Kulunut viikko on ollut Leelle mitä palveluskoiramaisin. On treenattu metsässä ja vitsit kun se on kivaa. Asetin kauden tavoitteeksi syksylle JK1 ja EK1, mutta jos ei kokeita tänä vuonna ole lainkaan, niin ainakin taidot kasvaa.
Tällä viikolla on treenattu tietty korona-säännöt huomioiden eli terveiden ihmisten kanssa raittiissa metsässä. Pidän 2 hengen jälkitreenejä tai 4 hengen hakutreenejä erittäin pienen riskin tapahtumana. Itse korona on karmea tauti, mutta järkevän vakavasti ilman ylilyntejä siihen tulee suhtautua.
Tiistaina oltiin Sennin kanssa jälkimetsässä. Senni teki Leelle 600m pitkän jäljen kolmella kepillä. Jana oli hieno, itse jäljestys oli tosi hienoa, mutta Lee pysähtyi ekan kerran kolmannelle eli viimeiselle kepille. Se oli niin haltioissaan, että sille oli tehty jälki. Kahden kepin ylityksen annoin anteeksi.
Keskiviikkona treenattiin tottista Pirjon kanssa Kyötikkälän kentällä ja paikalla makuussa Lee on turhan kiinnostunut kaverin treeneistä. Se pysyy kyllä paikallaan, mutta elää joka solullaan toisen koiran luoksetuloja ja noutoja. Sitten kun vaihdettiin paikkoja, että Pirjon koira meni paikalla makuuseen ja Leen vuoro oli tehdä, harjoittelin vain suoria luoksetuloja. Lee tietää myös tässä, että missä se kaveri makaa ja luoksetulossa se tekee banaanin, kun yrittää mennä mahdollisimman kaukaa vieraasta koirasta. Ja tätä työstettiin niin, että tein suoraa luoksetuloa ensin tosi kaukana ja sitten tultiin aina lähemmäs. Paranee.
Tottisten jälkeen tehtiin kevään ensimmäinen esineruutu, missä Leelle on 3 esinettä valmiina 20m leveällä ja 50m syvällä kaistaleella. Esineet löytyi, mutta vähän turhaakin laukkaamista on ruudussa.
Tehtiin myös yksi jäljen nosto janalta, se meni tosi hyvin ja Lee lähti oikeaan suuntaan ilmaisten kepin noin 50m jäljestyksen jälkeen.
Torstaina käytiin Kristan ja Tykin kanssa jälkimetsässä. Nyt Leen jälki oli 500m pitkä kuudella kepillä ja kaikki kepit nousi. Vasta neljäs keppi oli ilmaisultaan sellainen mitä olen aina toivonut. Eli joku siellä keppi-ilmaisuissa ja niiden löytymisessä vielä vähän hiersi. Esineitä Lee haki ruudusta kolme ja tämä oli hyvä sekä helppo onnistunut esineruutu.
Pari päivää Lee huilaili treenien suhteen, toki vähän puuhasteltiin kotipihassa parin pikku projektin parissa. Isoin kotipihan projekti on kaukokäskyt ja niissä koiran ja ohjaajan välinen etäisyys. Työstän tämän nyt sillä tavalla kuntoon, että avoimen luokan kaukot olisivat helpot myös kokeessa, jos niihin joskus päästään.
Tänään oltiin 4 ihmisen kesken Orivedellä ja ilma oli kuin morsian. Suunnitelmana oli käydä kaikki etsintäkokeen alueet läpi ja tehtiin sellainen kauden aloituskatsaus. Ek:ssä koiran tulee tietää mitä se on menossa tekemään ja virittelyjen tärkeys nousee avainasemaan. Oli kiva päästä kokeikeilemaan, että erottaako Lee ne ja kuinka se jaksaa tehdä kaikki osat samalla treenikerralla läpi. Myös ek-kokeessa ne tehdään usein reippaaseen tahtiin peräkkäin, joten tätä on hyvä harjoitella.
Aurinko paistoi, mutta oli kyllä todella kylmä. Metsät oli jo ihan sulat, joten saatiin tallattua hieno hakuruutu, missä Lee teki vuorollaan ensin risteilyä ja kakkoskierroksella katsottiin sen rulla-ilmaisua. Päätin, että nyt ajetaan rulla sisään tähän hakujuttuun ja jätetään risteily hetkeksi vähemmälle.
Hakujen jälkeen jatkettiin esineruudulla ja siinä Lee teki elämänsä ensimmäisen kerran niin, että tuodessaan kevyttä pientä sukkaa, se sukka tippui sen suusta matkalla. Lähetin hakemaan sukan uudestaan ja taas sama. En tiedä, että eikö se muka pysty juoksemaan pikkuinen sukka suussa pudottamatta sitä vai mikä oli ongelma. Kolmannella lähetyksellä Lee joutui oikein etsimään sitä sukkaa, kun ei itsekään muistanut, että mihin se tippui. Tästä nousikin seuraavien esineruutujen teema, missä on vain yksi esine tarjolla ja tehdään tasan yhden esineen hakuja. Esine voi olla joku pikkuinen, sillä luulen, että Lee on tehnyt nyt liian paljon isoilla, helpoilla ja mehevillä esineillä.
Jälki oli Leelle päivän paras suoritus. Hieno jana ja jälki 300m kahdella kepillä. Molemmat kepit ilmaistiin hyvin ja jäljen ajo oli omasta mielestäni niin parasta. Leellä oli tosi hyvä itsevarmuus ja tahti jäljen suhteen. Tykkäsin.
Pudotettu tehtiin vähän vaikeaan ryteikköön, mutta Lee teki tämän tosi hyvin. Olin etukäteen vähän epävarma ja ajattelin, että nyt taitaa tulla liian haastava pudotettu, mutta Lee teki sen ihan loistavasti.
Viimeisenä tarkkuusruutu ja tässä Lee ei ole kyllä luonnonlahja. Sillä meni tosi pitkään esineen löytämiseen, kun sisko Kitty löysi omansa 10 sekunnin ajalla. Mietin jo, että pitääkö harjoitus keskeyttää ja helpottaa, mutta lopulta Lee löysi esineensä. Se osaa myös näytä-käskyn, jota pyysin, kun en nähnyt sitä esinettä sen jalkojen välissä. Hienosti näytti, että esine olikin lähempänä Leen kainaloa. Mutta olkoon tässä kauden tavoite erilaiset esineet ja erilaiset ruudut, joten kyllä se Leekin varmasti kehittyy.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2020
lauantai 21. maaliskuuta 2020
Erilainen kevät
Ei varmaan kukaan uskonut, että tästä keväästä tulee näin erilainen. Korona muutti meidän kevään harrastusrintamalla ainakin ihan täysin. Kalenteri oli täynnä kokeita, sovittuja treenejä, rallyvalkun leiriä, muistutteita soitto ajoista tuleviin kokeisiin ja sitten yhtäkkiä kalenteri tyhjeni täysin. Ja nyt kun ei ole mitään varmuutta tulevasta, on myös treenaaminen löysempää. Saan parhaiten aikaiseksi, kun on tavoitteena päivämäärä tai tietty koe. Nyt ei ole mitään päivämääriä, joten on sillä tavalla rennompaa, että voi mennä useampi päivä vain lenkkeillen. Ja me ollaan sentään treenailtu ympäri vuoden aikas aktiivisesti. Sanotaan myös, että koirille tekee hyvää myös tauko, mutta vastahan Lee oli helmikuun täysin tauolla nenätulehduksen vuoksi. Huomaan kaipaavani Tamskin hallia ja säännöllisiä viikkotreenejä. Nyt halli on suljettu ja treenaaminen täytyy vain suunnitella tehtäväksi toisella tapaa. Toisaalta käy mielessä, että mitä jos vaihdetaan täysin vapaalle ja unohdetaan kaikki harrastukset?
Koiratanssia muisteltiin torstaina Taidogas-hallilla. Tämä halli antaa toistaiseksi varata treenivuoroja, joten varasin sieltä huomisellekin yhden tunnin, että Petra pääsee tekemään agi-tekniikoita Codyn kanssa. Testailin meidän uusia juttuja, kuten käskyä "pääkky", missä Lee makaa leuka maassa. Samoin testailin myös "väliä", missä Lee kulkee suoralla jalkojen välissä nenä eteenpäin. Uutena temppuna on opeteltu käskyä "kumarra", mikä tulee sitten meidän tulevaan ohjelmaan myös. Treenattiin myös peruutus-sivuaskel sarjaa ja siinä kaveri naksutteli siitä, että koira on kaiken aikaa suorana sivullani. Seuraavaksi työn alle pitäisi ottaa sivuaskeleet oikealle koira oikealla puolen ja puolen vaihto takaa pitäisi myös sujua pelkällä suullisella käskyllä, joten siitä häivytetään käsiapu pois. Näitä kaikkia voi treenata ihan kotona, että sillä tavalla ei hallia tarvita.
Meillä on metsät jo lähes täysin sulat, joten aloiteltiin jälketreenit aikaisemmin kuin minään muuna vuotena. Tallasin perjantaina Leelle 400m pitkän jäljen, keppejä oli 5 kpl. Janalla Lee ei yhtään muistanut mitä tarkoittaa edessä ja ensimmäisellä lähetyksellä se vaan sinkosi johonkin. Samoin toisella. Kolmannella meni suoraan, mutta oikaisi jäljelle ilmavainulla. En ottanut sitä tästä pois kun ajattelin, että pitää tätä nyt sitten keväällä työstää jonkin kaverin kanssa rauhassa. Voitaisiin tehdä ekat janat sillä, että jäljen tallaaja ja janakohta näytetään Leelle, jolloin sillä on mielikuva lähetysvaiheessa, mihin sen tulee mennä. Kaikki kepit löytyi ja jäljen ajo oli todella hyvää. Lee oli kyllä ihanan innokas, niin kuin talven jälkeen kuuluukin olla.
Tein myös Codylle jäljen, pituutta 180m ja kaksi namipurkkia sinne matkan varrelle. Laitoin myös kokeeksi yhden jälkikepin, mutta keppien ilmaisusta ei Cody tiedä vielä yhtään mitään. Jälki olisi voinut olla heti paljon pidempi ja paremmalla paikalla, mutta nyt tuli hätiköityä vähän turhan pienelle paikalle lyhyt pätkä. Cody kuitenkin jäljesti todella hyvin, löysi ne namipurkit, minkä avulla pääsin palkkaamaan hyvää jäljestystä. Se myös reagoi jälkikeppiin pysähtymällä haistelemaan sitä, mikä oli tosi hyvä havainto. Cody oli jäljen lopussa vähän hämmentynyt suurista kehuistani ja oli vakavan näköinen, ikään kuin pettynyt, ettei saanut tehdä enemmän. Lupasin sille, että tehdään pian lisää, sillä niin kiihkeä ja aktiivinen kun Cody on, se tarvitsee myös toisenlaista väsytystä kuin täysillä meneminen.
Eniten ollaan nyt ulkoiltu ja lenkkeilty. Metsissä liikkuu myös ihmisiä enemmän kuin koskaan, joten hienoa, että koko suomi liikkuu, mutta hassua, miten paljon tulee vastaantulijoita. Lumet on poissa, joten nyt aloitetaan innokkaasti kaikki maastolajit, kun hallitreenit on tauolla.
Näin sulaa meillä jo on. Kuvassa Cody ja Lee spurttailee.....
Koiratanssia muisteltiin torstaina Taidogas-hallilla. Tämä halli antaa toistaiseksi varata treenivuoroja, joten varasin sieltä huomisellekin yhden tunnin, että Petra pääsee tekemään agi-tekniikoita Codyn kanssa. Testailin meidän uusia juttuja, kuten käskyä "pääkky", missä Lee makaa leuka maassa. Samoin testailin myös "väliä", missä Lee kulkee suoralla jalkojen välissä nenä eteenpäin. Uutena temppuna on opeteltu käskyä "kumarra", mikä tulee sitten meidän tulevaan ohjelmaan myös. Treenattiin myös peruutus-sivuaskel sarjaa ja siinä kaveri naksutteli siitä, että koira on kaiken aikaa suorana sivullani. Seuraavaksi työn alle pitäisi ottaa sivuaskeleet oikealle koira oikealla puolen ja puolen vaihto takaa pitäisi myös sujua pelkällä suullisella käskyllä, joten siitä häivytetään käsiapu pois. Näitä kaikkia voi treenata ihan kotona, että sillä tavalla ei hallia tarvita.
Meillä on metsät jo lähes täysin sulat, joten aloiteltiin jälketreenit aikaisemmin kuin minään muuna vuotena. Tallasin perjantaina Leelle 400m pitkän jäljen, keppejä oli 5 kpl. Janalla Lee ei yhtään muistanut mitä tarkoittaa edessä ja ensimmäisellä lähetyksellä se vaan sinkosi johonkin. Samoin toisella. Kolmannella meni suoraan, mutta oikaisi jäljelle ilmavainulla. En ottanut sitä tästä pois kun ajattelin, että pitää tätä nyt sitten keväällä työstää jonkin kaverin kanssa rauhassa. Voitaisiin tehdä ekat janat sillä, että jäljen tallaaja ja janakohta näytetään Leelle, jolloin sillä on mielikuva lähetysvaiheessa, mihin sen tulee mennä. Kaikki kepit löytyi ja jäljen ajo oli todella hyvää. Lee oli kyllä ihanan innokas, niin kuin talven jälkeen kuuluukin olla.
Tein myös Codylle jäljen, pituutta 180m ja kaksi namipurkkia sinne matkan varrelle. Laitoin myös kokeeksi yhden jälkikepin, mutta keppien ilmaisusta ei Cody tiedä vielä yhtään mitään. Jälki olisi voinut olla heti paljon pidempi ja paremmalla paikalla, mutta nyt tuli hätiköityä vähän turhan pienelle paikalle lyhyt pätkä. Cody kuitenkin jäljesti todella hyvin, löysi ne namipurkit, minkä avulla pääsin palkkaamaan hyvää jäljestystä. Se myös reagoi jälkikeppiin pysähtymällä haistelemaan sitä, mikä oli tosi hyvä havainto. Cody oli jäljen lopussa vähän hämmentynyt suurista kehuistani ja oli vakavan näköinen, ikään kuin pettynyt, ettei saanut tehdä enemmän. Lupasin sille, että tehdään pian lisää, sillä niin kiihkeä ja aktiivinen kun Cody on, se tarvitsee myös toisenlaista väsytystä kuin täysillä meneminen.
Eniten ollaan nyt ulkoiltu ja lenkkeilty. Metsissä liikkuu myös ihmisiä enemmän kuin koskaan, joten hienoa, että koko suomi liikkuu, mutta hassua, miten paljon tulee vastaantulijoita. Lumet on poissa, joten nyt aloitetaan innokkaasti kaikki maastolajit, kun hallitreenit on tauolla.
Näin sulaa meillä jo on. Kuvassa Cody ja Lee spurttailee.....
torstai 12. maaliskuuta 2020
Suulliset vihjeet
Maarit Hellman kävi kouluttamassa meidän rallyvalkkua viime sunnuntaina ja sain siitä taas mukavasti miettimisen aihetta. Vaikkakin Maaritin päälaji on toko, huomasi hänkin, että käyttämäni käsimerkit on vielä hosuvat tai roiskaisut, mitkä saattaa antaa Leelle vääriä vihjeitä tehtäviin tai kuumentavat sitä. Maaritin ajatus rallytokosta olikin, että tehtävärata on ikuinen z-liike. Eli seuruun on oltava hyvää, koiran on oltava koko ajan kuulolla, että se voi toteuttaa ohjaajan antamat käskyt. Jos suullisten vihjeiden lisäksi on paljon käsimerkkejä, saattavat ne kädet häiritä sitä koiran seuruuta, joten lopputulos oli, että mitä enemmän asioita osataan vain suullisin vihjein, sen parempi on lopputulos.
Lee on paljon harjoitellut nyt tänä keväänä liikkeestä istumista ja koska me treenataan myös tokoa ja pk-tottista, en voi opettaa siihen käsimerkkiä, vaikka rally radalla se on sallittua. Ja tänään vihdoin Lee osasi tehdä peräkkäin kaikki kolme tärkeää jäävää pelkin suullisin vihjein. Aikaisemmin se saattoi kaavamaisesti toistaa istumisen vaikka sanoin seiso tai toisinpäin, jos edellisellä kerralla oli palkattu se istuminen. Rallyssa taas ollaan harjoiteltu nyt vaihtamaan puolta pelkällä takaa-vihjeellä ja karsin tästä vihjeestä nyt käsimerkit pois. Ja miten kivalta tuntuu, kun Lee vaihtaa sukkelaan puolta pelkällä vihjeellä ja voin itse keskittyä vain liikkumaan hidastamatta eteenpäin.
Maaritin koulutuksessa siis työstettiin eniten hyvää seuraamista ja kun koiran seuruu oli parhaimmillaan, se sai palkaksi tehdä jonkun pyörähdyksen tai ohjaajankierron. Seuruun on pakko olla hyvä, että suulliset vihjeet onnistuu, koira ei voi samaan aikaan miettiä radalla olevia asioita tai ympäristöä. Joten treenattiin ihan perusseuruuta suoralla, missä oli rallykylttejä. Ryhmän koirat olivat kyllä aikas kyltti-orientoituneita, sillä ne on oppineet, että kyltin kohdalla tehdään jotakin. Jos haluaa sen koiran olevan ohjaajaa kohti kuulolla, ei se voi etukäteen olettaa tätäkään. Joten tehtiin seuruuta kylttien muodostamalla suoralla. Samaan tapaan työstettiin myös seuruuta hyppy-esteen ääressä tai putken lähellä.
