Kun elämästä lähti kaikki värit

Minä ja koiralaumani eletään nyt elämämme tylsintä ja ankeinta aikaa. Kennelyskä alkoi Aronilla perjantaina, tänään se alkoi Elviksellä eikä loppua näy. Aron yski viimeksi lauantaina limalönttejä lattialle, nyt sen yskä on kuivaa, mutta silti yskii. Yskä tulee joka kerta, kun se nousee makuulta tai pomppaa esim. viereeni sohvalle. Eilen olin iltavuorossa ja Petri kertoi, että Aron oli nukkunut koko sen ajan kun olin poissa, mutta juoksihan se sitten heti eteiseen vastaan kun ovi kävi ja yskänpuuska siitä tuli.

Viime yönä luulin näkeväni painajaista, mutta totta se painajainen oli, sillä Elvis yski aamulla tutun kuuluisesti. Nyt siltä lentää yskän mukana limaa :-(
Kennelyskää sairastava kaksikko on siis täydessä levossa, käydään talon päässä pissalla ja sen verran kävelyä, että vatsa toimisi. Heti kun lähdetään liikkeelle, alkavat kummatkin yskiä ja meidän ulkoilu kestää vain sen 2 min, että tarpeet tulee tehtyä. Niin kamalan kurjaa. Onneksi tuo kaksikko ottaa tässä virikkeettömässä sisäelämässä toistaiseksi ihan rauhallisesti, vai tajuaako nekin, että heti kun lähtee liikkumaan tulee yskä.

Jimmy on toistaiseksi terve, mutta kun ikää on ja pakkasta tällä hetkellä -18, paleltaa Jimmyn tassut eikä tänään kävelty 20 min pidempää pätkää. Nyt kun se nukkuu, sen hengitys kohisee uhkaavasti, kuorsaako se vai onko sillä limaa hengitysteissä?

Ja itse olen niin rutiineihin tottunut, että tämähän on ihan kauheaa, ettei lähdetä pitkälle lenkille tai treenata mitään. Väännän vielä veistä haavassa pyörimällä mm. Silvia Trikmannin sivuilla ihaillen energistä ja motivoitunutta meininkiä. Ja lupaan ja vannon, että kun Aron tästä tokenee, me treenataan vaan motivaatioa, iloa ja energiaa meidän tekemiseen. Treenejä pitäisi tehdä suunnitellummin ja laadukkaaammin. Jotenkin kun nyt tulee pysähtymisen paikka, alan miettiä kaikkea sitä mitä on treenattu, teen vähän tilintekoa itseni kanssa, että mikä meni huonosti tai missä on onnistuttu. Vaikka treenaaminen ja ulkoilu on niin kivaa, tiedän kuinka tärkeää on nyt antaa koirien parantua. Odotamme siis niin niitä terveitä ja lämpöisempiä treenipäiviä!

Koskaan ei pidä nuolaista

ennen kuin tipahtaa. Otsikon mukainen opetus.

Perjantai-aamuna Aron veti hihnassa niin, että se kakoi kerran tai pari. Ajattelin, että miten se noin nykäs tota hihnaa, mutta aamun korttelipissatus saatiin tehtyä enkä ajatellut juttua sen enempää. Töiden jälkeen sitten kiirellä kotiin pakkaamaan autoa ja huomasin, eteisessä, että Aron taas kakas. Kysyinkin heti Petriltä, että onko se kakonut päivän aikana ja ei kuulemma ollut. Käytiin taas korttelipissatuksessa ennen kuin lähteä kohti Turkua, siellähän me ehditään lenkkeillä sitten enemmän porukalla perjantai-illan iloksi. Mietin siinä ajaessa, että olikohan se yskää ja ajattelin, että kyllä se varmaan ohi menee.
Perillä oltiin sitten lähdössä lenkille porukalla ja ei se mennyt ohi, Aron yski alkulenkistä ja kyllähän sen siinä vaiheessa tajusin, että kun yskä on kyseessä, ei kannata leikkiä. Pidettiin mun koirat ja muut koirat heti autosta lähtien erillään varmuuden vuoksi, toivottavasti tauti ei päässyt tarttumaan.
Viikonloppu talvisessa turussa mukana yskivä koira ei liene millään tavalla järkevää, vaikka kuinka kivaa olisi ollut tiedossa. Tauti tarttuu helposti muihin, viikonlopun olosuhteen oli Outin koti, jossa 6 koiraa paikalla, ei hyvä juttu siis, puhumattakaan kolmesta agilitystartista, jotka sunnuntaina oli suunnitteilla. Pari konsultaatiopuhelua Riikalle ja Miinulle ja järjen ääni sanoi, että kotiin mars mars. Käytiin sitten syömässä Hesessä ja ajelin kotiin Turusta. Harmitti ihan älyttömästi, sillä ei näitä lapsi/perhe/työvapaita viikonloppuja ole kuin kerran vuodessa hyvässä seurassa. Mutta 4 tuntia ajelua ihan turhaan, huokaus.

Yöllä sitten varmistui, että Aron on kipeä. Yski yö kolmesta eteenpäin limaisia ysköksiä lattialle ja varsin mukava tunne astua paljaalla jalalla sellaiseen. Nyt päivällä koira yskii joka kerta kun nousee makuulta ylös ja limalammikot sen kun lisääntyy. Muuten nukkuu, on kuumeeton. Muilla koirilla ei ole oireita. Mulla on oireita!!

Mutta mikään ei tapahdu sattumalta vaan kohtalolla on aina tarkoituksensa. Oltaisiin luultavasti häpäisty kasvattaja tai jotain vielä pahempaa meidän agility-uralla ja tai meidän kontaktit, jotka eivät torstaina olleet hyvät, olisivat menneet karseesti takapakkia 3 radan jälkeen. Joten ehkä pienen tauon paikka treeneissä ja elämässä on ihan hyväksi. Itse en osaa nyt vaan nauttia siitä, kun en osaa pysähtyä. Mutta pysäkillä ollaan pari viikkoa....

Hyppytreeniä

Ennen iltavuoroa kävin tekemässä sdp-hallissa hyppytekniikkaa ja omaan silmään alkaa näyttää kyllä hyvältä.

Uutena juttuna oli Aronille perussarja, mutta pikku-oksereina. Neljä okseria 6 jalan välein. Aron teki tämän kahteen kertaan ja hyvältä näytti. Sitten sama kapula suussa, olisko sekin tehty kahteen tai kolmeen kertaan. Edelleen hyvin.

Sitten vuorossa vauhdittomat okserit. Nyt tein Vapun ohjeen mukaan ruotsalaista okseria, tässä etu ja takarima ovat erikorkeuksilla ristiin toisiinsa nähden. Tehtiin useampi hyppy näin vaihdellen korkeutta, sitten kun korkeus alkoi lähestyä kohti 65 laitoin rimat normaaleiksi. Ja tänään kaiken tämän jälkeen Aron hyppäsi puhtaasti sen okserin, missä takarima on 65 ja eturima taisi olla 50 cm kohdalla. Näytti hyvältä, tämän jälkeen laskin korkeutta hyppy hypyltä ja viimeinen hyppy okserille oli pieni, 30 cm. Kaikki hypyt onnistui hyvin, super!

Tämän jälkeen tein vähän agilityä ja kontaktiesteitä ja näissä nyt jotakin takapakkia, Aron ei juokse on-off pinnalle täysillä vaan himmailee ja joudun usealla käskyllä pyytämään, että tulee alemmas. Ei hyvä juttu, mutta pakko oli sitten purkaa tätä niin, että heti tuli vapaa-käsky kun tuli siihen oikeaan paikkaan. Ihmeellistä, kun nyt just tulee tämmösiä.

Tehtiin myös vähän pujottelua sekä suoran putken kautta keinulle.

Lopuksi kasvava sarja x 3, hyvin.

Ja nyt iltavuoroon.

Valkkyryhmän treenit

Ja perinteiseen maanantain tapaan oltiin tallilla valkkuryhmän kanssa. Pieleen meni heti siinä mielessä, että mulla ei ollut treenisuunnitelmaa, mulla yleensä ihan aina on.

Aronin mielentila oli sopiva agilitytreeneihin ja kun aidan toisella puolen tehtiin agia, on se niin vaikeaa olla rauhallinen bordercollie.

Aloitimme niillä mennään kehään ja liike alkaa, näissä Aronin asenne oli todella hyvä, ei merkkiäkään epävarmuudesta ja pääsin palkkaamaan kolme hyvää liikkeen aloitusta.

Sitten piti kokeilla seuraamista liikkurin kera eikä siitä mitään tullut. Se liikkurin puhe/ käskytys on ilmeisesti kaikista pahin, sillä tuntui, että kun liikkuri sanoi liike seis ja pysähdyin, tuli se ääni. Tehtiin sen verran, että pääsin palkkaamaan hyvän pätkän, mutta ei tästä seuruusta tule yhtään mitään. En vain saa kiinni siitä, että miten sitä treenataan...No kotipihassa se toimii, oli pakko kokeilla niissä helpoimmissa olosuhteissa, jossa ympäristö ei häiritse. Siinä jätin lelun maahan ja seurautin pitkät pätkät kiertäen koko pihan ympäri ja hyvästä pitkästä pätkästä vapautin leluun, Aron oli tässä niin hyvä. Teki kaiken maailman parhaiten mitä osaa. No olen ainakin muuten keksinyt miten treenaan sitä, ettei Aron edistä suoralla tapahtuvassa seuruussa, nami on kädessä ja naksu toisessa, kun pitää paikkansa, heitän namin taakse päin, näin ollen koiran ei edes kannata tavoitella edessä olevaa paikkaa. Tätä ollaan tehty nyt kotipihassa. Ja silloin kun se ei edistä, tekee kulmat hyvin ja tuntuu, että sen takapää työskentelee. Mutta miten ihmeessä saan sen kestämään ja pysymään hiljaa liikkuroidun evl-seuraamiskaavion, jossa lähdetään miljoona kertaa liikkelle ja taas pysähdytään. En millään....

No bäck to talli. Siellä jatkettiin tunnarin kanssa, tässä palkan haistelu, sitten siirryttiin tekemään, kapulat kellon muodossa ja se oma siellä klo 12 paikalla. Aron meni hyvin kapuloille, haisteli pitkään, nenä ei näyttänyt koskaan kohtaavan sitä oikeaa ja lopulta kun kohtasi poimi sen heti. Onneksi se jaksoi yrittää, sillä pelkäsin, että kohta nappaa vaan jonkun. Hyvin toi ja luovutuksessa pieni piip.

Sitten kokeilin sitä mun tauluraamia luoksetulo-liikkeeseen ja ei siitä sen enempää, homma ei ollut ihan vielä valmis kokonaiseen liikeeseen..

Paikalla-olot tehtiin tänään lyhyellä kaavalla, ensin makuu ja sitten istuminen, oltiin lyhyet ajat ja eikä tuolla tallilla pääse edes piiloon, jollei halua kävellä ulos hallista. Aron oli näissä loistava, ei siis virheitä ylös eikä alasmenoissa.
Erikseen harjoiteltiin porukalla häirikköliikkurin touhua ryhmäliikkeessä ja Maiju oli häirikkö. Pelin säännöt oli, että tee mitä liikkuri käskee, eli oman koiransa sai laittaa vasta sitten maahan, jos liikkuri sanoi käsky tai nostaa maasta istumaan, jos sanoi käsky. Jos se sanoi jotakin muuta kuin käsky, ei saanut tehdä mitään. Meillä oli koirat ehkä metrin välein ja liikkuri tuli vauhdilla koiralta toiselle hivenen agressiivisella asenteella ja kaksi kierrosta Aron teki kaiken ihan nappiin, ei mennyt yhteenkään väärään käskyyn, palkkasin tietty usein, kun piti asentonsa vaikka liikkuri kävi sanomassa meille vaikka mitä. Kolmannella kierroksessa Aron taisi jo väsyä, sillä yhden kerran meni halpaan, taisi nousta istumaan viereisen käskyllä. Hyvä harjoitus kuitenkin.

Onnistunut viikonloppu

Meillä on ollut loistava viikonloppu.

