Ensimmäistä kertaa

Jokunen viikko sitten laitoin kisa-ilmot matkaan rallyn mes ja alo-luokkiin. Rayn kanssa siis mestariin ensimmäisen kerran. Huomasin, että vuosi sitten ollaan kisattu rallya viimeksi voittajassa, joten on siitä jo aikaa. Ja Leen ihan ensimmäinen kerta kisoihin ikinä! Hurjan jännittävää. 

Odotin Leen rally-uran aloitusta niin kuumeisesti, että tuunasin Leen kisakirjan meidän näköiseksi. 

Valmistauduin kisoihin tulostamalla erilaisia rally-ratoja ja miettimällä niitä kylttejä, mitä ei oikein vielä osata. Rayn kanssa osallistuttiin valkkuryhmien kisamaisiin rallyihin eikä ne niin järin hyvin menneet, mutta mitäpä niistä latistumaan. Tarkistin videolta ohjausvirheitä ja yritin oppia paremmaksi. Kummankin koiran kanssa käytiin hallilla treenailemassa ja vähän kotipihassakin. Meillä oli myös rallyvalkussa todella loistava koulutuskerta Maria Riskin silmän alla. Sain hyvät vinkit Rayn kanssa merkille menoon ja puolen vaihtoihin. Merkille lähetystä on tehty tosi paljon. Ja käytösruutua Ray treenasi joka ikinen ilta ihan siihen hetkeen saakka, kun luin netistä, että käytösruutu poistuu vuoden alusta. Ensin luulin sitä vitsiksi, sitten tajusin, että totta se on. Ja sillä siunaamalla tiesin, että Rayn kanssa kisataan rallya lisää vasta ensi vuoden puolella. 

Ja niin lähdin eilen kisaamaan Ylöjärvelle ensin Rayn kanssa. Tuomarina oli Anna Pekkala, mutta radat olivat tuomariharjoittelija Päivin käsialaa. Ja heti ratapiirrustuksen nähdessä meinasin masentua. Käytösruutu oli seisten. Ihan kaikkia muita asentoja olikin jo treenattu, mutta ei seisomista. Tiesin, ettei Ray jaksa seistä paikallaan 3 minuuttia. Makuu tai istuminen olisi onnistunut. 

Radalla oli myös edestä peruuttaminen, mikä on meille todella epävarma, samoin oikealla puolen istu, seiso, maahan. Tajusin kisapaikalla, että suoraan seisomasta maahan ei vaan onnistu. Joten ennen rataa tiesin jo kolme varmaa kymppiä. Jotenkin rata pitäisi luovia niin läpi, ettei Rayn fiilis lässähdä, joten peruutustehtävän suunnittelin tekeväni ilman peruutusta niin, että otan sen eteen istumaan ja sitten jatketaan. Kymppi siitä tulee, muttei hylkyä. 

Ja niin mentiin lähtöön kuitenkin hyvällä asenteella. Ensimmäinen kyltti onnistui hyvin, meille tuttu tuplasaksalainen. Sitten peruutus ohjaajan sivulla, kääntyi peruuttamaan vinoon, siitä eka kymppi. Ja tulihan niitä kymppejä kaikkiaan 7 kappaletta, joten ei paljon huonommin voinut enää mennä. Käytösruudussa Ray jaksoi seistä 2 min, sitten kävi istumaan. Joten treeenit jatkuu, onneksi nyt ilman käytösruutua. Tähdätään vähän parempaan suoritukseen tammikuun Tamskin kisoihin. 

Ajelin kotiin välillä, sillä alokasluokka oli vasta iltapäivällä. Sen verran jännitti lähteä ensi kertalaisen kanssa matkaan, ettei itselleni ruoka maistunut. Mietin matkalla, että se on jo hieno saavutus, jos saadaan kisakirja varmennettua ja koira mitattua ongelmitta. Ja ehkä toinen saavutus olisi, että saisin Leen olemaan oma itsensä, vaikka mennäänkin meille ihan vieraaseen halliin kisaamaan. Ei ollut mitään kotikenttäetua. Päätin matkalla, että Lee ei tiedä, että mennään kisaan, joten lupasin itselleni, että yritän ohjata sitä rauhallisesti ja rennosti. En siirrä jännitystä koiraani ja toimin koko ajan niin, että Leen on turvallista kanssani. Kisapaikalla otin hyvin aikaa ja Lee sai tutustua halliin sekä ympäristöön. Luoksepäästävyys ja mittaaminen menivät lähes huomaamatta, joten jatkoon päästiin. 

