lauantai 19. lokakuuta 2019

Onnistuneita treenejä

Taas on treenattu. Toki Leellä on kuluneella viikolla ollut kaksi vapaapäivääkin, mutta muina päivinä on puuhasteltu.


Yksi onnistunut jälkitreeni tehtiin viime sunnuntaina Lihasulan maastoissa. Tallasin itse Leen jäljen  noin 400m pitkän ja jäljen teema oli harhat. Jälkeä tallatessa jätin harhan polkijalle pari merkkiä puihin ja noin 45 min myöhemmin ohjasin harhan tekijän lähtemään hiekkatieltä ja kävelemään jälkeni yli kahteen kertaan. Leelle oli suunniteltu hyvä janapaikka ja namipurkki oli valmiina janalta 10m päässä palkitsemassa oikean suunnan valintaa. Sitten keppi ennen harhoja palkitsemassa, että juuri tätä jälkeä kannattaa ajaa ja toinen keppi harhojen jälkeen.






Juuri ennen jäljen ajoa alkoi sataa, mutta se ei meitä haitannut. Jälki oli nyt tunnin vanha. Lee puhkui intoa ja teki elämänsä ensimmäisen täydellisen janan. Se laukkasi suoraan kohti janamerkkiä, nosti sen alta jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Löysi namikipon ja pääsin kehumaan sitä oikeasta työstä. Sitten jäljestettiin pätkä ja ekan keppi löytyi hyvin.


Ekan harhan kohdalla se meni hyvin pitkin omaa jälkeä, mutta sitä jäi vähän vaivaamaan, että mikä haju siellä oikealla onkaan ja olisi halunnut lähteä tarkistamaan sitä. Pieni kehoitus "hei jälki" ja palasi takaisin omalle jäljelle. Toisen harhan kohdalla ei näkynyt mitään reagointia, puksutti siitä yli kuin juna ja ilmaisi harhan jälkeisen kepin hyvin. Jäljen ajo kauttaaltaan oli innokasta ja motivoitunutta, mikä näkyi reippaassa jäljestystahdissa.


Näitä harhoja voisi tehdä lisää ja lisätä vaikeutta vaikka niin, että harhantekijä ottaa seuraavalla kerralla myös koiran mukaan, jolloin tulisi ekstrahyvät harhat.


Tiistaina mietittiin Pirjon kanssa esineruutua ja sitä, että miten estää juoksuhullun koiran juoksentelu siellä ja vahvistaa sitä, että ollaan heti menossa etsimään esineitä. Tehtiin hyvä esineruutu nousevaan rinteeseen ja hyvälle kohtaa, että koiran näki koko ajan. Sitten Pirjo vei Leelle kolme esinettä sinne ja kävin Leen kanssa aina hakemassa esineestä ensin hajun koira kytkettynä. Eka esine oli noin 25m päässä lähetyspaikasta ja Lee sai siitä hyvän hajun. Lähetin sen eturajalta ja Lee juoksi miljoonaa esineelle. Se meinasin jatkaa esine suussa laukkaa kohti takarajaa, mutta sain heti rääkäistyä, että hei tänne! Niin se kääntyi ja toi esineen minulle.


Sitten taas haettiin seuraavasta haju ja lähetys erikseen eturajalta. Nyt näytti toimivan, juoksi suoraan rinteeseen ja haki esineen minulle. Hyvä. Viimeinen esine oli oikeassa takakulmassa ja nyt sai laukata sen 50m esineelle, josta oli taas haettu hajuhaku. Ja hyvältä näytti. Taidetaan nyt jatkaa pari seuraavaakin ruutua tällä tavalla, josko saisi kerrottua koiralle paremmin, että esineruudun ideana on löytää mahdollisimman äkkiä esineet ja tuoda ne ohjaajalle sen sijaan, että koiran ajatus on vain laukkaamisessa ekan minuutin.


Olipas se ihmeellinen esineruutu tuumaili Lee.


Tänään kävin hallilla itsekseni treenaamassa ja kirjoitin jo kotona itselleni treenisuunnitelman. Melkein pysyin siinä....


Ensin työstin jääviä, joista liikkeestä seisominen on tosi hyvällä mallilla. Sitten istumista, mikä on vielä vaiheessa, mutta otin paljon pelkkää istu-käskyn kautta istumisia niin, että olin paikallani koiraa kohti. Sitten aivan hitaasta seuruusta istu-käsky ja jee, se onnistui. Koira jäi istumaan.


Toisena projektina oli peruuttaminen: ensin vasemmalla sivulla ja sitten edessä. Csillan oppien mukaan on tätä peruutusta tehty ja pikkuhiljaa alkaa peruutus sujua puoli-ympyrällä. Kun teen hitaasti, ehtii Lee miettiä omaa takapäätänsä ja suoristaa sitä kaarevan uran muotoisesti. Siistiä, jos saan sen oikeasti opetettua, että peruutuksessa se paikka ja suoruus on tosi tärkeää. Edessä seisten se osaakin jo aika mukavasti peruutella minusta poispäin, mutta ajatuksena oli myös palkata peruutuksen suoruudesta myös tässä harjoituksessa.


Kolmas päivän projekti oli metrinen hyppy, mitä tein tänään ihan vain yksittäisenä esteenä. Laitan metrisen keskelle kenttää ja taisimme aloittaa 70cm korkuisesta esteestä. Aina kun Lee hyppää esteen, heitän pallon sen eteen. Ja aina kun se on hypännyt esteen, nostan sitä samalla vähän. Näin saan hyppelyyn toistoja ja  homma toimii tarjoamisen kautta. Lee saa ikään kuin itse valita haluaako se hypätä. Jokaisen hypyn jälkeen lentää pallo. Tänään este kävi kaksi kertaa 90cm korkuisena, mutta laskin hyppyä aina välissä, ettei sen tarvinnut mennä maksimikorkeutta monta kertaa peräkkäin. Välillä helpompi hyppy ja sitten taas nostin. Leen mielestä tämä on tosi kiva leikki.


Hyppelyjen jälkeen käytiin juomassa ja levättiin hetki. Sitten työstettiin vielä neljättä asiaa eli rallyn merkkiä. Tokossa Lee osaa kiertää merkkiä kierrä käskyllä, mutta rallyyn opetan sille, että merkki-käskyllä tullaan pysähtymään merkin taakse ja merkki ei löydy koskaan suoraan edestä niin kuin tokossa vaan viistosti vasemalta. Toivotaan, ettei Lee sekoile nyt näiden kahden kesken, mutta tänään tein ensin pelkkää alustalle menoa, johon sanoin top-käskyn ja siihen palkka. Sitten nostin merkki-kartion alustan eteen ja sama treeni jatkui. Ja Lee osti heti treeni-idean hyvin ja sain monta onnistumista.


Sen kanssa on niin kiva puuhastella kaikkea. Mutta nyt itselläni on viikonloppu yövuoroja, joten Leelle mahdollistuu viikonloppuvapaa kaikesta treenaamisesta. Ensi viikolla sitten taas jatketaan levon jälkeen treenejä.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Maastotreenejä

Ihana ruskainen syksy on oikein loitsinut meidät treenaamaan runsaasti maastolajeja. Ajatus siitä, että kohta tulee talvi ja sitten ahtaudutaan halliin useiksi kuukausiksi on kannustanut elämään metsässä kuin viimeistä päivää. Leen maastotreenilaskuriinkin tuli lukemia lisää.

Oi ihanat metsät!


Etsintäkoe tuntuu tällä hetkellä minun ja Leen isoimmalta haaveelta. Olisi niin mahtavaa päästä ensi vuonna? osallistumaan sellaiseen. Pk-lajit ylipäätään on nousseet nyt suureen arvoon omassa mielessäni ja tavoite siintää nyt entistä suurempana silmissä.

