Kirjoittelin helmikuussa, että saimme tokoryhmästä tehtäväksi alkaa rakentamaan kolmen liikkeen kokonaisuutta. Liikkeet eivät olleet oikeita tokoliikkeitä, mutta sellaisia, että niistä on myöhemmin apua. Lee ei osannut näistä liikkeistä yhtäkään, joten lähdin opettamaan niitä pala kerrallaan.
Liikkeet olivat:
- ohjaaja heittää lelun eteenpäin koiran ollessa perusasennossa
- koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä
- koira käy maahan ohjaajan ollessa selin koiraan
Näissä oli ideana, että opetellaan itse liikkeet, harjoitellaan niiden kanssa kokonaisuutta, ketjujen rakentamista ja sosiaalista palkkaa. Liikkeet suoritetaan kehässä liikkuroituna.
Ensin huomasin, että Leelle oli älyttömän vaikeaa luopua heittämästäni lelusta. Aluksi opeteltiin, ettei sännätä heitetylle lelulle eikä sännätä sinne myöhemminkään. Silti Lee meni lelukuplaan ja tuntui, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta päästä sinne.
Jalkojen pujottelusta Lee tykkäsi, sen kanssa edettiin melko mutkattomasti. Mutta jos edellisessä liikkeessä heitetty lelu oli kentällä, oli Leen ajatukset siellä lelussa ja teki pujottelua puoliksi. Pujoteltiin monessa eri paikassa, että tulisi vahvemmaksi itse suoritus. Unohdin, että liikkeen tulisi päätyä perusasentoon.
Maahanmeno ollessani koiraan selin oli helppo liike kotona. Toki parin toiston jälkeen Lee oppi, että kun käännyn selin, sanon kohtaa maa käskyn ja reippaasti kävi maahan jo ennen käskyjä. Tässäkin piti harjoitella sitä, että aina en sano käskyä ja vain käskystä käydään maahan.
Harjoittelin paloja itsekseni hallilla ja huomasin, että miten me edes päästään homman alkuun, kun kävelen koiran kanssa ensimmäiseen perusasentoon ja koira on hukkunut minulta jo matkan varrella ties minne.
Hyviä juttuja oli ne, että Lee ilahtuu sosiaalisesta palkastani ja saan vietyä sitä liikkeiden välissä sosiaalisen palkan turvin uusin aloituksiin. Hyvä, että me aloitettiin harjoittelemaan tätä, että ihan kaikesta ei tule lelu/namipalkkaa.
Sitten kuitenkin olin tilanteessa, että ajattelin, että olisko parempi antaa tokon olla ja Leen kasvaa. Pilalle se on menossa jo hyvää vauhtia ja tunnen itseni maailman surkeimmaksi kouluttajaksi. Vajosin pariksi päiväksi omaan kuplaani.
Mutta eihän se olisi minä, ellen ottaisi härkää sarvista ja lähtisi pilkkomaan murheita. Joten olimme Riitta K:n yksärillä ja esitin Riitalle murheen: miten tullaan koiran kanssa kehään ensimmäiseen perusasentoon voittajina itseluottamusta puhkuen. Toki Riitta tiesi miten tullaan, mutta miten minä teen sen Leen kanssa. Opeteltiin, että kaikki lähtee siitä, että Lee tarjoaa seuraamista ja perusasentoa. Katsottiin sivulle tuloa ja eihän se Lee osannut sitä ilman miljoonia apuja. Eli siinä oli ensimmäin tehtävä, että koira tarjoaa ja haluaa tulla perusasentoon. Halu tulla siihen on tärkeää! Sitten katsottiin seuraamista ja itku oli kurkussa, kun Riitta sanoi, että palkkaukseni on ihan onnetonta ja jos olisi mun koira, ei myöskään haluaisi tulla seuraamaan. Joten pistettiin kriteereitä tiukemmaksi, palkkausta voimakkaammaksi ja Lee lähti työskentelemään minulle entistä voimakkaamin.
Sitten heitettiin lelua. Siinä heiton jälkeen oli Riitan neuvo, että annan käsitargettini sille, koiran tulee tehdä siihen kunnon tökkäsy. Vain sellaisella kunnollisella tökkäsyllä se osoittaa sitä aktiivisuutta minua kohtaan ja luopuu silloin lelusta. Jos koira vaan kyylää lelua, menee käsi pois, kun se siirtää katseensa lelusta minuun, tarjoan mahdollisuutta tökätä käteen. Jos se teki sellaisella pienellä hipaisulla, meni käsi pois. Tee kunnolla! Ja kun se teki sen, pidettiin kunnon leikit taskusta tulevalla lelulla ja annettiin sen heitetyn lelun olla siellä kentällä.
Ylipäätään Riitta kannusti, että josku lelu voi olla valmiina kentällä ja tehdään juttuja sille koskaan menemättä. Joskus voin vapauttaa koiran lelulle, mutta aina niin, että on säännöt ja kriteerit. Koira ei saa päättää, että lähden nyt tuonne leikkimään.
Miten tuntuikaan koiran koulutus ihan sikavaikealta. Mutta työskin lelun heittoja kotona, koulun pihassa, hallilla jne. Tehtiin paljon sisällä perusasentoon tulemista ja aina kun teki hyvällä asenteella napakasti, kerroin sen koiralle isosti, että just näin. Ei mitään säälittävää hyvä sanaa ja pientä makupalan murua. Ja mitä enemmän sitä tehtiin, sen iloisempi oli Leen ilme ja sen paremmin se alkoi yrittämään.
Sitten tulikin se näytön paikka. Oltiin hallilla ja Marja liikkuroi meille meidän kolmen liikkeen kokonaisuuden. Itse liikkeissä tuli paljon virheitä, mutta mikään ei ollut hienompaa kuin Leen ilme kokonaisuuden viimeisessä perusasennossa. Sen silmät tuikki ja suu oli auki, korvat ihanasti levällään se antoi siihen kaikkensa mitä se osaa. Ja sillä ilmeellä päästään vielä pitkälle.
Marjan kirjallinen palaute oli kannustava:
Harjoiteltavaa
- kehään tulojen harjoittelu, kehään tullaan kontaktissa
- liikkurihäiriö: otti tänään paljon häiriötä liikkurista
- Liikkeen välit ja sosiaalinen palkka alkaa näyttämään tosi hyvältä. Lee näyttää iloiselta ja selvästi palkkaantuu kehuista. Ala muuttamaan ajatusmaailmaa, että sos palkka ei johda leluun enää kuin silloin tällöin eli toisin sanoin pelkkä kehukin tulee riittää. Palkkaketjua kannattaa muuttaa esim niin, että sosiaalisesta palkasta Lee tarjoaa seuraamista, jossa mennään uuden liikkeen aloituspaikalle ja tässä paikassa Lee saa lelun, kun on hyvin kontaktissa. Näin vahvistuu aloitusperusasennot ja niihin saa lisää arvoa.
- Liikkeet eivät tänään ihan onnistuneet, mutta kannattaa miettiä mikä oli treenissä oleellisinta. Monessa kohtaa Lee oli kanssasi tosi hyvin ja näytti koko suorituksen ajan rennolta sekä iloiselta.
Kiitos Marja!
Videoitiin meidän suoritus ja kirjattiin yös kaikki ne kohdat, mitä tulee parantaa. Tajusin, että miten vahvalla pohjalla liikkeiden itsessään tulee olla, että ne onnistuu kokonaisuustreenissä. Aloitettin myös harjoittelemaan liikkurin käskyjä ja ylimääräisen henkilön mukana oloa. Lee halusi mm. kokonaisuustreenissä moikata nämä. Nyt harjoitellaan lisää seuraamisen tarjoamista, sosiaalista palkkaa, peruasentoja ja asennetta. Ja on ihan älyttömän mielenkiintoista sekä kivaa.
Lee on saanut pitää myös kokonaisia vapaapäiviä, ettei treenata mitään, sillä en halua kuormittaa sitä liikaa. Ollaan myös tehty kontaktinpitämisen ja yhdessä kulkemisen lisäksi vauhdikkaampina juttuina mm. ruutun menemistä hallilla ja Lee tykkää pinkoa pitkillä jaloilla lujaa ruutuun. Osaa mennä nyt helpoissa olosuhteissa ruutuun lelulle tai alustalle. Osasi eilen hakea katseellaan ruutua, kun kysyin siltä, että missä ruutu. Semmosia pieniä juttuja, joista tulee ilon aiheita.
Tokon lisäksi käytiin eilen Taidoggaalla dobotunnilla ja se vasta kivaa oli. Tietysti hain nuorelle koiralle kokemusta vieraammasta hallista, vieraista koirista ym, mutta saatiin sieltä vinkiksi paljon erilaisia temppuja, joita koiran olisi hyvä osata. Nämä temput liittyivät koiran venyttelyyn ja esim kylkien aktivoimiseksi opetettiin koira kiertämään käskystä ihmistä molempiin suuntiin. Samoin opetettiin koiraa menemmän kyljelleen maahan namin avulla ja siitä kierimistä. Ja sekin oli hauskaa, että itse istui tasapainotyynyllä ja koiran tuli esim siinä kiertää minua tai hypätä jalkojeni yli. Ison pallon päälläkin istuttiin hetki. Koiran tuli myös odottaa vierssä rauhassa vuoroaan, kun ohjaaja teki pallolla tai tasapainotyynylla liikkeitä. Siinä se Lee katseli ihmeissään, että mitä hommaa, mutta käy siihen- käskyä tuli vahvistettua. Mutta kivaa oli ja molemmille tuli lämmin.
Tämän Lee osaa: kaikki tassut tasapainotyynyllä
Pallon päällä istuminen oli tosi jännää, tuen polvillani pallon seinää vasten, ettei se kierähdä koiran alta pois
Ja palloja oli joka lähtöön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti