lauantai 30. huhtikuuta 2011

Möksällä

Käytiin koko perheen voimin viettämässä vappu Vammalan mökillä, tänään piti tosin palata kotiin, kun huomenna jäljestellään Pekan silmän alla Koivumäessä.
No mökillä koirat sai juosta sydämensä pohjasta, ne juoksi keskenään ja välillä frispiin perässä. Treenailin myös ja mies joutui kuvaamaankin. Alla olevan seuraamisen lisäksi tein ensin kahden koiran treeniä, missä kumpikin on paikallamakuussa ja aina toisen otan seuraamaan. Ja sitten taas jätän makuuseen ja kävelen itse toisen koiran luokse ja siitä seuraa. Aluksi Aron nousi heti perään, kun sanoin Elvikselle seuraa. Elvis on tehnyt tätä enemmän ja osasi homman. Kun homma alkoi toimia kahdella koiralla, oli aika hakea Jimmy treeniin mukaan. Lopulta kolme koiraa makasi paikallamakuussa ja otin aina yksi kerrallaan seuraamiseen. Olipas kivaa, lopulta kaikille yhteinen vapaa-käsky ja porukka juoksi onnesta mökin pihaa ympäri.

Mutta porukassa juokseminen on kivaa




Ja seuraa





Aron on super!

torstai 28. huhtikuuta 2011

Pk-tottistreenit

Tänään nähtiin heti aamusta Pia ja bc Tupla Pirkkahallin viereisellä kentällä. Mielessä oli pk-treeniä ja Aron sai mennä ensin paikallamakuuseen. Siellä Aron makoili tosi hyvin, vaikka itse ammuin vähän matkan päässä kolme laukausta Pialle ja Tuplalle heidän seuraamissuoralla. Pia teki Tuplan kanssa treeniä, luoksetuloa, noutoa ja esteitä ja Aron piti paikkansa hyvin. Kävin palkkaamassa kerran koiran makuun ollessa noin 4 min kohdalla, lopulta menin Aronin luo kun makuuta oli tehty reilusti yli 8 min. Aron ei noussut ekalla käskyllä istumaan ja toinenkin oli jähmeä, joten tätä pitänee vaan tehdä eri pituisilla ajoilla, että nousee istumaankin täpäkästi. Me mennään huomenna mökille ja taidan treenata tätä kahden koiran kanssa kanssa siellä mökin pihassa, että käyn välillä ottamassa toisen seuraamaan ja sitten taas jätän makuuseen, paras palkka ylösnoususta käskyn käydessä kenties...

Meidän treeniosuudella Tupla makoili ja itse tein seuraamissuoraa nakki ja naksun avulla. Halusin saada sen hyvän ilmeen Aronista esiin, laukauksia kuultiin tässä muutama, mutta niistä Aron ei välittänyt yhtään.
Tein seuraamisesta jäävät, ensin istuminen ja sitten maahanmenon. Osasi :-) Maahanmenosta kutsuin luokse, lujempaakin olisi voinut tulla, mutta tuli hyvällä laukalla kuitenkin. Taisi istua edessänikin lähes suorana.
Sitten tasamaanouto, ihan ok vaikka sellaista potkua siihen saisi tulla vielä enemmän.
Tämän jälkeen a-estenouto, jossa meinasi kiertää kahdesti takaisin tullessa. Lopulta hyvä nouto, jossa meno ja tulo ok, ekan kerran otin tämän noudon siihen luovutustilanteeseen asti, eli kun istui edessäni kapula suussa, sai palkkauksen.

Sitten mietittiin erikseen sitä metrisen estettä. Olen pähkäillyt sitä koko viikon, että mitä sille hypylle voi tehdä tai hyppytekniikalle. Nyt mentiin sellaisen esteen luokse, josta sai lautoja irti ja itse estekorkeus oli 85cm, mutta esteen päälle laitettiin lauta, jota Pia itseasissa piti ja hypettiin koiraa ensin kauempaa, ei hyvä ja sitten jätin melko lähelle estettä, jolloin saatiin koira hyppäämään ylöspäin. Vaikea selittää tähän kirjoittaen, mutta jatkossa teen kotiestettä niin, että sen ylin osa tippuu, jos koira siihen koskettaa ja viritän sitä vähän yli metriseksi. Umpiesteellä voi tulla pahat osumat, kun takajalat osuu esteeseen, mutta jos esteen ylin osa antaa periksi, ei vaurio ole niin paha? Aronilla on selkeästi lihasmuistissa, miten mennään 90 cm yli, mutta metrinen tuottaa kosketuksen esteeseen. No lopulta Aron pääsi metrisen yli koskettamatta estettä, joten tätä jatketaan kyllä.

Aron kävi tässä välissä autossa huilaamassa, kun itse treenasin kapulan heittoa esteen yli ilman koiraa. Tosin sain pitää myös ääntä, häiritäkseni paikkallamakuussa olevaa Tuplaa. Muutaman kerran sain kyllä heitellä, että kapulani lentää a-esteen yli hyvään kohtaan eli riittävän kauaksi. Ja hauska Tupla; kun Pia vapautti sen paikallamakuusta ja antoi sille pallon, tuli Tupla muina miehinä pallo suussa loikkimaan metrisen estettä, ihan kuin näyttääkseen, että onko tää jollekin vaikee vai :-) Ihan helppo, sanoi Tupla.

Tauon jälkeen tehtiin vielä yksi tunnari Aronille. Pikkutikkuja ainakin 16 ja se oma kaikkien keskellä. Namiapu suuhun ennen etsimään lähtöä ja sinne Aron meni kapuloille, haisteli kaikki ainakin kolmeen kertaan läpi, näytti ihan siltä, että koira kohta itsekkin hermostuu, että missä se oikea on. Lopulta päätyi yhteen tikkuun, joka oli oma. Voi miten tosi hienoa ja hyvä suoritus. Aron on ihan huippu!! Ja kiitos taas Pia!

Jälki nro 4.

Eilen ilta vierähti Koivumäessä. Aloitin siellä kurssin Metsäjälkeä aloitteleville ja kaikkiaan 7 innostunutta koirakkoa osallistui kurssille. Osalle tehtiin makupalaruutuja ja suoria siihen kentälle ja kolmelle koirakolle jäljet maastoon. Kaikilla meni oikein mukavasti. Myös Aron pääsi jäljestämään, sillä Maarit teki meille jäljen, jonne oli jätetty 6 keppiä noin 100m välein ja jäljen pituus oli noin 600m, ehti vanhentua tunnin verran.

Itse jäljen ajo oli suorastaan loistava. Aron menee reippaalla tahdilla eteenpäin, mutta meni silti lähes koko matkan jäljen päällä. Yhden kiven se kiersi eri kautta mitä jälki meni ja yhdessä kulmassa tehtiin kaksi ympyrää, ennenkuin matka jatkui. Muuten porskutettiin tasaisesti eteenpäin. Ei mitään hullun vauhtia, mutta sellaista, että kävelen reipasta kävelyä perässä. Kaikki kepit nousi :-) ja koira vieläpä ilahtui niistä niin, että kepin nostettuaan se laukkasi useimmiten keppi suussa luokseni. Tämän asian kanssa pähkäilin koko viime kesän, kun tilanne oli vähän päinvastoin, joten olin nyt keppien ilmaisuun enemmän kuin tyytyväinen. Jälki oli kiva ja vaihteleva, erilainen mitä itse teen, tämä on tietysti hyvä juttu, että tulee ajattettua erilaisia. Ainoa mikä tulee nyt työn alle on janat. Nyt Aron lähti taas täysillä käskyn saatuaan, meni yli jäljen vaikka jälki kulki noin 20 m päässä, sieltä takakautta takajäljelle, josta nyt pysäytin sen ja koira kääntyi oikeaan suuntaan. Eli ei hyvä. Nyt ei taideta jäljestää ennen sunnuntaita, sillä odotan hyviä ajatuksia Pekalta, miten lähden tuota janaa nyt työstämään. Eli Maarit kannusti, että tekisin nyt noin 5 helppoa janaa, joissa vahvistuisi se suunta ja harjoittelisin vaan janoja, kun itse jäljestys nyt sujuu. Hyvä ajatus.

Kotipihassa ja sisällä ollaan aloitettu alas-käsky, jota käytän kaukokäskyjen aloitukseen. Lisäksi olen naksutellut seuraamista ja eteen istumaan tulemista, näissä paremmalta näyttää. Järkytyksekseni vaan huomasin, että Aron on unohtanut liikkeestä maahanmenon. Miten sen voi unohtaa? Ja sitä tehtiinkin sitten kaksi eri settiä takapihalla.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

jälki nro 3.

Huh huh mikä jälkitreeni oli eilen. Treeniseurana Pia ja Tupla, Hanna T ja Hui. Aloitin reippaana polkemalla Hui-bc:lle jälkeä, ohjeena oli että voi olla pitkä ja vaikea, 5 kepin jälki. Paikkana oli Mutalan lähellä oleva paikka Karhe. Ja kuinkas kävikään jäljentekijälle, eksyin. Viimeisen kepin pudotettuani en uskaltanut lähteä vasempaan, etten sotke jäljen alkua, lähdin eteenpäin ja lopulta en enää tiennyt mihin mennä. Suunnistin kohti autojen ääniä ja isoa tietä, sieltä monen kilometrin päästä minua sitten tultiin noutamaan. No pääsinpa Pian hienon audin kyytiin :-)
Sen jälkeen Tupla suoritti jäljen Hannan ollessa puikoissa ja itse kuljin perässä seuraamassa miten sujuu. Tämän jälkeen siirryttiin kohti Aronin jälkeä.

Aron jälki oli ensimmäinen vieraan tekemä jälki, pituutta oli tarkalleen 800m ja keppejä 5. Janalla ampui ihan täysillä ja meni yli jäljen, tavallaan janan päässä pysäytin koiran ja koira poimi jäljen oikeaan suuntaan sieltä takakautta, aika pian nousi eka keppi. Hienoa. Jälki kulki suopursujen lähellä ja metsikössä, yksi terävä kulma siellä oli, josta piti sanoa Hannalle, että mitä ihmettä mun koira tekee. Hanna totesi, että siinä oli terävä kulma, jonka Aron selvitti hyvin. Se oli meidän eka :-) Keppejä nousi kaikkiaan 4/5. Se yksi keppi, mikä jäi taisi olla kepppi nro 3, joka oli melkein heti kakkoskepin jälkeen. Näitäkin pitänee harjoitella, että kepin jälkeen voi tulla heti uusi keppi. Nyt yli mentiin. Aron lähtee aina kepin palkkauksen jälkeen lähes hyökkäämällä uudestaan jäljelle. Vauhti jäljestyksessä oli hyvää ja kaikin puolin kivasti meni. Kiitos hyvästä jäljestä Hannalle.

Esineruutu ihan illan päätteeksi, joka oli tehty sillä välin, kun harhailin toisaalla. Ruudussa oli käynyt jo Tupla meitä ennen. Takarajalla Hannan viemät 4 esinettä, joista Aron haki 3. Teki tosi hyvää työtä ja esineet nousi melko vikkelään, hyvät luovutukset ja se kolmaskin pisto lähti hyvin. Itseasiassa toinen pisto ei lähtenyt luotisuoraan kohti takarajaa, mutta tuotti esineen vasemmasta takakulmasta.

Kivaa oli ja rankkaa, kun juoksi Huin jäljen kahteen kertaan, yhden Tuplan jäljen, yhden Aronin jäljen niin tuntui se vaan jaloissa. Mutta eiköhän se metsäkuntokin lähde tästä nousuun :-) Kiitos Pia ja Hanna!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Aronin jälki nro 2. + treeni kotipihassa

Kevään toinen jälki tehty. Lasten viettäessä aikaa heppakerhossa, minä kävin tekemässä hevostallin läheiseen metsään jäljen. Jälki oli varustettu 5 kepillä, pituudesta vaikea sanoa yhtään mitään, ei nyt mikään kovin pitkä, kun kävelin sitä noin 10 min. Keppejä laitoin 4 ensimmäistä lyhyin välein ja viimeiselle kepille sitten riittävästi matkaa. Jälki vanhentui tasan tunnin verran ja sillä välin koko koiralauma juoksi toisella puolen metsää löytäen mm. kaksi kuollutta supiraatoa, yäk.

Janalla Aron lähti takajäljelle. Kävelin sen perässä, koska oli päättänyt olla puuttumatta siihen, että se valitsee takajäljen. Tämä takajälki oli melko lyhyt ja samantien oltiinkin hiekkatiellä, tein uudestaan lähetyksen etsi jälki muutama metri eteenpäin hiekkatietä ja nyt Aron lähti oikeaan suuntaan. Tämä takajälki on jäljestyksen suuri mysteeri, mutta eikö Aronin näin kannattaisi oppia, että nostamalla heti oikeaan suuntaan pääsee kunnon jäljelle?
No jäljellä oltiin ja melko pian se eka keppi. Jippii! Jäljestysvauhti oli koko ajan hyvää, sellaista että kävelen reippain askelin perässä, mutta juoksemaan en suostu. Lopulta oltiin viimeisellä kepillä, jonka Aron nosti hyvin ja siellä syötiin ja leikittiin lopulta sillä viimeisellä kepillä. Aron oli ihanan motivoitunut tuohon hommaan!

Kotipihassa iltasella seuraavaa:
-tunnari, jossa naapurin Heidi asetteli kapulat ja vein itse sen oman sinne reunalle männynhavun alle. Aron etsi hyvin ja toi oman. Tällä viikolla kaikki kotipihan tunnarit on onnistuneet, niitä on otettu 1 päivässä.
-tänne-käskyä naksuttaen heti kun on edessä oikein, tuli hyvin ja varman oloisena, monta toistoa ihan läheltä ja yksi tänne kauempaa.
-seuraamista, jossa paljon palkkaa ja naksu + nami. Vieläkään ei vire ole se paras mahdollinen, mutta ehkä eteenpäin ollaan menty.
-metristä hyppyä kapula suussa, tässä hyppykapasiteteetti on siinä ja siinä, ottaa esteeseen kosketusta, alkoi myös hyppäämään niin, että hidastaa vähän ennen ja hyppää ylöspäin. Tein hyppyä kapula suussa kierron kautta, jossa sanon tosi aikaisin hyppy. Potkua tuohon metriseen me vielä tarvitaan, se 90 cm sujuu. Pitäisikö alkaa tehdä esteen ulkopuolisia harjoituksia, että saisi takapäähän lisää voimaa. Lopuksi otin 70 cm hyppynoudon metallikapulalla, se meni oikein hyvin ja tässä voi sanoa, että ilmava hyppy.
-loppuun tehtiin eteenmeno, joka meni hyvin.

-vähän kaukoja jäähdyttelykävelyn jälkeen. Ensin seiso-istu-maa joka oli tosi hyvä ja sitten istu-seiso-maa, jossa maan teki vähän vinoon kääntyen.
Kivaa oli ja lämmin tuli. Huomenna on totaalinen treenivapaa päivä ja maanantai-iltasella mennään sitten jäljestämään.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Esineet :-)

Tänään tehtiin oikein onnistunut esineruutu Aronin kanssa. Käytin hyväkseni lapsityövoimaa ja laitoin omat sekä yökylässä olevat lapset tallaamaan ruutua. Tein 50 m syvän ja leveys ehkä 30m ruutu, joka helppokulkuisessa kangasmetsässä. Ruudussa kaikkiaan 5 esinettä, takarajalla 3 ja keskellä ruutua 2. Kolmella lähetyksellä 3 esinettä, nenä oli auki sillä ensimmäinen esine on keskellä ruutua ja haistoi matkalla kohti takarajaa, toisella pistolla tuli takarajan keskiesine ja kolmannella takarajan oikean nurkan esine, jonne piston suuntasin. Luovutukset oli hyvä ja ainoa mitä voisi enemmän toivoa, oli kolmannen piston vauhti, siinä ehkä inasen hitaampi kuin kahdessa ensimmäisessä, esineen löydettyä tuli kyllä lujaa takas. Hyvä Aron, joka oli jo ennen ruutua juossut vaikka miten paljon ja kuumakin oli.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Pähkäilyjä

Olen miettinyt tunnaria ja taidan tehdä nyt parin viikon ajan sellaisia tunnareita, joissa Aron ei pääse niin helpolla. Haluaisin, että kun koira menee tunnareille, se jo tietää, että nyt pitää oikeasti tehdä töitä sen eteen, että se oma löytyy. Ja eilen tein tunnarin, missä oli paljon kapuloita ja se oma piilossa. Tänään tein samanlaisen ja meillä oli 16 kapulaa maassa, joita oli hetki sitten Petran kaveri käsitellyt kapulat. Piilotin sen oman lehden alle ja Aron etsimään, se tiesi jo tän tempun ja toi sen oman melko pian. Mutta tarkoitus olisi, että koiralla ei olisi kiire siellä kapuloilla vaan että se voisi haistella kaikeissa rauhassa vaikka kuinka moneen kertaan ja rauhassa päätyä siihen omaan. Katsotaan mitä tästä tulee, mutta huomenna piilotan tunnarin kaikkien kapuloiden keskelle, kun tänään se oma oli vasemmassa reunassa. Ja jos näistä poikii se oman nosto, niin toivottavasti se kantaa eteenpäin.