Jälkien suhteen tuntuu, että Lee on taitava ilmaisemaan kepit eikä ole niitä nyt ohitellut pitkään aikaan. Toki viimeisimmän jäljen teki Anna ja naureskeltiin, että hänen jättämät kepit oli luokkaa halko, joten toki Lee ne varmasti haistoi ja ilmaisi hyvin. Jälkilaskurin mukaan Leellä on nyt tällä kaudella ollut yli 100 jälkikeppiä nenän edessä jäljillä ja se on ilmaissut niistä 84. Kauteen on mahtunut satunnaisia vahinkoja, mutta vahvasti ollaan plussan puolella.

Janalla se on oppinut etenemään suoraan ja saan sen juoksemaan käskyllä "edessä" hyvin janalla suoraan. Nyt vain haluan niistä avuista eroon, mitä on sille rakenneltu hyvän eteenmenon saamiseksi ja nyt pitäisi yhdistää vauhdikas laukka ajatukseen, että heti se nenä maahan. Käytännössä Leellä on ollut janakreppien alla ruokakuppi ja on työstetty ajatusta "juokse  suoraan". Ennen lähetystä katsotaan koiran kanssa, että missä jälkikreppi on ja sitten annan luvan käskyllä "edessä". Nyt kun nämä sujuvat  sinne 40metriin, on otettu ruokakuppi janakrepin alta pois ja ensimmäisillä näillä kerroilla Lee tarkasti krepin tosi tarkkaan, mutta nyt tänään teimme janan niin, että kun lähtee jäljestämään siitä oikeaan suuntaan, saa heti vahvisteen eli pieni kannellinen ruokakuppi on janalta noin 5-10 m päässä. Haluan kertoa sillä koiralle, että vau, juoksi suoraan, nostit jäljen oikeaan suuntaan ja saat heti kuulla olevasi hurjan taitava. Tein tänään siis kaksi tälläistä janaa ja treeni näyttää toimivan.

Esineruudussa Lee tykkää juosta ja se minua vähän ärsyttää. Sen ajatus on enemmän "juoksen ja tarkistan ensin ruudun rajat" kuin missä esineet. Viimeisimmästä esineruudusta Marjo sanoikin hyvin, että Lee on niin nopea juoksija, että se kyllä se ehtii sen juoksunsa lisäksi tuoda ne esineetkin. Toki mietin silti, että miten vaikutan tähän, ettei ensimmäinen pisto oli esineiden yli juoksua.

Pikku-esineiden ruuduissa ollaan nyt onnistuttu, kun tehdään helppoja. Ruudun koot on olleet metrisiä ja esineet omia. Onnistuminen on lisännyt Leen itsetuntoa ja tällä mennään pikkuhiljaa kohti vaikeampia.

Pudotettu esine olisi kisavalmis. Se me osataan nyt.

Ja haku. Tästä en osaa sanoa mitään. Lee tekee todella innokkaasti risteilytreeniä, irtoaa hyvin jopa 50m saakka suoraan, vaikka ei näe maalimiestä. Nyt pitäisi vaan opettaa sille, että välillä pitää pysähtyä kohdalleni eli haltuunottoa ja siitä jatkamista. Vaikeaa minulle, kun en tiedä tarkalleen, miten sen teen koiraa tukien ja opettaen. Tässä kallistun täysin meidän maailman parhaan haku-koutsin suuntaan ja kiitämme jo nyt kaikesta avusta Sari Kärnää.

Leestä tulee rullakoira, joten irtorullien kanssa on tehty erikseen treeniä ja otettu rullia jo kaksiin maastotreeneihin. Maalimies on kyykyssä ja lähetän Leen maalimiehelle, jossa on tarjolla irtorulla. Lee nappaa rullaan kiinni ja huudan keskilinjalta avuksi "tuo". Lee tuo rullan, käännyn, laitan liinan kiinni ja sanon näytä. Sitten juostaan yhdessä maalimiehelle palkalle. Ketju toimii, mutta haluaisin päästä pian omasta tuo-käskystä eroon, enkä tiedä miten pääsen. Olisko ideoita?

Ja maastojen lisäksi on se pk-tottis. Olen jättänyt sen liian vähäiselle huomiolle ja nyt näkyy vaikeuksia horisontissa. Tähän tarvitaan todella paljon treeniä ja suunnitelmallisuutta. Ja nyt näkyy se, että jos tekee kovasti koiratanssia ja rallya tai tokoa, ei pysty ihan kaikkeen. Laitoinkin taas meidän lajeja tärkeysjärjestykseen ja päätin, että talvi tehdään rallya ja pk-tottikseen liittyviä juttuja. Toisaalta tokon avo-luokassa on paljon samoja asioita, mitä pk-tottiksessa, joten katsotaan, miten meidän toko tässä rinnalla kulkee.

Nyt on hypelty yli metrin ensimmäisen kerran ja tähän avuksi tuli palloleikki. Siinä ollaan esteen ääressä ja aina kun Lee hyppää yli esteen, lentää sille palkaksi pallo. Kun se tulee minua ja estettä kohti takaisin, lentää heti pallo, kun ylittää esteen. Siinä sivussa estekorkeus nousee ja tiistaina nousi metriin, josta Lee meni yli vain saadakseen pallon. Hyppyyn tulee erilaista rentoutta, kun koira saa itse tarjota.

Lisäksi on tehty nyt paljon luoksetuloja suoraan ja lujaa pitkältä matkalta. On otettu noutokapulaa mukaan ja tehty ensimmäisiä hyppynoutoja. On kiivetty a-estettä. Ihan ensimmäinen eteenmenokin on tehty, joten kaipa se tästä lähtee. Otettiin pyssy pitkästä aikaa mukaan treeneihin ja kaikeksi järkytyksekseni Lee reagoitsi siihen vahvasti. Se ei ollut mikään paukkuaran koiran reagointi vaan sellainen, mikä jumankauta se ääni oli. Nyt harmittaa, ettei olla koko kesänä ammuttu kertaakaan ja näen jo, miten koko haave pk-urasta kaatuu, jollei tälle tehdä jotain.

Kuitenkin Lee on maailman paras treenikaveri ja sen kanssa on takana jo nyt ihania elämyksiä ja oivalluksia, mitkä kannustaa jatkamaan treenihulluna sen kanssa.

Lee paikallamakuussa keski-suomessa Kyynämöisen kentällä.



Leen ensimmäinen voi-luokan rally

Viime lauantaina lähdin positiivisen innokkaana kohti Janakkalaa. Siellä oli rally-kisat ja tuomarina Pia Heikkinen. Kisapaikka oli meille täysin uusi, mutta olin kuullut, että Janakkalan hallissa on hyvät olosuhteet kisaamiseen. Edellisellä viikolla olimme tehneet tosi hyvän kisamaisen treenin rallyvalkun kanssa, missä Lee oli tosi hyvä kaikin puolin.

Päivän rata näytti tältä
Menen yleensä kisoihin aina oppimaan uutta ja nyt mielessä oli, että mietin itseäni kilpailijana. Miten asennoidun vieraaseen halliin, odottamiseen, koiran virittelyyn. Miten käyttäydyn koiran silmissä mahdollisimman normaalisti ja teen asioita sen kanssa reilusti. Nyt kuitenkin kahta koiraa ennen tunsin, kuinka jännitys hiipi jäseniin. Se tuntui maitohappona reisissä ja vatsankäänteenä mahassa. Tässä kohdin säikähdin itsekin jännistystä ja yritin liikuskella hallissa ilman koiraa ja miettiä, että miten saan tilanteen ohi. Jännitys helpotti heti, kun otin koiran häkistä ja Leen ilmeet ja touhut sai minut rentoutumaan.

Rata oli meille sittenkin vaikea, vaikka kotoa lähtiessä ajattelin, että kyllähän me osataan kaikki kyltit. Vaan huomasin, ettei osata. Jo ensimmäisellä tuli säätöä, kun en saanut koiraa nousemaan ekalla käskyllä seisomaan ja siitä menemään maahan. Säädettiin siinä kyltillä heti -10 edestä, selitteessä lukee "ylimääräinen istuminen". Ei lähtenyt hyvin ei.
Kakkoskylttiä jännitin, kun se on meillä ihan uusinta, että tehdään kolmen askeleen peruutus. Se onneksi onnistui, kun tein sen todella rauhallisesti. Siitä pyörähdykseen, mitä Lee ei tehnytkään. Uusin -3. Eli ensimmäisellä suoralla kamalasti virheitä.

Tuskan hiki otsalla jatkettiin ja päästiin virheittä pari kylttiä eteenpäin, missä koira oikealla askel vasemmalle oli -1, vino. Onneksi kyltti 11 "molemmat oikeaan täyskäännös" meni hyvin, samoin tempon muutokset, vaikka hidas tehtiin kohti estettä ja esteen kohdalla normaaliin käyntiin. Mutta seuraava kyltti tuli taas seisomistehtävässä, missä oli "istu, seiso, kierrä koira". Jälleen säädettiin istumasta seisomaan ja otettiin siitä -1 tvä.

Houkutus nurkassa meinasi houkuttaa, mutta sain kannustettua koiran mukaan. Hypyn jälkeen sain hyvin Leen haltuun perusasentoon istumaan viimeiselle kyltille ja siitä paikallaan puolen vaihto oikealle. Hyvin lähti, mutta joku epävarmuus siinä oli, kun Lee kävi istumassa oikealla ja palasi yhtä nopeasti vasemmalle.  Koska oltiin viimeisellä kyltillä ja takana oli omasta mielestä ihan sikana virheitä, tuli luovutettua ja ohjasin koiran takaisin oikealle ja siitä maaliin. Viimeiseltä kyltiltä -10 ja selite "ylimääräisiä liikkeitä". Myöhemmin tuomari sanoi, että mikset uusinut sitä kylttiä.

Kaiken kaikkiaan pisteitä jäi käteen 72, mikä tarkoitti kuitenkin hyväksyttyä tulosta. Tuomari kommentoi, että Hyvä, tiivis seuraaminen. Hyvä ohjaus. Palkintojen jaossa tuomari puhui, että tänään tuomarin palkinto menee koirakolle, joka esitti kaunista seuraamista ja missä koira oli koko ajan iloisen ja innokkaan oloinen kohti ohjaajaa koko radan ajan. Valitettavasti koiralla oli hieman liikaa energiaa, mikä näkyi pistemenetyksinä, mutta pari on tuomarin palkinnon arvoinen. Palkinnon saa Myytin arveton on arvoton.

Jälkikäteen vähän harmitti, ettei oltu parempia, mutta toisaalta tehtiin meille vaikea rata vieraissa olosuhteissa. Rata oli pakattu pieneen tilaan kehänauhoin ja aidoin, vaikka ympärillä oli iso halli, missä oli kyllä runsaasti tilaa verrytellä.

 Oli kuitenkin meille uusi kokemus tehdä rata postimerkin kokoisella alueella, vaikka ehkä kuvassa ahtaus ei näy sillä tavalla. Kylttivälit oli kuitenkin pienet tai nippa nappa se 3m, mikä tarkoittaa, että isolla koiralla pitää alkaa tekemään seuraavaa kylttiä oikeastaan yhden askeleen jälkeen edellisestä. Löytyi kuitenkin asioita, mitä pitää harjoitella ja niitähän nyt tehdään. Seuraava rallykisa on meillä 2.11 Ylöjärvellä, joten sitä kohti.