Tällä viikolla olen miettinyt Leen suullisia vihjeitä tai käskyjä. Niitä on paljon ja aikas hienoa on tajuta, miten paljon koirat oppivat erottamaan erilaisia asioita käskyn mukaan, toki paljon myös tilanneyhteys tai virittelyt tiettyyn lajiin tukevat vihjeiden erottelua. Kirjoittelin alle Leen vihjeet ja onhan niitä jo melkoisesti. Toki seuraa on samaa seuraamista lajista toiseen, mutta erittelin vihjeet myös lajeittan.
Leen vihjeet:
Tokossa: yhdessä, sivu, seuraa, tule, hyppy, tuo, missä ruutu, ruutuun, top, kiikii, kierrä, etsi, istu, seiso, maa, odota, sit, pidä.
Rallyssa: Liki, napa, suoraan, seis, pakki, ympäri, kierrä (ohjaaja), edestä, takaa, läpi, vasen, oikee, merkki.
Koiratanssissa: Laappa, raappa, heel, väli
Vepessä: vie, hae, tuo.
Jäljellä: edessä, jälki
Pk-tottis: tänne, kiipee, eteen
Lee on paljon harjoitellut nyt tänä keväänä liikkeestä istumista ja koska me treenataan myös tokoa ja pk-tottista, en voi opettaa siihen käsimerkkiä, vaikka rally radalla se on sallittua. Ja tänään vihdoin Lee osasi tehdä peräkkäin kaikki kolme tärkeää jäävää pelkin suullisin vihjein. Aikaisemmin se saattoi kaavamaisesti toistaa istumisen vaikka sanoin seiso tai toisinpäin, jos edellisellä kerralla oli palkattu se istuminen. Rallyssa taas ollaan harjoiteltu nyt vaihtamaan puolta pelkällä takaa-vihjeellä ja karsin tästä vihjeestä nyt käsimerkit pois. Ja miten kivalta tuntuu, kun Lee vaihtaa sukkelaan puolta pelkällä vihjeellä ja voin itse keskittyä vain liikkumaan hidastamatta eteenpäin.
Maaritin koulutuksessa siis työstettiin eniten hyvää seuraamista ja kun koiran seuruu oli parhaimmillaan, se sai palkaksi tehdä jonkun pyörähdyksen tai ohjaajankierron. Seuruun on pakko olla hyvä, että suulliset vihjeet onnistuu, koira ei voi samaan aikaan miettiä radalla olevia asioita tai ympäristöä. Joten treenattiin ihan perusseuruuta suoralla, missä oli rallykylttejä. Ryhmän koirat olivat kyllä aikas kyltti-orientoituneita, sillä ne on oppineet, että kyltin kohdalla tehdään jotakin. Jos haluaa sen koiran olevan ohjaajaa kohti kuulolla, ei se voi etukäteen olettaa tätäkään. Joten tehtiin seuruuta kylttien muodostamalla suoralla. Samaan tapaan työstettiin myös seuruuta hyppy-esteen ääressä tai putken lähellä.
Tällä viikolla olen miettinyt Leen suullisia vihjeitä tai käskyjä. Niitä on paljon ja aikas hienoa on tajuta, miten paljon koirat oppivat erottamaan erilaisia asioita käskyn mukaan, toki paljon myös tilanneyhteys tai virittelyt tiettyyn lajiin tukevat vihjeiden erottelua. Kirjoittelin alle Leen vihjeet ja onhan niitä jo melkoisesti. Toki seuraa on samaa seuraamista lajista toiseen, mutta erittelin vihjeet myös lajeittan.
Leen vihjeet:
Tokossa: yhdessä, sivu, seuraa, tule, hyppy, tuo, missä ruutu, ruutuun, top, kiikii, kierrä, etsi, istu, seiso, maa, odota, sit, pidä.
Rallyssa: Liki, napa, suoraan, seis, pakki, ympäri, kierrä (ohjaaja), edestä, takaa, läpi, vasen, oikee, merkki.
Koiratanssissa: Laappa, raappa, heel, väli
Vepessä: vie, hae, tuo.
Jäljellä: edessä, jälki
Pk-tottis: tänne, kiipee, eteen
sunnuntai 1. maaliskuuta 2020
Jokainen kyltti on yhtä arvokas
Päätin panostaa tämän talven/kevään rallytokoon, mikä tarkoittaa minulle sitä, että siihen heittäydytään täysillä. On opeteltu nyt mes-luokan kylttejä, kylttiyhdistelmiä sekä tehty paljon erilaisia ratoja. Olen miettinyt omaa ohjaamistani, liikettä, kävelynopeutta ja sujuvuutta. Ehkä ollaan koirakkona nyt edistytty projektin mukana. Ja tämäkin postaus on itselle kertausta, että missä nyt mennään, mikä sujuu ja mikä vaatii vielä miettimistä.
