Muistin, että palkattomuustreeniä pitänee tehdä myös pk-tottiksen puolella. Viime aikoina olen vain panostanut runsaaseen palkan määrään ja sitä myöten helppoihin treeneihin, tänään oli aika kiristää korkkiruuvia. Joten helpot kotipihan treenit oli ohjelmassa. Suunnittelin, että tehdään jäävät liikkeet kokeenomaisesti palkatta, kotipihassa kun ollaan, on ympäristö helpoin mahdollinen.
Suunnitelma: liikkeestä istuminen, sitten liikkeestä maahanmeno josta luoksetulo, sitten liikkeestä seisominen, loppuun kisakehut sekä pallo palkaksi, liikkeiden väleihin hillitty kehu.
Toteutus: hyvä istuminen, kehuin rauhallisesti liikkeen lopussa, liikkeestä maahanmenossa jäikin maa-käskyllä istumaan, toisella käskyllä kävi vasta maahan, liikkeestä seisominen hyvin, mutta alkoi ihan pikkusen kiihtyä. Joten olikin jo korkea aika taas alkaa totuttaa koiraa siihen, että joka jutun jälkeen ei lennä pallo. Ja selvästi istumisen jälkeen oli ihmeissään, kun homma jatkuikin eikä tämän vuoksi tehnyt oikeaa asentoa. Tätähän täytyy siis harjoitella.
Tein sitten erikseen muutaman maahanmenon. Sitten liikkeestä istumisen, sen jälkeen maahanmenon ja heti palkka siitä. Sitten koko rimpsu alusta ja nyt kaikki asennot meni nappiin. Tämän jälkeen superkehut, palkkaus ja päivän treenit oli siinä. Seuraaminen ei pysynyt näissä toistoissa niin hyvänä kuin haluaisin, mutta ihan kaikkea ei voi yhdessä treenissä treenata. Ja vähän hakemista on kyllä tokon jälkeen, jossa joka liikkeen jälkeen pystyy jotenkin paremmin kertomaan koiralle, että teit hienosti, vielä jatketaan. Nyt se sama pitäisi tehdä hillitymmin ja saada koira palkkiintumaan hillityistä kehuista. Huomenna siis jatketaan pk-tottiksen merkeissä, sillä samanlainen palkaton ketju olisi kiva saada aikaiseksi noutoliikkeiden kohdalle. Huomenna on tasan kuukausi mahdolliseen jälkikokeeseen, joten aikaahan vielä on?
keskiviikko 29. elokuuta 2012
maanantai 27. elokuuta 2012
Tulis nyt jo talvi....
ajattelin tänään, kun menin koirien kanssa metsässä ja perkuleen hirvikärpäset tulee ihan iholle. Lentelevät ihan päin näköä. Raakalaisena nistin ainakin 15 niistä ihan tosta vaan, on ne niin ärsyttäviä! Punkkilitkutkin pitäisi taas uusia, kun lehdet hehkuttaa, että punkkeilla on vielä hyvä syksy edessä. Bayvantic on kyllä loistava litku niiden ehkäisyyn, toimii, mutta kunnon lumisade pelastais kaiken, vai mitä?
Sitten saimme olla tänään Aronin kanssa hetken topmodeleita. Tulevaisuudessa Koirat-lehdessä on juttu Canicrossista ja esiinnymme tuon aiheen yhteydessä. Juoksenneltiin siis sinne ja tänne Kyötikkälän maastoissa ja kamera kävi. Aika jännää oli, enimmäkseen etukäteen, sillä miten voi tuollaiseen juttuun mennä niillä ainoilla lenkkareilla, jotka vaati vielä pikaliimaa hetkeä ennen. Ja muuta sellaista hermoilua :-) Aron veti keikkaa kylmän viileesti, pointsit sille.
Päivän treenit oli sitten luonnollisesti Kyötikkälän kentällä. Seuraamisen yhteydessä kertasin kaikki jäävät asennot, jotka meni ihan oikein, mutta tuo seuruu tuppaa niin helposti edistämään. Joka kerta kun edistää, astun kaksi askelta taaksepäin ja sitten koira joutuu korjaamaan paikkaansa. Helppoa ei kuitenkaan ollut. Yksi luoksetulo tehtiin maahan menosta, kovempaakin voisi tulla, mutta eiköhän tuo vauhti riitä.
Hyppyesteellä tehtiin ensin matalalla pari hyppynoutoa, jossa yritin panostaa siihen takaisin tuloon. Sitten monta hyppyä korkeammalla esteellä, Aron teki ihmeitä, kun se hyppäsi 90 cm korkean esteen yhteen suuntaan puhtaasi, ansaitsi se sillä riemujuoksut yhdessä ympäri kenttää. Jätin nyt siis koiran istumaan hypyn taakse ja menin itse ottamaan vastaan toiselle puolen, olin siellä vähän selin koiraan ja palkkasin eteenpäin hyvistä hypyistä. Ja tuo viimeinen, se oli hyvä hyppy. Miten me saataisiin noita vaan lisää?
Sitten eteenmenokokeita. Näissä vietiin yhdessä pallo piiloon, hyvin laukkaa sille, mutta yhden kerran jäi istumaan käskyn yhteydessä, kutsuin pois ja lähetin uudestaan, nyt kävi maahan ja sai luvan jatkaa eteenpäin siitä pallolle. Jotenkin mun pitää vielä jalostaa sitä, että koira saisi heti palkan, kun käy välittömästi maahan käskyn kuultuaan. Tänään maahanmenot olivat aika hitaita. Kuitenkin palkkaus kun kävi maahan. Ja sitten monta maahanmenoa niin, että pallo oli näkyvissä ja etäisyydet pysyivät lyhyinä. Ihan käsittämättömän vaikea liike! Seuraaminen tuohon yhteyteen on ollut nyt kokonaan tekemättä, lähetän koiran perusasennosta eteenpäin, sillä se jos joku tulee olemaan ihan älyttömän vaikea. Kun se tykkää edistää ja kytätä eteenpäin muutenkin. Huoh.
Sitten saimme olla tänään Aronin kanssa hetken topmodeleita. Tulevaisuudessa Koirat-lehdessä on juttu Canicrossista ja esiinnymme tuon aiheen yhteydessä. Juoksenneltiin siis sinne ja tänne Kyötikkälän maastoissa ja kamera kävi. Aika jännää oli, enimmäkseen etukäteen, sillä miten voi tuollaiseen juttuun mennä niillä ainoilla lenkkareilla, jotka vaati vielä pikaliimaa hetkeä ennen. Ja muuta sellaista hermoilua :-) Aron veti keikkaa kylmän viileesti, pointsit sille.
Päivän treenit oli sitten luonnollisesti Kyötikkälän kentällä. Seuraamisen yhteydessä kertasin kaikki jäävät asennot, jotka meni ihan oikein, mutta tuo seuruu tuppaa niin helposti edistämään. Joka kerta kun edistää, astun kaksi askelta taaksepäin ja sitten koira joutuu korjaamaan paikkaansa. Helppoa ei kuitenkaan ollut. Yksi luoksetulo tehtiin maahan menosta, kovempaakin voisi tulla, mutta eiköhän tuo vauhti riitä.
Hyppyesteellä tehtiin ensin matalalla pari hyppynoutoa, jossa yritin panostaa siihen takaisin tuloon. Sitten monta hyppyä korkeammalla esteellä, Aron teki ihmeitä, kun se hyppäsi 90 cm korkean esteen yhteen suuntaan puhtaasi, ansaitsi se sillä riemujuoksut yhdessä ympäri kenttää. Jätin nyt siis koiran istumaan hypyn taakse ja menin itse ottamaan vastaan toiselle puolen, olin siellä vähän selin koiraan ja palkkasin eteenpäin hyvistä hypyistä. Ja tuo viimeinen, se oli hyvä hyppy. Miten me saataisiin noita vaan lisää?
Sitten eteenmenokokeita. Näissä vietiin yhdessä pallo piiloon, hyvin laukkaa sille, mutta yhden kerran jäi istumaan käskyn yhteydessä, kutsuin pois ja lähetin uudestaan, nyt kävi maahan ja sai luvan jatkaa eteenpäin siitä pallolle. Jotenkin mun pitää vielä jalostaa sitä, että koira saisi heti palkan, kun käy välittömästi maahan käskyn kuultuaan. Tänään maahanmenot olivat aika hitaita. Kuitenkin palkkaus kun kävi maahan. Ja sitten monta maahanmenoa niin, että pallo oli näkyvissä ja etäisyydet pysyivät lyhyinä. Ihan käsittämättömän vaikea liike! Seuraaminen tuohon yhteyteen on ollut nyt kokonaan tekemättä, lähetän koiran perusasennosta eteenpäin, sillä se jos joku tulee olemaan ihan älyttömän vaikea. Kun se tykkää edistää ja kytätä eteenpäin muutenkin. Huoh.
lauantai 25. elokuuta 2012
Kaikki oli parasta
Tänään oli niin kiva päivä. Viettiin vähän Aronin Tva-juhlaa Annan, Riikan ja Jarin kanssa.
Annan kanssa aloitettiin agitreenien merkeissä aamulla. Ajettiin yhdellä autolla Best in Areenalle ja ohjelmassa oli Aronin ensimmäinen tva-lahja, agilitytunti Annalta. Olin saanut tutustua rataan jo etukäteen sähköpostitse ja teimme alla olevaa harjoitusta.
Ensimmäisellä suoralla Aron ei vielä irronnut pituudelle kovin hyvin, jos jäin itse kolmosesteen kohdalle,pituuden päällä se alkoi katsoa taakseen, että missä tulen, tietysti sillä seurauksella, että pariin pituuden palikkaan tuli kosketus. Otettiin tätä suoraa erikseen niin että Anna oli lelun kanssa pituuden takana ja itse jäin reippaasti taaksepäin.
Putken suusta kepeille viennit oli meille kaikkein vaikeimmat, sellaisessa pakkovalssi-tyyppisessä jutussa Aron hämmentyi, toki toistojen myötä parani. Samoin kun kepit mentiin toiseen kertaan, oli oma sijaintini ja ohjaukseni merkittävää onnistumisen saavuttamiseksi. Lopuksi me tehtiin muistaakseni koko homma puhtaasti läpi, toki niin monta toistoa oli alla kuin nyt yhdellä koiralla treenatessa voi olla. Rimat pysyi tosi hyvin ja Anna sanoi, että ne pysyy, jos en jää koiran taakse, kuten kahden viimeisen esteen kohdalla kävi, että viimeinen rima kerran tippui sen vuoksi, että juoksin itse jäljessä.
Lopuksi tehtiin vielä sellaista treeniä, missä puomi ja putken suu olivat samalla linjalla ja koiran piti tehdä kontakti ensin hyvin ja siitä lähteä minusta pois päin putken suulle, joka oli ihan vieressä. Helppoa oli :-)
Jäi niin hyvä mieli, kiitos Annalle. Kotimatkalla käytiin jäähdyttelemässä Aronia ja verryttelemässä Nelliä ja Pipsaa seuraavaa treenipaikkaa varten.
Treenit jatkuivat Kyötikkälän kentällä. Riikka ja Jari odottelivat siellä meitä ja sain Aronista miljoona upeeta kuvaa, sillä aloitimme 3-vuotis kuvan ottamisilla ja samaan syssyyn saatiin treenikuvia sun muuta.
Rakennekuva Aronista
Ja passikuva
Cuzi-palloa metsästettiin myös
Kiinni jäi
Lopuksi vielä harjoiteltiin meidän lahjalla, saatiin Aronin kanssa Riikalta ja Jarilta lahjaksi 2 kiloinen noutokapula, tulevaisuutta varten :-) Sillä tehtiin vähän vauhtinoutoja, että koira tottuu kantamaan painavaa kapulaa.
Kaikkien treenien jälkeen siirryttiin meille kakkukahville. Hakasen leipomo loihti niin upean kakun meille, kakun päälinen on tehty valokuvasta, joka taisi olla Susan Miiron ottama kuva bc-leirillä. Siinä Aron on jotenkin niin ♥♥♥
Annan kanssa aloitettiin agitreenien merkeissä aamulla. Ajettiin yhdellä autolla Best in Areenalle ja ohjelmassa oli Aronin ensimmäinen tva-lahja, agilitytunti Annalta. Olin saanut tutustua rataan jo etukäteen sähköpostitse ja teimme alla olevaa harjoitusta.
Putken suusta kepeille viennit oli meille kaikkein vaikeimmat, sellaisessa pakkovalssi-tyyppisessä jutussa Aron hämmentyi, toki toistojen myötä parani. Samoin kun kepit mentiin toiseen kertaan, oli oma sijaintini ja ohjaukseni merkittävää onnistumisen saavuttamiseksi. Lopuksi me tehtiin muistaakseni koko homma puhtaasti läpi, toki niin monta toistoa oli alla kuin nyt yhdellä koiralla treenatessa voi olla. Rimat pysyi tosi hyvin ja Anna sanoi, että ne pysyy, jos en jää koiran taakse, kuten kahden viimeisen esteen kohdalla kävi, että viimeinen rima kerran tippui sen vuoksi, että juoksin itse jäljessä.
Lopuksi tehtiin vielä sellaista treeniä, missä puomi ja putken suu olivat samalla linjalla ja koiran piti tehdä kontakti ensin hyvin ja siitä lähteä minusta pois päin putken suulle, joka oli ihan vieressä. Helppoa oli :-)
Jäi niin hyvä mieli, kiitos Annalle. Kotimatkalla käytiin jäähdyttelemässä Aronia ja verryttelemässä Nelliä ja Pipsaa seuraavaa treenipaikkaa varten.
Treenit jatkuivat Kyötikkälän kentällä. Riikka ja Jari odottelivat siellä meitä ja sain Aronista miljoona upeeta kuvaa, sillä aloitimme 3-vuotis kuvan ottamisilla ja samaan syssyyn saatiin treenikuvia sun muuta.
Rakennekuva Aronista
Ja passikuva
Sitten treenattiin, Aron aloitti käänteisesti eteenmeno-harjoituksilla
Maahanmeno onnistui ensimmäisellä käskyllä, vaikka eteenmeno pallo ei ollut nyt näkyvissä.
Sitten Aron jatkoi pk-esteen hyppäämisellä, ensimmäisessä kuvassa on takajalkojen asento mielestäni hyvä, että jalat jää pitkälle taakse. Harmiksemme hyppykaari ei jatkunut enää nousujohteisena tuon hypyn jälkeen, heti mua mietityttää, että onkohan selässä jumia, joten pakko soittaa Kirsi Piispaselta pikimmiten aikaa, sillä seuraavissa kuvissa Aron vetää takajalat alleen hypyssä, jolloin ne myös osuvat helposti esteeseen. Koska hypyt huononivat kerta kerralta, hyppäsi kyllä aina, ei nostettu estettä tuon korkeammalle tänään, tehtiin matalamalla esteellä vielä onnistuneita hyppyjä.
Jatkoimme pk-tottisharjoituksilla lepotauon jälkeen. Ilmoittautumista tuomarille, joka oli Riikka, parina meillä oli Jari ja Touho. Ilmot meni hyvin ja Aron meni paikallamakuuseen Touhon tehdessä mm. luoksetuloja. Jari sanoi, että kutsui liioitellun kovaa Touhoa luokseen, mutta ei saanut käskyllään Aronia hievahtamaankaan paikallamakuussa. Hyvä näin.
Seuruussa Aron oli oikein kiva, seuraamisen paikka pysyi tänään melko hyvin eikä ääntelyäkään juuri esiintynyt. Oikein kiva Aron siis! Mua ihan vähän vaivaa vaan treeniliivin toinen tasku noissa kuvissa, siellä on ollut joskus makupaloja, eikä tuo lähde pesussakaan puhtaaksi. Muuten niin rakas liivi!!
Jottei blogikuvitus olisi ihan mustavalkoista, Touhon kuva on pakko laittaa tähän väliin, Touho on niin komea!
Cuzi-palloa metsästettiin myös
Lopuksi vielä harjoiteltiin meidän lahjalla, saatiin Aronin kanssa Riikalta ja Jarilta lahjaksi 2 kiloinen noutokapula, tulevaisuutta varten :-) Sillä tehtiin vähän vauhtinoutoja, että koira tottuu kantamaan painavaa kapulaa.
Aron treenien päätteeksi
Nelli ♥
Ja Pipsa terävänä merkillä
Kaikkien treenien jälkeen siirryttiin meille kakkukahville. Hakasen leipomo loihti niin upean kakun meille, kakun päälinen on tehty valokuvasta, joka taisi olla Susan Miiron ottama kuva bc-leirillä. Siinä Aron on jotenkin niin ♥♥♥
Saatiin myös muita ihania kortteja ja lahjoja. En tiedä mikä oli parasta tässä päivässä, kaikki, mutta kiitos vielä kaikista kuvista ja ihanasta koirasta Riikalle! Ihanaa Anna kun kävit ja kiitos Jarillekin erikseen!
torstai 23. elokuuta 2012
Tokon vieroitusoireita
On se vaan jännä juttu. Ei olla tokoiltu Aronin kanssa pariin viikkoon ja nyt alkaa olla vaikeuksia. Kun mietin meidän yhteistä aikaa, on ihan aina treenattu jotakin tokohommaa. Todisteina on mm. eteisen matossa ilmastointiteipin palat, laitoin joskus kaksi vuotta sitten ne merkiksi, että tiesin edestäpäin, liikkuuko koiran tassut. Nyt kun yritin repiä niitä irti, ne ei irtoo. Josko me tarvitaan niitä vielä?
Tokonkuumeiluun luvassa jonkinlaista helpostusta, kun Anna ja Pipsa on tulossa meidän nurkille viikonlopuksi. Niillä on kuulemma joku tokon merkkiprobleema, miten kivaa, kun ratkotaan sitä!!
Aronin kanssa kävin maanantaina Niihaman kentällä tekemässä pk-juttuja. Kannoin varastosta noutokapuloiden telineen ja treenin pääidea oli hakea koiran kanssa kapulaa telineeltä ja viedä takaisin. Tein myös erikseen pk-hyppyä punaisella pressuesteellä ja lopulta ihan hyppynoutokin tehtiin. Estekorkeus oli luultavasti noin 90 cm luokkaa ja itse nouto oli kaunis ja teki sen esteeseen koskematta. Kapulan luovutus ei ole nätti, siinä näkyy nyt se, että olen nipottanut hyppynoudoissa kun metallia luovutettiin, höh mulle!! Tasamaanoudossa ei tätä ankeuttajaa näy, joten tehdään sitten vaan vauhtinoutotyyppisiä estenoutoja. A-estenoudon tein kerran ja se oli hyvä, tämän Aron osaa, joten en ota sitä nyt sen ihmeemmin, metriseen panostus jatkuu.
Keskiviikkona ja torstaina minulla oli iltavuorot töissä, joten ke-aamuna kävin vähän treenailemassa itsekseni agilityjuttuja Best in areenalla. Kerrattiin kontakti-esteet ja sitten tein pieniä radan pätkiä, joissa kontaktiesteet mukana. Välillä Aron meni autoon huilaamaan ja Elvis pääsi myös, kuitenkin viimeistä kertaa treenaamaan agia. Viimeistä siksi, että oli kyllä niin toivotonta ja turhauttavaa. Elvis ei pyynnöstäni halunnut tulla autosta ulos, kun vaihdoin koiraa. Joten vein sen raukan kaulapannan ja hihnan avulla halliin. Siellä se olisi halunnut mennä heti pois, mutta joutui sitten menemään putkeen. Sai hirveesti kehuja, namia ja lelun. Sama putki olisi pitänyt mennä toisesta päästä, mutta ei pystynyt. Tuli aina kesken suuorituksen sittenkin ulos sieltä, halusi mennä vaan yhteen suuntaan. Ja kun sai pallon, paineli kiireesti kentän laidalle, ettei vaan joudu enää uudestaan. Olin kovin onneton ja totesin, että koska molemmilla pitäisi olla hauskaa, ei nyt kyllä ihan toteudu meikäläisen tavoitteet. Elvis jää sitten jatkossa kotiin.
Aronin kanssa treenaisin vielä kolmen hyppyesteen kanssa sitä välistä vetoa ja sainkin tehdä ihan liiankin monta toistoa, että sain koiran seuraamaan minun ohjausliikkeitä eikä vaan sitä, että se meni oman mielensä mukaan. Lelu kädessä yritin pähkäillä että kumpaan käteen laitan sen :-) Semmoisia meidän treenit tällä viikolla.
Tokonkuumeiluun luvassa jonkinlaista helpostusta, kun Anna ja Pipsa on tulossa meidän nurkille viikonlopuksi. Niillä on kuulemma joku tokon merkkiprobleema, miten kivaa, kun ratkotaan sitä!!
Aronin kanssa kävin maanantaina Niihaman kentällä tekemässä pk-juttuja. Kannoin varastosta noutokapuloiden telineen ja treenin pääidea oli hakea koiran kanssa kapulaa telineeltä ja viedä takaisin. Tein myös erikseen pk-hyppyä punaisella pressuesteellä ja lopulta ihan hyppynoutokin tehtiin. Estekorkeus oli luultavasti noin 90 cm luokkaa ja itse nouto oli kaunis ja teki sen esteeseen koskematta. Kapulan luovutus ei ole nätti, siinä näkyy nyt se, että olen nipottanut hyppynoudoissa kun metallia luovutettiin, höh mulle!! Tasamaanoudossa ei tätä ankeuttajaa näy, joten tehdään sitten vaan vauhtinoutotyyppisiä estenoutoja. A-estenoudon tein kerran ja se oli hyvä, tämän Aron osaa, joten en ota sitä nyt sen ihmeemmin, metriseen panostus jatkuu.
Keskiviikkona ja torstaina minulla oli iltavuorot töissä, joten ke-aamuna kävin vähän treenailemassa itsekseni agilityjuttuja Best in areenalla. Kerrattiin kontakti-esteet ja sitten tein pieniä radan pätkiä, joissa kontaktiesteet mukana. Välillä Aron meni autoon huilaamaan ja Elvis pääsi myös, kuitenkin viimeistä kertaa treenaamaan agia. Viimeistä siksi, että oli kyllä niin toivotonta ja turhauttavaa. Elvis ei pyynnöstäni halunnut tulla autosta ulos, kun vaihdoin koiraa. Joten vein sen raukan kaulapannan ja hihnan avulla halliin. Siellä se olisi halunnut mennä heti pois, mutta joutui sitten menemään putkeen. Sai hirveesti kehuja, namia ja lelun. Sama putki olisi pitänyt mennä toisesta päästä, mutta ei pystynyt. Tuli aina kesken suuorituksen sittenkin ulos sieltä, halusi mennä vaan yhteen suuntaan. Ja kun sai pallon, paineli kiireesti kentän laidalle, ettei vaan joudu enää uudestaan. Olin kovin onneton ja totesin, että koska molemmilla pitäisi olla hauskaa, ei nyt kyllä ihan toteudu meikäläisen tavoitteet. Elvis jää sitten jatkossa kotiin.
Aronin kanssa treenaisin vielä kolmen hyppyesteen kanssa sitä välistä vetoa ja sainkin tehdä ihan liiankin monta toistoa, että sain koiran seuraamaan minun ohjausliikkeitä eikä vaan sitä, että se meni oman mielensä mukaan. Lelu kädessä yritin pähkäillä että kumpaan käteen laitan sen :-) Semmoisia meidän treenit tällä viikolla.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Jälki on vaan parasta!
Jopas on pitänyt kiirettä, kohta viikko viimeisimmästä kirjoituksesta. Kun mietin kulunutta viikkoa, en ole kyllä millään ehtinyt istahtaa koneen ääreen, joten tässä lyhyt kertaus mitä ollaan puuhailtu.
Aron sai useamman vapaapäivän treeneistä, vaikka keskiviikko-ilta kuluikin Koivumäessa, tosin kokoustaessa Tavesin hallitusasioita. Grillattiin makkaraa ja lapsetkin oli mukana, oikein kiva ilta.
Torstaina oli agi-illan aika ja tehtiin ihan historiaa. Ohjelmassa oli agi.fi lehdessä ollut aurinkoharjoitus nro 3. Siinä on kaksi putkea keskellä ja hyppyesteitä auringon lailla siinä ympärillä. 10 esteen radalla saatiinkin kovasti harjoitella putken pimeää kulmaa, hyppyesteitä lähettäen kiertämään takaa ja sitä, että edellistä hyppyä ei vaan hypätä vaan joka ikisessä kohdassa on ohjattava ja kerrottava mikä este seuraavaksi mennään. Oikein tekniikkaa ja tekniikkaa. Ja kun oltiin tehty ensin Aronin kanssa paloissa, tehtiin lopulta puhtaasti se 10 estettä. Mun täytyi lähes ajatella ääneen jokaista kuviota, mutta oli ihan voittajan tunnelma, kun kaikki onnistui putkeen.
Perjantai ajettiinkin Sysmän mökille. Seurana lapset, kaverini Elina ja Elinan lapset sekä Elli-shapendoes, jolla oli juoksut juuri loppumassa. Kovin hyvältä se Aronin ja Elviksen nenään tuoksui ja ensimmäisen yön Aron yritti piipittää Ellin perään, mutta suht mukavasti selvittiin kuitenkin. Sunnuntaina vähän mietitytti, että miten Aron jaksaa tsempata jälkitreeneissä, kun takana on tuollainen viikonloppu, missä ajatukset oli kuitenkin eniten Ellissä. Tehtiin myös paljon pitkiä hyviä lenkkejä, siellä pojat juoksi ennemmin metsässä kuin roikkuivat Ellin hännässä, Sysmässä on loistavat lenkkimetsät.
Ja sunnuntai huipentui Pian ja Hannan kanssa jälkimetsässä. Juotiin nimittäin mestarikahvit ja nautittiin vasta uunista tullutta piirakkaa, Voi miten hienoa!!
Aronin jälki sisälsi 6 keppiä, ajettiin 1½ tuntia vanhana, keli oli vesisateinen ja pituutta en muistanut kysyä, oli sitä kuitenkin siinä ihan riittävästi. Janalle meidän pitää kyllä jatkossa keskittyä ihan eri tavalla kuin tänään, Aron meni kyllä suoraan, mutta sitkeästi takajäljelle ja vielä toiseenkin kertaan sinne, kun yritin kääntää suuntaa. Keppisaldo oli tänään 5/6. Keppi nro 3 jäi metsään vaikka lähes sen yli ajettiin. Aron teki kyllä ihan mukavasti töitä, vaikeuksia sillä oli kahteen kertaan kohdassa, missä jälki tulee metsäautotielle ja Aron mielessään ajattelee, että ylitetään tie vaikka jälki ikäänkuin jatkuu siinä tiellä ja menee vasta myöhemmin metsään. Kovin monta tarkistusta tehtiin näissä kohdissa, tosin itse Aron ne kuitenkin ratkaisi. Palautetta sain siitä, että ajan jälkeä kovin lähellä Aronia/ lyhyellä liinan mitalla. Jälkitreenimotivaatiota sain silti taas ihan litran mitalla, sillä voisi kuvitella, että vesisateisessa metsässä luulis kaipaavan jotakin muuta sisäsiistiä juttua, mutta miten kivaa oli tehdä Huille jälki, jossa oli vähän kaikkee ja käydä tekemässä pari harhaa Tuplan jäljelle. Tupla ei edes harhautunut niihin, joten ens kerralla vois yrittää vähän paremmin. Jälkijutuissa on vaan niin paljon kaikkee mitä vois treenata ja kyllä se metsäjälki on vaan se mun juttu!!
Esineetkin treenattiin myös. Aron haki sukkelaan kaksi ensimmäistä esinettä, mutta kolmas oli vaikea. se oli sellainen pieni muovinen läpyskä, jonka Tupla oli jo kerran suussaan kantanut pois ruudusta. Aronin nenään se ei millään ottanut, lopulta Pia kävi siellä ruudun takalaidalla näyttämässä esinettä ja tämän jälkeen Aron meni ihan raivolla sinne ruudun takareunaan etsimään sitä,lopulta toi ja voi miten se oli hyvä juttu! Pitäisi muistaa näissä esineissäkin treenata kaikenlaisia materiaaleja, kovin monta esinetreeniä on menty helpoilla esineillä, tosin Aronin motivaatiokin on ihan jees näiden helppojen ruutujen myötä. Kiitos kuitenki Pia ja Hanna mukavasta ja joskin märästä illasta.
Aron sai useamman vapaapäivän treeneistä, vaikka keskiviikko-ilta kuluikin Koivumäessa, tosin kokoustaessa Tavesin hallitusasioita. Grillattiin makkaraa ja lapsetkin oli mukana, oikein kiva ilta.
Torstaina oli agi-illan aika ja tehtiin ihan historiaa. Ohjelmassa oli agi.fi lehdessä ollut aurinkoharjoitus nro 3. Siinä on kaksi putkea keskellä ja hyppyesteitä auringon lailla siinä ympärillä. 10 esteen radalla saatiinkin kovasti harjoitella putken pimeää kulmaa, hyppyesteitä lähettäen kiertämään takaa ja sitä, että edellistä hyppyä ei vaan hypätä vaan joka ikisessä kohdassa on ohjattava ja kerrottava mikä este seuraavaksi mennään. Oikein tekniikkaa ja tekniikkaa. Ja kun oltiin tehty ensin Aronin kanssa paloissa, tehtiin lopulta puhtaasti se 10 estettä. Mun täytyi lähes ajatella ääneen jokaista kuviota, mutta oli ihan voittajan tunnelma, kun kaikki onnistui putkeen.
Perjantai ajettiinkin Sysmän mökille. Seurana lapset, kaverini Elina ja Elinan lapset sekä Elli-shapendoes, jolla oli juoksut juuri loppumassa. Kovin hyvältä se Aronin ja Elviksen nenään tuoksui ja ensimmäisen yön Aron yritti piipittää Ellin perään, mutta suht mukavasti selvittiin kuitenkin. Sunnuntaina vähän mietitytti, että miten Aron jaksaa tsempata jälkitreeneissä, kun takana on tuollainen viikonloppu, missä ajatukset oli kuitenkin eniten Ellissä. Tehtiin myös paljon pitkiä hyviä lenkkejä, siellä pojat juoksi ennemmin metsässä kuin roikkuivat Ellin hännässä, Sysmässä on loistavat lenkkimetsät.
Ja sunnuntai huipentui Pian ja Hannan kanssa jälkimetsässä. Juotiin nimittäin mestarikahvit ja nautittiin vasta uunista tullutta piirakkaa, Voi miten hienoa!!
Aronin jälki sisälsi 6 keppiä, ajettiin 1½ tuntia vanhana, keli oli vesisateinen ja pituutta en muistanut kysyä, oli sitä kuitenkin siinä ihan riittävästi. Janalle meidän pitää kyllä jatkossa keskittyä ihan eri tavalla kuin tänään, Aron meni kyllä suoraan, mutta sitkeästi takajäljelle ja vielä toiseenkin kertaan sinne, kun yritin kääntää suuntaa. Keppisaldo oli tänään 5/6. Keppi nro 3 jäi metsään vaikka lähes sen yli ajettiin. Aron teki kyllä ihan mukavasti töitä, vaikeuksia sillä oli kahteen kertaan kohdassa, missä jälki tulee metsäautotielle ja Aron mielessään ajattelee, että ylitetään tie vaikka jälki ikäänkuin jatkuu siinä tiellä ja menee vasta myöhemmin metsään. Kovin monta tarkistusta tehtiin näissä kohdissa, tosin itse Aron ne kuitenkin ratkaisi. Palautetta sain siitä, että ajan jälkeä kovin lähellä Aronia/ lyhyellä liinan mitalla. Jälkitreenimotivaatiota sain silti taas ihan litran mitalla, sillä voisi kuvitella, että vesisateisessa metsässä luulis kaipaavan jotakin muuta sisäsiistiä juttua, mutta miten kivaa oli tehdä Huille jälki, jossa oli vähän kaikkee ja käydä tekemässä pari harhaa Tuplan jäljelle. Tupla ei edes harhautunut niihin, joten ens kerralla vois yrittää vähän paremmin. Jälkijutuissa on vaan niin paljon kaikkee mitä vois treenata ja kyllä se metsäjälki on vaan se mun juttu!!
Esineetkin treenattiin myös. Aron haki sukkelaan kaksi ensimmäistä esinettä, mutta kolmas oli vaikea. se oli sellainen pieni muovinen läpyskä, jonka Tupla oli jo kerran suussaan kantanut pois ruudusta. Aronin nenään se ei millään ottanut, lopulta Pia kävi siellä ruudun takalaidalla näyttämässä esinettä ja tämän jälkeen Aron meni ihan raivolla sinne ruudun takareunaan etsimään sitä,lopulta toi ja voi miten se oli hyvä juttu! Pitäisi muistaa näissä esineissäkin treenata kaikenlaisia materiaaleja, kovin monta esinetreeniä on menty helpoilla esineillä, tosin Aronin motivaatiokin on ihan jees näiden helppojen ruutujen myötä. Kiitos kuitenki Pia ja Hanna mukavasta ja joskin märästä illasta.
maanantai 13. elokuuta 2012
Eletään kulta-aikaa
Otsikosta saan hyvän aasinsillan Pian ja Tuplan kultamitalista, joka on niin edelleen niin liikuttavaa. Sen lisäksi me eletään Aronin kanssa nyt jotain kulta-aikaa. Ollaan nyt viime keskiviikosta tehty joka päivä kaikenlaisia pk-juttuja ja joskus luulin että pk-tottis on tylsää. Kissanviikset. Siinähän on miljoona palaa, joita tehdä paremmaksi. Ja meillä on Aronin kanssa ollut ihan huippukivoja hetkiä. Maali on mielessä, (jälkikoe) mutta toistaiseksi ei mitään suuria paineita ja nautitaan tästä nyt sydämen edestä.
Tänään vein tva-kakkua tokon valkkuryhmälle ja sen jälkeen emme tokoilleet vaan teimme Aronin kanssa omalla vuorollamme mm.3x ilmoittautumista tuomarille, henkilöryhmää 2 ihmisen ympärillä sekä kilon painavan kapulan kanssa pari tasamaanouto vauhtijuttua.
Kotipihassa jatkoin eteenmenoprojektin parissa, jossa opetellaan menemään eteen ja maahan ilman näkyvää palloa. Ei ollut ihan helppoa, vaati aika monta toistoa, mutta selvästi osaa mennä eteen ja noudattaa käskyä maahan, jos näkee sen pallon. Mikäli pallo piilossa, pysähtyy käskystäni, muttei mene maahan. Vaiheittan tänään sitten niin, että Aron näki, kun vein pallon puskaan ja sitten lähetys, ennen puskaa käsky ja kävi maahan, hain pallon pois puskasta ja tämän sai palkaksi. Kuumahan näissä toistoissa tuli.
Tämän jälkeen kerrattiin jäävät asennot, kaikki hyvin.
Huomenna on varmaan pakko jo pitää ainakin yksi treeneistä vapaapäivä, mutta ei millään malttais, tää on niin hienoo.
Tänään vein tva-kakkua tokon valkkuryhmälle ja sen jälkeen emme tokoilleet vaan teimme Aronin kanssa omalla vuorollamme mm.3x ilmoittautumista tuomarille, henkilöryhmää 2 ihmisen ympärillä sekä kilon painavan kapulan kanssa pari tasamaanouto vauhtijuttua.
Kotipihassa jatkoin eteenmenoprojektin parissa, jossa opetellaan menemään eteen ja maahan ilman näkyvää palloa. Ei ollut ihan helppoa, vaati aika monta toistoa, mutta selvästi osaa mennä eteen ja noudattaa käskyä maahan, jos näkee sen pallon. Mikäli pallo piilossa, pysähtyy käskystäni, muttei mene maahan. Vaiheittan tänään sitten niin, että Aron näki, kun vein pallon puskaan ja sitten lähetys, ennen puskaa käsky ja kävi maahan, hain pallon pois puskasta ja tämän sai palkaksi. Kuumahan näissä toistoissa tuli.
Tämän jälkeen kerrattiin jäävät asennot, kaikki hyvin.
Huomenna on varmaan pakko jo pitää ainakin yksi treeneistä vapaapäivä, mutta ei millään malttais, tää on niin hienoo.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Ou jee!!
Tänä aamuna omat koirat olivat heitteillä, odottivat nimittäin aamulenkkiään, mutta piti jännittää Pk-sm tuloksia. Ihan täydessä jännityksessä mietin, kuinka siellä tutut koirakot selviävät. Facebuukki ja netti auki ja sieltähän niitä tuloksia sitten alkoi tulla. Suureksi harmiksi Kurt ei ollut löytänyt viimeistä keppiä, kaikki voi olla niin pienestä kuitenkin kiinni. Silti todella loistavaa työtä Sarilta ja Kurtilta, joilla täydellinen jana, hyvä jäljen ajo, esineet nousi ja tuo tottis, suuret onnittelut loistavalle parille! Saatte meistä jälkiseuraa jatkossakin :-)
Kyyneleet tuli kyllä silmiin kun kuulin, kuinka hyvin Pia ja Tupla olivat tehneet. Kaikki kuusi keppiä, kolme esinettä, eilinen johtoasema huipputottiksessa, ihan järjettömän hyvin 291 pistettä kaiken kaikkiaan. Pia ja Tupla kruunataan tänään siis Suomen jäljen mestareiksi ja uskallan paljastaa, että olen tehnyt pari jälkeä Tuplalle ja tänä kesänä oli näkyvissä jo se, että hyväksi jälkikoiraksi kehittyminen kestää hetken, sitä ominaisuutta ei mielestäni voi saavuttaa yhdessä eikä kahdessa kesässä. Se taito vaatii kypsymisen kun viinin teko (no en mä nyt ole tehnyt viiniä, mutta luulis). Joten suuren suuret onnittelut tätäkin kautta Pia ja Tupla. Aika huikeaa heillä, että alkukaudesta tokon sm-finaalissa, vaatimaton tokon piirinmestari ja nyt Suomen mestari-pari. Huh huh!
Monet muutkin tekivät hienoja tuloksia pk-smeissä, kaikille osallistuneille onnittelut, sillä onhan tuo se suomen suurin pk-tapahtuma. Kaikkien niiden, joilla ei mennyt tänä viikonloppuna ihan putkeen pitäisi muistaa, että seuraavanakin vuonna on uudet mahdollisuudet. Jo osallistuminen on mielestäni voitto!
Lenkkeilimme kuitenkin Aronin ja Elviksen kanssa kohti Kyötikkälän kenttää. Onneksi on sopiva kävelymatka, niin tulee tehtyä hyvä alkulämmittely. Kentällä ensin seuraamista ja seuraamista, nyt ihan hyvä vire.
Sitten päivän asiaan eli pk-hypylle. Nyt oli hyvä namikippo mukana ja Aronin paras pallo. Rakensin pk-esteen ja paloja vaihdelle korkeus vaihtuu. Aluksi ihan matalaa kerran, sitten estekorkeus oli ehkä sen 80 cm. Mennessä vähän rapsahti, mutta namikipolta tullessa hyppäsi puhtaasi. Otettiin vielä kerran ja nyt mennen tullen puhtaasti. Ok, vaihdoin palaa esteeseen ja nyt korkeus näytti noin käsituntumalla ehkä 95 cm, kun vertasin korkeutta siihen perus metriseen esteeseen, mikä kentällä on. Vähän jännitti, mutta vietiin nami kipolle ja lelu jää mun taakse, Aron hyppäsi puhtaasti menohypyn ja puhtaasti takaisin. Jes ja jihuu. Juostiin pallon ja Aronin kanssa ympäri kenttää, sillä olin niin onnellinen! Tämä todella lupaa hyvää, sillä selvästi hyppy vaatii vielä toistoja, että se oikea tekniikka kehittyy. Nyt on pakko pitää maltilla pari hypytöntä päivää, pelkään, että koira on kohta jumissa, jos hypätään liikaa. Mutta edelleen jatketaan kaikenlaisia hyppyjä ja sarjoja, kapula suussa ja ilman. Olen niin toivekas nyt tämän suhteen!
Kyyneleet tuli kyllä silmiin kun kuulin, kuinka hyvin Pia ja Tupla olivat tehneet. Kaikki kuusi keppiä, kolme esinettä, eilinen johtoasema huipputottiksessa, ihan järjettömän hyvin 291 pistettä kaiken kaikkiaan. Pia ja Tupla kruunataan tänään siis Suomen jäljen mestareiksi ja uskallan paljastaa, että olen tehnyt pari jälkeä Tuplalle ja tänä kesänä oli näkyvissä jo se, että hyväksi jälkikoiraksi kehittyminen kestää hetken, sitä ominaisuutta ei mielestäni voi saavuttaa yhdessä eikä kahdessa kesässä. Se taito vaatii kypsymisen kun viinin teko (no en mä nyt ole tehnyt viiniä, mutta luulis). Joten suuren suuret onnittelut tätäkin kautta Pia ja Tupla. Aika huikeaa heillä, että alkukaudesta tokon sm-finaalissa, vaatimaton tokon piirinmestari ja nyt Suomen mestari-pari. Huh huh!
Monet muutkin tekivät hienoja tuloksia pk-smeissä, kaikille osallistuneille onnittelut, sillä onhan tuo se suomen suurin pk-tapahtuma. Kaikkien niiden, joilla ei mennyt tänä viikonloppuna ihan putkeen pitäisi muistaa, että seuraavanakin vuonna on uudet mahdollisuudet. Jo osallistuminen on mielestäni voitto!
Lenkkeilimme kuitenkin Aronin ja Elviksen kanssa kohti Kyötikkälän kenttää. Onneksi on sopiva kävelymatka, niin tulee tehtyä hyvä alkulämmittely. Kentällä ensin seuraamista ja seuraamista, nyt ihan hyvä vire.
Sitten päivän asiaan eli pk-hypylle. Nyt oli hyvä namikippo mukana ja Aronin paras pallo. Rakensin pk-esteen ja paloja vaihdelle korkeus vaihtuu. Aluksi ihan matalaa kerran, sitten estekorkeus oli ehkä sen 80 cm. Mennessä vähän rapsahti, mutta namikipolta tullessa hyppäsi puhtaasi. Otettiin vielä kerran ja nyt mennen tullen puhtaasti. Ok, vaihdoin palaa esteeseen ja nyt korkeus näytti noin käsituntumalla ehkä 95 cm, kun vertasin korkeutta siihen perus metriseen esteeseen, mikä kentällä on. Vähän jännitti, mutta vietiin nami kipolle ja lelu jää mun taakse, Aron hyppäsi puhtaasti menohypyn ja puhtaasti takaisin. Jes ja jihuu. Juostiin pallon ja Aronin kanssa ympäri kenttää, sillä olin niin onnellinen! Tämä todella lupaa hyvää, sillä selvästi hyppy vaatii vielä toistoja, että se oikea tekniikka kehittyy. Nyt on pakko pitää maltilla pari hypytöntä päivää, pelkään, että koira on kohta jumissa, jos hypätään liikaa. Mutta edelleen jatketaan kaikenlaisia hyppyjä ja sarjoja, kapula suussa ja ilman. Olen niin toivekas nyt tämän suhteen!
lauantai 11. elokuuta 2012
Reipasta treenailua
Tänään aloitettiin reippaina jo klo 9 Kyötikkälän kentällä. Kun ne suomen parhaat olivat tosi toimissa Hyvinkään pk-sm-kokeissa, me niistä haaveilevat treenailimme. Kiitos Miinulle ja Katrille treeniseurasta.
Kertasimme ilmoittautumista tuomarille, laukauksia seuruun aikana, paikalla makuuta laukausten kera, sekä pk-hyppyä. Aronin mielentila on kyllä liian levoton, mutta yritän kovasti, ettei lelut lennä vaan keskitytään nyt tasaantumaan, ruokapalkalla siis seuruut sun muut. Jakomielitautisen asenteen vuoksi ei tänään luoksetuloja eikä eteenmenoja, josko se nyt vaan alkaisi tasaantua, mutta odotusarvo sillä on kyllä nyt ihan liian korkea.
Pk-hyppyesteestä olen niin kiitollinen Pky:lle, kun kentältä löytyi nyt koottava hyppyeste, jonka korkeus on vaihdettavissa. Aronin korvien välissä on niin se, että tuolla kentällä oleva hyppy ei voi onnistua, sillä esteen aloituskorkeus oli tänään 90 cm, korkeus minkä se ainakin kotipihassa selvittää, nyt piti siis vaan hypätä namikipolle, Aron kieltäytyi hyppäämästä. Sille tuli se vanha muistikuva, ettei selviä esteestä. Madallettiin estettä, että saatiin kiinni siitä tekniikasta, mitä on jo osattu. Tässäkin kohtaa tuli muutama tosi epävarma hyppy, mutta sitten Aron muisti, että se osaa kyllä ja lopetimme sellaiseen hyvään edestakaiseen hyppyyn, jossa 90 cm mennen tullen puhtaasti. Todellakin käyn tuolla huomennakin.
Kenttätreenin jälkeen jatkoimme Miinun kanssa SDP-hallilla teemalla hyppytekniikka. Nyt teimme vauhditonta okseria, joka on leveä, mutta takarimaa ei saa korkeammalle kuin 65 cm. Tätä okseria tehtiin joka kerran vaihtuvalla korkeudella ilman kapulaa ja sitten kapula suussa. Hyviä hyppyjä tuli kyllä.
Kakkoskierroksella tehtiin kasvavaa sarjaa, jonka välit olivat 5-6-7-8-9 eli koiran pitää venyttää itseään viimeisessä välissä oikein kunnolla. Vappu Alatalo sanoi tästä harjoituksesta, että tämän kaltaista venytystä ei itse pk-hypyllä tarvita, mutta kaiken muun harjoittelun tukena ja päivän päätöksenä se on hyvä harjoitus. Tämä tehtiin siis kolmesti.
Olipas meille kovin mukavaa, otetaan Miinu ja Katri sama uusiksi, tuostahan olisi vielä voinut jatkaa vaikka metsään jäljille ja esineille :-)
Kertasimme ilmoittautumista tuomarille, laukauksia seuruun aikana, paikalla makuuta laukausten kera, sekä pk-hyppyä. Aronin mielentila on kyllä liian levoton, mutta yritän kovasti, ettei lelut lennä vaan keskitytään nyt tasaantumaan, ruokapalkalla siis seuruut sun muut. Jakomielitautisen asenteen vuoksi ei tänään luoksetuloja eikä eteenmenoja, josko se nyt vaan alkaisi tasaantua, mutta odotusarvo sillä on kyllä nyt ihan liian korkea.
Pk-hyppyesteestä olen niin kiitollinen Pky:lle, kun kentältä löytyi nyt koottava hyppyeste, jonka korkeus on vaihdettavissa. Aronin korvien välissä on niin se, että tuolla kentällä oleva hyppy ei voi onnistua, sillä esteen aloituskorkeus oli tänään 90 cm, korkeus minkä se ainakin kotipihassa selvittää, nyt piti siis vaan hypätä namikipolle, Aron kieltäytyi hyppäämästä. Sille tuli se vanha muistikuva, ettei selviä esteestä. Madallettiin estettä, että saatiin kiinni siitä tekniikasta, mitä on jo osattu. Tässäkin kohtaa tuli muutama tosi epävarma hyppy, mutta sitten Aron muisti, että se osaa kyllä ja lopetimme sellaiseen hyvään edestakaiseen hyppyyn, jossa 90 cm mennen tullen puhtaasti. Todellakin käyn tuolla huomennakin.
Kenttätreenin jälkeen jatkoimme Miinun kanssa SDP-hallilla teemalla hyppytekniikka. Nyt teimme vauhditonta okseria, joka on leveä, mutta takarimaa ei saa korkeammalle kuin 65 cm. Tätä okseria tehtiin joka kerran vaihtuvalla korkeudella ilman kapulaa ja sitten kapula suussa. Hyviä hyppyjä tuli kyllä.
Kakkoskierroksella tehtiin kasvavaa sarjaa, jonka välit olivat 5-6-7-8-9 eli koiran pitää venyttää itseään viimeisessä välissä oikein kunnolla. Vappu Alatalo sanoi tästä harjoituksesta, että tämän kaltaista venytystä ei itse pk-hypyllä tarvita, mutta kaiken muun harjoittelun tukena ja päivän päätöksenä se on hyvä harjoitus. Tämä tehtiin siis kolmesti.
Olipas meille kovin mukavaa, otetaan Miinu ja Katri sama uusiksi, tuostahan olisi vielä voinut jatkaa vaikka metsään jäljille ja esineille :-)
perjantai 10. elokuuta 2012
Liikuntaa
Tänään tehtiin kunnon lenkki, 17.08 km ja aikaa meni 2:27. Aluksi kävellen, sitten canicross-tyyppisesti juostiin hiekkatie-osuudet, metsäpoluille päästin koirat vapaaksi juoksemaan ja itse kävelin nämä polut. Sitten taas tie-osuus jatkui juosten. Huh, tuli kyllä hiki, koirat eivät vaikuttaneet mitenkään sen enempää lenkkeilleiltä, joten olen meidän tiimin heikoin lenkki. Eiköhän se tästä taas kunto kohene, kun jatketaan samaan malliin.
Ja että pysyittäisi treenisuunnitelman mukaisissa tavoitteissa (tavoitteena JK2 vielä tänä syksynä) treenattiin ihan pikkusen kotipihassa. Vein noutokapulat mattotelineeseen ja sitten harjoiteltiinkin sitä, kuinka lähestytään telinettä, otetaan kapula mukaan, mennään noudon aloituspisteeseen, mennäänkin takaisin telineella ja vaihdetaan kapulaa jne. Naksun ja namin turvin naksuttelin joka kohdassa, mutta yllättävän levoton Aron oli. Sen levottomuus näkyy siellaisena pienenä piippailuna, mutta jos me nyt jatketaan näin, sen mielentila ehkä laskee tässä, koska lelupalkkaa ei nyt saa eikä tässä kohtaa noutaakaan. Pääpointi oli, että seuraaminen kapulan vaihtotilanteeseen olisi meille molemille mieluisa hetki. Kokeessa kun tasamaanouto tehdään kilosella ja sitten estenoutoja varten pitää vaihtaa kapula kevyempään. Siksi tätä kohtaa näin.
Miinu lainasi meille nyt kilon painavan kapulan ja siihen tutustuttiin nyt ensimmäistä kertaa. Rakensin jääkiekkomailoista ja törpöistä kaksi pientä perussarjan matalaa estettä ja ensin sillä 650g painavalla leikkiä, missä mentiin nämä kaksi pikkuestettä, kierrettiin puu ja tultiin takaisin. Hyvin meni luonnollisesti. Sitten se kilonen suuhun ja meni yhtä hyvin. Pitää tuota kilosta tosi hyvällä otteella suussa, jes. Sitten kaksi noutojuttua; ensimmäisessä kävin heittämässä sen kilosen tosi kauas, lähetin koiran ja noudon takaisin tulovaiheessa olikin ne kaksi pikkuhyppyä meidän välissä, vauhdista sai sitten palkan. Lopuksi tasamaanoutona ja tässä jes heti, kun oli kapulan kanssa edessäni. Meni todella hyvin, hieno ensituntuma kilon noutoon.
Ja että pysyittäisi treenisuunnitelman mukaisissa tavoitteissa (tavoitteena JK2 vielä tänä syksynä) treenattiin ihan pikkusen kotipihassa. Vein noutokapulat mattotelineeseen ja sitten harjoiteltiinkin sitä, kuinka lähestytään telinettä, otetaan kapula mukaan, mennään noudon aloituspisteeseen, mennäänkin takaisin telineella ja vaihdetaan kapulaa jne. Naksun ja namin turvin naksuttelin joka kohdassa, mutta yllättävän levoton Aron oli. Sen levottomuus näkyy siellaisena pienenä piippailuna, mutta jos me nyt jatketaan näin, sen mielentila ehkä laskee tässä, koska lelupalkkaa ei nyt saa eikä tässä kohtaa noutaakaan. Pääpointi oli, että seuraaminen kapulan vaihtotilanteeseen olisi meille molemille mieluisa hetki. Kokeessa kun tasamaanouto tehdään kilosella ja sitten estenoutoja varten pitää vaihtaa kapula kevyempään. Siksi tätä kohtaa näin.
Miinu lainasi meille nyt kilon painavan kapulan ja siihen tutustuttiin nyt ensimmäistä kertaa. Rakensin jääkiekkomailoista ja törpöistä kaksi pientä perussarjan matalaa estettä ja ensin sillä 650g painavalla leikkiä, missä mentiin nämä kaksi pikkuestettä, kierrettiin puu ja tultiin takaisin. Hyvin meni luonnollisesti. Sitten se kilonen suuhun ja meni yhtä hyvin. Pitää tuota kilosta tosi hyvällä otteella suussa, jes. Sitten kaksi noutojuttua; ensimmäisessä kävin heittämässä sen kilosen tosi kauas, lähetin koiran ja noudon takaisin tulovaiheessa olikin ne kaksi pikkuhyppyä meidän välissä, vauhdista sai sitten palkan. Lopuksi tasamaanoutona ja tässä jes heti, kun oli kapulan kanssa edessäni. Meni todella hyvin, hieno ensituntuma kilon noutoon.
Kehariryhmän agit sekä muuta pk-harjoitusta
Onni on kuulua torstaisin kehariryhmään. Siinä voi koko sydämestään olla ehkä kehityskelpoinen, joskin ohjaaja Anu joutuu vääntämään kanssani rautalangasta. Eilen meillä oli tosi vaikean oloinen rata, jossa oli kaksi suoraa putkea limittäin ja paljon hyppyjä ympyrällä. Alku meni niin, että koira jäi istumaan kentän reunaan, koiran edessä oli yksi hyppy, sitten suora putki ja minä ohjasin koiraa siellä sen toisen putken päässä, joka oli ns. este numero 3. Aron teki nuo kaksi estettä suht mukavasti vaikka itse olin kaukana, mutta taas tuli iik- mikä käsi ja mikä jalka, ekasta putkesta mentiin sitten kakkosputkeen sisään, toistoja tehtiin, että koira meni sujuvasti nämä kolme ekaa estettä. Homma sujui, kun Anu kertoi takanani, että ensin vasen sitten oikea.
Näiden jälkeen koira tuli putkesta ja minun piti ohjata koira kiertämään hyppyeste takaa ja ottaa siitä se ns. kuljetukseen, kuljettaa koira yllättävän pitkän välin ja sitten heittää se oikealle olevalle hypylle. Tässä ei auttanut enää oikea käsi-vasen jalka ohjeistus, vaan nyt Anu piirsi viivan maahan, mitä pitkin kuljin, lelu siihen käteen millä vien koiraa ja Anu jäi vielä tielle seisomaan, etten eksyisi reitiltä, kerran Anu parkaan melkein törmäsin. Näiden 5 esteen parissa saatiinkin sitten mun suoritusaika kulumaan kivasti. Loppuun otettiin sellainen vauhtisuora, missä lelu oli Anulla ja Aron sai ottaa suoran putken ja hypyn kautta kunnon eteenmenon kohti Anun kädessä olevaa palloa. Oltiinpas me tämän jälkeen lääh.
Torstaina tein myös meidän pk-tottikseen tähtääviä harjoituksia. Aamulla kävin tekemässä lenkin Kyötikkälän kentän kautta ja naksuttelin seuraamista. Aronin mielentila oli loistava. Yhtään lelua en uskalla nyt käyttää, panostetaan asialliseen seuruuseen, liika vire saa sen heti edistämään ja ääntelemään.
Ja ennen kehariryhmää tehtiin vähän verryttelyiksi jumppasarjaa pk-kapula suussa. Ensin 5 esteen perussarjaa, päässä kohteen kierto ja takaisin sama rivi, kapula suussa.
http://www.youtube.com/watch?v=zcZt7ayDM1M&feature=plcp
Sitten 3 estettä perusvälein ja kaksi viimeistä estettä oli yhdistetty leveäksi matalaksi okseriksi.
http://www.youtube.com/watch?v=N2mg-_zpEbE&feature=plcp
Tässä pointtina oli, että Aron oppisi kantamaan selkäänsä venytetyssä liikkeessä kapulan painon kera. Sen perusongelmana on ollut, että kapulan paino vaikuttaa sen selkään ja tekniikkaan niin, että takapää ikäänkuin tippuu ison hypyn aikana. Kaikilla näillä hyppelyillä tähtään siihen, että koira hallitsee kroppaansa paino suussa.
Näiden jälkeen koira tuli putkesta ja minun piti ohjata koira kiertämään hyppyeste takaa ja ottaa siitä se ns. kuljetukseen, kuljettaa koira yllättävän pitkän välin ja sitten heittää se oikealle olevalle hypylle. Tässä ei auttanut enää oikea käsi-vasen jalka ohjeistus, vaan nyt Anu piirsi viivan maahan, mitä pitkin kuljin, lelu siihen käteen millä vien koiraa ja Anu jäi vielä tielle seisomaan, etten eksyisi reitiltä, kerran Anu parkaan melkein törmäsin. Näiden 5 esteen parissa saatiinkin sitten mun suoritusaika kulumaan kivasti. Loppuun otettiin sellainen vauhtisuora, missä lelu oli Anulla ja Aron sai ottaa suoran putken ja hypyn kautta kunnon eteenmenon kohti Anun kädessä olevaa palloa. Oltiinpas me tämän jälkeen lääh.
Torstaina tein myös meidän pk-tottikseen tähtääviä harjoituksia. Aamulla kävin tekemässä lenkin Kyötikkälän kentän kautta ja naksuttelin seuraamista. Aronin mielentila oli loistava. Yhtään lelua en uskalla nyt käyttää, panostetaan asialliseen seuruuseen, liika vire saa sen heti edistämään ja ääntelemään.
