Koiratanssia seuraavaksi

Kaverillani Annalla lienee osuutta siihen, että olen alkanut kiinnostumaan koiratanssista. Erityisesti vaan htm:stä, mikä perustuu seuraamiseen ja sen eri variaatioihin. Ensin kiinnostuin ihan pikkusen ja kohta vähän enemmän. Jostakin löytyi myös pari laulua, joiden rytmityksen pystyin tuntemaan. Vinkki oli, että laita musiikki soimaan ja videoi omaa liikkumista siinä koiran kanssa. Toki Lee oli ihmeissään näistä minun kokeiluista, mutta sieltä syntyi nyt kipinä kokeilla tänä keväänä koiratanssiohjelman rakentamista ja sen esittämistä kotihallin tanssikilpailuissa. 

Annan avustuksella rakennettiin ohjelma maanantaina. Minulla oli omia ideoita ja Anna auttoi siinä, että kaikki sääntöjen mukaiset asiat tulisi ohjelmaan. Hyödynnetään niitä asioita, mitä Lee jo osaa, mutta nyt on työn alla myös liuta uusia juttuja. 

- koira seisoo paikallaan ja itse askellan paikallani siinä vieressä

- hidas seuruu ohjelman musiikkiin rytmittäen

- puolen vaihto jalkojen välistä ja oikealla puolen seuraamista

- puolen vaihto kukkanen

- uusi postio: laappa

Tuo viimeisin on sellainen posito, missä koira on edessä poikittain pää oikeaa kättäni kohden ja niin, että koira lapa on oikean jalkani kohdalla. Piti ensin miettiä pitkään, että mikä käsky tuolle asennolle tulee ja sitten muistin yhden ihanan käskyn Mureen Katrin koirilta. Katri käyttää käskyä erilaisessa liikkeessä, mutta se sopii meille oikein hyvin erottamaan sivun ja likin eli vasemmalla ja oikealla puolen olemisen. Laappaa treenaan nyt ensin ihan paikalla ollessa, mutta lopullisessa versiossa laukkaan itse isoa ympyrää koiran ollessa siinä edessä pää menosuuntaan päin. Kääk! Onnistuukohan se?

Nyt harjoittelen Leelle näitä uusia asioita, mistä on hyötyä myös rallyssa, sillä oikean puolen seuruuta tarvitaan sielläkin. Aloittelin seuruutreenit semmosella motivaatioseuruulla, missä liikun kentällä reippaasti ja vahvistan sitä, että koira tarjoaa seuraamista ilman käskyä. Leellä on tosi hyvä ilme tässä ja  meistä molemmista se on kivaa. Ei nipottavaa kriteeriä paikasta, vain halu kulkea kanssani. Sitten samaa koira oikealla, missä autoin koiran ensin oikealle puolen ja lähdin liikkumaan samalla tapaa. Naks heti siitä kun koira kulkee mukana. Otin hyvin pian mukaan käännöksiä sekä mutkia ja yllättävän hyvin Lee pysyy siinä mukana. 

Ilman koiraa mun täytyy opetella koiratanssiin liittyvät tavat, kuten miten tervehdin tuomareita mennessäni aloittamaan oman ohjelman ja olen myös miettinyt jo sitä, että miten hyödynnän oikein kehään tutustumisen kisapäivänä. Yritän treenata ohjelman myös niin hyvin, että tiedän itse lähes askeleen tarkkuudella, että mitä tapahtuu milloinkin ja sekin täytyy miettiä, että mitä teen, jos kaikki ei onnistukaan esityksessä juuri täsmälleen. Koko idean taustalla on kuitenkin haastaa itseäni uusiin juttuihin, saada erilaista näkökulmaa koiran kanssa tekemiseen ja tärkeimpänä se, että yritän vahvistaa Leen itsetuntoa onnistujaksi tehdään me sitten mitä ikinä hyvänsä. Joten katsotaan kuinka tässä käy, aikaa on kaksi kuukautta hoo-hetkeen, mikäli saan Tamskin kisoista kisapaikan :)

Leen toinen rallykoe avoimessa

Olen niin helposti houkuteltavissa. Tamskin seinällä oli nimittäin jokunen viiikko sitten, että helmikuun rallykisoissa olisi tilaa. Meidänhän ei pitänyt kisata nyt helmikuussa vaan keskittyä perusasioihin. No siinä hetken katselin Virkkua ja mietin, että maaliskuussa ei ole oikein mahkuja kisata, joten mitä jos sittenkin. Työvuorolista näytti, että päivä olisi vapaana, joskin yövuorojen välissä. Ehkäpä selviäisin vähillä unilla ja niin lähti ilmo matkaan.


Kuluneilla viikoilla olen treenannut rallyssa jonkin verran erotteluita, missä on useampi samankaltainen kyltti peräkkäin. Olen ollut tyytyväinen Leen eteen istumisiin, joskin istuminen edessä on hiukan tiivis, mutta useimmiten ihan suora. Olen naksutellut myös pelkkää seuraamista kylttien ohi ja kotona ruokakupin ääressä tehtiin useampana iltana "istu-seiso kierrä koira". Kisoja edeltä viikko pidettiinkin sitten tosi löysää treeniä ja oikeastaan vaan lenkkeiltiin. Aina on mielessä, etten haluaa liikaa kuormittaa koiraani treeneillä. Ja siinä kun koira saa vähän levätä ajatustyöstä, voi itse kuunnella esim sporttirakin luentoja vireestä tai koiran fysiikasta ja näiden kautta keskittyä enemmän miettimään sitä koiran hyvinvointia kuin yhtä rallykoetta.


Tuomarina tänään oli Kirsi Petäjä ja avo-luokan rata oli ihan tehtävissä, mutta ehkä vaikein meidän tekemistä kisaradoissa. Siinä päästiin hyvin liikkeelle helpolla ekalla kyltillä ja kakkosena houkutus. Tuntui, että näin päästään heti etenemään seuruun hyvässä tahdissa. Rataan tutustuessa minulla oli hyvä ja levollinen fiilis, joskin varmaan edellinen yövuoro kun oli takana, niin väsyneenä ei jaksa jännittää. Leekin oli ihan mukava. Sille osui arvonnassa mikrosirun tarkistus ja otin sen heti treenin kannalta. Vähän Leellä oli tässä tuima ilme, kun sirua haettiin, mutta pysyi hyvin käskyn alla seisomassa eikä pompannut sirun tarkastajaa vasten. Edistystä siis tässäkin.


Lähdössä Lee istui levollisena vieressäni että sain tungettua hihnan taskuun, vetoketju kunnolla kiinni ja niin ilmoitin olevamme valmiit. Lee lähti hyvin seuramaan ja eka kyltti onnistui. Lähestyttiin houkutusta ja kontakti tippui. Lee ihmetteli houkutuksen tavaroita, joista toinen oli ruokakuppi, missä oli tennispallo ja toinen oli kangaskassi, missä oli tuomarin rallytokotumput. Itse houkutuksestä selviäminen tuntui yhtäkkiä kalastelulta ja koiran tsemppaamiselta, mutta niin kävi Leen nenä tarkistamassa tennispallon. Päätin heti, että jää sitä nyt uusimaan, sillä kun päästään eteenpäin radalla ja meidän rytmiin, niin homma helpottuu. Siitä houkutuksesta tullessa Lee näki jo edessä olevan hypyn ja lukitsi sen mieleensä. Teki kuitenkin nätisti "koira eteen istumaan ja takakautta sivulle"-kyltin ja tein tämän kaikessa rauhassa koiraa kehuen. Seuraavaksi oli pyörähdys, mistä Lee tulkitsi heti, että jes, lupa lähteä hypylle. Mun maailman kiltein rallytokokoira on oppinut ennakoimaan hypyn! Sain koiran takaisin sivulle ja vielä uudestaan se yritti päästä hyppäämään. Onneksi ei päässyt ja tein kaikessa rauhassa pyörähdyksen siinä esteen kupeessa loppuun. Tässä kohdin ilmoitin uusivani kyltin ja palattiin edellisen kyltin suoritusalueelle, josta uusi lähestyminen ja nyt onnistunut pyörähdys.