Hauskaa tänään oli se, että järjestämäni metsäjälkipäivä, missä Pekka Korri on kouluttajana, on nyt täynnä. Joten 8 koirakkoa treenaa vapunpäivänä metsässä ja odotan kovasti tuota päivää. Tämän lisäksi ensi viikolla alkaa metsäjälkeä aloittelijoille-kurssi jota vedän Tavesin lipun alla. Kurssille tuli hakemuksia enemmän kuin on paikkoja, joten oikein kivaa päästä aloittamaan ensi viikolla jälkipuuhat Koivumäessä kurssilaisten kanssa.

Tänään kävin ensin metsälenkillä ja sen päälle kotipihassa onnistunut tunnari. Mun ei pitänyt treenata yhtään sen enempää, mutta jauhelihapihviä kului seuraamistreenissä, tämä näyttää jo paremmalta. Sitten otettiin vähän kiertoja ja näistä tänne-käsky eli eteeni istumaan. Tässä on nyt taas kerran epävarmuutta ja se minua nyt harmittaa. Selvästi koira hiljentää vauhtia 2 m ennen ja miettii miten asettuisi. Kun olen pitänyt kriteerin tiukkana, että jos tulee vinoon, en hyväksy sitä ja enimmäkseen tarjoaisi ihan oikeeta reunaa, josta on sitten taas pitkä matka sinne vasemmalle sivulle. Huokaus. Pitkältä matkalta ja kovassa vauhdissakin himmaa paria metriä ennen ja jää istumaan puoli askelta liian kauas. Ei kun naksu esiin ja tässäkin taas pitää palata sinne alkuun. Onko kenelläkään muulla näin paljon koulutusvaikeuksia kuin minulla? No kiertojen yhteydessä seis ja maa-käskyt oli hyvin halussa.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Super-pätevä Aron

Olen tässä mietiskellyt, että meidän pitää saada iloa elämään. Ja muistaakseni ne huiputkin palaa välillä ihan alkutekijöihin ja perusasioiden äärelle, joten tuumasta toimeen.
Joten ensin seuraamisessa oli tänään noin kahden nakin treeni, vahvistin sitä iloista ilmettä vierellä kulkevassa koirassa. Sitten treeni loppuikin siihen ja Aron oli vähän, että täh?

Iltasella käytiin ensin remmilenkillä koko porukan kanssa ja sitten Aron jäi seuraamaan, että mitä nyt tapahtuu. Kannoin esteen hyvään paikkaan, rakensin ruudun ja kävin tunnarikapuloiden kanssa pihan lasten luona ja pyysin niitä pyörittelemään kapuloita käsissään. Ja sitten kaikki oli valmista:
Ensin evl-tasoinen ruutuun meno, jossa hyppyeste oli merkin paikalla ja pallo valmiina ruudussa. Lähetin Aronin hyppyyn, heti sen perään ruutu ja sinne Aron meni kuin ohjus ja löysi pallon ruudusta. Super! Sitten sama mutta nyt tyhjään ruutuun ja Aron teki täydellisen suorituksen, iloinen hyppy, miljoonaa ruutuun, hyvään paikkaan seis ja sitten maa ja tämän jälkeen kävelin ruutuun viemään pallon palkaksi koko ajan kehuen koiraa.

Tämän jälkeen metalliesineellä hyppynouto, siinä metsku vaan meni tosi paljon vasemmalle ja Aron ei tullut hypyn kautta takaisin, no ei mitään, uusittiin ja nyt kun tuli eteeni kapulan kanssa istumaan vapautin koiran lelulle välittömästi, sillä tuon teki nyt hyvin ja piti kapulaakin hyvin suussa.

Sitten vuorossa tunnari. Laitoin ehkä 12 pikkutikkua, joita lapset oli hetki sitten käsitelleet maahan, sen oman päälle laitoin vielä pari maasta löytynyttä lehteä ja koiralle namia suuhun ennen etsimistä. Haisteli hyvin kapulat kahteen kertaan kunnes tajusi, että missä se oma on ja siinähän se sitten oli lehtien alla, toi oman ja sai ansaitusti paljon kehuja sekä pallon hyvästä suorituksesta.

Sitten oli vähän kaukoja, joissa sai namin joka asennon jälkeen ja nämä onnistui tosi hyvin.

Ja ihan loppuun vaan namiseuraamista ilman käskyä, aina kun tuli hyvin oikeaan kohtaan ja se ilme oli oikea kehuin ja annoin namia, kehuin Aronia ehkä enemmän kuin aikoihin seuraamisissa ja sen asenne alkoi selkeästi nousta.

Tähän oli hyvä lopettaa, kun oltiin niin onnellisia. Meille tekee ihan hyvää aina välillä miettiä näitä juttuja mihin kaikki perustuu ja meidän juttu pitäisi olla se, että kummallakin on kivaa. Tänään se toteutui.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kotipihan treeniä

Ja pakkohan vapaapäivänä oli vielä vähän vielä treenata kun aamupäivästä jäi kipinä, Aron varmaan kiittää, että menen huomenna töihin.
Pari videota, jossa pk-kapula suussa pitää vielä hypätä, esteen korkeus on 90 cm ja verrytelyssä ilman kapulaa teki pari kertaa huonon hypyn, mutta sitten lykkäsin kapulan suuhun ja pitääkö siinä koiran miettiä vielä paremmin miten hypätä....
Hyppy 1

ja Petri kuvaamana sama harjoitus

ja lopuksi eteenmeno, jonka tallentamisesta ei voi kovinkaan paljoa miestä kiitellä, kun ei siinä näy edes koko koiraa...pallo viety pihan perälle koiran nähden ja lähetän eteen ihan siitä paikaltaan istuen heti kun koira ottaa minuun katsekontaktin. Olispa tää nyt kuvattu toisesta suunnasta niin se näkyis, että osasinko ajoittaa oikein.

Monipuolinen aamutreeni

Tänään nähtiin Pia ja Tupla Pirkkahallilla ja ohjelmassa oli sekä toko että pk-treeniä. Niin kova tuuli kävi, että ruudun rakentaminen oli mahdotonta ja tunnarikin jätettiin nyt ottamatta tämän kovan tuulen takia.
Aronin vuorolla aloitin tokojutuilla, mielessäni tietysti kaikki ne epäonnistuneet kohdat sieltä kokeesta. Huomasin ja Piakin huomasi, että kaikki ei meillä ole nyt kohdallaan. Ensimmäisellä askeleella seuraamiseen lähdössä koira ei ole mukana, se laskee pään alas ja näin ollen kontakti katkeaa heti. Ja kun pyydän kontaktia alkaa piippailu heti. Koiran asenne ja vire on vähän booring ja tämä varmasti seurausta vain kokeeseen tähtäävästä treenistä. Ylipäätään kaikki tämän päivän seuraamiset olivat surkeita ja koiran katse harhailee ympäristössä. Nyt on siis meikäläisen ihan pakko tehdä hyvä suunnitelma tämän purkamiseen ja into yhteistyöhön pitänee saada takaisin. Ei naurata ei. Ylipäätään mun pitää päästä nyt tuosta epäonnistujan asenteesta pois ja siirtää itseni taas onnistujien piiriin.

