On se kuitenkin vielä niin ihanan lapsi :)
Pk-tottiksen alkuja Lee on käynyt tekemässä kanssani Tavesin ja Kyötikkälän kentällä. Näistä yksi iso asia oli työnalla, nimittäin kahden luoksetulon erottelu. Lee on ensin oppinut tulemaan Tule-käskyllä suoraan sivulle. Käytän sitä käskyä tokon luoksetulon ja alo-hypyn tulemisiin. Pk-puolta varten työn alle tuli Tänne, mikä tarkoittaa suoraan eteen istumaan. Ja tästä tulikin tosi vaikeaa. Unohdettiin tule hetkeksi ihan kokonaan ja Lee tuli eteen istumaan läheltä, vähän kauempaa ja kaukaa. Laitoin ulkotreeneissä törpöt jalkojeni molemmin puolin estämään, ettei pyri sivulle vaan suoraan eteen istumaan. Tuli epävarmuutta, mikä näkyi vauhdin hidastumisena. Tuli eteen istumista, mutta puoli metriä ennen oikeaa paikkaa. Saattoi tulla pari ihan täydellistä eteen istumaan tuloa täydestä laukasta, mikä antoi uskoa, että tämä voi huomennakin onnistua. Mutta seuraavana päivänä tuli ihan vinoon. Joten ei nyt väännetä sitä enempää, sillä bh-koe on suunnitteilla ensi kevääseen ja sitä ennen voitaisiin jo ilmoittautua toko aloon. Joten kuka sanoi, että koiran on helppo erotella käskyjä? Harmitti, kun en osannut tätä opettaa, mutta päätin, etten jää nyt harmittelemaan sitä. Katsotaan myöhemmin....
Kivoina asioina on tehty jonkin verran seuraamista ja "yhdessä"-käskyllä kentälle siirtyminen alkaa olla meidän vahvuuksia. Kentällä oli myös Anu Holma kameran kanssa, joka sai meistä kuvan, missä Leellä on iloinen ilme seuraamisessa. Se on ihan tärkeintä meidän keskinäisessä tekemisessä.
Pk-tottikseen liittyen on kuunneltu laukauksia ja Lee ei reagoi niihin, joten turvallisin mielin voin olla tämän suhteen. Lisäksi Lee on uutena asiana opetellut kiipeämään Tavesin ke tällä olevaa pikku-A estettä niin, että esteen toisella puolen on namikippo. Lee kiipee esteen, käy syömässä namin ja tulee sitten takaisin minua kohti lelupalkalle. Haluan, että se oppii heti sen, että este mennään aina mennen tullen.
Metsäjäljillä on keskitytty erityisesti nyt janoihin. Lee teki elämänsä ensimmäisen takajäljen yhtenä keskiviikkona Koivumäessä, kun se lähti vaan tuulen viemänä jonnekin päätyen takajäljelle ja päätin, että nyt tämä asia pitää ihan oikeasti sille opettaa. Miinu ja Pipsa olivat olleet juuri jälkipäivässä, missä tätä asiaa oli opeteltu ja niin mekin nyt alettiin. Lee treenaa nyt sitä, että se etenee suoraan metsässä kohti puussa olevaa merkkiä. Merkki laitetaan niin isoksi ja näkyväksi, että koira näkee sen. Alkeisopetuksessa ihminen tallaa edestakaisen jäljen merkille, kun se vie sen sinne puuhun. Merkin alla on namikippo. Näiden avulla saadaan koira kulkemaan suoraan kohti merkkiä. Myöhemmin ihmisen tallaus merkin viennissä häivytetään ja tavallaan jäljen tallaaja jättää sinne metsään sen merkin, mitä kohti lähetän koiran ja tässä vaiheessa koira osaa jo edetä suoraan eteenpäin metsässä. Lopputuloksena toivotaan, että koira tietää, että sen pitää edetä suoraan ja vain itsevarma koira etenee näin, kunnes se kohtaa jäljen ja nostaa sen oikean suunnan.
Lee on vastannut tähän treeniin todella hyvin, joten maltetaan tehdä huolella tätä perusopetusta, sillä isot pisteet on janoilla jaossa.
Metsäjäljen sijaan olen käynyt Leen kanssa pellolla jäljestämässä. Tämä nousi siitä, että inhoan hirvikärpäsiä ja kammoan maa-ampiaisia. Pellolla en ole törmännyt kumpaankaan.
Peltojäljellä Lee oli parempi kuin uskonkaan ja sen jäljestystä on siinä helpompi tarkkailla ja tulkita kuin metsässä. Heti jos ajetaan jälkeä korkealla ruoholla sen nenä kyllä nousee, mutta se on myös ihanan tarkka, kun mennään matalalla nurmella. Kulmissa se on parempi kuin Aron, koska se ei ole oppinut, että se tekisi mitään isoja ympyröitä. Toki sen jäljestysvauhti on luonnostaan rauhallisempi, joten se ei hukkaa jälkeä sen vuoksi. Eniten pohdiskelen tätä, että kannattaako näitä kahta eri lajia treenata rinnakkain, mutta olemme menossa huomenna Maarit Rokkamäen jälkikoulutukseen, joten toivottavasti saan sieltä suuntaa antavia vastauksia.
Mitäs jäljen lopussa tehdään, kun herkut on syöty? No voidaan heittää vaikka pallo :)
Lee on treenannut kanssani myös rallya ja tokoa. Rallyssa on opeteltu yhdessä uusia asioita, takapään käyttöä ja käännökset ja pyörimiset vasempaan alkaa näyttää sellaisilta, että niitä voi esitellä muillekin.
Tokossa on otettu paikallamakuuta ja opeteltu seuraamista liikkurin käskyjen mukaan. Eilen käytiin hallilla tekemässä kokonaisuustreeni, mikä oli Leen tähän astisista paras. Tehtiin kokeenomaisesti seuruu, hyppy, pito, luoksetulo ja kaukojen aloitus. Lee oli todella kiva ja innokas.
Paikallaoloa Meea bordercollien kanssa.
Ilmojen viiletessä on alettu lenkkeillä lisää.
Aloittelin myös varovasti juoksulenkit koirien kanssa, mutta Aronin leikattu jalka otti itseensä kolmannen juoksulenkin jälkeen. Tein lenkin suunnitelman kera, missä ekalla kertaa juoksimme 10 min normilenkin puolivälissä. Sitten kolmen päivän päästä juoksua 12min ja siitä kolmen päivän päästä 14 min. Aron ja Lee juoksee yhdessä niin hyvin ja remmit on kiinnitettynä juoksuvyöhön, että omat kädet saa vapaasti liikkua. Kolmanen lenkin jälkeisenä iltana Aron ontui aivan selvästi, joten kyyneleet kurkussa kävin hakemassa sille tulehduskipulääkettä ja Aron huilasi sen kanssa pri päivää. Ontuma meni tällä ohi ja nyt ei olla juostu, menty vain tavallisia lenkkejä.
Lee eloikuisessa pellossa
Rayn kanssa olen tehnyt päämäärätietoisesti kuntoon heikkoja asioita. Näitä ovat peruutukset ja merkille meno. Se pitää niin kiinteää kontaktia seuratessaan, että kun pitäisi lähteä sivultani pois, se ei tiedä yhtään mihinkä sen pitäisi mennä. Joten opeteltiin, että käskyllä merkki saa ensin katsoa merkkiä, käsiheilautuksesta sitten lähteä merkille. On tehty nyt tätä viikon verran ahkerasti ja nyt se toimii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti