Uuh, miten uuvuttava viikko takana. Koulussa oli paljon käytännön harjoitteita kuten simulaatiot. Meillä on käytössä nukke, johen opettaja lisää koneen avulla erilaisia toimintoja. Sen silmät räpsyy, se voi olla kuumeinen, hengittää tiheästi, oksentaa, mitä vaan. Sitä voi oikeasti nesteyttää ja elvyttää jne. Sitten käytännön harjoituksessa olemme pareittain tai 3 hengen ryhmässä ja potilasta pitää osata hoitaa oikein. Muu porukka katselee videokameran avulla luokassa, että osataanko oikein. Lopuksi puidaan, että mitä olisi pitänyt tehdä. Joten varmaan arvaatte, että jännittävää oli. Kun viikko huipentuu ruotsin kirjalliseen ja suulliseen tenttiin, on takki ihan tyhjä perjantai-iltana.
Vaan mikä onkaan eheyttävämpää kuin ulkoilu koiran kanssa. Lähdettiin Aronin kanssa samantien kun tulin koulusta kotiin. Kävin matkan varrella tekemässä Aalle vuoden ensimmäisen jäljen ja sen vanhetessa ulkoiltiin. Löysin kivan reitin, mikä kulki kilometrejä keskellä peltoja. Kiltti "pellon omistaja setä" oli jättänyt kivan reitin peltojen väliin, mitä pystyi kävelemään kuraamatta jalkojaan. Aron sai hölkötellä omia aikojaan ja minä tuulettaa päätä sanan varsinaisessa merkityksessa. Siinä missä joku tykkää perjantaina painella baariin, on minulla halvemmat huvit.
Kotimatkalla käytiin ajamassa vuoden eka jälki. Tein sen pellolle, 5 keppiä, ikää 1.50 ja matkaa 500m.
Aron oli niin innoissaan. Sain jarruttaa sen menoa ihan kunnolla, se olis muuten ihan lentänyt.
Kulman jälkeen
Ja jäljen päässä yhteinen onni oli silminnähtävissä.
Onni on oma jälkibordercollie. Kaikki kepit nousi ( joskin parista kulmasta mentiin kyllä yli) ja tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti