sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Agilitykisoissa

Olipas jännittävää olla agikisoissa. Kohteena oli Janakkala ja tuomarina Henri Luomala. En itseni puolesta nyt niin, mutta Petran. Olis kiva, että ne sais hyvän kokemuksen ja uskaltaisivat toistekin.

Ensin aloitettiin hyppyradalla. Se oli oikea hyppyrata, sillä radalla oli vain hyppyja, yksi pituus ja muuri. Petra niin huokas helpotuksesta, kun ei pujottelua ollut. Joten tällä radalla oli hyvä, jos osasi valssata, sillä suunta vaihtui monta kertaa. 
Siellä se Petra on elämänsä ensimmäisessä rataantutustumisessa.




Petra ja Ray saivat hyllyn. Hyvin meni ensimmäinen kolme hyppyä, kunnes nelosella Ray ajautui esteen ohi. Petra jatkoi tästä esteelle 5 ja tuli huomaamattaan hylätyksi. Tekivät puhtaan radan loppuun asti. Olipas helppoa ja mukavaa, sanoi Petra.

Aronin kanssa, no tippuiko 4 rimaa. Höh! Itse olin kyllä jäässä ja koira kysyi monessa kohtaa, että mihin sitten. Taas tästä muistaa, että koiran pitäisi tietää jo ennen hyppyyn nousemista, että mikä on seuraava este. Näin ei nyt ollut.

Sitten agirata. Nyt oli kaikki kontaktit ja pujottelut mukana.
Ray ja Petra ottivat hyvän alun, kepeillä tuli puolessa välissä virhe ja aloittivat alusta. Kerran Ray harhautui haistelemaan jotakin hyvän hajuista ratahenkilöä, mutta sitten matka taas jatkui. Ratavirheitä -5 mutta reippaasti tuli yliaikaa. Ray kulki normia hitaammin ja varmasti uusi tilanne hiukan jännitti molempia. 
Aronin kanssa kertyi rimoja ihan liikaa. Heti ykköshypyllä tuli arviointivirhe ja räyskäytti riman ihan kunnolla. Samoin radan viimeinen rima. Sen on aina ollut vaikea hypätä se viimeinen este, kun ei ole mitään seuraavaa estettä edessä, sen takapää tippuu jo normia aikaisemmin.

Viimeinen rata, melko samanlainen kuin edellinen, vaihdettiin vain suuntaa.
Petra ja Ray tekivät hyvää työtä. Ray kulki edelleen melko rauhallisesti treeniolosuhteisiin nähden, mutta tekivät huolellisesti joka esteen, paitsi viimeisen. Siihen saakka oli nolla, kunnes loppusuoralla Ray ajatui  viimeisestä hypystä ohi. No tästä tuli -5, mutta aikaa tuhraatui siihen, että palasivat suorittamaan esteen. Petraa vähän harmitti ja minä tsemppasin, että tälläistä tää on. Ensimmäisiksi kisoiksi todella hyvin anaway. 
Itse ohjasin ehkä paremmin kahteen ensimmäiseen rataan nähden ja ainoastaan yksi rima tippui. Me tarvittais kyllä niin paljon lisää rohkeutta ja varmuutta. Toinen -5 tuli pituudelta. Ihan turhaa ottaa siitä 5, mutta jostakin syystä joku tassu siihen pituuteen ruopas. Eli virheitä -10. Yhden tosi hyvän jutun tein, nimittäin vastakäännöksen, joka meni ihan nappiin. Kätevämpi vaihtoehto valssin sijaan. Fiilis maalissa oli riemuisa, sillä nyt loppusuoran rimat pysyivät ylhäällä ja olin tyytyväinen tähän rataan. Näitä lisää!


Treeni-intohan tästä vaan nousi. Hyppäämistä on vaan harjoiteltava. Joten tämän kauden tavoite on kyllä se puuttuva nousunolla sinne kakkosluokkiin. Ollaan oltu ikuisuus, en halua edes laskea kuinka monta vuotta oltu ykkösissä, mutta haittaako tuo sitten kuitenkaan. Olihan se taas hirmu hauskaa. 
Samoin rallitoko on toinen, mistä on treenisuunnitelmat paperilla. Aron on harjoitellut paria tarvittavaa kylttiä ja näissä on tehty kotona tekniikkaa. Kyltit ovat mm. Koira perusasennosta seisomaan ja ohjaaja kiertää seisovan koiran ympäri. Eihän seisominen paikallaan ole mikään juttu, se kun on pk-tottiksessa sekä tokossakin, mutta perusasennosta siihen nouseminen, sitä on treenattu. Ja se toinen kyltti, samoin siinä koira vasemmalla puolen istumassa, josta pitää tulla eteeni istumaan. Tämän olen halunnut, että se tehdään napakasti ja kerrasta suoraan, joten olen käyttänyt jalka-apua ajoittain muistuttamassa, että yksi kunnon siirtyminen on se juttu, eikä löysä sinne päin. 

