Viime viikolla tehtiin Leen kanssa eniten pk-puolen juttuja. Listailen nyt ihan itsellenikin, että mitä kaikkea me tehtiinkään.....
Maanantaina lenkkeilin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle. Repussa oli lelut ja noutokapula, joten päivän teema oli vain vauhti. Otin pitkiä vauhtiluoksetuloja läpi kentän ja kyseinen kenttä on tosi iso, joten vauhtia kyllä sai etäisyydellä sekä juoksemalla Leetä vielä karkuun narupallo kädessä. Kivaa on se, että Lee on vihdoin hahmottanut, että tänne-käskyllä tullaan suoraan eteeni istumaan. Nyt se ei enää arvo matkalla, että pitikö tulla suoraan sivulle vai eteen, nyt se tuntuu tietävän.
650g noutokapulan kanssa leikittiin semmosta, että jätettiin kapula kentän laitaan ja juostiin sitten 100 metrin päähän, mistä lähetin Leen noutamaan. Kyllä se menikin kovaa ja takaisin tullessa taas painelin vielä karkuun. Näin sain Leelle tuntumaa, miltä tuntuu juosta kovaa kapula suussa.
Tehtiin myös yksi a-estenouto ja tämä liike olisikin ihan valmis. Onnistui kerrasta. Sen sijaan hyppyesteellä on vielä kokeeseen pitkä matka. Ilman kapulaa hyppää sen 90cm minusta poispäin, mutta takaisin tullessa kiertäisi esteen. Kapula suussa hyppynouto sujuu matalalla esteellä.
Tiistaina oltiin päivällä Sallan koiratanssi-yksärillä. Ollaan koronasta huolimatta ja vailla tietoa kokeista kaiken aikaa harjoiteltu htm-voi ohjelmamme paloja ja oli kiva ajella Sallan luokse miettimään, että mikä onnistuu ja mikä ei. Tunti Sallan kanssa meni todella nopeasti ja saatiin paljon ideoita ja vinkkejä, miten jatkan ohjelman työstämistä. Musiikkimme on Skyfall ja siinä minun roolini on olla elegantti skyfall-muija ja Lee on tietty James Bond.
Eniten mietittiin Sallan kanssa liikkumistani ja voin kertoa, että poistutaan niin paljon mukavuusalueelta, mutta sittenkin tämä on ihanan haastava projekti. Lee osaa nyt käskystä kumartaa, mutta minun osuus on siinä sievä niiaus. Uusina juttuina tuli opeteltavaksi vielä pari temppua lisää, joilla saa htm-ohjelmasta vielä vähän elävämmän. Positioita ohjelmassa on nyt seuraaminen vasemmalla ja oikealla puolen, sitten edessä Laappa ja Raappa, joissa koiran nenä on vasemmalle ja oikealle, vasemmalla sivulla myös Heel sekä jalkojen välissä kulkeminen. Kaikkiaan 6 eri positiota. Näitä esitellään ohjelmassa musiikkiin sopivilla temmoilla tehden myös sivuaskelia ja peruutusta. Ja nyt tajuisin, ettei ohjelmassa ole yhtään pivottia, kääk, mihin väliin niitä laittaisi....
Tiistai-iltana mentiin vielä jäljestämään Lihasulan metsiin Sarkun ja Pian kanssa. Sarkku talloi Leelle kisamaisen jäljen 6 kepillä ja pituutta jäljellä oli 928m. Tuolle välille tuli maaston vaihtelua tai eniten korkeusvaihtelua. Jälki alkoi tasaisesta sammalmetsästä, mistä noustiin korkealle kallioille ja sitten taas laskeuduttiin jyrkkää reunaa pitkin alas. Ilmeisesti tahti jäljestyksessä oli reipas, sillä olin ihan kuollut jäljen lopussa. Kiipeäminen kallioille otti eniten minua voimille. Myös Leestä huomasisen väsähtävän, sillä ihan lopussa se hukkasi jäljen polkua ylittäessä ja joutui tekemään kovasti hommia löytääkseen sen uudestaan ja melkein heti kun se sen löysi, olikin viimeinen keppi palkkana. Tämä jälki oli tämän kevään pisin ja välillä pitää ajaa vähän pidempää pätkää, mutta pääsääntöisesti palataan taas palojen harjoitteluun. Janalla Lee pyrki sisukkaasti takajäljelle, jota pitää miettiä jatkossa erikseen. Kaikki kepit se kuitenkin ilmaisi hienosti.
Jäljen taltiointiin Sarkulla oli käytössä Tracking-dog sovellus, mikä näyttäisi maksavan Iphonelle 6,99 euroa. Jälkeä tallatessa siinä saa merkattua keppien paikat ja sovellus näyttää tietysti kuljetun matkan sekä keppien väliset matkat. Tallatessa reitti piirtyy sinisenä. Kun jälki lähdetään ajamaan, pystyy siitä seuraamaan onnistumista, mutta jos oikeasti haluaisi tietää koiran kulkeman matkan jäljen päällä, pitäisi kännykkä viritellä koiran valjaisiin. Nyt punainen reitti näyttä oikeasti sen, mitä pitkin Sarkku kulki meidän perässä jälkeä ajettaessa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kätevä sovellus jälkien tallentamiseen ja onnistumisien seuraamiseen.
Keskiviikkona treenattiin Pirjon kanssa Kyötikkälässä ensin kentällä tottista. Lee oli paikalla makuussa ja katseli siitä Pirjon ja Hipsun hyppynoutoja. Ekalla hyppykäskyllä Leekin nytkähti, mutta seuraavissa kohdissa se pysyi paikallaan.
Kentän jälkeen tehtiin vielä metsän puolella esineruutua, missä Leellä oli tyrkyllä 6 esinettä. Esineet oli ripoteltu maasta irti esim kannon tai kiven päälle, jolloin pienellä tuulella se sai hyvin esineiden hajua nenäänsä ja onnistui ihan tosi hyvin tässä ruudussa. Tein neljä pistoa ja jokainen tuotti esineen. Nyt ei ollut yhtään turhaa juoksentelua ja saatiin vahvistettua "etene suoraan niin löydät esineen"-teemaa.
Onnellinen koira löytyneiden esineiden kanssa.
Pudotetussa Lee oli ihan hyvä, siitä ei sen enempää. Tarkkuusruutujakin tehtiin kaksi kappaletta. Niissä ensimmäinen oli jostakin syystä tosi vaikea. Lee etsi melkein kaksi minuuttia esinettä, mutta jälkimmäisessä ruudussa se vietti aikaa vain 14 sekuntia, että kyllä nämä harjoittelemalla paranevat.
Torstain oli päättänyt pitää päivänä, että nyt ei treenata yhtään mitään. Posti toi kuitenkin starttipyssyyni uusia paukkuja ja heti tuli tarve, että nyt on päästävä testamaan, missä mennään laukausten kanssa. Sain lahjottua mopoilevan teinin meille ampujaksi ja niin lähdettiin Leen kanssa Kyötikkälän kentälle odottamaan ampujaa. Saatiin odotella ensin tovi ja suunnitelma oli, että leikin Leen kanssa ja leikin aikana ampuja ampuu käsimerkistäni pari laukausta. Vaan pyssy jumitti ihan täysin eikä ainuttakaan laukausta saatu siitä ilmaan, joten käytiin sitten vain leikkimässä vähän Leen kanssa kentällä.
Perjantaina oli tiedossa hakutreenit. Kokoonnuttiin hakuporukan kanssa Oriveden ihanassa treenimaastossa, missä on ihanat mäntykankaant ja hyvin näkyvyyttä. Leelle tehtiin risteilytreeniä, missä kaksi ensimmäistä pistoa olivat kuitenkin irtorullan hakua ja näytölle menemistä. Ensimmäinen pisto oli ihan todella hyvä, mutta toisella se palasi keskilinjalle ilman rullaa. Onneksi kuultiin radiopuhelimesta, että Lee oli käynyt melko lähellä maalimiestä, mutta ei ollut löytänyt mitään ja siksi palasi tyhjin käsin. Lähetin sen uudestaan ja nyt löytyi.
Tästä jatkettiin sitten juoksuttamalla molemmin puolin maalimieheltä toiselle ja se puoli missä oli näkyvyyttä enemmän oli taatusti syvempi kuin 50m. Saatiin vahvistettua hyviä suoria ja pitkiä pistoja, mutta kyllä siinä jo koirakin läähätti.
Treenien jälkeen käytiin vielä siellä samoissa maastoissa Sennin kanssa lenkille ja Lee juoksi vielä vähän lisää sisko Kittyn kanssa. Leen mielestä Kitty on maailman paras juoksukaveri ja vaikka näissä kokoeroa löytyykin, on niissä paljon samaa. Illalla juotin Leetä ihan ekstrapaljon, sillä seuraavalle päivälle oli tiedossa vielä treeniä, missä pitäisi jaksaa.
Lauantaina haettiin Senni koirien kera kyytiin ja ajeltiin keski-suomeen. Siellä meitä oli 5 hengen porukka ja päivän teemana oli tehdä hakua, jälkeä ja esineitä hyödyntäen vieraita ihmisiä ja maastoja.
Haku-alue oli jällleen sellaista ikiihanaa metsää, missä näkee kauas, mutta se pehmeä sammal oli myös raskasta juosta. Leen eka kierros piti sisällään risteily/juoksutusta ja ihan mahtavasti Lee jaksoi. Silmä lepäsi suoraan ja voimakkaasti laukkaavassa koirassa, mutta ihan lopussa se pysähtyi kerran nostamaan jalkaa, onneksi jaksoi jatkaa. Kakkoskierroksella katsottiin irtorullan hakua ja nyt vaikeutettiin rullaa niin, että se on vain paikallaan maalimiehen kädessä. Tähän saakka rulla on ollut maalimiehen kädessä ikään kuin liikkuva, mutta nyt pysyi paikallaan. Hyvin Lee sen siitä nappasi. Eniten mietittiin ketjua, mikä tapahtuu siellä keskilinjalla eli missä kohtaa otan rullan ja missä kohtaa annan käskyn näytä. Kaikki näytöt sujuivat Leeltä hyvin.
Esineruutu tehtiin nousevaan rinteeseen ja täysikokoinen ruutu. Lee meni ruutuun neljäntenä koirana, joten siellä oli todella hyvät hajut vieraista koirista tallauksineen. Halusin vahvistaa edelleen "etene suoraan" ja Lee herkästi unohtaa sen, jos esineruudussa on paljon hajua. Päädyin viemään Leen kanssa kaikki kolme esinettä ruudun takarajoille ja palattiin eturajalle lähetyslinjalle. Näin Leellä oli vahva mielikuva missä esineet on ja sain sen kolmella pistolla suoraan kaikille esineille yksi kerrallaan. Jes mikä onnistumisen tunne. Jo toinen ruutu, missä se ei langennut laukkaamaan enää ruudun reunoja tarkistellen.
Aron oli mukana treenipäivässä osallistuen esineruudun tallaukseen.
Sennin kanssa tehtiin toisillemme jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin kierros tarkkuusruutua. Esineenä oli pieni pampulan kokoinen pikkuinen pallo ja Lee taisi löytää sen aika kivasti. Lee pysyi koko etsinnän ajan ruudussa ja teki hyvin töitä nuuskien tarkkaan jokaisen kohdan. Jotakin pusikkoa se haisteli moneen kertaan, mutta juuri siinä ei ollut esinettä.
Jäljellä Lee oli kyllä onneton janallaan. Tähän pitää ottaa uudet teemat käyttöön, sillä nyt ei etene oikein. Lähtee hienosti eteenpäin käskyllä edessä, mutta janamerkkiä se kiersi päätyen takajäljelle ja olisi sitkeästi halunnut mennä jälkeä väärään suuntaan. Käänsin koiran ja päästiin jäljestyksen alkuun. Ehkä janahankaluuksista johtuen se ei ilmaissut ekaa keppiä, mutta itse astuin sen kepin päälle. Kepit 2-4 nousivat kyllä ja itse jäljestys oli minun makuuni hyvää, tarkkaa ja kokoajan etenevää. Tämä jälki oli 400m pitkä ja ihan riittävä rankan päivän päälle.
Sunnuntaina Lee kävi vain korttelin kiertämässä pissalenkkiä ja muuten se sai nukkua koko päivän. Tykkään siitä ihan mahdottoman paljon enkä voisi toivoa mukavampaa kaveria näihin metsätreeneihin. Leen nukkuessa suunnitelin jo tulevia treenejä, mutta annan sen nyt pari päivää levätä, toki tämä viikko itselläni on pelkkiä yövuoroja, joten nukutaan Leen kanssa yhdessä nyt päivätkin.
tiistai 28. huhtikuuta 2020
sunnuntai 19. huhtikuuta 2020
Hakurullaa ja haastejälkeä
Tällä viikolla on treenailtu aika vähän. Joka aamu kun herää, on ulkona maisema kuin jouluna. Illalla kun menee nukkumaan, ei ole tietoakaan lumesta. Ja sitten taas sama seuraavana aamuna.
Tämäkin maisema on kuin joulukortista, mutta huhtikuinen aamulenkki siinä vaan on menossa.
Innostuin kasvattamaan omaa juoksukuntoani ja Lee on tietty paras kaveri siihen projektiin. Se on vetovaljaissa kiinnitetty vyölle, mutta ei se kyllä varsinaisesti vedä. Loppulenkistä olen kannustanut sitä vetämään ja kehunut, kun se pistää parastaan, mutta pääsääntöisesti se hölkyttelee edessäni vähän löysällä narulla. Tehtiin yhdessä kuitenkin ennätys ja jaksoin juosta tiistaina kokonaisen tunnin sen perässä. Lee ei ollut tästä moksiskaan, mutta itse pidin tätä nyt kevään parhaana. Yritän jatkaa oman kunnon kohotusta nyt koko kevään ja varmaankin pitäisi juosta vielä monipuolisemmin erilaisissa maastoissa.
Haun rulla-ilmaisua ollaan treenattu tällä viikolla kahdesti. Keskiviikkona oltiin Pirjon ja Oravan Hannan kanssa Koivumäessä ja katsottiin sitä yhdessä. Lee näkee kun maalimies kävelee metsään ja lasken sen sitten perään, kun maalimies on 20-30m päässä. Itse liikun keskilinjalla eteenpäin ja kun Lee saa rullan maalimieheltä, sen pitäisi juosta rulla suussa suoraan luokseni. Tulee ikään kuin kolmio. Tässä Lee halusi aluksi juosta samaan reittiä keskilinjalle mitä se oli lähtenytkin, mutta saatiin jo yhdellä kerralla se suuntaamaan paremmin suoraan luokseni. Kun Lee tulee rulla suussa, otan sen oikeaan käteeni, sanon takaa ja Lee kiertää sitä kautta sivulle. Kytken sen liinaan ja sanon näytä. Tästä se lähtee näytölle niin, että liina soi ja saa sitten maalimiehen luona herkkua. Ja näin toistettiin rullaa 5 toistoa.
Samantyyppinen treeni tehtiin tänään ja meni todella hyvin. Lee on todella motivoitunut treeniin ja kaikki palaset sujuivat tänään hienosti. Se on aika ahne siellä maalimiehellä ja meinaa kuulemma syödä maalimiesten sormet, mutta omasta mielestä tämä on hieno juttu, sillä ei ole ollenkaan itsestään selvyys tämä syöminen vieraan kädestä. Vaan niin on Lee omaksunut haun eikä yhtään jännitä maalimiehiä, mikä taas näkyi vuosi sitten keväällä, kun aloitettiin tämä haun treenaaminen.
Sitten haastoin Leen tänään jäljellä. Itse jälki oli pituudeltaan 400m neljällä kepillä. Kävi kova tuuli ja tein jäljen taajamaan, joten häiriötä riitti. En jaksanut odottaa kokonaista tuntia, että jälki vanheni, joten taidettiin ajaa se 45 min kuluttua tallauksesta. Keppejä oli tarjolla 4 kpl.
Janalla eteni suoraan, mutta ei mennyt ihan janakrepille saakka, vaan sai ilmeisesti hajun ja meni muutaman metrin vasempaan, nosti sieltä jäljen ja lähti ajamaan sitä oikeaan suuntaan. Siinä se sitten ajoi sen hienosti janakrepin alta. Ensimmäisen kepin olin jättänyt ehkä 20m päähän jäljen nostosta, minkä se ilmaisi hyvin. Tämä oli ihan superhyvä.
Sitten jälki jatkui ehkä 100m ihan perusmetsässä hyvin sujuen. Tultiin kohti kävelytietä, mitä ennen olin jättänyt kepin nro 2. Tämän ilmaisi myös tosi hyvin. Lee käy kepin luona maahan ja yleensä keppi löytyy tassujen välistä, mutta joskun se on ihan Leen kainalossa.
Sitten jälki jatkui sammaleella ehkä 5m ja oli kävelytien ylitys. Jälkeä tallatessa yritin painaa jalanjälkiä siihen hiekkaan, että itse näen mennäänkö oikein. Ja hyvä ihme, Lee teki ihan täydellisen kävelytien ylityksen. Vuosi sitten samassa paikassa oleva ylitys sai sen nostamaan koipea ja hukkaamaan ajatuksen, mutta nyt se ylitti kävelytien hienosti ja varmasti.
Tien toiselle puolen olin tehnyt sille ensimmäisen piikin, mitä se ei todellakaan osannut. Tämän voisin nyt opettaa sille omana teemana. Nyt se meni yli ja etsi turhaan jälkeä aika pitkään löytäen sen lopulta. Sitten lähestyttiin taas kävelytietä, mutta nyt siellä meni koiranulkoiluttaja vieden koiraa fleksissä. Yritin arvioida, että ehditäänkö ylittää tie ennen niitä, mutta oli sitten parempi stopata Lee, syöttää sille maahan nameja ja jatkettiin sitten, kun koirakko oli ohittanut meidät. Ajattelin, että tämä on paha, sillä Lee näki koirakon koko ajan enkä ollut yhtään varma, että keskittyykö se jäljestykseen. Vähän häntä pörhöllä, mutta ajoi hienosti hiekkatien yli ja sujahti metsään juuri siitä kohtaa mistä olin mennyt. Jee! Saatiin koiranulkoiluttajasta hyvä harha.
Loppumatkan jälki oli helppoa metsää, mutta Leen vauhti kiihtyi ja liina pääsi minulta irti. Lee lisäsi vauhtia ja minä yritin juosta liinaa kiinni. Joku risu räpsähti silmään enkä nähnyt sitten hetkeen kuin tähtiä. Oikealla puolen havaitsin metsässä kolme irtokoiraa ja tässä hujakassa Lee paineli ohi viimeisen kepin. Kun sain sen kiinni, se meni jo sitä reittiä, mitä olin kävellyt poistuessa jäljeltä. En vetänyt sitä takaisin vaan keuhuin kuitenkin reippaasta jäljen ajosta, kun oltiin hiekkatiellä, mitä pitkin palattiin autolle. Joten keppilaskuri notkuu nyt taas yhden löytymättömän kepin verran lisää. Paha!
Päivityksen loppuun vielä kuva parhaista koiristani Leestä ja Aronista. Aron voi ihan mukavasti ja täyttää heinäkuussa 11.vuotta. Se on viime aikoina keventänyt leikauttua jalkaansa, joten taitaa taas olla aika uusia Cartrophen-pistosarja, mikä toi tosi hyvän avun sille viime syksynä. Ilmeisesti polvessa on jonkin verran nivelrikkoa ja jos tehdään liian pitkä metsälenkki, kipeytyy jalka. Mutta kevyellä veteraanikäytöllä se kestää ihan hyvin.
Tämäkin maisema on kuin joulukortista, mutta huhtikuinen aamulenkki siinä vaan on menossa.
Innostuin kasvattamaan omaa juoksukuntoani ja Lee on tietty paras kaveri siihen projektiin. Se on vetovaljaissa kiinnitetty vyölle, mutta ei se kyllä varsinaisesti vedä. Loppulenkistä olen kannustanut sitä vetämään ja kehunut, kun se pistää parastaan, mutta pääsääntöisesti se hölkyttelee edessäni vähän löysällä narulla. Tehtiin yhdessä kuitenkin ennätys ja jaksoin juosta tiistaina kokonaisen tunnin sen perässä. Lee ei ollut tästä moksiskaan, mutta itse pidin tätä nyt kevään parhaana. Yritän jatkaa oman kunnon kohotusta nyt koko kevään ja varmaankin pitäisi juosta vielä monipuolisemmin erilaisissa maastoissa.
