Kolmee eri lajia

Maanantaina oltiin Aronin kanssa Niihaman kentällä tottistelemassa. Edellinen tottis kerta oli mielessä ja jotenkin ajattelin ensin, että nyt mennään treenaan sitä yökkistä eikä mitään hottista. Vaan asennehan se ratkaisee ja niistä muodostuikin kivat yhteiset hetken Aronin kanssa. Kertailtiin lähes kaikki palaset, mitä tottiksessa on, mutta monessa eri palasessa ja paljon palkaten. Mm:

-ampuminen makuussa että seuruussa

-paikallamakuuta toisen koiran tehdessä noutoja

-jäävät

-henkilöryhmä

-noudoista tasamaa ja a-estenouto

-pressu-esteen ylitys, korkeus 90cm

-eteenmeno

Ja meillä oli itseasiassa tosi kivaa. Päätin, etten sure niitä puutteita mitä meillä on, vaan iloitaan sydämen kyllyydestä ne mitä osataan. Henkilöryhmässä en nipottanut seuraamisen paikasta, kun Aronin asenne oli niin hieno tai en ottanut yhtään noutoa luovutukseen saakka, kun me ei vaan osata sitä. Tosin tiedän, että pelkällä pallonheittelyllä tai namin syötöllä ei pääse mihinkään, mutta ainakin meillä oli kivaa.

Tiistaina Aron pääsi ensi kertaa Tamskin uuteen halliin, kun ohjelmassa oli agilityä. On se vaan hieno halli ja pohja tuntuu hyvältä. Alkulenkin kanssa tuli vaan kiirettä, kun tulin lähes suoraan koulusta ja lämmittelin Aronia omaa vuoroa odotellessa sisällä hallissa. Tehtiin rataa, mitä Petra ja Ray tekivät nuorten valkkuryhmässä viime viikolla. Se näytti paljon helpommalta kun ne sitä meni ja olikin vaikea oman koiran kanssa. Vaihtaisko tässä itsensä täysin japaninpystykorvaharrastajaksi :). No vika ei ollut Aronissa, oli vain vaikeita kohtia, missä en itse osannut. 

Loppulenkin tein sitten pidemmän ja kylläpä oli pimeetä. Elvis oli mukana myös. Otsalampun ja heijastimien kanssa lähdettiin loppukävelylle ja valoja tuolla hallin takana ei ole missään. 

Aronilla oli onneksi valot vielä päällä ;-)

Tänään torstaina oli vuorossa rally-tokovalkku. Viime viikon torstaina oli meidän ensimmäinen kerta ja käytettiin silloin treeni-aika suunnitteluun. Meitä treenaa 8 koirakkoa ryhmässä ja tehtiin suunnitelma, että jokainen vuorollaan vastaa treeni-kertamme ohjelmasta. Rakennetaan aina yksi treenirata ja toisessa päässä tehdään tekniikkaa. Vastuuvuorolainen miettii radan ja teeman mukaisen tekniikka treenin. Neljän hengen porukoissa sitten teemme rataa ja tekniikkaa, niin että aina yksi suorittaa ja kaksi katsoo. Ja nyt meillä on huhtikuulle asti jaettuna vuorot ja treenien teemat. Ohjelmassa on vaikka mitä kivoja juttuja, joten ei muuta kuin harjoittelemaan.

Joten tänään oli se virallinen eka kerta koirien kanssa. Heti huomasin, että voi apua miten vähän tiedän rallytokosta ja ylempien luokkien kylteistä. Olen tässä ryhmässä toistaiseksi se ottava osapuoli siis sen suhteen. Käytiin nimittäin tekniikka-osiossa kylttejä, joissa on askeleet oikealle tai vasemmalle. Itselle uutena juttuna ne kohdat, mitkä suoritetaan koiran ollessa oikealla puolen, joten ensimmäinen kotiläksy, mitä voidaan harjoitella on koira oikealla puolen perusasennossa ja siitä astutaan askel vasempaan. Rintamasuunta ei saa muuttua ja takapää hommelia tämäkin vaatii. 

Ensimmäinen kerta meni myös tuntuman hakemiseen. Jatkossa pitää ottaa mukaan häkki, mihin laittaa koira silloin kuin ei itse tee. Nyt kun vein välillä Aronin autoon, tuli ihan turhaa juoksentelua. Toiseksi viereisellä radalla tehtiin samaan aikaan agilityä. Jos mielentilan seesteisenä pitäminen on noin muutenkin vaikeaa, on se ihan kymmenenkertaa vaikeampaa, kun viereiseltä kentältä kuuluu agikäskyjä ja keinun pamahdus saa Aronin vinkaisemaan äänekkäästi pienen piip-äänteen sijaan. Tämä onkin tulevan kauden haaste, että miten agilityhäiriössä onnistuttaisiin keskittymään itse rallyyn. Tämän asian kanssa joudun tekemään mielentilan harjoitteita myös itseni kanssa, sillä ryhmäläisten kautta tuli heti asioita, mitä minun pitää miettiä. Milloin palkka, etten palkkaa ääntelystä? Millä keinoin puutun ääntelyyn suoritusta tehdessä. Esim spiraalit ja vielä juosten saa äänen lisääntymään. Samoin tehtävät hitaassa käynnissä, jolloin pitäisi malttaa ja keskittyä. Todella vaikeaa. 

Nyt yritin syötellä mahdollisimman paljon ja tehdä tehtäviä nami kädessä, että palkkaa tulee paljon ja oikeaan aikaan, mutta samalla tulee vahvistettua myös ääntelyä. Agility on niin kiihdyttävä siinä vieressä, että jättäessäni Aron makuulle kentän takalaitaan, se seuraa viereisen kentän agia ja piipittää. Samalla muistelen erästä Oili Huotarin koulutusta, missä todettiin, että Aronilla oli ihan liikaa valinnan mahdollisuuksia, mitä se voi tehdä ns. perustokotreeneissä. Sehän oli semmoinen tuhma ja kuriton. Silloin tiukentamalla linjaa kaikessa käyttäytymisessä sain Aronin asenteen myös astetta vakavammaksi harjoittelun suhteen. Nyt minun pitää miettiä kokonaisvaltaisemmin tätä, sillä ei se kyllä sovi, että Aron on kuin lentoon lähdössä. Nyt tein meidän mielentila/keskittymisharjoitteita, mutta ne eivät kyllä kasanneet Aronia mitenkään riittävästi. Onneksi olen varannut rallytokoiluun itselleni treeni-ajan ensi viikolle halliin heti aamusta, jolloin ympäristö on vähän rauhallisempi. Siihen mennessä mun pitää keksiä pari uutta "nyt keskitytään"-juttua ja samalla pohtia, että miten tämän kanssa nyt edetään. 

Rata-treenissä palkkailin paljon ja ryhmäläisiltä tuli palautetta, että Aronin työskentely on näyttävää. Parantamista on sivulta eteen tulo-liikkeessä, siinä jää vinoksi eteen istumaan. Käytän nyt jatkossa isomman käsiavun, että koira mahtuu kiertämään edessäni kunnolla istuakseen suorassa. 

Haasteista huolimatta olen erittäin innoissani meidän rally-valkusta ja kaikista uusista jutuista, mitä näiden treenien kautta on tulossa.