiluharjoituksilla, joiden tarkoitus on parantaa kehonhallintaa, tasapainoa ja vahvistaa entisestään sisäisiä lihaksia. Joten alla kuvia meidän tasapainoiluista. Ollaan löydetty koulunpihasta kapea lasten taiteilupuomi, jossa myös Aron hakee tasapainoa. Jos siinä yrittää liikkua eteenpäin liian kovaa, putoaa, onneksi ei korkealta. Mielellään Aron puomille kyllä hakeutuu ja saa namia palkaksi. Ja kyllä tuo tasapainoilu pisti ihan läähättämään, mutta tasapainokin löytyi.
Tokoiltu ollaan pienesti. Tiistai-iltana tein vähän ruutu-treeniä isolla nurmikentällä ja merkin kautta mentiin ruutuun, jossa ei ollut ruutunauhoja. Vaihtelin merkin paikkaa ja kerran ruudunkin paikkaa, että lähetyksiä tuli eri suuntiin. Positiivinen mieli jäi meille tästä.
Tänään tehtiin pientä tokoilua kotipihassa, kun saatiin Katri meitä liikkuroimaan. Aloitettiin tunnarilla, jossa Katri sai pidellä tunnarikapuloita käsissään jo paljon ennen koiran tuloa. Huomasin, että treeneissä usein liikkuri vain nostelee kapulat rasiasta, mutta koekentillä kapulat voi olla liikkurin kädessä jo pitkäänkin. Aronia tuo ei haitannut ja se teki/ haki hyvin omansa.
Tämän jälkeen tehtiin z-liike, jossa asentojärjestys oli seiso-maa-istu. Asennon onnistui ihan nappiin, mutta pientä ääntelyä oli siellä ja täällä, joten keskitymme taas asenteeseen seuraavassa treenissä.
Sitten mentiin ruutuun, jossa oli lelu valmiina, tämä meni hyvin. Otettiin myös yksi tyhjä ruutu ja tämäkin oli ihan hyvä. Tämän jälkeen kerrattiin ohjatussa molemmat suunnat, ekalla lähetyksellä itse sekoilin käskyjen kanssa, mutta onneksi Aron ei tuosta pahastunut. Ohjatun asenne on kunnossa. Lopuksi vielä kaukokäskyt ja näissä näkyy nyt se, ettei ollakaan kuukauteen tehty niitä. Perusongelmat tuli taas esiin, joita ovat seisomisesta istumaan meno, siinä tuli nyt peppu eteenpäin ja seisomisesta maahanmeno meni vähän vinoon. Tauko ei siis ole hyväksi kaukoissa. Tässä tulikin jo tokoiltua enemmän kuin fyssari sallii.
Pitikin kertoa, miksi Katri oli meidän kotipihassa. Bensonin Katrilla on ihana bc-pentu Tao, joka tuli sitten meille hakemaan vinkkejä nurmijälkiin ja tokoiluun. Koska puoliso tarvitsi autoa heti aamusta, oli helpompi sopia treenit meidän pihaan, kiitos Katrille kun viitsi ajella meille, sillä eipäs helpompaa voisi olla, kun treenit kotipihassa. Tao teki nurmella namijälkeä, opetteli ruutua, merkkiä, luoksetuloa ja vaikka mitä. Ja saatiin kulumaan melkein 2 tuntia näillä treeneillä ja kivaahan tuo on, kun ilma on hyvä ja pennun oppimista ja oivaltamista on niin kiva seurata.
No iltasella ajelin vielä Koivumäkeen ja meillä oli siellä esine-ruutuilta. Kävin ensin koirien kanssa metsälenkillä siellä Koivumäessä ja Aron ja Elvis nauttivat vapaana juoksemisesta ehkä 45 min. Esineruutuunkin pääsi molemmat, sillä kaikki halusivat sellaiseen ruutuun, jossa on jo yksi koira käynyt, joten Elvis sai luvan olla ensimmäinen koira, kun sen tavoitteet eivät ole sellaisessa ruudussa, jossa toisilla koirilla olisi merkitystä. Ruudussa oli kaksi esinettä, joista ensimmäinen takakulman esine nousi hyvin, tästä palkkaa. Toisen hakeminen ei ollut helppoa, sillä Elvis oli jo itseensä aika tyytyväinen, onneksi se eteni ruudun keskelle, jossa oli toinen esine ja sai palkkaa ja riemua tästäkin.
