Meillä oli mitä ihanin joulu. Vietettiin sitä perheen ja appivanhempien kanssa Vammalan mökillä. En muista koska minulla olisi ollut niin kiireetöntä, sillä olen ekspertti aikataulujen kanssa, aina ehtii vaikka mitä kun pitää kiirettä. Ja miten siitä nauttikaan, kun ei ollut kiire minnekään. Syötiin, lapset sai lahjansa, saunottiin ja oltiin. Koirien kanssa kävin tekemässä ihania lenkkejä ja erityisesti Aron nautti siitä. Elvis haukkuu jaloissani ja pyörii ympyrää, Aron tekee isoa kaarta pellolla ja sen laidoilla. No elämän iloa kummallakin. Me ei myöskään treenattu yhtään mitään. Itseasiassa meni tosi monta päivää ilman yhtäkään koiratreeniä, mutta monipuolisesti me ollaan kyllä lenkkeilty. Jopa vetohiihtoa kävin testaamassa eilen. Iltamyöhällä lumisateessa kelpasi viilettää Aronin kanssa pitkin metsäisiä teitä, jotka oli aurattu sekä pitkin peltoa, jossa oli ravihevosille aurattu baana. Hyvä lumisade huolehti, että pohja oli pehmeä juosta ja suksi luisti. Ristinsielua ei tullut vastaan. Yritetään päästä tällä viikolla Peltolammin ladulle ihan koirahiihtovuorolle.
Viime päivinä olen käynyt tekemässä Aronin kanssa pikkutreenejä mm. päiväkodin pihassa ( siellä on hyviä kohteita, joiden ympäri voi kierrättää tai agilityesteen näköisiä aitoja, joiden kanssa on treenattu takaakiertoja ). Koulunpihassa taasen treenattiin luoksetuloja, suoria luoksetuloja sekä stoppien kanssa. Tärkeintä näissä oli hyvä vauhti ja lujaa Aron tuli, merkkien kanssa treenatessa vaihti laskee, nyt ei siis ollut merkkejä.
Mutta tänään, vihdoinkin oikeat treenit. Varattiin Miinun kanssa peräkkäiset tunnit sdp:ltä, agility oli punainen lanka ja paljon oli erilaisia juttuja, mitä pitää treenata. Kahden koiran kanssa vuoroteltiin ja Aron taisi tehdä peräti neljä kierrosta.
Ekalla kierroksella focusoitiin. Meillä oli kolmen esteen hyppysuora ennen putkea ja putkesta tullessa toinen kolmen esteen suora. Pituus laitettiin viimeiseksi esteeksi, että koira saa kunnolla venyttää itseään loppua kohti. Aron selviytyi näistä harjoituksista oikein hyvin ja focusoitu eteenpäin. Itse yritin muistaa liikkua koko ajan, mutta ei vielä juosta.
Kakkoskierroksella focusointi jatkui, tehtiin vaan nyt tätä hyppysarjaa toisesta suunnasta ja vaihdettiin vähän toisia esteitä. Sarja alkoi muurilts, sitten rengas, tämän jälkeen kaksi hyppyä ja putkeen. Putkesta ulos tullessa oli helpoksi havaittu loppu; hyppy,hyppy ja pituus. Kaksi ensimmäistä estettä osoittautuivat haasteelliseksi, sillä muurin palat lensi ainakin kaksi kertaa ja rengas hajosi kerran. Mietittiin yhdessä, että mikä tässä on vaikeaa ja todettiin, että olen muurin kohdalla ottamassa vastaan ja liikun vasta perään, kun Aron pääsee renkaan puhtaasti läpi. Ilmeisesti se häiritsi esteeseen keskittymistä, kun lähdin liikkumaan samaan aikaan. Kun Aron selvisi kahdesta ekasta esteestä, oli loppu helppoa ja vaivatonta. Lopulta saatiin koko rimpsu onnistumaan ja tauon paikka oli tässäkin.
Tässä kohtaa alkoi ärsyttämään yksi juttu; Aron silppuaa ja rikkoo lelunsa. On nykyään lelu per treeni. Kaikista palloista on narut poikki, Eestin lammas on puhkottu, tänään fleece-narulelu meni pieniksi paloiksi. Eikä se saa edes leikkiä niillä kuin pienen hetken, siltikin. Onko olemassa bordercollien kestäviä leluja?
Kolmoskierroksella treenattiin keppiensisäänmenoa, vähän vinottaisesta kulmasta ja täydestä vauhdista. Laitoin kaksi hyppyä kaarevalle uralle ja siitä käskytin kepeille ilman, että olin itse siellä keppien sisäänmenolla sähläämässä. Koira sai ikäänkuin irrota suorittamaan itsenäisesti kepit. Onnistumista keppien sisäänmenoon tuettiin yhdellä verkonpalalla, kepeille sisäänmeno on tuottanut viime aikoina helposti virheitä. No tänään kepeille sisäänmeno onnistui aina, pisteet siitä. Sen sijaan
rima saattoi tippua niillä kahdella edeltävällä hypyllä tai koira saattoi lopettaa pujottelun just ennen viimeistä väliä. Miinulla oli palkka keppien päässä ja lopulta saatiin niin pujottelu kuin kahden hypyn hyppääminenkin onnistumaan. Lopulta otettiin vielä se verkonpala pois ja onnistui. Taas siis hyvillä fiiliksillä palkattu koira autoon lepäämään. Huomasin kuitenkin, että tälläkin esteellä, pujottelulla siis koira on aika kiinni minussa. Sen kehittämiskohde tulee olemaan entistä enemmän itsenäisten estesuoritusten parissa, sillä nyt se luopui siitä pujottelusta ennen loppua sen vuoksi, että oma linjani erkaantui kauemmaksi esteestä.
Neloskierros jäljellä ja nyt treenattiin kolmen hypyn kanssa serpenttiiniä. Koska meillä oli jo paljon treeniä takana, päätiin, että tehdään nyt onnistumisia helposti ja näin ollen esteet mentiin vuorotellen edestä ja sitten takaa. Meille ihan älyvaikeaa on se, että kaikki linjalla olevat hypyt tehdään takaa. Nyt koira siis putkeen ja sieltä hyvää vauhtia ja kolme hyppyä niin, että juoksen ja ohjaan, pitää olla koko ajan vähän koiran edellä, että onnistuu. Ihan ensimmäinen kerta ei onnistunut, mutta sitten alkoi sujua. Hei me osataan tää! Ei olla kun treenattu tätä miljoona kertaa. Yhä meinaan jäädä ihailemaan koiraa ja Miinu huusi, että juokse jo. Ja mä päätin juosta ja koira teki virheetöntä hyppyä mun perässä. Vähänkös hienoo, rimat oli vielä ihan maksikorkeuksilla eikä madallettuina.
Ihan loppuun tehtiin vielä puomia ja Miinu oli heittämässä palkkaa. Tarkoitus minulla oli jäädä koiran taakse ja vahvistaa vaan sitä, että koira menee kontaktille itse, vaikka minä tulisinkin vähän jäljessä. Aron tulee hyvää vauhtia niissä tilanteissa, joissa juoksen kontaktin ohi eteenpäin.
Tehtiin jokunen toisto, missä huomattiin, että Aron hidastaa vauhtiaa loppua kohti, tavoite olisi toisinpäin. Nyt jätettiin lelu maahan näkyviin ja vapautus lelulle, heti kun on kontaktilla. Vaikka pelkään näkyvän lelun hidastavan vauhtia entisestään, kävi nyt toisinpäin, Aron jopa kerran varasti sille lelulle siitä kontaktilta. Muistuttettiin kerran, että vasta vapaa-sanasta saa mennä ja nyt alkoi pelittään. Kiihdytti, ei katsonut minua lainkaan, mennä paineli kontaktille niin että tämähti ja tästä heti vapaa leluun kiinni. Superhyvä oli viimeinen suoritus!
Ja näillä meiningeillä oltiin saatu kaksi tuntia kulumaan kuin siivillä. Lähdettiin vielä Birgitan polulle loppulenkeille. Pojat juoksi pehmeässä hangessa Bertan kanssa, tehokasta liikuntaa.
Täällä meillä ei voi viedä koiria lainkaan ulos enää klo 17 jälkeen, meininki on kuin jossain talvisodassa...kiitos Miinulle tehokkaasta koirien väsytysaamupäivästä!
Näin vuoden viimeisenä päivänä on myös kiva miettiä ensi vuoden tavoitteita. Ykkösjuttu meille Aronin kanssa on ehdottomasti kolmosluokan jälkikokeiden korkkaaminen. Tavoittelemme pk-bortsumestaruuksia, jotka järjestetään kesäkuun alussa Helsingissä. Sinne! Myös kotinurkilla olisi kiva käydä jälkikokeessa ja syksyllä osallistua esim jäljen piirinmestaruuksiin. Eli siinä on tavoitetta kerrakseen. Mehän ollaan Miinun kanssa sovittu, että ensi vuonna osallistutaan kaikki bc-mestaruuskisoihin ja agility-sellaiset järkätään täällä meillä huhtikuussa, joten agilityn ykkösluokan nollat on meidän seuraava tavoite. Toivottavasti tokon bc-mestikset ei ole ihan äkkiä, sillä se seuruu, voi yök. Tokoa pidetään kuitenkin ohjelmistossa ja tarkoitus on harjoitella evl- kokeissa ensi vuonna sitä mielentilan hallintaa. Siksi me ei nyt unohdeta tunnareita eikä kaukoja.
Elviksen kanssa ei ole niinkään suuria harrastustavoitteita, mutta toivomme onnellisia hetkiä yhdessä. Yritän pitää sen turkkia hyvässä kunnossa, sillä pitkäturkkinen ja hoidettu partis on vaan silmälle iloksi. Ja terveyttä toivon meille kaikille.
Tulipas tästä nyt pitkä postaus, mutta Hyvää Uutta Vuotta sinulle joka jaksoit lukea tänne loppuun saakka. Toivon meille kaikille onnellisia hetkiä ja menestystä, lajissa kuin lajissa, koiraharrastuksissa.
maanantai 31. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Kanalassa
Jee, tänään aamusta aikaisin tien päälle kohti Kana-areenaa.Petra lähti mukaan, koska Nellikin tulee. Nelli on Annan japaninpystykorva ja Petralla kova koirakuume, haaveilee schipperkestä tai japaninpystykorvasta. Aihe on sinänsä vaikea, sillä kaksi koiraa on minulle ihan riittävä huollettavien määrä. Vaikka koira olisikin Petran, tietää se aina yhtä huollettavaa lisää, koska 10-vuotias on kuitenkin kovin nuori täyteen vastuuteen. Toisaalta, hyvä harrastushan koiran kanssa touhuaminen on. Joten mietitään tässä vielä.
Aronin treenit pitivät sisällään tänään sekä tokoa että agia.
Aloitettiin tokon temppuradalla. Olin suunnitellut varmojen ja helppojen liikkeiden rikkomista ja suunnitelma oli lähettää merkin kautta ruutuun, ruudussa tehdä pari kaukokäskyä, sitten liike jatkuu normiin tapaan, sivulle kutsutusta kohdasta sitten liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo, lopuksi vielä lähetys merkille ja palkkaus. Virittelynä tein ensin pari kaukokäskyä ja sitten temppuradalle.
Toteutus ei oikein onnistunut, Aron teki kaiken kuten käskin, mutta ääntelyä liittyi vähän joka väliin, sen sijaan että se olisi keskittynyt entistä tarkemmin, tulikin ääntelyä, jossa koira olisi sanonut, että mitä, tämäkinkö tähän väliin. Anna sanoi, ettei näyttänyt hyvältä, ennemmin epävarmalta, vaikka menikin ruutuun, teki kaukaa kaukoja, tuli sivulle. Joten pitää miettiä näitä nyt vielä.
Sitten tehtiin kokeenomainen tunnari. Pitkästä aikaa, edellinen tunnari on tehty elokuussa kokeessa. Kokeenomainen tunnari, kapulat rivissä. Aron meni reippaalla ravilla kapuloille, haisteli, kerran kolautti hampaansa johonkin kapulaan, kuului siis sellainen ääni, mutta ei nostanut sitä, vaan nosti vierestä kapulan, joka oli oma. Jee!
Tämän jälkeen treenattiin vielä liikkurin käskytystä perusasennossa. Koska viime treenissä ne liikkurin äänet nostavat virettä, päätin, että tänään ollaan vaan paikallaan ja jos koira on ääneti sekä pitää kontaktin, se vapautetaan palkkakipolle. Aron olikin näissä tänään ihan huikean hyvä, sillä se keskittyi, oli ääneti ja saatiin paljon onnistumisia nyt tässä. Tehtiin useampi lyhyt setti ja hyvin kesti Annan kovaäänisen kuulutuksen, että liike alkaa, liikkeelle mars. Näitä vahvistamalla ehkä päästään joskus liikkumaankin.
Kakkoskierros aloitettiin siis tällä perusasentotreenillä ja tehtiin siihen vielä toinen tunnari päälle. Nyt kapulat oli ympyrällä ja Aron teki tosi hyvin, haisteli kapulat läpi ja toi oman. Työskenteli niin hyvin, että tuli kyllä hyvä mieli. Keskityin myös palkkaamaan niin, että kehun ja liikun ja vasta viiveellä sai nakin palasen palkaksi. Luulen, että yksi paha virhe meillä on ollut se, että Aron ikään kuin vaatii sitä palkkaa välittömästi ja kun ei sitä saa, tulee sellainen turmauma piip.
Nellin seurana otettiin lyhyt paikka istuminen kahteen kertaan ja voi miten hyvä asenne Aronilla on näissä. Se istuu kuin patsas eikä taatusti mene makuulle eikä ääntele. Ehkä siis ainoa asia tässä elämässä mitä olen osannut oikein koiralleni kouluttaa. Kiva, että on edes yksi!
Agi-osuudessa tehtiin este-sarja-focusointia. Nyt ensimmäisellä suoralla oli hyppy, hyppy, muuri, hyppy ja putki. Putken jälkeen toisella suoralla oli kaksi hyppyä ja pituus. Eka suora meni tosi hyvin ja palkattiin siihen. Kun otettiin koko rimpsu, piti vähän ennen pituutta vilkaista minua, että tulenko sieltä. Pyrin kävelemään itse koko ajan, mutta hyppysuoralle lähdettiin yhdellä käskyllä. Suoritus parantui kerta kerralta ja lopulta saatiin täysi focus eteenpäin, jes! Tähän kohtaan pidettiin tauko.
Video ensimmäinen suora
Video, missä lopun focus ei vielä riittävä
Video missä onnistuu
Tauon jälkeen samaa harjoitusta toiseen suuntaan. En tiedä alkoiko Aron jo väsyä tässä kohtaa, sillä ainakin kaksi aloitusta sillä meni totaalisesti pieleen. Se ei ikään kuin keskity siihen ekaan hyppyyn
ja roiskaisee riman ihan törkeästi. Saatiin alut kuitenkin sujumaan, mutta huomasin, että jos lähdin vahingossa juoksemaan tässä estesuoritusten rinnalla, häiritsi se heti koiran hyppyä. Yritin siis muistaa, että tässä vaiheessa viekä kävelen, en juokse.
Lopuksi tekniikkatreeniä, estekorkeudet koiran säästämiseksi noin 40cm ja minä yritin taas kerran tätä kolmeen hyppyesteen serpentiiniä, missä koira kiertää esteet takaa. Kuten aiemminkin, päästään ne kaksi ja kolmannella olen jo myöhässä. Otettiin putkesta vauhtia ja uudestaan ja uudestaan. Ehkä jonain päivänä....
Huh, kyllä me tosi kaukana ollaan kummassakin lajissa kilpailutasosta, mutta onneksi treenattavaa riittää ja näin ollen kivaa yhdessä oloa. Ja kyllä hallitreenaaminen on vaan luksusta, ulkona puhalsi törkeä tuuli ja me treenattiin sekä kahviteltiin Annan ja Petrsn kanssa lämpimässä hallissa, parhautta!
Aronin treenit pitivät sisällään tänään sekä tokoa että agia.
Aloitettiin tokon temppuradalla. Olin suunnitellut varmojen ja helppojen liikkeiden rikkomista ja suunnitelma oli lähettää merkin kautta ruutuun, ruudussa tehdä pari kaukokäskyä, sitten liike jatkuu normiin tapaan, sivulle kutsutusta kohdasta sitten liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo, lopuksi vielä lähetys merkille ja palkkaus. Virittelynä tein ensin pari kaukokäskyä ja sitten temppuradalle.
Toteutus ei oikein onnistunut, Aron teki kaiken kuten käskin, mutta ääntelyä liittyi vähän joka väliin, sen sijaan että se olisi keskittynyt entistä tarkemmin, tulikin ääntelyä, jossa koira olisi sanonut, että mitä, tämäkinkö tähän väliin. Anna sanoi, ettei näyttänyt hyvältä, ennemmin epävarmalta, vaikka menikin ruutuun, teki kaukaa kaukoja, tuli sivulle. Joten pitää miettiä näitä nyt vielä.
Sitten tehtiin kokeenomainen tunnari. Pitkästä aikaa, edellinen tunnari on tehty elokuussa kokeessa. Kokeenomainen tunnari, kapulat rivissä. Aron meni reippaalla ravilla kapuloille, haisteli, kerran kolautti hampaansa johonkin kapulaan, kuului siis sellainen ääni, mutta ei nostanut sitä, vaan nosti vierestä kapulan, joka oli oma. Jee!
Tämän jälkeen treenattiin vielä liikkurin käskytystä perusasennossa. Koska viime treenissä ne liikkurin äänet nostavat virettä, päätin, että tänään ollaan vaan paikallaan ja jos koira on ääneti sekä pitää kontaktin, se vapautetaan palkkakipolle. Aron olikin näissä tänään ihan huikean hyvä, sillä se keskittyi, oli ääneti ja saatiin paljon onnistumisia nyt tässä. Tehtiin useampi lyhyt setti ja hyvin kesti Annan kovaäänisen kuulutuksen, että liike alkaa, liikkeelle mars. Näitä vahvistamalla ehkä päästään joskus liikkumaankin.
Kakkoskierros aloitettiin siis tällä perusasentotreenillä ja tehtiin siihen vielä toinen tunnari päälle. Nyt kapulat oli ympyrällä ja Aron teki tosi hyvin, haisteli kapulat läpi ja toi oman. Työskenteli niin hyvin, että tuli kyllä hyvä mieli. Keskityin myös palkkaamaan niin, että kehun ja liikun ja vasta viiveellä sai nakin palasen palkaksi. Luulen, että yksi paha virhe meillä on ollut se, että Aron ikään kuin vaatii sitä palkkaa välittömästi ja kun ei sitä saa, tulee sellainen turmauma piip.
Nellin seurana otettiin lyhyt paikka istuminen kahteen kertaan ja voi miten hyvä asenne Aronilla on näissä. Se istuu kuin patsas eikä taatusti mene makuulle eikä ääntele. Ehkä siis ainoa asia tässä elämässä mitä olen osannut oikein koiralleni kouluttaa. Kiva, että on edes yksi!
Agi-osuudessa tehtiin este-sarja-focusointia. Nyt ensimmäisellä suoralla oli hyppy, hyppy, muuri, hyppy ja putki. Putken jälkeen toisella suoralla oli kaksi hyppyä ja pituus. Eka suora meni tosi hyvin ja palkattiin siihen. Kun otettiin koko rimpsu, piti vähän ennen pituutta vilkaista minua, että tulenko sieltä. Pyrin kävelemään itse koko ajan, mutta hyppysuoralle lähdettiin yhdellä käskyllä. Suoritus parantui kerta kerralta ja lopulta saatiin täysi focus eteenpäin, jes! Tähän kohtaan pidettiin tauko.
Video ensimmäinen suora
Video, missä lopun focus ei vielä riittävä
Video missä onnistuu
Tauon jälkeen samaa harjoitusta toiseen suuntaan. En tiedä alkoiko Aron jo väsyä tässä kohtaa, sillä ainakin kaksi aloitusta sillä meni totaalisesti pieleen. Se ei ikään kuin keskity siihen ekaan hyppyyn
ja roiskaisee riman ihan törkeästi. Saatiin alut kuitenkin sujumaan, mutta huomasin, että jos lähdin vahingossa juoksemaan tässä estesuoritusten rinnalla, häiritsi se heti koiran hyppyä. Yritin siis muistaa, että tässä vaiheessa viekä kävelen, en juokse.
Lopuksi tekniikkatreeniä, estekorkeudet koiran säästämiseksi noin 40cm ja minä yritin taas kerran tätä kolmeen hyppyesteen serpentiiniä, missä koira kiertää esteet takaa. Kuten aiemminkin, päästään ne kaksi ja kolmannella olen jo myöhässä. Otettiin putkesta vauhtia ja uudestaan ja uudestaan. Ehkä jonain päivänä....
Huh, kyllä me tosi kaukana ollaan kummassakin lajissa kilpailutasosta, mutta onneksi treenattavaa riittää ja näin ollen kivaa yhdessä oloa. Ja kyllä hallitreenaaminen on vaan luksusta, ulkona puhalsi törkeä tuuli ja me treenattiin sekä kahviteltiin Annan ja Petrsn kanssa lämpimässä hallissa, parhautta!
torstai 13. joulukuuta 2012
Viikon kohokohtia
Näin joulukuussa on sosiaalinen elämä on vilkkaimmillaan, on pikkujoulua, itsenäisyyspäivää ja jopa pikkujouluristeilylläkin kävin. Koirat yrittää olla juhlinnassa mukana, mutta suurinta juhlaa niille on luultavasti viilettää lumisessa metsässä. Nyt kun on lumi maassa, näkee metsässä/ pelloilla liikkua myöhälläkin.
Aronin viime viikon kohokohta oli peurajahti, kuljettiin pellonlaitaa, koirat juoksivat luonnollisesti vapaina. Kumpikin suhautti ensin sellaiseen pusikkoon ja ensimmäinen mikä sieltä pusikosta tuli ulos olikin iso peura. Vaikutti pulskalta ja laiskalta, sillä olin jotenkin kuvitellut peurojen olevan ääntä nopeampia. Sen sijaan Aron oli. Peura pomppi eteenpäin ja Aron saavutti suoraviivaisesti sitä kiinni. Pellon reunaan sain kovalla karjunnalla Aronin pysähtymään ja peura jatkoi matkaansa metsään. Loppulenkin kumpikin koira menivät kyllä hännät kippuralla, sillä peurojen hajua oli ilmassa ja jännää oli.
Tiistaina oli mun kohokohta, sillä alueellinen agin valkkuryhmä treenaa kerran kuussa ja nyt oli jouluisen treenin vuoro. Jari Suomalainen meitä koutsaa ja tekis mieli hehkuttaa, että I love Jari Suomalainen. Jari oli katsonut meidän viimeisimmän hyppy/focusointi-videon ja tämän pohjalta saatiin seuraavaksi kuuksi taas treeniohjeita; tehdään samanlaisia hyppysuoria, mutta nyt kasvatetaan mun liikkumista. Eli seuraavissa treeneissä kävelen kaiken aikaa. Kuukauden päästä samaa hölkäten. Eli kaiken tarkoitus on totuttaa Aronia työskentelemään mun liikkuessa.
Itse treeneissä oli 23 esteen rata, mutta Jari tiesi meidän kehitettävät kohdat ja sanoi, että helpotetaan Aronin treeniä ja aloitimme radan esteeltä 5. Miten viisasta! 5 este oli hyppy,jolle koira heitettiin, sitten leijeröitiin koira kaumpana olevaan putkeen ja juostiin miljoonaa tekemään persjättöä pituudelle. Pituuden jälkeen oli kolmen hypyn serpenttiinitreeniä ja tiesin etukäteen, että ne on meille niin kamalan vaikeita. Mutta menikin yllättävän hyvin, ihan jopa kerran onnistui rimoja tiputtamatta tämä koko homma eli 5 estettä peräkkäin täydessä vauhdissa.
Sitten jatkettiin rataa kepeillä, sieltä hypyn kautta pimeän kulman putkeen. Putkestä ulostullessa oli taas nämä kolme serpeetinihyppyä, nyt niin, että aina kierrettiin takaa. Saatiin onnistumisia, jos tehtävänäni oli vain nämä kaksi hyppyä suoritettavan takaa, jos oli kolme, aloin hosua loppua kohti. eli tyydyttiin siihen, että putkesta koira takaakiertoon ja vielä seuraava este takaa ja palkkaus.
Uusintatoistolla meillä alkoi rimat tippuun, johtuen ehkä siitä, että me kumpikin Aronin kanssa tsempattiin ja keskityttiin ihan satasella, kun homma näin sujui, menetin ehkä terävintä tsemppiäni ja koirakin alkoi väsyä. Viisaana Jari huomasi tämän ja treenattiin vielä pelkkää puomia treenin loppuun.
Puomiharjoituksessa Jarilla oli Aronin lelu ja seisoi siellä puomin päässä vähän sivussa. Tälläinen asetelma siksi, että kuollut lelu puomin päässä saa Aronin hidastamaan. Puomi-treenissä tavoite oli saada koira focusoitumaan täysillä kohti kontaktia riippimatta taas minusta, heti kun koira oli on-off tilassa sanoin vapaa ja Jari heitti lelun Aronille. Jatkossa lelu tulee apuohjaajalta, mutta satunnaisesti myös minulta, jolloin suoritus ei olisi vain kohti apuohjaajaa pyrkimistä.
Olipas antoisaa ja turvallista, kun Jari tiesi/ näki niin hyvin, mistä me selvitään ja mistä ei.
Tänään ajelin tokoilemaan Pirjon kanssa, nähtiin Hakametsän hallilla, siellä on isot parkkipaikat ja auraus oli käynnissä. Aurauksen jälkeen maan pinta vaikutti kyllä liukkaalta, hui.
Aron teki ensimmäisellä kierroksella vähän vauhtia alle. Merkin kautta ruutuun meni hyvin, joskin vauhtia oli ja se liukas pohja, liukkuaden vuoksi koira ajautui lähes ruudusta ulos ihan takarajalle, mutta palkkasin, koska meni niin hyvin. Sitten Pirjon käskytyksillä ruutu-liike, sieltä koira seuraamaan ja siitä hyvästä seuraamiskohdasta lähetin koiran eteenmenoon, keppi oli kentän laidassa valmiina. Hyvin meni kaikissa kohdissa ja nyt ruudun paikkakin oli keskellä, kun koira itse vähän jarrutti ennen käskyä, laukaten kuitenkin siis kunnolla ruutuun.
Tämän jälkeen tehtiin meidän perusasento ja seuraamistreeniä, missä Pirjo häiritsi seuraamista epämääräisellä ääntelyllä ja kahinalla. Perusasennot tuomarin edessä sujuivat myös hyvin, piip tuli siinä vaiheessa kunalan puhumaan meidän molempien nimiä. Joten onnistumisen vuoksi otettiin tuomarin luokse menoja, joissa olen vaan hiljaa ja vapautsn koiran namikipolle.
Kakkoskierroksella ajattelin, että lisätään Pirjon häiriköintiä sellaiseksi, että Pirjo huutelee jotakin käskyjä. No Pirjo huuteli istu ja Aron parka istui jokaikisestä Pirjon käskystä. Tässä kohtaa seuraaminen hajosi atomeiksi ja tilalle tuli kaikki mahdollinen seuraamiseen liittyvä toiminta, mitä en haluaisi. Joten lopulta koira meni autoon, koska en yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä ettei homma pahenisi.
Ajelin kotiin niin harmistuneena ja suruisena. Heti kun ympäristöstä tuli sana käsky tai tms. oli se Aronille yksinkertaisesti vaan liikaa. Pakko hyväskyä tämä, vihata hetki itseä, miten olen ihan itse tämän sille kouluttanut. Aron kestää vaikka mitä kuhinaa ympärillä, mutta koemainen käskytys, ei onnistu.
Samalla reissulla pysähdyin Prismaan kaupoille, taskussa oli vielä paljon nameja, joten takaisin ongelmaan. Nyt seurauttelin koiraa teemalla ympäristössä on kaikenlaista häiriötä, mutta ei koemaista. En antanut mitään käskyjä, kuljin vain. Aron oli ilman hihnaa ja aina kun seurasi/ otti kontaktia hyvin, sanoinjes ja heitin namin taaksemme maahan. Näin lumella se on helppoa, kun koira löytää namin pian ja sen syötyään tuli tarjoamaan uutta kontaktia. Kävelin Aronin kanssa autojen välistä, ihmisiä meni ja tuli, autoja meni ja tuli, yhdet pikkukoirat, jotka räkyttivät autossa ja pomppivat vasten ikkunaa oli aluksi vähän paha, mutta hetken päästä mentiin tämän autonkin ohi hienossa kontaktissa. Aron oli ihan älyttömän hyvä ja keräsimme myöskin katseita, heh. Viikon kohokohta siis tämäkin.
Aronin viime viikon kohokohta oli peurajahti, kuljettiin pellonlaitaa, koirat juoksivat luonnollisesti vapaina. Kumpikin suhautti ensin sellaiseen pusikkoon ja ensimmäinen mikä sieltä pusikosta tuli ulos olikin iso peura. Vaikutti pulskalta ja laiskalta, sillä olin jotenkin kuvitellut peurojen olevan ääntä nopeampia. Sen sijaan Aron oli. Peura pomppi eteenpäin ja Aron saavutti suoraviivaisesti sitä kiinni. Pellon reunaan sain kovalla karjunnalla Aronin pysähtymään ja peura jatkoi matkaansa metsään. Loppulenkin kumpikin koira menivät kyllä hännät kippuralla, sillä peurojen hajua oli ilmassa ja jännää oli.
