Aronin kanssa vepe Sove!

Meidän vesipelastusharrastus on niin haasteellinen, että se vaatii oikeaa tahtotilaa onnistuakseen. Meillä kun ei ole mitään vakituista ryhmäpaikkaa, koska kaikki ryhmät on täynnä koiria ja esim. noutajien veperyhmiin meillä ei ollut mitään toivoa. Koiria on niin paljon. Joten tänä kesänä on päästy jopa kolme kertaa oikeisiin vepetreeneihin. Näiden lisäksi olen yrittänyt vahvistaa koiraa tietty ihan vaan uittamalla ja vahvistamalla joitakin osia maalla tai vedessä. Kaikkea sellaista, mitä voi tehdä itsekseen. Esim esineen luovutusta vedessä tai hyppäämistä veteen laiturilta. Ja aina kun hyppää, saa superpalkan. 

Haasteisiin voisi lisätä lyhyen treenikauden ja kolmivuorotyön. Olen lähes aina viikonloppuisin töissä, joten kun selailin vepekoekalenteria, löysin yhden viikonlopun, jolloin on useampi koe samaan aikaan ja toivoin tähän viikonloppuvapaan. No koepaikan soittaminen on kanssa ihan yhtä helvettiä. Kun soitin minuutin etuajassa ( auton kello oli 2 min yli ja kännykän 2 min vailla) vastasi koejärjestäjä, että soitappa minuutin päästä uudestaan. Ja minuutin päästä ei sitten enää päässyt linjan läpi ja lopulta kun pääsi, oli enää varasijoja jäljellä. Joten vielä viikolla olin varasijalla kahteen vepekokeeseen luvaten tulla heti, kun soittavat. Ja keskiviikkona taisi tulla sähköpostia, että tullaanko sove-kokeeseen Ähtäriin. No tullaan! Torstaina tuli myös Hämeenlinnasta viestiä, että tultaisko. Joten ihmeesti vepekokeissa tulee silti vaihtuvuutta. 

Eli vihdoin meillä oli lauantaille koepaikka ja minulla vapaapäivä siinä. Jes! Vaan ei apu-ohjaajaa. 

Sovessa/aloluokassa ei pysty yksin suorittamaan oikein mitään, oma avustaja on kokeen onnistumisen kannalta älyttömän tärkeä. Kokeissahan on tarjolla yleinen avustaja, mutta tämä ei millään tavalla kutsu koiraa tai auta, jos sattuu jotakin yllättävää. Ja kun me kerta oltiin Aronin kanssa ensikertalaisia, niin meidän tuli löytää sellainen kaveri, joka olisi ollut kokeessa aikaisemmin. Siitä on nimittäin etua, jos toinen edes tietää säännöt ;-)

Mutta niin vain jouduin ajelemaan koepaikalle Aronin kanssa kaksin luottaen koejärjestäjään, että paikan päällä on aina hyvin väkeä ja varmasti saadaan siitä porukasta meille appari. Aron ei onneksi vierasta ketään ihmistä ja tiesin, että siellä toisessa päässä voi olla kuka vaan, Aron tekee hommansa juuri niin kuin osaa. Ja ihanuutta, me saatiin appariksi Suvi, kokenut vepe/nöffi-ihminen. 

Jotta kokeen alku ei olisi ollut liian helppoa, ei Aronin mikrosirua saatu luettua. Minä vakuuttelin, että se on kesäkuussa viimeksi luettu ja 7 vuotta se on aina toiminut. Tiesin paikankin mistä sen suunnilleen pitäisi löytyä, mutta koejärjestäjällä oli uusi laite, joka ei sitä mitenkään havainnut. Tuomarina oli Jyrki Heino, joka sanoi, että voimme tehdä ensimmäisen liikkeen (muuten kokeen alku myöhästyy) ja järjestäjät hommaavat sillä välin toisen lukijan. 

Koeranta näytti niin lupaavalta. Tosin matalaa pitkälle, mikä toi haastetta monelle.

Paikalla taisi olla 14 koirakkoa. Olimme ainoa soveluokkalainen, ensimmäistä kertaa kokeessa ikinä ja meidän tuli aloittaa kierros aina ekana. Ai luoja mua jännitti. Yritin kuunnella tarkkaan tuomarin ohjeistuksen ja painaa mieleen kaikki ne asiat, mitä ei saa tehdä, ettei heti tulisi hylätyksi. Esim jos koira pääsee tekemään varaslähdön, se hylätään. 

Tuomarina Jyrki Heino ja veneen kuljettajana vepen gran old man Wallu. Kari Walgren, joka on harrastanut lajia 23 vuotta.

Ensimmäinen liike, veneestä hyppy.

Autoin Aronin Suvin otteeseen veneeseen ja niin ne lähti poijulle ja minä jäin rantaan. Kumiveneessä oli moottori, mikä nopeutti koetta, mutta jotenkin huvitti, että sinne ne nyt lähti huviretkelle. Vene pysähtyi sinne 50 metrin kohdalle ja tuomarin luvalla sain kutsua koiran. Tiesin, että jos koira ei hyppää veteen 30 sekunnin kuluessa, on koe siinä. "Arontule" ja niin vesi loiskahti, Aron oli vedessä ja ui luokseni rantaan. Täydet 25 pistettä.

Tässä kohtaa tuli toinen sirunlukijalaite paikalle ja Aronin siru löytyi. Helpotus!

Toinen liike esineen vienti.

Tämä liike jännitti eniten. Esineen vienti vieraalle veneeseen voi onnistua tai ihan yhtä hyvin Aron heti alussa todeta, että en mä noin kauas lähde. Kerran tehtiin kuivalla maalla Suvin kanssa vientiliikkeen ja sanoin Aronille, että toi on nakkitäti, jolla on taskut täynnä nakkia. Ja sitten se ihana nakkitäti meni veneeseen ja ajoivat sinne 30m kohdalle. Kiristin hiukan otetta Aronin pannassa, kun vene lähti, että sain sellaisen hyvän jännityksen siihen lähtöön. Sain tuomarin luvan, lykkäsin esineen Aronin eteen ja sanoi vie. Sinne lähti kuin jännitetty jousi ja vei esineen Suville veneeseen. 

Täydet 25 pistettä.

Tässä kohtaa pidettiin ruokataukoa ja ylipäätään kokeessa oli leppoisa tunnelma. Yllätyin nöffeistä, että vaikka tämä kisalaji on juuri heidän lajinsa, voi ne tehdä ihan mitä niitä huvittaa. Uida tai olla uimatta. 

Kolmas liike, veneen haku. 

Onneksi tässä liikkeesä sai leikkiä vähän rannassa sillä veneen köydellä, sitten Suvi ja köysi menivät veneeseen ja vene ajettiin poijulle. Sain pidettyä Aronin tosi intensiivisenä koko veneen poistumisen ajan katse koko ajan veneessä, kiristin vähän pannasta ja luvan saatuaan lähetin sen veneen hakuun. Hyvin ui veneelle, otti köyden ja lähti vetämään. Tässä liikkeessä, kuten muissakin on 6 käskyä käytössä. Joten laskin käskyjäni. 1. hae, köyden kohdalla 2. tuo, heti kun on vetänyt venettä vähän niin 3. hyviiin. Maalilinjaa lähestyessä näin, että löysääkö otetta, joten 4. tuo. Sitten tässä matalassa rannassa Aronin tassut karahti pohjaan ja se luovutti vetämisen, oltiin ihan parin metrin päässä maalilinjasta, joten pari lisäkäskyä ja sain sen vetämään venettä maaliin.

22/25 pisteitä. 

Avoimen luokan koira vetää venettä rantaan, jossa on tuomari vastassa

Tässä vaiheessa tiesin, että sove olisi läpi jo näillä pisteillä, muuta loppuun saakka tietty. 

Neljäs liike, Hukkuvan pelastaminen.

Tässä liikkeessä en muistanut yhtään, että saan lähettää koiran rannasta hakuun heti kun hukkava tippuu veneestä. Joten älytön muistettava, kun kaikessa muussa pitää odottaa tuomarin lupaa. No hukkuva tippui veneestä, minä katson tuomaria ja se minua, lopulta murahtaa, että lähetä nyt se koira ja niin tein, hyvin lähti hakemaan. Ui hienosti hukkuvan luokse, kiersi sen ympäri ja lähti vetämään rantaan. Näin jo melko aikaisin, että nyt ohjautuu maalilinjan sivuun, mutta Aron oli ottanut rannasta kiintopisteen, mitä kohti se kiskoi hukkuvaa eikä se käskyillä ollut pelastettavissa. Lopulta ol hukkuvan kanssa rannassa 6 metriä ohi maalilinjan, joten tästä -6 pistettä vähennystä.

19/25.

Pisteitä kasassa siis 91/100 ja sove hyväksytysti suoritettu.  Olin niin iloinen ja helpottunut. Ja miten kiva laji. Lämmintä oli 25.5 ja aurinko paistoi. Missä muussa lajissa voit istuskella koko päivän hiekkarannalla nauttien hetkestä?

Kokemuksena kuitenkin ikimuistoinen, kun en yhtään tiennyt, että miten se koe etenee ja mitä milloinkin tapahtuu. En tuntenut paikalta ketään, mutta oli kyllä kiva tutustua. Kokeessa oli muutama ihan todella hyvä koirakko, yksi todella taitava saksanpaimen, jonka ohjaajalle terkut, että toivottavasti vielä tavataan!

Vepeily on rankkaa

Mutta aina jaksaa poseerata

Meidän vepe-uralle on nyt suunnitelmissa parin viikon päästä Landseerien vepeleiri, jossa varmasti päästään treenaamaan näitä liikkeitä. Erityisesti tahtotilaa tuoda venettä tai hukkuvaa loppuun saakka minulle meidän tulee treenata. Innolla odotan siis tätä koulutusviikonloppua. Ja on meillä yksi alokasluokan koe myös tiedossa elokuussa, joten hyvillä mielin nyt sitä kohti.