Aronin toko-osuudella otettiin liikkeestä istuminen, missä se istuu, mutta nyt tavallisuudesta poiketen yritin itsekin katsoa, että istuuko se, näin ollen tapa suorittaa tämä liike minulla erilainen, koira kuitenkin istui ja sai heti palkan siitä.

Sitten muutama suora luoksetulo tokomaisine aloituksineen, ensimmäinen oli tänne-käsky, jossa vauhti olisi voinut olla parempi ja koira näytti muutamaa metriä ennen miettivän, tuleeko eteeni istumaan vai ei, tuli, mutta aavistuksen oikealle puolen. Toinen luoksetulo suora ja heti palkka esiin kun sai käskyn.

Myös kaukojen aloituksia. Näissä tekee maahanmenon taakse ja seisominen ilman askelsiirtoja oli vaikea. Koira ei ollut kaukotaajuudella, vaan sen näköinen, että otetaan luoksetulo. Nyt teen kyllä kaukojen aloituksiin ihan uuden käskyn tuohon maahanmenoon.

Sitten pk-treenin pariin. Otettiin ilmoittautuminen ja Pia vei Tuplan paikallamakuuseen. Me tehtiin seuraamista ja Pia ammuskeli pariin otteeseen laukauksia. Aronin seuraaminen ihan ekstra-huonoa, mutta ei johtunut laukauksista, niihin ei reagoinut ja pyrin ajoittamaan palkan siihen kohtaan, missä koira otti kontaktin ja seurasi edes askeleen joten kuten.
Sitten jätin koiran istumaan ja siinä koiran katsellessa vein eteenmenopallon paikoilleen, palasin ja kun koira otti kontaktin, sai luvan lähteä eteeeen. Hyvin laukkasi pallolle.
Tämän jälkeen Aron meni makuuseen. Itse ehkä vähän sähelsin jättökäskyjen kanssa, sillä kun pääsin kentän laitaan, oli Aron noussut ylös. Tosin samaan aikaan se näki, kun Tupla sai lelun palkaksi jostakin jutusta ja ihan kuin sille olisi tullut myös jokin ajatusvirhe. Kuitenkin koira seisoi siellä makuukohdassa ja kävin laittamassa sen takaisin maahan. Nyt sanoin paikka-käskyn ja sillä varmistin, että koira tietää, että tässä nyt pysytään. Koiran ollessa makuussa kävin itse ampumassa Pialle ja Tuplalle, kahden laukauksen jälkeen asetuin seisomaan kentän laitaan selkä selin koiraan. Tässä Pia otti Tuplan kanssa jotakin treeniä ja yhden luoksetulon. Aron piti rauhassa paikkansa, menin koiran viereen, kehumista ja seurautin sen kentän laidalle, missä sitten perusasennosta palkka. Eli taas yksi edistys-askel meidän pk-uralla, laukauset makuun aikana nimittäin.

Lopuksi ajettiin Pirkkahallin toiselle puolen esteille. Siellä metrisen hyppy on meille nyt huolestuttava. Talven aikana meidän maksikorkeus on ollut 90 cm ja sillä korkeudella Aron hyppää metrisen. Sen takapää ei nouse hypyn aikana riittävän korkealle ja takajalat osui esteeseen joka kerta. Ei näyttänyt mitenkään hyvältä.
Sen sijaan a-este on meille se kiva ja tuttu juttu, siinä nyt ensin yksi kiipeäminen esteen yli, sitten noutoliikkeenä, josta palkkaus heti kun tuli takaisin päin estettä kapula suussa. Hyvin osasi ilman apuja tulla kapula suussa takaisin päin vaikka olin ihan hilkulla hihkaisemassa varmistuskäskyä. Hyvä että olin hiljaa.

Ylipäätään meidän pitänee nyt vaihtaa hetkeksi vapaampaan harjoittelumoodiin ja jostakin mun on saatava se yhteistyövire esiin. Hyvät treenit kuitenkin, koska tuli esiin kaikenlaista niin hyvää kuin huonoa. Kiitos taas kerran Pia kaikesta!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevään ensimmäinen jälki!

Tämä päivä piti pyhittää perhe-elämälle, mutta lapset lähti illalla yökylään kaveriperheen luokse ja tekivät siellä virpomisoksia ilmeisesti puoleen yöhön. Joten mitäpä muuta tekisinkään, kun koiraharrasteita :-)
Koira autoon ja matka kohti Koivumäkeä. Koska olen vetovastuussa tulevasta koulutuspäivästä siellä, on parempi varmistaa miten maastot riittää 8 koirakolle. Ensin kävin tekemässä Aronille pienen 2 kepin jäljen jo hyvin kuivuneeseen kohtaan ja jäljen tekeytymisen ajaksi toiseen suuntaan lenkille. Metsät oli melko lumen peitossa, joten lämmin tuli siellä tarpoessa ja hyvistä jäljistä haaveillessa. Ja kyllä siellä metsää näytti riittävän niin pitkälle kun vain jaksoi kävellä.

Sitten Aronin tämän vuoden ensimmäinen jälki. Jälki vanhentui 1 h 30 min. Jäljen pituus ehkä 200m. Hiekkatieltä lähetys ja matkaa jäljen nostokohtaan noin 15 m. Hyvä jana koiralta ja aivan oikeaan suuntaan lähti. Jälkeä ehkä noin 50m kun edessä ensimmäinen keppi, jonka Aron nosti hyvin ja varmasti. Syötiin siinä palkaksi broilerpyörykkää ja leikittiin kepillä. Vähän hienoo! Sitten matka jatkui. Jälkeni kiersi sellaisen hakkuaukean ja siellä oli kaksi kulmaa, muutamaan kohtaa tuli lumen ylitys. Toisessa kulmassa Aron vähän pyöri, löysi kuitenkin suunnaan ja siitä suora kohti takaisin hiekkatietä päin. Ja hyvin koira eteni ja siellä se toinen keppi sitten meitä odotti. Olipas kivaa!

Sitten jatkettiin Kangasalle ja Kyötikkälän kentälle. Vein ensin eteenmenopallon kentän takalaidalle. Meillä on ihan uusi iso pallo tähän tarkoitukseen, sillä liian monet meidän eteenmenon alut on päätyneet siihen, että koira etsii eteenmenon päätteeksi narulelua. Joten nyt selkeempi kohdet.
Ensin päätin, että Aron menee tästä päivästä eteenpäin yhdessä kontaktissa kentälle. Aron menisi niin mielellään täysillä sinne yksin. Joten tämän kriteerin turvin kentälle ja aluksi palkkailin narulelulla aina vähästäkin yrityksestä. Kentällä sitten seuraamisen aloituksia, jossa huomasin, että ongelma on. Sanon seuraa ja koira laskee pään alas, ei pidä siis kontaktia tehokkaan näköisenä niitä ensimmäisiä askelia ja tässä kohtaa se ikään kuin pystyy karkaamaan vähän eteen ja yrittää tehdä jopa sitä eilistä kieppumistä kun huomautan, että menee edestäni ja kiertää takaani uudestaan sivulle. Tästä nyt ehdoton ei, tämmöset kieppumiset loppuu nyt. Ja sain aikaan hyviä pätkiä kun riittävästi palkkasin. Sitten liikkeestä maahanmeno, jäi istumaan, korjasin ja tästä 30 askeleen päähän suora luoksetulo. Hyvin tuli eteeni istumaan. Ehkä 2 m ennen minua näin pientä epäröintiä koiran silmissä, mutta hyvin tuli siihen eteeni suorana.
Sitten tasamaanoutoja. Kapula se tuleva pk-kapula eli painaa sen 650g meidän kevyemmän tokokapulan sijaan. Luovutuksessa kun pito-ote on huono, roikkuu tämä painavampi kapula koiran suussa. Otin pari vauhtinoutoa ja sitten a-esteen pariin.
Aron teki elämänsä ensimmäisen a-estenoudon, jee! Kapulan heitto ja koiralle lupa suorittaa, hyvin meni ja sieltä se tuli kapula suussa takaisin esteen yli kiiveten, palkka siitä enkä halunnut nyt sitä eteeni kapulaa luovuttamaan.
Lopuksi sitten eteenmeno, lähti hyvin käskystä, mutta koiran usko ei riittänyt siihen, että siellä jotakin olisi ja luopui aika pian kääntyen minua kohti. Joten jätin koiran istumaan ja kävin itse siellä takalaidalla. Nyt lähti uudelle pallolle saakka ja lujaa meni. Tähän oli hyvä lopettaa. Aron on nyt ihanan väsynyt.

Me on muuten saatu agilityryhmäpaikka. Tuleva agilitykoutsi on Laura Järvinen ja treenaamme Niihamassa keskiviikkoisin yöaikaan klo 21-22. Onneksi kesäaikana ehkä jaksan valvoa noin myöhään. Ilmoittauduin kevättalvella tamskin ryhmäpaikkajonoon ja nyt kevätkauden alkaessa sain kaksikin ryhmätarjousta. Lauran ryhmä oli kuitenkin ihan todella kiva yllätys, sillä olen seurannut Lauran blogia ja ihastellut, miten innostuneita ne on Isla bc:n kanssa tuosta hommasta. Uskon, että juuri bc:tä ohjannut ihminen on paras meille :-)
Tokon suhteen on vaan pakko uskoa itseensä, että ehkä minäkin opin ja mietin juuri, että mihin väliin on hyvä ottaa seuraava tokokoe tähtäimeen.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kevätretki Keski-Suomessa ja koekäynti

Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt, tosin vuorokauden kotoa pois. Suuntasin eilen kera kolmen koiran ensin kohti Jyväskylää, mistä haettiin Anna töistä ja sitten kohti Laukaata. Siellä mietittiin Annan kanssa koesuunnitelmia ja muitakin illan mittaan, käytiin juoksuttamassa koiria isoilla hiekkakuopilla, tosin ne juoksi ja leikki myös Annan pihassakin. Syötiin ja saunottiin. Mukavaa oli :-)

Seuraavana aamuna meitä tuli Saija meidän henkinen tukija ja kuvaaja hakemaan koepaikalle ja jännitti sitä enemmän mitä lähempänä Pieksamäellä oltiin. Verryteltiin koiria ja otettiin Saijan kanssa siinä hallin pihassa yksi helpotettu tunnari, missä Aron toi sen oman. Ja tämän jälkeen seuruutin sekä otin luoksetulon pihassa. Myös pari kaukojen aloitusta, sillä kävin katsomassa ensimäisen voi-luokan suorituksen, missä kauhukseni huomasin, että kaukot alkaa seisomisella ja minä kun olin ihan varma, että ne alkaa istumisella. Hyvin meni kuitenkin. Ja sitten koe alkoikin.

Paikallamakuu 10, tämä meni ihan niinkuin aina. Aron makasi kahden koiran välissä ihan kiltisti. Oltiin jälkimmäisessa paikallamakuuryhmässä.

Sitten ne yksilösuoritukset:
Seuraaminen 7.5, ihan liian hyvät pisteet. Ensimmäisellä suoralla Aron liukenee käsistäni kuin saippuapala ja ensimmäinen käännös vasemmalle ihan ala-arvoinen. Sitten askeleet vasemmalle ja oikealle, Aron menee kuin väkkärä, ei sen näin pitänyt pyöriä. Vasta hitaasta käynnistä eteenpäin se alkaa seurata ns. normia kunnes lopussa taas meillä on vaikeuksia noissa käännös vasempaan ja oikeaan. Huoh. Olipa hirveetä. Tässä välissä en vapauttanut, sillä liikkeestä istuminen alkoi siitä lähes suoraan.

Liikkeestä istuminen, 0, se jäi seisomaan. Ja jälkikäteen katsottuna olisin voinut tehdä jotakin tuon liikkeen jälkeen, sillä tämän liikkeen epäonnistuminen ja oma käytökseni vaikutti varmasti luoksetulon aloitukseen.

Luoksetulo 7, tässä jostain syystä tarvitaan 2 käskyä alasmenoon, seisominen menee pitkäksi ja mitä tapahtuu lopussa, tänne käskyllä Aron kiertää minut sivulle istumaan. 2 asiaa mitä ei ole koskaan treeneissä tapahtunut. Tänne on aina ollut eteeni istumaan ja edestä sivulle on ihan erilainen, en ole koskaan kierrättänyt takakautta. Aloin olla ihan järkyttynyt. Mutta nyt sain edes jotekin kerrottua Aronille, että ei tässä mitään, hyvin tulit.

Ruutu 8, tässä toimittiin ihan niinkuin aina, tosin ruudussa maahanmenoon vaaditaan 2 käskyä, tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kohtuullinen kisapalkka tästä, vaikka olisin voinut olla paljon iloisempi.

Hyppynouto 9.5, kapulavaihtoehdot oli melko ankeat, otin kahdesta pahasta toisen, koira lähtee todella innokkaasti ja piip tulee lähdössä, luovutus elämän ensimmäistä kertaa sivulla. Kapulat on aina luovutettu eteen, nyt ei tule kertaakaan eteeni istumaan. Olen ihan järkyttynyt, että mitä hitsiä toi koira tekee. Tuomarihan ei tiedä tätä, että on reenattu aina eteeni istumaan. Tämän jälkeen ei vaan osaa kisapalkata.

Metallinouto 8, mun kapulan heittoa ei kannata ihmetellä, se on vaan sellainen, koiralla pieni leikki ennen kapulan nostoa, luovutus sivulle taas kerran. Ja missä on mun kisapalkka metallista, olen halvaantunut vain höpöttämään että kohta etsitään oma.

Tunnari 0, tässä näyttää hyvältä mutta poimii videolta katsottuna sen viereisen. Voi mitä mä teen tälle liikkeelle? Väärä kapula, minä entistä hämmentyneempi kun liikkuri on ensin sitä mieltä, että oikea tuli. Ja missä mun kisapalkka ja koiran huomioiminen, Aron hyppää mua vasten, että leikitäänkö kapulalla palkaksi niinkuin kotona. Eipä leikitty ja varmasti oli osaltaan sitten tuohon tie viimeiseen liikkeeseen.

Kaukot 7, ja men kun on oltu ihan hyviä näissä. Kaksi käskyä alasmenoon, ensimmäisen seisominen tekee nousten istumaan, itse teen tässä virheen ja sanon seiso, mitä oikeasti käytän vain maasta ylösnousuun, mutta saan sillä jonkilaisen asennon aikaan, loput sujuu rutiinilla ja nää me osattiin.
Loppuun yritys kisapalkata...

Ja mitä tästä jäi käteen. Suuri pettymys, että miten olen niin huono. Voi Aron parka! Juuri nyt väsyneenä vain suuri harmi jää jäljelle, kun kirjoittaa kaikki virheet ylös ja miettiin, miten oma käytökseni vaikutti nuoreen koiraan. Annetaan Aron hyvään ja osaavaan kotiin!
Kokonaisvaikutus 8.5
Noh pisteet oikeutti 201,5 pisteeseen ja kolmostulokseen. Sijoitus 4.
Kaikki virheet näkyy tässä.

Kotimatka sujui kokeesta jutellen Saijan ja Annan kanssa, pysähdyttiin Annalle hetkeksi syömään ja sitten metsään esineruutureeneihin. Tallattiin hyvä ruutu, ehkä 40 leveä ja lähes 50 syvä, Aron tuli kolmantena koirana ruutuun, jossa oli 5 esinettä valmiina. Sinne oli jäänyt yksi oma tumppu, jonka Aron haistoi edestä hetimiten ekalla pistolla ja toi sen. Sitten seuraavalla pistolla nosti myös esineen, kolmas pisto vei Aronin yli takarajan ja kun se sieltä tuli ilman esinettä minua kohti, olikin tämä kolmaskin esine siinä melko edessä. Eli ihan hyvä suoritus. Kovempaa ja intensiivisemmin olisi voinut mennä, tosin takana oli jo paljon matkustusta, pihassa Pipsa-siskon kanssa riekkumista jne.

