Syksyn takapakki

Viikko sitten maanantaina kävin Aronin ja Leen kanssa tunnin metsälenkillä, jonka päätteeksi tein esineruutua. Tallattiin poikien kanssa yhdessä ruutua, melko kapea eikä niin täyssyvä, mutta sellainen hyvä kaistale. Leen kanssa jätettiin esineitä ruudun takaosaan ja eturajalta sai sitten lähteä. Esineruutua on tehty nyt loppukesän aikana tasan kerran, mikä näkyy heti taitojen ruostumisena. Ja tässäkin ruudussa Lee paineli kerran takarajalle ja takaisin ilman esinettä. Vaan kateuskortti oli valtava voima, sillä Aron sai hakea myös esineen kerrallaan ja siinä se Lee istui puuhun sidottuna, kun Aron näytti, että miten se homma toimii. Ja Aron oli kyllä hyvä, yksikään esine ei jää sen pistoilta metsään. 

Pojat metsässä

Vaan seuraavana aamuna Aron ontui pahasti. Tosi pahasti. Annoin kipulääkettä ja työpäivän aikana varasin sille lääkäriajan Reviiriin Pipsalle. Saatiin aika torstaille. 

Ontuminen vähän hellitti kipulääkkeen avulla, mutta huoli oli kova. Tajusin, että syksyn aikana ei olla voitu mennä yli pidempiä kuin tunnin lenkki, sillä leikattu jalka kyllä reagoi heti. Perhe oli nyt minulle vihainen, että miksi vein Aronia tunnin metsässä. Miksi se ei voi elellä ihan vaan kevyemmillä kotitaajaman lenkeillä? 

Aronin jalka kuvattiin ja luojan kiitos kaikki rakenteet oli kunnossa. Eniten olin pelännyt, että jokin naula tai titaanilevy on lähtenyt irtoamaan luusta. Kaikki oli kuitenkin tukevasti paikallaan. Polven seudun nivelrikko oli lähtenyt etenemään huhtikuun kuviin verrattuna, joten tämä oli yksi kipua lisäävä tekijä. Ja kun jalka oli ollut jo ennen lenkkiäkin kipeä, on Aron alkanut vähentää sen käyttöä. Se ei astu sille täydellä painolla, vaan käyttää kolmea muuta jalkaansa enemmän liikkumiseen. Näin ollen tämä leikattu jalka oli kärsinyt lihaskatoa, mikä taas lisää nivelrikon oireilua. Aronin selkä oli myös jumissa, kun liikkuu "väärin". Samoin lihaksia on tippunut kaikkialta, joten hyväkuntoinen sporttinen Aron on enää muisto vain. 

Huhtikuun kuva

 

Syyskuun kuva. Nivelrikon eteneminen näkyy mm. nuljuluun terävöitymisenä.

Saimme Cartrophen-kuurin, tulehduskipulääkettä ja ohjeet jatkoon. Ensn pitää saada kipu pois ja sitten kuntoutettua leikattua jalkaa niin, että lihasmäärä nousee ja koira vahvistuu. Lepoa, hierontaa, sitten jumppaa ja voimaa takapäähän. Kolmisen sataa euroa köyhempänä ajelin kotiin helpottuneena siitä, että meillä on vielä toivoa, mutta myös pettyneenä itseeni, että tilanne on päässyt huomaamatta niin pahaksi. 

Aron tykkää kovasti lääkäristään Pipsasta

Eilen käytiin Mureen Katrin luona ja hieronnan lisäksi käytiin läpi kaikkia jumppajuttuja, joilla saan Aronin jalkaa paremmin käyttöön. Katri näytti liikkeet omilla koirillaan ja otin ne videolle. Näistä koiran kehonhallinta ja jumppajutuista sain paljon ideoita myös Leen kehon parantamiseen, kun nyt mietin, että miten ikinä uskallan harrastaa sen kanssa, jos harrastamiseni vain rikkoo koiran. Tehtiin kuitenkin pienet jumppaharjpitukset heti illalla ja meillä on nyt ihan ohjelma, joten tehdään 2-3 kertaa viikossa. Toki Aron testasi eilen hieronnan päälle vain muutaman pienen jutun, ei vielä mitään rasittavampaa. 

Aron mm. nousee korokkeelle, jolloin sen paino siirtyy takajaloille. Kuvassa nyt matala koroke, jonka renkaat olen lukinnut. Opetellaan, että Aron antaa käskystä tassua, vuorotellen molempia etutassuja, jolloin paino siirtyy myös takana enemmän vasemmalle ja oikealle. Sitten tämä tehdään myös korokkeella.  Kuvassa näkyy, miten takaosa on köyhä. 

Lee keikkuu vadilla

Onneksi Lee pitää huolen, etten jää liikaa murehtimaan, sillä se on niin hauska. Valmistaudutaan ensimmäisiin rallykisoihimme ja rallyn treenaaminen on tosi kivaa. Lee pääsi talveksi Tamskin nuorten lupaavien rallykoirien ryhmään, jossa keskitymme erityisesti tekniikkaan. Meillä on ihan tosi kiva treeniporukka, missä on hieno bordercollie-edustus eli Käämi omistajansa Tiian kanssa, Katri Kulon kanssa, Kaisa Ronin kanssa sekä Riikka cocceri Nelli Nuudelipään kanssa. Kaikki koirat eivät enää ole nuoria, mutta ehdottomasti lupaavia. 

Treenaamisessa on parasta saada pallo!

Joten syksyiset terkut kaikille toivottaa Lee koko lauman puolesta.