Lepoa

ja liikuntaa sopivassa suhteessa

Tänään maneesitreenissäkin koin onnistuvani, sillä olin suunnitellut ihan hyvät setit ja tärkeintä meillä oli vain vahvistaa tekemisen meininkiä ja itseluottamusta.

Siksi treeniohjelmassa oli liikkeiden alkuja ja siirtymisiä uusiin liikkeiden aloituksiin. Vaikeita on nuo liikkeen aloitukset, jos ajattelen yhtään että nyt tehdään seuraamista. Heti kun ajattelen, että nyt tehdään ruutuun meno, on parempaa. Ja kun koira alkoi olla hyvä liikkeen aloituksissa, sai se luvan tehdä liikeen, ruutuun meno :-) Tässä Piia huomasi, että voisin tehdä hillitymmän virityksen ruutuun menoon, Aron nousee taivaisiin mun virityksestä, rauhoittuu kuitenkin perusasentoon. Hyvä huomio Piia! Meni kuitenkin hyvin merkille ja ruutuun ja palkka sinne, palkaten iloisesti koira autoon.

Toinen maneesitulo olikin sitten tuleminen paikalla-oloihin. Koiria oli rivissä paljon, Aron ihan rivin toisessa päässä ja sai luvan mennä maahan ihan viimeisenä, tosin meinasi mennä viereisen maa-käskyllä jo maahan. Kun sitten meni omalla, palkkasin tämän maahanmenon ja jätettiin koirat, 2 min makuu, hyvin nousi ylös vaikka liikkuri aloitti rivin toisesta päästä nostamaan koiria. Tämän jälkeen tehtiin minuutin istuminen, tämä hyvin.

Sitten Aronin treeni jatkui. Ympärillä oli tosi paljon häiriötä, sillä tänään treeneissä oli melkein kaikki paikalla ja kaksi paria teki koko ajan treenejään, joten käskyjä kaikui ja häiriötä oli. Aronin asenne oli niin hyvä suhteessa noihin häiriöihin :-)

Tehtiin ohjattua, siinä edelleen vahvistan erityisesti sitä merkille menoa, Aron oli erittäin hyvin hereillä kun liikkuri vei kapulat ja tarkkaili minua, käsky sanan jälkeen piti minuun kontaktin, josta saikin palkaksi narulelua, tästä vauhdissa merkille, tämä hyvin ja taas sai laukata luokseni naruleluun, sitten lennossa lähetys merkille, tosi hyvä merkki ja siitä haettiin vasen, tämä tosi hyvä, palautuksessa en ottanut loppuun saakka vaan lennossa palkka. Uskon, että jos tätä riittävästi toistetaan, jää koiralle se mielentila tähän liikkeeseen päälle, jolloin se ehkä ensi kesänä laukkaa täysillä merkille koeolosuhteissa, hope so.

Sitten tunnari, edelleen tärkein päästä pois väärän kapulan tuonnista ja nostaa itsevarmuus huippuun tässä liikkeessä, maneesi on meille ollut niin vaikea paikka tunnariin. Nyt haisteltiin ensin palkka, sitten kokeenomainen tunnari alkoi, kapulat olivat rivissä, Aron meni hyvin kapuloille, katsoi hetken minua ja sitten alkoi työskennellä, melko nopeasti sitten löysi sen oman,luovutti hyvin. Edelleen siis pikkasen epävarma, mutta olen onnellinen siitä oikeasta ja Aronkin oli, kun sai kissanruokaa namipurkista palkaksi.

Lopuksi hyppynouto puukapulalla liikkurointien kera, tämä meni hyvin, sillä annoin namin käsky-sanan kohdalla ja samaan aikaan hyppyhae-käsky, näin lähtee ääneti noutamaan ja sai palkan vauhdissa kun tuli takaisin kapulan kanssa.

Eli onnistuin pitämään tänään motivaatiota yllä (en osaa sitä läheskään aina) ja sitä, että tokon pitää olla kivaa molemmille. Hyvä mieli jäi, näitä lisää!

Hyppytreenejä

Tänään hypeltiin sdp-hallilla ja Miinun kanssa oltiin varattu treeni-aikaa, tosin sekoilin kellonajoissa, mikä ei ole yllätys, joten tein itsekseni aluksi.

Aron aloitti perussarjan hyppelyllä, lelu sarjan päässä, näitä pari kertaa verryttelynä.

Sitten siirryin meidän okseri-treeniin, jossa nostin ja laskin takariman korkeutta. Kokeilin myös sitä, että eturima on ristikko. Kuten Vappu silloin sanoikin, tämä on koiralle vaikeampi, sillä Aron alkoi selvästi epäröidä ja tehdä pientä väliaskelta ennen ponnistusta, joten ei tätä ristikkoa nyt enempää, katsotaan sitä sitten myöhemmin. Onnistuneen hypyn jälkeen tein vähän agia.

Viritin meille sellaisen suoran, mitä oli torstainakin eli hyppy, keinu, hyppy, putki. Tässä testailin, että miten homma toimii parhaiten. Jos olin jo keinulla odottamassa ja jatkoin itse eteenpäin, kun koira saavutti keinun, hätäili myös Aron kontaktin kanssa. Jos tulin vähän perässä, teki se hyvän kontaktin ja homma tuntui olevan hanskassa. Tein myös a-estettä sekä puomia pariin kertaan osana tätä meidän aloitussuoraa ja hyvältä tuntui. Helppona pikkuharjoituksena kepit, joiden päässä rengas-este, oltiin jätetty lelu sinne renkaan taakse valmiiksi, vaarana ehkä se, että koira ei hyppää renkaan läpi nähdessään lelun siellä maassa, mutta hyvin hyppäsi ja näin sain koiran kulkemaan koko ajan suoraan eteenpäin eikä se katsellut mun menoa. Hyviä onnistumisia myös tässä.

Sitten Aron pääsi tauolle, kun Miinu tuli. Tauon jälkeen halusin tehdä vielä pari okseri-hyppyä, nyt kun Miinu oli katsomassa. En halunnut suurta määrää enää hypyttää, joten mentiin 10 cm väleillä kohti sitä 65 cm ja ekalla kertaa tuo ylin korkeus ei onnistunut, rima tippui ja takajaloilla. Teki just sellaisen hypyn, mitä tekee pk-esteelläkin. Mutta uusittiin homma samalla korkeudella ja jes, Aron alkoi työstää takapäätään, sillä tämän huonon hypyn jälkeen se veti takajalat hyvän näköisesti kohti vatsaansa. Hyppy näytti loistavalta ja tiputettiin korkeutta samantien seuraavaan hyppyyn, joka oli 50 cm ja viimeinen hyppy oli varmaan 40 cm. Kaikissa näissä kolmessa viimeisessä hypyssä se veti takajalat hienosti alleen eli luultavasti käytti nyt sitä takapäätään, jonka käyttöä me työstetään. Huippua!!

Loppuharjoituksena tehtiin kasvava sarja x3 ja tässä ekalla kerralla ei venyttänyt sitten yhtään, keskimmäisellä kerralla parempi ja viimeisellä venyi. Miinu sanoi loistavan huomion, että Aron tekee kaiken mielellään tutulla kaavalla ja juuri tälläiset kasvavat sarjat rikkoo sen kaavamaista tekemistä, hyvä harjoitus siis. Suunnittelin, että voisin ottaa treeni-ohjelmistoon etäisyyden arviointi harjoituksen, Miinu kertoi, että siinä perussarjan viimeisen esteen etäisyys vaihtelee, taatusti Aronille haastava juttu.

Agility on alkeissa

Eilen oli torstai treenit ja Anu oli kehittänyt meille kivan rataharjoituksen (vai Marke?) No kiva kuitenkin. Sellainen alku mitä nyt on ykkösluokissa, että suora, jossa ensin hyppy, sitten keinu, hyppy ja putki. Ja kuvittelin, että ollaan kisarataa aloittamassa ja kuinkas kävikään, Aron hyppäs hyvin ekan esteen, mutta keinulla kunnon lentokeinu, huh. Uusinnalla jo onnistui, mutta varmistin keinua moneen kertaan ota-käskyllä. Homma jatkui hyvin putkeen, sieltä ihmisnuolen avulla hypyn yli puomille, tällä puomilla meni tosi varovaisesti, Aron jännää puomia, jos se yhtään huojuu. Puomin jälkeen oli hyppyesteitä ja välistävetoa. Sanomattakin selvää, että jonkin aikaa saatiin hinkata, että jotakin tuli. Anu sai meidät kuitenkin tekemään yhden hyppy-esteen ihan siivekettä hipoen eikä rimakaan tainnut siinä pudota, joten olikin nyt ensimmäinen kerta, ettei jokaisen hypyn jälkeen tule 5 metrin kaarta.
Miten voi oppia ohjaamaan välistävedon? En tehnyt sitä eilen niinkuin ollaan yleensä harjoiteltu, sillä se ei vaan onnistu ja vedin koiraa reilusti rintamasuuntaani muuttamalla pois esteiden välistä, oikeaoppisesti rintama on koko ajan sinne eteenpäin, kai.
Loppuradalla oli jännä kohta, jossa muurin jälkeen on ehkä 6 m keppien alkuun, linja pitäisi olla hyvä jo ennen muuria, keppien käsky ajallaan ja huh, tätä sitten hinkattiin uudestaan ja uudestaan, kunnes Aron alkoi väsyä ja meni entistä huonommin, huonosti siis siinä, että keppien sijaan alkoi katsella mun liikettä ja keskittyminen keppeihin sellaista toissijaista.

Ylipäätään Aronin agiasenne on huolestuttavan hullu, inansa aivoton, suorastaan kiihko, joka tietää kyllä jo hallin pihassa mitä ollaan tekemässä. Yrittää päästä agikentälle vaikka väkisin ja Aron on todella motivoitunut tuohon hommaan. Mun mielestä ei mikään sellainen juttu mitä kannattaa ihastella. Luulen, että Aron pitää mua hidasteena tuolla agiesteillä, mutta valitan Aron, tätä hommaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Mutta sen hetken toivossa me eletään, että jonain päivänä meidän yhteistyö on saumatonta....

Joten mitä tässä nyt sanoisi, viikon päästä mennään ensimmäisiin agikisoihin ja en tiedä mitä tavoittelisi, nolla-rata ei liene realistinen tavoite. Turussa näyttää olevan hurja määrä koiria sekä startteja, joten toivotaan, että sovitaan porukkaan. Iloitaan nyt siitä, että meidän nimi on siellä lähtölistoilla :-) Tosin siinä viikonlopussa on suunnitteilla kaikenlaista koiramaista kivaa Annan ja Outin kanssa ja saa olla kotoa pois ;-)

Motivaatio huollossa

Täällä huolletaan Aronin motivaatioa :-)

Suunnittelin päivän treenejä niin, että kaikki onnistuu, tehdään helppoa ja kivaa ja tätä kautta hyvää fiilistä itselle ja koiralle. Haluan niin muuttaa sen asennetta nopeammaksi, iloisemmaksi ja näyttävämmäksi. Ja kaikki pohjautuu motivaatioon.

Koiralaumani verrytteli puolisen tuntia lumisessa metsässä, kovasti siellä on lunta ja mua laiskoitti, joten siksi vaan noin lyhyt ulkoilu. Kotimatkalla pysähdyin Löytötex-kaupan pihaan, sillä auratut alueet on nyt kortilla.

Vein ruudun merkit valmiiksi ja pallonkin sinne. Merkille menoa hetsailin ja palkkasin merkin pallolla, sitten merkin kautta ruutuun ja meni lujaa ja suoraan sisään. Parin hetsausmerkin jälkeen toinen samanlainen ja hyvin lelulle.

Tämän jälkeen kolme luoksetuloa, joista kaksi suoraan ja yksi stoppi. Tuo pysähdys oli ihan ok, ei kympin pysähdys, mutta hyvä Aronin pysähdys, siihen pallo palkaksi.

Sitten jätettiin lelu maahan ja vapautin sen seuraamistreenissäni aina sille pallolle hyvistä kohtaa. Tein lyhkäsiä pätkiä ja yllätykseksi vapautin myös ihan aloituksen perusasennosta. Yhden pidemmän pätkän tein ja siinä seuruu alkaa edistään, joten ei tätä enempää. Lopetettiin viimeiseen liikkeen aloitukseen ja siitä saikin pallon palkaksi, riitti siis vain terävä katsekontakti perusasennossa.

Kotipihassa vielä pari juttua, kuten tunnari. Petterin kaveri Jassu sai hajustaa kolmea kapulaa ja se neljäs oli se oma. Kapulat olivat ainakin 15m minusta ja pystyrivissä. Taskussa mulla oli herkkupurkki, joka sisälsi raakaa jauhelihaa ja maksaa (lainasin nökäreen Elviksen iltaruuasta) ja purkki taskussa, nyt en vain näyttänyt sitä etukäteen Aronille. Aron lähti hyvin kapuloille ja ratkaisi tehtävän 2 sekunnissa tuoden sen oikean. Jes miten ilahduin, Aron sai yllätysnamipurkin taskusta ja nuoli sitä pitkään ja hartaasti kehujen kera. Just näitä tunnareita haluan, ettei jää varmistelemaan vaan tuo heti sen oman kun nenä siihen osuu.

Sitten erikseen testailin seuraamista vain suoraan eteenpäin ja nami kädessä vein Aronia ja kun piti paikkansa, naks ja nami lensi meistä taaksepäin. Tehtiin monta hyvää suoraa, piti kontaktin eikä äännellyt. Joten voitiin lopettaa oikeesti onnellisina.

Maneesitreenissä

Huh, ulkona paukkui pakkanen -16 astetta, mutta lähdin silti maneesitreeneihin. Minua nimittäin alkoi harmittamaan suunnattomasti eilinen koetreeni. Treeni itsessään meni hyvin, ei siinä mitään, mutta missä on se tekemisen ilo ja tokoilun hauskuus? Vauhti, tekemisen meininki ja intohimo puuttuivat. Ja uusimmassa Canis-lehdessäkin Jessica että Christa muistuttivat, että koiran motivaatio on kaikkein tärkein. Joten jos eilen harjoiteltiin palkattomuutta, tänään halusin vauhtia ja motivaation nostoa.

Joten ensimmäisellä kierroksella aloitettiin ruudusta, sinne oli jo meitä ennen viety lelu valmiiksi, merkille sai lähteä lennosta, meni ihan hyvin ja merkiltä sai jatkaa välittömästi, kun oli stopannut, meni loistavasti ruutuun ja siellä lelu. Hetken lelun retuutuksen jälkeen luoksetulon alkuun, tässä liikkurin kanssa tehty alku, suunnitelma tehdä suora vauhtiluoksetulo, nyt vaan Aron meinasi lähteä liikkurin käskystä ja jouduin antamaan uuden maa-käskyn ja liikkuri useamman käskyn. Kehuin suullisesti kun pysyi ja sitten kutsuin vauhtipalkkaan. Jihuu, lujaa tuli.

Takaisin ruutuun lähdön paikalle ja nyt liikkuroitu aloitus, meni vauhdilla merkille ja sieltä ruutuun, laukkasi lujaa ruutuun, mutta himmaili eturajalla, stoppasin kuitenkin ruutuun ja palkkasin siitä, että oli ruudussa. Heti huomenna mun pitää miettiä, miten saan vahvistettua, että ruutuun mennään täysillä ihan loppuun asti?

Ruudusta uusi luoksetulo, nyt tuli hyvin, malttoi odottaa liikkurin käskyn jälkeen ja sai vauhdista palkan.

Sitten jatkettiin ohjatun alkuun, Marika vei kapulat ja sanoi käsky, Aron otti kontaktin ja sai palkan, tästä suoraan merkille, joka oli nyt hyvällä laukalla ja hyvä paikkakin merkin takana. Palkkasin kutsumalla kädessä olevaan naruleluun. Uusittiin tämä ja homma täysin sama, mutta hetsasin vielä vähän merkille lähetyksessä. Ja tän vuoden paras merkki, jossa oli siinä parhaassa paikassa merkin takana ja suoristi vauhdissa itsensä. Oi tätä mä haluun!! Ja taas sai jes-huudon jälkeen laukata naruleluun, joka oli kädessäni.

Tähän oli hyvä ottaa tauko ja viedä koira hetkeksi autoon.

Tauon jälkeen tehtiin tunnaria. Marika vei kapulat riviin, kaikkiaan 8 kapulaa, oma oli toinen vasemmalta. Aron sai haistaa tulevaa palkkaansa ja palkka taskuun, lähetys kapuloille ja oma löytyi, nosti sen ja lähti tuomaan, ihan pieni epäröinti matkalla, aivan kuin koira olisi odottanut, että palkkaan sen jo tuonnista. Kehoituksen avulla toi oman minulle ja sai syödä puolet kissanruuasta. Tehtiin toinen tunnari eri suuntaan heti perään, vaikka tiedän, että vaara tuossa piilee, jos Aron kokee, että teki edellessä väärin ja toistetaan samaa uudestaan. Nyt taas 8 kapulaa ja oma toinen oikealta, se oma oli vielä pienin tunnarin pätkä verrattuna muihin. Meni reippaasti kapuloille, haisteli riviä ja pariin kertaan haisteli kaikki ennen kuin päätyi omaan, jonka toi nyt loppuun asti. Hyvä näin ja nyt syötiin kissanruoka loppuun asti. Eli tunnarissa parempaan päin menossa ja seuraavat tunnarit teen taas vähän helpommiksi, vaikka 4 kapulan tunnariksi, että saisin vahvistettua sitä vähän nopeampaa mallia, jossa tuodaan oma heti kun se osuu kohdalle. Ja parempi jatkossa taas pysyä siinä linjassa, että yksi tunnari per kerta, ettei tule takapakkia tämän vuoksi. Turhan paljon varmistelee, tosin ei nostele muita.

Sitten loppuun kaksi hyppynoutoa Marikan puu-kapulalla. Tässä pitkä etäisyys esteeseen ja ekalla noudolla äännähti lähtiessä, palkkasin silti kun tuli takaisin päin kapulan kanssa vauhdista. Uusinnalla annoin namin suuhun juuri ennen hyppyhae-käskyä ja saatiin äänetön nouto, jossa myös palkka tuonnistä. Jäi hyvä mieli! Tämän jälkeen lähdin aika sukkelaan kotiin, sillä en halunnut yhtään jäädyttää Aronia autossa, vaikka sillä toppatakki olikin päällä.

Hyppytreeniä

Eilen käytiin treenailemassa hyppyharjoituksiamme Sdp-hallissa ja Miinu sai kuvata ja kommentoida miten hypyt sujuivat. Sain ladattua myös parhaat pätkät eilisistä hyppelyitä, kiva katsoa joskus myöhemmin, kehittyykö hyppääminen. Eiliset treenit tehtiin kolmessa erässä, Aron sai huilata autossa sen ajan kun oli Bertan vuoro tehdä.

Ensin tehtiin perusarjaa, ihan vaan leluun.
Perussarjaa

Sitten perussarjaa kapula suussa, edessä oleva kohteen kierto oli Aronista tylsä, joten paineli sitten kauempana olevaan putkeen. Taisi olla ihan agilitymoodissa, sillä hyppeli vähän liian kiihkeänä. Kun rauhoitin tilannetta ja laitoin putket pois silmistä, parani ehkä.

Kapula suussa putkeen

Kapula suussa parempi

Lisättiin perussarjan päähän muuri-este, kun tokohyppyä ei tuolla kentällä ole käytössä, Aron hyppeli pari kertaa tämän, ensin matala muurin pala, sitten vähän korkeampi, sitten taas matala.

Muuri sarjassa mukana


Tämän jälkeen siirryttiin okseritreeniin. Tässä nostin vaihdellen takariman korkeutta joka hypyn jälkeen. Päästiin 65 cm, jossa ensimmäinen tällä korkeudella oli huono hyppy.

Huono hyppy

Sitten sama korkeus uudestaan, koira tajusi että edellisestä voi parantaa ja nyt hyppäsi hyvin. Tämän hypyn jälkeen tiputin riman 50 cm ja koira hyppää isosti tämän. Eli näistä voi päätellä, että koira työstää kyllä hyppyään näissä. Lopettiin tuohon 50 cm hyppyyn.

Parempi 65 cm


Ja viimeinen okseri hyppy

Viimeisellä kierroksella Aron teki 4x kasvavan sarjan, omaan silmään voisi vielä enemmän venyttää.

Kasvava sarja.

Koetreeni

Tänään aamulla on meillä Tamskin tallilla kokeenomainen treeni. Olin päättänyt liikkeiksi meille ne helpoimmat, että pääsen oikeasti koiran kanssa sellaiseen mielentilaan, että me osataan se mitä mennään tekemään (varmuus), harjoittelen samalla palkattomuutta sekä kisatilanteen palkkausta. Oma asenteeni pitää ehdottomasti olla rento, joilloin treenitilanne on lähes kisatilanne ja myöhemmin kisatilanne on vain yksi treeni.

Nyt ensin paikalla-olot voi ja evl-koirakot yhdessä, olisiko meitä ollut 6 koirakkoa, Aron meni viimeisenä kehään ja oli sitten reunapaikalla. Ensin tehtiin makuu, tässä vietettiin aikaa vain 3 min, koska pakkasta oli kymmenisen hujakoilla. Aron meni hyvin maahan, oli lähes moitteetta makuussa (Piia-tuomari sanoi, että siirsi etutassua kerran) ja nousi ylös hyvin. Tästä 9½ arvosanaksi.
Sitten istuminen, jossa voi-koirat menivät pois ja meitä jäi kolme koirakkoa istumaan, tässä 2 min istuminen eikä moitteen sanaa. 10. Näiden jälkeen menin kehän laidalle palkkaamaan ja leikkimään possulla.

Sitten yksilöt, ensin ohjattu, tässä Aron katsoi tarkkaan liikkurin, liikkuri vei kapulat ja sanoi käsky ja puolen sekunnin päästä Aron katsoi minua, että niin, (tää oli hyvä, tätä olen hakenut) annoin luvan mennä merkille, joka oli jo parempi, mitä meillä on ollut, kun tehdään koko liikettä, on siis tiputtanut raville jo puolessa välissä matkalla merkille. Nyt taisi laukata lähes loppuun asti, mutta merkille asettuminen ei näytä omaan silmään hyvältä. Haluaisin sen olevan paljon parempi, mutten ole saanut sitä paremmaksi enkä hirveesti kyllä vaatinutkaan, sillä pelkään, että yhteistyöstä lähtee ilo jos nipotan nyt tästä. Ehkä mun pitää kiristää linjaa, koska ei tuo nyt hyvä ole. No suunnan valinta sujuu ja kapulan tuonti, istui edessäni, mutta kuulin pienen piip-äänen, jota tuomari ei kuullut, mutta siirtyi kivasti takaa sivulleni vasta käskyn jälkeen, ei ennakointeja, hyvä. Muistaakseni Piia antoi 8 tästä, tuon merkille menon vauhdin vuoksi.

Sitten kaukot. Meni hyvin alas maahan, suorana. Tätä treenattiin eilen. Koiran takana oli jonkin verran häiriötä penturyhmäläisistä ja tässä yhdessä kohtaa Aronin ajatukset on hetken siellä takana, huomasin tämän ja enkä antanut käskyä silloin kun katseli taakseen, sitten tulikin jo kiire, joten pari käskyä tuleekin aika sukkelaan. En ole varma ehtikö liikkurin lappu jo kääntyä seuraavan käskyn merkiksi. No saatiin kaikki vaihdot tehtyä, seisomasta istumaan-käskyssä tuttuun tapaan taitaa vähän vetää peppua eteenpäin. Piia sanoi, että tuomarista riippuen kaukoista 10 tai 8. Ekä me se 8 sitten otetaan, koska ei ne täydelliset olleet.

Lopuksi ruutu. Siinä meni hyvin merkille, lähti hyvin ruutuun, mutta ruutuun mentiin kohti aitaa, joka sijaitsi ihan ruudun takana. En tiedä johtuiko aidasta että jäi tosi eteen ja ennakoi pysähdyksen. Oletin koiran menevän peremmälle ruutua, siksi itsellä vähän hidas reagointi kun tajusin, että etureunalle jäi, mutta hätäpäissäni sanoin seis ja maa heti perään, oli ruudussa, pysyi hyvin ruudussa ja tuli käskystä hyvin sivulle. Saatiin 8 tästä, koska ennakointi ruudussa ja seuraamisosuudessa edisti.

Olin oikein tyytyväinen meihin virheistä huolimatta, sillä olin luultavasti koiran silmissä rento ja yritin kehua sitä niin paljon, kun nyt kokeessa voin. Aron nousee heti näistä mun kehuista ja pelkään sen ääntelyä sen vuoksi, joten liikun vähän rajatiloilla, että mikä riittää. Videolla näyttää, ettei Aronin pitää vireensä ja on tyytyväinen kanssani.

Yksilösuoritukset näkyy tässä.

Positiivisempaa aikaa

Keskiviikkona taisi olla Aronilla aivot levossa päivä. Käytiin kahdestaan hiihtelemässä Varsamäessä, pari pätkää Aron sai harrastaa vetoo, muuten juoksenteli vapaana. Aikaa oli tehdä 7 km lenkki ja sitten kiireesti Tavesin koulutustoimikunnan kokoukseen. Siellä kaavailtiin kevään juttuja, joista omalle kontolleni tuli pyörittää mm. Koivumäessa esineruutu ja jälki-iltaa joka toinen keskiviikko. Idea olisi tuossa esineruudussa tarjota Tavesilaisille mahdollisuutta sellaiseen treeniin, jossa jokainen tekee oman treeninsä, mutta pääsee hyödyntämään toisten esineitä ja mahd. hyvin tallattua ja hajustettua ruutua. Jälki-illassa taasen voisi hyödyntää paikalla olevia ja ajattaa koirallansa vieraan tekemää jälkeä. Tästä ja muista kevään suunnitelmista lisää, kunhan hallitus ensin hyväksyy meidän suunnitelmat, jostain syystä olen nyt siellä hallituksessakin.

Torstaina oli hyvä agilitykerta. Anu on vaan niin hyvä ja pitkämielinen koutsi, että kyllä me selkeesti edistytään. Tehtiin sellaista suht helppoa rataa, jossa kuitenkin hirmu jännittävä alku kolmen hypyn kanssa, sellainen missä pitää tehdä pienissä väleissä koko ajan jotakin liikettä kertoakseni koiralle mihin mennään. Ja teinkin sitä monta kertaa, aina vähän paremmin muttei sittenkään vielä riittävän hyvin, Anu tuli jopa tielleni seisomaan, etten ajautuisi väärälle linjalle.
Radalla oli myös sellaista kohtaa, missä itse sain juosta, oli monta hyppyä matkan varrella pitkillä etäisyyksillä. Tässä Aronille tule paha etäisyyden arviointivirhe ja se rysäytti yhden hypyn kasaan oikein kunnolla, mutta se oppi tästä, sillä sen jälkeen se teki jokaisen hypyn rimaa pudottamatta ja mielestäni hyvin hypäten.
Ratapätkien jälkeen harjoiteltiin vielä a-esteellä kontaktia ja siinä erilaisia juttuja, kuten Aron seisoo kontaktilla ja minä teen juoksuja välillä pysähtyen ja sitten taas liikkuen, kontaktilla pitää seistä vaan siihen vapaa-käskyyn asti heitä tai hillun miten vaan. Ja tämä a-este oli kahden putken suun välissä, aluksi Aron oli tietty putkessa.

Mutta oli vaan tosi kivaa, meillä kummalakin :-)

Tänään käytiin tunnin verran koko koiraporukan kanssa talsimassa tuulessa ja tuiskeessa enkä tuntenut minkäälaisia treenihaluja puuhastella ulkona. Sisällä tehtiinkin sitten koko iltaruoka treenien kautta. Kaukokäskyjä ja eteisen matossa on lisää ilmastointiteippejä, jotta näkisin näiden teippien kautta pysyykö koira paikallaan. Edestä päin ja yksin sitä on niin vaikea tarkkailla, että mitä ne takajalat tekee. Samaan syssyyn huomasin, että Aron menee sivulla maahan tosi usein vähän vinoon, nyt muistuttelin, että suoraan pitää mennä, sillä kaukokäskyjen onnistumisen vuoksi olisi ihan hyvä tuo taito pitää hallussa, jos koira on mutkalla heti alusta alkaen, ei vaihdot ole puhtaat.
Lopuksi tehtiin vielä noutoja, sellaisia, missä noutokapula jätettiin esim. Petran huoneeseen ja olohuoneesta lähetin Aronin hakemaan, Aronista ihan hurjan hauskaa ja se paineli mennessään matot rullalle. Eteiseen viritin pienen hyppy-esteen matkalle ja tulikin sellainen haasterata. Erityistarkkailussa oli se kapulan luovutuskohta ja sivulle siirtyminen. Kaksi ensimmäistä oli täydellisiä, äänetön ja malttoi odottaa virkeänä lupaa siirtyä sivulle. Kolmannessa ei malttanut odottaa käskyä takaa, ennakoi ja keskeytin suorituksen. Neljäs nouto oli paras ja tässä mieheni piti vielä huudella sohvalta käskyä, Aron onnistui ja sai lopun iltaruokansa hyvästä suorituksesta.

Kuinka tehdään hyvä seuraa?

Siinäpä sitä pähkinää kerrakseen.

Käytiin treenimässä koulunpihassa ja sitten illalla vielä kotipihassa. Loppujen lopuksi en tiedä oliko noista yhtään mitään hyötyä. Mikä se oikea mielentila ja kriteeri tuossa seuraamisessa onkaan: äänetön, aktiivinen, voimakas, mutta silti nopea, iloinen. Vaikea sanoa, että pääsinkö lähemmäs ihanneseuruuta.

Koulunpihatreenit aloitin luoksetuloilla, sellaisia helppoja vauhtiluoksetuloja.
Sitten z-liikettä, jossa käytiin läpi ne kolme asentoa, ensimmäinen asento maa meni oikein, jatkoin kävelyä ja tiputin lelun siinä etumerkkiä kiertäessä. Aron pysyi hiljaa nyt tuossa asennossa ja vapautin lelulle eri kohdissa. Näin tehtiin muilla sivuilla myös seiso ja istu, kaikki hyvin ja vapauttaen kävelyni eri kohdissa leluun. Hyvin meni.

Itse seuruuta treenattiinkin sitten loppu-aika. Ensin vaan niitä aloituksia ja leluun palkkaus mitä pienemmästäkin onnistumisesta. Sitten liikuttiin, mutta alkaa edistää. Tähän ratkaisuna pientä neliötä, jolloin käännyt jatkuvasti vasempaan ja koiralla vaikeuksia, jos on edessä. Tein myös ylikäännöksiä vasempaan, kun tuntui, ettei takapää lähde hyvin käännökseen, miljoona toistoa ja alkoihan se takapää kääntyä. Vapautin pallolla riekkumaan väleissä.

Sama ohjelma jatkui kotipihassa pari tuntia myöhemmin, kuvittelin tulevani seuraamisen aloituspaikkaan ja pienestäkin hetkestä leluun. Sitten taas liikuttiin, välillä piti huomauttaa äänestä, sillä jos tekee yhtään monta toistoa käännös vasempaan, käännös oikeaan, tulee piip. Ja tätä tein sitten niin monta kertaa, että oli hiljaa, mutta en tiedä oliko koira siitä kovin mielissään. Lopuksi palasin taas niihin perusasennossa hiljaa ja pitää kontaktia kohtiin ja palkkaus. Ihan lopuksi nakin avulla (Riikka; tänään meni vaan 2 nakkia, muuten froliccia ja kuinamuonaa) seuraa ja kaksi askelta liike seis, seuraa 2 askelta ja liike seis. Tän teki hyvin.

Jotta en tuntisi itseäni pahaksi ihmiseksi, joka hinkuttaa vaan yhtä seuruuta uudestaan ja uudestaan, tehtiin vielä vähän kaukokäskyjumppaa iltaruuan eteen. Seiso-maa on vähän huonontunut, kun sitä ei ole nyt jumpattu. Lisäksi uutena temppujumppana pyöriminen tyynyn päällä, ensin kriteerinä on, että kaikki tassut on sellaisen ison sohvatyynyn päällä, jos yksikin tassu tippuu tyynyltä, pitää Aronin korjata tassut tyynylle takaisin. Ja hyvän kehonhallinnan edistämiseksi siinä tyynyllä pitää pyöriä tippumatta siltä. Aron teki hurjasti kuivanappuloiden eteen tasapainoilua. Vinkki Bensonin Katrin blogista :-)

Päivän päätteeksi pari sisänoutoa, joissa ihan täydellinen luovutus, äänettömyys ja asenne. Jos tää linja saataisiin pidettyä nyt jatkossakin!!

Valkkuryhmän treenit

Iltasella vielä valkkuryhmän treenit.

Aron treenasi seuraavaa:
2 luoksetuloa seisomisesta, vauhtipalkka ja tavoitteena, että koira lähtee käskyn kuultuaan hyvällä laukalla mua kohti, onnistui.
1 luoksetulo seisomisesta, jossa matkalla maahanmeno, siitä kutsu ja palkka kun lähti liikkumaan tänne-käskyllä, tämäkin ihan ok.

Tunnari, haisteltiin pikaisesti kissanruokapurkki, sitten kisamainen setti, Anu vei kapulat riviin, ekan kerran lähti laukalla kapuloille ja toi sieltä sen oman, voi super!

Seuraamista ilman liikkuria ja liikkurin kera. Tässä on kauheeta, oma mielikuva seuraamisesta liikkurin kanssa tuo vääränlaisen mielentilan, itseasiassa evl-seuraamiskaavion ajattelu saa lähes oksentamaan, ei siis ihme, että Aron ei ole tässä parhaalla tavalla mukana. Se lähtö on ihan kauhein, Aron katselee liikkuria ja yrittää olla mahd.kaukana musta. Tämä on siis nyt käännettävä ihan toiseen ajatteluun, sillä tämä vaikuttaa koiraan suurella tavalla. Joten seuruutreeni päättyi liikkeen aloittamisiin, joissa itse haen positiivisen ja onnistuvan mielentilan, palkkasin koiran siitä, että se katsoi minua silloin kun liikkuri sanoi liike alkaa. Otettiin kolme toistoa tätä ja ehdottomasti jokaiseen treenikertaan missä kaveria vaan saan niin tätä. Meidän on ihan pakko kääntää tämä negatiivisuus toiseen suuntaan ja se lähtee mun ajatuksista. Yritänkö siis ensi yönä meditoida ja nähdä evl-seuraamisen maailman ihanimpana tehtävänä....

Ryhmätreenissä harjoiteltiin tänään liikkeen alkuja ja loppuja vaikeimmalla mahdollisella tavalla, oltiin ryhmässä metrin välein ellei vieläkin lähempänä ja Miinu oli loistava häiriintynyt liikkuri. Miinu sai määrittää kuka koira saa mennä maahan ja kävi sanomassa käsky epämääräisessä järjestyksessä, Aron meni viereisen Maijun käskyllä maahan. No kun kaikki oli lopulta maassa jätettiin koirat ja se häiriintynyt liikkuri juoksi meidän koirien väleissä ja koirien takana ja huuteli jes jippii. Aronin silmät pyörivät mutta se pysyi, niinkuin kaikki muutkin koirat. Vuorotellen noustiin istumaan ja vapautettiin koirat. Sitten treeni jatkui ja nyt mentiin nopeassa tahdissa maahan tai takaisin ylös, välillä liikkuri sanoi kohdalla vaikka istu ja tai sivulle, Aron reppana nousi aina kun Miinu käski, joissain kohti myös skarppasi ja ei tehnyt Miinun käskystä mitään. Otettiinko kaikkiaan kolme kierrosta näitä ja on niin hyviä treenejä!!

