Me ollaan matkalla, en edes muista minne

Jotenkin tuli vaan Anna Puun kipale mieleen, kun aloittelin tätä blogitekstiä.

Ollaan kuitenkin Rayn kanssa tehty kotosalla pieniä rally-treenejä, joista ensimmäisenä päätin karsia omat ylimääräiset kumartelut pois ja opetin Raytä siirtymään paremmin istumaan eteeni. Tämä liikehän toistuu joka ikisellä rally radalla moneen kertaan. Koiran on osattava siirtyä eteen istumaan niin vasemmalta kuin oikealta puolen ja siinä istuessa kuunneltava myös jatkot, että mihin sitten mennään. 

Lauantai-iltana oltiin Tamskin rally-tokon kisamaisissa treeneissä ja siellä huomattiin, että tekemistä on vielä paljon. Katriina oli suunnitellut meille voi luokan radan, jossa omatkin aivot joutuivat koetukselle. Siinä oli ensimmäinen suora, jossa oli tiheästi kylttejä. Kyltit oli numeroitu, joten ekalla kertaa tehtiin tämän suoran kylteistä joka toinen ja hypyn sekä houkutusten kautta tultiin uudestaan samalle suoralle, jolloin tehtiin taas joka toinen kyltti. Koiraa ei nämä haitanneet, joten haaste oli ohjaajalle. 

Katriina sanoi radan jälkeen, että ne mitä Ray osaa, niin ne asiat Ray tekee todella hyvin. Niin totta! Ja radalta erottui selvästi ne asiat, mitä vielä pitää harjoitella. Ray oli mielestäni hyvä lähdössä, hypyssä ja houkutuksessa. Spiraali juosten meni varmaankin ihan oikein, mutta tehtiin se radan lopussa ja vähän jouduin enemmän tsemppaamaan Raytä, että se pysyi mukana. Alkuradassa Ray haukahti minulle kerran, mutta paransi loppua kohti ja varsinaisesti ilman virallisia palkkoja se jaksoi koko radan hyvin loppuun saakka. Katriina antoi palautetta heti radan jälkeen ja vasta sitten siirryttiin käytösruutuun. Tässä Ray joutui selvästi hämilleen, koska en palkannut sitä sosiaalisesti kunnolla ja en viritellyt sitä samalla tapaan, mihin Ray on tottunut. Joten Rayn oli vaikea rauhoittua käytösruutuun ja se pomppasi kolme kertaa makuulta ylös ensimmäisen minuutin aikana. Sitten sain sen vakuutettua, että nyt on se sama paikalla pysymistehtävä, mitä on ennenkin tehty ja saatiin hyvä kaksi minuuttinen makuu tähän kohtaan. Ja siitä sitten loppupalkalle. 

Ja mitäs pitänee vielä treenata....

-Peruutusta. Juteltiin Katriinan kanssa, että ottaisin pidempiä pätkiä kuin kolme askelta ja mahdollisesti kääntymisiä mukaan, jolloin yhteinen rintamasuunta vahvistuisi. Ja ennen peruutusta käsky seuraa, jolla kerron Raylle, että nyt tarkkana. Ajateltiin, että yksi seuraa käsky pitää sisällään niin eteen kuin taaksepäin menot, samoin vauhdin muutokset, joten en tee erillistä käskyä peruuttamiseen, ettei lopputuloksena ole koira, joka lähtee jo käskystä taaksepäin eikä odota minun liikettä.

- Takapään käyttö koiran ollessa oikealla puolen. Haparoivat tunnelmat näkyy heti kyltillä istu, käännös vasempaan istu, jos koira on oikealla. Samoin tietty kyltillä 270 astettä oikeaan. Eli tekniikkaa paremmaksi näihin. 

- Liikkeestä seiso kierrä koira, on vielä vähän haparoiva.

Kakkoskierroksella juteltiin siis näistä kehittämiskohteista ja katsottiinkin niitä myös. Tästä lopuksi käytösruutuun, jossa asento istu ohjaajan vasemmalla puolella. Nyt meni tämä hyvin, Ray tuijotti 2 min minua ja muisti tehtävänsä. 

Joten ollaan matkalla, en edes muista minne, pääsenkö koskaan perille, mut en saa pois, en pois, en ajatuksistani saa sua pois.....

Ray ja omistajansa Petra olivat muuten lastenohjelma Galaxissa kertomassa harrastuksestaan tänä aamuna. Tsekkaa siis Yle areenalta Galaxi Play! Kuvaukset tehtiin jokunen viikko sitten ja oli se mielenkiintoinen päivä televisio-ohjelmien maailmaan. 

Kuvat Johanna Wuthrich

Sitten Aron ja agility. Se pelittää :) Ollaan ilmoittauduttu viikon päästä Tamskin kakkosluokkien agiradoille ja maltetaanko edes odottaa. Treenit on menneet koiran puolesta hyvin. Omasta osuudesta ei voi niinkään puhua, sillä kehariryhmän treeneissä on kahtena tiistaina aloitettu treenit pakkovalssilla, jossa teen samat virheet joka kerta. Nyt lähden tästä ihan kohta hallille treenamaan tätä, että saisin itselle sen varmuuden, missä mä tarkalleen seison, mihin näyttää käsi ja katse. 

Käytiin viime viikonloppuna Petran ja Siljan kanssa treenimässä erilaisia juttuja hallilla ja Petrallakin on jo silmää agilitykouluttajaksi. Petra huomasi, että Aron hyppää epävarmemmin, kun olen sen kanssa esteellä kiinni. Ja tästä jatko-ohjeena oli, että mun pitäisi enemmän käyttää sitä taitoa, että Aron suorittaa estettä itse hyväksi. Eli voin lähettää Aronin esteelle ja katse koirassa itse jo liikkua eteenpäin. Perusasiaa ja niin totta. Alla linkki
youtuubiin
meidän harjoituksista. Nelosesteellä meillä on erilainen mielikuva miten esteeltä mennään eteenpäin....
Tässä vähän parempi neloseste, mut miks mun tarvii kumarrella?
youtube

Joten harjoitukset jatkukoon!