Kotimatka menikin sitten puhelimessa. Selvisi matkan varrella, että Tavesin metsäjälkipäivään on ainakin 3 paikkaa tarjolla, kyseinen päivä on 1.5 ja hintaa koulutuksella on 35 eur siitä päivästä ja kouluttaja itse paras Pekka Korri. Koulutus järjestetään Tampereen Koivumäessä ja aluksi se oli tietysti tarkoitettu Tavesin jäsenille, mutta meitä ilmoittautui lopulta vain 4 jäsentä. Joten paikkoja tarjolla ei Tavesin jäsenille. Minulta voi kysyä lisätietoja.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Viime päivien treenejä

Eilen tehtiin Aronin kanssa kevään ensimmäinen esineruutu. Isoin aika meni siihen, että etsin lumesta sulanutta hyvää kohtaa. Ja löysinkin sitten eräästä rinteestä kuivuneen alueen, johon melko hätäisesti tallasin alueen ja takarajalle kolme esinettä noin 10 metrin välein. Aron varasti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta annoin sen mennä, kun oli vähän oma moka. Toi melko pian esineen ja vähän nakkia palkaksi. Sitten kakkoslähetys ja nyt ei heti tuottanut tulosta ja lopulta tuli luokseni, josta lähetin nyt vähän eri suuntaan, siellä esine, jonka toi heti. Taas nakkia ja sitten vuorossa neljäs lähetys ja tästäkin esine nousi. Riekuttiin ja leikittiin palkaksi narulelulla ja hyvä mieli kevään ensimmäisestä esineruudusta. Selvästi pitänee tehdä nyt hyvä toimintasuunnitelma tähän ruudun työstämiseen, sillä haluaisin, että se laukkaisi paljon kovempaa ja etsisi voimakkaammin, toisin sanoen motivaatiota pitäisi kasvattaa. Ja että koira olisi kolmen esineen jälkeen vieläkin innostunut etsimään, se olisi tavoite.

No tänään verryteltiin hölkkäillen kyötikkälään ja käytiin tekemässä a-estettä. Tein kaksi toistoa, jossa jälkimmäisellä treenin tavoite saavutettiin. Sivulle istuva Aron lähti käskystä kiipee-esteelle, kävi syömässä namia kiposta esteen toisella puolen ja syötyään namit, tulee takaisin ilman, että minä autan koiraa eli itsenäinen suoritus. Jee. Seuraavalla kerralla taidan ottaa jo sen noutokapulan mukaan. Tavoite on, että koira menee ja tulee aina esteen edestakaisin itsenäisesti.
Esteen jälkeen tein 3 eteenmenoa, jossa keskimmäisellä ikään kuin kokeilin, että osaako koira lähteä eteen ilman, että ollaan viety esine kentän takarajalle. Lähti se, mutta laukkasi vähän vasempaan. Koska lelua ei siellä ollut rääkäisin maahan ja hyvin meni. Laukkavauhti oli selkeesti kyllä pliisumpi. Palkka koiralle siitä, että meni maahan ja sitten jätettiin lelu vielä kerran sinne takarajalle, että saatiin mahtava loppulaukka.
Sitten lenkkeiltiinkin kotiin ihan hyvillä mielin.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Hyvän mielen treenit

Ja tänä aamuna treenailtiin Miinun kanssa, klo 9 Tamskin tallilla.

Olin suunnitellut etukäteen noutopainoitteisen treenin, missä pidetään myös vähän hauskaa :-)

Aloitettiin tunnarilla, tietty. Häiriötikkukasa ja oma kasan vieressä lähes kiinni. Oma tuli, jes!

Sitten noutokapulalla sitä luovutustilannetta, jossa tulee eteeni istumaan kapula suussa, Miinu hokee käsky ja minulla ei kiirettä ottaa kapulaa, enemmän kehuin äänellä, että ollaan tässä rauhassa ja hyvä. Miinun piti aina lykätä kapula Aronin suuhun ja minä olin siellä toisella laidalla odottamassa, mutta siinä tuli vähän säätöä ja jätettiin sitten vaan kapula Aronin eteen. Tuli hyvin. Samaa myös hypyn takana, rauhallinen kapulan luovutus.
Sitten vähän leikittiin eli tokohyppy, siitä lupa mennä putkeen ja putkesta ruutuun. Aronista kivaa vaihtelua. Ja sama takaisin päin eli ruutuun meno liikkuroituna, heti kun oli ruudussa tuli hyvä ja siitä putkeen, jes ja lelu palkaksi.
Tämän jälkeen tunnari kokeenomaisena. Meni kapuloille ja sen suuremmitta haisteluitta nappas jonkun kapulan, minun silmiin näytti, että voi voi ja taisin sanoa, että kääk ja omaahan se koira oli sieltä tuomassa ja pysähtyi hetkeksi, että mitä niin? Toi sen sitten, kun Miinu sanoi, että oma on. Ja Miinu sanoi, että se haistoi nopeasti viereistä ja tiesi heti mikä pitää löytää. Siksi ei haistellut muita. Oma tominta oli sellaista, että tälläisiä ei saa tapahtua, mutta minä olen se heikoin lenkki tässä koko hommassa, tiedetään. Ja uusittiin tunnari sitten eri suunnasta, mistä Aron vähän koki, että mitä tässä nyt taas pitää tehdä. Ei ollut kovin hyvä.

Tauon jälkeen otettiin vielä yksi tunnari. Siinä neljä kapulaa, joista yksi se oma. Minulle silmät kiinni heti käskyn jälkeen ja yritin olla katsomatta mitä tapahtuu. Ja se toi oikean kapulan ja teki hyvän tunnarin.
Tämän päivän tunnareissa ne väärät oli aina Miinun treeniliivin taskussa. Ja kun tämä viimeinen onnistui, juteltiin Miinun kanssa, että minun ei kannata nyt säheltää tämän liikkeen kanssa enempää. Aron osaa haistella ja tietää, että mitä pitää tehdä. Läheskään aina se ei tee niin ja osa syynä siihen on oma käytökseni. Joten päätin, että näillä mennään kokeeseen. Jos teen itsekseni ensi viikolla tunnareita, voi mennä vaan huonommaksi.

Lopuksi tein kaukokäskyjen ensimmäisiä siirtoja tosi kaukaa ja Aron oli hurjan pätevä. Kaikkikaan niin Miinun kuin minunkin mielestä Aron oli loistavalla tuulella, ei piipittänyt ja teki kaiken niin iloisesti, että tästä tunteesta haluan pitää nyt kiinni. Käytän ensi viikon oman mielen muokkaamiseen ja tehdään Aronin kanssa kaikkea kivaa. Ja yritän olla nyt hinkuttamatta enää mitään tokoa vaan jotain ihan muuta.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Tokoa Pian kanssa

Mulla tasan yksi vapaapäivä tällä viikolla töistä. Ja siitä yhdestä päivästä pitää saada kaikki irti.
Joten aamusta suunta kohti Pirkkahallia. Pirkkahallilla oli lumet sulaneet kentältä ihan kokonaan, mutta iso kenttä sellaista karkeaa sepeliä, yäk. Onneksi kentän laidalta löytyi kuivahko hiekka-osuus, jossa mahtui hyvin tekemään. Treeniseurana Pia ja Tupla.

Aloitettiin paikka-istumisilla, oltiin piilossa enemmän kuin 2 min, mutta koirat olivat kuin tatit paikallaan istuen. Pian auton tummenetun lasin takaa oli hyvä katsella.

Sitten Aron aloitti:
-ruutuun meno kaikin puolin loistava.
-metallinouto; hyvä nosto, metalli ei kalissut hampaissa kun tuli kohti, jäi vähän vinoon eteeni, luovutus vähän levoton ja ennakoi sivulle menon, teki sen kuitenkin ääneti ja tehokkaasti :-)
-tunnari: pisteitä nolla. Voihan tuskan hiki tuon liikkeen kanssa. Ne väärät oli Pian taskussa ja kapulat ympyrällä, koira meni ja haisteli, nokka ei nyt vaan mennyt kertaakaan sen oman päälle ja toi väärän. Uusinnalla osaa aina 100% varmuudella hakea sen oikean. Miksei sitä voi tehdä kerrasta? Annan Aronille mitä se ikinä haluaakaan, jos tuo sen oikean kerrasta. Leikkiminen sillä tunnarikapulalla tuntuu olevan kiva juttu palkkana. Tehtiin myös toinen tunnari, mutta tämä edellistä huonompi, nostaa pokerilla jonkun hetken haisteltuaan. Voi ranteet auki.

