Leen ensimmäinen vepekoe

Eilen Lee aloitti vepekoiran uransa. Jämsässä oli Sari Ruposen tuomaroima ja Muuramen koirakerhon järjestämä koe. Mun sydän sykkii muutenkin muuramelaisille, joten oli kiva aamulla herätä, pakata pyyhkeet ja kylpytakit Leelle ja lähteä kokeeseen. Koe järjestettiin Himoksella ja veden pinta näytti ihanan tyyneltä, kun koe avattiin.

Mukana ollut pikkupentu havaitsi veden kiinnostavaksi, joten saa nähdä tuleeko siitäkin vesipeto.

Leen apuohjaajana toimi Petra ja homma sujui kyllä hyvin. Arvottiin suoritusnumero 1 ja päästiin ensimmäisinä aloittamaan koe veneestä hypyllä. Siitä täydet 25 pistettä.

Toisena liikeenä esineen vienti, minkä tiesin meille vaikeimmaksi. Kaikki muu siinä jo sujuu, mutta esineen luovutus veneeseen on vielä ihmeellisen nahkea. Joten Petra lähetti Leen tosi hyvin rannasta esine suussa minua kohti, mutta puolessa välin matkaa Lee selvästi mietti, että palaisko Petran luokse. Täällä-käskyllä se jatkoi uimista minua kohti. Ehkä 4metriä ennen venettä se alkoi hidastella uintiaan ja minä tykitin sitä käskyillä. Onneksi sain sen esineen veneeseen, mutta yksi ylimääräinen käsky tuli josta pisteen vähennys, esineen vienti 24 pistettä.

Ruokatauon jälkeen sää muuttui, mutta en tajunut sitä rannasta, kun lähetin Leen veneen hakuun. Lähtö sujui tosi hyvin, Lee lähti vahvasti uimaan veneelle, tarttui köyteen ja tuo-käskyllä veti venettä minua kohti. Vaan sivutuuli ja veden virtaus veivät koiraa oikealle ja taisin käyttää kaikki luvalliset käskyt, mutta en saanut Leetä tulemaan porteistä sisään vaan tuli rantaan 3 metriä oikealta ohi. Veneenhaku 22 pistettä.

Viimeisenä hukkuva. Lee lähti taas tosi hyvin hakemaan hukkuvaa. Se jopa haukkuu siinä uidessaan, kun sitä ärsyttää se, että se hukkuva läiskyttää siellä 30 metrin kohdalla vettä ja ettei se pääse lujempaa hukkuvan luo. Lee tarttui hukkuvalla hyvin patukkaan kiinni ja lähti tuomaan sitä luokseni, mutta taas virta vei sitä oikealle. Maaliin tuli 4 metriä ohi maalitolpan. Hukkuva 21 pistettä.

Sove oli kuitenkin läpäisty pistein 92/100 ja kokeen kaikki kolme sove-koiraa läpäisivät testin. Tuomari kertoi, että tuuli ja virtaus veivät useampaa koiraa ja kaikki maalitolpan ohitukset tapahtuivat oikealta puolen. Virtaus vei niin rotweileria kuin labbistakin, joten ei se ihme ollut, ettei Lee mahtanut sille mitään. Se yritti kyllä kaikkensa. Kokeessa oli myös hieno rotukirjo: 9 eri rotuista koiraa. Vau, sanon minä.

Loppukävelyt kävin tekemässä laskettelurinteiden kupeessa ja siellä napsin vesipedostani muutaman mukavan kuva.

Perjantainen treeni-ilta

Eilen meillä oli suunnitteilla hakutreenit unelmien treenimetsässä Oriveden Hirsilässä. Ja kun sinne on hiukan ajomatkaa, päätin lähteä ajoissa ja treenata ensin Leen kanssa jälkeä ja janoja. Laskin myös, että koko iltahan tässä menee, joten otin kyytiini kaikki koirat. Pikku-Cody on helpompi vahdittava, kun se on mukana autossa häkissä. Se kun olisi pidettävä vielä viikon verran levossa takakoiven loukkaantumisen vuoksi. Ja ei ole sitten mikään ihan helppo homma, koska 12-viikkoisella on sitä energiaa nyt enemmän kuin muilla.
Söpöhän se on :)

Tein Leelle ensin kaksi janaa. Yritin valkata metsästä semmoiset kohdat, ettei janalle osu mitään maastollisesti kierrettävää ja Leen pitäisi nähdä se takamerkki, minkä juuressa on herkkupurkki. Janoilta jatkui 50 metrin lyhyt jälki yhdellä kepillä.