Rata oli tosi kiva ja helppo. Se ikään kuin soljui koko ajan eteenpäin ja siellä oli vain 3 pysäyttävää kylttiä. Eli perusseuraamisella pääsisi jo pitkälle. Ja niin me mentiin Leen kanssa kehään ja se oli upeaa. Olin vain niin onnellinen, että oltiin siinä vaiheessa, että tuomarit saa arvostella meitä ja me tehdään yhdessä kehässä asioita.  Lee teki aivan kun treeneissä, ehkä vähän paremminkin. Se oli tarkkana ja sen kanssa oli niin hyvä olla. Lopputulos oli 99 pistettä ja yksi miinus oli pienen pieni kontrollivirhe, mikä tuli kun ohjasin koiran eteeni istumaan. Tällä tuloksella tultiin kolmanneksi ja päästiin vielä palkinnoille. Palkintopallilla päätin, että teen siitäkin Leelle mukavan tilanteen, sillä onhan se älyttömän tärkeää, että koira osaa olla palkittavana. Kehuin ja palkkailin. Jos vaikka päästään vielä toisenkin kerran. Tuomarin kommentti radasta oli, että "Hieno iloinen yhteistyö, tarkat liikesuoritukset". 

Semmoset rallykisat. 

Tänään olin ensimmäistä kertaa tutustumassa ek-kokeeseen. Järjestimme Tavesin nimen alla kokeen, jossa vastasin jäljistä. Ek-jäljet tuntui ihan käsittämättömän lyhkäisiltä, että miten 300m jälkeen saadaan neljä keppiä edes mahtumaan. Kävin viikolla mittailemassa maastoja ja juoksin silloin kaikki jäljet läpi. 

Tämä pari testasi maastoja, että hyvin olivat koiran mentäviä. 

 Koe-aamuna sunnuntaina ei tarvinnut kuin ajaa paikalle ja ohjeistaa talkoilijoita. Kaksi jälkeä tallasin itse ja laatimani aikataulu meni lähes minuutilleen nappiin. Kisaajat ajoivat ensimmäisenä jälkensä, joten oma vastuu-alue oli jo aamusta sitten hoidettu. Hyvin ek-koirat löysivät keppejä, mutta janoilla oli takajäljellä puolet kokeen koirista. 

Kisaajille oli tosi kiva esineruudun paikka tiedossa ja sovittiin Miinun kanssa, että hyödynnetään tallattu kisaruutu omien koirien treeneihin. Leellä on ollut taipumusta jäljestää myös esineruudussa, mutta nyt vieraiden koirien ja ihmisten hajua oli niin paljon ilmassa, että se meni niin kuin esineruutukoiran kuuluukin eli nenä auki ilmavainulla. Saatiin tosi hyvä esineruutukokemus ja nostatin Leellä 3 esinettä neljästä. Se irtosi hienosti ruudun takarajalle asti ja nenä reagoi esineen kohdalla. Se tuo esineet kivasti minulle, joten olin se toiminnasta iloinen. Laitettiin esineet samoille paikoille kuin kokeessa, mutta sen verran helpotettiin, että Lee näki kuin esineet vietiin ruutuun ja esineet oli omat eli vähän isommat kuin kilpailijoiden esineet. Halusin vain, että se saa hyvän ja onnistujan kokemukset tästä ruudusta ja tämä tavoite onnistui. 

Hullun kiilto silmissä ja esine kurkussa :-) Kiitos Lili tästä kuvasta!

Pääsin myös seuraamaan ek-koirien hakuradan ja kyllä se ek nyt todella polttelee. Leellä on vaan niin kovasti noita harrastuksia, että täytyy miettiä, että mitä ja koska tehdään. Talven tavoite on kisata rallyssa avoimeen luokkaan saakka ja samalla valmistautua keväälle bh-kokeeseen, jotta päästäisiin kisaamaan pk-puolelle.  Rakennan nyt myös Leelle hyvää hyppytekniikkaa ja kerran viikossa käyn tekemässä hyppysarjaa. Ja sitä tukemassa on meidän kotijumppa, jonka ideoista iso kiitos Mureen Katrille.  Juuri tänään tuntuu, että saa nähdä kunka itse tokon käy, mutta mennään siihen suuntaan, mitä sydän sanoo.