Kevään kivon juttu on ollut rallitoko. Suosittelen ehdottomasti kaikille tutustumista lajiin. Olin lauantaina kisaamassa, mutta hyvissa ajoin liikkeellä, että ehdin katsella avoimen luokan suorituksia. Ensimmäisenä ihastuttaa rotukirjo. Näin radalla sellaisia rotuja, mitä en muistanutkaan ja kylmät väreet meni mm. Englannin springerspanielin suorituksesta tai samojedinkoiran suorituksesta. Osallistujia oli aivan senioritasoa sekä nuoria. Eli jos vertaan agiin, tässä ei tarvitse olla sporttinen vaan ennemmin sinut koiransa kanssa. Liikkeet on osittain yksinkertaisis, mutta jo avoimessa luokassa tosi haastavia. Nyt oli hyppy ja hypystä oli ehkä se 3 metriä seuraavalle kyltille, missä koiran piti istua ohjaajan edessä. Etäisyys oli ihan ok russelin kokoiselle koiralle, mutta pystyin kuvittelemaan miten käy esteestä innostuvalle bordercollielle....
Mutta edellisestä toisen kertamme rallitokokisasta ei ollut nyt kuin pari viikkoa väliä. Silloin 22.3 Ray sai 95 pistettä, iik paljon se nyt saikaan ja Aron 86. Eli kaksi tulosta oli kummalakin hallussa. Aron äänteli ja haahuili ihan hirveästi ja Ray oli oikein potentiaalinen. Ehdittiin tasan kerran treenata tuossa välissä, joten ihan toiveikkana mentiin nyt 4.4 Tamskin rallitokokisoihin.
Ray oli ryhmänsä ensimmäinen ja sössin rataa jo heti lähdössä. Nyökkäsin olevani valmiina ja Ray pomppas tässä kohtaa jotenkin ja hihna jäi sen tassujen väliin. Otin hihnan pois, mutta -10 oli kirjattu papereihin jo ennen ensimmäistä kylttiä. Ray oli hirmu reipas ja suloinen, vaikka hiukan otti häiriötä verryttelyalueen haukkuvista koirista. Peruutuskyltillä se otti muutaman ylimääräisen perusasennon, joten sieltä tuli seuraava -10 ja viimeisellä kyltillä en edes tajunnut virhettä. Siinä oli tehtävänä 360 astetta vasempaan. Tätä ei ole varsinaisesti edes opetettu Raylle enkä tajunnut, että jos olen hetkenkin koiraa kohti, on se -10. Mutta kaikesta huolimatta lopputulos oli 68 pistettä, joka ei ole tulos.
Video on harmillisen heikkolaatuinen, mutta kyllä siitä olennainen selviää. Ray ei ole se koira, joka videolla haukkuu, mutta kyllä se verryttelyalueen haukkuminen vielä vaikuttaa nuoren kokemattoman koiran tekemiseen.
Harmilliset pistemenetykset jäi hampaankoloon ja Aronin kanssa lähdin luokan viimeisenä sillä asenteella, että nyt ei sitten possuilla. Yllätykseksi teimme 100 pisteen suorituksen, jolla lopulta oli luokan toinen. Aikaa en ajatellut missään vaiheessa rataa ja olimme mielestäni vielä hitaita, kun tein tarkasti ja maltilla kaiken. Mutta Aron sai tällä nyt itselleen ensimmäisen rallitokokoularin ja paljon ihania palkintoja. Sen kanssa on nyt kiva ottaa tähtäimeen heinäkuun rallitokokisat.
Olen ajatellut, että pelkän rallitokon takia en lähde merta edemmäs kalaan ja osallistumme vain näihin kotiseuran kisoihin. Nyt kuitenkin haluan myös Rayn kanssa suunnata pian avoimeen luokkaan, joten nyt on kisakalenteria selattu, että missä pääsisi vielä tänä keväänä rallin alokasluokkaan?
Rallipojat pääsiäisenä
Elviksen kisaaminen rallitokossa olisi taattua hauskuutta, mutta jäi nyt pitkälle sairaslomalle kynsien vuoksi. Kävimme eläinlääkärillämme Nooralla Reviirissä ja kaikki loput jäljelle jääneet kynnenkuoret otettiin pois. Lääkekuurit alkoivat ja Noora ennusti niiden kestoksi jopa puolta vuotta. Syksyllä Elvis oli 2 kuukautta lääkitty ja näytti paranevan hyvin. Silti tauti (slo) tuli näin pian takaisin. Siksi yritämme samaa nyt pidemmällä kuurilla. Elvis syö ruokansa ja lääkkeensä, mutta se vaikuttaa olevan jotenkin "pöllyssä" lääkityksensä vuoksi. En uskalla viedä sitä korttelikierrosta pidempään. Tassut eivät onneksi ole kipeät ja perheen touhuissa se on hyvin mukana. Ja kestää päällisin puolin ainakin lääkityksen. Kortisonin vuoksi se juo paljon ja käy usein ulkona pissalla. Toivon vain nyt, että saisimme slo:n vaimennettua ja Elviskin pääsisi taas täysillä mukaan kaikkeen.
Katariina Slotte on auttanut Aronin selänhoidossa ( kiertynyt ranka) niin hyvin, että ensimmäistä kertaa vuoteen olen innoissani. Sen oikea puoli on kuin normaalin koiran ja vasen puoli parantunut huimasti. Jatkamme hyviä ja pitkiä ravilenkkejä. Tänään käytiin Petran kanssa hallilla treenailemassa ja Aron verrytteli hyppyjä pitkällä 4 hypyn hyppysuoralla. Ja se hyppäsi niin hyvin. Ihan hiukan haaveilen, että tällä menolla sen kanssa voisi treenata vielä sitä oksettavaa pk-tottista ja erityisesti ankeinta metrisen hyppyä. Josko sittenkin vielä jälkikokeisiin?
Kaikkea kivaa on kyllä kesälle suunnitteilla. Vepeleirille lähti juuri ilmoittautuminen, samoin Pärnun näyttelykierros on luvassa heinäkuussa. Seuraava etappi meillä on kuitenkin agikisat Janakkalassa. Aron on viimeksi kisannut heinäkuussa viime kesänä, joten vihdoin taas mennään. Myös Petra ja Ray aloittavat meidän kanssa agiuran, joten luvassa on äiti-lapsi agikisat ykkösluokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti