sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Agilitykausi!

Me on Aronin kanssa treenattu nyt vain ja ainostaan agia. Lisäksi olen panostanut rentouttaviin lepopäiviin ja lihashuoltoon. Venytellään kylkiä ja takajalkoja jne. Ehkä osaan vähän paremmin tulkita Aronin kroppaa.
Maaliskuisena maanantaina treenattiin Aronin kanssa agilityä aluellisen valkkuryhmän treeneissä. Jari oli tehnyt radan, jolla oli haasteita kuten kepit hankalassa paikassa. Alkurata menikin ihan hyvin, kun jätin Aronin kontaktille odottamaan ja juoksin itse keppien sisäänmenosuulle varmistamaan, onnistui! Hetken kuluttua ne samat kepit pujoteltiin nurkkaa kohti ja näissä Aron ei malttanut pujotella yksin vaan Jari oli nurkassa valmiina palkkaamaan ja minä pystyin irroittautumaan kepeiltä sivusuunnassa kauemmas. Hyviä toistoja saatiin. 
Kivat treenit ja nopesti oli se oma vuoro ohi.

Samalla viikolla tiistaina jatkettiin kehariryhmän treeneissä ja kun meitä oli vain kolme paikalla, ehdittiin kaksi kierrosta. Aronin kanssa oli tosi kivaa, onnistuttiin vaikeissa leijeröinneissä ja sain juosta lujaa silti. Radalla oli yksi pitkä pätkä missä koira tykitti suoralle loivasta putkesta ja edessä oli suora, jossa monta estettä ja mun piti ehtiä kaarteeseen ennen koiraa tekemään takaakierto viimeiselle. Tiukkaa teki! 

Pari kevyempää päivää oli tämän jälkeen, koska voimia piti säätellä sunnuntain kisoihin.
Tamskin kisoissa meitä odotti kolme rataa, jotka oli kaikki pahoja. Agiradoilla tehtiin vakuuttavaa työtä, mutta -10 kummaltakin. Tiukassa kaarteessa muuri ja sen jälkeinen hyppy, ne koitui meidän kohtaloksi. Muuten me oltiin oikeesti sikahyviä :-)
Viimeinen hyppis olis kannattanut jättää väliin. Elämäni vaikein rata, tasoltaan kolmosluokkaa sanoi yleisö. Tässä tehtiin jäätävän hyvä alku, jopa muurikin puhtaasti, mutta radan takaakierrot/ välistävedot ja reitti pussille ei sitten enää onnistunut. Väsähdettiin tässä kohtaa.

Ja sitten taas huilattiin kunnes torstain yhden radan iltakisat. Ulkona pyrytti kuin pahempanakin talvena, joten lämpimänä pysyminen oli haasteellista. Lisäksi meidän kisarutiineihin kuuluu aina verryttelyhypyt, mutta sellaisiin ei tallilla nyt ollut mahdollisuutta. Aron oli mukavan kiihkeänä, mutta lähdöissä se on erittäin hyvä. Tässäkin kisassa -10, kaksi rimaa tippui matkan varrella ja kummassakin  ihan itse häiritsin väärällä ajoituksella. Hyvä kokemus kuitenkin, sillä ei kai auta kuin vaan uskoa, että nämä kokemukset tekevät meistä entistä paremman. Aron on kyllä nopea ja kiva, mutta ei niin helppo. 
Loppuun pieni kuvasarja eiliseltä lenkiltä, pojat poseeras kivellä.
Aurinko paistaa silmiin.

Ray haluu myös kuviin


Ray sanoo Aronille, et lähdes meneen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti