Alokkaat vepe-kokeessa

Miten olikaan jännä viikonloppu. Aron oli ilmoitettu Uuraisilla pidettävään vepe-kokeseen kahdelle päivälle. Vepe-kokeet alkaa olla näin loppukaudesta tupaten täynnä, kun kesän aikana treenanneet koirat on valmiita kokeisiin. Ja sääntömuutosten vuoksi moni tekee kaikkensa, että pääsisivät kisaamaan vielä vanhoilla säännöillä. Oma kalenteri näytti hyvissä ajoin siltä, että mitään muita viikonloppuja ei olisi edes vapaana mihinkään vepekokeeseen, joten sitä oli vaan rohkasti todettava, että se ei pelaa, joka pelkää. Koepaikat  peräkkäisinä päivinä ei ole kenenkään ihanne, mutta koiraa kuunnellen mentäisiin. 

Ja niin me lähdettiin Aronin kanssa tien päälle lauantai-aamuna. Suuntana oli siis Uurainen, jossa Muuramen seudun kennelkerho järjesti ensimmäisen 2-päiväisen kokeensa. Tuomarina kokeessa toimi Jyrki Heino, sama mies, joka oli Ähtärin sovessa tuomarina. Keli oli sateinen, mutta onneksi ei olla sokerista. Avustajana meillä oli lauantaina Anna Savolainen.

Paikan päällä kävikin kova tuuli. Ja vettä satoi. Välillä vettä tuli ihan täysillä ja tuuli oli puuskittaista. Keli vaikutti myös monen koiran suoritukseen ja useampi koira keskeytti kokeensa päivän mittaan. 

1. Liike, hyppy veneestä. 

Hyvin hyppäsi ja ui luokseni rantaan maalitolppien väliin. 25 pistettä.

2. Esineen vienti veneeseen.

Hyvin lähti uimaan esine suussa, matkalla harkitsi, että kääntyisikö rantaan, mutta Anna sai ajoitettua veneestä käskyn oikeaan hetkeen ja Aron ui veneelle. Olin ohjeistanut Annaa, että annan vain vientikäskyn, joten veneessä olevalle avustajalle on käytössä 5 käskyä. Anna sanoikin matkan varrella Aronille kahdesti, että tuo ja metriä ennen pidä-käskyn. Näillä saatiin liike onnistumaan. 25 pistettä.

Sitten oli ruokatauko. Se noissa vepekokeissa on hauskaa, että kaikki tekee aina sen saman liikkeen yksi kerrallaan luokkajärjestyksessä. Ja sitten on yhteinen ruokatauko ja taas jatketaan. En vonut olla miettimättä, että miltä se tuntuisi tokokokeessa, jos kaikki tekis ensin seuraamisen. Ensin alokkaat, sitten avoimet jne. Sitten olisi liike kakkosen vuoro.

No jatkettiin koetta. 

3. Veneen haku. Tiesin satavarmasti, että Aron lähtee sen hakemaan, mutta tuuli kävi kovana ja moni koira teki täysillä hommia ja siltikin sivutuuli vei venettä ja koiraa. Vaikeinta olisi siinä saada koira tuomaan se vene maalilinjalle. Pähkäilin omaa sijoittumista ja mietin käskyjen ajoitusta. Tuuli työnsikin venettä meidän kohdalla rantaan päin, joten Aron joutui vetämään venettä ehkä kolmen metrin verran, muuten se vaan lipui tuulen ansiosta perässä. Onnistuttiin! 25 pistettä.

4. Hukkuvan haku. Voi iik, nyt jos onnistutaan vielä tässä, niin Aronille tulee ykköstulos. Ja hyvä luoja, kun mun sydän hakkasi miljoonaa siinä vaiheessa, kun Aron ui kohti hukkuvaa. Se tarttui sen patukkaan hyvin ja sain kohdistettua Aronn katseen minuun. Käytin matkan varrella pari käskyä, mutta hymyilin Aronille jo paljon ennen maalilnjaa. Täydet 25 pisttä. Yhteensä siis 100. Voitettiin. 

Hukkuva oli kieltämättä vaikuttava.

Kokeen jälkeen käytiin Annan ja koirien kanssa hyvällä metsälenkillä ja kun päästiin Annalle, ei tehnyt mieli ulos enää ollenkaan. Autossa oli monta märkää pyyhettä, sadetakkia, housua ja muita varusteita. Niitä viriteltiin kuivumaan.

 Koko päivä vesisateessa ja tuulessa teki tehtävänsä. Ruuan ja saunan jälkeen teki mieli nukkumaan. Silti yöllä heräsin miettimään seuraavaa päivää. Jaksaako Aron tehdä saman huomenna? Miten autan sitä niin, että se varmasti jaksaisi? 

Sunnuntaina keli oli paljon helpompi. Järvi oli peilityyni ja aurinkokin paistoi. Tein Aronin kanssa hyvän alkulenkin, että sain sen lihakset lämpimiksi. Avustajana meillä oli Suvi Nikkilä, meidän tämän kesän uusi tuttavuus. Sama Suvi, joka apparoi Aronia Ähtärin sovessa. Tiesin, että Suvilla on vankka kokemus lajista ja käytiin Suvin kanssa aina ennen jokaista liikettä vielä jokainen siirto läpi. 

Ja niin se alkoi. 

1. Hyppy venestä. 

Sydän löi tyhjää, kun Aron ei ensimmäisellä käskyllä hypännytkään. Sanoin heti perään voimakaan käskyn ja niin vesi vaan loiskahti, kun Aron hyppäsi. En tiedä mitä jäi empimään. Säännöt sanoo, että koiralla on aikaa 30 sek hypätä veneestä tuomarin antaman merkin jälkeen. Jollei niin tee, liike hylätään. Joten luojan kiitos se hyppäsi ja ui luokseni rantaa. 25 pistettä.

2. Esineen vienti.

Tästä tiesin, että tää on meidän vaikein liike. Aron vei eilen esineen hienosti veneeseen, mutta pettyikö, kun ei saanut veneestä palkkaa? Mitä jos se lähdekään tänään? Sovittiin Suvin kanssa, että mulle yksi lähetys käsky ja sille loput. Luovutuksen suhteen ei ole nyt tarkkaa, käyttäköön vaikka kaikki 5 käskyä, että saadaan vaan esine veneelle. Ja niin se meni, mutta ilman pidä käskyä Aron tiputti luovutuksessa esineen veteen, josta Suvi sen sieppasi. -2 pistettä tästä. Pisteitä 23. Mutta ei hätää. Vielä on mahkut saada ykköstulos, johon tarvitaan 90 pistettä.

3. Veneen haku.

Täydet 25.

4. Hukkuvan haku. 

Nyt vaan pitäisi saada se hukkuva keinolla millä hyvänsä rantaan. Juttelin Aronille, että jaksa tämä vielä, niin sitten saat huilata loppuvuoden. Ja niin lähti Aron ensimmäisestä käskystä hakemaan hukkuvaa, kun se molskahti veteen. Tämän päivän hukkuvalla oli vaan lyhyempi valkoinen patukka kädessä. Tiesin sen olevan Aronille paljon vaikeampi, kuin eilinen pitkä oranssi. Väritön patukka ei näy kovin hyvin vedessä ja Aronlla olikin sitten hukkuvan luona vaikeuksia. Se hetken empi, että mihin se tarttuu. Sitten se nappasi kiinni patukkaan, mutta empimisen seurauksena se kääntyi väärään suuntaan. Normaalisti Aron kääntyy tässä kohtaa vasempaan ja saa hukkuvan sujuvasti mukaansa, mutta nyt se kääntyi oikeaan ja jolloin sen on paljon vaikeampi uida hukkuvan kanssa rantaan. Ja niin se tuli hetken matkaa perä edellä, kunnes se irroitti siitä hukkuvasta. Mun sydän löi niin kovaa, että tuomarikin kuuli sen jumputuksen. Mutta rannalla oli vaan pakko seisoa tumput suorina ja toivoa parasta. Ja huh, Aron kääntyi, tarttui uudestaan patukkaan ja sai nyt tuotua hukkuvan paremmin. Tässä kamppailussa se kuitenkin ajatui hiukan maalilinjalta ja sain jonkin verran korjattua sitä suuntaa minua kohti. Lipui rantaan metrin maallnjasta ohi, josta tulee -1 piste. Jokainen sivusuunnassa ollut metri maksaa yhden miinuspisteen. Mutta se toi sen rantaan. Juostiin miljoonaa loppupalkalle. Mietin koko ajan, että tuliko pistemenetyksiä enemmän, käytinkö ylimääräisiä käskyjä. Mutta tarina päättyy onnellisesti. 24 pistettä.

