tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuoden viimeisiä juttuja

Lisääntyneen blogitekstien määrän voi selittää sillä, että joululomalla on ollut aikaa. Nimittäin lukea mm. ajatuksia herättävää postausta paremmaksi kisaajaksi luennolta. Rally-treeni kaveri Raija jakoi tämän jo facebookissa ja moni juttu kyllä kolahti niin, että pakko jakaa tämä linkki nyt täällä. Kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle hyvästä tekstistä.
*Tulos tulee vasta maalissa* on niin totta :)

Itse kävin treenailemassa rallya Aronin ja Elviksen kanssa omalla vuorolla hallilla. Tein kotona jo kummallekin treenisuunnitelman kertaamalla rally-kyltit läpi ja miettimällä, että mitä niistä meidän pitää harjoitella. Fiksuna kirjoitin kylttien numerot jo kotona ylös ja näin helpottui hallilla se, että löysin nopeasti juuri ne meidän kyltit.

Elviksen kanssa muisteltiin saksalaista käännöstä, eteen istumaan tulemista ja edessä istuen ohjaajan peruuttamista. Se oli ihan valtavan innoissaan kaikesta. Malttia harjoiteltiin myös lähtökyltillä, Elvis on niin malttaton, mutta tekee kyllä niin näyttävästi, että sen kanssa on superhauskaa.

Aronin kanssa pidin tiukkaa kriteeriä ääntelyn kanssa. Olen taas lipsunut siitä ja se näkyy, että pientenkin asioiden tekeminen hiljaa on Aronille vaikeaa.
Erikseen pähkäilin Aronin kanssa voittajan kylteistä peruuttamista, myös edessä istumista ja oikealla puolella tehviä käännöksiä. Näissä oikealla puolen kääntymisissä saatiin nyt ensimmäisiä edistys-askelia, että ihan puupökkelö takapää alkoikin kääntyä kivasti mukana. Nyt vaan pitäisi jumpata sitä ihan joka päivä, että edistyttäisiin.

Vaikka treenata pitäisi, on pääpaino ollut silti nyt metsälenkeistä nauttimisessa. Ihanaa on ollut ehtiä päivänvalolla metsään. Ja vielä tuli pakkanen, joka jäädytti maan ja auringonpaiste, joka virkisti. Joten nautittiin eilenkin maailman ihanimmasta ulkoilu-ilmasta.

Ensin ohitseni kirmasi bordercollie


Sitten japaninpystykorva paineli perässä


Ja partacollie oli mukana myös

Ja samaan tahtiin



lauantai 26. joulukuuta 2015

Mennyttä ja tulevaa

Tämä kulunut vuosi oli monella tapaa loistava. Edistyttiin monessa asiassa kun taas sitä edeltä vuosi polki lähes paikallaan. 

Vuosi 2015 
Aron:
- agilityssä Aron sai puuttuvan ykkösluokan nollan toukokuussa ja siirtyi kakkosluokkaan. Kisattiin kakkosissa 7 starttia, joista hyl 1 kpl, nollia 1 kpl, -5 tuloksia 3 kpl, -10 1kpl ja -25 1 kpl. 
- aloitettiin alkuvuodesta rally-tokotreenit ilmoittautumalla kilpailuihin ja käytiin 6 kertaa rally-kisoissa saaden koularit rtk1 ja rtk2. Päästiin Tamskin rallytokon valmennusryhmään ja saatiin tosi hyviä treenikavereita lisää.
- käytiin yhdessä jälkikokeessa, josta JK3 kakkostuloksella.
- saatiin vepe-innostus Landseerien vepe-leirillä
- 3 kpl eri Pärnun näyttelyreissulla


Näillähän saisi ihan mukavasta pisteitä bordercollie-yhdistyksen vuoden tehopari kisassa, jos olisi maksanut jäsenmaksunsa maaliskuussa 2015 mennessä. No minä unohdin sen täysin ja muistaakseni huhtikuussa aloin kyselemään, että katkesiko jäsenyyteni ja haluan olla jäsen tänäkin vuonna. Jäsenyys ei onneksi katkennut, vaikka maksuni myöhemmin hoidonkin. Säännöt on kuitenkin säännöt ja vuoden koira-kisaan saavat osallistua ne, joiden jäsenmaksu on maaliskuun loppuun mennessä hoidettu. Vahingosta viisastuneena nyt yritän tulevana vuonna, että kaikki jäsenmaksut hoidetaan heti tammikuussa pois päiväjärjestyksestä. Meidän perheessä on monenlaista jäsenmaksua rotuyhdistyksiin, seuroihin ja lisenssiä tms, joten on niissä oma pikku hommansa.

