sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hyl Hyl

Voi pojat, että on agility vaikeeta. Tänään ei siis onnella, taidolla tai tuurilla juhlittu.

Ensimmäisenä meillä oli hyppyrata, jossa menin kakkosesteen eli renkaan taakse ottamaan koiran vastaan. Aron oli niin innoissaan, että sen ensimmäisen hypyn ajoitus meni totaalisesti pieleen. Videota ei onneksi tästä ole, mutta tapahtunut pyörii silmissä. Aron lähti hyppyyn niin, että etujaloillaan heitti jo riman eteenpäin, jonka sitten vielä erikseen hyppäsi. Toisin sanoin räpiköi itsensä esteen yli. Seuraavana rengas, josta myös räpiköinti. Koossa oli jo kahden esteen jälkeen -10 virhepistettä ja minulta meni suunnitelmat ihan puihin, ohjasin koiran väärään päähän putkeen ja kolmosesteellä hyl. Jatkettiin ielä muutama este, mutta tultiin sitten pois, kun mulla meni pelimerkit ja kartat ihan sekaisin.

Jatkettiin agiradalla, joka oli maailman helpoin ja yksinkertaisin agirata. Pisteet itselleni siitä, että keskityin radan opetteluun ja ohjauksiin, vaikka takana oli katastrofi. Nyt Aron yritti, mutta minä pidin käsijarrua jostain syystä päällä, mikäli olisin vain liikkunut ja ohjannut, olisi Aron liukunut luonnostaan hyvin nelosesteelle putkeen, mutta päätän vetää hetkeä ennen käsijarrua ja ohjata koiran pois kolmoshypyltä ja sitten yritän pelastaa mitä pelastettavissa on ja koira hyppää kolmosesteen väärään suuntaan. Hyllyt siis molemmilta radoilta kolmosesteellä, joo ei naurata. Tämän radan jatkoin kuitenkin loppuun ja siitä putkesta eteenpäin menikin ihan hyvin loppusuoralle saakka. Siellä a-esteen kontaktilta varastus, pysähtyi kuitenkin itse kun tajusi liukuneensa yli kontaktin. Viimeisenä oli muuri ja hyppy ja maaliin juostiin, tosin  maalissa näin, että muurin palaa ainakin paikattiin takaisin paikoilleen.

Eli meille ei sopinut lainkaan nyt tälläinen, ettei kuukauteen hypätä, sillä olin menettänyt täydellisesti sen tatsin, mitä tuossa lajissa tarvitaan. Osaisinpa liikkua ja ajoittaa liikkeeni hyvin. Sitä unelmoidessa kuluukin tämä ilta. Ja päätä hakatessa seinään.

Elviksen elämään kuuluu nyt liikuntaa, sillä Elvis lähti agikisoihin mukaan, kun siinä alku ja loppukävelyissä 30 min per kerta saa hyvät pikkulenkit Elviskin. Oikeaoppisten agility verryttely ja palauttelu- ohjeiden mukaan käytiin sitten iltapäivällä erikseen pidempi lenkki, jossa Aron sai vapaana ravata ja me Elviksen kanssa reipasta kävelyä perässä 6 km edestä. Ja kun päästiin kotiin, halusi Petra vielä ulkoilla tunnin verran Elviksen kanssa.  Odottelen parhaillaan heitä kotiin!

Huomenna koirat saa levätä, keskiviikkona Aronilla on fyssari ja mua niin jännittää, että onko lihas/ jumitilanne helpottunut niin, että voitaisiin taas reenailla niinkuin ennenkin. Ehkä entistä järkevämmin, mutta hyppyjä on niin ikävä!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Mallinhommissa

Tällä viikolla postilaatikkoon kolahti Koirat-lehti. Olinkin jo vähän unohtanut, että viime elokuussa saimme toimia malleina juoksuharrastusta liittyvää juttua varten. Kuvaukset tehtiin Kyötikkälässä ja silloin oli varsin kesäistä :-)
Toimittajana Virve Järvinen ja kuvaajana Jussi Koivunen.

Aron: "siis mikä tää juttu on?"



Ensin vähän lämmiteltiin

Ja sitten päästiin Aronin mielestä asiaan; juoksemaan


Juostiin ylämäkeen

Ja alamäkeen


Ja palkattiin pallolla

 Piti myös poseerata, voitaisiinko Aron vielä vähän hymyillä kameralle?


Ja voitiinhan me


Ihan mukava juttu siitä sitten tuli


Tällä viikolla me ollaankin liikuttu. Aurinko ja pakkaset pitävät huolen, että ulos on pakko päästä. Kahtena päivänä olenkin laittanut sukset jalkaan ja Roineen rantaan. Vuorotyön hyviä puolia on se, että maanantai-aamuna klo 9 ei muita liikkujia ole lainkaan, joten koirat saavat juosta vapaana ja minä hiihdän hiki hatussa. No pillimehu taskussa ja pelkkää aikaa....Hiihtoretkeen saa hyvin kulumaan pari tuntia ja kilometrejä sportsräkkeriin tulee helposti 12 km, koirilla varmasti tuplasti enemmän.

Meillä myös Petra on innostunut liikkumaan koiran kanssa ja Elvis on saanut megapaljon lenkkiä tällä viikolla. Eilen oli pakko sanoa lapselle ei, kun pieni vapaapäivä on myös Elvikselle tarpeen. Elvis kyllä tykkää liikkua tyttöjen kanssa, Petralla on namit taskussa ja näin Elvis on taatusti mukana. Aron on erittäin mustasukkainen Elvikselle. Lisäksi joku kiva ihminen on tehnyt meidän yhteen lähimetsään lumikengillä hyvän polkureitistön metsässä, jossa ei oikeastaan polkuja ole. Ketään me ei olla nähty tuolla metsässä vastaan tulevan, joten sen puolesta ollaan suhattu niitä polkuja rennosti. Petterillä on ollut luontokirja repussa ja hyvien ketun jälkien kohdalla hän on vielä tarkistanut kirjastaan, että täsmääkö? Luontoihminen on Petterikin selvästi.

Nyt pidetään kevyitä päiviä ja sunnuntaina agikisoihin. Aron starttaa luokassaan viimeisenä, onkohan se hyvänonnen asia? Ainoa mikä huolestuttaa on se, että kaksi starttia on niin viereikkäin, että kuinka opin radat. Kun ekalta radalta tullaan maaliin, alkaa lähes välittömästä toisella radalla rataantutustuminen. Minä olen sellainen, joka tarvitsee aikaa, mutta mennään tekemään parhaamme ja itseasiassa ihan minimaalisella agitreenillä. Olen halunnut säästellä koiraa nyt treeneissä ja viime viikolla käytiin tasan kerran tekemässä parit kontaktit ja pujottelut, hyvin sujui. Elviskin pujottelee verkkojen välissä jo koko pätkän, 12 keppiä :-)

 Aron on myös ilmoittautunut toukokuun loppuun jälkikokeeseen, mutta ei olla pätkän vertaa vielä treenattu, tottista siis. Ajattelin, että ehkä meille on ihan hyväksi tämä kevyt linja ja huhtikuun eka päivä sitten alkaa projekti kohti koetta. Nyt on vain ulkoiltu, Aron on liikkunut täysin vapaana kaikki lenkit, ensi viikon fyssarilla kuullaan, miten se on vaikuttanut meidän lihashuoltoon. Lisäksi ollaan käyty tekemässä harjoitteita ylämäissä, (hidasta kävelyä ylämäkeen ja tasaisella), joka päivä minuutin verran näitä. On venytelty takareisiä ja Aron on maannut joka päivä 8.min sellaisen pötkylän päällä, joka venyttää sen kylkiä. Siirrän pötkylää aina 2 min.välein paikasta seuraavaan. Myös diagonaalijalan nostoja on tehty, huomaan siinä selvän puolieron koiralla. Mutta näillä mennään kohti kevättä jälkikokeet haaveena!


torstai 14. maaliskuuta 2013

Keväisiä kisoja

Vähensin treenejä ja lyhensin lenkkiä, että saisin Aronin kesäksi huippukuntoon. Ihan laakereilla
ei kuitenkaan olla oltu, sillä netistä löytyy mukavia pikkukisoja ja ensimmäiseksi mainittakoon
Aronin lihapullavideo, josta kannattaa tykätä.

Hau-hau videokisaan

Tehtiin tuo video lasten kanssa, jotka palkinnosta innoissaan lupasivat kuvata meidän treenejä. Myös lasten kommenttien pohjalta jätettiin jotakin pois ja laitettiin jotakin muuta tilalle. Aron on kuitenkin viikon sisällä tehnyt vaikka mitä. Poliisiauton työntäminen olisi ollut mun mielestä hauskaa ja sen työntämistä kuonolla harjoiteltiin parina iltana, kunnes Petra kertoi, että ei näytä hauskalta. No höh. Alettiin nostella sitten kolikoita lattialta, hauskaa olisi ollut löytää säästöpossu, jonka reiästä Aron tiputtaa kolikot, mutta se meni jo turhan vaikeaksi. Peruuteltiin myös paljon ja tehtiin kukkuuta, mutta lihapullateemalla sitten mentiin.

Lähetin Aronin kuvan myös vuoden Gear koira 2013 kisaan.

Kevätsuunnitelmissa meillä on parikin jälkikoetta, pari agilitykilpailua, paljon treenattavaa sekä pidän myös koulutuksia mm. Jälkiluennon aloitteleville koirakoille. Juuri kukaan ei kouluta täällä pirkanmaalla perusjuttuja esine ja jälkiaiheissa, joten pyöritän Tavesin nimissä myös jälki ja esineruutu-iltoja. Kivointa on kuitenkin toukokuun jälkikokeen järjestäminen ja odotan nyt niin, että lumet sulaisi, että pääsisin mittaamaan ja koeajamaan paperille suunnitellut jäljet.


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Luennolla





Aron on komistus vai mitä :-)


Eilen oli Agi-liiton järjestämällä luennolla Vantaalla. Hyvää luento ja matkaseuraa sain Nevalaisen Liisasta ja Lehdon Juuliasta.
Luennon otsikko oli Koiran suorituskyky ja palautuminen, mutta valitettavasti suurista ennakko-odotuksista huolimatta en päässyt asian ytimeen.
Ensimmäinen luento oli Heli Hyytiäisen pitämä. Helin ansioluettelo oli vaikuttava (fysioterapeutti, eläinfyssari, tekee tohtorin väitöskirjaa koiran liikkumisesta jne), kertoi opiskelleensa paljon ja luento olikin sen vuoksi tosi mielenkiintoinen ja antoisa. Aiheena oli koiran liikkuminen ja biomekaniikka. Homma alkoikin teemalla Koira on luotu liikkumaan vai onko? Tätä teemaa mietittiin eri rotuerojenkin näkökulmasta. Luennon aikana käytiinkin aivan liikkumisen ytimessä. Katseltiin hidastettuja videoita koirien eri askellajeista ja tarkasteltiin niiden rakennetta. Koiran liikkumista vertailtiin ihmiseen ja hevoseen ja kyllähän koiralla on niin ainutlaatuinen tapa liikkua, että voin yhtyä Helin ajatukseen- siistiä!