Tämän jälkeen kävin erikseen tekemässä toisessa päässä hiukan hyppytreeniä. Koska mua vähän arveluttaa tallin pitävä pohja, olin etukäteen miettinyt, että otan tänään vain sitä okseritreeniä, sillä okserin ääreen en pääse kotona enkä muutenkaan ainakaan ennen torstaita. Joten rakensin okserin ja Aron teki hyppyä siinä, aloitin takariman ollessa 40cm korkeudella, nousi kerran 60 cm saakka ja sitten taas tiputin 40 cm kohtaan, Aron teki kaikki hypyt hyvin ja hyppäsi mielestäni pyöreästi, vähän kissamaisesti. Oltaisiinko tehty kaikkiaan ehkä 6 hyppyä ja kaikki hyvin. Ei siis hyppytreeniä tämän enempää tällä kertaa.

Pikkutauon jälkeen Maijun kanssa toinen tunnari, myös tämä loistava suoritus jossa Aron meni laukalla kohti tunnaririviä. Toi oman ja luovuttikin sen hyvin, kissaruoka pussi nuoltiin nyt pitkään ja hartaasti palkaksi, ehdottomasti tämä motivaation nousu alkaa nyt näkyä. Olen tästä todella onnellinen!!

Tämän jälkeen tein itsekseni vähän tauluraamistoppia, ekan kerran yhdistin kohteen kiertämisen ja stopin paluumatkalle. Onnistui ja taidan kyllä jatkaa stopin työstämistä tällä. Koira lähti kiertämään ja kierron jälkeen meidän välissä on tauluraami, jolle stoppi ja sehän stoppas just siihen. Jalosta tätä varmuuden kasvaessa lisää, mutta nyt onnistui oikein kivasti.

Ihan loppuun yksi hyppynouto puukapulalla, otin ehkä 4m etäisyyden esteeseen ja heitin kapulan kauas, Aron lähti hyvin ja teki vauhdikkaan ja itsevarman noudon, tästä vauhtipalkka heti kun hyppäsi kapulan kanssa ja tähän oli hyvä lopettaa tämän päivän treenit.

Treenipähkäilyjä

Mulla on viime aikoina ollut aikaa miettiä meidän tokotreenailuja ja meidän pitäisi tehdä asioita niin paljon paremmin, tai siis mun. Ensinnäkin tuohon ääntelyyn olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin, mutta tässä ollaan ja silti tekisi mieli kovasti kevään kokeisiin, joten lopputulos on, etten olisi puuttunut tuohon aikaisemmin. Vasta nyt tiedän, mitä sen karsiminen on. Omissa koirakokeissani Aronin vauhti hidastuu selvästi kun huomautan piippailusta, huomautuksen jälkeen siitä tulee varovaisempi. Tuleeko siitä varmenpi sen jälkeen kun se saa palkkaa aina kun tekee äänettömästi?

Treeneissäni pitäisi olla enemmän yllätyksellisyyttä. Huomasin tänä aamuna, että z-liikettä voi treenata hirveen monin eri tavoin ja eri kohtia, mutta teen sitä melko kaavamaisesti. Huomasin silloin maneesilla, että paikalla ollessa Aron piippailee levottoman oloisena ja niin se teki myös tänä aamuna, kun tein koko liikettä putkeen. Eli pitänee siis vahvistaa siinä itse asennossa olemista, koska viimeksi olen tehnyt niin, oikea asento ylipäätään on ollut se juttu. Nyt asennot onnistuu hyvällä varmuudella, mutta treenailimme tänään niin, että heitin tai jätettiin lelu eteenpäin ja vapautin Aronin lelulle yllätyksellisissä kohdissa. Tämä selvästi rauhoitti sen olemista seisomassa, istumassa tai makuussa, kun se sai tuijottaa lelua ja sille pääsi yllättäen. Ennen näitä asentoja tehtiin pelkkää seuruuta kaaviolla ja siinäkin olen antanut sen vähän luistella, nyt tehtiin kummatkin kulmat huolellisesti, jos se yritti edistää, otin askeleen taaksepäin ja näin oli Aroninkin jätettävä tuo edistys ja tultava oikeaan paikkaan. Eli mun on oltava entistä tarkempi kaikessa ja selkeämpi koiralle.

Palkattomuutta, kisapalkkaus ja suullista kehua on kertakaikkiaan lisättävä. Muistin sen taas tänään, että voin kaikissa treeneissäni kisapalkata ja vasta sitten kaivaa namin tai lelun taskusta. Näin siitä tulisi paremmin osa meidän juttua. Ja tuota palkattomuutta pitää lisätä, ettei Aronin tarvitse kysellä jokaisen ketjun palan kohdalla, että tuleeko palkka nyt.

Huh, miten tää toko on niin haastavaa.....

Miten ihmiset muuten pärjää Canis-tempus treenikalenterien kanssa? No siis ne joilla se on. Mä en oikein pärjää. Kirjoitustila loppuu ihan kesken ja missään ei ole tilaa tehdä tunnarilaskuria tai keppilaskuria (mitä aion tehdä tämän vuoden kaikilla jäljillä). Eli apuvihko ja tämä treeniblogi tarvitaan siltikin, että voisin jäsennellä kaikkia treenaamiseen liittyviä asioita. Ja jos tekee kolmetkin eri treenit päivän aikana, ei toivoakaan että se kalenteri ymmärtäisi sitä ;-)

Pari huomiota ääntelystä

Eilen illalla vielä hinkattiin iltaruokaa treenin kautta. Eteisessä monen kerran tänne-käskyä, edessä istumista ja siitä sivulle menoa. Palkkaan Aronia vaihtelevasti, välillä naks tulee heti siitä kun istuu edessä, sitten voi olla että odotan hetken ja naks tai annan seuraavan ohjeen eli siirry sivulle. Nyt kun tein niin miten lopputulos on, eli koira istuu edessä, en puhu mitään ja annan sivulle siirtymiskäskyn, tuli ääni. Oliko se turhaumaa, että tulin hienosti eteen istumaan ja annankin uuden käskyn ja jätän palkkaamatta edellisen. Mutta siis ääni tuli helpoimmassakin vaihtoehdossa eli kotisisätreenissä. On tää pirun vaikeeta, mutta työstettävä tää nyt vaan on. Ja sitten kun tuo ääni tuli, reagoin valittömästi keskeyttäen suorituksen. Aron ei näistä tykkää yhtään. No jatko ajatus oli, että teen sellaista temppua, kuten jalkojen välissä pujottelu, jossa ihan varmaan tulee ääntä ja huomautan myös tässä,otan käyttöön ääni-vihjeen, joka tulee ihan aina sen yhteydessä kun suoritus äänen vuoksi keskeytyy. Jos tämä helpottaisi Aronia yhdistämään, että ääni on piip ja keskeyttää homman.

Hiihtelyä ja hyppelyä

Käytiin tänään aamupäivällä Petran ja koirien kanssa ekan kerran hiihtelemässä. Ihana ja aurinkoinen pakkaspäivä ja ekan kerran ehkä sen verran lunta, että kannatti kaivaa sukset esiin. Ajeltiin Varsamäkeen, Aron ja Jimmy sai juosta vapaana, Elvis sidottuna vyöhön. Ja oli viimeinen kerta, että nuo partacolliet (tollocolliet?) pääsee mukaan, sillä niiden mielestä hiihtäminen pitää estää keinolla millä hyvänsä. Aron sensijaan nautti ihan täysin. Lenkki oli sangen mielenkiintoinen, sillä meitä tuli vastaan yksi toinenkin koiran kanssa hiihtävä, kertoi nähneensä pari valjakkohiihtäjää ja ei auttanut kuin ottaa kaikki koirat hihnoihin. Ja mulla kolme koiraa naruissa, joista yksi haluaa mennä täysillä ja kaksi heittäytyy suksien eteen haukkuen. Huokaus. Ja vastaan tuli ne valjakkokoirat, kaksi täyttä settiä koiria vetivät kelkkaa ja tyyppiä perässä, onneksi sillä hetkellä vapaana ollut Aron tuli luokseni ja annettiin valjakoille tietä. Tämän jälkeen Aron halusi mennä entistä lujempaa, joten kun päästiin autolle, meni partacolliet autoon ja Aron sai painattaa parin kilometrin kierroksen niin kovaa kuin jaksoi. Oih sitä vauhdin hurmaa!!

Kotipihassa rakentelin perushyppysarjaa ja sainkin sauvoista ja pikkuämpäreistä rakenneltua 4 matalan hyppyesteen sarjan. Aron sai treenata tänään hyppelyissä:
2 x perussarjaa
2 x perussarja kapula suussa edestakaisin, sarjan päässä oli kierrettävänä kohteena hyppyeste poikittain, mutta Aron kävi hyppäämässä sen.
1 x perussarja, jonka päätteenä oli mun tokohyppy 60 cm korkeudessa
2 x kasvava sarja, venyi hienosti loppua kohti

Sitten vähän tokoiltiin.
Tein monta onnistunutta luoksetuloa lyhyeltä matkalta, onnistuneita siinä, että oli hiljaa ja siirtyi ilman apuja sivulleni äänettömästi. Se mikä ei ollut kiva juttu, tulee varovaisesti eteeni, joten yritin kasvattaa myös vauhtia samassa treenissä kutsuen tänne ja yllätinkin koiran läpi käskyllä, jossa saa juosta jalkojeni välistä leluun. Mutta kotipihassa nyt äänettömästi näitä.

Myös tasamaanouto, äänetön luovutus ja sivulle siirtyminen, mutta ei sitä röyhkeää asennetta, mistä tykkään. Tulisko se sieltä, kun vaan treenaillaan lisää, kun koira tajuaa, että sama homma kuin ennenkin, mutta hiljaa?

Lopuksi vielä pari hyppynoutoa, näissä myöskin empii vähän eteentuloa, kannustin lisäkäskyin, oli hiljaa.

Lopuksi seuraamista, tein pidemmän pätkän ja kyllä se siinä inasen kuumenee tai jotain. Helpotin ja vähän lyhempää. Mutta se mikä oli hyvää, oli että perusasennot oli aina kohdallaan kun pysähdyttiin.

Karsintoja ja tokohaaveita

Tänään Lempäälässä on tokon maajoukkueen karsintakokeet. Olin siellä mukana sihteerin roolissa ja tuo homma on yksi parhaista aitoipaikoista nähdä kehän tapahtumia. Ja koska kilpailijoita oli 36 koirakkoa, oli homma jaettu kahteen kehään ja kahdelle tuomarille, itse kirjasin Riitta Räsäsen numeroita ylös.
Tässä meidän kehässä suoritettiin paikalla-olot, ohjattu nouto, seuraaminen ja tunnari. Kun seuraamiskaavion näki 36 kertaa jäi se kyllä mieleen. Evl-kaavioksi lyhyt, sisälsi ne pakolliset kuviot paitsi peruutusta. Monenlaista seuraamista oli tänään tarjolla, mutta Riitta ei antanut yhdellekään koirakolle kymppiä. Kyselinkin, että miksi näin ja Riitta vastasi, että yhtään kympin seuruuta ei ollut, kaikilla oli vähintään joku perusasento vino tai ohjaajan rintamasuunta kääntyi sivu-askelissa tai muita pieniä virheitä. Itse kontaktin tippumisesta ei Riitta tuomarina sakota, koira saa hänen mukaansa katsella kehää mikäli pitää paikkansa.
Karsintakokeissa olleiden koirakoiden taso oli kyllä kova, sillä saiko jopa 26 koirakkoa ykköstuloksen, KP:n sai monta koirakkoa ja kärkikolmosilla oli kaikilla pisteet yli 300. Vau! Hyvästä tasosta kertoo myös se, että esim. tunnarissa vain yksi koira toi väärän kapulan, kaikki muut selvittivät tuon viimeisen liikkeen varsin taitavasti. Mutta paras paikka oli kyllä seurata näitä suorituksia, sillä nyt todella tiedän, miltä se kympin suoritus näyttää.

Lisäksi oli kiva jännittää treenikavereiden puolesta, Pia ja Tupla tekivät varman ykköstuloksen, Anu leipoi Luusta TK4:sen (Suuret onnittelut) ja Kati ja Into osoittivat todella kuuluvansa tokoilijoiden kärkeen.

Ja kyllä ne suoritukset näyttivät niin hyviltä, että kyllä tuonne on pakko päästä itsekin. Muistelin vaan, että meillä on pari "pikkujuttua", jotka pitää nyt saada kuntoon, mikäli mielii kokeeseen. Yksi näistä pikkujutuista on se edessä istuva koira, joka siirtyisi ääneti sivulle käskyn kuultuaan. Tämä ärsyttävä kohta kun toistuu aikas monta kertaa, on se nyt vaan saatava opetettua Aronille, että tuo kuuluu tehdä nopeasti ja äänettömästi.