Tämän jälkeen liikkeestä istuminen, jossa seuraaminen mukana tuloa, istuu käskyn kuultuaan ja loppu sujuu rutiinilla. Siinä kisapalkka ja kehut ja lelu.

Ihan lopuksi tehtiin vielä yksi tunnari, Aron mietti autossa toivottavasti sitä. Tehtiin helpotettu versio, missä Aron aina onnistuu tehtiin, elihäiriökasa ja se oma, oman sijainti hyvin lähellä häiriökasaa. Moneen kertaan nokka vertaili hajuja ja nosti sen oikean. Hyvä siis. Viikko aikaa vaan vahvistaa sitä omaa ja toivoa, että se riittää. Siirryn katselemaan muitakin voittajakokeita, mihin voisi ilmoittautua...

Treenien jälkeen ajelin kaverinin Elinan kanssa lenkille ja kierrettiin pitkä lenkki kera schapendois-Ellin sekä kolmen koirani kanssa. Tunti meni vielä tämän jälkeen pesuhuoneessa kuraa pestessä, joten kivasti aikaa tähän koiraharrastukseen taas meni :-)

torstai 7. huhtikuuta 2011

Ja taas kentällä

Tänään kaatosateessa lenkki kohti kyötikkälää. Tein samaa esteharjoitusta kuin eilen, mutta nyt vaikeutin niin, että oma sijainti oli vähän koiran oikealla puolen. Nyt ensimmäisellä kerralla Aron meinasi tehdä paluumatkan kiertäen esteen. Uusinnalla sijoituin niin, että näin juuri ja juuri mitä esteen takana tapahtuu ja sanoin kiipee, kun koira oli syönyt namikiposta namit. Ja nyt alkoi sujua. Tein kolme onnistunutta toistoa, joissa kyllä leikittiin aina välillä palkaksi.

Sitten vein koiran istuessa paikallaan eteenmenolelun ja seurautin Aronia. Heti kun sen seuruu oli jotekin kohdallaan ja kontaktissa annoin luvan suorittaa ja lujaahan se meni kohti takarajaa.

Sitten seuraamispätkiä, joissa seurasi pettymys minulle. Seuraaminen on taas niin huonoa....Siitä puuttuu se oikea ilme, sellaista laamaseuraamista, missä kontakti pätkii ja paikka on pielessä. Kokeilin eri juttuja, joista lopulta parhaaksi osoittautui makupalaseuraaminen kera innostavien kehujen. Nyt koira alkoi katsoa minua innokkaasti. Mutta kuka kehtaa väittää että luoksetulo on vaikein liike, katinkontit, kyllä se on seuraaminen. Maailman vaikein juttu!

Aron on palveluskoira

tai ainakin ylittää niille tarkoitettuja esteitä :-)
Eilen reppu selkään ja lenkkeillen Kyötikkälän kentälle. Kenttä oli jo ihanasti sulanut ja pelkkä märkä nurmi näkyvissä. Ja a-este reeni oli mielessä, sillä syksyllä pääsin siinä jo hyvään alkuun. Treenimme idea on peräisin Helmisen Hannalta ja siinä koiran tulee opetella se, että este suoritetaan aina kahteen suuntaan. Syksyllä kävin tekemässä tätä pikku a:lla ja siitä oli hyvä nyt aloittaa.

Ensin viedään namikippo Aronin kanssa esteen toiselle puolen, koira aloituspisteeseen ja narulelu koiran taakse. Itse siirryn esteen sivulle ja koiralle lupa suorittaa. Kiipeä esteen ja menee namikipolle ja namit syötyään kiipeää takaisin ja narulelu odottaa siellä palkkana. Koska tämä meni kerrasta hyvin pikku-esteellä, siirryttiin sen isomman eteen. Samat viritykset ja koiralle lupa suorittaa. Kiipesi hyvin, haki hetken namikippoa esteen takana ja kiipesi takaisin. Jippii! Otin vielä toiston ja nyt meni sujuvasti. Tätä jatketaan tänään niin, että pyrin siirtymään sinne narulelun taakse ja tavoite on, että Aron tekee koko homman itsenäisesti.

Tämän jälkeen otin yhden liikkeestä maahanmenon ( koira jäi istumaan, mutta ei tätä nyt hinkata ennen voi-koetta yhtään) kävin korjaamassa asennon ja siitä pitkä suora luoksetulo. Palkaksi narulelu, joka sitten jätettiin sinne kentän laitaan. Ja hetken päästä eteenmeno, jossa pysähdyn ja koira istuu ennen lähetystä (edistää kohti lelua niin paljon). Ja käskystä lähti laukkaamaan eteenpäin.
Lopuksi leikittiin kahden narulelun leikkiä ja pidettiin hauskaa. Tuntui hyvältä kummastakin.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Itsetunnon nostoa

Eilen kävin tekemässä Aronin kanssa itsetunnon nosto ja kaikki onnistuu-treenin. Lelut reppuun ja etsimään, missä meidän nurkilla voisi tokoilla. Ja teollisuusalueen erään tehtaan takana oli jo kuiva hiekka-alue, mihin mahtui hyvin tekemään.
Ensin Aron sai laukata ruutuun, jonka takarajalla oli lelu ja jippii, lelun kanssa. Sitten kaukokäsky ylipitkältä matkalta. En mitannut matkaa, mutta etäisyys koiraan oli pitkä ja siitä se ensimmäinen ylösnous, hyvin nousi ja taas iloittiin lelun kanssa. Sitten pääsi laukkaamaan taas ruutuun, jossa lelu ja sitten yksi metallin nouto. Heti kapulan noston jälkeen palkkasin vauhdista, hyvin nosti kyllä tuon metallin. Sitten eri suunnasta kaukon alku, nyt taas tosi kaukaa. Ensin istu, nousi kivasti, siitä etu eli seisomaan ja sitten vapautus takana olevalle repulle, missä oli lelu.
Tämän jälkeen pari pätkää seuruuta. Näissä aloitin ihan siitä, että asentun itse aloitusasentoon ja heti kun koira tuli pyytämättä sivulle, tulikin jo palkka. Kontaktista palkka. Sitten jo käveltiin jokunen pätkä ja heti kun tuntui hyvältä, tuli palkka. Ylipäätään seuraaminen on vähän sellaista lusmuilua sivullani. Se kulkee vähän apeana siinä, kun olen huomauttanut sen ääntelystä. Selvästi näkee, että se on varuillaan. Siksi yritin nyt saada iloa siihen seuruuseen. Ihan loppuun jätin koiran maahan ja kutsuin sen sitten kauempaa sivulle seuraamaan. Tässä tulee todella riemulla ja hyvin ja pysähdyksen jälkeen kisapalkka ja lelu. Ylipäätään vaan hain paljon palkkaa ja tekemisen riemua.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Maanantai kasvissoseen ääressä

Alan päästä tuohon raakaruokintaan sisälle, sillä tein itse eilen Elvikselle ison satsin kasvissoseita. Kaupasta keräsin jäävuorisalaattia, kesäkurpistaa, kurkkua ja jääkaapista loput ja sitten vaan sauvasekoittimella soosiksi. Hyviä annoksia tuli pakkaseen. Elviksen vatsa todella tykkää noista. Kasvissoseen seurana sulaa vaihdellen kananjauheliha, naudan jauheliha, kirjolohi, broilerin sisäelinseos, rasvainen liha sekä väliaterioina Elvis nauttii kanankanankauloja tai siipiä soseena. Ulosteen on edelleen kiinteitä. Jonnekin puntariin pitäisi Elvis viedä, että tietäisin onko paino lähtenyt nousemaan.

