Riika kv-näyttely 19.-20.3.

Me oltiin viime viikonloppuna etelässä, Latvian pääkaupungissa Riikassa. Kv-näyttely oli meillä tähtäimessä ja reissua suunniteltiin jo kauan ennen joulua. Ilmomaksut on huokeat, mitä aikaisemmn tuonne ilmoittautuu ja hotellit/laivatkin kannatti varata hyvissä ajoin. Meiltä näyttelykehiin lähti Ray ja muut koirat jäi kotiin puolison hoidettaviksi. Kyytiin mahtui ystäväni Elina, hänen tyttönsä Alisa, kaksi schapea (Elli ja Hertta) ja Petra tietty Rayn omistajana/ esittäjänä.

Joten matkaan lähdettiin kukonlaulun aikaan perjantai-aamuna ja olis pitänyt lähteä vieläkin aikaisemmin, sillä pääkaupunkiseudun aamuruuhkat oli petolliset. Vaikka matkaa oli jäljellä enää muutama kilometri satamaan, kului järkyttävä aika liikennevaloissa ja pelättiin, että nyt myöhästytään laivasta. Nyrkkiä heristeltiin yhdelle tumpelolle kultaisia noutajia kuljettavalle kuskille ja pelättiin, että jos tuon perässä pitää ajaa Riikaan ei päästä kyllä ikinä perille. Toivottavasti se seurue vaihtoi kuskia! Ja ihan viime hetkellä mekin ehdittiin laivaan niiten tumpeloiden perässä. 

Siljan Star ylittää lahden kahdessa tunnissa ja koirat jäivät odottamaan autoon. Onneksi ei tarvinnut miettiä, että onko siellä autokannella kuuma, näistä me aina stressataan kesäretkillä.

Tallinnasta sitten ajeltiin kohti Riikaa. Räsäsen Minnalla oli bordercollieittensa kanssa sama kohde, joten ajeltiin peräkkäin viikonlopun aikana useammankin kerran. 

Oltiin ehkä 30 km Tallinnasta, kun pysähdyttiin pissattamaan koirat erään huolto-aseman pihaan. Itse jäin istuskelemaan autoon ja liikkeelle lähtiessä karautin autoni etupuskurin johonkin hemmetin maassa olevaan tikkuun.

Mikä piru siellä on ja pistin pakin päälle ja peruutin, sillä seurauksella, että etupuskurista roikkui pohja maata vasten.

 Kirottiin siinä hetken ja turvauduttiin erään ventovieraan virolaisen miehen apuun. Se ei osannut sanaakaan englantia ja mutta viittomakielellä se irroitti kaiken roikkuvan mun autosta ja matka saattoi jatkua. (Tästä ei kotona kerrottu ennenkuin oli pakko.)

Riikassa oltiin perillä iltasella. 

Matkaan meni aikaa, kun pysähdyttiin erään ison ostoskeskuksen äärelle hakemaan eväitä illaksi. Latvian hintataso ja erityisesti bensan hinta lämmitti mieltä. Tankattiin siis tankki täyteen "lähes ilmaista" bensaa. Liikeenne hirvitti, sillä kyllähän ne tuolla oli ihan hulluja. Kun rekka ohittaa rekkaa ja itse olet siellä välissä, niin huh huh. Myös kaupungin teissä oli järkyttäviä monttuja ja tiet tai sillat oli semmoisessa kunnossa, mitä ei ikinä suomessa hyväksyttäisi. Jotkut risteykset oli ilman liikenteenjakajia, joten heikompaa olis hirvittänyt, kun kaverit tuli vastaan. Onneksi oltiin sitten turvassa hotellissa, josta oli 4 km näyttelypaikalle.

Riika on kaunis kaupunki ja siellä olisi ollut paljon nähtävää ilman koiria. Hotellin ravintolasta kaupunki näytti tältä.

Taija Liiri osasi kuvata Riikaa paljon kauniimmasta näkökulmasta. Kuvat Taijan luvalla Taijan facebookista.

Hyvin nukutun yön jälkeen suunnattiin sitten pääkohteeseemme. Näyttely oli isossa hallissa, jossa ol myös paikallinen pet expo samaan aikaan. Joten koirien lisäksi hallista löytyi poneista ja aaseista lähtien kaikenlaista. Samoin kymmenet eri myyntipisteet veti puoleensa. Järjestelyistä kuitenkin täydet pisteet järjestäjille, että kaikki sujui ihan todella hyvin. 

Ensimmäisenä oli vuorossa bordercolliekehä, jossa olimme Minna Räsäsen apuna. Olin harjoitellut Minnan Jipon kanssa jo kotihallissa näyttelyjuoksutusta ja kotona sain sen liikkumaan oikein kivasti. Kehässä Jipon häntä oli turhan iloinen rinnallani juostessa. Joten Minnan toinen uros Jasu voitti urokset ja Jippo jäi pojalleen kakkoseksi. Onneksi Jasu sai sertin ja cacibin, ettei ihan turhaa ollut. 

Sitten jännitettiin schapendoisseja, joissa Elinan Elli oli paras narttu, vsp ja sai kotiin vietäväksi sertin sekä cacibin. Näin Ellistä tuli Latvian valio sekä cacibit oli koossa kansainvälistä muotovalion arvoa varten. Ellin näyttely-ura on ollut vaikuttava, reilussa vuodessa se on kerännyt sertit ja cacibit kasaan ihan muutamalla näyttelykäynnillä. 