Tiistaina oli mun kohokohta, sillä alueellinen agin valkkuryhmä treenaa kerran kuussa ja nyt oli jouluisen treenin vuoro. Jari Suomalainen meitä koutsaa ja tekis mieli hehkuttaa, että I love Jari Suomalainen. Jari oli katsonut meidän viimeisimmän hyppy/focusointi-videon ja tämän pohjalta saatiin seuraavaksi kuuksi taas treeniohjeita; tehdään samanlaisia hyppysuoria, mutta nyt kasvatetaan mun liikkumista. Eli seuraavissa treeneissä kävelen kaiken aikaa. Kuukauden päästä samaa hölkäten. Eli kaiken tarkoitus on totuttaa Aronia työskentelemään mun liikkuessa.
Itse treeneissä oli 23 esteen rata, mutta Jari tiesi meidän kehitettävät kohdat ja sanoi, että helpotetaan Aronin treeniä ja aloitimme radan esteeltä 5. Miten viisasta! 5 este oli hyppy,jolle koira heitettiin, sitten leijeröitiin koira kaumpana olevaan putkeen ja juostiin miljoonaa tekemään persjättöä pituudelle. Pituuden jälkeen oli kolmen hypyn serpenttiinitreeniä ja tiesin etukäteen, että ne on meille niin kamalan vaikeita. Mutta menikin yllättävän hyvin, ihan jopa kerran onnistui rimoja tiputtamatta tämä koko homma eli 5 estettä peräkkäin täydessä vauhdissa.
Sitten jatkettiin rataa kepeillä, sieltä hypyn kautta pimeän kulman putkeen. Putkestä ulostullessa oli taas nämä kolme serpeetinihyppyä, nyt niin, että aina kierrettiin takaa. Saatiin onnistumisia, jos tehtävänäni oli vain nämä kaksi hyppyä suoritettavan takaa, jos oli kolme, aloin hosua loppua kohti. eli tyydyttiin siihen, että putkesta koira takaakiertoon ja vielä seuraava este takaa ja palkkaus.
Uusintatoistolla meillä alkoi rimat tippuun, johtuen ehkä siitä, että me kumpikin Aronin kanssa tsempattiin ja keskityttiin ihan satasella, kun homma näin sujui, menetin ehkä terävintä tsemppiäni ja koirakin alkoi väsyä. Viisaana Jari huomasi tämän ja treenattiin vielä pelkkää puomia treenin loppuun.
Puomiharjoituksessa Jarilla oli Aronin lelu ja seisoi siellä puomin päässä vähän sivussa. Tälläinen asetelma siksi, että kuollut lelu puomin päässä saa Aronin hidastamaan. Puomi-treenissä tavoite oli saada koira focusoitumaan täysillä kohti kontaktia riippimatta taas minusta, heti kun koira oli on-off tilassa sanoin vapaa ja Jari heitti lelun Aronille. Jatkossa lelu tulee apuohjaajalta, mutta satunnaisesti myös minulta, jolloin suoritus ei olisi vain kohti apuohjaajaa pyrkimistä.
Olipas antoisaa ja turvallista, kun Jari tiesi/ näki niin hyvin, mistä me selvitään ja mistä ei.
Tänään ajelin tokoilemaan Pirjon kanssa, nähtiin Hakametsän hallilla, siellä on isot parkkipaikat ja auraus oli käynnissä. Aurauksen jälkeen maan pinta vaikutti kyllä liukkaalta, hui.
Aron teki ensimmäisellä kierroksella vähän vauhtia alle. Merkin kautta ruutuun meni hyvin, joskin vauhtia oli ja se liukas pohja, liukkuaden vuoksi koira ajautui lähes ruudusta ulos ihan takarajalle, mutta palkkasin, koska meni niin hyvin. Sitten Pirjon käskytyksillä ruutu-liike, sieltä koira seuraamaan ja siitä hyvästä seuraamiskohdasta lähetin koiran eteenmenoon, keppi oli kentän laidassa valmiina. Hyvin meni kaikissa kohdissa ja nyt ruudun paikkakin oli keskellä, kun koira itse vähän jarrutti ennen käskyä, laukaten kuitenkin siis kunnolla ruutuun.
Tämän jälkeen tehtiin meidän perusasento ja seuraamistreeniä, missä Pirjo häiritsi seuraamista epämääräisellä ääntelyllä ja kahinalla. Perusasennot tuomarin edessä sujuivat myös hyvin, piip tuli siinä vaiheessa kunalan puhumaan meidän molempien nimiä. Joten onnistumisen vuoksi otettiin tuomarin luokse menoja, joissa olen vaan hiljaa ja vapautsn koiran namikipolle.
Kakkoskierroksella ajattelin, että lisätään Pirjon häiriköintiä sellaiseksi, että Pirjo huutelee jotakin käskyjä. No Pirjo huuteli istu ja Aron parka istui jokaikisestä Pirjon käskystä. Tässä kohtaa seuraaminen hajosi atomeiksi ja tilalle tuli kaikki mahdollinen seuraamiseen liittyvä toiminta, mitä en haluaisi. Joten lopulta koira meni autoon, koska en yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä ettei homma pahenisi.