Kotipihassa ensin seuraamispätkiä. Näissä oikein hyvä meininki tänään. Oli äänetön, piti perusasennon paikan hyvin ja sai naksua sekä maksua. Harjoittelin itseasiassa tämän päivän seuraamiskaavion alkua, siinä ensin 5 aseklta suoraan, käännös oikealle ja noin 5 askelta, kunnes 2 askelta vasemmalle ja kaksi oikealle. Tein tätä pätkää ensin palkaten kaikki perusasennot, sitten tuon pienen pätkän kokonaan ja Aron teki hyvin. Jotain toivoa siis pimeydessä. Seuraamiskaavion juoksuosaa tein myös ja siinä ok.

Ja sitten siihen pikkujuttuun. Ensin monta luoksetuloa lyhyeltä matkalta, heitin aina namin poispäin itsestäni ja sitten kutsuin eteeni istumaan. Vaihdellen palkkasin siinä edessä istumisesta, tai siihen tulemisesta. Kun tuntui hyvältä, otin väliin sitä takaa-käskyä. Ja johan piip, tulikin, keskeytin suorituksen ja huoh, sitten Aronin piti jo ahdistella eikä lähtenyt takaa-käskyyn lainkaan käskystäni. Näin ei voi tehdä ja autoin koiraa varmaan 20 kertaa namilla vetämällä lähtemään liikkeelle ekasta käskystä. Huh. Koska hommaa ei voi jättää näin, naksuttelin koko iltaruuan kolmessa eri erässä. Kaksi settiä sisällä vaan sitä, että tulee eteeni istumaan tänne-käskyllä. Sisällä teki hyvin. Yksi setti tehtiin ulkona ja nyt ei ollut ahdistuksia. Tää on nyt ilmeisesti vaan pakko treenata äänettömäksi ja opettaa tavallaan uusiksi, muuta tietä ei ole eikä ääntelyä tässäkään voi hyväksyä. Että kai me joskus tänä vuonna vielä kilpaillaankin....Suuret haaveet, vähän tekoja.

Hyppy-ongelmaa ratkomassa

Tänään oli sitten se päivä, jota olin jo kovasti odottanut. Oltiin nimittäin Aronin kanssa Vappu Alatalon silmän alla hakemassa neuvoja ja ajatuksia, miten voin parantaa Aronin pk-metrisen hyppyä. Mua jännitti kyllä etukäteen, mitä jos Vappu sanoo, että Aron on ihan onneton ja kömpelö hyppääjä?

Onneksi toisin kävi ja saimme paljon palautetta ja tulevaisuuden toiveita.

Ensimmäinen mitä Vappu huomasi oli se, että Aron on inansa tuhdissa kunnossa. Riikkakin tästä ennen joulua vähän huomautti, mutta Aron syö nykyään 3 dl Eukanuban Agility & Jogging-ruokaa (se ihana säkki, missä bordercollie hyppää) ja joskus se sai sitä sentään 6 dl päivässä. Kaiken tämän lisäksi menee melkoisesti koulutuksen yhteydessä ruokaa, helposti paketti jauhelipihvejä/ lihapullia/ kanaa jne. Kaiken maailman naksutemppujen yhteydessä, kaukokäskyjen tai perusasentohinkutuksessa makupaloja palaa. Mutta tottahan Vappu puhui, kun sanoi, että Aronilla on aina yksi kilo enemmän hypyssä mukana, jos sillä on ylimääräistä massaa, joten ihan hyppyä ja muuta terveyttä helpottaakseen Aron laihduttaa nyt kilon. Liikaa ei saa laihtua, sillä sen pitäisi kasvattaa myös lihasta ja jaksaa treenata. Joten kilon verran jos pinistellään, se riittää. Ehkä meidän kannattaa siirtyä Eukanubassa ihan perusruokaan.

Muuten Vappu kehui Aronin rakennetta, Aron on iso, hyvillä kulmauksilla varustettu koira, jolla on hyvä vartalonhallinta sekä hyvät lihakset. Bordercollieissa löytyy myös pieniä ja lyhytjalkaisempia malleja, joille luonnollisesti metrinen hyppy on vaikeampaa. Sen paksu turkki (tiputtako bordercolliet karvojaan koskaan?) tekee siitä vielä isomman vaikutelman, mutta siis hyvä, että lihasta löytyy ja vankka luusto ja hyvänlainen rakenne takaavat edellytyksiä hyvään hyppäämiseen. Aronin takapään lihaksisto voisi olla vieläkin parempi, mitä enemmän takapäässä on habaa, sen helpompaa hyppääminen on. Näin ollen Vappu suositteli meille seuraavaksi vesijuoksua, joten katselemme tähän mahdollisuutta Pirkkalan seudulta. Vesijuoksu siksi, että se on turvallinen tapa vahvistaa lihaksia. Jatkamme liikunnan saralla niin kuin tähän asti eli monipuolisesti, milloin juostaan, tehdään pitkiä metsälenkkejä jne. Vesijuoksu olisi monipuolisen liikunnan tukena ja vahvistajana.

Sitten hyppyharjoituksiin.
Aronin kanssa on tehty paljon kaikenlaista treenaamista tukevaa toimintaa. Kaikenlaiset kohteiden kierrot, kuten törpöt, siivekkeet, lyhtypylväät jne on tuttua kauraa meille ja näitähän on hyödynnetty milloin kapula suussa, milloin vaan vauhdin kaipuussa tai verryttelynä. Aron myös irtoaa kivasti, sen voi lähettää hyppäämään kauaksikin minusta ja tai minua kohti. Se osaa odottaa lupaa hyppäämiseen ja lähtee hyppysarjoihin hyvin. Ja tämä kaikenlainen toiminta tietysti edesauttoi, että saatiin se hyppyjuttujen hyöty kyllä irti. Vappu taisi olla aika vaikuttunut meidän temppu/taito-arsenaalista.

Ensin tehtiin ihan perussarjaa, jonka viimeinen este oli tokohyppy. Tässä Aron näytti hyvää hyppytekniikkaansa, mutta viimeinen este pidettiin suht matalana. Meidän perussarjassa on hyvä olla esim. 5 hyppyä, joiden rimat ovat noin 15 cm korkeat. Perussarjatreeniä voin tehdä ihan kotona omalla hypyllä ja viimeisen hyppyesteen voi vaihdella.

Perussarjatreeniä hyödynnettiin myös kapulan pitotreenissä. Pk-kapula vaikeuttaa aina koiran hyppäämistä, koska se tuo painoa koiran etuosaan. Koira tarvitsee siis harjoitusta siihen, miten se tekee hyvin hyppynsä myös kapulan kanssa. Tänään Aron sai siis hypellä perussarjan, nyt oli vaan kolme hyppyä, sillä ei ollut tarkoitus näillä harjoituksilla rasittaa tänään liikaa. Kolmen hypyn päässä oli tolppa mikä kierrettiin ja sitten sama hyppely takaisin kapula suussa. Aron teki tämän hyvin ja Vappu sanoi, että se pitää kapulaa hyvin suussa eikä kapula vaikuta sen hyppyihin huonolla tavalla. Tällä harjoituksella voin siis vahvistaa entisestään tätä pitoa ja hyppelyä. Vapun vinkki oli myös, että opettaisin kierron myös toiseen suuntaan, Aron tekee kiertämisen nyt aina vasemmalta. Kierroilta takaisin tullessa kiinnitettiin huomio myös palkkaukseen, koiran ei tarvitsisi takaisin tullessa tuijottaa kapula suussa minua, vaan sen katse saisi olla alaspäin, siksi jaloissani oli lelu, jolle vapautin kapulasta kun hypyt oli suoritettu.

Sitten tehtiin treeniä, mikä toimii meille lajinomaisena maksimivoimatreeninä ja tällä on tarkoitus vahvistaa taka-osan käyttöä. Aronilla on mahdollisuus paljon parempaan taka-osan käyttöön, heikot hypyt ja takajalkojen osuminen esteeseen kielii juuri siitä, ettei koira käytä taka-osaansa täydellä teholla. Tällä maksimivoimatreenillä voin sitä kehittää. Treeninä meillä oli apuhyppy, siitä 6 jalan päässä on okseri-este joka on 1,5 jalkaa leveä ja takariman korkeus kävi tänään 65 cm. Tämän korkuinen este vastaa suunnilleen 80 cm hyppyä. Tähän koira ei saa juurikaan vauhtia, joten näytti vähän vauhdittomalta korkeushypyltä. Tätä treeniä teemme nyt jatkossa, sen takarima vaihtaa korkeutta ja kaikki hypyt eivät ole aina korkein mahdollinen, vaan väliin myös pienempiä hyppyjä. Jos eturima on ristikko, on este vaikeampi koiralle.

Päätöstreeninä tehtiin kasvavaa sarjaa ja tätä minun pitäisi tehdä aina treenien lopuksi. Aron ei ponnista Vapun mukaan kovin hyvin eteenpäin, taito mitä pk-koira ei välttämättä tarvitse, mutta tällä harjoituksella Aron harjoittelee venyttämistä ja askeleen pidentämistä, mikä taas tukee kaikkea muuta harjoittelua. Kasvavalla sarjalla tarkoitettiin perusjumppasarjaa, jonka jokainen väli on toistaan pidempi, meille sopivat välit olivat 5-6-7-8 jalkaa ja omaan silmään Aron venytti kyllä itseään.

Kaikissa tämän päivän ja tulevaisuuden treeneissä pääpaino on siinä, että lähetän koiran esteelle. Sama idea kun sitten ihan pk-esteillä, että koira lähetetään hyppäämään, siksi olin koiran takana tai sivussa, en mielellään edessä. Näitä hyppytreenejä tekemällä + vesijuoksu + pieni laihdutus olisi mahdollista, että Aron saa entistä paremman tekniikan, voimaa ja näiden myötä motivaatiota sekä suurempaa itsetuntoa selvitä itse pk-hypystä. Nyt Aronia ei laiteta sen metrisen eteen ennen kuin se on valmis siihen, aikataulumme näyttää siltä, että maaliskuun lopussa Aron selviäisi 90 cm hypystä ja siitä myöhemmin sitten metrisestä. Vappu sanoi, ettei näe mitään syytä, miksei Aron toukokuussa/ kesällä suorittaisi metristä hyvin.

Ja todellakin olen valmis työstämään hypyn kuntoon, varsinkin kun nyt on hyvät täsmäohjeet juuri meidän hyppyyn. Näen meidät niin siellä jäljen kolmosluokassa ;-)

Ohjeina oli, että kaikissa hyppyharjoituksissa motivaatiosta on pidettävä huolta. Yhdellä kertaa ei tarvitse ahnehtia kaikkia näitä hyppytreenejä, joskus voi käydä tekemässä vaan yhden kerran perushyppyä ja viedä koiran pois. Tarkoitus ei ole hypyttää koiraa loppuun vaan mm. yllätyksellisyydellä pitää motivaation yllä ja koiran mielen virkeänä. Välillä siis helppoja ja lyhyitä treenejä. Ja aina pitänee tarkkailla koiraa, että se on motivoitunut ja innostunut, jos se yhtään näyttää kyllästyneeltä, niin hälytyskellot soimaan. Nyt meillä on takana monta päivää treenejä, joten olin etukäteen ajatellut, että huomenna meillä on treenitön päivä. Onneksi Vappu sanoi, että tämän treenitunnin jälkeen Aron ei näyttänyt väsyneeltä ja oli hyvinkin innokas jatkamaan hommia.

Kiitos Vapulle eteenpäin kannustuksesta!!

Olin niin ylpeä pikku-Aronista, joka ei Vapun mielestä ole ihan nössö, omaa hyvän itsetunnon (koska uskalsi käydä minulle kimeästi kiljahtelemassa silloin, kun yritin kirjata paperille ohjeita) ja on taistelutahtoinen sekä sitkeä eikä luovuta herkästi. Aron yrittää kyllä. Ja oli tietysti ihana kuulla, että olen osannut rakentaa sen treenitahtoa siihen tilaan, että se on valmiina kuin partiopoika, oli laji tai tehtävä mikä hyvänsä.