Eilen pidettiin meidän valkkuryhmän kisamainen treeni, mihin valittiin kisaradaksi edellisen viikonlopun Tiia Hämäläisen kisarata. Se oli kyllä vaikea rata, että olis kai sitä ollut helpompiakin. Rakennettiin rata, niin kuin kisoissa. Otettiin rataantutustuminen sekä koirille sirunluku. Suoritin meidän mes-luokassa toisena, joten pienillä verryttelyillä menin kehään. Kehässä tein meidän rutiinit eli ensin hihna irti, sitten koiran herättävä temppu ja siitä siirtyminen lähtöön.
Ensimmäinen tehtävä oli houkutus, jossa ihan alussa kontakti tippui, mutta nopeasti Lee korjasi tilanteen ja seurasi omalla innokkaalla tyylillään. Kakkostehtävänä oli sitten merkki, jolle Lee lähti tosi hyvin, mutta tökkäisi merkkiä kuonollaan mennessä. Tämä olikin ihan uusi "virhe". Kun koira oli kutsuttu seuraamaan olikin edessä sarjahyppy, jossa ohjaaja käveli ulkokaarella. Tämä oli minulle ihan uutta, mutta otin Leen seuraamaan esteiden välissä ja lähetin sitten toiselle esteelle. Tämän jälkeen rata sujui oikein kivasti monen monta kylttiä ja spiraali juosten oli vähän liiankin hauskaa Leestä. Rata meni suht sujuvasti kyltille 17 saakka, jonka uusin, koska Lee ei mennyt kerrasta maahan. Ilmeisesti kun se on oikealla puolella, tulee sille epävarmuus oikealla sivulla tehtävissä asennoissa, kun pitäisi mennä istumasta tai seisomasta maahan. No uusinnalla onnistui ja maalin päästiin mukavalla fiiliksellä.
Päätettiin ryhmän kanssa olla postiviisia ja sen sijaan, että analysoitaisiin mikä radalla meni vikaan, pitikin kirjoittaa jokaiselle parille positiivisia huomioita. Kirjoitetut laput laitettiin jokaisen omaan kuoreen ja sieltä sai lukea positiivisia palautteita. Ja kyllä niissä oli uskomaton vaikutus ja luen ne palautteet taatusti uudestaan, jos tulee tunne, ettei mikään onnistu.
Tänään olimme Leen kanssa Pia Heikkisen rallytokopäivässä Ylöjärvellä ja tämä koulutus osui kyllä meille niin loistavaan hetkeen. Pia oli suunnitellut 24 kyltin radan, joka oli täynnä erilaisia haasteita ja mes-tehtäviä. Hyödynsin toki meille vieraan hallin ja kehään menon tehden sen aivan kuin kokeessa. Tosin minua ei jännittänyt yhtään, mutta muuten tilanne taisi olla koiran silmissä kisamainen. Ja kun saatiin lähtöluvan jälkeen tehtyä ensimmäinen kyltti onnistuneesti, palkkasin Leen riemulla.
Sitten harjoiteltiin uusimista, mikä oli itsessään tosi hyvä harjoitella myös rutiiniksi. Tämän jälkeen tehtiin merkkiä niin, että sen takana on kosketusalusta. Sen ohjaa Leen suoraan oikealle paikalle ja merkin nenäkosketusta ei tänään ilmennyt. Palkattiin merkki hyvin.
Sitten työstettiin meidän haastetta eli ahtailla kylttiväleillä puolen vaihto esteen edessä tai tehtiin houkutusta, missä oli lyhyt putki itse houkutus. Katsottiin liikkeestä istumista, mikä onnistui tänään pelkällä suullisella käskyllä (jes). Kaiken kaikkiaan Pia kiinnitti huomiota, että palkkaan paljon vasemman puolen perusasentoja, mutta en oikeastaan oikean puolen asentoja, jotka vaatisivat sitä. Palkka saisi myös tulla nopeammin juuri siihen oikeaan kohtaan, kuten kukkasissa välittömästi siihen oikeaan seuraamispaikkaan. Pia myös huomasi, että jos itse keskityn ratasuoritukseen huolella, tekee Lee myös yhtä keskittyneesti. Jos en keskitykään täysillä ja vilkaisen edessä olevaa estettä tai kiinnitän huomioni johonkin muuhun, mokaa myös Lee silloin helposti. Pian kanssa haettiin minulle sitä oikeaa suoritusfiilistä, missä mikään ympäristössä ei riko meidän yhteistä vuoropuhelua radalla. Haettiin se oikea tempo ja keskittynyt tunnelma, jolloin tehtiin tarkasti ja onnistuen monta kylttiä. Onnistuttiin tosi hyvin oikean puolen tuplasaksalaisessa ja kaikissa edessä istumisissa.
Kaiken kaikkiaan Pia muistutti, että jokainen kyltti on yhtä arvokas, mutta jostakin syystä meskoirakoille on ne alokasluokan kyltit kaikkein vaikeimmat. Ja tämä on kyllä totta, ettei käännöstä vasempaan pidä oikeastaan minään ja silti sen voi tehdä helposti huolimattomasti.
Huomenna Lee saa ansaitun treenivapaan päivän, mutta sitten taas jatketaan. Meillä on myös tämän kuun lopussa koiratanssikisat, missä on tarkoitus tanssia susilaulu avoimessa luokassa viimeisen kerran. Sinne ohjelman sisään vain upotetaan voittajaluokan ohjelmaan suunniteltu askelsarja, mutta menemme ikään kuin harjoittelemaan sitä kisamaisesti tutun musiikin sisällä. Voittajaluokan ohjelmaa olla jo harjoiteltukin ja siitä tulee hieno. Sen sijaan tokon suhteen kävin nyt sisäistä vuoropuhelua ja päätin, etten halua nyt kuormittaa sillä itseäni tai Leetä. Meidän kaukokäskyt eivät toimi riittävän hyvin liikkurin kanssa ja paikka istuminen saa Leelle hilseen ja stressin pintaan. Jos haluaisi mukaan tokon sm:meihin, tulisi panostaa tokoon täysillä. Tokon sm-kisat ovat vielä heti kesäkuun alussa, joten tuloksen tekemisellä olisi jo vähän kiire. En halua viedä Leetä kokeeseen yhtään keskeneräisenä, joten otetaanko toko sitten syksyllä tosissaan työn alle? Keväältä kuitenkin odotan bh-kokeeseen valmistautumista, samoin jälki ja haku alkavat ehkä jo kuukauden päästä, jos on toiveikas. Kesäkuussa alkaa vepeily, joten kyllä meillä tekemistä riittää. Tehdään siis sitä, mitä sydän sanoo.
Eilen pidettiin meidän valkkuryhmän kisamainen treeni, mihin valittiin kisaradaksi edellisen viikonlopun Tiia Hämäläisen kisarata. Se oli kyllä vaikea rata, että olis kai sitä ollut helpompiakin. Rakennettiin rata, niin kuin kisoissa. Otettiin rataantutustuminen sekä koirille sirunluku. Suoritin meidän mes-luokassa toisena, joten pienillä verryttelyillä menin kehään. Kehässä tein meidän rutiinit eli ensin hihna irti, sitten koiran herättävä temppu ja siitä siirtyminen lähtöön.
Ensimmäinen tehtävä oli houkutus, jossa ihan alussa kontakti tippui, mutta nopeasti Lee korjasi tilanteen ja seurasi omalla innokkaalla tyylillään. Kakkostehtävänä oli sitten merkki, jolle Lee lähti tosi hyvin, mutta tökkäisi merkkiä kuonollaan mennessä. Tämä olikin ihan uusi "virhe". Kun koira oli kutsuttu seuraamaan olikin edessä sarjahyppy, jossa ohjaaja käveli ulkokaarella. Tämä oli minulle ihan uutta, mutta otin Leen seuraamaan esteiden välissä ja lähetin sitten toiselle esteelle. Tämän jälkeen rata sujui oikein kivasti monen monta kylttiä ja spiraali juosten oli vähän liiankin hauskaa Leestä. Rata meni suht sujuvasti kyltille 17 saakka, jonka uusin, koska Lee ei mennyt kerrasta maahan. Ilmeisesti kun se on oikealla puolella, tulee sille epävarmuus oikealla sivulla tehtävissä asennoissa, kun pitäisi mennä istumasta tai seisomasta maahan. No uusinnalla onnistui ja maalin päästiin mukavalla fiiliksellä.
Päätettiin ryhmän kanssa olla postiviisia ja sen sijaan, että analysoitaisiin mikä radalla meni vikaan, pitikin kirjoittaa jokaiselle parille positiivisia huomioita. Kirjoitetut laput laitettiin jokaisen omaan kuoreen ja sieltä sai lukea positiivisia palautteita. Ja kyllä niissä oli uskomaton vaikutus ja luen ne palautteet taatusti uudestaan, jos tulee tunne, ettei mikään onnistu.
