Heidi ja Pojat

Temppuja kotona

2012-02-13T19:05:00.000+02:00

Iloitsen oireettomista päivistä, tänään Elvis ei ole enää kertaakaan oireillut.
Silti taidan olla lopunelämääni katkera kennelyskälle ja sille, että se pilasi meidän elämän.

Aronin kanssa on treenailtu merkin ympäri pyörimistä. Melko kivasti se tietää, että meidän tulee koko ajan nenät vastakkain. Se pyörii hyvin myötäpäivään, vastapäivään pyöriminen on huomattavasti vaikeampaa. Hommaan ei sisälly mitään käskyä,tasan naksuttelen sheippaamalla ja tämä jos mikä lisää Aronin ääntelyä. Sille on hyvin tunnusomaista kysyä piipaten, että näinkö näinkö, se ei voi ajatella hiljaa. En tiedä onko meidän sittenkään hyvä treenata tätä sen enempää, sillä en halua, että merkille menoon tulee ääni,vaikkakin kyseessä on temppun treenaaminen. Toivon kuitenkin, että itse merkin paikka tulisi Aronille entistä selkeämmäksi.
Alla pari videota, josta homman voi todeta.

Tasapainossa 1
Tasapainossa 2

Henkiin jäädään

2012-02-11T22:36:00.000+02:00

Jimmyn poislähtö oli todella raskas ja yllättävä isku. Ikävä on ihan valtava ja kyyneleet tulee heti silmiini. On vaikea ymmärtää tapahtunut todeksi, tuntuu, että odotan koko ajan herääväni painajaisesta. Muistelen Jimmyä ja kadun, etten pystynyt parempaan. Perheeni ja omien koirieni vuoksi on silti jatkettava eteenpäin. Luen juttuja lemminkin menettäneen surutyöstä, jos sen avulla saisin itse suruun lohtua. Kun se on niin surullista. Mutta silti, me muut jäätiin henkiin. Sain valtavasti myös viestejä ja osaanottoja, joten kiitän niistä ihan kaikkia. Tässä blogissa on käyty lukemassa Jimmyn viimeisestä päivästä yli 600 kertaa, joten toivon, että kaikki osaavat ottaa nyt tämän taudin vakavasti. Ettei kukaan treenaa yskivällä koiralla ja eikä samassa laumassa elävällä oireettomalla koirallakaan ole mitään asiaa treenihalleihin eikä kentille. Pitäkää superhyvää huolta kaikki nyt niistä, joiden kodeissa yskitään. Olen seurannut, että tautia on todella paljon nyt liikkeellä ympäri suomen ja se tarttuu helposti.

Tauti oli kyllä kova, sillä Aron ollut vasta noin vuorokauden täysin oireeton. Ja taudin alkamisesta on kaksi viikkoa, en olisi uskonut, että se oireilisi noin kauan. Tänään on käyty kaksi kertaa kävelemässä korttelikierroksen verran ja virtaa Aronissa on kuin pienessä kylässä. Otetaan kuitenkin tosi rauhallisesti vielä seuraava viikko, käydään hihnassa kävelemässä pieniä kierroksia. Jos toipuminen sujuu hyvin, lisään sen mukaan lenkin määrää. Nyt ei kuitenkaan ole kiire mihinkään. Ihan pikkasta treeniä mielenvirkistykseksi tehtiin, naksuttelin istu ja maahan asentoja, niin että istun itse lattialla ja Aron on siinä edessä. Innokas koira :-) Toista tehtävää harjoiteltiin olohuoneessa ja siinä tehtiin merkkiä niin, että koiran piti vaihtaa asentoa sen mukaan miten minä liikun. Merkillä pitää olla kohtisuorassa minua kohti ja hetken mietittyään Aron vaihtoi asentoa ja sai naksun kun korjasi asentonsa merkillä oikeaksi sen jälkeen kun itse olin vaihtanyt paikkaa. Asetelma on sellainen paimennustyyppinen juttu tässä naksu/merkki- leikissä.

Elvis alkaa parantua myös. Sehän alkoi kuumeilla ihan samana päivänä kuin Jimmy, mutta koska se on vielä nuori ja elinvoimainen, tepsi lääkitys siihen, toisin kuin Jimmyyn. Antibioottikuurin aluksi Elvis vain oksenteli, sillä sen herkkä vatsa ei ihan tykkännyt ja itselle oli uutta se, että miten toimitaan raakaruokittavan herkkiskoiran kanssa, jolle ei ruoka maistunut, mutta antibiootti oli pakko antaa. Onneksi kananjauheliha runsaan öljyn kera oli se, millä päästiin eteenpäin.
Meinasin tänään jo hehkuttaa, että Elviksin on oireeton, mutta iltapissalla tuli vielä yksi köhäisy. Kuumeet on siis laskeneet, olotila on lähes oireeton ja se on nälkäinen sekä vielä villimpi kuin Aron. On siinä pitelemistä, varsinkin Elvis on vielä totaalilepo porukassa.

Surutyöstä huolimatta elämän pitää siis jatkua. Pieniä ilonaiheita on ollut viikon aikana mm. se, että sain järjestettyä luvat tulevaan Tavesin jälkikokeeseen keväälle, jossa maasto-osuudet nyt sitten suoritetaan Kangasalla. Täältä kun ei ole pitkä matka sitten Niihamaan tekemään tottikset siihen päälle. Kokeesta lähtee pikapuoliin hakemukset liittoon ja tuntuu tietysti kivalta, että teemme tästä jälkikoeprojektista totta.

Jimmyn viimeinen päivä

2012-02-08T15:43:00.005+02:00

oli tänään. Jimmy päästettiin koirien taivaiseen.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, kuinka sain Jimmylle ja Elvikselle antibiootit ja kipulääkkeet. Ja kirjoitin, kuinka Jimmyn hengitys rohisi ja siitähän se Jimmynkin tauti sitten alkoi. Jimmy sairasti viikon. Ensin yskien samaan tapaan kuin muut. Heti se siihen kyllä väsähti, mutta ruoka maistui lauantai-iltaan saakka ja eli ihan samaan tapaan kuin muutkin koirat meillä. Sunnuntai-iltana ei Jimmy enää syönyt, ei kyllä Elviskään ja silloin kummalekin nousi kuume, maanantaina saatiin aamusta lääkkeet. Jimmyn kuume ei kuitenkaan niillä laskenut, kuten Elviksen kävi. Elvis virkistyi ja tänään hotki ihan ruokansa aamulla, selvästi terveen merkki.

Jimmy sen sijaan heikkeni. Eilen aamulla näytti vähän virkeämmältä, enkä mitanut kuumetta, koska ajattelin sen olevan turhaa, antibiootit nyt pitävät siitä huolen. Ja kun Jimmy meni itse juomaan, oli sekin merkki, että hyvä, se juo. Eilen päivällä annoin päiväruuaksi maksalaatikkoa ja se söi ruokansa. Lähdin iltavuoroon, enkä ollut huolissani. Tulin iltavuorosta kotiin ja mitä hitsiä, Jimmy ei tule ovelle vastaan. Se oli jo päivällä kävellyt huterasti, kuin koira, joka herää nukutuksesta. Jimmy oli siis eilen illalla tosi huononkuntoinen jo ihan yleisilmeeltään. Makasi kylpyhuonoon lattialla eikä nostanut edes päätään vaikka puhuin sille. Kuume oli 40.9. Mitä on tehtävissä? Juttelin hoitovaihtoehdoista Riikan ja Kasvattaja Katjan kanssa ja päädyin, että annan sille ilta-antibiootin, nesteytän sitä ruiskulla suuhun niin paljon kuin pystyn. Klo 23 soitin pieneläinpäivystykseen Tuhatjalkaan heti sen jälkeen kun Jimmy oksensi kaiken, mitä olin sille saanut nestettä ja lääkkeitä sisään. Tuhatjalka jo maksoi 10 euroa heti ensimmäiseltä minuutilta ja sieltä tuli tylyä vastausta. Koirallani on jo lääkitys, Sanylox- antibiootti voi tehota vähän viiveellä ja jos koirallani on kennelyskä, siihen ei auta kuin lepo. Teki mieli kiljua puhelimeen, että koirallani on keuhkokuume, ääliöt. Käskivät juotella ja antaa uudestaan oksennetun antibiootin, josko se vaikka alkaisi tehota. Klo 1.00 oli pakko jättää Jimmy siihen ja mennä hetkeksi nukkumaan. Edessä on raskas päivä.

Klo 4.50 heräsin katsomaan Jimmyn tilaa, sen kuume oli edelleen 40 ja jotain. Se hengitti raskaskaasti ja oli lähes veltto. Jollain ihmeen voimalla sain sen laahustamaan etu-ovelle ja tekemään aamupissat siihen. Sen leukoja en saanut enää auki, että olisin voinut antaa aamu-antibiootin menemään,nesteestä puhumattakaan. Työvuoroon oli pakko mennä klo 7 ja työlistallani oli suuri määrä potilaita, kuka piti lähettää minnekin, laatia hoitotyön tiedoitteita, suihkuttaa, hoitaa haavoja ja ottaa vastaan uusia potilaita. Juoksin pihan yli eläinlääkärin juttusille ja todettiin tilan olevan vakava, mutta mieheni toisi Jimmyn kahdelta paikanpäälle, kun työvuoroni loppuu. Päivällä Jimmy oli laahustanut vesikipon ääreen ja juonut oikein kunnolla, tosin 20 min sen jälkeen se oli oksentanut kaiken juomansa.

Eläinlääkärissa mietittiin vaihto-ehdot. Keuhkoista kuului suuret pneumooniset rahinat, yleiskunto todella huono, Jimmy vaan makasi tutkimuspöydällä reagoimatta mihinkään. Yksi vaihto-ehto olisi yrittää vielä nesteyttää, vaihtaa antibioottia, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä siitä ei olisi mitään hyötyä, päästäisiin vuorokausi tai kaksi eteenpäin ja oltaisiin samassa tilanteessa. Pitkälle edennyt keuhkokuume ensi kuussa 12 vuotta täyttävällä veteraanilla on melko mahdoton parantaa. Varsinkin kun koira oksensi kaiken vatsaan päätyneen.

Päädyimme siis armeliaampaan vaihtoehtoon ja päästimme Jimmyn lepoon. Tämähän on ihan kauhea päätös, mutta lääkäri sanoi, että koira on todella huonossa kunnossa, se oli kuumeillut tuolla 40 tienoilla maanantain, luulin että se laski tiistaina, mutta sama korkea kuume jatkui tähän viimeiseen hetkeen. Tutkimuspöydällä mitattuna kuume oli 40.7. Ikä sekä hyvin eletty elämä huomioonottaen tämä on armeliaampi vaihto-ehto. Koska työni puolesta olen nähnyt niin monen ihmisen lopun juurikin keuhkokuumeissa, en halunnut pitkittää sitä koirallani. Ihmisten kohdalla ei ole mahdollista päättää, että elämä lopetetaan nyt, heidän pitää hengittää niin kauan kuin sydän jaksaa pumpata, oloa voidaan yrittää lievittää tai pitkittää nestehoidoilla. Jos antibiootti ei pure niin mitä jää jäljelle?

Tulen vihaamaan kennelyskää lopun elämääni. Tulen sanomaan suorat sanat niille, joiden kuulen suhtautuvan vähätellen kennelyskäkaranteeneihin tai itse sairauteen. Tulen vihaamaan pieneläinpäivystys Tuhaljalkaa, jossa ei ollut minkäänlaista myötätuntoa tilanteeseen. Tosin vaikka he olisivat ottaneet Jimmy yöllä nesteytykseen, en usko, että tilanne olisi siitä paremmaksi kuitenkaan muuttunut.

Tulen ikuisesi kiittämään Katjaa elämäni hienoimmasta partacolliesta. Siitä jonka kanssa tehtiin ja koettiin vaikka mitä. Joka oli uskollisin, turvallisin ja leppoisin tyyppi päällä maan. Kiitos Riikka, että annoit tukesi. Kiitos kaikille matkassa eläneille. Kiitos eläinlääkärit Ari Sainio ja Sanna Aaltonen, he ovat hoitaneet koiriani niin myötä ja vastamäessä jo 15 vuotta. Tuttu Sarkku on meidät aina vastaanotolle ottanut ja se, että tunnetaan toisemme helpottaa näitä asioita. Surutyö alkaa vasta huomenna, en itse tajua tilannetta osittain väsymyksen ja huolen alta. On pakko keskittyä pitämään hengissä Elvis, jonka lämpö oli aamulla 38.9 eli siihen antibiootti auttaa. Aron ei tainnut nyt yskähtää kertaakaan iltapäivän pissalla, joten jos sillä tauti alkaisi helpottaa. Tänään en jaksa enää miettiä murheita kouluttajana, sillä mitä sillä on edes väliä.

Hyvästi Jimmy

Kriisi kouluttajana, harmittaa oma toiminta.

2012-02-07T09:01:00.000+02:00

Ehkä tällä kennelyskällä oli todella tarkoituksensa, sillä treenipäiviä odotellessa ehdin miettimään kaikkia tekemiäni virheitä koirieni koulutuksessa ja ehkä tätä kautta nousen vielä paremmaksi kouluttajaksi.

Kun mietin Aronin seuraamista, sen taso laski koe kokeelta huonommaksi. Bh-kokeessa alkukaudesta se oli vielä hyvä, pientä edistämistä lukuunottamatta, mutta sen jälkeen taso tippui tippumistaan. Se ei vielä alkukaudesta häiriintynyt tokon liikkuroinnista ja nyt se ottaa siitä valtavat vireen nostatukset. Joten kun me päästään joskus vielä treenaamaan, mun pitää ottaa tuo huomioon ja sitten ihan erikseen siedättää Aron kestämään liikkurointia. Mitenkähän onnistuisi, jos nauhotan Iphoneeni liikkurointi-ääntä ja se soi meidän tehdessä seuruuta? Mutta sen mielentila on saatava vakaammaksi ja tietty motivoituneemmaksi tuohon liikkeeseen, sen jälkeen se ehkä kestää sen liikkurin äänenkin tai on välittämättä siitä.

Kadun ihan suunnattomasti sitä treenikertaa, missä tallilla tehtiin tunnaria ja Aron toi väärän kapulan tunnarissa kahteen eri otteeseen. Vieressä olevat agitreenit vaan vei sen ajatukset pois keskittyneestä haistelusta. Itsehän olin aivan kypsä tuosta suorituksesta ja keskeytin treenin ja sanoin Aronille, että noin ei voi tehdä. Muistan kuinkan mua ärsytti, että tuo väärää vaikka pitäisi tietää aivan hyvin mitä tehdään. Tätä suurta virhettä paikkaan kyllä lopun elämääni. Olenhan saanut sen jo vähän nousemaan tuon jälkeen, mutta meillä on vielä todella pitkä matka siihen tunnariin, missä koiran itseluottamus on huipussa ja se menee ja nappaa heti sen oikean. Ja kun olen seurannut muiden tunnareita, tämä jos mikä on mielentila liike, jos tunnarin vahvistehistoriaan liittyy vaikeuksia matkan varrella, ne usein nousevat silloin tällöin esiin, kuten kisatilanne. Jos olisin vaan muistanut tuolloinkin, että koira ei tee koskaan tahallaan väärin, virheen tekemiseen vaikuttaa usein ympäristö tai koiran motivaatiossa on jokin pielessä. Jos sitä korjaa rankaisulla, voi siitä seurata erittäin ikäviä jatkoseuraamuksia.

Voi kumpa oppisin pitämään koirani motivaation nyt korkealla, suunnittelemaan askel askeleelta entistä paremmin treenit. Miettimään, miten päästään aina siihen lopputulokseen, että koira onnistuu joka ikisessä treenissä. Jos se tekee virheen, rankaisenko siitä. Mitä koira oppii rankaisusta? Ja minun rankaisu ei ole koskaan koiraan kiinni käymistä, pelkkä sanallinen murahduskin/ nuhtelu on ollut jo ihan riittävä. Ja koira tekee kyllä oikein, jos sen koulutushistoria kyseistä liikettä kohtaan on nousujohteinen, esimerkiksi meidän esineruutu sai hienoa nousujohdetta syksyllä, kun maltoin tehdä niitä esineitä, joissa yhdessä vietiin Aronin kanssa ensin esineet paikalleen ja näin motivaatio koko hommaa kohtaan nousi hienosti.
Olen huomannut, että myös idari on liike, jossa tuo itseluottamus saattaa tehdä tepposet. Itselläni on mielessä, että hitsi se keskimmäinen asento menee aina väärin. Jo lähestyessäni keskimmäistä asentoa tiedän tämän ja ihan varmasti se vaikuttaa tapaani antaa käsky. Onneksi syksyllä tajusin tämän ja tehtiin erikseen paljon niitä eri asentoja. Käsky istu-vahvistui ja ainakin sisätiloissa kun Aronille sanoo istu, vaikka noin vaan ohimennen, se istuu juuri sille paikalleen, missä se on, siinä missä partacolliet, jotka eivät ole treenanneet tätä pitkään aikaan, tulevat ensin eteeni, heittäytyvät maahan ja siitä istumaan. Eli kyllä sillä runsaalla pelkän asennon vahvistamisella etunsa on.

Olen kuitenkin lukenut useista eri paikoista, että treenataan vain niin, että koiralla on hauskaa. Ja sitten kun meitä on treenihulluja bordercollieden ohjaajia, joilla on kymmenittäin treenikertoja viikossa, monia toistoja päivittäin/ viikoittain, aamulla ja illalla vielä kolmetkin treenit. Liika on liikaa, mutta kohtuus kaikessa on ehdottomasti liian vähän-teemalla. Onko koirasta hauskaa treenata paljon? Oppisiko se paremmin vähemmällä toistoilla/ laadukkaammilla treeneillä? Tuossakin minulla taitaa olla oppimista vielä paljon.

Ja jos me joskus päästään takaisin agikentille, teen seuraavat kontaktitreenit vain vahvistaen sitä ota-käskyä niin, että vien sen koiran nakilla suoraan sinne on-off tilaan ja siitä palkka. Kyllä tavoite on, että koira pyrkii nopeiten siihen paikkaan, eikä niin, että joudun sanomaan kolme ota käskyä, joista kolmannella se on siellä on-off tilanteessa. Eli omalla käytöksellä (käskyn painokas varmistaminen) sain koiran epävarmaksi tuossa. Ja taas täällä hakataan päätä seinään.

Eli kyllä tämä sellaista jatkuvaa oman käytöksen/ koiran käytöksen analysointia on. Toivottavasti opin joskus ja anteeksi kaikki koirani, te joudutte oleman mun opettajia näissä mun omien linjojen ja rajojen hakemisessa. Lupaan olla tänä vuonna parempi, pitkämielisempi ja suunnitelmallisempi, motivoimampi.

Terkkuja sairastuvalta

2012-02-06T17:07:00.001+02:00

Taudit senkun pahenee, Jimmy ja Elvis aloittivat tänään antibioottikuurit ja metacamia voinnin helpottamiseen. Kumpikin on kuumeessa, keuhkokuume? Aamulla lämmöt Jimmyllä 40.5 ja Elviksellä 39.6 ja Jimmy on noista selvästi heikossa kunnossa. Sen sieraimista valuu keltaista paksua räkää, hengttää raskaasti ja on aivan vetämätön. Pakolla saan sen takaovesta nostettua pissalle. Onneksi se käy itse vielä juomassa, ettei tarvitse olla siitä vielä peloissaan. Elvis yhtä hiljainen, yskii nyt limaa pois, hyvä tietysti että tulee ulos. Ollaan näiden kahden kanssa vietetty aikaamme suihkuhuoneessa. Kun laittaa suihkun laskemaan kuumaa vettä, höyrystyy koko suihkuhuone. Eilen käytiin myös saunassa, melko jännää. Tämä selvästikin sai näiden kahden nokat vuotamaan.

Aron osoittaa toipumisen merkkejä, eikä ole pahan yskäinen enää, silti talon päässä pissalla käyntiin sisältyy ainakin pari yskähdystä. Tänään siitä laukkasi joku terrieri täysillä ohi, kun kun yritin saada Aronin kakkaamaan(tämäkin on vähän ongelma kun noiden vatsat toimii vasta pienen liikunan jälkeen) ja tämä terrieri tietty kiihdytti Aronia ja yskähän siinä heti tuli. Eli ei siis vielä terve. Sisätiloissa herra osoittaa jo tylsyyden merkkejä, mutta yritän pitää nyt sen linjan, että niinkauan kun yskii, on täydessä levossa kaiken suhteen. Ei siis vielä temppuja tai pomppuja. Sairastupalaisiin osallistui myös mieheni ollen vatsataudissa la ja itse en päässyt lähtemään su-aamuna työvuoroon vaikka kuinka yritin, oli vaan niin huono olo. Onneksi en mennyt, sillä tuosta hetkestä tunti eteenpäin ja molemmista päistä tuli ja kuumeen höystämänä. Miten nopeasti siinä meni heikoksi. Mutta toivotaan, että aurinko paistaisi tähänkin tupaan ja taudit olisi jo voiton puolella.

Kun elämästä lähti kaikki värit

2012-01-31T19:09:00.000+02:00

Minä ja koiralaumani eletään nyt elämämme tylsintä ja ankeinta aikaa. Kennelyskä alkoi Aronilla perjantaina, tänään se alkoi Elviksellä eikä loppua näy. Aron yski viimeksi lauantaina limalönttejä lattialle, nyt sen yskä on kuivaa, mutta silti yskii. Yskä tulee joka kerta, kun se nousee makuulta tai pomppaa esim. viereeni sohvalle. Eilen olin iltavuorossa ja Petri kertoi, että Aron oli nukkunut koko sen ajan kun olin poissa, mutta juoksihan se sitten heti eteiseen vastaan kun ovi kävi ja yskänpuuska siitä tuli.

Viime yönä luulin näkeväni painajaista, mutta totta se painajainen oli, sillä Elvis yski aamulla tutun kuuluisesti. Nyt siltä lentää yskän mukana limaa :-(
Kennelyskää sairastava kaksikko on siis täydessä levossa, käydään talon päässä pissalla ja sen verran kävelyä, että vatsa toimisi. Heti kun lähdetään liikkeelle, alkavat kummatkin yskiä ja meidän ulkoilu kestää vain sen 2 min, että tarpeet tulee tehtyä. Niin kamalan kurjaa. Onneksi tuo kaksikko ottaa tässä virikkeettömässä sisäelämässä toistaiseksi ihan rauhallisesti, vai tajuaako nekin, että heti kun lähtee liikkumaan tulee yskä.

Jimmy on toistaiseksi terve, mutta kun ikää on ja pakkasta tällä hetkellä -18, paleltaa Jimmyn tassut eikä tänään kävelty 20 min pidempää pätkää. Nyt kun se nukkuu, sen hengitys kohisee uhkaavasti, kuorsaako se vai onko sillä limaa hengitysteissä?

Ja itse olen niin rutiineihin tottunut, että tämähän on ihan kauheaa, ettei lähdetä pitkälle lenkille tai treenata mitään. Väännän vielä veistä haavassa pyörimällä mm. Silvia Trikmannin sivuilla ihaillen energistä ja motivoitunutta meininkiä. Ja lupaan ja vannon, että kun Aron tästä tokenee, me treenataan vaan motivaatioa, iloa ja energiaa meidän tekemiseen. Treenejä pitäisi tehdä suunnitellummin ja laadukkaaammin. Jotenkin kun nyt tulee pysähtymisen paikka, alan miettiä kaikkea sitä mitä on treenattu, teen vähän tilintekoa itseni kanssa, että mikä meni huonosti tai missä on onnistuttu. Vaikka treenaaminen ja ulkoilu on niin kivaa, tiedän kuinka tärkeää on nyt antaa koirien parantua. Odotamme siis niin niitä terveitä ja lämpöisempiä treenipäiviä!

Koskaan ei pidä nuolaista

2012-01-28T13:52:00.009+02:00

ennen kuin tipahtaa. Otsikon mukainen opetus.

Perjantai-aamuna Aron veti hihnassa niin, että se kakoi kerran tai pari. Ajattelin, että miten se noin nykäs tota hihnaa, mutta aamun korttelipissatus saatiin tehtyä enkä ajatellut juttua sen enempää. Töiden jälkeen sitten kiirellä kotiin pakkaamaan autoa ja huomasin, eteisessä, että Aron taas kakas. Kysyinkin heti Petriltä, että onko se kakonut päivän aikana ja ei kuulemma ollut. Käytiin taas korttelipissatuksessa ennen kuin lähteä kohti Turkua, siellähän me ehditään lenkkeillä sitten enemmän porukalla perjantai-illan iloksi. Mietin siinä ajaessa, että olikohan se yskää ja ajattelin, että kyllä se varmaan ohi menee.
Perillä oltiin sitten lähdössä lenkille porukalla ja ei se mennyt ohi, Aron yski alkulenkistä ja kyllähän sen siinä vaiheessa tajusin, että kun yskä on kyseessä, ei kannata leikkiä. Pidettiin mun koirat ja muut koirat heti autosta lähtien erillään varmuuden vuoksi, toivottavasti tauti ei päässyt tarttumaan.
Viikonloppu talvisessa turussa mukana yskivä koira ei liene millään tavalla järkevää, vaikka kuinka kivaa olisi ollut tiedossa. Tauti tarttuu helposti muihin, viikonlopun olosuhteen oli Outin koti, jossa 6 koiraa paikalla, ei hyvä juttu siis, puhumattakaan kolmesta agilitystartista, jotka sunnuntaina oli suunnitteilla. Pari konsultaatiopuhelua Riikalle ja Miinulle ja järjen ääni sanoi, että kotiin mars mars. Käytiin sitten syömässä Hesessä ja ajelin kotiin Turusta. Harmitti ihan älyttömästi, sillä ei näitä lapsi/perhe/työvapaita viikonloppuja ole kuin kerran vuodessa hyvässä seurassa. Mutta 4 tuntia ajelua ihan turhaan, huokaus.

Yöllä sitten varmistui, että Aron on kipeä. Yski yö kolmesta eteenpäin limaisia ysköksiä lattialle ja varsin mukava tunne astua paljaalla jalalla sellaiseen. Nyt päivällä koira yskii joka kerta kun nousee makuulta ylös ja limalammikot sen kun lisääntyy. Muuten nukkuu, on kuumeeton. Muilla koirilla ei ole oireita. Mulla on oireita!!

Mutta mikään ei tapahdu sattumalta vaan kohtalolla on aina tarkoituksensa. Oltaisiin luultavasti häpäisty kasvattaja tai jotain vielä pahempaa meidän agility-uralla ja tai meidän kontaktit, jotka eivät torstaina olleet hyvät, olisivat menneet karseesti takapakkia 3 radan jälkeen. Joten ehkä pienen tauon paikka treeneissä ja elämässä on ihan hyväksi. Itse en osaa nyt vaan nauttia siitä, kun en osaa pysähtyä. Mutta pysäkillä ollaan pari viikkoa....

Hyppytreeniä

2012-01-26T13:35:00.000+02:00

Ennen iltavuoroa kävin tekemässä sdp-hallissa hyppytekniikkaa ja omaan silmään alkaa näyttää kyllä hyvältä.

Uutena juttuna oli Aronille perussarja, mutta pikku-oksereina. Neljä okseria 6 jalan välein. Aron teki tämän kahteen kertaan ja hyvältä näytti. Sitten sama kapula suussa, olisko sekin tehty kahteen tai kolmeen kertaan. Edelleen hyvin.

Sitten vuorossa vauhdittomat okserit. Nyt tein Vapun ohjeen mukaan ruotsalaista okseria, tässä etu ja takarima ovat erikorkeuksilla ristiin toisiinsa nähden. Tehtiin useampi hyppy näin vaihdellen korkeutta, sitten kun korkeus alkoi lähestyä kohti 65 laitoin rimat normaaleiksi. Ja tänään kaiken tämän jälkeen Aron hyppäsi puhtaasti sen okserin, missä takarima on 65 ja eturima taisi olla 50 cm kohdalla. Näytti hyvältä, tämän jälkeen laskin korkeutta hyppy hypyltä ja viimeinen hyppy okserille oli pieni, 30 cm. Kaikki hypyt onnistui hyvin, super!

Tämän jälkeen tein vähän agilityä ja kontaktiesteitä ja näissä nyt jotakin takapakkia, Aron ei juokse on-off pinnalle täysillä vaan himmailee ja joudun usealla käskyllä pyytämään, että tulee alemmas. Ei hyvä juttu, mutta pakko oli sitten purkaa tätä niin, että heti tuli vapaa-käsky kun tuli siihen oikeaan paikkaan. Ihmeellistä, kun nyt just tulee tämmösiä.

Tehtiin myös vähän pujottelua sekä suoran putken kautta keinulle.

Lopuksi kasvava sarja x 3, hyvin.

Ja nyt iltavuoroon.

Valkkyryhmän treenit

2012-01-23T22:31:00.000+02:00

Ja perinteiseen maanantain tapaan oltiin tallilla valkkuryhmän kanssa. Pieleen meni heti siinä mielessä, että mulla ei ollut treenisuunnitelmaa, mulla yleensä ihan aina on.

Aronin mielentila oli sopiva agilitytreeneihin ja kun aidan toisella puolen tehtiin agia, on se niin vaikeaa olla rauhallinen bordercollie.

Aloitimme niillä mennään kehään ja liike alkaa, näissä Aronin asenne oli todella hyvä, ei merkkiäkään epävarmuudesta ja pääsin palkkaamaan kolme hyvää liikkeen aloitusta.

Sitten piti kokeilla seuraamista liikkurin kera eikä siitä mitään tullut. Se liikkurin puhe/ käskytys on ilmeisesti kaikista pahin, sillä tuntui, että kun liikkuri sanoi liike seis ja pysähdyin, tuli se ääni. Tehtiin sen verran, että pääsin palkkaamaan hyvän pätkän, mutta ei tästä seuruusta tule yhtään mitään. En vain saa kiinni siitä, että miten sitä treenataan...No kotipihassa se toimii, oli pakko kokeilla niissä helpoimmissa olosuhteissa, jossa ympäristö ei häiritse. Siinä jätin lelun maahan ja seurautin pitkät pätkät kiertäen koko pihan ympäri ja hyvästä pitkästä pätkästä vapautin leluun, Aron oli tässä niin hyvä. Teki kaiken maailman parhaiten mitä osaa. No olen ainakin muuten keksinyt miten treenaan sitä, ettei Aron edistä suoralla tapahtuvassa seuruussa, nami on kädessä ja naksu toisessa, kun pitää paikkansa, heitän namin taakse päin, näin ollen koiran ei edes kannata tavoitella edessä olevaa paikkaa. Tätä ollaan tehty nyt kotipihassa. Ja silloin kun se ei edistä, tekee kulmat hyvin ja tuntuu, että sen takapää työskentelee. Mutta miten ihmeessä saan sen kestämään ja pysymään hiljaa liikkuroidun evl-seuraamiskaavion, jossa lähdetään miljoona kertaa liikkelle ja taas pysähdytään. En millään....

No bäck to talli. Siellä jatkettiin tunnarin kanssa, tässä palkan haistelu, sitten siirryttiin tekemään, kapulat kellon muodossa ja se oma siellä klo 12 paikalla. Aron meni hyvin kapuloille, haisteli pitkään, nenä ei näyttänyt koskaan kohtaavan sitä oikeaa ja lopulta kun kohtasi poimi sen heti. Onneksi se jaksoi yrittää, sillä pelkäsin, että kohta nappaa vaan jonkun. Hyvin toi ja luovutuksessa pieni piip.

Sitten kokeilin sitä mun tauluraamia luoksetulo-liikkeeseen ja ei siitä sen enempää, homma ei ollut ihan vielä valmis kokonaiseen liikeeseen..

Paikalla-olot tehtiin tänään lyhyellä kaavalla, ensin makuu ja sitten istuminen, oltiin lyhyet ajat ja eikä tuolla tallilla pääse edes piiloon, jollei halua kävellä ulos hallista. Aron oli näissä loistava, ei siis virheitä ylös eikä alasmenoissa.
Erikseen harjoiteltiin porukalla häirikköliikkurin touhua ryhmäliikkeessä ja Maiju oli häirikkö. Pelin säännöt oli, että tee mitä liikkuri käskee, eli oman koiransa sai laittaa vasta sitten maahan, jos liikkuri sanoi käsky tai nostaa maasta istumaan, jos sanoi käsky. Jos se sanoi jotakin muuta kuin käsky, ei saanut tehdä mitään. Meillä oli koirat ehkä metrin välein ja liikkuri tuli vauhdilla koiralta toiselle hivenen agressiivisella asenteella ja kaksi kierrosta Aron teki kaiken ihan nappiin, ei mennyt yhteenkään väärään käskyyn, palkkasin tietty usein, kun piti asentonsa vaikka liikkuri kävi sanomassa meille vaikka mitä. Kolmannella kierroksessa Aron taisi jo väsyä, sillä yhden kerran meni halpaan, taisi nousta istumaan viereisen käskyllä. Hyvä harjoitus kuitenkin.

Onnistunut viikonloppu

2012-01-22T20:48:00.000+02:00

Meillä on ollut loistava viikonloppu.

Lepoa

ja liikuntaa sopivassa suhteessa

Tänään maneesitreenissäkin koin onnistuvani, sillä olin suunnitellut ihan hyvät setit ja tärkeintä meillä oli vain vahvistaa tekemisen meininkiä ja itseluottamusta.

Siksi treeniohjelmassa oli liikkeiden alkuja ja siirtymisiä uusiin liikkeiden aloituksiin. Vaikeita on nuo liikkeen aloitukset, jos ajattelen yhtään että nyt tehdään seuraamista. Heti kun ajattelen, että nyt tehdään ruutuun meno, on parempaa. Ja kun koira alkoi olla hyvä liikkeen aloituksissa, sai se luvan tehdä liikeen, ruutuun meno :-) Tässä Piia huomasi, että voisin tehdä hillitymmän virityksen ruutuun menoon, Aron nousee taivaisiin mun virityksestä, rauhoittuu kuitenkin perusasentoon. Hyvä huomio Piia! Meni kuitenkin hyvin merkille ja ruutuun ja palkka sinne, palkaten iloisesti koira autoon.

Toinen maneesitulo olikin sitten tuleminen paikalla-oloihin. Koiria oli rivissä paljon, Aron ihan rivin toisessa päässä ja sai luvan mennä maahan ihan viimeisenä, tosin meinasi mennä viereisen maa-käskyllä jo maahan. Kun sitten meni omalla, palkkasin tämän maahanmenon ja jätettiin koirat, 2 min makuu, hyvin nousi ylös vaikka liikkuri aloitti rivin toisesta päästä nostamaan koiria. Tämän jälkeen tehtiin minuutin istuminen, tämä hyvin.

Sitten Aronin treeni jatkui. Ympärillä oli tosi paljon häiriötä, sillä tänään treeneissä oli melkein kaikki paikalla ja kaksi paria teki koko ajan treenejään, joten käskyjä kaikui ja häiriötä oli. Aronin asenne oli niin hyvä suhteessa noihin häiriöihin :-)

Tehtiin ohjattua, siinä edelleen vahvistan erityisesti sitä merkille menoa, Aron oli erittäin hyvin hereillä kun liikkuri vei kapulat ja tarkkaili minua, käsky sanan jälkeen piti minuun kontaktin, josta saikin palkaksi narulelua, tästä vauhdissa merkille, tämä hyvin ja taas sai laukata luokseni naruleluun, sitten lennossa lähetys merkille, tosi hyvä merkki ja siitä haettiin vasen, tämä tosi hyvä, palautuksessa en ottanut loppuun saakka vaan lennossa palkka. Uskon, että jos tätä riittävästi toistetaan, jää koiralle se mielentila tähän liikkeeseen päälle, jolloin se ehkä ensi kesänä laukkaa täysillä merkille koeolosuhteissa, hope so.

Sitten tunnari, edelleen tärkein päästä pois väärän kapulan tuonnista ja nostaa itsevarmuus huippuun tässä liikkeessä, maneesi on meille ollut niin vaikea paikka tunnariin. Nyt haisteltiin ensin palkka, sitten kokeenomainen tunnari alkoi, kapulat olivat rivissä, Aron meni hyvin kapuloille, katsoi hetken minua ja sitten alkoi työskennellä, melko nopeasti sitten löysi sen oman,luovutti hyvin. Edelleen siis pikkasen epävarma, mutta olen onnellinen siitä oikeasta ja Aronkin oli, kun sai kissanruokaa namipurkista palkaksi.

Lopuksi hyppynouto puukapulalla liikkurointien kera, tämä meni hyvin, sillä annoin namin käsky-sanan kohdalla ja samaan aikaan hyppyhae-käsky, näin lähtee ääneti noutamaan ja sai palkan vauhdissa kun tuli takaisin kapulan kanssa.

Eli onnistuin pitämään tänään motivaatiota yllä (en osaa sitä läheskään aina) ja sitä, että tokon pitää olla kivaa molemmille. Hyvä mieli jäi, näitä lisää!

Hyppytreenejä

2012-01-21T21:48:00.000+02:00

Tänään hypeltiin sdp-hallilla ja Miinun kanssa oltiin varattu treeni-aikaa, tosin sekoilin kellonajoissa, mikä ei ole yllätys, joten tein itsekseni aluksi.

Aron aloitti perussarjan hyppelyllä, lelu sarjan päässä, näitä pari kertaa verryttelynä.

Sitten siirryin meidän okseri-treeniin, jossa nostin ja laskin takariman korkeutta. Kokeilin myös sitä, että eturima on ristikko. Kuten Vappu silloin sanoikin, tämä on koiralle vaikeampi, sillä Aron alkoi selvästi epäröidä ja tehdä pientä väliaskelta ennen ponnistusta, joten ei tätä ristikkoa nyt enempää, katsotaan sitä sitten myöhemmin. Onnistuneen hypyn jälkeen tein vähän agia.

Viritin meille sellaisen suoran, mitä oli torstainakin eli hyppy, keinu, hyppy, putki. Tässä testailin, että miten homma toimii parhaiten. Jos olin jo keinulla odottamassa ja jatkoin itse eteenpäin, kun koira saavutti keinun, hätäili myös Aron kontaktin kanssa. Jos tulin vähän perässä, teki se hyvän kontaktin ja homma tuntui olevan hanskassa. Tein myös a-estettä sekä puomia pariin kertaan osana tätä meidän aloitussuoraa ja hyvältä tuntui. Helppona pikkuharjoituksena kepit, joiden päässä rengas-este, oltiin jätetty lelu sinne renkaan taakse valmiiksi, vaarana ehkä se, että koira ei hyppää renkaan läpi nähdessään lelun siellä maassa, mutta hyvin hyppäsi ja näin sain koiran kulkemaan koko ajan suoraan eteenpäin eikä se katsellut mun menoa. Hyviä onnistumisia myös tässä.

Sitten Aron pääsi tauolle, kun Miinu tuli. Tauon jälkeen halusin tehdä vielä pari okseri-hyppyä, nyt kun Miinu oli katsomassa. En halunnut suurta määrää enää hypyttää, joten mentiin 10 cm väleillä kohti sitä 65 cm ja ekalla kertaa tuo ylin korkeus ei onnistunut, rima tippui ja takajaloilla. Teki just sellaisen hypyn, mitä tekee pk-esteelläkin. Mutta uusittiin homma samalla korkeudella ja jes, Aron alkoi työstää takapäätään, sillä tämän huonon hypyn jälkeen se veti takajalat hyvän näköisesti kohti vatsaansa. Hyppy näytti loistavalta ja tiputettiin korkeutta samantien seuraavaan hyppyyn, joka oli 50 cm ja viimeinen hyppy oli varmaan 40 cm. Kaikissa näissä kolmessa viimeisessä hypyssä se veti takajalat hienosti alleen eli luultavasti käytti nyt sitä takapäätään, jonka käyttöä me työstetään. Huippua!!

Loppuharjoituksena tehtiin kasvava sarja x3 ja tässä ekalla kerralla ei venyttänyt sitten yhtään, keskimmäisellä kerralla parempi ja viimeisellä venyi. Miinu sanoi loistavan huomion, että Aron tekee kaiken mielellään tutulla kaavalla ja juuri tälläiset kasvavat sarjat rikkoo sen kaavamaista tekemistä, hyvä harjoitus siis. Suunnittelin, että voisin ottaa treeni-ohjelmistoon etäisyyden arviointi harjoituksen, Miinu kertoi, että siinä perussarjan viimeisen esteen etäisyys vaihtelee, taatusti Aronille haastava juttu.

Agility on alkeissa

2012-01-20T19:05:00.002+02:00

Eilen oli torstai treenit ja Anu oli kehittänyt meille kivan rataharjoituksen (vai Marke?) No kiva kuitenkin. Sellainen alku mitä nyt on ykkösluokissa, että suora, jossa ensin hyppy, sitten keinu, hyppy ja putki. Ja kuvittelin, että ollaan kisarataa aloittamassa ja kuinkas kävikään, Aron hyppäs hyvin ekan esteen, mutta keinulla kunnon lentokeinu, huh. Uusinnalla jo onnistui, mutta varmistin keinua moneen kertaan ota-käskyllä. Homma jatkui hyvin putkeen, sieltä ihmisnuolen avulla hypyn yli puomille, tällä puomilla meni tosi varovaisesti, Aron jännää puomia, jos se yhtään huojuu. Puomin jälkeen oli hyppyesteitä ja välistävetoa. Sanomattakin selvää, että jonkin aikaa saatiin hinkata, että jotakin tuli. Anu sai meidät kuitenkin tekemään yhden hyppy-esteen ihan siivekettä hipoen eikä rimakaan tainnut siinä pudota, joten olikin nyt ensimmäinen kerta, ettei jokaisen hypyn jälkeen tule 5 metrin kaarta.
Miten voi oppia ohjaamaan välistävedon? En tehnyt sitä eilen niinkuin ollaan yleensä harjoiteltu, sillä se ei vaan onnistu ja vedin koiraa reilusti rintamasuuntaani muuttamalla pois esteiden välistä, oikeaoppisesti rintama on koko ajan sinne eteenpäin, kai.
Loppuradalla oli jännä kohta, jossa muurin jälkeen on ehkä 6 m keppien alkuun, linja pitäisi olla hyvä jo ennen muuria, keppien käsky ajallaan ja huh, tätä sitten hinkattiin uudestaan ja uudestaan, kunnes Aron alkoi väsyä ja meni entistä huonommin, huonosti siis siinä, että keppien sijaan alkoi katsella mun liikettä ja keskittyminen keppeihin sellaista toissijaista.

Ylipäätään Aronin agiasenne on huolestuttavan hullu, inansa aivoton, suorastaan kiihko, joka tietää kyllä jo hallin pihassa mitä ollaan tekemässä. Yrittää päästä agikentälle vaikka väkisin ja Aron on todella motivoitunut tuohon hommaan. Mun mielestä ei mikään sellainen juttu mitä kannattaa ihastella. Luulen, että Aron pitää mua hidasteena tuolla agiesteillä, mutta valitan Aron, tätä hommaa on tarkoitus tehdä yhdessä. Mutta sen hetken toivossa me eletään, että jonain päivänä meidän yhteistyö on saumatonta....

Joten mitä tässä nyt sanoisi, viikon päästä mennään ensimmäisiin agikisoihin ja en tiedä mitä tavoittelisi, nolla-rata ei liene realistinen tavoite. Turussa näyttää olevan hurja määrä koiria sekä startteja, joten toivotaan, että sovitaan porukkaan. Iloitaan nyt siitä, että meidän nimi on siellä lähtölistoilla :-) Tosin siinä viikonlopussa on suunnitteilla kaikenlaista koiramaista kivaa Annan ja Outin kanssa ja saa olla kotoa pois ;-)

Motivaatio huollossa

2012-01-17T20:55:00.001+02:00

Täällä huolletaan Aronin motivaatioa :-)

Suunnittelin päivän treenejä niin, että kaikki onnistuu, tehdään helppoa ja kivaa ja tätä kautta hyvää fiilistä itselle ja koiralle. Haluan niin muuttaa sen asennetta nopeammaksi, iloisemmaksi ja näyttävämmäksi. Ja kaikki pohjautuu motivaatioon.

Koiralaumani verrytteli puolisen tuntia lumisessa metsässä, kovasti siellä on lunta ja mua laiskoitti, joten siksi vaan noin lyhyt ulkoilu. Kotimatkalla pysähdyin Löytötex-kaupan pihaan, sillä auratut alueet on nyt kortilla.

Vein ruudun merkit valmiiksi ja pallonkin sinne. Merkille menoa hetsailin ja palkkasin merkin pallolla, sitten merkin kautta ruutuun ja meni lujaa ja suoraan sisään. Parin hetsausmerkin jälkeen toinen samanlainen ja hyvin lelulle.

Tämän jälkeen kolme luoksetuloa, joista kaksi suoraan ja yksi stoppi. Tuo pysähdys oli ihan ok, ei kympin pysähdys, mutta hyvä Aronin pysähdys, siihen pallo palkaksi.

Sitten jätettiin lelu maahan ja vapautin sen seuraamistreenissäni aina sille pallolle hyvistä kohtaa. Tein lyhkäsiä pätkiä ja yllätykseksi vapautin myös ihan aloituksen perusasennosta. Yhden pidemmän pätkän tein ja siinä seuruu alkaa edistään, joten ei tätä enempää. Lopetettiin viimeiseen liikkeen aloitukseen ja siitä saikin pallon palkaksi, riitti siis vain terävä katsekontakti perusasennossa.

Kotipihassa vielä pari juttua, kuten tunnari. Petterin kaveri Jassu sai hajustaa kolmea kapulaa ja se neljäs oli se oma. Kapulat olivat ainakin 15m minusta ja pystyrivissä. Taskussa mulla oli herkkupurkki, joka sisälsi raakaa jauhelihaa ja maksaa (lainasin nökäreen Elviksen iltaruuasta) ja purkki taskussa, nyt en vain näyttänyt sitä etukäteen Aronille. Aron lähti hyvin kapuloille ja ratkaisi tehtävän 2 sekunnissa tuoden sen oikean. Jes miten ilahduin, Aron sai yllätysnamipurkin taskusta ja nuoli sitä pitkään ja hartaasti kehujen kera. Just näitä tunnareita haluan, ettei jää varmistelemaan vaan tuo heti sen oman kun nenä siihen osuu.

Sitten erikseen testailin seuraamista vain suoraan eteenpäin ja nami kädessä vein Aronia ja kun piti paikkansa, naks ja nami lensi meistä taaksepäin. Tehtiin monta hyvää suoraa, piti kontaktin eikä äännellyt. Joten voitiin lopettaa oikeesti onnellisina.

Maneesitreenissä

2012-01-15T21:13:00.002+02:00

Huh, ulkona paukkui pakkanen -16 astetta, mutta lähdin silti maneesitreeneihin. Minua nimittäin alkoi harmittamaan suunnattomasti eilinen koetreeni. Treeni itsessään meni hyvin, ei siinä mitään, mutta missä on se tekemisen ilo ja tokoilun hauskuus? Vauhti, tekemisen meininki ja intohimo puuttuivat. Ja uusimmassa Canis-lehdessäkin Jessica että Christa muistuttivat, että koiran motivaatio on kaikkein tärkein. Joten jos eilen harjoiteltiin palkattomuutta, tänään halusin vauhtia ja motivaation nostoa.

Joten ensimmäisellä kierroksella aloitettiin ruudusta, sinne oli jo meitä ennen viety lelu valmiiksi, merkille sai lähteä lennosta, meni ihan hyvin ja merkiltä sai jatkaa välittömästi, kun oli stopannut, meni loistavasti ruutuun ja siellä lelu. Hetken lelun retuutuksen jälkeen luoksetulon alkuun, tässä liikkurin kanssa tehty alku, suunnitelma tehdä suora vauhtiluoksetulo, nyt vaan Aron meinasi lähteä liikkurin käskystä ja jouduin antamaan uuden maa-käskyn ja liikkuri useamman käskyn. Kehuin suullisesti kun pysyi ja sitten kutsuin vauhtipalkkaan. Jihuu, lujaa tuli.

Takaisin ruutuun lähdön paikalle ja nyt liikkuroitu aloitus, meni vauhdilla merkille ja sieltä ruutuun, laukkasi lujaa ruutuun, mutta himmaili eturajalla, stoppasin kuitenkin ruutuun ja palkkasin siitä, että oli ruudussa. Heti huomenna mun pitää miettiä, miten saan vahvistettua, että ruutuun mennään täysillä ihan loppuun asti?

Ruudusta uusi luoksetulo, nyt tuli hyvin, malttoi odottaa liikkurin käskyn jälkeen ja sai vauhdista palkan.

