Ensin aloitettiin hyppyradalla. Se oli oikea hyppyrata, sillä radalla oli vain hyppyja, yksi pituus ja muuri. Petra niin huokas helpotuksesta, kun ei pujottelua ollut. Joten tällä radalla oli hyvä, jos osasi valssata, sillä suunta vaihtui monta kertaa.
Siellä se Petra on elämänsä ensimmäisessä rataantutustumisessa.
Petra ja Ray saivat hyllyn. Hyvin meni ensimmäinen kolme hyppyä, kunnes nelosella Ray ajautui esteen ohi. Petra jatkoi tästä esteelle 5 ja tuli huomaamattaan hylätyksi. Tekivät puhtaan radan loppuun asti. Olipas helppoa ja mukavaa, sanoi Petra.
Aronin kanssa, no tippuiko 4 rimaa. Höh! Itse olin kyllä jäässä ja koira kysyi monessa kohtaa, että mihin sitten. Taas tästä muistaa, että koiran pitäisi tietää jo ennen hyppyyn nousemista, että mikä on seuraava este. Näin ei nyt ollut.
Sitten agirata. Nyt oli kaikki kontaktit ja pujottelut mukana.
Ray ja Petra ottivat hyvän alun, kepeillä tuli puolessa välissä virhe ja aloittivat alusta. Kerran Ray harhautui haistelemaan jotakin hyvän hajuista ratahenkilöä, mutta sitten matka taas jatkui. Ratavirheitä -5 mutta reippaasti tuli yliaikaa. Ray kulki normia hitaammin ja varmasti uusi tilanne hiukan jännitti molempia.
Aronin kanssa kertyi rimoja ihan liikaa. Heti ykköshypyllä tuli arviointivirhe ja räyskäytti riman ihan kunnolla. Samoin radan viimeinen rima. Sen on aina ollut vaikea hypätä se viimeinen este, kun ei ole mitään seuraavaa estettä edessä, sen takapää tippuu jo normia aikaisemmin.
Viimeinen rata, melko samanlainen kuin edellinen, vaihdettiin vain suuntaa.
Petra ja Ray tekivät hyvää työtä. Ray kulki edelleen melko rauhallisesti treeniolosuhteisiin nähden, mutta tekivät huolellisesti joka esteen, paitsi viimeisen. Siihen saakka oli nolla, kunnes loppusuoralla Ray ajatui viimeisestä hypystä ohi. No tästä tuli -5, mutta aikaa tuhraatui siihen, että palasivat suorittamaan esteen. Petraa vähän harmitti ja minä tsemppasin, että tälläistä tää on. Ensimmäisiksi kisoiksi todella hyvin anaway.
Itse ohjasin ehkä paremmin kahteen ensimmäiseen rataan nähden ja ainoastaan yksi rima tippui. Me tarvittais kyllä niin paljon lisää rohkeutta ja varmuutta. Toinen -5 tuli pituudelta. Ihan turhaa ottaa siitä 5, mutta jostakin syystä joku tassu siihen pituuteen ruopas. Eli virheitä -10. Yhden tosi hyvän jutun tein, nimittäin vastakäännöksen, joka meni ihan nappiin. Kätevämpi vaihtoehto valssin sijaan. Fiilis maalissa oli riemuisa, sillä nyt loppusuoran rimat pysyivät ylhäällä ja olin tyytyväinen tähän rataan. Näitä lisää!
Treeni-intohan tästä vaan nousi. Hyppäämistä on vaan harjoiteltava. Joten tämän kauden tavoite on kyllä se puuttuva nousunolla sinne kakkosluokkiin. Ollaan oltu ikuisuus, en halua edes laskea kuinka monta vuotta oltu ykkösissä, mutta haittaako tuo sitten kuitenkaan. Olihan se taas hirmu hauskaa.
Samoin rallitoko on toinen, mistä on treenisuunnitelmat paperilla. Aron on harjoitellut paria tarvittavaa kylttiä ja näissä on tehty kotona tekniikkaa. Kyltit ovat mm. Koira perusasennosta seisomaan ja ohjaaja kiertää seisovan koiran ympäri. Eihän seisominen paikallaan ole mikään juttu, se kun on pk-tottiksessa sekä tokossakin, mutta perusasennosta siihen nouseminen, sitä on treenattu. Ja se toinen kyltti, samoin siinä koira vasemmalla puolen istumassa, josta pitää tulla eteeni istumaan. Tämän olen halunnut, että se tehdään napakasti ja kerrasta suoraan, joten olen käyttänyt jalka-apua ajoittain muistuttamassa, että yksi kunnon siirtyminen on se juttu, eikä löysä sinne päin.
Joten ihanaa, että on kevät ja kaikkia kivoja kisoja, treenejä ja harrastuksia tiedossa.
Laitan vielä loppuun pari kuvaa Elviksen tassuista.
Ennen lääkityksiä, kynnen kuoret kuivuivat irti ja niistä tuli myös onttoja.
Kortisoni, antibiootit ym. ovat nyt auttaneet. Elvis on ollut lääkityksestään väsyneempi kuin viime syksynä. Ei siis ole mikään helppo tauti. Nyt saatiin keventää vähän lääkitystä ja virkistyi kyllä. Tassutkin ovat kivuttomat ja uudet kynnet alkavat pikkuhiljaa kasvaa ytimen päälle.
Tassut nyt: