Rallipostaus

Heti kun minulla oli muutama viikko lomaa koulusta, alkoi poltella. Siis toiveissa oli keksiä jotakin ihan uutta sytykettä minun ja koirieni iloksi. Ja sitähän minä sitten keksin.

Rallitoko!

Kesällä olin tutustunut lajiin pienesti japsileirillä, mutta huomasin tutkivani netistä sääntöjä, että mitä pitää osata rallitokon alokasluokassa. Ja hetkeä myöhemmin olinkin jo kirjoittanut ruutuvihkoon kaikki alokasluokan kyltit ja pähkäilin niitä kirjoittaessa, että mitä kaikkea pitää tehdä osatakseen ne. Huomasin, että Aron periaatteessa osaa ne, miksei Elviskin, Ray myös.
Tätä lisää.
Ja mikään ei ole tarpeeksi hyvä syy treenata kuin koe, joten ilmoitin kaikki kolme koiraa rallitokon alokasluokkaan kuukauden päähän. Sitten alkoikin joka iltaiset kotitreenit eteisessä, koska ensisilmäykseltä rallitoko on tokoa ja temppuja. Viikon verran on treenattu kaikkien kanssa sitä, että edessä istumisasennosta mennään sivu- käskyllä vasemman kautta sivulle ja takaa-käskyllä oikean kautta minut kiertäen. Aron ei malta aina kuunnella mitä sanotaan ja menee sitä kautta mitä viimeksikin. Hyvä keskity ja kuuntele-harjoitus. Elvis ja Ray saa apua enemmän, kun annan kädellä apua, että mihin suuntaan lähdetään.
Eteisessä on harjoiteltu kaikkien kanssa sitä, että koira käsketään joko maahan tai istumaan ja ohjaaja kiertää koiran ympäri. Tämänkin on mennyt melko mukavasti kaikkien kanssa. Ray saa apua siitä, että käsken istumaan, heitän namin eteen lattialle ja kun kierrän koiraa, sen focus on siellä edessä ja vapautan sen namille kun on kestänyt sen, että kierrän koiran taakse.
Varasin myös yhden treenivuoron itselleni Tamskin tallilta ja Petran kanssa rakennettiin helppo alokasluokan treenirata. Petra antoi kommentteja ja pähkäiltiin, että miten ne kyltit suoritettiinkaan.
Ilmoittauduin myös partisyhdistyksen järjestämään rallitokokoulutukseen, joka oli loppiaisena koirakoutsin hallissa Krista Karhun vetämänä. Tiesin, että se on paras startti päästä hommaan kiinni enkä erehtynyt.
Koulutukseen lähdin Elviksen kanssa, koska Elvis tarvitsee Aronia enemmän tuntumaa vieraisiin treenihalleihin ja kylttien kohtaamiseen. Ja olipas antoisa koulutus ja paljon minulle uusia juttuja:

- rallitokokisoissa rataan tutustutaan 15 min, rataan voi tutustua tuomarin kanssa, joka kertoo mitä jokaisella kyltillä tehdään. ( Hyvä luoja, olispa tämä sama tokossakin tai agilityssä).

- kyltit kannattaa opetella niin hyvin, että itse tietää ihan tasan tarkkaan miten ne tehdään. Oma suoritus on oltava selkärangassa, koska tämä laji on oikeen nipotussääntöjen huipentuma. Voit hylkääntyä niin helposta tai kerätä -10 virhepistettä jostakin sellaisesta, että koira istuu (perusasentoon) väärässä kohtaa. Rallitoko on siis laji, joka koostuu koiralle opetettavista tempuista ja ohjaajan suorituksesta. Jostain syystä rallitokossa on tärkeää olla juuri oikealla kohtaa kyltin luona, joten se ihannepaikka on oltava kristallin kirkkaana mielessä. ( Taas vertaan tätä tokoon, jossa liikkuri näyttää, että tästä aloitetaan)

- Kilpailusuorituksessa saa puhua koiralleen vaikka koko ajan. Käskyjä ja kehuja voi antaa rajattomasti. Käsiavut on sallittu, voit taputella reiteen vaikka koko suorituksen ajan. (Tämä on suorastaan käsittämätöntä tokoilijan näkövinkkelistä. Todella vaikea on alkaa puhumaan koiralle, joka on oppinut, että niin kauan kun olen hiljaa, kaikki on hyvin). Alokasluokassa voi ottaa tukiaskeleita ja koiraa voi ja pitää auttaa mahdollisimman paljon. Päästään ikään kuin helpommin onnistumisen tunteeseen eikä ajeta koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin. (Vertaan tätä siihen, että lähestyn pk-kokeessa metristä estettä, jonka yli pitää tehdä hyppynouto. Jos sitä ajattelee koiran silmin, niin onhan vaikeutta kerrakseen).

- Ylemmissä luokissa on melko vaikeitakin temppuja, joiden treenaamiseen saa varmasti kulumaan aikaa. Esim peruutus niin, että ohjaan koiran eteeni istumaan ja sitten koiran pitää peruuttaa poispäin minusta kolme omaa mittaansa. Käytännössä peruutus olisi ihanteellista opettaa suoraan poispäin minusta, mutta käytännössä ainakin Aron lähtee peruuttamaan helposti vinoon. Ja tässä koiran pitäisi peruuttaa sillä tavalla, että se peruuttaa kunnes toisin sanotaan. Jos se itsekseen pysähtyy kesken peruutuksen tulee siitä jotakin sanktioita.Siellä on myös peruutus ohjaajan sivulla, mikä on helppo evl:n läpi käyneelle koiralle, mutta ei ehkä 8-vuotiaalle partacollielle, jolle ei ole koskaan opetettu peruutusta. Siellä on myös seuraaminen oikealla puolen ja käskystä puolen vaihto. Tämänkin on jännä juttu sellaiselle koiralle, jolle on koko ikä opetettu, että vasemmalla puolen perusasennossa on maailman paras paikka.

- Takaosa-temppuja on aika paljon. Koulutuksessa huomasin, miten jäykkä Elvis on käyttämään takapäätään. Sain paljon ideaa, miten saan kerrottua sille, että näissä 360 astetta käännöksissä olisi kiva, että sen etupää pysyy kanssani samassa linjassa eikä rintamasuunta muutu, mutta takapää kulkee mukana. Näitä naksuttelin niin, että maailma pyöri päässä, mutta lamppu syttyi myös Elviksellä.

Joten hyöty koulutuksesta oli moninkertainen. Elvis oli ihan liekeissä ja kotona niin väsynyt, että rojahti eteisessä nukkumaan heti kun päästiin kotiin. Toisin kun minä, joka porhalsin suoraan yövuoroon. Huh, aamuun on vielä monta tuntia :)

Elvis ja happy feelings!

Nyt tiedän mitä treenailla ihan vaikka aktivoimisen ilosta. Ja menen sitten kuukauden päästä tsekkaamaan elämäni ensimmäiseen rallitokokisaan, että mitä sain aikaiseksi.