Sitten jatkettiin ohjatun alkuun, Marika vei kapulat ja sanoi käsky, Aron otti kontaktin ja sai palkan, tästä suoraan merkille, joka oli nyt hyvällä laukalla ja hyvä paikkakin merkin takana. Palkkasin kutsumalla kädessä olevaan naruleluun. Uusittiin tämä ja homma täysin sama, mutta hetsasin vielä vähän merkille lähetyksessä. Ja tän vuoden paras merkki, jossa oli siinä parhaassa paikassa merkin takana ja suoristi vauhdissa itsensä. Oi tätä mä haluun!! Ja taas sai jes-huudon jälkeen laukata naruleluun, joka oli kädessäni.

Tähän oli hyvä ottaa tauko ja viedä koira hetkeksi autoon.

Tauon jälkeen tehtiin tunnaria. Marika vei kapulat riviin, kaikkiaan 8 kapulaa, oma oli toinen vasemmalta. Aron sai haistaa tulevaa palkkaansa ja palkka taskuun, lähetys kapuloille ja oma löytyi, nosti sen ja lähti tuomaan, ihan pieni epäröinti matkalla, aivan kuin koira olisi odottanut, että palkkaan sen jo tuonnista. Kehoituksen avulla toi oman minulle ja sai syödä puolet kissanruuasta. Tehtiin toinen tunnari eri suuntaan heti perään, vaikka tiedän, että vaara tuossa piilee, jos Aron kokee, että teki edellessä väärin ja toistetaan samaa uudestaan. Nyt taas 8 kapulaa ja oma toinen oikealta, se oma oli vielä pienin tunnarin pätkä verrattuna muihin. Meni reippaasti kapuloille, haisteli riviä ja pariin kertaan haisteli kaikki ennen kuin päätyi omaan, jonka toi nyt loppuun asti. Hyvä näin ja nyt syötiin kissanruoka loppuun asti. Eli tunnarissa parempaan päin menossa ja seuraavat tunnarit teen taas vähän helpommiksi, vaikka 4 kapulan tunnariksi, että saisin vahvistettua sitä vähän nopeampaa mallia, jossa tuodaan oma heti kun se osuu kohdalle. Ja parempi jatkossa taas pysyä siinä linjassa, että yksi tunnari per kerta, ettei tule takapakkia tämän vuoksi. Turhan paljon varmistelee, tosin ei nostele muita.

Sitten loppuun kaksi hyppynoutoa Marikan puu-kapulalla. Tässä pitkä etäisyys esteeseen ja ekalla noudolla äännähti lähtiessä, palkkasin silti kun tuli takaisin päin kapulan kanssa vauhdista. Uusinnalla annoin namin suuhun juuri ennen hyppyhae-käskyä ja saatiin äänetön nouto, jossa myös palkka tuonnistä. Jäi hyvä mieli! Tämän jälkeen lähdin aika sukkelaan kotiin, sillä en halunnut yhtään jäädyttää Aronia autossa, vaikka sillä toppatakki olikin päällä.

Hyppytreeniä

2012-01-15T16:48:00.001+02:00

Eilen käytiin treenailemassa hyppyharjoituksiamme Sdp-hallissa ja Miinu sai kuvata ja kommentoida miten hypyt sujuivat. Sain ladattua myös parhaat pätkät eilisistä hyppelyitä, kiva katsoa joskus myöhemmin, kehittyykö hyppääminen. Eiliset treenit tehtiin kolmessa erässä, Aron sai huilata autossa sen ajan kun oli Bertan vuoro tehdä.

Ensin tehtiin perusarjaa, ihan vaan leluun.
Perussarjaa

Sitten perussarjaa kapula suussa, edessä oleva kohteen kierto oli Aronista tylsä, joten paineli sitten kauempana olevaan putkeen. Taisi olla ihan agilitymoodissa, sillä hyppeli vähän liian kiihkeänä. Kun rauhoitin tilannetta ja laitoin putket pois silmistä, parani ehkä.

Kapula suussa putkeen

Kapula suussa parempi

Lisättiin perussarjan päähän muuri-este, kun tokohyppyä ei tuolla kentällä ole käytössä, Aron hyppeli pari kertaa tämän, ensin matala muurin pala, sitten vähän korkeampi, sitten taas matala.

Muuri sarjassa mukana

Tämän jälkeen siirryttiin okseritreeniin. Tässä nostin vaihdellen takariman korkeutta joka hypyn jälkeen. Päästiin 65 cm, jossa ensimmäinen tällä korkeudella oli huono hyppy.

Huono hyppy

Sitten sama korkeus uudestaan, koira tajusi että edellisestä voi parantaa ja nyt hyppäsi hyvin. Tämän hypyn jälkeen tiputin riman 50 cm ja koira hyppää isosti tämän. Eli näistä voi päätellä, että koira työstää kyllä hyppyään näissä. Lopettiin tuohon 50 cm hyppyyn.

Parempi 65 cm

Ja viimeinen okseri hyppy

Viimeisellä kierroksella Aron teki 4x kasvavan sarjan, omaan silmään voisi vielä enemmän venyttää.

Kasvava sarja.

Koetreeni

2012-01-14T14:42:00.000+02:00

Tänään aamulla on meillä Tamskin tallilla kokeenomainen treeni. Olin päättänyt liikkeiksi meille ne helpoimmat, että pääsen oikeasti koiran kanssa sellaiseen mielentilaan, että me osataan se mitä mennään tekemään (varmuus), harjoittelen samalla palkattomuutta sekä kisatilanteen palkkausta. Oma asenteeni pitää ehdottomasti olla rento, joilloin treenitilanne on lähes kisatilanne ja myöhemmin kisatilanne on vain yksi treeni.

Nyt ensin paikalla-olot voi ja evl-koirakot yhdessä, olisiko meitä ollut 6 koirakkoa, Aron meni viimeisenä kehään ja oli sitten reunapaikalla. Ensin tehtiin makuu, tässä vietettiin aikaa vain 3 min, koska pakkasta oli kymmenisen hujakoilla. Aron meni hyvin maahan, oli lähes moitteetta makuussa (Piia-tuomari sanoi, että siirsi etutassua kerran) ja nousi ylös hyvin. Tästä 9½ arvosanaksi.
Sitten istuminen, jossa voi-koirat menivät pois ja meitä jäi kolme koirakkoa istumaan, tässä 2 min istuminen eikä moitteen sanaa. 10. Näiden jälkeen menin kehän laidalle palkkaamaan ja leikkimään possulla.

Sitten yksilöt, ensin ohjattu, tässä Aron katsoi tarkkaan liikkurin, liikkuri vei kapulat ja sanoi käsky ja puolen sekunnin päästä Aron katsoi minua, että niin, (tää oli hyvä, tätä olen hakenut) annoin luvan mennä merkille, joka oli jo parempi, mitä meillä on ollut, kun tehdään koko liikettä, on siis tiputtanut raville jo puolessa välissä matkalla merkille. Nyt taisi laukata lähes loppuun asti, mutta merkille asettuminen ei näytä omaan silmään hyvältä. Haluaisin sen olevan paljon parempi, mutten ole saanut sitä paremmaksi enkä hirveesti kyllä vaatinutkaan, sillä pelkään, että yhteistyöstä lähtee ilo jos nipotan nyt tästä. Ehkä mun pitää kiristää linjaa, koska ei tuo nyt hyvä ole. No suunnan valinta sujuu ja kapulan tuonti, istui edessäni, mutta kuulin pienen piip-äänen, jota tuomari ei kuullut, mutta siirtyi kivasti takaa sivulleni vasta käskyn jälkeen, ei ennakointeja, hyvä. Muistaakseni Piia antoi 8 tästä, tuon merkille menon vauhdin vuoksi.

Sitten kaukot. Meni hyvin alas maahan, suorana. Tätä treenattiin eilen. Koiran takana oli jonkin verran häiriötä penturyhmäläisistä ja tässä yhdessä kohtaa Aronin ajatukset on hetken siellä takana, huomasin tämän ja enkä antanut käskyä silloin kun katseli taakseen, sitten tulikin jo kiire, joten pari käskyä tuleekin aika sukkelaan. En ole varma ehtikö liikkurin lappu jo kääntyä seuraavan käskyn merkiksi. No saatiin kaikki vaihdot tehtyä, seisomasta istumaan-käskyssä tuttuun tapaan taitaa vähän vetää peppua eteenpäin. Piia sanoi, että tuomarista riippuen kaukoista 10 tai 8. Ekä me se 8 sitten otetaan, koska ei ne täydelliset olleet.

Lopuksi ruutu. Siinä meni hyvin merkille, lähti hyvin ruutuun, mutta ruutuun mentiin kohti aitaa, joka sijaitsi ihan ruudun takana. En tiedä johtuiko aidasta että jäi tosi eteen ja ennakoi pysähdyksen. Oletin koiran menevän peremmälle ruutua, siksi itsellä vähän hidas reagointi kun tajusin, että etureunalle jäi, mutta hätäpäissäni sanoin seis ja maa heti perään, oli ruudussa, pysyi hyvin ruudussa ja tuli käskystä hyvin sivulle. Saatiin 8 tästä, koska ennakointi ruudussa ja seuraamisosuudessa edisti.

Olin oikein tyytyväinen meihin virheistä huolimatta, sillä olin luultavasti koiran silmissä rento ja yritin kehua sitä niin paljon, kun nyt kokeessa voin. Aron nousee heti näistä mun kehuista ja pelkään sen ääntelyä sen vuoksi, joten liikun vähän rajatiloilla, että mikä riittää. Videolla näyttää, ettei Aronin pitää vireensä ja on tyytyväinen kanssani.

Yksilösuoritukset näkyy tässä.

Positiivisempaa aikaa

2012-01-13T21:44:00.000+02:00

Keskiviikkona taisi olla Aronilla aivot levossa päivä. Käytiin kahdestaan hiihtelemässä Varsamäessä, pari pätkää Aron sai harrastaa vetoo, muuten juoksenteli vapaana. Aikaa oli tehdä 7 km lenkki ja sitten kiireesti Tavesin koulutustoimikunnan kokoukseen. Siellä kaavailtiin kevään juttuja, joista omalle kontolleni tuli pyörittää mm. Koivumäessa esineruutu ja jälki-iltaa joka toinen keskiviikko. Idea olisi tuossa esineruudussa tarjota Tavesilaisille mahdollisuutta sellaiseen treeniin, jossa jokainen tekee oman treeninsä, mutta pääsee hyödyntämään toisten esineitä ja mahd. hyvin tallattua ja hajustettua ruutua. Jälki-illassa taasen voisi hyödyntää paikalla olevia ja ajattaa koirallansa vieraan tekemää jälkeä. Tästä ja muista kevään suunnitelmista lisää, kunhan hallitus ensin hyväksyy meidän suunnitelmat, jostain syystä olen nyt siellä hallituksessakin.

Torstaina oli hyvä agilitykerta. Anu on vaan niin hyvä ja pitkämielinen koutsi, että kyllä me selkeesti edistytään. Tehtiin sellaista suht helppoa rataa, jossa kuitenkin hirmu jännittävä alku kolmen hypyn kanssa, sellainen missä pitää tehdä pienissä väleissä koko ajan jotakin liikettä kertoakseni koiralle mihin mennään. Ja teinkin sitä monta kertaa, aina vähän paremmin muttei sittenkään vielä riittävän hyvin, Anu tuli jopa tielleni seisomaan, etten ajautuisi väärälle linjalle.
Radalla oli myös sellaista kohtaa, missä itse sain juosta, oli monta hyppyä matkan varrella pitkillä etäisyyksillä. Tässä Aronille tule paha etäisyyden arviointivirhe ja se rysäytti yhden hypyn kasaan oikein kunnolla, mutta se oppi tästä, sillä sen jälkeen se teki jokaisen hypyn rimaa pudottamatta ja mielestäni hyvin hypäten.
Ratapätkien jälkeen harjoiteltiin vielä a-esteellä kontaktia ja siinä erilaisia juttuja, kuten Aron seisoo kontaktilla ja minä teen juoksuja välillä pysähtyen ja sitten taas liikkuen, kontaktilla pitää seistä vaan siihen vapaa-käskyyn asti heitä tai hillun miten vaan. Ja tämä a-este oli kahden putken suun välissä, aluksi Aron oli tietty putkessa.

Mutta oli vaan tosi kivaa, meillä kummalakin :-)

Tänään käytiin tunnin verran koko koiraporukan kanssa talsimassa tuulessa ja tuiskeessa enkä tuntenut minkäälaisia treenihaluja puuhastella ulkona. Sisällä tehtiinkin sitten koko iltaruoka treenien kautta. Kaukokäskyjä ja eteisen matossa on lisää ilmastointiteippejä, jotta näkisin näiden teippien kautta pysyykö koira paikallaan. Edestä päin ja yksin sitä on niin vaikea tarkkailla, että mitä ne takajalat tekee. Samaan syssyyn huomasin, että Aron menee sivulla maahan tosi usein vähän vinoon, nyt muistuttelin, että suoraan pitää mennä, sillä kaukokäskyjen onnistumisen vuoksi olisi ihan hyvä tuo taito pitää hallussa, jos koira on mutkalla heti alusta alkaen, ei vaihdot ole puhtaat.
Lopuksi tehtiin vielä noutoja, sellaisia, missä noutokapula jätettiin esim. Petran huoneeseen ja olohuoneesta lähetin Aronin hakemaan, Aronista ihan hurjan hauskaa ja se paineli mennessään matot rullalle. Eteiseen viritin pienen hyppy-esteen matkalle ja tulikin sellainen haasterata. Erityistarkkailussa oli se kapulan luovutuskohta ja sivulle siirtyminen. Kaksi ensimmäistä oli täydellisiä, äänetön ja malttoi odottaa virkeänä lupaa siirtyä sivulle. Kolmannessa ei malttanut odottaa käskyä takaa, ennakoi ja keskeytin suorituksen. Neljäs nouto oli paras ja tässä mieheni piti vielä huudella sohvalta käskyä, Aron onnistui ja sai lopun iltaruokansa hyvästä suorituksesta.

Kuinka tehdään hyvä seuraa?

2012-01-10T22:11:00.001+02:00

Siinäpä sitä pähkinää kerrakseen.

Käytiin treenimässä koulunpihassa ja sitten illalla vielä kotipihassa. Loppujen lopuksi en tiedä oliko noista yhtään mitään hyötyä. Mikä se oikea mielentila ja kriteeri tuossa seuraamisessa onkaan: äänetön, aktiivinen, voimakas, mutta silti nopea, iloinen. Vaikea sanoa, että pääsinkö lähemmäs ihanneseuruuta.

Koulunpihatreenit aloitin luoksetuloilla, sellaisia helppoja vauhtiluoksetuloja.
Sitten z-liikettä, jossa käytiin läpi ne kolme asentoa, ensimmäinen asento maa meni oikein, jatkoin kävelyä ja tiputin lelun siinä etumerkkiä kiertäessä. Aron pysyi hiljaa nyt tuossa asennossa ja vapautin lelulle eri kohdissa. Näin tehtiin muilla sivuilla myös seiso ja istu, kaikki hyvin ja vapauttaen kävelyni eri kohdissa leluun. Hyvin meni.

Itse seuruuta treenattiinkin sitten loppu-aika. Ensin vaan niitä aloituksia ja leluun palkkaus mitä pienemmästäkin onnistumisesta. Sitten liikuttiin, mutta alkaa edistää. Tähän ratkaisuna pientä neliötä, jolloin käännyt jatkuvasti vasempaan ja koiralla vaikeuksia, jos on edessä. Tein myös ylikäännöksiä vasempaan, kun tuntui, ettei takapää lähde hyvin käännökseen, miljoona toistoa ja alkoihan se takapää kääntyä. Vapautin pallolla riekkumaan väleissä.

Sama ohjelma jatkui kotipihassa pari tuntia myöhemmin, kuvittelin tulevani seuraamisen aloituspaikkaan ja pienestäkin hetkestä leluun. Sitten taas liikuttiin, välillä piti huomauttaa äänestä, sillä jos tekee yhtään monta toistoa käännös vasempaan, käännös oikeaan, tulee piip. Ja tätä tein sitten niin monta kertaa, että oli hiljaa, mutta en tiedä oliko koira siitä kovin mielissään. Lopuksi palasin taas niihin perusasennossa hiljaa ja pitää kontaktia kohtiin ja palkkaus. Ihan lopuksi nakin avulla (Riikka; tänään meni vaan 2 nakkia, muuten froliccia ja kuinamuonaa) seuraa ja kaksi askelta liike seis, seuraa 2 askelta ja liike seis. Tän teki hyvin.

Jotta en tuntisi itseäni pahaksi ihmiseksi, joka hinkuttaa vaan yhtä seuruuta uudestaan ja uudestaan, tehtiin vielä vähän kaukokäskyjumppaa iltaruuan eteen. Seiso-maa on vähän huonontunut, kun sitä ei ole nyt jumpattu. Lisäksi uutena temppujumppana pyöriminen tyynyn päällä, ensin kriteerinä on, että kaikki tassut on sellaisen ison sohvatyynyn päällä, jos yksikin tassu tippuu tyynyltä, pitää Aronin korjata tassut tyynylle takaisin. Ja hyvän kehonhallinnan edistämiseksi siinä tyynyllä pitää pyöriä tippumatta siltä. Aron teki hurjasti kuivanappuloiden eteen tasapainoilua. Vinkki Bensonin Katrin blogista :-)

Päivän päätteeksi pari sisänoutoa, joissa ihan täydellinen luovutus, äänettömyys ja asenne. Jos tää linja saataisiin pidettyä nyt jatkossakin!!

Valkkuryhmän treenit

2012-01-09T22:54:00.000+02:00

Iltasella vielä valkkuryhmän treenit.

Aron treenasi seuraavaa:
2 luoksetuloa seisomisesta, vauhtipalkka ja tavoitteena, että koira lähtee käskyn kuultuaan hyvällä laukalla mua kohti, onnistui.
1 luoksetulo seisomisesta, jossa matkalla maahanmeno, siitä kutsu ja palkka kun lähti liikkumaan tänne-käskyllä, tämäkin ihan ok.

Tunnari, haisteltiin pikaisesti kissanruokapurkki, sitten kisamainen setti, Anu vei kapulat riviin, ekan kerran lähti laukalla kapuloille ja toi sieltä sen oman, voi super!

Seuraamista ilman liikkuria ja liikkurin kera. Tässä on kauheeta, oma mielikuva seuraamisesta liikkurin kanssa tuo vääränlaisen mielentilan, itseasiassa evl-seuraamiskaavion ajattelu saa lähes oksentamaan, ei siis ihme, että Aron ei ole tässä parhaalla tavalla mukana. Se lähtö on ihan kauhein, Aron katselee liikkuria ja yrittää olla mahd.kaukana musta. Tämä on siis nyt käännettävä ihan toiseen ajatteluun, sillä tämä vaikuttaa koiraan suurella tavalla. Joten seuruutreeni päättyi liikkeen aloittamisiin, joissa itse haen positiivisen ja onnistuvan mielentilan, palkkasin koiran siitä, että se katsoi minua silloin kun liikkuri sanoi liike alkaa. Otettiin kolme toistoa tätä ja ehdottomasti jokaiseen treenikertaan missä kaveria vaan saan niin tätä. Meidän on ihan pakko kääntää tämä negatiivisuus toiseen suuntaan ja se lähtee mun ajatuksista. Yritänkö siis ensi yönä meditoida ja nähdä evl-seuraamisen maailman ihanimpana tehtävänä....

Ryhmätreenissä harjoiteltiin tänään liikkeen alkuja ja loppuja vaikeimmalla mahdollisella tavalla, oltiin ryhmässä metrin välein ellei vieläkin lähempänä ja Miinu oli loistava häiriintynyt liikkuri. Miinu sai määrittää kuka koira saa mennä maahan ja kävi sanomassa käsky epämääräisessä järjestyksessä, Aron meni viereisen Maijun käskyllä maahan. No kun kaikki oli lopulta maassa jätettiin koirat ja se häiriintynyt liikkuri juoksi meidän koirien väleissä ja koirien takana ja huuteli jes jippii. Aronin silmät pyörivät mutta se pysyi, niinkuin kaikki muutkin koirat. Vuorotellen noustiin istumaan ja vapautettiin koirat. Sitten treeni jatkui ja nyt mentiin nopeassa tahdissa maahan tai takaisin ylös, välillä liikkuri sanoi kohdalla vaikka istu ja tai sivulle, Aron reppana nousi aina kun Miinu käski, joissain kohti myös skarppasi ja ei tehnyt Miinun käskystä mitään. Otettiinko kaikkiaan kolme kierrosta näitä ja on niin hyviä treenejä!!

Tämän jälkeen kävin erikseen tekemässä toisessa päässä hiukan hyppytreeniä. Koska mua vähän arveluttaa tallin pitävä pohja, olin etukäteen miettinyt, että otan tänään vain sitä okseritreeniä, sillä okserin ääreen en pääse kotona enkä muutenkaan ainakaan ennen torstaita. Joten rakensin okserin ja Aron teki hyppyä siinä, aloitin takariman ollessa 40cm korkeudella, nousi kerran 60 cm saakka ja sitten taas tiputin 40 cm kohtaan, Aron teki kaikki hypyt hyvin ja hyppäsi mielestäni pyöreästi, vähän kissamaisesti. Oltaisiinko tehty kaikkiaan ehkä 6 hyppyä ja kaikki hyvin. Ei siis hyppytreeniä tämän enempää tällä kertaa.

Pikkutauon jälkeen Maijun kanssa toinen tunnari, myös tämä loistava suoritus jossa Aron meni laukalla kohti tunnaririviä. Toi oman ja luovuttikin sen hyvin, kissaruoka pussi nuoltiin nyt pitkään ja hartaasti palkaksi, ehdottomasti tämä motivaation nousu alkaa nyt näkyä. Olen tästä todella onnellinen!!

Tämän jälkeen tein itsekseni vähän tauluraamistoppia, ekan kerran yhdistin kohteen kiertämisen ja stopin paluumatkalle. Onnistui ja taidan kyllä jatkaa stopin työstämistä tällä. Koira lähti kiertämään ja kierron jälkeen meidän välissä on tauluraami, jolle stoppi ja sehän stoppas just siihen. Jalosta tätä varmuuden kasvaessa lisää, mutta nyt onnistui oikein kivasti.

Ihan loppuun yksi hyppynouto puukapulalla, otin ehkä 4m etäisyyden esteeseen ja heitin kapulan kauas, Aron lähti hyvin ja teki vauhdikkaan ja itsevarman noudon, tästä vauhtipalkka heti kun hyppäsi kapulan kanssa ja tähän oli hyvä lopettaa tämän päivän treenit.

Treenipähkäilyjä

2012-01-09T16:40:00.000+02:00

Mulla on viime aikoina ollut aikaa miettiä meidän tokotreenailuja ja meidän pitäisi tehdä asioita niin paljon paremmin, tai siis mun. Ensinnäkin tuohon ääntelyyn olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin, mutta tässä ollaan ja silti tekisi mieli kovasti kevään kokeisiin, joten lopputulos on, etten olisi puuttunut tuohon aikaisemmin. Vasta nyt tiedän, mitä sen karsiminen on. Omissa koirakokeissani Aronin vauhti hidastuu selvästi kun huomautan piippailusta, huomautuksen jälkeen siitä tulee varovaisempi. Tuleeko siitä varmenpi sen jälkeen kun se saa palkkaa aina kun tekee äänettömästi?

Treeneissäni pitäisi olla enemmän yllätyksellisyyttä. Huomasin tänä aamuna, että z-liikettä voi treenata hirveen monin eri tavoin ja eri kohtia, mutta teen sitä melko kaavamaisesti. Huomasin silloin maneesilla, että paikalla ollessa Aron piippailee levottoman oloisena ja niin se teki myös tänä aamuna, kun tein koko liikettä putkeen. Eli pitänee siis vahvistaa siinä itse asennossa olemista, koska viimeksi olen tehnyt niin, oikea asento ylipäätään on ollut se juttu. Nyt asennot onnistuu hyvällä varmuudella, mutta treenailimme tänään niin, että heitin tai jätettiin lelu eteenpäin ja vapautin Aronin lelulle yllätyksellisissä kohdissa. Tämä selvästi rauhoitti sen olemista seisomassa, istumassa tai makuussa, kun se sai tuijottaa lelua ja sille pääsi yllättäen. Ennen näitä asentoja tehtiin pelkkää seuruuta kaaviolla ja siinäkin olen antanut sen vähän luistella, nyt tehtiin kummatkin kulmat huolellisesti, jos se yritti edistää, otin askeleen taaksepäin ja näin oli Aroninkin jätettävä tuo edistys ja tultava oikeaan paikkaan. Eli mun on oltava entistä tarkempi kaikessa ja selkeämpi koiralle.

Palkattomuutta, kisapalkkaus ja suullista kehua on kertakaikkiaan lisättävä. Muistin sen taas tänään, että voin kaikissa treeneissäni kisapalkata ja vasta sitten kaivaa namin tai lelun taskusta. Näin siitä tulisi paremmin osa meidän juttua. Ja tuota palkattomuutta pitää lisätä, ettei Aronin tarvitse kysellä jokaisen ketjun palan kohdalla, että tuleeko palkka nyt.

Huh, miten tää toko on niin haastavaa.....

Miten ihmiset muuten pärjää Canis-tempus treenikalenterien kanssa? No siis ne joilla se on. Mä en oikein pärjää. Kirjoitustila loppuu ihan kesken ja missään ei ole tilaa tehdä tunnarilaskuria tai keppilaskuria (mitä aion tehdä tämän vuoden kaikilla jäljillä). Eli apuvihko ja tämä treeniblogi tarvitaan siltikin, että voisin jäsennellä kaikkia treenaamiseen liittyviä asioita. Ja jos tekee kolmetkin eri treenit päivän aikana, ei toivoakaan että se kalenteri ymmärtäisi sitä ;-)

Pari huomiota ääntelystä

2012-01-09T08:48:00.000+02:00

Eilen illalla vielä hinkattiin iltaruokaa treenin kautta. Eteisessä monen kerran tänne-käskyä, edessä istumista ja siitä sivulle menoa. Palkkaan Aronia vaihtelevasti, välillä naks tulee heti siitä kun istuu edessä, sitten voi olla että odotan hetken ja naks tai annan seuraavan ohjeen eli siirry sivulle. Nyt kun tein niin miten lopputulos on, eli koira istuu edessä, en puhu mitään ja annan sivulle siirtymiskäskyn, tuli ääni. Oliko se turhaumaa, että tulin hienosti eteen istumaan ja annankin uuden käskyn ja jätän palkkaamatta edellisen. Mutta siis ääni tuli helpoimmassakin vaihtoehdossa eli kotisisätreenissä. On tää pirun vaikeeta, mutta työstettävä tää nyt vaan on. Ja sitten kun tuo ääni tuli, reagoin valittömästi keskeyttäen suorituksen. Aron ei näistä tykkää yhtään. No jatko ajatus oli, että teen sellaista temppua, kuten jalkojen välissä pujottelu, jossa ihan varmaan tulee ääntä ja huomautan myös tässä,otan käyttöön ääni-vihjeen, joka tulee ihan aina sen yhteydessä kun suoritus äänen vuoksi keskeytyy. Jos tämä helpottaisi Aronia yhdistämään, että ääni on piip ja keskeyttää homman.

Hiihtelyä ja hyppelyä

2012-01-08T17:22:00.000+02:00

Käytiin tänään aamupäivällä Petran ja koirien kanssa ekan kerran hiihtelemässä. Ihana ja aurinkoinen pakkaspäivä ja ekan kerran ehkä sen verran lunta, että kannatti kaivaa sukset esiin. Ajeltiin Varsamäkeen, Aron ja Jimmy sai juosta vapaana, Elvis sidottuna vyöhön. Ja oli viimeinen kerta, että nuo partacolliet (tollocolliet?) pääsee mukaan, sillä niiden mielestä hiihtäminen pitää estää keinolla millä hyvänsä. Aron sensijaan nautti ihan täysin. Lenkki oli sangen mielenkiintoinen, sillä meitä tuli vastaan yksi toinenkin koiran kanssa hiihtävä, kertoi nähneensä pari valjakkohiihtäjää ja ei auttanut kuin ottaa kaikki koirat hihnoihin. Ja mulla kolme koiraa naruissa, joista yksi haluaa mennä täysillä ja kaksi heittäytyy suksien eteen haukkuen. Huokaus. Ja vastaan tuli ne valjakkokoirat, kaksi täyttä settiä koiria vetivät kelkkaa ja tyyppiä perässä, onneksi sillä hetkellä vapaana ollut Aron tuli luokseni ja annettiin valjakoille tietä. Tämän jälkeen Aron halusi mennä entistä lujempaa, joten kun päästiin autolle, meni partacolliet autoon ja Aron sai painattaa parin kilometrin kierroksen niin kovaa kuin jaksoi. Oih sitä vauhdin hurmaa!!

Kotipihassa rakentelin perushyppysarjaa ja sainkin sauvoista ja pikkuämpäreistä rakenneltua 4 matalan hyppyesteen sarjan. Aron sai treenata tänään hyppelyissä:
2 x perussarjaa
2 x perussarja kapula suussa edestakaisin, sarjan päässä oli kierrettävänä kohteena hyppyeste poikittain, mutta Aron kävi hyppäämässä sen.
1 x perussarja, jonka päätteenä oli mun tokohyppy 60 cm korkeudessa
2 x kasvava sarja, venyi hienosti loppua kohti

Sitten vähän tokoiltiin.
Tein monta onnistunutta luoksetuloa lyhyeltä matkalta, onnistuneita siinä, että oli hiljaa ja siirtyi ilman apuja sivulleni äänettömästi. Se mikä ei ollut kiva juttu, tulee varovaisesti eteeni, joten yritin kasvattaa myös vauhtia samassa treenissä kutsuen tänne ja yllätinkin koiran läpi käskyllä, jossa saa juosta jalkojeni välistä leluun. Mutta kotipihassa nyt äänettömästi näitä.

Myös tasamaanouto, äänetön luovutus ja sivulle siirtyminen, mutta ei sitä röyhkeää asennetta, mistä tykkään. Tulisko se sieltä, kun vaan treenaillaan lisää, kun koira tajuaa, että sama homma kuin ennenkin, mutta hiljaa?

Lopuksi vielä pari hyppynoutoa, näissä myöskin empii vähän eteentuloa, kannustin lisäkäskyin, oli hiljaa.

Lopuksi seuraamista, tein pidemmän pätkän ja kyllä se siinä inasen kuumenee tai jotain. Helpotin ja vähän lyhempää. Mutta se mikä oli hyvää, oli että perusasennot oli aina kohdallaan kun pysähdyttiin.

Karsintoja ja tokohaaveita

2012-01-07T21:35:00.000+02:00

Tänään Lempäälässä on tokon maajoukkueen karsintakokeet. Olin siellä mukana sihteerin roolissa ja tuo homma on yksi parhaista aitoipaikoista nähdä kehän tapahtumia. Ja koska kilpailijoita oli 36 koirakkoa, oli homma jaettu kahteen kehään ja kahdelle tuomarille, itse kirjasin Riitta Räsäsen numeroita ylös.
Tässä meidän kehässä suoritettiin paikalla-olot, ohjattu nouto, seuraaminen ja tunnari. Kun seuraamiskaavion näki 36 kertaa jäi se kyllä mieleen. Evl-kaavioksi lyhyt, sisälsi ne pakolliset kuviot paitsi peruutusta. Monenlaista seuraamista oli tänään tarjolla, mutta Riitta ei antanut yhdellekään koirakolle kymppiä. Kyselinkin, että miksi näin ja Riitta vastasi, että yhtään kympin seuruuta ei ollut, kaikilla oli vähintään joku perusasento vino tai ohjaajan rintamasuunta kääntyi sivu-askelissa tai muita pieniä virheitä. Itse kontaktin tippumisesta ei Riitta tuomarina sakota, koira saa hänen mukaansa katsella kehää mikäli pitää paikkansa.
Karsintakokeissa olleiden koirakoiden taso oli kyllä kova, sillä saiko jopa 26 koirakkoa ykköstuloksen, KP:n sai monta koirakkoa ja kärkikolmosilla oli kaikilla pisteet yli 300. Vau! Hyvästä tasosta kertoo myös se, että esim. tunnarissa vain yksi koira toi väärän kapulan, kaikki muut selvittivät tuon viimeisen liikkeen varsin taitavasti. Mutta paras paikka oli kyllä seurata näitä suorituksia, sillä nyt todella tiedän, miltä se kympin suoritus näyttää.

Lisäksi oli kiva jännittää treenikavereiden puolesta, Pia ja Tupla tekivät varman ykköstuloksen, Anu leipoi Luusta TK4:sen (Suuret onnittelut) ja Kati ja Into osoittivat todella kuuluvansa tokoilijoiden kärkeen.

Ja kyllä ne suoritukset näyttivät niin hyviltä, että kyllä tuonne on pakko päästä itsekin. Muistelin vaan, että meillä on pari "pikkujuttua", jotka pitää nyt saada kuntoon, mikäli mielii kokeeseen. Yksi näistä pikkujutuista on se edessä istuva koira, joka siirtyisi ääneti sivulle käskyn kuultuaan. Tämä ärsyttävä kohta kun toistuu aikas monta kertaa, on se nyt vaan saatava opetettua Aronille, että tuo kuuluu tehdä nopeasti ja äänettömästi.

Kotipihassa ensin seuraamispätkiä. Näissä oikein hyvä meininki tänään. Oli äänetön, piti perusasennon paikan hyvin ja sai naksua sekä maksua. Harjoittelin itseasiassa tämän päivän seuraamiskaavion alkua, siinä ensin 5 aseklta suoraan, käännös oikealle ja noin 5 askelta, kunnes 2 askelta vasemmalle ja kaksi oikealle. Tein tätä pätkää ensin palkaten kaikki perusasennot, sitten tuon pienen pätkän kokonaan ja Aron teki hyvin. Jotain toivoa siis pimeydessä. Seuraamiskaavion juoksuosaa tein myös ja siinä ok.

Ja sitten siihen pikkujuttuun. Ensin monta luoksetuloa lyhyeltä matkalta, heitin aina namin poispäin itsestäni ja sitten kutsuin eteeni istumaan. Vaihdellen palkkasin siinä edessä istumisesta, tai siihen tulemisesta. Kun tuntui hyvältä, otin väliin sitä takaa-käskyä. Ja johan piip, tulikin, keskeytin suorituksen ja huoh, sitten Aronin piti jo ahdistella eikä lähtenyt takaa-käskyyn lainkaan käskystäni. Näin ei voi tehdä ja autoin koiraa varmaan 20 kertaa namilla vetämällä lähtemään liikkeelle ekasta käskystä. Huh. Koska hommaa ei voi jättää näin, naksuttelin koko iltaruuan kolmessa eri erässä. Kaksi settiä sisällä vaan sitä, että tulee eteeni istumaan tänne-käskyllä. Sisällä teki hyvin. Yksi setti tehtiin ulkona ja nyt ei ollut ahdistuksia. Tää on nyt ilmeisesti vaan pakko treenata äänettömäksi ja opettaa tavallaan uusiksi, muuta tietä ei ole eikä ääntelyä tässäkään voi hyväksyä. Että kai me joskus tänä vuonna vielä kilpaillaankin....Suuret haaveet, vähän tekoja.

Hyppy-ongelmaa ratkomassa

2012-01-05T19:26:00.000+02:00

Tänään oli sitten se päivä, jota olin jo kovasti odottanut. Oltiin nimittäin Aronin kanssa Vappu Alatalon silmän alla hakemassa neuvoja ja ajatuksia, miten voin parantaa Aronin pk-metrisen hyppyä. Mua jännitti kyllä etukäteen, mitä jos Vappu sanoo, että Aron on ihan onneton ja kömpelö hyppääjä?

Onneksi toisin kävi ja saimme paljon palautetta ja tulevaisuuden toiveita.

Ensimmäinen mitä Vappu huomasi oli se, että Aron on inansa tuhdissa kunnossa. Riikkakin tästä ennen joulua vähän huomautti, mutta Aron syö nykyään 3 dl Eukanuban Agility & Jogging-ruokaa (se ihana säkki, missä bordercollie hyppää) ja joskus se sai sitä sentään 6 dl päivässä. Kaiken tämän lisäksi menee melkoisesti koulutuksen yhteydessä ruokaa, helposti paketti jauhelipihvejä/ lihapullia/ kanaa jne. Kaiken maailman naksutemppujen yhteydessä, kaukokäskyjen tai perusasentohinkutuksessa makupaloja palaa. Mutta tottahan Vappu puhui, kun sanoi, että Aronilla on aina yksi kilo enemmän hypyssä mukana, jos sillä on ylimääräistä massaa, joten ihan hyppyä ja muuta terveyttä helpottaakseen Aron laihduttaa nyt kilon. Liikaa ei saa laihtua, sillä sen pitäisi kasvattaa myös lihasta ja jaksaa treenata. Joten kilon verran jos pinistellään, se riittää. Ehkä meidän kannattaa siirtyä Eukanubassa ihan perusruokaan.

Muuten Vappu kehui Aronin rakennetta, Aron on iso, hyvillä kulmauksilla varustettu koira, jolla on hyvä vartalonhallinta sekä hyvät lihakset. Bordercollieissa löytyy myös pieniä ja lyhytjalkaisempia malleja, joille luonnollisesti metrinen hyppy on vaikeampaa. Sen paksu turkki (tiputtako bordercolliet karvojaan koskaan?) tekee siitä vielä isomman vaikutelman, mutta siis hyvä, että lihasta löytyy ja vankka luusto ja hyvänlainen rakenne takaavat edellytyksiä hyvään hyppäämiseen. Aronin takapään lihaksisto voisi olla vieläkin parempi, mitä enemmän takapäässä on habaa, sen helpompaa hyppääminen on. Näin ollen Vappu suositteli meille seuraavaksi vesijuoksua, joten katselemme tähän mahdollisuutta Pirkkalan seudulta. Vesijuoksu siksi, että se on turvallinen tapa vahvistaa lihaksia. Jatkamme liikunnan saralla niin kuin tähän asti eli monipuolisesti, milloin juostaan, tehdään pitkiä metsälenkkejä jne. Vesijuoksu olisi monipuolisen liikunnan tukena ja vahvistajana.

Sitten hyppyharjoituksiin.
Aronin kanssa on tehty paljon kaikenlaista treenaamista tukevaa toimintaa. Kaikenlaiset kohteiden kierrot, kuten törpöt, siivekkeet, lyhtypylväät jne on tuttua kauraa meille ja näitähän on hyödynnetty milloin kapula suussa, milloin vaan vauhdin kaipuussa tai verryttelynä. Aron myös irtoaa kivasti, sen voi lähettää hyppäämään kauaksikin minusta ja tai minua kohti. Se osaa odottaa lupaa hyppäämiseen ja lähtee hyppysarjoihin hyvin. Ja tämä kaikenlainen toiminta tietysti edesauttoi, että saatiin se hyppyjuttujen hyöty kyllä irti. Vappu taisi olla aika vaikuttunut meidän temppu/taito-arsenaalista.

Ensin tehtiin ihan perussarjaa, jonka viimeinen este oli tokohyppy. Tässä Aron näytti hyvää hyppytekniikkaansa, mutta viimeinen este pidettiin suht matalana. Meidän perussarjassa on hyvä olla esim. 5 hyppyä, joiden rimat ovat noin 15 cm korkeat. Perussarjatreeniä voin tehdä ihan kotona omalla hypyllä ja viimeisen hyppyesteen voi vaihdella.

Perussarjatreeniä hyödynnettiin myös kapulan pitotreenissä. Pk-kapula vaikeuttaa aina koiran hyppäämistä, koska se tuo painoa koiran etuosaan. Koira tarvitsee siis harjoitusta siihen, miten se tekee hyvin hyppynsä myös kapulan kanssa. Tänään Aron sai siis hypellä perussarjan, nyt oli vaan kolme hyppyä, sillä ei ollut tarkoitus näillä harjoituksilla rasittaa tänään liikaa. Kolmen hypyn päässä oli tolppa mikä kierrettiin ja sitten sama hyppely takaisin kapula suussa. Aron teki tämän hyvin ja Vappu sanoi, että se pitää kapulaa hyvin suussa eikä kapula vaikuta sen hyppyihin huonolla tavalla. Tällä harjoituksella voin siis vahvistaa entisestään tätä pitoa ja hyppelyä. Vapun vinkki oli myös, että opettaisin kierron myös toiseen suuntaan, Aron tekee kiertämisen nyt aina vasemmalta. Kierroilta takaisin tullessa kiinnitettiin huomio myös palkkaukseen, koiran ei tarvitsisi takaisin tullessa tuijottaa kapula suussa minua, vaan sen katse saisi olla alaspäin, siksi jaloissani oli lelu, jolle vapautin kapulasta kun hypyt oli suoritettu.

Sitten tehtiin treeniä, mikä toimii meille lajinomaisena maksimivoimatreeninä ja tällä on tarkoitus vahvistaa taka-osan käyttöä. Aronilla on mahdollisuus paljon parempaan taka-osan käyttöön, heikot hypyt ja takajalkojen osuminen esteeseen kielii juuri siitä, ettei koira käytä taka-osaansa täydellä teholla. Tällä maksimivoimatreenillä voin sitä kehittää. Treeninä meillä oli apuhyppy, siitä 6 jalan päässä on okseri-este joka on 1,5 jalkaa leveä ja takariman korkeus kävi tänään 65 cm. Tämän korkuinen este vastaa suunnilleen 80 cm hyppyä. Tähän koira ei saa juurikaan vauhtia, joten näytti vähän vauhdittomalta korkeushypyltä. Tätä treeniä teemme nyt jatkossa, sen takarima vaihtaa korkeutta ja kaikki hypyt eivät ole aina korkein mahdollinen, vaan väliin myös pienempiä hyppyjä. Jos eturima on ristikko, on este vaikeampi koiralle.

Päätöstreeninä tehtiin kasvavaa sarjaa ja tätä minun pitäisi tehdä aina treenien lopuksi. Aron ei ponnista Vapun mukaan kovin hyvin eteenpäin, taito mitä pk-koira ei välttämättä tarvitse, mutta tällä harjoituksella Aron harjoittelee venyttämistä ja askeleen pidentämistä, mikä taas tukee kaikkea muuta harjoittelua. Kasvavalla sarjalla tarkoitettiin perusjumppasarjaa, jonka jokainen väli on toistaan pidempi, meille sopivat välit olivat 5-6-7-8 jalkaa ja omaan silmään Aron venytti kyllä itseään.

Kaikissa tämän päivän ja tulevaisuuden treeneissä pääpaino on siinä, että lähetän koiran esteelle. Sama idea kun sitten ihan pk-esteillä, että koira lähetetään hyppäämään, siksi olin koiran takana tai sivussa, en mielellään edessä. Näitä hyppytreenejä tekemällä + vesijuoksu + pieni laihdutus olisi mahdollista, että Aron saa entistä paremman tekniikan, voimaa ja näiden myötä motivaatiota sekä suurempaa itsetuntoa selvitä itse pk-hypystä. Nyt Aronia ei laiteta sen metrisen eteen ennen kuin se on valmis siihen, aikataulumme näyttää siltä, että maaliskuun lopussa Aron selviäisi 90 cm hypystä ja siitä myöhemmin sitten metrisestä. Vappu sanoi, ettei näe mitään syytä, miksei Aron toukokuussa/ kesällä suorittaisi metristä hyvin.

Ja todellakin olen valmis työstämään hypyn kuntoon, varsinkin kun nyt on hyvät täsmäohjeet juuri meidän hyppyyn. Näen meidät niin siellä jäljen kolmosluokassa ;-)

Ohjeina oli, että kaikissa hyppyharjoituksissa motivaatiosta on pidettävä huolta. Yhdellä kertaa ei tarvitse ahnehtia kaikkia näitä hyppytreenejä, joskus voi käydä tekemässä vaan yhden kerran perushyppyä ja viedä koiran pois. Tarkoitus ei ole hypyttää koiraa loppuun vaan mm. yllätyksellisyydellä pitää motivaation yllä ja koiran mielen virkeänä. Välillä siis helppoja ja lyhyitä treenejä. Ja aina pitänee tarkkailla koiraa, että se on motivoitunut ja innostunut, jos se yhtään näyttää kyllästyneeltä, niin hälytyskellot soimaan. Nyt meillä on takana monta päivää treenejä, joten olin etukäteen ajatellut, että huomenna meillä on treenitön päivä. Onneksi Vappu sanoi, että tämän treenitunnin jälkeen Aron ei näyttänyt väsyneeltä ja oli hyvinkin innokas jatkamaan hommia.

Kiitos Vapulle eteenpäin kannustuksesta!!

Olin niin ylpeä pikku-Aronista, joka ei Vapun mielestä ole ihan nössö, omaa hyvän itsetunnon (koska uskalsi käydä minulle kimeästi kiljahtelemassa silloin, kun yritin kirjata paperille ohjeita) ja on taistelutahtoinen sekä sitkeä eikä luovuta herkästi. Aron yrittää kyllä. Ja oli tietysti ihana kuulla, että olen osannut rakentaa sen treenitahtoa siihen tilaan, että se on valmiina kuin partiopoika, oli laji tai tehtävä mikä hyvänsä.

Vauhdin hurmaa

2012-01-04T14:39:00.000+02:00

Näistä kuvista ehkä ymmärtää mitä tarkoitan hullun kiillolla, kun Aron agilitaa. Kiitos Katri Mure hyvistä taltioinneista!

Uuden treenihallin tsekkaus

2012-01-04T14:28:00.000+02:00

Tänään treenipaikkana oli KK-halli Lielahdessa. Työkaverini jolla rottweiler-uros Onni kertoi käyvänsä siellä oman rotuyhdistyksensä treeneissä ja jonkun kahvitunnin päätteeksi varattiin sieltä yksi tunti treeni-aikaa. Ajattelin, että Aronille on aina hyväksi treenata uudessa paikassa, kun näin talvi-aikaan meidän treenipaikat on melko ykspuoleisia. Joten hyvän suunnitelman kanssa matkaan ja tutustumaan uuteen halliin.

Halli oli lämmin, melko pieni, mutta hyvä. Tehtiin vuorotellen aina vartin pätkät treeniä ja Aronin ekassa setissä tehtiin seuraavaa:
-ensin stoppeja rauhallisesta vauhdista taulunraamiin.
-sitten jääviä, z-merkit oli uskottavuutta antamassa, mutta Katja naksautti aina kun oikea asento tapahtui ja palkattiin siis kaikki onnistumiset. Aron oli hyvä tänään näissä, ei yhtään virhettä, joten kaikki onnistui oikein. Tein sekalaisessa järjetyksessä kaikki asennot kahteen kertaan. Minulla on näissä jäävissä ainoastaan suulliset käskyt, ei mitään ylimääräistä, joten kiva, että Aron oli tarkkana.
- 2 kpl tunnaria kissanruokapurkin turvin, toi molemmilla kertaa sen oikean.
-2 ohjattua, joissa palkat ensin vain liikkurin kävelyn jälkeen. Odotan sitä hetkeä, kun liikkuri sanoo käsky, (Aron tuijottaa sitä liikkuria oikeastaan koko liikkeen alun tähän asti) käskysanan jälkeen Aron vilkaisee minua, että niin saako mennä ja tähän kohtaan lelupalkka. Sen jälkeen lennossa merkille. Haettiin ekalla kertaa oikea, toisella vasen, teki molemmat suunnat yhtä hyvin ja empimättä. Samoin matka merkille oli loppuun saakka laukkaa.

Tässä kohdin tauko

Kakkoskierros:
-seuraamisen perusasentoa ja seuraamista. Vain yhdessä kohtaa tuli piip- muuten oli ihan äänetön koira, hyvä! Seuraaminen hyvää, pari kertaa perusasento oli vähän edessä ja näissä koiran pitää korjata paikkaansa taaemmaksi.

-lopuksi vähän agia, sillä puomi ja keinu näyttivät erilaisilta kuin tallilla tai sdp:llä, hyvä näitäkin tunnustella eri paikoissa. Ensin keinulla kontaktitreeniä, sitten puomilla. Koira kyllä huomasi, että on uusi puomi, sillä pari ekaa kertaa meni varovaisesti. Kun puomi sujui, liitin pujottelun siihen, eli vapaa-käsky puomilta ja koira kepeille, keppien päähän pieni putki, sillä ilman tätä alkaa katsella taas meikäläisen menoa siinä sivussa.

Hyvät treenit siis.

Kotimatkalla huomasin Barffinet-kaupan. En ole koskaan siellä käynyt ja kylläpä oli hyvä kauppa. Valikoima oli mieletön, tuotteet oli hyvin esillä ja sai olla kuin ruokakaupassa ostoskori käsivarrella. Löysin sieltä perustuotteidemme lisäksi kananrasvaa, jota pieni pala tänään sitten iltaruokaan Elviksen lihottamiseksi. Ja kaiken ruuan lisäksi hyvä valikoima kaikenlaista koiratarviketta ja huomasin hypisteleväni Leuchtie-valopantoja,näyttivät ihanilta. Tuonne kauppaan pitää kyllä poiketa toistekin.

Agipäivä

2012-01-03T16:08:00.000+02:00

Tänään oli vuorossa agility ja klo 9.30 reippaana Sdp-hallilla verryttelemässä. Treeniseurana Katri ja Benson.
Koiraharrasteissa on kivaa, kun tutustuu uusiin ihmisiin, joiden kanssa homma on entistä mukavampaa.

Koska ei jaksettu siirrellä esteitä, suunniteltiin rata niiden esteiden kohdille mitä siellä oli. Ja ihan haastava siitä saatiinkin, ettei puhdasta rataa tullut. Mutta opittiin taas monta juttua. Radassa oli mm. putkeen lähetys pimeään kulmaan, mikä ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, putkesta tullessa lyhyt matka hyppyesteeseen, mikä kierrettiin takaa: tätä kohtaa tehtiin monta kertaa. Kepeille lähetyksessä oli omat haasteensa, keppirivin kummallakin puolen oli putkien suut, Aron ei osaa vielä niin hyvin keppejä, että hakisi kepit pelkällä käskyllä, joten näytin suuntaa ja putkessa oli. No sitten kun sain sen sinne kepeille, haki se niille hienosti, niin hienosti, että kakkosradalla piti kääntääkin oikean puoleiseen putkeen, ei onnistunut, koira oli aina kepeillä. Tosin tässä oppimisen paikka oli minulla, sillä Katri testasi Aronia tuossa kohtaa ja sai sen heti kääntymään putkeen. Eli mun oli vaan paremmin ohjattava. Tuosta ohjaamisesta sain oppia, kun Katri kannusti juoksemaan radan ilman koiraa koko ajan ohjaten, minulla kuulemma helposti tulee ohjaukseen tyhjiä kohtia, jotka Aron käyttää hyväkseen tehden sitten oman ratkaisun.

Kakkosrataa tein myös Bensonin kanssa, se oli niiin kivaa. Benson on ihan supernopea ja reagoi kaikkeen ohjaukseen hienosti. Aron teki radan Katrin kanssa ja näytti mageelta. Huomattiin yhdessä, että Aron tiputtaa riman herkästi, jos yhtään häiritsee hyppyä, tulee rima alas. Katri sai upeita hyppyjä kun antoi Aronille hyppyrauhan.
Lopuksi meillä oli vielä valokuvaustuokio ja Katri otti hienoja kuvia Aronin keinusuorituksesta, pujottelusta, putkesta ja hypyiltä.
Huh kaiken kaikkiaan saatiin aikaa kulumaan 1½ tuntia ja molemmat koirat näyttivät onnellisilta.

Uutta ja vanhaa oppimista tuli
- mun pitää muistaa ohjata koko ajan
- voisin juosta enemmän, eikä jarrutella
- antaa hyppyrauha koiralle
- olla tarkkana, että kontaktien suorituksen kriteeri säilyy
- kepeillä en vielä pysty rinnalla juoksemaan koiran ohi, tässä tuli virhe pujotteluun

Kivaa oli, ihan hiukan huolestuttaa tuo rimojen lentely, mutta ei stressata sitä vielä tällä viikolla.

Käytiin vielä jäähdyttelykävelyllä ja kotiin päästyäni tein vielä vähän pidemmän ja reippaan kävelyn, tämän tekstin pohjalta lähes kuulin, kuinka maitohapot ja muut kuona-aineet tulivat pois Aronin kehosta ;-)

Lomalla ehtii vaikka mitä

2012-01-02T22:40:00.000+02:00

Onneksi työt ei haittaa harrastuksia tällä viikolla, se näkyy myös treenimäärässä.Ensin kaikkien koirien kanssa pitkä metsälenkki ja sen päälle pihassa vähän treeniä.

Aron hyppeli hyppyestettä lelun ollessa toisella puolen, korkeudet 60-70-80-60 ja kaikki puhtaasi. Sitten pari hyppynoutoa, melko pitkällä etäisyydellä, mutta saatiin tehtyä niin, ettei piip-ääniä kuulunut, joten voiton puolella tässä.
Lopuksi seuraamista tai niitä perusasentoja. 2 ja 4 askelta seuruuta ja sen jälkeen perusasento onnistuu, pidemmällä pätkällä pyrkii eteenpäin. Tehtiin monen nakin edestä tätä treeniä.

Illalla valkkuryhmän tokot, joissa aloitettiin paikalla-oloilla. Kehäänmeno ja istuminen hyvin, maahan meinasi mennä viereisen käskyllä, mutta ei mennyt, omalla käskyllä meni sitten sitäkin paremmin, palkkasin tämän namilla. Itse olot ja ylösnousut hyvin.

Oma osuus alkoi ohjatulla tai sillä, että nostan Aronin virettä kun se odottaminen on niin laskevaa sen mielestä, melko pitkä aika siihen menee kun liikkuri vie ne kapulat, nyt palkkaus sen jälkeen kun liikkuri sanoo käsky, Aron tuijottaa sitä merkkiä ja sitten vilkaisee minua, että saako mennä, tähän lelupalkka ja sitten vauhdista merkille, tänäänkin hyvin. Hyvää siis se, että laukkaa sinne merkille saakka, siitä haettiin vuorostaan vasen ja hyvin kaarsi ja haki oman, en ottanut loppuun asti.

Tämän jälkeen merkki ja ruutu, teki niin hyvin kuin osaa, merkillä vähän hytkyy liikkurin käskysanasta, odottaa niin kovasti pääsyä ruutuun, hyvä paikka ruudussa ja sai palkan sinne.

Sitten tunnari, voi apua, mutta nyt Aron haistoi ensin kissanruokapurkkia, purkki meni taskuun ja liike alkoi. Oman toi ja palkkasin kun oli matkalla oma suussa. Kissanruoka oli niin ihanaa Aronin mielestä. Jätettiin sitä vielä purkkiin vähän ja tehtiin toinen tunnari sitten ihan kaikkien suoritusten jälkeen erikseen. Tässä näytti, että motivaatio nousee, meni nimittäin hyvin kapuloille ja toi sen oman. Nyt sai pitkään ja hartaasti nuolla purkin tyhjäksi.

Kaukot tehtiin tänään myös, liikkuroituna koko setti, aloittaen seisomisella ja tehtiin se kuusi vaihtoa. Omaan silmään hyvät vaihdot, tekee juuri sen mitä osaa vaikka olin aika kaukanakin. Raati sanoi, että seisomasta istumaan vetää takapäätä eteenpäin, (tää on ikuinen) ja seisomasta maahan oli saman verran siirtänyt itseään taaksepäin joten alku ja loppu oli sitten täsmälleen samoissa kohdissa. Lisää vaan peruutusjumppaa tuohon seisomisesta istumiseen, muuta en keksi.

Omissa höntsäilyissä tein seuruuta, ensin niitä perusasentoja ja sitten pitkiä suoria. Näissä alkaa edistää, mutta kun jatkoin seuruuta haki takaisin siihen paikkaan missä tulee palkka ja näissä kohtaa tuli palkka, hyvä että olen saanut Aronin miettimään tuota seuruun paikkaan.

Nyt on taas hyvä mieli, tää on niin totaalista treeniä, että jos tulee väärä tunnari, harmittaa se minua koko illan, mutta tänään tuli kaksi oikeaa ja Aronin ilme oli hyvä, joten jippii jippii :-)

Maneesitreenit

2012-01-02T09:31:00.000+02:00

Ja eilen illalla maneesitreeneissä. Suunnitelmassani oli kaksi kierrosta, joista ekassa tehdään rauhallisempia juttuja ja toisessa vauhdikkaampia. Enkä tiedä miksi tuo maneesi on niin vaikea paikka meille, mutta Aron piipittää siellä enemmän kuin muualla.

Aloitettiin tunnarilla, meni kapuloille, haisteli ja lopulta nappas sen oman viereisen. Lähti tuomaan sitä, mutta liikkuri puisteli päätään, josta tiesin, että väärän tuo. Harjoitus loppui siihen, en antanut tuoda väärää kapulaa minulle saakka. Oli jatkettava seuraavaan hommaan.

Tässä halusin, että muut katsovat sitä meidän perusasennon paikkaa, seuraamiseen lähdöt olivatkin nyt supervaikeat, Piia liikkuroi liikkeelle lähtöjä ja Aron piippas, ei meinannut tulla mitään. Sitten sen jälkeen meni minultakin askellus sekaisin ja Aronilla oli huomattavasti vaikeampaa. Huoh, kun pitää kriteeristä kiinni ja itse sählää, on surkea olo.

Jonkinlaisen onnistumisen jälkeen jatkettiin z-liikkeeseen, tässä ensin z-uralla asennot läpi ja Piia naksautti, kun asento oli oikea, järjestys s-m-i. Viimeisellä suoralla teki istumisen väärin, uusinnalla oikein, naks siitä. Sitten kaikki jäävät yhteen putkeen. Asennot teki oikein, mikä on kiva juttu, mutta miksi se koira oli niin piip. Piippaili nimittäin kun oli maassa ja kävelin ohi ja jossakin liikkeelle lähdössäkin taisi tulla ääni.

Tästä ei koskaan tule mitään-fiilis.

Lopuksi tunnari uudestaan, nyt lähti kapuloille, haisteli riviä, pysähtyi omansa kohdalle, katsoi minua, jatkoi taas rivin haistelua, nosti lopulta se oman, mutta olisiko sanonut piip myös noston kohdalla, oikea kun oli ja lähti tuomaan sitä, palkkasin sen ennen luovutusta jo riemuista leluun ja riekkumiseen.

Juteltiin Piian kanssa tunnarista ja kyllä se siltä vahvasti vaikuttaa, että motivaatio puuttuu ja jos ei ole motivaatiota, tulee kaikenlaista turhaa epävarmuutta. Piia kertoi, että Ihkun tunnarimotivaatio oli parannettu palkkiota korostamalla, jolloin Ihku haluaa tehdä tunnarin nopeammin ja paremmin. Piia näyttikin hienon tunnarin, siinä Piia näyttää koiralle palkan, saat tämän jos teet oikein, koira lähetettiin tunnareille, Ihku meni täydellä laukalla, haisteli ja nappasi oman välittömästi suuhunsa kun se tuli kohdalle, se oma oli toinen kapula mikä koiran nenän eteen tuli ja itsevarmasti Ihku otti sen, ei mitään koko kierroksen haisteluita sen jälkeen. Joten tänään aloitan paremman palkan, joku ekstrahyvä, jonka eteen Aron haluaa onnistua, jälkikepithän meillä alkoi nousta kissaruualla. Kokeilin sitä illalla ja taskussa oli rapiseva dental-rask pussi, Aron sai haistaa, että tälläistä on taskussa, sitten tasku kiinni ja koira kapuloille ja sehän yritti ja näytti huomattavasti paremmalta. Tein kolme toistoa ja kolme dental-raskia, oikeat kapulat tuli eikä toistoista huolimatta suoritus nyt laskenut.

Toisella kierroksella meille kivoja liikkeitä. Aloitettiin ruudulla ja siinä tehtiin koko liike, meni oikein hyvin, nopeasti ja varmasti. Kutsuin sivulle vasta toisen käskyn jälkeen, tässä raati huomasi, että liikkurin kakkoskäskyn jälkeen Aron oli nytkähtänyt ruudussa, no onneksi kokeessa saa tulla sen ekan käskyn jälkeen.

Sitten ohjattu, haettiin oikeaa. Palkkasin koiran odottamisesta kun kapulat oli viety, teen näin nyt seuraavat 10 ohjattua ja katson, onko koiralla parempi odotusarvo lähteä sen jälkeen merkille. Tuon lelupalkan jälkeen lähetin koiran merkille ja se meni lujaa, hyvä paikka, siitä oikean haku, teki superhyvin, palkka vauhdista kun tuli kapulan kanssa.

Lopuksi luoksetulo vaan läpi, tämänkin teki hyvin.

Sitten omissa höntsäilyissä tein vähän seuruuta, nyt kun ei hinkattu perusasentoa oli loistava. Lopetin typerään treeniin eli siirtymisiin edestä sivulle, näissä oli pakko vingahtaa ja pakko oli keskeyttää, että eihän näissä vinguta, Aron sitten ahdistuneen näköisenä, kun huomautetaan.

Nyt on treenisuunnittelun tukena Canis-treenikalenteri, jossa asetan aina kuukauden tavoitteet. Tammikuun tavoite tokossa on nostaa nyt tunnari suosta, parantaa seuruu ja perusasennot sekä keskittyä äänettömiin suorituksiin.

Kotipihassa vuoden ekat treenit

2012-01-01T13:26:00.001+02:00

"Ei menestyksessä ole mitään merkillistä, kyse on pelkästä itsekurista. Itsekuri merkitsee sitä, ettei jätä tekemättä asioita, jotka olisi tehtävä, vaan tekee ne!" Jim Rohn
Tämä teksti on suoraa Kärnän Sarin fb-seinältä ja mietin, että onko menestys todellakin vain tuosta kiinni. Minun tavoittelema menestys on tänä vuonna Aronin kanssa vähintään kaksi ykköstulosta evl-luokasta, joten sen saavuttamiseksi on vaan tehtävä töitä.

Joten tunnin aamulenkin jälkeen puuhasteltiin ensin ohjatun kanssa. Tässä vein itse kahteen kertaan kapulat, tulin koiran sivulle, odotin hetken ja vapautus leluun, sen jälkeen lennossa merkille, näin tekee hyvän ja vauhdikkaan merkin. Mua niin ärsyttää se hiipuva vauhti, mikä tulee niin helposti heti kun joutuu odottamaan ne kapulan viennit. Joten hyviä merkkejä tuli, palkkasin lelulla tai jatkettiin suullisen kehumisen jälkeen vasemmalle kapulalle, nyt koira kyllä teki todella onnettoman kaaren ja porhalsi pitkästä aikaa keskikapulalle, sain stopattua koira ennen kapulaa ja pyysin uudestaan merkille, tässä vaiheessa palkkasin siitä, että jätti keskikapulan ja tuli merkille takaisin. Uusinnalla yritti taasen keskikapulalle, höpö höpö sanoin Aronille. Kolmas kerta toden sanoi, nyt Aron teki hyvän kaaren merkiltä ja päätyi sinne vasemmalle kapulalle, tää oli hyvä ja vauhti palkka saman tien kun nosti kapulaa. Vaihdoin kotipihassa ohjatun paikka ja tässä mentiinkin merkiltä nyt oikealle, hyvä reagointi oikea-käskyn kuultuaan, kääntyi oikein hyvin oikeaan, nyt vain kapula oli vähän hukassa ja etsi sitä oikealta hetken.

Sitten seuraamisia, perusasennon paikka on millin tarkka. Jos teen kaksi askelta ja liike seis- on paikka hyvä. Jos teen 4 askelta ja liike seis-paikka on hyvä, mutta jos kävelen 10 askelta suoraan-paikka on heti jo edessä. Samoin täyskäännöksen jälkeen paikka on edessä. Joten näitä sitten naksu ja namin kanssa. Mukavaa tässä on se, että Aron on seuruussa hipi hiljaa.

Sitten erilaisia vauhtinoutoja ja tai noutoja. Tunnarin luovutus jees, kapulaa vauhdissa jees ja pari hyppynoutoa, joissa pitkät välit esteen ja minun ja kapulan välillä. Aron meni lujaa ja luovutti kapulan ääneti, siirtyi myös sivulle ääneti. Viimeinen nouto loppui vauhtipalkkaan, että usko vauhtiin säilyy. Tämän päälle saikin jäähdytellä koiraa vielä 20 min kävelyllä. Nyt Aron saa huilia, illalla vielä maneesitreeneihin.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Vuoden viimeiset treenit

2012-01-01T13:13:00.000+02:00

Eilen oli aivan ihana pakkasaamu ja inasen lunta maassa. Matkalla Sdp-hallille verryteltiin metsässä ja pojat ehtivät poseeraamaankin lenkin varrella.

Hallilla treenailtiin Miinun ja Bertan kanssa ja nyt oli kyllä hyvät treenit. Koko hallissa ei ollut ketään muuta, joten ihana hiljaisuus. Aron saikin aloittaa ihan rauhallisilla jutuilla, joten ensin katsottiin miltä näyttää meidän tauluraami-treeni, kohde nyt ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin kotona. Hyvin Aron osasi, sillä se meni heti kehyksen sisään seisomaan ja naks ja nami, heitin namin eteenpäin, jolloin usean toiston kera tuli kohteelle tulemiseen hyvä tempo. Ajoitan seis-käskyni askelta ennen kohdetta ja suht rauhallisista vauhdeista kuitenkin osui ja pysähtyi nyt aina siihen kehikkoon. Hyvä.

Sitten tunnari, tehtiin se agiesteistä poispäin kohti seinustaa, Miinu vei kapulat ja taisi olla ympyrämuodostelmaa, se oma jäi juuri Aronin etutassujen taakse, mutta onneksi malttoi etsiä omaansa, haisteli ensin kaikki muut kunnes se oma löytyikin. Luovutuksessa tuli piip, mutta siihen en nyt voinut puuttua, sillä tärkeintä on vaan kasvattaa sitä itseluottamusta edelleen sen tärkeimmän tehtävän osalta, eli oman löytyminen on tärkein. Haaste tuossa oli se, että koira oli varmaan vähän agilityvireessä ja siitä nuo äänet. Mutta ei tunnarista sen enempää.

Sitten se agiosuus. Nyt olin etukäteen suunnitellut, että tehdään pelkkää tekniikkaa ja jätetään vauhti sekä hullun kiilto silmissä tälle kertaa pois. Hyvä viritystä tähän oli kuitenkin perussarja-treeni, jossa hyvin matalat rimat, 5 estettä, esteväli 6 kengänmatkaa. Tarkoitus oli, että Aron saa suorittaa hyppelyn silloin, kun se katsoo suoraan eteenpäin leluun, joka on estesuoran päässä. Eka hyppysuora tehtiin niin, että koira lähti sivultani hyppelemään, hypyt ihan hyvin, mutta lähdössä pitää katsekontaktia minuun. Siirryin estesarjan päähän lelun luokse ja en katsonut koiraa ja Miinu sanoi, koska koiran katse ja keskittyminen on sarjan päässä. Näin tehtiin 4 toistoa ja hyvin meni.

Sitten keinutreeni. Kauheen monta kohtaa oli pienessä treenissä, joka koostui keinuesteestä ja sen jälkeisestä pienestä okseri-esteestä. Koira jätettiin melko noin 10m päähän keinusta, oma sijainti oli jo keinun kohdalla. Tässä Aronin piti malttaa tuo lähtö, suorittaa keinu, odottaa kontaktilla vapaa-käskyäni ja hypätä sen jälkeen okseri ja saada lelu okserin takaa. Joka kerralla oma sijaintini vaihtui, välillä vasen tai oikea puoli, välillä jäin Aronin kohdalle lähtöön, näin ns. itsenäinen keinun suoritus ja kontaktin tekeminen välittämättä missä minä olen. Isoin homma oli minulla itsellä, jonka piti miettiä tarkkaan aina missä kohtaa vapautan koiran keinulta, ettei vapautus liity minun liikkeeseeni vaan voin juosta esim. keinun ohi ja vapauttaa itselleni sopivassa kohdassa. Aron keskittyi ja teki kaiken erinomaisesti.

Tauon jälkeen otettiin pari pussia, este jota tulee niin vähän tehtyä. Pari kertaa pussille ja pussin jälkeen hyppy, jonka takana lelu. Ekalla kertaa jäi pussista ulos tullessa katselemaan, että missä minä olen, toisella kertaa annoin eteenkäskyn samaan aikaan ja koira eteni eteenpäin. Jatkettiin sama treeniä puomilla, sen päässä lelu ja nyt vapautus kontaktilta eri kohdissa. Viimeisellä tuli just sellainen mitä haluttiin, sillä jättäydyin tahallani puomilla taakse, jolloin koira menee itsenäisesti kontaktille ja jää odottamaan sinne katse siinä lelussa mikä on esteen päässä, kun ei nyt katsellut minua vaan lelua, sai välittömästi vapautuksen. Eli aina ei tarvitse olla kontaktilla pitkään, vaan nopeasta suorituksesta kontaktille ja on-offista sai välittömästi jatkaa. Näillä harjoituksilla saadaan Aron pois siitä tilasta, että sen pitää seurata esm. puomilla sijaintiani.

Hyviä harjoituksia. Kiitos Miinu!!

Vuoden tilinpäätös

2011-12-30T17:52:00.001+02:00

Mietiskelin tässä kulunutta vuotta ja hieno vuosihan meillä on ollut.

Käytiin Aronin kanssa jäljestämässä 41 kertaa.
Esineruudussa 30 kertaa.
Treenattiin joka ikinen viikko tokoa tehden mm. miljoona tunnaria.
Aloitettiin agilityn säännöllinen harrastaminen.
Käytiin kokeissa (bh,jälki ja toko).
Lenkkeiltiin ja ulkoiltiin paljon.
Käytiin paimentamassa.
Käytiin muutamassa näyttelyssä.
Käytiin luonnetestissä.
Itkettiin menestyksien hetkissä ja epäonnistumissa.

Jimmy esiintyi veteraanina näyttelyissä niin Suomessa kuin Virossa.
Nautti täysillä 11-ikävuodestaan.

Elvis aiheutti huolta mm. ruuan imeytymishäiriönsä sekä luonteen herkkytensä kanssa. Silti rakas perheenjäsen.
Ulkoili ja lenkkeili kanssani paljon.

Kiitos ihan kaikille mukana olleille. Yritetään ensi vuonna treenata ja menestyä vielä paremmin nauttien kuitenkin jokaisesta hetkestä, niistä huonoistakin, koska niistä oppii. Itse olen ehkä oppinut olemaan nöyrä koiran edessä, koskaan ei voi olettaa ja ajatella, että tuota meidän ei tarvitse harjoitella, kun se osaa jo.

Torstain agit

2011-12-30T16:54:00.000+02:00

Meneekös tää nyt vaan agilityn puolelle koko homma, no eilen torstain kehariryhmän agilityt.
Tehtiin kaksi rataa, kummatkin melko helppoja rataprofiililtaan, mutta varsinkin jälkimmäinen vaikea muistaa. Kun samojen esteiden ympärillä mentiin suuntaan jos toiseen, meni meidän kakkosrata vähän sellaiseksi nolojen tilaiden rata, kun tuli jo mustaa aukkoa, että mihin sitten.
Kummallakin radalla tuli joitakin onnistumisia, mutta myös paljon kohtia, joita otettiin uudestaan ja vielä kerran. Tyytyväinen olin erityisesti pujotteluun, Aron löytää sen keppien aloituksen hienosti vaikeammastakin kulmasta.
Se mihin en ihan hirveän tyytyväinen ollut, oli tuo agihurmos, joka Aronilla nyt on lisääntyneestä agimäärästä varmaankin. Oman vuoron odottaminen on yhtä piipitystä ja sen silmät kiiltää hullulla lailla. Ja kun katse on kuin hullulla, pitänee nyt alkaa treenaamaan lähtöjä, tähän asti on suht hyvin odottanut siellä lähtöpaikalla lupaa, mutta nyt nytkyy ja hytkyy, harjoittelin siinä sivussa kun edellinen koirakko teki vielä keinua, että jätän jonkun esteen taakse istumaan ja kävelen monen esteen taakse. Aron on siellä lähtöpaikassa kyllä valmiina lähtemään heti jos annan vaan luvan ja luvatta se yritti lähteäkin. Toinen missä kaivataan malttia, on keinu ja siitä jatkaminen. Mun pitää itselleni tehdä joku kaava, ettei koira lähde liikkeeni mukaan, vaan siis niin, että koira on keinun kontaktilla, itse voin jatkaa matkaani ja koira lähtee vasta vapaa-käskyn kuultuaan. Nyt taisi tulla pari varastamista seuraavalle esteelle. Onneksi oli Anu, joka tästä muistuttaa!

Kotona ollaan treenattu seuraamisen perusasentoa. Sisällä useampi setti (kun tuolla ulkona on todella ärsyttävää keliä)ja ulkona vielä myöhään illalla. Perusasennon paikka on nyt tarkka ja jos tulee käännöksen jälkeen liian eteen istumaan, saan jalan liikkeellä Aronin vähän pakittamaan oikealle kohtaa. Palkkaus oli eilen jokaisesta onnistuneesta perusasennon paikasta. Hienoa oli, ettei kotipihassa tarvinnut kertaakaan keskustella ääntelystä, vaikka seuraa-käskyä ja pientä hinkutusta tehtiinkin.

Meidän tauluraami-treeni jatkuu myös.

Olen siis naksutellut Aronin seisomaan kehyksen sisään. Nyt kun tassut osuu lähes aina oikein siihen kehykseen (molempien tassujen pitää olla kehyksessä) olen alkanut ottaa vauhtia kehikkoon tuloon. Eli koira lähtee eteisen toisesta päästä kehikolle, seisahtuu siihen, naks ja heitän namin taakseni ja siirryn itse eteisen toiseen päähän. Näin Aron juoksentelee namien perässä ja namin nielaistuaan kohti kohdetta. Kokeilin myös liittää seis-käskyn juuri ennen kehikkoon astumista ja sehän pysähtyi just eikä melkein niinkuin pitikin. En tiedä vielä toimiiko tämä isommassa vauhdissa, mutta ainakin kriteeri selkeytyy.

Perhe-agilityä

2011-12-29T10:23:00.000+02:00

Eilen olin tallilla treenaamassa perhe-aglitytunnelmissa. Olin luvannut Petralle, että sekin pääsee kokeilemaan agilityä Jimmyn kanssa, mukana myös Petran kaveri Anniina, joka myös innostunut kaikenlaisesta eläinten kanssa puuhastelusta.
Itse tietysti harjoittelin Aronin kanssa meidän kehittämiskohteita, kuten pujottelua ja keinua. Onneksi kuitenkin nuo tytöt mukana, sillä helposti juoksuttaisin Aronin yli, nyt tytöt sai tehdä Jimmyn kanssa sillä välin kun Aron veti henkeä. Elvis oli meillä mukana myös, koska kolme tyyppiä ja jokaiselle koira. Käytiin alku ja loppukävelyt ja kaikki pääsivät tekemään halliin jotain. Vanha koira Jimmy nyt teki kahden lapsen kanssa ja hauskaa oli. Elvis kun ei ole tuossa hallissa ollut, meni jokusen aikaa, että se pystyi keskittymään.Sille on hyvä treenimittari se, että pystyykö se leikkimään lelulla. Heti kun narulelu alkoi kelpaamaan, sai se hypellä paria matalaa hyppyä. Tehtiin myös matalalla olevaa rengasta, Elvistä jännitti kovasti.

Aronin kanssa siis pujottelua, hyvin menee. Tein eri kulmista ja jätin itseäni niin oikealle kuin vasemmalle puolen. Kaikeinlaisia vaihto-ehtoja siis. Keinua ensin niin, että minien pöytä oli keinun pään alla, helpotettu versio siis. Sitten normikeinua ja sitä pienen radan osana.
Hyppyytin Aronia myös pienellä jumppasarjalla, jonka loppupäässä oli tokohyppy, nostin tokohypyn korkeutta samaan tapaan kuin kotona, eli joka kerta eri korkeus. Tässäkin saatiin onnistumista eli hyviä hyppyjä. Kaikessa treenissä tarkoitus vaan nostaa Aronin itsetuntoa ja sitä kautta motivaatiota.

Kotipihassa hyvät suunnitelmat

2011-12-27T21:22:00.000+02:00

Tavoite-suunnitelma- toteutus- maali

En tiedä meneekö se noin, mutta yritys hyvä. Joten kotipihassa puuhasteltiin kehityskohteiden kanssa.

Pelkkää hyppyä, jossa narulelu esteen takana. Esteen korkeus muuttui joka kerta, tavoite oli nostaa vaan itsetuntoa hyppyyn ja saada sellaisia hyppyjä aikaan, joissa ei tule kosketuksia esteeseen. Joten 50-60-70-50-60-70-80-50 korkeudet ja kaikki onnistui. Mennään ensi viikolla Vappu Alatalon luokse ja haluan, että koiralla on todella motivaatio hypätä este.

Seuraamisen perusasentoa, monta pientä pätkää tehtiin, mutta toden totta, täyskäännöksessä koira valuu jo eteen, kriteeri on nyt oma pikkuvarvas, jos koiran etutassut on yli varpaiden, on se törkeästi jo edessä. Helpottavaa, kun on nyt selkeä kriteeri mielessä. Aron teki oikein hyvin 1 askel ja perusasento-sarjaa, väliin kokeilin ottaa 4 askelta ja koiran tassut oli heti etuvarpaiden kohdalla, joten tätä treenataan huomennakin.

Edessä istumisesta sivulle siirtyminen, tehtiin ehkä 5 kpl tänään ja kaikki onnistui, hiljaa pitää siis olla tässä tehtävässä.

Sitten vähän kapula suussa kohteiden kiertoja ja kapula suussa eteen tulemista, kerran huomautin äänestä eli yksi virheellinen suoritus, sen jälkeen kaksi onnistunutta ja jätettiin tähän.

Sisällä aloitin naksuttelemaan temppua, jossa koiran pitää astua kehikon sisään seisomaan, tassut kehikon sisällä. Kehikkoni on vanha taulun kehys ja temppu jalostuu mahdollisesti luoksetulon stopin kehikoksi. Saa nähdä tuleeko siitä kehikko, jolle koira juoksee ja pysähtyy vauhdista siihen seisomaan, lopulta kehikko häivytetään pois ja oikea stopin tekniikka jäisi kuitenkin selkärankaan. Toistaiseksi hommassa ei ole mitään käskyä, joten Aronille naksutteluaktivointi toistaiseksi. Vähän sama idea kuin kosketusalustassa, mutta mun kosketusalustat aina liukuu tassujen alla tms, joten en tiedä onko taulukehikkoon juokseminen helpompaa. Jollakin mun pitää kuitenkin Aronille kertoa, että stoppi on tarkoitus tehdä heti eikä 4 askelta käskystä, joten jos tämä olisi yksi tukimuoto oikeaan stoppiin. Pitänee vielä miettiä tätä....

Toko on kivaa- ja niin haastavaa

2011-12-26T22:51:00.002+02:00

Tänään maanantain valkkuryhmän treenit, meillä on kyllä kiva ryhmä. Aron on siellä todella herrasmies toisia koiria kohtaa, minulta vieri Aronin rakas possu-lelu vahingossa Inton eteen, todella katastrofin ainekset, jos on yhtään isompi ego, mutta luojan kiitos ei Aron uskalla mennä ottamaan sitä toisen koiran edestä, ettei tule sanomista. Tai kun Luu veikin Aronin pallon, ei Aron edes yrittänyt saada sitä itselleen.

Aron on saanut huilia pari päivää koulutuksellisissa asioissa, joten hyvä että näin tapaninpäivänäkin treenattiin, sillä tämän treenin jälkeen tuli taas pitkä lista asioita, mitä pitää treenata paremmiksi.

Aron aloitti luoksetuloilla. Ensin ihan suora, jossa heti palkka käskysanani jälkeen. Tuli hyvin. Uusittiin, mutta nyt odotusarvo on tosi korkea luoksetuloon ja hytkyy liikkurin käskystä, kävin palkkaamassa koiran, kun makasi paikallaan ja kutsuin, vasta kun näytti hyvältä. Sitten katsottiin kierron kautta stoppia. Näissä stoppi on nyt päässyt valumaan, enpä ole sitä hetkeen edes treenannut, nyt näyttää siltä, että koira etenee 4-5 askelta käskyn jälkeen. Tälle pitää tehdä toimintasuunnitelma. Maahanmenon tekee paremmin, mutta siinä käskyn kuultuaan alkaa laskeutua alaspäin ja etenee saman verran, kunnes on lopulta maassa. Eli paremmat reagoinnit kiitos. Mun täytyy ihan muistella, kuinka ennen olen näitä parantanut.
Sitten samaa kiertämistä, mutta kapula suussa. Tässä kaksi kapulan luovutusta, joista kumpikin oli hyviä ja hiljaisia luovutuksia.

Tämän jälkeen tunnari, yhteensä 5 kapulaa, oma toinen vasemmalla, rivissä olivat. Meni hyvin kapuloille, haistoi kerran ilmaa ylöspäin ja sitten vasta alkoi työskennellä, haisteli ja reagoi omaan, vertasi sitä viereiseen ja toi oman. Jihuu. Luovutus kapulassa oli hyvä, olis pitänyt palkata tästä, mutta jatkoin loppuun asti eli sivulle siirtymiseen, jossa tuli ääni. Nyt oli pakko hyväksyä se, kun pääpaino on tuon oikean tunnarin tuomisessa, mutta tässä meidän seuraava treenaa tätä-kohta. Ja siitä yritän pitää myös kiinni, että vain yksi onnistunut tunnari per treeni.

Paikallaolo juttuissa treenattiin tänään vain liikkeen alkuja ja loppuja. Jostain syystä Aron vaati maahanmenoon kaksi käskyä kahdella kerrallä, mikäs nyt on. istumaan nousi joka kerta vasta omalla vuorolla. Vaihdettiin rivissä aina paikkoja ja tehtiin kolme paikkamakuun aloitusta. Kolmannella kerralla Aron meni ekasta käskystä maahan ja sai mehevän palkan saman tien, kun meni ekasta maahan.

Itsekseni kertasin edestä sivulle siirtymää, jossa ärsyttävän monta kertaa inahtaa piip. Huomautin joka kerta kun inahti, että ääntä ei voi käyttää.

Tehtiin myös merkin kautta ruutuun, palkkasin ensimmäisen merkille menon, uusinnalla päästin nopeasti ruutuun ja meni kyllä hyvin,otin tänään maahanmenoon asti ruudun, palkka ruutuun.

Sitten seuraamista, tässä kaksi kertaa huomautin piip-äänestä ja Aron paransi suoritustaan. Kati katsoi meidän seuraamista ja saatiin palautteeksi, että Aronin perusasennot on päässeet valumaan eteen. Jokaisessa perusasennossa se on vähän liian edessä. Liikkeelle lähtö on huono, ekalla seuraa-käskyllä se ei pidä kontaktia, mutta siitä eteenpäin kontakti pysyy ja itse seuraaminen on hyvää. Joten nyt tarkennan jatkossa Aronille, että jokainen perusasento tehdään huolellisesti. Aloitinkin sen tallilla niin, että askel ja seis, askel ja seis. Jos Aronin etutassut on pikkuvarpaani yli, tiedän, että nyt istuu liian edessä. Eli nyt itselle vain kriteeri mieleen ja tästä ei sitten lipsuta!!

Hyppynoutoja puukapulalla. Tässä ensimmäinen hyppynouto pitkällä etäisyydellä, hyvin. Ahneena mentiin lähemmäs estettä ja jotakin pientä siinä vielä oli, että otin useamman kerran, jolloin Aron alkaa epäröimään esteen takana kapulan kanssa ja vaatii tuplakäskyn tullakseen reippaasti kapulan kanssa. Ilmeisesti tässäkin pitänee ottaa nyt yksi onnistuminen per treeni, ettei ahdistus lisäänny. Tein nyt pari hetsausnoutoa, että sain vauhtia takaisin hommaan.

Se tässä tokossa tuntuu olevan, ettei koskaan tule valmiiksi. Aina on 10 (vähintään) meneillään olevaa juttua työn alla. Tälle viikolle kuitenkin mietintä myssyyn seuraaminen ja perusasennot, luoksetulon stopit, edelleen kapulan hiljainen luovutus ja takaa-käskyn äänettömyys.

Hyvän joulun toivotus

2011-12-23T17:54:00.000+02:00

Petteri toivottaa koko perheen puolesta tunnelmallista joulua kaikille!

Joulun toivetreenit

2011-12-23T17:43:00.001+02:00

Otsikkokin kertoo, että joulu on mielessä. Koiratreenailu on tämän vuoksi ollut vähän pienemmässä mittakaavassa, kun joulutössötykset vie oman aikansa.
Eilen oli torstai-agin vuoro. Meitä oli jopa kaksi ryhmäläistä paikalla ja Anu oli keksinyt hauskan treeni-idean. Saatiin joululahjaksi suunnitella itse ratamme ja harjoitella juuri niitä asioita, joita toivomme, kaikki esteet oli käytössä :-)
Suunnittelin sitten Aronin pään menoksi melko yksinkertaisen 10 esteen radan, jossa oli pieniä pähkinöitä purtavaksi ja mutta myös melko helppoa kaarretta mentäväksi.Ensin tein ratamme ja siinä yksi riman pudotus. Tämän jälkeen treenattiinkin radan paria kohtaa niin moneen kertaan, että Aron läähätti melko onnistuneesti. Ensimmäinen treenipaikka oli sellainen, mistä koira tulee täysillä putkesta ja mun pitäisi kertoa sille, että seuraava este on hyppy ja käännytään tiukasti heti hypyn jälkeen. Vaikeeta oli, tehtiin sitä hyppyä matalla rimalla, ettei turhaan tule riman räiskintää. Lähinnä mun ajoitus oli se, mitä siinä treenattiin ja sitä, että Aron reagoi mun merkkaukseen.
Radalla oli myös hypyltä kepeille meno ja kepit näyttää kyllä hyvältä, Aron osaa mennä kepeille kovastakin vauhdista.
A-esteellä tehtiin erikseen kontaktilta vapauttamista, Anulla oli paljon ideoita, miten eri kohdissa mun kannattaa Aron vapauttaa sieltä, välillä päästin Aronin heti eteenpäin, välillä taas kävelin itse kauemmaksi ja vapautin sieltä. Pääasia kai oli, ettei mun liike ole se, mikä vapauttaa koiran, vaan käsky.
Radan lopussa oli jokunen hyppy sekä muuri-este kaarevalla uralla ja jostain syystä Aron räiski muurin kahteen eri kertaan. Todettiin, että tässä kohtaa mun ei kannata kertoa äänellä käskyjä vaan ohjata ihan hiljaa, näin Aron pystyy keskittymään hyppyyn paremmin.
Tässä vaiheessa Aron oli ihan lääh ja pidettiin pieni tauko.

Tauon jälkeen tehtiin tekniikkaa puomilla sekä keinulla. Opetettiin Aronille, että puomin päässä voi olla lelu, jolle voi mennä vasta käskystäni sen jälkeen, kun on on-off kohdassa. Siinä sitä olikin Aronilla sitten ajattelemista, sillä lelu selvästi hidastaa tässä vaiheessa Aronin puomin loppu-osaa, mutta sillä saadaan ajatus pois minusta. Tarkoitus olisi saada itsenäinen kontaktin suoritus, tällä hetkellä se on aika kiinni minun sijainnissani.

Keinulla huomattiin, että keinun liike on vielä se vaikein juttu keinussa. Keinun kolauttaminen on Aronista ihan jees ja tehtiinkin sellaista kolauta keinun pää maahan-juttua. Siinä Aron on tohkeissaan, mutta jos koiraa keinutellaan esteen päällä, vapisee Aron jännityksestä. Nyt tarvitsisinkin sellaisen minikeinun meidän olohuoneeseen, että voitaisiin keinua :-)

Oli kyllä todella tehokkaat ja hyödylliset treenit, kiitos Anu!!

Jouluiset kaikki onnistuu-treenit

2011-12-19T22:34:00.001+02:00

Tänään oli valkkuryhmän treenit ja teemalla joulunyyttärit. Paistoin joulutortut juuri ennen kotoa lähtöä ja meillä oli siellä tarjolla mm. Luu-pipareita, glögiä, suklaata jne. Voi nam. Ja jotta mieli ja motivaatio pysyisi hyvänä, suunnittelin Aronille kaikki onnistuu-treenin, jossa kaikki onnistui!

Verryttelyksi tein jääviä asentoja vapaasti vaihdellen ja sitten liikkurin kanssa käytiin z-liikkeen suorilla asennot läpi, jokaisen onnistuneen asennon jälkeen Maiju naksautti ja minä palkkasin. Seiso-maa-istu ja kaikki onnistui. Jopa liikkeen alku ja seuraamaan lähtö onnistui.

Sitten yksi liike alkaa ja heti palkka, kun Aron otti omatoimisen kontaktin.

Sitten ohjattu, tässä palkkaus odottamisesta, odotti hiljaa ja kauniisti, kun kapulat vietiin, liikkuri sanoi käsky ja Aron otti kontaktin, tästä palkka. Sitten lennossa merkille, jolloin se meni hyvin ja reippaasti, tästä liikkuroinnit ja haettiin oikea. Hyvin haki oikean kapulan ja palkkasin lennossa. Onnistui siis tämäkin.

Sitten tunnari. 3 kapulaa +oma. Löysi oikean, jes! Tosi hyvä luovutus, piti hiljaa ja rauhallisesti kapulaa, olin tyytyväinen tähän.

Tämän jälkeen kaksi hyppymetallinoutoa, otin vähän reilummin etäisyyttä esteeseen ja sai possun palkaksi siinä kohtaa, kun oli esteen päällä tulossa kapula suussa. Miinu taisi kysyä, että oliko tässä joku ongelma vai miksi palkkasin noin. No lauantaina Aron oli sitä mieltä, että en taida tuoda tätä kapulaa, kun meikä vaan nipottaa....Nyt asenne meillä molemmilla parempi.

Kun kaikki oli tehneet yhden kierroksen, tehtiin paikalla-olot. Vein Aronin yhdessä-käskyllä kehään ja tuli tosi nätisti. Oltiin rivin keskellä, ensin paikka istuminen 2 min, tämä ok ja possu palkka. Sitten perään makuu. Maiju liikkuroi meille ja leikki jotakin Pieksamäkeläistä liikkuria, joka heilauttaa rukkasta aina sitä koiraa kohti, kenelle antaa luvan mennä maahan. Hämäännyttiin Aronin kanssa tästä ja vasta toisella käskyllä maahan. No itse makuu hyvin, nousi hyvin omalla käskyllä istumaan, ei siis ennakointeja. Hyvä meininki!!

Omissa höntsäilyissä tein seuruuta, vähän kaukoja, sekä ruudun paikkaa lähettäen Aronin ruutuun melko pienillä etäisyyksillä. Hyvä paikka ruudussa löytyi ja lihapullan heitin ruutuun aina palkaksi.
Aronilla oli kyllä kiva asenne!

Ihan loppuun tein vielä lajin vaihdon. Keppejä niin, että toisessa päässä on hyppy ja toisessa putki. Ja tsadaa, Aron osaa pujotella. Se teki virheettömiä pujotteluja ja sai palkaksi mennä putkeen. Tai lähetys putkeen ja sieltä käsky kepit. Löysi täydessä vauhdissa kepin aloituspaikan ja pujotteli intoa piukassa päästäkseen keppien jälkeiselle hypylle. Miten se voi oppia näin nopeasti. Muistan kuinka paljon Jimmy-partiksen kanssa tahkottiin pelkästään sitä keppien aloituskulmaa, Aron tuntuu löytävän kohdan luonnostaan ja keskittyy nyt pujotteluun niin, ettei välitä millä puolella tai missä minä menen. Ihan huippua!!

Kana-areenalla

2011-12-17T17:42:00.002+02:00

Ja aamusta ennen auringonnousua kohti Kana-areena :-)
Treenit Riikan, Jarin ja Annan kanssa. Tehokkaasti käytettiin pari tuntia treenaamiseen, ehdittiin tehdä vielä vaikka mitä. Ja minä jäin vielä puoleksi tuntia tekemään agilityjuttua itsekseni, joten Aron on enemmän kuin treenattu.

Mutta Aron aloitti liike alkaa jutuilla. Näissä se oli hyvä, otettin vaan pari. Sitten liikkeelle mars, jossa noin toisen askeleen kohdalla pieni piip. Pieni tai iso, noin ei voi tehdä :-( Monta toistoa, en osaa sanoa tuliko hyvä vai huono. Riikka liikkuroi ja seurautin jokusen pätkän, lopetettiin, kun oli hyvä.

Sitten yksi tunnari, siis tasan yksi. Riikka vei kapulat, ympyrällä oli se oma ja kolme muuta, haisteli hetken aikaa, en muista nostiko Aron sitä omaansaan vai siirtyikö se tassun voimasta, mutta minua katsomatta päätyi kuitenkin tuomaan yhden kapulan, joka oli oma. Tunnarin luovutus oli hyvä, hiljainen ja napakka ote tunnarissa. Palkkasin ja jätettin tän päivän tunnari tähän.

Tauon jälkeen hyppynoudon pariin. Este matala ja verryttelyksi vain kapula suussa kohteen kiertämistä ja sitten luokseni luovuttamaan. Vaikutti hyvältä. Sitten liikkuroitu hyppynouto, jossa oli ongelmia. Koska jouduin huomauttamaan piip-äänestä kapulan luovutuksessa, tuumas Aron että ei huvita nostaa kapulaa ja lähteä paluuhyppyyn. Huoh. Tämän purkamiseksi piti tehdä sitten vaan pari vauhtihoutoa, jotta saatiin edes jotakin vauhtia takaisin. Tyhmä minä, oletin, että homma on helppoa hallissa, eipä se ollutkaan, joten teeman työstäminen jatkuu kotipihassa.

Seuraavan tauon jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Merkille meno ei ollut mitenkään hieno, mutta laukkaa sinne merkin taakse eikä mitään ääniä kuulunut lähettäessä, sieltä hyvin ruutuun, jossa oli lelu palkkana, mutta Aron ei huomannut sitä. Seisoskeli ruudussa ja ihmetteli, hassu. Uusinnalla tehtiin ilman palloa ruudussa, tämä parempi. Nyt mun pitäisi muistaa ottaa erikseen ruudun paikka treeniä, sillä Aron sijoittuu vähän eteen ja turhan reunalle ruutuun.

Tämän jälkeen ohjattu nouto ja vasemman haku. Riikka vei kapulat ja kun Aronin oli aika mennä merkille, oli se ehkä elämän surkein merkille meno, eihä sellaista voinut hyväksyä. Lähetin seuraavaksi merkille lennossa ja nyt näytti paljon paremmalta ja nyt sai kehun jälkeen jatkaa noutoon. Tästä eteenpäin hyvä kaari vasemmalle, hyvin toi kapulan ja vapautin heti kun istui edessäni, ettei vaan tarvitse nyt pilata tätäkin liikettä siihen luovutukseen. Mutta nyt tuli hyvin ja sai aiheestakin iloisen palkkauksen.

Sitten erikseen merkkitreeniä, kapulat oli lähellä, mutta ne ei vaikuta Aroniin laskevasti. Otin vuorotellen vapaasti lennosta merkin ja sitten perusasennosta merkille, viimeinen perusasennost merkille meno oli oikein hyvä, joten siihen oli paras lopettaa.

Kun toko-osuus oli ohi, himoitsin vielä kontakti ja keppitreeniä. Kepeillä jäähelposti kaksi viimeistä keppiä tekemättä. Jos jätettiin pallo keppirivin päähän, ei pystynyt sitäkään. Lelun houkutus vie ajatuksen pujottelusta täysin. Joten Anna palkkas Aronin aina kun se tuli sitten pujottelun loppuun saakka. Keksi sitten hetkeä myöhemmin miten parannan tätä hommaa. Otin hypyn keppirivin toiseen päähän ja putki oli toisessa päässä. Jos pujotteli loppuun saakka, sai palkan sijasta mennä suoraan putkeen tai hypylle ja vasta näiden esteiden jälkeen palkka. Näin ollen Aronin ei tarvinnut miettiä, mistä lelu tulee palkaksi pujottelun viimeisellä hetkellä, kun sai siihen hetkeen lisäohjeen tehdä vielä putki päälle. Näin sain ainakin 10 toistoa, joissa Aron pujotteli hyvin. Jos otin hypyn kautta kepeille menon, sujui sekin tosi loistavasti, ihmeesti Aron osaa katsoa mistä se pujottelu alkaa vaikkei tätä olekaan erityisesti treenattu.

Kontaktitreenissä tein kaikkia kontaktiesteitä, joissa keinu vähän jännitti. Tosin huomasin, että se oli myös hutera keinu, joka huojui Aronin sitä tehdessä ja tiedän, että Aron jännittää vähän epävaakata tilannetta. Jopa puomin ylösnousulla se vähän jännitti, että huojuuko tääkin. A-este oli hyvä.

Ylipäätään tuntui niin kivalta edistyä edes jossain, että Anna ehdotti agiuran aloitusta tammikuun lopussa Turun agikisoissa, nyt kauhee agitsemppi päälle ja treeniä lisää, jos vaikka oltaisiin ykkösluokassa silloin :-)

Kotipihassa ratkoin vielä hyppynoudon ongelmaa. Huoh, miten olen osannutkin sössiä tämän. Mutta erikseen sitä kapulan pitoa ja irti-käskyllä ei vaan sanota piip. Puoli pakettia kului jauhelihapihviä, mutta lopulta Aron irroitteli kapulasta ihan ilman ääniä ja sen ilme oli tuossa tilanteessa hyvä. Sitten erikseen pelkkää hyppyä. Ja kun oli riittävästi hyppyä alla, tein sellaisia noutojo, joissa palkka lensi heti, kun Aron oli tulossa kapulan kanssa takaisin päin, suunnilleen siinä kohtaa lensi jo lelu, kun oli esteen päällä hyppäämässä. Ja näitä kun toisti, sain lopulta kolme loistavaa hyppynoutoa, joissa meni hyvin esteen yli, nosti kapulan ja lähti välittömästi tulemaan minua kohti, äänetön luovutus ja mieletön leluleikki, kun yritti noin hyvin. Pakko pitää nyt vaan mahd. positiivisena tunnelma tuossa silti hyväksymättä ääniä.

Nyt Aron on väsynyt, mutta onnellinen? Heh, koville se joutuu mun kanssa. Onneksi se on vaan niin sitkeä puurtaja, että jaksaa yrittää ja päästään ahdistuksista voiton puolelle :-)

Ääntely

2011-12-15T16:43:00.002+02:00

Aron piti eilen täysin vapaapäivää kaikenlaisesta treenaamisasioista. Ja tänään jännittyneenä sitten kokeilin kotipihassa, että mitä seurasi meidän monen toiston noutotreeneistä.
Suurin ongelma meidän noutoliikkeessä on ollut se kohta, missä koira tulee eteeni istumaan kapula suussa,se irroitushetki ja sivulle siirtymisen on kuuluneet piip-äänet jo pitkään. Odottaako se palkkaa noudosta vai on epävarma? Sivulle siirtymiseen käskysanani on aina laukaissut piip-äänen liikkeen yhteydessä. Ja koska elämä ei voi näin jatkua, oli pakko päättää puuttua siihen. Näissä äänissä alkaa vaan helposti katsoa juttua sormienvälistä. Jos on yksikään koe tiedossa, en uskalla ottaa sitä riskiä, että koko nouto menettää hohteensa. Joten olin antanut jo pitkään monissa noutotilanteissa koiran sanoa se piip-ääni, ilman että olin koskaan kertunut koiralle, että en ehkä tykkää siitä. Ja koska en keksi mitään muuta tietä kuin nyt vaan päättää, että mun pitää voida uskaltaa sanoa se, mistä en tykkää. Muistan niin Jessican sanat syksyltä, missä hän puhui, kuinka paljon reilumpaa on kertoa koiralle, jos se tekee jotakin mitä ohjaaja ei halua. Uskallusta se vaatii, sillä itse haluaisin kouluttaa mahdollisimman positiivisella tavalla, se mitä rankaisu opettaa koiralle, on hämärää aluetta. Ja suorituksen keskeytys on Aronille rankaisu.

Ja niinhän minä sittenn tein, jonka vuoksi Aron koko epäuskon hetkiä, katsoi minua ja ihmetteli, mikäs nyt on kun aina on kelvannut. Ja vielä epävarmemmaksi homman tekee se, etten voi tietää tiedostaako koira sen äänen. Mutta senkin uhalla, että ihan kaikki motivaatio, vire tms.laskee otin riskin ja sanoin. Ja minun sanominen ei ole kiinni käymistä koiraan, vaan ihan ääneen kuitattu, että noin ei voi tehdä ja tämä ei ole hyvä juttu. Positiivisuuden kautta tein siis paljon noutoja, joissa oli helppoa, ei ääntä. Kuten tunnarikapulan noutoa sisällä. Ja kun ääni liittyi erityisesti hyppynoudon yhteyteen, piti viedä se ongelma sinne saakka. Näin ollen Aron oli jo hetken esteen takana, ettei tulekaan eteeni kapulan kanssa, koska ei se mulle kuitenkaan kelpaa. Mutta sitkeesti toistin ja ihan opetin, että hiljaa olemalla saa palkinnon, piip-äänestä homma keskeytyy.

Tänään siis testi. Laitoin esteen keskelle takapihaa, 50 cm korkeudella, otin esteeseen pitkän etäisyyden, (pienet etäisyydet on suurempi todennäköisyys äänille) heitin kapulan tosi kauas ja annoin Aronin noutaa, jes, loistava luovutus ja ihan hiljaa istui edessäni. Tehtiin sama toiseen suuntaan, taas pitkä etäisyys, että vauhtia ja tilaa on kyllä, teki loistavan hyppynoudon, joskin etsi jonkin aikaa kapulaa esteen toisella puolen. Sitten oli aika uhmata kaikkia piip-äänten virtaa ja tehdä hyppynouto etäisyyksien ollessa suht normi esteeseen eli noin 3m esteeseen. Tässä tulikin luovutuksen jälkeen ihan pikkanen piip, josta heti kuittasin Aronille, että ei muuten sitten ollut hyvä juttu. Uusi yritys heti perään ja nyt se oli hiljaa, tosin katsoi esteen takaa, että viitsiskö tulla, mutta tuli ja oli ihan hiljaa, siirtyi jopa sivulle ihan hiljaa ja ihan valtavasti kehuja, että yritti, vaikka ei saanut enää äännellä. Lopuksi tehtiin vähän helpompia vauhdikkaita noutoja, joissa Aron sai kapulan suuhun, kiersi puun, sitten hypylle ja sitten vasta luovutustilanne, kaikki hipi hiljaa. Huikeeta!

En tiedä miten meidän elämä jatkuu, mutta tämän jälkeen en voi hyväksyä enää yhtään piip-ääntä noudossa. Harjoitellaan näitä nyt kotipihassa hiljaisiksi, sitten yleisissä treeneissä. Tavoite on, että saan karsittua ongelman, tosin helppoa se ei ole, sillä koira tekee helposti aina sen minkä se on ensiksi oppinut. Toiseksi kisasuorituksen aikana noihin ei pysty puuttumaan, mutta katsotaan kisakalenteria heti, kun tilanne alkaa olla hallussa kokonaisissa liikkeissä ja liikkuroinneissa. Ja mua ihan jännittää, että mitä siinä Canis-lehdessä on ollut ääntelystä. Itse kuitenkin olen oppinut, että koiran ei tule antaa tehdä mitään juttua äännellen, mutta mitään asiaa ei kannata jättää treenaamatta sen vuoksi, että tulee ääni. Hiljaisuus pitää opettaa.

Tänään teemana nouto

2011-12-13T21:04:00.000+02:00

Tänään puuhasteltiin Aronin kanssa hetki jos toinenkin noutojen parissa. Tavoite on, että koira tulee varmana eteeni istumaan, pitää kapulaa hyvin, on hiljaa, ei löysää otetta vaikka kädet koskevat kapulaa ja irroittaa kapulasta irti-käskyn kuultuaan. On myös sen jälkeen hiljaa ja siirtyy sivulle hiljaa käskyn kuultuaan. Juu, on siinä kriteeriä kerrakseen.
Ja nämä kriteerit mielessä noudettiin tunnaritikkua, metellia, hanskaa, ohjatunnoudon kapulaa, isoa ja pienempää puista kapulaa. Hypäten, noutaen, kiertäen. Sisällä sekä ulkona. Kaiken monin kertaisen hinkutuksen jälkeen viimeinen treeni oli kaikken paras, enkä voinut uskoa sen olevan paras, joten tehtiin se sitten varmuuden vuoksi ihan kolmeen kertaan.

Homma meni näin: pihassa oli kaksi matala in-and-out hyppyä, siis ihan pieniä. Ensin kapula Aronille suuhun, sitten käsky hyppäämiseen, no se hyppäs ne kaksi pientä, sitten kierrä käsky, jolla se juoksi miljoona pihan toiseen päähän kiertämään lasten keinuja ja sieltä käsky tuo. Meni ja tuli vauhdikkaasti, istui eteeni suorana, laitoin kädet kapulaan ja selvä irti-käsky, irroitti ja pysyi hiljaisena. Jes, tästähän sai pallon palkaksi.

Tokoo ja tokoo, kriisiä ja ahdistusta.

2011-12-13T10:11:00.002+02:00

Tulipas eilen treenattua, innostusta kun riittää, en vaan tiedä oliko mitään hyötyä vai olisko parempi ettei treenaa mitään.

Ensin kävin Kyötikkälän kentällä ennen pimeän tuloa. Luntahan siellä oli joten kyllä se Aronilla varmaan ihan työstä kävi. Viritin ohjatun noudon merkkeineen ja kapuloineen, sekä ruudun kulmamerkit samalta merkiltä mentäväksi 25 m päähän. Ensin yksi merkille meno, hyvin ja lelu lensi palkaksi. Sitten vasemman kapulan haku, hienosti lähti, näki ruudun merkit ja teki pienen kaaren ensin katsoen ruutumerkkejä kuitenkin päätyen sille vasemmalle kapulalle. Jihuu. Seuraavaksi viritinkin koiraa tehdään merkki ja ruutu, ja päätyi ruutuun, tosin aina kun mulla ei ole ruudun nauhoja, menee Aron vähän banaanina ruutuun vasemmalta sivulta sisään. Tätä en sen ihmeemmin hinkannut, jätin lelun ruudun keskelle ja lähetin merkin kautta ruutuun, näin ollen meni suoraan sinne.
Tämän jälkeen jatkettiin ohjatun kanssa. Koska Aron oli nyt saanut mennä merkiltä ainakin 4 kertaa vasempaan, ei oikean kapulan haku ollutkaan enää hallussa. Tehtiin monen monta toistoa, joilloin meni lopulta ensin merkille ja sitten oikean kapulan haku. Tosin tässä kohtaa tuli usean hinkutuksen seurauksena merkille lähtiessä äännähdys. Syvässä hangessa oli vähän rankkaa, mutta hyvällä fiiliksellä lopettiin onnistuneeseen suoritukseen.
Seuraamista ei tuolla kentällä voinut tehdä lainkaan, kun sitä lunta oli liikaa, joten z merkit paikalleen parkkipaikalle.
Tehtiin asennoiltaan yksi onnistunut seiso-istu-maahan, mutta huomasin, että äännähti aina mukaan ottaessa. Voi ääh. Sitten treenattiinkin hiljaisuutta. Seurautin koiraa z-liikkeen kuvion mukaan ja aina jokaisen sivun keskellä liike seis ja uusi seuraa-käsky. Näin ollen tehtiin kaaviota, jossa 3 kertaa pysähdys ja uusi seuraa-käsky. Tälläisessä treenissä Aron niin mielellään ääntelisi, mutta kerroin Aronille, että nyt ollaan ihan hiljaa. Vapautin maassa olevalle narulelulle, kun teki ekan kerran z-seuruun läpi. Ja koska en päästä koiraani helpolla, tehtiin kaikkiaan niin, että menin z-liikeen edestakaisin läpi, joka sivulla pysähtyen, joten koiran oli pakko tsempata ihan täysillä, ettei ääni tule. Ja se pystyi siihen, 6 pysähdystä ja uutta liikkeelle lähtöä ihan hiljaa. Sai sen jälkeen leikkiä narulelulla ja kehuin suuresti pätevää koiraa.

Illalla vielä valkkuryhmän treeneissä.
Ensin helppo tunnari, jossa neljä kapulaa, joista yksi oli se oma. Onnistui ja toi oman. En tiedä olisiko tässä vaiheessa pitänyt lopettaa, mutta mulla on pakon omainen tarve saada tähän liikkeeseen nyt onnistunut fiilis ja voiton puolelle. Mutta jatkettiin uudella tunnarilla ja 6 kapulaa ympyrässä, toi väärän. En sanonut mitään negatiivistä, jäi vaan palkatta. Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, jossa siis liikkeelle lähtöjä.

Varmaankin 10 toistoa, liike alkaa ja liikkeelle mars. Aron häiriintyy vähän liikkurista, mutta toistojen ja vaihtelemalla palkkausksen ajoitusta saatiin ihan onnistunut tunnelma tuohon. Ensin ei lähdetty liikkeelle siis lainkaan ja sitten pari liikkeelle lähtöjä, joissa palkka erityisesti tuosta hiljaisuudesta.

Takaisin tunnariin, liikkuroituna ja toi väärän. Toi vielä iloisena sen väärän. Voi itku!! En halunnut nyt ahdistua tästä, joten tehtiin ohjattu, jossa haettiin se oikea. Vähän jännitti, että vaikuttaako se kentällä tehty ohjattu nyt tänne, mutta hyvin haki sen oikean. Tosin merkille lähtiessä ihanti (ou jee, että tähänkin liikkeeseen), merkilläkin olisi voinut olla parempi, mutta mielessä vaan, että pitää kuunnella suunta käsky, minkä teki ja sai lennossa palkan, kun laukkasi minua kohti kapulan kanssa.

Sitten omat höntsäilyt. Näissä jumppasin edessä istuvaan koiraa ja siitä takaa käskyllä sivulle. Tämähän on seuraamisen osalla toinen tilanne, missä ääni herkästi tulee. Jos yhtään inahti, keskeytin liikeen. Hiukan ikävää, mutta valitettavasti en voi sallia näitä ääniä enää mihinkään. Hiukan Aron otti tästä nokkiinsa, mutta ei tässä auta katsoa niitä enää sormien välistä.
Tehtiin myös seuraamispätkiä muiden treenatessa vähän ympärillä.
Sitten kaukojen aloitusta, jossa eka käsky seisomaan, teki todella hyvin.

Ja lopuksi vielä tunnarin pariin. Levitin kapulani ympyrälle ja vein itse sen oman sinne sekaan. Haki ainakin 5 kertaa näin sen oman. Lopuksi Miinu tuli vielä viemään sinne samaan ympyrään sen yhden oman, meni kapuloille, katseli minua hetken, vasta sitten haisteli ja toi sen oman. Hihkuin riemusta, mutta eipä tässä silti voi tuuletella. Helkutin ärsyttävää, että ollaan tällläisessä jumitustilanteessa. Näen sen jumituksen siinä, että kun Aron menee kapuloille, sen pitää katsella esim minua tai mennä ensin ohi kapuloista, sieltä takaa kääntyä ja sitten vasta haistella. Voi kun se olisi ihanne, joka menee innokkaasi kapuloille, haistelee ja reagoi heti omaan tuoden sen itsevarmasti. Tämä on tavoite, mutten osaa päästä siihen. Nyt eilen en antanut pahaa palautetta siitä, että toi väärän, mutta varmasti tajusi, ettei mennyt nyt ihan putkeen, koska ei palkita ja näkee, että nyt on joku pielessä. Ja kun toi oikean, palkkasin sen ruhtinaallisesti. Veri haard.....

Aamulla oli pakko tsekata, mikä se ääni merkille lähtiessä on, mutta pariin kertaan kotipihan merkille meno ja ihan hiljaa, huh. Yksi murhe nyt vähemmän

Sunnuntain tunnariturnee

2011-12-11T22:03:00.001+02:00

Päätin, että päivän teema on tunnari. Koti-oloissa itse tehtynä hommassa ei ole mitään ongelmaa, samoin se oma löytyy vaikka tekisin itse tunnarin esim Ikean parkkipaikalla. Mutta liikkurin kanssa tehdyssä tunnarissa on jotakin ongelmaa. Kun sitten pähkäilin, on tunnarissa ollut häikkää sen kerran jälkeen, joilloin se valkkuryhmän treeneissä toi mulle kaksi kertaa ihan pokerilla väärää kapulaa, silloin en kyllä tykännyt yhtään ja sanoinkin sen Aronille. Jälkeen päin mietittynä palautteeni vei Aronin itseluottamuksen kyseistä liikettä kohtaan. Meillähän oli joskus keväällä tilanne, että Aron koki ihan yhtä kivaksi tulla tunnarilta kapula suussa, oli se sitten oikea tai väärä. Ja silloin päätin, että jos tuo mulle väärää, ei se kivaa. Mutta jotakin on siis tehtävä, että saadaan taas homma uuteen nousuun.

Joten maneesilla tänään:
-tunnari 1. kasa kapuloita ja se oma 15 cm päässä vasemmalla, ok.
-tunnari 2. kasa kapuloita ja se oma 15 kasan edessä, ok.

Sitten kolme valmista tunnaririviä, joissa 3 kapulaa oman lisäksi, oman paikka vaihtui joka kerta. Lähetin ekalle riville, tämä ok. Lähetin toiselle riville, mutta Aron paineli sinne, missä äsken oli, keskeytin ja lähetin uudestaan keskiriviä kohti. Nyt toi väärän, en sanonut mitään väärästä, luultavasti virhe tuli siitä, että koiran ajatus katkesi, kun keskytin sen menon väärille kapuloille. Nyt lähetin kolmanteen riviin, sieltä tuli nyt oma, sitten vielä yksi lähetys siihen keskiriviin, josta toi hetki sitten väärän, nyt löytyi se oma. Eli 6 tunnarin etsintää/ yksi virheellinen. Ollaan plussan puolella. Tässä vaiheessa koira hetkeksi autoon.

Seuraava kierros alkoi kisamaisella tunnarilla. Mutta miten kävikään, lähti kapuloille, haisteli kaikki ja toi väärän. Tehtiin kuitenkin kisamaisesti luovutus ja sivulle siirtyminen, vasta sitten katsoin kapulaa ja väärähän se oli. En sanonut koiralle mitään negatiivista, ei vain saanut palkkaa. Päätin, että siirrytään hetkeksi toisen liikkeen pariin ja katsotaan tunnaria vielä.

Se toinen liike oli z-liike. Tässä ensin seuruu, niin että liikkuri huuteli käsky ja minä seurautin z-liikkeen läpi, Aron oli hyvä tässä, seurasi ja taisi tehdä kulmat niinkuin pitää. Hyvä siis. Sitten sama, mutta koemaisesti asennoin seiso-istu-maa. Pirskatti, että keskimmäisellä istu käskyllä jäi seisomaan. Voi höh. Aloitettiin alusta. Nyt teki kaikki asennot oikein, ei piipannut kun otin mukaan eikä myöskään ennakoinut missään. Hyvin meni.

Takaisin tunnariin, tehtiin kuten äsken, kisamainen tunnelma. Aron meni kapuloille ja toi sen oikean. Jihuu. Aron sai lihapullaa ja minut tosi iloiseksi. Kuka vois kertoa Aronille, että tuomalla sen oikean kapulan, se saa ihan mitä se haluaa. Päätin, että tehdään nyt vaan paljon tunnareita liikkurin kanssa, jos tuo väärän, siitä ei seuraa mitään. Jos tuo oikean, saa jonkun megapalkan. Teen itselleni kuukauden seurannan, että onko asetelmalla vaikutusta onnistumisprosenttiin.

Aron kävi taas tauolla ja tauon jälkeen ryhmässä paikka istuminen. Tämä meni kaikin puolin oikein hyvin. 4 koiran ryhmä ja istui hyvin. Tästä jatkettiin vielä liikkurin kanssa yhteen treenattavaan juttuun. Huomattiin nimittäin z-aloittaessa, että kun liikkuri sanoo liike alkaa, katselee Aron sitä liikkuria tai on levoton. Myös tässä tilanteessa tulee siltä herkästi piip, joka kertoo epävarmuudesta. Joten otettiin varmaankin 10 liikkeen aloitusta, ensin palkattiin heti sanan liike alkaa-jälkeen, palkkaus siitä, että Aron piti kontaktin minuun eikä piipannut. Sitten venytettiin siihen kohtaan, että liike alkaa-liikkeelle mars. Saatiin palkkattua myös tästä. Liikkuri-Minna huomasi, että liikkeelle mars on se tekijä, joka herkästi laukaiseen Aronin piip-ääneen. Onneksi treeni auttaa tähän.

Olipas kivat treenit :-)

Voitto se on pienikin voitto

2011-12-10T10:07:00.001+02:00

Torstain agit ei nostaneet mielialaa. Tehtiin rataa, jossa oli monen monta kohtaa, joissa piti muistaa miljoona asiaa. Ja tästä syystä tehtiinkin pala kerrallaan, mutta kun jo ensimmäiseen 4 esteeseen saatiin kulumaan kivasti aikaa. Kaiken kaikkiaan joitakin onnistumisia tuli, mutta olin itse usein myöhässä (Vappu Alatalon mukaan ihminen on lähes aina myöhässä kertomassa koiralle mikä on seuraava este). No sanomattakin selvää, että Aron tiputteli rimoja, kaatoi kerran koko esteen ja siivekkeeen, itse olin myöhässä ja sitä rataa. Anu heitti ilmoille, että pitäisikö Aronin rimojen tiputteluihin puuttua. Toivon kuitenkin, että kun itse tiedän mihin mennään ja koska käännytään, pysyy Aroninkin mieli luottavaisempana ja rimat ylhäällä. Nyt oli kyllä jo rataa kävellessä sellainen olo, että miten ihmeessä muistan nää kaikki kohdat.

Eteenpäin sano mummo lumessa. Eli perjantaina oli Agilityn epikset Tamskin Tallilla. Olinhan asettanut tämän vuoden tavoitteeksi, että vuoden lopussa startataan agilityssä, joten eikös tämäkin nyt ole jokinlainen tavoitteen saavutus. Mutta asenne suorastaan hektinen, kun tulin kaasu pohjassa tallille ja porukka oli jo rataantutustumassa putkirataan. Koska kaikki kokemus on meille hyväksi, ennätin juuri ja juuri tutustua rataan ja päättää ylipäätään, että me tehdään sekä putkirata että se möllirata. Kauhistutti, että miten mun muisti toimii, sillä radassa oli ns. 17 estettä, joista 15 kertaa mentiin putkeen. Mutta me osattiin :-) Voitettiin se putkiluokka. Palkinnot oli mielettömät, ihan käsittämättömän hyvät, kun vertaa vaikka normi tokokisan palkintoihin. Aron sai syömistä nappulan ja herkkutikkujen muodossa, lahjakortti, koira dvd, jonka nimi oli osuvasti Koirasi kaipaa tekemistä ja itsellekin vielä lakuja. Huippua!

Putkirata tässä.

Sitten se möllirata. Meidän ensimmäiseksi radaksi ihan jees. Tehtiin puhdas rata muuten, mutta putkieste nro 10 vetikin Aronin väärään päähän. Hyvää kokemusta tuli ja se tunne, miltä tuntuu juosta koiran kanssa 17 estettä. Parannettavaa löytyi, sillä itse huomasin, että olen kontaktien kohdalla kovin hätäinen, tuossa möllikisassa ei olisi ollut kiire minnekään. Joten näihin pitää itse kiinnittää huomio. Ja siksi Aron oli väärässä päässä putkea, sillä päästin sen häitäisesti a:n kontaktilta enkä varmistanut putken oikeaa päätä. No kontaktien suorittaminen tehtävälistalle. Ja toinen mitä mietin, oli, että joidenkin hyppyjen jälkeen tuli kovin iso turha kaari, jota paremmalla ohjaamisella ja koiralle oikein viestittämällä voi pienentää. Mutta alku tämäkin.
Maksimölli-rata

Monenlaista treeniä

2011-12-07T20:31:00.000+02:00

Tulipas tehtyä tänään kaikenlaista.

Lenkin yhteydessä otettiin vähän seuraamistreeniä Suoraman koulun pihassa. Tein lyhyitä pätkiä ja välillä pidemmän pätkän, kaksi kertaa jouduin huomauttamaan piippaamisesta, jonka jälkeen Aron oli hipihiljaa. Tosin tilanne oli vaikea, sillä partacolliet haukkuivat tolpassa kiinni ollessaan ja tämä aina vähän rikkoo Aronin keskittymistä. Tein kuitenkin paljon liikkeelle lähtöjä, hidasta käyntiä, käännöksiä. Tuntui hyvältä. Yksi suora luoksetulo, jossa tuli hyvin ja lujaa, vähän liukui lumella mutta ei ihan törmännyt kun istui eteeni.

Kotipihassa tehtiin hauskan pitoa. Merkin kautta ruutuun, ensin vain yhdestä merkistä tuli pallo palkka. Ruudussa ei ollut nauhoja ja inasen vaikea Aronille, kun valkoisella lumella vain oranssit kulmatötteröt. Tämän vuoksi ei mennyt ihan suoraan ruutuun, selvästi yritti katsellaan hahmottaa ruutua. Ensimmäisen kerran ruudussa ollessaan meni yli takarajan ja sieltä uudella ruutukäskyllä ei ruudun keskusta heti löytynyt. Kahdella uusinnalla paremmin ja sitten pallo tuli Aronilta salaa ruutuun, joka sitten lopuksi palkaksi. Ylipäätään Aronilla hyvä ja vauhdikas asenne.

Sitten jokunen suora luoksetulo, josta päästiin ihan tavallisiin noutoihin.Heitin tosi pitkälle kapulan ja palkkasin vauhdista tai siitä, että samantien kun istahti eteeni, sain vapautuskäskyn. Hyvältä näytti. Tämän jälkeen 50 cm hyppyeste keskelle pihaa ja ettei vaan tulisi nyt mitään harmia, tein harjoituksen tosi helpoksi. Aron jäi tosi kauauksi istumaan esteen toiselle puolen, kapulan heitin kauaksi esteen taakse ja vapautin Aronin hakemaan hypyn kautta kapulan. Meni lujaa, ei piipannut ja oli oikein innokas. Ehkä tälläisillä helpoilla, mutta saa laukata ja lujaa pidän motivaatiota yllä.

Sisälläkin vielä sitten treenailtiin, nimittäin niitä sisäisiä lihaksia. Näin Vapun koulutuksessa, että yhdelle bordercollielle neuvottiin sellainen sisäisten lihasten liike, missä koiran takapää on rapulla tai jossakin vähän korkeammalla. Sitten koiraa syötetään siihen etutassujen väliin, sitten vasemmalle puolen ja oikealle, pitäisi pystyä syöttämään koiraansa tässä asennossa ilman että tassut liikkuu, kyseessä jonkinlainen siirrä painoasi homma. Aron tässäkin kivasti mukana, takapää vadin päällä. Olen tehnyt myös useampana päivänä sitä ristikkäisten jalkojen nostoa, saa nähdä onko näistä apua.

Lopuksi video meidän tunnistusnoutotreenistä, tehtiin pitkästä aikaa tulitikkutunnari.

Kotipihassa

2011-12-06T22:30:00.000+02:00

Maanantaina piti niin kiirettä, etten ehtinyt illan valkkuryhmän treeneihin, mutta aamusella kotipihassa hypeltiin pitkästä aikaa estettä. Kun hyppynoudossa on nyt jotakin häikkää, parempi purkaa liike osiin.
Laitoin hyppyesteen pihaan niin, että koira piti hypätä sivultani esteen yli, esteen toiselle puolen jätettiin makupalalautanen. Nostin ja laskin esteen korkeutta jokaisen hypyn jälkeen. Aloitin 50 cm ja aina lautaa nostin lauta kerrallaan kohti 80cm ja tämän jälkeen taas laskin. Huolestuttavaa oli se, että Aronin piti vinkaista joka kerta hyppy-käskyllä. Vaihdoin homman sitten vaan mene käskyyn tai lennosta lähettämiseen. Ja toinen tosi huolestuttava juttu oli se, että aina kun esteen korkeus oli 80 cm, se otti kosketuksen esteeseen. Hypättiin aika monta hyppyä ja vaihdoin lelun esteen taakse, nyt sain kaksi puhdasta 80 cm hyppyä kohti lelua. Ylipäätään pitää uusia tämä treeni ja tarkkailla, mikä vaikuttaa mihin.

Sitten tehtiin vauhtinoutoja erikseen. Kierrätin kapula suussa ensin puunkiertoja ja näissä piti tulla kapulan kanssa eteen istumaan. Heti kun istui edessäni, vapautin ja Petra oli apuna, heitti megapalkan lateksipossun palkaksi. Sitten tehtiin sellaista vauhtinoutoa, jossa heitin kapulan ja Petra kävi heittämässä kapulaa vielä kauemmaksi, kun palautusvauhti oli kovimmillaan, lensi possu taas palkaksi jostain. Aronista hurjan hauskaa. Tällä linjalla jatketaan siis.

Seuraamistreeniä sitten ihan tosi myöhään kotipihassa. Huomasin, että varon suuresti meidän seuraamisessa sellaisia kohtia, joissa seurataan noin x määrä askelta, perusasento ja sitten taas uusi seuraa ja noin x askelta. Teen siis mielelläni aina seuraamista useammalla käännöksellä, joka päättyy perusasentoon ja tämän jälkeen tulee palkka. Ja Aron saattaa juuri näissä liikkeellelähdöissä piipata, joten tehotreeni nyt näihin. Teinkin niin, että palkkasin ensin aina jokaisen pätkän perusasentokohdassa, sitten palkkasin joka toisen. Lopulta tein kolme pysähdys ja uusi seuraa liikkeelle lähdössä. Aron ei piipannut kertaakaan tässä kotipihan tarkastelussa. Hyvä juttu se.

Delfinaariossa

2011-12-06T22:17:00.002+02:00

Viime päivinä on vietetty lasten synttäreitä. Petrahan sai 9.vee synttärien kunniaksi viettää kaverijuhlaa Särkänniemen delfinaariossa. Jos homma oli lapsille ihan huippua, ei se näin äidin roolissakaan ihan tylsää ollut:-) Kun lapsilla ei ollut enää mitään kysyttävää delfiinien kouluttajille, mulla kyllä oli. Ne nimittäin palkkasivat delfiinit aina, vaikka joku tekikin laiskan hypyn, saivat silti makrillin palkaksi.

Kiinnosti tietysti, miten käyttävät palkkioita hyväkseen. Kouluttaja kertoi, että käyttävät delfiinien koulutuksessa monia palkkioita hyväkseen, välillä antavat yhden makrillin, joskus kerralla enemmän, muita palkkioitakin löytyi kuten palloleikki tai silitys. Pillin vihellyksen jälkeen tulee palkkio, mutta delfiini ei koskaan tiedä tarkalleen, mitä palkkioksi tulee. Isosta hypystä ei suoraan tule isoa palkkaa. Yllätyksellisyys pitää siis delfiinien mielen ja motivaation hyvänä. Yksi delfiini kuitenkin nirsoili ainakin sen päivän makrillikalan kanssa, kun antoi palkkansa tippua altaan pohjalle eikä hakenutkaan sitä. Itse ajattelin, että pitääkö se delfiini sitä kalanpätkää palkkana, kun ei vaivautunut hakemaan sitä?
Näytösten aikaan delfiinit tekevät pääsääntöisesti vain näytökset, mutta näytössesongin ulkopuolella ne treenaavat jotakin uutta juttua monta kertaa päivässä, jopa 8 treenikertaa päivässä. Motivaatiosta pidetään huolta hauskan pidolla, kuten pallottelulla. Kouluttaja kertoi, että delfiinien koulutus eroaa koirien koulutuksesta sillä, etteivät voi käyttää johtajuutta tai fyysisiä rankaisuja hyväkseen. Koulutus perustuu siis pääsääntöisesti positiivisella vahvistamiselle ja palkkioiden käytölle. Kouluttaja ei puhunut sanallakaan siitä, miten ne kertoo delfiinille, että nyt teit väärin tai huonosti. Perinteisessä naksutinkoulutuksessahan käytetään neljää eri juttua (positiivinen vahvistaminen, negatiivinen vahvistaminen, positiivinen rankaisu ja negatiinen rankaisu) hyväkseen, enkä päässyt perille, muuta kuin että pillin vihellyksen jälkeen palkataan, palkkaamisella ei näyttänyt olevan mikään kiire.

Mulla olisi ollut paljonkin lisää kysyttävää, mutta päästin kouluttajan sitten pinteestä ;-)

Maneesitreeneissä

2011-12-04T22:48:00.000+02:00

Tänään treenailtiin maneesilla. Meitä oli paikalla 9 koirakkoa, joten ainakin kolme treenirinkiä teki taas samaan aikaan.

Aron aloitti omalla vuorollaan luoksetuloilla, pelkkiä suoria luoksetuloja niin seisomasta, makuulta kuin sieltä aloituspaikastakin. Hyvä laukka näissä kaikissa.
Sitten tunnari, Sari teki hyvän rivin, epävarmuus näkyi Aronin työskentelyssä, sillä se meni rivin varmaan kahteen kertaan läpi, löysi oman, mutta meinasi viedä sen Sarille ja ajatus katkesi, pyysin, että tuo tänne ja Aron toi. Eli näissä liikkurin kanssa tehtävissä tunnareissa on nyt jumitustilanne. Jos teen itsekseni, sujuu hyvin, kuten tänään kotimatkalla pysähdyin Ikean parkkipaikalle tekemään yhden tunnarin, luonnollisesti hyvin. Pitänee vaan taas kerran kasvattaa rauhassa Aronin itseluottamusta tähän tehtävään.

Sitten vuorossa hämykäskyt ja liikkuroinnit liittyen paikalla-olojen aloituksiin. Tässä Sari ja Maarit huutelivat hämyjä ja ainostaan ensimmäisellä kerralla Aron meni hämyyn, muuten piti linjansa. Maasta istumaankin onnistui hyvin, vaikka Sari huuteli kaikki ylösnousuun tarvittavat sanat, Aron nousi täpäkästi omasta käskystä ylös.

Sitten hyppynoutoon, tai siihen paluuhyppy/ luovutustilanteeseen. Tämä juttu pitää pilkkoa nyt paloiksi ja tehdä paremmin. Jotenkin Aronia ahdistaa tulla nyt kapulan kanssa hypystä eteeni, sen tekis mieli piipata ja se piippaa, sen tekis mieli mennä äkkiä suoraan sivulleni jne, joten sanomattakin selvää, että tähän pitää tehdä se varmuus ja rauhallisuus takaisin.

Sitten lopuksi merkin kautta ruutuun, meni hyvin, vaikka ruudun vasemmalla puolen oli ihmisiä ja koiria. Palkka ruutuun ja koira tämän jälkeen autoon.

Itsekseni hömpöttelin sitten myöhemmin. Tässä seuraamispätkiä, joissa Aron tuntuu hyvältä. Jäävät asennot kertaalleen läpi, istuminen ja seisominen oli hyvät, maahanmenossa käskyn kohdalla jokinulkopuolinen rikkoi Aronin ajatuksen ja teki virhe-asennon, uusinnalla varma maahanmeno. Lopuksi kaukokäskyjumppaa ja päivän maneesitreenit oli siinä.

Vappu Alatalon luennolla

2011-12-04T22:35:00.001+02:00

Onneksi ehdin Tamskin järjestämään Vappu Alatalon hyppykurssin aloitukseen. se alkoi nimittäin luennolla, josta sain paljon ajattelemisen aihetta. Tai lähinnä tieto lisää tuskaa...

Vappu Alatalo tähtää koulutuksissaan siihen, että koira saa lisää taitoa hypätä hyvin. Hyppääminen on tehtävä, jonka koira suorittaa itsenäisesti, koska koiran on tehtävä itse ratkaisu siitä mistä ponnistaa, kuinka kovalla voimalla, kuinka korkealle jne. Mutta mitä ihminen voi osaltaan tehdä? Ohjaajan tehtäviin kuului tietysti se, että pitää huolta, että koira on siinä kunnossa, että se voi hypätä. Hyvään hyppyyn koira tarvitsee hyppylihaksia, kuten syviä lihaksia että habaa takareisiin. Joten Vappu puhui siitä, kuinka fysioterapeutit, osteopaatit ja hierojat kuuluvat koiran huoltotiimiin ja tärkeys oli tuossa edeltä mainitussa järjestyksessä. Vapulla ei ollut mitään hierojia vastaan, mutta sanoi, että eläinfyssarit ovat kaikkein eniten koulutettuja ymmärtämään koiran biomekaniikkaa. Oma kysymykseni kuuluikin, että miten tehdään koiralle paremmat syvät lihakset ja se haba sinne takareisiin. Vastaus oli, että käynti fyssärilla, joka antaa yksityiskohtaiset ohjeet. Kovasti suositeltiin mm. Elina Karhumäkeä, jos Pirkanmaalta mieli fyssarin hoitoon.

Metrinen pk-este kiinnosti mua tietysti eniten. Vappu sanoi, että estekorkeus ei ole suurimmalle osalle koirista mikään suuri ongelma, mutta hyppyliike on melko haastava. Tässä koiralla on yleensä tilaa noin 2-3 laukka-askelta ennen hyppyyn lähtöä, mutta paluu on yleensä vielä pahempi riippuen mihin kapula lentää. Kapulan suussa takaisin esteen yli, tässä kapula lisää painoa koiran etupäähän, mikä tekee hypystä vielä haastavampaa.

Vappu itse suositteli, että koira osaa hypätä esteen teknisesti oikein ilman kapulaa. Vasta tämän jälkeen otetaan koiran suuhun jotain kevyttä ja opetellaan pitämään tekniikka, vaikka suussa onkin jotain. Sitten lopuksi vasta kapula. Koiran itseluottamus hyppyä kohtaan pitäisi saada niin suureksi, että koira uskoo ja tietää selviytyvänsä esteestä. Vappu ei suositellut mitään suurta määrää hyppyytystä metrisellä, vaan niin, että esteen korkeus vaihtuu koko ajan, kuvaili, että este voi nousta 40 cm korkeudesta lauta kerrallaan ylöspäin 80 cm ja sitten laskea. Seuraavalla kerralla korkeus käy kerran 90 cm ja sitten taas laskee. Näin koira oppii arvioimaan korkeutta ja samalla itseluottamus hyppyyn säilyy. Koiran motivaatio hypätä este oli Vapun mielestä todella tärkeä. Hän itse sanoi, että jos treenaisi pk:ta, tekisi vuoden verran pelkästään treeniä tuota hyppyä varten ja hyvin harvoin estekorkeus olisi siellä metrissä. Tässä vaiheessa huokailin mielessäni, että Aron on viety pk-esteelle niin raakileena.Ylipäätään Vappu puhui myös estekorkeuksista agilityn puolella. Hän sanoi, että olisi hyvä, että koiria hyppyytettäsiin aina eri korkuisilla esteillä. Jos estekorkeus on aina vakio, koira alkaa luottaa siihen vakioon eikä katso esteen korkeutta. Koirasta tulee ikään kuin huolimaton, kun se oppii, ettei sen tarvitse miettiä esteen korkeutta,vaan hyppää vakiovoimalla. Koira, joka katsoo osaa arvoida esteen korkeutta, tekee vähemmän rimanpudotuksia, sanoi Vappu.

Itse hyppy oli Vapun mielestä kuin yksi iso laukka-askel. Hypyn ponnistusvaiheessa koira siirtää painon taakse, taka-osa on se moottori. Jotta koira pystyy tekemään hyvän hypyn, sen syvät lihakset on oltava kunnossa sekä selän rangan täytyy taipua kaarelle. Tässä vaiheessa Vappu kertoi, että koiran rakenne on ratkaiseva hyppytekniikassa ja tasapainoinen rakenne on tietysti toivottavaa. Koirat kuitenkin syntyvät omassa kropassaan ja oppivaan käyttämään juuri sitä omaa kroppaansa, oikein tai väärin.

Ehdin katsella yhden kierroksen koirien hyppytekniikkatreeniä ja kyllä Vapulla oli hyvä silmä, se näki hyvinkin nopeasti, mitä kukakin koira tarvitsi parantakseen hyppyä. Ihan perussarjatreenillä, missä rimat on vain 10 cm korkeudella ja in-and-out pituuksilla näkyi jo monelaisia juttuja. Harmi, että mun piti lähteä tässä vaiheessa.

Mutta kiinnostus heräsi, missähän tilassa Aronin syvät lihakset ovat? Miten parannan niitä? Miten tehdään habaa takapäähän? Onkohan sillä sitä?
Ja käynti fyssarin luona on ajankohtainen. Sitten hyppymotivaatiota pitää parantaa. Harmi,kun meidän takapihan nurmikko on tosi liukas näin märillä ilmoilla. Hirmu mielenkiintoista kaiken kaikkiaan:-)

Torstain SdP

2011-12-02T21:41:00.001+02:00

Koettiin eilen onnistumista ja ihanaa yhteishenkeä Aronin kanssa Sdp-hallissa. Anu oli suunnitellut meille 19 esteen radan, joka oli profiililtaan niin selkeä, että pysyin jopa suurimmaksi osaksi ihan mukana, että mihin sitten mennään.
Radan uutena juttuna oli leijeröinti niin, että koira juoksi putkeen, joka kulki puomin alla ja jatkoi rataa siellä puomin toisella puolen käskytykseni mukaan. Hyviä onnistumisia saatiin, kun Anu vei Aronin narulelun sinne toiselle puolen. Hyvin irtosi Aron eikä jäänyt odottelemaan minua. Sitten tehtiin ilman leluhoukutusta ja vähänkös oli hienoa. Aron vilkaisi kerran minua, mutta koska hyppykäsky tuli oikeassa kohtaa, jatkoi Aron rataa :-)

Toinen selkeä merkittävä kohta oli tuon hallin keppien pujottelu, joka tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ihan ilman verkkoja. Tosin piti tehdä ainakin 8 yritystä, kunnes pujotteli loppuun asti. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun saadaan lisää onnistuneita toistoja.

Kontakti-esteinä suoritettiin tänään a ja puomi ja näissä hyvä onnistuminen. Ihan hirveen kiva onnistua ja Petterikin kysyi, että "voitiksää# kun olin niin tohkeissani.

Kotipihan videointia

2011-12-01T17:47:00.001+02:00

Petra oli palveluksen velkaa, joten sai luvan kuvata vähän seuruuta videolle.
Pahoittelen hämärää kuvaa, mutta kun täällä on aina pimeetä. Kyllä sieltä varmaan kuitenkin koiran erottaa.

Ylipäätään ollaan ehkä hiukan edistytty näissä seuruu-asioissa :-)

Seuruu

Tässä z-liike

Mutta allaolevasta tulee yksi muistutus, että ongelma on yhä olemassa, huomaatte varmaan piip-äänen, huomautan siitä ja hyvä juttu on mielestäni se, että sen jälkeen Aron ei sorru samaan uudestaan, vaikka aikaisemmin käännökset, liikkeelle lähdöt jne. saattoivat aiheuttaa ääntelyä. Edellisessä z-liikkeessä oli hiljaa kaikki osuudet, jee!

Seuruu

Kotipihan treeniä

2011-11-29T20:34:00.000+02:00

Aivan liian kiireinen päivä, harmittaa, että koiraparat pääsivät niin pienelle lenkille tänään, mutta nyt jo pimeetä ja ällöä, jos illan viimeiseksi vaan korttelikierros.

Virkitykseksi 5 min tokot kotipihassa.
Ensin tunnari, tässä kapulat 3 rivissä ja se oma oli ensimmäisessä rivissä, hyvät ja rauhalliset haistelut ja oma löytyi. Luovutus inasen löysä ote, mutta otin kapulan vasta suusta kun koira paransi otettaan kapulaan. Kotipihassa näyttää siis ihan loistavalta, ei voisi uskoa, että eilen toisaalla oli niin suuria vaikeuksia.
Sitten pari noutokapulan tuontia, selvästi nyt on vähän hämminkiä tuossa eteentulemisessa, kun Aron paineli sujuvasti suoraan sivulleni kapula suussa. Ja tämä kun ei ole se juttu, joutui Aron korjaamaan tilanteen. Uusinnalla tuli suoraan kapulan kanssa eteeni istumaan.

Sitten seuraamista, laittelin pihaan tötsiä ja narulelun maahan. Oli jännä huomata, että narulelu toimii samalla tavalla kuin häiriöseuraamistreeni. Kun Aron pinnistelee, ettei vaan katso sitä lelua, on sen seuraamispaikka täydellinen, kontakti loistava, se tekee kaikkensa ettei tule ääni ja vaikuttaa ihan sairaan hyvältä. Tein monta käännöstä, sivuaskelia jne ja se oli hiljaa. Itse olen epävarma sitten tuon lelun kanssa, että toiminko kuitenkaan oikein, kun lopulta vapautin sen sille narulelulle. Ajatus on, että luopumalla lelusta saat lelun. En tiedä siltikään onko se hyvä juttu vai pitäisikö se mistä luovututaan jättää vaan sinne ja palkata lopulta jollakin samanarvoisella lelulla, joka tulee minulta? Kuitenkin tunnen kuinka hyvään Aron pystyy ja en taida olla enää niin positiivisen salliva sen lusmuiluun.
Lopuksi pari suoraa luoksetuloa ja siinä se.

Jotain kivaakin tapahtui tänään. Sain nimittäin Vappu Alatalon kanssa sovittua meille yksityistunnin vuoden alkuun. Se metrinen pk-hyppy ei vaan sujunut meiltä viime kesänä niinkuin olisi pitänyt ja Vappu on kuuluisa hyppytekniikka kouluistaan. Tamskin hyppykurssi täyttyi 9 minuutissa, eikä sinne päästy ja onneksi pääsen Vapun luennolle lauantaina. Ja kun hyppyyn on pakko saada apua, vaihtoehtona on lopettaa meidän pk-ura tähän, laitoin Vapulle sähköpostia ja näin ollen yksäri varmistui. Joten matkataan Espooseen tammikuussa ja luulen, että on kyllä vaivan arvoista. Saamme sieltä varmasti näkemystä, mistä hypyn vaikeus kiikasta ja miten sitä voimme parantaa. En malta odottaa!!!

Maanantain valkkuryhmän tokot

2011-11-28T22:47:00.000+02:00

Hyvän suunnitelman turvin treenaamaan. Tässä vaiheessa keli oli pihalla niin ällö, että jos ei olisi treenihallia, en olisi edes treenannut. Vesi ropisi vaan hallin kattoon...
Aloitettiin paikalla-oloilla. Ensin makuu, sitten istuminen.

Kuvassa valkkuryhmät koiria, Aron rivin ihan toisessa päässä.

Yksilösuoritus alkoi tunnarilla. Tätähän oltiin tehty jo kolme kertaa tänään kotipihassa, mutta jostain syystä vaikeuksia oli. Tunnareille piti mennä kohti yleisöä ja tämä oli Aronista jostain syystä vaikeaa, ei vaan pystynyt. Vaihdoin itse vähän lähetyskulmaa ja nyt yleisö jäi tunnarin vasemmalle laidalle, nyt Aron haki omansa, mutta luovutustilanne ihan yhtä huono kuin aina. Huokaus. Palkkasin kuitenkin, kun nyt toi sen oman.

Sitten alkoi meidän kokeenomainen tehdään liikkeitä kisapalkalla.
Ensin luoksetulo kokonaisena, aivan kamalan surkea, ennakoi kaikki välit, maasta tänne oli ehkä paras, mutta kokonaisuus ala-arvoinen. Voi kun olisin taas muistanut mitä Lentsu sanoi kesällä. Lentsuhan sanoi, että meidän pitänee ottaa aina ensin yksi suora luoksetulo näitä ennakointeja välttääkseen. Nyt yritän tehdä seuraavat 15 kertaa pelkkiä suoria luoksetuloja, kun näytti niin pahalta. Mutta tähän ei jääty sureen vaan kokeenomaisesti ja reippaasti seuraavan liikeen alkuun, joka oli kaukot.

Kaukot oli loistavat! Harmi kun kukaan ei nähnyt, Anu liikutti sitä kaukokylttiä ja oli niin, ettei nähnyt mitä Aron tekee. Mun silmään edestä päin näytti todella hyvältä. Jokainen vaihto oli hyvä ja mielestäni seisomasta istumaan teki oikein. Jes. Tästä iloisen kisakehun turvin ohjattuun.

Ohjatussa haettiin vasen. Ihan mukiinmenevä merkki, siitä hyvä haku vasemmalle, edessä istui kapula suussa, mutta taisi vähän piipata ja sikapossu, varasti sivulle. Tästähän just kirjoitin aamulla, että lähtee liikkurin käskystä sivulle. Voi ärsytys! Mutta ei auttanut, eteenpäin sano mummu lumessa ja vielä oli yksi liike edessä.

Ruudun merkille lähetys oli ihan toisten koirien edestä, ilokseni Aron lähti hyvin merkille, mutta taisi pienesti ulahtaa lähtiessä, ruudun löysi suoraan ja hyvin ja siellä olikin yllätys lelu valmiina. Siihen oli hyvä lopettaa meidän koe/ palkattomuustreeni.

Hyvää koko hommassa oli se, että koira aloitti suht mukavasti aina uuden liikeen, vaikkei edellisestä tullut kuin suullinen kehu. Ehkä se kuitenkin on vähän levoton perusasennossa, jos joudutaan yhtään odottamaan seuraavan liikkeen alkua. Ehkä tätäkin kohtaa pitää treenata. Ylipäätään mun on treenattava tuota palkattomuutta ja kokonaisuuksia vielä paljon.

Lopun höntsäilyosuuksissa jatkoin tunnareilla. Miinu oli kiltti ja teki sitä meidän kanssa, nyt kapuloita oli hujan hajan ja se oma siellä jossain. Meni kapuloille ja hetken seisoi kapuloiden vieressä, jotenkin hukassa olevan näköinen, katseli mitä muut teki ja sitten sanoin, etsi ja haisteli hyvin ja toi oman. Nyt luovutuskin oli parempi. Sitten vielä jatkettiin, nyt sama levällään oleva kasa, mutta tehtiin eri suunnasta, hyvin haisteli ja nosti oman, mutta meinasi viedä sen Miinulle. Hyvä siis, että oma löytyi, mutta jostain syystä halliolosuhde tai jokin tekee nyt koiran epävarmaksi. Taas kerran ollaan tässä pisteessä, että tunnari on vaikea. Ranteet auki!

Sitten tein itsekseni z-liikkeen. Kaikki teki ympärillä omia treenejään, joten hässäkkää oli. Asentojärjestys oli maa-seis-istu. Ensimmäisen maahanmenon teki hyvin ja kun otin mukaani seuraamaan, inahti seuraa-käskyn vuoksi äänellä. Enkä sitten tykännyt yhtään tykännyt, sanoin, että ei sovi ja aloittiin alusta. Tämän jälkeen Aron teki elämänsä parhaan z-liikeen kokonaisena, ääneti ja kaikki asennot ok. Jee! Edes jotain hyvää meidän surkeassa treenielämässä.

Tämän jälkeen seuruuta, joka tuntuu pitkästä aikaa tosi kivalta. Piti kontaktin ja oli oikein kiva ja hyvä. Ihkudaa.

Sitten niitä noutokapulan luovutuksia, tein hyppyllä Inton metallikapulalla ja tässä kohtaa muisti, mistä oltiin puhuttu. Eipä äännellyt yhtään luovutustilanteissa, possu vaan yritti mennä sivulle omatoimisesti, se ei sovi!

Ihan loppuun vielä lajin vaihto, keppejä pujoteltiin nyt enää ensin yhden verkonpalan voimin, sitten keppejä ilman verkkoja. Ja se pujotteli! Monta virhettä tuli kyllä toiseksi viimeisellä pujottelun kohdalla (siellähän se viimeinen verkon pala oli), mutta keppien sisäänmeno oli Aronille helppo. tehtiin varmaan 20 toistoa ja ainakin 10 kertaa se pujotteli koko keppirivin ilman verkkoja. Jotain edistystä jossain :-)

Teemana noudot

2011-11-28T11:36:00.001+02:00

Aurinkoista vapaapäivää on hyvä aloittaa kotipihan tokoilla. Ollaan viikonloppuna tehty nouto-esineiden pitotreeniä, siistiä luovutusta ja sivulle siirtymistä. Aronin virheet näissälöysä ote mm. tunnari saattaa tippua maahan luovutusvaiheessa, luovutustilanteeseen saattaa kuulua piip ja sivulle on kiva siirtyä ennen aikojaan ja joskus vielä äänen kera. Joten ei auta kun tarttua härkää sarvista ja työstää näitä virheitä pois.

Joten kotipihassa kolme tehtävärastia: tunnari, ohjattu ja hyppynouto. Pyörin näiden kolmen tehtävän ympärillä ja pääpaino oli mm. luovutustilanteessa, että siinä voi ihan rauhoittua hetkeksi eikä ole kiire sivulle siirtymiseen.

Ensimmäisellä tunnarilla Aron meni kovalla laukalla kapuloille, jotka olivat 15m päässä, nappas jonkun suuhunsa kunnes muisti, ettei tätä tehtykään näin, luopui väärästä ja jatkoi haistelua, löysi oman, toi ja luovutti tosi hyvin,sivulle siirtyminen hyvä ja hiljaa. Jee. Sitten ohjatulle, tässä palkkasin ensin merkistä ja vasta kakkoskerralla sai noutaa vasemman. Hyvä nouto ja luovutus ja sivullekin meni hyvin. Sitten hyppynouto. Tässä alkaa piip-äänet. Jostain syystä hyppy ilmeisesti nostaa kierroksia ja luovutustilanteessa piippaa. Ensin odotin, että otan kapulan vasta pois kun hiljenee, niin tässä piippaili moneen kertaan. No otin kapulan vasta pois kun hiljeni. Ja kun ongelmaa tässä on, purin sitten liikettä osiin ja tehtiin vaan sitä esteen takaa paluuta metalli suussa ja edessä voi olla ihan rauhassa piippaamatta. Myös tämä liikkeen sivulle siirtymiseen tulee ääni. Mutta nyt me treenataan tähän varmuutta ja rauhallisuutta.
Sitten kakkoskierros, tunnariin lisäsin kapuloita ja Aron meni hyvin, osui oman kohdalle lähes samantien ja toi sen, hyvä luovutus. Ja tämän jälkeen ohjatulle, jossa tehtiin vaan pari merkkiä. Ja sitten hyppynoudolle, jossa rauhaa luovutukseen. Pideltiin kapulaa suussa ja otin pois, kapula suuhun ja kehuin kun on hiljaa. Ja sitten vielä kolmannen kerran tunnarille. Nyt eri suunnasta, edelleen etäisyys kapuloihin 15 ja nyt teki hyvän haistelun ja toi oman. jee.

Noutokierrosten jälkeen tehtiin vielä z-liikettä. Laitoin törpöt paikoilleen ja ensin namin kanssa muutama liikkeelle lähtö, hyvin. Sitten seurautin koko z-liikkeen ja hyvin. Sitten kokonaisena liikkeenä ja kaikki jäävät oli tänään istu, Aron teki tosi hyvin, ainuttaakaan kertaa se ei piipannut, asennot oikein ja varmasti, tosi hyvä. Tähän oli paras lopettaa, sillä illalla on vielä valkkuryhmän tokot.

Ja taas jäljellä

2011-11-24T16:44:00.002+02:00

Päätin sitten heti alkaa työstää meidän kahta jälkiongelmaa. Takajälkien edessä olen tällä hetkellä voimaton, mutta keppimotivaatioa voin kyllä nostaa.
Joten Aronille 7 normaalia pienempää keppiä jotka mahtuivat hyvin käteen..

Jälki itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, pituus 0.73, kävin tekemässä sen Vatialan hautausmaan taakse ja jäljen vanhentuessa ehti hyvin käydä ruoka-ostoksilla Prismassa. Ajattelin, että nuo keppien löytymiset on nyt tärkein juttu, joten tänään en tehnyt jäljelle mitään teräviä kulmia tai haasteellisia maastojuttuja. Yksi kävelytien ylitys oli, mutta se on helppoa Aronille. Jälkeä tehdessä ilma oli sateinen, Prismaan mennessä vettä tuli kuin aisaa ja kaupasta ulostullessa paistoi aurinko. Ihan ihmeellinen valo-ilmiö oli siis meidän jäljestämisen aikaan verrattuna eiliseen...

Jäljellä ei ollut nyt juurikaan janaa, lähetin Aronin kävelytieltä jäljelle ja sehän laittoi kaasun pohjaan ja meni reippaasti yli jäljestä, joka kulki ehkä 5 m kävelytieltä, onneksi Aron tajusi itse, että yli meni ja kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan jäljellä. Ja jippii, kaikki kepit löytyi. Maasto oli sellaista sammal/matala varvikkometsää, mutta kivasti pääsin 7 kertaa kehumaan Aronin maasta taivaisiin, leikkimään pikkukepeillä ja syöttämään kissanruokaa. Aron hyvin tohkeissaan ja molemmat lähdettiin hyvillä mielin kotiin.

Jälki

2011-11-23T18:28:00.001+02:00

Tänään olin lähdössä koirien kanssa metsälenkille, kun tajusin, että lunta ei ole vieläkään maassa joten voisin tehdä samalla Aronille jonkinlaisen jäljen.
Vaikka kuvittelin, että ehdin oikein hyvin ennen pimeää, on järkyttävä huomata jo klo 16 olevan hämärä. Tämän vuoksi jälki ei ihan vanhentunut sinne 1½ tuntiin, koska oli ehdittävä äkkiä. Ja ihan järkyttävää se olikin, hämärässä/pimeässä metsässä pysyä koiran perässä.
Jälkikaavio näytti tältä.

Janan tein mielestäni oikein helpoksi, jos koira kääntyisi takajäljelle, olisi siellä epämiellyttävä ryteikkö ja lyhyt matka takaisin tielle, ja suunnittelin hommaa niin, että koira lähtee luonnollisesti oikeaan suuntaan. Toisin kävi ja Aron teki oikein täydellisen takajäljen. Voi huokaus, päästin liinan irti enkä sanonut mitään, annoin sen räpistellä siellä ryteikössä ja kävelin itse janaa pitkin takaisin tielle. Suoraa se osasi edetä janalla, mutta eipä auttanut. Kohtasimme siis Aronin kanssa tiellä ja lähetin sen uudestaan janalla, nyt teki hyvin ja luonnollista reittä jäljestys alkoi.
Eka keppi nousi hyvin. Jee! Hämärässä huomasin vain liinan löysentyvän ja tiesin, että koira on kepillä. Sitten mentiin kahden kepin yli, ei mitään hajua kävelinkö itse niiden yli, mutta alkumatkassa oli terävää kulmaa ainakin kolmannessa ei-ihan terävässä kulmassa Aron hukkasi jäljen ja teki ison ringin hakiessaan sitä, jonnekin tänne ne kaksi keppiä jäi. Jälkikaaviossa näkyy hyvin yksi tosi terävä kulma, tämän Aron teki hyvin, ilmeisesti siksi, että ongelmaa oli ollut juuri sitä edeltävässä kulmassa ja nyt oli tarkempi. Neloskeppi nousi hyvin ja samoin viimeinen vitoskeppi. Kepit olivat melko pienet, joten 3/5 kepin nosto ihan ok, tosin kaikkihan ne täytyisi löytää.
Itse jäljen ajo oli loistavaa ja motivoitunutta, ei menty hullunvauhtia, mutta ei tuollaisissa pimeissä jäljissä ole kyllä mitään järkeä.

Seuraavaksi kevääksi pitäisi keksiä:
-miten opetan koiran nostamaan jäljen oikeaan suuntaan janalla?
-miten saan sen "keppi-imuriksi" eli kaikki kepit nousee?

Vaikeita juttuja, erityisesti tuo takajälki, koska Aron oikein täpäkästi pyrkii sinne.....

Treenejä kotinurkissa

2011-11-22T21:49:00.000+02:00

Heti töiden jälkeen kiireesti tuohon Suoraman kentälle. Tein itsekseni sellaiset vartin treenit. Laitoin idarin merkit paikalleen ja aloitettiin kehään menolla ja naksu hyvästä alkuasennosta. Sitten seurauttelin eri pituisia pätkiä. Erikseen lennosta tein jäävät asennot ja hyvältä vaikutti, on taas aika yhdistää ne koko pötköön. Heti tuli tuskaa ensimmäisen suoran asennon kanssa, se istuminen alkoi heti takkuaamaan. Useiden erillisten toistojen jälkeen saimme onnistumisia, mutta ehkä koira on jostain syystä epävarma, kun teki tuon ensimmäisen asennon väärän.
Jatkoin siitä tunnariin, itse tehtynä vein kapulat sikin sokin ja nyt teki hyvän tunnarin, luovutuksessa ote kapulasta heltisi käden liikkeestäni, joten tehtiin sitten vielä erikseen pari tunnarikapulan luovutusta, näissä omat käden kävivät kapulassa, mutta menivätkin pois. Homma oli ok, kun sitä vähän kerrattiin.
Sitten jatkoin vielä seuraamisen kulmien, käännösten ja pikkuaskelten kanssa. Naks ja nami ensin jokaisen kulman ja käännöksen jälkeen. Sitten teinkin useamman kulman ja käännön, teki hyvin ja hiljaa. Tähän oli hyvä lopettaa.

Koska treenihullu on hullu, piti tehdä treeni nro 2 kotipihassa. Taas ne idarin merkit esiin ja seuraamista niiden ympärillä erilaisin järjestyksin, yritin rikkoa sen idarin kaavan. Sitten eri jääviä asentoja moneen kertaan. Muutaman kerran maa-käskyllä teki virheen, en tiedä miksi. Lopuksi tehtiin koemainen setti, jossa seiso-istu-maa meni ihan nappiin. Jee. Jos me nyt saadaan tähän tuntuma takaisin ensin kotipihassa, olisi tämän idarin onnistumismahdollisuus taas parempi jossain muuallakin.

Valkkuryhmän treenit

2011-11-22T21:39:00.001+02:00

Pimeä ja sumuinen maanantai-ilta ja me treenataan ihan hulluna Tamskin tallilla. Aronin oma osuus oli aika loppupuolella, joten verryttelin kaukoja ja seuraamista.
Sitten kun päästiin itse asiaan aloitimme kaukoilla. Kisamainen jättö ja ensin istu-seiso-maa ja tästä palasin antamaan namipalkan. Tämän teki juuri niinkuin on nyt treenattu, joten ei valittamista. Sitten se vaikeampi seiso-istu-maa, jossa seisomasta istumaan ei ole täydellinen. Siinä takatassut meinaa tulla eteenpäin. Vaikka ollaan peruuteltu paljon ja treenattu läheltä tätä, sanoi raati, että Aronin on vaikea täydestä seisomisasennosta mennä sinne taakse. Ja kun Aron nousee seisomaan, sen pitäisi tehdä se tassuja liikuttamatta ja kun on pitkä koira ja olen halunnut sellaisen hyvän seisomisasennon, joutuu sitten vaan enemmän treenaamaan ajatusta taakse.

Sitten jatkettiin idarin seuruulla. Tämä on jotenkin jännittävää meille molemmille ja yritän itse nyt hakea tuohon rentoutta, että olisi sitten Aronille helpompi. Tehtiin siis pelkästää liikkeellä lähtöjä liikkuroituna ja seuraamista ilman jäävien asentojen tekemistä. Kun päästiin ilman piip-ääntä liikkeelle, oli aluksi seuraaminen ihan kammottavaa lusmuilua. Ehkä se parani useamman toiston jälkeen ja ehkä mun pitäisi vaan vahvistaa enemmän noita liikkeelle lähtöjä ja naks heti parin askeleen jälkeen. Lopettiin tämä sitten kun olin itse sitä mieltä, että nyt paransi asennetta.

Tästä jatkettiin häiriöseuraamiseen. Näissä Aron parantaa todella paljon asennetta ja kun rakkaat valkkuryhmäläiset huomasivat, että Aron kestää aika montaa häiriköintiä seuruussa, ne pisti vielä enemmän häiriköintiä peliin. En muista mitä kaikkea tekivätkään, mutta lelut vinkui, pallot lenteli, joku käveli meitä kohti jne. Siinä saivat Aronin jättämään seuruupaikkansa, kun veivät namia ihan nenän edessä tai jotain, heh tosi hauska harjoitus kuitenkin.

Tästä tunnariin, joka oli syksyn paskin suoritus. Olin kypsänä tästä ihan todella. Tehtiin ehkä 7 kapulalla, jotka olivat sikin sokin. Aron lähti kapuloille, mutta ilmeisesti aidan toisella puolen tapahtuva agilitaaminen vei sen ajatukset eikä edes haistellut kaikkia kapuloita, toi vaan jonkun. Uusittiin koko suoritus ihan alusta ja tehtiin vielä poispäin agilitystä, mutta nyt oli vielä säälittävämpi suoritus, katseli minua, nappas jonkun kapulan ja Maiju sanoi, ettei edes käynyt kertaakaan siellä omalla. Nyt en tykännyt enää yhtään, vaan Aronin treeni loppui hetkeksi siihen, vein sen kentän laidalle ja seuraava sai jatkaa. Miksi ihmeessä se ei tänään voinut tehdä kunnolla tuota hommaa, kun vielä eilen pystyi haistamaan sen oman suuressä häiriössä? Miksi tämä liike on aina yhtä kamalaa hienosäätöä, jossa virheen mahdollisuus on niin suuri. No Aronille tuli ainakin selväksi, ettei tämä nyt mene niin, että haetaan vaan joku.

Tauon jälkeen sain Maijalta heidän kapuloita ja lykkäsin ne meidän omien sekaan, tein itse Aronille tunnarin, jossa oli nyt ainakin 15 kapulaa sikinsokin ja vein sen oman sinne. Tässä meni kapuloille ja toi sen oman, tosin selvästi epävarmemmin kuin yleensä. Otin treenien jälkeen tallin pihassa vielä kaikessa hiljaisuudessa kolme oman etsintää ja näissä Aron pystyi taas haistelemalla paikallistamaan sen oman. Joten ehkä se nyt osaa sen, mutta agility vaan on niin hurmosjuttua, että sen ajatus ei vaan kestä tehdä sitä agin läsnäollessä.

Sen itsetehdyn tunnarin jälkeen meillä alkoi höntsäilyosuus. Kaikki teki kaikkea sikin sokin ja me tietty seuruuta. Kävin myös kaikki jäävät asennot läpi onnistuen, jopa istuminen liikkeestä oli oikein ripeä.
Mentiin myös merkin kautta ruudulle, jossa haastetta lisäsi se, että Into teki myös merkkiä siinä vieressä ja Luu teki seuraamista sillä suoralla, mistä laukattiin ruutuun. Ensimmäinen ruutuun meno oli hyvä, jätin Aronilta salaa nyt ruutuun narulelun. Toisella lähetyksellä Aron vähän sekoili Inton merkin kanssa, mutta lopulta sai ruutu-ajatuksesta kiinni ja laukkasi sinne löytäen ruudusta lelunsa. Tähän oli hyvä lopettaa tuo ruutuili.

Kun toko oli ohi, piti vielä katsoa meidän agikeppejä. Näissä ollaan siinä vaiheessa, että kaksi verkon palaa tarvitaan alkuun ja loppuun. Aron tekee kyllä hienosti näin, mutta jos verkon paloja ei ole, on hukassa. Eli siis viimeisistä verkonpaloista pitäisi päästä eroon. Anun avustuksella tehtiin tätä ja vaihdettiin niiden kahden viimeisen verkonpalan paikkaa ja ilokseni huomasin, että Aron pujotteli siitä huolimatta, sitten jätettiin verkko kokonaan alusta pois ja parin erheellisen kerran jälkeen Aron teki kepit niin, että siellä ihan lopussa toiseksi viimeisessä kohdassa on yksi verkon palaa. Hurraa, kohta me tehdään kepit ilman sitä viimeistä palaa.

Tämän jälkeen olikin kello jo vaikka kuinka paljon ja oli parempi lähteä jäähdyttelykävelylle ja miettimään sitä tunnaria, joka pilas mun päivän. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna opin taas tuosta sen, että mitään ei saa pitää itsestään selvyytenä.

Viikonlopun treenejä

2011-11-20T20:45:00.002+02:00

Kulunut viikonloppu on ollut melko lapsi ja työpainoitteinen, mutta jotakin silti on ehditty.

Kotitreeneissä Aron on temppuillut yhtä ja toista. Ollaan tehty peruutustreeniä olohuoneessa ja takapää pitää viedä tyynylle, jotta saa naksun aikaan. Sitten peruutusta ulko-oven kupeessa rappusilla. Pari rappua sujuu ihan kivasti, mutta se on vielä vaikeaa, että tekisi sitä rappusten puoleen väliin. Selvästi hankalaa, mutta iloitsen, että Aron joutuu entistä enemmän jumppaamaan takapäätään, kenties niitä sisäisiä lihaksiakin, joita se tarvitsee parempaan hyppytekniikkaan. Ja haluaisin sen entistä paremman seisomasta-istumaan kaukokäskyissä, joten toivon, että kaikki vahvistaa kaikkea. Ollaan myös naksun ja namin avulla harjoiteltu peruuttamsita seuruussa ja tämä on jostain syystä hankalaa Aronille, siinä olisi kiva vinkua ja kiihkoilla ja kun se ei nyt sovi. Tehdään siis yksi askel kerrallaan taaksepäin ja sitten kaksi eteen. Samoin kaikenlaisia pikkukäännöksiä ja sivuaskeleita sisällä. Kyllä siinä on ollut Aronilla pähkinöitä kerrakseen.

Tänään kuitenkin maneesitreeneissä. Paikalla oli varmastikin 8 koirakkoa ja tehtiin kahden tai kolmen koirakon ryhmissä. Ihan todella hyvää häiriötä siis tulee, kun kolme koirakkoa treenaa samaan aikaan maneesissa, kolme liikkuria käskyttelee ja jokusia tuomareitakin siellä pyörii :-) Tiesin etukäteen, että Aron on aina tuolla ylivireessä jostain syystä, joten parempi laatia sellainen treenisuunnitelma, ettei tehdä liian vaikeaa, mutta niin, että kehittyä pitää.

Joten suunnitelma ja toteutus meni näin:
-kehään meno, palkka perusasennosta. Sitten luoksetulo liikkuroituna palkka vauhdin ollessa paras. Tuli hyvää laukkaa tässä, ei ennakointia. Sitten luoksetulo koemaisesti, ainoastaan loppusivulletulon jätin tekemättä. Oma seisokäsky kuulosti ihmeelliseltä, tai mennä maneesihiekkaa just kurkkuun, mutta Aron teki just niinkuin osaa, ehkä 8 luoksetulo omasta mielestä, tässä seisominen saisi olla terävämpi, mutta siis tuollainen kasin tasoinen kokonaisuus. Palkka tuli edessä istumisesta.

-ohjattu nouto, liikkuri päätti kumpi haetaan ja meille osui nyt oikea. Merkille meno oli ihan ok, siitä oikean haku ok, oikealta tulee hiukan vinossa eteeni istumaan, joten jos alkaisin tekemään tuolle pian jotain. Palkka siitä, että istui kapula suussa edessäni, tässä kohtaa tulee herkästi piip, joten vapautin samantien kun sai pepun maahan. Palloa palkaksi.

-Sitten ruutu kokonaisena, tässä ohjeistus liikkurille, että jos peppu nousee, ei kutsuta sivulle, peppu nousi liikkurin käskystä ja liikkuri sanoi tämän minulle ja koiraa katsomatta sanoin reippaan maahan, jolloin peppu oli mennyt alas ja kun peppu pysyi maassa palasin koiran luokse ruutuun antamaan namipalkan. Unohdinkin, että ruutuun menossa koira ei mennyt riittävän syvälle ruutuun, jäi eturajalle ja odotin, näin ollen Aron peruutti pari askelta taaksepäin, jolloin hyväksyin palkan. Pitää nyt seuraavissa ruututreeneissä vahvistaa taas paikkaa. Niin oltiin siis vaiheessa, että koira on palkattu ruutuun namilla ja minä kävelen liikkurin ohjeen mukaan uudestaan, nyt kutsuin sivulle vasta toisen liikkurin käskyn jälkeen, kun oli maannut hyvin ruudussa. Tästä pallo palkaksi.

-Sitten oli vuorossa vielä tunnari, Aronin fiilikset olivat tosi korkealla, syöttelin vähän namia saadakseni mielentilaa rauhoittumaan. Tässä vaiheessa ympärillä suhahteli myös koiria, kuka otti luoksetuloa ja joku tais mennä ruutuun toisella puolen. siitä tunnarille, joka oli ympyrä, apua. Aron paineli kauheella vauhdilla kapuloille, ei pystynyt heti haistamaan sitä oikeaa ja teki uusintahaistelun, päätyi omaan ja toi sen. Hyvä suoritus kuitenkin korkeassa vireessä. Tunnareissa meillä on pääpaino vaan kerätä niitä onnistuineita tunnareita. Ja ylipäätään tänään treenissä oli pääteema saada vaan hyvä tekemisen meininki, jota en halunnut nyt laskea haasteellisemmissa olosuhteissa palkkattomuustreenillä tms. Siksi tänään palkka joka liikkeen jälkeen.

Erikseen tehtiin paikallolot, ensin makuu 4 min. Tässä muut koirakot olivat voi-tasoa, joten liikkurointi ei ollut ihan evl-meningillä. Mutta hyvin meni maahan ja pysyi, ylös nousut kaikki ok. Sen perään vaihdettiin vähän rintamasuuntaa, porukkaan tuli lyhyen paikallaolon suorittavia alo-avokoiria, jotka tekivät 2 min makuun siinä missä Aron 2 min istumisen. Jätin pallon mennessäni piiloon matkan varrelle ja halusin Aronin asenteeseen sellaista terävää ryhtiä. Luultavasti onnistui, istui kuitenkin kuulemma hyvin.

Lopuksi tein itsekseni vähän ruudun paikkaa, huomaamatta matkalla ruutuun olikin puolessa välissä joku törppö, jota Aron tarjosi nyt ruutuna. Höh, otettiin merkki pois ja sitten vaan lennossa ruutuun ja palloa, merkille ja pysähtymättä ruutuun. Näin sain sellaisen vauhdin aikaan, ettei todella ehtinyt hiljentää eturajalla vaan pelkän vauhdin vuoksi sinkosi sinne vähintään puoleen väliin ruutua. Erikseen myös seuraamista, nami kädessä mutta namikäsi aukeaa vasta hyvän pätkän jälkeen. Ja Aron seurasi hiljaa, kerran tai kaksi tuli piip, johon reagoin heti, autoin vähän namilla ja tämän jälkeen pitkät pätkä sekä käännöksiä hyvällä seuruulla. Tuntui loistavalta.

Valoa tunnelin päässä

2011-11-17T21:21:00.001+02:00

Kirjoituksen otsikko liittyy agilityyn, sillä kun rimaa laitetaan alemmas, tuntuu että me ehkä joskus vielä ollaan kisavalmiit tuossa lajissa.Tänään siis Sdp:llä torstain agit ja ryhmässä oli käynyt kato, olin ainoa ryhmäläinen. Tämähän oli kuitenkin ihan luksusta, sillä ehdittiin tehdä Anun kanssa yksittäistä harjoitusta sekä kokonaista rataa.Verrytelyksi tein ensin pelkkää keinua, joka sujuminen on melko mukavaa. Aron suorittaa sen itsenäisesti ja innokkaasti. Sitten puomia ja tämäkin näyttää hyvältä. Ja sitten vähän hypyn tai putken kautta puomille, hyvin menee.Hyppyharjoituksessa tehtiin sitä surullisen kuuluisaa 3 hypyn välistävetotreeniä, jossa lopulta päästiin jopa ne kolme hyppyä. Mutta on se vaan vaikea, minulle siis.Ratatreeni oli tänään ykkösluokan rata. Siinä siis pitkiä juoksusuoria ja pitkiä estevälejä, ei mitään välistävetoja tai pieniä hässäköitä, joissa meinaa tulla aina itku. Ja hyvä oli tuo rataharjoitus, sillä huomasin, että kovassa vauhdissa myös oma asenne kontaktien suorittamiseen hukkuu ja Aron käyttää tämän kyllä heti hyväkseen. Anu antoi aiheesta palautetta. Tästä lähtien lupaan ja vannon, että vaadin kontaktit huolellisesti aina. Mutta radalla oli kaikki kontaktiesteet, hyppyjä,putkia ja rengas. Renkaaseen Aron täräytti pari kertaa oikein kunnolla. Hui. Osasi hypätä sen myös oikein. Anun päivän lopullinen kommentti oli, että kun saamme kepit kuntoon sekä kontakteille häiriökestävyyttä, voi ajatella kisaan ilmoa. Joten harjoitukset jatkuu.

maanantain tokot

2011-11-15T06:02:00.002+02:00

Eilen ensin urheiltiin, juoksin Herrat Aronin ja Elviksen kanssa 9 km lenkin ja kilometri vielä loppukävelyä päälle. Aron juoksi suurimman osan lenkistä vapaan ja välillä spurttaili minun ja Elviksen ohi kaasu pohjassa.

Sitten illan valkkuryhmän tokoihin.
Aron odottaa vuoroaan

Ja pääsi myös tekemään:
- 2 kertaa ruutu kokonaisena liikkeenä, pointti oli siinä loppuosassa, että nouseeko peppu liikkurin käskyllä. Ensimmäinen ruutu oli kaikkinensa kovin hyvä, tässä tuo loppukävely tehtiin niin, että kahden käskyn jälkeen kävin palkkaamassa koiran ruutuun, kun pysyi siellä niin kauniisti. Toisella kertaa jäi ruutuun vähän eteen, mutta hyväksyin tämän, loppuosan oli taasen hyvin,vasta kahden käskyn jälkeen kutsuin sivulle.

-ohjattua, missä vietiin kapulat, mutta yritin vahvistaa sitä hetkeä kun koira lähtee kapuloille heittämällä pallon perään hetkeä ennen kuin koira saavuttaa merkin. En onnistunut kovin hyvin, Aron jo vilkaisi uusinnalla mennessä merkille, että tuleeko pallo, jolloin meno merkille ei ole täysillä eteenpäin. Pitänee miettiä tätä. Lennosta oleva merkille meno oli meidän päivän paras.

-tunnari, jossa rivissä normi määrää enemmän kapuloita, hyvin haisteli ja löysi oman.

-luoksetuloa, jossa liikkuroinnit. En tykkää nyt tuosta vauhdista, laukkaa, mutta toivoisin vähän kaasua lisää. Tehtiin ensin suora luoksetulo, sitten stoppi, joka oli ihan mukiinmenevä, tosin voisi tehdä parammankin stopin, sitten taas suoraa tuosta stoppi-asennosta. Kaikissa luoksetuloissa tuli laukalla, mutta varovaisella sellaisella.

-omissa höntsäilyissä tietty seuraamista. Uskallan varovasti hehkuttaa, että tämä on alkanut parantua. Sain tosi hyviä pätkiä, liikkeelle lähtöjä jne. joten joku parantava prosessi on nyt menossa. Aronilla oli asennetta tänään.

-lisäksi kaukojen taka-käskyä, jota on tehty jo monen jauhelihapihvinpalasen edestä tänä samana päivänä, viikon (kuukauden)projekti saada se järjestykseen. Kyseessä on siis kaukojen seiso-istu, jossa se todellakin nykäisee peppua eteenpäin. Viritin kotona kirjan koiran tassujen alle, että näin edestä päin pienenkin nykäyksen jos tassut tulivat kirjan päältä pois ja huh, kyllä on aikakin ottaa tämä tuhansien toistojen alle. Eli erikseen ja lennosta nyt miljoona peruutusta, jotka päättyvät istumiseen ja sitten sama tekniikka liikkeeseen. Saa nähdä onnistunko...

Treeneissä oli mukana myös pieni Ihme :-)

Talven? ensimmäiset maneesitreenit

2011-11-13T21:50:00.000+02:00

Ja tänään treenailtiin Multisillan ja Pirkkalan välillä olevassa hevosmaneesissa. Meitä on siellä omatoimiporukka, jossa tavallaan pyörii kaksi kehää samaan aikaan ja jaetaan porukka pareihin tai kolmen hengentiimeihin, missä on sitten tuomari ja liikkuri. Jokaisella suunnitelmat valmiina ja eikun toteuttamaan.

Aronin treeni piti tänään sisällää vähän kokeenomaista, mutta palkkausta erityisesti noista siirtymistä.
Aloitin luoksetulolla kuten eilenkin, mutta nyt suora luoksari. Aron oli vähän korkeassa mielentilassa kun tultiin maneesiin, tää maneesi oli meille viime vuonna se vaikein treenipaikka. Joten pientä piippailua ennen kuin liike alkoi. Liikkeessä sitten käskyn kuultuaan hiljaa. Joten suora luoksetulo, jossa laukkasi ja vauhti riittävä tokoon, selvästi vähän odotteli käskyä, mutta laukkasi koko matkan,edessä istui hyvin, mutta takaa käskyllä tekikin sivu-toiminnan. Meillähän on eri käskyt kiertää takaa tai edestä sivulle ja nyt suoritti sivulle menon, mutta ei käskyn mukaisesti. Tästä mentiin sosisaalisen kehun avulla kaukojen aloituspaikkaan, kun koira istui sivulla ja oltiin valmiit aloittamaan liike, tulikin pallo. Jes sanoi Aron. Pallon jälkeen tehtiin sitten kokeenomaiset kaukot, hyvin alas, teki tosi hyvin istu-seiso-maa ja tästä vielä seisominenkin hyvin, mutta seisomisesta istumaan oli vetäissyt peppuaan ihan huolella eteenpäin. Onneksi tuo seiso-maa oli nyt niin hyvä, ettei turhaa olla sitä jumpattu ja ensi viikon tehojumpassa on tuo seisomisesta istuminen, joka on kyllä tiedossa, että tekee väärin. Mutta kaukoista mentiin ruudun lähetyspaikkaan, jossa tuli vasta pallo perusasennosta.

Pallottelun jälkeen sai mennä merkille ja ruutuun. Ruutuun menessä meinasi lähteä vähän väärään suuntaan, mutta korjasi suoraan kohti ruutua, koiran silmissä oli matkan varrella olevat tunnari sun muut kapulat ja hetken meinisi ohjautua näitä kohti. Hyvin ruudussa, mutta kun kävelin, oli peppu noussut liikkurin käskystä. Voi höh. Itse en katsonut koiraa missään vaiheessa ja tuli sitten käskystä lujaa sivulleni. Tässä pallopalkka, koska seuraavaksi oli tunnari, jonka en halunnut nyt epäonnistuvan,

Huh kun mua jännitti tunnari, Aron oli meinaan melko virkeä :-) Malttoi haistella kuitenkin rivin läpi ja toi sen oikean. Jihuu! Tästä sai namipalkan.
Jatkettiin ohjattuun, jossa suunnitelman mukaan palkka merkille menosta. Meni siis kapulan vientien jälkeen merkille laukalla, mutta tiputti raville metriä ennen merkkiä. Yäk! Palkka kuitenkin, kun olin näin ajatellut, kun nyt yritti edes. Tästä jatkettiin vielä vähän hauskaa pitäen ja seuraavaksi sai lähteä lennosta merkille, nyt meni hirmu hyvin ja siitä hakemaan vasenta kapulaa, tämänkin teki tosi taitavasti, kun se tän nykyään osaa :-) Vauhdista palkka ja pallon kanssa mentiin autolle. Jäi siis kummallekin hyvä fiilis.

Tänään tehtiin myös paikalla-olot, Aron tuli viimeisenä paikalle ja oltiin reunapaikalla. Itse istumisissa ja makuissa ei huomautettavaa, mutta maa-käskyllä meni vähän vinoon maahan (näissä pitää olla jatkossa tarkka) ja istuakin tönötti jotenkin vinommassa kuin muut koirat.

Lopuksi seuraamista, jossa aluksi jouduin sanomaan, että nyt tehdään kunnolla. Aron paransi asennettaan kuin sika juoksuaan ja tehtiin monta onnistunutta pätkää hipihiljaa, lopulta varmaan minuutin seuruu ja oli aivan hiljaa. Mulla on tässä apuna namikädessä, mutta käsi on tavallaan koiran pään takana. Auttaa koiraa jotenkin keskittymään paremmin. Aron tuntui niin hyvältä :-)

Lapsetkin oli mukana treeneissä ja nehän oli jo automatkan aikana ojennettu, että ketään koiria ei saa häiritä eikä melua pidetä. Lapset siis pelasivat toinen läppärillä ja toinen puhelimella pelejä karkeilla lahjottuna ja oletin, että olivat suht hiljaa. Lapsistani ei yleensä ole yhtään kivaa lähteä koiratreeneihin, saatika osallistua niihin. Tänäänkin ne olisivat jääneet paljon mielummin kotipihaan, mutta itsestä ei tunnut oikein hyvältä jättää niitä su-iltana keskenään pariksi tunniksi kotiin, joten päädyin ottamaan ne mukaan. Aina ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia ja kuulin, että lapsien läsnäolo oli häirinnyt. Huoh, aina kaikki ei suju kuin elokuvissa, kun me ihmiset ja koirat ajattelemme asioista ja tilanteista niin eri tavalla.

Kana-areenalla

2011-11-13T09:26:00.001+02:00

Kävin tekemässä ensimmäisen kouluttajan keikan :-) Kana-areenalla vietti tämän kennelin kasvatit pentupäivää ja minun osuuteni oli vetää tokoaiheista juttua näille puolivuotiaille pentusille. Parin tunnin sessio hurahti kuin siivillä. Ajatuksenani oli tarjota näille pennuille joitakin ihan perustreenijuttuja, joita voi tehdä lajista riippumatta. Minulla ei ole toisten kouluttamisesta juuri minkäänlaista kokemusta, mutta hyvin on vielä muistissa oman pennun koulutus ja monet jutut, joista on ollut meillä suuresti hyötyä. Toivotaan, että nämä koirakot jotakin sitten hyötyivät tästä. Tehtiin paikalla-oloja, luoksetuloja, kohteen kiertämistä ja kontaktitreeniä. Ihania nuo pennut, mutta myös haasteellisia. Moni pentu olisi rallatellut yksin lelunsa kanssa ja yksi koirakko osasi ilmeisesti tämän ongelman vuoksi tehdä todella taitavaa kahden lelun leikkiä, missä koira ei päässyt missä kohtaan olemaan ns. johtaja tuossa hommassa. Lisäksi luoksetuloissa pari pentua huusi kurkku suorana ohjaajan perään, tässä piti olla tarkkana, ettei tuota vahvisteta, vähennettiin ohjaajan ja koiran etäisyyttä ja kutsuttiin pennun ollessa hiljaa. Yksi näistä pennuista teki jo alokasluokan luoksetulon, näytti hyvin pätevältä.

Koulutuskeikan jälkeen alkoi oma treeniaika, johon Anna ajoi seuraksi kera Nellin ja Pipsan. Anna on niin parasta treeniseuraa.

Aron teki ensin kisamaisen osuuden, liikkeinä luoksetulo, kaukot ja tunnari kisamaisesti. Ei olla tehty kokonaisia liikkeitä aikohin ja huomasin, että niitä pitää tehdä kyllä säännöllisemmin. Ensin luoksetulo, jossa Aron ei tullut hyvällä vauhdilla stoppiin, ennakoi selvästi ja annoin mennä sen vähän yli ekan merkin, ennen kuin annoin käskyn, parani loppukohti ja maasta eteenistumaan oli paras, tässä laukkasi.
Sitten jatkettiin kaukoihin, jostain syystä kyttäsi tässä luoksetulon merkkejä ja perusasentoa oli vaikea saada suoraksi, liike alkoi ja jäi sitten vinoon maahan makaamaan. Itse kaukot oli minun mielestä hyvät, teki just niinkuin ollaan nyt koko viikko hinkattu, kaikki vaihdot ok. Tämän jälkeen jatkettiin tunnariin. En tiedä pettyikö Aron näiden kaukojen jälkeen siihen, että tuli vain sosiaalinen palkka (tein aika rauhauhallisen sellaisen) sillä hyvän perusasennon ottaminen tuotti vaikeuksia, jotakin häröilyä oli. Tästä lähti kapularivistölle hyvin ja näytti tekevän hyvin töitä, haisteli koko rivin ensin ja takaisin tullessa nappasi väärän, sen oman viereisen. Voi höh. Kapulan luovutuksen jälkeen pähkäilin hetken, että pitääkö nyt palkata ja Anna sanoi, että olinhan etukäteen päättänyt palkata tästä, koska koira kuitenkin yritti ja kisainen treeni alla. Koira sai siis pallon. Tämän jälkeen tehtiin uusi tunnari vähän eri suunnasta uudestaan ja nyt onnistui. Mitä tästä siis opimme? Palkattomuutta pitänee harjoitella joka viikko, ettei koiran tarvitse pettyä. Anna myös sanoi, että kaikki meidän perusasennot olivat olleet aloituksissa vinoja, hyvä kun huomasi, sillä itse en huomannut. Selkeämmin on siis vaan treenattava, onneksi meillä on tulevan talven treeniporukat sovittuna ja tänään jatketaan illalla maneesilla, kun mennään tänä syksynä ensimmäistä kertaa Tavesin maneesiporukan treeneihin.

No tokoilut jatkui Kana-areenalla. Aron jatkoi seuraamisella, tässä oli aluksi hakemista, Aronin ääntelyä oli vaikea kuunnella, kun Nelli ja Pipsa piippasivat myös, eli kuka piippaa? Namiavulla päästiin seuraamisessa alkuun ja saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi. Sitten leviteltiin leluja, merkkejä sun muuta ja olipas vaikeeta. Kun Aronin kontakti tippuu, on sen tosi vaikea nostaa silmänsä pois esim. ihanasta eteenmenopallosta. Mutta kun se pitää tämän jälkeen kontaktia, se ei sitä enää tiputtanut. Taas tehtiin paljon hyviä pätkiä seuruuta. Anna ja Nelli myös häiriköivät lisää leikkimmällä siinä vieressä meidän leluilla.

Lopuksi agilityä. Mielessäni oli, että haluan tehdä sitä kolmen hypyn treeniä, missä oma linja on suoraan eteenpäin ja koira lähetetään siinä sivulla hypylle, vedetään välistä ja taas hypylle jne. Ja kun se niin himputin vaikeeta. Anna näki vaikeuteni ja tein treeniä Nellillä, Pipsalla ja Aronilla. Kun tuli paljon toistoja, sain vähän siitä kiinni, miten nopeasti mun pitää juosta ja toimia. Aronin kanssa mun käskyt on koko ajan myöhässä eikä se anna niitä anteeksi niinkuin osaavat koirat Nelli ja Pipsa. Anna sanoi, että Aron myös sikailee, se ei halua kääntyä ohjaukseni mukaan vaan vähän jyrää omaa reittiään. Miljonan toiston jälkeen alkoi toimia ja Aronin kääntyi. Tätä lisää. Lopuksi katsottiin puomin kontaktia, Aron jää hyvin kontaktille vaikka juoksen itse eteenpäin, mutta se oli vaikeaa, että tulen itse hitaasti perässä, siinä tilanteessa 2on-off kontaktin tekeminen ei vielä suju.

Kaiken kaikkiaan aika kanalassa meni ihan vauhdilla, mulla olis ollut vielä niin paljon treenattavaa.....Kiitos Anna kaikesta!

Paluuta arkeen

2011-11-11T22:02:00.003+02:00

Tämän viikon päivät ovat menneet kuin sumussa, sellaista kai ulkonakin on.
Jokapäivä on käyty hyvillä lenkeillä, mutta ehtiäkseen ennen pimeää, on mentävä samantien kun töistä pääsee. Tänään näin Varsamäen metsässä pari hirveä, onneksi menivät melko kaukana meitä karkuun ja onneksi Aron ei nähnyt niitä. Lähtisi ihan varmaan hirvijahtiin.

Kotisisätreenejä ollaan tehty joka päivä. Tämän viikon 30 sekunnin asentotreenissä istumisasento alkaa johtaa, maa 9, istu 12, seiso 10. Istumista onkin tehty nyt eniten.

Kaukokäskyissä tekniikka alkaa vakiintua, ollaan tehty paljon seiso-maa jumppaa ja paljon sarjaa istu-etu-maa. Tsekataan tätä huomenna kana-areenalla, että miltä se näyttää.

Ja koska kaikilla borcercollieilla pitäisi olla oma lammas, sai Aron sellaisen Tartosta

Terkkuja Tartosta!

2011-11-08T21:42:00.000+02:00

Tere!
Perjantaina lähdimme syyslomalle. Suuntana oli Tarton kv-näyttely, jossa oli itseasiassa kaksi näyttelyä tarjolla. Eli yhdellä iskulla kaksi kertaa näyttely-elämystä. Matkassa mukana minulla oli Jimmy-partis, joka lähti esiintymään veteraanikehiin ja Aron, joka nyt vaan kaipaa yleistä matkailu/ näyttelykokemusta. Seuruuemme sisälsi kaksi autoa, joista toisessa matkasi Jimmy, Jimmyn kasvattaja Katja, tämän mali-narttu Gini, Katjan kaveri Katja ja tämän karkeakarvainen holsku Risa. Minä nautin matkasta Annan farmari-Audissa, kyydissä Aron, Pipsa ja Nelli.

Meille oli etukäteen varattu kiva majoittumispaikka läheltä Tarttoa. Majapaikka sijaitsi Tarton maaseudulla ja pihapiirissä/ laitumilla oli paljon muita eläimiä. Majatalon emännällä oli itsellään bordercollie ja hän ihmetteli kovasti meidän koiria, että kuinka saamme pitää niitä, jos meillä ei ole omia lampaita. Emäntä kertoi myös, että ympäristössä on susia, jotka ovat heiltä vieneet joskus lampaita, joten kaikki eläimet otettiin yöksi sisään. Ja koska pimeä tulee Eestissä ihan yhtä aikaisin kuin meillä, oltiin iltaisin ja aamuisin ihan säkkipimeässä paikassa, kun ei katuvaloja ollut missään.
Majapaikan suihkut olivat hiukan haasteellisia. Meillä oli siis huoneessa suihku, joka toimii hyvin ihmiselle, vesi tulee yhdestä suuttimesta katosta. Ja siinä pitäisi pestä koiran tassut, mahanalus ja parta, joiden pitää hohtaa valkoisina näyttelypaikalla, koko koiraa ei ole tarkoitus kastella. Toisin sanoen näyttelypartacollien omistajan painajainen. Hätä keinot keksii ja löysin kastelukannun, sen avulla hitaasti ja hartaasti koirieni valkoiset osat ehkä vähän valkeni. Katjat vietti aikaa yöllä nukkumalla, meitsi lotraili kastelukannun kanssa....

Meidän majapaikka:

Majapaikan pihaa

Ja laidunnäkymää

Itse näyttelypaikalle piti startata lauantaina jo klo 8, koska seurueestamme Gini ja Risa olivat kehissä heti aamusta.

Ja niin taas mennään

Bordercolliet ja partacolliet olivat vasta iltapäivästä, joten vietimme aikaa sitten tutkimalla näyttelypaikan myyntikojuja jne. Ja kun meidän kehäosuus alkoi,oli se sitten aika vauhdikasta. Annan Nelli-japsi oli täsmälleen samaan aikaan kehässä kuin bordercolliet, vieläpä molempina päivinä ja japsikehä oli ihan eri hallissa. Sipsipussipalkalla suostuin esittämään siis Pipsan kehässä omieni lisäksi. Ja koska urosbordercolliet ja nartut ja veteraanipartacolliet olivat ihan peräkkäin, juoksin kehässä kolmen koiran kanssa ja Katjat toimivat apukäsinä kun vaihdettiin lennossa koiria.

Näyttääkö tää nyt hyvältä?

Lauantaina tuomarina oli Israelilainen Myrna Siboleth ja Aronin lopullinen tulos oli ERI1 PU2 vara-CACIB. Sunnuntaina Espanjan Josefina Gomez Toldra arvosteli samat koirat kuin la ja tulos oli ERI1 PU2 SERT vara-CACIB. Valioluokassa esiintynyt Borderiinan Elävä Legenda vei ansaitun voiton kumpanakin päivänä, mutta ehkä meille jäi käyttöön sitten sunnuntain osalta tuo cacib.

Pipsa oli vähän ihmeissään kanssani kehässä, mutta täysin treenaamatta Pipsakin pärjäsi ihan mukavasti, varsinkin kun tämä neiti oli tiputtanut turkkinsa juuri hetki sitten. Pipsan viikonlopun tulokset: ERI1 PN3/ERI1 PN2 vara-CACIB.

Japanin pystykorva Nelli vakuutti suomalaisen tuomarin Tapio Eerolan sunnuntaina ja sai sertin, oli rodussaan vsp ja keräsi tällä Eestin muotovalion arvon. Nellillä on monen muun maan valion arvo ennestään, joten yksi maa tittelirimpsuun lisää. Ei siis ihan turha reissu Nellille.

Sitten oli Jimmyn vuoro. Ainoana veteraanipartiksena saimme esiintyä ja molempien päivien tuomarit olivat ihmeissään näin vanhasta koirasta. Arvostelutkin olivat mukavaa luettavaa, joissa kerrottiin, että on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa ja liikkuu hyvin. Jimmyhän on maailman reippain matkaaja eikä ollut moksiskaan suosiota. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että ansaitsee rop-veteraanin arvon. Näitä rop-veteraanikortteja tarvitaan 3 kpl tullakseen Eestin veteraanivalioksi ja koska Jimmyllä oli yksi kortti jo kesän reissulta, sai Jimmy vielä vanhoilla päivillään Eestin veteraanivalion arvon.
Arvokkaasti edustettiin sitten partacollieita veteraanien ryhmäkehässä. Lauantaina koiria oli varmasti yli 20 kpl, joista pääsimme 8 parhaan joukkoon, valitettavasti ei oltu sitten enää 4 parhaan joukossa. Varmasti Jimmy oli kuitenkin porukan vanhin.

Itse näyttelypaikalla tunnelma oli mukava. Paikalla oli suurimmaksi osaksi suomalaisia, vähän tyhmää kisailla suomalaisten koirien kanssa Tartossa saakka. Meidän seurueemme esiintyi kehissä niin, että lauantaina oltiin siis paikalla aamu yhdeksästä eteenpäin ja ryhmäkehissä esiintyivät Risa ja Gini vielä illallaklo kuuden jälkeen. Eestissä voi kilpailla myös parikilpailussa ja suomalainen Nina Brusin sijoittui näyttävällä partisparillaan muistaakseni kolmanneksi lauantaina.

Näyttelutouhun välissä ehdittiin Annan kanssa ulkoilla ja kovin suurilla nurmialueilla koirat saivat hyvää liikuntaa. Sunnuntaina meillä oli hyvää aikaa päivällä, joten ajeltiin Annan kanssa Tarton keskustaan ja ehdittiin parin tunnin ajan pyöriä kauppakeskuksissa tehden ostoksia. Ruoka ja juomahan tuolla oli halpaa, juustot ja makkarat nam, joten tuli kyllä herkuteltua ja nautiskeltua vaikka mitä. Harmi, että meidän majapaikasta ei päästy nauttimaan liikaa, sillä oli aina jo pilkko pimeää kun palattiin nukkumaan ja aina aamuhämärää kun sieltä lähdettiin.

Anna ja koirat

Kotiinlähtöaamuna

Maanantaina kun piti kiirettä, ehdin tehdä Aronille yhden jäljen majapaikan metsään. Meidän piti olla yhdeksän aikaan jo matkaamassa kohti Tallinnaa ja kun aamu valkeni noin klo 7, ei aikaa treenaamiseen juuri ollut. Aron sai siis ajaa 1½ tuntia vanhan jäljen, jossa oli 5 keppiä, kävelin sitä ehkä 10 min, ettei kovin pitkäkään. Jälki eestin maaperällä ei tuottanut tuskaa, paitsi minulle, joka yritti jarruttaa Aronin menoa. Aron oli sitä mieltä, että jälki jihaa, laitetaan kaasu pohjaan. Meinas ihan mennä hermo ja kaksi keppiä jäi ilmaisematta tuon suuren innokkuuden takia. Onneksi koiran jäljestys tasaantui loppua kohti ja viimeinen pätkä oli jo ihan asiallista. Metsää olis ollut vaikka kuinka paljon, joten harmi kun ei ehditty enempää.

Ihana syysloma reissu meillä oli, laivamatkat sujui taxfreessä ja koirat nukkuivat autoissa. Annan kanssa tuli höpöteltyä viikonlopun aikana yhtä ja toista, mutta päädyttiin siihen, että lomailu ja koiraharrastus yhdistetään kyllä uudestaankin.

Torstain agit

2011-11-08T14:51:00.000+02:00

Viime torstaista on jo aikaa, mutta kirjailen pikaisesti mitä tehtiin. Meillä oli nyt 5 erilaista tehtävää ja 5 koiraa teki kentällä tehtäviä samaanaikaan. Yllättävän hyvin sujui ja Aron keskittyi tehtäviinsä täysillä.

Tehtävä 1
Kolme hyppyestettä niin, että sai harjoitella meille perusvaikeeta harjoitusta, jossa minä juoksen suoraan eteenpäin ja vedän koiran aina esteen välissä mukaani lähettääkseni sen seuraavalle hypylle. Monta sähellystä tehtiin, mutta lopuksi saatiin Aronin kanssa jo kiinni tästä harjoituksesta.
Tehtävä 2
Esteerotteluharjoitus, jossa pari hyppyä, näistä putkeen, putkesta hyppy ja sitten puomille, putken suut olivat hevosenkenkämuodossa puomin ylösmenokontaktin suulla. Paras oppi tässä oli, että koiralle on kerrottava jo monta laukka-askelta ennen kumpi este suoritetaan, jos estekäsky myöhästyy, lukitsee Aron jommankumman putken suun ja menee sinne. Saatiin tässä onnistumisia, myös loppukontaktille Aron jäi hyvin.
Tehtävä 3
Hyppy-pituus ja pöytä. Ei oltukaan koskaan harjoiteltu pöytä-estettä, joten hyvä että tuli nyt harjoiteltua. Lisäksi tällä suoralla tuli kivasti vauhtia, joten koiran piti olla tarkka, ettei lennä pöydästä yli. Aron jarrutti siihen kyllä hyvin.
Tehtävä 4
Keinu erillisenä esteenä, tämä sujuu Aronilta jo melko kivasti.
Tehtävä 5
Mikä ihme se oli, ei pysty muistaan :-)

Lopuksi tehtiin pieni motivaation nostatustreeni, 5 hypyn suora, josta käännettiin putkeen ja tultiin takaisin. Tällä saatiin koiriin vähän vauhdin ja onnistumisen tunnetta, ohjaajasta puhumattakaan. Hyppysuoran alkuun jätettiin lelu ja hienosti Aron irtosi hyppelemään loppusuoralla kohti lelua, tehtiin nollarata :-)

Tämän viikon projekteja

2011-11-02T21:27:00.000+02:00

Mouhijärven tokopäivästä tuli mukaan monta juttua, jotka ovat nyt treeniohjelmassa tällä viikolla.

Maanantaina tein jäävien asentojen testin. Siinä siis mitataan 30 sek aikaa ja yritetään saada mahd.monta asentoa tehtyä tuohon aikaan. Tarkoitus on, että kun koira ottaa ensimmäisen asennon jälkeen namia suuhunsa sanotaan samaan aikaan jo uusi käsky. Ja kun koira tekee oikean asennon käskyn kuultuaan naks ja namin heitto niin, että koiran on liikuttava asennosta saadakseen namin ja tehdäkseen asennon uudestaan. Mitä paremmin käsky on hallussa, se nopeammin koira homman suorittaa. Joten Aronin pohjaluvut eri asennoissa olivat maahanmeno 12, seisominen 8 ja istuminen 5. Tuo istuminen parani jo huomattavasti kakkoskierroksella, oli 11 istumista, ekalla kierroksella teki monta kertaa maahanmenon istu-käskyn kuultuaan. Eli eipä tarvitse ihmetellä, miksi tekee kisatilanteessa istumisen sijaan maahanmenon, kun tuo maa-käsky on vahvin.

Kaukokäskyjumppaa on tehty joka ilta ja paljon. Eritystarkastelun alla on kohta, missä Aron menee seisomisesta maahan. Tekee sen jotenkin vinoon. Joten erikseeen paljon seiso-maa-seiso jumppaa, niin ettei tassukaan liiku. Sitten huomasin, että tilanne on kokonaisessa sarjassa ihan eri, koska meillä setti istu-seiso-maa tapahtuu niin, että kun koira istumisesta siirtyy seisomaan, se liikuttaa vaan etupäätään, tässä etupää ei tule kovin pitkälle, koira seisoo siis aika tassut supussa, tästä maahanmeno ei olekaan enää liikeradoiltaan puhdas. Joten laajempi liike tuohon istumasta seisomaan, jolloin maahanmenon voi tehdä tassuja liikuttamatta. En tiedä tajusiko kukaan....

Suoraman kentällä treenailin tänään mm. ohjattua. Oli kiva huomata, että tänään kaikki merkillemenot on ihan kivoja. Laitoin kapulat ihan lähelle merkkiä, mutta ne eivät haitanneet, sillä Aronin itseluottamus merkille menoon on selvästi parantunut. Tein myös harjoitusta, missä heitin kapulan niin kuin aloittaisin noudon, mutta annan merkkikäskyn, Aron ei mennyt halpaan eikä siis lähtenyt kapulan perään vaan teki merkin niinkuin pitää. Sitten heitin uudestaan kapulan ja hae-käskyllä haki kapulan niin kuin pitikin. Eli varsinaisen hyvin meni. Lisäksi tehtiin ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä hakien ensin vasemman, meni hyvin ja tämän perään uudestaan merkille ja haki oikean. Näyttää hyvin varmalta nuo suunnat merkiltä tällä hetkellä. Kyllähän niiden kanssa paljon tuskailin elo-syyskuussa, joten ihanaa, että johonkin saadaan varmuutta.

Seuraamista on tehty myös. Kotipihassa Aron on hiljainen. Nyt Suoraman kentällä vähän ihan aluksi yritti piipata, mutta autoin namiavulla ja lopuksi tehtiin pitkiä pätkiä hiljaa ilman namiapua.

Luoksetuloa treenailtiin tolpan kierrolla, stoppi hyvin mutta maahanmenokäskyllä stoppasi tässäkin. No stoppi siis vahvempi näistä kahdesta.

Että kaikenlaista treenaillaan. Jännitys tiivistyy täällä kotona, sillä perjantaina meidän pitäisi lähteä sitten maailmalle. Anna kera koirien, Jimmyn kasvattaja Katja kera kaverinsa Katjan kanssa lähdemme Tarttoon. Näyttelymenestystä tuskin tulee, mutta ehkä kokemusta. Aronin häntä sopisi paremmin karjalankarhukoirakehiin ja Jimmy lähentelee jo 12-ikävuoden pintaa, joten sen liikkeet eivät enää ole niin sulavat. Odotan kuitenkin erityisesti ihanaa syyslomaa, tuleekohan lapsia kova ikävä? Mutta pidetään peukkuja pystyssä, ettei kasvattajien ainakaan tarvitsisi meitä hävetä. Anna on jo nyt ohjeistettu tekemään pari jälkeä Aronille, sillä googlen kautta katselin, että meidän majoituksen edustalla on paljon hyvää metsää. Varmasti hyvää kokemusta tehdä jälki ihan vieraalla maaperällä.

Tokopäivä Pro Caniksessa

2011-10-30T21:08:00.002+02:00

Kiva päivä takana Mouhijärvellä. Oltiin tokon valkkuryhmän kanssa viettämässä tokopäivää Pro Canis-hallilla ja Marian koulutettavana. Aamulla aloitettiin, päivällä pidettiin nyyttärihenkinen ruokatauko ja sitten taas jatkettiin. Kaikki treenasivat kolme kierros sekä paikallolot siihen päälle. Meidän tokoryhmä on hirmu kiva ja sangen hauskaa oli. Kouluttaja-Maria on kyllä tosi hyvä, sillä ihan jokaiselle ja jokaiseen ongelmaan tuli rakentavaa palautetta. Joten olen oikein tyytyväinen tuohon päivään.

Ihan aluksi oltiin mukana Helga-gorgin ryhmäongelmassa, sillä Helga menee näissä evl-paikallamakuukäskyissä muiden käskyllä maahan, samaahan Aronilla on joskus ollut, joten oltiin treenissä mukana. Laitettiin koiria vuorotellen maahan, Maria sanoi maahan ja me palkkailtiin koiriamme sen mukaan mitä ansaitsivat. Aron oli pätevä ja eikä tehnyt mitään muiden käskyjen toimesta. Sitten melko perään tehtiin Elli-westien treeniongelmaa, joka oli istuminen ryhmässä, Elli sai ryhmää ja Aron istui oikein hyvin.

Omissa ongelmissa aloitin seuraamisella. Jouduin heti sanomaan Aronille ensimmäisellä askeleella piippaamisesta ja Maria totesi, että huomautuksistani huolimatta se ei ole oppinut olemaan hiljaa. Jos Aron haukkuisi tai voimakkaammin ääntelisi, olisi siitä helpompi huomauttaa, mutta Aronin ääni on sellainen kurkusta tuleva piip, jota koira ei Marian mielestä itsekään oikein tiedosta tulevan. Samaa olen itsekin ajatellut, mutta jotenkin se piip on saatava pois. Marian treeniajatus tuohon ongelmaan oli se, että nami kädessä imutan käännöksiä oikeaan tai vasempaan, eli todella autan sen onnistumaan. Näin ääni ei tule, kun keskittyy siihen namiin. Tähtäimenä on mielentila ja suoritus, missä ei kuulu ääni. Sitten samaa namikädessä, mutta käsi ei mitenkään houkuttele ja nyt hitaita laiskoja askeleita eteenpäin tai käännöksiä. Jos tulee piip, sanon höpsistä ja autan onnitumaan namilla. Ja näitä tehtiin. En saa hosua käännöksissä ja oma käytökseni pitää huokoa rauhallisuutta ja varmuutta. Ylipäätään Maria sanoi Aronista, että sen saa tosi helposti nousemaan, jota voisin miettiä mm. palkkaustavoissani. Ja Maria kertoi, että mielentilanmuutoksiin menee ainakin puoli vuotta, että saan tuon ajatuksen laskemaan. Mutta onneksi meillä ei ole nyt mikään kiire.

Seuraavalla treenikierroksella ihmettelin, miksi kokonaisessa z-liikkeessä Aron epäonnistuu yleensä aina yhdessä asennossa, useimmiten se on istuminen, erityisesti koetilanteessa. Tehtiin vähän koirakokeita, ensin yksittäiset asennot läpi, sitten kaikki kolme asentoa, joista palkka vasta viimeisessä. Ja viimeinen harjoitus kertoi sen, mikä edellisissä näkyi. Tässä viimeisessä harjoituksessa piti jokaista asentoa naksutella mahdollisimman tiheästi 30 sekunnin ajan. Eli kuinka monta maahanmenoa saan 30 sekunnin aikana, entä seisomista tai istumista. Ensin käsky, koira toimii, naks ja nami, ja kun koira nielaisee namia tulee jo uusi käsky. Näistä näkyi, että maahanmeno oli vahvin, sitten seisominen, Istuminen oli kaikkein vaikein. Tämä vaati käsivahvisteen suullisen käskyn lisäksi. Yksinkertainen testi. Nyt meille tuli ohjeeksi vahvistaa tietty kaikki asentoja, mutta erityisesti tuota istumista. Maria heitti haasteeksi, että koitan keksiä mitä kaikkia vaihtoehtoja voin tehdä samaan aikaan kun sanon istu. Tavoite on, että koira istuu aina käskyn kuullessaan oli oma sijaintini sitten tuolilla, lattialla, sohvalla jne. Ja sitten tuolla 30 sekunnin testillä voi testata miten vahva käsky onkaan. Erittäin hauska ja yksinkertainen vinkki.

Kolmannella kierroksella Aron teki tunnaria.

Kisamainen rivi, jossa Maria oli laittanut kapulan rivin ensimmäiseksi. Oma ajatus oli, että Aron nappasi nyt väärän, eihän se voi olla rivin eka. Mutta toi siis oikein kapulan minulle. Hyvä Aron. Meni kapuloille tosi rauhallisesti, haisteli rauhallisesti ja lopulta nosti sen oman. Maria sanoi, että kaiken kaikkiaan hyvä suoritus. Palautusvauhti olisi ehkä voinut olla parempi, mutta edelleen Aronin koulutusvaihe on sellainen, että tärkeintä oli saada se vain bongaamaan se oma. Ja tähän meidän pitää tehdä varmuutta vielä ainakin puoli vuotta, ennen kuin taas alan kokeilemaan, että onko sen tunnarikäytös nyt vahva esim näillä tosi vaikeilla tunnareilla, kuten hypyn kautta tunnarille.

Nyt kuitenkin haluttiin tehdä vielä astetta vaikeampi tunnari, jossa tehtiin yksi liike alle ja palkatta ja sitten lähetys tunnareille. Tehtiin meille varma liike ruutu- kokonaisena settinä ja siitä siirryttiin tunnariliikeeseen suoraan. Itse ruutu oli ihan siisti kokonaisuus, melko rauhallinen, mutta virheetön. Siitä tunnarille, joka jännitti minua. Kääk tunnarikapulat ympyrällä, nyt voi tulla virhe. Aron teki hyvää työtä ja toi oman. Jes! Maria sanoi, että Aronin käytös kapuloilla on hyvä, se rauhallisesti haistelee ja malttaa etsiä. Tähän voin olla tosi tyytyväinen. Jatkossa pitäisi vaan pitää yllä nyt puoli vuotta onnistuneita tunnareita, joita voi sitten vaikeuttaa tekemällä alle liikkeitä palkatta. Mutta pääpaino pitää olla siinä, että koira tuo sen oman.

Lopuksi ryhmässä paikallamakuu. Aron oli rivin keskellä, vieressä oikealla Senni-flätti ja vasemmalla Eli. Itse alas ja ylös-menot meni hyvin. Oltiin piilossa varmastikin se 4 min ja Maria oli sillä välin kävellyt koirien välissä. Liikkeen jälkeen Maria kertoi, että Aron oli vähän yrittänyt urosmaista silmäpeliä Sennille, se oli vähän heiluttanut häntää ja katseella vikitellä. Elliä se ei ollut katsonut missään vaiheessa. Ei ollut noussut paikoiltaan ja luopunut sitten Sennistäkin, kun Senni ei ollut näihin kutsuihin vastannut. Ylipäätään Maria sanoi, että heti sen jälkeen kuin lähdin, oli Aron ollut vähän huolestuneen ja levotoman oloinen ja sen jälkeen tämä Sennin kohdistuva käytös. Miettiin, että johtuiko siitä syksyisestä paikallaolotapahtumasta, että nyt kun oli rivin keskellä, oli tullut vähän huolestuminen. Onneksi Aron nyt kuitenkin huomasi, että mitään ei tapahdu ja kannattaa vaan olla rauhassa maaten. Ja onneksi meillä on hyvä ja turvallinen ryhmä, missä voidaan työstää tätä, että paikallamakuu on meille ihan ok liike.

Kiitos valkkuryhmäläiset ja kiitos Pro Caniksen Maria. Päivä oli antoisa, sillä muiden treeneistäkin saatiin taas paljon kaikkea uutta ja vanhaa. Laitan kuvasatoa kaikista koirista huomenna myös valkkuryhmän blogiin.

Tehokas torstai

2011-10-27T21:52:00.002+03:00

Ensin kolme koiraa lenkille, sitten kahden koiran pesu, tokotreenit Aronin kanssa, ajelut agitreeneihin, verryttely, agitreenit, jäähdyttelyt. Huh siinä siis tiivistetysti päivän ohjelmaa.

Tokoilin itsekseni Suoraman kentällä, menin nurmelle, kun ei huvittanut hiekkaistaa sateisella kelillä kaikkia treenitavararoita. Kävin rakentamassa ruudun valmiiksi ja idarin merkit. Naapuri käveli tässä vaiheessa kentän ohi ja tokaisi " sää se sitten jaksat" ja tuohan on oikein mieltä ylentävää, mutta eihän me olla edes pitkään aikaan tokoiltu. Otin Aronin autosta ja ensimmäisen kerran ikinä se tuli todella kauniisti kanssani kehään. Palkkasin sen pallolla tästä ensimmäisessä liikkeenaloituspaikassa. Sitten virittelyt merkki ja ruutu, Aron meni lujaa merkille, jopa niin, että tassut lipsuivat märällä nurmella, merkki hyvä mutta ruutua ei tahtonut löytyä. Kävelin ruudun ja merkin puolen väliin ja koira odotti merkillä, tämän jälkeen vasta bongasi ruudun ja hyvin meni ruutuun sisään, paikka ruudussa oli melko takana. Uusinnalla merkki ja ruutu, nyt päästin heti merkiltä ruutuun ja ruutu löytyi hyvin. Loistava suoritus.

Sitten seuraamista, tein liikkeellelähtöjä ja ehkä kaksi liikkeelle lähtöä piti aloittaa alusta ja näissä sanallinen selkeä huomautus, että ääni ei ole meidän juttu. Aron otti tästä heti opiksi ja teki hyviä lähtöjä. Tehtiin erilaisia pätkiä idarin merkkien ympärillä. Yksi seuruu koko z-läpi ilman pysähdyksiä, teki hyvin ja hiljaa, seuraamispaikka on vähän edessä.

Sitten kertamisimme jäävät, joissa ensin istuminen ok, sitten seisominen mutta istui käskyn kuulleessaan, uusinnalla ok ja lopuksi maahanmeno, tämänkin hyvä.

Lopuksi ehkä maailman paras luoksetulo, tässä jätin koiran maahan keskelle kenttää, itse kävelin ihan hiekalle asti ja kutsuin tule-käskyllä luokse. Tuli todella kovaa, jarrutti vauhtia paria laukkaa ennen ettei törmää päin ja istui kauniisti suorana edessäni. Tää oli niin hyvä, että sai palkaksi patukan ja valtavasti kehuja hyvästä suorituksesta. Tähän oli hyvä lopettaa.

Illan agissa oli rata 25 esteen kera, siinä radassa oli kivoja kohtia ja olisin enemmänkin halunnut niitä treenata, mutta kello kävi ja muiden vuorokin oli. Anu on niin pitkämielinen ja Aron hyvin innokas. Suurin kompastuskivi on ehkä se, etten pysty muistamaan noin pitkää rataa, joten välillä tulee kohtia, että rata hukkuu mielestäni ihan kokonaan. Ei reilua Aronille, mutta olen päättänyt olla armelias itseäni kohtaan ja iloita pienistäkin radan pätkistä, missä osaan toimia oikein. Ehkä joku persjättö tänään saattoi kohdata meidän oikein. Kuitenkin hyvä mieli ja ehkä tässä taas tekee mieli myös treenata yksittäisiä juttuja lisää tuossa lajissa.

Samoilla teemoilla vaan jatketaan

2011-10-25T20:20:00.000+03:00

Päivän treenisaldona seuraavaa:

Esineruutu Aronille, tallaamassa mukana Jimmy ja Elvis ja jätettiin 4 esinettä ruutuun. Tein vähän leveämmän ruudun kuin yleensä, mutta maasto oli sellainen tasainen kuusikko kohta. Esineitä ruutuun, mutta hyvin kauaksi toisistaan ja eikä ihan nurkkiin. Aron oli hyvin innoissaan ja neljällä pistolla kolme esinettä. Ensimmäiseltä pistolta palasi ilman esinettä, toki esineenä oli ihan pienen pieni pehmokoira, uudella lähetyksellä löysi sen. Ja mikä parasta, eteni niin tällä kuin tänään kaikilla pistoilla suoraan eteenpäin, eikä lähtenyt haahuamaan ympäri ruutua. Kun eka esine oli nostettu, siirryttiin ruudun keskelle ja siitä yhdellä pistolla löytyi Petran muovinen poni ruudun takarajan läheisyydestä. Viimeinen pisto ruudun vasemmalla laidalla tuotti myös esineen, jonka olin pudottanut sellaiseen ohjan pohjaan, hyvin Aron sen haistoi ohi laukatessaan. Eli esinetreeni oli tänään hyvä, enkä jäänyt nyt enää nostattamaan sitä neljättä esinettä, joka sijaitsi edessä keskellä.

Kotipihassa jatkettiin tokolla. Siinä ohjattunouto treeni, jossa kapulat lähellä merkkiä, koiran piti mennä merkille,vaikka ne kapulat olikin siinä parin metrin etäisyyksillä. Hyvin meni. Sitten lähensin kapuloita vielä lähemmäs ja kävin nostelemassa, mutta merkki käskyllä merkki löytyi. Sitten heitin yhden kapulan ja sen haku, hyvin haki. Tämän jälkeen heitin kapulan, mutta pitikin mennä merkille, hitsiläinen kun paineli napakasti kapulaan kiinni, keskeytin ja uusin käskyn merkki, ei kun takaisin kapulaan. Olisko ollut kolmas merkki-käsky, niin meni merkille. Hieno! Sitten taas heittelin kapuloita ja nyt merkille meno, tämä oli päivän paras. Näytti siltä, että Aronin vähän ärsytti, että oli mennyt äsken merkki-käskyllä hakemaan kapulaa, joten nyt kun se tiesi, että merkkikäskyllä mennään merkille, se teki sen raivoisan näköisenä. Superhieno! Tähän lopetettiin tältä erää.

Sitten 4 perusasennosta lähtevää seuraamista. Kaikki lähdöt tapahtuivat ääneti. Kaksi ekaa naksautin jo parin askeleen jälkeen ja kaksi tokaa seurautin pienen pätkän. Olisko jotakin jäänyt mieleen eiliseltä.

Pohjamudassa

2011-10-24T21:41:00.000+03:00

Voi huokauksen huokaus, juuri kun eilen uskoin tulevaan, kääntyy tänään kaikki taas pohjamutiin.
Oltiin nimittäin valkkuryhmän treenivuorolla treenailemassa ja hyvä suunnitelmani ei toteutunut lainkaan niin kuin piti. Aronin piti nimittäin aloittaa seuruu-treenillä ja pyysin vielä muita ryhmäläisiä katsomaan miltä se nyt näyttää. Miinu ja Kati katsoivat eikä siitä tullut yhtään mitään. Aron oli seuraillut edellisen koiran treenit ja toisella puolen hallia mentiin agia täysillä. Pelkkä perusasentoon tulo oli yhtä piippausta ja levotonta päänliikettä. Ja samantien tuntuu, että olen aivan voimaton tuon piippailun edessä. Vein koiran hetkeksi sivuun ja yrittiin uudestaan, kaikkinensa ihan hirveää. Ja kun tunnen, etten pysty vaikuttamaan tässä tilanteessa mitenkään, minusta huokuu epäonnistujan fiilis, joka vaan pahentaa tuota ongelmaa. Tunnen olevani niin pohjamudassa tässä seuruussa.

Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, mikä piti olla haastetunnari. Aina tehdään sitä samaa kisamaista, nyt hyppyeste välissä ja tunnarit sen takana. Käskyllä hyppy vinkaisi kunnolla, ei malttanut haistella ja nappas vaan jonkun, uusinnalla haki oman, mutta äänteli mennessä ja tullessa. Edellisestä liikkeestä johtuen painetta oli siis kattilassa. Tehtiin vielä erikseen tunnari ilman esteitä, tässä osasi löytää oman, kai siitä pitää olla tyytyväinen.

Ohjattunoutotreeni:tässä Kati vei merkin taakse, mutta merkin lähelle kapulat, Aronin piti näistä huolimatta tehdä hyvä merkille meno, ekalla lähetyksellä meni jotakin kapulaa kohti ja unohti tarkan merkin paikan, jäi metrin merkin sivuun, uudella merkkikäskyllä haki tästä merkin paikan. Taidettiin uusia tämä kaksi kertaa ja teki ihan kohtuu kivasti. Lopuksi koko ohjattu liikkeenä, jossa merkille meno oli päivän paras ja tosi hyvin tiesi mihin mennä, kun lähetin hakemaan oikean kapulan, tässä palkka vauhdista.
Lopuksi vielä seuruuta, joka parani. Miinu ja Kati häiriköivät ja Aron skarppasi todella, nyt saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi.

Erikseen lyhyet paikallaolot, näissä ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Tehtiin ensin lyhyt makuu ja sitten istuminen. Aron istui ihan vuorenvarmasti tuon liikkeen.

Höntsäilyosuuksissa hinkkasin seuruuta. Meidän eteenmenopallo oli kentän yhdellä laidalla ja sitä ei saanut kyylätä. Aron todella yritti pitää kontanktin ja kun se oli riittävästi luopunut pallosta, vapautin sen sille pallolle. Ehkä jalostan tätä, ettei sitä eteenmenopalloa saa, mikä on siellä maassa vaan minulta tulee joku yhtä hyvä palkka. Toisaalta me ollaan harjoiteltu, että se pallo liikkuu, koira lähtee perään, sanon maa ja koira tavallaan luopuu pallosta tekemällä maahanmenon, josta se saa palkaksi sitten sen pallon.

Koska tämä seuraamisongelma on ehkä elämäni murhe tällä hetkellä, tehtiin vielä kotipihassa sitä. Otin nyt liikkeelle lähtöihin seuraa käskyn ja nyt meni todella hyvin, Jouduin kerran huomauttamaan äänestä ja sain sen jälkeen kolme onnistunutta liikkeellelähtöä, josta pääsi lopulta iltaruuan ääreen.

Esineitä ja seuruuta

2011-10-23T19:39:00.001+03:00

Olin pitkästä aikaa yövuorossa ja tämän jälkeen ehdin pari tuntia nukkua ja sitten paluu arkeen. Tänään nimittäin oli Tamskin valmennusryhmän vuoro kouluttaa muita ja meille oli suunnitelut tokon teematunnit, joissa jokainen kouluttaa yhden tunnin ja tunti käsitteli aina yhtä tokon aihetta. Edellä mainituista syistä oma vuoroni oli päivän viimeisenä ja aiheena luoksetulo. Tätä ennen piti lenkittää koirat, joten ajelin suoraan Keskisen tien varteen ja aloitin Elviksen kanssa tallaamalla esineruutua.

Esineillä on vuorossa testi, sillä tein nyt Elviksen kanssa ruudun ja jätin esineet sinne valmiiiksi. Ensimmäinen esine oli oikeassa takakulmassa, jonne Aron paineli melko suoraan, muttei löytänyt esinettä. Esine oli päivän isoin, lasten lippalakki, mutta sijaitsi kiven takana ja tuulta ei ollut lainkaan. Joten Aron jatkoi tuolta kulmasta eteenpäin bongaamatta esinettä. Onneksi olin jättänyt kaksi muuta esinettä keskelle eteen ja ruudun toisen laidan puoleen väliin, koska Aron tarkasti takarajaa pariin kertaan eikä sen tarvitse hyötyä siitä, että menee muualle kuin osoittamaani suuntaan. Yritin kuitenkin lähettää sitä sinne kulmaan, missä esine oli. Aika monta pistoa piti tehdä, että esine nousi. Voihan höh. Sitten keskeltä ruutua oleva pieni esine nousi melko pian ja lopuksi oltiin siellä ruudun vasemmalla laidalla, Aron lähti kyllä suoraan, mutta kiersikin yhden kiven vasemmalta puolen ja esine (pieni tupsu) oli kiven oikealla puolen. Pari pistoa siis tähänkin esineeseen. Kokonaisuus Ei hyvä.

Tähän väliin käytiin lenkillä, ihan kivasti olin taas eksyksissä ja jo alkoi jännittään, että myöhästyyköhän tämä kouluttaja nyt luoksetulotunnilta. Ihania metsiä tuolla Keskisen tien seuduilla kuitenkin on ja Aron ja Elvis saivat painattaa huolella.
Esineruutu painoi mieltäni ja tein vielä lenkin jälkeen kaksi pistoa siihen meidän tallaamalle alueelle, vietiin yksi esine kerrallaan ja yhdessä Aronin kanssa takarajalle ja Aron haki esineen suorin pistoin. Ok siis tälle päivälle.

Kati S oli aloittanut oman tuntinsa seuraamis-aiheella ja Katia kuunnellessa perusasiat painuivat taas mieleeni. Seuraaminen kontakti ei saa katketa lähdössä, kontakti ei saa tippua ja motivoitunut seuraaja (siis koira) nauttii haasteista. Koska toisella puolen hallia oli ihan tyhjää, ehdittiin Aronin kanssa seurailla ihan mukavasti.

Ensin joutuu huomauttamaan äänestä, sitten kun Aron skarppaa tässä, se pystyy lähtemään ihan ääneti liikkeelle ja tekemään siistiä työtä. Tiputteli kontaktia, mutta heti jos teki niin, väistin paikaltani, koiran on siis tarkkailtava minua eikä ympärillä olevia agiesteitä. Ja kun pidin kriteereistä kiinni tuntui Aron lopulta loistavalta. Mentiin monta kertaa putken suun ohi (putki olis niin ihana Aronista) tai seurautin kahden putken ympärillä jne. Kontakti parani. Meidän on nyt vaan jatkettava tällä linjalla. Kontaktin pitäminen on tärkeä juttu ja tullaan harjoittelemaan nyt paljon tätä. Samoin se äänettömyys, ei voi tehdä jos tulee ääni. Saa nähdä mihin tämä johtaa, mutta tämän enempää Aron ei voi enää pilalle mennä, joten pakko vaan uskoa huomiseen :-)

Luoksetulotunti oli kiva juttu, sillä kaikilla tunnille osallistuvilla koirakolla oli erilaisia haasteita luoksetulossa, jonka vuoksi olivat sitten parantamassa luoksetulojaan. Toivottavasti saivan edes jotakin vastinetta tunnista, luoksetuloa väiteään tokon vaikeimmaksi liikkeeksi, mitä se ei kuitenkaan ole, tiedän vaikeampiakin :-)

Viime päivien treenejä

2011-10-21T19:33:00.000+03:00

Monta päivää mennyt, etten ole kirjoittanut blogiin, silti joka päivä on puuhastelu. Eniten ehkä tokoa. Tai lähinnä sitä seuraamista.

Äänettömyyskriteeristä on pakko pitää kiinni, mutta silti joudun yllättävän usein toteamaan ääneen, että noin ei voi tehdä. Sisällä naksu kädessä olen harjoitellut paljonkin askelsiirtymiä, kuten kaksi askelta oikealle tai vasemmalle, tai käännöksiä vasemmalle tai oikealle. Jokaisen onnistuneen käännöksen jälkeen odotan hetken ja sitten naks ja nami. Onnistuneita on tullut paljon, mutta aina väliin on tullut myös pieni piip, josta kommentoin, että noin ei voi tehdä. Sisällä voi tehdä turvallisin mielin näitä vaikeimpia juttuja. Ulkona taaseen tehdään perusasennosssa turvallinen mieli-treeniä, olen oppinut huomaamaan, että jos Aron on tässä yhtään epäselvillä vesillä, se ei halua ottaa spontaanisti kontaktia vaan epävarmana katselee muualle. Ja tähän yhteyteen voi tulla se piip-äänikin. Kun sen itseluottamus on niin hyvä, että se ottaa kuin tikka kontaktin, ei se myöskään ääntele. Himpun vaikeeta, mutta pakko yrittää.
Kyötikkälän kentällä ollaan käyty tekemässä pitkää ja rauhallista seuruuta ja varsinkin siellä olen joutunut sanomaan, että ei voi tehdä noin. Yleensä Aron kyllä ottaa tästä oppia ja pystyy lähtemään liikkeelle äänettömästi ja kontaktissa.

Sisällä olen työstänyt myös kaukojen seiso-maa siirtymää. Nousee hyvin seisomaan, mutta tästä maan saattaa tehdä vinoon. Laitoin eteisen mattoon teipin palat, joiden avulla voin tarkkailla, meneekö vinoon maahan vai suoraan. Tänään meni suoraan, joten selkeä jumppa tässäkin auttaa.

Agilityssä on päästy uuteen alkuun, Lotta Vuorelan koulutuksessa kun oma itsetunto putosi pohjalle. Pohjalta on hyvä ponnistaa ja saatiin treenipaikka Anun ryhmässä, mikä osoittautui eilen ihan loistavaksi jutuksi. Ryhmässä on nopeita möllikoiria ja Anu on itse rauhallisuus. Paniikki meinaa iskeä jo sanasta ennakoiva valssi tai välistäveto. Ja ihailen suuresti tyyppejä, jotka osaa jostakin selkärangasta tietää, mikä käsi tulee missäkin välistävedon vaiheessa esiin tai noissa ennakoivissa jutuissa. Eilen oltiin kuitenkin siis ekaa kertaa SDP-hallissa tässä meidän uudessa ryhmässä. Puomin kontaktilla on nyt hyvä ohje mielessä toimintaan, sillä olen vähän luistanut siitä, että koira menee itsekseen kontaktille eikä poistu sieltä ilman lupaa, olen siis tässä tehnyt vähän koiran puolesta ja pinkonut kiireesti myös sinne kontaktille. Nyt jatkossa koira menee kontaktille ja poistuu sieltä vasta vapaa-käskyn jälkeen. Pidän nyt tästä kiinni.

Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä vähän ampumassa. Ampumisia on hyvä pitää yllä, joten Riitta ja kolme partacollietyttöä oli kanssani ensin lenkillä ja sitten ampumiset Aronille Kyötikkälän kentällä, yhteensä kuusi laukausta. Ensin kaksi seuraamisen yhteydessä. Mielestäni koira irtosi ekan laukauksen kuullessaan hetkeksi sivultani, mutta jatkoi kyllä seuraamista, siksi pyysin uusinnan, jossa koira piti paikkansa hyvin, pari askelta seuraamista laukausten jälkeen, sitten pysähdys ja koira sai palkan sitten perusasennossa istumisesta. Ja ammuttiin myös lyhyen makuun aikana kaksi laukausta, Riitta sanoi, että Aron makasi hyvin ja palasin hetken päästä laukauksista palkkaamaan koiran.

Tokon valkkuryhmässä

2011-10-18T09:14:00.001+03:00

Eilen oli tokopäivä. Tein kotipihassa seuraamisen liikkeelle lähtöjä ja ihan käsittämätöntä, sillä Aron oli aivan hiljainen enkä kertaakaan joutunut sanomaan, että noin ei voi tehdä. Tein helppoja seuraamissuoria ja palkkasin ruhtinaallisesti.

Sitten parin tunnin päästä Tamskin tallilla valmennusryhmän tokotreenin aika. Meitä oli paikalla 5 koirakkoa ja olin etukäteen suunnitellut, mitä haluan treenissä vahvistaa. Tavoitteena onnistumisia ja hyvää fiilistä, siitä, että meillä on Aronin kanssa yhdessä hyvä tehdä. Ja kun suunnittelin hyvin, onnistuin myös.

Aronin oma vuoro piti sisällään seuraavaa:
Luoksetulon aloitus, jossa koira jätettiin ja kävelin, kunnes liikkuri Miinu sanoi, että matka riittää. Tässä en kutsunutkaan koiraa, vaan palasin ja palkksin siitä, että pysyi maassa.
Sitten ruudun loppuosa, tässäkin palasin ruutuun ja palkkasin siellä pysyvän koiran siihen maahan. Ei kutsuttu luokse.
Sitten tunnari, jossa kapulat ympyrällä ja se oma klo 12 kohdalla, hyvin toi oman.
Lopuksi ohjattua, jossa ensin katsottiin kävelevä liikkuri ja kapuloiden vienti. Tähän kohtaan yllätin koiran ja palkkasin se siitä, että istui sivullani, sitten lennosta merkille ja meni mielestäni tosi hyvin, reippaasti ja hyvään kohtaan. Siihen palkka ja jätettiin tämä mielikuva nyt ohjatusta hautumaan.
Ja tämän jälkeen kaukojen aloitus, kävelin niin pitkälle koirasta kuin tilaa oli ja siitä istu-seiso. Mielestäni teki hyvin. Palkkasin koiran ja mehän onnistuttiin nyt kaikessa.

Paikalla-oloissa Aron oli keskellä. Ensin istuminen, piileskeltiin aidan takana ja kurkittiin koiriamme. Aiheutettiin mös häiriöitä heittelemällä palloa tai noutokapulaa sieltä aidan takaa. Kukaan fiksuista koirista ei jättänyt paikkaansa. Tämän jälkeen makuu ja itse makuu-aika ei ollut pitkä, tärkeämpää oli ne alut ja loput. Hyvin meni ihan kaikilla. Lopuksi vielä sellainen makuu, missä jätettiin koirat ihan lähekkäin toisistaan. Siinä rivissä oli lämmin tunnelma, kun Aron oli ihan viereisen koiran ohjaajassa kiinni ja meni myös maahan tämän käskystä. Itse makuu hyvin ja Maiju otti uudella ihanalla kännyllään kuvia meidän mustavalkoisesta ryhmästä. Paluut ja ylösnousut oli ok.

Ihan lopuksi oli yleinen höntsäilyaika. Kati teki Inton kanssa kaukoja ja seison ihan Katin takana, Aronin tehtävä oli pitää kontakti vaikka Kati käyttikin suullista ja käsimerkkiä, kovin mielellään se olisi kyllä vilkuillut Katia.
Sitten sitä seuraamista, joka on nyt ihan uskomatonta. Aron pystyi lähtemään ääneti seuraamaan. En käytä siinä vielä seuraa-käskyä, palkkailen ensin kontaktista ja sitten siitä, että koira lähtee mukaan ääneti ja kontaktissa. Ihan loistavaa! Pidän nyt lopun elämääni tästä kontaktista kiinni, lupaan sen ihan Aronin hyvinvoinnin vuoksi. Kai sillä on ollut epävarma olo, kun ei oikein tiennyt, että mikä on oikein tai väärin.
Hauskaa pidin myös merkki ja ruutu-treenillä, missä välimatkat on lyhyet, mutta merkiltä ruutuun ja ruudusta takaisin merkille ja lopuksi siitä vielä takaisin ruutuun. Suulliset kehut aina välissä ja megapalkka lopuksi. Kiva treeni, suosittelen. Siinä pääsee vahvistamaan sitä, että koira kuuntelee mitä pitää tehdä.
Kiitos valmennusryhmäläisilleni, teidän kanssa oli hyvä trenata!

Jälkiviikon loppuhuipennus

2011-10-16T15:31:00.002+03:00

Eiliset janoilta jäi vielä vähän treenattavaa, joten pitkän pähkäilyn jälkeen päätin että tehdään tänään vielä yksi kunnon jälki ja sen jälkeen Aron saa vähän huilata jäljestyksessä.
Joten heti aamusta kohti Varsamäkeä. En tiennyt yhtään, onko hirvestys siellä käynnissä, joten varmuuden vuoksi jäin Varsamäentien alkupäähän. Siihen sähkölinjojen alle tein janan ja siihen hyvin pian ekan kepin käsilaaappasun kera. Itse jäljestä tuli vähän haasteellinen, kun olin vieraassa metsäkohdassa. Pari kertaa ylitettiin hiekkatie, yksi tosi iso oja, johon piti ensin laskeutua ja erikseen nousta sieltä pois. Metsässä näkyi ihan uunituoretta hirven peetä sekä sorkan jälkiä. Tähän kohtaan tiputin kaksi keppiä aika lähekkäin, että pääsisin palkkaamaan oman jäljen jäljestyksestä. Tein kulmia ja kaikenlaista, maasto oli välillä metsää ja välillä sellaista sähkölinjan alapuolista heinikkoa. Jännittynein odotuksin sitten lenkkeiltiin poikien kanssa jäljen vanhentumista odotellessa.
Jäljen ajo näytti tältä ja ajoin sen 1½ vanhana. Janalla olisi kääntynyt takajäljelle, mutta olin siinä aika lähellä ja vähän estin menoa sinne ja sanoin jälki, koira kääntyi, lähti hyvin ja pian ilmaisi sen ekan kepin. Takajälki jää siis meille vielä haasteeksi, että kuinka se saataisiin sujumaan oikeaan suuntaan.
Sitten mentiin ihan reipasta vauhtia, aluksi ihan jarrutin vastaan, sillä en halunnut juosta perässä. On se silti aika räpiköimistä märässä metsässä koiran perässä. Ekan ja tokan kepin väli oli ihan huippuhyvää jäljestystä, kulmakin siellä mentiin kuin kone. Ja hyvin kakkoskeppi nousi. Sitten oli tien ja ojanylitystä, sitä hirvikohtaa jne. Kaikki kepit nousi. Ihan pientä jäljestysotteen herpaantumista ehkä viitoskepin jälkeen, sillä lopussa oli terävä kulma, johon tuli kunnon rinki, että koira sai selville mihin jatkuu. Tämän jälkeen oli suora ja siellä viimeinen kuudes keppi. Hyvin tehty!
Nyt minun puolesta voisi sataa lunta, sillä hyvä mieli jäi tästä jäljestä. Ja siitä, että vaikka Aron on tehnyt paljon jälkihommia tällä viikolla, ei sen motivaation laskua näkynyt. Jäljenajossa oli vauhtia, eikä se eksynyt hirvenjäljille tai muutakaan, kokoajan sellainen intensiivinen ote.

Jälkihurmos jatkuu

2011-10-15T16:41:00.001+03:00

Joten tänäänkin päivä alkoi jäljen merkeissä. Olin nimittäin järjestämässä Tavesin aloitteleville koirakoille jälkipäivää. Kouluttaja siellä oli Maarit Isaksson ja Jukka oli selvittänyt hyvän jälkipellon, missä treenata. Monta innokasta jälkikoirakon alkua oli siellä oppia saamassa. Kaikille tehtiin jäljet pellolle ja olin katsomassa kaikkien koirien ensimmäisen kierroksen. Näytti kyllä hyvältä. Jotta ihan koko päivä ei taas menisi näihin harrastuksiin, lähdin sieltä yhden aikaan ja autossa Aron sekä Elvis ja pakkohan sitä oli hyödyntää kotimatkalla Teiskon metsiä.

Ensin kävin tekemässä pari janaa Aronille. Sitten tallottiin Elviksen kanssa Aronille esineruutu sellaiseen ihanaan poronjäkäläkalliomäntymetsään. Tässä teemana oli nyt vaan vahvistaa ruudun keskiesineitä ja sitä, että eteenpäin mennään suoraan. Suunnittelin niin helpon harjoituksen, että varmaan onnistuu. Eli vietiin Aronin kanssa kolme esinettä ruutuun, käveltiin sinne takarajalle vasemman laidan kautta, jätettiin takarajalle pieni lasten muovikiekko, sitten vähän ennen ruudun keskustaa pihasta löydetty hikinauha, ja aika ruudun eteen patalappu, joka oli kääritty rullalle. Sitten pistotin siitä ruudun keskeltä aina samaan kohtaan, jolloin koira eteni suoraan kunnes kohtasi esineen. Kolmannella pistolla se kaarsi ihan vähän vasemman kautta, mutta päätyi hyvin pian takarajalle ja toi esineen. Ripeät ja suorat pistot kuitenkin kahdessa ensimmäisessä ja kolmaskin tosi ripeä. Hyvin onnistui siis tämä treeni.

Sitten melkein tunnin metsässä vapaana juoksentelua. Herrat A ja E nauttivat mäntyisistä kallioista ja sammaleisesta metsästä. Ilmakin oli kuin morsian ja mieli lepäsi.

Sitten janoille, jotka vanhenivat 1½ tuntia. Pääteema janalla oli suoraan eteneminen, jälkeen reagointi, oikean suunnan valinta ja hyvin pian ensimmäisen kepin bongaus. Onnistumisen mahdollistamiseksi käsilaappaisut jäljen nosto kohtaan ja laapin maata ehkä metrin matkan oikean suunnan vahvistamiseksi. Keppi noin 50m päähän tästä, siihen myös käsilaappaisut maahan, että reagoisi.

Toteutus: koira eteni janalla suoraan, reagoi jälkeen hyvin, tarkasti takajälkeä 5 metriä ja kääntyi itse oikeaan suuntaan, lähti varmasti ajamaan jälkeä, ei löytänyt keppiä ja oltiin jäljen lopussa hyvin pian. Vähän hömä tilanne, mitä en osannut ajatella ollenkaan. Ei löydetty sitä keppiä vaikka hetki katseltiin. Höh!

No onneksi oli se toinen jana. Tässä olin katsonut janan polulle, jäljen nostokohtaan oli varmasti se 50m, mutta jos koira etenee luonnollisesti polkua pitkin, se kohtaa jäljen, jossa polulta käsilaappaisut oikeaan suuntaan, myös tässä jäljestystä tiedossa noin 50m ja siellä keppi, jossa käsilaappaisu kepin alla.
Toteutus: Edellisestä jäljestä johtuen Aron pisti janalla ison vaihteen päälle, mun olis pitänyt jarruttaa. Se meinaan laukkasi janalla, eteni suoraan, mutta paineli takajäljelle. Käänsin koiran pois sieltä ja koira jäljesti hyvin ekalle kepille, jonka nyt nosti ja leikittiin kepillä sitten autolle saakka.

Joten vaikka miten hyvin suunnittelin, ei kumpikaan ollut nappisuoritus. Joten pitänee vielä miettiä miten tehdään onnistunut jana, oikea suunta ja ekan kepin nosto. Aronin jälkivire ei onneksi ole kärsinyt näistä meikäläisen treenihimoista, näytti oikein innokkaalta tähän hommaan.

10 peninkulman jälki

2011-10-14T20:15:00.001+03:00

Tai sitten vaan ihan 10 kulman jälki.