Eka jana ja Lee puhkui intoa. Se lähti hyvin, meni muutaman metrin vinoon, mutta suoristi heti linjansa kohti janan takamerkkiin ja eteni hyvin herkulle. Herkussa oli kansi päällä niin, että koira saa itse sen kuonolla siirrettyä. Joten seisoskelin siellä takana koiraa kehuen ja kun ruoka oli syöty, niin Lee jatkoi oikeaan suuntaan jäljestystä ilmaisten kepin ja palkkasin sen hyvin.

Kakkosjanalla se ei lähtenyt suoraan vaikka kuinka kohdistin sen katsetta takamerkille. Sinkosi ihan vikasuuntaan. Otin pois, koska kriteeristä pidetään kiinni. No siitäkös Lee pahoitti mielensä, eikä halunnut lähteä yhtään mihinkään. Voi argh! Jätin sen käskyn alle istumaan siihen tielle ja juoksin itse sen janan sinne takamerkille, näytin että täällä on meidän ”edessä”.  Ja niin syttyi Leen lamppu ja se teki täydellisen janan juosten luoti suoraan takamerkille, söi ruuan, kehuin ja jäljesti pikku jälkensä kepin hyvin.

Kolmas jana/jälki vielä odotti. Ja kannatti pitää niistä kriteereistä kiinni, sillä nyt meni kerrasta suoraan ja oikein. Kehuin runsaasti. Meidän janat on nyt semmosia n.30 metriä pitkiä.
Nyt Leelle oli tarjolla tältä janalta n.250m jälki, missä havaitsin, että kulmissa se hukkaa jäljen. Joutuu pyörimään löytääksen sen uudestaan, mutta kulmia pitää nyt työstää erikseen seuraavilla jäljillä. Kaikki kepit se ilmaisi, niitä oli nyt 5 kpl ja tuntuu, että paras palkka sille on, että hihkun jes ja vauhtipalkkaan sen kädessäni olevaan palloon heti ilmaisusta. Se hylkää tässä kohdin kepin, kun se laukkaa luokseni palloon, mutta joka kerta se meni pallo suussa omatoimisesti takaisin kepin luokse makuulle. Tällä jäljellä oli myös yksi metsähiekkatien ylitys, jonka se ratkaisi hyvin.

Sitten sai pikku-Cody jäljestää. Olen tehnyt sille nurmelle pieniä ruokaa sisältäviä tallauksia, joiden tarkoitus on vaan opettaa pentua käyttämään nenäänsä ja väsyttää sitä henkisesti. Cody on niin super-ahne, että ruoka on sille todella ilo ja omat turvotetut nappulat on ihana löytää. Ihan kaikkia se ei kerralla malttanut syödä, joten Cody taisi ajaa 5 metrisen metsäjäljensä kolmeen kertaan. Se etsi siis joka ikisen namin.
Cody on ihan huikea pentu, mutta se on Petran, joten saan opettaa sille vain näitä jälkijuttuja, muuten Petra opettaa ja kouluttaa sitä. Aloitan Codylle vielä tänä syksynä jälkikeppien opetuksen ja odotan innoissani jo ensi kevättä, että sen jälkikoulutuksen voi oikeasti aloittaa. Nämä ensimmäisen syksyn jäljet on sellaista mukavaa hömppää.