Päivän viimeisenä oli japsikehä. Kaikkiaan 8 kpl oli japseja kehässä, kaikki suomesta. Rayn heikkoitena oli vaalea nenä (sen pigmentti haalistuu talvikuukausina) ja se on hieman isokokoinen japsiuros. Suomalainen tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa kyllä löysi ne heikkoudet, mutta Ray voitti silti valioluokan, mutta oli paras uros kehässä toinen. Olin etukäteen pohjustanut Petran, että tapahtuu kehässä mitä vaan, on Ray silti meille aina se kaunein, joten iloisella mielellä jatkettiin iltaa kohti. 

Käytiin välillä Elinan ja koirien kanssa lenkillä tutustuen ympäristöön ja tytöt pomppi pomppulinnoissa, joita petexpossa oli paljon.

Pienet poseeraukset näyttely-alueen takana.

Minna ja beeceet

Esitimme nimittän Minnan apuna Pikkupaimen-kasvattajaryhmän. Treenailtiin tyhjenevissä kehissä ja kerättiin yleisöä. Se on kyllä sanottava Latvian ihmisistä, että ne oli kovin kiinnostuneita meidän koirista ja kymmenet kävivät ottamassa kuvia ja ihastelemassa rotuja. 

Kuvassa Petra ja Tiira, Minna ja Jasu, Elina ja Jippo sekä minä ja Tazma.

Kasvattaja ryhmässä emme päässeet jatkoon, mutta kokemus oli kiva. Petra sai juosta isoon kehään Tiiran kanssa joukon ensimmäisenä ja me muut tultiin perässä. Meillä kaikilla oli kivaa. 

Ryhmästä kuva löytyi facebookin kautta ja voi tirsk. 

Onhan meillä vielä vähän tekemistä, että kokonaisuus näyttäisi uskottavalta. Kiitos kuitenkin Minnalle, että luotti koiransa meidän käsiin vaikka ei mitään ammattilaisia ollakaan. 

Lauantai-iltana juotiin Elinan kanssa pullo fresitaa hotellihuoneessa puoliksi ja mentiin nukkumaan. Tämän jälkeen nukutti:  Oltiin lähdetty aamulla hotellista klo 9 ja palattu klo 21 takaisin. Rankkaa :)

Sunnuntaina saatiin nukkua vähän pidempään, kun kaikki meidän kehät oli iltapäivällä. Taas ensin oli bordercolliet. Nyt Minna esitti itse Jipon, joka nyt vei tiensä rodun parhaaksi saaden mitä halusi: sert, cacib ja rop. Vsp oli Minnan narttu Tazma, jota juoksutin sen verran, että tuomari sanoi Minnalle, että tuo narttusi on lievästi hullu. Heh, luulen, ettei Minna pyydä enää meitä toiste kanssaan bordercollieita esittämään ;-)

Lähes samaan aikaan meni Alisa ja schape Hertta kehään ja voittivat myös rodun parhaan pestin. Jes mikä yllätys. Ja mikä tärkeintä on esittäjän onnistumisen ilo. Alisa on 12-vuotias ja mikään ei ole hienompaa, kuin teinitytön onnistuminen, viis meistä vanhoista. 

Joten kylläpä alkoi jännittää, että kuinka käy Petran ja Rayn. Ne arvosteltiin kehässä päivän viimeisenä, joten jännitystä pidettiin ihan viime hetkeen saakka. Petra verryteli Rayn huolella ja kyllähän se pikkukoira osaa esiintyä. Sen ravi oli näyttävää ja se niin tapittaa terhakkaana Petraa. Nyt tuomarina oli Latvian Reema Ergla. 

Ja tältä näytti sijoitukset paras uros kehässä, Petra ja Ray nousivat ykköseksi!

Hetkeä myöhemmin rodun parhaaksi. 

Hypeltiin kaikki onnesta. Ray sai sertin, jolla se saa oikeuden anoa Latvian muotovalion arvoa. Se sai myös kolmannen cacibin, joten viimeistä kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttavaa cacibbia voidaan metsästää vasta heinäkuusta eteenpäin.

Teinit

Ja tottakai jäätiin loppukehiin. Kukaan porukastamme ei sijoittunut, mutta koettava se oli. Ja niin lopulta päästiin kotimatkalle noin klo 19 sunnuntai-iltana. Tallinnassa oltiin puoli 1 yöllä. Kirjauduttiin yhteen kamalaan huumehostelliin muutamaksi tunniksi nukkumaan ja ennen kellonsoittoa haluttiin sieltä pois. Nyt ei ollut kiirettä laivaan, kun hostelli oli ihan satamassa. Joten klo 6 maanantai-aamuna on kiva aika jonotella laivan jonoissa väsyneenä, mutta retkestä onnellisena. 

Ehdottomasti jatketaan näitä retkiä toistekin. Naurettiin, nähtiin ja koettiin vaikka mitä. Kiitos tytöt ja maailman paras kennelpoika Pekka! Huippua! 

Kiitos Susanna Neva, että luotat arvokkaan Rayn käsimme!