Elvis:
- kävi elämänsä ensimmäisessä rally-tokokokeessa helmikuussa saaden 92 pistettä. Ilmoitinkin sen maaliskuun kisoihin, mutta Elviksen sairaus slo hyökkäsi Elviksen kynsiin ja Elvis oli lääkekuureilla kaikkiaan 10 kk yhteen menoon.

Kuva marraskuulta 2015, kynnet on kasvaneet takaisin :)

Ray:
- Petra ja Ray esiintyivät hienosti näyttelyissä niin, että Ray sai suomen sekä viron muotovalion arvon. Sillä on nyt 2 x cacib Virosta. Näyttelypuolella opittiin, että koira pitää lämmitellä huolellisesti ennen kehään menoa. Ray on parhaimmillaan, kun se hiukan läähättää ja näin lämmiteltynä Rayn liikkeet pääsevät oikeuksiinsa. Ray täyttää ensi keväänä 3 vuotta, joten se alkaa vasta nyt valmistua turkkinsa ja kehon kasvun puolesta sitä, mitä valioluokassa kilpailevalta uros japsilta toivotaan. 

Tässä Petra ja Ray odottelivat pääsyä ryhmäkehään Pärnussä viime kesänä. 

- Petra ja Ray pääsivät Tamskissa nuorten agilityn valmennusryhmään ja kilpailivatkin hienosti ykkösluokassa saaden yhden hyppyradan nollatuloksen ja monta lähes nollaa. 
- Kävin Rayn kanssa rally-tokokisoissa ja Ray sai keväällä tulokset alokasluokasta kasaan. Treenattiin melko paljon avo-luokan liikkeitä ja käytiin kerran kilpailemassa avo-luokassa, mutta jäimme ilman tulosta.

Vuosi 2016
Aron
- Täyttää 7- vuotta ensi kesänä. Se tuo tiettyjä paineita pitää koira terveenä ja hyvin voivana. Toivotaan, että Katariina tulee pian äitiyslomilta ja että päästäisiin Tanja Kotin luoksekin Turkuun huoltoon myös.
- Agilityssä tavoitellaan 2-luokan nollia. Siirto kolmosluokkaan on siis tulevan vuoden tavoitteemme.
- Mennään rallyn voi-luokkaan heti tammikuussa, mutta meidän taidot ei ole vielä voittajan tasolla. Oikealla puolen tehtävät käännökset on meille vaikeat. Ensi vuoden tavoitteena onkin kehittyä niin, että pääsisimme mes-luokkaan ja oikealla puolen tehtävät liikkeet olisivat yhtä hyvät kuin vasemman puolen tehtävät.
- Aloitetaan säännöllinen vepe-treenaus heti keväällä ja tavoitellaan koepaikkaa sove ja alokasluokan osalta. Ensimmäisenä tehtävänä on siis löytää paikka johonkin vepeä harrastavaan porukkaan tulevana keväänä. 
- pk-jälki hmmmm! Jäljen treenaaminen on parasta mitä tiedän. Kertakaikkiaan. Sitä en tiedä, että kilpaillaanko me tämän lajin puitteissa kuitenkaan. Maastot sujuu, mutta voi sitä tottista. Mielentila ja hyppynoudot kun saisi kuntoon, mutta niin. Katsotaan, saanko tähän enää sellaista puhtia. 


Elvis
- täyttää ensi syksynä 10!
- starttaa myös tammikuussa 2x alo rallyssa. Tavoitteena 2x tulos. Elviksen kanssa olisi hauskaa kilpailla myös avoimessa luokassa, mutta en uskalla toivoa nyt tämän enempää.
- Kunpa slo pysyisi nyt poissa.

Ray
- Meillä on näyttelyreissu Riikaan suunnitteilla maaliskuussa. Tavoittelemme sieltä yhtä cacibbia, jolloin ollaan askelta lähempänä kansainvälisen muotovalion arvosta. Tarkoitus on myös kierrellä tulevana vuotena kotimaan kv-näyttelyitä ja laskea rahoja, että riittääkö ne kesäkuussa Tanskan 3 päiväiseen näyttelyyn. Petra osaa esittää Rayn kauniisti ja komea Ray hohtakoon valkoisuutta ensi vuonna näyttelytuomarien silmissä.
- jatketaan Rayn kanssa avo-luokan rallytreenejä ja toivotaan, että treeneistä poikii pisteitä. 
- Petra ja Ray treenaavat agilityä yhtä innokkaina kuin tähänkin asti ja kisaavat, kun ovat molemmat sitä mieltä, että hei me osataan nää!

Ray on perheen komistus!

Itselläni näyttää tuleva kevät tosi tiukalta opintojen puolesta. Sairaanhoitaja-opinnoista on nyt 2 vuotta takana ja 1,5 vuotta vielä edessä. Tammikuussa alkaa orientoituminen opinnäytetyöhön ja siihen liittyy paljon hoitotiedettä sekä tieteellisiä tutkimuskursseja. Gerontologinen hoitotyö. Lisäksi hoitajan englanti, iik. Olin lukiossa aikoinaan ihan sikahuono englannissa, joten kieli-opin perusteilla lähdetään heti tammikuussa liikkeelle. Tammikuusta huhtikuulle näyttää niin tiukalta, että vapaa-päiviä on harvoin. 

Olen kovasti jo katsellut meille seuraavaa bordercollieta ja lupaavia pentuja on syntymässä jo alkuvuodesta. Pentukuume on kova, mutta joulunpyhinä olen miettinyt, että perheelle olisi epäreilua, että täällä meillä porhaltaisi villi bc-lapsi ja itselläni ei olisi aikaa sille. Katuisin sitä ajan puutetta ihan hirveästi myöhemmin. Täydet tunnit omaan työhön tietää koulun ohella 14 tunnin työpäiviä. Puoliso selviää näistä lasten/koirien kanssa kanssa jotenkin, mutta vielä pentu siihen jatkoksi tietäisi hermon kiristymistä. Järki vastaan tunteet kisassa järki voittaa. Tuleva pentu bordercollie-rotuinen vielä tulee meille, viimeistään valmistujaislahjana itselle keväällä 2017.

Tähän loppuun vielä mun yksi lempikuvista ehkä 5- vuoden takaa, kaverin kanssa on parasta, Aron ja Petra :)



torstai 24. joulukuuta 2015

Unelmien joulukortti

Kaikenlaisia joulukuva-otoksia tuli tehtyä jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Erityisesti keharien treeneissä saatiin hyödyntää joulu-aiheista rekvisiittaa, kun kuvattiin samalla joulutervehdys videota.

Ehkä maailman ihanin joulu-lelu

Jota pidettiin nätisti suussa, kuva Aino Luosa

Ilman lelua tuli esiin iloisempi ilme

Porukalla poseerattiin, kuvassa keharit 2015 eli meidän lisäksi Bertta ja Miinu, Aino ja Katti, Katri ja Tao. Kuvasta puuttuu Sirpa ja kelpie Pipa sekä kuvan ottanut koutsi Anu.


Katrista, Taosta ja Kulosta tallentui Ainon kameraan unelmien joulutonttu-kuva. Jostain syystä Katri ei ole jakanut tätä missään, mutta mun mielestä nämä mallit kuvassa ansaitsisi etusivun paikan.
Kuva Aino Luosa


Katri otti myös minusta ja Aronista yhteiskuvan, mun kaveri on vaan kiinnostunut just vieressä tehtävästä agitreenistä enemmän kuin poseerauksesta.
Kuvat Katri Mure

Aron


Koti-oloissa yritettiin joulukortin eteen vaikka mitä eri asetteluja, Elvis ei tykkää ollenkaan näistä kuvapönötyksistä ja häipyi heti takavasemmalle.

Eikä Aronkaan halunnut oikein osallistua, Ray sen sijaan on aina valmis



Lopulta joulu-aattona hyvinkin vihreällä metsälenkillä oli pakko tyytyä siihen, että valkeaa joulua ei nyt saatu.
Joten pojat istuivat lumettomassa metsässä ja auringon paiste teki tilanteen oudoksi, oikeestiko jouluaatto? 

Hyvää Joulua kaikille toivottaa Ray, Elvis ja Aron.





lauantai 12. joulukuuta 2015

LUVA

Otsikko jo paljastaa; me tehtiin tänään meidän ensimmäinen nolla kakkosluokassa Hilpi Yli-Jaskarin agiradalla.
Kisattu ollaan turhankin vähän, vaikka treeneissä on kulkenut kivasti. Viikonloput on vaan usein niin kortilla, että pitää valita mihin mennä. Ja tiesin etukäteen, että joulukussa on viikonloppuvapaata ja vielä kotikisat, jes!

Joten ensin oli tänään siis agirata. Se vaikutti ihan kivalta ja meille mahdolliselta. Onneksi otin viereisellä kentällä alle lämmittelyhyppyjä, sillä rima lensi ainakin kolmessa eri hypyssä. Olen oppinut, että Aronin ajatusmaailma vaatii, että yksittäisiä hyppyjä on tehtävä alle. Jollei näin tehdä, tippuu armotta se radan eka rima. Joten lämmittelin Aronin hyvin ja sitten rataan tutustumiseen. 

Lähtönumeroni oli luokassa heti toisena ja on se kyllä armoton paikka. Heti rataan tutustumisen jälkeen pitää olla valmiina ja minä kun niin oppisin radan paremmin, kun saisin katsella toisten suorituksia ensin. Mutta rohkeana mentiin lähtöön ja rata eteni meillä suunnitelman mukaan. Valssit ehkä vähän valuivat, mutta näin Aron pystyy hyppäämään paremmin, kun on etäisyyttä esteisiin. Toiseksi viimeisellä esteellä mieleeni tuli ajatus, että mehän tehdään tässä nollaa ja menin hetkeksi siitä sekaisin. Reppana.  Onneksi Aron pelasti tilanteen, mutta menetettiin tässä kohtaa luokkavoitto kun sekunti tai toinen meni hämmennyksessä. No tultiin toiseksi ja midän ensimmäinen luva oli siinä.

Sitten oli edessä Minna Räsäsen hyppyrata. Rataantutustimisessa olin paniikissa, en opi tätä millään. Paljon kieputusta ja valsseja, mutta voi iik, mä sittenkään muista, että missä mun pitää olla.  Aivan meidän taitotason yläpuoleinen rata. Ja aika päättyy kuului kaiuttimista. Herranjumala, mä en osaa sitä rataa. No toisena luokassa jälleen ja sinne mentiin. Puoleen väliin saakka sujui hyvin, mutta sitten kalastin koiraani ainakin kahdessa kohtaa. Joku rima tippui ja jostakin tuli kielto. Mutta hengissä maalissa tuloksella -10. Koirakoita oli 17 luokassa ja oltiin kympin radalla viidensiä. Meininki oli kuitenkin kuin suoraan kalastelun lyhyen oppimäärän kirjasta.

Ja sitten vielä kolmas rata, tämäkin hyppis Minnan käsialalla. Nyt hyödynsin rataantutusmisen joka ikisen hetken ja olo oli varmempi, kun edellisellä. Rataan kuului pari takaakiertoa ja reipasta etenemistä. Takaakierroissa Aron menee usein liian nuollen siivekkeitä kuten nytkin, mutta vaikka yksikin siiveke oli huojunut kosketuksesta, tultiin yhden riman tiputtaneina maaliin. Eli -5 ja luokassa nyt kuudensia. Selvästi helpompi rata kun edeltävä.

Molemmilla hyppäreillä piti osata liikkua ja juosta lujaa. Olin onnellinen, että,Aronin pujottelu on niin vahva, että voin juosta sen ohi ja jatkaa jo eteenpäin ja saan näin etumatkaa. On Anu meille sitä vuosia jo yrittänyt opettaakin. Mutta ehdottomasti nyt vaadittiin hyvää tekniikkaa, rytmitystä ja olin hirmu onnellinen, että uskalsin liikkua. Vedin täpöö jo eteenpäin koiran ollessa putkessa ja yritin ainakin muistaa, että katso koiraa. En jäätynyt, pisteet itselle siitä. 
Ja yritin olla reilu sekä hyvä ohjaaja Aronille. 

Saatiinkin lähettää Aronin kasvattaja Riikalle hyvät synttäripäivän onnittelut meidän ensimmäisen luvan myötä.

Vuosi on kyllä ollut meille suosiollinen. Saamme kiittää Katariina Slottea siitä, että selkä on suora ja on pystytty tekemään tuloksia tänä vuonna. Toukokuussa saimme puuttuvan nolla ykkösluokassa ja ollaan tehty vähäisellä kisaamisellakin monta läheltä piti 5 rataa kakkosissa ja nyt tämä nolla. 
Rally-toko on vienyt meidät mukanaan ja ollaan nyt päivittäin treenattu meille vaikeita asioita. Nyt Aron saa huilia pari päivää ja näihin kisoihin oli hyvä päättää tämä vuosi.

Liebster Award-haaste

Minut haastettiin, kiitos Sabina ja jerikonblogi.blogspot.fi 

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreitten blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. L A annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Ehkä mun blogi ei ole uusi eikä tuore, olen tainnut jo yli 6 vuotta kirjoitella niin onnea kuin vasta-iskuja tänne blogiini.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awadin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille. 

No tässä vastailen Sabinan kysymyksiin

1. Nimeä yksi koirasi/koiriesi persoonallinen piirre tai tapa. 

Se, että ne tulee kaikki makuuhuoneseen yöksi nukkumaan, silloin kun minäkin. Päivällä kun olen poissa, hakeutuu koko porukka saunan lauteiden alle päivä-unille. Aronille mun yövuorot on ihan älyttömän rankkoja, se odottaa koko yön eteisessä, että koska tulen kotiin.

2. Miten olet päätynyt koiraharrastusten pariin?

Ennen koiria olin aktiivinen hevosharrastaja. Aamusta iltaan tallilla. Ratsastin ylä-aste ikäisenä parhaimmillaan 8 hevosta päivässä.  Kilpailin lukio-ikäisenä Marcello nimisellä ruunallani rata-esteitä ja helppoja kenttäkilpailun luokkia. Jos en kilpaillut itse, olin kisareissuilla kaverini hevostenhoitajana. Oi niitä aikoja! Sitten Marcellosta luopumisen aika tuli ja päätin hevosharrastukseni siihen. Jotain oli saatava tilalle ja partacollie sitten täytti sen aukon. Ensimmäisen oman koiran kanssa aloiteltiin vuonna -96 - 99 agilityä, tokoa ja käytiin näyttelyissäkin. Siitä se sitten lähti, että oli saatava toinenkin partacollie. 

3. Miten olet päätynyt juuri siihen koiraan tai niihin koiriin mitä sinulla on?

Bordercollie on se koira, mihin olen päätynyt. Sitä mukaa kun taidot kasvoi, alkoi toivoa koiraltakin enemmän. Että se olisi rohkea, eteenpäin pyrkivä, kestäisi laukaukset ja että sitä olisi mahdollista kouluttaa moniin eri lajeihin. Jotenkin kolmen partacollien kanssa huomasi, että niiden kanssa touhuaminen oli hauskaa, mutta älyttömän kivistä. Jokaisella oli omat haasteensa, mutta suoraviivaista toimintakykyä toivoin lisää. Bordercollie oli vaan niin mutkaton rotu ja enemmän kuin rotu, ihastuin yksilöön tai yhdistelmään. Aronin isän olin nähnyt jo vuosia aikaisemmin partacollieiden hakupäivässä ja se muisto ei unohdu koskaan. Samoin bordercollie Enni edusti sellaista raivohullua työnteko-asennetta, jota ei kaikkissa tämänkään päivän bordercollieissa ole. 
Yksinkertainen turkki,eteenpäin pyrkivä asenne, itsenäinen rohkeus ja toimintakyky. Siinä on arvoja, joita bordercollielta toivon. Lisäksi ne on niin nokkelia. 