Vauhdin hurmaa

Näistä kuvista ehkä ymmärtää mitä tarkoitan hullun kiillolla, kun Aron agilitaa. Kiitos Katri Mure hyvistä taltioinneista!

Uuden treenihallin tsekkaus

Tänään treenipaikkana oli KK-halli Lielahdessa. Työkaverini jolla rottweiler-uros Onni kertoi käyvänsä siellä oman rotuyhdistyksensä treeneissä ja jonkun kahvitunnin päätteeksi varattiin sieltä yksi tunti treeni-aikaa. Ajattelin, että Aronille on aina hyväksi treenata uudessa paikassa, kun näin talvi-aikaan meidän treenipaikat on melko ykspuoleisia. Joten hyvän suunnitelman kanssa matkaan ja tutustumaan uuteen halliin.

Halli oli lämmin, melko pieni, mutta hyvä. Tehtiin vuorotellen aina vartin pätkät treeniä ja Aronin ekassa setissä tehtiin seuraavaa:
-ensin stoppeja rauhallisesta vauhdista taulunraamiin.
-sitten jääviä, z-merkit oli uskottavuutta antamassa, mutta Katja naksautti aina kun oikea asento tapahtui ja palkattiin siis kaikki onnistumiset. Aron oli hyvä tänään näissä, ei yhtään virhettä, joten kaikki onnistui oikein. Tein sekalaisessa järjetyksessä kaikki asennot kahteen kertaan. Minulla on näissä jäävissä ainoastaan suulliset käskyt, ei mitään ylimääräistä, joten kiva, että Aron oli tarkkana.
- 2 kpl tunnaria kissanruokapurkin turvin, toi molemmilla kertaa sen oikean.
-2 ohjattua, joissa palkat ensin vain liikkurin kävelyn jälkeen. Odotan sitä hetkeä, kun liikkuri sanoo käsky, (Aron tuijottaa sitä liikkuria oikeastaan koko liikkeen alun tähän asti) käskysanan jälkeen Aron vilkaisee minua, että niin saako mennä ja tähän kohtaan lelupalkka. Sen jälkeen lennossa merkille. Haettiin ekalla kertaa oikea, toisella vasen, teki molemmat suunnat yhtä hyvin ja empimättä. Samoin matka merkille oli loppuun saakka laukkaa.

Tässä kohdin tauko

Kakkoskierros:
-seuraamisen perusasentoa ja seuraamista. Vain yhdessä kohtaa tuli piip- muuten oli ihan äänetön koira, hyvä! Seuraaminen hyvää, pari kertaa perusasento oli vähän edessä ja näissä koiran pitää korjata paikkaansa taaemmaksi.

-lopuksi vähän agia, sillä puomi ja keinu näyttivät erilaisilta kuin tallilla tai sdp:llä, hyvä näitäkin tunnustella eri paikoissa. Ensin keinulla kontaktitreeniä, sitten puomilla. Koira kyllä huomasi, että on uusi puomi, sillä pari ekaa kertaa meni varovaisesti. Kun puomi sujui, liitin pujottelun siihen, eli vapaa-käsky puomilta ja koira kepeille, keppien päähän pieni putki, sillä ilman tätä alkaa katsella taas meikäläisen menoa siinä sivussa.

Hyvät treenit siis.

Kotimatkalla huomasin Barffinet-kaupan. En ole koskaan siellä käynyt ja kylläpä oli hyvä kauppa. Valikoima oli mieletön, tuotteet oli hyvin esillä ja sai olla kuin ruokakaupassa ostoskori käsivarrella. Löysin sieltä perustuotteidemme lisäksi kananrasvaa, jota pieni pala tänään sitten iltaruokaan Elviksen lihottamiseksi. Ja kaiken ruuan lisäksi hyvä valikoima kaikenlaista koiratarviketta ja huomasin hypisteleväni Leuchtie-valopantoja,näyttivät ihanilta. Tuonne kauppaan pitää kyllä poiketa toistekin.

Agipäivä

Tänään oli vuorossa agility ja klo 9.30 reippaana Sdp-hallilla verryttelemässä. Treeniseurana Katri ja Benson.
Koiraharrasteissa on kivaa, kun tutustuu uusiin ihmisiin, joiden kanssa homma on entistä mukavampaa.

Koska ei jaksettu siirrellä esteitä, suunniteltiin rata niiden esteiden kohdille mitä siellä oli. Ja ihan haastava siitä saatiinkin, ettei puhdasta rataa tullut. Mutta opittiin taas monta juttua. Radassa oli mm. putkeen lähetys pimeään kulmaan, mikä ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, putkesta tullessa lyhyt matka hyppyesteeseen, mikä kierrettiin takaa: tätä kohtaa tehtiin monta kertaa. Kepeille lähetyksessä oli omat haasteensa, keppirivin kummallakin puolen oli putkien suut, Aron ei osaa vielä niin hyvin keppejä, että hakisi kepit pelkällä käskyllä, joten näytin suuntaa ja putkessa oli. No sitten kun sain sen sinne kepeille, haki se niille hienosti, niin hienosti, että kakkosradalla piti kääntääkin oikean puoleiseen putkeen, ei onnistunut, koira oli aina kepeillä. Tosin tässä oppimisen paikka oli minulla, sillä Katri testasi Aronia tuossa kohtaa ja sai sen heti kääntymään putkeen. Eli mun oli vaan paremmin ohjattava. Tuosta ohjaamisesta sain oppia, kun Katri kannusti juoksemaan radan ilman koiraa koko ajan ohjaten, minulla kuulemma helposti tulee ohjaukseen tyhjiä kohtia, jotka Aron käyttää hyväkseen tehden sitten oman ratkaisun.

Kakkosrataa tein myös Bensonin kanssa, se oli niiin kivaa. Benson on ihan supernopea ja reagoi kaikkeen ohjaukseen hienosti. Aron teki radan Katrin kanssa ja näytti mageelta. Huomattiin yhdessä, että Aron tiputtaa riman herkästi, jos yhtään häiritsee hyppyä, tulee rima alas. Katri sai upeita hyppyjä kun antoi Aronille hyppyrauhan.
Lopuksi meillä oli vielä valokuvaustuokio ja Katri otti hienoja kuvia Aronin keinusuorituksesta, pujottelusta, putkesta ja hypyiltä.
Huh kaiken kaikkiaan saatiin aikaa kulumaan 1½ tuntia ja molemmat koirat näyttivät onnellisilta.

Uutta ja vanhaa oppimista tuli
- mun pitää muistaa ohjata koko ajan
- voisin juosta enemmän, eikä jarrutella
- antaa hyppyrauha koiralle
- olla tarkkana, että kontaktien suorituksen kriteeri säilyy
- kepeillä en vielä pysty rinnalla juoksemaan koiran ohi, tässä tuli virhe pujotteluun

Kivaa oli, ihan hiukan huolestuttaa tuo rimojen lentely, mutta ei stressata sitä vielä tällä viikolla.

Käytiin vielä jäähdyttelykävelyllä ja kotiin päästyäni tein vielä vähän pidemmän ja reippaan kävelyn, tämän tekstin pohjalta lähes kuulin, kuinka maitohapot ja muut kuona-aineet tulivat pois Aronin kehosta ;-)

Lomalla ehtii vaikka mitä

Onneksi työt ei haittaa harrastuksia tällä viikolla, se näkyy myös treenimäärässä.Ensin kaikkien koirien kanssa pitkä metsälenkki ja sen päälle pihassa vähän treeniä.

Aron hyppeli hyppyestettä lelun ollessa toisella puolen, korkeudet 60-70-80-60 ja kaikki puhtaasi. Sitten pari hyppynoutoa, melko pitkällä etäisyydellä, mutta saatiin tehtyä niin, ettei piip-ääniä kuulunut, joten voiton puolella tässä.
Lopuksi seuraamista tai niitä perusasentoja. 2 ja 4 askelta seuruuta ja sen jälkeen perusasento onnistuu, pidemmällä pätkällä pyrkii eteenpäin. Tehtiin monen nakin edestä tätä treeniä.

Illalla valkkuryhmän tokot, joissa aloitettiin paikalla-oloilla. Kehäänmeno ja istuminen hyvin, maahan meinasi mennä viereisen käskyllä, mutta ei mennyt, omalla käskyllä meni sitten sitäkin paremmin, palkkasin tämän namilla. Itse olot ja ylösnousut hyvin.

Oma osuus alkoi ohjatulla tai sillä, että nostan Aronin virettä kun se odottaminen on niin laskevaa sen mielestä, melko pitkä aika siihen menee kun liikkuri vie ne kapulat, nyt palkkaus sen jälkeen kun liikkuri sanoo käsky, Aron tuijottaa sitä merkkiä ja sitten vilkaisee minua, että saako mennä, tähän lelupalkka ja sitten vauhdista merkille, tänäänkin hyvin. Hyvää siis se, että laukkaa sinne merkille saakka, siitä haettiin vuorostaan vasen ja hyvin kaarsi ja haki oman, en ottanut loppuun asti.

Tämän jälkeen merkki ja ruutu, teki niin hyvin kuin osaa, merkillä vähän hytkyy liikkurin käskysanasta, odottaa niin kovasti pääsyä ruutuun, hyvä paikka ruudussa ja sai palkan sinne.

Sitten tunnari, voi apua, mutta nyt Aron haistoi ensin kissanruokapurkkia, purkki meni taskuun ja liike alkoi. Oman toi ja palkkasin kun oli matkalla oma suussa. Kissanruoka oli niin ihanaa Aronin mielestä. Jätettiin sitä vielä purkkiin vähän ja tehtiin toinen tunnari sitten ihan kaikkien suoritusten jälkeen erikseen. Tässä näytti, että motivaatio nousee, meni nimittäin hyvin kapuloille ja toi sen oman. Nyt sai pitkään ja hartaasti nuolla purkin tyhjäksi.

Kaukot tehtiin tänään myös, liikkuroituna koko setti, aloittaen seisomisella ja tehtiin se kuusi vaihtoa. Omaan silmään hyvät vaihdot, tekee juuri sen mitä osaa vaikka olin aika kaukanakin. Raati sanoi, että seisomasta istumaan vetää takapäätä eteenpäin, (tää on ikuinen) ja seisomasta maahan oli saman verran siirtänyt itseään taaksepäin joten alku ja loppu oli sitten täsmälleen samoissa kohdissa. Lisää vaan peruutusjumppaa tuohon seisomisesta istumiseen, muuta en keksi.

Omissa höntsäilyissä tein seuruuta, ensin niitä perusasentoja ja sitten pitkiä suoria. Näissä alkaa edistää, mutta kun jatkoin seuruuta haki takaisin siihen paikkaan missä tulee palkka ja näissä kohtaa tuli palkka, hyvä että olen saanut Aronin miettimään tuota seuruun paikkaan.

Nyt on taas hyvä mieli, tää on niin totaalista treeniä, että jos tulee väärä tunnari, harmittaa se minua koko illan, mutta tänään tuli kaksi oikeaa ja Aronin ilme oli hyvä, joten jippii jippii :-)

Maneesitreenit

Ja eilen illalla maneesitreeneissä. Suunnitelmassani oli kaksi kierrosta, joista ekassa tehdään rauhallisempia juttuja ja toisessa vauhdikkaampia. Enkä tiedä miksi tuo maneesi on niin vaikea paikka meille, mutta Aron piipittää siellä enemmän kuin muualla.

Aloitettiin tunnarilla, meni kapuloille, haisteli ja lopulta nappas sen oman viereisen. Lähti tuomaan sitä, mutta liikkuri puisteli päätään, josta tiesin, että väärän tuo. Harjoitus loppui siihen, en antanut tuoda väärää kapulaa minulle saakka. Oli jatkettava seuraavaan hommaan.

Tässä halusin, että muut katsovat sitä meidän perusasennon paikkaa, seuraamiseen lähdöt olivatkin nyt supervaikeat, Piia liikkuroi liikkeelle lähtöjä ja Aron piippas, ei meinannut tulla mitään. Sitten sen jälkeen meni minultakin askellus sekaisin ja Aronilla oli huomattavasti vaikeampaa. Huoh, kun pitää kriteeristä kiinni ja itse sählää, on surkea olo.