Aron sai tehdä kotipihassa yhden tunnarin, jossa kapulan hajustajana sai olla Petterin kaverin poliisi-iskä, kun siinä pihassa sattui olemaan. Aron haisteli ympyrällä olevat kapulat tarkkaan ja toi sen oman. Voi kun saisi tämänlaisen tunnarin kokeeseen.
Sisällä tehtiin lihapullan kanssa perusasentojumppaa ja sivulle tuloja.

Lenkit meillä huolestuttavasti lyhenee. Joka puolella oli jäätä, liukasta tai kuraa. Yäk. Vaivasen tunnin sain eilen lenkkeiltyä koko porukan kanssa, partikset tuo koko metsän kotiin turkeissaan.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

hinkuti hinkuti

Nyt joutuu koko talo-yhtiöni mukaan Aronin koulutukseen. Pitää nimittäin saada vieraita erityisesti miesten hajuisia häiriökapuloita. Naapurin unelmien putkimies (ehkä 65 vee) sai luvan pyöritellä kapuloita ja hetken päästä kävin etupihalla tekemässä tunnarin, joka onnistui ihan nappiin.
Sitten reppu selkään ja nämä samat kapulat rasiassa mukaan ja koulun pihaan. Siellä treenin puolessa välissä tehdyt tunnarit ei sitten onnistuneet, toi väärän ja uusinnalla hakee sitten oikean. Kapuloille melko pitkä matka, meni kovaa vauhtia kapuloille eikä tainnut kertaakaan haistaa sitä omaa, kun päätyi jo väärään. Joten ei siis näillä kapuloilla sen enempää. Että saisin mielen rauhan, teki Aron sitten kaksi kotipihan tunnaria taas ihan eri kapuloilla, toisen Elias 7 vee hajulla, toinen päiväkodinopettaja 40 vee hajulla ja nämä onnistui. Muu perhe katselee ikkunasta mun touhuja ja pudistelee huolestuneena päätään.

No tehtiin koulunpihassa myös kaukoista pelkästään sitä vaikeinta, eli seisomasta istumaan. Ilman alkuvirityksiä pelkkää tätä asentoa eri etäisyyksiltä. Onnistui. Sitten seuraamista, jossa kaikki muu onnistui paitsi 2 askelta taakse. Tämä on supervaikeeta. Ja kun tämän supervaikeen jälkeen otin kiertoja ja siihen stopit, teki Aron maailman terävimmät seis ja maa-käskyt, juoksi lujaa kierrettävälle kohteelle ja sitä rataa. Lopuksi lelu esiin pelkästä kiertämisestä.

Sisällä vielä perusasentosiirtymisiä ja käännöksiä iltaruuan eteen. Ehkä siinä treeniä tälle päivää.

Koe mielessä ja Miinun kanssa treenit

Vitsit miten hyvä koirakerho on Pieksamäen pelveluskoirayhdistys. Sieltä tuli jo siis postia, että kahden viikon päästä ollaan sitten kokeessa. Osallistujalistoista voi tarkistella, että ollaan 5:des koirakko meidän luokassa ja Aronin paikkamakuu on kahden narttukoiran välissä. Oikein hyvää palvelua tuolta koirakerholta :-)

Mutta lauantai-aamuna oltiin jo klo 9 Tamskin tallilla ja Miinun kanssa reenailtiin. Itse olin suunnitellut, että harjoitellaan kaikkea kokeeseen liittyvää. Aron oli todella vinku ja pinku tilassa ja tämä vaan vahvisti, että minun ei ikinä pitäisi treenailla kevyesti lenkitetyllä koiralla. Edellisenä päivänä meillä kävi Aronilla hieroja ja ennen sitä ehdittiin käydä vain korttelikierros ja sen hierojan jälkeen toinen samanlainen. Joten koira oli siis edellisen päivän lähes levossa. Ja korttelikierros ennen tallille lähtöä ei nyt riittänyt Aronin rauhoittamiseski ja ihan turkia vinkumisääniä tuli nyt treenissä.

Harjoiteltiin kehään menoa ja siellä aloittamista. Harjoiteltiin liikkurin virheitä, kun liikkuri ei osaa päättää, mistä kohtaa liike oikein aloitetaan. Palkkasin ensimmäisestä kontaktista.

Sitten mentiin ruudun lähetyspisteeseen. Siellä virittely missä ruutu ja Miinu liikkuroi. Käsky-sanan jälkeen aukoilin suutani kuin kala kuivalla maalla ja kun Aron rauhassa odotti käskyä, sanoin ruutu, josta se sitten lähti hyvin ja suoraan ruutuun. Ruudussa seis ja kävelin sinne palkkaamaan. Ihan hitusen olin aistivinani koiran ruutuun menossa ennakointia eturajalla, mutta Miinu tuskin huomasi tätä. No hyvä ruutu ja ei siitä sen enempää.

Sitten hyppynoudon ääreen. Muistaako kukaan tarkkaa sääntöä siitä, miltä etäisyydeltä nouto aloitetaan. Muistaisin, että alo ja avoluoksissa etäisyyden olisi saanut itse päättää. Otettiin nouto nyt tarkasti 3 m etäisyydeltä esteestä. Heitin kapulan myös pitkälle ja Aron varasti, mur mur. Ja tämän vuoksi aloitettiin koko liike alusta, jossa liikkuri näyttää meille kohdan mistä aloittaa jne. Nyt sanoin odota- koiralle ennen kun nyökkäsin valmis merkin ja koira nyt odotti ja kontaktilla pyysi lupaa noutaa. Kun sai luvan, lähti kuin nappi tapista, tuli vauhdikkaasti kapulan kanssa takaisin, mutta kapulan luovutus oli levoton ja äänteli siinä. Sivu-käskyä ei tehnyt edes sinnepäin, tämä on nyt sammunut juttu, kun olen sanonut sen ei innostuneesti. Huoh. Tekee siis vajaan sivullemenon.

Sitten tunnariin. Miinu vei käsissään kapulat ja teki meille ympyrän. Koira lähti ampuen kapuloille, äännähti lähtiessään ja haisteli levottomana kapulat, taisi nostaa tai vähintään siirtää jotakin kapulaa, toi kuitenkin sen oman ja luovutus oli ok. Palkkaus tähän eteen, kun sivu-käsky ei nyt toimi.

Sitten kaukokäskyjä. Tässä tehtiin vain aloitus ja melko pitkältä matkalta aloitin seiso-käkyllä. (Viime aikoina ollaan aloitettu kaukot aina istuen). Hyvin nousi seisomaan, tästä palkka ja kaukoja ei sen enempää.

Näiden jälkeen teki Bertta omia treenejään ja hyvin tekikin. Aron oli myös kiva, kun pystyy katselemaan treeniä ihan hipihiljaa, lähes masentuneen oloisena makaa ja seuraa meitä katseellaan.

Sitten ihan lopussa Aron pääsi vielä vähän leikkimään kapulan luovutusta ja tämän jälkeen seuraamista. Lopetin seuruun kun oli rento ja keskittynyt.

Illalla tehtiin lasten kanssa lenkki vielä koulunpihaan ja siellä yhdet treenit Aronin kanssa. Aloitin luoksetuloilla, pitkällä suoralla sekä maasta eteeni istumaan lyhyillä pätkillä. Näissä ei tullut suoraan eteeni istumaan, joten ei kelpaa. Yksi pitkä luoksetulo eteeni ja tässä tuli sitten hyvin ja suoraan.

Sitten seuraamista: Tuleva seuraamiskaavio kokeessa sisältää näitä askelsarjoja vasemmalle ja oikealle. Niitä harjoiteltiin kahden partacollien räksyttäessä kentän laidalla. Tämä nostaa aina Aronin piipittelyä ja nämä askelsarjat on sen mielestä ihan mahdotonta tehdä muka ilman ääntä. Yhden peruutuksen ihan huusi viik. Silloin mitta tuli täyteen, sanoin melko napakasti, että nyt sitten riittää. Tämän jälkeen Aron pyöräytteli silmiään ja teki hipihiljaa kaiken. Tehtiin myös yksi liikkeestä istuen kokeenomaisesti ja palkkasin sen myös niinkuin kokeessa. Meni superhyvin ja eikä koira vinkaissut edes lähtiessä.