4. Onko sinulla ollut tai oletko suunnitellut hankkivasi muun rotuisia? 

Petran japaninpystykorva Ray on saanut aikaan sen, että katselen Rayn sukulaisia esim. Ruotsissa sillä silmällä. Sitten kun väsyn aktiiviharrastamiseen ja haluan vierelle kompaktin seurakoiran, otan oman pystykorvan. Ne on aika helppoja, ellei ota huomioon, että ne haukkuu. 

5. Kuinka monta koiraa samassa taloudessa on sopiva määrä? ;)

Kyllä kaksi koiraa on se sopiva määrä. Kolme on jo heti eri tavalla haasteellisempaa, neljää on lähes mahdoton ainakaan minun, viedä lenkille samaan aikaan. Siksi Petra hoitaa ja lenkittää Rayn, mutta toisinaan otan Rayn mukaan metsälenkille tai pissatan kaikki kolme aamulla samalla korttelikierroksella. Ja juuri silloin tuskailen, että miksi ihmeessä kaikki kolme on menossa eri suuntiin koko ajan. Vastaukseni on siis 2. Ja siltikin mietin, että miten meille sopisi se bordercollien pentu ensi keväänä ;)

6. Onko sinulla yhtä isoa "gurua", jonka ideologiaa seuraat kouluttaessasi?

Ei ehkä yhtä isoa gurua, mutta monia koiramaailman tyyppejä, joilla on taitoa/tietoa ja joiden asennetta ihailen. Haluaisin oppia heiltä lisää. No koiramaailman jumaliani on Pekka Korri ja Jari Suomalainen. Närhen Hannalta haluaisin oppia enemmän. Jälkipuolella Pia Pursiainen ja Hanna Toivanen ovat sellaisia, joiden jälki-oppeja pidän avaimina menestykseen :) Ja nyt kun alan miettimään, tulee mieleen monia nimiä, jotka pitäisi mainita. 

7. Mikä on paras piirteesi kouluttajana?

Ehkä, se että kun innostun, innostun 100%. Ja kun on sata lasissa, tulee tavoitteista totta ja miten niihin pääsee, tulee taas mietittyä tarkemmin. Ja jos ei pääse, en jää suremaan vaan löydän risukastakin hyvää, mitä en ehkä ollut aikaisemmin edes huomannut.

8. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät ominaisuudet ihanteellisessa harrastuskoirassa?

Rohkeus. Toisaalta halu työskennellä ihmisen kanssa. Sellainen rakenne, että liikkuminen/hyppääminen on vaivatonta ja elastista. 

9. Kuinka hyvin koirasi vastaa näitä?

Aron on rohkea, Elvis taas ei ollenkaan. Jos metsässä oksa katkeaa paukahtaen, säikähtää Elvis sitä. Tai jos kattila tippuu lattialle, pakenee Elvis samantien ja pysyy hetken piilossa. Aron vain väistää putoavan esineen. Eli rohkeuden puute tekee elämisestä vaikeampaa, siksi Aronin on helpompi ehkä elää, kun se ei pelkää mitään. 
Elviksen rakenne taas mahdollistaa sen vaivattomaan liikkumiseen, se pystyy koska vaan hyppäämään metrisen esteen eikä se tee tiukkaa sille missään vaiheessa.

10. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät hyvän kouluttajan ominaisuudet?

Se, että on reilu koiralleen.

11. Mikä koiraharrastamisessa on sinulle palkitsevinta?

Ehdottomasti se, että kisatilanteessa näkyy joku harjoiteltu asia. Se, että voi todeta meidän molempian, minun ja koiran oppineen tekemään jokin asia paremmin. Tavoitteeseen pääseminen on palkitsevaa, mutta tulisi muistaa, että matka siihen ei saa olla verta,hikeä ja kyyneleitä. 

Haasteen saavat
1.aippajapiskit.blogspot.fi
2.bensontaokulo.blogspot.fi
3.vafra.blogspot.fi
4. piiakarinen.blogspot.fi
5. zorronblogi.blogspot.fi
6. tuikeviimarieha.blogspot.com

11 pitäisi haaste lähettää, mutta aloitetaan kuudella :)


Kysymykset haastetuille

1. Mitä pidät tärkeänä pentua hankittaessa?
2. Onko sinulle tärkeää, että koirasi kasvattaja ajattelee asioista samalla tavalla?
3. Asia, minkä teet seuraavan koiran kanssa paremmin?
4. Mitä koulutusvirhettä tai kouluttamattomuutta kadut nykyisen koirasi kohdalla?
5. Mikä on paras asia, mitä olet nykyisen koirasi kanssa onnistunut tekemään?
6. Kuinka moneen paikkaan maksat jäsenmaksua koiraharrastuksen vuoksi?
7. Aiotko kokeilla tai aloittaa jonkun uuden lajin ensi vuonna?
8. Mihin olet tyytyväinen tämän vuodenkoiraharrasteissa?
9. Seuraava hankinta minkä aiot ostaa koirallesi/harrastukseesi?
10. Mistä koirasi on saanut nimensä?
11. Mitä toivot ensi vuodelta?





tiistai 8. joulukuuta 2015

Rallytokotreenejä

Loppuvuoden treenitavoite on harjoitella ahkerasti rallyn voi-luokan kylttejä kuntoon. Pientä takapuolelle potkimista saatiin viime viikon valkkuryhmän treeneissä, kun meitä oli kouluttamassa Tamskin rallytokohuippu Heidi. En millään muista Heidin sukunimeä tähän hätään, mutta hän on saavuttanut kultaisella noutajallaan valion arvoon oikeuttavat pisteet. Olen nähnyt heidän suorituksen mes-luokassa kerran ja miten tasapainoisen tyylikkäitä ja todella taitavia olivatkaan. No nyt tämä mukava Heidi oli meidän ryhmää siis kouluttamassa ja oli tehnyt meille radan, jossa oli tietty ne kaikkein vaikeimmat kyltit. Ja meille kun on kaikki ylemmän luokan jutut vielä vaikeita, oltiin luonnollisesti ihan sikahuonoja. Ohitin ne kyltit mitä ei yhtään osata, mutta sittenkin. 

Rata alkoi pyörähdyksellä, jonka Aron teki väärässä kohtaa, kun ei jostain syystä kuullut/ymmärtänyt ensimmäistä käskyäni. Siitä jatkettiin kaarteessa olevalle sarjahypylle ja tämä on kyllä ihan mahdoton meille. Aron pistää agimoodin samantien päälle ja oli pakko sanoa esteiden välissä odota, että pysyin mukana. Loppurata tästä eteenpäin oli niin noloa sähellystä, että jätetään radan puinti tähän. 

Anyway, käytiin Heidin johdolla asioita läpi, mitä koiran tulee osata ja millä avuin. Tokotausta pitää huolen siitä, etten itse anna käsiavuille oikein arvoa, joten liikkeet tulisi harjoitella mahd hyviksi suullisesti tehtyinä. Rallyssa on myös paljon kylttejä, joissa koiran tulee istua eteen ja siitä siirtyä joko oikealle tai vasemmalle. Mes-luokassa taas kyltti, missä tulee mennä eteen seisomaan. Näiden erottelua siis pitää harjoitella. Lisäksi seuruu oikealla puolen ja siinä tehtävät käännökset; takapään käyttö pitäisi olla sujuvaa joka suuntaan. 

Poimin itselleni nyt treenattavat kyltit, mitä tehdään nyt päivittäin aina jossakin muodossa:
- seuraamisessa sivulla peruuttaminen (vaikeus tässä on se, että ei mitään perusasentoja saisi ilmetä, Aron mielellään istahtaa heti kun pysähdyn).
- puolen vaihdot, niin takaa kuin jalkojen välistä (puolen vaihdon edestä- jätän tulevaisuuden murheeksi).
- koira eteen oikealta, oikealle sivulle istu
- molemmat oikeaan täyskäännös, molemmat vasempaan täyskäännös. (Tuossa jälkimmäisessä en osaa sijoittua kyltille niin, että Aron mahtuisi sen tekemään osumatta kylttiin, ehkä mä vielä opin.)
- seuraaminen oikealla ja tässä spiraali/pujottelut/vauhdin muutokset

Ja mitä pitäisi aloittaa treenaamaan:
-koira edessä istumassa, 1 2 3 askelta taaksepäin ilman mun käsimerkkejä
-koira oikealla ja tässä käännökset eli vatitreenin kautta opetellaan.

On siinä puuhastelua, 6.1 on Aronilla 2 starttia tamskin voi-rally kisoissa :)