Haun rulla-ilmaisua ollaan treenattu tällä viikolla kahdesti. Keskiviikkona oltiin Pirjon ja Oravan Hannan kanssa Koivumäessä ja katsottiin sitä yhdessä. Lee näkee kun maalimies kävelee metsään ja lasken sen sitten perään, kun maalimies on 20-30m päässä. Itse liikun keskilinjalla eteenpäin ja kun Lee saa rullan maalimieheltä, sen pitäisi juosta rulla suussa suoraan luokseni. Tulee ikään kuin kolmio. Tässä Lee halusi aluksi juosta samaan reittiä keskilinjalle mitä se oli lähtenytkin, mutta saatiin jo yhdellä kerralla se suuntaamaan paremmin suoraan luokseni. Kun Lee tulee rulla suussa, otan sen oikeaan käteeni, sanon takaa ja Lee kiertää sitä kautta sivulle. Kytken sen liinaan ja sanon näytä. Tästä se lähtee näytölle niin, että liina soi ja saa sitten maalimiehen luona herkkua. Ja näin toistettiin rullaa 5 toistoa.
Samantyyppinen treeni tehtiin tänään ja meni todella hyvin. Lee on todella motivoitunut treeniin ja kaikki palaset sujuivat tänään hienosti. Se on aika ahne siellä maalimiehellä ja meinaa kuulemma syödä maalimiesten sormet, mutta omasta mielestä tämä on hieno juttu, sillä ei ole ollenkaan itsestään selvyys tämä syöminen vieraan kädestä. Vaan niin on Lee omaksunut haun eikä yhtään jännitä maalimiehiä, mikä taas näkyi vuosi sitten keväällä, kun aloitettiin tämä haun treenaaminen.
Sitten haastoin Leen tänään jäljellä. Itse jälki oli pituudeltaan 400m neljällä kepillä. Kävi kova tuuli ja tein jäljen taajamaan, joten häiriötä riitti. En jaksanut odottaa kokonaista tuntia, että jälki vanheni, joten taidettiin ajaa se 45 min kuluttua tallauksesta. Keppejä oli tarjolla 4 kpl.
Janalla eteni suoraan, mutta ei mennyt ihan janakrepille saakka, vaan sai ilmeisesti hajun ja meni muutaman metrin vasempaan, nosti sieltä jäljen ja lähti ajamaan sitä oikeaan suuntaan. Siinä se sitten ajoi sen hienosti janakrepin alta. Ensimmäisen kepin olin jättänyt ehkä 20m päähän jäljen nostosta, minkä se ilmaisi hyvin. Tämä oli ihan superhyvä.
Sitten jälki jatkui ehkä 100m ihan perusmetsässä hyvin sujuen. Tultiin kohti kävelytietä, mitä ennen olin jättänyt kepin nro 2. Tämän ilmaisi myös tosi hyvin. Lee käy kepin luona maahan ja yleensä keppi löytyy tassujen välistä, mutta joskun se on ihan Leen kainalossa.
Sitten jälki jatkui sammaleella ehkä 5m ja oli kävelytien ylitys. Jälkeä tallatessa yritin painaa jalanjälkiä siihen hiekkaan, että itse näen mennäänkö oikein. Ja hyvä ihme, Lee teki ihan täydellisen kävelytien ylityksen. Vuosi sitten samassa paikassa oleva ylitys sai sen nostamaan koipea ja hukkaamaan ajatuksen, mutta nyt se ylitti kävelytien hienosti ja varmasti.
Tien toiselle puolen olin tehnyt sille ensimmäisen piikin, mitä se ei todellakaan osannut. Tämän voisin nyt opettaa sille omana teemana. Nyt se meni yli ja etsi turhaan jälkeä aika pitkään löytäen sen lopulta. Sitten lähestyttiin taas kävelytietä, mutta nyt siellä meni koiranulkoiluttaja vieden koiraa fleksissä. Yritin arvioida, että ehditäänkö ylittää tie ennen niitä, mutta oli sitten parempi stopata Lee, syöttää sille maahan nameja ja jatkettiin sitten, kun koirakko oli ohittanut meidät. Ajattelin, että tämä on paha, sillä Lee näki koirakon koko ajan enkä ollut yhtään varma, että keskittyykö se jäljestykseen. Vähän häntä pörhöllä, mutta ajoi hienosti hiekkatien yli ja sujahti metsään juuri siitä kohtaa mistä olin mennyt. Jee! Saatiin koiranulkoiluttajasta hyvä harha.
Loppumatkan jälki oli helppoa metsää, mutta Leen vauhti kiihtyi ja liina pääsi minulta irti. Lee lisäsi vauhtia ja minä yritin juosta liinaa kiinni. Joku risu räpsähti silmään enkä nähnyt sitten hetkeen kuin tähtiä. Oikealla puolen havaitsin metsässä kolme irtokoiraa ja tässä hujakassa Lee paineli ohi viimeisen kepin. Kun sain sen kiinni, se meni jo sitä reittiä, mitä olin kävellyt poistuessa jäljeltä. En vetänyt sitä takaisin vaan keuhuin kuitenkin reippaasta jäljen ajosta, kun oltiin hiekkatiellä, mitä pitkin palattiin autolle. Joten keppilaskuri notkuu nyt taas yhden löytymättömän kepin verran lisää. Paha!
Päivityksen loppuun vielä kuva parhaista koiristani Leestä ja Aronista. Aron voi ihan mukavasti ja täyttää heinäkuussa 11.vuotta. Se on viime aikoina keventänyt leikauttua jalkaansa, joten taitaa taas olla aika uusia Cartrophen-pistosarja, mikä toi tosi hyvän avun sille viime syksynä. Ilmeisesti polvessa on jonkin verran nivelrikkoa ja jos tehdään liian pitkä metsälenkki, kipeytyy jalka. Mutta kevyellä veteraanikäytöllä se kestää ihan hyvin.
maanantai 13. huhtikuuta 2020
Maastotreenejä
Viime viikolla käytiin treenaamassa maastoja jopa kolmena iltana, mutta ihmeelliset takatalvet tekevät treenaamisesta hiukan eksoottista. Juuri kun keli näyttää ihanan keväiseltä, tuleekin seuraavan tunnin aikana lunta maahan niin, että kaikkialla on valkoista.
Kaipa se kevät joskus meille koittaa....
Tiistaina sovittiin Pian ja Sarkun kanssa jälkitreenit Lihasulaan, missä Lee sai loistavan jäljen Pian tallaamana. Tärkeintä treenissä oli jana. Leen janoilla on nyt mittaa ehkä 30-40m ja suuntaan sen katseen jäljen päällä olevaan janakreppiin. Haluan, että koira osaa edetä määrätietoisesti suoraan ja nostaa siitä jäljen oikeaan suuntaan. Ja nyt Pian tekemällä jäljellä oli mukava nouseva mäki, minkä päällä lepatti janakreppi tuulessa. Suuntasin Leen sitä kohti ja eteni todella määrätietoisesti. Janakrepin alla on tähän asti ollut ruokakippo vahvistamassa tätä suoraan etenemistä, mutta nyt oli testi, että mitä tapahtuu, jos ruokakippoa ei ole. Hetken se tuntui siitä vähän pyörähtelevän ja lähti sitten ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Olin tähän hyvin tyytyväinen. Jatkossa yritetään siis päästä avuista eroon, niin että jäljelle jää käytös "edessä" mikä tarkoittaa koiralle, että etene niin kauan suoraan kun kohtaat jäljen, nosta se ja lähde ajamaan sitä oikeaan suuntaan.
Tällä jäljellä oli heti jäljennostokohdasta n. 10 metrin päässä namipurkki ja siitä eteenpäin jälkeä 400m kolmella kepillä. Lee oli niin innoissaan jäljestyksestä, ettei todella pysähtynyt namikipolle ja paukutti kahden ekan kepin yli. Ajettiin ihan keppien päältä, mutta vauhtia tai ainakin melkoisen reipasta etenemistä oli kyllä. Pysähtyi ekan kerran vasta sille kolmannelle eli viimeiselle kepille. Tämä oli jo toinen kerta tänä vuonna, kun Lee porskuttaa keppien yli, mutta vieraan tallaama jälki saa sen nyt johonkin ihme tiloihin. Otetaan siis jatkossa vieraiden keppien ilmaisu paremmaksi ja vähennän niitä minun hajuisia keppejä ja jälkiä.
Keskiviikkona tehtiin Pirjon kanssa Koivumäessä kaikkia etsintäkokeeseen liittyviä treenejä. Esineruudusta Lee sai hakea vain yhden esineen. Tämä oli todella hyvä suoritus, sillä yksi suora pisto ja takarajalla oli pikkuinen nalle.
Tarkkuusruudussa Lee etsi pientä terotinta ja taisi olla nyt vähän nopeampi kuin viimeksi, mutta edelleenkin se voisi keskittyä vielä paremmin löytämään pikku-esineen eikä ihmetellä kaikkea ruudun ääressä olevaa.
Pudotettu meni ihan kivasti, mutta seuraamisosiossa itse seuraaminen oli vähän erikoista. Se halusi kovasti haistella pudotetun radalla kulkeneen Hipsun hajuja. Toiminta pudotetun radan päässä oli kuitenkin hyvää, sillä lähtee perusasennosta heti liikkeelle Tips-käskyn kuultuaan, laukkaa määrätietoisesti kohti lähtöä ja reagoi hienosti tiputettuun esineeseen tuoden sen sitten nätisti minulle.
Haun ilmaisuja tehtiin muutama ja tätä treenattiin niin, että Lee näkee Pirjon menevän metsään irtorulla mukanaan. Lee sai lähteä perään ja nappasi hienosti rullan Pirjolta ilman mitään lisäkäskyjä. Itse etenen keskilinjalla niin, että treenistä tulee ikään kuin kolmiotreeni. Lee tuo rullan minulle, otan sen käteeni, pyydän Leen kiertämään takaani sivulle, kytken koiran liinaan ja sanon näytä. Sen avulla juostaan katsomaan, että missä se Pirjo on ja vasta tässä kohdin Pirjo antaa Leelle palkkaa. Toistettiin treeni kahteen kertaan ja näyttää lupaavalta.
Kaiken treenin tavoitteena on vain kehittää koiran taitoja niin, että jos syksyllä saataisiin bh-kokeeseen paikka ja tottis kuntoon, voisi oikeasti ajatella osallistuvansa etsintäkokeeseen, mikä on suurin haaveni tällä hetkellä.
