Ulkona on ensimmäiset kunnon pakkaset ja lunta maassa, ihanan kaunis joulu on meillä vietetty.
Liiankin rauhallinen joulu sanoo Aron
Nyt on hyvä hetki kertoa koirien kuulumiset menneen syksyn osalta.
Joulupäivän aamulenkkiporukka
Aloitan Elviksestä. Laumamme veteraani täytti 8-vuotta marraskuussa ja kyllä veteraanit on vaan arvokkaita.
Alkusyksyn kynsisairaus tasaantui hienosti ja pikkuhiljaa saimme pudottaa lääkityksestä yksi lääke kerrallaan pois. Jännityksellä seurasin, että hylkiikö Elviksen elimistö uusia kasvavia kynsiä. Yksi paniikki-ilta oli kun havaitsin useamman kynnen juuressa jotain ruskeaa, mutta el.lääk tarkastuskäynnillä todettiin sen olevan hiivaa. Luonnollisestikin monien viikkojen pituinen antibioottikuuri altistaa hiivalle, josta pääsi eroon hiivashampoolla. Huh!
Ennen koko kynsihässäkkää Elvis oli ollut pitkään laiha, sillä ruokinta ei ollut Elviksen kanssa mitenkään yksinkertaista. Raakaruuilla oltiin menty jo pitkään, mutta ongelmansa siinäkin oli. Siivet/luut piti olla jauhettuina, että ruuansulatus toimi normaaliin tapaan. Samoin jos ruuassa oli vähänkin rasvan määrä liian iso, näkyi sekin vatsa-ongelmina. Ilmeisesti kilpirauhasen vajaatoiminta oli kaiken aikas siellä taustalla, sillä nyt kun Elviksellä on siihen lääkitys, ei vatsan ja ruuansulatuksen ole ollut kertaakaan ongelmia. Elvis syö Golden Eaglen lohinappulaa ja sopii kyllä loistavasti. Paino on noussut 20 kilosta 24 kiloon ja uskoisin Elviksen olevan ihannepainossaan. Elvis on erittäin pirteä ja ehkä villein suorastaan. Kortisonin tuhoama turkki on alkanut kasvaa takaisin ja elämänhalu Elviksessä on huikea, myös ruokahalu. Hyvinvoinnin ylläpitoon Elvis syö kuureina eri öljyjä ja biotiinia.
Ensimmäinen pieni kynsitakapakki meillä oli nyt viime viikolla. Huomasin pari viikkoa sitten, että yksi takatassun kynsi on ihan erilainen kuin muut. Se oli väriltään ja ulkomuodoltaan outo. Ajelin takatassuista kynsien juurista karvat pois, että voin seurata mahdollisen tulehduksen alkamista. Vaan yhden metsälenkin jälkeen se kynsi näytti tältä:
Elviksen slo on siis yhtä kynttä lukuunottamatta hyvässä tilanteessa. Muut kynnet kasvavat ja juuret näyttävät terveiltä. Samoin kortisonin tuhoama turkki on kasvamassa takaisin. Elvikseltä lähti sen myötä kaikki pohjavilla ja oli aikas kaljun näköinen lokakuussa. Jospa näin päästäisiin elämässä eteenpäin. Olen ymmärtänyt, että slo esiintyy ensi tärskyn jälkeen näin että joku kynsi aina joskus muistuttaa taudista. Sen vaihtelut ovat yksilölliset ja olen kiitollinen nykyisestä tilanteesta. Voin kertoa, että tilanne missä kaikki kynnet on mädäntyneet yhdellä kertaa irti, on kauheaa. En halua Elviksen kokevan sitä toista kertaa. En myöskään tule viemään Elvistä milloinkaan kynsi-amputaatioihin, joista moni on saanut avun, kun kynsiä ei sen jälkeen ole ollenkaan. Mielestäni 8-vuotiaalle koiralle operaatiot ovat kohtuuttomat, näin myös taloudelliselle tilanteellekin. Nuoren perusterveen koiran kohdalla asia olisi ihan toinen.
Sitten vuorossa Ray.
Toistaiseksi en voisi olla tyytyväisempi. Huoleni kuinka oma koira sopii lapselle, on ollut turha. Petra lenkittää Rayn hyvin päivittäin ja agilitykin sujuu tältä pariltä loistavasti. Japaninpystykorva sopii kooltaan ja turkiltaan hyvin lapsen käteen.
Agilityssä treenattiin puomin kontaktille pysähtyminen ja se näyttää ihan mukavalta nyt. Kepit ja keinu ovat vielä vaiheessa.
Näyttelykehistä on joka kerta ollut kotiin tuomisina Eri. Heinäkuussa Pärnun retki olisi tuottanut Viron junnuvalion arvon, jos olisin ilmoittanut Rayn oikein. Kolmen päivän reissulla Ray oli kahtena päivänä junnuissa saaden junnusertit ja sijoittuen kolmanneksi Bis-kehässä junnukoirien kohdalla. Vaan kolme junnusertiä vaaditaan junnuvalion arvoon.
Kolmantena päivänä Ray kilpaili nuorten luokassa saaden aikuisten sertin, mutta tajusin silloin virheeni. Sillä sertillä ei taida tehdä mitään, kun koira on alle 2-vuotias.
Ihana kuitenkin muistella vielä viime kesän reissua. 
Lähtökohta on kuitenkin se, että Ray on lapsen koira. Lapsi ei mieti sertejä eikä valion arvoja vaan onnistumisen ilo ja hyvä kehäkokemus on olleet Petralle se tärkeämpi juttu. Jos kehissä jaettaisiin söpöin koira ruusukkeita, olisi Petra niistä niin iloinen. Yritän, ettei aikuisten luomat "serti tai valioitumispaineet" koskettaisi häntä. Tsemppaan, että kehään mennään näyttämään miten kiva koira hänellä on, kaikki mitä tuomari sanoo, on vain hänen mielipiteitä, koira on aina se maailman paras, vaikka olisi kehässä viimeinen. Toistaiseksi olen tässä onnistunutkin.
Joulukuun messarissa Petra sanoi ensi kerran ennen kehää, ettei jännitä yhtään. Ennen kehää vain varmistelu, että seisoohan nyt hyvin? Kiitos parin näyttelyvalmennuksesta menee ansaitusti Anna Savolaiselle ja Susku Nevalle, kiitos teille!
Seuraavan kerran Ray esiintyy Turku kv:ssä ja Parkanon ryhmänäyttelyssä.
Aronin syksy on ollut rauhallinen. Lokakuussa olisi minulla ollut viikonloppuvapaa ja olin ilmoittanut Aronin Jyväskylään agistartteihin. Samalla viikolla oli edeltävästi fyssari, jossa Aronin selkä ja niska oli ihan jumissa. Parempi oli unohtaa kisat sikseen ja pidimme 6 viikon loman agilitystä. Samaan aikaan tein töitä ja opintoja ympäri vuorokauden. Pänttäsin sisätautien, lääkehoidon, farmakologian jne. tentteihin.
Sitten taas pikkuhiljaa treenien pariin. Agilityssä olisi hyvä nyt keskittyä teknisten taitojen parantamiseen, sillä enemmänkin on vaan menty hullun kiilto silmissä, kun on olevinaan niin hienoa.
Treenivuoroa odotellessa
Ensi vuoden haaveita: toivon terveyttä kaikille. Ray on menossa alkuvuodesta luustokuviin, niiden tuloksia sitten odotamme peukut pystyssä. Näyttelyitä ja virallisen agiuran korkkaaminen odottaa Raytä myös. Aronin kanssa tavoittelemme ensi vuonna yhtä aginollaa, että pääsisimme joskus sinne kakkosiin. Ja Elvis, toivon sille hyviä ja vahvoja kynsiä.
Sain myös rallitokokipinän! Alokasluokan kyltit on kerrattu ja tavoitteena on ilmoittaa kaikki kolme koiraa alkuvuodesta oikein kisaan. Uusi laji ja uutta treenattavaa, oikein kivaa!
Toivotan kuitenkin oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