Jälkimmäinen luento oli eläinlääkäri Minna Leppälän pitämä: koiran suorituskyky ja sen optimointi ja tässä petyin, vaikkakin Minna ihan hyvää asiaa puhuikin. Luvassa oli etukäteen johdanto: kuinka urheilukoiraa tulisi liikuttaa, mutta tästä ei puhuttu sanaakaan. Otaksun, että luennoitsija ei tiennyt yleisöään. Luento oli alunperin järjestetty Top teamin jäsenille ja avattu heidän lisäksi kaikelle yleisölle. Näin ollen oletan, että paikalla oli koiranohjaajia, joilla on aika korkean tason tiedot koiran hyvinvoinnista, ruokinnasta ja kouluttamisesta. Paikalla oli siis huippulla agilitaavia sekä vetolajeissa kilpailevia, joten olettaisi, että porukka on erittäin valveutunutta.
 Ensimmäinen tunti luennosta piti kuitenkin sisällään sitä, että opettakaa ne koiranne olemaan kunnolla eläinlääkärissä. Koiraa pitää oikea aikaisesti palkita ja kuultiinkin ssitten esimerkkejä, joissa koiraa palkataan koko ajan eläinlääkärin vastaanottolla, vaikka se murisee lääkärille. Kerrattiin perusasioita, kuten madotus ja rokotus on varmaan kaikilla kunnossa. Puhuttiin myös ihan hyvää filosofiaa siitä, että koira ei ole pelivälinen vaan elävä olento, jonka kanssa suhde vaikuttaa ihan kaikkeen. Kouluttajan sanoma on suunnitelmallisuudesta; jos teette jotain, on parempi että siinä on suunnitelma vaikka olisi huono suunnitelma. Eli ei mitään uutta, toki kertaus ei ole varmastikaan pahaksi kenellekään. Luennoitsijalla ei sen sijaan ollut mitään käsitystä tämän päivän agilitystä eikä pk-lajeista. Kertoi rehellisesti nähneensä agilityä vuonna keppi Helsinki horse showssa ylimääräisenä ohjelmanumerona. Pk-lajeissa muisti vain mitä -70 luvulla on tehty. Eli olisin toivonut tämän päivän syvempää tietoutta. Kouluttajan kommentit eri asioista eivät häikäisseet ja vapaa kommenntti mm. ruokinnasta: ruokitte millä ruokitte, valmisruualla tai itse kokkaamalla, kyllä koirasta näkee päälle päin saako se riittävästä kaikkea. Koiraurheilua verrattiin paljon hevospuolelle ja sieltä kuulimme paljon surkeita esimerkkejä, joita en olisi halunnut kuulla. Vaikutti, että luennoitsija itse oli turhautunut hevospuolen ongelmiin, missä ostetaan uusi hevonen jos edellinen ei ole tarpeeksi hyvä.
Luennoitsija oli kuitenkin jollain tapaa perehtynyt koiran nesteytykseen (Fitdogin tuotesuunnittelija) ja siitä tulikin hyvää asiaa. Näytepussit Fitdogin tuotteista lämmitti mieltä. Itsekin tulen kyllä jatkossa kiinnittämään huomiota siihen, että koira saa ennen urheilusuoritusta nestettä, nestetankkaus 3-8 tuntia aikaisemmin. Samoin tehokas nesteytys välittömästi( puolen tunnin sisällä) suorituksen jälkeen. Kuitenkin yleisö kyseli käytännön neuvoja koiran nesteytykseen eri lajeissa ja vastauksissa paistoi se luennoitsijan tietämättömyys.
Kotona kuitenkin oltiin puolen yön aikaan ja koirani siellä kiltisti odottivatkin :-)




tiistai 5. maaliskuuta 2013

Elämän ylä ja alamäkiä


Tämä päivä lähti mukavan toiveikkaasti ja jännittyneenä käyntiin. Olin nimittäin varannut Aronille jo ajat sitten fyssarikäynnin Elina Karhumäelle, erityisesti vesijuoksun aloittaminen mielessä. Vappu on jo aikasemminkin minulle tätä suositellut. Uusimmassa agilehdessä on ilmeisesti artikkeli juuri vesijuoksun hyödyllisyydestä. Ja tänään meillä oli siis se odotettu fyssarikäynti.