Tänään olimme Leen kanssa Pia Heikkisen rallytokopäivässä Ylöjärvellä ja tämä koulutus osui kyllä meille niin loistavaan hetkeen. Pia oli suunnitellut 24 kyltin radan, joka oli täynnä erilaisia haasteita ja mes-tehtäviä. Hyödynsin toki meille vieraan hallin ja kehään menon tehden sen aivan kuin kokeessa. Tosin minua ei jännittänyt yhtään, mutta muuten tilanne taisi olla koiran silmissä kisamainen. Ja kun saatiin lähtöluvan jälkeen tehtyä ensimmäinen kyltti onnistuneesti, palkkasin Leen riemulla.
Sitten harjoiteltiin uusimista, mikä oli itsessään tosi hyvä harjoitella myös rutiiniksi. Tämän jälkeen tehtiin merkkiä niin, että sen takana on kosketusalusta. Sen ohjaa Leen suoraan oikealle paikalle ja merkin nenäkosketusta ei tänään ilmennyt. Palkattiin merkki hyvin.
Sitten työstettiin meidän haastetta eli ahtailla kylttiväleillä puolen vaihto esteen edessä tai tehtiin houkutusta, missä oli lyhyt putki itse houkutus. Katsottiin liikkeestä istumista, mikä onnistui tänään pelkällä suullisella käskyllä (jes). Kaiken kaikkiaan Pia kiinnitti huomiota, että palkkaan paljon vasemman puolen perusasentoja, mutta en oikeastaan oikean puolen asentoja, jotka vaatisivat sitä. Palkka saisi myös tulla nopeammin juuri siihen oikeaan kohtaan, kuten kukkasissa välittömästi siihen oikeaan seuraamispaikkaan. Pia myös huomasi, että jos itse keskityn ratasuoritukseen huolella, tekee Lee myös yhtä keskittyneesti. Jos en keskitykään täysillä ja vilkaisen edessä olevaa estettä tai kiinnitän huomioni johonkin muuhun, mokaa myös Lee silloin helposti. Pian kanssa haettiin minulle sitä oikeaa suoritusfiilistä, missä mikään ympäristössä ei riko meidän yhteistä vuoropuhelua radalla. Haettiin se oikea tempo ja keskittynyt tunnelma, jolloin tehtiin tarkasti ja onnistuen monta kylttiä. Onnistuttiin tosi hyvin oikean puolen tuplasaksalaisessa ja kaikissa edessä istumisissa.
Kaiken kaikkiaan Pia muistutti, että jokainen kyltti on yhtä arvokas, mutta jostakin syystä meskoirakoille on ne alokasluokan kyltit kaikkein vaikeimmat. Ja tämä on kyllä totta, ettei käännöstä vasempaan pidä oikeastaan minään ja silti sen voi tehdä helposti huolimattomasti.
Huomenna Lee saa ansaitun treenivapaan päivän, mutta sitten taas jatketaan. Meillä on myös tämän kuun lopussa koiratanssikisat, missä on tarkoitus tanssia susilaulu avoimessa luokassa viimeisen kerran. Sinne ohjelman sisään vain upotetaan voittajaluokan ohjelmaan suunniteltu askelsarja, mutta menemme ikään kuin harjoittelemaan sitä kisamaisesti tutun musiikin sisällä. Voittajaluokan ohjelmaa olla jo harjoiteltukin ja siitä tulee hieno. Sen sijaan tokon suhteen kävin nyt sisäistä vuoropuhelua ja päätin, etten halua nyt kuormittaa sillä itseäni tai Leetä. Meidän kaukokäskyt eivät toimi riittävän hyvin liikkurin kanssa ja paikka istuminen saa Leelle hilseen ja stressin pintaan. Jos haluaisi mukaan tokon sm:meihin, tulisi panostaa tokoon täysillä. Tokon sm-kisat ovat vielä heti kesäkuun alussa, joten tuloksen tekemisellä olisi jo vähän kiire. En halua viedä Leetä kokeeseen yhtään keskeneräisenä, joten otetaanko toko sitten syksyllä tosissaan työn alle? Keväältä kuitenkin odotan bh-kokeeseen valmistautumista, samoin jälki ja haku alkavat ehkä jo kuukauden päästä, jos on toiveikas. Kesäkuussa alkaa vepeily, joten kyllä meillä tekemistä riittää. Tehdään siis sitä, mitä sydän sanoo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)