Jonkinlaisen onnistumisen jälkeen jatkettiin z-liikkeeseen, tässä ensin z-uralla asennot läpi ja Piia naksautti, kun asento oli oikea, järjestys s-m-i. Viimeisellä suoralla teki istumisen väärin, uusinnalla oikein, naks siitä. Sitten kaikki jäävät yhteen putkeen. Asennot teki oikein, mikä on kiva juttu, mutta miksi se koira oli niin piip. Piippaili nimittäin kun oli maassa ja kävelin ohi ja jossakin liikkeelle lähdössäkin taisi tulla ääni.

Tästä ei koskaan tule mitään-fiilis.

Lopuksi tunnari uudestaan, nyt lähti kapuloille, haisteli riviä, pysähtyi omansa kohdalle, katsoi minua, jatkoi taas rivin haistelua, nosti lopulta se oman, mutta olisiko sanonut piip myös noston kohdalla, oikea kun oli ja lähti tuomaan sitä, palkkasin sen ennen luovutusta jo riemuista leluun ja riekkumiseen.

Juteltiin Piian kanssa tunnarista ja kyllä se siltä vahvasti vaikuttaa, että motivaatio puuttuu ja jos ei ole motivaatiota, tulee kaikenlaista turhaa epävarmuutta. Piia kertoi, että Ihkun tunnarimotivaatio oli parannettu palkkiota korostamalla, jolloin Ihku haluaa tehdä tunnarin nopeammin ja paremmin. Piia näyttikin hienon tunnarin, siinä Piia näyttää koiralle palkan, saat tämän jos teet oikein, koira lähetettiin tunnareille, Ihku meni täydellä laukalla, haisteli ja nappasi oman välittömästi suuhunsa kun se tuli kohdalle, se oma oli toinen kapula mikä koiran nenän eteen tuli ja itsevarmasti Ihku otti sen, ei mitään koko kierroksen haisteluita sen jälkeen. Joten tänään aloitan paremman palkan, joku ekstrahyvä, jonka eteen Aron haluaa onnistua, jälkikepithän meillä alkoi nousta kissaruualla. Kokeilin sitä illalla ja taskussa oli rapiseva dental-rask pussi, Aron sai haistaa, että tälläistä on taskussa, sitten tasku kiinni ja koira kapuloille ja sehän yritti ja näytti huomattavasti paremmalta. Tein kolme toistoa ja kolme dental-raskia, oikeat kapulat tuli eikä toistoista huolimatta suoritus nyt laskenut.

Toisella kierroksella meille kivoja liikkeitä. Aloitettiin ruudulla ja siinä tehtiin koko liike, meni oikein hyvin, nopeasti ja varmasti. Kutsuin sivulle vasta toisen käskyn jälkeen, tässä raati huomasi, että liikkurin kakkoskäskyn jälkeen Aron oli nytkähtänyt ruudussa, no onneksi kokeessa saa tulla sen ekan käskyn jälkeen.

Sitten ohjattu, haettiin oikeaa. Palkkasin koiran odottamisesta kun kapulat oli viety, teen näin nyt seuraavat 10 ohjattua ja katson, onko koiralla parempi odotusarvo lähteä sen jälkeen merkille. Tuon lelupalkan jälkeen lähetin koiran merkille ja se meni lujaa, hyvä paikka, siitä oikean haku, teki superhyvin, palkka vauhdista kun tuli kapulan kanssa.

Lopuksi luoksetulo vaan läpi, tämänkin teki hyvin.

Sitten omissa höntsäilyissä tein vähän seuruuta, nyt kun ei hinkattu perusasentoa oli loistava. Lopetin typerään treeniin eli siirtymisiin edestä sivulle, näissä oli pakko vingahtaa ja pakko oli keskeyttää, että eihän näissä vinguta, Aron sitten ahdistuneen näköisenä, kun huomautetaan.

Nyt on treenisuunnittelun tukena Canis-treenikalenteri, jossa asetan aina kuukauden tavoitteet. Tammikuun tavoite tokossa on nostaa nyt tunnari suosta, parantaa seuruu ja perusasennot sekä keskittyä äänettömiin suorituksiin.

Kotipihassa vuoden ekat treenit

"Ei menestyksessä ole mitään merkillistä, kyse on pelkästä itsekurista. Itsekuri merkitsee sitä, ettei jätä tekemättä asioita, jotka olisi tehtävä, vaan tekee ne!" Jim Rohn
Tämä teksti on suoraa Kärnän Sarin fb-seinältä ja mietin, että onko menestys todellakin vain tuosta kiinni. Minun tavoittelema menestys on tänä vuonna Aronin kanssa vähintään kaksi ykköstulosta evl-luokasta, joten sen saavuttamiseksi on vaan tehtävä töitä.

Joten tunnin aamulenkin jälkeen puuhasteltiin ensin ohjatun kanssa. Tässä vein itse kahteen kertaan kapulat, tulin koiran sivulle, odotin hetken ja vapautus leluun, sen jälkeen lennossa merkille, näin tekee hyvän ja vauhdikkaan merkin. Mua niin ärsyttää se hiipuva vauhti, mikä tulee niin helposti heti kun joutuu odottamaan ne kapulan viennit. Joten hyviä merkkejä tuli, palkkasin lelulla tai jatkettiin suullisen kehumisen jälkeen vasemmalle kapulalle, nyt koira kyllä teki todella onnettoman kaaren ja porhalsi pitkästä aikaa keskikapulalle, sain stopattua koira ennen kapulaa ja pyysin uudestaan merkille, tässä vaiheessa palkkasin siitä, että jätti keskikapulan ja tuli merkille takaisin. Uusinnalla yritti taasen keskikapulalle, höpö höpö sanoin Aronille. Kolmas kerta toden sanoi, nyt Aron teki hyvän kaaren merkiltä ja päätyi sinne vasemmalle kapulalle, tää oli hyvä ja vauhti palkka saman tien kun nosti kapulaa. Vaihdoin kotipihassa ohjatun paikka ja tässä mentiinkin merkiltä nyt oikealle, hyvä reagointi oikea-käskyn kuultuaan, kääntyi oikein hyvin oikeaan, nyt vain kapula oli vähän hukassa ja etsi sitä oikealta hetken.

Sitten seuraamisia, perusasennon paikka on millin tarkka. Jos teen kaksi askelta ja liike seis- on paikka hyvä. Jos teen 4 askelta ja liike seis-paikka on hyvä, mutta jos kävelen 10 askelta suoraan-paikka on heti jo edessä. Samoin täyskäännöksen jälkeen paikka on edessä. Joten näitä sitten naksu ja namin kanssa. Mukavaa tässä on se, että Aron on seuruussa hipi hiljaa.

Sitten erilaisia vauhtinoutoja ja tai noutoja. Tunnarin luovutus jees, kapulaa vauhdissa jees ja pari hyppynoutoa, joissa pitkät välit esteen ja minun ja kapulan välillä. Aron meni lujaa ja luovutti kapulan ääneti, siirtyi myös sivulle ääneti. Viimeinen nouto loppui vauhtipalkkaan, että usko vauhtiin säilyy. Tämän päälle saikin jäähdytellä koiraa vielä 20 min kävelyllä. Nyt Aron saa huilia, illalla vielä maneesitreeneihin.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Vuoden viimeiset treenit

Eilen oli aivan ihana pakkasaamu ja inasen lunta maassa. Matkalla Sdp-hallille verryteltiin metsässä ja pojat ehtivät poseeraamaankin lenkin varrella.

Hallilla treenailtiin Miinun ja Bertan kanssa ja nyt oli kyllä hyvät treenit. Koko hallissa ei ollut ketään muuta, joten ihana hiljaisuus. Aron saikin aloittaa ihan rauhallisilla jutuilla, joten ensin katsottiin miltä näyttää meidän tauluraami-treeni, kohde nyt ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin kotona. Hyvin Aron osasi, sillä se meni heti kehyksen sisään seisomaan ja naks ja nami, heitin namin eteenpäin, jolloin usean toiston kera tuli kohteelle tulemiseen hyvä tempo. Ajoitan seis-käskyni askelta ennen kohdetta ja suht rauhallisista vauhdeista kuitenkin osui ja pysähtyi nyt aina siihen kehikkoon. Hyvä.

Sitten tunnari, tehtiin se agiesteistä poispäin kohti seinustaa, Miinu vei kapulat ja taisi olla ympyrämuodostelmaa, se oma jäi juuri Aronin etutassujen taakse, mutta onneksi malttoi etsiä omaansa, haisteli ensin kaikki muut kunnes se oma löytyikin. Luovutuksessa tuli piip, mutta siihen en nyt voinut puuttua, sillä tärkeintä on vaan kasvattaa sitä itseluottamusta edelleen sen tärkeimmän tehtävän osalta, eli oman löytyminen on tärkein. Haaste tuossa oli se, että koira oli varmaan vähän agilityvireessä ja siitä nuo äänet. Mutta ei tunnarista sen enempää.

Sitten se agiosuus. Nyt olin etukäteen suunnitellut, että tehdään pelkkää tekniikkaa ja jätetään vauhti sekä hullun kiilto silmissä tälle kertaa pois. Hyvä viritystä tähän oli kuitenkin perussarja-treeni, jossa hyvin matalat rimat, 5 estettä, esteväli 6 kengänmatkaa. Tarkoitus oli, että Aron saa suorittaa hyppelyn silloin, kun se katsoo suoraan eteenpäin leluun, joka on estesuoran päässä. Eka hyppysuora tehtiin niin, että koira lähti sivultani hyppelemään, hypyt ihan hyvin, mutta lähdössä pitää katsekontaktia minuun. Siirryin estesarjan päähän lelun luokse ja en katsonut koiraa ja Miinu sanoi, koska koiran katse ja keskittyminen on sarjan päässä. Näin tehtiin 4 toistoa ja hyvin meni.

Sitten keinutreeni. Kauheen monta kohtaa oli pienessä treenissä, joka koostui keinuesteestä ja sen jälkeisestä pienestä okseri-esteestä. Koira jätettiin melko noin 10m päähän keinusta, oma sijainti oli jo keinun kohdalla. Tässä Aronin piti malttaa tuo lähtö, suorittaa keinu, odottaa kontaktilla vapaa-käskyäni ja hypätä sen jälkeen okseri ja saada lelu okserin takaa. Joka kerralla oma sijaintini vaihtui, välillä vasen tai oikea puoli, välillä jäin Aronin kohdalle lähtöön, näin ns. itsenäinen keinun suoritus ja kontaktin tekeminen välittämättä missä minä olen. Isoin homma oli minulla itsellä, jonka piti miettiä tarkkaan aina missä kohtaa vapautan koiran keinulta, ettei vapautus liity minun liikkeeseeni vaan voin juosta esim. keinun ohi ja vapauttaa itselleni sopivassa kohdassa. Aron keskittyi ja teki kaiken erinomaisesti.

Tauon jälkeen otettiin pari pussia, este jota tulee niin vähän tehtyä. Pari kertaa pussille ja pussin jälkeen hyppy, jonka takana lelu. Ekalla kertaa jäi pussista ulos tullessa katselemaan, että missä minä olen, toisella kertaa annoin eteenkäskyn samaan aikaan ja koira eteni eteenpäin. Jatkettiin sama treeniä puomilla, sen päässä lelu ja nyt vapautus kontaktilta eri kohdissa. Viimeisellä tuli just sellainen mitä haluttiin, sillä jättäydyin tahallani puomilla taakse, jolloin koira menee itsenäisesti kontaktille ja jää odottamaan sinne katse siinä lelussa mikä on esteen päässä, kun ei nyt katsellut minua vaan lelua, sai välittömästi vapautuksen. Eli aina ei tarvitse olla kontaktilla pitkään, vaan nopeasta suorituksesta kontaktille ja on-offista sai välittömästi jatkaa. Näillä harjoituksilla saadaan Aron pois siitä tilasta, että sen pitää seurata esm. puomilla sijaintiani.

Hyviä harjoituksia. Kiitos Miinu!!