Aron näyttää päällisin puolin olevan ihan kunnossa, näen kuitenkin sen liikkeessä ahtautta etupäässä. Katselin Aronin liikkumista eilen oikein silläsilmällä, tuijotan sen liikkumista kyllä nykyään joka hetki, kun oltiin jäällä lenkillä ja Aron sai vapaana mennä omaa tahtiaan. En nähnyt ontumista, mutta liike ei ole niin vapaata kuin voisi olla. Puolentoista tunnin jäällä lennekilyn jälkeen koira ei ollut mitenkään erilainen, joten ainakaan kunnon lenkit ei ole haitaksi.
Tänään kuitenkin treenihallin kautta ja ensin alkukävelyt, sitten Aronin treeni. Tässä hain hyvää asennetta 2 kilon noutoihin ja jätettiin taas kapula kentän toiseen päähän, juostiin sitä ikään kuin karkuun ja sitten saikin hakea. Noutohalu on loistava, vain luovutus on vaikeeta.
Tämän jälkeen Aron hyppäsi 3 toistoa omaa hyppysarjaansa. Siinä toinen este on "kauhistus"okseri. Pyrin siis tekemään okserin ulkonäön joka kerta erilaiseksi ja Aronin itsetunto lujittuu tästä, kun se kokee selviävänsä mistä vaan. Ja viritin Ipadin kuvaamaan miltä se näytti, yksin kun treenasin, joutuu videolla kuitenkin enemmän tuijottamaan meidän esteitä kuin koiraa ;-)

Video

Näiden hyppysarjojen jälkeen Aron piti taukoa ja minä rakensin kahden hypyn harjoituksen, jonkalaista en osannut ohjata tammikuun agikisoissa. Siinä koira jää ensimmäisen hypyn taakse ja kakkoseste tehdään kiertäen takaa. Kisassa hätäilin ja koira meni suoraan sen kakkosesteen. Nyt laitoin rimat 50cm ja tehtiin muutama toisto. Siinä oli Aronin treenit.

Elvis pääsi halliin myös. Elvishän on ihan tosi lahjakas hyppääjä, sellainen luonnonlahjakkuus. Sen henkiset ominaisuudet ei ole ihan yhtä hyvät, mutta silti sain ajatuksen, että voisin opettaa Elvikselle pujottelun. Tämänjälkeen renkaan ja kontaktit :-) Sittenhän se olisikin jo valmis ykkösluokan
radoille. Ja näin me aloitettiin tänään pujottelun ja renkaan opettelu. Pujottelussa käytän verkkoja apuna. Otinkin videon meidän edistymisestä ja ekan kierroksen aikana mietin, että jestas, on tää vaikeeta. Ei löydy namikupit ja pakotteita joutuu käyttämään, tuuppasin koiraninsinne verkkojen väliin. Mutta saatiin alun päästä kiinni ja yhden treenikerran aikana Elvis edistyi. Renkaan kanssa  olikin pelottavaa, kun laskin renkaan alemmas Elviksen läsnäollessa. Tämä sai Elviksen juoksemaan hallin ovelle ja hain Elviksen takaisin hommiin. Hyvin se Elvis sitten uskalsikin lopulta mennä renkaan läpi. Ihan loppuun tein vielä kahden hypyn kautta putkeen menoja ja näissä Elvis oli oikein hyvä.

Video Elvis ensimmäinen pujottelu

Video Elviksen toinen pujottelu

Treenien jälkeen metsässä loppukävelyllä ja sitten sinne fyssarille.

Ensin katsottiin Aronin liikkumista ja Aron sai juosta vapaana. Näin liikkuen Elinan silmä näki heti, että liike on rajoittunutta. Aron oli myös tasapainolaudalla ja tässä näkyi puoliero, toinen puoli on parempi kuin toinen. Sitten tein kaukokäskyjä, joissa ei näkynyt ongelmia. Mutta diagnoosiksi tuli seuraavaa: keventää vje otj (keventää ei ollut Elinan mielestä oikea sana, mutta ainoa mitä keksi tähän, kyse ei ollut ihan keventämisestä, mutta hiuksen hienosta erosta toisiin jalkoihin nähden) C 2-3
vas. lateraalisesti kireä, niskalihakset oikealta kiristää, rintaranka th 2-4 kireä, lukko? Niskan aktiivinen liike vasemmalle epäpuhdas. Diagonaaliseisonta otj/ vej huonompi.