Perjantaina oltiin jäljestämässä pienellä porukalla Oriveden metsissä ja heti kun oltiin saatu tallattua hyvät jäljet, satoikin lumi taivaalta niiden päälle. Jännityksellä mietittiin, että miten jäljenajo nyt vaikeutuu, mutta jäljet menivät yllättävän hyvin. Leelle oli nyt tyrkyllä 6 vierasta keppiä vieraan tekemällä jäljellä. Kepit olivat kokoa "halko". Silti lopputuloksena oli vain 4/6. Ekan kepin yli Lee oli lentänyt enkä sitä itsekään lumen peittämässä maassa nähnyt. Onneksi se kuitenkin ilmaisi edes 4 keppiä, joten ei se nyt ihan toivoton ole. Jälki oli hyvin tasaisessa maastossa ja jäljenajon aikaan kävi kova tuuli sen lumen kera. Jäljellä oli paljon kulmia ja jäljentekijä epäili, että kova tuuli heitti Leen jäljeltä niin, että jäi yksi kulmasetti ajamatta ja missä olisi ollut yksi keppi. No pitää edelleen miettiä, että miten tuen koiran motivaation ilmaisemaan kaikki kepit. Nyt treeni-olosuhteet olivat ihan omanlaisensa lumisateessa ja tuulessa.
Perjantain esineruutu jätti myös pohdittavaa. Meillä oli tasaiselle alueelle tallattu ehkä 20m leveä ja 50m syvä kaista. Alueella oli käynyt ennen Leetä kaksi koiraa ja Leen vuorolla esineitä oli tasan yksi, kaistan päässä keskellä. Pikkuinen vihreä sukka siellä odotti poimijaa. Lee oli intoa piukassa ja ensimmäinen pisto meni täysin juoksemiseksi. Niin taisi olla toinenkin pisto, mikä lopulta tuotti esineen noston ja hyvän palautuksen, mutta silti Leen ajatukset oli enemmän juoksemisessa ja reunojen tarkistuksessa kuin itse esineen nostossa. Seuraava treeni taitaa pitää jotakin ihan muuta kuten heti eteen iso helppo esine, mistä pääsee palkkaamaan...kenties?
Kotipihassa ollaan kerran tehty hyppy-esteen kanssa treeniä, mutta oma esteeni on tuhti lauta-este, josta lankut saa pois vain lauta kerrallaan. Hyppyytin Leetä 90cm saakka ja kun hyppäsi tämän korkeuden hyvin, jätin siihen. En uskaltanut laittaa sille vielä metristä eteen. Hyppynoutoa tehtiin sitten 60cm korkeudella ja tämä näytti hyvältä. Tämän treenin jälkeen sää on ollut niin märkä tai luminen, että odottelen hyppyjen kanssa kuivempaa kevättä. Olen niin arka tuon metrisen kanssa, etten uskalla ottaa riskejä yhtään liukkaalla alustalla.
Ja kun minun pitää aina innostua kaikesta uudesta, niin ollaan nyt opeteltu Nordic-rally kylttejä. Ihanan virkistäviä uusia tehtäviä, missä voi mitata koiran kuuntelua. Suosittelen tutustumaan niihin ja kyltit löytyvät Virkusta. Näistä voisikin tehdä ihan oman postauksen :-)
Kaipa se kevät joskus meille koittaa....
Tiistaina sovittiin Pian ja Sarkun kanssa jälkitreenit Lihasulaan, missä Lee sai loistavan jäljen Pian tallaamana. Tärkeintä treenissä oli jana. Leen janoilla on nyt mittaa ehkä 30-40m ja suuntaan sen katseen jäljen päällä olevaan janakreppiin. Haluan, että koira osaa edetä määrätietoisesti suoraan ja nostaa siitä jäljen oikeaan suuntaan. Ja nyt Pian tekemällä jäljellä oli mukava nouseva mäki, minkä päällä lepatti janakreppi tuulessa. Suuntasin Leen sitä kohti ja eteni todella määrätietoisesti. Janakrepin alla on tähän asti ollut ruokakippo vahvistamassa tätä suoraan etenemistä, mutta nyt oli testi, että mitä tapahtuu, jos ruokakippoa ei ole. Hetken se tuntui siitä vähän pyörähtelevän ja lähti sitten ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Olin tähän hyvin tyytyväinen. Jatkossa yritetään siis päästä avuista eroon, niin että jäljelle jää käytös "edessä" mikä tarkoittaa koiralle, että etene niin kauan suoraan kun kohtaat jäljen, nosta se ja lähde ajamaan sitä oikeaan suuntaan.
Tällä jäljellä oli heti jäljennostokohdasta n. 10 metrin päässä namipurkki ja siitä eteenpäin jälkeä 400m kolmella kepillä. Lee oli niin innoissaan jäljestyksestä, ettei todella pysähtynyt namikipolle ja paukutti kahden ekan kepin yli. Ajettiin ihan keppien päältä, mutta vauhtia tai ainakin melkoisen reipasta etenemistä oli kyllä. Pysähtyi ekan kerran vasta sille kolmannelle eli viimeiselle kepille. Tämä oli jo toinen kerta tänä vuonna, kun Lee porskuttaa keppien yli, mutta vieraan tallaama jälki saa sen nyt johonkin ihme tiloihin. Otetaan siis jatkossa vieraiden keppien ilmaisu paremmaksi ja vähennän niitä minun hajuisia keppejä ja jälkiä.
Keskiviikkona tehtiin Pirjon kanssa Koivumäessä kaikkia etsintäkokeeseen liittyviä treenejä. Esineruudusta Lee sai hakea vain yhden esineen. Tämä oli todella hyvä suoritus, sillä yksi suora pisto ja takarajalla oli pikkuinen nalle.
Tarkkuusruudussa Lee etsi pientä terotinta ja taisi olla nyt vähän nopeampi kuin viimeksi, mutta edelleenkin se voisi keskittyä vielä paremmin löytämään pikku-esineen eikä ihmetellä kaikkea ruudun ääressä olevaa.
Pudotettu meni ihan kivasti, mutta seuraamisosiossa itse seuraaminen oli vähän erikoista. Se halusi kovasti haistella pudotetun radalla kulkeneen Hipsun hajuja. Toiminta pudotetun radan päässä oli kuitenkin hyvää, sillä lähtee perusasennosta heti liikkeelle Tips-käskyn kuultuaan, laukkaa määrätietoisesti kohti lähtöä ja reagoi hienosti tiputettuun esineeseen tuoden sen sitten nätisti minulle.
Haun ilmaisuja tehtiin muutama ja tätä treenattiin niin, että Lee näkee Pirjon menevän metsään irtorulla mukanaan. Lee sai lähteä perään ja nappasi hienosti rullan Pirjolta ilman mitään lisäkäskyjä. Itse etenen keskilinjalla niin, että treenistä tulee ikään kuin kolmiotreeni. Lee tuo rullan minulle, otan sen käteeni, pyydän Leen kiertämään takaani sivulle, kytken koiran liinaan ja sanon näytä. Sen avulla juostaan katsomaan, että missä se Pirjo on ja vasta tässä kohdin Pirjo antaa Leelle palkkaa. Toistettiin treeni kahteen kertaan ja näyttää lupaavalta.
Kaiken treenin tavoitteena on vain kehittää koiran taitoja niin, että jos syksyllä saataisiin bh-kokeeseen paikka ja tottis kuntoon, voisi oikeasti ajatella osallistuvansa etsintäkokeeseen, mikä on suurin haaveni tällä hetkellä.
Perjantaina oltiin jäljestämässä pienellä porukalla Oriveden metsissä ja heti kun oltiin saatu tallattua hyvät jäljet, satoikin lumi taivaalta niiden päälle. Jännityksellä mietittiin, että miten jäljenajo nyt vaikeutuu, mutta jäljet menivät yllättävän hyvin. Leelle oli nyt tyrkyllä 6 vierasta keppiä vieraan tekemällä jäljellä. Kepit olivat kokoa "halko". Silti lopputuloksena oli vain 4/6. Ekan kepin yli Lee oli lentänyt enkä sitä itsekään lumen peittämässä maassa nähnyt. Onneksi se kuitenkin ilmaisi edes 4 keppiä, joten ei se nyt ihan toivoton ole. Jälki oli hyvin tasaisessa maastossa ja jäljenajon aikaan kävi kova tuuli sen lumen kera. Jäljellä oli paljon kulmia ja jäljentekijä epäili, että kova tuuli heitti Leen jäljeltä niin, että jäi yksi kulmasetti ajamatta ja missä olisi ollut yksi keppi. No pitää edelleen miettiä, että miten tuen koiran motivaation ilmaisemaan kaikki kepit. Nyt treeni-olosuhteet olivat ihan omanlaisensa lumisateessa ja tuulessa.
Perjantain esineruutu jätti myös pohdittavaa. Meillä oli tasaiselle alueelle tallattu ehkä 20m leveä ja 50m syvä kaista. Alueella oli käynyt ennen Leetä kaksi koiraa ja Leen vuorolla esineitä oli tasan yksi, kaistan päässä keskellä. Pikkuinen vihreä sukka siellä odotti poimijaa. Lee oli intoa piukassa ja ensimmäinen pisto meni täysin juoksemiseksi. Niin taisi olla toinenkin pisto, mikä lopulta tuotti esineen noston ja hyvän palautuksen, mutta silti Leen ajatukset oli enemmän juoksemisessa ja reunojen tarkistuksessa kuin itse esineen nostossa. Seuraava treeni taitaa pitää jotakin ihan muuta kuten heti eteen iso helppo esine, mistä pääsee palkkaamaan...kenties?
Kotipihassa ollaan kerran tehty hyppy-esteen kanssa treeniä, mutta oma esteeni on tuhti lauta-este, josta lankut saa pois vain lauta kerrallaan. Hyppyytin Leetä 90cm saakka ja kun hyppäsi tämän korkeuden hyvin, jätin siihen. En uskaltanut laittaa sille vielä metristä eteen. Hyppynoutoa tehtiin sitten 60cm korkeudella ja tämä näytti hyvältä. Tämän treenin jälkeen sää on ollut niin märkä tai luminen, että odottelen hyppyjen kanssa kuivempaa kevättä. Olen niin arka tuon metrisen kanssa, etten uskalla ottaa riskejä yhtään liukkaalla alustalla.
Ja kun minun pitää aina innostua kaikesta uudesta, niin ollaan nyt opeteltu Nordic-rally kylttejä. Ihanan virkistäviä uusia tehtäviä, missä voi mitata koiran kuuntelua. Suosittelen tutustumaan niihin ja kyltit löytyvät Virkusta. Näistä voisikin tehdä ihan oman postauksen :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)