tag:blogger.com,1999:blog-4155804466130741112.post3185480200920596625..comments2023-09-05T14:36:01.666+03:00Comments on Heidi ja Pojat: Agility- kohti uusia pettymyksiäHeidihttp://www.blogger.com/profile/10635415294329320918noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-4155804466130741112.post-12344341157347157842013-04-03T15:08:34.730+03:002013-04-03T15:08:34.730+03:00Muuri on muutenkin esteenä "hyppyvammaiselle&...Muuri on muutenkin esteenä "hyppyvammaiselle" vaikea, saatika jos siihen yhdistää vielä pakkovalssin! Ruoskit itseäsi käytännössä siitä ettette saaneet kaikkein vaikeinta asiaa tehtyä - vaikka itse myös totesit että muuri onnistui ok kun menitte suoraan. Oikeasti, Aronin hypyt ovat sun tekstien mukaan parantuneet hurjasti tosi lyhyessä ajassa! Selaileppa ihan mielenkiinnolla omia kirjoituksiasi ja katso milloin aloitte treenaamaan rimoja. <br /><br />Jo se että Aron parantaa tarkkuuttaan rimojen kanssa on jo voiton arvoinen asia! Itse olen vääntänyt vuosia partiksen kanssa agilityä, jonka kanssa joka ikisessä ohjauksessa piti ottaa huomioon rimat (ei vaan voinut tehdä valssin valssia...) - ja silti niitä tippui... se jos mikä on turhauttavaa, kun ei edes ole toivoa ja uskoa jossain edessä päin. <br /><br />Hieman asenteenkorjausta ja positiivisuutta, keskity huomaamaan myös ne pienet onnistuneet asiat tuloksiin tuijottamatta :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4155804466130741112.post-59533401621490660422013-04-03T13:19:06.134+03:002013-04-03T13:19:06.134+03:00Kiitos kannustajat! Ehkä mä nyt unohdan sen eilise...Kiitos kannustajat! Ehkä mä nyt unohdan sen eilisen muurin, lähetän Miinulle tekstaria, että lähteekö se mun kanssa viikonloppuna taas treenaan ja suuntaan katseeni kohti seuraavia Tamskin kisoja. Kiitos, että muistutitte missä mennään :-) just fyssarikäynniltä tulleena voin ainakin huokaista sen suhteen helpotuksesta, kun Aron kohelsi sen muurin kanssa, ei vedessä liikkumisessa ( jossa kaikki näkyisi vielä paremmin) näkynyt mitään epäpuhtauksia. Näitä kun heti pelkäsin.Heidihttps://www.blogger.com/profile/10635415294329320918noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4155804466130741112.post-8292873159498132642013-04-03T11:35:35.933+03:002013-04-03T11:35:35.933+03:00Samaa mieltä kuin Maija, sä olet nyt ihan liian an...Samaa mieltä kuin Maija, sä olet nyt ihan liian ankara ja vaativa! Treenimäärään nähden teidän agilityhan sujuu mainiosti ja rimojen suhteen Aron on kehittynyt lyhyessä ajassa tosi nopeasti. Me ollaan kisattu Luun kanssa n. 70 starttia ja meillä on neljä 0-rataa. NELJÄ! Suurin osa on hyllyjä ja keskeytyksiä. No, Luu on ehkä poikkeuksellisen haastava tapaus, mutta koska ei saada tuloksia käytännössä ikinä, on ollut pakko löytää se onnistumisen ilo jostain muualta. Ja kyllä se onnistuu, kun tarpeeksi yrittää :) Jos hyllyrata kisoissa aiheuttaa masennuksen, pitää vaihtaa lajia tai asennetta. Suosittelen asenteen vaihtamista, koska agility on kivaa ;) Anunoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4155804466130741112.post-90099827517436871932013-04-03T09:37:03.884+03:002013-04-03T09:37:03.884+03:00Ja jatkanpa vielä kun kerran aloitin... Kun pakko ...Ja jatkanpa vielä kun kerran aloitin... Kun pakko tsemptata sua pois tuosta sun valmiiksi häviäjä -asenteesta ;) <br /><br />Agility on kisalajina rankka, pettymyksien (eli ei-nolla-ratojen) määrä on melko korkea vs. ne nollaradat. Tai ainakin mulla on ja aika monella muullakin yleensä. Jos tätä ei kestä, niin laji on väärä. Täytyypi löytää se onnistumisen ilo jostain pienemmästä, ei nollaradasta. Vaikka siitä, ettei yhtään rimaa tippunut tai onnistuit tekemään sen tietyn ohjauskuvion tai koira pysyi lähdössä tai kontaktit onnistui tai... Itku kurkussa ei kannata tulla pois radalta, yleensä siellä on monta hyvää kohtaa vaikka se pikku virhe vei nollan. Muistatko Heimon viimeisimmän agiradan jossa meni putken ohi? HALOO!!! Enkä ollut itkua tuhertamassa, radalla oli 19 hyvää kohtaa (kieltämättä kyllä harmitti vähän...) No enivei, sait varmaan kiinni ajatuksesta :)Maijahttps://www.blogger.com/profile/02898140822147338223noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4155804466130741112.post-34816648019488385682013-04-03T08:59:10.505+03:002013-04-03T08:59:10.505+03:00Ei se agility nyt noin vakavaa ole! Herranjestas! ...Ei se agility nyt noin vakavaa ole! Herranjestas! Sulla kuitenkin ensimmäinen "oikea" agilitykoira, onko tuo nyt niin ihme jos hakee yhteistä rytmiä vielä? Vuosikausia huiput on treenanneet, sinä/te vasta vähän aikaa. Oleppas Heidi vähän armollisempi itsellesi ja Aaronille, paljon parempi mieli tulee sulle. Täydellisyyden tavoittelu käy rankaksi...Maijahttps://www.blogger.com/profile/02898140822147338223noreply@blogger.com