Tästä siirryinkin sitten kilometrin päähän hakutreeneihin ja Lee teki omalla vuorollaan risteily/juoksutustreenin, missä uutena asiana sille ole maalimies, joka oli mies. Meidän naisvaltainen treeniporukka sai siis yhden kerran miesvahvistuksen. Lee meni hyvin maalimieheltä toiselle, se juoksee kovaa, suoraa ja on erittäin motivoitunut. Nyt mun ehkä pitää googlettaa "rullailmaisun opettaminen", sillä olisi kiva tehdä jo sitä.

Lopuksi jäätiin vielä lenkkeilemään ja kotimatkalla poistelin hirvikärpäsiä päästäni. Eli normisyksyä.

Elokuun kuulumisia

Elokuu on sujunut meillä varsin vauhdikkaasti ja Lee on treenaillut kanssani välillä niin, että on pitänyt ihan suunnitella vapaapäivät huolella, ettei se kuormitu liikaa. Tällä viikolla se on saanut huilata useamman päivän sillä seurauksella, että se ihan laukkaa paikallaan hihnassa, kun on niin kovat menohalut. No hyväkuntoinen sporttikoira kun on.


Vepeä on päästy treenaamaan Reijon kanssa nyt useamman kerran ja alokasluokan liikkeet on lähes valmiina. Esineen vienti on myös paranut niin, että pieni epävarmuus on enää siinä luovutuskohdassa. Veneen haku ja hukkuvan haku kyllä sujuvat ja Lee hakee venettä ihan raivoisalla asenteella. Toivotaan, että asenne säilyy, sillä menemme sunnuntaina soveltuvuuskokeeseen Jämsään.


Haun treenaaminen on ollut lupaavaa, sillä Lee on edistynyt siinä. Tämä kesä on tehty oikeastaan vaan juoksutus/risteilytreeniä ja nyt Lee juoksee täysillä suoraan, vaikka ei näe maalimiestä edessään. Leellä ei ole ollut mitenkään hurjan sosiaalisesti rohkea koira, mutta se on saanut ilman valtavasti voimaa ja rohkeutta tämän kesän treenien myötä. Se irtoaa, suorastaan rohmuaa maalimieheltä palkkaa ja jopa leikkii vieraiden kanssa. Olemme edenneet Sari Kärnän neuvojen mukaisesti ja tällä juoksutus-idealla Lee on saanut paljon rohkeutta kohdata yksin maalimiehiä. Haku on niin kivaa meistä molemmista. Varmaankin talvella opettelemme erikseen sitten rulla-ilmaisun alkeet ja yhdistetään se sitten ensi keväänä mukaan. Kiire meillä ei ole haun suhteen, joten voimme ihan rauhassa rakentaa perusteita.


Jälkiä olen käynyt tekemässä nyt vain muutaman metsään ja niissäkin pääpaino on ollut janatreenissä. Siinä pitää nyt juosta suoraan kohti janamerkkiä, jonka alla on ruoka kipossa. Opetellaan menemään vaan suoraan ja Leehän menee hippulat vinkuen.


Sen sijaan koiratanssi on nyt taas ollut eniten työn alla, sillä koe-ilmo lähti viime viikolla ja jännät paikat on tulossa. Lee on opetellut uuden position, jonka nimesin vihjeeksi Hiil. Salla Haaviston opissa olemme käyneet kerran ja sain siinä yhteydessä kotiläksyt. Ensi viikolla katsotaan, miltä meidän Wolf-ohjelma nyt kaikkine paloineen näyttää ja 1.9 esitämme sen sitten Akaassa avoimessa htm-luokassa. Tarkoitus on mennä meidän alokasluokan ohjelmalla, mutta sitä on nyt kasvatettu ja vähän vielä paranneltu. Leen peruutus on vielä heikossa tilassa, eikä meillä ole sivu-askeliakaan, mutta katsotaan osaammeko vakuuttaa tuomarit. Olin viime viikolla Taidoggaalla leikkimässä tuomaria koiratanssin möllikisoissa ja siitäkös se treeni-into vain lisääntyi. Mielenkiintoinen laji :)