Ajelin kotiin niin harmistuneena ja suruisena. Heti kun ympäristöstä tuli sana käsky tai tms. oli se Aronille yksinkertaisesti vaan liikaa. Pakko hyväskyä tämä, vihata hetki itseä, miten olen ihan itse tämän sille kouluttanut. Aron kestää vaikka mitä kuhinaa ympärillä, mutta koemainen käskytys, ei onnistu.
Samalla reissulla pysähdyin Prismaan kaupoille, taskussa oli vielä paljon nameja, joten takaisin ongelmaan. Nyt seurauttelin koiraa teemalla ympäristössä on kaikenlaista häiriötä, mutta ei koemaista. En antanut mitään käskyjä, kuljin vain. Aron oli ilman hihnaa ja aina kun seurasi/ otti kontaktia hyvin, sanoinjes ja heitin namin taaksemme maahan. Näin lumella se on helppoa, kun koira löytää namin pian ja sen syötyään tuli tarjoamaan uutta kontaktia. Kävelin Aronin kanssa autojen välistä, ihmisiä meni ja tuli, autoja meni ja tuli, yhdet pikkukoirat, jotka räkyttivät autossa ja pomppivat vasten ikkunaa oli aluksi vähän paha, mutta hetken päästä mentiin tämän autonkin ohi hienossa kontaktissa. Aron oli ihan älyttömän hyvä ja keräsimme myöskin katseita, heh. Viikon kohokohta siis tämäkin.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Focusointi onnistuu
Jee, kyllä harjoittelemisesta on vaan apua.
Tänään olin Katrin kanssa aamutuimaan sdp:llä. Pakkasta on siinä 16- asteen kieppeillä, mutta meitä se ei onneksi haitannut. Verryttelyt tehtiin ei hihnalenkkeillen vaan Aron, Tao ja Benson juoksivat vapaana. Aron on vaan eiryisen kiinnostunut Bensonista, joten Tao oli sille vähän kuin ilmaa.
Jatkoimme harjoituksissa hyppysuorilla, joissa mun osuus on pieni ja suoran päässä on apuohjaajalla palkka. Ensimmäisellä kierroksella Aron hyppäsi suoran hyppy-muuri-hyppy-hyppy 4 kertaa puhtaasti. Itse kuljin 2 kertaa samalla puolella ja sitten puolen vaihto. Aron teki hypyt puhtaasti ja keskittyi menemään eteenpäin, ei katsellut taakseen.
Kakkoskierroksella tehtiin toinen hyppysuora, jossa hyppy-rengas-hyppy-hyppy, tässäkin eteni hyvin eteenpäin, yksikään rima ei. Sitten laitettiin putki väliin ja yhdistettiin molemmat suorat, kerran roiskautti renkaan ja hypättiin kerran rengas pelkästään ja tästä vain suullinen kehu. Päivän viimeisestä suorituksesta on videonkin. Siinä Aron tekee ihan pienen silmäkulmien vilkaisun renkaan jälkeen, mutta tekee parhaansa mukaan hyviä hyppyjä. Kaikkiaan yritin olla häiritsemättä koiraa, jatkossa harjoitusta vaikeutetaan lisäämällä mun täysillä pinkova hahmo tuohon mukaan.
Aron hyppää
Olinpas tyytyväinen! Kiitos Katrille treeniseurasta ja monista ajatusten vaihdoista, koskien niin koiria kuin hoitotyötä :-)
Tänään olin Katrin kanssa aamutuimaan sdp:llä. Pakkasta on siinä 16- asteen kieppeillä, mutta meitä se ei onneksi haitannut. Verryttelyt tehtiin ei hihnalenkkeillen vaan Aron, Tao ja Benson juoksivat vapaana. Aron on vaan eiryisen kiinnostunut Bensonista, joten Tao oli sille vähän kuin ilmaa.
Jatkoimme harjoituksissa hyppysuorilla, joissa mun osuus on pieni ja suoran päässä on apuohjaajalla palkka. Ensimmäisellä kierroksella Aron hyppäsi suoran hyppy-muuri-hyppy-hyppy 4 kertaa puhtaasti. Itse kuljin 2 kertaa samalla puolella ja sitten puolen vaihto. Aron teki hypyt puhtaasti ja keskittyi menemään eteenpäin, ei katsellut taakseen.
Kakkoskierroksella tehtiin toinen hyppysuora, jossa hyppy-rengas-hyppy-hyppy, tässäkin eteni hyvin eteenpäin, yksikään rima ei. Sitten laitettiin putki väliin ja yhdistettiin molemmat suorat, kerran roiskautti renkaan ja hypättiin kerran rengas pelkästään ja tästä vain suullinen kehu. Päivän viimeisestä suorituksesta on videonkin. Siinä Aron tekee ihan pienen silmäkulmien vilkaisun renkaan jälkeen, mutta tekee parhaansa mukaan hyviä hyppyjä. Kaikkiaan yritin olla häiritsemättä koiraa, jatkossa harjoitusta vaikeutetaan lisäämällä mun täysillä pinkova hahmo tuohon mukaan.
Aron hyppää
Olinpas tyytyväinen! Kiitos Katrille treeniseurasta ja monista ajatusten vaihdoista, koskien niin koiria kuin hoitotyötä :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)