Ja ennen kehariryhmää tehtiin vähän verryttelyiksi jumppasarjaa pk-kapula suussa. Ensin 5 esteen perussarjaa, päässä kohteen kierto ja takaisin sama rivi, kapula suussa.
http://www.youtube.com/watch?v=zcZt7ayDM1M&feature=plcp
Sitten 3 estettä perusvälein ja kaksi viimeistä estettä oli yhdistetty leveäksi matalaksi okseriksi.
http://www.youtube.com/watch?v=N2mg-_zpEbE&feature=plcp
Tässä pointtina oli, että Aron oppisi kantamaan selkäänsä venytetyssä liikkeessä kapulan painon kera. Sen perusongelmana on ollut, että kapulan paino vaikuttaa sen selkään ja tekniikkaan niin, että takapää ikäänkuin tippuu ison hypyn aikana. Kaikilla näillä hyppelyillä tähtään siihen, että koira hallitsee kroppaansa paino suussa.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Se on nyt vaan pk, ainakin tänään oli
Kaksi kokonaista päivää maltettiin Aronin kanssa vaan olla. Eilen käytiin aamutuimaan tekemässä reipastahtinen 12 km lenkki ja loppupäivän mielessä alkoi pyöriä jo treeniajatukset. Illalla siivosin treenitavaraboksista ne turhakkeet pois, joita ei nyt ehkä tässä kuussa tarvita eli ruutunauhat, merkkitötteröt, metalliesine ja ohjatun kapulat. Tilalle tuli starttipyssy, eteenmenopallo ja painavammat kapulat. Olipas se mullistava hetki. Seuraavaksi kertasinkin netistä tämän vuoden sääntöjä ja tein paperille suunnitelmaa, että mitä kaikkea miedän pitää harjoitella pk-tottista varten. Paljon tuli kyllä tekemistä!
Tämän aamun lenkki veikin sitten Kyötikkälän kentälle ja mielessä on kolme treenattavaa asiaa: aloitusperusasento, luoksetulon tänne-käsky ja eteenmeno pallolle. Kaikki nämä kerrattiin ja Aronilla näytti olevan oikein hauskaa.
Illalla oltiin Koivumäessä viettämässä jälki-iltaa. Pyysin Liisaa tekemään Aronille haastejäljen ja sellainen saatiin. Noin 600m, maastona ensin hakkuuaukeaa pitkillä heinällä ja horsmalla, sitten metsään, siellä Liisa oli kulkenut Aronin pään menoksi vaikka mistä ja jäljen päässä yksi keppi. Jana ei tänään ollut hyvä ja takajälkikin siitä tuli, mutta itse jäljen ajo oli loistavaa. Liisa oli todellakin keksinyt kaikenlaisia, mistä piti ihan kysyä, että menitkö todella tästä, mutta mennyt oli ja niin meni Aronkin. Keppikin sieltä löytyi joten loistavaa harjoitusta, sillä 600m jäljellä oli vaikka mitä ja sitkeästi Aron meni vaan eteenpäin. Kiitos Liisalle!
Kotipihassa sitten vielä tein koirakokeita, jotka alkoivat sillä, että naksuttelin Aronia kiertämään hiekkalaatikon reunoja pitkin, jos otti tukea hiekan puolelta ei hyvä, mutta sukkelaan keksi, että naksu tulee silloin, kun kaikki tassut on sillä laatikon reunalaudalla. Siinä se Aron sitten tasapainoili laatikkoa ympäri, rankkaa oli, sillä keskittyä piti tai tassut lipesi :-) Yritän tehdä tästä sellaisen sisäisiä lihaksia ja vartalonhallintaa tempun.
Sitten vähän painavalla noutokapulalla temppuilua, mutta jostain syystä Aron ei tykännyt mun tempuista vaan alkoi äännellä kun ei tajunnut, että mitä mä nyt oikein haluan. Myöhemmin piti ottaa monta vauhtinoudon tyyppistä juttua, että sain hyvän fiiliksen noutokapulan kanssa touhuamiseen takaisin.
Sitten koirakokeissa eteenmeno. Jos meidän eteenmenopallo on näkyvissä, menee lujaa sille. Kiva. Jos pallo on piilossa, hakee sitä katseellaan samalla kun laukkaa, jos tähän yhteyteen huusin maahan-käskyn, pysähtyy kyllä mutta ei mene maahan, kun ajatus on koko ajan missä pallo on. Erikseen harjoittelin siinä pallon ääressä sitä, että sanon vapaa, koira lähtee kohti palloa, sanon maa, koira menee maahan, saa vapautuksen ja pallon taskustani palkaksi. Eli nyt meidän pitänee harjoitella eteenmenoa ilman palloa, jotta oppisi menemään maahan ilman näköhavaintoa pallosta. Helppoa??
Tästä pääsinkin sitten pk-tottiksen ytimeen, sillä koiran pitäisi olla kaikessa tekemissään iloinen, korkeampi vireinen kuin tokossa ja kaikki pitäisi tehdä voimakkaammin jne. Ja kun koirana on helposti syttyvä Aron, vaatii todella tarkkaa suunnittelua, että homma pysyisi lapasessa. Osaisinpa nyt viedä sitä oikein eteenpäin.
Tämän aamun lenkki veikin sitten Kyötikkälän kentälle ja mielessä on kolme treenattavaa asiaa: aloitusperusasento, luoksetulon tänne-käsky ja eteenmeno pallolle. Kaikki nämä kerrattiin ja Aronilla näytti olevan oikein hauskaa.
Illalla oltiin Koivumäessä viettämässä jälki-iltaa. Pyysin Liisaa tekemään Aronille haastejäljen ja sellainen saatiin. Noin 600m, maastona ensin hakkuuaukeaa pitkillä heinällä ja horsmalla, sitten metsään, siellä Liisa oli kulkenut Aronin pään menoksi vaikka mistä ja jäljen päässä yksi keppi. Jana ei tänään ollut hyvä ja takajälkikin siitä tuli, mutta itse jäljen ajo oli loistavaa. Liisa oli todellakin keksinyt kaikenlaisia, mistä piti ihan kysyä, että menitkö todella tästä, mutta mennyt oli ja niin meni Aronkin. Keppikin sieltä löytyi joten loistavaa harjoitusta, sillä 600m jäljellä oli vaikka mitä ja sitkeästi Aron meni vaan eteenpäin. Kiitos Liisalle!
Kotipihassa sitten vielä tein koirakokeita, jotka alkoivat sillä, että naksuttelin Aronia kiertämään hiekkalaatikon reunoja pitkin, jos otti tukea hiekan puolelta ei hyvä, mutta sukkelaan keksi, että naksu tulee silloin, kun kaikki tassut on sillä laatikon reunalaudalla. Siinä se Aron sitten tasapainoili laatikkoa ympäri, rankkaa oli, sillä keskittyä piti tai tassut lipesi :-) Yritän tehdä tästä sellaisen sisäisiä lihaksia ja vartalonhallintaa tempun.
Sitten vähän painavalla noutokapulalla temppuilua, mutta jostain syystä Aron ei tykännyt mun tempuista vaan alkoi äännellä kun ei tajunnut, että mitä mä nyt oikein haluan. Myöhemmin piti ottaa monta vauhtinoudon tyyppistä juttua, että sain hyvän fiiliksen noutokapulan kanssa touhuamiseen takaisin.
Sitten koirakokeissa eteenmeno. Jos meidän eteenmenopallo on näkyvissä, menee lujaa sille. Kiva. Jos pallo on piilossa, hakee sitä katseellaan samalla kun laukkaa, jos tähän yhteyteen huusin maahan-käskyn, pysähtyy kyllä mutta ei mene maahan, kun ajatus on koko ajan missä pallo on. Erikseen harjoittelin siinä pallon ääressä sitä, että sanon vapaa, koira lähtee kohti palloa, sanon maa, koira menee maahan, saa vapautuksen ja pallon taskustani palkaksi. Eli nyt meidän pitänee harjoitella eteenmenoa ilman palloa, jotta oppisi menemään maahan ilman näköhavaintoa pallosta. Helppoa??
Tästä pääsinkin sitten pk-tottiksen ytimeen, sillä koiran pitäisi olla kaikessa tekemissään iloinen, korkeampi vireinen kuin tokossa ja kaikki pitäisi tehdä voimakkaammin jne. Ja kun koirana on helposti syttyvä Aron, vaatii todella tarkkaa suunnittelua, että homma pysyisi lapasessa. Osaisinpa nyt viedä sitä oikein eteenpäin.
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Piirinmestaruustokot Nokialla
Aamulla ajelin Aronin kanssa kohti Nokiaa. Oltiin menossa 9:sänteen tokokokeeseemme. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, mutta kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Paikanpäälle oli ilmoittautunut 13 evl-koirakkoa. Tuomarina oli Ossi Harjula ja liikkurina Jari Kujanpää. Liikejärjestys oli meille täysin uusi ja aika paha. Koe alkaisi yksilösuorituksilla, joista ensimmäisena ruutu, sitten keskittymistä vaativa seuruu, sitten luoksetulo ja tämän jälkeen z-liike. Auts, seuraaminen ja z-noiden vaudikkaiden liikkeiden välissä. Ennen kehään menoa seurauttelin Aronia kehän vieressä, että se tottuisi liikkurin käskytykseen ja kehä-ääniin. Pidin oman mieleni positiivisena ja sitten olikin jo meidän vuoro.
Ensimmäisenä ruutu-liike. Melko rauhallinen meidän suoritukseksi, ruudussa ihan ok paikka, mutta maahanmenoon vaati kaksi käskyä (tätä on ollut nyt treeneissäkin, on tehty niin paljon pelkkään seis-käskyyn päättyviä ruutuja). Sivulle tuli turhankin terhakkaasti ja laukkasi vähän ohitseni. Pisteitä ihan oikeutetusti 7.
Tämän jälkeen alkoi sitten seuruu, joka oli ihan hirveetä. Koira äänteli, välillä haukahti, vaihtoi paikkaa, kontakti katkeili, haisteli kerran maata jne. Jostain syystä sen mielentila menee kaaoksen puolelle ja liikkurin käskytys vain ruokkii sitä. Tuomari antoi säälistä 5 ja tässä vaiheessa keltainen kortti, varoitus, jos vielä haukkuu. Siunaa varjele!!!
Eipä auttanut kuin olla kiitollinen säälivitosesta, että saatiin vielä jatkaa. Seuraavaksi luoksetulo, josta 8.
Tämän päälle meidän huonoin z-ikinä. Siinä kaksi ensimmäistä asentoa oikein, ensimmäisellä suoralla tehtiin seiso, kääntyi minun ohi mennessäni katsomaan minua, keskimmäisella suoralla yhtä levoton, mutta oikea asento istu ja viimeisellä suoralla väärä asento, piti mennä maahan, ei pystynyt. Tästä arvosana 5.5.
Todella surkein mielin kehästä ulos, ollaan huonoakin huonompia. Lopetan tokoilut tähän, ihan hirveetä, 3 vuotta ollaan treenattu ja huonommaksi mennään. Kaikki vielä näki sen.
Pakkohan siinä oli sitten vaan kasata ajatukset. Seuraavaksi on meille kivoja liikkeitä. Onhan se nyt kuitenkin jonkinlainen saavutus edes päästä tälläisiin kilpailuihin mukaan. Porukassa oli monia tva-koiria, päteviä ohjaajia ja hyvän tuloksen tekijöitä, saadaan osallistumismaksun edestä sentään olla mukana. Eikun toiselle kierrokselle vaan tekemään se mitä me osataan. Tva-jää ihan varmasti meiltä, mutta eikai sitä auta kuin vaan jatkaa näitä iänikuisia treenejä.
Ja mitä tapahtuikaan, kun mentiin rennommin kehään, liikejärjestys ja pisteet alla.
Ohjattu noutaminen 9
Kauko-ohjaus 9½
Hyppynouto 9½
Tunnistusnouto 9
Aron teki parhaan mahdollisen tasonsa mukaan :-)
Viimeisenä paikalla-olot kaikkien evl-yksilöitten jälkeen.
Tehdäänkö istuminen?
Paikka-istuminen 10
Paikkamakuu 10
Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi siis 262. Aloin itkemään kun kuulin pisteet. Tämä tarkoitti, että kolmas ykköstulos tuli kaikesta huolimatta ja näin ollen tva-arvon unelma muuttuu todeksi.
Kuvassa ihmetellään Aronin kanssa kultaista kennelliiton laattaa
Minulla ei ole koskaan ollut tähän astisessa elämässäni koiraa, joka olisi tottelevaisuusvalio. Minulla ei ole ollut edes sellaista koiraa, jonka kanssa oltaisiin päästy evl-luokkaan. Moni saa ehkä tämän tavoitteen paljon helpommin, mutta tää oli meidän juttu. Aronin kanssa tavoite oli ensin päästä sinne ylimpään luokkaan ja vuoden verran ollaan haaveiltu salaa siitä oikeasta tittelistä, mikä kolmella ykköstuloksella saadaan. Itse suoritus ja erityisesti ensimmäinen setti oli todella ala-arvoista, mutta tänään näillä pisteillä saavutimme tavoitteemme. Todellakin ollaan kolme vuotta treenattu. Aron on ihan juuri ollut meillä sen kolmevuotta ja ensimmäiset treenit tehtiin jo Outin pihassa 5 viikkoisille pennuille. Treenaaminen ei ole aina ollut hauskaa. Huomaan, että minulla on tällä hetkellä viharakkaussuhde siihen, sillä kukaan ei voi tietää, miten ärsyttävää on, jos päivän tunnari ei onnistu tai luoksetulo näyttää kauhealta. Koiraa ei sovi syyttää, omia virheitähän ne on. Silti jostain olen vaan kaivanut motivaatiota, että tänäänkin treenataan tai suunnitellaan, miten onnistuisimme paremmin. On mietitty jokaista palaa, tehty treenejä talvella, kesällä, sateessa, pakkasessa, aamulla ennen kuutta, keskellä yötäkin. Joskus kolmetkin treenit päivässä, kun on pitänyt hinkuttaa jotakin. En tiedä onko meillä aina ollut hauskaa, varsinkin seuraaminen ja ääntely saa ihan vatsahaavan. Hirveesti vaatii oman mielen ja ajatusten hallintaa. Välillä meinasi mennä yöunet, joskus riemulla ei ollut rajaa, kun tunnari onnistui tai koira juoksi täysillä ruutuun.
Silti Aron on kestänyt nämä kaikki treenini ja mikä työvoitto, se teki loistavan tunnarin päivä viimeisessä liikkeessä. Miten hieno koira se onkaan! Se on just niin hyvä kun se nyt on, eikä sen tarvitse olla yhtään parempi.
Kiitos Riikka ja Jari, paras taustatuki mitä voin edes kuvitella. Kiitos Outi, Aronin emän omistajana näytit meille, että tva- on mahdollista, en tiedä toteutuuko sanonta "pojasta polvi paranee", mutta yritystä on. Kiitos Anna, olet aina kuunnellut murheita ja ilon hetkiä, jatketaan niillä iloilla. Kiitos Pia P, joka on yksi tärkeimmistä kolmen vuoden aikana mukana olleista. Kiitos Lentsu, ilman monia neuvojasi ei oltaisi tässä. Kiitos Sari Kärnä, Sarilta olen saanut paljon näkökulmaa, mistä tässä treenaamisessa on oikein kyse. Kiitos Tamskin tokon valmennusryhmä. Kohta puolitoistavuotta ollaan treenattu tuossa ryhmässä ja ryhmän jokainen koira on edistynyt huikeesti kuluneena aikana. Säännöllinen tokoryhmä kaikkine liikkurointineen ja paikalla-oloinen on kullan arvoista. Päätin kuitenkin, etten hae enää uudella kaudelle. Syynä se, että annan paikan jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Meidän tokoilumme tuskin koskaan on suomen huipulla ja arvokisoissa, niin paha tuo äänenkäyttö on tällä hetkellä. Meillä ei kuitenkaan ole mihinkään kiire, jatkamme toki tokoilun parissa, mutta nyt on aika olla tekemättä tunnareita tai kaukokäskyjä. Haaveilen tunnariroviosta, kokko sytytetään tänään ;-) Pidemmän tähtäimen suunnitelma on tehdä hiljakseen seuraamista koekestäväksi ja vielä tokoilla, mutta tänä syksynä panostan seuraavaksi pk-tottikseen. Lisäksi me halutaan kehittyä agilityssä, kaikkea ei voi treenata täysillä samaan aikaan. Tämän vuoden tokotavoite on saavutettu.
Koe kun oli piirinmestaruustoko, vei piirinmestaruuden Pia ja Tupla. Onnea heille, vaikka Pia ei itse ajattellut ansainneensa sitä, ampiainen pisti Tuplaa paikalla-makuussa, niitä oli siellä kentällä paljon liikkeellä ja Tupla häiriintyi tästä (kukapa ei) ja tuomari antoi makuusta tämän vuoksi kympin, olettaen, että ilman ampiaista näin olisi tapahtunut. Joten tuomari ratkaisia asian näin eikä tuomarin päätöksen voi itse vaikuttaa.
Pirkanmaan käyttökoirayhdistys vei joukkuekisan voiton, heidän joukkue teki ihan huipputuloksia, joten suuret onnittelut myös heille. Ensi vuonna piirinmestaruudet ratkotaan siis täällä Kangasalla. Tosi hyviäkin tuloksia tuli treenikavereille. Katri ja Benson ottivat avoimen luokan voiton, todella hienoa työtä! Miinu ja Bertta olivat ainoa koirakko voittajassa, jotka saivat tuloksen, tällä luokka voitto siis. Salla ja Risto oli hyviä, Lea ja Kina oli hyviä, Marke ja Molla oli hyviä, Minna ja Velho oli hyviä, vautsit kaikille!!
Paikanpäälle oli ilmoittautunut 13 evl-koirakkoa. Tuomarina oli Ossi Harjula ja liikkurina Jari Kujanpää. Liikejärjestys oli meille täysin uusi ja aika paha. Koe alkaisi yksilösuorituksilla, joista ensimmäisena ruutu, sitten keskittymistä vaativa seuruu, sitten luoksetulo ja tämän jälkeen z-liike. Auts, seuraaminen ja z-noiden vaudikkaiden liikkeiden välissä. Ennen kehään menoa seurauttelin Aronia kehän vieressä, että se tottuisi liikkurin käskytykseen ja kehä-ääniin. Pidin oman mieleni positiivisena ja sitten olikin jo meidän vuoro.
Ensimmäisenä ruutu-liike. Melko rauhallinen meidän suoritukseksi, ruudussa ihan ok paikka, mutta maahanmenoon vaati kaksi käskyä (tätä on ollut nyt treeneissäkin, on tehty niin paljon pelkkään seis-käskyyn päättyviä ruutuja). Sivulle tuli turhankin terhakkaasti ja laukkasi vähän ohitseni. Pisteitä ihan oikeutetusti 7.
Tämän jälkeen alkoi sitten seuruu, joka oli ihan hirveetä. Koira äänteli, välillä haukahti, vaihtoi paikkaa, kontakti katkeili, haisteli kerran maata jne. Jostain syystä sen mielentila menee kaaoksen puolelle ja liikkurin käskytys vain ruokkii sitä. Tuomari antoi säälistä 5 ja tässä vaiheessa keltainen kortti, varoitus, jos vielä haukkuu. Siunaa varjele!!!
Eipä auttanut kuin olla kiitollinen säälivitosesta, että saatiin vielä jatkaa. Seuraavaksi luoksetulo, josta 8.
Tämän päälle meidän huonoin z-ikinä. Siinä kaksi ensimmäistä asentoa oikein, ensimmäisellä suoralla tehtiin seiso, kääntyi minun ohi mennessäni katsomaan minua, keskimmäisella suoralla yhtä levoton, mutta oikea asento istu ja viimeisellä suoralla väärä asento, piti mennä maahan, ei pystynyt. Tästä arvosana 5.5.
Todella surkein mielin kehästä ulos, ollaan huonoakin huonompia. Lopetan tokoilut tähän, ihan hirveetä, 3 vuotta ollaan treenattu ja huonommaksi mennään. Kaikki vielä näki sen.
Pakkohan siinä oli sitten vaan kasata ajatukset. Seuraavaksi on meille kivoja liikkeitä. Onhan se nyt kuitenkin jonkinlainen saavutus edes päästä tälläisiin kilpailuihin mukaan. Porukassa oli monia tva-koiria, päteviä ohjaajia ja hyvän tuloksen tekijöitä, saadaan osallistumismaksun edestä sentään olla mukana. Eikun toiselle kierrokselle vaan tekemään se mitä me osataan. Tva-jää ihan varmasti meiltä, mutta eikai sitä auta kuin vaan jatkaa näitä iänikuisia treenejä.
Ja mitä tapahtuikaan, kun mentiin rennommin kehään, liikejärjestys ja pisteet alla.
Ohjattu noutaminen 9
Kauko-ohjaus 9½
Hyppynouto 9½
Tunnistusnouto 9
Kuvat Miinu Mäkelä
Aron teki parhaan mahdollisen tasonsa mukaan :-)
Viimeisenä paikalla-olot kaikkien evl-yksilöitten jälkeen.
Tehdäänkö istuminen?
Paikka-istuminen 10
Paikkamakuu 10
Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi siis 262. Aloin itkemään kun kuulin pisteet. Tämä tarkoitti, että kolmas ykköstulos tuli kaikesta huolimatta ja näin ollen tva-arvon unelma muuttuu todeksi.
Kuvassa ihmetellään Aronin kanssa kultaista kennelliiton laattaa
Kuva Katri Mure
Minulla ei ole koskaan ollut tähän astisessa elämässäni koiraa, joka olisi tottelevaisuusvalio. Minulla ei ole ollut edes sellaista koiraa, jonka kanssa oltaisiin päästy evl-luokkaan. Moni saa ehkä tämän tavoitteen paljon helpommin, mutta tää oli meidän juttu. Aronin kanssa tavoite oli ensin päästä sinne ylimpään luokkaan ja vuoden verran ollaan haaveiltu salaa siitä oikeasta tittelistä, mikä kolmella ykköstuloksella saadaan. Itse suoritus ja erityisesti ensimmäinen setti oli todella ala-arvoista, mutta tänään näillä pisteillä saavutimme tavoitteemme. Todellakin ollaan kolme vuotta treenattu. Aron on ihan juuri ollut meillä sen kolmevuotta ja ensimmäiset treenit tehtiin jo Outin pihassa 5 viikkoisille pennuille. Treenaaminen ei ole aina ollut hauskaa. Huomaan, että minulla on tällä hetkellä viharakkaussuhde siihen, sillä kukaan ei voi tietää, miten ärsyttävää on, jos päivän tunnari ei onnistu tai luoksetulo näyttää kauhealta. Koiraa ei sovi syyttää, omia virheitähän ne on. Silti jostain olen vaan kaivanut motivaatiota, että tänäänkin treenataan tai suunnitellaan, miten onnistuisimme paremmin. On mietitty jokaista palaa, tehty treenejä talvella, kesällä, sateessa, pakkasessa, aamulla ennen kuutta, keskellä yötäkin. Joskus kolmetkin treenit päivässä, kun on pitänyt hinkuttaa jotakin. En tiedä onko meillä aina ollut hauskaa, varsinkin seuraaminen ja ääntely saa ihan vatsahaavan. Hirveesti vaatii oman mielen ja ajatusten hallintaa. Välillä meinasi mennä yöunet, joskus riemulla ei ollut rajaa, kun tunnari onnistui tai koira juoksi täysillä ruutuun.
Silti Aron on kestänyt nämä kaikki treenini ja mikä työvoitto, se teki loistavan tunnarin päivä viimeisessä liikkeessä. Miten hieno koira se onkaan! Se on just niin hyvä kun se nyt on, eikä sen tarvitse olla yhtään parempi.
Kiitos Riikka ja Jari, paras taustatuki mitä voin edes kuvitella. Kiitos Outi, Aronin emän omistajana näytit meille, että tva- on mahdollista, en tiedä toteutuuko sanonta "pojasta polvi paranee", mutta yritystä on. Kiitos Anna, olet aina kuunnellut murheita ja ilon hetkiä, jatketaan niillä iloilla. Kiitos Pia P, joka on yksi tärkeimmistä kolmen vuoden aikana mukana olleista. Kiitos Lentsu, ilman monia neuvojasi ei oltaisi tässä. Kiitos Sari Kärnä, Sarilta olen saanut paljon näkökulmaa, mistä tässä treenaamisessa on oikein kyse. Kiitos Tamskin tokon valmennusryhmä. Kohta puolitoistavuotta ollaan treenattu tuossa ryhmässä ja ryhmän jokainen koira on edistynyt huikeesti kuluneena aikana. Säännöllinen tokoryhmä kaikkine liikkurointineen ja paikalla-oloinen on kullan arvoista. Päätin kuitenkin, etten hae enää uudella kaudelle. Syynä se, että annan paikan jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Meidän tokoilumme tuskin koskaan on suomen huipulla ja arvokisoissa, niin paha tuo äänenkäyttö on tällä hetkellä. Meillä ei kuitenkaan ole mihinkään kiire, jatkamme toki tokoilun parissa, mutta nyt on aika olla tekemättä tunnareita tai kaukokäskyjä. Haaveilen tunnariroviosta, kokko sytytetään tänään ;-) Pidemmän tähtäimen suunnitelma on tehdä hiljakseen seuraamista koekestäväksi ja vielä tokoilla, mutta tänä syksynä panostan seuraavaksi pk-tottikseen. Lisäksi me halutaan kehittyä agilityssä, kaikkea ei voi treenata täysillä samaan aikaan. Tämän vuoden tokotavoite on saavutettu.
Koe kun oli piirinmestaruustoko, vei piirinmestaruuden Pia ja Tupla. Onnea heille, vaikka Pia ei itse ajattellut ansainneensa sitä, ampiainen pisti Tuplaa paikalla-makuussa, niitä oli siellä kentällä paljon liikkeellä ja Tupla häiriintyi tästä (kukapa ei) ja tuomari antoi makuusta tämän vuoksi kympin, olettaen, että ilman ampiaista näin olisi tapahtunut. Joten tuomari ratkaisia asian näin eikä tuomarin päätöksen voi itse vaikuttaa.
Pirkanmaan käyttökoirayhdistys vei joukkuekisan voiton, heidän joukkue teki ihan huipputuloksia, joten suuret onnittelut myös heille. Ensi vuonna piirinmestaruudet ratkotaan siis täällä Kangasalla. Tosi hyviäkin tuloksia tuli treenikavereille. Katri ja Benson ottivat avoimen luokan voiton, todella hienoa työtä! Miinu ja Bertta olivat ainoa koirakko voittajassa, jotka saivat tuloksen, tällä luokka voitto siis. Salla ja Risto oli hyviä, Lea ja Kina oli hyviä, Marke ja Molla oli hyviä, Minna ja Velho oli hyviä, vautsit kaikille!!
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Superhyviä jälkimetsässä
Tänään treenailtiin Sari K:n kanssa Koivumäessä. Metsäähän tuolla riittää ja kanttarelleja..
Onnistuttiin silti tekemään jälkemme vähän ristiin, sillä Aronin jälki loppui siihen, mistä olin lähtenyt tallaamaan Kurtin jäljen. Tiesimme siis vähän etukäteen, että jälkitreenissä treenataan nyt myös harhaa. Jälkien vanhentuessa tuli vielä rankkasade, vettä tuli ihan täysillä. Siinä muisteltiin sitten, että kuinkas viimeksi kävikään, kun sade huuhtoi jälkeä pois.
Aronin jälki oli 1½ tuntia vanha, 1 km pitkä, sisälsi 6 keppiä, kulmia oli ja yksi piikki.
Janalla Aron meni innokkaana suoraan eteenpäin, meni mielestäni ihan vähän yli jäljen, sieltä kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan, teki mieli hihkua onnesta tässä kohtaa. Etukäteen pelkäsin jo sitä, ettei se haista koko jälkeä, kun satoi hetki sitten niin rankasti.
Koko jälki ajettiin rauhallisesti, pidin liinaa tuntumalla ja mietin koko ajan, että nyt jää keppi, jos päästän koiran vauhtiin. Katsottiin myöhemmin, että aikaa jäljellä kului 25 min, jolloin palkkasin joka kepillä hetken ja jäljen ajo oli sellaista, ettei tarvitse juosta perässä. Jokaisen kepin jälkeen lähetin koiran rauhallisesti jatkamaan ja keskityin koiran jäljestämiseen. Lopussa meinasi tulla paniikki, sillä näin, että meneekö Aron nyt just sinne, mistä olin itse kulkenut Kurtille. Sarii, mitä mä teen? Sari sanoi, että jälki menee nyt just sinne, joten Aronin perässä vaan. Aron kyllä haistoi, missä minä olin kulkenut, mutta valitsi sen jäljen jota oltiin jo ajettu ja sai hyvin pian viimeisen kepin palkaksi. Loistava harha ja työskentely koiralta. Kirjoitinko jo, että kaikki kepit nousivat tänään. Myös ne, jotka olivat ehkä heinikossa, niin että ainakin yhtä keppiä Aron ihan etsi ja etsi. Huomasin, että sen nenässä oli kepin haju, mutta sen piti ihan etsiä se heinästä. Valtavan hienoa!!
Eli ehdottomasti ollaan tehty nyt jotakin oikein. Paljon vaikeita jälkiä, joissa keppien määrä ollut vähäinen. Ja nyt sitten pitkästä aikaa taas "normijälki", josta näki, että motivaatio jäljen ajoon ja keppeihin on kunnossa. Seuraava jälki voisi taas olla joku haastejälki, sillä näin koira ei voi koskaan ajatella, että taas tätä samaa :-)
Esineruudussa oltiin myös. Siinä Kurt oli jo käynyt hakemassa 4 esinettä ja Aronin tavoite oli vaan saada onnistunut ruutu. Itse esineet oli helpot, Sari vei ne valmiiksi taakse. Halusin vahvistaa helpoilla esineillä sitä motivaatiota, joka on ollut jo viimeksi nähtävissä. Koiran pitää siis juosta suoraan eteenpäin täysillä kunnes kohtaa esineen. Jos se ei löydä esinettä ja lähtee laukkaamaan takaisin minua kohti, kehun sitä tässä kohtaa, hyvän piston teit. Tämä siksi, etten haluaisi koiran lähtevän laukkailemaan ruudussa sinne tänne, vaan että ajatus olisi aina suoraan eteenpäin, mikäli ei esinettä löydy, ei ole häpeä palata takaisin luokseni. Tänään kolme pistoa, jotka luonnollisesti päätyivät sitten esineille. Hyvin meni ja Aron oli sankari!
Kentälläkin tehtiin yksi paikalla-oleminen Kurtin suorittaessa, mutta tässä vaiheessa kaato-sade keskeytti treenin, joten ei siitä sen enempää.
Kiitos Sarille ja Kurtille kivasta seurasta metsässä! Kurt oli myös oikein pätevä, sillä sen jäljen alussa oli harha, kun Aronin jälki loppui siihen, hyvin ylitti Kurt tämän ja jäljesti 1.2 km pitkän jäljen, jonka olin heille tehnyt. Jännnittää jo nyt tulevat pk-sm:ät, vaikka en itse niihin osallistukaan, mutta monta treenikaveria osallistuu ja pidän peukkuja teille kaikille pystyssä!
Onnistuttiin silti tekemään jälkemme vähän ristiin, sillä Aronin jälki loppui siihen, mistä olin lähtenyt tallaamaan Kurtin jäljen. Tiesimme siis vähän etukäteen, että jälkitreenissä treenataan nyt myös harhaa. Jälkien vanhentuessa tuli vielä rankkasade, vettä tuli ihan täysillä. Siinä muisteltiin sitten, että kuinkas viimeksi kävikään, kun sade huuhtoi jälkeä pois.
Aronin jälki oli 1½ tuntia vanha, 1 km pitkä, sisälsi 6 keppiä, kulmia oli ja yksi piikki.
Janalla Aron meni innokkaana suoraan eteenpäin, meni mielestäni ihan vähän yli jäljen, sieltä kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan, teki mieli hihkua onnesta tässä kohtaa. Etukäteen pelkäsin jo sitä, ettei se haista koko jälkeä, kun satoi hetki sitten niin rankasti.
Koko jälki ajettiin rauhallisesti, pidin liinaa tuntumalla ja mietin koko ajan, että nyt jää keppi, jos päästän koiran vauhtiin. Katsottiin myöhemmin, että aikaa jäljellä kului 25 min, jolloin palkkasin joka kepillä hetken ja jäljen ajo oli sellaista, ettei tarvitse juosta perässä. Jokaisen kepin jälkeen lähetin koiran rauhallisesti jatkamaan ja keskityin koiran jäljestämiseen. Lopussa meinasi tulla paniikki, sillä näin, että meneekö Aron nyt just sinne, mistä olin itse kulkenut Kurtille. Sarii, mitä mä teen? Sari sanoi, että jälki menee nyt just sinne, joten Aronin perässä vaan. Aron kyllä haistoi, missä minä olin kulkenut, mutta valitsi sen jäljen jota oltiin jo ajettu ja sai hyvin pian viimeisen kepin palkaksi. Loistava harha ja työskentely koiralta. Kirjoitinko jo, että kaikki kepit nousivat tänään. Myös ne, jotka olivat ehkä heinikossa, niin että ainakin yhtä keppiä Aron ihan etsi ja etsi. Huomasin, että sen nenässä oli kepin haju, mutta sen piti ihan etsiä se heinästä. Valtavan hienoa!!
Eli ehdottomasti ollaan tehty nyt jotakin oikein. Paljon vaikeita jälkiä, joissa keppien määrä ollut vähäinen. Ja nyt sitten pitkästä aikaa taas "normijälki", josta näki, että motivaatio jäljen ajoon ja keppeihin on kunnossa. Seuraava jälki voisi taas olla joku haastejälki, sillä näin koira ei voi koskaan ajatella, että taas tätä samaa :-)
Esineruudussa oltiin myös. Siinä Kurt oli jo käynyt hakemassa 4 esinettä ja Aronin tavoite oli vaan saada onnistunut ruutu. Itse esineet oli helpot, Sari vei ne valmiiksi taakse. Halusin vahvistaa helpoilla esineillä sitä motivaatiota, joka on ollut jo viimeksi nähtävissä. Koiran pitää siis juosta suoraan eteenpäin täysillä kunnes kohtaa esineen. Jos se ei löydä esinettä ja lähtee laukkaamaan takaisin minua kohti, kehun sitä tässä kohtaa, hyvän piston teit. Tämä siksi, etten haluaisi koiran lähtevän laukkailemaan ruudussa sinne tänne, vaan että ajatus olisi aina suoraan eteenpäin, mikäli ei esinettä löydy, ei ole häpeä palata takaisin luokseni. Tänään kolme pistoa, jotka luonnollisesti päätyivät sitten esineille. Hyvin meni ja Aron oli sankari!
Kentälläkin tehtiin yksi paikalla-oleminen Kurtin suorittaessa, mutta tässä vaiheessa kaato-sade keskeytti treenin, joten ei siitä sen enempää.
Kiitos Sarille ja Kurtille kivasta seurasta metsässä! Kurt oli myös oikein pätevä, sillä sen jäljen alussa oli harha, kun Aronin jälki loppui siihen, hyvin ylitti Kurt tämän ja jäljesti 1.2 km pitkän jäljen, jonka olin heille tehnyt. Jännnittää jo nyt tulevat pk-sm:ät, vaikka en itse niihin osallistukaan, mutta monta treenikaveria osallistuu ja pidän peukkuja teille kaikille pystyssä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)