Pk-sm:ien aikaan huomasin, että pk-puolen koesuunnitelmat on vain toteutusta vailla. Kävinkin hallilla pitkästä aikaa hypyttämässä Leetä ja ilokseni huomasin monta hyvää juttua. Viime keväänä Lee oli hieman nöyrä hyppysuorilla, mutta kun se on saanut rauhassa edetä, on nyt hyppääminen lupaavaa. Keväällä se saattoi kiertää 60cm esteen, mutta nyt se hyppää 80 cm esteen hyvin. Toisaalta se kiertäminen liittyi myös hyppysuoran päässä olevaan leluun. Kun vaihdoin sinne makupalakipon, muuttui myös asenne. Nyt se ojentaa takajalat hypyssä pitkäksi taakse, hyppää tosi rennolla ja iloisella mielellä. Isolle ja hyväjänteiselle Leelle ei metri ole korkeus eikä mikään, mutta jos hyppäämisessä on yhtään jännittyneisyyttä, tulee se kymmenen kertaa vaikeammaksi. Asenne hyppäämiseen on mielestäni kaikkein tärkein. Ja se koiran oma itseluottamus. Nyt nostan korkeutta koko ajan lähemmäs metriä ja samalla otan matalille hyppysarjoille kapulan suuhun mukaan. Tänään testailin kotipihassa pk-noutokapulaa Leen suuhun ja sen ensi ilme oli järkyttynyt. Paksu laippa kapulan keskellä ja painoa eri tavalla, kuin tokon noutokapuloissa, sai sen olemaan ihmeissään. Opetan sitä laukkaamaan kunnolla kapula suussa ja sitten liitän sen vasta hyppyyn.

On tää kapula aika iso mun suuhun

Pikku-Cody järjesti meille alkuviikosta surua ja murhetta. Se on valtavan ahne pentu, jolle ruoka on tärkeintä maailmanssa. Iltaruoka-kipolle se pomppi ilmavasti ja sanoin Petralle, että kyllä meidän täytyy opettaa sille jo vähän malttia. Pitää istua edes sekunti paikallaan, että saa ruokakipon. Cody latasi vain lisää voimaa hyppyyn kohti kädessäni olevaa ruokakippoa, horjahti siinä selälleen, otti takajalalalla maasta tukea ja kuului naps. Koko maailma pysähtyi siihen hetkeen.
Cody jäi makuulle siihen paikkaan, eikä äännellyt, mutta ei liikkunut mihinkään. Houkuttelin sen seisomaan, mutta se ei astunut takajalalleen lainkaan. Väri pakeni minun ja Petran kasvoilta. Tapahtuiko nyt jotakin peruuttamatonta?


Lähdimme hyvin pian päivystykseen Hattulaan. Oli nimittäin lähes selvää, että nyt meni jokin tosi pahasti poikki. Puolen yön aikaan Hattulassa koin niin suurta syyllisyyttä, että miksi en vaan antanut Codylle sitä iltaruokaa nenän eteen? Petra oli aivan shokissa ja järkyttynyt. Samalla olin sitä itsekin.
Cody sai kipupiikin ja epäiltiin takajalan murtumaa tai ristisiteiden repeämistä. Ajoimme puoli kaksi yöllä kohti kotia sanottomina hiljainen pentu kyydissä.
Varasin Codylle välittömästi ajan Ortopettiin Hanna-Leena Terhoselle, jonne onneksi pääsimme pian. Hanna-Leena osasi heti rauhoittaa meitä, että yleensä ei ristarit mene 12 viikkoisilta ja kipu paikallistuu eniten sääriluun yläpäähän. Joten kuvataan.


Kuvissa ei näkynyt mitään murtumaa, onneksi. Eikä polvinesteen täyttöä, mikä taas liityisi ristisiteiden repämisiin. Vetotestissä polvet olivat tuntuneet yhtä napakoilta. Kuvissa ei ollut mitään eroa loukkaantuneen ja terveen jalan välillä. Epäily oli sääriluun pään hiusmurtumasta, mikä ei näy kuvassa, mutta se myös paranee 2 viikon kuluessa itsekseen. Pentujen luuston verenkierto ja kasvu on vauhdikasta ja samalla myös anteeksiantavaa. Ei siis operaatiota eikä kipsejä. Hanna-Leenan ohjeilla mennään nyt niin, että lepoa, ei riehumista, ei pomppimista 2 viikon ajan. Kävellä saa sen mitä itsekseen kävelee pissatuksissa tai sisällä, mutta häkkiä ja luiden nakertelua on nyt meidän ohjelmassa. Olin vain niin huojentunut, että ehkä sittenkään ei tapahtunut mitään peruuttamatonta ja ehkä me vaan selvitään tästä säikähdyksellä. Jos Codyn jalka olisi mennyt rikki, olisin varmasti lopettanut kaiken koiraharrastamisen siihen. Niin syväsi ja pahasti sen tapaturma meitä kosketti. Nyt toivumme tästä kaikki maltilla eikä Cody ontunut tänään enää yhtään niin paljon kuin eilen.

Toko sm 2019

Tokon sm-viikonloppu on nyt takana. Se on hyvin erilainen tokotapahtuma, mitä perustokokokeet ovat ja kyllä se vaan on se tokoharrastajan "must-juttu" päästä kokemaan.

Tähän sporttirakin kuvaan on saatu minusta ja Leestä sen olennainen kuvattua, ettei voi olla kuin kiitollinen.

Itse alokasluokan suoritus olisi voinut mennä paremmin. Kesäkuun lopussa olleessa kokeessa kaikki muut liikkeet onnistuivat paitsi kaukot ja näitä kaukoja olinkin vahvistanut mielestäni paljon heinäkuun aikana. Eniten juuri sitä ekaa nousua maasta ylös. Viimeisellä viikolla otin ihan älyttömän helppoja ylösnousuja läheltä, sillä tärkeintä oli vaan kasvattaa onnistumisen tunnetta. Vaan siellä sm-kisoissa Lee ei vaan noussut ja nolla kaukoista harmitti, sillä iso pistemäärä lähti siitä sitten heti.


Toinen, mikä on murheellistä, oli paikalla-oloissa se, että Lee kävi edellisen koiran käskyllä maahan, joten kun liike onnistui kaikilta muilta osin oikein hyvin, oli se silti vain 8. Näissä kahdessa liikkeessä oli ne meidän isoimmat pistemenetykset.


Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella, mistä saimme 8,5. Ekalla suoralla en ihan saanut Leetä täysin lähtemään kanssani ja kontakti tippui, mutta kun siirryttiin hitaaseen kävelyyn, se alkoi skarpata ja loppu sujui omasta mielestäni oikein hyvin.


Siitä kapulan pitoon, 10 pistettä.


Luoksetulo 9.5.


Siirryttiin kehästä ulos ja en osannut toimia näiden kehien välillä ihan oikein. Miksi en ollut miettynyt tätä kehien väliä yhtään? Olisi pitänyt palkata paremmin, pitää hetken tauko ja siitä virittää koira tekemään lisää liikkeitä seuraavaan kehään. Leellä oli kuuma, ei päästy välissä varjoon vaan oikeastaan aikaa oli 5 min tehdä tämä. Lee siirtyi huonosti kakkoskehään ja tämä näkyi heti ekassa liikkeessä.


Liikeestä maahanmeno 9. Tässä seuraamisosuus oli haahuilua, mutta meni hyvin maahan ja loppu ok.


Sitten ne kaukot. Kävi hyvin maahan, mutta ei hievahtanutkaan sieltä istumaan. 0 pistettä.


Estehyppy taisi olla 10.


Joten yhteensä pisteitä 162,45. Ykköstulos nippa nappa, Tk1 ja kaukana kärjestä.


Mukavaa kuitenkin oli, että Lee selvisi häiriöissä, mikä ei ole mikään itsestään selvyys. En ole varsinaisesti treenannut sen kanssa häiriöitä ja kerran käytiin kehätreeneissä ennen sm-koetta. Enemmän olisi kyllä pitänyt. Silti huomasin, että onnistuminen tuolla on ihan mahdollista, joten tähdätään ensi vuonna sinne uudestaan. Sain valtavan toko-innostuksen tästä koitoksesta ja treenisuunnitelma vuodeksi eteenpäin on jo mielessä. Pitää tehdä itse liikkeet mahdollisimman hyviksi. Pitää vahvistaa jokainen pala vahvaksi. Pitää treenata kehään meno vielä paremmaksi. Pitää treenata se, että tehdään 3 liikettä, palkka, lepo ja sitten uusi viritys ja kehään meno. Pitää treenata meidän yhteistyötä vielä paremmaksi ja tehdä siitä onnistunut tunne molemmille. Ja ne kaukot ei ole avoimessa luokassa sen helpommat, kun etäisyys lisääntyy, joten ne pitää nyt jotenkin ratkaista, että mikä niissä mättää. Joten jatketaan treenaamista, suunnitellaan ja pohditaan. Toko on parasta.

 

Myytin leiri heinäkuussa

Heinäkuun lopussa oli pitkään odotettu Myytin treenileiri Jämijärvellä. Aloitettiin leiri torstaina ja lopetettiin sunnuntaina. Etukäteen olin miettinyt tarkkaan, että mitä lajia minäkin päivänä ja päätin pyhittää leirin täysin maastolajeille. Kouluttajaksi tuli Hanna Närhi ja koko viikonloppu Hannan oppeja kuunnellen oli kyllä antoisaa.


Viikonloppu oli todella kuuma, mutta koirat jaksoivat kyllä paremmin kuin ihmiset. Toki niitä juotettiin hyvin. Kylmälaukussa oli viilennysloimea, samoin autojen päällä oli foliopeitot pitämässä autoja viileinä. Treenit aloitettiin myös aikaisin aamulla ja jäljille mentiin illalla, kun iltaisin oli ihanan viileetä päivän 28-30 asteen lämpöihin nähden. Keskellä päivää pidettiin ruokataukoa sekä la ja su vietettiin se kuumin aika järvessä vepeillen.


Lee teki viikonlopun aikana jälkitreeneissä monta janaa ja nyt meillä on hyvä suunnitelma niiden parantamiseen. Hanna sanoi, että jana on itseasiassa eteenmeno-liike. Pitää mennä suoraan niin kauan kun löytyy jälki. Ja opeteltiin menemään lähinnä suoraan.
Jälkikeppejä Lee ilmaisi leirin aikana niin monta, etten osaa edes laskea. Mutta mukavin jälkitreeni oli harhatreeni, mikä tehtiin lauantai-iltana. Ensin Lee sai jäljestää jokusen kulman ja suoran ja loppusuoralle viriteltiin merkit, joista harhantekijä tiesi kävellä jäljen yli ja tulla pois metsästä taas ylittäen jäljen. Oli kiva huomata, että ensimmäiseen harhaan Lee reagoi, vähän tarkisti sitä, mutta valitsi oman jäljen. Toisella kohtaa se ei välittänyt harhasta enää yhtään vaan ylitti sen jäljestäen hyvin.

Esineruuduissa Leen taidot oli taantuneet ja piti tehdä ihan vauva treeniä. Eli vietiin esine takarajalle yhdessä, jätettiin se sinne ja palattiin eturajalle, mistä lähetin sen hakemaan. Tätä piti toistaa, että se muisti mennä suoraan takarajalle saakka eikä lähtenyt puolesta välistä juoksentelemaan takakulmiin tai kiertämään esineruudun rajoja. Kuvat Pauliina Havo.

Pudotetussa esineessä se oli reppana torstaina, kun lähti hakemaan pudotettua, tyssäsi vauhti hetkeä ennen esinettä narttukoiran pissaan, joka oli pissanut siihen meidän pudotetun reitille. Leen oli vaikea muistaa tämän pissan jälkeen, että mitä se olikaan tekemässä. Seuraavana päivänä se teki ihan superhienon pudotetun, kun merkattiin reitti siistiin paikkaan.
Meidän pudotetun esineen nimi on Tips (vaalean punainen hanska). Tässä kuvat Tipsin poiminnasta.