Käsittelyssä Aron makasi kiltisti vaikka välillä teki kipeää. Kipeisiin paikkoihin annettiin laseria ja vasta sen jälkeen niitä käsiteltiin kivun rajoissa. Kipein paikka oli niska, mikä oli minulle täysi yllätys. Näin myös nyt ymmärrän, kuinka vaikeaa Aronille on ollut 2 kilosen noudon luovuttaminen. Niskaan on sattunut :-( Se on vielä pystynyt juoksemaan kapulan kanssa, mutta sen luovuttaminen ja pitäminen on ollut mahdotonta. Missä tuo niska onkaan noin kipeytynyt, en tiedä. Elina kysyi, onko Aron törmännyt johonkin, mutta vaikea sanoa, silloin kerran Anun reeneissä ainakin minua päin niin että ihan kaaduin.

Aronilla oli myös siellä vasemman etujalan luona mistä hauis alkaa, jotakin, sinne sai laaseria. Selässäkin oli sitä jotakin, sinnekin laaseria. Takajan reidet oli jumissa, näihin tuli venyttelyohjeet. Lanneranka ei meidän onneksi ollut mitenkään erityisen jumissa, kuulemma sen verran, mitä nyt kaikilla harrastuskoirilla on. Kaikkiaan oltiin Elinan luona melkein 2 tuntia. Saimme runsaasti jumppaohjeita tarkoin määrityksin. Tänään Aron saa levätä loppupäivän, huomenna liikutaan ihan kevyesti ja sitten voidaan pikkuhiljaa palata näihin jumppaohjeisiin ja tehtäviin. 2 viikon päästä aloitamme vesijuoksun. Meidän jumppatyynyn jumpat olivat Elinan mielestä tosi hyviä ja pystyin näyttämään mukana olleen Ipadin videoilta, että miten me ollaan jumpattu. nyt saatiin lisäksi kannustus ostaa myös sellainen iso pallo. Aron sai ohjeeksi ottaa treenien kannalta mahdollisimman kevyesti vielä viikon, mutta liikuntaa saadaan harrastaa. Liikunnassa parasta olisi vapaana liikkuminen. Aron kun tykkää vetää hihnassa ja erityisesti vetovaljaissa, näistä siis paras vaihtoehto on rento liikunta ilman vetoa. Maaliskuun lopun agikisoihin saatiin lupa osallistua, mutta treenien
pitää olla vähäisiä ja hyppyjen määrä mahd. pieni.
Näytin myös Elinalle tämän aamun hyppyvideon ja siinä Elina sanoi, että Aron hyppää kyllä hyvin, ettei voisi uskoa, että niin kipeä kuin sen niska on, mikä vaikuttaa tietysti koko kehoon, se silti tekee noin hyvin.
Oma mieleni oli toisaalta tosi tyytyväinen, mutta myös hirmu surullinen. Itseäni syytän ja sitä, että miksi ylipäätään harrastan ja treenaan; Aron joutuu niin hirveän koville. En osaa agilityssä ohjata sitä niin, että voisin ajoissa kertoa mihin käännytään. Näin ollen sen keho joutuu äärirasituksille jatkuvasti. Niin hauskaa kun se treenaaminen meistä onkin, en osaa tehdä sitä koiralle turvalliseksi. Ja lajeja riittää, ei se pk-tottiskaan mitään kevyintä ole. Vaikka yritän aina alkulämmitellä ja loppuverkkailla koirani, ollaan siltikin tässä tilanteessa. Faktaa on, että säännöllinen huolto pitää koiran lihaskunnon treeneille kestävänä ja nyt huoltoväli pääsi liian pitkäksi. Perjantaina olen menossa Vantaalle kuuntelemaan agilityliiton urheilukoiraluentoa, ehkä sen jälkeen totean, että parempi kaikille lopettaa harrastaminen ja siirtyä vain säännölliseksi koiransa ulkoiluttajaksi. Tieto lisää tuskaa. Toisaalta; jatkuvasti tässä kai ollaan oppimassa parempaa koiran kohtelua. Miksi kuitenkin elämän suurin ilo on se meno ja meininki, mitä näin touhuihin liittyy? Näissä tunnelmissa blogi vaikenee hiljaiseloon, no, loppuviikoksi.