maanantai 3. helmikuuta 2020

Sairaslomalta arkeen

Lee on ollut yli kuukauden lomalla ja se tuntuu ikuisuudelta. Se ei ole koskaan elämässään ollut vielä treenaamatta tai lenkkeilemättä näin pitkää ajanjaksoa. Lee on jotenkin sellainen hyväntahtoinen höppänä, ettei se sitä näytä haittaavan. Tämän kuluneen viikonlopun olen tehnyt yövuoroja ja Lee nukkuu uskollisena päivät kanssani. Ilahtuu kun herään, mutta on siinä vieressä hipihiljaa minua häiritsemättä.


Tällä viikolla saatiin Leen nenän sisäpinnoilta otetuista koepaloista vastaukset ja patalogi sanoi näin: Näytteet on otettu respiratorisen epiteelin alueelta. Itse epiteeli on normaalia. Epiteelin alaisessa sidekudoksessa todetaan lievä aktiivinen tulehdusmuutos, jossa dominoivat eosinofiiliset leukosyytit. Paikoin mukana on pienempi määrä lymfosyyttejä ja plasmasoluja.


Diagnoosina eosinofiilinen rhiniitti, joka voi olla idiopaattista, liittyä allergiaan,  yliherkkyysreaktioon tai lois (nenäpunkki)-tartuntaan. Tutkituissa näytteissä tulehdusreaktio oli lievä, mutta kaikissa näytteissä ilmenevä.


Eosinofiilit liitetään eniten allergioihin, mutta on vaikea hyväksyä allergiaa selityksenä, kun koiran iho, silmät ja korvat ovat olleet ihan terveet. Toisaalta Lee on kuitenkin hyvin herkkä reagoimaan ja sillä oli pentua ihmeellisiä kutinoita, jotka lopulta saatiin kuuriin lyhytkestoisella kortisonilla ja vaihtamalla ruoka viljattomaan. Lisäksi se on saanut elämässään jokusen yliherkkyysreaktion teollisista treeninameista. Näissä tapauksissa reaktio on tullut välittömästi kuonon ja pään turpoamisena ja tämä on rauhoittunut kyytableteilla. Nyt vuoteen ei ole ollut mitään reaktioita millään tapaa, joten siksi äkillisesti alkanut voimakas nenätulehdus oli yllättävä.


Onneksi tulehdus nenässä alkoi heti rauhoittua antibioottikuurin alkaessa 23.1 ja lääkitys loppui nyt perjantaina. Limarohinat ovat loppuneet ja nenä on vain kirkkaan kostea. Toisinaan Lee aivastaa, mutta en tiedä enää itsekään, että montako aivastusta päivässä on normaalia. Toivon niin kovasti, että tämä riniitti olisi nyt tässä.

Kulunut viikko saatiin vielä ohjeeksi välttää raskasta liikuntaa ja kaikki kävelyt tehtiin hihnassa. Nyt viikonlopppuna käveltiin jo reippaampaa tahtia 45 minuuttia, joten näillä näkymin palataan kohti normaalia arkea. Tuskin Leen kunto kovin paljon romahti kuukauden tauolla, mutta lähden nyt pikku hiljaa pidentämään lenkkejä. Ja josko huomenna treenattaisiin jo ihan pikkusen.


Tälläinen treenitauko tuntuu ikuisuudelta ja nyt huomaa, miten se on enemmän elämäntapa. Treenit, ryhmät ja koulutukset on osa meidän arkea ja aikas tyhjältä on tuntunut, kun ei ole ollut. Hyödynsin ajan tekemällä talkootunnit pois päiväjärjestyksesta Tamskin agi ja rallykisoissa. Myös ajankuluksi olen käynyt Codyn kanssa treenihallilla sitä pikkusen kouluttamassa, sillä sain päähäni tavoitteen viedä sen nyt keväällä rallyn alokasluokkaan ja Petrakin tähän suostui. Jos heti kun ikä riittää käytäisiin alo-kokeessa ja yritettäisiin päästä elokuiseen tamskin joukkueeseen rallyn sm-kisoihin.


Cody on hurjan reipas ja nopea oppimaan. Se tekee jo nyt ohjaajan kierron semmoisella raivolla, että ihan naurattaa. Petra on opettanut sille odottamista ruokakupin avulla, mutta siirretään nyt tehtäväksi odottaa niin, että ohjaaja kiertää koiraa. Se on tärkeä taito alokasluokassa. Olen tehnyt hallilla myös odottamisharjoituksia niin, että Cody tarjoaa matolle menoa, jonne palkkaan sitä aluksi tiheästi. Maton asettaminen maahan on vihje Codylle, että matolle kannattaa mennä.


 Sitten siirryn itse kauemmaksi ja Cody pysyy matolla. Seuraavaksi heilutin lelua kädessä tai tiputin sen maahan, mutta matolta saa poistua vasta jes-vapaa käskyn jälkeen. Aluksi se lähti heti matolta, kun näki kädessä lelun, mutta nyt se osaa sen. Cody tykkää hurjasti leikkiä ja narulelu heitettynä maahan on sille iso houkutus.


Seuraamista olen opettanut nyt eniten vaan niin, että vahvistan pään asentoa ylöspäin. Mennään askel tai kaksi ja sitten perusasennossa se saa ylhäältä päin ruokaa. Rally-koiralle olisi tosi tärkeää, että se osaa perusasennon paikan. Perusasennossa on tehty maahan menoja ja siitä istumaan. Ihan ei sen kropan hallinta ole vielä huippua, kun se nousee istumaan, sillä herkästi peppukin liikkuu, kun se niin yrittää. Mutta asenne on kymppi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti