Jestas, nyt on jo syyskuun puoliväli. Edellinen postaus on elokuun lopulta, mutta toki ollaan treenattu paljon ja nautittu myös syksystä.
Nyt vihdoin kävimme Leen kanssa elämämme ensimmäisessä yhteisessä pk-kokeessa. Siihen valmistauduttiin oikeastaan koko kesän ajan, mutta viimeisellä viikolla ennen koetta löysäsin treenejä ja annoin Leen levätä. Se olikin virkeä ja villi päivää ennen koetta. Ja niin ajeltiin kohti Kouvolaa, missä oli bordercollieitten pk-mestis kisat. Mennessä mietin, että miksi minun piti ilmoittaa se ihan mestaruuskisoihin? Miksei voitu vaan aloittaa helpoista kyläkisoista, mutta ehkä se teki vaan retkestä vielä hienomman. Lajina oli etsintäkoe, missä olimme molemmat ensikertalaisia.
Koepaikalla pääsimme heti tositoimiin ja aloitimme tottis-suorituksella, mistä pisteet 87. Tuomarina oli Vesa Häkkinen ja arvostelu oli hyvin asiallista. Sen verran täysin vieras kenttä näkyi meidän suorituksessa, että seuruu vähän pätki ja aina liikkeiden aloituksissa Lee haisteli nurmea kontaktin ottamisen sijaan. Se kuitenkin suoritti itse liikkeet hyvin lukuun ottamatta seuraamista. Mutta tärkein kaikista, metrinen hyppynouto onnistui varmasti ja näyttävästi. Samoin eteenmeno, mitä on kaikkein vähiten treenattu.
Esineruudussa Lee ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin treeneissä, mutta sieltä pisteet 29. Tuomari ei nähnyt mm koiven nostoa ruudussa. Tai sitä, ettei se voinut nostaa yhtä esinettä, koska siinä oli edellisen koiran kuolaa ja hylkäsi esineen siirtyen seuraavalle. Esineruutu oli sen verran ryteikköinen, ettei meidän onneksi tuomari siis nähnyt ihan kaikkea, mutta tästä tuli kyllä lisää aiheita treeneihin.
Jälki onnistui todella hyvin, joskin etsintäkokeen jälki on niin lyhyt, että neljännellä kepillä ihan harmitti, että tässäkö se nyt oli. Jana oli aivan loistava ja kaikki kepit siis löytyi, joten jäljen pisteet 60/60.
Sitten hakuruutuun, mihin koko homma kaatui. Sieltä pisteitä 0/70. Kaikki edeltävät hakutreenit olivat menneet hyvin eikä meillä ollut mitään syytä, että tultaisiin pettymään. Vaan en saanut Leetä lähtemään oikein etukulmiin ja maasto oli hankala. En osannut vielä lukea maastoa enkä koiraa saatika että olisin osannut kävellä keskilinjalla vähän pidemmälle ja yrittää sieltä. Olimme aivan liian aloittelijoita vielä hakuun, mutta seuraavalla kerralla ollaan varmasti jo parempia.
Tarkkuusruudussa Lee haisteli todella paljon toisten koirien hajuja ja jouduin useamman kerran kehoittamaan sitä jatkamaan esineen etsintää. Onneksi metallinen esine lopulta löytyi, mutta työskentelystä vähennettiin pisteitä, joten tarkkuuden pisteet 14/20.
Päivän viimeisenä oli pudotettu esine, joka onnistui täydellisesti 20/20.
Yhteensä ek:n pisteet 210, mutta emme saaneet tulosta, koska haku epäonnistui. Kokeessa täysi onnistuminen vaatii kokemusta, joten yritetään ensi kesänä sitten tätä uudestaan. Päivä oli todella opettavainen, sillä kuuteen suoritukseen valmistautuminen kaikkine virittelyineen ja lämmittelyineen teki siitä rankkaa ja antoisaa. Lisäksi oli kivaa olla etsintäkoeporukalla metsässä syöden eväitä ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. Kokemus, joka jäi varmasti mieleen vielä pitkäksi aikaa.