Aron pääsi samaan ruutuun ehkä viidentenä koirana. Otettiin ihan ilmoittautuminen ja Seppo esitti tiukkaa pk-tuomaria. Aronille piti kerran huomauttaa, että nyt istut nämä puheet loppuun siinä sivulla, sekun oli sitä mieltä, että jo mennään esineille. Pidimme esineiden paikat kaikille samana, joten vasemmassa takanurkassa oli yksi esine, keskellä ruutua toinen, ja kolmas oli edessä oikealla. Aron eteni ensimmäiselle vasemmalle takanurkan esineelle suoraan, mutta yllättävän kauan se pyöri siellä nurkassa, ennenkuin esine suussa palasi takaisin. Toisella pistolla taisi mennä suoraan siihen keskelle kohti koivua, missä oli kakkosesine. Viimeisellä pistolla se meni 2 m ehkä etuesineen vasemmalta puolen ja eteni ruudun taakse, palasi sieltä minua kohti ja tässä vaiheessa löytyi sitten se etuesinekin. Luultavasta aika olisi riittänyt ihan koeaikataulujen puitteissakin. Eli ihan hyvä harjoitus. Meidän ruutu ei ollut ihan se perinteinen, sillä tämä Koivumäen ruutu on suurimmaksi osaksi vanhaa hakkuu-aukeaa ja vain ruudun oikea reuna ehkä 10 m kaistale on metsää. Hyvin meni kuitenkin kaikilla koirilla, joten kannattaa jatkaa näitä esine-iltoja, missä koirat saa kokemuksia hyvin tallatuista ja hajustetuista ruuduista.
Lopuksi käytiin vielä Miinun kanssa kävelemässä puolisen tuntia metsässä, ehkä hyvä loppuverkka. En tiedä tehtiinkö tänään ihan liikaa, pidetään yllä loppuviikko vaan metsälenkkejä. Tilasin sille muuten bot-verkkoloimen, aikas kiva 3-vee synttärilahja tulossa siis. Josko sen avulla säästyttäisiin jatkossa pienemmillä jumituksilla.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Maaseudun pauloissa
Pitkästä aikaa oli edessä sellainen viikonloppu, ettei mulla ollut työvuoroa eikä mitään koira-ohjelmaa suunniteltuna, joten suuntasimme koko perheen voimin Vammalan mökille. No Sastamala on kaupungin nimi nykyään, mutta meille aina Vammala. Ollaan joka kesä vietetty aikaa tuolla ja nyt tuli myös Jimmyä ikävä. Muutama kilometri ennen mökkiä mennään junaradan yli, siinä kohtaan Jimmy aina pomppas pystyyn ja levottomomana innostuksesta piippasi mökin pihaan saakka. 12 vuotta Jimmy teki aina niin ja villitsi muutkin mukaansa. Aron ja Elvis ei osaa tätä niin hyvin, mutta ehtiihän ne vielä oppia.
Koirista on niin ihanaa, kun ne saa olla pihassa vapaana kaiken aikaa ja meillä ihmisilläkin on kovin mukavaa siellä. Ja mökin viereiset lammaslaitumet vetivät meitä kaikkia niin puoleensa...
Koirista on niin ihanaa, kun ne saa olla pihassa vapaana kaiken aikaa ja meillä ihmisilläkin on kovin mukavaa siellä. Ja mökin viereiset lammaslaitumet vetivät meitä kaikkia niin puoleensa...
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Jälki
Tänään kävin tekemässä Aronille hyvän jälkitreenin. Autoon oli jäänyt tiistain jälkikokeen yhdet varakepit ja tallasin Aronille kokeessa olleen voittajaluokan jäljen, ainostaan pituudessä vähän oikaisin ja Aronin jäljestä tuli 1.2 km pitkä. Jäljen vanhenemisen ajan käytiin metsälenkkeilemässä toisella puolen metsää ja 15 min ennen jäljelle lähtöä tuli vettä täysillä. Ei ole taidettu vesisadejälkeä tänä keväänä vielä ajaakaan. Jälki oli melkein 1½ tuntia vanha, kun lähdettiin sitä ajamaan.
Laitoin Aronille autolla jälkivaljaat päälle ja käveltiin kohti jäljen aloituspaikkaa, Aron merkkasi sen mistä olin metsään mennyt ja sitten janalla ei tarvinnut kuin vain laskea liinaa, niin määrätietoisesti Aron meni eteenpäin. Aivan loistavan luotisuora jana, reagoi hyvin jälkeen ja lähti aivan oikeaan suuntaan. Jihaa, tämä oli sellainen paineeton janasuoritus, mistä olen haaveillut.
Kaikki kepit 6/6 nousi ja kissanruoka maistui. Oltaispa oltu kokeessa :-)
Laitoin Aronille autolla jälkivaljaat päälle ja käveltiin kohti jäljen aloituspaikkaa, Aron merkkasi sen mistä olin metsään mennyt ja sitten janalla ei tarvinnut kuin vain laskea liinaa, niin määrätietoisesti Aron meni eteenpäin. Aivan loistavan luotisuora jana, reagoi hyvin jälkeen ja lähti aivan oikeaan suuntaan. Jihaa, tämä oli sellainen paineeton janasuoritus, mistä olen haaveillut.
Kaikki kepit 6/6 nousi ja kissanruoka maistui. Oltaispa oltu kokeessa :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)