Joten kaikkiaan Aronille pisteitä 97, toinen aloluokan ykkönen ja siirto avoimeen luokkaa. Sijoittui neljänneksi. Sadan pisteen koirakoita taisi olla kaksi, joista nopea labradorinnoutaja voitti.  

Sunnuntain kokeessa aloluokan koiria oli kaikkiaan 9 kpl ja hyvät olosuhteet takasivat myös hyviä tuloksia. Moni meidän kanssa treenannut sai myös ykköstuloksen ja kaikki kiitokset menevät kyllä Muuramen seudun koirakerholle. Hieno viikonloppu, loistavat järjestelyt, taitavat koirakot ja toisiaan tsemppaavia ihmisiä. Senhän tässä tajuaa, että yksin et ole mitään vaan yhdessä näitä onnistumisia tehdään. Meidän ympärillä oli ihmisiä, joiden kanssa kokemus on monin verroin mukavampi. Kiitos muuramen vepeilijät!

Me kiitämme erityisesti Savolaisen Annaa, jonka ansiosta me ylipäätään vepeillään. Kiitos Suvi Nikkilä avustasi, vaikka et meitä aikaisemmin tuntenutkaan. Kiitämme myös kasvattaja Riikkaa, jonka ansiosta minulla on oma sankarikoira Aron, joka lähtee kanssani lajiin kun lajiin aina yhtä innoissaan. On ollut myös unelmaa, että Riikka on ollut tärkeä tuki koko Aronin elinajan. 

Aron on myös supersankarini, jonka seuraajalle tulee suuret saappaat täytettäväksi. Olen nimittäin tosi tarkoituksella katsellut itselleni bordercollien pentua, mutta yritän pitää järjen äänestä kiinni. Koulua on enää viimeinen vuosi jäljellä ja nyt jos koskaan on panostettava siihen. Päätinkin, että karsin nyt syksyltä kaikki turhat menot ja keskityn tentteihin. Opinnäytetyön toteutus ja kirjoittaiminen lokakuusta jouluun vie varmasti ison osan energiaa. Opintovapaa vuoden lopussa iskee myös matin kukkaroon, mutta aikansa kutakin.

Ensi kesän vepekokeet avoimessa luokassa on jo hyvin mielessä ja oli vaikeaa, etten heti tänään sännännyt ostamaan sitä omaa pelastusrengasta. Haaveissa on Aronille oma köysi ja rengas, jonka kanssa opetellaan uimaan ja luovuttamaan köysi ylös veneeseen. Tätä voi treenata talvella ehkä myös jossain uimahallissa. Ylipäätään suunnittelin, että tehdään mahdollisimman paljon valmiiksi pieniä juttuja ensi kevättä varten ja sitten tykitetään täysillä niitä avoluokan ykköstuloksia. Uudet säännöt on meille eduksi. 

Mun uudet kumisaappaat tais olla onnen saappaat :)

Vepeleiriä

Kulunut kesä on meillä Aronin kanssa ollut sittenkin se vepe-kesä, mistä viime vuonna haaveilin. Vaikka varsinaisia vepetreenejä on ollut vähän, olen pitänyt uintikunnosta hyvää huolta. Viime viikolla oli niin lämmin, että veteen tarkeni itsekin. Näin ollen kun minä kävelen järvessä veden ollessa navan korkeudella, joutuu mukana kulkevat koirat jo uimaan. Aron on sen verran laiska, että mielellään menee rannalle katselemaan, joten laitoin sen hihnaan ja sanoin, että nyt kuule kuntoillaan. Elvis saa uida mukana sen mitä tahtoi ja Ray taas on niin hassu, kun mennään rantaan huilamaan, lähtee se yksin omalle lisäkierrokselleen. Näin koirat tuli kuitenkin lenkitettyä järvessä useampana iltana.

 Mutta miten Aron näyttää kuvissakin siltä, että ihan typerää tämmönen vaan uinti?

Toisin kuin Ray

Joka porhaltaa mun ohi tosta noin vaan, se on oikea vesikiituri.

Ja nyt viikonloppuna oli jokaisen vepeharrastajan unelmaweekend, sillä perinteinen Lansujen vepeleiri oli tänäkin kesänä Saarijärvellä Ahvenlammen camping-alueella.

 Todella hyvä vepeleiri-paikka. Ja tänäkin vuonna treenattiin neljällä eri rastilla eli neljässä eri treenirannassa kaikkia vepeen liittyviä juttuja. Ihanat kangasmaastot oli ympärillä ja uinnin lisäksi saatiin tehtyä monet hyvät alku ja loppukävelyt.

Vepen säännöt tulevat muuttumaan vuoden vaihteessa ja oli hyvä, että leirillä käytiin luennon muodossa niitä läpi. Sove ja alokas-luokka taisivat säilyä lähes entisellään, mutta avoin ja voi-luokka tulivat eniten muuttumaan. Itse tietysti keskityin niihin avoimen luokan sääntömuutoksiin, sillä näen meidät Aronin kanssa ensi kesänä avoimen luokan kisaajina. 

Avoimeen luokkaan tulee ensi kesänä nykyisen esineen viennin tilalle pelastusrenkaan vienti veneeseen. Mielestäni näin tämä liike helpottuu, sillä nykyinen sääntö muistaakseni sanoo, että vienti-esine arvotaan paikanpäällä ja se on järjestäjän esine. Jos oikein näin, niin esine-vaihtoehtoja on neljä ja ainakin viime kokeessa kaikki sanoi jes, kun arvonta-esineeksi tuli tavallinen dummy. Eli nykyisellään koiralle on opettava erilaiset esineet, jatkossa avoon vain yksi. Tämä pelastusrengas saa olla likkeen alkaessa vedessä ja siitä tulee köysi, joka annetaan koiralle suuhun ja pyydetään viemään veneeseen. Liikkeessä riittää, että koira nostaa sitä köyden päätä veneessä olijalle, irrottaa siitä ja ui sitten takaisin rantaan. Eikös kuulosta ihan kivalta. Laitoin ostoslistalle itselleni pelastusrenkaan ja köyden, sillä sen kanssa uintia ja luovutusta voidaan harjoitella sitten itsekin. 

Ohjattu veneennouto oli liikkeistä seuraava uusi liike. Siinä kaksi venettä lähtee rannasta ja sijoittuvat oikealle ja vasemmalle 30m päähän rannasta. Koira lähetetään hakemaan sen päivän arvottu vene. Ihan helppo juttu, sillä koiran saa vielä ainakin toistaiseksi suunnata omalla rintamasuunnalla jo heti lähdössä ja ainakin itse voi sijoittua niin, että saa lukitsemaan koiran heti lähdössä vaan sen haettavan veneen. Erotteluna koiralle voi myös tehdä, että se vene haetaan missä on vaan kaksi ihmistä. Siinä hämyveneessä kun on vain yksi tyyppi, se soutaja. Ja koiralle, joka osaa suuntakäskyjä, voi myös hyödyntää niitä. 

Hukkuvan pelastaminen avoimessa luokassa oli myös mukavan kuuloinen. Hukkuva lähtee soutajansa kanssa 50 metriin, koira ohjaajan kanssa toiseen veneeseen ja vene liikkuu 30 m rannasta, josta koira näkee, että hukkuva tippuu järveen siellä kaumpana. Koira lähetetään hakemaan hukkuvaa ja siinä vaiheessa kun koira ui sitä kohti, kiitää se ohjaajan vene rantaan. Ohjaaja on siis rannassa vastaanottamassa koiraansa hukkuvan kanssa. Ainoastaan mietin, että koira tekee pitkän uintityön, kun se vetää hukkunutta rantaan 50m, mutta eipä siinä muuta ihmeellsitä ole. 

Ja nyt leirillä päästiin tekemään rasteilla näitä sove/alo-liikkeitä sekä ensi vuotta varten avoimen luokan juttuja. Aron tekikin leirillä aika monta veneestä hyppyä, joissa se nyt hyppää sieltä kerrasta. Ainoa murhe sen kohdalla näissä kaikissa on, että se saattaa siellä järvellä ollessa kiinnittyä johonkin kohtaa rantaa, mikä on sen mielestä lähimpänä ja päättää rantautua sinne. Tämä tuntui olevan leirillä hyvinkin yleinen ongelma ja pistemenetyksiähän siitä tulee, jos koira ei ui maaliporttien sisään. Jokainen poikkeama metri vie yhden pisteen. Eli ykköstulosta toivova haluaa sen koiran uivan ohjaajaa kohti, jolloin se ui maaliporteista sisään. Ja päätinkin nyt aloittaa kuivalla maalla portti-käskyn opettamisen. Suunnittelin, että teen ensin melko kapean portin ja jätän koiran istumaan kauemmaksi. Porttikäskyllä koira juoksee läpi porttien ja saa palkan. Sitten edistymisen mukaan vaikeutan portin ja oman sijaintini kulmaa ja levennän porttia. Kokeessa näiden väli voi olla 5-7m. Ja kun porttikäsky alkaa olemaan yhtään hallussa, vien treenin rantaveteen ja treenataan sitä, että koira hakeutuu portille. 

Leirillä Aron haki hukkuvaa melko kivasti. Tehtiin ihan perus alokasluokan hakua, mutta myös sitä uutta avoimenluokan hakua. Hienosti Aron hyppäsi liikkuvasta veneestä ja oli jonlähdössämhyvin kiinnittynyt siihen hukkuvaan. Tiesi siis mitä tehdään. Samoin tehtiin ohjattua veneen hakua ja tämä oli kyllä helppo liike. Ehkä sitä voisi myös treenata myös tokomaisesti, että koira hakisi veneen oikea tai vasen käskyllä. Leirillä yksi tuomari sanoi, että omaa rintamasuuntaa kannattaa hyödyntää kuitenkin niin kauan kuin se sallitaan, mutta epäili, että se tullaan ensimmäisen kauden jälkeen kieltämään, että liikkeeseen saadaan vähän vaikeutta. 

Esineen vientiä veneeseen tehtiin vain alomalliin omalla esineellä. Siinä hiottiin mun käskytys ja ajoitus kuntoon ja Aron vei tosi hyvin esineen ihan vieraalle ihmiselle.

Omien treenien lisäksi leirillä pääsi näkemään toisten treenejä ja oppimaan myös niistä. Ai että miten tiedänkään nyt kuinka näitä opettaisi jo pennulle/nuorelle koiralle. 

Ja Aron olisi halunnut olla joka liikkeessä mukana. Sitä välillä ihan itketti, kun jotain toista käskytettiin hakemaan venettä moneen kertaan. Tässäkin Aron kääntää pään pois ikään kuin sanoen, että onnistuukohan tuolla treenirannassa nyt mikään. 

 Eli kaiken kaikkiaan tälläisen tehoviikonlopun jälkeen alokasluokan liikkeet on meillä niin hyvällä mallilla, että ensi lauantaina uskalletaan hyvillä mielin kokeeseen Uuraisille. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, että saataisiin tulos :).

 

Olen aina toivonut Aroniin hippusen lisää sosiaalisuutta toisia uroksia kohtaan, mutta viime viikon rallytokotreeneissä nappasin ohimennen vuoroaan odottavista bordercollieista kuvan. Eli Riitti, Käämi ja Aron siinä sulassa sovussa.

Aronin ja minun rallytokoon itsessään kuuluu huonoa. Rallyvalkkuryhmä on ollut mitä parhain. Ollaan opittu ihan valtavasti ja teknisesti Aron osaa tosi hyvin voittajan liikkeet. Vaan ääntä tulee niin, että taidan  luovuttaa. Itse treenit on olleet tosi kivoja, mutta äänetön kisamainen suoritus on kyllä meidän kohdalla jo mennyt. Pitkään arvoin, että haen rallyvalkkuryhmään ensi talveksi Rayn kanssa, mutta viime hetkillä luovutin. Opinnot alkaa olla siinä vaiheessa, että opinnäytetyö vie ison osan syksyä ja joka ilta vaan ei voi olla treenihallilla. Välillä tekee mieli luopua agilitystäkin, jos Petra vaan meiltä treenais ensi talvena. Mutta nää on näitä, mitä jo pitkään harrastaneena miettii, että mikä tässä olisi tärkeintä.