torstai 24. tammikuuta 2019

Uusia temppuja

On se jännä, että rallykisojen jälkeen olin ehkä yhden kokonaisen päivän treeniväsymyksessä tai koulutusähkyssä. Sunnuntaille oli vaan sovittu tokotreenit Taidogas-halliin työkaverini Eijan kanssa, mihin piti mennä. Ilman sovittua kertaa ei oltaisi kyllä treenattu yhtikäs mitään. Eija kertoi, että Taidoggaalla collieyhdistyksen varaamat tunnit, mutta tokovuorolla on hyvin vähäisesti kävijöitä, joten lähdin liikkuroimaan Eijaa ja Lee pääsi mukaan. Ja siitä se koiran kouluttamisen hurmos taas lähtikin.

Hyödynsin heti Eijaa meidän luoksepäästävyystreeneihin. Seisotin Leetä Eijan edessä ja palkkasin paljon. Sitten Eijan tuli kosketella Leetä ja Leen piti vaan seistä. Saatiin onnistumaan, mutta Lee ei ole näissä mitenkään rennon lupsakka vaan päinvastoin. Joten tehdään näitä nyt paljon ja kaikkialla, että voitaisiin olla Leen kanssa jonain päivänä kumpikin varmoja, ettei vieras ihminen saa kuppia keikahtamaan nurin. Lee on näissä lähinnä epävarma ja epävarmana valitsee sellaisen ylimielistelyn, mikä on ihan turhaa. 

Sitten teimme ruutuun lähestystä, missä Leen tulee irroittautua ruudusta päästäkseen sinne. Lee on oppinut, että ruutuun pääsee ottamalla minuun kontaktin, mutta se osaa tehdä sen niin, että toinen silmä katsoo minuun ja toinen ruutuun. Se ei siis luovu siitä ja on joutunut tekemään joitakin temppuja, joista vasta saa luvan lähteä ruutuun. Tietty tulee vahvistettua myös kuuntelua samalla. Nämä ruututreenit onnistui hyvin, mutta sitten olikin vaikeaa, kun piti lähteä eteenpäin tekemään kierto ja se ihana ruutu oli siellä samalla paikallaan oikealla nurkassa. Ruutu oli todellakin houkutteleva kierron rinnalla. Huomasin vain, että kiertoon pitää kasvattaa paremmat taidot ja motivaatio, sen jälkeen voidaan erotella kummalle mennään. 

Lopuksi tehtiin kaukon asennon vaihtoja Eijan seisoessa Leen takana. Tämä on vaikeaa. Lee siis teki vaihdot, mutta ilme ja asenne kertoo, että jännittää. Joten pikkuhiljaa vahvistelen näihin itsetuntoa. 

Sitten alkoikin yövuorot, jotka on luonnollinen tapa antaa koirallekin pari lepopäivää. Lenkillä käytiin päivänvalon aikaan, ei muuta. 



Keskiviikkona olikin meidän rallyryhmän treenikerta, missä ei haluttu tehdä rataa, vaan ajatukset on jo suunnattu sinne rallyn ylempiin luokkiin. Lee harjoitteli uutena juttuja puolen vaihtoa takaa perusasentoihin. Se ei tiedä vielä yhtään mitään oikean puolen seuraamisista, mutta otan nyt sitä oikeaa puolta pikkuhiljaa ohjelmistoon ensin ihan perusasentojen kautta. Oikean puolen paikka on liki, kun vasemmalla on sivu. Vahvistan paljon paikalla ollessa sitä oikean puolen perusasentoa ja voidaan ottaa siitä myös eteen istumaan ja takaisin liki-siirtymiä. Kun Liki alkaa saada jonkinlaista vahvuutta, lähden sitten liikkeelle, mutta en ihan vielä. 

Toisena uutena juttuna lähdettiin työstämään koira peruuttaa ihmisen edessä poispäin-temppua ja siinä halutaan, että koira oppii heti alusta pitäen menemään suoraan taaksepäin. Rakennettiin rallykylteistä semmonen kuja, mikä ohjaa koiraa olemaan suora. Lee osaa mennä minusta poispäin 3 askelta, maksimissaan 4, joten tähän tarvitsen vielä huolellisempia koulutustaitoja, että se peruuttaisi 5 tai 6 askelta. Itseasiassa se peruuttaisi niin kauan pysähtymättä, kunnes naksautan tai sanon jes. Joten tätä nyt treenataan ahkerasti. 

Tänään olikin vapaapäivä, joten heti aamusta hallille treenailemaan. Tokon puolella on paljon sellaisia juttuja myös, joita pitää nyt ihan opettamalla opettaa, joten aloittelin tänään liikkeestä istumisen kanssa. Lee osaa jo tosi hyvin käydä istumaan käskystä, kun kun peruutan koirasta poispäin ja Lee kulkee siinä edessäni. Olen paljon vahvistanut siihen tietynlaista tekniikkaa, missä se iskee heti takapään maahan käskyn kuultuaan ja siirtää painon täysin takapään päälle. Näitä olen palkannut sitten sen yläpuolelle, jolloin se tekniikka semmoiseen "kurrehtavaan" istumiseen vahvistuu. Lee on saanut palkan aina ihan heti ja tänään aloittelin siihen kestoa, että siihen asentoon täytyy myös jäädä. Ja olipas se hankalaa. Piti ihan muistella, että miten tämä sama asia menikään maahanmenon kanssa. Taisin vaan niissä palkata paljon koiraa pysymään siihen asentoon, mikä sille oli sanottu. 

Uutena juttuja otin myös paikalla istumisen jättöjä. Aikaa istumiseen tulee kasvattaa, mutta en koe, että minuutin istumisesta tulisi mikään ongelma. Ohjelmistoon vaan sekin täytyy ottaa. Liikkeestä istumisen loppuja harjoittelin myös eli  missä palaan koiran luokse, mutta kierränkin koiran takaa. Näissä tiputan lelun maahan sinne jonnekin eteen ja vapautan koiran siihen siihen eri sijainneista. 

Tänään tehtiin myös noutoja. Lee osaa lähteä noutokapulalle, napata sen heti suuhun ja kääntyä minua kohti. Ainoastaan se näyttävä loppu siitä enää puuttuu. 
Näissä palkkasin ihan edessä istuvaa koiraa paljon ilman kapulaa. Sitten kapula suuhun ja pyysin eteeni istumaan siitä metrin päästä. Alkoi sujua. Sitten halusin vähän vauhtia, joten otin ihan noutona. Autoin koiraa sanomalla tänne, kun se tuli minua kohti kapula suussa. Sain sen kerrasta tulemaan siihen oikeaan paikkaan ja pidettiin pileet. Toistaiseksi sillä on tosi hyvä pito, nyt vaan täytyy saada se loppuasennon paikka vahvaksi. 

Että semmosta Leen elämässä. Huomenna jatketaan näillä samoilla teemoilla. 

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tammikuun rallykisat

Eilen oli Tamskin tuplarallykisat, mutta olin etukäteen jo ilmonnut koirat vain yhdelle tuomarille ja valinta osui nappiin. Hannele Pirttimaan radat oli kuin meille luotu. Ratapiirrustuksia kun katselin, niin huomasin, että meille vaikeita kylttejä ei nyt Hannelen radoilla ollut ja totesin, että nyt on saumaa tehdä tulokset. 

Ensin Rayn kanssa mestariin, missä ensimmäiset neljä kylttiä tehtiin virheittä. Viidennellä "liikkeestä istu, jätä koira" sain -3 ov, koska ei se mennytkään ekasta istumanaan, hidastin, käänsin vartalon kohti koiraa ja annoin toisen käskyn. Ja sain koiran jäämään istumaan. Seuraavalla kyltillä kutsu koira -1 ov ja saattaa olla, että kutsuin seuraamaan liian aikaisin tai myöhään. En muista tästä kohdasta mitään. 
Putkeen Ray meni 8. kyltillä hyvin, mutta sen jälkeisellä edesä puolenvaihtokyltillä sählättiin, uusin sen ja sittenkin Ray lipsahti kiertämään kylttiä, vaikka ihan vaan piti vaihtaa puolta. Tästä tuli uusimista -3 ja kyltin kiertämisestä -10. 
Sitten taas tehtiin ihan hyvin, kunnes peruutustehtävässä -10 kun peruutti ihan vinoon. Tämä peruutus onnistui verrytellessä ihan nappiin, mutta keskellä rataa en ole onnistunut vielä koskaan. Loppurata mentiin lähes virheittä, mutta pyörähdyksessä -1 ov. Tätä pitäisi katsoa tarkemmin, koska saan pyörähdyksissä tosi usein virheitä. Niiden ajoitus kylttien välille on vaan jotenkin vaikeaa. 
Ray myös haukahti radan aikana parisen kertaa, joten -1 ääntelystä. 
Lopputuloksena oli Rayn ensimmäinen tulos mes-radalta eli 71 pistettä. Tuomarin kommentti oli "mukavan näköistä yhteistyötä". Tulos oli meille hieno saavutus, sillä Ray on nyt meidän perheessä pisimmälle päässyt koira rallyn puolella. Sen kanssa on kiva treenata ja sen kanssa pitäisi treenata, jos haluaisi oikeasti kehittyä ja käydä kisaamassa. Toki tämä tulos antoi toivoa jatkaa, mutta ihan kaikkeen en pysty keskittymään ja on epäreilua Raylle tehdä tätä puolilla valoilla. 

Iltasemmalla oli Leen vuoro. Rata oli tosi kiva ja ihanasti vähän jännitti ja kutkutti. Mielessä oli lause "mun ei tarvi, vaan saan". Itseasiassa oikein odotin, että koska pääsen radalle, sillä Leen kanssa on niin hauskaa. 
Alkuradasta Leen keskittyminen herpaantui hiukan, juuri hypyn kohdalla ulko-ovesta tuli halliin väkeä ja sellaiset vielä siinä kohdalla häiritsee sitä. Ensimmäinen virhe tuli hypyn jälkeisellä kyltillä -1 kontr, missä koira kiertää ohjaajan ympäri. Siinä oli varmaan just sitä kontrollin puutetta. 
Kyltillä 10 eli saksalaisen kohdalla ollaan saatu -1 tvä, en yhtään tiedä mistä ja seuraavalla pyörähdyskyltillä -1 ov (jälleen). Sitten kyltillä 12, mikä oli askeltehtävä, otin ov -10 liian lyhyt askel! Ai että miten turha virhe. Ja loppuun vielä askel oikealle ov -3. Tässä askeltehtävässä tajusin vasta tänään, että kävelin sen jo rataantutustumisessa väärin. 
Eli mitä tästä jäi jäljelle. Ohjaajan virheitä -14 virheen verran. Tulos oli kuitenkin mukava 84 ja sillä sijoittui luokassa kolmanneksi. Saatiin karkkia ja leluja. 
Onneksi Lee ei tiedä, että sillä on semmonen ohjaaja, joka kerää virheitä, sillä Leen asenne radalla oli nyt paras kaikista. Se oli vähän vallaton ja villi, mutta tykkään siitä niin, koska silloin se uskaltaa olla oma itsensä ja sitä rentoa meininkiä siltä toivonkin. Se on usein harjoituksissa sellainen hyvin tunnollinen ja nyt se ei ollut. Seuraamisessa jopa edisti, mutta meillä oli yhdessä kivaa ja maalissa meillä oli sellainen fiilis, että voitaisiin tehdä sama rata heti uudestaankin. 

Semmoset tosi kivat rallykisat siis. Nyt pidetään helmikuu kisataukoa ja yritän saada Leelle paikan sitten maaliskuun kisoihin. Nyt laukataan luonnossa ja nautitaan talvesta. 

maanantai 14. tammikuuta 2019

Leen toko-alo

Lauantaina sitten mentiin Leen kanssa ensimmäiseen tokokokeeseemme. Perhosia lepatteli vatsassa ja tuntui hiukan juhlalliselta täyttää Leen tietoja sen tokon kisakirjaan. Laskin mielessä, että Lee on nyt kuudes koira, jolle sitä täyttelin ja muistelin, että kaikki meidän perheen koirat on kisanneet tokossa ainakin sen alokasluokan verran. 

Lee Tamskin hallin metsässä hetkeä ennen kokeen alkamista. Päivä oli ihanan talvinen ja aurinkoinen. 


Tuomarina kokeessa oli Pirkko Bellaoui, josta minulla oli mielikuva, että olisi tosi tiukka tuomari, mutta voi ja avo-koiria kun seurasin, meni pisteet kaiken aikaa ihan linjassa ja arvostelu vaikutti kaikin tavoin hyvin asialliselta. 
Koiria alokkaassa oli 8 kpl ja löysin Leen nimen suorittamassa luokassa viimeisenä. Siitä jes, se saisi nimittäin reunapaikan paikalla-oloihin. 
Luoksepäästävyydessä vein sen löysällä remmillä ja Lee teki pari loikkaa siinä kohti tuomaria, mistä päätin, että jatkoa ajatellen minun on nyt otettava työn alle se luoksepäästävyyskäytös. Sellainen, missä se tietää, että nyt seistään nätisti eikä hypitä ja anneta suukkoja tuomarin naamaan. Selvisimme tästä ja yksilöliikkeet alkoivat. 

Yritin tehdä kaiken niinkuin treeneissä. Minua jännitti, mutta se kaikki harjoittelu, mitä ollaan vuoden verran tehty oli kyllä sen arvoista. Kehään mentiin, ei ihan niin hyvällä asenteella kuin treeneissä, mutta suht kivasti ilman remmiä ekaan aloituspaikkaan. 

Seuraaminen: 9
Ekalla suoralla ja ensimmäisessä käännöksessä kontakti tippui, mutta sitten saatiin oma rytmimme ja teimme meidän näköisen seuraamisen. 
Liikkeestä maahanmeno: 9.5 
Tässä valmistelevassa osuudessa seuraamisen kontakti hiukan lopahti, mikä näkyi tuomarin silmään siinä, että Lee hiukan ennakoi tulevaa käskyä. Teen näissä jäävissä liikkeelle lähdön ja seuraamisen pikkuisen rauhallisemmalla temmolla kuin normiseuraamisen. Tällä viestitän koiralle, että ole kuulolla, kohta tulee jäävä. Käskyn kuultuaan Lee toteutti heti käskyä ja loppuosa liikkeestä meni ihan kuin unelmissa. 
Luoksetulo: 9.5
Tämä oli hyvä luoksetulo, mutta ehkä se puoli pistettä lähti sivulle tulosta, se ei ihan vielä ollut kerrasta nappiin. 
Nouto-esineen pito: 10
Tämän Lee on osannut ihan alusta saakka, pitää ja irroittaa hyvin. 
Kauko-ohjaus: 8
Leen heikoin liike, mutta se onnistui lähes. Kävi hyvin maahan, mutta kun jätin sen, alkoi katsella liikkuria. Liikkurin metallikartioon tuli istu ja edelleen Lee kurkki sinne taakse. Annoin käskyn, millä sain Leen katsomaan minua ja heti perään uuden, mitä sitten noudatti juuri sillä tekniikalla, mitä on harjoiteltu. Loppuliike meni niin kuin piti. 
Estehyppy: 10. 
Nyt hypyn kautta sivulletulo onnistui nappiin. 

Paikallaoloissa kävi hyvin maahan, oli koko makuun hyvin levollinen, paluussa vilkaisi kerran sivulleen. Sitten liimautui lattiaan eikä noussut ekalla käskyllä istumaan. Joten paikallaolo 8. 
Kokonaisvaikutelma 10
Yht 182.5 pistettä, Kp ja luokassa kolmas, että saatiin pieniä palkintojakin.

 Maria ja Becky voittivat luokan todella kauniilla kokonaisuudella ja kakkokseksi tullut Hannele ja Pepi taisivat tehdä yhtä hyvin vain pisteen erolla. 
Kuva Maria Taivassalo. 



Kokeen jälkeen olin helpottunut, että nyt se on ohi. Mielestäni onnistuin tavoitteessa ja sain vietyä Leen kokeen läpi rennosti ja teimme aivan kuin harjoituksissakin. Liikkeiden väleissä se vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan. Kiitos kaikki meidän kanssa treenanneet. Jatkoa ajatellen nousi kyllä esiin tärkeitä teemoja kuten pään asento liikkeiden väleissä. Lee katselee paljon kehää, liikkuria ja tuomareita, mikä on kuin veitsen terällä olisi. Voi mennä tärkeä käsky ohi, jos keskittyy muuhun. 

Seuraavana päivänä ei suinkaan paistateltu enää onnessa, sillä meillä oli suunniteltu ensimmäiset ph-kennelpiirin nuorten tokokoirien treenit. Koko porukasta oli 9 koiraa paikalla ja treenattiin Tamskin hallilla 2 tuntia. Piti tehdä hyvä suunnitelma mihin käyttää sen oman treeni-ajan ja katselin aamulla avoluokan   liikkeitä ja mietin niistä nousevia palasia. Treenit saatiin vietyä kyllä hyvin läpi ja treenattavaa riittää ihan loputtomasti. Ryhmässä on tosi hyviä tokokoiria ja sain kyllä inspiraatiota, että mihin suuntaan Leetä pitäisi viedä. Itsevarmuus ja ympäristön häivyttäminen on ne vuoden keskeiset teemat.

Kuvassa Leen sisko-puoli Kitty. Tällä koiralla on hurjan kissan asenne :)
 
Tällä viikolla on vain tulossa rally-koe, joten nostan tokon nyt hyllylle viikoksi ja lähden tuota pikaa treenaamaan rallya Leen ja Rayn kanssa. Tuon jälkimmäisen kanssa ei olla treenattu nyt yhtään ja sekin on menossa kokeeseen. En vaan ole pystynyt nyt keskittymään kahden koiran tavoitteisiin ja treeneihin. Vähän hirvittää ja tuntuu epäreilulta, mutta käydään nyt tämä yksi rallykoe ja näillä näkymin Rayn kohdalta jätetään se tämän kevään ainoaksi. Leen suunnitelmiin kuuluu nyt unohtaa koetoiminta hetkeksi ja keskitytään treenaamaan kevättalvi tekniikkaa ja asennetta liittyen tokoon ja rallyyn. Keväällä menemme bh-kokeeseen, joten "suorat luoksetulot eteen istumaan" alkavat pian. Tulevan kesän käytän kaiken aikani maastojen treenaamiseen, joten odotan jo nyt näin tammikuun puolessa välissä lumien sulamista. Onhan tässä vielä jokunen kuukausi tätä talvea.....

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Treenejä kotona ja hallilla

Vuosi on alkanut ahkerasti treenaten. Ilmoitin Leen tammikuulle sekä toko että rallykokeeseen, mikä pitää meidät ahkerina.


Tokon suhteen onkin puuhasteltu. Viime vuoden viimeisenä päivänä tehtiin kokeen omainen kokonaisuussetti Jennin ja Natalian kanssa. Oltiin varattu kaksi kenttää, joten voitiin puhua ison kentän treeneistä. Jenni oli liikkuri ja Natalia tuomari, joten samankaltainen tilanne kuin kokeessa. Ja näin käytiin kokeenomaisesti kaikki yksilöliikkeet läpi.


Kokonaisuus oli siinä mielessä hyvä, että se antoi minulle hyvää informaatiota, mitä vielä pitää treenata ja mikä taas toimii. Seuraaminen, luoksetulo, pito ja hyppy on meidän varmimmat liikkeet, mutta liikkeestä maahanmenossa ei tuossa kokeenomaisessa halunnut jäädä maahan, vaan ampaisi perään. Kaukoissa Lee ei noussut maasta istumaan ja nyt tuntuu, että olisi pitänyt syksyllä ottaa kaukot jo paljon aikaisemmin työn alle. Kehään meno "yhdessä" on alkanut vähän kärsiä, joten sitä pitäisi taas panostaa. Samoin liikkeiden väleissä Lee katselee paljon kehää, joten se yhteinen kupla pitäisi saada paremmin kasaan.


Vuoden ensimmäisenä päivänä kävin heti aamusta Leen kanssa hallilla ja purin liikkeestä maahan menon aivan pieniin osiin. Otin esille meidän pentutreenien ajalta Ikean maton, jolle Lee saa tarjota maahanmenoja. Sitten kuljin maton ohi ja palkkasin siitä, kun makoili matolla ja itse menin koirasta poispäin. Seuraavaksi poistin maton ja saatiin hyvä liikkeestä maahanmeno niin, että koira jäi maahan, kun itse jatkoin matkaa. Käännyin ja palasin koiran luokse palkaten sen ruhtinaallisella herkulla siihen maahan.


Tokon lisäksi kävin viereisellä kentällä tekemässä myös vähän hyppytekniikkaa ja perussarjan viimeinen este oli pk-kangaseste, joka kävi 60cm korkeudessa. Olin itse aina hyppysuoran päässä palkkaamassa, mutta sieltä käsin katsottuna Lee teki hyppysarjan hyvin. Tämä 60 cm on nyt meidän "enkka". Täytyy tässä kevättalvella pikkuhiljaa nostaa pk-esteen korkeutta aina 5 cm kerrallaan, mutta pääpaino Leen hyppytekniikkasarjoissa on itsevarmuuden kasvattaminen.


Perjantaina treenattiin taasen tokoa Jennin ja Natalian kanssa hallilla melkein kaksi tuntia. Meillä oli tosi kivat ja onnistuneet treenit. Tehtiin monta kierrosta niin, että sain tehtyä Leen kanssa liikkurin kanssa asioita, joissa pääpaino oli sillä, että yritetään olla välittämättä liikkurin puheista. Saatiin myös onnistunut liikkeestä maahanmeno liikkuroituna, joten nyt jätän tämän liikkeen hinkkaamisen tähän ja pidetään vain onnistumiset mielessä. Tehtiin kaikkia paikalla-oloihin liittyviä juttuja, erityisesti aloituksia ja lopetuksia. Näissä Lee jää edelleen katselemaan liikkuria, mutta edistyy sen suhteen kuitenkin hiljakseen.


Ja voi ne kaukot. Koti-oloissa Lee tekee ne hyvällä tekniikalla ja itsevarmana, mutta voi olla, että nämä ei onnistu kokeessa. Lee pitäisi tehdä kaukojaan erilaisissa häiriöissä. Kotona häiriöinä on olleet esim omat lelut, jolloin treenilelut on leviteltynä eteiseen ja silti pitää keskittyä tekemään jähmettymättä leluista. Etäisyyttä Lee opettelee aina iltaruuan edessä. Saadakseen ruokansa otankin yhden maasta nousun normaalia kauempaa.


Nyt on jäljellä enää viikko ennen koetta. Se viikko, jolloin mieleen tulee, että eihän me olla mitenkään valmiit kokeeseen. Siitä huolimatta perääntyminenkään ei ole ratkaisu, joten lähdemme rohkeasti katsomaan, että miltä koe-uran aloittaminen nyt tuntuu. Viimeinen viikko ennen koetta sisältää paljon vain helppoja asioita, mutta heti kokeen jälkeen seuraavana päivänä meillä on tiedossa ensimmäiset nuorten tokokoirien treenit, missä jatketaan tärkeitä projekteja. Näistä yksi tärkein on kasvattaa kontaktiin pidempää kestoa ja vahvuutta. Lee on myös "silmäkoira", joka jää helposti katsellaan kiinni kentän tavaroihin tai liikkurin liikkeeseen, joten sen parissa työmaata riittää.


Rallytokon avoimen luokan suhteen olen paljon rennompi, vaikka tiedän, että sielläkin meillä on kovasti harjoiteltavaa. Kokeenomaisissa rallytreeneissä huomasin, että erityisesti pyörähdys ja seisominen on meidän heikot lenkit. Näitä katsottiin erikseen rallyvalkun treeneissä ja sain ryhmältäni tosi hyvät vinkit. Pyörähdystä treenaan nyt ihan paikallaan seisten. Opetan suullisen käskyn + käsimerkin siten paremmaksi. Sitten se mukaan rauhalliseen kävelyyn. Yleistän pyörähdystä myös niin, ettei sitä aina tehdä sivulla, vaan koiran sijainti voi olla missä vaan. Tästähän se on sitten helppo jatkaa myös oikealla puolen tehtäväksi tempuksi.
Seisomista harjoitellaan niin, että vahvistan tosi paljon sitä, että koira seisoo paikallaan kaikki tassut maassa eikä liikuttele tassujaan, vaikka nami on tulossa sen kuonoa kohti. Rakas treeniryhmäni huomasi, että helposti vahvistan tassujen liikuttelua enkä sitä paikalla seisomista. Joten tänäänkin tein sitä ihan keittiötreeninä, tiheän naksun ja maksun avulla.


Joten hurjan jännittävä tammikuu on tulossa. Yritän olla koirani arvoinen ohjaaja ja yhdessä tekemistä me opetellaan. Käyn itseni kanssa sellaista psyykkistä valmennusta, missä nostan tulostavoitteen sivuun ja missä päätän keskittyä koiraan ja nauttimaan kehässä olemista. Päätän jättää jännityksen kehän ulkopuolella ja olemaan rento. Siten saan kehäkokemuksesta sellaisen, ettei Leen tarvitse hämmentyä. Nyt panostan siis meidän yhteisen itsetunnon nostamiseen ja katsotaan sitten mihin se riittää.