Loppurata rullasikin mielestäni tosi hyvin. Olin nyt omaan osuuteeni tyytyväinen, sillä en sählännyt, ohjasin kaikki tehtävät mielestäni niin hyvin kuin osaan ja enkä jättänyt koiraa yhtään yksin. Tämä on ollut se minun kehitysalueeni, että muistan aina tukea ja auttaa koiraa senkin varjolla, että tulosta ei tule.
Ai niin, olihan siellä radalla typerä askeltehtäväkin, mistä tuomari oli sakottanut minua -3 pisteen verran. Siis se ihan helppo "koira perusasennossa ja otetaan yksi askel oikealle ja perusasento". Typerä kyllti siksi, että otin ihan turhan virheen askeltehtävissä itse: jälleen!! Kyltillä Lee tuli pienellä viivellä mukaan ja jäi  hiukan vinoksi. Tämä olisi ihan helppo vaan treenata suoraksi pienellä perusasento treenillä.




Radan jälkeen näin aika pian pisteetkin 85. Juu, pisteen paremmin kuin viimeksi. Tuomari mainitsi, että hienosti sain pyörähdyksen haltuun ja rata oli tarkkaa hyvää työskentelyä. Silti mietin koko kotimatkan, että treeneissä on pakko keskittyä nyt erityisesti kontaktin pitämiseen ja siihen, että vaikka kentällä olisi sata palloa, niin kontakti ei tipu. Tämä homma pitää nyt oikeasti ottaa työn alle.  Ja selvästi Leetä jännitti ekojen kylttien aikana( lisää treeniä lähtöihin ja ekoihin kyltteihin), myös sen ajatukset harhautuivat miettimään hyppyestettä ja käskyjen kuuntelu oli sen vuoksi heikompaa. Eli jatkossa treeneissä tehdään huolellista työtä kuuntelun suhteen. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen kun näin illalla meidän suorituksesta videon, että pyörähdysten jälkeen Lee keskittyi, näytti rennolta mutta kuuntelevalta, se itse hyppy ja sitä seuraava kyltti sujui hyvin ja radan loppuosasta se ilmensi juuri sitä ilmettä, mitä siltä treeneissäkin toivon. Maaliin päästiin siis hyvällä asenteella ja levollisena.


Kolmatta avoimen starttia säästelen nyt toukokuulle Seinäjoen bc-mestiksiin. Ehditään hyvin parantaa näitä meidän kehittämiskohteita ennen toukokuuta. Ensi viikolla olen lomalla ja sinne on jo suunnattu paljon ajatuksia eri treeneistä. Hyppytekniikka on yksi osa-alue, mitä lähdemme kehittämään. Samoin treeniä itse seuraamiseen ja kontaktin pitoon, oli laji sitten rally tai toko. Aloittelen ensi viikolla myös oikean puolen seuraamisen ja tarkoitus on myös tutustua ihan uuteen juttuun kuten koiratanssiin. Sieltä minua kiinnostaa htm eli seuraaminen musiikin tahdissa, joten kirjoittelen tästä aluevaltauksesta sitten lisää keväämmällä. Meillä on myös tulossa nuorten tokokoirien koulutus Maarit Hellmannin silmän alla, jota odotan kovasti. Kaiken kaikkiaan ihanaa aikaa, kun saan Leen kanssa treenata ja kokeilla siipiämme kaikessa rauhassa. Kaiken tavoitteena on  pitkä yhteinen harrastusura eri lajien parissa, joten määrätietoisesti, mutta rennosti edetään omaan tahtiimme. En vertaile itseäni muihin ja nautin joka hetkestä.

Talviurheilua

Viikko sitten sunnuntai-aamuna tunsin itseni todella talvi-urheilijaksi, kun lähdettiin Leen kanssa Längelmäelle nuorten koirien tokotreeneihin. Lumipyry ja tuuli oli ihan jäätävää eikä lasinpyyhkimissä ollut niin nopeaa säätöä, mikä olisi pitänyt näkyvyyttä autosta ulos. Edessä ajavaa autoa ei havainnut kun puskurissa kiinni olemalla ja lunta tuli kuin esteristä.

Kyytiin haettiin Senni ja Kitty ja näin ajeltiin hiljakseen kohti kana-areenaa. Nelisin matka tuntui siedettävältä. Onneksi kana-areena oli ihanan lämmin eikä siellä sisällä tiennyt ulkona olevasta myrskystä mitään. Jos olis ollut tiedossa ulkotreenit, olisin luultavasti jäänyt kotiin. Vielä kymmenen vuotta sitten hallitreenaaminen oli ylellisyyttä ja paljon treenattiin ulkona auratuilla parkkipaikoilla. Näpit jäässä heitettiin noutokapulaa ja oltiin onnellisia. Toista se on nykyään, kun sitä on tottunut noihin hyviin halliolosuhteisiin.

Nuorten koirien ringistä meitä taisi olla 9 koirakkoa treenaamassa ja olihan se vähän sellaista jännittävää, kun porukassa on paljon uusia ihmisiä ja koiria, joiden kanssa vasta aloitellaan yhteistä taipaletta. Anu kuitenkin oli meidän treeniavustajana eikä Anua tarvitse jännittää yhtään, kun tunnetaan pitkältä ajalta, joten itse treenit meni ihan kivasti. Halusin, että saadaan Leen kanssa hyvän fiiliksen, joten treenattiin pääasiassa sellaisia kivoja juttuja. 

Ekalla kierroksella erotteltiin ruutua ja kiertoa. Ruutu on ollut ihan alusta saakka Leelle helppo juttu. Toki olen tehnyt tässä matkan varrella ruutuja aina motivaatio mielessä eli pääsääntöisesti ruudussa on ollut aina lelu tai alusta, satunnaisesti tyhjä ruutu. Ja tämä näkyi myös kanalla, että ruutu löytyi hyvin, jopa ilman leluja tai alustaa. Ollaan myös erikseen harjoiteltu ruudusta luopumista ja ilokseni huomasin, miten Lee tarjoaa nyt enemmän kontaktia minuun päästäkseen ruutuun ja itse ruudun tuijottelu on vähäisempää. Kierto sen sijaan on ollut meille jotenkin vaikea, vaikka mielestäni se on maailman yksinkertaisin liike. Tosi paljon Lee on jäänyt kiertotötterön taakse miettimään, että pitääkö pysähtyä ja tuleeko minulta vihjeitä ja palkkaa. Ollaankin otettu kiertoa kotipihassa nyt kuurina pari kiertoa päivässä -taktiikalla aina lenkiltä tullessa. Ja se alkaa nyt pelittää. Kanalla tehtiin lähetyksiä vuorotellen ruutuun ja kiertoon. Lopulta niin, että kiertotötterö oli samassa suunnassa kuin ruutu ja kierto onnistui. Huippua! Anu huomasi, että palkkaan ruuduista paljon paremmin kun kierroista, joten ei se ihmekään ole, että koiran silmissä ruutu on parempi. Kiitos Anu tästä hyvästä huomiosta. 

Kakkoskierroksella halusin tunnustella avoimen luokan liikkeitä ja käytiin niitä liikkuroinnin tuella läpi niin, että välillä palkkasin siirtymän tai muuten yllätin palkalla hyvässä kohtaa. Lee oli kivasti mukana, mutta kaikki maahanmenot oli jostakin syystä vaikeita. Luoksetulo kun alkaa maahanmenolla, meni Lee maahan hitaasti ja niin, ettei kyynärät osuneet maahan. Ihan uusi juttu. Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut ollenkaan tasomme mukaisesti, mutta sitä ennakoiva seuruu-osuus oli jotakin ihan ihmeellistä pomputtelua, joten ei se ihmekään, ettei käskyn toteutus onnistunut. Tehtiinkin sitten lopuksi kaukojen aloitusmaahanmenoa useampaan kertaan ja lopuksi ihan yleisön edessä ruhtinaallisella palkalla.
Nouto alkaa tuntua kivalta liikkeeltä, mutta en ottanut sitä nyt liikkeenä loppuun asti vaan palkkasin nostosta. Tosin Lee ei halua sylkeä kapulaa suustaan kesken kaiken vaan laukkasi kapula suussa lelulle. 

Saatiin pari mukavaa kuvaa näistä treeneistä Kaisa Jalavalta ja Leen ilmeestä voi päätellä, että vähän jännää, mutta mukavaa oli. 

Lopuksi tehtiin paikalla-olot, joissa maahanmenon vaikeus myös näkyi ja se liikkuriin kiinnittyminen. Jos miettii mitä liikkuri tekee, on käskyn noudattaminen vaikeaa. Tiedän, että treenillä nämä korjaantuu, joten huolestua en aio, mutta selkeä kehittymisen tarve on juuri tässä. 

Lee teki myös ensimmäisen paikka-istumisen ryhmässä, mikä onnistui hyvin ja Lee istui tosi hyvin, vaikka sitä on ihan vähän vasta harjoiteltu.