Viimeinen lomaviikkoni lähti käyntiin maanantaina, mikä tarkoitti sitä, että ehdin treenata Leen kanssa intensiivisemmin. On ollut mahtava huomata, että nyt kun aktiivista treenaamista on takana, se osaaminen kehittyy huikealla vauhdilla eteenpäin.
Maanantaina ajelin Tamskin hallille ja minua jännitti. Olimme suunnitelleet Raijan ja Marian kanssa, että tehdään ison kentän tokotreenit. Lee tekisi omalla suoritusvuorollaan koemaisen setin; tokon alokasluokasta luoksetulon, kapulanpidon, hypyn ja siitä siirtymisen neljännen liikkeen alkuun. Kokonaisuustreenissä suoritus otetaan videolle ja seuraan siitä miltä koira näyttää liikkeiden välissä, kuinka halukkaasti se tulee seuraavan liikeen alkuun ja miten se vastaa kehuihin liikkeiden välissä.
Tämä oli nyt ensimmäinen kokonaisuus oikeilla liikkeillä. Kevättalvella teimme näitä harjoituksia höpöhöpö-liikkeiden avulla, jotka olivat kuitenkin tärkeitä kokonaisuuden kannalta.
Ennen virallisen osuuden aloitusta otin verryttelyksi pari kehään menoa liikkurin luokse ja niistä palkka. Lee inasen jännitti vierasta liikkuria ja tuntui jähmeältä. Muutaman toiston kautta se paransi asennettaan ja sitten aloitettiin.
Kehään mentiin hyvin yhdessä, mutta meitä jännitti. Ensimmäine perusasento luoksetulossa jäi jotenkin jähmeäksi ja ei niin hyväksi. Tuli hyvin luokse, mutta sivulle tulo jäi vajaaksi ja annoin lisäkäskyn, millä korjasi itsensä paremmin. Vapautus ja sosiaaliset kehut rentouttivat koiraa ja kapulan pitoon Lee tuli hyvin. Piti kapulaa just niin hyvin kuin osaa. Sen pito on napakka ja hyvä.
Liikkeen päätyttyä annoin kapulan liikkurille ja Lee jäi muutamaksi sekunniksi kiinni siihen, jouduin hihkumaan Leetä tässä kohdin luokseni.
Siitä kuitenkin hyvä siirtymä hyppyliikkeen alkuun ja hyppyliike oli hyvä. Tästä hyvä siirtymä nelosliikkeen alkuun ja siirtymässä Lee vilkuilee kuvaajaa. Saan sen mukaani ja viimeinen perusasento on hyvä ja ottaa minuun kontaktin. Tästä palkka ja iloinen mieli.
Kehätreenin jälkeen otettiin paikallaolo. Meitä oli vain kaksi koiraa ja tässä ei ollut liikkuria, joten käskin koiran maahan ja poistuttiin sopivalle etäisyydelle. Kellotin makuuta minuutin ja palasimme koiran luokse. Lee pysyi hyvin, piti asennon, nousi hyvin ylös. Toki käytän ylösnousuissa apuna käsitarkettia, sillä haluan, että maasta ylös noustaan napakasti.
Lopuksi tehtiin vielä muutama pitkä luoksetulo, näissä tuli hyvin, laukkasi vähän liiankin lujaa, jolloin sivulle tulemiseen tuli turhan iso kaari.
Näytin Raijalle myös meidän seuraamista ja sain vahvistusta, että liikkeelle lähdöt näyttävät hyvältä, mutta tässäkin tulisi edetä.
Tokotreenien jälkeen ajelin Leen kanssa veperantaan, vastailin jälkikokeen koepaikkatiedusteluihin ja kävimme Leen kanssa kävelyllä.
Vepetreenit pidettiin nyt Leelle vieraassa rannassa, Roineen venelaskupaikalla.
Tehtiin kolme kierrosta, joissa Lee teki 2 kertaa hypyn veneestä. Lähti hyvin nyt ekalla käskyllä, kun siihen yhdistetään, että veneessä oleva antaa sille luvan lähteä. Lee ui nopeasti ja äänettömästi rantaan ja saa aina superpalkan ruokaa jalkojen juuressa olevasta ruokapurkista.
Lee opetteli myös uimaan veneelle, josta se saa ruokaa. En pidä itsestään selvyytenä, että se osaa uida veneen kohdalla paikallaan ja syödä samalla, mutta tämä taito tulisi olla sillä hallussa, sitten kun se luovuttaa esineen veneen ja palkataan siitä. Ei voi olla helppoa tavoitella veneen laidan takana olevaa ihmistä ja uida siinä samalla. Harjoitus meni hyvin ja Taina sanoi, että Lee on makupaloille niin ahne, että meinaa mennä sormet. Herkun syönnin jälkeen Lee sai veneestä pallon, jonka kanssa se sai uida rantaan.
Lee kävi tällä kierroksella myös hakemassa köyden veneestä ja ui sen kanssa rantaan veneen soutaessa sen perässä. Ei vielä varsinaista vetoa, totutan sitä siihen, että kun köysi on suussa, seuraa vene mukana.
Viimeisellä kierroksella esineen vientiä. Uusi vihreä kelluva patukka on Leen vienti-esine. Sen viemistä on harjoiteltu kotipihassa Petran kanssa ja kotona jo onnistuu. Lee vie käskystä patukan Petralle. Nyt siirsin homman rantaan ja piti viedä patukka Tainalle. Homma onnistui rannassa maalla jo kivasti, joten vaikeutettiin, että Taina istuu veneessä, joka on ihan rannassa. Uida ei siis tarvinnut. Luovutus oli vielä vaikeaa siinä veneen ääressä, mutta saatin yksi hyvä ja päätettiin jättää asia hautumaan.
Tiistai-aamuna oltiin metsätreeneissä Sepon ja Kaarinan kanssa. Seppo ei taas muistanut, että Lee on alokasluokan koira ja tallasi sille 720m pitkän jäljen kuudella kepillä. Tämä oli Lee tämän kevään jälki nro 15. (Lasken näin jälkien määriä).
Mietittiin, että Seppo lähtee mukaan jäljen ajoon metsään. Jos Lee näyttää väsyneeltä vitoskepin kohdalla, voi Seppo sanoa, että lopetetaan tähän ja kävellään metsästä pois.
Janalla Lee lähti hyvin näyttämääni suuntaan, nosti edessä olevan jäljen todella hyvin ja lähti ajamaan sitä, eka kulma todella hyvä ja sen jälkeisellä suoralla täydellinen kepin ilmaisu. Vau! Sitten matka jatkui. Oltiin ihan korpimetsässä, oli sammalta, mustikanvarpua ja kostea maa. Yöllä oli satanut, joten aivan loistokeli jäljestykseen. Lee teki itsenäisesti töitä, onnistui kulmissa ja ilmaisi kakkos ja kolmoskepin. Jostakin syystä se meni ohi nelosen, vitoseen se reagoi, mutta jatkoi matkaa. Kutosen ilmaisi ja päästiin palkkaamaan.
Seppo sanoi, että Lee on todella loistava jälkikoira. Se ei säädä eikä sählää. Se ajaa tarkasti jäljen, mutta nyt kun jälki oli pitkä, se ei pystynyt lopussa olemaan tarkka keppien kanssa. Pisin jälki Leelle ikinä. Juteltiin, että keppien ilmaisu kyllä vahvistuu kokemuksen ja jälkikilometrien myötä.
Ja sitten esineitä, Lee odottaa vuoroaan.
Esineruutu tallattiin hyvin ja se oli 50m syvä ja ehkä 30m leveä. Katsottiin Kaarinan vievän esineet ja sitten Lee sai hakea. Ekalla pistolla lähti hyvin, mutta taas sama kuin viime viikolla, juoksee melkein takarajalle ja palaa tyhjin suin takaisin. Uusinta pisto tuotti esineen, mutta lähtö ruutuun ei ollut niin varman oloinen. Ekan esineen ja palkan myötä itsevarmuus nousi ja haetutin vielä kaksi esinettä. Näissä oli hyvä, mutta jäi pohtimisen varaa.
Keskiviikko-iltana olimme Tavesin metsäjälkiporukan kanssa Aitolahden perämetsissä jäljestämässä. Porukka oli tehnyt esineruudun valmiiksi. Se oli kaistale ylärinteeseen, missä ei nähnyt itse koiraa nousevan rinteen vuoksi ekan 10m jälkeen. En tiedä yhtään minkälainen ruudun takaosa oli. Meitä ennen ruudussa oli käynyt jo ainakin yksi koira. Minun hajua ei ruudussa eikä esineissä ollut lainkaan. Lee katseli, kun Miko vei ruutuun kolme esinettä.
Lähetyksessä ruutuun Lee vähän kuin karkasi minulta. En ehtinyt sano mitään, kun se meni jo. No tuntui tietävän mitä tekee ja kävi hakemassa ruudusta minulle lapsen kengän. Vau miten hienoa, että ekalla pistolla nousi esine, uskalsi lähteä minusta poispäin työskentelemään ja tiesi mitä tehdään. Koska haluan, että koira kokee olevansa hyvä ja itseluottamus on tärkeää, en ottanut enempää pistoja tähän ruutuun.
Leen jälki oli tänään nro 16 ja pituus 520m, neljä keppiä, Mikon tekemä. Jälki kulki suolla, joka oli aivan rutikuiva. Ilma oli lämmin, hyttysiä oli miljoona ja lenkkarit ei suolla kastuneet missään kohtaa. Kuiva sammal vaan mureni lenkkarin alla. Lee lähti janalla hyvin, mutta oli jo tieltä haistanut ilmavainulla missä jälki menee. Lähti janalla inasen vasemmalle, sinne takajäljen suuntaan, meni ehkä hiukan yli jäljestä ja nosti sieltä takapuolelta jäljen. Ratkaisi suunnan oikein ja lähti puksuttamaan jälkeään. Kepit nousi ja Lee oli ihan superhyvä. Vielä parempi kuin eilen. Se tekee niin järjevästi, etenee koko ajan, mutta on tarkka. Ihan lopussa sille tuli ensimmäinen uskon puute. Jälki nimittäin kääntyi risukon edessä tiukasti vasemmalle ja edessä oli oja, sen takana maastonmuutos, suolta metsään. Se arpoi ja ihmetteli sitä, ei uskaltanut ylittää ojaa vaan pyöri paikallaan. Tässä kohdin liina oli sen takajalkojen ympärillä solmussa ja tein ratkaisun, että menen vapauttamaan sen sotkusta. Ilmeisesti lähestymiseni jotenkin antoi sille vahvistuksen, että ojan yli saa mennä ja sinne se meni ojan yli metsään. Tässä kohdin kysyin Mikolta, että meneekö jälki siis oikeasti tänne vai onko mun koira jotenkin sekaisin. Juu just sinne se menee. Ja tästä kohtaa mentiin noin 30m metsässä, missä oli viimeinen keppi, jonka Lee ilmaisi hyvin.
Ai miten hienosti meni. Miko sanoi, että se on todella valmiin oloinen jälkikoira. Olin todella tyytyväinen ja iloinen onnistumisista. Lee on niin tunnollinen, että pelkään sen kuormittuvan liikaa, kun se tekee niin tarkasti. Siksi Lee saa pitää nyt jälkilomaa ja annan sen kasvaa henkisesti ja kropallisesti.
Torstaina käytiin Leen kanssa vielä aamulla Pirjon ja Hipsun kanssa esineruutuilemassa. Suunniteltiin hyvä ruutu näkyvään selkeään rinteeseen. Nyt vein itse Leelle esineen valmiiksi oikean sivureunan puileen väliin. Iso ja oma helppo esine. Tarkoitus oli, että Lee onnistuu heti ekalla pistolla. Ja näin kävi, ensimmäinen lähetys esineille, missä sillä oli esine jo valmiina ruudussa, ei siis näytettyä mielikuvaa, että esine menee ruutuun. Lähti hyvin ja löysi esineen. Koska esine oli oma, teki mieli jäädä leikkimään sillä. Hihkaisin, että tuo ja Lee palautti esineen vauhdilla. Super!
Kaksi seuraavaa pistoa otettiin niin, että Pirjo vei meidän nähden esineen yksi kerrallaan takarajalle. Halusin vahvistaa suoria selkeitä pistoja ja Lee meni tosi hyvin. Kolmen haetun esineen jälkeen Lee meni hymy huulilla autoon.
Iltapäivällä käytin vielä Leen ja Aronin uimassa. Ihmettelin Leen tehokasta tapaa uida ja se niin rakastaa uimista. Se lähtee rannasta heti uimaan suoraan eteenpäin vaikka en ole heittänyt järveen mitään, sinne se vaan ui. Ja tässä kohdin päädyin heittämään sille kelluvan narupallon aina sen eteen vahvistaakseni tätä rhkeaa vesille lähtöä. Arvokas taito myöhemmin vepekokeissa.
Älä tuu droppaan mun tunnelmaa
Rakas Aron ja sen rakas frispii
15-20 min uintia yhdessä
Voisko joku vielä heittää tän pallon kerran?
No jos kukaan ei heitä, niin olen sitten täällä palloni kanssa.
Uinnin ja loppukävelyiden jälkeen kylpytakit päälle ja kotiin nukkumaan :)