Lähdin siis aamutuimaan jälkimetsiin ja treenikaverina Pia, Veikka ja Tupla. Keli mitä parhain, suorastaan ihanan ruskainen ja aurinkoinen syyspäivä. Tätä kelpaa muistella talven pimeinä hetkinä.

Treenailtiin Keskisentien varressa ja siellä sitä metsää kyllä riittää. Tuonne voisin lähteä ihan vaan vaikka metsälenkille. Pia teki Aronille jäljen toiveitteni mukaan, jossa 5 keppiä ja paljon kulmia, pituutta kilometri. Ja Pia laski sporttrakkerin kuviosta, että 10 kulmaa meillä edessä. Eli jos Aron menee kuin raikulipoika, niin ongelmia tiedossa. Jälkeä vanhennettiin 1½ h ja ennen sitä Aron teki esineruututreenin.

Pia talloi meille ruudun ja käytettiin Pian kolmea esinettä, mutta vietiin Aronin kanssa yhdessä esineet ruutuun. Käveltiin ensin vasemman etukulman kautta ja jätettiin sinne esine, sitten ruudun keskelle ja siihen jäi esine ja lopuksi oikeaan takakulmaan esine. Aloitimme esine-etsinnän siitä viimeksi viedystä, jonka Aron haki luotisuoralla ja vauhdikkaalla pistolla. Sitten yritin saada koiraa siihen ruudun keskelle, mutta koira meni vasempaan etukulmaan. Koiralla siis selkeä mielikuva takakulmien esineistä. Itse olisin voinut olla vielä tarkempi koiran lähetyksessä ja vahvistaa vielä paremmpin esim omalla askeleella, että mene suoraan eteenpäin. Sillä kun en näin tehnyt, tuhrautui ihan turhaa aikaa takanurkkien tarkisteluun eikä koira ollut vielä kertaakaan mennyt ruudun keskelle, missä esine oli. Lopulta esine keskeltäkin nousi, mutta nyt ohjasin sitä itse etenemään suoraan. Tästä jäikin sellainen kipinä, että pakko päästä huomenna parantamaan tätä. Suunnitelma on, että teen täyskokoisen ruudun, mutta viemme Aronin kanssa esineen vaan keskelle ja ehkä keskelle taakse. Yritän siis vahvistaa mielikuvaa, että juokse suoraan eteenpäin, voit kohdata esineen.

Sitten jälki. Neljäs jälki viikon sisään :-)Janalla tuli mutkaa, otin koiran luokseni ja lähetin sen suoraan eteenpäin, jossa reagoi hyvin jälkeen, mutta otti voimaakkaan takajäljen. Koiran kääntäminen tässä ja jäljestys alkoi. Jatkossa en anna koiralle enää epäonnistumisia tässä vaan suunta mielummin onnistumiseen. Voi kun tää ohje nyt pysyisi mun ohjeena aina!! Elikä seuraavissa janoissa on joko namia tai käsilaappaisu suunnan vahvistamiseen, tai sitten janan ja jäljen kulma on niin helppo, että lähteen luonnollisesti oikeaan suuntaan.

Ekan kepin yli mentiin reippaasti, ihan kepin päältä. Tähänkin tulee jatkosuunnitelma, en halua, että koira menee ekan kepin yli, jatkossa käsilaappaisu ekan kepin kohdalle.

Jäljen loput kepit sitten löytyivätkin hyvin, sellaisia kapeita ja pitkiä tikkuja. Mutta 4 keppiä siis nousi. Kulmat meni ehkä 80% hyvin, parissa kulmassa teki kierroksen, että mihinkäs se jälki menikään. Jäljellä oli myös kaksi kohtaa niin, että mentiin polkua pitkin. Jälkimmäisessä mentiin jo sen pituinen matka, että epäilin Aronin nyt painattavan jonkun polulla kulkeneen perässä. Onneksi se jossain vaiheessa poistui polulta ihan oikeassa kohdassa. Tässä Aron kyllä varmisteli ihmeen monta kertaa, että siis meneekö se jälki nyt tänne. Muuten jäljestys taisi mennä ihan kivasti, välillä vauhdikkaammin ja välillä tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan jälki on kyllä hirmu kivaa ja kiehtovaa. Sen treenaamiseen voi keksiä aina uusia juttuja. Vielä vaan erilaisempia metsiä haluaisin Aronille, että se saisi kaikenlaisia jäljestyskokemuksia, joista sen itsevarmuus nousisi, että kyllä me selvitään!!
Kiitos Pia ja Tupla innostavasta Jälkiaamupäivästä!!

Seuraaminen

2011-10-13T20:49:00.000+03:00

on sitten hankala liike. Ensin kuitenkin yksi kotipihan tunnari, jossa vieras haju muissa kapuloissa, se oma siellä klo 12 kohdalla ja noin 8 muuta siinä ympyrällä. Hyvin löysi oman.

Sitten seuraamista. Naksuja ensin ihan perusasennosta, sitten tiputan namin maahan ja lähden liikkeelle, koira tulee ääneti mukaan seuraamaan. Ja sitten vaikeutin, eli se oman jalan liike ja pari askelta eteenpäin. Muutaman kerran totesin rauhallisesti, että noin ei voi tehdä. Ja siitä se taas lähti, eli onnistuneet liikkeelle lähdöt ääneti seuraamaan. Vautsi. Sitten vaan lennosta seuraamista ja kierrettiin kahta puuta ympäri, meni hyvin. Iloittiin lopuksi uuden nännikumin kanssa tästä.

Parin tunnin päästä oli Kyötikkälän kentällä. Tein aloituksia, missä koira jäi syömään namia ja otti sitten minut kiinni seuraten. En tehnyt nyt käännöksiä vaan perussuoraa, palkaten hyvistä kohdista, joita tuli. Mutta tosi paljon myös kontaktin tippumista, kyttää ihan selvästi onko eteenmeno pallo täällä jossakin, sillä aina se suora mikä mennään kohti kentän takalaitaa oli hankalin. Mutta mikä hienonta, selvittiin pitkistä seuraamispätkistä ilman ainuttakaan ääntä. Välillä vapautin frispiin perään.
Sitten yksi tosi pitkä suora luoksetulo, Aron tuli ihan kauheen lujaa.

Tämän jälkeen vähän noutokapulan leikkiä, jätetään noutokapula yhden kentän laidan puun taakse ja mennään tosi kauas siitä paikasta, sanon, että sinne jätettiin ja vapautan hakemaan, Aron meni kapulalle ihan miljoonaa ja tuli takaisin kapulan kanssa miljoonaa, lennosta palkka.

A-este kahteen kertaan, koska ekalla takaisin tulo kapulan kanssa ei onnistunut, en nähnyt mitä siellä tapahtui, mutta vasta uusinnalla tuli hyvin, vapautus ennen luovutusta.

Ja sitten vasta sai laukata eteenmenopallolle, meni lujaa myös, mutta nyt mun on pakko miettiä, että miten rakennan tämän eteenmenon jatkossa, sillä se todella kyttää, että missä se eteenmeno pallo on.

Lopuksi tein vielä monet pätkät rauhallista seuruuta. Tällä linjalla pitää jatkaa, mutta en uskalla nipottaa kontaktin tippumisesta, pitänee nyt vielä vaan miettiä tätä....

Metsätreeniä sekä kotipihaa

2011-10-12T21:04:00.000+03:00

Eletään viimeisiä hetkiä metsätreeneissä, tai niin voisi luulla meidän jälkitreeneistä päätellen. Lumen tuloa ei ole vielä luvattu, mutta kohta tämä jälkikausi päättyy ja nyt on tehtävä vuoden viimeisiä juttuja. Lasten uimahallipäivän vaihtuessa perjantaille, lähdin sitten metsään :-)

Kävin ensimmäisenä tekemässä Aronille jäljen. Siinä jana oli heinikkoisella aukealle, lähetyspaikka oli vähän ylämäkeen ja jälki kulki mäen päällä. Pudottelin jäljelle 5 keppiä, pituutta tuli vähän yli 700m ja jonkin verran haasteita. Normi metsävaihteluiden lisäksi jäljen lopussa tuli todellinen haaste, kävelin nimittäin yhden polun yli ja huomasin, että polkua pitkin käveli mies, mummo ja koira. Koira oli vapaana ja minut nähdessään koira lähti haukkuen luokseni, kulki vähän matkaa jäljellä perässäni ja palasi takaisin ihmisten luo. Kävelin vähän matkaa eteenpäin ja tiputin tähän neloskepin ajatellen, että pääsen palkkaamaan Aronin mikäli se häiriköstä huolimatta jatkaa meidän jälkeä pitkin. No myöhemmin esineruutua tehdessäni tien toisella puolen huomasin, että kyseinen seurue menee sitä samaa polkua pitkin takaisin päin, eli kaksin kertainen tallaus meidän jäljen yli. Ajattelin, että nyt tulee jännää tarkkailla Aronia, että miten se vaikuttaa jäljestykseen.

Ennen esineruutua kaikki kolme koiraa saivat verrytellä puolisen tuntia metsässä, sitten Aron meni autoon ja kahden partacollien kanssa tallottiin esineruutua. Tässä ruudussa oli kaikenlaista, metsäautotien pohjaa, takaraja kulki suopursuissa ja ruudussa oli korkeusvaihtelua. Aronin kanssa vietiin yhdessä 4 esinettä ja treeni sai alkaa.
Ensimmäinen pisto vasempaan takanurkkaan tuotti esineen, sitten lähetin koiran keskiesineelle, mutta toi minulle oikean takanurkan esineen, nyt yritin lähettää keskelle edelleen, jossa esine noin keskellä ruutua sekä takarajalla. Seuraavalla lähetyksellä keskiesinekin nousi kivasti, enää yksi jäljellä. Tämä vaati useamman piston, sillä Aron palasi vanhaan kaavaan ja kävi tarkistamassa molemmat kulmat, joista esineet oli löytyneet. Lopulta kun se uskoi minua ja eteni sinne takarajalle keskelle löytyi esine. Hyvä kuitenkin että kaikki tuli, mutta jatkamme mielikuvien kanssa seuraavalla esineruututreenillä.

Sitten jäljen vuoro, mulla oli vähän kiire ja jälki ehti vanheta 1h 35 min, jäljen ajo näytti tältä:

Jälki

Jana oli hyvä, ei laukannut rinteeseen niin lujaa kuin yleensä ( ajettiin jälki melko pian esineistä) ja näin ollen reagoi jälkeen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jäljen nosto ja ajaminen tosi varmaa ja intensiivistä. Aron tarkoi kaikki haastekohdat ja kepit nousi. Sitten tultiin siihen tosi haaste kohtaan ja Aron lähestyi polun ylitystä, polulla se hukkasi jäljen, meni pätkän polkua pitkin molempiin suuntiin, mutta luopui itse näistä, sitten teki tosi isoa kaarta löytääkseen hukatun jäljen uudestaan, päästin liinasta irti ja seisoin paikoillani, yritin, etten vaan edes rintamasuunnallani paljasta mitään, onneksi ison ympyrän tehdessään Aron nosti jäljen, ylitti polun ja jäljestys jatkui. Ja se keppi sitten palkitsi koiran hyvin pian. Kiva, Aron ratkaisi tämän itse, super! Loppupätkä parin kulman kera oli Aronilta tosi varmaa työskentelyä ja viimeisellä kepillä se sai kuulla olevansa sankari :-)

Kotipihassa sitten jatketiin meidän seuraamisprojektia. Tajusin maanantaina, että seuraaminen nolla oli parasta mitä meille on tapahtunut. Purin meidän seuraamisen mielessäni tosi pieniin osiin ja tajusin, että olen oikoinut monessa kohdassa. Kaikki askelsiirtymät on tehty vähän sinne päin ja olen hyväksynyt liikkeelle lähtiessä sen pienen äänen. Sitten olen toisinaan huomauttanut äänestä ja joskus taas en. Nyt päätin, että tehdään tämä nyt palakerrallaan takaisin ja kuntoon. Olen mustavalkoinen tämän suhteen ja tehdään tätä vaikka joka päivä elämämme loppuun saakka, mutta nyt vien tämän asian loppuun. Eli seuraaminen voidaan tehdä ääneti, pitäen kontakti ja me osataan se (tavoite). Toteutuksena olen pitänät naksu ja nami-metodia, pari päivää ollaan sisällä ja kotipihassa tehty sitä, että Aron pyytämättä tulee sivulleni ja pitää kontaktin. Se saa istua siinä sivulla pitäen kontaktia hetken, kunnes naks ja namin tiputan maahan. Näitä on siis tehty, sitten olen astunut askeleen eteenpäin ja näitä askel eteenpäin juttuja on tehty. Pelkästään oman jalan siirto aiheitti ääneen, en kieltänyt, mutta en myöskään palkinnut, saatan sanoa ääneen, että noin ei voi tehdä. Tänään tehtiin sitä siis kotipihassa ja Aron alkoi keskittyä toden teolla hommaan ja tehtiin äänettömiä askelsiirtymiä. Ja tällä tiellä jatketaan. Mun on pakko pitää nyt vaan tää linja, sillä mustavalkoisuus on nyt ainoa tie pois tästä äänihelvetistä!

2 tuntia vanha jälki nro 2.

2011-10-10T21:09:00.000+03:00

Tälläinen jälki tänään. Sporttrakkeri takkusi jälkeä tehdessä, mutta toimi sitten jälkeä ajettaessa.

Ajettiin Vammalaan (Sastamalaan) mummo-visiitille ja tiesin Vammalan tien varresta hyvän jälkikohdan. Joten jäljen teko mennessä ja jäljen ajo tullessa.
Jälki oli sitten vähän reilu 2 tuntia vanha ajohetkellä. Ilma oli kostea, jälkeä tehdessä ei juuri sillä hetkellä satanut mutta ainakin Vammalassa tuli vettä sillä välillä. Tämä ei kuitenkaan Aronin työskentelyä haitannut ja suoritti tehtävän varsin mukavasti.

Janalla meni hyvin suoraan kohti jälkeä, tarkasti takajälkeä muutaman metrin ja itsekseen hylkäsi tämän vaihtoehdon, kääntyi takaisin ja jatkoi vähän yli jäljen nostokohdan ja sieltä kautta palasi takaisin jäljelle lähtien oikeaan suuntaan.
Aluksi jäljen ajossa oli vauhtia, meni kuitenkin varmasti ja kepit nousivat. Halusin myös maastonvaihtelua jälkeen ja alun kaksi keppiä olivat sellaisessa perussammalmetsässä, siellä terävä kulma ja sitten siirryttiin heinikkoiseen rinteeseen joka päätyi jäkäläkalliolle ja puolukanvarpuihin. Näissä kohtaa vauhti hidastui, mutta jäljestyskin tarkentui. Ihailen näitä kohtia, missä Aron jäljestää nenä ihan sammaleessa kiinni. Kaikki kepit joita oli 4 kpl nousi ja itseasiassa Aron reagoi keppeihin tänään jo muutama metri ennen. Eli taisi saada hajua ja alkoi heti tarkentaa, että missä keppi on. Myös kulmat meni tosi hyvin, ihan viimeisessä teki pienen puoliympyrän, muuten ajoi ihan jäljen päällä hyvin. Oikein loistava suoritus Aronilta.

Ilta muuten pimenee tosi äkkiä, ehdittiin just pois metsästä hämärän tullessa.

Evl 0

2011-10-09T14:32:00.002+03:00

Tulipahan tämänkin nyt koettua.

Aamulla hämärän hyssyn aikaan oltiin jo Aronin kanssa liikenteessä, kohteena tokokoe Laukaassa. Siellä oltiin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen ehti tehdä rauhassa hyvän ulkoilun ja tutustua päivän liikejärjestykseen. Evl-koiria oli kaikkiaan viisi ja tuomarina Katja Rautiainen. Mukava tuomari, jonka muistan tokoilleen evl-luokassa partacolliensa kanssa vielä jokunen vuosi sitten. Tuomarointi oli tarkkaa ja asiallista.

Kehä oli jääkiekkokaukalossa, mikä ei meille ollut ongelma. Kehänauhat olivat siellä kaukalossa ja kaukalon toiseen päähän oli jätetty vähän kehän ulkopuolista tilaa. Sihteereillä oli oma teltta, joka toimi myös paikalla-olojen piilona. Aron kilpaili numerolla 1, joten ensimmäisenä kehään.

Paikalla-oloista saimme kummastakin kympit. Tämä meni juuri kuten treeneissä eli helppo nakki. Varmaa oloa.

Sitten yksilöihin, kirjoitan ne liikejärjestyksessä:
Seuraaminen 0. Olipa hyvä, että tämä tuli nyt. Aronin seuruu on kuukauden aikana huonontunut ihan kamalasti, jos viime kokeessa oli jo vaikeuksia sen kanssa, täytyy todeta, että nyt ei esitetty seuraamista lainkaan. Koira kulki sivulla, mutta ensimmäisestä askeleesta lähtien se ei vahingossakaan ottanut kontaktia, äänteli, kiemurteli, edisti, poikitti, irtosi, mitä vielä. Seuraamiskaavio oli todella pitkä, ihan kaikki mahdollinen oli siinä, mitä kaaviossa voi olla. Tuskaa siis jatkui ja jatkui.

Ruutu 8. Ruutu oli punaisin tötsin ja vihrein ruutunauhoin merkattu. Sain viriteltyä mielestäni Aronin hyvin, vaikka edellinen liike nollille menikin. Hyvin meni merkille ja siitä suoraan ruutuun, toppasin hyvään paikkaan ja siitä maahan. Kävelyt ok, mutta koira oli kai noussut jo liikkurin käskystä ja varasti sivulleni. Yleisö sanoi, että nolla olis ollut, mutta tuomari ei huomannut heti varastamista, siksi vain 2 pistettä vähennys.

Tämän jälkeen kyllä kehuin Aronia, sillä olin päättänyt, että tuli mitä tuli, me tehdään liike kerrallaan ja suoritan itse oman osuuteni keskittyneen rauhallisesti.

Tunnari 0, tässä koira meni ympyrämuodostelmaan hyvin haistelemaan, haisteli mielestäni moneen kertaan ja poimi yhden, se oli väärä kapula. Oman vierestä. Lopussa hyvä luovutus, mutta piippas kun takaa-käskyn yhteydessä. Kurkkasin varovasti onko mun merkintää kapulassa kun liike oli ohi, ei ollut, harmi.

Kaukot 7.5, sarja alkoi seisomisella, onneksi me ollaan tätä harjoiteltu, joten meni mielestäni hyvin, itse annoin viimeisen maahanmeno-käskyn vähän puolinaisesti, olisinpa pitänyt napakan linjan loppuun asti, tuli nyt sellainen tilanne, mitä agikentillä tapahtuu juuri ennen viimeistä estettä. Näin siis silmissäni, että hyvin saatiin tehtyä ja itse olin huono tuossa viimeisellä käskyllä. Tuomari sanoi, että koiralla tekniikka oli kunnossa, arvosana putosi kasiin siis tuplakäskyn vuoksi, joku vinous siellä oli ollut, varmaan seisomisesta maahanmenossa.

Sitten kehästä ulos hetkeksi.

z-liike 6. Jos seuraaminen on vaikeeta, ni se on. Ensimmäisellä suoralla koira hiihteli sivulla ja ensimmäinen asento istu, meni ihan harakoille. Jäi seisomaan, pidin itseni kuitenkin viileänä ja jatkoin menettämättä ajatusta, seuraava asento seiso ok, siitä seuraamaan tulossa taisi äännähtää, seuraava kulma oli yhteentörmäys, koira ei pitänyt kontaktia ja ei myöskään nähnyt, että nyt käännytään vasemmalle, viimeinen suora ok, mutta kun tulin maassa makaavan koiran kohdalle, se taisi vähän ennakoida mukaan tuloa ja ääni tuli koiralta myös tässä. Liikkeen jälken vapauttaessa äännähti ihan kunnolla.

Ohjattu nouto 8.5, Olin jo asettunut liike alkaa-tilanteeseen, kun tuomari lähtikin hakemaan arvontalipukkeitaan,vapautin koiran ja tultiin hetken päästä uudestaan liikkeen aloitukseen, arvonnassa saatiin vasen. Mielessäni iloitsin, sillä tässä tulee kapulan kanssa suorempaan eteeni istumaan kuin oikealta tullessa. Meille ihan hyvä merkille meno, hyvä kaari kapulalle ja hyvin tuli. Edessä piip-ääni kun otin kapulaa pois ja toinen piip, kun siirtyi sivulle. Tuomari sanoi, että muuten hyvä nouto, mutta lopun äänet vei pisteet.

Metallinouto 7. Hyvä nouto, mutta eteentullessa ääni kapulan luovutuksen kohdalla ja ennakoi sivulle siirtymisen.

Luoksetulo 0. Omasta mielestäni en ollut itse shokissa, vaikka huonosti oli mennytkin, vein reippaasti koiran liikkeen aloituskohtaan ja napakka maahanmeno käsky. Kävelin itse reippaasti koirasta poispäin ja kun matka riitti ja käännyin, oli Aron istumassa. Oli pompannut heti istumaan, kun lähdin sen luota. Lähti tulemaan ekalla käskyllä, mutta seisominen meni vähän pitkäksi, seuraava maahanmeno vaati kaksi käskyä, eteeni tuli hyvin ja siitä äänen kanssa sivulle.

Näin huonosti meillä ei vielä ole mennytkään, mutta eipä tuo nyt yllätys ollut. Koira oli koko ajan kehässä äänekäs, myös siirtymisissä piippaili, se oli epävarma ja siitä luulen johtuvan monet ihan turhat virheet, kuten väärä tunnari tai luoksetulon jätössä ylösnousu.

Koko kotimatkan tein treenisuunnitelmaa. Nyt me jäädään treenaamaan ja seuraavat kokeet ajatellaan hamaan tulevaisuuteen, yritetään nyt kuitenkin saada paketti kasaan ensi kevääksi. Suurimpana ongelmana on ääntely. Siitä yleinen mielipide on, että kieltäminen pahentaa tilanteen. Näin olivat kuulemma eilen Tavesilla kouluttaneet Juha ja Suski Korrikin todenneet. Jos kieltää, se useimmiten lisää sitä epävarmuutta ja painetta. Ja meillä ääntely on sitä epävarmuutta ja kyselyä. Viime maanantaina tein valkkuryhmän treeneissä kaksi noutoa, joissa kummassakin tuli ääni juuri kapulan luovutuksen ja sivulle siirtymisen yhteydessä. Silloin en niihin puuttunut, mutta tästä eteenpäin ei näin voi jatkaa. Oletan, että Aron kysyy palkkaa siinä edessä ollessa, kun palkkaa ei tule ja sanonkin sivu, purkautuu turhauma. Tämä kohta siis syynin alle heti.

Toinen on tuo seuruu, siitä en osaa vielä tänään sanoa, että miten sen kanssa nyt aloitetaan taas alusta. Nyt on vaan pakko taltuttaa tämä ongelma.

Ja palkattomuustreeniä me tarvitaanylipäätään, koska Aron selvästi kyselee liikkeiden välissä, että mikäs on kun ei tule palkkaa. Nyt kehuin ja riemuitsin, mutta silti käyttädyn Aronin silmissä eri tavalla kuin treenissä.

Mitäs tähän vielä voi sanoa, tästä ei kai voi nousta kuin taas ylös ja yrittää paremmin ja tarkemmin. Hyviä kohtiakin oli, kuten ohjattu nouto näytti ja tuntui hyvältä. Kyllähän tämän kanssa ja varsinkin niiden suuntien kanssa tuskailin elokuussa, hyvä että edes jotakin. Ja kaukot on toiset, jotka ovat hyvällä mallilla, tiedän miten tekniikkaa jatkossa vahvistan.

Kotipihassa oli otettava yksi tunnari sillä olihan se tämän päiväinen silkka vahinko? Naapurin hajustamat kapulat, vein itse oman sinne ympyrään samaan paikkaan kuin kokeessakin oli eli klo 12. Herra Aron meni kapuloille ja kahden ekan kapulan haisteltuaan nappaa siitä yhden, en antanut tulla edes luokse asti, kun sanoin, että höpö höpö ja etsi oma, nyt palasi takaisin kapuloille ja oma löytyi. Otin toisen tunnarin vielä, lisäsin ympyrään kapuloita, missä ei ollut mitään hajua, nyt lähti varovaisemmin kapuloille, piti haistella vähän viereistä puskaa ja kapuloita, katsoa minua ja vasta sitten nosti sen oman, eli ei ollut ihan varma tekemisistään, kun tuli vähän viivettä. Luovutuksissa pääsin palkkaamaan ennen piippailuja.

Kana-areena

2011-10-08T16:08:00.002+03:00

Tänään pitkästä aikaa kanalassa eli Kana-areenalla. Aamu alkoi klo 9 siellä treenillä ja jatkui klo 11.30 Lotta Vuorelan koulutuksessa.

Aamun treeniseurana meillä oli Riikka ja Jari sekä toinen autollinen Anna ja Saija koirineen. Aloitimme paikalla oloilla ja Riikka toimi liikkurina. Ensin istumaan, Aron oli ensimmäisenä kehässä ja reunassa, vieressä oli Saijan Belgi. Tämä oli tosi hyvä juttu, sillä Aron ehkä sai varmuutta, että vaikka vieressä on vieras koira, siitä ei tarvitse välittää. Toki se katseli sitä, että onkohan se vaarallinen, mutta suoritti omat tehtävänsä niinkuin piti. Ensin istuminen, piilossa vain minuutti ja possupalkkana. Tämän perään paikkamakuu, alas ja ylös evl-tyyliin. Kaikki sujui oikein hyvin. Sitten tehtiin vielä alas ja ylös -harjoitus, jossa Jarin Touholle antamasta reippaasta käskystä taisi koko rivi nousta makuulta ylös :-)

Yksilöliikkeissä Aron aloitti ohjatulla ja siinä ensin vain liikkeen aloitusta, palkka perusasennon aktiivisesta olemisesta. Sitten koko liike niin, että liikkuri Anna kävi kapuloiden viennin jälkeen taputtamassa merkin paikkaa. Tämä ei kuitenkaan mielestäni vaikuttanut Aronin merkille menoon, seuraavaksi sai lähteä merkiltä vapaasti heitettynä merkin taakse ja nyt näytti hyvältä, niin vauhti kuin paikka merkin takana. Tästä kapulan hakuun ja suunta oli Aronille selvää.

Pienen paussin jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Kyllä ympärillä olevat seinät vaan hidastaa tuota ruutuun menoa ja koira hidastaa eturajalla. Nyt pitäisi muistaa malttaa. Uusinnalla jäi myös aika eteen, mutta korjauskäskyllä ottaa pari askelta taaksepäin, jolloin on keskellä ruutua.

Sitten luoksetulo, jossa kokeenomainen aloitus, stoppikäsky suoritettiin, tämän jälkeen en ottanut enää maahanmenoa, vaan palkka tästä suoraan laukkaamisesta. Lopuksi kaksi luoksetuloa, mutta ei stoppeja. Laukkasi mutta odotteli käskyjä.

Erikseen tehtiin kaukokäskyn höntsäilyjä, ihan mukavasti meni. Ja erikseen seuraamista, missä oli tosi rauhallinen tänään. Otin seuraamaan lennosta ja sitten tein vähän pidemmän pätkän. Oli hyvä viime aikaisiin nähden.

Ihan lopuksi hyppyestettä makupalalautasten kanssa. En tiedä mikä oli, mutta Aronin hypyt/ asenne tässä reenissä eivät olleet sitä, mitä yleensä. Se on tykännyt tästä reenistä, mutta nyt tahmee ja huonot hypyt. Parani ja viimeinen hyppy oli suoraan tulo leluun. Tähän lopetettiin toko-osuus. Sitten mun tokoseuralaiset lähtikin ja hetken kuluttua treenihallissakin vaihtui laji agilityyn.

Ensin radan rakennus ja tutustuminen. Ihan hirveetä, 28 estettä ja pystyn muistamaan ehkä ne ensimmäiset viisi. Jokaisella esteellä oli joku ohjaushommeli menossa. Sitten itse ratasuorituksetkin oli minulta todella räpellystä, että agilitymotivaationi koki poistumisen. Juu ekat kaksi hyppyä ja putkeen meno sujuikin, mutta mihin sitten? Mikä valssi ja tai käännös, mihin nyt rintamasuunta, entä merkkaus, mikä putken pää ja mihin sitten piti mennä. Sanomattakin selvää, että aika ankeeta Aronille, kun hinkataan kahta tai kolmea hyppyä ja aina joku on pielessä, siis meikäläisen ohjaus tietty. No loppupeleissä Aron läähättää, minä en yhtään tajua, että mihin suuntaan rintamasuunnan pitää olla ennakoivassa valssissa merkkauksen jälkeen, kun käsi näyttää sinne ja jalat tänne. Voihan ajan ja rahantuhlausta!! Lottassa ei ollut mitään vikaa, häntä ei sovi moittia. En vaan tajua niitä ohjauksia, koira haukkuu ja kyselee, että mihin mennään. Ja jotta nuo ohjauskuviot joskus tarttui mun aivolohkoihin, menee sata vuotta ja koirakin kuolee ennen sitä. Joten mitäs tässä voi muuta sanoa, kuin että luojan kiitos huomenna tehdään sitä, missä minä olen toivottavasti edes vähän enemmän kartalla, ettei koira pety liikaa yhdessä harrastamiseen.

Huippujälki

2011-10-07T18:02:00.002+03:00

Aronilla takana syysloma, ollaan nimittäin kolme kokonaista päivää oltu treenaamatta, näin pitkää lomaa meillä ei vielä ole tainnut ollakaan. Käytiin kuitenkin joka päivä pitkillä lenkeillä, ihanat syyskelit kun on olleet.

Mutta tänään tein jäljen Vatialan hautausmaan taakse. Siinä on sellainen hyvä metsäläntti. Tein jäljestä itsessään hyvin yksinkertaisen, ei mitään uutta eikä ihmeellistä, lyhytkin se oli, mutta annoin vanheta ekan kerran koskaan 2 tuntiseksi. Kävin ensin tekemässä jäljen, sitten kauppaan, sitten kotiin vasta kahden tunnin päästä oltiin siinä jäljen alussa Aronin kanssa. Janakin oli helppo, sellainen, että ei tarvitse miettiä takajälkiä, vaan jäljen nostettua voi vaan mennä.

Jälki

Ja Aronhan meni. Olin etukäteen epäillyt, että 2 tuntia vanha jälki aiheuttaa jotakin, mutta koska Aronin motivaatio oli suorastaan ylitseampuva, se kyllä hoiteli oman osuutensa. Vauhtia oli ja kaksi kulmaa meni näiden vuoksi vähän yli, ympyrät kummassakin, muuten kaikki 3 keppiä löytyi, koira ajoi jäljen superhienosti ja oli ihan innoissaan kepeistä. Kerrankin se oli todella tohkeissaan keppien löytämisestä. Yksi kävelytien ylitys matkalla oli, mutta muuten ihan super :-) Kyllä siitä vielä jälkikoira tulee.

Vuorokaudessa ehtii paljon treenata

2011-10-03T21:53:00.000+03:00

Eilen illalla oli agilityä tallilla, meidän viimeinen kerta Lauran silmän alla, nyyh. Muu agiryhmä jatkaa maanantaisin Sport dog parkissa ja meillä tamskin tokovalmennusryhmän vakivuoro Tamskin tallilla täsmälleen samaan aikaan. Elämä on valintoja ja valinta oli toko maanantaille.
Mutta su-iltana meitä oli vain kaksi treenaajaa, joten ehdittiin tunnissa vaikka kuinka paljon. Tehtiin rataa, joka oli minulle ja Aronille kovin haastava, virheitä tuli roppakaupalla ja siitä ei voi nousta kuin ylöspäin. Tehtiin sitten pätkissä ja ensimmäistä kaksi hyppyä ja siitä putkeen,voi hitsi kun olikin vaikeeta. Kahden hypyn jälkeen Aron pääsi aina taakseni ja sieltä se karkasi. No kun lelu kädessä hinkattiin, sain vietyä sen lopulta oikeaan päähän putkea. Sitten oli vähän helpompaa kohtaa ja taas oltiin sen saman putken kohdalla, nyt vaan piti ottaa se toinen pää putkesta kohteeksi, eipä mennyt kerrasta. Aronia ei voinut syyt
tää, sehän painelee ja lujaa :-)

Radalla oli myös kepit ja näissä tarvittiin se muutama verkon pala vielä, Laura yritti ottaa lopusta pois kokonaan verkkoa, mutta ei onnistunut sitten loppuun asti pujottelu.

Radan lopussa oli a-este ja siitä kolmen esteen suora, hyppy rengas hyppy ja jätettiin lelu suoraan loppuun, yhdellä eteenkäskyllä saatiin sitten Aron suorittamaan suora ilman minua :-)

Lopuksi puomia yksittäisenä esteenä (tässä pitäisi häivyttää meikäläisen osuus alastuloskontaktilta) sekä keppejä, jotka menevät kyllä verkon turvin varsin mallikkaasti.

Seuraavana aamuna sitten tokoteltiin Marken ja Mollan kanssa. Kohteena Iskelän jääkiekkokaukalo, jota juuri oltiinkin purkamassa. Onneksi ehdin nyt edes kaksi kertaa käydä kaukalossa, niin on vähän tunnelmaa, että miltä siellä suorittaminen tuntuu.
Treenailtiin sitten kaukalon vieressä, kun siellä kaukalossa traktori parhaillaan keräsi kaukalon osia.
Aronin treeninä oli liikkeen aloitukset ja kehään meno. Sujui ihan kivasti ja palkkasin sen riemuisasti siinä kohtaa kun Marke ilmoitti, että liike alkaa. Tähtäsin, että Aronin pitää olla se aktiivinen osapuoli, tulla reippasti kanssani kehään ja asettua pyytelemättä sivulleni sekä ottaa omatoimisesti kontakti. Ja näitä saatiin, Hyvä Aron.
Tehtiin myös ohjattu, missä palkkaus tuli merkille menosta, sitä ennen liikkuri vei kapulat. Itse kapuloita ei haettu lainkaan, tehtiin vaan erikseen pari lennosta hetsattua merkille menoa, hyvin meni.

Heti näiden hetsausten jälkeen tunnari. Ihan pikkusen korkeassa mielentilassa oli ja pelkäsin, että nyt tulee taas pitkästä aikaa virhe, haisteli ohi oman kapulan ja palasi rivissä, nappasi sen oman, mutta pudotti sen juuri kun oli lähdössä tuomaan, omatoimisesti nosti kapulan suuhun ja toi sen oman. Tämä nyt on tärkeintä kuitenkin. Vieressä pörräävä traktori ehkä saattoi myös vähän häiritä keskittymistä.

Sitten kaukojen aloituksia, jos asettelen koiraa monta kertaa takapuolta viivalle, hermostuttaa tämä vähän Aronia. Huomasin, että jos tuon koiran kuten pk-kokeessa tultaisiin noutoihin, tuntuu se meistä kummaltakin varmalta. Ja näin varmalla otteella pitänee tulla sitten kokeessa ensi sunnuntainakin. Otettin kokeenomainen alku ja ensimmäinen ylösnousu oli istu, tässä palkka kun nousi hyvin. Sitten sama uusiksi, mutta nyt eka nousukäsky oli seiso, hyvin nousi. Joten ihan sama aloitetaanko kokeessa kaukot istumisella vai seisomisella, nää me nyt osataan kumpi vaan yhtä hyvin.

Kiitos Marke ja Molla!!

Illalla sitten tokon valkkuryhmän treenit tallilla. Sama paikka, jossa eiliset agitreenit, viereisessä kehässä tehtiinkin agia joka pikkasen häiritsi Aronia paikkamakuussa. Ensin kuitenkin istuttiin ryhmässä, Aronilla reunapaikka ja hyvin istui. Ei oltu piilossa täyttä aikaa.
Makuussa meni hyvin ensimmäisenä maahan. Makuun aikana oli kuulemma kääntänyt päätään joka kerta kun takaa oli käskytetty koiraa putkeen, pientä tassujen liikehdintää aina näinä hetkinä, ei kuitenkaan noussut. Loppuajan oli ollut rauhassa, tosin agiryhmä taisi sillä hetkellä tutustua rataan. Takaisin tullessä näytti kuitenkin hyvältä ja sai luvan istumiseen ryhmän viimeisenä, hyvin malttoi odottaa omaa käskyä. Oikein hyvä juttu!

Omalla osuudella tehtiin kokeenomaisesti hyppynouto ja ohjattu, hakien vasemman. Hyppynoutoon meni varsin mukavasti, haettiin Inton metallikapula, kokeenomaisempi tunnelma, kun noudetaan vieras kapula. Loistava liike muuten, mutta vingahtiko siinä vaiheessa kun otin kapulan ja laskin käden sivulleni, liikkurin käskystä koira ei liikkunut ja odotin vähän aikaa kunnes sanoin takaa, meni hyvin, mutta vingahti lähtiessä. Mur!
Siitä kokeenomainen siirtyminen ohjatun noudon alkuun, merkille meno sitä meidän tasoa, huonomminkin on mennyt. Siitä vasemman haku, hyvä kaari ja varma suunnasta, tuli kapulan kanssa mielestäni suoraan, hyvä luovutus, mutta takaa-käskyyn sisältyi ääni. Voi arse! Iloitsin kuitenkin Aronin kanssa hyvästä yrityksestä.

Lopuksi kaikki höntsäiltiin. Tehtiin Aronin kanssa seuruuta ja hain sitä hyvää tunnelmaa. Koiria meni ruutuun tai luoksetuloja edestä, toisten leluja lensi, seurautettiin ihan jonkun nenän edestä jne ja aikas kivasti meni. Juoksuosuuksilla Aron teki oikein hyvää työtä. Tein monta settiä ja kun lopulta Aron aika hyvin asettui ja rentoutui seuraamaan oli hyvä lopettaa tähän.

Nyt kun ollaan monena päivänä tehty aktiivisesti on hyvä aika pitää pari lepopäivää treenien suhteen. Ulkoillaan ja nautitaan toisistamme!!

Metsätreenit ja illalla tokoa

2011-10-01T13:40:00.002+03:00

Aamusella koirat autoon ja suunta kohti Ylöjärveä, Pian ja Hannan kanssa metsätreenit ohjelmassa. Kiitos vielä Hanna ja Pia!

Elvis pääsi hommiin, nimittäin jäljentekohommiin. Sekä Tupla että Hui halusivat jäljilleen vähän lisä-äksöniä ja Elvis lähti mukaan tekemään niitä. Tallattiin Elviksen kanssa yhdessä siis Tuplalle ja Huille jäljet. Jälkimaasto oli erilaista mitä yleensä, me jäljesteltiin sellaisella alueella, jossa kulki paljon ulkoilijoita ja koiran lenkittäjiä, meidän jäljet lähtikin ihan jonkun koulun nurkilta. Ja hyvän sään vuoksi niitä kulkijoita kyllä olikin. Aivan loistava treenipaikka siis ja ihmettelenkin, että miksi yleensä haluan mennä treenaamaan jonnekin hevonkuuseen toivoen, ettei kukaan muu ole siellä. Ja kuitenkin jäljet kokeissa ei välttämättä ole missään hevonkuusissa. Onhan se silloin koirallekin reilumpaa, kun sitä on jo treeneissä tehty, että jälkeä ajetaan vaikka siitä olisi juuri kävellyt joku tai jonkun koira. Jälkimetsät eivät vain ole jälkikoirille tarkoitettu. Joten onneksi mulla on kivoja treenikavereita, joiden ansiosta tänään jäljestettiin lähellä ihmisiä. Ja itse maasto oli kivaa :-)

Aronin esineruutu oli erilainen myös mitä yleensä. Vasenlaita ruudusta oli rytölää ja oikea laita kulki nurmella, koulun seinä oli oikea reuna. Aloitin pistottamisen vasemmasta etureunasta, kaameeta lähettää koira ryteikköön, josta ei näe yhtään, mitä siellä tapahtuu. Aron lähti hyvin ja hetken päästä palasi vasemman takakulman esine suussaan. Lähti reippaasti ja tuli hyvällä vauhdilla takaisin, voisi kuvitella, että laukkasi lähes suoraan sinne, minne sen lähetin. Sitten uusi lähetys keskeltä ruutua, sinne se taas paineli ja meni hetki ja toinenkin ja jes, sieltä tuli Aron keskiesine suussaan. Onpa hieno! Sitten sille nurmiosuudelle, nyt lähti lujaa ja suoraan, paineli nurmen yli takarajalle, esine oli siinä nurmella, tarkasti takarajaa, kävi ruudun keskelläkin. Uusi pisto ja meni ihan koulun seinän laitaa taas suoraan taakse, eikä vieläkään esinettä. No vielä kerran, nyt meni esineestä ohi, mutta sitten tuli haju ja paikallisti esineen siitä nurmelta, hyvin tehty! Oli siis ihan hyvä ruutu, jatketaan harjoittelua seuraavalla kerralla taas jonkun ihan erilaisen ruudun kanssa.

Sitten melko pian Hannan tekemälle jäljelle: Aron etenee janalla suoraan, tää on hyvä juttu. Mutta etenee vauhdilla, reagoi hyvin jälkeen, tarkasti jälkeä metrin verran oikeaan suuntaan ja sitten vaihtoi suunta takajäljelle. Voi että mua ärsyttää noi takajäljet. Käänsin koiran sieltä pois ja jäljestys alkoi oikeaan suuntaan. Aluksi vauhtia piisasi, muistan kuinka jarrutin vauhtia liinalla, mutta ekan kepin yli mentiin varmaan ihan vauhdin vuoksi, itse huomasin tuon kepin, joten taskuun se oli tullut, jos kokeessa oltaisiin oltu. Tästä eteenpäin Aronin vauhti laski ja oltiin ehkä siinä normaalissa tahdissa. Jäljesti ihanasti, varsinkin vähäkasvillisilla kohdilla. Uusi oranssi jälkiliina tuntui hyvältä käteen ja mikäs siinä perässä kulkiessa. Aron nosti tästä eteenpäin kaikki kepit (4 kpl) ja kepit oli aika pikkutikkuja ja silti ne nousi, joten tästä pisteet Aronille, olen saanut sen keppimotivaatiota parannettua.
Jäljellä oli muutama haaste, pohja oli ihanaa sammalta, sellaista harjua, mentiin rinnettä ylös, välillä rinteessä sivusuuntaan, eli vaihtelua. Ylitettiin lenkkitie, jossa juuri oli 4 hengen seurue tulossa, mutta Aron puksutti kuin juna tässä kohtaa lenkkitien yli, tien toisella puolen oli terävä kulma, josta mentiin pitkälti yli, mutta koska en tiennyt yhtään missä jälki kulkee, en voinut mitenkään auttaa ja Aron ratkoi tilanteen itse, tuli vähän takaisin päin ja nosti jäljen siitä, taas tultiin lenkkitien yli ja matka jatkui takaisin päin. Jossain toisessakin kulmassa meillä oli tarkistelua, joten kulmajuttuja pitänee miettiä. Ylipäätään hieno suoritus Aronilta, oli oikein tyytyväinen.
Takajälkeä oli tänään kaikilla koirilla, joten miten saisi onnistumisprosentin noissa paremmaksi?

Illemmalla nähtiinkin Miinu ja Bertta Hakametsän jäähallin nurkilla. Olin aikaisessa liikkeellä ja ehdin ennen Miinun tuloa tekemään hyvät alkukävelyt, rakentaa ruudun ja muut törpöt sekä treenailla seuruuta. Kyllä se seuruu oli taas vaikeeta. Ja varsinkin jos sillä aloittaa. Tein vaikka kuinka monta pätkää ja vapautin frispiin perään sitten kun alkoi kelvata. Erikseen tein myös seuruusta jääviä, mutta niin, ettei Aron voinut yhtään tietää missä kohdin niitä tulee. Lähinnä seisomisen ja istumisen erottelua, kerran ainakin teki väärän asennon, mutta 5 muuta onnistui.

Sitten kun Miinu tuli teki Aron omalla vuorollaan mukavia juttuja.
Ruututreeniä tehtiin kahden ruudun kanssa. Merkiltä oli yhtä pitkä matka molempiin suuntiin ja molemmin puolin siis ruudut. Koska treenin kohokohta oli se hetki, jolloin koira on merkin takana ja kuuntelee kumpaan ruutuun mennään, oli lelu siinä ruudussa valmiina palkkana, jonne piti mennä. Ensimmäinen ruutu merkiltä oikealle tosi hyvin, toinen ruutu oli vasemmalle, vein välissä vaan pallon sinne valmiiksi ja Aron näki tämän, ja tämäkin ruutu onnistui hyvin. Kolmas ruutu oli taas oikealle, nyt siellä ei ollut lelua palkkana. Pia tämän joskus huomasi, että jos on tehty ruutua, missä on lelu, on näiden jälkeen tyhjä ruutu koiralleni vaikeampi. Lähti nyt merkiltä just oikeaan suuntaan, mutta kun on lelu mielessä, menee ruudun vasemmasta laidasta sisään ja asettuu huonosti ruutuun, nyt taisi joku tassu olla ruudun ulkopuolella. Onneksi on harjoiteltu vähän tätä korjaamista ruudussa ja nyt sanoin uuden ruutukäskyn, jolla Aron astuu pari askelta eteenpäin ja näin sain sen hyvään kohtaan ruutua. Kävelin ruutuun ja palkkasin sinne narulelulla.

Jatkettiin ohjatulla, tehtiin liikkuroituna koko setti ja haettiin oikea. Aron teki koko liikkeen niin hyvin kuin nyt osaa. Merkille meno voisi olla aina parempi, mutta meni sinne ja lähti ihan oikealle kapulalle, toi tosi hyvin, mutta näissä oikealta tuonneissa ei osaa tulla suorana eteeni. Tiesin tämän ja tiesin senkin, että nyt ei ole oikea aika nipottaa tuosta. Luovutus kapulasta tosi hyvä, ei ennakoinut mitään ja palkkasin siihen eteen. Nätti suoritus!! Jostain syystä suuntakäskyt ovat asentuneet Aroniin hyvin, ei ole pitkään aikaan tehnyt tässä enää virhettä eikä keskikapulalle menojakaan ole sitten tullut. Voin olla tästäkin edistysaskeleesta tosi tyytyväinen.

Sitten tunnari, joka oli niin koemainen kuin vaan voi olla, tehtiin nimittäin Miinun uusilla kapuloilla. Sitä omaa en pidellyt yhtään kauempaa kädessä kuin säännöt sanoo ja hyvin Aron meni kapuloille, meni suoraan keskelle riviä ja taisi haistaa heti oman, jonka nosti eikä epäröinyt, hyvä tuonti ja luovutus, palkkaus taas eteeni. Tästäkin voin olla todella tyytyväinen. Kolme onnistunutta tunnaria vuorokauden sisällä. Ehkä tää liike voi jäädä nyt odottamaan ensi viikonloppua.

Ja ihan loppuun yksi seuraamispätkä, jota Miinu sai arvostella. Liikkeellä lähtö, vähän matkaa suoraa, yksi kulma vasemmalle ja vähän suoraa, liike seis. Tämähän onnistui ihan kivasti, joten treeni oli pakko lopettaa tähän, koska tää oli nyt hyvä. Aron sai makkaraa ja lelua. Pääsi vielä treenien jälkeen puolen tunnin kävelylle Miinun ja Bertan kanssa. Kiitos Miinu kivoista tokoiluista!!

Olipas treenirikas päivä :-)

Tokon valmennusryhmä

2011-09-30T21:21:00.000+03:00

Meillä on kyllä kiva valmennusryhmä, takana siis oikein mukavat treenit Pirkkalan Loukonlahden kentällä. Samaan aikaan myös berni-porukka oli treenaamassa, joten mukavasti sellaista tokotunnelmaa.

Aloitettiin paikalla-oloilla. Aron meni ensimmäisenä kehään ja oltiin reunapaikalla. Ensin istuminen, sitten makuu. Oltiin istumisessa hetki piilossa, Miinu jäi tarkkailemaan koiria. Aron oli hyvin. Siinä alussa se saattoi vähän katsella muita koiria, ehkä pientä epävarmuutta ilmassa, mutta siitä selvittiin. Makuu meni myös hyvin, kellahtaa vaan lonkalleen joskus ja niin teki tänäänkin.

Yksilöjutuissa Aron treenasi noudon luovutuksen loppu-osaa. Se kun mielellään varastaa sivulle kapulan luovutuksen jälkeen. Tehtiin ensin hypyn kanssa eteentulemista ilman noutokapulaa ja siinä se paineli suoraan sivulle, piti vähän auttaa ja homma alkoi toimia. Päästiin siihen kohtaan, missä koira tulee kapulan kanssa eteeni, otan kapulan oikeaan käteeni ja kehun koiraa siitä, että se istuu vaan silti siinä edessä. Hyvä Aron!

Sitten tunnari. Tässä kun piti lähteä etsi käskyllä kapuloille, ei Aron jostain syystä lähtenytkään. Lähti siis ensin ja palasi puolesta välistä pois kapuloilta, lähetin sen uudestaan ja sitten se uskalsi mennä kapuloille, teki hyvät haistelut, toi oman, palkkasin luovutuksen jälkeen siihen eteeni. Ihmettelin kovasti, että mikä siinä vaiheessa tuli, kun piti lähteä etsimään, mutta Marke ja Maiju olivat sitä mieltä, että Aron ei uskaltanut, kun sen eräs Berni teki seuruuta siinä lähietäisyydellä. Höh!

Otettiin toinen samanlainen tunnari vielä sitten myöhemmin ja tämän teki todella hyvin. Voin olla kyllä nyt onnellinen, että tunnari on tuossa tilanteessa, että varmasti haistelee ja päätyy siihen omaan.

Seuraamista tehtiin myös. Aluksi oli sitä ihan kamalaa ja hirveintä seuraamsita, mitä kuvitella saattaa. Myös itse ahdistun tästä ihan kamalasti ja näyttää kammottavalta. Sitten saatiin eri tsemppi seuraamiseen ja johan alkoi toimia. Mun omalla asenteella on iso rooli tässä. Ne liikkeelle lähdöt on vaan niin vaikeita tällä hetkellä. Mutta tein paljon seuruuta, josta naksu hyvistä kohdista, juoksua ja hidasta, pitkää suoraa ja käännöksiä. Parani koko ajan.

Lopuksi merkin kautta ruutuun. Merkille meno surkea, vingahti lähtiessään ja ei ollut merkkimotivoitunut, meni nyt kuitenkin merkille ja siitä ruutuun. Ruudun paikka oli tosi hyvä. Tähän kohtaan oli hyvä heittää narulelu ja riepottaa sitä Aronin kanssa.

Ihan lopuksi tehtiin erikseen Aronin kanssa vauhdikkaita ja iloisia merkille menoja, lähetin lennosta ja nää oli hyviä.

Nyt meillä alkaa positiivisuus kunniaan viikko ja ahdistus ei sovi meille-teema. Toko on hauskaa ja me aiotaan pitää siinä hauskaa :-)

Jääkiekkokaukalossa

2011-09-29T18:28:00.001+03:00

Tänään suhautin Aronin kanssa Iskelän kentän jääkiekkokaukaloon. Rakensin kehääni evl-radan kaikilla merkeillä, joten ei muuta kuin koira autosta ja treeni alkakoon. Otin ennen kaukaloon astumista perusasennon ja yhdessä käskyllä mentiin kaukaloon. Tässä jouduin pari kertaa huomauttamaan, että käsky tarkoittaa pysy sivullani, pari kertaa Aron irtosi, ehkä juuri siinä kohdassa, kun pitää astua sellaisesta kapeasta oviaukosta kaukaloon. Sitten vein koiran kokeen aloituspaikkaan.
Aloitin seuraamistreenillä. Namia maahan ja kutsun koiran seuraamaan. Seuraaminen oli aivan kammottavaa, ehkä hirveintä mitä ikinä voi olla. Aron katkaisi kontaktin moneen kertaan ja katsoin ehkä ihan kaikki merkit mitä voi olla. Yritin päästä vaan siihen kohtaan, että seuraa kontaktissa ja voisin kehua ensin äänellä, että juuri noin pitää tehdä, sitten pysähdys ja namipalkka maahan. Yksi juoksupätkä oli tosi hyvä, mutta melko kauan sai seuruutulla, että parani edes vähän.
Nyt pähkäilen, että mitä ihmettä teen tuolle seuraamiselle. Yksi vaihtoehto on natsikuri kaikkeen, mutta en tiedä. Toinen vaihto-ehto on vaan yrittää parantaa Aronin motivaatioa, namikädessä/ tiheää naksutusta? Lelupalkat/ pallot kiihdyttää tällä hetkellä ääntelyä, joten alanko itkeä?

No sitten oli pakko jatkaa, vein koiran luoksetulon alkuun ja siitä yksi suora luoksetulo eteeni istumaan. Tässä kehuin hyvästä luoksetulosta ja vähän kisamaista pyörähtelyä, josta siirryin merkin kautta ruutuun-menoon. Lähti hyvin merkille, sieltä hyvin ruutuun, ruudun paikka loistava. Tosin vauhti ruutuun ei ollut ihan niin vauhdikas kuin viime aikoina. Laukkaa kuitenkin ruutuun. Kävelin ruutuun ja kehuin koko matkan, namipalkka suuhun (mulla ei ollutkaan palloa taskussa) ja siitä jatkettiin z-liikkeen ääreen.

z-liikkeelle lähtö on tuskaa, pudottaa heti kontaktin, jouduin uusimaan pari kertaa ja sitten kun päästiin matkaan, teki ensimmäisen seiso-asennon väärin. Liittyi varmasti tuohon liikkeelle lähdön hinkkaukseen. Seuraavaksi aloitin alusta, mutta otin seuraamaan lennosta ja sain ensimmäisen suoran seisomisen ok, palkka siinä kohtaa kun otin mukaan seuraamaan. Sitten keskimmäinen istu oli ok ja jatkoin liikkeen omaisesti viimeiseen suoraan, hyvin meni maahan ja seurautin vielä tämän jälkeen vähän ylipitkän matkan. Tässä kohtaa palkka.

Sitten vuorossa ohjattu nouto, Aron jäi istumaan kun vein kapulat, suunnittelin vasemman hakemisen. Lähtö merkille oli todella pliisu, meni ravilla, asettui kuitenkin siihen kohtaan merkin taakse, josta eilen sovittiin, joten en nipottanut tästä vaan jatkettiin liikettä. Vasen käskyllä lähti tosi hyvin ja ihan oikein kapulalle, palkkasin vauhdista, kun en halunnut nyt takertua kapulan luovutukseen liittyviin juttuihin.

Lopuksi kaukokäskyjä, tein 10m etäisyydeltä, palkkasin ensin maahanmenon ja jätin koiran. Tehtiin istu-seiso-maahan-seiso ja tämän jälkeen palkka. Koira teki niinkuin osaa ja aina ekasta käskystä. Seiso-maa kohdassa liikkuu, joten tätä treenataan sitten erikseen.
Ja nyt koira autoon.

Pähkäilin siinä hetken ja päätin, että koiralla tulee olla kyllä isompi halu treenata kanssani kaukalossa. Ja kaukaloon meno pitää olla hallittu. Joten hain koiran autosta ja tein kolme kertaa eri suunnista sellaisen "mennään yhdessä kehään ja aloituspaikkaan". Nyt alkoi sujua ja palkkasin pallolla siinä kohtaa kun oltaisiin ensimmäisen liikkeen aloituspaikassa aloittamassa liikettä. Aron oli innoissaan kyllä tästä. Toivottavasti sille jäi parempi fiilis nyt mennä kehäään.

Myöhemmin illalla vielä kotipihassa seuraamista, nyt taskussa makkaraa, naksu kädessä, kriteerinä, että seuraamiseen lähdetään kontaktissa ja ääneti. Kun pidin vaan linjani, sain usean äänettömän seuraamaan lähdön ja tässä koira on vielä tarkkana kuin porkkana. Vaihtelin naksu paikkaa ja tehtiin pätkiä, joissa naksu vasta jonkun kulman jälkeen. Aron oli ihan tosi hyvä nyt. Tämä sama fiilis pitää saada sinne kaukaloonkin :-)

Kotipihassa

2011-09-28T21:17:00.000+03:00

Tänään Petteri-poika oli kiva ja lähti pyörällä mukaan lenkille alkuillasta. Mentiinkin kaikkiaan 9km ja tuon päälle ruoka maistui ja unikin on tullut jo. Jimmy jäi kotiin, sillä sitä ei voi enää viedä noin pitkää lenkkiä :-(

Erikseen kotipihan treenit. Viljelin pihamaan merkeillä ja sitten Aronin kanssa rauhallista seuruuta. Hyvästä seuraamisesta sai namia maahan ja Aron jää syömään niitä, kunnes kutsun sen siitä seuraamaan. Vaikuttaa lupaavalta. Aluksi katseli merkkejä, mutta luopui niistä ja tyytyi seuraamiseen, josta palkittiin.

Sitten merkkitreeniä. Jessica huomautti sunnuntaina, että merkin paikka ei ole riittävän selvä Aronille, näytti siltä, että mulle kelpaa kaikki sinnepäin. Näinhän se varmaan on ollut, mutta päätin nyt pitää kriteerin. Jätin Aronia metrin päähän merkistä ja siitä piti siirtyä merkki-käskyllä oikeaan paikkaan. Ihan helppoa ei ollut ja jos jouduin useamman kerran pyytämään merkki käskyllä vaihtamaan paikkaan, vein Aronin sitten vaan oikeaan paikkaan ja kehuin siitä parhaasta paikasta. Vaikeeta oli, mutta parani koko ajan. Ja kun lopulta otin merkille menoa sieltä 10 päästä ei perusasennosta vaan lennosta, teki se maailman parhaita merkille menoja useampaan kertaan. Kyllä kriteeristä kiinni pitäminen nyt kannattaa.

Lopuksi vielä hiekalle tehty tunnari, naapurin Nina hajusti vähän kapuloita, laitoin varmaan 25 kapulaa hujan hajan ja sen oman vain 5 sek kädessä olevan kapulan sinne sekaan. Hyvin haki Aron sen oman. Tällekin lähetys vähän lennosta, Jessica muistutti, ettei aina tarvitse olla perusasennossa kaiken alussa, rutiineitakin voi vähän rikkoa :-) Lisäksi Jessica muistutti, että samassa treenissä voi tehdä vaikka jopa vuorotellen korkean ja matalan vireen liikkeitä, että koira oppii nopeammin vireen muutoksiin. Näitä tehdään ehkä viikonloppuna....

Elämä jatkuu

2011-09-27T21:06:00.000+03:00

Nyt olen surrut tarpeeksi tapahtuneita ja Aron sai levätä eilisen päivän. Tänään treenit jatkuivat.

Kiirettä pukkaa noin yleensä, kun olen tämän viikon yksinhuoltajana. Mutta käytiin korkkaamassa Aronin kanssa Iskelän kenttä tai tarkemmin Iskelän jääkiekkokaukalo. Kävin rakentamassa ruudun valmiiksi sinne ja toin Aronin yhdessä käskyllä kaukaloon. Päätin, että käytän yhdessä käskyäni nyt aina kun tuon koiran treenikentälle, jotta siitä tulisi ihan perusedellytys treeniin pääsyyn.

Aluksi seuraamista ja rauhoittavaa Jessican tyyliin. Eli seurauttelen pitkät suorat ja pätkät ja annan palkaksi namia maahan, jätän koiran syömään sitä ja kutsun vierelleni seuraamaan. Kehun suullisesti kun seuraa hiljaa ja rauhallisesti ja ajoitan namin koiran ollessa äänetön ja rauhallinen.

Ruutuun menossa kävi just niinkuin olin etukäteen ajatellut, kaukalon seinät jarruttaa koiran menoa sinne. Rakensin ruudun 3 m irti kaukalon laidasta ja lähetin merkiltä ruutuun, Aron jää eturajalle. Sitten harjoittelin sitä, että jos jää etu tai takarajalle, osaako korjata sijaintiaan. Hauskasti jopa peruutti kaksi askelta eturajalta taaksepäin ruutu-käskyllä. No sehän riitti ja koira oli keskemmällä :-) Viimeinen ruutuun meno osui suoraan nappipaikkaan ja siihen oli hyvä lopettaa ruutuilut.

Sitten yksi suora luoksetulo, tuli hyvin.

Kaukokäskyissä ensin pelkkä seiso-käsky ja teki hyvin. Sitten istu-käsky ja nousi hyvin. Lopuksi istu-maa-seiso-maa onnistuen.

Lopuksi muutama irrallinen liikkeestä istuminen, osaa se istua käskystä :-)

Myöhemmin illalla otin koirat mukaan kun vein Petraa ratsastustunnille. Tehtiin Elviksen ja Petterin kanssa esineruutu sänkipellolle. Näiden avustajien kanssa saatiin hyvin tallattua ruutu ja sitten Aronin kanssa vietiin 4 esinettä ruutuun ja vitsit, että Aronin työskentely näytti mageelta. Menee ihan sairaanlujaa ja silti sillä on nenä auki. Esim, kaksi esinettä ruudun puolessa välissä ja kummankaan yli ei laukannut, vaan reagoi heti. Eikä kertaakaan jumittunut etsimään sieltä mistä viimeisin löytyi vaan neljä pisto ja neljä esinettä. Ja tuolla sänkipellolla se sai vauhdin täpöön, kolikon kääntöpuolena, että pyöräyttää esinettä suussa minua kohti laukatessa ja ainakin crocsin takaremmi tippui koiran suusta tämän vuoksi ehkä 10m ennen luovutusta. Kaksi seuraavaa esinettä toi hyvin. Hauska harjoitus, mii likes mielikuvaruuduista :-)

Suuri katastrofi ja Jessica Svaljungin koulutus

2011-09-25T21:25:00.000+03:00

Tänään meillä oli Niihamassa Jessica Svaljungin koulutuspäivä. Jessica oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin häneen kovasti. Jessican tapa kouluttaa koirakoita on niin selkeä. Hän kertoo koiralleen, jos koira tekee jotakin väärin, hän kertoo myös koiralleen, kun se tekee oikein. Koiran ei sallita tehdä mitään mistä ei kouluttaja tykkää. Näin koulutus on koiralle selkeää ja johdonmukaista. Kriteereistä ei lipsuta ikinä, mutta samalla myös mietitään tarkkaan mitä treenataan. Perusajatuksena kuitenkin se, että molempien pitää nauttia hommasta.

Kerron kuitenkin ensin siitä katastrofista, mikä tapahtui aivan koulutuksen lopulla. Tämä toi mustan varjon pääni päälle ja kaikki se hyvä ja ihana elämys/ ajatus mitä sitä ennen tuossa koulutuspäivässä tapahtui, katosi mielestäni.
Aloiteltiin viimeisenä ryhmäpaikalla-oloja. Kaikki koirakot tulivat kentälle ja huomaamattani Aron pääsi tuijottelemaan parin muun uroksen kanssa ja pientä sähköä oli ilmassa, hännän nousuja ja ärähtelyjä. Kehään mentiin kuitenkin yksi kerrallaan ja vein Aronin tosi tiukalla käskytyksellä sinne riviin, ettei se vaan provosoi muita. Hyvin istui sivullani ja vilkaisi vasemmalle puolelle, että mikäs kiva bc-narttu siinä istuu. Ja melkein samalla hetkellä oikealta hyökkäsi Pian Ihku-poro Aronin kimppuun. Minä tartuin välittömästi Aronia pannasta ja taisin tempaista sitä kauemmaksi Ihkusta, mutta Ihku kiersi meidän toiselle puolen ja hyökkäsi taas. Aron ei todellakaan aikoinut jäädä kakkoseksi, vaan pisti Ihkulle hanttiin tosissaan. Eli ihan kunnon tappelu.
Kauheeta rähinää ja huutoa, päästin Aronin kaulapannasta irti ja Pia sekä Jessica irroittivat koiria toisistaan. Minä oli shokissa. Heti kun koirat saatiin irti toisistaan vein Aronin kentän laitaan ja siitä autoon. Muut jatkoivat paikalla-olot loppuun. Heti paikalla-olojen jälkeen hain Aronin autosta ja vein sen yksinään samaan paikkaan istumaan, kävin piilossa ja palkkasin, tehtiin jotain seuraamista tms. Sitten koira takaisin autoon.

Jessican kanssa juteltiin ja päätettiin, että riitapukarit tulee kentälle, kumpikin pitää omansa hihnassa, otetaan paikallaolo reilulla etäisyydellä, mutta otettava on. Pidin Aronista tosi tarkkaan huolta, ettei se vaan pääse tuijottelemaan ja saatiin lyhyt makuu, jossa Aron ja Ihku makasivat ja Jessica tarkkaili niitä siinä välissä. Kerran Aron oli vilkaissut ihkua, nostanut vähän häntäänsä ja Jessica ärähti Aronille, että tuota et jatka. Ja minä sain sanoa piilosta makuuta vahvistavan käskyn. Tässä kaikki sujui hyvin ja vietiin koirat hallitusti autoihin.
Pian kanssa halattiin ja puhuttiin asiasta, en ole vihainen Pialle, tiedän Piaa harmittavan vielä enemmän kuin minua. Ja kyllähän Aron osaa provosoida myös itse ja provosoituu helposti. Arkielämässä meillä on tähän päivään asti ollut vaikeuksia ohittaa rauhallisesti vieras koira, mutta itse koulutustilanteissa meillä ei ole ollut ongelmia. Aina kun töitä tehdään, niin kyllä niitä on tehty. Ikinä Aron ei ole näissä tilanteissa ajatellut niitä muita koiria, ei ryhmäliikkeissä tai muutenkaan. Mutta jos jätän sen puuhun kiinni ja lähietäisyydeltä kulkee vieras uros, se kyllä reagoi siihen. Ja kun olen tämän tiennyt, olen yrittänyt aina pitää tilanteen hallussa, ettei pääse tapahtumaan mitään koskaan ikinä kenelläkään. Nyt hyökkäys tuli meille yllätyksenä ja loppupeleissä Aron ei nyt ihan hirveesti tainnut tuosta järkyttyä. Minä järkytyin ja vaikka yritän ajatella kaikkea positiivisesti, jää vain suuri harmi käteen. Nyt tarvittaisiin monta onnistunutta ryhmäliikettä, että saisin varmuuden takaisin, mutta on niin epäreilua, että olen aina vakuuttanut Aronille, että ei tarvitse välittää töitä tehdessä muista. Ja nythän meikäläisen uskottavuus meni. En pystynyt koiraani puolustamaan. Kannattaako enää tätä koko hommaa edes jatkaa, kun kaikki mitä on 2 vuotta tehty,valuu kuin vesi kaivosta? Voi harmin harmin paikka. Ja mitä jos Aron oppi tuosta mallin, miten voi toimia, jos viereinen tyyppi ottaa päähän? Juuri tänään en vaan näe nyt valoa tunnelin päässä. Ja ehkä tää juttu nyt kärjistyy, sillä koko viikko on menty haipakkaa paikasta toiseen (mun aikataulut on ihan järkkyjä itseasiassa) ja siinä missä joku käyttää vapaapäivänsä lepäämiseen, minä en tiedä mitä se on. Väsymystä siis ilmassa.

Tätä ennen me tehtiin merkille menoja, merkin kautta ruutuun menoa, seuraamista ja sitä kehään menemistä. Jessica oli superpätevä ja osasi neuvoa monenlaisiin kohtiin uusia tai ihan niitä vanhojakin juttuja (kuten pidä kiinni kriteeristä äläkä muuta sitä). Mutta mitäpä niistä, kun mun koira on vaan niin tuhma ja uros.

Melkein kokeessa ja lähes JK2

2011-09-24T21:51:00.002+03:00

Muutaman päivän varotusajalla kokosin itseni pk-tilaan ja niin sitä oltiin Aronin kanssa klo 11 Kyötikkälän kentällä tekemässä pk-tottista kuin kokeessa. Kyseessä oli pk-tuomareiksi haluavien päivä, tekivät harjoitusarvosteluita ja tarvitsivat myös sitten koiria siihen. Ja kun tulin kentälle, meinasin pyörtyä, sillä niitä tuomarikokeilaita oli ja niiden tuomarikokelaiden arvioitisijoita oli, joten huh huh. Mutta niitä tuomarin alkujakin jännitti, että osaako ne arvioida, joten samalla viivalla oltiin.

Aron suoritti kakkosluokan pk-tottiksen ja parina oli Anna Kruunari saksanpaimenkoiran kanssa. Jos meillä on viime aikoina ollut vaikeuksia kokeen aloittamisessa ja ensimmäisissa seuraamisissa, oli nyt niitä jo tuplasti lisää. Huomasin, että kaksi koetta peräkkäisinä viikonloppuina takana ja alkaa näkyä. Huoh ja puuh, mutta eipä tämä nyt yllätys ollut. Heti huomisesta alkaen meidän täytyy punoa pakettia takaisin kasaan. Mutta siihen tottikseen.
Ilmoittautuiminen meni surkeimmin ikinä, pelkkä seuraaminen tuomarin luo ohi sen porukan mikä kentällä seisoi, sai meidän pakan sekaisin. Tai no Aron ei pitänyt kontaktia ja haahuili. Karseeta. Perusasennosta ei onneksi vielä karkaa minnekään, joten sain puhuttua nimeni. Ja siitä paikallamakuuseen, ni voi jösses. Onneksi tuomarit jäi selän taakse ja yritin murista Aronille, että nyt kunnolla. Itse makuu meni hyvin ja siitä arvosanaksi erinomainen.
Seuraaminen meni puutteelliseksi, sillä se eka suora oli ihan kauheeta, vasta pikkukoukkua tehdessä koira alkoi työskennellä ja henkilöryhmä oli tuomarin mielestä ihan kunnossa.
Siitä jatkettiin liikkeestä istumiseen, jonka teki just niinkuin viime viikonloppuna, menee istukäskyllä varmasti maahan. Puutteellinen myös tästä. Eipä hyvältä näyttänyt.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen. Ja tästä kaikki oli varmasti yhtä mieltä.
Liikkeestä seisominen oli myös erinomainen, teki loistavasti.
Tasamaanoudossa meni lujaa kapulalle, luovutuksessa vähän pyöräytti, sillä eipä olla kilon painavalla kapulalla koskaan treenattu ja tais mennä Aronin kurkkuun kapula. Mun pitää nyt ostaa kilonen kapula. Sivulle siirtymisessä meni omin luvin sivulle heti kun kapulan sain sivulleni. En muista mitä tästä saatiin.
Sitten hyppynouto, heitin kapulan huonosti, hirvee tuuli puhalsi ja kapula ei mennyt lainkaan sinne minne piti. Aron oli supersankari ja hyppäsi sen metrisen (tosi osuen esteeseen), haki sen kapulan ja räpiköi esteen yli takaisin tullessa, vaikka selvin ja suorin reitti olisi ollut tulla ihan siitä vaan suoraa mua kohti, kapula oli esteen oikealla puolen eikä lainkaan esteen takana. Luovutus ok ja varasti sivulle. Tää oli mieletöntä Aronilta. Arvosanasta ei mitään muistikuvaa.
A-estenouto oli erinomainen vaikka varasti lopussa sivulle, muuten teki kyllä hyvin, meni lujaa ja tuli lujaa.
Loppuun eteenmeno, tästä erinomainen. Jihaa!! Seuraamisosuus oli hyvä, lähti kuin pyssyn suusta, laukkasi tosi lujaa ja ihan suoraan ja tippui ekasta käskystä.
Yhteensä siis yllätys yllätys 86 pistettä. Tuomari sanoi, että koira antoi itsestään levottoman vaikutelman, sillä seuraaminen ja ilmo oli sitä haahuilua, lisäksi piippaili siellä täällä, mikä myös kertoo, että kokonaisuus ei ole hallussa. Mutta nyt tiedän, että tuostakin selviää ja antoi sellaista treenihalua saada asia kuntoon, että vapiskaa. Tää homma me otetaan haltuun tänä talvena!!
Sitten ehdin kauppaankin välillä ja täyttään kotiin jääkaapin. Onneksi, sillä päivästä tuli pitkä ja perhe ei mitenkään kauheen innoissaan ollut.

Seuraava etappi oli ruutanan shell, missä odoteltiin jokunen tovi tuomareita arvostelemasta bh-kokeen kaupunkiosuutta. Shellillä sitten jatkettiin pitkässä letkassa kohti Lihasulan metsiä ja siellä meitä odotti jana-arvostelut. Aronille oli tehty kaksi janaa, joista lähtevälle jäljelle oli laitettu yksi keppi, että pääsi palkkaamaan koiran tuosta jäljen nostosta. Janan alkupaikassa oli taas koko tuomarikööri ja yhdelle ilmoittautuminen ja sitten sai suorittaa:
Jana 1: Aron lähti täysillä eteenpäin, meni ilmeisesti jäljen yli kovassa vauhdissa, noin 5 metriä jäljen takana sitten kääntyi janalta oikealle ja olisi ilmeisesti sieltä poiminut jäljen, mutta tuomari huusi, että väärä jälki. Joten koira pois, takaisin janalle ja huomasin, että ollaan kyllä janan loppupäässä, joten ei auta kuin kääntyä takaisin kohti lähtöpistettä, tästä koira sitten haistoi jäljen, mutta takajälkenä, taas sain kehoituksen palauttaa koiraa ja siitä me sitten vihdoin päästiin jäljelle. Jäljen ajoi todella innolla ja nosti sen kepin 50m päässä. Palkkasin ja sitten piti kiiruhtaa tuomareiden luokse kuulemaan arvostelu janalta. No kertoivat, että etenee suoraan ja innolla, vähän ryntää jopa. Väärä jälki ja takajälki, joten pisteitä janalta 33/40. Ei naurattanut.

Jana2: No nyt näytetään niille, sanoin Aronille. Aron lähti yhtä innokkaana, ei mennyt niin luotisuoranaan kuin äsken, mutta nosti jäljen ja se olikin takajälki, tästä käännös ja taas mentiin. Aron jäljesti todella voimakkaasti, ihan samaan tapaan kuin ollessaan hirven jäljellä. Hetken jo mietin, että häpäsy, jos nyt painellaan hirven perässä, kun se tuomariporukka meitä odottaa siellä janalla. Onneksi nosti kepin ja taas pääsin palkitsemaan innokkaan Aronin. Nyt pisteitä 35/40 tuon takajäljen vuoksi.
Nyt alkoi treenaminen!! Täysiä pisteitä janoavalle tää on kuin heitettäisi suolaa haavoihin.

Tuomarit arvostelivat kaikkiaan 8 janaa, kävin katsomassa niistä muutaman ja oli kyllä opettavaista. Miten erilaisia koirat voikaan olla janoilla ja miten vaikeaksi se tekee tuon homman arvostelun. Ja tuomarilla on aika iso rooli, että milloin se huutaa takaisin janalle. Eräs näistä koejanoista jäi mieleen, sillä siinä suorittavan parin koira lähti janalta oikeastaan edettyään ehkä metrin siinä janalla, koira tuikkasi heti lähdettyään tiukasti vasemmalle, ohjaajan oli pakko lähteä perään ja kävellä yli liinan mitan, koira kulki siis yli liinan mitan etäisyydellä irti janasta ohjaaja perässään ja menivät ihan siinä etumerkin tasolla. Odotin, että tuomari huutaa väärä jälki, mutta oli hiljaista. Tuomarikokelas ei sanonut mitään ja tuo ohjaajakin tiesi, että jälki ei nyt voi kulkea metri etumerkistä (me tiedettiin se etukäteen, että on kauempana). Sitten koiran nenään tuli jäljen hajua ja koira nosti jäljen sitten tuolta kautta, siis noin 15 m janan sivussa ja lähti oikeaan suuntaan, jäljesti pois näköetäisyydeltä ja eikä löytänyt sitä viimeistä keppiä. Sai janasta muistaakseni kuitenkin 35 pistettä, että voi sen näköjään noinkin tehdä.
Aikaa kului ja sain kauhukseni kuulla, että hakukoirat otetaan vielä ennen esineitä. Ja miten sattuikaan, meikä laitettiin hakuradan umpipiiloon. Ihan hirveästi en tuosta lajista tiedä, enkä tiedä tän päivän jälkeenkään, mutta ei se mikään selväjärkisten harrastus kyllä ole. Istui umpipiilossa metsässä, en nähnyt enkä kuullut sieltä mitään eikä ensimmäinen koira edes löytänyt mua. Ja toinenkin koira kävi kolmeen kertaan siinä lähellä tuhinasta päätellen, mutta ei ilmaissut minua. Joten hakutyöskentelyä en tullut näkeneeksi ja melko onnetonta se piilossa kökkinen on. Jälki on huippua!!
Mutta vihdoin sinne esineruutuun. Letkassa ajeltiin syvemmälle metsään ja alkoi jo hämärtään. Aron oli intoa piukkana ja tehtiin toisena koirakkona ruutu ja ilmoitin, että kakkosluokasa ollaan, joten kaksi esinettä pitänee hakea. Ilmoittautuminen tuomarille meni hyvin ja päätin aloittaa vasemmasta etukulmasta ruudun pistoittamisen. Aron lähti luotisuorana ja lujaa, noin 10m päässä löi liinat kiinni ja siinä oli etuesine, vau!! Toi ja luovutti sen kauniisti, jatkoin etureunaa pitkin ruudun keskikohtaa kohti ja siitä toinen lähetys, tässä eteni suoraan, tarkensi hetken takarajalla ja toi sieltä esineen. Toisen kerran voi vau, hyvä luovutus ja meitsi hymyili.
Saimme täyden pisteet eli 30 pistettä, kaikki tuomarit olivat yksimielisiä tästä ja arvostelussa sanottiin, että ei mitään huomautettavaa. Olinpa onnellinen. Ehdottomasti jatketaan näillä mielikuvatreenillä vielä. Tuomari sanoi, että on innokas etsijä ja hyvät esineiden luovutukset. Ihan huppujuttu!!
Olin klo 20 kotona ja tässä meni tämä päivä. Huomenna treenailut jatkuu Jessica Svaljungin koulutuksessa :-)

Torstai treeniä täynnä

2011-09-22T19:49:00.000+03:00

Päivän treenailu alkoi esineruudulla. Elviksen kanssa tehtiin kisaruutu ja Aronin kanssa yhdessä vietiin neljä esinettä, kolme näistä takarajalla ja yksi noin 35m eturajasta. Tälläinen yhdessä vienti on tosi hyvä juttu Aronille, sillä sen avulla saan pistotettua Aronia suoraan kohti esineitä. Nyt kaksi ekaa meni ihan luotisuorana kohti takarajaa ja toi esineen sieltä samoin tein, kolmas pisto oli tuolle 35m etäisyydellä olevalle esineelle, mutta tässä Aron luultavasti sai paremman hajun oikean takanurkan esineestä, sillä haki sen ensin, neljäs suora pisto sitten tälle ei takarajan esineelle. Menee lujaa ja suoraa mikä on loistavaa, vauhti vaikuttaa kuitenkin vähän esineen luovutukseen, sillä irroittaa esineestä turhan sukkelaan edessä istuessaan.

Sitten kyötikkälän kentällä pk:ta.
Seuraamista ensin alkuun. Herra A on turhan korkeassa vireessä eikä seuraaminen ole niin tasaisen täsmällistä mitä haluaisin.
Jäävissä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvin.
Liikkeestä seisominen ja kävelin 20 askelta ja käännyin takaisin koiran luo. Hyvin meni.
Tasamaanouto ok.
A-estenouto ok.
Hyppynouto ei ok. Hyppää mutta varsinkin takaisin tullessa räpelsi yli, piippaa siinä kohtaa kun ponnistaa, eli vaikeuksia on.
Eteenmeno: tässä etukäteen olin suunnitellut, että lähetän ekan eteenmenon niinkuin kokeessa, ei siis palloja kentän takalaidassa, lähti hyvin, meni maahan hyvin. Sai eteenmenopallon taskusta palkaksi. Sitten jätettiin pallo yhdessä sinne ja toinen eteenmeno, mutta voi pentele, laukkasi sen 25 askelta ja heittäytyi maahan ennen käskyä.
No sitten tehtiin pari eteenmenoa lisää, joissa vahvistin vaan sitä, että laukkaa ja laukkaa.

Ihan illalla vielä pienet naksuttelut Suoraman kentällä, kun seuraaminen jäi vähän hampaankoloon. Nyt seurasi tosi hyvin ja palkkasin tästä. Siitä kriteeristä, että pää ei saa laskea liikkeelle lähdöissä, joudun taas muistuttamaan itseäni. Seuraaminen tuntui sen jälkeen tosi hyvältä. Kerrattiin myös jäävät, kaikki asennot ok. Lopuksi kaksi merkille menoa, nämäkin ok. Nyt Aronin mielentila on se ihanin. Ei kiihkoile eikä piippaa ja tekee asiat täsmällisesti, kuten seuraamisen kulmat, joissa joskus lintsaa.

Tulipas taas puuhasteltua :-) ja perhe huokailee, että miksi äiti jokapäivä treenaa? Tiistaina ei treenattu, joten ei tässä jokapäivä treenata, nih.

Ke-ilta tallilla

2011-09-22T19:35:00.000+03:00

Ja keskiviikkona tietysti agin yövuorolla tamskin tallilla. Nyt ohjelmassa 18 esteen rata, jossa kepit mentiin kolmeen kertaan radan aikana. Harmikseni Aronin pujottelu ei ollut niin hyvä kuin maanantaina. Kokeiltiin sitä vain kahden verkon palan avulla, mutta herra A päätti vähän oikoa, joten takaisin verkon paloja pujotteluun. Aron oli kyllä kovin korkeassa viretilassa, joten liekö pujottelu vielä liian vaikea tehtävä radan keskellä? Ja ekan radan ajan Aron taisi haukkua koko ajan mennessä, mistä en tykkää yhtään. Suoriuduttiin kuitenkin radasta joten kuten, kyllähän sieltä omassa ohjaamisessa kehittämiskohteita löytyi.
Erikseen treenailin keinua ja sitä, että Aron itsenäisesti keinuttaa pään alas, keinun pää putoaa siis minien pöydän päälle, joten tälläinen helpotettu malli ennen lopullista keinuversiota.
Kivaa taas oli, vaikka ulkona oli pimeetä ja vettä tuli ihan täydellä terällä.

Kuvia 18.9 kokeesta

2011-09-22T19:29:00.001+03:00

Kiitos taas Sanna Kiretti :-)

Tamskin tallilla

2011-09-19T19:28:00.001+03:00

Vettä satoi ulkona kaatamalla ja me treenailtiin tallilla agijuttuja kahden keskiviikon ryhmäläisen kanssa. Etukäteen olin miettinyt pujottelun treenailua ja tehtiinkin kepit moneen kertaan. Toisessa päässä oli putki ja toisessa hyppy ja sitten edestakaisin suhausta. Verkkoja kepeillä oli lopulta yksi molemmissa päissä ja hyvin Aron suhaa niitä. Siirsin hyppyä myös vähän vaikeampaan kulmaan kohti keppejä ja Aron osasi tästäkin hakea kepit hyvin. Eli tämä projekti hyvällä mallilla.

Projekti 2 on keinu ja laitettiin minien pöytä sinne keinun alasmenon alle, nyt kun koira tulee keinua, ei se pää putoa kovin paljoa, kolahti se kuitenkin ihan riittävästi siihen pöydälle, mutta Aron meni kyllä mielestäni hyvin eikä hätkäile kolausta. Sai suuret kehut ja palkkaa. Tällä tavoin se on jotenkin koiralle jo itsenäisempi suoritus, sillä Aron tajusi ensimmäistä kertaa vaikuttavansa siihen keinun keinahdukseen.

Lisäksi harjoittelin kahden hypyn kanssa välistävetoharjoitusta, Katri näytti mitä kuuluu tehdä ja katsoikin vähän. Aron tekee paljon omia ratkaisuja mille esteelle mennään ja tällä tavoin sain sen ehkä kuulolle paremmin. Tosin itse voisin liikkua ja ohjata paremmin, olin aika passiiviinen tuossa roolissa, tuleekohan se tokon puolelta?
Ja sain myös kokeilla Katrin koiralla miltä tuntuu ohjaaminen ja oli se jännää hommaa Aronista puolet pienemmällä ja vikkelämmällä koiralla. Aron puolestaan teki myös Katrin kanssa keppiharjoituksen. Koirien vaihtaminen olisi kyllä suositeltava idea muillekin :-) Kivaa oli!

Tavoitteita tänä ja ensi vuonna

2011-09-19T09:06:00.000+03:00

Pähkäilin tässä meidän koiraharrastuselämää....

Luojan kiitos meillä on ensi viikonloppuna Jessica Svaljungin koulutus Tavesin järjestämänä. Siellä erityisesti kysyn neuvoja näihin kehään meno, liikkeen väli ja kehästä ulostulo tilanteisiin. Kisapalkkausta ja siitä kohti seuraavaa liikettä harjoiteltiin kesällä Lentsun viikonlopussa, mutta se millä saan siistin kehään menon niin, että koira on 100% jo hommassa, on meiltä vielä kesken. Ja jos kokeessa joku liike loppuu toiselle puolen kehää ja joku alkaa toisesta päästä, on siinä pitkä väli siirtyä. Näihin me tarvitaan harjoitusta ja rutiinia.
Ja luulen, että Jessica osaa kertoa myös ohjaajan mielentilan hallinnasta, sillä vieläkin ärsyttää, että mun ajatukset kesken suorituksen seilaa. Pitää pystyä keskittymään olennaiseen!!
Aron on kehittynyt mielestäni hienosti tämän kesän aikana. Ollaanhan me treenattu ensin vain voittajaluokkaa tammikuusta eteenpäin ja Pian tokokurssi muistaakseni helmikuussa oli tosi hyvä juttu. Siellä tuli käytyä kaikkia liikkeitä läpi osaavan silmän alla. Sen jälkeen harjoiteltiin kokeenomaisissa ja tehtiin pala kerrallaan, kunnes kesäkuun alussa saatiin se voittajan ykkönen. Heinäkuussa oli jälkikoe, josta hyvä muisto. Tämän jälkeen treenailtiin tosi tarkoituksella vain tätä evl-luokkaa varten. Monta pikkupalaa on saatu paremmaksi. Tunnarikin on onnistunut nyt kolmessa kokeessa, helppoa sen kokoonsaaminen ei ole ollut, olen tehnyt kaikenlaisia virheitä tunnaritreeneissä. Onneksi Aron kestää mun sekoilua ja Aron osaa loppujen lopuksi tosi paljon. Ja kyllä se piirinmestaruuksien evl1-tulos on mulle ja Aronille niin loistojuttu.
Seuraava koe on kolmen viikon päästä. Koe on Laukaassa ja jääkiekkokaukalossa, iik. Joten siirryn varmaan treenaamaan lähes ainoastaan Ruutanaan, siellä on Iskelän kentällä jääkiekkokaukalo :-) No joo, onneksi meillä on myös valmennusryhmän treenit joka viikko, joten saan säännöllistä liikkurointia meille tarpeellisiin kohtiin. Nyt tehdään täysillä töitä onnistumisen eteen, laiskaksi ei auta nyt ruveta. Laitan paperille ylös kaikki ne kohdat, joita pitää treenata. Ekana mulla on mielessä, että mitä teen tuon ruudun suhteen. Eilen koira oli takarajalla ja ehkä me treenataan nyt sitä keskikohtaa siihen ruutuun, kun eturajan ongelma on historiaa, nyt on takarajanongelma. Ihan kivaa. Sen Laukaan kokeen jälkeen päätän, että sitten levätään hetki tokon suhteen. En tiedä onko se viikko vai kaksi se huilaus, tosin meillä on Pro Caniksessa tokopäivä lokakuun lopussa. Kaksi ykköstulosta evl-luokasta on tavoitteena ja ulkokokeet on kivoja, talven aikana on hallikokeita, mutta en tänään innostu niistä. Marraskuussa tehdään enemmän töitä agilityn saralla, että saataisin kisakunto ykkösluokkaan. Niin ja marraskuussa meillä on näyttelyretki Tarttoon kaksipäiväiseen näyttelyyn.
Ensi kevään suurin juttu tulee olemaan jälkikokeet ja tavoite on päästä sinne kolmosiin, jälkikokeita näköjään on paljon alkukaudesta ja sitten loppukaudesta pitää taistella saadakseen koepaikan. Isoin ongelma meillä tuossa lajissa on metrisen hyppy, mutta teen kaikkeni, että pääsen Vappu Alatalon hyppykurssille joulukuussa ja saan sieltä jotakin, minkä avulla Aron ponnistaa sen metrisen keväällä.

Kuvia piirinmestaruustokoista

2011-09-18T21:34:00.000+03:00

Kiitos Sanna Kiretti kivoista kuvista:

Evl-tokoa Valkeakoskella

2011-09-18T14:21:00.001+03:00

Ja tänään tokoiltiin Valkeakoskella. Olin etukäteen miettinyt, että kuinkahan meillä onnistuu pitkäruoho koe, sillä monet jutut on meille vaikeampia ruohon seassa kuin hiekkakentällä. Tuomarina tänään Ilkka Sten ja liikkurina Vesa Kallio. Liikkeet tehtiin sekoitetussa ja pätkityssä järjestyksessä ja laitan ne tuohon alle siihen järjestykseen niinkuin ne tehtiin.

Paikka-istuminen 10
Tuomari sanoi, että puolessa välissä Aronin ryhti istumisessa vähän laski, mutta istui kuitenkin tassujaan liikuttamatta koko ajan. Tuosta ryhdin laskusta ei ole pitkä matka maahanmenoon, joten pitää taas muistaa treenata tätäkin ja palkita yllätyksellä.
Paikka-makuu 9
Aron oli toisena viidestä koirasta rivissä ja kävi sen ensimmäisen koiran käskyllä maahan, muuten loistavasti kai makasi, nousi hyvin istumaan omalla käskyllä.

Yksilöt:
Seuraaminen 8
Kehään tulo ja liikkeen aloitus tulee meidän treenilistalle, sillä vaikeuksia oli. Seuraamisessa ajoittain kontakti pätki, jotakin haahuilua sekä ääntelyä. Kiltti setä ei kuitenkaan rankaissut näistä pahasti, mutta itselle tuo tuntui, että loppuis nyt jo pian.
Ruutu 0
Aron lähti hyvällä laukalla merkille, hyvä merkki jossa se oli jo asettunut nenä kohti ruutua. Jostakin syystä matka ruutuun ei ollut ihan suora, vaan meni vähän banaanina vasemmasta etukulmasta vaiko reunasta sisään, meni lujaa ja oma seis käsky ihan millin myöhässä, itse olin näkevinäni, että on takarajalla mutta ruudussa, koira kävi hyvin maahan, koiraa kohti kävellessä näin, että koiran takapää oli ruudusta takana ulkona, hyvin tuli vierelle. Muistaakseni kisapalkkasin tästä, koirahan ei tiennyt nollan tulleen. Kaikkinensa hieno ruutu :-)
Tunnari 10
Aivan mieletön juttu, sillä kaikki katastrofin ainekset oli valmiina. Ruudun jälkeen vähän korkeassa mielentilassa oleva koira, itse tunnarikapuloita ei näkynyt lainkaan ruohon seasta ja vielä verryttelyssä sähläsin tämän liikkeen kanssa. Aron teki hyvät haistelut ja toi sen oman. Loistavaa!
Luoksetulo 8
Omaan silmään hyvät stopit, en tiedä mistä piste vähennys, itse olin seiso-käskyn kanssa vähän etuajassa, että olisiko tullut siitä. Tänne-käskyllä tuli suoraan sivulle, mutta tätä ei tuomari tiennyt, että olis pitänyt tulla eteeni istumaan ensin.

Tähän väliin tauko, kehästä poistuminen hallitusti oli vaikeeta, Aron lähtis heti huiteleen.

Tauon jälkeen
z-liike 7
Nyt ehkä parempi kehään tulo, maltoin rauhassa lähteä liikkeelle ja ensimmäinen asento seiso meni hyvin, tein myös kulman hyvin ja sanoin istu, koira oikein putosi maahan, ei siis edes empinyt, tästä eteenpäin oma keskittynyt ajatus katkesi, ajattelin aivan vääriä asioita kuten miksi se teki noin, voi pee, miksi aina tämä keskimmäinen asento on se vaikein jne ja kohta olin jo takaisin koiran vierellä ottamassa sitä seuraamaan. Nyt näin kulmamerkin edessäni, mutta aivoissa löi täysin tyhjää, kummalta puolen edessä oleva merkki kierretään, tuli paniikki ja tein kulman ennen kulmamerkkiä, sanomattakin selvää, että viimeinen suora meni päin mäntyä, koira teki kuitenkin oikean asennon. Tuomari antoi tästä armoa eikä sakottanut sekoiluistani, mikä joulu!!

Ohjattu 10
Arvonnassa saimme vasemman. Ruoho oli pitkää ja kenttä vähän kumpuileva, en nähnyt kapuloita ruohon seassa lainkaan, mutta Aronille merkki käsky kun sen aika tuli. Lähti löysästi merkille ja kääntyi inasen ennen merkkiä ja hädissäni sanoin top tähän kohtaan, oli se nyt siellä ympyrän sisällä. Asento merkillä pahin mahdollinen, rohkeasti vaan painokas vasen-käsky ja Aron teki todella hienon kaaren kohti vasenta kapulaa, löysi sen ja toi hyvin, meni vauhdilla ja tyylikkäästi. Tuomari oli kiltti, kun ei sakottanut todella surkeasta merkistä.

Kaukot 7
Tässä vaiheessa en keskittynyt kovin hyvin, koira jäi hyvin maahan, mutta pieniä ajatuskatkoja tuli. Ehkä käskyni eivät olleet tämän vuoksi niin selkeät kuin yleensä ja vähän tuli virhettä kaukoihin, ensimmäinen osa istu-seiso-maa meni hyvin, mutta takaisin seisomaan käskyllä koira nousi istumaan, tässä tupla käsky, että sain seisomisasennon esiin, seisomasta istumaan teki virheellisesti, näin itsekin, että liikutti takapäätään.

Hyppynouto 10
Valitsin keskikokoisen metallin, joka olikin nyt yllättävän kevyt. Meinasin unohtaa tämän liikkeen virittelyt, joten oma osani tässä oli taas huono, viime tingassa ehdin sanoa koiralle odota ja sitten liike alkoihin, kapula pomppi nurmella vähän turhan vasempaan, joten varman päälle piti ottaa ja sanoi hyppy ja heti perään hae. Hyvin haki ja hyppäsi, malttoi odottaa myös sivulle siirtymiseen käskyn.

Kaikkinensa olen todella tyytyväinen koiraan, itseeni olen pettynyt. Jatkossa on vaan pakko keskittyä täysillä kokeeseen, unohdettava tuomarin pisteet ja liikkeissä tapahtuvat virheet. Jos vaadin koiralta täydellisyyttä, miksi en ole itse esimerkkinä koiralleni. Miksi ajatus lähtee pois oleellisesta, kuten miksi keskimmäinen z-liike on usein väärä, nyt tätä ehtii pohtia, mutta miksi mietin sitä kehässä. Ja seuraavaa koetta ajatellen kehään meno, liikkeiden väli ja kehästä poistuminen on saatava hallintaan. Yritän lohduttaa itseäni, että jos tämä olisi helppoa, kaikki tekivät ykköstuloksia aina.

Lopputuloksissa oltiin luokkamme kolmasia, pisteitä kakkostuloksen edestä 243, jos ruudun nollaa ei olis, näyttäis loppupistemäärä ihanteelliselta. Kiva koe kuitenkin, paljon partistuttuja ja hyviä suorituksia.

Treenit valkkuryhmän kanssa

2011-09-16T22:08:00.000+03:00

Melko pienellä tokomäärällä mennään kohti viikonlopun koitosta, mutta parempi olla tekemättä mitään kuin sössiä enemmän.
Tänään kuitenkin treenit Hakametsän jäähallin vieressä ja jottei elämä olisi liian tylsää, oli mukana 4 lasta, joista 2 omaa. Onneksi tämä kauhunelikko asettui melko kivasti kentän taakse olevaan leikkipuistoon ja saatiin hyvät treenit aikaiseksi.
Aron kertasi liikkurin kanssa suoran luoksetulon, luoksetulon viimeisen pätkän, merkin kautta ruutuun, tunnarin nurmella onnistuen melko mukavasti.

Tehtiin myös porukalla paikalla-olot ja istumista vain ihan hetki, paikkamakuuta vähän pidempään, muttei silti täyttä aikaa.
Aron tuntui käteen oikein innokkaalta ja virkeältä.

Itsekseni tein lopuksi seuraamista, vähän z-liikkeen kulmia, pari jäävää ja loppuun ohjattu nouto itse vieden kapulat. Tässä huono merkille meno, mutta hyvä kapulan haku. Joten näillä mennään. Huomenna Aronin pitäisi saada reippaasti liikuntaa, niin se pysyy toivottavasti lapasessa sunnuntaina.