Haussa Lee teki kaksi juoksutus/risteilytreeniä, mutta en osaa sanoa, että menikö se nyt hyvin vai huonosti. Ainakin se tykkää juosta maalimieheltä toiselle, mutta ei malta olla maalimiehen luona mitenkään pitkään.


Vepessä pähkäiltiin eniten esineen vientiä ja päädyin siihen, että parhaiten esineen vienti onnistuu, kun olen itse veneessä ja pyydän sitä tuomaan esineen minulle.

Lähetys veneelle

 Mistä sai palkaksi pallon

Sitten esineen vientiä veneelle; vie!

Jee, se onnistui!

Perheenlisäystä

Samana päivänä kun palattiin eoj-reissusta, käytiin hakemassa  meidän perheeseen yksi bordercollie lisää. Petra oli jo pitkään toivonut itselleen omaa bordercollienpentua. Kun on innostunut agilitystä ja koiran kanssa harrastamisesta ylipäätään, oli siinä ilossa pakko olla tukijana. Olin katsellut "sillä silmällä" eri pentueita, mutta Petra sen pentueen taisi sitten kuitenkin päättää. Petra oli kevättalvella treenaillut Löytynojan Hannan koirilla ja tiedettiin jo silloin Hannan ajatuksista astuttaa Hannan keskimmäinen koira Fendi. Tällä nartulla oli erinomainen taistelutahto ja sen intensiivinen asenne agilityyn oli vaikuttava. Fendi näytti olevan myös arjessa erittäin helppo koira, kuten kaikki Hannan koirat, joten sekin vakuutti. Nuorelle ei voi ostaa mitään älyttömän vaikeaa koiraa, vaan toiveissa oli mahdollisimman vakaa ja tasapainoinen yhdistelmä. Ei mitään ääripäätä eikä paimenlinjaa. Petra on itse esittänyt Rayn kansainväliseksi muotovalioksi, joten näyttelyhaaveita oli seuraavallekin.


Ja sitten toukuun lopussa syntyi Fendille 2 urosta ja 2 narttua. Päästiin tutustumaan tähän pentueeseen paremmin kuin yhteenkään aikaisempaan. Käytiin katsomassa pentuja usein ja yksi ilta oltiin koko pentueen hoitajina. Molemmat urokset vaikuttivat todella kivoilta, mutta päätös juuri tästä pennusta tuli ihan loppuvaiheissa.


Nyt pentunen on ollut meillä 2 viikkoa ja kaikki on sujunut hyvin. Se leikkii ehkä vähän liikaa Leen kanssa sisällä, mutta muuten se on kovin hauska. Äärettömän reipas, rohkea, erittäin kovan ruokahalun omaava ja innokas kaveri.


Ensimmäiset päivät se tutustui kotiin ja perheen muihin koiriin, mutta nyt se on käynyt jo yhden koiraleirin, käynyt pari kertaa hallilla, tutustunut moniin ihmisiin ja koiriin jne jne. Se tykkää leikkiä ja syödä. Se jopa ui järvessä.
Testasin sillä eilen ensimmäisen nurmijäljen ja kova ruokahalu takasi sen, että se imuroi nurmesta kaikki turvotetut nappulansa. Iltaisin ollaan otettu Petran kanssa aina muutama luoksetulo niin, että pidän siitä kiinni ja Petra kutsuu. Voi jestas millä vauhdilla se lähtee jo nyt. Se taito on vahvin, minkä ensimmäisenä oppii ja halutaan, että luoksetulo olisi Codylle se kaikkein tärkein.


Olemme kaikkin puolin tyytyväisiä pieneen Codyyn ja ihanaa nähdä, että mitä kaikkea ne vielä keksivätkään Petran kanssa.


Sivun oikeassa laidassa on linkki Codyn omalle sivulle. Lisäilin tänään sinne kuvia, joita Pauliina Havo otti Myytin leirillä viikonloppuna. Kuvat kertokoot puolestaan, miten innokkaasti se lähtee Petran luokse luvan saatuaan.