Joten ihanaa, että on kevät ja kaikkia kivoja kisoja, treenejä ja harrastuksia tiedossa.
 
Laitan vielä loppuun pari kuvaa Elviksen tassuista.
Ennen lääkityksiä, kynnen kuoret kuivuivat irti ja niistä tuli myös onttoja.






 Kortisoni, antibiootit ym. ovat nyt auttaneet. Elvis on ollut lääkityksestään väsyneempi kuin viime syksynä. Ei siis ole mikään helppo tauti. Nyt saatiin keventää vähän lääkitystä ja virkistyi kyllä. Tassutkin ovat kivuttomat ja uudet kynnet alkavat pikkuhiljaa kasvaa ytimen päälle.
Tassut nyt:



Näillä tassuilla kelpaa taas kulkea. Ytimet on hyvin kuivuneet, kauluria ei enää tarvita ja Elviksen vatsa kestää lääkkeet!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Onni on pieniä asioita

Uuh, miten uuvuttava viikko takana. Koulussa oli paljon käytännön harjoitteita kuten simulaatiot. Meillä on käytössä nukke, johen opettaja lisää koneen avulla erilaisia toimintoja. Sen silmät räpsyy, se voi olla kuumeinen, hengittää tiheästi, oksentaa, mitä vaan. Sitä voi oikeasti nesteyttää ja elvyttää jne. Sitten käytännön harjoituksessa olemme pareittain tai 3 hengen ryhmässä ja potilasta pitää osata hoitaa oikein. Muu porukka katselee videokameran avulla luokassa, että osataanko oikein. Lopuksi puidaan, että mitä olisi pitänyt tehdä. Joten varmaan arvaatte, että jännittävää oli. Kun viikko huipentuu ruotsin kirjalliseen ja suulliseen tenttiin, on takki ihan tyhjä perjantai-iltana.

Vaan mikä onkaan eheyttävämpää kuin ulkoilu koiran kanssa. Lähdettiin Aronin kanssa samantien kun tulin koulusta kotiin. Kävin matkan varrella tekemässä Aalle vuoden ensimmäisen jäljen ja sen vanhetessa ulkoiltiin. Löysin kivan reitin, mikä kulki kilometrejä keskellä peltoja. Kiltti "pellon omistaja setä" oli jättänyt kivan reitin peltojen väliin, mitä pystyi kävelemään kuraamatta jalkojaan. Aron sai hölkötellä omia aikojaan ja minä tuulettaa päätä sanan varsinaisessa merkityksessa. Siinä missä joku tykkää perjantaina painella baariin, on minulla halvemmat huvit.






Kotimatkalla käytiin ajamassa vuoden eka jälki. Tein sen pellolle, 5 keppiä, ikää 1.50 ja matkaa 500m. 
Aron oli niin innoissaan. Sain jarruttaa sen menoa ihan kunnolla, se olis muuten ihan lentänyt.


Kulman jälkeen

Ja jäljen päässä yhteinen onni oli silminnähtävissä. 

Onni on oma jälkibordercollie. Kaikki kepit nousi ( joskin parista kulmasta mentiin kyllä yli) ja tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Jalat vie ja taas mennään

Kevään kivon juttu on ollut rallitoko. Suosittelen ehdottomasti kaikille tutustumista lajiin. Olin lauantaina kisaamassa, mutta hyvissa ajoin liikkeellä, että ehdin katsella avoimen luokan suorituksia. Ensimmäisenä ihastuttaa rotukirjo. Näin radalla sellaisia rotuja, mitä en muistanutkaan ja kylmät väreet meni mm. Englannin springerspanielin suorituksesta tai samojedinkoiran suorituksesta. Osallistujia oli aivan senioritasoa sekä nuoria. Eli jos vertaan agiin, tässä ei tarvitse olla sporttinen vaan ennemmin sinut koiransa kanssa. Liikkeet on osittain yksinkertaisis, mutta jo avoimessa luokassa tosi haastavia. Nyt oli hyppy ja hypystä oli ehkä se 3 metriä seuraavalle kyltille, missä koiran piti istua ohjaajan edessä. Etäisyys oli ihan ok russelin kokoiselle koiralle, mutta pystyin kuvittelemaan miten käy esteestä innostuvalle bordercollielle....

Mutta edellisestä toisen kertamme rallitokokisasta ei ollut nyt kuin pari viikkoa väliä. Silloin 22.3 Ray sai 95 pistettä, iik paljon se nyt saikaan ja Aron 86. Eli kaksi tulosta oli kummalakin hallussa. Aron äänteli ja haahuili ihan hirveästi ja Ray oli oikein potentiaalinen. Ehdittiin tasan kerran treenata tuossa välissä, joten ihan toiveikkana mentiin nyt 4.4 Tamskin rallitokokisoihin.
Ray oli ryhmänsä ensimmäinen ja sössin rataa jo heti lähdössä. Nyökkäsin olevani valmiina ja Ray pomppas tässä kohtaa jotenkin ja hihna jäi sen tassujen väliin. Otin hihnan pois, mutta -10 oli kirjattu papereihin jo ennen ensimmäistä kylttiä. Ray oli hirmu reipas ja suloinen, vaikka hiukan otti häiriötä verryttelyalueen haukkuvista koirista. Peruutuskyltillä se otti muutaman ylimääräisen perusasennon, joten sieltä tuli seuraava -10 ja viimeisellä kyltillä en edes tajunnut virhettä. Siinä oli tehtävänä 360 astetta vasempaan. Tätä ei ole varsinaisesti edes opetettu Raylle enkä tajunnut, että jos olen hetkenkin koiraa kohti, on se -10. Mutta kaikesta huolimatta lopputulos oli 68 pistettä, joka ei ole tulos.

Video on harmillisen heikkolaatuinen, mutta kyllä siitä olennainen selviää. Ray ei ole se koira, joka videolla haukkuu, mutta kyllä se verryttelyalueen haukkuminen vielä vaikuttaa nuoren kokemattoman koiran tekemiseen.
Harmilliset pistemenetykset jäi hampaankoloon ja Aronin kanssa lähdin luokan viimeisenä sillä asenteella, että nyt ei sitten possuilla. Yllätykseksi teimme 100 pisteen suorituksen, jolla lopulta oli luokan toinen. Aikaa en ajatellut missään vaiheessa rataa ja olimme mielestäni vielä hitaita, kun tein tarkasti ja maltilla kaiken. Mutta Aron sai tällä nyt itselleen ensimmäisen rallitokokoularin ja paljon ihania palkintoja. Sen kanssa on nyt kiva ottaa tähtäimeen heinäkuun rallitokokisat.


 Olen ajatellut, että pelkän rallitokon takia en lähde merta edemmäs kalaan ja osallistumme vain näihin kotiseuran kisoihin. Nyt kuitenkin haluan myös Rayn kanssa suunnata pian avoimeen luokkaan, joten nyt on kisakalenteria selattu, että missä pääsisi vielä tänä keväänä rallin alokasluokkaan?

Rallipojat pääsiäisenä


Elviksen kisaaminen rallitokossa olisi taattua hauskuutta, mutta jäi nyt pitkälle sairaslomalle kynsien vuoksi. Kävimme eläinlääkärillämme Nooralla Reviirissä ja kaikki loput jäljelle jääneet kynnenkuoret otettiin pois. Lääkekuurit alkoivat ja Noora ennusti niiden kestoksi jopa puolta vuotta. Syksyllä Elvis oli 2 kuukautta lääkitty ja näytti paranevan hyvin. Silti tauti (slo) tuli näin pian takaisin. Siksi yritämme samaa nyt pidemmällä kuurilla. Elvis syö ruokansa ja lääkkeensä, mutta se vaikuttaa olevan jotenkin "pöllyssä" lääkityksensä vuoksi. En uskalla viedä sitä korttelikierrosta pidempään. Tassut eivät onneksi ole kipeät ja perheen touhuissa se on hyvin mukana. Ja kestää päällisin puolin ainakin lääkityksen. Kortisonin vuoksi se juo paljon ja käy usein ulkona pissalla. Toivon vain nyt, että saisimme slo:n vaimennettua ja Elviskin pääsisi taas täysillä mukaan kaikkeen.

Katariina Slotte on auttanut Aronin selänhoidossa ( kiertynyt ranka) niin hyvin, että ensimmäistä kertaa vuoteen olen innoissani. Sen oikea puoli on kuin normaalin koiran ja vasen puoli parantunut huimasti. Jatkamme hyviä ja pitkiä ravilenkkejä. Tänään käytiin Petran kanssa hallilla treenailemassa ja Aron verrytteli hyppyjä pitkällä 4 hypyn hyppysuoralla. Ja se hyppäsi niin hyvin. Ihan hiukan haaveilen, että tällä menolla sen kanssa voisi treenata vielä sitä oksettavaa pk-tottista ja erityisesti ankeinta metrisen hyppyä. Josko sittenkin vielä jälkikokeisiin?
Kaikkea kivaa on kyllä kesälle suunnitteilla. Vepeleirille lähti juuri ilmoittautuminen, samoin Pärnun näyttelykierros on luvassa heinäkuussa. Seuraava etappi meillä on kuitenkin agikisat Janakkalassa. Aron on viimeksi kisannut heinäkuussa viime kesänä, joten vihdoin taas mennään. Myös Petra ja Ray aloittavat meidän kanssa agiuran, joten luvassa on äiti-lapsi agikisat ykkösluokassa.